Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy. Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 15/2013

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Kevätmuuton havainnointi... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Havaintopisteet, lentokorkeudet ja lentosuunnat... 5 Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet... 7 Epävarmuustekijät... 8 Tulokset... 9 Päätelmät Lajikohtaista tarkastelua Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Lennot 60 minuuttia kohden havaintopäivittäin Liite 2. Havaintopaikkojen lennot tunnin jaksoissa päivittäin Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. & Luoma, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia linnustoon. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy suunnittelee 11 tuulivoimalan rakentamista Tyrinselän alueelle, joka sijaitsee Ypäjällä ja Jokioisissa Varsinais-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana tuulivoimapuistohanketta toteutettiin lintujen kevätmuutontarkkailu, jonka tavoitteena oli selvittää niin muuttavien kuin kiertelevienkin lintujen lentoreittejä ja -korkeuksia. Kevätmuuttoaineiston avulla hankkeen törmäämisvaikutukset voidaan arvioida myöhemmässä vaiheessa. Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana 2013 toteutetun lintujen kevätmuutontarkkailun tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä ja lajiluettelon, jossa esitetään suurikokoisten ja muuten huomionarvoisten lajien lentotiedot yksityiskohtaisemmin. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Ypäjän keskustaan nähden. Loimaan keskusta sijaitsee puolestaan noin 13 kilometriä alueen länsipuolella ja Humppilan keskusta kuusi kilometriä koillispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat länsipuolen viljelysalueilla olevat Katinhäntä, Ypäjänkylä ja Nopola, pohjoispuolella oleva Vitikka, koillispuolella oleva Taipale sekä eteläpuolen Kartanonkylä (kuva 1). Hankealue on noin 990 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, jota ympäröi hyvin laajat viljelysalueet kaikilla ilmansuunnilla. Eteläpuolella hankealueen ja peltojen välissä on metsämaita, mutta muuten Tyrinselkää voidaan kuvata viljelysmaiden keskellä sijaitsevaksi metsäsaarekkeeksi. Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella on pääosin voimakkaasti käsiteltyä havumetsää, kuten kuivaa, kuivahkoa ja tuoretta kangasta, laajoja hakkuualoja, taimikoita sekä ojitettuja soita. 3

4 c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1: Megatuuli Oy Teknobulevardi VANTAA Suunnittelu@megatuuli.fi 2 km 101.Tyrinselkä Description Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale :20000 Drawing N:o Kuva 1. Tyrinselän tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvityksen maastohavainnoinnista vastasivat luontokartoittaja Sami Luoma ja Tapani Lilja. Heillä molemmilla on merkittävä kokemus tuulivoimapuistoihin liittyvistä muutonseurannoista. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman ja Luoma. 4

5 kevätmuuton havainnointi TUTKIMUSMENETELMÄT Havaintopisteet, lentokorkeudet ja lentosuunnat Kevätmuuttoa havainnoitiin kahdessa eri pisteessä kymmenenä päivänä yhteensä 60 tuntia (120 henkilötyötuntia). Toinen havaintopiste valittiin siten, että siitä olisi mahdollisimman hyvä näkyvyys hankealueen ylle. Koska lähialueet ovat pitkälti metsäisiä, osoittautui parhaaksi paikaksi alueen eteläpuolella sijaitseva n turvetuotantoalue (kuva 2). Paikalta oli paras mahdollinen näkyvyys hankealueen läpi liikehtivää linnustoa ajatellen, joskin katvealueita oli silti etenkin pohjoispuolella. Toinen havaintopiste sijoitettiin hankealueen ulkopuolelle n lintutorniin, joka sijaitsee noin 6,2 kilometriä Letkusuon eteläpuolella. Paikka toimi kontrollipisteenä, sillä sieltä oli erinomainen näkyvyys erittäin laajalle alueelle suurten viljelysmaiden vuoksi. Näkyvyyttä oli runsaasti käytännössä kaikkiin ilmansuuntiin. Havaintopisteistä arvioitiin lintujen lentokorkeudet neljän portaan asteikolla, ja seurattiin hankealueen poikki lentäviä sekä sen ulkopuolelta kiertäviä lentoja. Kaikki havainnot liikehtivistä linnuista eli lennoista kirjattiin työtä varten räätälöidylle havaintolomakkeelle. Kerättäviä tietoja olivat laji, yksilömäärä, lentosuunta ja -korkeus sekä kellonaika tunnin jaksoissa siten, että esimerkiksi lomakkeella merkintä klo 7 tarkoittaa aikaväliä 7 8. Lentokorkeus merkittiin neljäasteisesti suunniteltujen voimalayksiköiden korkeuksien mukaan (kuva 3) siten, että ensimmäinen aste oli 0 65 metriä, toinen metriä, kolmas ja neljäs yli 175 metriä. Näistä toisen ja kolmannen asteen lennot olivat ns. riskilentoja. Seurantajaksoilla havaittiin hyvin niukasti lentoja, jotka olivat yli 175 metrin korkeudella. Etäisyyksiä havaintopisteen ja linnun välillä ei kirjattu, sillä se koettiin sinänsä turhaksi tiedoksi, jota ei voida hankkeessa hyödyntää. n lomakkeille kirjattiin erillistä koodia käyttäen linnut, jotka liikehtivät ainoastaan hankealueen ulkopuolella, eivätkä lainkaan tuulivoimapuistoalueella. Tällaisia olivat lähinnä havaintopisteen eteläpuolella joko itään tai länteen matkanneet linnut. Lintujen lentokorkeus arvioitiin puuston ja puhelinmastojen korkeuden sekä kokemuksen avulla. Valtaosa linnuista lensi alle 100 metrin korkeudella, mikä helpotti korkeuksien arviointia. Lentosuunnat tarkastettiin kompassin ja GPS-vastaanottimen avulla. 5

