Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa

Transkriptio

1 Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Vaihtoehtoja viljalle, Viljelijän Berner , Nivala Maiju Pesonen

2 Esityksen sisältö Taustaa Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruutukoe Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruokintakoe Muita mahdollisuuksia Yhteenveto ja johtopäätökset

3 Taustaa Kokoviljasäilörehujen käytöllä on mahdollista tehostaa nautakarjatilojen rehuntuotantoa Kustannustehokas, laaja korjuuikkuna, mahdollisuus käyttää nurmenkorjuukalustoa, korkea hehtaarisato, tehokas lannankäyttömahdollisuus jne. Varsinkin luomutuotannossa, yksivuotisia palkokasveja lisätään seoskasvustoihin Biologinen typen sidonta Voi parantaa kokoviljasäilörehun ravitsemuksellista koostumusta Lisää monipuolisuutta viljelykiertoihin Miksi kokeellista toimintaa? a) Herne vs. härkäpapu seosviljoissa b) Tuotantovaikutukset c) Kasvu, ruhon- ja lihanlaatu Kun kasvavilla sonneilla nurmisäilörehu korvataan palkokasveja sisältävällä kokoviljasäilörehulla

4 Sato, kg ka/ha Sato kg ka/ha Ruutukokeissa oli: 3 härkäpapulajiketta (Fuego, Kontu ja Tangenta) ja 4 hernelajiketta (Arvika, Dolores, Florida ja Jermu) seoskasvustoina sekä kevätvehnän että kauran kanssa Kuiva-ainesato lisääntyi vihantalajikkeilla vielä kolmannelle korjuukerralle, mutta puitavan siemenen tuotantoon tarkoitetuilla lajikkeilla (Kontu ja Jermu) ei juurikaan Härkäpapuseosviljoilla saatiin keskimäärin 9402 kg ka/ha Herneseosviljoilla saatiin keskimäärin 7918 kg ka/ha

5 Palkokasveja sisältävän kasvuston korjuu on haasteellista Niitto ja esikuivaus lisäävät varisemistappioita Härkäpavun paksut varret puhkovat käärintävaiheessa muovia Silppuava paalain

6 Korjuu suoraan pystykasvustosta johtaa yleensä hyvin märkään säilörehuun, josta erittyy paljon puristenestettä Palkokasvit tarvitsevat säilönnän onnistumiseksi luotettavia säilöntäaineita Parhaat tulokset kokeessa saavutettiin happopohjaisella säilöntäaineella

7 Ruokintakoe Ruokintakokeeseen: Florida-herne+Anniina-vehnä 138 kg + 75 kg Fuego-härkäpapu+Anniina-vehnä 174 kg + 75 kg Selvittää palkokasveja sisältävien kokoviljasäilörehujen tuotantovaikutus Kasvavat sonnit: 30 Aberdeen Angus 30 Ayshire Mitattiin: Syönti, kasvu ja ruho-ominaisuudet Lihanlaatu ph, lihaksen sisäinen rasva, leikkuuvoima, väri, aistinvarainen laatu Rasvahappokoostumus

8 Koerehut Timoteinurmisäilörehu, toinen sato (NS) Kaksi palkokasvia sisältävää kokoviljasäilörehua: Härkäpapu + vehnä (HÄ) Herne + vehnä (HE) Kaikki karkearehut säilöttiin laakasiiloihin & säilöntäaineena AIV ÄSSÄ 5 l/tn Rehut Dieetti (65:35) NS HÄ HE Ohra NS HÄ HE Kuiva-aine, g/kg ka Raakavalkuainen, g/kg ka NDF, g/kg ka Energia, MJ/kg ka 10,1 9,7 9,7 13,2 11,2 10,9 10,9 D-arvo, g/kg ka PVT, g/kg ka ph 3,96 3,79 3,98 Raakavalkuainen 19 % korkeampi härkäpapuvehnäsäilörehussa ja 35 % korkeampi hernevehnä kuin nurmisäilörehussa Nurmisäilörehun energiasisältö 4 % korkeampi kuin palkokasvikokoviljasäilörehuissa Säilörehujen koostumukset johtivat siihen, että raakavalkuaispitoisuus HÄ oli 14 % ja HE 25 % korkeampi nurmisäilörehudieetillä

