SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS. Marko Vauhkonen

SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS Marko Vauhkonen Luonnos 5.11.2009

SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 2.1 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT... 4 2.2 MAASTOTYÖT... 5 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN... 6 3 TULOKSET... 7 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS... 7 3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 13 3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 20 4 SUOSITUKSET... 26 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 27 Kansi: Leuhunjoen rantametsää Kusiaislahden lounaispuolella. Valokuva Marko Vauhkonen. 3

1 JOHDANTO Saarijärven kaupunki käynnisti vuonna 2008 yleiskaavan laatimisen kaupungin keskustaan ja sen lähialueille. Saarijärven keskustan yleiskaavan kaavoituskonsulttina toimii A-Insinöörit Suunnittelu Oy. Maankäytön suunnittelua ja yleiskaavan vaikutusten arviointia varten tarvittavan luontoselvityksen on tehnyt alikonsulttina Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitys on tehty vuoden 2009 aikana ja siitä on vastannut FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT Saarijärven keskustan yleiskaavan päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) on päivätty 3.2.2009 (Saarijärven kaupunki 2009). Siinä esitetty yleiskaava-alueen alustava rajaus ilmenee kuvasta 1. Alueen pinta-ala on noin 1690 hehtaaria. Yleiskaavatyön hankeryhmän kokouksessa 23.4.2009 todettiin, että kaava-aluetta laajennettaneen Heramäen pohjoispuolella ja Leppämäen pohjoispuolella siten, että se ulottuisi voimajohtoon saakka (ks. kuva 2, sivu 8). Lisäksi yleiskaava-aluetta laajennettaneen Kusiaismäen eteläreunalla. Kaavaalueen pohjoispäästä poistettaneen alue maantien 648 (Kannonkoskentie) molemmin puolin. Nämä mahdolliset muutokset on huomioitu luontoselvityksen maastotöitä tehtäessä. Yleiskaava-alueen aiemmat luontotiedot koottiin Saarijärven kaupungilta, Suomen ympäristökeskuksesta ja Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi tarkastettiin Keski-Suomen maakuntakaavan aluevaraukset selvitysalueen osalta. Yleiskaava-alueelta oli käytettävissä muutamia aiempia selvitysraportteja, jotka on mainittu lähdeluettelossa (luku 5). Kohde- ja lajistotietoja kysyttiin Kalle Laitiselta (ympäristösihteeri, Saarijärven kaupunki), Reima Välivaaralta (ympäristöpäällikkö, Keski-Suomen liitto) sekä Hannu Tammelinilta (lintuharrastaja, Saarijärvi). Saarijärven keskustan yleiskaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -suojelualueverkoston tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita eikä Keski-Suomen maakuntakaavassa (hyväksytty 16.5.2007, vahvistettu ympäristöministeriössä 14.4.2009) osoitettuja luonnonsuojelukohteita. Alueella ei myöskään ole luonnonmuistomerkkejä, luonnonsuojelulain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä tai erityisesti suojeltavien lajien tunnettuja esiintymiä. EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista on yleiskaava-alueelta neljä tiedossa olevaa liito-oravan esiintymisaluetta. 4

Kuva 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukainen yleiskaava-alueen alustava rajaus. Lähde: Saarijärven kaupunki 2009. 2.2 MAASTOTYÖT Luontoselvityksen maastotyöt aloitettiin liito-oravainventoinnilla, joka tehtiin 9. 11.4. ja 8.5.2009. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä saatujen lähtötietojen perusteella valittiin ne alueet ja metsiköt, joissa liito-oravan esiintyminen arvioitiin puulajisuhteiden perusteella mahdolliseksi. Inventoinnin ulkopuolelle jätettiin puhtaat männiköt, nuoret taimikot ja hakkuuaukeat, pellot ym. lajille sopimattomat alueet sekä pääosa rakennetuista piha- yms. alueista. Mäntyvaltaiset sekametsät inventoitiin yleispiirteisesti, sillä ne eivät ole liito-oravalle optimaalisia elinympäristöjä. Liito-oravaselvityksessä noudatettiin Sierlan ym. (2004) inventointiohjeita. Liito-oravan ulosteita etsittiin mm. kolopuiden, haapojen, leppien ja muiden sopivien ruokailupuiden sekä kookkaiden kuusien tyviltä. Liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikoiksi sopivia koloja ja risupesiä etsittiin lajin elinympäristöksi sopivista metsiköistä. Liito-oravaselvityksen yhteydessä havainnoitiin asemakaava-alueen pesimälinnustoa (etenkin tikat ja muut varhain pesivät lajit) sekä arvioitiin alueet, joilla saattaa olla linnustollista merkitystä. Näitä alueita olivat lähinnä rannat, lehtimetsäkuviot sekä varttuneet havumetsät. Arvioitujen kohteiden linnuston selvittämiseksi tehtiin maastokäynnit 8. 9.5. ja 4.6.2009. Alueilla kierrettiin jalkaisin ja lintuja havainnoitiin jatkuvasti katsellen ja kuunnellen. Viitasammakon esiintymistä yleiskaava-alueen rannoilla selvitettiin illalla 8. ja 9.5.2009 Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Koiraiden soidinääntelyä kuunneltiin elinympäristöltään sopivilla rantajaksoilla. 5

