Savonlinnan asemakaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2013

Savonlinnan kaupunki Tekninen toimiala Kaavoituspalvelut Savonlinnan asemakaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2013 Petri Parkko 31.8.2013

Sisällys 1. Selvityksen taustoja... 3 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto... 3 3. Enanniemi... 4 4. Pertinpelto... 7 5. Pietari Kylliäisentien länsipää... 12 6. Pihlajaniemen kohde 1... 13 7. Pihlajaniemi, Apajatie-Paulottajantie... 15 8. Punkaharjuntien kohde... 17 9. Savonniemi... 18 10. Kääpäsaari... 20 11. Lähteet... 24

1. Selvityksen taustoja Savonlinnan kaupunki tarvitsi asemakaavoitusta varten tietoja kahdeksan erillisen alueen, Punkaharjun Enanniemen, Kerimäen Pertinpellon, Pietari Kylliäisentien länsipään, Pihlajaniemen kahden kohteen, Kyrönniemen Punkaharjuntien, Savonniemen (uimahallin tontti) ja Savonrannan Kääpäsaaren merkittävistä luontoarvoista. Savonlinnan Kaupunkisuunnittelun päällikkö Risto Aalto tilasi kohteilta luontoselvityksen 3.4.2013. Kääpäsaaren luontoselvitys tilattiin erillisenä tilauksena 10.4.2013. 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Luontoselvityksen maastotöihin käytettiin yhteensä 50 tuntia 29.4. 26.7.2013 välisenä aikana. Maastossa havainnoitiin arvokkaita elinympäristöjä (luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain sekä muut arvokkaat elinympäristöt), uhanalaisia luontotyyppejä, pesimälinnustoa ja EU:n luontodirektiivissä mainittujen ja uhanalaisien eliölajien esiintymiä, sekä niiden esiintymisen todennäköisyyttä. Kevätkäynneillä 29. 30.4.2013 kartoitettiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin liitooravan Pteromys volans esiintymistä kaikilla kohteilla. Liito-oravalle sopivissa metsissä tutkittiin haapojen ja suurempien kuusien tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Savonniemen tutkimusalueella kartoitettiin 15.5.2013 erittäin uhanalaiseksi (EN) arvioidun keltakynsimön kasvupaikkoja. Tutkimuksen ajoituksessa käytettiin apuna Savonlinnan tiedossa olevien keltakynsimöesiintymien kukintatilannetta. Kerimäen Pertinpellon kohteella kartoitettiin 29.4.2013 klo 20.20 21.20 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajia viitasammakkoa Rana arvalis. Koiraat soidinääntelevät usein myös päivällä, mutta ovat selvästi hämäräaktiivisia. Sää oli lajin soidinaktiivisuuden kannalta hyvä: lämpötila +10 C, puolipilvistä ja heikkoa tuulta. Jäät lahdenpohjukasta olivat aivan äskettäin lähteneet, joten ajankohta saattoi olla kartoitukselle liian varhainen. Viitasammakkoselvitystä täydennettiin uudella iltakuuntelulla 15.5.2013 klo 16 lähtien, jolloin sää oli sammakkojen ääntelyaktiivisuuden kannalta hyvä. Viitasammakkokäyntien yhteydessä etsittiin Kokkomäeltä uhanalaisen (VU) kangasvuokon Pulsatilla vernalis kasvupaikkoja, jotka ovat parhaiten löydettävissä kukintaaikaan tai heti kukinnan jälkeen, jolloin siemenhaituvat erottuvat hyvin maastosta. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) sudenkorentolajien, täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis, lummelampikorennon L. caudalis ja sirolampikorennon L. albifrons elinympäristöiksi 3

