Uusi Väylä Ammattiin OPINNOLLISTAMISEN MAHDOLLISUUKSIA. Jarno Niskala ja Tarja Luukas

Uusi Väylä Ammattiin OPINNOLLISTAMISEN MAHDOLLISUUKSIA Jarno Niskala ja Tarja Luukas

Uusi Väylä Ammattiin Opinnollistamisen mahdollisuuksia Kirjoittajat: Tarja Luukas, Jarno Niskala Taitto: Kimmo Säikkä Kuvat: Tornion Työvoimalasäätiö Julkaisija: Tornion Työvoimalasäätiö Rahoittajat: Euroopan sosiaalirahasto, Pohjois-Pohjanmaan / Lapin ELY-keskus Painopaikka: Erweko Oy, Oulu 2014 Sähköisen version osoite: www.tyovoimalasaatio.fi/uva2/julkaisu.pdf ISBN 978-952-93-4763-6 (nid.) ISBN 978-952-93-4764-3 (PDF)

Uusi Väylä Ammattiin Opinnollistamisen mahdollisuuksia Jarno Niskala ja Tarja Luukas (toim.)

SISÄLTÖ Jarno Niskala ja Tarja Luukas, Tornion Työvoimalasäätiö Alkusanat...6 1 Työympäristön opinnollistaminen taustaa...8 2 Vaihtoehtoisena oppimisympäristönä työpajat...12 3 Tornion Työvoimalasäätiön malli...15 3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä reittejä työelämään...18 3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen...26 3.2.1 Opinnollistamismallit käytännössä...31 3.2.2 Kuka tekee mitäkin ja missä vaiheessa?...35 3.2.3 Opetuksen vaatimukset ja työpajojen anti...39 3.3 Pajaopiskelun dokumentointi ja tunnustaminen...42 3.4 Kittilässä työpajat ovat koulutuksen tukena...46 Virpi Jesiöjärvi, Kittilän työpaja 4 Uusi Väylä Ammattiin 2 - Kokkolan osahanke...48 Marika Ahola, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto 4.1 Kokemuksia Kokkolan mallista...53 Anita Hevosmaa, Kokkotyö-säätiö Sirkku Purontaus, Juha Sämpi, Markku Henttu ja Päivi Kaustinen, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto 5 Ruotsin työpajamalli on valtakunnallista yritystoimintaa...64 5.1 The Samhall story...65 Samhall Ab, Ruotsi 6 Kansainvälinen yhteistyö Euroopan sosiaalirahaston...76 rahoittamissa hankkeissa Eino Hietalahti, Bovallius-ammattiopisto LÄHTEET...80 LIITE...82 Liite Osaamistodistus/ OpiTun-ohjelma/Tornion Työvoimalasäätiö

Alkusanat Tornion Työvoimalasäätiön hallinnoima ESR-rahoitteinen hanke Uusi Väylä Ammattiin aloitti toimintansa 2009. Projektin tavoitteena oli työpajaympäristöjen opinnollistaminen Kemi-Tornion / Meri-Lapin alueella. Projektissa olivat mukana myös paikallinen oppilaitos sekä työvoimahallinto. Tornion Työvoimalasäätiö ja Meri-Lapin Työhönvalmennus säätiö Kemissä sopivat tuolloin Ammattiopisto Lappian kanssa yhteisistä pelisäännöistä pajaympäristöjen hyödyntämiseksi. Projektissa ylitettiin eri hallinnonalojen välisiä raja-aitoja ja pyrittiin aitoon yhteistyöhön esteitäkin ylittäen. Työpajojen oppimisympäristötyö eteni ja käsitys ammatillisista oppimismahdollisuuksista syveni. Vuoden 2012 alussa oppimisympäristötyö jatkui valtakunnallisen Uusi Väylä Ammattiin 2 hankkeen myötä. Projektiin tuli mukaan lisää toimijoita. Bovallius ammattiopisto, Lapin ammattiopisto, Ammattiopisto Lappia ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä olivat oppilaitoksina mukana uudessa projektissa. Työpajoista mukana olivat Seita-säätiö, Meri-Lapin Työhönvalmennus säätiö, Tornion Työvoimalasäätiö, Kokkotyö-säätiö, Eduro-säätiö sekä Tervolan ja Simon kuntien työpajat. Aktiivisia paikkakuntia, joissa opinnollistamista toteutettiin, olivat Tornio, Kemi, Sodankylä, Kokkola ja Rovaniemi. Myös monilla muilla paikkakunnilla käytiin kertomassa aiheesta ja tarvittaessa opastettiin toimintaan. Verkostoituminen valtakunnallisesti oli laajaa ja monin paikoin projektin myötä oli mahdollisuus olla kehityksen etulinjassa. Opinnollistaminen koettiin laajasti Suomessa uutena ja kehittämisen arvoisena asiana, josta hiljalleen alkoi jo olla vaihtelevia käytännön kokemuksia. Kokkolassa työpaja-oppilaitos yhteistyötä toteutettiin oppilaitoslähtöisesti. Oppilaitos sijoitti opettajan työpajalle tuotantokouluun, jossa opiskeli oppilaitoksen kirjoilla olevia henkilöitä. Tuotantokoulumallista haluttiin kertoa myös tässä julkaisussa. Muilla paikkakunnilla toimittiin enemmän työpajalähtöisesti. Työpajalähtöisyys tarkoitti usein, että oppilaitoksen henkilökunta oli vakuutettava toiminnan hyödyllisyydestä ja siitä, että se tuo uusia mahdollisuuksia myös oppilaitoksille ja ennen kaikkea opiskelijoille. Etenkin opiskelijahuollon henkilöstö ymmärsi erilaiset oppimiympäristöt ja niiden hyödyntämisen hyvinä työkaluina kouluille. Työpajahenkilöstölle oli myös tuotava esille heidän työpajojensa ammatilliset mahdollisuudet suhteessa eri tutkintojen sisältöihin. Työvoimaviranomaiset ja muut ohjaavat tahot myös kytkettiin projektiin mukaan asiakaslähtöisyysajatuksella. 6

