MAITOA SIILO- VAI PAALIREHULLA?

MAITOA SIILO- VAI PAALIREHULLA? Seija Jaakkola 1, Eeva Saarisalo 2, Terttu Heikkilä 2, Matts Nysand 2, Antti Suokannas 2, Anna-Maija Taimisto 3 ja Maarit Mäki 4 1 Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, seija.jaakkola@helsinki.fi, 2 MTT Kotieläintuotannon tutkimus, 3 Valio Oy Tutkimus ja tuotekehitys 4 MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Johdanto Säilörehun korjuumenetelmissä on tapahtunut muutoksia sekä koneiden että säilöntäaineiden osalta. Korjuukoneiden kehityksen taustalla on pyrkimys tehokkuuteen ja hyvään työsaavutukseen, jotka ovat sinällään tärkeitä tavoitteita. Tehokkaat korjuukoneet parantavat mahdollisuuksia korjata suurikin ala rehuksi kasvuston sopivassa kehitysvaiheessa. Tältä osin tehokkuustavoite parantaa myös rehun laatua. Korjuumenetelmien arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon vaikutukset rehun ruokinnalliseen arvoon kokonaisuudessaan. Hyvä sulavuus niitettäessä ei yksinään takaa rehulle optimaalista tuotantovaikutusta. Korjuumenetelmän tulee toimia niin, että koko ketjun aikana (niitosta eläimen eteen) rehun ravintoainetappiot ovat mahdollisimman pienet ja että rehun hygieeninen laatu ja käymislaatu ovat hyviä. Korjuumenetelmää valittaessa on myös syytä arvioida sen toimivuus vaihtelevissa olosuhteissa. Esikuivattuun säilörehuun liittyy lukuisia etuja. Menetelmä on tehokas, vettä ei kuljeteta pellolta siiloon, puristenestettä ei synny, rehu ei jäädy ja paalauksessa muovikustannus pienenee. Myös rehun käyminen ja etenkin virhekäyminen vähenee oleellisesti, kun kuiva-ainepitoisuus lähestyy arvoa 500 g/kg. Tämä on yksi syy siihen, että säilöntäaineen käytöstä on osittain luovuttu kuivissa paalirehuissa. Toisaalta pitkälle esikuivatussa rehussa voi olla lievästi esikuivattuun rehuun verrattuna erilaisia laatuongelmia, jotka eivät ilmene käymislaatuanalyysissä. Ravintoainetappiot ovat sitä suurempia mitä pidempään ja mitä huonommassa säässä kuivatus tapahtuu. Esikuivatus voi pienentää rehun D-arvoa selvästi, jos kuivatusaika venyy pitkäksi. Sulavuuden heikkenemiseen liittyy myös sokeripitoisuuden pieneneminen (Heikkilä ym. 2002). Kuivumista on pyritty nopeuttamaan täysleveän niiton avulla, jossa on kuitenkin omat riskinsä. Hygieeninen laatu voi vaarantua, kun niitetyn ruohon päällä ajetaan sekä niitettäessä että karhotettaessa. Lisäksi karhotus saattaa suurentaa varisemistappioita. Pitkälle esikuivatut säilörehut korjataan yleensä paalaamalla. Menetelmään liittyy laaturiski vaihtelevien olosuhteiden vuoksi, koska paalaus soveltuu hyvin vain kuivan rehun tekoon. Esikuivatuissa rehuissa laatu oli huonoin paalirehussa, joka jouduttiin tekemään märkänä (Heikkilä ja Toivonen 2001). Tässä tutkimuksessa verrattiin kahden erilaisen korjuumenetelmän vaikutusta maidontuotannossa. Mukana oli lievästi esikuivattu, hapolla laakasiiloon säilötty rehu ja pitkälle esikuivattu, ilman säilöntäainetta tehty paalirehu. Koe tehtiin kahtena vuotena, joina sääolosuhteet olivat hyvin erilaiset. Tavoitteena oli selvittää korjuumenetelmiin liittyviä laaturiskejä ja niiden merkitystä maidontuotannon ja maidonjalostuksen kannalta. Tutkimusmenetelmät Menetelmävertailussa selvitettiin kahden hyvin erityyppisen korjuutavan vaikutuksia rehun laatuun ja ruokinnalliseen arvoon. Koerehut tehtiin MTT:n Jokioisten Kartanoiden peltolohkoilta timoteinurminatanurmesta seuraavasti: 26

