Teksti: KATJA WALLER KAKSOSTUTKIMUS: Vapaa-ajan liikunta pitää vyötärönympäryksen kurissa ja ehkäisee tyypin 2 diabetesta 4 Liikunta & tiede 48 5 / 2011
Monen muun tekijän ohella myös geenit vaikuttavat sekä liikunta-aktiivisuuteen että sairauksien puhkeamiseen. Kaksossisaruksia vertaamalla perimän vaikutus voidaan kontrolloida. Yli 20 vuoden seurantaan perustuva tutkimus osoittaa, että passiivinen elämäntapa on merkittävä tyypin 2 diabeteksen riskitekijä. Jo puoli tuntia joka toinen päivä kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa, vaikkapa reipasta kävelyä, alensi diabetesriskiä. Tämä on vähemmän kuin tällä hetkellä yleisesti suositeltu 150 minuuttia viikossa. Elämäntapasairauksiin luokitelluista tyypin 2 diabeteksesta ja lihavuudesta on tullut maailmanlaajuisia ongelmia. Jopa 220 miljoonaa ihmistä sairastaa tyypin 2 diabetesta ja määrän on ennus tettu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tyypin 2 diabeetikkoja oli vuonna 2008 noin puoli miljoonaa, joka on noin kymmenen prosenttia suomalaisista. Tyypin 2 diabeteksen, ylipainon ja verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksien lisääntymisen yhtenä syynä on vähäinen liikunta. Liikunnan tiedetään vaikuttavan ennaltaehkäisevästi moniin kroonisiin sairauksiin sekä vähentävän ennenaikaisia kuolemia. Pelkän liikunnan vaikutus painon pudotukseen ei välttämättä ole suuri, mutta liikunnan vaikutukset vyötärönympäryksen kurissa pitämiseen ja tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja ennenaikaisten kuolemien vähentämiseen ovat suuremmat. WHO on määritellyt vähäisen liikunnan neljänneksi suurimmaksi kuolleisuuden riskitekijäksi. Jo vähäinenkin vapaa-ajan liikunta vähentää ennenaikaisia kuolemia ja hyöty on suurin kun täydellisen liikkumattomuuden sijaan arkeen tulee edes vähäistä liikuntaa. Tällaista selkää annos-vastesuhde käyrää Kuva: ANTERO AALTONEN Liikunta & tiede 48 5 / 2011 5
ei ole vielä tiedossa tyypin 2 diabetekselle. Tämän hetken suositusten mukaisesti liikuntaa tulisi harrastaa vähintään 150 minuuttia kohtalaisesti kuormittavasti viikossa, jotta siitä olisi hyötyä tyypin 2 diabeteksen ja muiden kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä. Kuitenkin vain alle puolet suomalaisista liikkuu vähin tään tämän suosituksen verran. Myös perimän tiedetään vaikuttavan sekä liikuntaaktiivisuuteen että sairauksien esiintyvyyteen ja puhkeamiseen. Liikunnan vaikutusta eri sairauksien ennaltaehkäisyyn on tutkittu paljon laajoissa väestöä havainnoivissa pitkittäistutkimuksissa, mutta niissä ei ole otettu huomioon perintötekijöiden vaikutusta. Lisäksi pitkän seuranta-ajan omaavia satunnaistettuja kontrolloituja hoitotutkimuksia aiheesta ei juuri ole. 20 vuotta 146 kaksosparia 20 487 henkilöä Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, jossa selvitettiin, suojaako vapaa-ajan liikunta erilaisilta verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksien osatekijöiltä ja ennenaikaisilta kuolemilta, kun geenit ja lapsuuden ympäristö otetaan huomioon. Lisäksi tarkasteltiin, hidastaako liikunta tyypin 2 diabeteksen puhkeamista yli 20 vuoden seurannan aikana, kun geenit ja lapsuuden ympäristö otetaan huomioon. Geneettiset tekijät voidaan kontrolloida