Alkusanat Niillä pajoilla, jotka saattoivat hyödyntää mm. oppimisen dokumentointia, valmennuksen laatu selkeästi parani projektin aikana. Työpajoilla työskentelevien jatkopolkujen kehittäminen pajoilta ulospäin on lisääntynyt muutenkin paljon. Koulutukseen ja työelämään siirtyminen helpottuvat opinnollistamisen myötä, tai ainakin opinnollistaminen on tuonut konkreettisia apuvälineitä ohjaukseen ja konkreettisia yhteyksiä pajojen ulkopuolelle. Projektin kohderyhmänä olivat ohjaavat tahot, mutta samalla voitiin seurata pajaopiskelijoiden edistymistä opinnoissaan. Nämä opiskelijoiden polut ja väylät etenivät usein hyvin moninaisten vaiheiden kautta, kiitos organisaatioiden joskus hyvinkin joustamattoman byrokratian. Esimerkiksi Työvoimalasäätiön valmentajia täytyy ihailla siitä sinnikkyydestä ja luovuudesta, millä ihmisten asioita vietiin eteenpäin. Myös ulkopuolisia työpaikkoja, yrityksiä ja esimerkiksi kunnan yksiköitä on opinnollistettu. Työpaikkojen opinnollistaminen saatiin niissä vasta alkuun, mutta tuloksena on vahva hahmotelma siitä, millaista ulkopuolisten työpaikkojen opinnollistaminen käytännössä voi olla. Tässä teoksessa tuodaan esille niitä huomioita, joita hankkeen aikana on selvinnyt. Opinnollistamisen taustafilosofiaa on hyvä ymmärtää sekä tietysti käytännön esimerkit ovat valaisevia. Teos toimii myös hyvänä keinona peilata tämän hankkeen kokemuksia omiin kokemuksiin ja käytäntöihin. Kansainvälisten mallien esittelyt tuovat myös näkökulmaa omien kokemustemme ulkopuolelta. Työpajoilla opinnollistamisen kehittäminen vaatii sitoutumista valmennustyön tavoitteisiin ja tietysti positiivista kehittämishenkeä. Oppilaitoksissa kehittyminen vaatii opiskelijalähtöistä näkökulmaa ja näkemyksen laajentamista myös oppilaitosympäristön ulkopuolelle. Onneksi näihin ajatuksiin törmäsimme jo hankkeen aikana, työtä niiltä osin riittää myös jatkossa. Haluamme kiittää kaikkia projektin varrella tapaamiamme ihmisiä, kiitos teille! Jarno Niskala, Projektikoordinaattori 7

1 Työympäristön opinnollistaminen taustaa Ammatillisten valmiuksien opiskelemiseen keskitytään perinteisesti pääasiassa ammattioppilaitoksissa, mutta myös muualla kuin oppilaitoksessa voi oppia näitä samoja valmiuksia. Kunkin alan vaadittavat ammattitaitovaatimukset on kirjattu tutkintojen perusteisiin ja oppilaitoskohtaisiin opetussuunnitelmiin. Opinnollistamisella tarkoitetaan erilaisten oppimisympäristöjen tarkastelua opetussuunnitelman ammattitaitovaatimusten valossa. Kussakin oppimisympäristössä on omat reunaehdot ja mahdollisuudet ammatillisen osaamisen kerryttämiseen. Opinnollistettaessa työympäristöä kartoitetaan näitä mahdollisuuksia ja todetaan vastaavuudet ammattitaitovaatimuksiin nähden. Ammattitaitovaatimukset ovat työelämästä lähtöisin olevia vaatimuksia, jotka alan opetukselle on asetettu. Vaatimukset ovat luettelo niistä osaamisista, joita kunkin ammattialan osaamisalueen hallitsevan odotetaan osaavan. Opinnollistaminen tarkoittaa ammattitaitovaatimusten eli ammatillisen osaamisen hankkimismahdollisuuksien kartoittamista, sekä niiden tunnistamista ja todentamista. Päämääränä on selvittää muun kuin oppilaitoksen mahdollisuuksia toimia ammatillisena oppimisympäristönä sekä tunnistaa ja tunnustaa käytännössä opittujen taitojen vastaavuus ammattitaitovaatimuksiin nähden. Oppimisympäristön näkeminen osaamisten kautta ohjaa ajattelua siihen suuntaan, että ei ole niinkään tärkeää, missä opitaan vaan mitä opitaan. Kun tarkastellaan osaamisia, huomataan että monia niistä voidaan oppia muuallakin kuin oppilaitoksessa. 8 Oppimisympäristöjä ovat siis tietysti oppilaitokset, mutta ammatillisella puolella myös monet työpaikat ja työympäristöt. Oppimisympäristön tunnistaminen perustuu oppilaitosten opetusta ohjaaviin valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin, koska niissä on kerrottu mitä osaamista tarvitaan milläkin alalla. Oppilaitoksilla on tutkinnon järjestämissopimuksiin nojaten oikeus määrittää henkilön osaamisen taso. Osaamisen määrittäminen tapahtuu tutkinnoin ja todistuksiin sisällytetyin arvosanoin. Oppilaitoksen antama todistus osaamisesta merkitsee muodollista pätevyyttä yleisesti työelämään, ei vain yhteen työpaikkaan. Osaamisen toteaminen muissakin oppimisympäristöissä on mahdollista, mutta ilman oppilaitoksen auktorisoitua tunnustusta osaamisen todistelu jää epäviralliseksi. Epävirallinenkin osaaminen voidaan toki osoittaa esimerkiksi työnantajalle todelliseksi. Mikäli muussa kuin oppilaitosympäristössä osaamisen toteamiselle haetaan suurempaa yleispätevyyttä ja kattavuutta, on tämä hyvä tehdä vakaalle pohjalle yhdessä oppilaitoksen kanssa.

