Imatran luontoselvityksen päivitys 2010

Imatran luontoselvityksen päivitys 2010 Vuoksen kohteet Imatran kaupunki T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

Imatran luontoselvityksen päivitys 2010: Vuoksen kohteet Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä... 2 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 2.1. Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 2.2. Selvitysmenetelmät... 3 3. Tulokset... 4 3.1. Kohde 1 (Liippilahdentien lehto)... 6 3.2. Kohde 2 (Niskalammen lehto)... 9 3.3. Kohde 3 (Onnenmäki)... 11 3.4. Kohde 4 (Neitsytniemi)... 13 3.5. Kohde 5 (Sienimäen laskuoja)... 16 3.6. Kohde 6 (Rönnemäki)... 18 3.7. Kohde 7 (Itä-Siitolan kosteikko)... 19 3.8. Kohde 8 (Vuoksen ranta Itä-Siitolassa)... 21 3.9. Kohde 9 (Kruunupuisto)... 23 3.10. Kohde 10 (Voimalaitoksen niemi)... 25 3.11. Kohde 11 (Mellonlahden rannat)... 28 3.12. Kohde 12 (Hallikkaanjoen itäosa)... 31 3.13. Kohde 13 (Paavolanmäki)... 33 4. Tulosten tarkastelu... 36 5. Kirjallisuus... 38 Liitteet: Kohteilla 1 13 havaitut putkilokasvilajit Kaikki raportin kuvat kirjoittajan, ellei toisin mainita. Kansi: Vuoksen muinaisuoma Imatrankoskella T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Lappeenranta joulukuu 2010 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh.040-5907082 1

Tiivistelmä Imatran Vuoksen luontoa selvitettiin 13 kohteella kesä- ja heinäkuussa vuonna 2010. Selvitys on osa Vuoksen yleissuunnitelma -hanketta ja päivittää samalla vuoden 2000 luonnonsuojeluselvitystä Vuoksen varren kohteiden osalta. Kohteilla havaittiin vuonna 2010 yhteensä 317 putkilokasvilajia. Erittäin uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia kasvilajeja havaittiin yksi, vaarantuneita kaksi, silmälläpidettäviä kuusi ja alueellisesti uhanalaisia neljä. Vaarantuneen liito-oravan papanoita havaittiin viidellä kohteella. Kohteet muodostavat kasvistollisesti monipuolisen lehto- ja vanhan metsän elinympäristöjen ketjun. Lisäksi Vuoksen muinaisuoman länsirinne Kruunupuistossa ja voimalaitoksen niemen täyttömaa-alue ovat merkittäviä ketokasvillisuuden alueita. Metsäkohteiden luontoarvot säilyvät yleisesti ottaen parhaiten, mikäli ne jätetään luonnontilaan. Erityisen tärkeää on sekametsäluonteen, puuston vaihtelevan ikärakenteen, vanhojenpuiden, kolopuiden ja lahopuuston säilyttäminen. Itä-Siitolan kosteikon (kohde 7) hoitotoimena voidaan harkita pensaikon osittaista raivausta. Mahdollisesti matkailuun soveltuvia metsäkohteita ovat 1, 2, 4, 6, 9 ja 11 sekä muista kohteet 7 ja 8 (Itä-Siitolan kosteikko, Vuoksen ranta Itä-Siitolassa). Lintujen pesimärauhan ja kasvillisuuden suojelemiseksi liikkuminen on ohjattava teille, kevyen liikenteen väylille ja vakiintuneimmille poluille. 2

1. Johdanto Imatran kaupunki tilasi T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuituselta luontoselvityksen kesäkuussa 2010. Se on osa Vuoksen yleissuunnitelma -hanketta ja päivittää vuonna 2000 toteutettua Imatran luonnonsuojeluselvitystä Vuoksen kohteiden osalta (Imatran kaupunki 2000). Luontoselvityksessä arvioidaan: kohteiden vuonna 2000 todettujen luontoarvojen säilymistä. kohteiden mahdollisia uusia luontoarvoja. millaisin toimenpitein kohteiden luontoarvoja voidaan ylläpitää ja mitkä toimenpiteet vaarantavat luontoarvojen säilymisen. mille kohteista voidaan ohjata matkailua luontoarvoja vaarantamatta. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Luontoselvityksen 13 kohdetta sijaitsevat Vuoksen varrella Niskalammen ja Hallikkaanjoen välisellä alueella (kuva 1). Yleisilmeeltään metsäiset kohteet edustavat Itä-Siitolan kosteikkoa ja muutamaa muuta pienialaista joenvarsikosteikkoa lukuun ottamatta pääasiassa kuusi- ja lehtipuuvaltaisia lehtoja sekä lehtomaisia kankaita. Lisäksi Kruunupuiston ja voimalaitoksen niemen kohteilla on kasvillisuudeltaan avoimempia niittykasvillisuuden alueita. Kaikki tässä selvitetyt kohteet on arvioitu eri perustein luonnonolosuhteiltaan huomionarvoisiksi vuoden 2000 Imatran luonnonsuojeluselvityksessä (Imatran kaupunki 2000). 2.2. Selvitysmenetelmät Luontoselvityksen ensisijainen tarkoitus oli luontodirektiivin, uhanalaisten ja silmällä pidettävien putkilokasvilajien esiintymisen selvittäminen. Lisäksi tarkkailtiin jossakin määrin muiden huomionarvoisten eliölajien, kuten päiväperhosten, lepakkojen ja lähinnä kuusivaltaisissa sekametsissä erityisesti liito-oravan esiintymistä (luontodirektiivi 92/43/ETY; liitteet II ja IV, Rassi ym. 2010). Ajankohta oli epäedullinen ohjeiden mukaisen liito-oravaselvityksen toteuttamiseksi, mikä on huomioitava havaintoja arvioitaessa (Nironen & Lammi 2003). Kasvillisuuden ja luontotyyppien selvittämiseksi kohteet käveltiin systemaattisesti läpi ympäristöä jatkuvasti havainnoiden. MMM Karri Kuitunen teki kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin liittyvät maastotyöt 6. 28.7.2010. Täydentäviä kasvihavaintoja tehtiin linnustoselvityksen maastotöiden yhteydessä 13.6. 30.6.2010. Liito-oravan ulostepapanoiden löytämiseksi suurimpien kuusten ja 3

lehtipuiden, erityisesti haapojen, tyvet tarkastettiin. Huomionarvoisten lajien luokista käytetään seuraavia lyhenteitä: EN= erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava VU= uhanalainen, vaarantunut NT= silmälläpidettävä RT= alueellisesti uhanalainen LD II/IV= luontodirektiivin II/IV-liitteen laji M= muulla perusteella huomionarvoinen laji 2.. 1. 10.. 9. 3. 4. 5. 11. 6. 12. 13. 7. 8. Kuva 1. Imatran Vuoksen varren pesimälinnustoselvityksen pohjoinen alue (kohteet 1 8) ja eteläinen osa-alue (kohteet 9 13) vuonna 2010. 3. Tulokset Kohteilla havaittiin vuonna 2010 yhteensä 317 putkilokasvilajia (liite 1). Erittäin uhanalaisista ja erityisesti suojeltavista kasvilajeista havaittiin idänkurho (kohteet 9 ja 10). Vaarantuneita kasvilajeja havaittiin kaksi, silmälläpidettäviä kuusi, alueellisesti uhanalaisia neljä ja muulla perusteella huomionarvoisia kasvilajeja 24 (taulukko 1). Liito-oravan papanoita löydettiin vuonna 2010 kolmelta kohteelta (1, 9 ja 11) lajille sopivassa elinympäristössä. Näistä kohteella 1 sekä lisäksi kohteilla 2 ja 4 havaittiin papanoita jo vuoden 2006 Imatran liito-oravaselvityksessä (Kuitunen 2006). Lepakkojen esiintymisestä vuoden 2010 selvitys antoi niukasti tietoa, sillä maastokäynnit tehtiin pääsääntöisesti päiväsaikaan. Ainoastaan kohteella 4