Liito-oravaselvityksen yhteydessä havainnoitiin ja kuvattiin alustavasti yleiskaava-alueen luonnonoloja ja kasvillisuuden yleispiirteitä. Samalla tarkasteltiin kohteita, joissa saattaa olla erityisiä luontoarvoja ja jotka on tarpeen inventoida erikseen kesällä. Tällaisiksi katsottiin mm. mahdolliset luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit, vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n mukaiset kohteet (luonnontilaiset pienvedet), metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, uhanalaiseksi luokitellut (ks. Raunio ym. 2008a, b) luontotyypit ja muut merkittävät luontokohteet sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien, erityisesti suojeltavien ja uhanalaisten sekä muiden huomionarvoisten eliölajien tunnetut tai mahdolliset esiintymisalueet. Näiden kohteiden täydennysinventoinnit tehtiin 10. 11.7. ja 25. 27.7.2009. Samalla täydennettiin yleiskaavaalueen kuvausta ja kasviston inventointia. Heinäkuun maastokäynneillä kiinnitettiin erityistä huomiota merkittävien eliölajien esiintymiseen sekä näiden lajien kannalta tärkeisiin tai potentiaalisiin esiintymisalueisiin. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla kohteet ja havaintopaikat voitiin paikantaa yleiskaavoituksen kannalta riittävällä tarkkuudella. 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Luontokohteille (alaluku 3.3) annettiin seuraavan jaottelun mukainen arvoluokka (vrt. Söderman 2003). Alimpien luokkien (3 ja 4) kriteerit ovat ohjeellisia ja niiden soveltamisessa on huomioitu mm. kohteen pinta-ala, monipuolisuus, luonnontila ja huomionarvoinen lajisto. 1. Kansainvälisesti arvokkaat alueet (K) Alueet, jotka on arvioitu kansainvälisten arviointikriteerien perusteella tähän luokkaan kuuluviksi, esim. Natura 2000 -alueet tai kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet eli ns. IBA-alueet. 2. Valtakunnallisesti arvokkaat alueet (V) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu valtakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien tai lajien kannalta. 3. Maakunnallisesti arvokkaat alueet (M) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu maakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien tai lajien kannalta. Alueet, joilla on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. 6

4. Paikallisesti arvokkaat alueet (P) Kohteella on paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. 3 TULOKSET 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS Yleiskaava-alue sijaitsee Saarijärven keskustan ympärillä maanteiden varsilla ja vesistöjen rannoilla. Suuri osa alueesta on jo rakennettua; laajempia metsäalueita on lähinnä kaava-alueen pohjoisosissa (mm. Heramäki) ja eteläosassa (Kusiaismäki). Metsäalueet ovat tärkeitä virkistyskäytön kannalta. Saarijärven keskustan reuna-alueilla on jäljellä vain vähän peltoja, eivätkä viljelysmaat muodosta yleiskaava-alueella luonnon kannalta merkittäviä kokonaisuuksia. Rakennettujen alueiden ja peltojen ympärillä on pääasiassa moreenimaiden talousmetsiä. Tuoreen kankaan metsät ovat vallitsevia, mutta myös kuivahkon kankaan metsiä tavataan paikoin. Lehtomaisia kangasmetsiä on siellä täällä lähinnä mäkien rinteillä ja vesistöjen rannoilla sekä järvien välisellä harjualueella. Varsinaisia lehtoja on hyvin vähän ja ne sijaitsevat ojien varsilla sekä vesistöjen rannoilla. Huomionarvoinen piirre yleiskaava-alueella on sen rajautuminen useisiin vesistöihin: Saarijärveen, Herajärveen, Summaseen ja Pieni-Lumperoiseen. Lisäksi kaava-alueella on useita lampia. Maastokarttaan on merkitty yleiskaavaalueelta useita lähteitä, jotka ovat kuitenkin luonnontilaltaan muuttuneita. Lähteisyys näkyy paikoin ojavarsien ja korpijuottien kasvillisuudessa. Soita yleiskaava-alueella on vain vähän ja useimmat räme- tai korpipainanteet on ojitettu. Kasvillisuutta ja kasvistoa kuvataan mahdollisten uusien rakentamisalueiden osalta. Alueiden numerointi on sama kuin kuvassa 2. Alue 1 Alueen muodostaa Asemankannas, jolle on laadittu yleissuunnitelma vuonna 2008. Työn yhteydessä on tehty luontoselvitys, jonka tulokset on esitelty yleissuunnitelmaraportissa (Sigma Konsultit Oy 2008). Asemankannaksen pääosa on rakennettua ympäristöä rautatie-, tie- ja katualueineen. Alueella sijaitsee kolme lampea, joista Kehälampi ja Paskolampi lähiympäristöineen katsottiin paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Myös Peltolammen ja Pieni-Lumperoisen välinen metsäalue katsottiin paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi (ks. alaluku 3.2). Kehälammen länsipuolella kasvaa varttuvaa koivikkoa, muutama kookas istutettu poppeli ja idempänä mäntyä, koivua sekä haapa-, raita- ja pihlajavesakkoa. Aluskasvillisuutena on mm. hieta- ja metsäkastikkaa, nurmirölliä, katinliekoa, sarjatalvikkia, mustikkaa, metsälauhaa ja lillukkaa. 7

Kuva 2. Saarijärven keskustan yleiskaavan mahdolliset uudet rakentamisalueet (1 15), mahdolliset laajentumisalueet a c sekä kaava-alueesta mahdollisesti poistettava alue d. Lähde: A-Insinöörit Suunnittelu Oy. 8