1. Työympäristön opinnollistaminen taustaa Suomalaisen ammatillisen koulutuksen on katsottu olevan vanhastaan koulumaista ja etäistä työ- ja yrityselämästä. Suomessa koulutusta on perinteisesti toteutettu oppilaitoksen seinien sisäpuolella.(virtanen & Collin 2009, 217.) Mestari-kisälli -oppimistapa on perinteinen, mutta se on kuulunut enemmän virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Koulumaisuuteen on haettu sittemmin muutosta. Työssäoppiminen, osaamisperustaisuus ja näyttöjärjestelmät osoittavat nykyisin ammatillisen koulutuksen vahvaa työelämäkytkentää. Suomessa ammatillisen koulutuksen alisteisuus työelämän tarpeille on vahvistunut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Koulutuksellisten muutosten taustalla on nykyisin entistä markkinaehtoisempi poliittinen ohjaus. (vrt. Isopahkala-Bouret 2013, 47-62.) Koulutuksella näyttää olevan entistä enemmän välineellistä arvoa soveltuvan työvoiman kouluttamiseen työnantajille ja yksilön kannalta työpaikan saamiseksi. Ammatillisen osaamisen ja yleissivistyksen erilaisista painotuksista on keskusteltu kriittisestikin. Yhä enemmän työtehtävissä toteutettavaan koulutukseen siirryttäessä on samalla kritisoitu sivistyksellisten piirteiden katoamisesta koulutuksesta. (Pehkonen 2013, 31-46.) Etenkin esimerkiksi lisääntyneissä 1 täsmäkoulutuksissa johonkin rajattuun osaamiseen on aineksia edellämainitunlaisen kritiikin esiintymiseen. Oppiminen ja koulutus ovat perinteisesti liittyneet lapsuuteen ja nuoruuteen. Suikkasen ja Linnakankaan (2000) mukaan olemme nyt uudenlaisessa vaiheessa. Emme puhu vain elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksesta, vaan yksilön työtehtävät ja suhde arkeenkin muuttuu niin, että koulutus on läsnä koko ajan. Ihmisten pitäisi oppia jatkuvasti työssään. (Suikkanen ja Linnakangas 2000, 101). Opinnollistamisen myötä paja- 1 Oppilaitoksen sisäisen toiminnan päämääränä ja ideologiana on oppimisen tuottaminen ja yksilön kasvun tukeminen. Tätä tuotosta hyödyntämällä muut organisaatiot tai instituutiot voivat parantaa tuloksellisuuttaan, jolloin ne katsovat koulutuksen (institutionalisoidun oppimisen) tuottaneen hyötyä. Jos tätä oppimisen siirtovaikutusta (koulutustransferia) ei kyetä mittaamaan, koulutuksen väitetään olleen tuloksetonta, vaikka sen tuottama lisäarvo yksilön kasvulle saattaisi olla hyvinkin suuri. (Raivola ym. 2000, 13.) 9

1. Työympäristön opinnollistaminen taustaa opiskelu antaa eväitä tähän jatkuvaan oppimiseen myös niille, jotka eivät varsinaisesti toimi ammatissa tai eivät opiskele oppilaitoksen koulutusohjelmissa. Pajaopiskelun kautta myös varttuneemmalla iällä olevat ihmiset voivat hakea vauhtia ammatillisiin pyrkimyksiin ja parantaa omaa asemaansa elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Ajatus elinikäisestä oppimisesta kuvastuu työntekijöille järjestetyissä ammattitaitoa täydentävissä ja ylläpitävissä koulutuksissa. Oman alan kehitystä ja toimintaympäristön muutoksia pyritään hallitsemaan kouluttamalla henkilökuntaa. Organisaatioiden voi katsoa itsessään huolehtivan houkuttelevasta työilmapiiristä järjestämällä työntekijöille oppimismahdollisuuksia. Janne Mariniemi ja Terho Pekkala artikkelissaan viittaavat oppimiseen panostamisen tärkeyteen työpaikoilla. He ovat sitä mieltä, että työpaikoilla usein kyse ei ole ensisijaisesti rahasta tai palkasta, vaan kulttuurista, jossa ihminen voi kasvaa (Mariniemi ja Pekkala 2005, 122). Tätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista voidaan pitää lähinnä ammatillisen kasvun ja ammattialaan liittyvän sivistyksen kohottajana. Työpajatyössä ammattialaan liittyvien koulutusmahdollisuuksien parantuminen opinnollistamisen myötä on niin ikään tukenut pajan ammatillistumista ja henkilökunnan sekä pajaopiskelijoiden itsetuntoa. Toisin sanoen opinnollistaminen on tukenut pajoilla olevien ihmisten ammatillista kasvua. Työssäoppiminen ja -opiskelu voi siis tarkoittaa tutkintojen perusteissa mainittujen sisältöjen opiskelua työpaikoilla. Tällöin kysymyksessä on oppilaitoksen aineopetusta täydentävästä tai mahdollisesti sitä korvaavasta/vastaavasta opiskelusta. Toisaalta työssäoppimisen voi ymmärtää työllistymistä tai työssä pysymistä edesauttavien taitojen oppimisena. Etenkin nuorten kohdalla työelämän perustaidot saattavat joskus olla hukassa. Varsinkin työpajoilla työelämään liittyvien perustaitojen opettelu on usein ensisijaista. Valmennustyöstä puhuttaessa työn ohessa valmentautuminen ja kuntoutuminen ovat juuri niitä menetelmiä, joita työpajoilla käytetään. Työ siis parhaimmillaan kuntouttaa ja vahvistaa ihmistä. Ihmisen kokiessa oman tekemisensä merkityksellisenä, myös omaan minuuteen alkaa tulla enemmän positiivisen kokemisen tuntemuksia. Työpajoilla nähdään työn merkitys, se on paljon enemmän kuin työn tuloksena syntynyt materiaalinen tuotos. Anna Kapanen on toimittamassaan tutkimuksessa (2010, 93) määritellyt haastatteluin työpajapedagogiikan käsitettä. Hänen mukaan työpajapedagogiikkaa ei yksiselitteisesti yhdistetty opintojen suorittamiseksi työpajalla, vaan haastattelujen perusteella työpajapedagogiikan lähtökohtana pidettiin nuoren elämänhallinnan tukea. Perinteisen koulutusjärjestelmän ja työpajojen pedagogiikan välillä on siis nähtävissä eroa. Kapasen haastattelututkimus tukee myös Uusi Väylä Ammattiin hankkeen kokemuksia, joissa opiskelua koskevat ongelmat useimpien kohdalla liittyivät muihin kuin varsinaisiin oppimisvaikeuksiin. Pedagogista edistystä lähdettiin pajalla useimmiten juuri hakemaan kuntoutumisen ja valmentautumisen näkökulmasta. Tämä on sikäli selvääkin, kun ajatellaan mitä tarkoitusta varten useimmat työpajat ovat olemassa. 10