5 (Sienimäen laskuoja) käytiin yöllä, jolloin havaittiin kaksi pienikorvaisen lepakkolajin, todennäköisesti pohjanlepakon tai tavallisten siippalajien, yksilöä (taulukko 2). Taulukko 1. Imatran Vuoksen luontoselvityksessä vuosina 2006 2010 havaitut huomionarvoiset putkilokasvilajit (36) sekä niiden kohteiden määrä, jolla laji havaittiin. EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= luontodirektiivi II 1 - tai IV 2 -liitteen laji, M= muu huomionarvoinen lintulaji (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2001). Eliölaji EN VU RT NT LD M Kohteet Putkilokasvit haisukurjenpolvi x 1 huhtahanhikki x 1 imikkä x 2 idänkurho x 2 jänönapila x 1 jänönsalaatti x 1 kaislasara x 2 karvahorsma x 1 kellotalvikki x 2 kelta-apila x x 4 ketokäenminttu x 1 ketoneilikka x 1 kevätlinnunsilmä x 2 kevättähtimö x 1 kissankäpälä x 2 korpisorsimo x 1 kyläkellukka x 8 lehtoneidonvaippa x 8 lehto-orvokki x 2 lehtopalsami x 3 lehtopähkämö x 5 litulaukka x 1 lähdetähtimö x 2 musta-apila x 1 pikkutakiainen x 1 pikkuvelholehti x 1 purolitukka x 2 pystykiurunkannus x 1 ruotsinpihlaja x 1 siperiansinivalvatti x 1 syylälinnunherne x 1 taikinamarja x 1 tummatulikukka x 1 valkopiippo x 2 vata x 2 vuorijalava x 2 5

Taulukko 2. Imatran Vuoksen luontoselvityksessä vuosina 2006 2010 havaitut huomionarvoiset nisäkäs- ja perhoslajit sekä niiden kohteiden määrä, jolla laji havaittiin. VU= vaarantunut, LD= luontodirektiivi II 1 - tai IV 2 -liitteen laji, M= muu huomionarvoinen lintulaji (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2001). Eliölaji VU LD M Kohteet Nisäkkäät liito-orava x x 1,2 5 lepakko-laji x? 1 Perhoset häiveperhonen x 2 keltaritariyökkönen x 2 isonokkosperhonen x 1 pikkuhäiveperhonen x 1 3.1. Kohde 1 (Liippilahdentien lehto) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli Liippilahdentien länsipuolinen lehto, jossa puusto oli kookasta ja lahopuun määrä paikoin suuri (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat sekä puuston että kasvilajiston osalta edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen länsirannalla Niskalammen asutusalueen itäpuolella (kuvat 1 ja 3). Liippilahdentien itä- ja länsipuolella sijaitsevan luonnonsuojelualueen keskeisen osan muodostaa puustoltaan komea, pääasiassa järeiden kuusten muodostama osa sekametsä. Sekapuuna on erityisesti kookkaita koivuja ja paikoin mäntyjä. Alueen itäosassa on varttunutta koivikkoa. Pensaskerroksessa kasvaa muun muassa tuomea, pihlajaa, mustaherukkaa, vaahteraa ja raitoja. Metsätyyppi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen ja paikoin kosteaan lehtoon. Tikkojen ruokailuun soveltuvaa lehtilahopuuta, kuten raita- ja koivupökkelöitä sekä muutamia kuolleita kuusia on erityisesti Liippilahdentien itäpuolella. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 146 putkilokasvilajia. Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lajeja olivat kyläkellukka (RT), lehtopalsami (M) ja lehtopähkämö (M) sekä niittykasveista ketoneilikka (NT). Vuoden 2000 selvityksessä suojelukohteeksi mainitaan kasvillisuu- 6

deltaan monipuolinen ja kookaspuustoinen lehto, jossa esiintyy paikoin runsaasti lahopuuta (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Liito-orava Liippilahdentien lehto on osa liito-oravan (VU, LD II ja IV) elinpiiriä. Vuoden 2010 selvityksessä papanoita löydettiin neljän järeän kuusen juurelta. Havaintoja tarkasteltaessa on huomioitava, että maastokäyntien ajankohta oli liian myöhäinen luotettavan selvityksen toteuttamiseksi. Liito-oravan elinpiiri todettiin kohteella myös Imatran liito-oravaselvityksessä vuonna 2006 (Kuitunen 2006; kuva 3). Perhoset Viime vuosien tulokas häiveperhonen esiintyy Imatran seudulla erityisen runsaana Liippilahden ympäristössä. Vuoden 2010 maastokäynneillä heinäkuun alussa havaittiin muutamia yksilöitä (kuva 2). Perhosharrastajien syöttirysistä lajia on kuitenkin saatu huomattavasti runsaammin (Teemu Klemetti, suullinen tiedonanto). Muista huomionarvoisista perhosista haapaperhonen ja tulokaslaji keltaritariyökkönen esiintyvät alueella. Kuva 2. Häiveperhosia on nähty viime vuosina runsaasti Liippilahden ympäristössä. Tämä yksilö kuvattiin kohteella 1 heinäkuussa vuonna 2010. Kohteen hoito-ohjeet: Suositellaan kohteen säilyttämistä pääsääntöisesti luonnontilaisena. Kulkureittien varrelta voidaan tarvittaessa harkiten kaataa vaarallisia puita. Liiallista kuusettumista voidaan estää taimia poistamalla. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut, suurten puiden kaataminen, lehtipuuston, kuten haapojen, koivujen ja raitojen kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Komeaa puustoa ja monipuolista kasvillisuutta. Lintujen ja helposti kuluvan lehtokasvillisuuden suojelemiseksi kesäaikainen liikkuminen vain teillä, kevyen liikenteen väylillä ja vakiintuneimmilla poluilla. 7

Kuva 3. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 1 (Liippilahdentien lehto) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 8