9 Rehunsyönti Angus Ayrshire Tilastollinen merkitsevyys Dieetti 65:35 NS HÄ HE NS HÄ HE 1 Rotu Syönti, kg ka/pv Syönti, g/kg ka elopainokiloa kohti Energia (ME), MJ/pv Raakavalkuainen, g/pv Angus-sonnien syönti oli 12 % korkeampi kuin Ayrshire-sonnien Päivittäinen energian ja valkuaisen saanti muodostui näin Ab-sonneille korkeammaksi Syöntiä elopainokiloa kohden oli kuitenkin Ay-sonniella 11 % korkeampi 2 Dieetti 3 Koko vilja 12,20 13,40 12,15 10,95 12,33 10, ,5 22,6 20,5 22,6 25,2 23, < Ab-sonnit olivat 23 % tehokkaampia muuntamaan annettua dieettiä ruhokilogrammoiksi Härkäpapukokoviljadieetti näytti lisäävän syöntiä Härkäpapukokoviljadieetti heikensi rehuhyötysuhdetta Raakavalkuaisen saanti oli palkokasvikokoviljasäilörehuilla korkeampi, heikensi valkuaisen hyväksikäyttöä (Ab-sonnit 22 % ja Ay-sonnit 16 %)

10 Ruho-ominaisuudet NS HÄ HE NS HÄ HE angus ayrshire Tilastollinen merkitsevyys Angus vs. Ayrshire: Teuraspaino: 376 vs. 301 kg Teuras %: 530 vs. 501 g/kg teuraspaino, kg teuras %, gkg lihakkuus, EUROP rasvaluokka, EUROP Angus vs. Ayrshire: Lihakkuus: 8,2 (R) vs. 5 (O) Rasvaluokka: 3,2 vs. 2,2 1 Rotu 2 Dieetti 3 Kokovilja Teuraspaino, kg < Teuras %, g/kg < Lihakkuus, EUROP < Rasva, EUROP < Härkäpapukokoviljadieetillä olleiden sonnien teuraspaino oli 9 % korkeampi kuin hernekokoviljasäilörehuilla Myös lihakkuusluokka oli hieman parempi

11 Ruokintakokeen tulokset Kiinteässä 500 päivän teurasiässä rotu muodostui merkitseväksi: Kasvun Teurasominaisuuksien Lihanlaadun Angus-sonnit tuottivat lihaa, joka oli rasvahappokoostumukseltaan terveellisempää (alhaisempi 6/n-3- rasvahapposuhde) ja joka oli aistinvaraiselta laadultaan parempaa Korvaamalla keskinkertaisen D-arvon nurmisäilörehu palkokasveja sisältävällä kokoviljasäilörehulla ei ollut mainittavia vaikutuksia kasvavien sonnien: Kasvuun Ruho-ominaisuuksiin tai Lihan laatuun Ruokinnansuunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota valkuaisen yliruokintaan käytettäessä palkokasveja sisältäviä kokoviljasäilörehuja

12

13 Fuego kg/ha, kaura kg/ha + vehnä kg/ha

14 Kaura 60, virnat+herne 50, raiheinät 25, apilat 5 kg/ha

15 1) Biologinen typen sidonta +++ 2) Vaikutukset maanrakenteeseen +++ 3) Esikasviarvo +++ 4) Mahdollisuus kasvipeitteisyyteen, jos nurmensiemen 5) Rikkakasvien hallinta (luomu)

16 Yhteenveto ja johtopäätökset Palkokasveja sisältävistä kokoviljoista saadaan paras hyöty, kun: 1. Lajikevalinta on kohdallaan (vihanta- ja myöhäisemmät lajikkeet) = massaa 2. Sadonkorjuussa kaiken hyödyn realisoituminen voi olla haastavaa (pyöröpaalaus vs. muut vaihtoehdot) 3. Käyttökohde valmiina! (rehun myynti pystyyn, paalattuna tai laidunnettuna) Palkokasveja sisältävät kokoviljasäilörehut sopivat nautojen ruokintaan Lisäävät syöntiä, vaikka D-arvo ei ole yhtä korkea kuin nurmisäilörehussa Paras hyöty, kun kohderyhmä on oikea (kasvavat naudat, maidossa olevat emot yms.) Suurin hyöty typensidonta, maanparannusvaikutus, esikasviarvo, kasvipeitteisyys

17 Kysymyksiä? Kiitos!