Alue 2 Viitasaarentien ja Pieni-Lumperoisen väliselle Luhdan alueelle laaditaan parhaillaan asemakaavaa. Alueen luonnonolot ja kasvillisuus on kuvattu erillisessä luontoselvitysraportissa (Vauhkonen 2009). Asemakaava-alueella todettiin yksi paikallisesti arvokas luontokohde, Pieni-Lumperoisen rantalehto (ks. alaluku 3.2). Viitasaarentien pohjoispuolella on peltoja ja joitakin asuinrakennuksia alueen länsiosassa. Kannonkoskentien itäpuolella ja peltojen pohjoispuolella on varttunutta lehtomaista kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää sekä pieni hakkuualue. Peltojen reunoilla ja niiden välisillä metsäkaistaleilla kasvaa nuorta lehtipuustoa ja pajukkoa. Leppämäen länsi lounaisrinteellä on varttunutta tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Mäen etelärinteellä on asutusta ja tästä itään päin Viitasaarentien pohjoisreunalla tuoreen kankaan metsiköitä sekä muutamia asuinrakennuksia. Metsiköiden puustona on pääasiassa nuorta kuusikkoa ja ojitetulla rämeellä varttuvaa männikköä. Lähellä alueen itärajaa on tuore hakkuualue. Alue 3 Alueen muodostaa Mustikkakorven rakentamaton osa asuinalueiden välissä. Alueen kaakkoisosassa on pieni pelto Kannonkoskentien länsipuolella. Pellon luoteispuolella on puustoltaan varttuvaa tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Pellon reunalla kasvaa pajuja ja metsässä sekapuuna koivua. Alueen länsiosassa on soistunutta tuoretta kangasmetsää, jonka puustona on myös mäntyä. Alueen pohjoispäässä on pieni voimajohtoon rajautuva taimikkokuvio. Alue 4 Alueen muodostaa Heramäen asuinalueen uloimpien tonttien mahdollista laajentamista varten inventoitu 20 metrin levyinen kaistale. Kasvillisuus vaihtelee alueella kuivahkosta aina lehtomaiseen kangasmetsään. Puusto on alueen eteläosassa varttunutta männikköä, keskiosassa on enimmäkseen nuorta havumetsää ja harvennushakattuja alueita sekä alueen pohjoisosassa pääasiassa varttuvaa kuusivaltaista metsää. Alue 5 Alueen muodostaa Kannonkoskentien itäpuolinen metsäalue. Sen pohjoispäässä on varttuvaa ja nuorta kuusikkoa sekä Hennunmäen kohdalla kuusivaltainen taimikko. Taimikon eteläpuolella on varttuvaa kuusivaltaista sekametsää, jossa kasvaa sekapuuna koivua ja haapaa. Tien reunalla on puustoltaan nuorempi sekametsäkaistale, jossa kasvaa lisäksi mäntyä, raitaa ja harmaaleppää. Alueen eteläosassa on nuorta kasvatusmännikköä ja mänty koivumetsää rajana olevaan voimajohtoon saakka. Kasvillisuus on koko alueella lähinnä tuoretta kangasmetsää. 9

Alue 6 Alueeseen sisältyvät Herajärven Pohjoislahden ranta-alueet valtatie 13:n eteläpuolella. Pohjoislahden länsipuolella on peltoja, joista pohjoisin on poistunut käytöstä ja osin pajukoitunut. Kiiltopajun lisäksi alueella kasvaa nuoria harmaaleppiä ja halavia sekä pellon reunoilla nuoria haapoja, koivuja ja harmaaleppiä. Entisellä pellolla vallitsevat maitohorsma ja kookkaat heinälajit. Peltojen länsipuolisella rinteellä on nuorta mänty koivuvaltaista metsää ja alueen eteläosassa varttunutta, harvennushakattua mäntyvaltaista metsää. Metsäalueen kasvillisuus on tuoretta kuivahkoa kangasta. Herajärven Pohjoislahden pohjoispään ja valtatien välissä on pieni lampi, joka oli kesällä 2009 kuivahtanut. Rannoilla ja aiemmassa vesirajassa kasvoi kastikoita, mesiangervoa, ranta-alpia sekä pullo-, luhta- ja viiltosaraa. Osin paljastuneella mutapohjalla kasvoi leveäosmankäämiä, ratamosarpiota, hapsiluikkaa ja järvikortetta. Pohjoislahden itäpuolella on Huipunniemi, jonka eteläosa on rakennettu. Valtatien ja rakennusten välissä on 100 150 metrin levyinen kaistale, jonka länsiosa on varttunutta havumetsää. Kasvillisuus on tuoretta kangasta ja puustona on mäntyä ja kuusta. Kaistaleen itäosassa on ilmeisesti aiemmin maatalouskäytössä ollut alue, jossa kasvaa nuorehkoa koivikkoa. Aluskasvillisuutena on vadelmaa, mesiangervoa ym. kookkaita ruohoja. Herajärven rannalla kasvaa joitakin tervaleppiä. Alue 7 Alueen muodostaa Koiralammen Pakkalanniemen alue, jonka halki kulkee tie 16839. Tien länsipuolella on peltoja ja maatila Pakkalanniemessä. Paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi luokiteltu Koiralampi on kuvattu alaluvussa 3.2. Lammen pohjoispuolella on pieni rämekuvio, jonka puustona on varttuvaa mäntyä ja koivua. Koiralammen koillispuolella on pieni nimetön lampi, jota on muutettu kaivamalla. Lammen ja tien välissä on ojitettu alue, jossa kasvaa turvekankaalla varttuvia koivuja ja mäntyjä, vähän kuusia sekä istutettuja lehmuksia ja tervaleppiä. Koiralammen kaakkoisrannalla kasvaa nuorta koivikkoa, jota on hiljattain harvennettu. Aluskasvillisuudessa vallitsee maitohorsma. Tien itäpuolisen alueen pohjoispäässä on nuorehkoa mänty koivumetsää, jossa kasvaa myös monia istutettuja puulajeja; ainakin lehtikuusta, siperianpihtaa, lehmusta ja tervaleppää. Tien reunalla kasvaa lisäksi hyvin nuorta harmaaleppää ja pihlajaa. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää, joka lähenee paikoin lehtomaista kangasta. Metsäalueen eteläpuolella on pelto ja asutusta. Koiralammen asuinalueen itäpuolella on pieni pelto ja nuorta tuoreen kankaan kuusi koivumetsää. Valtatien eteläpuolella on hakkuualue, jossa kasvaa taimikkoa. Aittokalliontiehen rajoittuu pieni hakkuualue. Sen itäpuolella on loivasti kohoava mäenrinne, jossa kasvillisuus lähenee kuivahkoa kangasta. Puustona on nuorehkoa mäntyä sekä vähän kuusta ja koivua. Pensaskerroksessa tavataan katajia. Kalliopainanteet ovat soistuneet ja niissä kasvaa mm. suopursua ja tupasvillaa sekä reunoilla virpapajua. 10