Laakasiilorehu (Siilo): niitto karholle, lievä esikuivatus (tavoite 250-300 g/kg), säilöntäaine (AIV 2 Plus (76 % muurahaishappoa, 5,5 % ammoniumformiaattia), tavoite 5 l/t), korjuu tarkkuussilppurilla, säilöntä laakasiiloon Pyöröpaalirehu (Paali): täysleveä niitto, voimakas esikuivatus (tavoite 500-550 g/kg), karhotus, ei säilöntäainetta, korjuu pyöröpaaleihin, käärintä (tavoite 6 muovikerrosta) Rehut tehtiin vuosina 2003 (koe 1) ja 2004 (koe 2) sekä ensimmäisestä että toisesta sadosta (taulukko 1). Ensimmäisen ja toisen niiton väli oli 57 päivää vuonna 2003 ja 52 päivää vuonna 2004. Peltolohko jaettiin osalohkoihin niin, että menetelmille saataisiin mahdollisimman samanlaatuiset kasvustot. Jokaisen osalohkon molemmat sadot korjattiin samalla menetelmällä. Nurmi niitettiin niittomurskaimella (koe 1 Krone AM 283CV ja koe 2 Krone EasyCut 3210CV) 8 cm:n sänkeen alkaen klo 17 ja 12 (koe 1, sato 1 ja 2) ja klo 19 ja 15 (koe 2, sato 1 ja 2). Siilorehua varten kasvusto niitettiin karholle ja paalirehua varten täysleveänä. Ruohon kuivumista seurattiin mikroaaltouunissa tehdyillä määrityksillä. Esikuivatusajat vaihtelivat välillä 2-59 tuntia (taulukko 1). Siilorehu korjattiin tarkkuussilppurilla (JF FCT900) laakasiiloon. Säilöntäaineen (AIV2 Plus) tarkka kulutus oli eri sadoissa keskimäärin 5,3 l/t. Paalirehua varten rehu karhotettiin roottoriharavalla (Krone KS 4.61/13) ja sen jälkeen paalattiin heti ilman säilöntäainetta. Paalain oli kiinteäkammioinen, silppuava ja verkkosidonnalla varustettu Claas Rollant 250 Roto Cut (vastateriä 14). Paalit käärittiin mahdollisimman pian paalauksen jälkeen (Kverneland 7517). Paalien käärinnässä käytettiin 750 mm:n valkoista RaniWrap kiristekalvoa ja 50 %:n limitystä sekä 70 %:n esikiristystä. Ensimmäisenä vuotena 6 kerroksen tavoite ei toteutunut vaan säätövirheen vuoksi kerroksia oli 10. Toisena vuonna kerrosten määrä oli 6. Säilörehujen ruokinnallista arvoa tutkittiin kahdessa ruokintakokeessa Jokioisten Kartanoiden Lintupajun lehmänavetassa 7.11.2003-30.1.2004 ja 5.11.2004-4.2.2005. Säilörehuja annettiin lehmille vapaasti. Väkirehuna käytettiin tilaseosta, jossa oli ohraa 30,3 %, kauraa 30,0 %, melassileikettä 11,0 %, Öpex-rypsipuristetta 26,0 %, Onni-kivennäistä 2,5 % ja ruokasuolaa 0,2 %. Väkirehun raakavalkuaispitoisuus oli noin 190 g/kg ka, OIV-arvo 114 g/kg ka ja energia-arvo 1,05 RY/kg ka. Vanhempien lehmien päiväannos oli 13 kg ja ensikoiden 11 kg. Väkirehu jaettiin kolmessa erässä. Koemallina oli tasapainotettu 4 x 4 latinalainen neliö, joka toistettiin neljänä erillisenä neliönä. Molemmissa kokeissa oli neljä kolmen viikon jaksoa ja 16 lehmää, joista neljä oli ensikkoja. Kokeen alkaessa poikimisesta oli kulunut keskimäärin 63 päivää (koe 1) tai 57 päivää (koe 2) ja maitotuotos oli 40,7 kg/pv (koe 1) tai 38,2 kg/pv (koe 2). Nurmirehuista otettiin kemiallisen koostumuksen analysointia varten näytteet korjuun eri vaiheissa. Lisäksi sekä säilörehuista että väkirehusta otettiin näytteet ruokintakokeen aikana. Näytteet mikrobiologisiin määrityksin (hiivat, homeet, klostridi-itiöt, aerobiset