SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS. Marko Vauhkonen

Samankaltaiset tiedostot
SALMENKYLÄN POHJOISOSAN ASEMAKAAVAN LIITO- ORAVASELVITYS 2016

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ IITIN KIRKONKYLÄN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS. Marko Vauhkonen

NASTOLAN HATTISENRANNAN RANTA-ASEMAKAAVA LIITO-ORAVASELVITYS 2013

VT 6 PARANTAMINEN VÄLILLÄ HEVOSSUO NAPPA LUONTOSELVITYS

SIPOON NEVAS GÅRDIN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

RAJAMÄEN SÄHKÖASEMAN LUONTOSELVITYS

HEINOLAN VUOHKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2009

MIKKELIN KALEVANKANKAAN KOULUN ALUEEN LUONTOSELVITYS

NIIRASENLAHDEN ASEMAKAAVA-ALUE LUONTOSELVITYS 2012

VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA. Luontoselvitys. Pekka Routasuo

PIRKKALAN VÄHÄ-VAITTIN LIITO-ORAVASELVITYS 2010

LIITO-ORAVA- JA KYNÄJALAVASELVITYS

SIPOON BOXIN SUUNNITELLUN MAA- AINEISTEN OTTOALUEEN LUONTOSELVITYS 2009

KALAJOEN JOKELAN TUULIPUISTOALUE KASVILLISUUS- JA LUONTOKOHDESELVITYS. Pekka Routasuo

SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO

K-KERAVAN VANKILAN MYYTÄVIEN

ASIKKALAN SALONSAARENTIEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

SAVONLINNAN ANDRITZIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

LUONTOSELVITYS RANTAYLEISKAAVAN MUUTOSTA VARTEN

Akaan kaupungin YRITYS-KONHON ALUEEN LUONTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 2011

Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015

KOLMENKULMAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS Nokia 2017

LIITO-ORAVASELVITYKSEN TÄYDENNYS

MT 369 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ VÄLILLE KÄÄPÄLÄ-TUOHIKOTTI

ILVESVUORI POHJOINEN ASEMAKAAVA: LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS. Pekka Routasuo

LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Mustolan tienvarsialueen asemakaavan muutos

SENAATTI JOKELAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO

LIEVIÖ PAUNI-OSAYLEISKAAVAN LIITO-ORAVASELVITYS 2016

MIKKELI, VISULAHTI POHJOINEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS

LIITO-ORAVASELVITYS 16X KALAJOEN KAUPUNKI. Hiekkasärkkien liikuntapuiston alue Liito-oravaselvitys

Merkkikallion tuulivoimapuisto

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari

Savonlinnan Matarmäen luontoselvitys 2013

EURAJOEN KUNTA. Luontoselvitys. Työ: Turku,

Länsi-Palokan liito-oravaselvitysten täydennys 2014

VALTATIEN 7 (E18) PARANTAMINEN MOOTTORITIEKSI VÄLILLÄ KOSKENKYLÄ LOVIISA KOTKA: Tiesuunnitelma ja tiesuunnitelman täydentäminen

MIKKELIN VANHAN KASARMIALUEEN LIITO-ORAVASELVITYS 2012

ASIKKALAN PASOLANHARJUN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

Putkilahden luonto- ja liitooravaselvitys

Ruostejärven osayleiskaava (9) Seija Väre RUOSTEJÄRVEN LIITO-ORAVA SELVITYS. Tammelan kunta

SALMENKYLÄN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 2009

TETOMIN TUULIVOIMA- HANKKEEN LIITO- ORAVASELVITYS

ORIMATTILA, PENNALAN ITÄOSAN OSAYLEISKAAVAN MUUTOS

LIITE 5 SAVONLINNAN VUOHISAAREN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 2008

Liite 2 Luontoselvitys. Asemakaavan luontoselvitys. Äänekosken kaupunki Ääneniemen koillisrannan asemakaava. Luontoselvityksen tavoite

KIIMASSUON TUULI- PUISTO TÄYDENTÄVÄ LUON- TOSELVITYS

Rauhanniemi-Matintuomio asemakaava (5) Seija Väre RAUHANNIEMI - MATINTUOMIO LIITO-ORAVA SELVITYS 1 ALUEEN YLEISKUVAUS

VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI KEVÄÄN 2008 LIITO-ORAVATARKISTUS

Kortesjärven tuulivoimapuiston luontotyyppiselvitys

LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN SIPOON POHJOIS- PAIPPISTEN OSAYLEISKAAVA-ALUEELLA VUONNA 2016

VANHA-KLAUKAN KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

LIITE. Louhunkankaan suunnittelualueen tuulivoimaloiden alueiden ja huoltotieyhteyksien rakentamisaluekuvaukset.

Asemanseudun liito-orava- ja luontoselvitys 2010

PERTUNMAA, HARTOLA, HOLLONPÄÄ

Tikkalan päiväkoti-koulun itäisen metsikön luontoselvitys

KOLMENKULMANTIEN LUONTOSELVITYS Nokia 2017

1. Selvitys. 2. Kohteet

RAPORTTI 16X KONTIOLAHDEN KUNTA Kontiorannan asemakaava-alueen luontoselvitys

NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki

RIIHIMÄKI AROLAMPI 1 JA HERAJOKI ETELÄINEN LIITO-ORAVASELVITYS 2017

Luontoselvitys, Kalliomäki , Sappee, Mira Ranta 2015 Liito-oravaselvitys,Kalliomäki , Sappee, Mira Ranta 2016 Sappee

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet

Pälkäneen Laitikkalan kylän KATAJAN TILAN LUONTOSELVITYS (Kyllönsuu , Kataja ja Ainola )

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Nostavan logistiikkakeskuksen asemakaava Luontoselvitys

KLAUKKALAN OHIKULKUTIEN LIITO-ORAVASELVITYS

Kirrin liito-oravaselvitys

Luontokohteiden tarkistus

Kantakaupungin yleiskaava. Asutuksen laajenemisalueiden luontoselvitys Kokkolassa. Tammikuu 2010 Mattias Kanckos

Valtatien 4 parantaminen välillä Joutsa Toivakka, Joutsa Liito-oravaselvitys

Keiteleen itäpuolen RYK liito-oravaselvityksen täydennys

Espoon Miilukorven liito-oravaselvitys Espoon kaupunki

MÄNTSÄLÄN KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 2005

LUONTOSELVITYS KALAJÄRVI TILA:

Rauman kaupunki. Rauman Maanpään liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Lintukankaan liito-oravaselvitys 2017

ORIMATTILAN PENNALAN OSAYLEISKAAVAN MUUTOS LUONTOSELVITYS 2012

Ramoninkadun luontoselvitys

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

VUORES, ISOKUUSI II LIITO-ORAVASELVITYS

Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma LIITE 13: Kuvioluettelo Sivu 1/26

Tikkalan osayleiskaava-alueen luontoarvoista Taru Heikkinen Kaavoitus Jyväskylän kaupunki

Kuohun osayleiskaavan liito oravaselvityksen täydennys 2019

SOMERHARJUN LIIKEKESKUKSEN ASEMAKAAVA -ALUEEN LUONTOSELVITYS

KONTTISUON LIITO-ORAVASELVITYS

PÄLKÄNEEN LOMAKODIN ALUEEN LUONTOSELVITYS 2010

Liitteet: Liitekartta nro 1: Lehmihaantien määräalueen luontotyypit

Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava

LAAJAMETSÄN SUURTEOLLISUUSALUEEN LIITO-ORAVA- JA VIITASAMMAKKOESIINTYMÄ

VT 3 HULMIN ERITASOLIITTYMÄ, LAIHIA LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS

TORVENKYLÄN TUULIVOIMAHANKE MAAKAAPELIREITIN MAASTOTARKISTUS

As Oy Pirkkalan Loukonsäpin tontin liito-oravaselvitys

SULKAVA PUTKIJÄRVI, KANKUNLAMPI LIITO-ORAVAINVENTOINTI. Jouko Sipari

VT 6 TAAVETTI LAPPEENRANTA YLEISSUUNNITTELU

Akaan kaupungin Toijalan SAVIKON ASEMAKAAVA-ALUEEN LIITO-ORAVA- JA LUONTOSELVITYS 2008

MÄNTSÄLÄN LEMPIVAARAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 2013

VT6 parantaminen välillä Hevossuo-Nappa Tiesuunnitelmaan liittyvä liitooravatarkistus

Transkriptio:

SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS Marko Vauhkonen 5.12.2009

SAARIJÄRVEN KAUPUNKI SAARIJÄRVEN KESKUSTAN YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 2.1 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT... 3 2.2 MAASTOTYÖT... 4 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN... 5 3 TULOKSET... 6 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS... 6 3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 22 3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 30 4 SUOSITUKSET... 36 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 37 LIITE 1. YLEISKARTAT ARVOKKAISTA LUONTOKOHTEISTA JA LIITO-ORAVAN ESIINTYMISALUEISTA... 39 Kansi: Leuhunjoen rantametsää Kusiaislahden lounaispuolella. Valokuva Marko Vauhkonen. 2

1 JOHDANTO Saarijärven kaupunki käynnisti vuonna 2008 yleiskaavan laatimisen kaupungin keskustaan ja sen lähialueille. Saarijärven keskustan yleiskaavan kaavoituskonsulttina toimii A-Insinöörit Suunnittelu Oy. Maankäytön suunnittelua ja yleiskaavan vaikutusten arviointia varten tarvittavan luontoselvityksen on tehnyt alikonsulttina Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Luontoselvitys on tehty vuoden 2009 aikana ja siitä on vastannut FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT Saarijärven keskustan yleiskaavan päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) on päivätty 3.2.2009 (Saarijärven kaupunki 2009). Siinä esitetty yleiskaava-alueen alustava rajaus ilmenee kuvasta 1. Alueen pinta-ala on noin 1690 hehtaaria. Yleiskaavatyön hankeryhmän kokouksessa 23.4.2009 todettiin, että kaava-aluetta laajennettaneen Heramäen pohjoispuolella ja Leppämäen pohjoispuolella siten, että se ulottuisi voimajohtoon saakka (ks. kuva 2, sivu 8). Lisäksi yleiskaava-aluetta laajennettaneen Kusiaismäen eteläreunalla. Kaavaalueen pohjoispäästä poistettaneen alue maantien 648 (Kannonkoskentie) molemmin puolin. Nämä mahdolliset muutokset on huomioitu luontoselvityksen maastotöitä tehtäessä. Yleiskaava-alueen aiemmat luontotiedot koottiin Saarijärven kaupungilta, Suomen ympäristökeskuksesta ja Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi tarkastettiin Keski-Suomen maakuntakaavan aluevaraukset selvitysalueen osalta. Yleiskaava-alueelta oli käytettävissä muutamia aiempia selvitysraportteja, jotka on mainittu lähdeluettelossa (luku 5). Kohde- ja lajistotietoja kysyttiin Kalle Laitiselta (ympäristösihteeri, Saarijärven kaupunki), Reima Välivaaralta (ympäristöpäällikkö, Keski-Suomen liitto) sekä Hannu Tammelinilta (lintuharrastaja, Saarijärvi). Saarijärven keskustan yleiskaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -suojelualueverkoston tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita eikä Keski-Suomen maakuntakaavassa (hyväksytty 16.5.2007, vahvistettu ympäristöministeriössä 14.4.2009) osoitettuja luonnonsuojelukohteita. Alueella ei myöskään ole luonnonmuistomerkkejä, luonnonsuojelulain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä tai erityisesti suojeltavien lajien tunnettuja esiintymiä. EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista on yleiskaava-alueelta neljä tiedossa olevaa liito-oravan esiintymisaluetta. 3

Kuva 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukainen yleiskaava-alueen alustava rajaus. Lähde: Saarijärven kaupunki 2009. 2.2 MAASTOTYÖT Luontoselvityksen maastotyöt aloitettiin liito-oravainventoinnilla, joka tehtiin 9. 11.4. ja 8.5.2009. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä saatujen lähtötietojen perusteella valittiin ne alueet ja metsiköt, joissa liito-oravan esiintyminen arvioitiin puulajisuhteiden perusteella mahdolliseksi. Inventoinnin ulkopuolelle jätettiin puhtaat männiköt, nuoret taimikot ja hakkuuaukeat, pellot ym. lajille sopimattomat alueet sekä pääosa rakennetuista piha- yms. alueista. Mäntyvaltaiset sekametsät inventoitiin yleispiirteisesti, sillä ne eivät ole liito-oravalle optimaalisia elinympäristöjä. Liito-oravaselvityksessä noudatettiin Sierlan ym. (2004) inventointiohjeita. Liito-oravan ulosteita etsittiin mm. kolopuiden, haapojen, leppien ja muiden sopivien ruokailupuiden sekä kookkaiden kuusien tyviltä. Liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikoiksi sopivia koloja ja risupesiä etsittiin lajin elinympäristöksi sopivista metsiköistä. Liito-oravaselvityksen yhteydessä havainnoitiin asemakaava-alueen pesimälinnustoa (etenkin tikat ja muut varhain pesivät lajit) sekä arvioitiin alueet, joilla saattaa olla linnustollista merkitystä. Näitä alueita olivat lähinnä rannat, lehtimetsäkuviot sekä varttuneet havumetsät. Arvioitujen kohteiden linnuston selvittämiseksi tehtiin maastokäynnit 8. 9.5. ja 4.6.2009. Alueilla kierrettiin jalkaisin ja lintuja havainnoitiin jatkuvasti katsellen ja kuunnellen. Viitasammakon esiintymistä yleiskaava-alueen rannoilla selvitettiin illalla 8. ja 9.5.2009 Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Koiraiden soidinääntelyä kuunneltiin elinympäristöltään sopivilla rantajaksoilla. 4

Liito-oravaselvityksen yhteydessä havainnoitiin ja kuvattiin alustavasti yleiskaava-alueen luonnonoloja ja kasvillisuuden yleispiirteitä. Samalla tarkasteltiin kohteita, joissa saattaa olla erityisiä luontoarvoja ja jotka on tarpeen inventoida erikseen kesällä. Tällaisiksi katsottiin mm. mahdolliset luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit, vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n mukaiset kohteet (luonnontilaiset pienvedet), metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, uhanalaiseksi luokitellut (ks. Raunio ym. 2008a, b) luontotyypit ja muut merkittävät luontokohteet sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien, erityisesti suojeltavien ja uhanalaisten sekä muiden huomionarvoisten eliölajien tunnetut tai mahdolliset esiintymisalueet. Näiden kohteiden täydennysinventoinnit tehtiin 10. 11.7. ja 25. 27.7.2009. Samalla täydennettiin yleiskaavaalueen kuvausta ja kasviston inventointia. Heinäkuun maastokäynneillä kiinnitettiin erityistä huomiota merkittävien eliölajien esiintymiseen sekä näiden lajien kannalta tärkeisiin tai potentiaalisiin esiintymisalueisiin. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla kohteet ja havaintopaikat voitiin paikantaa yleiskaavoituksen kannalta riittävällä tarkkuudella. 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Luontokohteille (alaluku 3.3) annettiin seuraavan jaottelun mukainen arvoluokka (vrt. Söderman 2003). Alimpien luokkien (3 ja 4) kriteerit ovat ohjeellisia ja niiden soveltamisessa on huomioitu mm. kohteen pinta-ala, monipuolisuus, luonnontila ja huomionarvoinen lajisto. 1. Kansainvälisesti arvokkaat alueet (K) Alueet, jotka on arvioitu kansainvälisten arviointikriteerien perusteella tähän luokkaan kuuluviksi, esim. Natura 2000 -alueet tai kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet eli ns. IBA-alueet. 2. Valtakunnallisesti arvokkaat alueet (V) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu valtakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien tai lajien kannalta. 3. Maakunnallisesti arvokkaat alueet (M) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu maakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien tai lajien kannalta. Alueet, joilla on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. 5