6 Kuva 2. Kevättarkkailun havaintopisteet. n lintutorni on merkitty sinisellä ja punaisella pallolla. 6

7 Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet Lintujen havainnointi toteutettiin kymmenenä päivänä ( ), jolloin molemmissa havaintopisteissä oli tarkkailija. Sami Luoma havainnoi jokaisena päivänä lla ja Tapani Lilja n lintutornissa. Muutonseurantaa painotettiin parhaan näkyvän muuton ajalle huhtikuulle ja toukokuun alkuun. Havainnoinnin tasainen jakaminen kyseiselle ajanjaksolle loi aineistolle hyvät puitteet suurten lintujen muuton osalta. Havainnointi aloitettiin samanaikaisesti molemmissa paikoissa päivittäin korkeintaan kolme tuntia ja 24 minuuttia auringonnousun jälkeen sekä vastaavasti aikaisintaan 25 minuuttia ennen auringonnousua. Kevätmuutto oli selvästi myöhässä, minkä vuoksi kolme ensimmäistä havainnointikertaa aloitettiin kovien aamupakkasten vuoksi reilusti auringonnousun jälkeen. Vasta alkaen muuttoa alettiin seurata suunnilleen auringonnousun aikaan (taulukko 1). Ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Havainnointia pyrittiin tekemään vaihtelevissa olosuhteissa, mikä onnistui varsin hyvin. Aineistoa kerättiin niin myötä- ja vastatuulesta sekä vaihtelevissa pilvisyysolosuhteissa (taulukko 2 ja 3). Havaintopäivät olivat lämpötilaltaan kahdeksasta pakkasasteesta noin kahdeksaan lämpöasteeseen. 175 m 110 m 120 m 65 m Taulukko 1. Havainnointipäivät ja -kellonajat sekä auringonnousun ajoittuminen. Päivämäärä Havainnointiaika Auringonnousu Kuva 3. Voimalayksiköiden korkeustiedot. 7

8 Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C 2 C 1/8 1/8 4 m/s SW 5 m/s SW C 4 C 7/8 3/8 0 m/s 2 m/s N C 4 C 4/8 5/8 1 m/s E 2 m/s E C 8 C 1/8 1/8 0 m/s 3 m/s SW C 11 C 2/8 3/8 1 m/s W 5 m/s W C 7 C 7/8 6/8 3 m/s S 8 m/s SW C 11 C 0/8 0/8 1 m/s NW 7 m/s NW C 9 C 8/8 5/8 2 m/s S 5 m/s S C 14 C 2/8 7/8 0 m/s 1 m/s S C 9 C 4/8 8/8 0 m/s 2 m/s SE Taulukko 2. Sääolosuhteet lla havaintopäivittäin. Päivämäärä Päivämäärä Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C 2 C 0/8 0/8 4 m/s SW 6 m/s SW C 3 C 7/8 0/8 3 m/s N 6 m/s NE C 3 C 3/8 6/8 2 m/s E 4 m/s E C 11 C 1/8 2/8 0 m/s 3 m/s SW C 10 C 1/8 2/8 3 m/s W 9 m/s W C 11 C 7/8 7/8 6 m/s S 9 m/s SW C 8 C 0/8 0/8 2 m/s SW 8 m/s W C 14 C 7/8 2/8 4 m/s S 8 m/s SW C 16 C 6/8 7/8 0 m/s 0 m/s C 13 C 3/8 7/8 0 m/s 2 m/s S Taulukko 3. Sääolosuhteet n lintutornissa havaintopäivittäin. epävarmuustekijät Kevätmuuttoselvitys käsitti kymmenenä päivänä yhteensä 60 tuntia havainnointia maaliskuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. Suurten lintujen muutto saatiin havainnoitua varsin tehokkaasti, vaikka kevätmuutto oli yleisesti tavanomaista myöhäisempi. Usein jo maaliskuun alkuun keskittyvä kotkamuutto jäi havainnoimatta käytännössä kokonaan. Toukokuun puolella näkyvästä muutosta on jäljellä enää vain kahlaajien sekä myöhäisten petolintujen muutto, eikä niiden havainnointiin panostettu juuri lainkaan toukokuun puolivälin jälkeen, sillä painoarvoa annettiin enemmän suurten lintujen muutolle. Kurkimuutto oli poikkeuksellisen hankalasti havainnoitavissa, sillä linnut muuttivat useana päivänä seudulla hyvin myöhään iltapäivän puolella saderintamien jälkeen, jolloin havainnointia ei ollut. Havainnointi painotettiin auringonnousun jälkeiseen aamuun ja aamupäivään, eikä iltatai yöhavainnointia ollut lainkaan. Yömuutto vaatisi tutkaseurantaa tai esimerkiksi Song Meter -laitteiden asentamista maastoon, jotta yömuuttajien osuus saataisiin selville. 8