Alue 8 Alueen muodostaa Pikku-Pentinniemen alue, jossa on nurmikenttä, leikkipaikka ja ruusuistutus. Rannalla kasvaa osin vanhojakin mäntyjä ja koivuja sekä muutama varttuva haapa. Muualla niemessä kasvaa muutamia koivuja, pihlajia ja tuomia. Alueen itäosassa on tiheä vadelma- ja maitohorsmakasvusto. Alue 9 Alueeseen sisältyy radan ja valtatie 13:n välinen alue, jonka länsiosa on enimmäkseen peltoa. Alueen länsipäässä on pieni peltojen ympäröimä metsikkö, jossa kasvaa varttunutta männikköä, vähän kuusta ja reunoilla myös lehtipuustoa. Metsikön itäosassa kasvaa nuorta koivikkoa. Kasvillisuus on lähinnä tuoretta kangasmetsää. Pellon itäpuolella on nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää ja taimikkoa. Koivua kasvaa paikoin runsaastikin. Kuhnonlammen kohdalla valtatien eteläpuolella on kuvio varttunutta männikköä ja sen itäpuolella sekapuustoista taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Maasto on tällä jaksolla melko kivistä ja kasvillisuus pääasiassa kuivahkoa kangasta. Pellon itäpuolella aivan alueen itäpäässä kasvaa nuorehkoa tuoreen kankaan koivikkoa ja mänty koivumetsää. Alue 10 Alueeseen sisältyy radan ja Summanen-nimisen järven välinen alue, jonka keskiosassa on peltoja ja asutusta. Alueen länsiosassa on peltojen ja radan rajaama metsäalue, jossa kasvaa eri-ikäistä sekapuustoista ja mäntyvaltaista metsää sekä pienialaisesti nuorta kasvatusmännikköä. Alueen itäpuolisen pellon reunalla kasvaa koivua ja haapaa. Voimajohdon eteläpuolella on nuorta kuusivaltaista metsää, taimikkoa ja vähän nuorta kasvatusmännikköä. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää. Peltojen keskellä olevissa pienissä metsäsaarekkeissa kasvaa nuorta männikköä ja koivu kuusitaimikkoa. Osalle alueen pohjoisreunan pelloista on istutettu lehtikuusta. Peltojen itäpuolella on hakkuualue, taimikkoa sekä nuorta koivua ja harmaaleppää kasvava kuvio. Alueen eteläosan pellon reunalla on haavikko, joka rajautuu nuorehkoon männikköön. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää. Alueen itäpäässä on toinen laajempi metsäalue, jonka länsi- ja keskiosa ovat varttunutta kasvatusmännikköä. Kuusta kasvaa kahdella pienellä kuviolla. Alueen halkaisevan voimajohdon eteläpuolella on mäntytaimikkoa. Voimajohdon ja radan välisellä alueella on nuorta kasvatuskoivikkoa ja pieni hakkuualue. Alueen itärajalla kasvaa tiheää, puustoltaan varttunutta mänty koivumetsää. Alikasvoksena on kuusen taimia. Metsikön eteläreunalla puusto on harvempaa ja männyt kookkaampia. Kasvillisuus on edelleen tuoretta kangasmetsää. Alue 11 Alue sijaitsee Summasen luoteisrannalla Uuraistentien molemmin puolin. Tien itäpuolella on peltoa ja asutusta sekä alueen etelärajalla kosteaa rantametsää, jossa kasvaa nuorta koivikkoa ja pajuja. Uuraistentien länsipuolella on samoin peltoja ja asutusta. Alueen pohjoisosassa on varttunutta kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää sekä laajahko taimikko. Alueen keskivaiheilla on hakkuu- 11

alue. Kusiaismäen luonnonsuojelualue (ks. alaluku 3.2) ulottuu hieman alueen länsirajan yli. Luonnonsuojelualueen itäpuolella on kuvio varttunutta kuusikkoa sekä etelämpänä taimikkoa ja nuorta mänty koivumetsää. Metsäalueen itäpäässä pellon reunalla kasvaa varttunutta kuusikkoa sekä koivuja ja haapoja. Kasvillisuus on koko alueella tuoretta ja lehtomaista kangasta. Alue 12 Alueeseen sisältyy Kusiaislahden lounaispuolen rantametsä sekä Leuhunjoen itäranta Ähtärintien eteläpuolella. Kusiaislahden ja Ähtärintien välisen alueen halki kulkee ajoura. Sen ja rannan välisessä metsikössä havaittiin liito-oravan jätöksiä (ks. alaluku 3.3). Kusiaislahden lounaisrannan niemessä on juhannuskokkopaikka. Varttunut puusto on mäntyvaltainen ja muuttuu itään päin koivikoksi. Ajouran ja Ähtärintien välisellä alueella on tuoreen kankaan kuusi mäntymetsää. Puusto on pääosin kookasta ja sekapuuna kasvaa vähän koivua sekä metsikön reunoilla raitaa, haapaa ja harmaaleppää. Ähtärintien eteläpuolella on peltoja ja asutusta sekä niiden eteläpuolella kuvio varttunutta kuusivaltaista metsää. Alueen itäosassa on nuoria ja osin varttuvia kasvatusmetsiä, joissa on sekä kuusi- että mäntyvaltaisia kuvioita. Alueen etelärajalla on taimikkoa. Kasvillisuus on koko alueella tuoretta kangasta lukuun ottamatta jokivarren lehtomaisen kankaan kuviota. Alue 13 Alue sijaitsee Pieni-Lumperoisen Autionlahden rannalla. Alueen puusto on aukkoinen ja se muodostuu nuorehkoista varttuneista koivuista, haavoista ja harmaalepistä. Aluskasvillisuutena on mm. maitohorsmaa, koiranputkea, mesiangervoa ja kastikoita sekä pensaskerroksessa vadelmaa ja punaherukkaa. Alue 14 Alueeseen sisältyy kuviot Herajärven länsi- ja etelärannoilla. Länsirannan kuviolla kasvaa nuorta koivikkoa sekä aluskasvillisuutena mm. vadelmaa, maitohorsmaa, mesiangervoa ja hiirenporrasta. Herajärven Verkkolahden lounaisrannalla on lehtomaista metsää, jonka puustona on eri-ikäisiä koivuja, haapoja, pihlajia ja raitoja sekä metsikön reunalla myös mäntyjä. Verkkolahden kaakkoisrannalla on kostea painanne, jonka puustona on koivuja ja tervaleppiä sekä kuvion reunoilla mäntyjä ja haapoja. Yhdessä kookkaassa haavassa on tikan kovertama kolo. Painanteessa kasvaa mm. viitakastikkaa, metsäalvejuurta, metsäimarretta ja rönsyleinikkiä. Alue 15 Alueeseen sisältyvät Pajulammen rannat. Lammen itärannalla on asutusta ja piha-alueet nurmikoineen ulottuvat lähes rantaan saakka. Rantaa reunustaa kapea ja epäyhtenäinen koivikkovyö. Lammen kaakkoisrannalla puustossa on myös mäntyä ja tervaleppää. Pajulammen länsirannalla on pääasiassa varttunutta mäntyä ja koivua kasvavaa kuivahkoa kangasmetsää. Lahtien perukoissa on korpirämekuviot, joiden kenttäkerroksessa kasvaa juolukan ja suopursun lisäksi puolukkaa ja mustikkaa. 12