1. Työympäristön opinnollistaminen taustaa Tutkintojen uudistukset ja erilaisten koulutusmuotojen käyttöönotto noudattavat tietynlaisia poliittisia tavoitteita. Koulutuspoliittisessa keskustelussa ovat esillä erilaiset ulkomaiset käytännöt, joista omaksutaan malleja myös Suomeen. Tässä julkaisussa tutustutaan muutamiin ulkomaisiin esimerkkeihin työpajatoiminnasta ja opiskelusta. Kansainvälisyys ja eri maissa hankitun osaamisen tunnistaminen ovat nyt myös ajankohtaisia kysymyksiä, kun opintosuoritusten eurooppalaista siirtojärjestelmää (ECVET) ollaan ottamassa käyttöön Suomessa. 11

2 Vaihtoehtoisena oppimisympäristönä työpajat Ensisijaisia muodollisia oppimisympäristöjä ovat koulut ja oppilaitokset. Merkittävänä tekijänä oppimisen kannalta nähdään järjestetty opetus ja ohjaus. Jos ajatellaan mahdollisia muita oppimisympäristöjä, esimerkiksi työpaikkaa, ohjaukseen ei välttämättä ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Työpajat sosiaalisen työllistämisen ja kuntoutuksen toteuttajina vertautuvat monilta osin työpaikkoihin, ainakin oppimisnäkökulmasta, koska molemmissa asioita opitaan käytännön työn kautta. Työpajaympäristössä on lisäksi tarjolla ohjausta ja valmennusta. Ohjauksen ja työn yhdistävistä työpajoista on siten mahdollista kehittyä merkittäviä ja tavoitteellisia opinto- / työelämäpolkuja edistäviä oppimisympäristöjä. Samuel Juntunen opinnäytetyössään viittaa Anna Kapasen (2010, 41) tekstiin, jossa todetaan, etteivät työpajat ole oppimisympäristöinä uusia. Ne ovat toimineet useilla paikkakunnilla yli 20 vuotta, mutta suhtautuminen työpajoihin mahdollisina oppimisympäristöinä ja erityisesti vaihtoehtona ammatillisten opintojen suorittamiselle on kuitenkin varsin uutta. Juntunen toteaa, että opinnollistamistyö edellyttää työpajaympäristön katsantokannan laajentamista nykyisestä elämänhallintaan painottuvasta kuntoutus- ja valmennustyöstä kohti muita nykypäivän työelämässä vallitsevia realiteetteja, joihin kuuluu koulutuksen hankkiminen. (Juntunen 2012, 6.) Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijat suorittavat perustutkintonsa kolmessa vuodessa mikäli opintojen suorittamiseen ei tule häiriöitä. Tarvittaessa opiskelijaa ohjataan oppilaitoksessa myös erilaisilla järjestelyillä ryhmäopetuksen rinnalla. Joskus oppilaitoksessa tarjottava tuki ei kuitenkaan jostain syystä riitä, ja näihin tilanteisiin on etsitty ratkaisua käytännön työtoiminnan ja arjenhallinnan tukemiseen painottuvilta työpajoilta. Työpajojen vahvuutena ovat ohjaus, tukitoimet ja luonteva verkostoituminen tarvittavien tahojen kanssa. Oppilaitoksen kanssa yhteistyössä toimittaessa moniammatillista tukea tarjoamalla vahvistuvat opiskelijan mahdollisuudet ammatinhankintaan. Opinnollistaminen helpottaa vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä osaamisen näkyväksi saattamista ja arviointia. 12 Suomeen 1980-luvun alussa perustetuilla työpajoilla pajatoiminta oli aluksi lähinnä nuorisotyön väline, jonka avulla etsittiin uusia ratkaisuja nuorison koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymisen ongelmiin. Työpajatoimintaa on kehitetty muuttuneiden tarpeiden mukaan, ja nyt monet työpajat tarjoavat palveluja kaiken ikäisille valmentautujille. Työpajoille tullaan useimmiten työ- ja elinkeinotoimiston, työvoiman palvelukeskuksen, kunnan sosiaalitoimen, oppilaitoksen tai jonkun