3.2. Kohde 2 (Niskalammen lehto) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kasvillisuudeltaan arvokas tuore ja kostea lehto sekä alueella kasvava Suomen suurimmaksi luokiteltu yksirunkoinen tervaleppä (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat sekä puuston että kasvilajiston osalta pääosin edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Vuonna 2000 havaittua korpinurmikkaa (RT) ei löydetty, mikä on mahdollisesti seurausta myöhäisestä selvitysajankohdasta. Alueella on myös tehty jonkin verran harvennushakkuita, mikä on saattanut jossakin määrin muuttaa kasvupaikan olosuhteita. Kohteen kuvaus Kohdetta rajaavat etelässä Niskalammen asutusalue, lännessä Mustalammen asutusalue ja pohjoisessa Liippilahti (kuvat 1 ja 6). Alueen halki kulkee pohjois-eteläsuunnassa Melulantie. Valtapuuston muodostavat varttuneet ja paikoin järeät kuuset. Sekapuuna kasvaa haapoja, koivuja ja raitoja sekä erityisesti kuivemmilla mäenharjanteilla mäntyjä. Melulantien varrella kasvaa useita suuria tervaleppiä, joista kookkain on suojeltu ja luokiteltu Suomen suurimmaksi yksirunkoiseksi tervalepäksi. Pensaskerroksessa kasvaa muun muassa tuomea, pihlajaa, musta- ja punaherukkaa, terttuseljaa, lehtokuusamaa ja vadelmaa. Metsätyyppi vaihtelee tuoreesta ja lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen sekä kohteen länsiosassa kosteaan lehtoon ja lehtokorpeen. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 140 putkilokasvilajia. Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lehtolajeja olivat kyläkellukka (RT), haisukurjenpolvi (M), korpisorsimo (M), lehtopalsami (M), lähdetähtimö (M), pikkuvelholehti (M), siperiansinivalvatti (M) sekä niittylajeista Saimaantien pohjoispientareella kelta-apila (RT). Imatran seudulla harvinainen syylälinnunherne (M) tavattiin kohteen länsiosassa (kuvat 4, 5, 6). Liito-orava Liippilahdentien lehdon liito-oravareviiri ulottui ainakin vuonna 2006 Niskalammen lehdon itäosiin (Kuitunen 2006). Perhoset Viime vuosien tulokas häiveperhonen esiintyy Imatran seudulla erityisen runsaana Liippilahden ympäristössä. Muista huomionarvoisista perhosista ainakin tulokaslaji keltaritariyökkönen esiintyy alueella (Teemu Klemetti, suullinen tiedonanto). 9

Kuva 4. Imatran Niskalammen lehdon (kohde 2) kasvilajisto on monipuolinen. Vasemmalla pikkuvelholehti ja oikealla haisukurjenpolvi. Kuva 5. Lehdon kosteampien kasvupaikkojen lajeja ovat lehtopalsami (vas.) ja korpisorsimo. 10

Kohteen hoito-ohjeet: Suositellaan alueen säilyttämistä luonnontilaisena. Kulkureittien varrelta voidaan tarvittaessa harkiten kaataa vaarallisia puita. Liiallista kuusettumista voidaan estää taimia poistamalla. Kielletyt toimenpiteet: Uudishakkuut, suurten puiden ja lehtipuuston kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Komeaa puustoa ja monipuolista kasvillisuutta. Lintujen ja helposti kuluvan lehtokasvillisuuden suojelemiseksi kesäaikainen liikkuminen vain teillä, kevyen liikenteen väylillä ja vakiintuneimmilla poluilla. Kuva 6. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 2 (Niskalammen lehto) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 3.3. Kohde 3 (Onnenmäki) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kasvillisuudeltaan monipuolinen alue (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat sekä puuston että kasvilajiston osalta olivat edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. 11

Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen länsirannalla Tainionkosken voimalaitoksen eteläpuolella (kuvat 1 ja 7). Alueen pinnanmuotoja hallitsee kolme pientä metsäistä kuusi- ja mäntyvaltaista mäkeä. Sekapuuna on koivua ja harmaaleppää. Puusto on paikoin järeää. Lahopuuta on jonkin verran. Pensaskerroksessa kasvaa muun muassa tuomia, pihlajia, mustaherukkaa ja raitoja. Vuoksen varressa kasvaa lähinnä nuorehkoa lehtipuustoa. Metsätyyppi vaihtelee tuoreesta lehdosta tuoreeseen kankaaseen. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 106 putkilokasvilajia. Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lehtolajeja olivat kyläkellukka (RT) ja rauhoitettu lehtoneidonvaippa (M) sekä niittylajeista mäkitervakko (M). Liito-orava Liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja ei tehty, mutta kohteen pohjoisosassa on lajin elinympäristöksi sopivaa kuusivaltaista sekametsää. Kohteen hoitosuositus: Suositellaan kohteen pohjoisosan säilyttämistä luonnontilaisena. Eteläosan nuorta lehtimetsää voidaan tarvittaessa harventaa. Kulkureittien varrelta voidaan tarvittaessa kaataa vaarallisia puita. Roskien pois korjaaminen. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut ja vanhojen puiden kaataminen. Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen (tikkojen ruokailupuita ja kolopesijöiden pesäpaikkoja). Kohteen pohjoisosan mäkien ympäristössä lehtipuuston, kuten haapojen, koivujen ja raitojen kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Soveltuvuus matkailukohteeksi: Helposti tavoitettavana ja ulkoilureittien varrella sijaitseva mahdollinen, joskin pienialainen eikä kasvistollisesti monipuolisimpien kohteiden veroinen. Alue on varsin roskaantunut. 12

Kuva 7. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 3 (Onnenmäki) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 3.4. Kohde 4 (Neitsytniemi) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kulttuurihistoriallisesti ja maantieteellisesti merkittävä vanha koskiuoma sekä kasvillisuudeltaan kulttuurivaikutteinen rehevä rantalehto, jolla on merkitystä lintujen pesimäympäristönä (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset arvot olivat sekä koskiuoman että kasvillisuuden osalta edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen itärannalla Tainionkosken voimalaitoksen kaakkoispuolella (kuva 1 ja 9). Komea puusto on alueen pohjoisosassa kuusivaltaista ja eteläosassa lehtipuuvaltaista (mm. vaahtera, koivut, tervaleppä, haapa). Pensaskerroksessa kasvaa muun muassa tuomea, pihlajaa, puna- ja 13

mustaherukkaa, vaahteraa ja pajuja. Metsätyyppi vaihtelee tuoreesta/lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen ja kosteaan lehtoon. Lehtilahopuuta on paikoin runsaasti. Neitsytniemen eteläpuolisen lahti on kapealti luhtarantainen. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 120 putkilokasvilajia. Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia kasvilajeja olivat kellotalvikki (NT), lehtolajeista kyläkellukka (RT), rauhoitettu lehtoneidonvaippa (M) ja lehtopähkämö (M) sekä muista lajeista uustulokas valkopiippo (M), jota kasvoi kartanon läheisyydessä paikoin tiheänä kasvustona. Liito-orava Liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja ei tehty vuonna 2010. Kohteella ja sen ympäristössä on kuitenkin liito-oravan elinympäristöksi sopivaa kuusivaltaista sekametsää. Imatran liitooravaselvityksessä vuonna 2006 kohteella todettiin elinpiiri (Kuitunen 2006). Kuva 8. Neitsytniemen kartanon ympäristössä kasvaa kookkaita vaahteroita (vasemmalla). Valkopiippo on puistojen ja vanhojen puutarhojen uustulokas, joka kasvaa Neitsytniemessä paikoin tiheinä kasvustoina. 14

