NURMIEN KASVURYTMI LAIDUNTAMISEN HAASTEENA

NURMIEN KASVURYTMI LAIDUNTAMISEN HAASTEENA Oiva Niemeläinen 1, Susanna Särkijärvi 2 ja Riitta Sormunen-Cristian 3 1 MTT Kasvintuotannon tutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen 2 MTT Hevostutkimus, 32100 Ypäjä 3 MTT Kotieläintuotannon tutkimus, H-talo, 31600 Jokioinen, etunimi.sukunimi@mtt.fi Johdanto Nurmien kasvu vaihtelee kasvukauden aikana huomattavasti. Kiivaimmillaan kasvu voi alkukesän korrenkasvuvaiheessa Suomessa olla yli 200 kg ka/ha vuorokaudessa, mutta pitkän kuivuusjakson aikana aivan olematon ja loppukesää kohden kasvu hiipuu vähäiseksi. Kasvilajien välillä on hieman eroja kasvun jakautumisessa kasvukauden aikana. Hevosmäärän ollessa sama läpi koko kesän laitumen kasvuvoimakkuuden vaihtelu aiheuttaa haasteen hevosten ruokinnalle ja laitumen tehokkaalle hyödyntämiselle. Kun hevostalleja on Suomessa noin 17 000, niin talleille tarkoituksenmukaiset käytännöt laiduntamisessa voivat vaihdella huomattavasti. Tässä kirjoituksessa kuvataan eri kasvilajien kasvuvoimakkuuden vaihtelua laidunolosuhteissa kasvukauden aikana sekä kokemuksia Ypäjällä toteutetusta hevosten laidunkokeesta. Kirjoituksessa tarkastellaan kasvilajivalinnan ja viljelytekniikan antamia mahdollisuuksia kasvun tasaamiseen. Korrenkasvuvaiheessa kesäkuun alussa nurmilla on hurja kasvu Nurmikasvit ovat sopeutuneet hyödyntämään Suomen kasvuolosuhteet hyvin. Keväällä lämpötila on kasvua rajoittava tekijä, mutta kun lämpötilat toukokuussa kohoavat, niin runsas valo ja kosteus talven jäljeltä mahdollistavat hyvän kasvun. Ennen kuin valoa sitovaa lehtimassaa on kertynyt riittävästi, kasvu on hitaanlaista. Yhteyttävän kasvimassan lisääntyessä kasvu kiihtyy ja ripeimmän kasvun vaiheessa noin kymmenen päivän jakso tähkälletulovaiheessa voi nurmisatoa kertyä päivässä yli 200 kilogrammaa kuiva-ainetta hehtaaria kohti. Jos samaa vauhtia voitaisiin päästellä koko laidunkausi esim. 100 vrk olisi kokonaistuotto runsaat 20 000 kg ka/ha. Tällaisiin satoihin ei päästä vaikkakin heinä- ja säilörehunurmissa on saatu ajoittain saatu satoja, jotka ylittävät 15 000 kg ka/ha. Kasvu hiipuu alkukesän generatiivisen kasvun ryöpsähdyksen jälkeen ja syksyllä aikanaan tyystin lakkaa. MTT:n Maaningan tutkimusasemalla on mitattu hoidetun timoteilaitumen päiväkasvua usean kasvukauden ajan. Kuvasta 1 näkyy tyypillinen kasvukaudenaikainen vaihtelu ja myös eri kasvukausien tuoma vaihtelu etenkin kevään huippukasvun määrässä. Kuva 1. Timoteilaitumen kasvunopeus kasvukauden eri ajankohtina eri vuosina Maaningalla. (www.mtt.fi>tutkimus>toimipaikat>maaninka>tutkimustuloksia) 8

Useilla hevostiloilla lienee sama määrä laiduntavia hevosia läpi koko kesän eli laitumelta syötävän nurmen määrä pysyy suhteellisen tasaisena läpi kesän. Olisiko jotakin tehtävissä kasvun tasaamiseen? Kasvilaji-/seosvalinnalla voidaan hieman vaikuttaa etenkin loppukesän kasvuun Timotei on yleisin nurmikasvimme ja laidunseosten pääkasvilaji. Se on varma talvehtija. Timotein kasvurytmi on kevätpainotteinen eli kuvassa 1 näkyvä huippu alkukesästä on korkea ja kasvu loppukesällä vähäisempää ja etenkin syksyllä hyvin vähäistä. Timoteilajikkeissa