sopivilla ranta-alueilla tehtiin sudenkorentoselvitykset 21.6.2013 aikuishavainnointina: sudenkorentojen elinympäristöiksi sopivat reheväkasvuiset vesistöjen osat kierrettiin kanootilla rantoja pitkin havainnoiden aikuisia sudenkorentoja kiikareilla. Myös ilmaversoiskasvillisuuden sisään jäävillä avovesilampareilla käytiin kanootilla. Keväällä 2013 sudenkorennot kuoriutuivat varhain, mistä syystä selvitys ajoitettiin selvästi kesäkuun puolelle. Sää oli sudenkorentojen lentoaktiivisuuden kannalta hyvä: lämpötila + 22 24 C, puolipilvistä, enimmäkseen aurinkoista ja heikkoa tuulta. Maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Kevään maastotöissä avusti metsätalousinsinööri Niina Rinne. Savonlinnan kaupungin kaavoituspäällikkö Risto Aalto toimitti tutkimusalueiden kartat. Biologi Marika Koskinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta toimitti kaava-alueita koskevat uhanalaistiedot. Eliölajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010). Sudenkorentojen nimistö on Karjalaisen (2010) mukaan ja luteiden nimistö ja yleisyys Suomen luteet- kirjan (Rintala & Rinne 2010) mukaan. Raportissa annetut koordinaatit ovat järjestelmää ETRS-TM35FIN. Pertinpellon ja Kääpäsaaren karttapohjat ovat Maanmittauslaitoksen Maastotietokannasta 05/2013: http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501 Tekstissä käytettyjä lyhenteitä: uhanalaisuudeltaan äärimmäisen uhanalainen = CR, erittäin uhanalainen = EN, vaarantunut = VU, silmälläpidettävä = NT, Dir IV = EU:n luontodirektiivin IVliitteen laji ja L-dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 3. Enanniemi (kartta 1) 3.1. Kohteen yleiskuvaus Punkaharjulla sijaitsevalla Enanniemen kohteella sijaitsee lakkautettu vanhainkoti rantasaunoineen. Pihapiirissä on nurmikkoa sekä paljon istutettuja koristepuita ja - pensaita. Kohteen koristepuita ovat siperianpihta, metsä- ja tataarivaahterat sekä kolme siperiansembraa. Tulotien varressa kasvaa lisäksi rivi puistolehmuksia ja pihan reunamilla muutama suurempi rauduskoivu. Koristepensaina kasvavat kuusamat ja jasmikkeet, isotuomipihlajat, aroniat, pihasyreenit ja hernepensaat. Pihasta löytyy myös neilikkaruusuja kahdesta paikasta. Päärakennuksen seinustoilla kiipeilevät 4

säleikkövilliviinit. Perennoja on pihaan istutettu melko vähän; pihapiiristä löytyy lähinnä herttavuorenkilpeä sekä nurmikon reunasta purppurakäenkaalta. Kuva 1 (vas). Enanniemen tutkimusalueesta suuri osa on hakkuuta. Kuva 2 (oik). Enanniemen rantaa jäidenlähdön aikaan. Enanniemi 30.4.2013 Petri Parkko Kohteen läntisin osa on nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää, jonka itäpuolella alkaa harvennettu kuusivaltainen kasvatusmetsä. Suuri osa alueesta, rantaan johtavan tien länsipuoli, on tuoretta hakkuuta (kuva 1). Rannan tuntumassa kasvaa harvennettua varttunutta koivu- ja mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Rantavyöhykkeen puustona kasvaa tervaleppää kapeana vyöhykkeenä. Kuva 3. Kuikkaperhe Rekilahdessa kesällä 2013. Enanniemi 25.7.2013 Petri Parkko 5

Rannat ovat karuja ja kasvillisuudeltaan niukkoja: harvoja vesiruovikoita, rantaluikkaa sekä viiltosaraa pieninä kasvustoina; monin paikoin ilmaversoiskasvillisuus puuttuu kokonaan ja kasvillisuus on lähinnä hiekkapohjalla kasvavaa pohjaruusukekasvillisuutta. Rekilahdella havaittiin 25.7.2013 maastotöissä kuikan Gavia arctica (L-dir) poikue (kuva 3). Kartta 1. Enanniemen tutkimusalueen sijainti ja rajaus. 3.2. Päätelmiä ja suosituksia Kohde on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa, eikä sillä ei havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta maankäytön suunnitteluun. Etelä-Savon ELYkeskuksen tiedossa ei ole uhanalaislajiston esiintymiä kaava-alueelta. 6

