SEIKKAILUKASVATUS KOKONAISVALTAISEN OPPIMISEN KEINONA ERITYISOPETUKSEN KEHITTÄMISPÄIVÄT. 22.4.2016 Jari Kujala
Mitä Seikkailukasvatus on? tur vallista, tavoitteellista ja ohjattua toimintaa, joka tähtää kokonaisvaltaiseen ihmisenä kehittymiseen. ryhmätoimintaa ja yhteisöllisyyttä, jossa vertaisosallistujat reflektoivat kokemuksiaan ryhmän jäsenten itsetuntemuksen, omien oivallusten ja ratkaisujen löytämisessä. vahva osallistuminen tavoitteiden ja toiminnan määrittämiseen sekä vastuunotto omasta ja yhteisestä toiminnasta Seikkailukasvatus uskoo ihmisen kykyyn kehittyä ja löytää kestäviä yksilöllisiä ratkaisuja
Seikkailukasvatus erityisopetuksessa Seikkailukasvatus on kokonaisvaltainen, tunnustettu paikkaperusteisen oppimisen muoto Oppimisen paikka on oppijan luonnollisessa ja luonnon ympäristöissä. Paikkakonseptit muodostavat oppimisen kehyksen. (Mannion 2012) Ainekohtaisia opintoja vahvistetaan aisti-integraatiolla, viemällä oppi siihen ympäristöön missä opittavaa asiaa on helppo havainnoida. Oppimaan oppimista tuetaan näissä ympäristöissä avainkompetenssien tukemisen avulla. Yksilöllisen suuntautumisen vahvistamiseen tarvitaan seikkailullista rajojen ylittämistä. (Becker 2002)
Mitä paikkaperusteisessa oppimisessa tulee huomioida 1. Motivaatio löytyvät of sosio-spatiaalisista vuorovaikutussuhteista ja maisemista 2.Oppimiseen liittyvät odotukset käsittelevät subjektiutta, voimaantumista ja resursseja. 3. Osallisuus tarkasteltuna sosiaalisen konstruksion näkökulmasta jossa paino on paikka- ja aikakonsepteissa. 4. Kyky reflektoida omaa toimintaa tukee oppilaan opimiskompetensseja. Teksti
Motivaatiot paikkaperusteisessa oppimisessa Tarkastellaan sitä, miten maailma on meissä ja me maailmassa? (Humbold) Luonnollinen motivaatio on kytköksissä palkkioon, pelkoon tai seksuaaliseen käyttäytymiseen. (amygdale). On myös oppilaita, joilla ei ole kouluopetukseen sisäistä tai ulkoista motivaatiota. Resilienssi riskikompetenssina: Tuetaan oppilasta aktiivisessa sopetumisessa, yritteliäisyydessä sekä osallistumisessa ongelmien ratkaisuun (esim. Solantaus2010) Oppilaan motivaation tunnistaminen edellyttää yksilön kontekstin tunnistamista.
Odotukset - rajojen ylittämisessä Kehollista vai kognitiivista oppimista? Mitä ovat ne rituaalit joiden avulla reflektoidaan ja rekonstruoidaan kokemuksia? Sosiaalisen todellisuuden ymmärtäminen perustuu paikalliskulttuurin ymmärtämiseen. Ryhmässä esiintyminen tapahtuu sosiaalisen pääoman ja odotusten raameissa.
Osallisuus paikkaperusteisessa oppimisessa Osallisuuden edistäminen vaatii ryhmän kontekstin tunnistamista Osallistuminen = Oikeiden resurssien ja oppilaiden muutoksellisten tarpeiden tunnistaminen The drop out of the systems of care
JÄLKIREFLEKTIOT REFLEKTOINTI RUNON AVULLA TAIDEVÄÄRENNÖS KIRSI IHALAISEN LUOKKA MARI VALTOSEN LUOKKA
Toiminnan kontekstit 1. Asiakkaan konteksti: 2. Ryhmän konteksti 3. Työkonteksti Nuori on omaehtoinen ja ylirationaalinen päätöksenteossa Toimintaa säätelee nuorten reflektoitu suhde tilaan ja reviiriin. Toimintaympäristö tilaan, jossa ctrl voi luovuttaa nuorelle itselleen Nuori on rohkea ja uskoltaa mennä uusiin tilanteisiin, voisi olla automyyjä 4. Lisääntynyt itsereflektio
OPETUSSTRATEGIOITA TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN Konkreettinen kokemusreflektiivinen tarkkailu -abstrakti käsitteellistäminen aktiivinen kokeellistaminen Psykologinen rakenne, joka ohjaa käyttäytymistä. Mekaaninen malli, joka olettaa että osallistujilla on sisäinen tai ulkoinen motivaatio toimintaan Nuoren ylirationaalinen päätöksenteko, kaiken nähtävissä olevan hyödyn ulosmittaamista muiden kustannuksella. OHJATTU OPPIMINEN Luonnolliset motivaatiot syntyvät ympäristöistä odotukset luovat uusia perspektiivejä- osallisuus nostaa esiin taitoja itsereflektio on oppimisen tulos. Riskeistä riskimonpetensseihin ja resiliensseihin. Paikka-ambivalentti korvataan paikkakonseptilla. Parantaa avainkompetensseja.
Kiitos kuuntelemisesta