on eroja kasvun jakautumisessa kevätkasvun ja jälkikasvun välillä. Laitumiin sopivat parhaiten hyvän jälkikasvukyvyn omaavat lajikkeet. Sellaisia ovat mm. Nuutti, Grindstad ja Rigel. Tietoja lajikkeiden ominaisuuksista löytyy mm. Peltokasvilajikkeet 2008 oppaasta (Tieto tuottamaan No 122) sekä virallisten lajikekokeiden tuloksista (Kangas ym., 2008). Timotein kanssa hyvin siemenseoksiin sopivien nurmi- ja ruokonadan kasvu on loppukesästä voimakkaampaa kuin timoteilla eli lisäämällä ruokonataa ja/tai nurminataa seokseen voidaan loppukesän satoisuutta lisätä. Ao. lajien hyvä loppukesän kasvu tuli esille mm. laidunsimulointikokeessa Jokioisissa v. 2008, jossa nurmesta otettiin 5 niittoa kuukauden välein (Kuva 2). Kuivan kesäkuun alun vuoksi suurin sato ajoittui vuonna 2008 heinäkuulle. Sato kg ka/ha/niitto 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 Timotein, nurmi- ja ruokonadan sadot laidunsimuloinnin niitoissa Jokioisissa v. 2008 kolmannen vuoden nurmessa 0 Timotei Nurminata Ruokonata 28.5. 25.6. 28.7. 27.8. 9.10. Kuva 2. Ruoko- ja nurminata tuottivat keski- ja syyskesällä satoa timoteita runsaammin laidunsimuloinnissa Jokioisilla v. 2008. Kolmannen vuoden nurmi. Päivämäärät ovat niittopäiviä. Niittynurmikka on Suomessa vähän käytetty rehunurmikasvi, jolla voisi etenkin hevoslaitumilla olla merkitystä. Niittynurmikka on pitkäikäinen, kestää lyhyeksi laiduntamista ja pystyy täyttämään laitumeen syntyneitä aukkoja leviämällä maanalaisten rönsyjensä avulla. Nissisen ja Hakkolan (1994) tutkimuksessa Ruukissa ja Rovaniemellä niittynurmikasta (kokeessa käytettiin linjaa Jo 0011) saatiin hyviä tuloksia. Niittynurmikan ohella punanataa käytetään muissa Pohjoismaissa pitkäikäisissä nurmissa. Myös punanata muodostaa maarönsyjä ja pystyy täyttämään aukkopaikkoja. Ruotsalaisissa lajikokeissa punanata Rubin oli niittynurmikan lajikkeita Kupol, Primo ja Sobra satoisampi (Halling, 2008). Molemmat lajit ovat tavallisia nurmikkosiemenseoksissa. Koska nurmikoissa pyritään ensisijaisesti tiheisiin, mutta vain hillitysti kasvaviin lajikkeisiin, niin parhaat nurmikkolajikkeet eivät ole kaikista sopivimpia rehunurmiin. Niin nurmikoissa kuin rehunurmissa niittynurmikan hidas perustuminen on merkittävä haaste. Erityistilanteessa (esim. talvituhojen jälkeen) voi harkita ns. pikanurmien käyttämistä eli kylvämällä yksivuotista italianraiheinää keväällä, joka kehittyy korjuuvalmiiksi vasta heinäkuussa, mutta joka kasvaa elokuussa hyvin voimakkaasti ja vielä syyskuussakin jos kovat yöhallat eivät pysäytä kasvua. 9

Nissisen (1992) Rovaniemellä lypsylehmillä toteuttamassa laiduntutkimuksessa italianraiheinän sadonmuodostus heinä-elokuussa oli lähes yhtä nopeaa kuin timoteinurmella parhaimmillaan kesäkuussa. Nurmen perustaminen suo luontevan mahdollisuuden lannan käyttöön. Kevään kasvuhuippua voidaan leikata aikaisella laiduntamisen aloittamisella Kevään kasvuhuippua voi olla tarkoituksenmukaista hillitä, jos ylimääräisen laidunalan rehua ei pystytä korjaamaan säilörehuksi tai heinäksi, vaan tallin laidunrehun tarve on vakio koko kasvukauden ja ensisijaisena tavoitteena tasainen laitumen tuotto läpi