4. Pertinpelto (kartta 2) 4.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee Kerimäen kirkonkylän pohjoispuolella. Kohteen lounaisosa on aktiiviviljelyssä olevaa peltoa ja pelloille istutettua koivikkoa. Pellon pohjoispuolella on Kokkolammen eteläosan ojitettua rantametsää: nuorta koivua ja harmaaleppää sekä tiheää nuorta kuusivaltaista kasvatusmetsää. Kokkolammen ja Luhtaniitynlahden välissä virtaa leveä kaivettu uoma, jonka tuntumassa on vanha lumenkaatopaikka. Kokkolampi on ruovikkoreunainen lahdenpohjukka, jossa on mosaiikkimaista vesikasvillisuutta. Kartta 2. Pertinpellon tutkimusalueen sijainti ja rajaus. 7

Kokkolammen itäpuolella kohoaa Kokkomäen harjumuodostelman korkein osa, jossa kiemurtelee vanhoja juoksuhautoja. Kokkomäen keskiosassa on vedenottamo. Harjun puusto on varttunutta mäntyä ja kenttäkerroksessa kasvaa valtalajina puolukkaa ja alempana rinteillä mustikkaa. Vanamo kasvaa kaikkialla varsin runsaana, samoin variksenmarja. Harjualueille tyypillistä itiökasvia kangaskortetta Equisetum hyemale löytyy Kokkomäen eteläosasta. Korkeimmilla kohdilla kasvaa useita kasvustoja ahokissankäpälää Antennaria dioica (NT). Kartta 3. Pertinpellon merkittävimmät luontoarvot: 1-5 direktiivilajien lisääntymispaikkoja ja 6 arvokas elinympäristö. 4.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajien lisääntymispaikat Viitasammakon Rana arvalis lisääntymispaikat (kartta 3, kohteet 1 ja 2) Molemmilla paikoilla kuultiin useiden (alle 10 yksilöä) koiraiden soidinääntelyä. Kohde 1 on Kokkolammen pohjukassa oleva erillinen avovesilampare ja kohde 1 kaivettu väylä. Viitasammakkokoiraat ääntelivät kaivetun uoman rikkonaisessa länsireunassa. 8

Kuva 4 (vas). Kokkolammella on sudenkorentojen lisääntymiseen sopivia suojaisia poukamia. Kuva 5 (oik). Täplälampikorentokoiras Kokkolammen pohjukassa. Kerimäki, Kokkolampi 21.6.2013 Petri Parkko IV-liitteen Sudenkorentolajien lisääntymispaikat (kartta 3) Karttaan rajatulla alueella 3 havaittiin n. 50 lummelampikorentoa Leucorrhinia caudalis, myös useita parittelevia pareja ja muniva naaras (kuva 7), 62 täplälampikorentoa L. pectoralis sekä neljä sirolampikorennon L. albifrons koirasta. Lummelampikorentoja löytyi myös Harjunpäänlammen puolelta kelluslehtisiltä kasveilta (kohteet 4 ja 5), mutta täplälampikorennot olivat selvästi keskittyneet Kokkolammen vesikasvillisuudeltaan rikkonaiseen ja mosaiikkimaiseen pohjukkaan. Kuva 6 (vas). Lummelampikorentokoiras puolustaa ulpukanlehteä Kokkolammella. Kuva 7 (oik). Muniva lummelampikorentonaaras. Kerimäki, Kokkolampi 21.6.2013 Petri Parkko 9

Alueen suojaisissa ruovikon sisään jäävissä poukamissa (kuva 4) ja kapeissa uomissa kasvaa hyvin runsaasti ulpukkaa, vähän lumpeita sekä isovesihernettä uposkasvina. Direktiivilajien lisäksi Kokkolammella havaittiin satoja isotytönkorentoja, kymmeniä keihästytönkorentoja, äskettäin kuoriutunut siniukonkorento, yksi ruskoukonkorento, ruskohukankorentoja, isolampikorentoja, täpläkiiltokorento Somatochlora flavomaculata ja vaskikorento. 4.3. Arvokas elinympäristö Kokkolammen luhtainen saraneva (kartta 3, kohde 6) Ojittamattoman kuvion valtalajeina kasvavat pullo- ja jouhisara sekä tupasvilla. Paikoin kasvaa suovarpuja kuten vaiveroa Chamaedaphne calyculata. Isokarpalo on kuviolla hyvin runsas ja lisäksi löytyy mm. leväkköä ja raatetta. Kuvion reunoilla kasvaa suomyrttikasvustoja. Länsiosassa neva vaihettuu ruokoluhtaan. Kuva 8. Hautova laulujoutsen Kokkolammella 15.5.2013 Petri Parkko 4.4. Alueen linnustosta Kokkolampi on linnustoltaan koko Pertinpellon kohteen arvokkain osa. Rehevässä lahdenpohjukassa pesi 2013 laulujoutsen (L-dir) (kuva 8). Kevään maastokäynneillä sillä havaittiin tavi-, sinisorsa- ja telkkäpari sekä punasotkan Aythya ferina (VU) koirasyksilö 10