Puusto on mäntyvaltainen. Lammen lounaisrannalla on entinen pelto ja eteläpuolella laskettelurinne. Alue a (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Aluetta rajaavat lännessä valtatie 13, pohjoisessa voimajohto, idässä Mustikkakorven asuinalue ja etelässä Heramäki. Rautatie kulkee alueen halki. Alueen länsiosassa on Karjomäki, jonka alueella kasvaa taimikkoa ja nuorta havumetsää. Radan reunalla on myös varttuvaa mäntyvaltaista metsää. Radan itäpuolella on laajalti nuorta kasvatusmetsää ja lisäksi varttuvaa kuusivaltaista metsää. Kasvillisuus on koko alueella enimmäkseen tuoretta kangasta. Pienten ojitettujen soiden ja painanteiden kasvillisuutena on räme- ja korpimuuttumia. Alue b (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Alue sijaitsee Viitasaarentien pohjoispuolella, Leppämäen molemmin puolin, ja rajautuu pohjoisessa voimajohtoon. Alueen länsipäässä on hieman peltoa ja sen itäpuolella taimikkoa sekä kuusivaltaista kasvatusmetsää. Leppämäen kohdalla on laajahko voimajohtoon rajautuva hakkuualue, jossa kasvaa taimikkoa. Mäen itäpuolella on varttuvaa männikköä kasvava ojitettu räme. Alue c (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Alue sijaitsee Kusiaismäellä ja sen eteläpuolella. Mahdollinen laajennusalue on rakentamatonta talousmetsää lukuun ottamatta alueen eteläosassa olevaa luonnonsuojelualuetta. Alue on eri-ikäisten metsäkuvioiden mosaiikkia: alueella on taimikoita, eri-ikäisiä kasvatusmetsiä ja myös puustoltaan vanhempia metsiköitä. Kasvillisuus on pääasiassa tuoretta ja paikoin lehtomaista kangasta, mutta myös kuivahkoa kangasta lähenevää kasvillisuutta on kallioisilla paikoilla. Alueella on useita korpijuotteja, joiden kasvillisuudessa on myös lähteisyyttä ilmentävää lajistoa. 3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Saarijärven keskustan yleiskaava-alueella todettiin seuraavat seitsemän arvokasta luontokohdetta. Ne kaikki arvioitiin paikallisesti arvokkaiksi (P). Kusiaismäen luonnonsuojelualue (kuva 3) Kusiaismäen eteläpuolella on luonnonsuojelualue, jonka olemassaolo selvisi vasta raportointivaiheessa, ihan vahingossa Kansalaisen karttapaikkaa silmäillessäni. Aluetta ei ole mainittu kaupungilta ja Keski-Suomen ympäristökeskuksesta saamassamme lähtöaineistossa, eikä niiden olemassaolo käy ilmi myöskään saamistamme pohjakartoista tai ympäristöhallinnon Oiva-palvelun paikkatietoaineistosta. Olen pyytänyt alueen rauhoituspäätöksen ja täydennän sitä koskevat tiedot tähän lopullisessa raportissa. 13

Kuva 3. Kusiaismäen luonnonsuojelualueen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Kehälampi Paskolampi (kuva 4) Kehälammen rämeisillä rannoilla kasvaa metsälajien lisäksi juolukkaa, suopursua ja vaiveroa. Rantapuuston muodostavat koivu ja eri pajulajit. Vesirajassa ja matalassa vedessä tavataan mm. jouhi-, viilto- ja pullosaraa sekä kurjenjalkaa ja suohorsmaa. Lampien välisellä kostealla lehtomaisella alueella kasvaa koivua, haapaa, harmaaleppää ja pajuja. Pensaskerroksen lajeja ovat punaherukka, koiranheisi ja vadelma. Kenttäkerroksessa tavataan ojakellukkaa, metsäkurjenpolvea, metsäalvejuurta, maitohorsmaa, hiirenporrasta ja karhunputkea. Kenttäkerros puuttuu pintavesien vaikutuksen vuoksi paikoin kokonaan. Kuivahtaneissa pienissä allikoissa kasvaa mm. ratamosarpiota ja kurjenjalkaa. Paskolammen avovesialuetta reunustaa umpeenkasvun tuloksena kehittynyt neva. Vesirajassa kasvaa yhtenäinen jouhisaravyöhyke sekä vähän mutasaraa. Sisempänä hyllyvällä nevareunuksella kasvaa vaiveroa, leväkköä, isokarpaloa, pyöreälehtikihokkia, suokukkaa ja yksittäisiä jouhisaroja. Luhtaisuutta ilmentävää lajistoa kasvaa lähellä suon reunaa, johon sulamisvedet kertyvät. Kasvistoon kuuluvat suohorsma, ranta-alpi, kurjenjalka ja suoputki. Kivennäismaahan rajautuvalla rämeellä kasvavat vaivero, juolukka, suopursu ja lakka. 14