bakteeri-itiöt) otettiin säilörehujen raaka-aineesta, paaleista heti muovien poistamisen jälkeen ja siilorehun tuoreesta rintamuksesta (varastonäyte) sekä välivarastoinnin jälkeen syötössä olevasta rehusta (syöttönäyte). Rehujen kemialliset analyysit tehtiin MTT Eläinravitsemuksen (ERA) laboratoriossa ja mikrobiologiset analyysit Valio Oy:n laboratoriossa. Lisäksi VTT Biotekniikan laboratoriossa tehtiin säilörehunäytteistä homemäärityksiä (Sarlin ja Saarisalo 2006). Rehujen syöntimäärät ja maitotuotos mitattiin päivittäin. Maitonäytteet otettiin jakson viimeisellä viikolla neljältä peräkkäiseltä lypsykerralta. Näytteistä määritettiin valkuais-, rasva- ja laktoosipitoisuus. Kahden lypsykerran maidosta määritettiin somaattiset solut. Kahden lypsykerran suhteellisesta näytteestä määritettiin lisäksi ureapitoisuus ja tehtiin maku- ja juoksettuvuustestit. Maitoon liittyvät analyysit tehtiin MTT Elintarvikkeiden tutkimuksen (ETL) laboratoriossa ureaa lukuun ottamatta (ERA). Maidoista tehtiin myös koejuustot, joihin liittyvät tulokset on esitetty tämän raportin toisessa 27

julkaisussa (Mäki ym. 2006). Ruokintojen sulavuus määritettiin lehmillä jaksojen viimeisellä viikolla happoon liukenemattoman tuhkan eli AIA:n avulla. Myös syönti- ja maidontuotantotulokset laskettiin jokaisen koejakson viimeiseltä viikolta. Korjuumenetelmien taloudellista vaikutusta arvioitiin laskemalla ruokinnoille maitotuoton ja rehukustannuksen erotus olettaen rehujen tuotantokustannukset yhtä suuriksi. Tuotantotulokset testattiin varianssianalyysillä SAS:n GLM menetelmällä, jolla selvitettiin korjuumenetelmän (siilo vs paali) ja niittokerran (ensimmäinen vs toinen sato) vaikutukset sekä näiden yhdysvaikutus. Tulokset Korjuuajan sää oli koevuosina hyvin erilainen. Vuonna 2003 ensimmäisen sadon esikuivatuksen aikana (14 h) oli poutaa ennen siilorehun korjuuta. Paalirehun kuivatus jatkui pidempään (59 h) ja kuivauksen aikana sadekuuroista kertyi yhteensä kaksi millimetriä. Toisen niiton yhteydessä sää oli erittäin lämmin ja kuiva, joten kuivuminen oli erittäin nopeaa. Niittohetkellä kasvuston kuiva-ainepitoisuus oli jo 280 g/kg ja paalirehun korkea kuiva-ainepitoisuus (680 g/kg) saavutettiin 24 tunnissa. Vuonna 2004 esikuivatus oli sateiden vuoksi vaikeaa, mutta rehut saatiin kuitenkin tehtyä sateiden välissä niin, että niitetty kasvusto ei kastunut ennen korjuuta. Ensimmäisessä sadossa paalirehun kuiva-ainepitoisuus jäi olosuhteiden pakosta tavoitetta alemmaksi (400 g/kg). Toisessa sadossa saavutettiin tavoitepitoisuus. Kuivumisnopeuteen vaikuttivat myös erot satomäärissä, jotka olivat ensimmäisessä ja toisessa sadossa kuiva-aineena 3300 ja 3100 kg/ha kesällä 2003 sekä 5100 ja 4200 kg/ha kesällä 2004 (taulukko 1). Raaka-aineen koostumus Taulukossa 1 on esitetty säilörehun raaka-aineiden tietoja esikuivatuksen jälkeen. Kuiva-ainepitoisuuden lisäksi siilo- ja paalirehun välillä oli eroa in vitro -sellulaasisulavuudessa ja kemiallisessa koostumuksessa. Paalirehun hieman pienempää sokeripitoisuutta siilorehuun verrattuna selittää pidempi esikuivatusaika. Tästä johtuen myös D-arvo oli lähes aina paalirehun raaka-aineessa pienempi kuin siilorehun raaka-aineessa. Vuoden 2003 toinen sato oli poikkeus. Tällöin paalirehulohkojen