2. Vaihtoehtoisena oppimisympäristönä työpajat muun tahon lähettämänä. Työpajoille ohjautuvan henkilön ikä, työmarkkinaasema, mahdollinen vamma tai sairaus vaikuttaa siihen millaista valmennuspalvelua hänelle tarjotaan. Työpajoissa palvelut räätälöidään valmentautujien tarpeiden mukaan, ja valmennuksessa edetään aina asiakkaan ehdoilla. Työpajojen henkilökunnalta edellytetään vankkaa työ- ja yksilövalmennuksen osaamista sekä yhteistyötä kentän muiden toimijoiden kanssa. Työ- ja yksilövalmennuksen ohella useat pajat tarjoavat myös kuntoutuspalveluja sekä työ- ja toimintakyvyn arviointiin liittyviä palveluja. Työpajojen tarjoaman työ- ja yksilövalmennuksen tavoitteena on asiakkaan kuntoutusprosessin sekä työhön tai koulutukseen pääsyn tukeminen. Suomessa kuntien, säätiöiden, erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen ylläpitämillä työpajoilla on vuosittain 10 000-20 000 valmentautujaa. (Työpajatieto.) Työpajan fyysisen ympäristön sekä moniammatillisen metodin avulla pyritään vaikuttamaan yksilön työmarkkina- ja koulutusaseman paranemiseen. Työpajojen menetelmiksi ovat käytännön työn tekemisen ohella vakiintuneet työvalmennus ja yksilövalmennus. Työvalmennuksen avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista, kun taas yksilövalmennuksella tuetaan toimintakykyä ja arjenhallintakyvyn kehittämistä. Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantamaan yksilön kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön sekä parantamaan hänen arjenhallintataitojaan. Yleisellä tasolla voidaan todeta, ettei työpajojen ohjaus ole oppilaitoksen opetusta korvaavaa. Työpajoilla tapahtuva ohjaus on nähtävä pikemminkin oppilaitoksen opetusta ja ohjausta täydentäväksi. Työpajatoiminta tarjoaa myös vaihtoehtoisen väylän koulutukseen, esimerkiksi mikäli koulunkäynti on keskeytynyt, ei ole mielekästä tai siihen ei ole edellytyksiä. Työpajat tarjoavat nimenomaan oppilaitosten palveluja täydentäviä ratkaisuja niiltä osin kuin oppilaitoksessa katsotaan tarpeelliseksi. Juntusen (2012) mukaan osapuolten olisi hyödynnettävä juuri niitä vahvuuksia, joita niillä lähtökohtaisesti on. Edelleen hän jatkaa, että työpajat 2 keskittyvät erityiskysymyksiin ja erityisongelmiin. Työpaja voi auttaa ongelmissa ja paikata puutteita, joita oppilaitoksessa koetaan opiskelijoiden ohjauksessa. Vaikka työpajaympäristö tarjoaakin avun vain marginaaliselle ryhmälle opiskelijoita, syrjäytymisen ehkäiseminen ja vaihtoehtoisten opintopolkujen löytäminen myös heille on kokonaisuuden toimivuuden kannalta tärkeää puhumattakaan yksittäisten henkilöiden kannalta. Syrjäytymistä ehkäisevät rakenteet yhteiskunnassa voidaan katsoa vahvasti oikeutetuiksi moraaliselta, mutta myös taloudelliselta kannalta. 2 Työpajoilla yleensä henkilöstön resursointi 2-3 valmentajaa 20 valmentautujaa kohti kun taas oppilaitoksessa opettajat vastaavat yksin 20 opiskelijan opetuksesta. Haastattelututkimuksen perusteella käy ilmi, että työpajalla on ollut mahdollisuus tarjota jotain sellaista, johon oppilaitoksella ei juuri sillä hetkellä ole ollut mahdollisuutta. (Juntunen 2012, 7.) 13

2. Vaihtoehtoisena oppimisympäristönä työpajat Oppilaitos Opetussuunnitelmat, opintosuunnitelma Lukujärjestys Opetus ja pedagoginen osaaminen Opiskelijahuolto opiskelun tukeminen Ammattiaineet ja yleisaineet, teoriatieto, työssäoppiminen Todistukset, opintokortit Näytöt Työpaja Valmennussuunnitelma Työjärjestys Työvalmennus / työnohjaus Yksilövalmennus Henkilökohtainen tuki Arjen-/elämänhallinnallisten ongelmien ratkaisu Moniammatilliset verkostot Jatkosuunnitelmien tekeminen Työtodistukset ja osaamistodistukset Ammatillisten taitojen ja työelämän pelisääntöjen oppiminen Pajaopiskelu Yhdistetään oppilaitoksen ja työpajojen vahvuudet Opetussuunnitelmat työympäristössä HOPS Ohjaaminen ja valmennus Ratkaisuja opiskeluongelmiin Työssäoppiminen Näytöt pajalla tai koulussa Osaamisen dokumentointi -osaamistodistukset 14

3 Tornion Työvoimalasäätiön malli 3 Tornion Työvoimalasäätiön malli Opinnollistamistoimintaa on systemaattisesti kehitetty ESR-rahoitteisten Uusi Väylä Ammattiin ja Uusi Väylä Ammattiin 2 hankkeiden vetämänä. Tämä selvitys on tehty Kemin ja Tornion alueen työpaja-oppilaitos -yhteistyössä syntyneen tiedon pohjalta. UVA2-hankkeen aikana myös monilla muilla paikkakunnilla toimivat osatoteuttajat ovat tehneet kehittämistyötä enemmän työpajalähtöisesti. Esimerkiksi Seita-säätiö Sodankylässä on toteuttanut opinnollistamista periaatteessa samantyyppisesti kuin on toimittu Meri-Lapissa. Meri-Lapin alueella monipuolista ammatillista koulutusta tarjoaa Ammattiopisto Lappia ja sosiaalisena palveluna työtoimintaa tarjoavat muiden muassa Tornion Työvoimalasäätiön ja Meri-Lapin Työhönvalmennus -säätiön työpajat. Oppilaitoksen ja pajojen yhteistyönä on toimintaa kehittämällä hyödynnetty olemassa olevia resursseja ammatinhankkijoiden hyödyksi niissä tilanteissa kun tyypillinen opiskelupolku ei toimi tai ole mahdollinen. Joillakin pajoilla työtoiminnassa on mahdollisuus oppia hyvin kattavasti alan perustutkintoa vastaavia sisältöjä, ja joidenkin perustutkintojen sisältöjä voi koostaa pienemmissä osissa ja mahdollisesti useamman pajan työtoimintaa hyödyntämällä. Yhteistyössä tehtyjen suunnitelmien pohjalta rakentuvat sisällöt usein niihin tarpeisiin, joita tilanteesta ja tarpeesta riippuen vaihtoehtoiselta oppimisympäristöltä odotetaan. Työpajatoiminta tarjoaa Meri-Lapin pajoilla mahdollisuuden ohjattuun työskentelyyn erilaisissa ammatillisissa tehtävissä, ja on työhönvalmennusta tuotannollisen työn yhteydessä. Työtehtävät ovat pääasiassa erilaisia tilaustöitä ja palveluja, tuotteita valmistetaan myös säätiöillä myytäviksi. Työtoiminnan tavoitteena on yksilön elämän kokonaisvaltainen tukeminen ja työelämään kiinnittäminen tarjoamalla asiakaslähtöisesti räätälöityjä valmennus-, kuntoutus- sekä muita tukipalveluja. Meri-Lapin alueella ammatillisen koulutuksen hankkimisen tukemiseksi on säätiöiden työpajojen työtoimintoja opinnollistettu yhteistyössä Ammattiopisto Lappian kanssa. Työpajoilla on verrattu perustutkintojen opetussuunnitelmiin kirjattuja ammattitaitovaatimuksia pajoilla tehtäviin työtoimintoihin, ja dokumentoitu sen perusteella mitä ao. alan ammattitaitovaatimuksia voi oppia työtoimintaan osallistumalla. Näin on kartoitettu pajojen mahdollisuudet toimia paikallisina vaihtoehtoisina oppimisympäristöinä. Työpajalla valmentautujan tukena ovat työ- ja yksilövalmentajat, jotka tarjoavat räätälöidyn suunnitelman mukaan sovittua palvelua. Meri-Lapin alueella toimivissa Ammattiopisto Lappian yksiköissä tarjotaan laaja valikoima 15