4. Paikallisesti arvokkaat alueet (P) Kohteella on paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. 3 TULOKSET 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS Yleiskaava-alue sijaitsee Saarijärven keskustan ympärillä maanteiden varsilla ja vesistöjen rannoilla. Suuri osa alueesta on jo rakennettua; laajempia metsäalueita on lähinnä kaava-alueen pohjoisosissa (mm. Heramäki) ja eteläosassa (Kusiaismäki). Metsäalueet ovat tärkeitä virkistyskäytön kannalta. Saarijärven keskustan reuna-alueilla on jäljellä vain vähän peltoja, eivätkä viljelysmaat muodosta yleiskaava-alueella luonnon kannalta merkittäviä kokonaisuuksia. Rakennettujen alueiden ja peltojen ympärillä on pääasiassa moreenimaiden talousmetsiä. Tuoreen kankaan metsät ovat vallitsevia, mutta myös kuivahkon kankaan metsiä tavataan paikoin. Lehtomaisia kangasmetsiä on siellä täällä lähinnä mäkien rinteillä ja vesistöjen rannoilla sekä järvien välisellä harjualueella. Varsinaisia lehtoja on hyvin vähän ja ne sijaitsevat ojien varsilla sekä vesistöjen rannoilla. Huomionarvoinen piirre yleiskaava-alueella on sen rajautuminen useisiin vesistöihin: Saarijärveen, Herajärveen, Summaseen ja Pieni-Lumperoiseen. Lisäksi kaava-alueella on useita lampia. Maastokarttaan on merkitty yleiskaavaalueelta useita lähteitä, jotka ovat kuitenkin luonnontilaltaan muuttuneita. Lähteisyys näkyy paikoin ojavarsien ja korpijuottien kasvillisuudessa. Soita yleiskaava-alueella on vain vähän ja useimmat räme- tai korpipainanteet on ojitettu. Seuraavassa kuvataan tarkemmin mahdollisten uusien rakentamisalueiden (kuva 2) kasvillisuutta ja kasvistoa. Näiden alueiden rajaukset ilmenevät myös liitteen 1 yleiskartoista. Aluekuvauksen yhteydessä on tarkempi karttaleike (kuvat 3 17). 6

Kuva 2. Saarijärven keskustan yleiskaavan mahdolliset uudet rakentamisalueet (1 15, vihreät rasterit), mahdolliset laajentumisalueet a c sekä kaava-alueesta mahdollisesti poistettava alue d. Alueiden rajaukset näkyvät myös liitteen 1 kartoissa sekä tarkemmin kuvissa 3 17. Kuvan lähde: A- Insinöörit Suunnittelu Oy. Alue 1 Alueen muodostaa Asemankannas, jolle on laadittu yleissuunnitelma vuonna 2008. Työn yhteydessä on tehty luontoselvitys, jonka tulokset on esitelty yleissuunnitelmaraportissa (Sigma Konsultit Oy 2008). Asemankannaksen pääosa on rakennettua ympäristöä rautatie-, tie- ja katualueineen. Alueella sijaitsee kolme lampea, joista Kehälampi ja Paskolampi lähiympäristöineen katsottiin paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Myös Peltolammen ja Pieni-Lumperoisen välinen metsäalue katsottiin paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi (ks. alaluku 3.2). Kehälammen länsipuolella kasvaa varttuvaa koivikkoa, muutama kookas istutettu poppeli ja idempänä mäntyä, koivua sekä haapa-, raita- ja pihlajavesakkoa. Aluskasvillisuutena on mm. hieta- ja metsäkastikkaa, nurmirölliä, katinliekoa, sarjatalvikkia, mustikkaa, metsälauhaa ja lillukkaa. 7

Kuva 3. Alueen 1 (Asemankannas) sijainti ja rajat. Pajulammen rannoilla näkyy myös alueen 15 rajausta. Alue 2 Viitasaarentien ja Pieni-Lumperoisen väliselle Luhdan alueelle laaditaan parhaillaan asemakaavaa. Alueen luonnonolot ja kasvillisuus on kuvattu erillisessä luontoselvitysraportissa (Vauhkonen 2009). Asemakaava-alueella todettiin yksi paikallisesti arvokas luontokohde, Pieni-Lumperoisen rantalehto (ks. alaluku 3.2). Viitasaarentien pohjoispuolella on peltoja ja joitakin asuinrakennuksia alueen länsiosassa. Kannonkoskentien itäpuolella ja peltojen pohjoispuolella on varttunutta lehtomaista kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää sekä pieni hakkuualue. Peltojen reunoilla ja niiden välisillä metsäkaistaleilla kasvaa nuorta lehtipuustoa ja pajukkoa. Leppämäen länsi lounaisrinteellä on varttunutta tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Mäen etelärinteellä on asutusta ja tästä itään päin Viitasaarentien pohjoisreunalla tuoreen kankaan metsiköitä sekä muutamia asuinrakennuksia. Metsiköiden puustona on pääasiassa nuorta kuusikkoa ja ojitetulla rämeellä varttuvaa männikköä. Lähellä alueen itärajaa on tuore hakkuualue. 8

Kuva 4. Alueen 2 sijainti ja rajat. Kuvan yläreunassa näkyy myös mahdollinen laajentumisalue b. Alue 3 Alueen muodostaa Mustikkakorven rakentamaton osa asuinalueiden välissä. Alueen kaakkoisosassa on pieni pelto Kannonkoskentien länsipuolella. Pellon luoteispuolella on puustoltaan varttuvaa tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Pellon reunalla kasvaa pajuja ja metsässä sekapuuna koivua. Alueen länsiosassa on soistunutta tuoretta kangasmetsää, jonka puustona on myös mäntyä. Alueen pohjoispäässä on pieni voimajohtoon rajautuva taimikkokuvio. Alue 4 Alueen muodostaa Heramäen asuinalueen uloimpien tonttien mahdollista laajentamista varten inventoitu 20 metrin levyinen kaistale. Kasvillisuus vaihtelee alueella kuivahkosta aina lehtomaiseen kangasmetsään. Puusto on alueen eteläosassa varttunutta männikköä, keskiosassa on enimmäkseen nuorta havumetsää ja harvennushakattuja alueita sekä alueen pohjoisosassa pääasiassa varttuvaa kuusivaltaista metsää. 9