(kuva 9). Kahlaajista lammen tuntumassa pesi metsäviklo Tringa ochropus. Rannoilla pesivät pajusirkku Emberiza schoeniclus ja ruokokerttunen Acrocephalus schoeniclus. Rantametsässä näyttäytyi pyy Bonasa bonasia (L-dir) pari. Harjunpäänlammella havaittiin 29.4.2013 uivelon Mergus albellus (L-dir) koiras ja samana päivänä lammen vesilintuja saalisti muuttomatkallaan seisahtanut muuttohaukka Falco peregrinus (VU, L-dir). Pertinpellon kohteen metsissä pesii tavanomaista metsälinnustoa kuten laulu- ja mustarastaita ja punarintoja. Kuva 9. Uhanalaiseksi arvioitu punasotka on Etelä-Savossa harvinainen pesimälintu. Kokkolampi 29.4.2013 Petri Parkko 4.5. Päätelmiä ja suosituksia Kohteella on hyvin vähän liito-oravalle (Dir IV) sopivaa elinympäristöä, eikä kevään 2013 maastokäynnillä tehty havaintoja lajista. Liito-oravan esiintyminen kohteella lähivuosina on epätodennäköistä. Kohteen merkittävät luontoarvot keskittyvät Kokkolammen ja Kokkomäen alueelle. Kokkolammella elää neljä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajia, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Tästä syystä kaikkia suurempia ruoppauksia ja kaivuhankkeita tulisi välttää. Pienimuotoiset ruoppaukset ja niitot parantavat linnuston ja sudenkorentojen elinolosuhteita, mutta kaikista toimista tulee tehdä huolellinen suunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen vaikutuksia alueella lisääntyville IV-liitteen lajeille. Kokkomäellä on monin paikoin hyviä kasvupaikkoja kangasvuokolle (VU), mutta lajia ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Harvinaistunutta ahokissankäpälää (NT) löytyi sen sijaan 11

useita kasvustoja. Kokkomäki on harjualueena ja suosittuna ulkoilualueena syytä jättää hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa ei ole uhanalaislajiston esiintymiä kaava-alueelta. Lähimmät uhex-pisteet ovat Kerimäen Kirkkorannasta, jossa on tehty havaintoja liitteen IV (a) lajeista viitasammakosta sekä lumme- ja sirolampikorennosta. Vanhalla maankaato- ja lumenkaatopaikalla kasvaa erityisen haitallisia tulokaskasveja, joista jättipalsami Impatiens glandiflora on jo levinnyt rantapensaikkoon. Sen lisäksi alueella kasvaa japanintatarta, jättiputkea Heracleum sp., komealupiinia ja pihlajaangervoa Sorbaria sorbifolia. Kaikki nämä kasvit voivat muodostaa laajoja kasvustoja ja levitä ympäristöön. Ainakin jättipalsamin ja jättiputken kasvustot tulisi mahdollisimman pikaisesti hävittää. 5. Pietari Kylliäisentien länsipää (kartta 4) 5.1. Kohteen yleiskuvaus Kohde on varttunutta ja hoidettua mäntyä, koivua, vähän kuusta sekä alikasvoksena pihlajaa kasvavaa kasvatusmetsää, joka on pääosin ravinteisuudeltaan mustikkatyypin kangasta. Rannassa kasvaa vähän tervaleppää. Kohteen pensaskerroksen muodostavat kataja sekä pieni kasvusto punaherukkaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on pääosin mustikkaa ja sananjalkaa, mutta myös metsäalvejuurta löytyy. Lähes yhtenäisen sammalkerroksen sammalet ovat metsäsammalia. 5.2. Päätelmiä ja suosituksia Kohteella ei havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta maankäytön suunnitteluun. Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa ei ole uhanalaislajiston esiintymiä kaava-alueelta. Lähistöllä kasvaa etelänhoikkaängelmää (VU), mutta Pietari Kylliäisentien kohteella ei ole hyviä avoimia kasvupaikkoja lajille. 12