3 Tornion Työvoimalasäätiön malli erilaisia perustutkintoja. Säätiöiden pajoilla on löydetty oppimismahdollisuuksia jopa joillekin sellaisille aloille, joita vastaavia työpajoja ei säätiöllä varsinaisesti ole. Näiden ammattitaitovaatimusten mukaisia sisältöjä on mahdollisuus oppia muiden monipuolisten työtoimintojen yhteydessä, kuten esim. matkailualan sisältöjä keittiöllä, ryhmäohjauksessa ja retkien järjestelyssä. Opinnollistaminen työpajoilla selkeyttää työpajatoiminnan sisältöä niin, että työtehtävien oppiminen on hyödynnettävissä valmentautujan urapolulla jatkossa joko opinnoissa tai työelämässä. Työpajojen työtoiminta on rinnastettavissa työelämään, ja ammatillisten taitojen ohella työelämässä tarvitaan säännöllisyyttä, omaaloitteisuutta ja vastuullisuutta, joihin työpajoilla totuttaudutaan ohjauksen ohessa. Työtoiminnan käytännön ohjauksessa kyetään ottamaan huomioon yksilöllisemmin erilaiset tarpeet kuin yhteisillä tavoitteilla etenevässä ryhmässä oppilaitoksessa. Työtoiminnassa tavoitteet asetetaan räätälöidysti ja erityistarpeet huomioiden. 16

3 Tornion Työvoimalasäätiön malli Tornion ja Kemin työpajoilla tukea tarjotaan seuraavien alojen oppimis- ja työympäristöissä: Audiovisuaalinen viestintä Prosessiteollisuus Elintarvikeala Tekstiili- ja vaatetus Luonto- ja ympäristöala Logistiikka Sosiaali- ja terveysala Yksilövalmennus Työvalmennus Autoala Tietojenkäsittely Koti- ja puhdistuspalvelu Opiskelija Matkailu Kiinteistöala Opiskelijahuolto, opettajat Puuala Rakennusala Catering Kone- ja metalli Liiketalous ICT Kaivosala Suunnitteluassistentti Käsi- ja taideteollisuus Pintakäsittely Kuvallinen ilmaisu 17

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä 3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä reittejä työelämään Työpajatoimintaa hyödynnetään monin tavoin tukitoimena työllistymisen polulla. Nyt työpajojen opinnollistaminen on tuonut ammatin hankkimisen tukemiseen enemmän kattavuutta. Kemissä ja Torniossa työpajojen opiskelumahdollisuuksia hyödyntäneistä opiskelijoista ¾ ohjautui muualta kuin ammattioppilaitoksista. Ammattioppilaitoksessa kirjoilla olevat ovat voineet hyödyntää alueen työpajoja perustuen säätiöiden ja oppilaitoksen sopimukseen. Uusi Väylä Ammattiin-hankkeessa on hahmoteltu reittejä, joiden käytettävyyttä on punnittu ja hyödynnetty tapauksista riippuen ammatillisen tutkinnon hankkimisessa tai työllistymisen edistämisessä. Ammatillisen osaamisen hankkiminen ei ole aina perinteisen selkeä peruskoulu ammatillinen koulutus työelämä linja. Harvoin pääsee työhön myöskään ilman ammatillista koulutusta, vaan tilanteesta ja tarpeesta riippuen oppiminen voi tapahtua räätälöidyllä tavalla sekä oppimisympäristön, etenemisjärjestyksen että opiskelumuodon suhteen. Työpajoilla oppiminen kirjataan ja osoitetusta osaamisesta koostetaan dokumentti, osaamistodistus. 1 Peruskoulusta työpajan kautta ammattioppilaitokseen - Esimerkiksi kun opiskelija hakeutuu peruskoulun jälkeen opiskelemaan, mutta ei tule valituksi - Erityisen tuen tarve voi olla tiedossa jo peruskoulussa, työpajaa voi hyödyntää jo peruskouluaikana - Opiskelijalla voi olla epätietoisuutta omasta alasta, opiskelija hakee ammatillista osaamista työn kautta ennen oppilaitokseen siirtymistä Peruskoulu 1 Ammattioppilaitos 1 Työpaja 18 Työelämä