Kuva 4. Kehälampi Paskolammen (läntisempi) sekä Peltolampi Hiekkaniemen (itäisempi) arvokkaiden luontokohteiden sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Peltolampi Hiekkaniemi (kuva 4) Peltolammen pohjoisrannan harjurinteellä on ns. valorinne (paisterinne), jonka kasvillisuus eroaa lähialueen tavanomaisesta rinnemetsien kasvillisuudesta. Alueella tavataan mm. puolukkaa, kanervaa, sianpuolukkaa, kissankäpälää, rohtotädykettä, metsälauhaa, kultapiiskua ja lampaannataa. Puustona on varttunutta männikköä, vähän koivua sekä alikasvoksena pihlajavesakkoa. Kohde on luontotyyppinä varsin edustava, vaikka harvinaista kasvilajistoa ei esiinnykään. Pieni-Lumperoisen puoleisella rinteellä olevien vallihautojen alueella kasvaa tuoreen lehtomaisen kankaan koivikkoa ja alueen päissä myös mäntyjä. Aluskasvillisuutena on ko. metsätyyppien peruslajeja. Koivikossa on kohtalaisesti lahopuuta ja huonokuntoisia puita, joten sillä on merkitystä myös lahopuuta tarvitsevien eläinlajien (mm. tikat, lahottajasienet, eräät kovakuoriaiset jne.) kannalta. Mannilan männikkö (kuva 5) Kohde sijaitsee Mannilassa Saarijärven pohjoisrannan harjualueella. Mannilan männikkö rajoittuu lännessä Ranta-Hännilään vievään tiehen, pohjoisessa Mannilan asuinalueeseen ja idässä Pentinniemen rakennettuihin alueisiin. Arvokkaan luontokohteen rajaus on tehty pääasiassa rakentamattomien alueiden mukaisesti. Alueella on mm. kolme lampea, painanteisiin syntyneitä soita sekä varttuneita, paikoin reheviäkin metsiä. Kohteen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on kuvattu tarkemmin Laitisen ym. (2002) raportissa. Mannilan männikön alu- 15

eella kasvaa useassa paikassa alueellisesti uhanalaista (RT) sinivuokkoa (ks. alaluku 3.3). Kuva 5. Mannilan männikön arvokkaaksi luontokohteeksi rajatun alueen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Koiralampi (kuva 6) Koiralammen länsi- ja pohjoisrannalla on pullosaravaltaista rantaluhtaa. Luhdan muuta kasvilajistoa ovat mm. kurjenjalka, vehka, suoputki, ranta- ja terttualpi, luhtasara, ranta- ja luhtamatara, luhtarölli sekä luhtalemmikki. Lammella havaittiin soidintavia viitasammakoita. Viitasammakko on EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji (ks. alaluku 3.3). Koiralammen arvoa luontokohteena lisää naurulokkien pesimäyhdyskunta. Naurulokki on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi. Koiralammella pesi vuonna 2008 noin 100 naurulokkiparia ja vuonna 2009 noin 350 paria (H. Tammelin, kirj. ilm.). Monet sorsa- sekä muut vesi- ja rantalintulajit hyötyvät pesimisestä naurulokkiyhdyskunnan suojassa. 16

Kuva 6. Koiralammen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Salkopuro (kuva 7) Salkopuron luonnontilaisin osa Karjomäen itäpuolella on luokiteltu arvokkaaksi pienvedeksi Keski-Suomen pienvesi-inventoinnissa (Lammi 1993). Kohde sijaitsee radan ja valtatie 13:n välissä ja se rajautuu etelässä entiseen peltoon. 17

Kuva 7. Salkopuron sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Pieni-Lumperoisen rantalehto (kuva 8) Lehtokuvio sijaitsee Luhanranta-nimisen tien ja Pieni-Lumperoisen välissä. Alue on vapaa-ajankiinteistö ja sillä on rakennuksia. Kuvion puustona on haapoja, koivuja, harmaaleppiä, nuoria pihlajia, tuomia ja muutamia kuusia (kuva 9). Pensaskerroksessa kasvavat puiden taimien lisäksi korpipaatsama, vadelma, punaherukka ja koiranheisi. Tuoreen lehdon kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, metsäalvejuurta, metsä- ja lehtokortetta, mustakonnanmarjaa, pikkutalvikkia ja vuohenputkea sekä kosteaa lehtoa lähenevissä painanteissa hiirenporrasta, mesiangervoa ja ojakellukkaa. Kuviolla on myös lehtomaista kangasmetsää läheneviä osia. Alueella on jonkin verran lahoa lehtipuuta (maapuut, pökkelöt). Rantalehto sopii esimerkiksi uhanalaisen pikkutikan elinympäristöksi. Alueen pökkelöissä oli vanhoja pikkutikan ruokailujälkiä, mutta lajista ei tehty havaintoa vuoden 2009 maastokäynneillä. Lehdossa todettiin pyrstötiaisen reviiri. Rantalehto katsottiin ainoastaan paikallisesti arvokkaaksi (P) kohteeksi sen pienehkön pinta-alan (1,6 hehtaaria), luonnontilan muutosten (rakentaminen, kasvillisuuden osittainen muuttuminen) ja vaateliaimpien lehtokasvien vähäisyyden vuoksi. 18

Kuva 8. Pieni-Lumperoisen rantalehdon sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Kuva 9. Pieni-Lumperoisen rantalehtoa. Valokuva Marko Vauhkonen. 19