Kartta 4. Pietari Kylliäisentien länsipään tutkimusalue on rajattu karttaan punaisella. 6. Pihlajaniemen kohde 1 (kartta 5) 6.1. Kohteen yleiskuvaus Pihlajaniemen kohde 1 sijaitsee rannan ja pikkuteiden välissä. Luoteisosan rantapuustona kasvaa tervaleppää, koivua ja harmaaleppää. Entisellä avoimella kentällä kasvaa nyt 13

puustona paikoin harmaaleppiä, raitoja ja koivuja, mutta enimmäkseen kasvillisuus on vadelmaa, maitohorsmaa, mesiangervoa ja vuohenputkea. Kohteella on pieni harmaaleppävaltainen lehtolaikku, jossa on vähän pieniläpimittaista lahopuuta. Muutamissa kuolleissa puissa näkyi tikkojen ruokailujälkiä. Kuvion kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti vuohenputkea. Kuvio on pienialainen eikä kasvillisuudeltaan erityisen edustava, joten sitä ei rajattu arvokkaaksi elinympäristöksi. Aivan eteläisimmässä osassa on pieni avoin kenttä, jonka reunassa kasvaa suuri kuusi ja vanhoja koivuja. Rannassa on veneensäilytyspaikkoja. 6.2. Päätelmiä ja suosituksia Kohteella ei havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta maankäytön suunnitteluun. Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa ei ole myöskään uhanalaislajiston esiintymiä kaava-alueelta. Kartta 5. Pihlajaniemen kohteen 1 sijainti. 14

7. Pihlajaniemi, Apajatie-Paulottajantie (kartta 6) 7.1. Kohteen yleiskuvaus Paulottajantien, Apajatien ja Matikkatien sisään jäävässä osassa kasvaa harvennettua haapaa (kuva 10) sekä koivua ja mäntyä, lisäksi kuviolta löytyy muutamia kuusen taimia. Alikasvoksena kasvaa vähän pihlajaa, harmaaleppää, raitaa, metsävaahteraa. Tuomea löytyy vähän pensaskerroksesta, mutta vadelma kasvaa paikoin runsaana kasvustona. Kuvion kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti kastikoita sekä metsäalvejuurta, mustikkaa ja puolukkaa. Kartta 6. Pihlajaniemen tutkimusalue Apajatie-Paulottajantie on rajattu karttaan punaisella katkoviivalla. 15

Paulottajantien länsipuolella kasvaa mäntyä ja koivua latvuskerroksessa sekä alikasvoksena pihlajaa, harmaaleppää sekä vähän metsävaahteraa. Pensaskerroksen muodostavat vadelmat ja terttuseljat. Koko tutkimusalue on liito-oravan elinaluetta. 7.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajin elinalue Liito-oravan Pteromys volans (VU) elinalue Kohteelta löytyi huomattavan paljon liito-oravan ulostepapanoita (kuva 11). Suojaavien kuusten puuttumisesta huolimatta alueen suurissa kolohaavoissa on selviä lisääntymispaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi tulkittujen haapojen koordinaatit ovat: 6860174:597046, 6860077:597110, 6860077:597116, 6860126:597122, 6860117:597115 ja 6860129:597099. Kuva 10 (vas). Kohteen haavat ovat liito-oravan ruokailu- ja pesäpuita. Kuva 11 (oik). Kohteelta löytyi huomattavan paljon liito-oravan papanoita. Pihlajaniemi 29.4.2013 Petri Parkko 7.3. Päätelmiä ja suosituksia Kohde on kokonaan liito-oravan (Dir IV, VU) elinaluetta, joten kaikenlaisia hakkuita ja rakentamista alueella tulee välttää. Alueelle voidaan tehdä pienimuotoista rakentamista liito-orava huomioiden: lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi tulkittavat kolohaavat lähipuineen tulee ehdottomasti säästää. Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa oleva lähin liito-oravan elinalue on alle kilometrin päässä Kilovuorella. 16