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Jos opiskelemaan hakeutuminen tuottaa hankaluuksia, opiskelijan erityisen tuen tarve on tiedossa tai opiskelija haluaisi tutustua johonkin ammattialaan selvittääkseen mikä olisi itselle sopiva, voidaan näissä tilanteissa hyödyntää opinnollistettua työpajaa. Työhön ja alaan tutustuminen on mahdollista työpajoilla kuten muillakin työpaikoilla esimerkiksi työharjoitteluna/-kokeiluna työvoimatoimiston kautta. Työpajoilla työtehtäviin ohjauksen lisäksi tarjotaan tavallisista työpaikoista poiketen tarvittaessa tukea esim. arjenhallintaan. Uraohjausta voidaan tarjota moniammatillisesti, tuetaan esimerkiksi vaihtoehtoisia reittejä ammatillisen koulutuksen hankkimiseen. 2 Ammattioppilaitoksesta työpajalle - Oppilaitoksesta opiskelija siirtyy työpajalle pajaopiskelijaksi (sopimuksellista) - Opiskelijahuolto määrittänyt erityisen tuen tarpeen - Yhteinen tapaaminen, jossa työ- ja yksilövalmentaja sopivat opettajan / opiskelijahuollon kanssa pajalle siirtymisen käytännöistä. Määritetään sen hetkinen tilanne ja pajajakson tavoitteet. Määritetään ohjauksen tarve ja henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka mukaan pajalla toimitaan. Ammattioppilaitos 2 Työpaja Työelämä Ammattioppilaitoksen opiskelijahuolto pyrkii huolehtimaan opiskelijoiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Mikäli opiskelijoilla on hankaluuksia, jotka estävät tai haittaavat opiskelua oppilaitoksessa, on ammattioppilaitoksen työpajayhteistyö yksi mahdollisuus opiskelijahuollolle vaikuttaa tilanteeseen. Hankaluudet näkyvät usein runsaina poissaoloina, ja tällöin oppilaitos voi tarvittaessa esittää opiskelijalle opintojen suorittamispaikan vaihtoa koulun ulkopuoliseen työympäristöön. Tämä vaatii vielä opiskelijan oman sitoutumisen, jonka aste saattaa opiskelijoilla toki vaihdella. Työpajatyön ja pajaympäristön luonteesta johtuen työpajoilla on erityiset mahdollisuudet myös yrittää sitouttaa henkilöä. Tätä tukee työpajahenkilöstön hyvä verkostoituminen alan ammattilaisten kanssa niin työpajan sisällä kuin ulkopuolellakin. Esimerkiksi etsivä nuorisotyö voi olla apuna etenkin alkuvaiheessa. 19

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Mahdollisimman oikea-aikainen puuttuminen opiskelussa ilmeneviin ongelmiin tai niiden aiheuttajiin olisi ideaalitilanne. Oikea-aikaisuus tarkoittaa useissa kärjistyneissä/kärjistyvissä tapauksissa sitä, että asioihin puututaan tarpeeksi aikaisin. Tämä vaatii oppilaitoksen henkilökunnalta aikaa ja mahdollisuutta huomata ongelmien merkit jo ennen kuin ne johtavat yhä suurempiin poissaoloihin ja kenties opintojen keskeyttämiseen. Ongelmat voivat johtua esimerkiksi oppimisvaikeuksista, kiusaamisesta, päihteistä, terveysongelmista tai muista elämäntilanteen hankaluuksista kotona ja koulussa. Usein ongelmat kasaantuvat, yksi ongelma aiheuttaa toisen jne. Ennen työpajajakson aloittamista oppilaitoksen opetus- tai opiskelijahuoltohenkilöstö ja työpajan ohjaushenkilöstö keskustelevat mahdollisuuksista, jotka työpajajakso tarjoaisi opiskelijan tilanteeseen. Samalla tehdään pajaopiskelua koskeva sopimus, koska jakson sisällöistä ja tavoitteista on hyvä sopia kirjallisesti. Henkilökohtaisen elämänhallinnan tai oppimisen muihin hankaluuksiin kohdistuvat tukitoimet pyritään selvittämään sekä yksilö- että työvalmennuksen osalta, kuten myös pajan fyysisen ympäristön mahdollisuudet. Henkilökohtainen opintosuunnitelma on helpompi tehdä mikäli kunkin pajan yleiset puitteet ja toimintatavat ovat jo lähettävän tahon tiedossa (vrt. oppimisympäristön tunnistus ja aiemmat kokemukset pajajaksoista). Tapaus 1. Opintojen loppuvaiheessa oleva opiskelija ei ollut löytänyt työssäoppimispaikkaa ja oli kokenut hankaluuksia opinnoissaan. Opiskelijalle tarjottiin mahdollisuutta mennä työpajalle suorittamaan työssäoppimista. Opiskelijalle räätälöitiin työtehtävät ja ohjaus siten, että ne vastasivat kattavasti alan työtehtäviä. Alkuvaiheen hiljainen opiskelija osoittautui erittäin motivoituneeksi ja selvisi annetuista tehtävistä erittäin hyvin, paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Aiemmin oppilaitoksessa ilmenneet ongelmat eivät näkyneet pajaympäristössä mitenkään. Opiskelijan kommentti täällä minua on kohdeltu ensi kertaa ihmisenä kuvastaa sitä onnistumista, jonka ympäristön vaihdos sai aikaan. Opiskelija suoritti ammattiosaamisen näytöt työpajalla. Pajajakson lopussa opiskelija sai tutkinnon vaatimukset täyteen ja valmistui. 20

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä 3 Opiskelija keskeyttää opinnot - Opiskelut eivät syystä tai toisesta edenneet ja opinnot keskeytyvät - Usein työttömäksi työnhakijaksi - Käytettävissä olevin tukitoimin on oppilaitoksessa pyritty tukemaan opiskelua (ongelmiin pyritty etsimään ratkaisua kun ne on huomattu) esim. työpajajakson hyödyntäminen. - Oppilaitos yhteydessä esimerkiksi etsivään nuorisotyöhön jos syrjäytymisvaara - Oppilaitos voi olla mukana järjestelyissä siinäkin vaiheessa kun opiskelija siirtyy työpajalle esim. sosiaalitoimen lähettämänä 3 TE-toimisto Ammattioppilaitos Työpaja 3 Sosiaalitoimi KELA Työelämä Keskeyttäminen voi olla ns. positiivinen keskeyttäminen, jolloin opiskelija siirtyy esimerkiksi työelämään. Negatiiviset keskeyttäjät ovat kuitenkin sitä kohderyhmää, jotka voivat erityisesti hyötyä työpajan tuesta. Joskus opiskelija keskeyttää opinnot, vaikka ilmenneisiin ongelmiin etsittäisiinkin ratkaisua, opiskelu on vain jostain syystä mahdotonta tai sitten opintojen keskeyttäminen tapahtuu ilman syytä. On tärkeää, että vastaavat opettajat kiinnittävät huomiota poissaoloihin ajoissa. Joskus poissaoloja voi kertyä niin paljon, että opintojen jatkaminen on kyseenalaista, vaikka tilanne huomattaisiinkin ennen kuin opiskelija laitetaan pois koulun kirjoilta. Keskeyttämisen syyt ovat moninaiset, ja tukiverkoston olisi pyrittävä tarttumaan niihin mahdollisuuksien mukaan ajoissa. Työpajat tukevat opinnollistetulla työtoiminnallaan ja ohjauksellaan opintonsa keskeyttänyttä myös myöhemmässä vaiheessa, kun opiskelija on itse valmis ammatin hankintaa edistävään yhteistyöhön. 21