Kohteen hoitosuositus: Suositellaan rantametsien säilyttämistä luonnontilaisena. Teiden ja polkujen varsilta voidaan tarvittaessa harkiten kaataa vaarallisia puita. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut, vanhojen puiden kaataminen sekä lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Kaikenlainen puiden kaataminen ja raivaaminen ranta-alueella (erityisesti Neitsytniemen eteläpuoli) ilman suunnittelua. Rantaluhdan kasvillisuuden muuttaminen esimerkiksi niittämällä, ojittamalla tai ruoppaamalla. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Komeaa puustoa ja monipuolista kasvillisuutta. Linnuston ja lehtokasvillisuuden suojelemiseksi kesäaikainen liikkuminen vain kartanon pihatiellä ja siitä Tornansillalle kulkevalla kevyen liikenteen väylällä. Kuva 9. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 4 (Neitsytniemi) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 15

3.5. Kohde 5 (Sienimäen laskuoja) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli tiheän lehtipuuston ja pensaikon muodostama lintujen pesimäalue sekä kurjenmiekkakorpi (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kuva 10. Sienimäen laskuojan varren huomionarvoisia kasvilajeja ovat jokileinikki (pikkukuva alhaalla) ja vata (pikkukuva ylhäällä). Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Sienimäen asutusalueen pohjois- ja Vuoksenniskantien itäpuolella (kuvat 1 ja 11). Laskuojan varrella kasvillisuus on rehevää ja suurelta osin lehtipuuvaltaista. Laskuojan eteläpuolella on paikoin järeää kuusimetsää. Lehtilahopuuta on varsin runsaasti. Metsätyyppi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen ja kosteaan lehtoon. Länsipäässä on myös pienialainen kurjenmiekkakorpi. Erityisesti laskuojan leveän länsipään rannassa on pensaikkoista luhtaa. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 133 putkilokasvilajia. Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lajeja olivat kellotalvikki (RT), kyläkellukka (RT), lehtopähkämö (M), jokileinikki (M) ja vata (M) (kuva 10). Lepakot Laskuojan pohjoispuolisella alueella havaittiin 16.6.2010 kaksi pienikorvaisen lepakkolajin, todennäköisesti pohjanlepakon tai tavallisten siippalajien, yksilöä. 16

Kohteen hoitosuositus: Suositellaan kohteen säilyttämistä luonnontilaisena erityisesti pumppaamon länsipuolella sekä itäpuolella laskuojan varressa ja eteläpuolella. Kulkureittien varsilta voidaan tarvittaessa harkiten poistaa vaarallisia puita. Kielletyt toimenpiteet: Uudishakkuut, vanhojen puiden ja lehtipuuston kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Nuorten lehtipuiden ja pensaskerroksen raivaaminen. Kaikenlaiset laskuojan varren kosteikkoa muuttavat toimenpiteet. Soveltuvuus matkailukohteeksi Vaikeakulkuisen maaston ja helposti kuluvan lehtokasvillisuuden vuoksi kohde ei sovellu matkailukohteeksi. Kuva 11. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 5 (Sienimäen laskuoja) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 17

3.6. Kohde 6 (Rönnemäki) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli Rönnemäen lehtikuusikko yhdessä muiden kookkaiden puiden kanssa sekä vanha kulttuurikasvillisuus ja maisemalliset arvot (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat puuston osalta edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä, mutta umpeenkasvu uhkaa alueen maisemallisia arvoja. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen itäpuolella valtatie 6:n ja Sienimäen asutusalueen välisellä alueella (kuva 1 ja 12). Mäen laella puuston muodostavat erityisesti suuret lehtikuuset ja männyt. Vanhan pihapiirin ympäristössä on nuorehkoa lehtimetsää, kookkaita puistopuita ja koristepensaita. Radan varressa on nuorta ja varttunutta lehtimetsää sekä joitakin kookkaita puistopuita (tuore lehto). Kasvillisuus Kohteella tavattiin 94 putkilokasvilajia (liite 6). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lehtolajeja olivat kyläkellukka (RT) ja rauhoitettu lehtoneidonvaippa (M) ja puista todennäköisesti istutusalkuperää oleva vuorijalava (VU).. Kohteen hoitosuositus: Vanhan pihapiirin niittämisellä ja pensaikon osittaisella raivaamisella voidaan ylläpitää kulttuurikasveille suotuisia olosuhteita ja maisemallisia arvoja. Junaradan varressa sijaitseva nuorehko ja varttunut lehtimetsävyöhyke suositellaan säilytettäväksi luonnontilaisena lehtolintujen elinympäristönä. Rönnemäen laella sijaitsevalla lehtikuusi- ja mäntyvaltaisella alueella voidaan soveltaa puistometsänhoitoa Kielletyt toimenpiteet: Vanhojen hyväkuntoisten puiden kaataminen koko kohteella. Lehtilahopuuston poistaminen (pystypökkelöt, maapuut) vanhassa pihapiirissä ja radanvarren lehtimetsässä. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Helposti tavoitettavana ja ulkoilureittien varrella sijaitseva mahdollinen virkistysalue. 18

Kuva 12. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 6 (Rönnemäki) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella merkitty rajaus. 3.7. Kohde 7 (Itä-Siitolan kosteikko) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kosteikko, joka on lintujen pesimä- ja levähdysalue. Kasvillisuuden osalta kosteikko lienee pääpiirteissään säilynyt ennallaan. Linnustoa koskeva vertailu ei ole mahdollista vuoden 2000 ylimalkaisten tietojen vuoksi. Kohteen kuvaus Itä-Siitolan kosteikko on Vuoksen itäpuolella sijaitseva erillinen noin 2,7 ha:n laajuinen kosteikko (kuvat 1, 13, 14). Avovesialuetta reunustaa muun muassa sarojen, osmankäämin, kurjenjalan ja järvikortteen muodostava luhta sekä tiheä pensaikkovyöhyke. 19

Kasvillisuus Kohteella tavattiin 46 putkilokasvilajia (liite 7). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Vuoden 2000 selvityksessä suojelun kohteeksi mainitaan kosteikko, jolla on merkitystä vesilintujen levähdys- ja pesimäalueena (Imatran kaupunki 2000). Kohteen yleispiirteet ovat säilyneet ennallaan, mutta kasvillisuuden kehityksen seikkaperäinen arviointi ei selvityksen perusteella ole mahdollista. Kosteikon reuna-alueiden pensoittuminen on mahdollisesti kuitenkin heikentänyt kohteen merkitystä vesilintujen elinympäristönä. Kuva 13. Näkymä Itä-Siitolan kosteikolle. Kohteen hoitosuositus: Mahdollisesti rantapensaikon osittainen raivaaminen vesilinnuille tärkeän avoimuuden ja pensaikkolinnuille otollisten reuna-alueiden lisäämiseksi. Lintuasiantuntijan johdolla suunnitellut toimenpiteet tulee tehdä pesimä- ja muuttoajan ulkopuolella. Kielletyt toimenpiteet: Kaikki kosteikon luonnontilaa heikentävät toimenpiteet, kuten esimerkiksi ojittaminen, ruoppaaminen ja niittäminen. Lehtilahopuun poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Mahdollisuus tavallisten vesi- ja kosteikkolintujen tarkkailuun. Havainnointimahdollisuuksia voi parantaa kosteikon rannalle rakennettavalla tarkkailulavalla. Häiriön minimoimiseksi mahdollinen lava tulee sijoittaa kosteikon länsipuolelle Vuoksentien varrelle pensaikkoiseen kohtaan, kuitenkin niin että pensaikko ei estä näkyvyyttä. Lava tulisi sijoittaa siten, että siitä pystyy tarkkailemaan sekä kosteikossa että Vuoksella oleskelevia lintuja. Kosteikolla tai sen välittömällä ranta-alueella liikkuminen ei ole suotavaa. 20