9 tulokset Kevätmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa, joista noin 33 prosenttia havaittiin lla (taulukko 4 ja kuva 4). Muuttoliikehdintä ei ollut kuitenkaan merkittävästi vilkkaampaa lla, sillä lähes lentoa koostui naakkojen liikkumisesta alueelta toiselle. Havainnoitsijat pystyivät varmistamaan matkapuhelinyhteyden avulla, että samoja lintuja havaittiin erittäin vähän molemmissa pisteissä. n yhteislentomäärästä vain 15 prosenttia (3 407 yksilöä) kirjattiin ns. riskikorkeudella. lla lintujen liikehdintä suuntautui pääosin koilliseen, mutta myös pohjoiseen ja luoteeseen muutti runsaasti lintuja. Havaintopaikalla oli näkyvyyttä parhaasta mahdollisesta sijainnista huolimatta melko vähän. Aineiston perusteella lähes kaikki linnut lensivät tuulivoimapuistoalueen läpi jossain pisteessä, mutta riskilentojen osuus oli hyvin pieni, sillä valtaosa linnuista muutti selvästi riskikorkeuden alapuolella. lla kirjattiin melko vähän pohjoiseen suuntautuvia lentoja, jotka ylittävät hankealueen. Lentojen lukumäärä vaihteli voimakkaasti, mutta kokonaisuudessaan toukokuun puolivälin lähestyessä muuttavien suurikokoisten lajien yksilömäärät vähenivät merkittävästi. Tämä näkyy molempien paikkojen aineistoissa, sillä muutto oli kiivainta huhtikuun jälkipuoliskolla. Tuntikohtaiset lentojen lukumäärät olivat kokonaisyksilömäärien tavoin korkeammat n lintutornissa (taulukko 5 ja kuva 5). Taulukko 4. Lentojen lukumäärä päivittäin ja havaintopaikoittain. Päivämäärä Yhteensä Taulukko 5. Tuntikohtaiset keskiarvot lentomääristä päivittäin. Päivämäärä Yhteensä

10 Kuva 4. Päivittäiset lentojen lukumäärät havaintopaikoittain Kuva 5. Päivittäiset lentomäärät havainnoitua tuntia kohden. 10

11 Päätelmät Havainnointia tehtiin noin 1,5 kuukauden jaksolla ( ), jolloin saatiin kattavaa aineistoa isojen lintujen muutosta. Toukokuun puolivälistä eteenpäin näkyvä muutto olisi ollut vähäistä, joten lentoja olisi mahdollisesti kertynyt lähinnä vain kahlaajista sekä myöhään muuttavista petolinnuista (mehiläis- ja nuolihaukka). Tulosten valossa n lintutornista havaittiin enemmän muuttavia lintuyksilöitä, mutta ero hon nähden oli yllättävän pieni, sillä iso osa kirjatuista lennoista koski ruokailualueilta toiselle siirtyviä naakkaparvia. Isoja lintuja muutti kuitenkin kokonaisuudessaan selvästi enemmän lla, jossa laulujoutsenia ja töyhtöhyyppiä merkittiin noin kolminkertainen määrä, metsähanhia ja kuoveja viisinkertainen määrä ja liroja nelinkertainen määrä. Kurkia havaittiin sen sijaan lähes saman verran molemmissa pisteissä. Molempien paikkojen yhteislukemia tarkastellessa naakkoja merkittiin selvästi eniten (4 887 yksilöä), mutta myös kurkia (2 040 yks.), peippolajeja (1 725 yks.), metsähanhia (1 607 yks.), räkättirastaita (1 463 yks.), harmaalokkeja (1 063 yks.) ja sepelkyyhkyjä (979 yks.) kirjattiin runsaasti. Nämä seitsemän lajia muodostivat 62 prosenttia kokonaislentomäärästä. Kookkaita lintujen kuten hanhia, kurkia ja petolintuja havaittiin kymmenen päivänä aikana melko runsaasti suhteessa havainnointiaikaan. Laulujoutsenia kirjattiin kohtalaisesti, 307 yksilöä, mutta niistä vain yhdeksän yksilöä lensi lla riskikorkeudella. Metsähanhista ja kurjista saatiin erityisen hyvää aineistoa; kurkia havaittiin 792 riskikorkeudella ja metsähanhia 169 yksilöä riskilinjalla. Molempien havaintopaikkojen yhteislentomäärä oli 120 havaintotunnin aikana noin yksilöä. Tuntia kohden lentoja kirjattiin näin olleen keskimäärin 184, mikä ei ole erityisen suuri lukema sisämaassa keväällä. Seurannan perusteella Tyrinselän tuulivoimapuiston voidaan katsoa olevan tavanomaisen muuttoreitin varrella, mutta kurkia muuttaa alueella runsaasti. Tuloksista ei voida kuitenkaan tehdä päätelmiä syksyn osalta, sillä muuton luonne on silloin täysin erilainen. Taulukossa 6 olevat lajit ovat kaikki muuttavia, lukuun ottamatta seuraavia: tavi, sinisorsa, telkkä, kanahaukka, lehtokurppa, merilokki, palokärki, punarinta, isolepinkäinen, korppi, pikkuvarpunen ja punatulkku () sekä pikkujoutsen, jouhisorsa, lapasorsa, fasaani, merilokki, kesykyyhky, palokärki, kivitasku, pensastasku, harakka ja korppi (). Näiden lisäksi iso osa lla havaituista metsähanhista, sinisorsista ja naakoista koskee ruokailulentoja. 11