Kuva 5. Alueiden 3 ja 4 sijainti ja rajat. Kuvassa näkyy myös alue 13 Pieni- Lumperoisen Autionlahden rannalla. Alue 5 Alueen muodostaa Kannonkoskentien itäpuolinen metsäalue. Sen pohjoispäässä on varttuvaa ja nuorta kuusikkoa sekä Hennunmäen kohdalla kuusivaltainen taimikko. Taimikon eteläpuolella on varttuvaa kuusivaltaista sekametsää, jossa kasvaa sekapuuna koivua ja haapaa. Tien reunalla on puustoltaan nuorempi sekametsäkaistale, jossa kasvaa lisäksi mäntyä, raitaa ja harmaaleppää. Alueen eteläosassa on nuorta kasvatusmännikköä ja mänty koivumetsää rajana olevaan voimajohtoon saakka. Kasvillisuus on koko alueella lähinnä tuoretta kangasmetsää. 10

Kuva 6. Alueen 5 sijainti ja rajat Kannonkoskentien itäpuolella. Alue 6 Alueeseen sisältyvät Herajärven Pohjoislahden ranta-alueet valtatie 13:n eteläpuolella. Pohjoislahden länsipuolella on peltoja, joista pohjoisin on poistunut käytöstä ja osin pajukoitunut. Kiiltopajun lisäksi alueella kasvaa nuoria harmaaleppiä ja halavia sekä pellon reunoilla nuoria haapoja, koivuja ja harmaaleppiä. Entisellä pellolla vallitsevat maitohorsma ja kookkaat heinälajit. Peltojen länsipuolisella rinteellä on nuorta mänty koivuvaltaista metsää ja alueen eteläosassa varttunutta, harvennushakattua mäntyvaltaista metsää. Metsäalueen kasvillisuus on tuoretta kuivahkoa kangasta. Herajärven Pohjoislahden pohjoispään ja valtatien välissä on pieni lampi, joka oli kesällä 2009 kuivahtanut. Rannoilla ja aiemmassa vesirajassa kasvoi kastikoita, mesiangervoa, ranta-alpia sekä pullo-, luhta- ja viiltosaraa. Osin paljas- 11

tuneella mutapohjalla kasvoi leveäosmankäämiä, ratamosarpiota, hapsiluikkaa ja järvikortetta. Pohjoislahden itäpuolella on Huipunniemi, jonka eteläosa on rakennettu. Valtatien ja rakennusten välissä on 100 150 metrin levyinen kaistale, jonka länsiosa on varttunutta havumetsää. Kasvillisuus on tuoretta kangasta ja puustona on mäntyä ja kuusta. Kaistaleen itäosassa on ilmeisesti aiemmin maatalouskäytössä ollut alue, jossa kasvaa nuorehkoa koivikkoa. Aluskasvillisuutena on vadelmaa, mesiangervoa ym. kookkaita ruohoja. Herajärven rannalla kasvaa joitakin tervaleppiä. Kuva 7. Alueen 6 sijainti ja rajat Herajärven pohjoispuolella. Alueen 14 muodostavat kaksi rajattua aluetta järven länsi- ja etelärannoilla. Alue 7 Alueen muodostaa Koiralammen Pakkalanniemen alue, jonka halki kulkee tie 16839 (Paavontie). Tien länsipuolella on peltoja ja maatila Pakkalanniemessä. Paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi luokiteltu Koiralampi on kuvattu alaluvussa 3.2. Koiralammen kaakkoisrannalla kasvaa nuorta koivikkoa, jota on hiljattain harvennettu. Aluskasvillisuudessa vallitsee maitohorsma. Koiralammen koillispuolella on kaivettu Lammenperän lampi. Sen ympärillä sekä Paavontien pohjoispuolella sijaitsee Reinilän metsäpuisto. Alueelle on is- 12

tutettu sekä kotimaisia että vierasperäisiä lehti- ja havupuita sekä pensaita. Alueen kasvillisuutta ja kasvistoa on kuvattu Luukkosen ja Väyrysen (2003) oppaassa. Reinilän metsäpuiston kaakkoispuolella on Metsolan tilan rakennukset ja peltoa. Koiralammen asuinalueen itäpuolella on pieni pelto ja nuorta tuoreen kankaan kuusi koivumetsää. Valtatien eteläpuolella on hakkuualue, jossa kasvaa taimikkoa. Aittokalliontiehen rajoittuu pieni hakkuualue. Sen itäpuolella on loivasti kohoava mäenrinne, jossa kasvillisuus lähenee kuivahkoa kangasta. Puustona on nuorehkoa mäntyä sekä vähän kuusta ja koivua. Pensaskerroksessa tavataan katajia. Kalliopainanteet ovat soistuneet ja niissä kasvaa mm. suopursua ja tupasvillaa sekä reunoilla virpapajua. Kuva 8. Alueen 7 sijainti ja rajat. Alue 8 Alueen muodostaa Pikku-Pentinniemen alue, jossa on nurmikenttä, leikkipaikka ja ruusuistutus. Rannalla kasvaa osin vanhojakin mäntyjä ja koivuja sekä muutama varttuva haapa. Muualla niemessä kasvaa muutamia koivuja, pihlajia ja tuomia. Leikkipaikan itäpuolella on tiheä vadelma- ja maitohorsmakasvusto. Alueen itäosassa on rakennuksia ja kaistale varttunutta sekametsää. 13

Kuva 9. Alueen 8 sijainti ja rajat. Alue 9 Alueeseen sisältyy radan ja valtatie 13:n välinen alue, jonka länsiosa on enimmäkseen peltoa. Alueen länsipäässä on pieni peltojen ympäröimä metsikkö, jossa kasvaa varttunutta männikköä, vähän kuusta ja reunoilla myös lehtipuustoa. Metsikön itäosassa kasvaa nuorta koivikkoa. Kasvillisuus on lähinnä tuoretta kangasmetsää. Pellon itäpuolella on nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää ja taimikkoa. Koivua kasvaa paikoin runsaastikin. Kuhnonlammen kohdalla valtatien eteläpuolella on kuvio varttunutta männikköä ja sen itäpuolella sekapuustoista taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Maasto on tällä jaksolla melko kivistä ja kasvillisuus pääasiassa kuivahkoa kangasta. Pellon itäpuolella aivan alueen itäpäässä kasvaa nuorehkoa tuoreen kankaan koivikkoa ja mänty koivumetsää. 14

Kuva 10. Alueen 9 sijainti ja rajat. Alue 10 Alueeseen sisältyy radan ja Summanen-nimisen järven välinen alue, jonka keskiosassa on peltoja ja asutusta. Alueen länsiosassa on peltojen ja radan rajaama metsäalue, jossa kasvaa eri-ikäistä sekapuustoista ja mäntyvaltaista metsää sekä pienialaisesti nuorta kasvatusmännikköä. Alueen itäpuolisen pellon reunalla kasvaa koivua ja haapaa. Voimajohdon eteläpuolella on nuorta kuusivaltaista metsää, taimikkoa ja vähän nuorta kasvatusmännikköä. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää. Peltojen keskellä olevissa pienissä metsäsaarekkeissa kasvaa nuorta männikköä ja koivu kuusitaimikkoa. Osalle alueen pohjoisreunan pelloista on istutettu lehtikuusta. Peltojen itäpuolella on hakkuualue, taimikkoa sekä nuorta koivua ja harmaaleppää kasvava kuvio. Alueen eteläosan pellon reunalla on haavikko, joka rajautuu nuorehkoon männikköön. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää. Alueen itäpäässä on toinen laajempi metsäalue, jonka länsi- ja keskiosa ovat varttunutta kasvatusmännikköä. Kuusta kasvaa kahdella pienellä kuviolla. Alueen halkaisevan voimajohdon eteläpuolella on mäntytaimikkoa. Voimajohdon ja radan välisellä alueella on nuorta kasvatuskoivikkoa ja pieni hakkuualue. Alueen itärajalla kasvaa tiheää, puustoltaan varttunutta mänty koivumetsää. Alikasvoksena on kuusen taimia. Metsikön eteläreunalla puusto on harvempaa ja männyt kookkaampia. Kasvillisuus on edelleen tuoretta kangasmetsää. 15