kaksostutkimusasetelmalla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tutkimuksessa analysoitiin liikunnan suhteen eroavia kaksospareja. Aineisto perustuu suomalaiseen kaksoskohorttitutkimukseen, jossa ensimmäiset kyselyt tehtiin KUVIO 1. Tutkimuksessa käytetty aineisto ja sen jakautuminen eri osatöihin. vuosina 1975 ja 1981. Vuoden 1975 tutkimuskohorttiin kuuluivat väestörekisterijärjestelmästä tunnistetut Suomessa ennen vuotta 1958 syntyneet samaa sukupuolta olevat kaksosparit. Kyselyt sisälsivät kysymyksiä muun muassa terveydentilasta, terveystottumuksista ja liikunta-aktiivisuudesta. Kuvio 1 osoittaa eri aineistojen käytön tutkimuksessa. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten (yhden liikuntakerran kesto x liikuntakertojen lukumäärä x liikunnan teho) perusteella tutkittaville laskettiin MET indeksi, joka ilmaistaan MET tuntia/ päivässä. Tutkimukseen otettiin mukaan ne kaksosparit, joissa sisarukset olivat terveitä vuosina 1975 ja 1981 ja joissa sisarusten liikunta erosi niin määrältään kuin rasittavuudeltaan. Kaksosparien aktiiviset sisarukset harrastivat liikuntaa vähintään 2 MET tuntia päivässä ja liikunta oli rasittavampaa kuin peruskävely. Vastaavasti heidän liikkumattomat kaksossisaruksensa harrastivat vähemmän kuin 2 MET tuntia päivässä rasittavuudeltaan kevyttä liikuntaa. Yhteensä 146 kaksosparia oli liikunnan suhteen eroavia molempina vuosina. Näiden 146 kaksosparin joukossa, vuonna 1975 aktiivit kaksoset harrastivat liikuntaa keskimäärin 4,59 MET tuntia/päivä ja heidän inaktiiviset kaksossisaruksensa keskimäärin 0,71 MET tuntia/päivä (p<0.001). Keskimääräinen liikuntaero kaksossisarusten välillä oli hivenen suurempi vuonna 1981. Vuoden 2005 puhelinhaastatteluun otettiin mukaan kaikki suomenkieliset Suomessa asuvat ja elossa olevat liikunnan suhteen eroavat kaksosparit. Tämä puhelinhaastattelututkimus toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kanssa. Vuoden 2005 haastatteluun vastasi yhteensä 203 yksittäistä kaksosta sisältäen 95 kaksosparia (76 epäidenttistä eli DZ paria ja 19 identtistä eli MZ paria). Haastatteluun vastanneiden keski-ikä oli 58 vuotta (47 79). Haastattelu sisälsi kysymyksiä liikunnan jatkuvuudesta, painosta, vyötärönympäryksestä, sairauksista (muun muassa diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista, keuhkosairauksista ja TULES-vaivoista) sekä lääkkeiden käytöstä. Liikunnan vaikutusta tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn haluttiin selvittää tarkemmin isommalla otannalla, joten yhteen osajulkaisuun otettiin mukaan kaikki vuoden 1975 kyselyyn vastanneet. Seurannan alussa vuonna 1975 kohorttiin kuului yhteensä 20 487 henkilöä, joilla ei ollut diabetesta, ja jotka olivat vastanneet liikunta-aktiivisuutta, pituutta ja painoa koskeviin kysymyksiin. MET-indeksin (laskettu samalla tavalla kuin aikaisemmin) perusteella kaksoset jaettiin viiteen yhtä suureen luokkaan ja näitä luokkia käytettiin tyypin 2 diabeteksen ennustajina. Luokkaan I kuuluivat täysin inaktiiviset (< 0,59 MET h/päivä) ja luokkaan V erittäin aktiiviset (> 4,50 MET h/päivä). Muiden luokkien rajat olivat: Luokka II: 0,59 ja < 1,30 välillä, Luokka III: 1,30 ja < 2,50 välillä, Luokka IV: 2,50 ja < 4,50 välillä. Tieto tyypin 2 diabeteksestä seuranta-ajalle 1.1.1976 31.12.2004 kerättiin kansallisista rekisteritiedostoista, lähinnä KELAn erityislääkekorvaustiedoista. Kaikki tutkimuksessa tehdyt tilastoanalyysit tehtiin yksilö- ja/tai parittaisanalyysein t-testiä, McNemarin 6 Liikunta & tiede 48 5 / 2011