kasvukauden. Aloittamalla laidunnus varhain ja syöttämällä laidun niin lyhyeksi, että korsia muodostavien versojen kasvupisteet syödään, tasaantuu korrenkasvuvaiheen kasvuvauhti tuntuvasti. Kuva 3a kuvaa ensimmäisen niiton eri ajankohtien väliltä laskettua keskimääräistä kasvua (kg ka/ha/vrk) eli kasvua tilanteessa, jota laidunnus ei häiritse. t olivat korkeimmillaan 180 kg ka/ha/vrk. Kuva 3b kuvaa simuloidun laitumen kasvua niitosta niittoon. Niitto 28.5.2008 eliminoi korrenkasvuvaiheen kasvuhuipun ja lisäkasvut olivat alle 100 kg ka/ha/vrk. Niittoa vastaava voimakas laiduntaminen hillitsisi kasvua merkittävästi. Saastamoisen (2008) mukaan hevoset on keväällä totutettava laidunrehuun vähitellen. Olisi siis hyvä aloittaa laiduntaminen lyhytaikaisella päivittäisellä laiduntamiselle jo varhain. toukokuussa, jotta kesäkuun alussa nurmen kiivaimman kasvun aikaan hevoset voisivat laiduntaa koko vuorokauden. kg kuiva-ainetta/ha/päivä t (kg ka/ha/pv) Jokioisissa 2008 ensimmäisen niiton satotuloksista laskettuna eli "häiriintymättömän" kasvuston kasvu 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 (1.5.)-27.5. 28.5.-4.6. 4.-13.6. 13-25.6. Ajanjakso jolle päiväkasvu on laskettu v. 2008 Timotei Nurminata Ruokonata ERH Rainata Koiranheinä Kuva 3a. Eri nurmikasvien päiväkasvu keväällä 2008 Jokioisissa ensimmäisen niiton satojen perusteella estimoituna. (ERH= Englanninraiheinä). Kevään ensimmäisen jakson päiväkasvu on tässä laskettu toukokuun alusta lukien. 10

kg kuiva-ainetta/ha/pv Laidunsimuloinnin päiväkasvut (kg ka/ha/pv) Jokioisissa eli sama kasvusto on tässä niitetty kolme kertaa 120 100 Timotei 80 Nurminata 60 Ruokonata ERH 40 Rainata Koiranheinä 20 0 (1.5.)-27.5. 28.5.-24.6. 25.6.-28.7. Niittojen välinen ajanjakso jolle päiväkasvu on laskettu v. 2008 Kuva 3b. Eri nurmikasvien päivä kasvu voimakkaan laiduntamisen tilanteessa eli sama kasvusto tässä niitetty kolme kertaa noin 7 cm:n sänkeen. (ERH= Englanninraiheinä) Lannoituksella voi hieman säätää rytmiä Typpilannoituksen määrällä ja ajoituksella voidaan myös hieman vaikuttaa kevään kasvuhuippuun. Kuvan 4 Tyynelän ym. (2004) aineistosta laskettu kuva osoittaa, ettei heinänurmi kasva keväälläkään kovin voimakkaasti ilman typpilannoitusta. Pellon hyvä kasvukunto ja riittävä lannoitus ovat tarpeelliset runsaille sadoille, mutta vähentämällä typpilannoituksen määrää keväällä tai myöhentämällä lannoitteen levitystä voi hieman esim. hillitä kevään kasvuhuippua. Pieni typpilannoitusmäärä on sopiva hyvin varhain laidunnukseen otettavalle lohkolle, jotta typpipitoisuus nuoressa ruohossa ei nouse tarpeettoman korkealle. Laitumella valtaosa eläinten syömästä typestä palautuu maahan. Virkajärven ym. (2006) mukaan typpilannoituksen satovaste on laitumella huomattavasti alhaisempi kuin niittonurmella ja 170 kg /ha/v on laitumille riittävä typpilannoitus hietamailla. Ympäristötuen 2007-2013 mukaan kasvukaudenaikainen typpilannoituksen enimmäismäärä laitumille on Etelä- ja Keski-Suomen kivennäismailla 200 ja eloperäisillä mailla 170 ja Pohjois-Suomessa 170 ja 150 kg N/ha/v (Peltonen, 2009). Lannoitteen jakaminen 3 4 erässä eli keväällä ja heti kunkin laidunkierron jälkeen (viimeistä kiertoa lukuun ottamatta) on tarkoituksenmukaista. Jos ensimmäinen laidunkierto on varhain ja lyhytkestoinen voidaan lannoitus laidunkierron jälkeen jättää väliin ja lannoittaa vasta toisen laidunkierron jälkeen. 