Kuva 11. Alueen 10 sijainti ja rajat. Alue 11 Alue sijaitsee Summasen luoteisrannalla Uuraistentien molemmin puolin. Tien itäpuolella on peltoa ja asutusta sekä alueen etelärajalla kosteaa rantametsää, jossa kasvaa nuorta koivikkoa ja pajuja. Uuraistentien länsipuolella on samoin peltoja ja asutusta. Alueen pohjoisosassa on varttunutta kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää sekä laajahko taimikko. Alueen keskivaiheilla on hakkuualue. Kusiaismäen luonnonsuojelualue (ks. alaluku 3.2) ulottuu hieman alueen länsirajan yli. Luonnonsuojelualueen itäpuolella on kuvio varttunutta kuusikkoa sekä etelämpänä taimikkoa ja nuorta mänty koivumetsää. Metsäalueen itäpäässä pellon reunalla kasvaa varttunutta kuusikkoa sekä koivuja ja haapoja. Kasvillisuus on koko alueella tuoretta ja lehtomaista kangasta. 16

Kuva 12. Alueen 11 sijainti ja rajat. Alue 12 Alueeseen sisältyy Kusiaislahden lounaispuolen rantametsä sekä Leuhunjoen itäranta Ähtärintien eteläpuolella. Kusiaislahden ja Ähtärintien välisen alueen halki kulkee ajoura. Sen ja rannan välisessä metsikössä havaittiin liito-oravan jätöksiä (ks. alaluku 3.3). Kusiaislahden lounaisrannan niemessä on juhannuskokkopaikka. Varttunut puusto on mäntyvaltainen ja muuttuu itään päin koivikoksi. Ajouran ja Ähtärintien välisellä alueella on tuoreen kankaan kuusi mäntymetsää. Puusto on pääosin kookasta ja sekapuuna kasvaa vähän koivua sekä metsikön reunoilla raitaa, haapaa ja harmaaleppää. Ähtärintien eteläpuolella on peltoja ja asutusta sekä niiden eteläpuolella kuvio varttunutta kuusivaltaista metsää. Alueen itäosassa on nuoria ja osin varttuvia kasvatusmetsiä, joissa on sekä kuusi- että mäntyvaltaisia kuvioita. Alueen etelärajalla on taimikkoa. Kasvillisuus on koko alueella tuoretta kangasta lukuun ottamatta jokivarren lehtomaisen kankaan kuviota. 17

Kuva 13. Alueen 12 sijainti ja rajat. Alue 13 Alue sijaitsee Pieni-Lumperoisen Autionlahden rannalla (ks. kuva 5). Alueen puusto on aukkoinen ja se muodostuu nuorehkoista varttuneista koivuista, haavoista ja harmaalepistä. Aluskasvillisuutena on mm. maitohorsmaa, koiranputkea, mesiangervoa ja kastikoita sekä pensaskerroksessa vadelmaa ja punaherukkaa. Alue 14 Alueeseen sisältyy kuviot Herajärven länsi- ja etelärannoilla (ks. kuva 7). Länsirannan kuviolla kasvaa nuorta koivikkoa sekä aluskasvillisuutena mm. vadelmaa, maitohorsmaa, mesiangervoa ja hiirenporrasta. Herajärven Verkkolahden lounaisrannalla on lehtomaista metsää, jonka puustona on eri-ikäisiä koivuja, haapoja, pihlajia ja raitoja sekä metsikön reunalla myös mäntyjä. Verkkolahden kaakkoisrannalla on kostea painanne, jonka puustona on koivuja ja tervaleppiä sekä kuvion reunoilla mäntyjä ja haapoja. Yhdessä kookkaassa haavassa on tikan kovertama kolo. Painanteessa kasvaa mm. viitakastikkaa, metsäalvejuurta, metsäimarretta ja rönsyleinikkiä. 18

Alue 15 Alueeseen sisältyvät Pajulammen rannat. Lammen itärannalla on asutusta ja piha-alueet nurmikoineen ulottuvat lähes rantaan saakka. Rantaa reunustaa kapea ja epäyhtenäinen koivikkovyö. Lammen kaakkoisrannalla puustossa on myös mäntyä ja tervaleppää. Pajulammen länsirannalla on pääasiassa varttunutta mäntyä ja koivua kasvavaa kuivahkoa kangasmetsää. Lahtien perukoissa on korpirämekuviot, joiden kenttäkerroksessa kasvaa juolukan ja suopursun lisäksi puolukkaa ja mustikkaa. Puusto on mäntyvaltainen. Lammen lounaisrannalla on entinen pelto ja eteläpuolella laskettelurinne. Kuva 14. Alueen 15 sijainti ja rajat Pajulammen rannoilla. Kuvassa näkyy myös osa alueen 1 rajasta. 19

Alue a (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Aluetta rajaavat lännessä valtatie 13, pohjoisessa voimajohto, idässä Mustikkakorven asuinalue ja etelässä Heramäki. Rautatie kulkee alueen halki. Alueen länsiosassa on Karjomäki, jonka alueella kasvaa taimikkoa ja nuorta havumetsää. Radan reunalla on myös varttuvaa mäntyvaltaista metsää. Radan itäpuolella on laajalti nuorta kasvatusmetsää ja lisäksi varttuvaa kuusivaltaista metsää. Kasvillisuus on koko alueella enimmäkseen tuoretta kangasta. Pienten ojitettujen soiden ja painanteiden kasvillisuutena on räme- ja korpimuuttumia. Alueella sijaitsee arvokas luontokohde Salkopuro (ks. alaluku 3.2). Kuva 15. Mahdollisen laajennusalueen a sijainti ja rajat. Alue b (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Alue sijaitsee Viitasaarentien pohjoispuolella, Leppämäen molemmin puolin, ja rajautuu pohjoisessa voimajohtoon. Alueen länsipäässä on hieman peltoa ja sen itäpuolella taimikkoa sekä kuusivaltaista kasvatusmetsää. Leppämäen kohdalla on laajahko voimajohtoon rajautuva hakkuualue, jossa kasvaa taimikkoa. Mäen itäpuolella on varttuvaa männikköä kasvava ojitettu räme. 20

Kuva 16. Mahdollisen laajennusalueen b sijainti ja rajat. Alue c (mahdollinen kaava-alueen laajennus) Alue sijaitsee Kusiaismäellä ja sen eteläpuolella. Mahdollinen laajennusalue on rakentamatonta talousmetsää lukuun ottamatta alueen eteläosassa olevaa luonnonsuojelualuetta (ks. alaluku 3.2). Alue c on eri-ikäisten metsäkuvioiden mosaiikkia: alueella on taimikoita, eri-ikäisiä kasvatusmetsiä ja myös puustoltaan vanhempia metsiköitä. Kasvillisuus on pääasiassa tuoretta ja paikoin lehtomaista kangasta, mutta myös kuivahkoa kangasta lähenevää kasvillisuutta on kallioisilla paikoilla. Alueella on useita korpijuotteja, joiden kasvillisuudessa on myös lähteisyyttä ilmentävää lajistoa. 21