testiä, logistista regressiota ja COXin elinaika-analyysimallia käyttäen. Liikkuvilla paino ja vyötärönympärys säilyivät lähempänä nuoruuden lukemia Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että 146 liikunnan suhteen eroavan kaksosparin joukosta vuoden 2004 loppuun mennessä kuoli yhteensä 24 kaksosta (16 inaktiivista ja kahdeksan aktiivista). Tämä osoitti, että aktiivisilla kaksosilla oli pienentynyt riski kuolla ennenaikaisesti inaktiivisiin verrattuna (HR 0.39, luottamusväli 0.18 0.85). Tämä ero ei ollut nähtävissä identtisillä kaksosilla. Puhelinhaastattelun perusteella aktiiviset kaksoset säilyttivät alkutilanteen painon todennäköisemmin (OR 0.38, p=0.04) ja heillä oli 4,1 cm pienempi (p=0.003) vyötärönympärys vuonna 2005 verrattuna heidän inaktiivisiin kaksospareihinsa. Aktiivisilla kaksosilla oli lisäksi vähemmän tyypin 2 diabetesta tai diabeteksen esiastetta (OR 0.09,95% CI 0.01 0.70), korkeaa verenpainetta (OR 0.46,95 % CI 0.22 0.96) sekä vähemmän psyykkisten sairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä (OR 0.22,95 % CI 0.05 1.03) kuin inaktiiveilla kaksosilla. Lisäksi aktiiviset kaksoset olivat tyytyväisempiä elämäänsä (p=0.047) inaktiivisiin verrattuna. Seurannan aikana aktiivisilla kaksosilla oli havaittavissa enemmän liikunnan yhteydessä ilmaantuvia vammoja kuin inaktiiveilla kaksosilla (OR 1.87, 95 % CI 0.98 3.49). Haastatteluun vastanneiden kaksosparien joukossa oli yhteensä 42 paria, jotka olivat liikunnan suhteen eroavia 30 vuoden ajan takautuvasti puhelinhaastattelun yhteydessä tehdyn liikuntakyselyn mukaan (liikuntaa kysyttiin takautuvasti viiden vuoden välein 1980 2005). Näiden parien osalta liikuntaa pysyvästi harrastaneet parien jäsenet olivat lihoneet keskimärin 5,4 kg vähemmän, he olivat todennäköisemmin säilyttäneet alkupainonsa (OR 0.1, luottamusväli 0.013 0.78, p=0.028) ja heillä oli 8,4 cm (p<0.001) pienempi vyötärönympärys vuonna 2005 verrattuna heidän liikkumattomaan kaksosveljeensä/siskoonsa. Vähäinenkin liikunta ehkäisee tyypin 2 diabetesta Tarkempi tyypin 2 diabeteksen seuranta koko kohortilla osoitti, että 28 vuoden aikana ilmaantui yhteensä 1082 tyypin 2 diabetes -tapausta. Yksilöanalyysien mukaan henkilöillä, joiden liikunta-aktiivisuus oli suurinta eli MET-luokissa III V (HR 0.73, 0.78, 0.74) oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi todennäköisyys saada tyypin 2 diabetes seurannan aikana kuin inaktiivisilla henkilöillä (MET-luokka I). Nämä erot eivät olleet merkitseviä, kun malli vakioitiin painoindeksillä. Parittaisanalyysi liikunnan suhteen eroavilla pareil la osoitti, että liikunnallisesti aktiivisemmilla kaksosilla (luokat II V) oli pienempi todennäköisyys sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana verrattuna kaksosparin inaktiivisiin jäseniin (HR # Vuoden 1981 kyselyn perusteella terveiksi luokiteltujen osajoukko, johon kuuluu 13 291 henkilöä. KUVIO 2. Tyypin 2 diabeteksen Hazard riskit alkutilanteen painolla vakioituna parittaisesta analyysista. Aktiivit (> 0,59 MET h/päivässä) kaksoset verrattuna heidän inaktiivisiin ( 0,59 MET h/päivässä) kaksospareihin. Kuviossa mukana kaikki parit, miesparit, naisparit, identtiset/mz parit, epäidenttiset/dz parit ja terveet vuonna 1981 parit. 