1. niiton sato kg ka/ha Ensimmäisen säilörehuniiton sato (kg ka/ha) kevään eri typpilannoitusmäärillä. Vihti 2001-2003. (Tyynelä ym. 2004) 5000 4000 3000 2000 1000 0 0 N 50 N 75 N 100 N Typpilannoitus keväällä kg N/ha TIMOTEI NURMIN RUOKON Kuva 4. Alkukesän voimakasta kasvuryöpsähdystä voidaan hieman hillitä pienentämällä kevään typpilannoitusta. 11

Sadetus varmistaa Harva nurmiviljelijä on niin onnekas että pellot ovat niin hikevät, että kuivuus ei pääse nurmen kasvua verottamaan. Laitumen sadetus varmistaa merkittävästi mahdollisuuksia saada laitumelta suunnitellut rehuyksiköt. Sadetus edistää kasvua paitsi suoraan kasvutekijänä myös varmistamalla loppukesän sadolle annettujen lannoitteiden liukenemista ja tasaamalla kuivuuden aiheuttamaa sadon laadun vaihtelua esim. typpipitoisuudessa. Kokemuksia Ypäjällä toteutetusta hevosten laidunkokeesta MTT:n Hevostutkimuksessa Ypäjällä toteutettiin hevosten laiduntamiskoe vuosina 2007 ja 2008. Koe kylvettiin elokuussa 2005. Keväällä 2006 mm. roustevauriot aiheuttivat tuhoa hitaasti perustuville niittynurmikalle ja ruokonadalle. Täydennyskylvöjä tehtiin vuonna 2006 eikä samaisena vuonna satoa korjattu lainkaan. Kevätkasvu vuonna 2007 otettiin säilörehuksi ja heinäksi ja laidunnus aloitettiin heinäkuussa 2007. Loppukesän 2007 laidunnus sujui ongelmitta. Laidunnus 2008 aloitettiin 15.5. ja nurmi oli koko kesän laidunkäytössä. Koe lannoitettiin keväällä huhtikuun lopulla 83 kg N/ha, heinäkuussa 75 kg N/ha ja syyskuun puolella laidunnettavat lohkot 1 ja 2 lannoitettiin vielä elokuussa 34 kg N/ha eli typpilannoitus oli lohkolla 1 ja 2 yhteensä 192 kg N/ha ja lohkolla kolme 158 kg N/ha. Yhtenä keskeisenä kysymyksenä oli selvittää, hyljeksivätkö hevoset mahdollisesti ruokonataa jos voivat laitumella vapaasti valita syötävänsä. Hevosten valittavina olevina kasvustoina olivat timotei, nurminata, ruokonata, timotei/nurminataseos, timotei/ruokonataseos ja ruokonata/niittynurmikkaseos. Kokeessa tarkasteltiin erityisesti hevosten mieltymystä eri laitumien syöntiin ja siksi laitumen massan haluttiin olevan riittävä kaikilla siemenseoksilla. Taulukko 1 kuvaa laitumen massan kokeen kolmen laidunlohkon ensimmäisen laidunkierron alussa (19.6.2008 lohkoa ei laidunnettu). Taulukko 1. Laitumen massan määrä (kg ka/ha) ennen lohkon ensimmäistä laidunnusta häiriintymättömässä kasvussa Ypäjällä keväällä 2008. Laitumen massa Lohko 1 kg ka/ha 14.5.2008 Laitumen massa Lohko 2 kg ka/ha 26.5.2008 Laitumen massa Lohko 3 kg ka/ha 5.6.2008 Laitumen massa Lohko 4 kg ka /ha 19.6.2008* Timotei 598 1547 3822 5571 Nurminata 690 1638 3415 5107 Ruokonata 1334 2121 4102 4246* Timotei-nurmi. 789 1723 3781 4967 Timotei/Ruokon. 1021 1907 4143 5448 Ruokon/niittyn. 869 1320 2758 3532* * Tulokset otettiin tutkimuslaitumen lohkolta 4, joka hylättiin varsinaisesta kokeesta ruokonadan ja ruokonata/niittynurmikan heikon perustumisen vuoksi. Heikko perustuminen on todennäköisesti vaikuttanut ao. lajien heikkoon kasvuun 19.6. tehdyssä mittauksessa. Taulukon 1 laitumen massan arvoista on taulukkoon 2 estimoitu laitumen lisäkasvu (kg ka/ha/vrk). Toukokuun alkupuolella kasvu oli 60-80 kg ka/ha/vrk, mutta touko-kesäkuun vaihteessa päiväkasvut olivat jopa yli 200 kg ka/ha/vrk (Taulukko 2). 12