Kuva 14. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 7 (Itä-Siitolan kosteikko) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 3.8. Kohde 8 (Vuoksen ranta Itä-Siitolassa) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli ranta-alue, jolla on merkitystä lintujen levähdys- ja pesimäympäristönä (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen varressa Itä-Siitolan kosteikon eteläpuolella (kuvat 1 ja 15). Rannassa on rehevää varttunutta lehtimetsää (tuore lehto) ja -pensaikkoa. Kapean rantaluhtavyöhykkeen kasveja ovat muun muassa sarat, osmankäämi ja järviruoko. 21

Kasvillisuus Kohteella tavattiin 75 putkilokasvilajia (liite 8). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Kohteen hoitosuositus: Suositellaan kohteen säilyttämistä luonnontilaisena. Pyörätien varrelta voidaan tarvittaessa harkiten poistaa vaarallisia puita. Kielletyt toimenpiteet: Kaikki ranta-alueen luonnontilaa heikentävät toimenpiteet, kuten esimerkiksi ojittaminen ja ruoppaaminen. Lehtilahopuun poistaminen, pensaikon raivaaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Soveltuu tavallisten vesi- ja kosteikkolintujen tarkkailuun. Linnuston havainnointimahdollisuuksia voi parantaa rannalle rakennettavalla tarkkailulavalla. Lava tulisi sijoittaa niin, että siitä pystyy tarkkailemaan sekä kosteikossa että Vuoksella oleskelevia lintuja. Itse kosteikolla tai sen rantojen läheisyydessä liikkuminen ei ole suotavaa. Kuva 15. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 8 (Vuoksen ranta Itä-Siitolassa) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 22

3.9. Kohde 9 (Kruunupuisto) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli Vuoksen muinaisuoma maantieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohteena sekä useiden huomionarvoisten niittykasvien (mm. idänkurho, keltasauramo, maarianverijuuri) elinympäristö (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat sekä maisemallisesti että kasvilajiston osalta edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Vuoden 2010 selvityksessä todettiin uutena luontoarvona liito-oravan esiintyminen alueella. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Imatrankosken kaupunginosassa Vuoksen muinaisuoman etelä- ja pohjoispuolella rajautuen pohjoisessa Valtionhotellin puistikkoon, idässä voimalaitoksen uomaan ja koillisessa voimalaitospatoon (kuvat 1 ja 18). Puuston muodostaa erityisesti kohteen pohjoisosassa järeä kuusikko ja alueen keski- ja eteläosien avokallioiden ympäristössä männyt. Kohderajauksen eteläpuolella voimalaitoksen ylivuodon varrella on huomionarvoinen rehevä lehtimetsävaltainen lehtoalue, jossa on runsaasti lehtilahopuuta. Pensaskerroksessa kasvaa muu muassa tuomia ja pihlajia. Metsätyyppi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen ja kosteaan lehtoon. Muinaisuoman länsirinteellä on avokallioita ja niiden välissä sijaitsevia kallioketolaikkuja. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 132 putkilokasvilajia. Vuoksen muinaisuoman länsirinteen kallioketo on erittäin uhanalaisen (EN) ja erityisesti suojeltavan idänkurhon kasvupaikka. Muita kalliokedon huomionarvoisia kasvilajeja ovat kelta-apila (NT, RT), kissankäpälä (NT), maarianverijuuri (RT), keltasauramo (M), ketokäenminttu (M), lehtoneidonvaippa (M), litulaukka (M), isomaksaruoho (M) (kuva 16). Uoman länsirinteellä kulkevan ulkoilureitin varren huomionarvoisia kasvilajeja ovat jänönsalaatti (RT), pikkutakiainen (M), vata (M) ja valkopiippo (M) sekä uoman itäpuolen kuusikossa ruotsinpihlaja (VU) (kuva 17). Valtionhotellin ympäristön puistossa kasvaa istutusalkuperää olevia vuorijalavia (VU). Liito-orava Kohteen eteläreunalta voimalaitoksen ylivuotoalueen kuusikosta löydettiin liito-oravan papanoita yhden kuusen juurelta. Metsäalue soveltuu liito-oravan elinympäristöksi (suurten kuusten sekä eriikäisten leppien, koivujen ja haapojen muodostamaa sekametsää). 23

Kuva 16. Vuoksen muinaisuoman länsirinteen kallioketo on useiden huomionarvoisten kasvilajien elinympäristö. Vasemmalta oikealle: idänkurho, maarianverijuuri, keltasauramo, ketokäenminttu ja tummatulikukka. Kuva 17. Muinaisuoman länsirinteellä sijaitsevan ulkoilureitin varrella kasvavat muun muassa pikkutakiainen (vasemmalla), vata ja jänönsalaatti. Alueen hoito-ohjeet: Suositellaan ylivuotoalueen säilyttämistä luonnontilaisena. Kruunupuiston alueella voidaan suorittaa puiston kunnossapidon edellyttämiä toimia, kuten vaarallisten puiden poistamista. Suuret puistopuut ja erityisesti lehtipuut tulisi kuitenkin säästää (sekametsäluonteen säilyttäminen). Kielletyt toimenpiteet: Ylivuotoalueella uudishakkuut, vanhojen puiden ja lehtipuuston kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Maisemallisesti arvokas kohde. Kasvistollisesti merkittävimmät alueet sijaitsevat muinaisuoman yleisöltä suljetulla alueella. Ylivuotoalue ei sovellu matkailukohteeksi (linnuston pesimärauha, kulumiselle herkkä lehtokasvillisuus, turvallisuussyyt). 24

Kuva 18. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 9 (Kruunupuisto) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. Merkkien selitykset: = kasvillisuudeltaan merkittävä kallioketo = voimalaitoksen ylivuotoalueella sijaitseva lehto ja lehtokorpi 3.10. Kohde 10 (Voimalaitoksen niemi) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli täyttömaa-alueen kasvillisuudeltaan monipuolinen keto, joka on muun muassa erittäin uhanalaisen idänkurhon kasvupaikka (Imatran kaupunki 2000). 25