0.61, 0.59, 0.61, 0.61). Nämä erot säilyivät merkitsevinä myös painoindeksillä vakioimisen jälkeen. Painoindeksin huomioonottava parittaisanalyysi, jossa verrattiin täysin inaktiivisia (luokka I) kaikkiin aktiiveihin (luokat II V yhdistettynä) osoitti, että vähäinenkin aktiivisuus puolitti riskin (HR 0.54, luottamusvälit 0.37 0.78) sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana. Tulokset olivat samanlaiset tarkasteltaessa identtisiä ja epäidenttisiä pareja. Nämä tulokset on esitetty graafisesti kuviossa 2. Vähäinenkin vapaa-ajan liikunta kannattaa Tämän kaksospareilla tehdyn pitkittäistutkimuksen mukaan vapaa-ajan liikunta näyttää ennaltaehkäisevän ennen kaikkea kardiometaboliaan liitettyjä tekijöitä; painon nousua, lisääntynyttä vyötärönympärystä, korkeaa verenpainetta ja tyypin 2 diabetesta. Kaikista selvimmin ero näkyi vyötärönympäryksessä ja tyypin 2 diabeteksessa. Lisäksi aktiiviset henkilöt näyttävät olevan tyytyväisempiä elämäänsä seurannan aikana, vaikkakin liikuntaa harrastavilla vaikuttaa olevan enemmän liikunnan yhteydessä ilmaantuvia urheiluvammoja inaktiiveihin kaksosiinsa verrattuna. Liikunta näyttää ehkäisevän ennalta tyypin 2 diabetesta myös silloin, kun painoindeksi ja geneettiset tekijät on huomioitu. Jo vähäinenkin vapaa-ajan liikunta näyttää suojaavan tyypin 2 diabetekseen sairastumiselta tai hidastavan sen puhkeamista. Tut- Liikunta & tiede 48 5 / 2011 7
kimuksen mukaan jopa 0,6 1,3 MET tuntia/päivässä (4,2 9,1 MET h/viikossa) sai aikaan merkitsevästi alhaisemman tyypin 2 diabetes riskin verrattuna inaktiivisiin parin jäseniin, tämä oli nähtävissä myös identtisillä kaksosilla. 4 9 MET tuntia/viikko vastaa yhtä-kahta tuntia kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa viikossa, eli noin puoli tuntia reipasta kävelyä, tai muuta vastaavaa liikuntaa, joka toinen päivä alentaa diabetes riskiä. Tämä on alhaisempi kuin tällä hetkellä yleisesti suositeltu 150 minuuttia kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa viikossa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaankin ennen kaikkea sanoa, että passiivinen elämäntapa on suuri tyypin 2 diabeteksen riskitekijä ja jo vähäinen liikunnan lisääminen vähentää diabeteksen riskiä. Varsinaista annos-vaste suhde käyrää ei kuitenkaan voida tarkasti sanoa tämän tutkimuksen perusteella. Siihen tarvitaankin sellaisia lisätutkimuksia, joissa voidaan ottaa huomioon liikunnan määrän vaihtelu seurannan aikana. Muiden sairauksien kuin tyypin 2 diabeteksen ja vyötärönympäryksen osalta geneettiset tekijät saattavat osaksi selittää liikunnan ennaltaehkäiseviä vaikutuksia, koska tulokset olivat selkeämpiä epäidenttisillä kuin identtisillä kaksosilla, vaikkakin vähäinen identtisten kaksosparien määrä rajoitti luotettavien johtopäätösten tekemistä. Näyttää kuitenkin siltä, että liikunnan positiiviset vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin negatiiviset vaikutukset. KATJA WALLER, TtM Liikuntalääketieteen assistentti Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: katja.waller@jyu.fi Kirjoittajan terveystieteiden alan väitöskirja Leisuretime physical activity, weight gain and health A prospective follow-up in twins tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 4.11.2011. KIRJALLISUUTTA: Ekelund, U., Besson, H., Luan, J., May, A. M., Sharp, S. J., Brage, S., Travier, N., Agudo, A., Slimani, N., Rinaldi, S., et al. 2011. Physical activity and gain in abdominal adiposity and body weight: Prospective cohort study in 288,498 men and women. Am.J.Clin. Nutr. 93 (4), 826-835. Gill, J. M. & Cooper, A. R. 2008. Physical activity and prevention of type 2 diabetes mellitus. Sports Med. 38 (10), 807-824. Hankinson, A. L., Daviglus, M. L., Bouchard, C., Carnethon, M., Lewis, C. E., Schreiner, P. J., Liu, K. & Sidney, S. 2010. Maintaining a high physical activity level over 20 years and weight gain. JAMA 304 (23), 2603-2610. Helakorpi, S., Laitalainen, E. & Uutela, A. 2010. Health behaviour and health among the Finnish adult population, Spring 2009. 7/2010. Helsinki. Kujala, U. M. 2011. Physical activity, genes, and lifetime predisposition to chronic diseases. Eur Rev Aging Phys Act 8, 31-36. Pan, X. R., Li, G. W., Hu, Y. H., Wang, J. X., Yang, W. Y., An, Z. X., Hu, Z. X., Lin, J., Xiao, J. Z., Cao, H. B., Liu, P. A., Jiang, X. G., Jiang, Y. Y., Wang, J. P., Zheng, H., Zhang, H., Bennett, P. H. & Howard, B. V. 1997. Effects of diet and exercise in preventing NIDDM in people with impaired glucose tolerance. The Da Qing IGT and diabetes study. Diabetes Care 20 (4), 537-544. Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Washington, DC. Reunanen, A., Virta, L. & Klaukka T. 2008. Tyypin 2 diabeetikkoja on jo yli puoli miljoonaa. Suomen Lääkärilehti 21, 1952-1955. WHO 2010. Global recommendations on physical activity for health. Switzerland. WHO 2011. Diabetes, Fact sheet N 312. Available in: http://www. who.int/mediacentre/factsheets/fs312/en/index.html. Witham, M. D. & Avenell, A. 2010. Interventions to achieve longterm weight loss in obese older people: A systematic review and meta-analysis. Age Ageing 39 (2), 176-184. Woodcock, J., Franco, O. H., Orsini, N. & Roberts, I. 2011. Nonvigorous physical activity and all-cause mortality: Systematic review and meta-analysis of cohort studies. Int.J.Epidemiol. 40 (1), 121-138. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT: Waller K, Kaprio J, Kujala UM. 2008. Associations between long-term physical activity, waist circumference and weight gain: A 30-year longitudinal twin study. International Journal of Obesity 32:353-361. Waller K, Kaprio J, Lehtovirta M, Silventoinen K, Koskenvuo M, Kujala UM. 2010. Leisure-time physical activity and type 2 diabetes during a 28 year follow-up in twins. Diabetologia 53(12):2531-2537. Waller K, Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M, Rantanen T. 2010. Effect of physical activity on health in twins: A 30-year longitudinal study. Medicine & Science in Sports & Exercise 42(4):658-664. Waller K, Kujala UM, Rantanen T, Kauppinen M, Silventoinen K, Koskenvuo M, Kaprio J. 2010. Physical activity, morbidity and mortality in twins: a 24-year prospective follow-up. European Journal of Epidemiology 25(10):731-739. 8 Liikunta & tiede 48 5 / 2011