kasvusto kehittyi ensimmäisen sadon jälkeen eri tavalla kuin siilorehulohkojen ilmeisesti erilaisista olosuhteista johtuen. Raaka-aineen D-arvon eroa selittänee enemmän kasvuston kehitysaste-ero kuin korjuumenetelmien välinen ero. Satotaso vaikuttaa oleellisesti paalien lukumäärään hehtaarilla. Toinen vaihtelua aiheuttava tekijä on rehun kuiva-ainepitoisuus. Tässä tutkimuksessa erilaisesta kuivaainepitoisuudesta johtuen yhden paalin rehumäärä vaihteli välillä 250 350 kg kuiva-ainetta. Säilörehujen kemiallinen koostumus ja mikrobiologinen laatu Säilörehujen kemiallinen koostumus ja käymislaatu on esitetty taulukossa 2. Valmiiden siilorehujen NDF-pitoisuus oli selvästi pienentynyt raaka-aineeseen verrattuna. Tämä johtuu säilönnän aikaisesta hajoamisesta (NDF:ään sitoutuneen typen hydrolyysi, NDF:n hajoaminen sokereiksi), joka kuivissa paalirehuissa oli vähäisempää. Kaikkien rehujen sokeripitoisuudet olivat melko korkeita. Varsinkin vuoden 2003 ensimmäisen sadon pitoisuudet (noin 170 g/kg ka) olivat poikkeuksellisen suuria. Raakaaineeseen nähden pitoisuudet olivat osittain suurempia, mikä voi johtua edellä mainitusta säilönnän aikaisesta kuidun hajoamisesta sokereiksi tai analyysinäytteisiin liittyvistä tekijöistä. Siilorehujen D- arvo oli yleensä hieman suurempi kuin paalirehujen. Ero menetelmien välillä oli valmiissa rehussa kuitenkin pienempi kuin raaka-aineessa. Rehun sulavuuseroja kuvaa hyvin myös sulamattoman kuidun pitoisuus (INDF). Siilorehut olivat selvästi märempiä ja niiden ph oli alempi kuin paalirehujen. Kaikkien paalirehujen ph oli erittäin korkea eli 5,82 6,18, vaikka kuiva-ainepitoisuus vaihteli välillä 386 695 g/kg. Käyminen oli kaikissa rehuissa rajoittunutta eli maitohapon ja haihtuvien rasvahappojen (VFA) määrät olivat pieniä. Kuivissa paaleissa käymistuotteita oli vähemmän kuin siilorehuissa, mikä selittää osittain korkeaa ph:ta. Toinen selittävä tekijä on korjuu ilman säilöntäainetta. Ammoniakin osuus 28

kokonaistypestä oli vuonna 2003 hyvin pieni kaikissa rehuissa. Vuoden 2004 märemmissä rehuissa ja huonommissa korjuuoloissa rehujen ammoniakkipitoisuudet olivat selvästi suurempia. Liukoisen typen osuus oli paalirehuissa selvästi suurempi kuin siilorehuissa lukuun ottamatta vuoden 2003 toista satoa. Tähän vaikutti ilmeisesti tämän paalirehun korkeampi kuiva-ainepitoisuus muihin tekokertoihin verrattuna. Sulavuuteen ja käymislaatuun perustuvan laskennallisen syönti-indeksin mukaan syöntieroa olisi syntynyt ainoastaan vuoden 2003 toisen sadon rehujen välille paalirehun eduksi. Mikrobiologiset tulokset on esitetty taulukossa 3. Varastonäyte kuvaa korjuumenetelmien välisiä eroja säilöntäajan jälkeen. Mikrobiologinen laatu oli varastonäytteissä keskimäärin hyvä. Poikkeuksena oli molempina vuosina toisen sadon siilorehu. Vuoden 2003 näytteessä oli korkea homepitoisuus ja vuoden 2004 näytteessä korkea klostridipitoisuus. Lisäksi aerobisia bakteeri-itiöitä oli muutamassa rehussa melko paljon. Siilosäilönnän ongelmaksi muodostui rehun lämpeneminen siilossa kokeen aikana. Syynä tähän oli ainakin osittain rehurintamuksen hidas eteneminen siilossa, kun kutakin rehua söi kokeessa samanaikaisesti vain neljä lehmää. Toisaalta tilanne voi kuvata esikuivatun laakasiilorehun