12 Taulukko 6. Kevätseurannan aikana lla ja lla muutolla havaitut lajit. Alilentoja = törmäysriskikorkeuden alapuolella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Ylilentoja = törmäysriskikorkeuden yläpuolella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Riskilentoja = törmäysriskikorkeudella ( m) havaittujen lentojen määrä, Riski % = törmäysriskikorkeudella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Alueen kautta = hankealueen kautta kulkeneiden lentojen osuus kokonaislentomäärästä. Taulukossa esitetyt lukemat perustuvat n aineistoon. Lisätietojen CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji. Laji Lennot yht. Alilentoja Ylilentoja Riskilentoja Riski % Alueen kautta Lisätiedot Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) L Laulujoutsen (C. cygnus) V, L Metsähanhi (Anser fabalis) V, NT Lyhytnokkahanhi (A. brachyrhynchus) Tundrahanhi (A. albifrons) Merihanhi (A. anser) Harmaahanhilaji (Anser sp.) Kanadanhanhi (Branta canadensis) Valkoposkihanhi (B. leucopsis) L Haapana (Anas penelope) V Tavi (A. crecca) V Sinisorsa (A. platyrhynchos) Jouhisorsa (A. acuta) VU Lapasorsa (A. clypeata) Telkkä (Bucephala clangula) V Isokoskelo (Mergus merganser) V, NT Teeri (Tetrao tetrix) V, NT, L Metso (T. urogallus) V, NT, L Fasaani (Phasianus colchicus) Kaakkuri (Gavia stellata) NT, L Kuikka (G. arctica) L Kuikkalaji (Gavia sp.) (L) Merimetso (Phalacrocorax carbo) Harmaahaikara (Ardea cinerea) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) VU, L Merikotka (Haliaeetus albicilla) VU, L Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) L Sinisuohaukka (C. cyaneus) VU, L Kanahaukka (Accipiter gentilis) Varpushaukka (A. nisus) Hiirihaukka (Buteo buteo) VU Piekana (B. lagopus) Kiljukotka (Aquila clanga) CR, L Sääksi (Pandion haliaetus) L Tuulihaukka (Falco tinnunculus)

13 Laji Lennot yht. Alilentoja Ylilentoja Riskilentoja Riski % Alueen kautta Ampuhaukka (F. columbarius) L Nuolihaukka (F. subbuteo) Kurki (Grus grus) L Pikkutylli (Charadrius dubius) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) L Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Lisätiedot Suokukko (Philomachus pugnax) EN, L Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Pikkukuovi (Numenius phaeopus) V Kuovi (N. arquata) V Mustaviklo (Tringa erythropus) V Punajalkaviklo (T. totanus) NT Valkoviklo (T. nebularia) V Metsäviklo (T. ochropus) Liro (T. glareola) L Pikkulokki (Larus minutus) L Naurulokki (L. ridibundus) NT Kalalokki (L. canus) Selkälokki (L. fuscus) V, VU Harmaalokki (L. argentatus) Merilokki (L. marinus) Kalatiira (Sterna hirundo) L Kesykyyhky (Columba livia) Uuttukyyhky (C. oenas) Sepelkyyhky (C. palumbus) Käki (Cuculus canorus) Tervapääsky (Apus apus) Palokärki (Dryocopus martius) L Käpytikka (Dendrocopos major) Valkoselkätikka (D. leucotos) EN, L Pikkutikka (D. minor) Kangaskiuru (Lullula arborea) L Kiuru (Alauda arvensis) Törmäpääsky (Riparia riparia) VU Haarapääsky (Hirundo rustica) Räystäspääsky (Delichon urbicum) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Niittykirvinen (A. pratensis) NT Keltavästäräkki (Motacilla flava) VU Västäräkki (M. alba) Tilhi (Bombycilla garrulus) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula)

14 Laji Lennot yht. Alilentoja Ylilentoja Riskilentoja Riski % Alueen kautta Pensastasku (Saxicola rubetra) Lisätiedot Kivitasku (Oenanthe oenanthe) VU Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (T. pilaris) Laulurastas (T. philomelos) Punakylkirastas (T. iliacus) Kulorastas (T. viscivorus) Räkätti-/kulorastas (T. pil./vis.) Laulu-/punakylkirastas (T. phi./ili.) Hernekerttu (Sylvia curruca) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Uunilintulaji (Phylloscopus sp.) Hömötiainen (Parus montanus) Sinitiainen (P. caeruleus) Talitiainen (P. major) Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Närhi (Garrulus glandarius) Harakka (Pica pica) Naakka (Corvus monedula) Varis (C. cornix) Korppi (C. corax) Kottarainen (Sturnus vulgaris) Pikkuvarpunen (Passer montanus) Peippo (Fringilla coelebs) Järripeippo (F. montifringilla) Peippo / järripeippo (Fringilla sp.) Viherpeippo (Carduelis chloris) Tikli (C. carduelis) Vihervarpunen (C. spinus) Hemppo (C. cannabina) Urpiainen (C. flammea) Kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera) Pikkukäpylintu (L. curvirostra) Pikku-/Isokäpylintu (L. cur./pyt.) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Lapinsirkku (Calcarius lapponicus) Pulmunen (Plectrophenax nivalis) NT Keltasirkku (Emberiza citrinella) Pajusirkku (E. schoeniclus) Yhteensä