Kuva 17. Mahdollisen laajennusalueen c sijainti ja rajat. 3.2 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Saarijärven keskustan yleiskaava-alueella todettiin seuraavat seitsemän arvokasta luontokohdetta. Ne kaikki arvioitiin paikallisesti arvokkaiksi (P). Seuraavassa kohteille annettu numerointi (1 7) on sama kuin liitteen 1 kartoissa. 1. Kotiniemen luonnonsuojelualue (kuva 18) Keski-Suomen ympäristökeskus on tehnyt päätöksen Kotiniemen luonnonsuojelualueen perustamisesta 25.3.2009. Alueen pinta-ala on 26,8 hehtaaria. Luonnonsuojelualue on mustikkatyypin kangasmetsää, jonka kuusivaltainen puusto on osin vanhaa. Kohteen edustavimmissa osissa ei ole tehty metsänhoitotoimia tai hakkuita useisiin vuosikymmeniin. Näillä kuvioilla on kohtalaisesti sekä pysty- että maalahopuuta. Luonnonsuojelualueella on pienialaisia korpipainanteita, joissa tavataan myös lähteisyyttä ilmentävää kasvilajistoa. Alueella esiintyy liito-orava (ks. alaluku 3.3). Vuonna 2009 todettiin lisäksi pikkusiepon ja tiltaltin reviirit sekä pohjantikan ruokailujälkiä. 22

Kuva 18. Kotiniemen luonnonsuojelualueen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Tähdillä on merkitty liito-oravahavainnot (ks. alaluku 3.3). 2. Kehälampi Paskolampi (kuva 19) Kehälammen rämeisillä rannoilla kasvaa metsälajien lisäksi juolukkaa, suopursua ja vaiveroa. Rantapuuston muodostavat koivu ja eri pajulajit. Vesirajassa ja matalassa vedessä tavataan mm. jouhi-, viilto- ja pullosaraa sekä kurjenjalkaa ja suohorsmaa. Lampien välisellä kostealla lehtomaisella alueella kasvaa koivua, haapaa, harmaaleppää ja pajuja. Pensaskerroksen lajeja ovat punaherukka, koiranheisi ja vadelma. Kenttäkerroksessa tavataan ojakellukkaa, metsäkurjenpolvea, metsäalvejuurta, maitohorsmaa, hiirenporrasta ja karhunputkea. Kenttäkerros puuttuu pintavesien vaikutuksen vuoksi paikoin kokonaan. Kuivahtaneissa pienissä allikoissa kasvaa mm. ratamosarpiota ja kurjenjalkaa. Paskolammen avovesialuetta reunustaa umpeenkasvun tuloksena kehittynyt neva. Vesirajassa kasvaa yhtenäinen jouhisaravyöhyke sekä vähän mutasaraa. Sisempänä hyllyvällä nevareunuksella kasvaa vaiveroa, leväkköä, isokarpaloa, pyöreälehtikihokkia, suokukkaa ja yksittäisiä jouhisaroja. Luhtaisuutta ilmentävää lajistoa kasvaa lähellä suon reunaa, johon sulamisvedet kertyvät. Kasvistoon kuuluvat suohorsma, ranta-alpi, kurjenjalka ja suoputki. Kivennäismaahan rajautuvalla rämeellä kasvavat vaivero, juolukka, suopursu ja lakka. 23

Kuva 19. Kehälampi Paskolammen (läntisempi) sekä Peltolampi Hiekkaniemen (itäisempi) arvokkaiden luontokohteiden sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Kuva 20. Ilmakuvassa vasemmalta oikealle Kehälampi, Paskolampi ja Peltolampi. Lähde: Saarijärven kaupunki. 24

3. Peltolampi Hiekkaniemi (kuva 19) Peltolammen pohjoisrannan harjurinteellä on ns. valorinne (paisterinne), jonka kasvillisuus eroaa lähialueen tavanomaisesta rinnemetsien kasvillisuudesta. Alueella tavataan mm. puolukkaa, kanervaa, sianpuolukkaa, kissankäpälää, rohtotädykettä, metsälauhaa, kultapiiskua ja lampaannataa. Puustona on varttunutta männikköä, vähän koivua sekä alikasvoksena pihlajavesakkoa. Kohde on luontotyyppinä varsin edustava, vaikka harvinaista kasvilajistoa ei esiinnykään. Pieni-Lumperoisen puoleisella rinteellä olevien vallihautojen alueella kasvaa tuoreen lehtomaisen kankaan koivikkoa ja alueen päissä myös mäntyjä. Aluskasvillisuutena on ko. metsätyyppien peruslajeja. Koivikossa on kohtalaisesti lahopuuta ja huonokuntoisia puita, joten sillä on merkitystä myös lahopuuta tarvitsevien eläinlajien (mm. tikat, lahottajasienet, eräät kovakuoriaiset jne.) kannalta. 4. Mannilan männikkö (kuva 21) Kohde sijaitsee Mannilassa Saarijärven pohjoisrannan harjualueella. Mannilan männikkö rajoittuu lännessä Ranta-Hännilään vievään tiehen, pohjoisessa Mannilan asuinalueeseen ja idässä Pentinniemen rakennettuihin alueisiin. Arvokkaan luontokohteen rajaus on tehty pääasiassa rakentamattomien alueiden mukaisesti. Alueella on mm. kolme lampea, painanteisiin syntyneitä soita sekä varttuneita, paikoin reheviäkin metsiä. Kohteen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on kuvattu tarkemmin Laitisen ym. (2002) raportissa. Mannilan männikön alueella kasvaa useassa paikassa alueellisesti uhanalaista (RT) sinivuokkoa (ks. alaluku 3.3). Kuva 21. Mannilan männikön arvokkaaksi luontokohteeksi rajatun alueen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). 25

5. Koiralampi (kuva 22) Koiralammen länsi- ja pohjoisrannalla on pullosaravaltaista rantaluhtaa. Luhdan muuta kasvilajistoa ovat mm. kurjenjalka, vehka, suoputki, ranta- ja terttualpi, luhtasara, ranta- ja luhtamatara, luhtarölli sekä luhtalemmikki. Lammella havaittiin soidintavia viitasammakoita. Viitasammakko on EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji (ks. alaluku 3.3). Koiralammen arvoa luontokohteena lisää naurulokkien pesimäyhdyskunta. Naurulokki on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi. Koiralammella pesi vuonna 2008 noin 100 naurulokkiparia ja vuonna 2009 noin 350 paria (H. Tammelin, kirj. ilm.). Monet sorsa- sekä muut vesi- ja rantalintulajit hyötyvät pesimisestä naurulokkiyhdyskunnan suojassa. Kuva 22. Koiralammen sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). 26

Kuva 23. Ilmakuva Koiralammesta. Lähde: Saarijärven kaupunki. 6. Salkopuro (kuva 24) Salkopuron luonnontilaisin osa Karjomäen itäpuolella on luokiteltu arvokkaaksi pienvedeksi Keski-Suomen pienvesi-inventoinnissa (Lammi 1993). Kohde sijaitsee radan ja valtatie 13:n välissä ja se rajautuu etelässä entiseen peltoon. Salkopuron varren saniaislehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä, hiirenporrasta, mesiangervoa, ojakellukkaa ja lehtotesmaa. Puron lähdevetisyydestä kertovat mm. velholehti ja purolitukka. Kuusivaltaisilla rinteillä on tuoretta lehtoa ja vähäistä tihkupintaisuutta. Pensaskerroksessa kasvaa mm. tuomea, punaherukkaa ja lehtokuusamaa. 27