tiivistämisongelmia. Siiloista jouduttiin poistamaan runsaasti rehua lämpenemisen vuoksi. Lämmennyttä tai pilaantunutta rehua ei syötetty. Vuoden 2003 paaleissa ei havaittu näkyvää pilaantumista. Vuoden 2004 kokeessa oli noin 40 %:ssa paaleista pieniä home- ja hiivalaikkuja, joita ei syötetty lehmille (0,6 % rehun kokonaismäärästä). Syöttönäytteen ja varastonäytteen ero kuvaa välivarastoinnin vaikutusta mikrobiologiseen laatuun. Rehua ei haettu joka päivä siilosta ja avatun paalin syöttö kesti myös useita päiviä. Mikrobiologinen laatu heikkeni selvästi varsinkin siilorehussa välivarastoinnin aikana. Rehujen syönti ja maidontuotanto Vuoden 2003 kokeessa ensimmäisen sadon siilorehun syönti oli runsaampaa (0,8 kg ka/pv) kuin paalirehun (taulukko 4). Toisen sadon rehuilla eroa ei esiintynyt, mutta keskimäärin siilorehun syönti oli runsaampaa kuin paalirehun (P<0,01). Toisen sadon paalirehun parempi sulavuus ei siten näkynyt runsaampana syöntinä. Ensimmäisen sadon rehuja verrattaessa energia korjatun maidon (EKM) tuotos oli 0,7 kg suurempi siilorehua saaneilla lehmillä ja toisen sadon rehujen vertailussa 0,3 kg pienempi kuin paalirehua saaneilla lehmillä. Maitotuotoserot eivät keskimäärin olleet tilastollisesti merkitseviä korjuumenetelmien välillä. Valkuaispitoisuus oli suurempi paalirehua kuin siilorehua saaneiden lehmien maidossa (P<0,01). Korjuumenetelmän lisäksi tulokseen vaikutti selvä ero toisen sadon rehujen sulavuudessa. Suhteellisen pienet erot tuotoksessa olivat todennäköisesti seurausta myös hyvistä korjuuolosuhteista, joiden vuoksi ravintoainetappioihin, rehun laatuun tai rehujen ruokinnalliseen arvoon ei syntynyt selviä eroja. Vuonna 2004 lehmät söivät siilorehua enemmän (P<0,001) ja tuottivat myös selvästi enemmän maitoa (P<0,001) kuin paalirehua saaneet lehmät (taulukko 5). Myös maidon ureapitoisuus oli suurempi (P<0,001) paalirehua saaneilla lehmillä verrattuna siilorehua saaneisiin. Tulosten perusteella paalimenetelmä heikensi oleellisesti rehun ruokinnallista arvoa. Paaleissa oli vain lievää silmin havaittavaa pilaantumista eikä virhekäymistä todettu. Pintapilaantumismäärä, laatuanalyysi tai syönti-indeksi eivät kuvanneet paalirehun todellista maidontuotantovaikutusta (EKM-tuotos), joka oli 4,9 % (1.sato) ja 3,7 % (2.sato) heikompi kuin siilorehun. Paalirehua saaneiden lehmien maidon juoksettuvuusominaisuudet (kiinteytyminen, juoksettumisaika) olivat molempina vuosina hieman paremmat siilorehua saaneiden maitoon verrattuna (P<0,05). Erot olivat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne näkyneet eroina juustonvalmistuksessa (Mäki ym. 2006). Toisaalta juustonvalmistuksessa todettu ero ensimmäisen ja toisen niiton välillä ei näkynyt selvästi juoksettuvuusominaisuuksissa. Maidon maussa ei ollut merkitseviä eroja kumpanakaan vuotena. Siilorehun heikompi mikrobiologinen laatu ei siten heijastunut maidon mikrobiologisessa laadussa ja 29