15 lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa esitetään yksityiskohtaisemmin suurikokoisten ja muiden huomionarvoisten lajien lentotietoja. Eri lajeja havaittiin lla yhteensä 110 ja n lintutornissa 88. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Lajista kerrotaan hyvin yleispiirteisesti perustietoja lennoista. Havaintopaikkojen alla on päiväkohtainen lentomäärä. Tieteellisen nimen jälkeen on tuulivoimapuistoalueen yhteenlaskettu ns. riskilentojen prosentti. Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) [L] Pikkujoutsen on arktinen laji, jonka päämuuttoreitti kulkee Suomenlahtea pitkin. Yksittäisiä yksilöitä havaitaan kuitenkin joka kevät Lounais-Suomessa. Seurannan ainoa havainto koskee lla havaittua lintua. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 11 % [L] [V] Laulujoutsenet muuttivat tavanomaiseen kevääseen nähden myöhässä. Ne tulevat Suomeen suurelta osin Pohjanlahden poikki Ruotsista ja pysähtyvät muun muassa Satakunnan pelloille ruokailemaan ja odottelemaan pohjoisempien olosuhteiden paranemista. Varsinais-Suomessa nähdään tyypillisesti melko vähäisiä muuttajamääriä. Satakunnassa muutto hajaantuu viuhkamaiseksi melko pian sisämaassa. lla havaittiin selvästi enemmän laulujoutsenia kuin lla. 83 yks. 224 yks : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 18 Metsähanhi (Anser fabalis) 67 % [V] [NT] Metsähanhet saapuivat laulujoutsenten tapaan tyypillistä myöhemmin Suomeen. Päämuutto ajoittui kuitenkin lähes normaaliin aikaan, sillä hanhiparvet eivät jääneet levähtämään länsirannikolle, vaan jatkoivat pitkälti muuttomatkaansa suoraan Ruotsista kohti koillista. Metsähanhien keväiset muuttajamäärät eivät ole tyypillisesti suuria Varsinais-Suomessa, sillä pääjoukot muuttavat suoraan Ruotsista Satakuntaan ja Merenkurkkuun. lla havaittiin merkittävästi enemmän metsähanhia, mutta iso osa lennoista koostui parvista, jotka vaihtoivat ruokailupaikkoja. 254 yks yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : - 15

16 Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) Lyhytnokkahanhia tavataan Suomessa eniten länsirannikolla. Havaintomäärät ovat kasvaneet lähes vuosittain, mutta Varsinais-Suomessa laji on edelleen melko harvalukuinen läpimuuttaja keväällä. Seurannan ainoat havainnot kirjattiin lla yhdestä linnusta ja Tundrahanhi (Anser albifrons) 55 % Tundrahanhi on itäinen ja arktinen laji, joka muuttaa Venäjälle pääosin Suomenlahtea pitkin. Osa kannasta liikehtii kuitenkin ilmeisesti Hangon kautta Varsinais-Suomen itäosiin ja edelleen koilliseen. Ypäjällä havaittiin pientä muuttoa, mikä lienee tyypillistä seudulle, sillä esimerkiksi Huittisissa havaitaan vuosittain selvästi enemmän tundrahanhia kuin rannikkolinjassa Porin seudulla. 20 yks. 75 yks : : : : : : : : : : : : : : - Merihanhi (Anser anser) 100 % Merihanhet ovat nimensä mukaisesti rannikkoon sidoksissa olevia lintuja, mutta ne ovat levittäytymässä hiljalleen myös sisämaahan. lla havaittiin yksi lintu ja lla vastaavasti kuusi yksilöä ja viisi lintua Harmaahanhilaji (Anser sp.) 100 % Muutonseurannan ohessa lla havaittiin 24 ja lla 19 yksilöä määrittämättömiä harmaahanhia. Todennäköisesti näistä valtaosa koskee metsähanhia. Kanadanhanhi (Branta canadensis) 0 % Kanadanhanhilentoja kirjattiin niukasti; ainoastaan kolme yksilöä lla ja viisi lintua lla. Laji on harvalukuinen muuttaja Varsinais-Suomessa. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 100 % [L] Valkoposkihanhi on uudistulokas Suomen pesimälinnustossa, jonka pesimäkanta painottuu länsirannikolle. Se on myös arktinen laji, jonka päämuuttoreitti sijoittuu Suomenlahdelle. Seurannassa lla havaittiin kahdeksan muuttajaa 8.5. ja lla kuusi 1.5. sekä 44 yksilöä Haapana (Anas penelope) [V] Haapanat ovat pitkälti yömuuttajia, mutta osa kannasta matkaa pohjoiseen myös valoisaan aikaan. Seurannan ainoat havainnot tehtiin kahdesta yksilöstä lla 21.4., ja 8.5. Tavi (Anas crecca) 0 % [V] Tavien pääjoukot muuttavat yöllä, mutta pieni osa kannasta liikehtii myös valoisaan aikaan. Valtaosa seurannan aikana havaituista lennoista koski ruokailupaikalta toiselle siirtyviä lintuja, eikä muuttoa. 7 yks. 144 yks : : : : : : : : : : : : : : - Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 13 % Havaintopaikoissa merkittiin yhteensä vain yksittäisiä muuttavia sinisorsia, sillä valtaosa lennoista koski ruokailupaikalta toiselle siir- 16