Taulukko 2. Eri kasvilajien/-seosten päiväkasvu (kg ka/ha) ensimmäisen niiton sadon perusteella laskettuna (häiriintymätön, laiduntamaton kasvu) Ypäjällä keväällä 2008. 14-26.5.2008 kg ka/ha/pv 26.5. - 5.6.2008 kg ka/ha/pv 5. - 19.6.2008 kg ka/ha/pv 14.5. - 5.6.2008 kg ka /ha/pv 14.5.- 19.6.2008 kg ka/ha/pv Timotei 79 228 125 147 138 Nurminata 79 178 121 124 123 Ruokonata 66 198 -* 126 -* Timotei-nurmi. 78 206 85 136 116 Timotei/Ruokon. 74 224 93 142 123 Ruokon/niittyn. 38 144 -* 86 -* * Kasvua 19.6. kuvaava niitto otettiin lohkolta 4, joka hylättiin varsinaisesta kokeesta ruokonadan ja ruokonata/niittynurmikan heikon perustumisen vuoksi. Ao. lajien heikko perustuminen on todennäköisesti vaikuttanut ao. lajien kasvuun ao. mittauksessa ja niiden tuloksia ei esitetä. Taulukossa 3 esitetään laidunlohkon 1 osalta laitumen massa ennen ja jälkeen laidunnuksen. Laidunmassan määrä toisen laidunnuksen jälkeen oli huomattavan suuri ja puhdistusniitto oli tarpeen. Ruokonadan hyvä kasvu loppukesällä tuli esille laidun massan korkeana määränä ennen laidunnusta. Hevosten syöntiaikamittaukset (Särkijärvi ym., 2009) ja laitumen massan määrä laidunnuksen jälkeen viittaisivat siihen että ruokonataa ei hyljeksitty valittavissa olleiden vaihtoehtojen joukossa. Taulukko 3. Lohkon 1 laitumen massa (kg ka/ha; > 7 cm) neljän laidunkierron aikana ennen ja jälkeen laidunnuksen Ypäjän hevoslaidunkokeessa v. 2008. Lohko oli 1,6 ha jolla oli 10 hevosta laiduntamassa. Kaikkiaan kokeessa oli kolme laidunlohkoa. Lohkon laidunnuksen aloitus ja päätös pvm Massa 1 ennen 14.5. Massa 1 jälkeen 26.5. Massa 2 ennen 18.6. Massa 2 jälkeen 2.7.^ Massa 3 ennen 29.7.^ Massa 3 jälkeen 12.8. Massa 4 ennen 10.9. Massa 4 jälkeen 24.9. Timotei 598 b 1303 a 4975 a 2133 ab 1726 ab 296 bc 1878 b 313 b Nurminata 690 ab 664 bc 3261 b 2445 ab 2341 a 1146 a 2671 a 1088 a Ruokonata 1334 a 912 ab 3358 b 2316 ab 2571 a 932 a 3027 a 1322 a TIM+NN 789 ab 1023 ab 4244 ab 3778 a 2340 a 1270 a 2853 a 1310 a TIM+RN 1021 ab 1320 a 4433 ab 3278 ab 2382 a 737 ab 2704 a 864 ab RN+niittyn 869 ab 357 c 1402 c 1269 b 1413 b 173 c 1124 c 456 b ^ Lohkon puhdistusniitto tehtiin 8.7.2008 ja niittojäte korjattiin pois laitumelta. Ne sarakkeissa olevat keskiarvot, joiden jäljessä on sama kirjain, eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Kokeessa oli liian pieni laidunpaine hyödyntämään kevään kasvuhuippu vaikka laiduntaminen aloitettiinkin jo varhain toukokuussa (15.5.). Syönti ei ollut riittävää hillitsemään kasvua ennen toisen kierron aloitusta, jolloin nurmimassaa oli timoteita sisältävissä nurmissa jo runsaat 4000 kg/ha. Liiallinen syömättä jäänyt kasvusto vanhenee ja heikentää seuraavan laidunkierron rehun laatua. Puhdistusniitto on tarpeen. Jos laidunpaine järjestetään niin suureksi, että laitumen lisäkasvu pystytään hyödyntämään kiivaimmankin kasvun aikaan, syntyy vastaavasti tarve huomattavasti suurempaan laidunalaan loppukesällä ja/tai lisärehun tarjontaan. 13