Kyseiset luontoarvot olivat edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Täyttömaa-alueen pensoittumista johtuva vähittäinen umpeenkasvu saattaa uhata ketokasvillisuuden säilymistä. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Kruunupuiston eteläpuolella vanhalla reunoiltaan pensoittuneella täyttömaaalueella, jossa kasvaa paikoin monipuolista ketokasvillisuutta (kuvat 1 ja 20). Alueen itäosassa on lehtomaista kangasta tai tuoretta lehtoa edustavaa varttunutta kuusimetsää. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 109 putkilokasvilajia. Täyttömaa-alueen luoteisosa on erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan idänkurhon kasvupaikka. Muita huomionarvoisia niittylajeja olivat jänönapila (RT), kelta-apila (NT, RT), ukontulikukka (M), huhtahanhikki (M) ja ketomaruna (M) sekä muista lajeista lehtoneidonvaippa (kuva 19). Alueen hoito-ohjeet: Ketokasvillisuuden ja erityisesti idänkurhon elinolosuhteiden ylläpitämiseksi täyttömaa-alueen avoimuus säilytetään männyn taimia ja lehtipensaikkoa poistamalla. Tarvittaessa aluetta voidaan myös niittää. Kielletyt toimenpiteet: Maaperän muuttaminen ja rakentaminen. Kasvillisuutta muuttavat toimenpiteet lukuun ottamatta ketokasvillisuutta ylläpitäviä hoitotoimia. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Alue ei ole maisemallisesta näkökulmasta mielekäs matkailukohde. Kasvilajistollisesti mielenkiintoinen täyttömaa-alue on mahdollinen matkailukohde. 26

Kuva 19. Voimalaitoksen niemen täyttömaa-alueella on monipuolinen ketokasvillisuus, jota männyn taimien ja lehtipensaikon levittäytymisestä johtuva umpeenkasvu uhkaa. Lajiston aatelia edustaa erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava idänkurho (alakuva vasemmalla). Muita huomionarvoisia kasvilajeja ovat muun muassa alueellisesti uhanalainen jänönapila (alakuva keskellä) ja huhtahanhikki (alakuva oikealla). 27

Kuva 20. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 10 (Voimalaitoksen niemi) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 3.11. Kohde 11 (Mellonlahden rannat) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kasvilajistollisesti monipuolinen paikoin kookaspuustoinen lehtokokonaisuus, josta erikseen mainitaan Onnelan puronvarsilehto ja lähteen alueen keskiosassa (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat puuston, kasvilajiston ja lähteiden osalta pääosin edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Vuoksen länsirannalla joen ja Meltolan kaupunginosan välisellä alueella (kuvat 1 ja 21). Metsäisen kohteen puuston muodostaa pääasiassa järeiden kuusten muodostama sekametsä. Sekapuuna kasvaa koivuja, raitoja, harmaa- ja tervaleppiä sekä paikoin järeitä haapoja. Muun muas- 28

sa tuomien muodostama pensaskerros on paikoin tiheä. Rantametsän ja asutuksen välissä on paikoin pensoittuneita vanhoja peltoalueita. Alueella on useita jyrkkärinteisiä rehevän lehtokasvillisuuden hallitsemia (puro)notkelmia. Pääasiallinen metsätyyppi on tuore lehto. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 195 putkilokasvilajia (liite 11). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisista lehtolajeista tavattiin kyläkellukka (RT), lehtoneidonvaippa (M), lehtopähkämö (M) ja alueen pohjoisosassa Etelä-Karjalassa harvinainen kevättähtimö (M). Lehtoneidonvaippaa tavattiin lukuisilla kasvupaikoilla alueen keski- ja eteläosassa. Alueen keskiosassa tavatun taikinamarjan (M) luonnonvaraisuudesta ei ole tietoa. Puronotkelmien huomionarvoisia lajeja olivat muun muassa kevätlinnunsilmä (M), lähdetähtimö (M) ja purolitukka (M). Mellonlahden rantaalueella kasvoi Etelä-Karjalassa harvinaista karvahorsmaa (M). Liito-orava Kohteen pohjoisosassa Melulantien pohjoisosassa havaittiin liito-oravan papanoita yhden järeän kuusen juurella. Metsäalue soveltuu liito-oravan elinympäristöksi (suurten kuusten sekä eri-ikäisten leppien, koivujen ja haapojen muodostamaa sekametsää). Alueen hoito-ohjeet: Suositellaan kohteen säilyttämistä luonnontilaisena. Kulkureittien varsilta voidaan tarvittaessa harkiten poistaa vaarallisia puita. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut, vanhojen puiden ja lehtipuuston kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Kohteen pohjoisosan ja Onnelan välinen alue on mahdollinen matkailukohde. Linnuston ja kulumiselle herkän lehtokasvillisuuden suojelemiseksi pesimäaikainen (1.3. 31.7.) liikkuminen tulee ohjata vain alueen läpi kulkevalle kevyen liikenteen väylälle. 29

Kuva 21. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 11 (Mellonlahti) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 30

3.12. Kohde 12 (Hallikkaanjoen itäosa) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kasvillisuudeltaan arvokas tuore ja kostea lehto (Imatran kaupunki 2000). Kyseiset luontoarvot olivat sekä puuston että kasvilajiston osalta pääosin edelleen todettavissa vuoden 2010 selvityksessä. Kevätaspektin kasvilajeista pystykiurunkannusta ja isokäenrieskaa (RT) ei havaittu mahdollisesti myöhäisen selvitysajankohdan vuoksi. Pystykiurunkannuksen runsas kasvusto on kuitenkin havaittu useina vuosina 2000-luvulla, viimeksi vuonna 2008 tai 2009, kohteen eteläosan itäreunalla (Kimmo Saarinen, suullinen tiedonanto). Havaintopaikka sijaitsee ojassa Hallikkalantien varressa (kuva 23). Kohteen kuvaus Hallikkaanjoki on Vuoksen länsirannalla Vortornin lahteen laskeva sivujoki (kuvat 1 ja 23). Rantaalueet ovat pääasiassa tuoretta lehtoa, paikoin kosteaa lehtoa. Puusto vaihtelee nuoresta lehtimetsästä järeiden kuusten ja haapojen muodostamaan sekametsään. Erityisesti tuomen muodostama pensaskerros on monin paikoin tiheä. Lehtilahopuuta on paikoin runsaasti. Metsätyyppi on lähinnä tuoretta ja kosteaa lehtoa. Kohteella on kaksi pienialaista luonnonsuojelualuetta. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 165 putkilokasvilajia (liite 12). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Huomionarvoisista lehtolajeista tavattiin kyläkellukka (RT), kevätlehtoleinikki (M), kevätlinnunsilmä (M), lehtoimikkä (M), lehto-orvokki (M), lehtopalsami (M), lehtopähkämö (M), lehtoneidonvaippa (M) (kuva 22). Jokivarren niittymäisillä alueilla tavattiin musta-apila (NT) ja joen ranta-alueella kahdella kasvupaikalla Etelä-Karjalassa harvinainen kaislasara (M) (kuva 22). 31

Kuva 22. Hallikkaanjoen varsilla kasvaa monin paikoin komealehtistä lehto-orvokkia (vasemmalla). Kaislasarakin on lajiryhmänsä näyttävimpiä edustajia, sillä sen lehdet ovat jopa 15 mm:n levyiset. Alueen hoito-ohjeet: Suositellaan kohteen säilyttämistä luonnontilaisena. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut, vanhojen puiden ja lehtipuuston kaataminen sekä lehtipensaikon raivaaminen (sekametsäluonteen säilyttäminen). Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Vaikeakulkuisuuden vuoksi soveltuu huonosti matkailukohteeksi. Merkittävät alueet sijaitsevat kapeana vyöhykkeenä joen varressa, mikä lisää häiriöalttiutta ja lehtokasvillisuuden kulumisen riskiä. 32