17 tyviä yksilöitä. Laji muuttaa voimakkaammin yöllä, mutta osa linnuista liikehtii valoisaan aikaan. 53 yks. 266 yks : : : : : : : : : : : : : : 14 Jouhisorsa (Anas acuta) [VU] Jouhisorsat muuttavat pääosin yöllä, mutta osa kannasta liikkuu päivänvalolla. lla kirjattiin kaksi lentoa Lapasorsa (Anas clypeata) [VU] Lapasorsat ovat muiden Anas-lajien tavoin pääosin yömuuttajia. Ainoat lennot havaittiin lla Telkkä (Bucephala clangula) 40 % [V] Telkät muuttavat merellä aamuisin ja sisämaassa pääasiassa yöllä. Muutontarkkailun aikana havaittiin hyvin niukasti muuttavia telkkiä. 5 yks. 36 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : 6 Isokoskelo (Mergus merganser) 100 % [V] [NT] Isokoskelo on poikkeuksellinen vesilintu keväällä, sillä sen muuttoa havaitaan yleisesti auringonnousun jälkeen ja yhtä lailla niin merellä kuin sisämaassakin. Molemmissa havainnointipaikoissa muuttoluku on havainnointitunteihin suhteutettuna erittäin pieni. 40 yks. 24 yks : : : : : : : : : : : : : : - Teeri (Tetrao tetrix) 0 % [V] [L] [NT] Teeriä havaittiin säännöllisesti lla. Lentoja kirjattiin yhteensä 42, kun linnut siirtyivät ruokailualueilta toisille ja vastaavasti soidinalueille. Teeret lentävät lähes poikkeuksetta matalalla. Metso (Tetrao urogallus) 0 % [V] [L] [NT] Metso on paikkalintu, josta kertyy yleensä lentoja hyvin niukasti. Ainoa lintu havaittiin lla 1.5. Metsot lentävät aina matalalla. Fasaani (Phasianus colchicus) Fasaani on paikkalintu, joka pesii tyypillisesti viljelysalueiden liepeillä. lla kirjattiin kaksi lentoa 5.4. Fasaanit lentävät poikkeuksetta hyvin matalalla. Kaakkuri (Gavia stellata) 100 % [L] [NT] Kaakkurin päämuutto ajoittuu toukokuun kevätarktikan yhteyteen. Liikehdintä on voimakkainta rannikkoseuduilla. Sisämaassa suuret vesistölinjat ohjaavat muuttoa. lla havaittiin kaksi muuttajaa ja Latvansuolla yksi lintu

18 Kuikka (Gavia arctica) 82 % [L] Kuikan muuton luonne on samanlainen kuin kaakkurilla; se ajoittuu voimakkaimmillaan toukokuun arktikan yhteyteen rannikolle. Sisämaassa muuttolinjat seurailevat yleensä suuria reittivesiä. 11 yks. 13 yks : : : : : : : : : : : : : : 7 Kuikkalaji (Gavia sp.) 0 % [L] lla havaittiin kaksi määrittämätöntä kuikkalintua Ne olivat joko kaakkureita tai kuikkia. Merimetso (Phalacrocorax carbo) 100 % Merimetso on nimensä mukaisesti merialueisiin sidoksissa oleva laji, joka muuttaa ja liikehtii ravinnon perässä lähes yksinomaan rannikolla. Pieni osa pohjoisen kannasta muuttaa sisämaan yli. lla havaittiin kolme yksilöä ja yksi lintu 7.5. lla nähtiin puolestaan neljä merimetsoa 8.5. ja yhdeksän lintua Harmaahaikara (Ardea cinerea) 0 % Harmaahaikarat pesivät harvalukuisena Etelä-Suomessa, eikä merkittäviä muuttajamääriä nähdä missään. Seurannassa kirjattiin yksi lento lta ja vastaavasti yksi lintu muutti lla 11.4., ja Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 100 % [L] [VU] Mehiläishaukat ovat myöhäisimpiä muuttajia päiväpetolinnuistamme. Niiden päämuutto ajoittuu yleensä toukokuun jälkipuoliskolle. lla havaittiin yksi lintu Merikotka (Haliaeetus albicilla) 100 % [L] [VU] Merikotkat muuttavat yleensä hyvin varhain maaliskuussa, mutta pesimäkannan runsastumisen myötä muuttajia on alettu nähdä myös huhtikuussa ja jopa toukokuun puolella. lla nähtiin yksi muuttaja 5.4. ja lla kirjattiin lento sekä että 7.5. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 67 % [L] Ruskosuohaukat ovat levittäytyneet pesimään lähes koko Suomeen viimeisen 15 vuoden aikana, mutta keväiset muuttajamäärät ovat pieniä käytännössä kaikkialla. 6 yks. 3 yks : : : : : : : : : : : : : : - Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 57 % [L] [VU] Sinisuohaukat muuttavat usein peltoalueita myötäillen, mutta yksittäisiä lintuja voidaan nähdä käytännössä missä tahansa. Tyrinselän seurannassa lla kirjattiin yksi muuttaja ja peräti kuusi lintua lla havaittiin vastaavasti vain yksi yksilö Kanahaukka (Accipiter gentilis) 60 % Kanahaukka on osittaismuuttaja, joten vain osa linnuista siirtyy etelämmäksi syksyllä. Näin ollen kevään paluumuutto on yleensä varsin vaihtelevaa, eikä se ole koskaan voimakasta. n havainnot eivät koske lainkaan muuttavia lintuja. 18