Kuva 24. Salkopuron sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). 7. Pieni-Lumperoisen rantalehto (kuva 25) Lehtokuvio sijaitsee Luhanranta-nimisen tien ja Pieni-Lumperoisen välissä. Alue on vapaa-ajankiinteistö ja sillä on rakennuksia. Kuvion puustona on haapoja, koivuja, harmaaleppiä, nuoria pihlajia, tuomia ja muutamia kuusia (kuva 26). Pensaskerroksessa kasvavat puiden taimien lisäksi korpipaatsama, vadelma, punaherukka ja koiranheisi. Tuoreen lehdon kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, metsäalvejuurta, metsä- ja lehtokortetta, mustakonnanmarjaa, pikkutalvikkia ja vuohenputkea sekä kosteaa lehtoa lähenevissä painanteissa hiirenporrasta, mesiangervoa ja ojakellukkaa. Kuviolla on myös lehtomaista kangasmetsää läheneviä osia. Alueella on jonkin verran lahoa lehtipuuta (maapuut, pökkelöt). Rantalehto sopii esimerkiksi uhanalaisen pikkutikan elinympäristöksi. Alueen pökkelöissä oli vanhoja pikkutikan ruokailujälkiä, mutta lajista ei tehty havaintoa vuoden 2009 maastokäynneillä. Lehdossa todettiin pyrstötiaisen reviiri. Rantalehto katsottiin ainoastaan paikallisesti arvokkaaksi (P) kohteeksi sen pienehkön pinta-alan (1,6 hehtaaria), luonnontilan muutosten (rakentaminen, kasvillisuuden osittainen muuttuminen) ja vaateliaimpien lehtokasvien vähäisyyden vuoksi. 28

Kuva 25. Pieni-Lumperoisen rantalehdon sijainti ja rajaus (vihreä rasteri). Kuva 26. Pieni-Lumperoisen rantalehtoa. Valokuva Marko Vauhkonen. 29

Muut inventoidut luontokohteet tai -arvot Yleiskaava-alueelta ei löydetty kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Näitä luontotyyppejä ovat mm. jalopuumetsiköt, tervaleppäkorvet ja katajakedot. Alueella ei myöskään todettu vesilain 1 luvun 15 a tai 17 a :n tarkoittamia kohteita (suojellut pienvedet). Maastokarttaan merkityt lähteet eivät ole luonnontilaisia eikä niissä ole erityistä lähteikkö- tai lähdesuokasvillisuutta. Metsälain 10 mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. rehevät lehtolaikut sekä vähätuottoiset kalliot. Yleiskaavan mahdollisilla uusilla rakentamisalueilla ei ole lain tarkoittamia kohteita. Asemakaava-alueilla metsälakia ei sovelleta lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Vuonna 2008 valmistui Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008a, b). Arvioinnin perusteella uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä tavattiin yleiskaava-alueelta kaksi: harjumetsien valorinteet sekä lehdot. Tavatut kohteet sisältyvät edellä kuvattuihin arvokkaisiin luontokohteisiin. 3.3 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT Maastotöissä ei tavattu erityisesti suojeltavia eliölajeja eikä yleiskaava-alueella arvioitu olevan niiden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi säädettyjä lajeja tavattiin yksi, liito-orava. Laji on mainittu EY:n luontodirektiivin liitteessä IV(a), joten sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulaissa. Yleiskaava-alueelta oli aiempia tietoja liito-oravan esiintymisestä neljältä eri alueelta. Liito-orava Liito-oravan jätöksiä havaittiin keväällä 2009 viidellä alueella. Lajille sopivia metsiköitä on lisäksi mm. Pieni-Lumperoisen ja Herajärven rannoilla, mutta näiltä alueilta ei tehty havaintoja liito-oravasta kevään 2009 maastotöissä. Seuraavassa kohteille annettu numerointi (8 12) on sama kuin liitteen 1 kartoissa. 8. Liito-orava: Leppämäki Lehtorinne (kuva 27) Lehtorinteen tilan länsipuolella on varttunutta lehtomaista kuusikkoa ja kuusivaltaista sekametsää. Peltojen reunoilla ja niiden välisillä metsäkaistaleilla kasvaa nuorta lehtipuustoa, mm. haapaa, koivua ja harmaaleppää. Liito-oravan käyttämä risupesä havaittiin kuusessa peltojen länsipuolella. Pesä lähiympäristöineen on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Lajin jätöksiä havaittiin kahden haavan ja kahden kuusen tyvellä. Leppämäen länsi lounaisrinteellä on varttunutta tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Tällä alueella liito-oravan jätöksiä havaittiin kolmen kuusen tyvellä. 30

Kuva 27. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (punainen tähti) ja jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Leppämäen Lehtorinteen alueella. 9. Liito-orava: Matoniemi (kuva 28) Matoniemen rannoilla kasvaa lehtipuuvaltaista sekametsää, jonka puustossa on paljon haapoja, koivuja ja raitoja. Alueella todettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (kolohaapa lähiympäristöineen). Lajin jätöksiä löydettiin usean ruokailupuun tyveltä. Liito-oravan jätöksiä on aiemmin havaittu Mannilan männikön (ks. alaluku 3.2) alueelta ainakin tsasounan läheisyydestä sekä Pentinniemen kärjestä ja niemen rantametsästä. Näiltä paikoilta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä keväällä 2009. Mannilan männikön alueella on kuitenkin edelleen lajille sopivaa elinympäristöä. Pentinniemi on muuttunut viimeaikaisen rakentamisen seurauksena, mutta niemen rannoilla on edelleen liito-oravalle sopivaa ruokailupuustoa. 31

Kuva 28. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Matoniemen alueella. Kuva 29. Ilmakuva Matoniemestä. Taustalla Mannilan männikön arvokasta luontokohdetta (ks. alaluku 3.2). Lähde: Saarijärven kaupunki. 32

10. Liito-orava: Leuhunjoen rantametsät (kuva 30) Kusiaislahden lounaispuolella on rantametsä, joka sijaitsee Saarijärven luusuan ja Leuhunjoen itärannalla Ähtärintien pohjoispuolella. Rannan ja ajouran välisen kangasmetsän puustona on eri-ikäisiä koivuja, mäntyjä, haapoja sekä harmaa- ja tervaleppiä (kansikuva). Alueella on jonkin verran kuollutta ja lahoa puuta (pystypuut, pökkelöt). Puissa oli palokärjen ruokailujälkiä. Rantametsässä havaittiin liito-oravan jätöksiä kahden kookkaan haavan tyvellä. Lajin jätöksiä havaittiin myös Ähtärintien eteläpuolella, Myllykosken kohdalla olevassa varttuneessa kuusivaltaisessa rantametsässä. Tällä alueella papanoita todettiin neljän kuusen tyvellä. Yhdessä näistä puista oli risupesä, joten kohde lähiympäristöineen on tulkittava liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Kuva 30. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Leuhunjoen rantametsissä. 33

11. Liito-orava: Kusiaismäki (kuva 31) Kusiaismäen etelä- ja kaakkoispuolella havaittiin liito-oravan jätöksiä melko laajalla alueella. Havaintopaikat sijaitsevat pääasiassa varttuneissa tuoreen kankaan kuusikoissa. Alueelta löydettiin kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa; toinen Kotiniemen luonnonsuojelualueelta ja toinen sen itäpuolelta. Einolan tilan länsipuolelta on aiempi liito-oravan esiintymistieto nykyisen taimikkoalueen reunalta. Kusiaismäeltä on aiempi liito-oravan esiintymistieto myös Sara-ahon alueelta mäen koillisrinteeltä. Tältä paikalta ei tehty havaintoja keväällä 2009. Eri puolilla Kusiaismäkeä on liito-oravalle sopivia varttuneita kuusikko- tai sekametsäkuvioita, joissa reviirien ydinalueita saattaa sijaita. Kuva 31. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat (punainen tähti) sekä jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Kusiaismäen alueella. 12. Liito-orava: Rajala (kuva 32) Summasen Voudinlahden koillisrannalla havaittiin liito-oravan jätöksiä kolmen kuusen tyvellä. Alueella on varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Vuoden 2007 selvityksessä (FCG Suunnittelukeskus Oy 2007b) todettiin metsikössä risupesä, jota ei löydetty enää keväällä 2009. Liito-oravasta on aiempi havaintotieto myös noin 200 metriä idempää, mutta tästä metsiköstä ei tehty jätöshavaintoja keväällä 2009. 34