juustontuotannossa. Tämän perusteella hyvän lypsyhygienian avulla pystyttiin tehokkaasti estämään voihappobakteeri-itiöiden siirtyminen maitoon. Maitotuoton ja rehukustannuksen erotus oli siilorehuruokinnalla ensimmäisenä vuotena 0,2 % suurempi (1.sato) ja 2,2 % pienempi (2.sato) kuin paaliruokinnalla. Toisena koevuotena erotus oli molemmissa sadoissa siiloruokinnalla suurempi (6,1 ja 2,3 %). Rehun laatuvaihtelu vuoden 2004 kokeessa näkyi siten selvästi myös taloudellisessa tuloksessa. Yhteenveto - Korjuuolosuhteet vaikuttivat kuivan, ilman säilöntäainetta tehdyn paalirehun ruokinnalliseen arvoon enemmän kuin lievästi esikuivatun, happosäilötyn siilorehun arvoon. Epäedullisissa korjuuolosuhteissa paalirehun maidontuotantovaikutus oli selvästi heikompi kuin siilorehun. Suotuisissa korjuuolosuhteissa rehujen tuotantovaikutuksessa ei ollut oleellista eroa. - Paalirehun ongelma oli syönnin väheneminen ja sen myötä tuotoksen väheneminen siilorehuun verrattuna, kun rehut tehtiin vuonna 2004 epäsuotuisissa olosuhteissa. Paalirehun laatu ei lisännyt riskiä maidon mikrobiologisen laadun kannalta. Myös pintapilaantuminen oli erittäin vähäistä paaleissa. - Siilorehun ongelmana oli rehun lämpeneminen, joka johtui ilmeisesti pääasiassa koejärjestelystä eikä tutkittavasta menetelmästä. Tilanne toi kuitenkin hyvin esiin siilosäilönnän riskejä ja laakasiilon täyttö- ja tiivistämistekniikan ja käyttöstrategian tärkeyden. - Syönti-indeksi ei ennustanut kuivien paalirehujen huonompaa syöntiä siilorehuihin verrattuna. Syönti-indeksi on laskettu data-aineistosta, jossa on pääasiassa tuoreita ja lievästi esikuivattuja rehuja. Kuivan paalirehun syöntiä voivat heikentää myös muut tekijät kuin sulavuus ja käymislaatu. - Korjuumenetelmällä ei ollut vaikutusta maidon makuun -Maidon juoksettuvuusominaisuudet olivat hieman paremmat, kun lehmät söivät kuivempaa paalirehua. Tämä ei kuitenkaan näkynyt juustontuotantokokeessa. Korjuumenetelmiä arvioidaan usein vain tehokkuuden ja työsaavutusten perusteella. Myös rehun laadun on oltava arviointikriteeri niin, että tiedetään saadaanko menetelmällä hyvää rehua vaihtelevissa olosuhteissa. Tilakohtaiset tekijät vaikuttavat siihen millä menetelmällä rehua voidaan tehdä. On kuitenkin tärkeää, että eri menetelmiin liittyvät laaturiskit ja niiden konkreettiset vaikutukset maidontuotannossa tunnetaan. Kirjallisuusviitteet Heikkilä, T., Toivonen, V. 2001. Effect of harvesting methods on silage quality, intake and milk production with or without hay. In: Production and utilization of silage, with emphasis on new techniques: NJF seminar no. 326, Lillehammer 27.-28.September 2001. p. 19-24. Heikkilä, T., Jaakkola, S., Saarisalo, E., Suokannas, A., Helminen, J. 2002. Kuivatusajan, säilöntäaineen ja muovikerrosten vaikutus pyöröpaalisäilörehun laatuun. In: toim. Marketta Rinne. Maataloustieteen Päivät 2002 : Kotieläintiede, 9.-10.1.2002 Viikki, Helsinki. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 977: p. 66-70. Mäki, M., Pahkala, E., Tupasela, T., Saarisalo, E., Heikkilä, T., Jaakkola, S 2006. Maidon prosessoitavuus ja hygieeninen laatu. In: toim. Eeva Saarisalo, Mari Topi-Hulmi. Rehuntuotantoteknologian kehitys riski maidon laadulle? Alkutuotannon ja maidonjalostuksen laaturiskit rehuntuotantoteknologian kehittyessä eli Amare-hankkeen loppuseminaari, Jokioinen 26.4.2006. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 23, p. 43-50. Sarlin, T., Saarisalo, E. 2006. Säilörehujen homeet ja niiden aiheuttamat riskit. In: toim. Eeva Saarisalo, Mari Topi-Hulmi. Rehuntuotantoteknologian kehitys riski maidon laadulle? Alkutuotannon ja maidonjalostuksen laaturiskit rehuntuotantoteknologian kehittyessä eli Amare-hankkeen loppuseminaari, Jokioinen 26.4.2006. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu nro 23, p. 36-42. 30