19 20 yks. 1 yks : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Varpushaukka (Accipiter nisus) 67 % Varpushaukka on tyypillisesti runsaslukuisin päiväpetolintu kevätmuutolla. Lajin edustajia muutti selvästi enemmän lla. Muutto oli voimakkainta yks. 12 yks : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Hiirihaukka (Buteo buteo) 83 % [VU] Hiirihaukka on varhaisimpia kevätmuuttajia, mutta lentomäärät jäivät molemmilla paikoilla hyvin vähäisiksi. 6 yks. 6 yks : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Piekana (Buteo lagopus) 88 % Piekanojen suurimmat määrät havaitaan Suomessa vuosittain Merenkurkussa ja Pohjois- Pohjanmaalla. Varsinais-Suomessa muutto ei ole tyypillisesti voimakasta, mutta seurannassa havaittiin peräti 20 yksilöä. 8 yks. 18 yks : : : : : : : : : : : : : : - Kiljukotka (Aquila clanga) 0 % [L] [CR] Kiljukotka on Suomessa erittäin harvinainen harhailija, jota tavataan Varsinais-Suomessa täysin satunnaisesti. lla havaittiin esiaikuinen lintu muuttamassa Sääksi (Pandion haliaetus) 0 % [L] [NT] Sääksi on tyypillisesti harvalukuinen muuttaja Varsinais-Suomessa. Seurannan ainoa havainto koskee n muuttajaa Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 10 % Tuulihaukkojen muuttolukemat ovat yleensä varsin pieniä, mutta seurannassa havaittiin yhteensä 28 yksilöä. 10 yks. 18 yks : : : : : : : : : : : : : : 1 19

20 Ampuhaukka (Falco columbarius) 100 % [L] Ampuhaukkojen muutto on tyypillisesti vähälukuista; parhaillakin paikoilla havaitaan sisämaassa vain muutamia yksilöitä. lla havaittiin kaksi muuttavaa lintua Nuolihaukka (Falco subbuteo) 100 % Nuolihaukat ovat mehiläishaukkojen tavoin myöhäisimpiä kevätmuuttajiamme, jotka palaavat tyypillisesti Varsinais-Suomeen toukokuun alussa. Seurannan ainoa havainto koskee lla nähtyä yksilöä 8.5. Kurki (Grus grus) 92 % [L] Kurkimuutto oli keväällä 2013 hyvin hankalasti kontrolloitavissa, sillä useiden sumu- ja sadeaamujen jälkeen linnut lähtivät pohjoiseen hyvin myöhään iltapäivän puolella, jolloin ei ollut havainnointia. Siitä huolimatta havaintoaineistoa kertyi hyvin molemmista havaintopisteistä. Tulosten valossa seutu sijaitsee merkittävällä kurkien muuttoreitillä, mikä johtuu siitä, että se sijaitsee Hangon pohjoispuolella. Hankoniemi tunnetaan eräänä Suomen parhaista kurkien muuttolinjoista keväällä. 866 yks yks : : : : : : : : : : : : : : 4 Pikkutylli (Charadrius dubius) 0 % Pikkutylli on erittäin harvalukuinen laji kevätmuutolla; havainnot ovat käytännössä täysin satunnaisia. lla kirjattiin yksi muuttava lintu Kapustarinta (Pluvialis apricaria) 94 % [L] Kapustarintojen päämuutto ajoittuu toukokuun alkupuoliskolle, jolloin seurantaa tehtiin edelleen alueella. Linnut muuttavat kuitenkin tyypillisesti hyvin korkealla. 128 yks. 369 yks : : : : : : : : : : : : : : 15 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 30 % Töyhtöhyyppä on ensimmäinen keväällä muuttava kahlaaja, jonka päämuutto ajoittuu huhtikuun puoliväliin. Lentoja kertyi seurannan aikana kokonaisuutena yllättävän vähän. 74 yks. 232 yks : : : : : : : : : : : : : : : : 22 Suokukko (Philomachus pugnax) 100 % [L] [EN] Suokukkojen päämuutto ajoittuu yleensä toukokuun puoliväliin, jolloin parvet levähtävät peltoalueilla. lla havaittiin 85 yksilöä 8.5. lla kertyi havaintoja seuraavasti: 4 yks. 1.5., 21 yks ja 157 yks