8. Punkaharjuntien kohde 8.1. Kohteen yleiskuvaus Kyrönniemen pohjoisosassa sijaitseva kohde on metsäinen (kuva 13): rinteessä puustona kasvavat vanhat männyt ja vähän löytyy myös koivua. Metsän alikasvoksena kasvaa pihlajaa sekä vähän raitaa ja pensaskerroksessa katajaa. Mustikka on rinteen kenttäkerroksessa runsas ja sammalet ovat metsäsammalia. Rinteen yläosa on karumpaa ja ravinteisuudeltaan puolukkatyypin kangasta. Kohteen koilliskulmassa on autiotalo (kuva 12), jonka villiintyneessä pihapiirissä kasvaa metsävaahteraa, pihlajia sekä suurehko raita. Hylätyn tontin kulmassa kasvaa suuri kuusi, jonka alla oli hyvin paljon oravan ruokailujälkiä. Koristekasveista tontilla ovat säilyneet pihasyreenit, pimpinellaruusut ja herukat. Muuten kasvillisuus on pääasiassa maitohorsmaa ja vuohenputkea. Kuva 12 (vas). Punkaharjuntien kohteen reunassa on autiotalo. Kuva 13 (oik). Kohteen mäntyvaltaista rinteessä kasvavaa metsää. Kyrönniemi 29.4.2013 Petri Parkko Kapeana kaistaleena, aivan kohteen eteläreunassa, on tierasammalta kasvava kallio, jossa kasvaa myös vähän ketohopeahanhikkia, rohtotädykettä ja isomaksaruohoa. Kalliokasvillisuus on melko kulunutta, eikä sitä arvioitu arvokkaaksi elinympäristöksi. 17

8.2. Päätelmiä ja suosituksia Kohteella ei havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta maankäytön suunnitteluun. Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa ei ole uhanalaislajiston esiintymiä alueelta. Kartta 7. Savonniemen tutkimusalueen sijainti ja tutkimusalueen rajaus. 9. Savonniemi (kartta 7) 9.1. Kohteen yleiskuvaus Savonniemen kohde on kokonaan voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Alueella on uimahallirakennus, ravintola sekä tenniskenttä. Suuri osa kohteesta on hoidettua 18

nurmikkoa sekä teitä ja pysäköintialueita. Alueella kasvaa paljon koristepuita: lehtikuusia, poppeleita, metsävaahteroita ja jalavia. Rannassa ja ravintolan pihapiirissä kasvaa suuria tervaleppiä, joissa elää melko harvinainen ja paikoittainen leppälude Oxycarenus modestus (kuva 15). Tenniskentän läheisyyteen sekä rantaan ja kallioalueen reunoille on levinnyt haitallinen tulokaskasvi jättipalsami, jonka kasvustoja kitkettiin kesällä 2013. Eteläosan rantakalliot ovat virkistyskäytön vuoksi kasvillisuudeltaan hyvin kuluneita, mutta paikoin löytyy mm. isomaksaruohoa ja kalliokohokkia. Kaakkoon pistävän pienen kärjen nuorta puustoa on harvennettu. Kohteen rantamilla tehtiin pesimiseen viittaavia havaintoja haapanasta ja sinisorsasta. Puistoalueella pesivät ainakin kirjosieppo, varpunen ja pikkuvarpunen. Kuva 14 (vas). Savonniemen kohdetta kuvattuna pohjoisesta 29.4.2013. Kuva 15 (oik). Harvinainen leppälude Savonniemen tervalepällä 26.7.2013 Petri Parkko 9.2. Päätelmiä ja suosituksia Kohteella ei ole luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia osia, eikä alueelta löytynyt sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta alueen maankäyttöön. Keltakynsimöä Draba nemorosa (EN) löytyi kevään 2013 maastotöissä kohteen pohjoispuolelta rantakiveykseltä, mutta ei alueen sisältä. Kohteen rantaluiska on kasvillisuudeltaan rehevämpää kuin sen pohjoispuolella oleva luiska, eikä keltakynsimö 19