Taulukko 1. Satotiedot ja rehujen raaka-aineen koostumus (g/kg ka, jos muuta ei mainittu). Koe 1 (2003) Koe 2 (2004) 1. sato 2. sato 1. sato 2. sato Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Niittopäivä 15.6. 15.6. 11.8. 11.8. 14.6. 14.6. 4.8. 4.8. Niittokuiva-aine, g/kg 218 218 284 280 199 194 178 170 Korjuupäivä 16.6. 18.6. 11.8. 12.8. 15.6. 15.6. 5.8. 6.8. Esikuivatusaika, h 14 59 2 24 12 25 20 42 Korjuukuiva-aine, g/kg 303 534 343 679 262 394 276 488 Tuhka 70,7 70,5 88,1 89,3 76,0 77,7 97,7 101,0 Raakavalkuainen 1) 138 132 137 134 134 133 111 109 Sokeri 166 151 111 80 143 125 88 75 NDF 499 539 528 529 541 574 588 589 D-arvo, % 2) 74,8 73,2 67,5 70,3 74,1 73,2 65,8 65,2 Paalit, kpl/ha 10,1 8,2 19,8 15,5 Paalien paino, kg 586 523 646 570 Paalien paino, kg ka 312 355 254 278 Rehua, kg ka/ha 3 430 3 150 3 300 2 970 5 210 5 050 4 140 4 250 1) Siilorehun pitoisuus korjattu säilöntäaineessa lisätyn typen osalta 2) In vitro sellulaasisulavuuden perusteella Taulukko 2. Säilörehujen koostumus ja käymislaatu (g/kg ka, jos muuta ei mainittu). Koe 1 (2003) Koe 2 (2004) 1. sato 2. sato 1. sato 2. sato Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Kuiva-aine, g/kg 301 525 349 695 258 386 279 479 Tuhka 75,0 74,7 90,7 97,2 79,6 80,5 98,2 104,3 NDF 457 520 486 513 490 534 539 579 INDF 43,2 45,0 70,5 59,2 55,2 58,2 71,2 82,7 ph 4,16 6,01 4,65 6,18 4,17 5,82 4,29 5,92 Sokeri 171 175 122 120 120 122 65 71 Maitohappo 22,6 1,4 19,7 0,9 37,6 14,9 43,9 19,7 Etikkahappo 15,1 8,0 14,0 5,4 16,5 8,2 13,1 8,1 Voihappo 0,19 0,23 0,20 0,15 0,60 0,30 1,25 0,70 Muut VFA:t 0,39 0,31 0,30 0,27 0,28 0,19 0,30 0,26 Etanoli 3,8 10,0 4,7 3,4 3,9 12,7 4,1 4,5 Amm.N, g/kg N 1) 28,5 28,7 44,3 13,4 43,5 64,0 70,6 77,4 Liuk. N, g/kg N 1) 409 678 429 285 412 782 274 579 D-arvo, % 2) 74,0 73,6 66,6 70,2 71,5 71,2 64,6 63,4 Syönti-indeksi 110 110 102 109 105 105 93 92 1) Siilorehun pitoisuus korjattu säilöntäaineessa lisätyn typen osalta 2) In vitro sellulaasisulavuuden perusteella 31

Taulukko 3. Raaka-aineen ja rehun mikrobiologiset analyysit (log-muunnetut arvot). Raaka-aine Koe 1(2003) Koe 2 (2004) 1. sato 2. sato 1. sato 2. sato Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Siilo Paali Hiiva, pmy/g 5,48 4,08 ea 5,57 5,59 5,30 4,48 4,30 Home, pmy/g 5,92 5,86 ea 6,35 5,83 5,89 5,36 5,53 Klostridi-itiöt, MPN/g 0,64 0,52 ea 0,48 0,48 0,64 0,48 0,80 Aerobiset bakteeri-itiöt, pmy/g 3,00 3,21 ea 3,83 2,12 3,30 3,02 4,62 Varastonäyte Hiiva, pmy/g 1,15 2,17 1,87 1,74 1,00 3,57 3,14 2,73 Home, pmy/g 2,43 1,39 6,39 2,30 2,41 1,91 2,70 2,45 Klostridi-itiöt, MPN/g 0,48 0,48 1,17 0,73 0,78 0,88 3,04 1,31 Aerobiset bakteeri-itiöt, pmy/g 2,62 3,69 4,66 3,54 1,23 3,22 1,95 4,64 Syöttönäyte Hiiva, pmy/g 2,83 3,08 4,70 3,08 5,08 4,61 5,39 4,66 Home, pmy/g 4,87 2,53 5,94 2,91 5,02 2,86 5,16 1,70 Klostridi-itiöt, MPN/g 1,88 0,51 2,94 0,60 2,97 1,27 3,78 2,04 Aerobiset bakteeri-itiöt, pmy/g 4,11 3,43 7,36 3,23 4,26 3,08 3,63 4,42 Mikrobipitoisuudet: pmy = pesäkkeen muodostava yksikkö, MPN = Most Probable Number, todennäköinen mikrobien lukumäärä, ea = ei analysoitu 32