Talleilla monenlaista harkintaa Suomessa on noin 70 000 hevosta ja 17 000 tallia. Tarpeita ja mahdollisuuksia laitumen järjestämiseen on monenlaisia. Perushaaste on että laidunnurmen tuotto samalta pinta-alalta vaihtelee huomattavasti kasvukauden aikana. Lehmien laiduntamisesta on opittu, että mitä suurempi on tarjolla olevan laitumen määrä (TOL; kg ka/eläin/vrk) eläintä kohti sitä heikompi on laitumen hyväksikäyttö aste (Virkajärvi ym., 2002). Vastaavasti jos tarjolla olevan laitumen määrä jää niukaksi tarvitaan täydennysruokintaa. Suuren ja monipuolisen hevoskannan omaavilla talleilla lienee parempi mahdollisuus säätää laidunpainetta eläinmäärää lisäämällä nurmen kiivaimman kasvun aikaan. Pienilläkin talleilla voidaan laidunpainetta säätää osittaislaiduntamisella eli pidetään laitumen heikon kasvun aikaan hevosia pitemmän aikaa vuorokaudesta sisällä. Valmennettavilla hevosille on syytä syöttää koko ajan normaaleja väkirehuannoksia ja käyttää laidunta vain karkearehuna (Saastamoinen, 2007). Jos tallin normaalissa toiminnassa hevoset otetaan yöksi sisään voi laidunlohkoja olla useita ja ne kooltaan erikokoisia. Nurmen tehokkainta hyödyntämistä ilmeisesti olisi jos osalta laidunalasta voitaisiin keväällä korjata nurmi säilörehuksi tai heinäksi ja ottaa ala loppukesästä laidunnukseen. Tilojen mahdollisuudet kevään liikakasvun mielekkääseen hyödyntämiseen vaihtelevat. Hyödyntämisessä on syytä ottaa huomioon mm. mahdollinen loisriski. Tolpan (2007) mukaan pienillä tiloilla nurmiala on parasta käyttää laiduntamiseen ja talven karkearehut hankintaan tuotanto sopimuksilla. Samoja peltoja ei tule käyttää laiduntamiseen ja talvirehujen tuottamiseen. Auvo Sairanen (Sairanen, 2005; Sairanen ym., 2006; Sairanen, 2008) on kehittänyt lehmien laidunalan ja lisärehutarpeen mitoitukseen laidunbudjettityökalun, joka on internetissä saatavilla: www.mtt.fi>tutkimus>toimipaikat>maaninka>tutkimustuloksia. Sitä voidaan soveltaa hevosten laiduntamisen suunnitteluun muuttamalla tarvittava rehuyksikkötarve hevosten tarpeen mukaiseksi. Mahdollisesti laidunbudjetista kehitetään oma versio hevoslaiduntamisen tarpeisiin. Toisaalta Auvo Sairanen (henkilökohtainen keskustelu 2009) pitää tärkeänä selkeitä ja yksinkertaisia ohjeita laidunalan mitoituksessa ja tiivistää ohjeeksi, että tilanteessa, jossa laitumelta tarvitaan sama rehuyksikkömäärä läpi kesän, loppukesästä tarvitaan laidunalaa kaksinkertainen määrä kevätkesään verrattuna. Johtopäätelmiä tähkälletulovaiheessa (kesäkuun alussa) kasvu hyvin nopeaa ylimääräinen kasvu alentaa laatua seuraavissa kierroissa, jos puhdistusniittoa ei tehdä voimakas laiduntaminen keväällä tasaisi tähkälletulovaiheen voimakasta kasvua laidunpaineen säätely kesän aikana - osittaislaidunnus, lisärehuja käyttämällä laidunalaa ei tarvitse nostaa typpilannoitus hillittyä keväällä odelma tarvitsee lannoitusta kasvaakseen sadetus varmentaa kasvua ja lannoituksen vaikutusta keskikesällä kasvilajit ruokonata lisää kasvua loppukesästä jos rehuntarve laitumelta on sama läpi kasvukauden loppukesälle tarvitaan