Muut inventoidut luontokohteet tai -arvot Yleiskaava-alueelta ei löydetty kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Alueella ei myöskään todettu vesilain 1 luvun 15 a tai 17 a :n tarkoittamia kohteita (suojellut pienvedet). Maastokarttaan merkityt lähteet eivät ole luonnontilaisia eikä niissä ole erityistä lähteikkö- tai lähdesuokasvillisuutta. Metsälain 10 mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. rehevät lehtolaikut sekä vähätuottoiset kalliot. Yleiskaavan mahdollisilla uusilla rakentamisalueilla ei ole lain tarkoittamia kohteita. Asemakaava-alueilla metsälakia ei sovelleta lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Vuonna 2008 valmistui Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008a, b). Arvioinnin perusteella uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä tavattiin yleiskaava-alueelta kaksi: harjumetsien valorinteet sekä lehdot. Tavatut kohteet sisältyvät edellä kuvattuihin arvokkaisiin luontokohteisiin. 3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT Maastotöissä ei tavattu erityisesti suojeltavia eliölajeja eikä yleiskaava-alueella arvioitu olevan niiden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi säädettyjä lajeja tavattiin yksi, liito-orava. Laji on mainittu myös EY:n luontodirektiivin liitteessä IV(a), joten sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulaissa. Yleiskaava-alueelta oli aiempia tietoja liito-oravan esiintymisestä neljältä eri alueelta. Liito-oravan jätöksiä havaittiin keväällä 2009 viidellä alueella. Lajille sopivia metsiköitä on lisäksi mm. Pieni-Lumperoisen ja Herajärven rannoilla, mutta näiltä alueilta ei tehty havaintoja liito-oravasta kevään 2009 maastotöissä. Leppämäki Lehtorinne (kuva 10) Lehtorinteen tilan länsipuolella on varttunutta lehtomaista kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää. Peltojen reunoilla ja niiden välisillä metsäkaistaleilla kasvaa nuorta lehtipuustoa, mm. haapaa, koivua ja harmaaleppää. Liito-oravan jätöksiä havaittiin kahden haavan ja kahden kuusen tyvellä. Leppämäen länsi lounaisrinteellä on varttunutta tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Tällä alueella liito-oravan jätöksiä havaittiin kolmen kuusen tyvellä. 20

Kuva 10. Liito-oravan jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Leppämäen Lehtorinteen alueella. Matoniemi (kuva 11) Matoniemen rannoilla kasvaa lehtipuuvaltaista sekametsää, jonka puustossa on paljon haapoja, koivuja ja raitoja. Alueella todettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (kolohaapa lähiympäristöineen). Lajin jätöksiä löydettiin usean ruokailupuun tyveltä. Liito-oravan jätöksiä on aiemmin havaittu Mannilan männikön (ks. alaluku 3.2) alueelta ainakin tsasounan läheisyydestä sekä Pentinniemen kärjestä ja niemen rantametsästä. Näiltä paikoilta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä keväällä 2009. Mannilan männikön alueella on kuitenkin edelleen lajille sopivaa elinympäristöä. Pentinniemi on muuttunut viimeaikaisen rakentamisen seurauksena, mutta niemen rannoilla on edelleen liito-oravalle sopivaa ruokailupuustoa. 21

Kuva 11. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Matoniemen alueella. Leuhunjoen rantametsät (kuva 12) Kusiaislahden lounaispuolella on rantametsä, joka sijaitsee Saarijärven luusuan ja Leuhunjoen itärannalla Ähtärintien pohjoispuolella. Rannan ja ajouran välisen kangasmetsän puustona on eri-ikäisiä koivuja, mäntyjä, haapoja sekä harmaa- ja tervaleppiä (kansikuva). Alueella on jonkin verran kuollutta ja lahoa puuta (pystypuut, pökkelöt). Puissa oli palokärjen ruokailujälkiä. Rantametsässä havaittiin liito-oravan jätöksiä kahden kookkaan haavan tyvellä. Lajin jätöksiä havaittiin myös Ähtärintien eteläpuolella, Myllykosken kohdalla olevassa varttuneessa kuusivaltaisessa rantametsässä. Tällä alueella papanoita todettiin neljän kuusen tyvellä. Yhdessä näistä puista oli risupesä, joten kohde lähiympäristöineen on tulkittava liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. 22

Kuva 12. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Leuhunjoen rantametsissä. Kusiaismäki (kuva 13) Kusiaismäen etelä- ja kaakkoispuolella havaittiin liito-oravan jätöksiä melko laajalla alueella. Havaintopaikat sijaitsevat pääasiassa varttuneissa tuoreen kankaan kuusikoissa. Alueelta löydettiin kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa; toinen Kusiaismäen luonnonsuojelualueelta ja toinen sen itäpuolelta. Einolan tilan länsipuolelta on aiempi liito-oravan esiintymistieto nykyisen taimikkoalueen reunalta. Kusiaismäeltä on aiempi liito-oravan esiintymistieto myös Sara-ahon alueelta mäen koillisrinteeltä. Tältä paikalta ei tehty havaintoja keväällä 2009. Eri puolilla Kusiaismäkeä on liito-oravalle sopivia varttuneita kuusikko- tai sekametsäkuvioita, joissa reviirien ydinalueita saattaa sijaita. 23

Kuva 13. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Kusiaismäen alueella. Rajala (kuva 14) Summasen Voudinlahden koillisrannalla havaittiin liito-oravan jätöksiä kolmen kuusen tyvellä. Alueella on varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Liitooravasta on aiempi havaintotieto myös noin 200 metriä idempää, mutta tästä metsiköstä ei tehty havaintoja keväällä 2009. 24