Taulukko 4. Syönti-, tuotos-, sulavuus- ja rehun hyväksikäyttötulokset kokeessa 1 (2003). Syönti 1. sato 2. sato Siilo Paali Siilo Paali SEM Tilastollinen merkitsevyys Siilo vs paali Sato Yhdysvaikutus Säilörehu, kg ka/pv 13,8 13,0 13,0 13,1 0,11 ** ** *** Väkirehu, kg ka /pv 10,9 11,0 11,0 11,0 0,02 Yhteensä, kg ka/pv 24,7 24,0 24,0 24,1 0,12 * * ** Tuotos Maito, kg/pv 38,2 38,0 37,3 37,9 0,21 * o EKM, kg/pv 40,2 39,5 38,4 38,7 0,34 *** Rasva, g/pv 1671 1613 1571 1554 24,1 ** Valkuainen, g/pv 1262 1265 1211 1251 7,9 * *** * Laktoosi, g/pv 1878 1875 1831 1868 11,1 * o Maidon pitoisuudet Rasva, g/kg 43,5 42,3 42,0 40,9 0,59 o * Valkuainen, g/kg 33,1 33,4 32,6 33,1 0,12 ** ** Laktoosi, g/kg 49,1 49,3 49,1 49,2 0,09 Valk/rasva -suhde 0,764 0,794 0,785 0,813 0,0105 * o Urea, mg/dl 20,3 20,0 26,5 26,4 0,45 *** Elopaino, kg 640 639 641 639 1,5 Elop. muutos, kg/pv 0,30-0,06 0,25-0,01 0,093 ** Dieetin OA sulavuus 0,715 0,710 0,699 0,723 0,0042 * ** EKM kg/kg ka 1,63 1,65 1,60 1,60 0,013 * Maito N/Rehu N 0,315 0,332 0,305 0,313 0,0025 *** *** RY/EKM kg 1) 0,416 0,403 0,400 0,417 0,0043 ** 1) Rehuyksiköiden saanti laskettu lehmillä tehdyn sulavuusmäärityksen perusteella OA = orgaaninen aine Tilastolliset merkitsevyydet: o P<0,10; * P<0,05; ** P<0,01; *** P<0,001 SEM = keskiarvon keskivirhe 33

Taulukko 5. Syönti-, tuotos-, sulavuus- ja rehun hyväksikäyttötulokset kokeessa 2 (2004). 1. sato 2. sato SEM Tilastollinen merkitsevyys Siilo Paali Siilo Paali Siilo vs paali Sato Yhdysvaikutus Syönti Säilörehu, kg ka/pv 14,0 12,9 11,4 9,7 0,17 *** *** Väkirehu, kg ka/pv 10,9 11,0 11,0 11,0 0,04 Yhteensä, kg ka/pv 24,9 23,9 22,4 20,8 0,17 *** *** o Tuotos Maito, kg/pv 36,2 34,4 33,4 32,5 0,33 *** *** EKM, kg/pv 39,0 37,1 34,9 33,6 0,47 ** *** Rasva, g/pv 1636 1555 1440 1384 28,2 * *** Valkuainen, g/pv 1235 1164 1102 1057 12,5 *** *** Laktoosi, g/pv 1768 1695 1637 1593 17,4 ** *** Maidon pitoisuudet Rasva, g/kg 45,4 45,2 43,4 42,8 0,62 ** Valkuainen, g/kg 34,3 34,0 33,1 32,8 0,15 o *** Laktoosi, g/kg 49,0 49,4 49,1 49,1 0,13 Valk/rasva -suhde 0,757 0,758 0,770 0,771 0,011 Urea, mg/dl 19,3 22,3 20,5 22,7 0,53 *** Elopaino, kg 640 636 641 626 2,2 *** o * Elop. muutos, kg/pv 0,52 0,02 0,03-0,66 0,150 *** *** Dieetin OA sulavuus 0,713 0,710 0,716 0,707 0,0038 EKM kg/kg ka 1,56 1,54 1,55 1,62 0,026 Maito N/Rehu N 0,317 0,302 0,332 0,337 0,0036 *** * RY/EKM kg 1) 0,431 0,429 0,412 0,382 0,0063 * *** * 1) Rehuyksiköiden saanti laskettu lehmillä tehdyn sulavuusmäärityksen perusteella OA = orgaaninen aine Tilastolliset merkitsevyydet: o P<0,10; * P<0,05; ** P<0,01; *** P<0,001 SEM = keskiarvon keskivirhe 34

Taulukko 6. Maidon juoksettuvuus ja makuarvio. Koe 1 (2003) 1. sato 2. sato SEM Siilo Paali Siilo Paali Tilastollinen merkitsevyys Siilo vs paali A30-kiinteys, mm 26,2 27,1 25,5 27,1 0,61 * K20-kiinteytymisaika, min 21,3 18,8 20,5 19,4 0,63 * Maidon maku (1-5) 4,21 4,15 4,09 4,16 0,053 Koe 2 (2004) A30-kiinteys, mm 24,3 28,2 21,8 25,1 1,54 * o R-juoksettumisaika, min 10,5 9,6 11,4 9,9 0,48 * Maidon maku (1-5) 4,11 4,10 4,19 4,22 0,035 * Sato Yhdysvaikutus Tilastolliset merkitsevyydet: o P<0,10; * P<0,05; ** P<0,01; *** P<0,001 SEM = keskiarvon keskivirhe 35