Kuva 32. Liito-oravan jätösten havaintopaikat (siniset tähdet) Rajalan alueella. Viitasammakko EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista yleiskaava-alueella tavattiin myös viitasammakko. Soidintavia koiraita havaittiin Koiralammella. Havainnon perusteella lammen ranta-alueilla on viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joita koskee luonnonsuojelulain hävittämis- ja heikentämiskielto. Koiralampi on luokiteltu tässä selvityksessä paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Linnut Yleiskaavan luontoselvitykseen sisältyi ainoastaan yleispiirteinen linnustoselvitys, sillä alueelta ei ollut aiempia tietoja linnustollisesti arvokkaista kohteista tai merkittävien lintulajien pesimäpaikoista. Tällaisia kohteita ei myöskään todettu vuoden 2009 maastotöissä. Kuikan reviiri todettiin Herajärvellä (H. Tammelin, kirj. ilm.), Saarijärvellä ja Summasella. Eri puolilla selvitysaluetta todettiin yhteensä lähes kymmenen tiltaltin reviiriä. Laji on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (luokka VU), mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. Tiltaltti pesii eri-ikäisissä kuusi- ja sekametsissä eivätkä sen reviirit sijaitse vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Koiralammella (ks. alaluku 3.2) pesi naurulokkiyhdyskunta. Myös naurulokki on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (luokka VU), mutta sitä ei ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. 35

Silmälläpidettävistä (luokka NT; ks. Rassi ym. 2001) lajeista tavattiin pikkusiepon reviiri Kusiaismäen eteläpuolella olevalla Kotiniemen luonnonsuojelualueella (ks. alaluku 3.2). Eri puolilla Kusiaismäkeä todettiin pohjantikan ruokailujälkiä, mutta itse linnusta ei tehty havaintoja. Sekä pikkusieppo että pohjantikka on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) tarkasteluvyöhykkeellä 3a, johon Saarijärvi kuuluu (ks. www.ymparisto.fi). Selvitysalueella esiintyy todennäköisesti useita muitakin silmälläpidettäviä lintulajeja, kuten käki, pikkulepinkäinen, kivitasku, varpunen ja pensastasku sekä mahdollisesti teeri ja metso. Kasvit Alueellisesti uhanalaisista (RT; ks. www.ymparisto.fi ja Uusitalo 2007) kasvilajeista selvitysalueella esiintyvät ainakin sinivuokko ja mäkitervakko. Sinivuokkoa kasvaa useassa paikassa Mannilan männikön (ks. alaluku 3.2) alueella, mutta esiintymä saattaa olla alkuperältään viljelyjäänne tai viljelykarkulainen. Mäkitervakkoa kasvaa niukasti valtatie 13:n reunaleikkauksessa Karjomäen kohdalla. Kehälammen Paskolammen alueen läheisyydestä on aiempi tieto alueellisesti uhanalaisen lehtopalsamin esiintymisestä, mutta lajia ei tavattu vuonna 2009. Pääosa ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmän esiintymätietoista on vanhoja ja koskee jo hävinneitä esiintymiä. Esimerkiksi Saarijärven kirkonkylästä on horkkakatkeron ja ahonoidanlukon ja Matosalmen alueelta suikeanoidanlukon esiintymistiedot 1960-luvulta. 4 SUOSITUKSET Saarijärven keskustan yleiskaavan luontoselvityksessä todettiin seitsemän arvokasta luontokohdetta (alaluku 3.2), jotka kaikki luokiteltiin paikallisesti arvokkaiksi. Kohteille ja niiden välittömään lähiympäristöön ei tulisi osoittaa yleiskaavassa uusia rakentamisalueita tai muuta luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä. Koiralammella tällä turvataan myös viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen. Todetuista merkittävistä eliölajeista (alaluku 3.3) liito-orava edellyttää erityistä huomioimista yleiskaavaa laadittaessa (vrt. Ympäristöministeriö 2005). Suositusten antamista vaikeuttaa se, ettei kaikilta esiintymisalueilta löydetty lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (ks. alaluku 3.3). Lajin asuttamat metsäalueet tulisi säilyttää mahdollisimman suurelta osin rakentamattomina, sillä alueilla saattaa olla sellaisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joita ei havaittu vuoden 2009 maastotöissä. Liito-oravalle sopivien elinympäristöjen säilyttäminen on perusteltua myös siksi, että reviirien ja lajin käyttämien pesä- ja ruokailupuiden sijainti voi vaihdella vuosien välillä. Yleiskaavassa tulee myös huolehtia liitooravan tarvitsemien puustoisten kulkuyhteyksien säilymisestä lajin asuttamien metsäalueiden välillä. 36

5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS FCG Suunnittelukeskus Oy 2007a: Saarijärven kaupunki. Rajalantien eteläpuoleinen alue. Asemakaavamuutos. Luonto- ja maisemaselvitys. 9 s. FCG Suunnittelukeskus Oy 2007b: Saarijärven kaupunki. Rajalan teollisuusalueen asemakaavamuutos. Luonto- ja maisemaselvitys. 13 s. Keski-Suomen Seutukaavaliitto 1981: Keski-Suomen harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, raportti 19. Keski-Suomen seutukaavaliiton julkaisu Sarja B Nro 63. 73 s. Kivelä, R. 2000: Keski-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 175:1 226. Laitinen, K., Heinänen, T. & Honkanen, V. 2002: Pentinniemi. Karhila. Mannilan männikkö. Luonto- ja maisemaselvitys. Saarijärven kaupunki, ympäristönsuojelutoimi. 8 s. + liitteet. Laitinen, K. & Mustajärvi, J. 2007: Saarijärven liikennekeskus. Luonto- ja maisemaselvitys. Saarijärven kaupunki, ympäristönsuojelutoimi. 3 s. + 2 liitekarttaa. Lammi, A. 1993: Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien inventointi vesi- ja ympäristöpiirissä. Luukkonen, M. & Väyrynen, T. 2003: Reinilän metsäpuisto. Opaskirja. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Luonnonvarainstituutti. 40 s. Maisema- ja puutarha-arkkitehtuuritoimisto Virve Veisterä 1989: Saarijärven maisemanhoitosuunnitelma. Saarijärven kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. 96 s. + liitekartat. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Saarijärven kaupunki 2009: Saarijärven keskustan yleiskaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Saarijärven kaupunki ja A-Insinöörit Oy. 19 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. 37

Sigma Konsultit Oy 2008: Saarijärvi. Asemankannaksen yleissuunnitelma. Saarijärven kaupunki. 23 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Uusitalo, A. 2007: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä. 202 s. Vauhkonen, M. 2009: Saarijärven kaupunki. Luhdan alueen asemakaavan luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 12 s. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. 16 s. + liitteet. 38

LIITE 1. YLEISKARTAT ARVOKKAISTA LUONTOKOHTEISTA JA LIITO-ORAVAN ESIINTYMISALUEISTA Merkintöjen selitykset: musta viiva = kaava-alueen raja sininen viiva = osa-alueen raja sininen numero tai kirjain = osa-alueen tunnus vihreä rasteri ja vihreä numero = arvokas luontokohde sininen tai punainen tähti ja vihreä numero = liito-oravan esiintymisalue 39