Kuva 23. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 12 (Hallikkaanjoen itäosa) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 3.13. Kohde 13 (Paavolanmäki) Suojelun kohde vuonna 2000 ja sen tila vuonna 2010 Suojelun kohde vuoden 2000 selvityksessä oli kasvillisuustyypiltään lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen lehtoon vaihteleva metsäalue, jossa kasvoi lukuisia metsälehmuksen taimia (Imatran kaupunki 2000). Kohteen arvokkain osa on vuoden 2000 selvityksen jälkeen hakattu. Muilta osin alueen ominaispiirteet ja huomionarvoiset kasvilajit olivat vuonna 2010 edelleen havaittavissa. 33

Kohteen kuvaus Kohde sijaitsee Pelkolan ratapihan ja Vuoksen välisellä alueella (kuvat 1 ja 25). Paavolanmäen rinteillä kasvaa varttunutta kuusivaltaista ja mäen lakialueilla paikoin mäntyvaltaista sekametsää. Pelkolan ratapihaan rajoittavaa osaa on vuoden 2000 luonnonsuojeluselvityksen jälkeen osittain hakattu. Hakatuilla alueilla kasvaa nykyisin lehtipensaikkoa. Metsätyyppi vaihtelee tuoreesta/lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen lehtoon. Kohteen eteläpuolella Vuokseen laskevan Kielojan rannalla on kapea luhtavyöhyke. Kasvillisuus Kohteella tavattiin 126 putkilokasvilajia. Huomionarvoisista lehtolajeista havaittiin lehtoneidonvaippa (M), lehto-orvokki (M) ja lehtopähkämö (M). Lehtoneidonvaippa oli kohteen kaakkoisosassa paikoin runsas, sillä versoja oli noin hehtaarin alueella > 100 (kuva 24). Kielojan rannalla kasvoi Etelä-Karjalassa harvinaista kaislasaraa (M). Alueella kasvaa edelleen lukuisia nuoria lehmuksia. Alueen hoito-ohjeet: Suositellaan kohteen säilyttämistä luonnontilaisena. Kielletyt toimenpiteet: Uudistushakkuut, vanhojen puiden kaataminen (erityisesti lehtipuiden) sekä lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut) ja kuolleiden kuusten poistaminen. Lehmuksen taimien poistaminen. Kielojan ranta-alueen kasvillisuuden muuttaminen esimerkiksi ruoppaamalla tai niittämällä. Soveltuvuus matkailukohteeksi: Kohde ei vaikeasti tavoitettavana ole mielekäs matkailukohde. 34

Kuva 24. Selvityksessä kahdeksalla kohteella havaitun lehtoneidonvaipan määrä oli suurin Paavolanmäellä. Paikoitellen laskettiin yli 100 versoa hehtaarilla. 35

Kuva 24. Imatran Vuoksen luontoselvityksen kohde 13 (Paavolanmäki) vuonna 2010 ja sen yhtenäisellä punaisella viivalla merkitty rajaus. 4. Tulosten tarkastelu Selvityksen kattavuus Luontoselvityksen ensisijainen tarkoitus oli putkilokasvien esiintymisen selvittäminen. Toissijaisesti havainnoitiin muun muassa liito-oravan ja päiväperhosten esiintymistä. Linnustoselvityksen tulokset on esitetty erillisessä raportissa (Kuitunen 2010). Kasvillisuutta koskevia tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että kesä-heinäkuussa monien kevätaspektin kasvilajien, kuten esimerkiksi pystykiurunkannuksen ja isokäenrieskan havaitseminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vastaavasti liito-oravan esiintymisen luotettava selvittäminen kesä-heinäkuussa ei ole mahdollista. Papanoita voi löytää läpi vuoden, mutta jos niitä ei löydy liito-oravalle sopivasta metsiköstä esimerkiksi keskellä kesää, ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, onko metsikkö liito-oravan elinympäristöä (Nironen & Lammi 2003). Puutteistaan huolimatta selvitys kasvillisuuden osalta päivittää ja 36

liito-oravan osalta olennaisesti tarkentaa vuoden 2000 luonnonsuojeluselvityksessä kohteiden luontoarvoista saatua kuvaa (Imatran kaupunki 2000). Kohteiden luontoarvot vuonna 2010 ja niiden turvaaminen Vuoksen varren kohteet muodostavat puustoltaan ja kasvilajistoltaan merkittävän lehto- ja vanhan metsän ympäristöjen ketjun. Metsäkohteiden vuonna 2000 todetut vanhaa puustoa ja kenttäkerroksen kasvilajistoa koskevat luontoarvot olivat säilyneet hyvin lukuun ottamatta Paavolanmäkeä (kohde 13), jossa osa huomionarvoisesta lehtoalueesta oli tuhoutunut hakkuun seurauksena. Kasvilajistollisesti monipuolisimmat metsäalueet vuonna 2010 olivat kohteilla 2, 9, 11 ja 12. Myös arvokas ketokasvillisuus Vuoksen muinaisuomassa Kruunupuistossa (kohde 9) ja voimalaitoksen niemessä (kohde 10) oli säilynyt hyvin. Liito-oravan elinpiiri havaittiin kohteilla 1, 2, 4, 9, 11. Lisäksi laji elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita on erityisesti kohteilla 5 ja 12. Yleisesti luontoarvojen säilyminen turvattaisiin parhaiten jättämällä alueet luonnontilaan. Mikäli se ei täysimittaisesti syystä tai toisesta ei kuitenkaan ole mahdollista, seuraavilla periaatteilla on merkitystä kohteiden luontoarvojen säilymisen kannalta: Puuston monipuolisen ikärakenteen säilyttäminen Eri-ikäisten lehtipuiden suosiminen havupuuvaltaisilla alueilla sekametsäluonteen ylläpitämiseksi Lehtilahopuiden (pystypökkelöt, maapuut), kuolleiden havupuiden ja suurten kolohaapojen säästäminen Ketoalueilla umpeenkasvun estäminen pensaikkoa poistamalla ja tarvittaessa aluella niittämällä Vuoksen matkailun kehittämisen ja suojelullinen näkökulma Matkailun mahdollinen lisääntyminen aiheuttaa myös lisääntyvää häiriötä. Kulku tuleekin ohjata sellaisille mielenkiintoisille kohteille, joilla pystyy liikkumaan teitä, kevyen liikenteen väyliä ja vakiintuneita polkuja pitkin aiheuttamatta kasvillisuuden kulumista ja häiriötä esimerkiksi pesimälinnustolle. Tällaisia puustoltaan ja kasvillisuudeltaan näyttäviä sekä runsaslintuisia alueita ovat lähinnä kohteet 1, 2, 4, 6, 9 ja 11 sekä muista kohteista Itä-Siitolan kosteikko ja Vuoksen ranta Itä- Siitolassa. Matkailijoiden liikkeiden kontrollointia voidaan helpottaa esimerkiksi opastauluilla varustettuja luontopolkuja perustamalla. 37