kaksinkertainen ala laidunta kevätkesään verrattuna Lähteet Halling, M. 2008. Vallväxter till slåtter och bete samt grönfoderväxter. Sortval för södra och mellersta Sverige 2008/2009. Växtrproduktionsekologi, SLU. (Distribution: publikation@service.slu.se) Kangas, A., Laine, A., Niskanen, M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen, L. & Nikander, H. 2008. Virallisten lajikekokeiden tulokset 2001-2008. MTT:n selvityksiä 167. Elektroninen julkaisu: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts167.pdf/ Nissinen, O. 1992. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun- ja niittoruokintaan Pohjois- Suomessa. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote 4/92. 42 p. 14

Nissinen, O. & Hakkola, H. 1994. Korjuutavan ja kasvilajin vaikutus nurmen tuottokykyyn Pohjois- Suomessa. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote 19/94. 48 p. Peltokasvilajikkeet 2008. Tieto tuottamaan 122. ProAgria. MTT. 95 p. Peltonen, S. 2009. Viljelykasvien lannoituksen suunnittelu ja lainsäädäntö. In: Vast.toim. Hanne Teräväinen. Maatalouskalenteri 2009. Maatalouskalenteri 62: p. 161-175. Saastamoinen, M. 2007. Laidun hevosen parasta rehua. ProHevonen 3/2007. Artturi kirjasto. Sairanen, A. 2005. Laitumen budjettilaskuri. Elektroninen ohjelma laiduntamisen suunnitteluun ladattavissa: www.mtt.fi>tutkimus>toimipaikat>maaninka>tutkimustuloksia. Sairanen, A., Hakosalo, J., Khalili, H., Virkajärvi, P. 2006. Vaihtoehtona osa-aikainen laiduntaminen. In: Toim. Anneli Hopponen. Maataloustieteen Päivät 2006, 11.-12.1.2006, Viikki, Helsinki [:esitelmät ja posterit]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 21: 6 p. www.smts.fi/esit06/0304.pdf, julkaistu 9.1.2006 Sairanen, A. 2008. Laitumelta kohti syksyä. Nauta 3: 24-25. Särkijärvi, S., Niemeläinen, O., Sormunen-Cristian, R. & Saastamoinen, M. 2009. Mitä hevoset syövät laitumella? Hevosten nurmirehut seminaari 23.4.2009. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu 26: 16-20. Tolppa, R. 2007. Nurmet tuottaviksi tukevat peruseväät hevoselle. ProHevonen 2/2007. Artturi kirjasto. Tyynelä, S., Kapuinen, P., Niemeläinen, O. 2004. Nurmien väkilannoituksen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentäminen sijoituslannoituksen avulla. In: Toim. Anneli Hopponen ja Marketta Rinne. Maataloustieteen Päivät 2004, 12.-13.1.2004, Viikki, Helsinki [: esitelmät ja posterit]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 19: 4 p. http://www.smts.fi/mtp%20julkaisu%202004/esi04/ti60.pdf, julkaistu 5.1.2004 Virkajärvi, P., Sairanen, A., Nousiainen, J.I., & Khalili, H. 2002. Effect of herbage allowance on pasture utilization, regrowth and milk yield of dairy cows in early, mid and late season. Animal Feed Science and Technology 97: 23-40. Virkajärvi, P., Nissinen, O. & Puurunen, T. 2002. Laitumen viljelytekniikka. Laiduntaminen kannattaa. Tieto Tuottamaan 99: 10-26. Virkajärvi, P., Sairanen, A., Saarijärvi, K., Isolahti, M. & Niemeläinen, O. 2006. Laitumen typpilannoitustarve. Laajentavien karjatilojen kesäruokintavaihtoehdot. Iisalmi, 19.4.2006. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisuja nro 23: 56-65. 15