Kuva 14. Liito-oravan jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Rajalan alueella. EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista yleiskaava-alueella tavattiin myös viitasammakko. Soidintavia koiraita havaittiin Koiralammella. Havainnon perusteella lammen ranta-alueilla on viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joita koskee luonnonsuojelulain hävittämis- ja heikentämiskielto. Koiralampi on luokiteltu tässä selvityksessä paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Yleiskaavan luontoselvitykseen sisältyi ainoastaan yleispiirteinen linnustoselvitys, sillä alueelta ei ollut aiempia tietoja linnustollisesti arvokkaista kohteista tai merkittävien lintulajien pesimäpaikoista. Tällaisia kohteita ei myöskään todettu vuoden 2009 maastotöissä. Kuikan reviiri todettiin Herajärvellä (H. Tammelin, kirj. ilm.), Saarijärvellä ja Summasella. Eri puolilla selvitysaluetta todettiin yhteensä lähes kymmenen tiltaltin reviiriä. Laji on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (luokka VU), mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. Tiltaltti pesii eri-ikäisissä kuusi- ja sekametsissä eivätkä sen reviirit sijaitse vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Koiralammella (ks. alaluku 3.2) pesi naurulokkiyhdyskunta. Myös naurulokki on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (luokka VU), mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. Silmälläpidettävistä (luokka NT; ks. Rassi ym. 2001) lajeista tavattiin pikkusiepon reviiri Kusiaismäen eteläpuolella olevan Kotiniemen luonnonsuojelualueen (ks. alaluku 3.2) ympäristössä. Eri puolilla Kusiaismäkeä todettiin pohjantikan ruokailujälkiä, mutta itse linnusta ei tehty havaintoja. Sekä pikkusieppo että pohjantikka on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) tarkasteluvyöhykkeellä 3a, johon Saarijärvi kuuluu (ks. www.ymparisto.fi). Selvitys- 25

alueella esiintyy todennäköisesti useita muitakin silmälläpidettäviä lintulajeja, kuten käki, pikkulepinkäinen, kivitasku, varpunen ja pensastasku sekä mahdollisesti teeri ja metso. Alueellisesti uhanalaisista (RT; ks. www.ymparisto.fi ja Uusitalo 2007) kasvilajeista selvitysalueella esiintyvät ainakin sinivuokko ja mäkitervakko. Sinivuokkoa kasvaa useassa paikassa Mannilan männikön (ks. alaluku 3.2) alueella, mutta esiintymä saattaa olla alkuperältään viljelyjäänne tai viljelykarkulainen. Mäkitervakkoa kasvaa niukasti valtatie 13:n reunaleikkauksessa Karjomäen kohdalla. Kehälammen Paskolammen alueen läheisyydestä on aiempi tieto alueellisesti uhanalaisen lehtopalsamin esiintymisestä, mutta lajia ei tavattu vuonna 2009. Pääosa ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmän esiintymätietoista on vanhoja ja koskee jo hävinneitä esiintymiä. Esimerkiksi Saarijärven kirkonkylästä on horkkakatkeron ja ahonoidanlukon ja Matosalmen alueelta suikeanoidanlukon esiintymistiedot 1960-luvulta. 4 SUOSITUKSET Saarijärven keskustan yleiskaavan luontoselvityksessä todettiin seitsemän arvokasta luontokohdetta (alaluku 3.2), jotka kaikki luokiteltiin paikallisesti arvokkaiksi. Kohteille ja niiden välittömään lähiympäristöön ei tulisi osoittaa yleiskaavassa uusia rakentamisalueita tai muuta luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä. Koiralammella tällä turvataan myös viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen. Todetuista merkittävistä eliölajeista (alaluku 3.3) liito-orava edellyttää erityistä huomioimista yleiskaavaa laadittaessa (vrt. Ympäristöministeriö 2005). Suositusten antamista vaikeuttaa se, ettei kaikilta esiintymisalueilta löydetty lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (ks. alaluku 3.3). Lajin asuttamat metsäalueet tulisi säilyttää mahdollisimman suurelta osin rakentamattomina, sillä alueilla saattaa olla sellaisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joita ei havaittu vuoden 2009 maastotöissä. Liito-oravalle sopivien elinympäristöjen säilyttäminen on perusteltua myös siksi, että reviirien ja lajin käyttämien pesä- ja ruokailupuiden sijainti voi vaihdella vuosien välillä. Yleiskaavassa tulee myös huolehtia liitooravan tarvitsemien puustoisten kulkuyhteyksien säilymisestä lajin asuttamien metsäalueiden välillä. 26

5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Keski-Suomen Seutukaavaliitto 1981: Keski-Suomen harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, raportti 19. Keski-Suomen seutukaavaliiton julkaisu Sarja B Nro 63. 73 s. Kivelä, R. 2000: Keski-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 175:1 226. Laitinen, K., Heinänen, T. & Honkanen, V. 2002: Pentinniemi. Karhila. Mannilan männikkö. Luonto- ja maisemaselvitys. Saarijärven kaupunki, ympäristönsuojelutoimi. 8 s. + liitteet. Laitinen, K. & Mustajärvi, J. 2007: Saarijärven liikennekeskus. Luonto- ja maisemaselvitys. Saarijärven kaupunki, ympäristönsuojelutoimi. 3 s. + 2 liitekarttaa. Lammi, A. 1993: Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien inventointi vesi- ja ympäristöpiirissä. Maisema- ja puutarha-arkkitehtuuritoimisto Virve Veisterä 1989: Saarijärven maisemanhoitosuunnitelma. Saarijärven kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. 96 s. + liitekartat. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Saarijärven kaupunki 2009: Saarijärven keskustan yleiskaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Saarijärven kaupunki ja A-Insinöörit Oy. 19 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Sigma Konsultit Oy 2008: Saarijärvi. Asemankannaksen yleissuunnitelma. Saarijärven kaupunki. 23 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Uusitalo, A. 2007: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä. 202 s. 27

Vauhkonen, M. 2009: Saarijärven kaupunki. Luhdan alueen asemakaavan luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 12 s. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. 16 s. + liitteet. 28