5. Kirjallisuus Kuitunen, K. 2006: Imatran liito-oravaselvitys vuonna 2006. Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti. 16 s. Kuitunen, K. 2010: Imatran Vuoksen pesimälinnustoselvitys 2010 (viranomaiskäyttöön). Vuoksen yleissuunnitelma -hankkeen selvitys. Imatran kaupunki & T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen. 36 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Nironen, M. & Lammi, E. 2003: Liito-oravaselvitykset. Liite 4C. julkaisussa Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Imatran kaupunki 2000: Luonnonsuojeluselvitys. 117s. 38

LIITE 1. Imatran luontoselvityksen päivityksessä vuonna 2010 kohteella 1 (Liippilahdentien lehto) tavatut 146 putkilokasvilajia ahokeltano aholeinikki ahomansikka ahomatara aho-orvokki ahopukinjuuri ahosuolaheinä aitovirna haapa harmaaleppä harmaasara heinätähtimö hieskoivu hietakastikka hiirenporras hiirenvirna hopeahanhikki huopakeltano huopaohdake isorölli isotalvikki jouhivihvilä jänönsara kalliokielo kalvassara kangasmaitikka kannusruoho karhunputki kataja ketoneilikka kevätpiippo kevättaskuruoho kielo kissankello kivikkoalvejuuri koiranheinä koiranheisi koiranputki koiranvehnä korpi-imarre korpikaisla korpikastikka korpipaatsama kultapiisku kurjenkello kuusi kyläkellukka käenkaali lampaannata lehtoakileija lehtohorsma lehtokuusama lehtonurmikka lehtopalsami lehtotähtimö leskenlehti lillukka luhtamatara luhtasara maahumala maitohorsma metsäalvejuuri metsäapila metsäimarre metsäkastikka metsäkorte metsäkurjenpolvi metsälauha metsämaitikka metsäorvokki metsätähti mustaherukka mustakonnanmarja mustikka mäkitervakko mänty niittyhumala niittyleinikki niittynurmikka niittynätkelmä niittysuolaheinä nokkonen nuokkuhelmikkä nuokkutalvikki nurmilauha nurmirölli nurmitädyke ojakellukka ojakärsämö omena oravanmarja paimenmatara peltohanhikki peltokorte peltolemmikki peurankello pietaryrtti piharatamo pihatähtimö pihlaja poimulehti puistolemmikki pujo pullosara puna-apila punaherukka punanata puolukka puutarhamansikka päivänkakkara raita ranta-alpi rantakukka rantaluikka rantamatara ratamosarpio rauduskoivu rohtotädyke ruusuruoho rätvänä rönsyleinikki salokeltano sananjalka siankärsämö sinivuokko sormisara sudenmarja suikeroalpi suo/korpiorvokki syreeni syyläjuuri syysmaitiainen särmäkuisma tammi terttuselja timotei tuoksusimake tuomi ukonputki vaahtera vadelma

valkoapila varjolilja viitakastikka voikukka vuohenputki LIITE 2. Imatran luontoselvityksen päivityksessä vuonna 2010 kohteella 2 (Niskalammen lehto) tavatut 140 putkilokasvilajia. ahokeltano ahomansikka ahomatara aho-orvokki ahopukinjuuri ahosuolaheinä aitovirna amerikanhorsma haapa haisukurjenpolvi harmaaleppä harmaasara heinätähtimö hieskoivu hiirenporras hiirenvirna isoalvejuuri jänönsara jättipalsami kalliokielo kangasmaitikka kannusruoho karhunköynnös karhunputki karviainen kelta-apila kevätpiippo kielo kivikkoalvejuuri koiranheinä koiranheisi koiranputki koiranvehnä korpi-imarre korpikaisla korpikastikka korpi-orvokki korpisorsimo kultapiisku kurjenkello kuusi kyläkellukka käenkaali lampaannata lehtoakileija lehtohorsma lehtoimikkä lehtokorte lehtokuusama lehtonurmikka lehtopalsami leskenlehti lillukka lähdetähtimö maahumala maitohorsma mesiangervo metsäalvejuuri metsäapila metsäimarre metsäkastikka metsäkorte metsäkurjenpolvi metsälauha metsämaitikka metsäorvokki metsätähti mustaherukka mustakonnanmarja mustikka mänty niittyhumala niittyleinikki niittynätkelmä nokkonen nuokkuhelmikkä nurmilauha nurmirölli nurmitädyke ojakellukka oravanmarja paimenmatara peltokorte pelto-ohdake peurankello pietaryrtti piharatamo pihatähtimö pihlaja pikkuvelhonlehti poimulehti puistolemmikki pujo puna-ailakki puna-apila punaherukka punakoiso puolukka raita ranta-alpi rantamatara rantaminttu rantayrtti ratamosarpio rauduskoivu rentukka rohtotädyke ruusuruoho rönsyleinikki saksanhanhikki salokeltano sananjalka sarjakeltano siankärsämö sinivuokko siperiansinivalvatti sormisara sudenmarja suokeltto suo-orvokki syreeni syyläjuuri syylälinnunherne syysmaitiainen särmäkuisma tammi terttualpi terttuselja tervaleppä

timotei tuomi tähtisara vaahtera vadelma vanamo vehka viitakastikka voikukka vuohenputki yövilkka LIITE 3. Imatran luontoselvityksen päivityksessä vuonna 2010 kohteella 3 (Onnelanmäki) tavatut 106 putkilokasvilajia. ahomansikka ahomatara ahopukinjuuri aitovirna amerikanhorsma haapa harmaaleppä hieskoivu hietakastikka hiirenporras hiirenvirna huopakeltano isotalvikki isotuomipihlaja kallioimarre karviainen kevätleinikki kevätpiippo kevättaskuruoho kielo kissankello kivikkoalvejuuri koiranheinä koiranheisi koiranputki korpi-imarre kultapiisku kurjenkello kurjenmiekka kuusi kyläkellukka kylänurmikka käenkaali lampaannata lehmus lehtoakileija lehtohorsma lehtokorte lehtokuusama lehtoneidonvaippa lehtonurmikka lehtotesma leskenlehti lillukka litteänurmikka maitohorsma metsäalvejuuri metsäapila metsäimarre metsäkastikka metsäkurjenpolvi metsälauha metsäorvokki mustaherukka mustakonnanmarja mustikka mäkikuisma mäkitervakko mänty niittyhumala niittyleinikki niittynurmikka niittynätkelmä nokkonen nuokkuhelmikkä nuokkutalvikki nurmilauha nurmirölli nurmitädyke ojakellukka oravanmarja paimenmatara peltokorte peurankello piharatamo pihatähtimö pihlaja poimulehti puistolemmikki pujo puna-apila punaherukka puolukka raita ranta-alpi rauduskoivu rohtotädyke rönsyleinikki salokeltano sananjalka sarjakeltano siankärsämö sormisara sudenmarja syyläjuuri särmäkuisma tammi terttuselja timotei tuomi ukonputki vaahtera vadelma valkoapila voikukka vuohenputki