kestä suurempien lajien kilpailua. Se ei myöskään selviä nurmikkokasvina (Rintanen 2012). Etelä-Savon ELY-keskuksella on tiedossa lajin kasvupaikka länsipuolen rantakalliolla. Haitallinen tulokaskasvi jättipalsami tulisi hävittää alueelta, sillä se pyrkii levittäytymään rannoille. 10. Kääpäsaari (kartta 8) 10.1. Kohteen yleiskuvaus Kääpäsaari sijaitsee Savonrannassa Saimaan Pyyveden rannassa, joka kuuluu saimaannorpan elinalueisiin. Kaava-alueeseen kuuluu vain Kääpäsaaren pohjoisosa, jossa on tällä hetkellä melko vähän loma-asutusta. Kartta 8. Kääpäsaaren tutkittu kaava-alue on rajattu punaisella. Kääpäsaaren pohjoisreunassa vesikasvillisuus on hyvin niukkaa, mutta kaava-alueen kaakkoisosaan työntyvän Kääpälahden rannoilla on vähän enemmän 20

ilmaversoiskasvustoa: etenkin aivan pohjukassa on suursarakasvustoja, järvikortetta sekä kohtalaisesti kelluslehtisiä kasveja. Kohteen luoteisosassa on rehevämpi pohjukka, josta löytyi lummelampikorentoja ja härkälintupoikue. Pohjukan edustalla on pieni saari, jonka puustona kasvavat männyt ja koivut sekä rannoilla tervalepät. Sen itäpuolella on luoto, jossa kasvaa puiden taimia sekä järviruokoa, ruokohelpiä ja suursaroja. Alueen puusto on eri-ikäistä kasvatusmetsää. Korkeammilla kohdilla valtapuuna on mänty ja muuten puusto on kuusi- ja koivuvaltaista. Alueen länsireunassa on kaksi pientä jäkäläkalliota (kuva 17), joiden puusto on kitukasvuista mäntyä ja jäkäliköt ehyitä, mutta hyvin pienialaisia. Rannat ovat karuja ja vesikasvillisuutta on, muutamia lahdenpohjukoita lukuun ottamatta, niukasti. Alueen länsiosassa on pieni Kääpälampi ympäröivine soineen. Kartta 9. Kääpäsaaren arvokkaita luontokohteita: 1. lummelampikorennon lisääntymispaikka, 2 ja 3 arvokkaita elinympäristöjä. 21

10.2. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) sudenkorentolajin lisääntymispaikka Lummelampikorennon Leucorrhinia caudalis lisääntymispaikka (kartta 9, kuvio 1) Pohjukassa kasvaa vesiruovikkoa ja melko niukasti kelluslehtisiä kasveja sekä vesisaraikkoa ja harvoja järvikortekasvustoja. Alueella havaittiin 21.6.2013 kolme lummelampikorennon koirasta, eikä kyseessä ole erityisen merkittävä lisääntymispaikka. Muita alueella havaittuja sudenkorentolajeja olivat keihästytönkorento, isotytönkorento, vaskikorento ja ruskohukankorento. Lisäksi rannassa havaittiin Suomessa paikoittaisena tavattava hietahyppylude Saldula arenicola (kuva 19), jonka määrityksen varmisti museomestari Veikko Rinne Turun yliopiston Eläinmuseolta. 10.3. Arvokkaat elinympäristöt Kääpälampi (kartta 9, kuvio 2) (kuva 16) Kääpälampi on hyvin matalavetinen ja laajalti umpeen soistunut lampi, joka on aikoinaan ojitettu. Ojat ovat kuitenkin umpeutumassa, joten kohteen luonnontila on parantumassa. Lammen kelluslehtisinä kasvaa lumpeita. Keskiosassa on laajempi harva järviruokokasvusto ja vähän järviruokoa kasvaa myös lammen länsireunassa. Kuva 16 (vas). Kääpälampea kesällä 2013. Kuva 17 (oik). Kääpäsaaren pieni mäntyä kasvava kallioalue. Savonranta, Kääpäsaari 25.7.2013 Nevareunukset ovat leveimmillään lammen pohjoisosassa ja niillä kasvaa erityisen runsaasti valkopiirtoheinää. Muita kenttäkerroksen lajeja reunuksilla ovat vaivero, mutasara, suokukka, raate, kihokki, pullosara, maariankämmekkä ja kurjenjalka. Lampea 22