21 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 100 % Taivaanvuohien keväiset muuttajamäärät vaihtelevat voimakkaasti, mutta Varsinais- Suomessa ei koeta juuri koskaan massamuuttopäiviä. Päämuutto ajoittuu huhtikuun puolivälin tuntumaan. 7 yks. 17 yks : : : : : : : : : : : : : : 1 Lehtokurppa (Scolopax rusticola) 0 % Lehtokurpat muuttavat yöllä, mutta toisinaan lentäviä lintuja havaitaan myös päivällä. lla merkittiin yksi lento 7.5. ja kolme lentoa Pikkukuovi (Numenius phaeopus) 0 % [V] Pikkukuovien päämuutto ajoittuu toukokuun puolivälin tienoille. Suuria muuttajamääriä havaitaan lähinnä rannikkoseuduilla. lla nähtiin yksi lintu ja 8.5. lla lajin edustajia havaittiin puolestaan yhteensä viisi 1.5. ja 7.5. Kuovi (Numenius arquata) 97 % [V] Kuovit ovat hanhien ja joutsenten tavoin koillismuuttajia, joiden muutto tapahtuu yleensä lyhyen ajanjakson sisällä. Tarkkailussa ei havaittu yhtään merkittävää muuttopäivää, mutta n yhteismäärä on silti kohtalainen. 32 yks. 148 yks : : : : : : : : : : : : : : 10 Mustaviklo (Tringa erythropus) 100 % [V] Mustaviklojen päämuutto ajoittuu toukokuun puoliväliin, jolloin liikehdintää havaitaan eniten länsirannikolla. lla havaittiin kaksi muuttajaa 8.5. Punajalkaviklo (Tringa totanus) 0 % [NT] Punajalkavikloja ei nähdä käytännössä missään merkittäviä määriä muutolla. lla havaittiin yksi muuttava lintu lla kirjattiin puolestaan yhteensä 11 lentoa 24.4., 1.5., 8.5. ja Valkoviklo (Tringa nebularia) 25 % [V] Valkoviklojen kevätmuutto on voimakkaimmillaan toukokuun puolivälissä ja kuukauden alkupuolella. Seurannan aikana havaittiin hyvin niukasti lajin edustajia. 4 yks. 19 yks : : : : : : : : : : : : : : - 21

22 Metsäviklo (Tringa ochropus) 4 % Metsäviklojen kevätmuutto käynnistyi selvästi tavanomaista myöhässä, sillä ensimmäinen lintu kirjattiin vasta Päämuutto ajoittui väliselle ajalle, jolloin molemmilla paikoilla havaittiin yhteensä peräti 61 yksilöä. 53 yks. 21 yks : : : : : : : : : : : : : : 1 Liro (Tringa glareola) 74 % [L] Liron päämuutto ajoittuu toukokuun alkupuoliskolle, jolloin seurannassa havaittiin yhteensä yli 400 yksilöä. Voimakkaan muuton aikana päiväsummat saattavat olla parhaimmilla paikoilla jopa nelinumeroisia, mutta parvet lentävät tyypillisesti hyvin korkealla. 85 yks. 317 yks : : : : : : : : : : : : : : 19 Pikkulokki (Larus minutus) 100 % [L] Pikkulokkien muuttolukemat ovat kaikkialla pieniä. Liikehdintä on voimakkainta toukokuun alkupuoliskolla. Seurannassa lla merkittiin kaksi lintua 8.5. ja lla yksi yksilö 7.5. Naurulokki (Larus ridibundus) 77 % [NT] Naurulokit muuttavat melko pitkällä ajanjaksolla keväällä, eikä sisämaassa nähdä usein merkittäviä muuttoja. Havainnoinnin kannalta laji on haastava, sillä muutto saattaa jatkua iltaan asti. lla havaittiin erittäin niukasti naurulokkeja. 48 yks. 690 yks : : : : : : : : : : : : : : 15 Kalalokki (Larus canus) 59 % Kalalokit muuttavat usein pieninä parvina joko lajipuhtaasti tai harmaa- ja naurulokkien kanssa. lla lajin edustajia havaittiin merkittävästi enemmän, mutta osa lennoista koskee ruokailulentoja tehneitä yksilöitä. 54 yks. 621 yks : : : : : : : : : : : : : : 55 Selkälokki (Larus fuscus) 100 % [V] [VU] Nimirodun selkälokkilentoja kertyi hyvin niukasti. Laji on runsaslukuinen keväällä lähinnä suurten reittivesien varrella, mutta Varsinais- Suomen sisämaassa lukemat ovat pieniä. 22

23 18 yks. 12 yks : : : : : : : : : : : : : : - Harmaalokki (Larus argentatus) 72 % Harmaalokkilentoja kertyi runsaasti lta, mutta n yksilömäärän jäivät tavanomaiselle kevätmuuttajatasolle sisämaassa. 176 yks. 887 yks : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 78 Merilokki (Larus marinus) 0 % Merilokit pesivät lähinnä rannikolla ja ulkosaaristossa sekä joillakin sisämaan suurjärvillä. Lennot sisämaassa ovat satunnaisia. lla havaittiin kolme lintua 7.5. ja lla yksi lintu 8.5. Sepelkyyhky (Columba palumbus) 6 % Sepelkyyhky on eräs runsaslukuisimmasta päivämuuttajista keväällä, mutta muuttolukemat ovat syksyyn verrattuna selvästi pienempiä. Tyrinselän seurannan 979 yksilöä voidaan pitää tavanomaisena kevätmääränä. 459 yks. 520 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : 22 23

24 KIRJALLISUUS Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit 24

25 liite 1. Lennot 60 minuuttia kohden havaintopäivittäin. Vajaat tunnit on suhteutettu siten, että esimerkiksi jakson lentomäärä on kerrottu kahdella klo klo

26 klo klo

27 klo klo Sarja1 Sarja

28 klo klo

29 klo klo

30 liite 2. Havaintopaikkojen lennot tunnin jaksoissa päivittäin. Pvm Pvm

31 31