ympäröivät isovarpurämeet, joiden puusto on mäntyvaltaista ja jonkin verran löytyy myös hieskoivua. Suopursu kasvaa valtavarpuna. Lammella havaittiin 25.7.2013 melko paljon sudenkorentoja: sirokeijukorentoja, sirotytönkorentoja, keihästytönkorentoja, ruskoukonkorentonaaras sekä tummasyyskorentoja. Havaitut lajit ovat tavallisia monenlaisten vesistöjen lajeja. Kääpälahden luhta (kartta 9, kuvio 3) Kuviolla esiintyy sara- ja ruoholuhtaa, korteluhtaa sekä kapeana kaistaleena kiiltopajuvaltaista pajuluhtaa. Luhtakuvio vaihettuu harvaan vesisruovikkoon ja kortteikkoon. Kurjenjalka kasvaa kuviolla runsaana. Luhdan edustalla kasvaa niukasti kelluslehtisiä, eikä alueella tehty havaintoja IV-liitteen sudenkorentolajeista. Kuva 18 (vas). Härkälintu kuuluu Kääpäsaaren rantojen pesimälajistoon. Kuva 19 (oik). Harvinainen hietahyppylude pienellä hiesurannalla. Savonranta, Kääpäsaari 21.6.2013 Petri Parkko 10.4. Kohteen linnustosta Kääpäsaari ei ole linnustollisesti merkittävä alue; saaren pesimälinnusto on tavanomaista metsälinnustoa. Maastokäynneillä havaittiin nuolihaukka Falco subbuteo, joka pesi todennäköisesti jossakin Kääpäsaaren alueella. Kesäkuun maastokäynnillä rannassa havaittiin soidinääntelevä rantasipi Actitis hypoleucos (NT). Läntisimmässä lahdenpohjukassa pesi härkälintu Podiceps gristatus (kuva 18), jonka poikue nähtiin 21.6.2013. Lajista tehtiin heinäkuussa havainto myös Kääpälahdella. 23

Kääpälammella pesi 2013 tavi ja kevään maastokäynnillä sillä havaittiin soidintava valkoviklo. Heinäkuussa lammelta lähtivät lentoon kaksi sinisorsaa. Saaren länsiosan luodolla pesi onnistuneesti kalalokki. 10.5. Päätelmiä ja suosituksia Etelä-Savon ELY-keskuksen tiedossa ei ole uhanalaislajiston esiintymiä kaava-alueelta. Kääpäsaaressa liito-oravan (Dir IV, VU) esiintymisen todennäköisyys on hyvin pieni: metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä, lajille sopivaa elinympäristöä on vähän ja puustoiset kulkuyhteydet liito-oravalle sopiviin metsiin ovat katkenneet. Kääpäsaaren läheisyydessä liikkuu paikallisten asukkaiden mukaan saimaannorppia Pusa hispida botnica (Dir IV, CR), mutta lähellä kaava-aluetta ei ole lajille sopivia laakeita lepokallioita. Norppiin liittyen on kuitenkin syytä olla yhteydessä Etelä-Savon ELYkeskukseen. Ainut Kääpäsaaresta löytynyt IV-liitteen laji oli lummelampikorento, jonka lisääntymispaikan kohdalla oleva rantavyöhyke on asemakaavaluonnoksessa (29.1.2013) merkitty VL-merkinnällä ja osa on AO-aluetta. Kaavamerkinnät eivät ole ristiriidassa lummelampikorennon suojelun kanssa, mutta vesikasvillisuuden poistaminen rantavyöhykkeestä kokonaan ei ole mahdollista. Pohjukkaan voidaan niittää kapeita veneväyliä tai poistaa vesikasvillisuutta pienialaisesti rannan läheisyydestä. Niittorajoitus on syytä merkitä kaavamääräyksiin. Arvokkaista elinympäristöistä Kääpälampi on merkitty asemakaavaluonnoksessa merkinnällä W/s eli alue, jolla ympäristö säilytetään. Pienen luhtakuvion kohdalla ranta on luonnoksessa merkitty VL/yk-merkinnällä, mikä turvaa kohteen säilymisen luonnontilaisena. 11. Lähteet Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot (uudistettu laitos). Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 239 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s. 24

Rintala, T. & Rinne, V. 2010: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Helsinki Rintanen, T. 2012: Keltakynsimö Draba nemorosa. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. S. 155 157. Tammi, Helsinki. 25