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Tapaus 2. Opiskelijalle oli kertynyt poissaoloja oppilaitoksessa. Opiskelijahuoltoryhmä ohjasi opiskelijan pajajaksolle. Työpajan kanssa haettiin yhdessä ratkaisua motivaatioongelmiin. Pajajakso meni kohtuullisen hyvin, mutta sielläkin tuli poissaoloja. Lukuisissa yksilökeskusteluissakaan ei oikein selvinnyt, miksi henkilöllä ei ollut kunnollista motivaatiota opintojen edistämiseen tai säännölliseen työssäkäyntiin. Opiskelijan opintosuunnitelman mukaan hänen oli tarkoitus jatkaa pajajakson jälkeen oppilaitoksessa. Pajajakson loputtua opiskelija myös itse lupautui yrittämään opintojen jatkamista oppilaitoksessa, mutta niin kuitenkin kävi, että opinnot keskeytyivät. Tässä esimerkki siitä, etteivät tukitoimet aina tuota niitä välittömiä tuloksia mitä tavoitellaan, joskus opiskelumotivaation estävien asioiden hoituminen on aikaa vievää. 4 Työtön työpajalle - Te-toimistosta asiakas ohjautuu pajajaksolle (esim. työkokeilu) - Sosiaalitoimiston tai KELA:n kustantamana työpajalle - Työpajalla asiakas voi tutustua uuteen alaan ja sen jälkeen voidaan miettiä mahdollisia opintoja Virkailija tiedostaa mahdollisuuden opintojen jatkamiseen pajalla, vaikkei opiskelu olisikaan varsinaisesti ensisijainen palvelu. Pajalle lähettävä taho ottaa huomioon opintojen mahdollisen jatkumisen pajaopiskeluna ja siihen liittyvät kustannukset. Pajaopintoja voidaan tehdä systemaattisesti kiinteässä yhteydessä oppilaitokseen ja sopia suoritusten mahdollisista tunnustamisista. Henkilökohtainen opintosuunnitelma voi tällöin sisältää myöhemmin paluun oppilaitokseen tai pyrkimyksen tehdä vaikkapa tutkinto loppuun työpajalla. Pajaopintoja voidaan tehdä myös keräämällä osaamistodistukseen pajalla osoitetut taidot ilman oppilaitoksen/opettajan konsultointia. TE-toimisto Ammattioppilaitos Työpaja 4 Sosiaalitoimi KELA Työelämä 22

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Avoimille työmarkkinoille sijoittumiseen on työpajalla mahdollisuus saada tarvittaessa valmennusta. Työpajalle voidaan ohjautua esim. Te-toimiston, sosiaalitoimiston tai KELA:n kautta. Työpajajakso toimii monenlaisena tukena työllistymispolussa. Työllistymispolku voi sisältää valmentautumista työelämän pelisääntöihin, henkilökohtaisten ongelmien hallintaa, työkokemuksen hankintaa, kouluttautumista, työnhaun opettelemista yms. Useimpiin näihin työllistymispolun eri vaiheisiin saa eväitä ja tukea työpajajaksolta. Opinnollistettu työpaja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi sellaisille, joiden opinnot ovat keskeytyneet tai sellaisille, jotka pyrkivät kartuttamaan osaamista jollekin uudelle alalle, tutustumaan johonkin alaan tai muuten saamaan varmistusta omasta ammattialasta. Tapaus 3. Kuntouttavan työtoiminnan asiakas kertoi, että oli aloittanut opinnot jo useita vuosia sitten. Hän yritti paljon myöhemmin vielä jatkaa oppilaitoksessa, tällöin hän oli jo ollut työpaja-asiakas. Henkilö pääsi oppilaitokseen, mutta pian totesi, ettei opiskelusta tule mitään ja palasi työpajalle. Työpajojen opinnollistamista oli näihin aikoihin aloiteltu ja opinnollistetun pajan mahdollisuuksia edistää tämän henkilön opintoja alettiin selvittää. Opettajan kanssa tehdyn räätälöidyn henkilökohtaisen opintosuunnitelman turvin työpajalla tehtiin puuttuvia työtehtäviä ja saavutettiin vaadittuja ammattiosaamisia. Opiskelija motivoitui selvästi pajaopiskelun tavoitteellisuudesta, esimerkiksi luvattomat poissaolot jäivät melkein kokonaan pois. Lopputuloksena oli, että opiskelija sai tutkintotodistuksen ja valmistui. 5 Työpajalta ammattioppilaitokseen Oppilaitoksen kirjoilla oleva opiskelija suorittaa pajaopintoja Jos oppilaitoksessa opiskelu ei jostain syystä onnistu, on opiskelijalla tarvittaessa mahdollisuus suorittaa osia opinnoista työpajalla vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä (vrt.reitti 2). Työpajajakson jälkeen oppilaitoksen kirjoilla oleva pajalla opintojaan suorittava opiskelija palaa yleensä oppilaitokseen. Tilanteesta riippuen voidaan päätös oppilaitokseen palaamisesta tai jakson jatkamisesta tehdä yhdessä valmentajan ja opettajan /oppilaitoksen kanssa. Paluu oppilaitokseen tapahtuu yleensä määräaikaisen pajajakson lopuksi tai muutoin mikäli katsotaan kykeneväksi takaisin kouluun. Valmentautuja hakeutuu oppilaitokseen Pajalla valmennuksessa oleva henkilö hakeutuu oppilaitokseen tai oppilaitoksen kirjoille tekemään loppuun keskeytyneitä opintoja orientoiduttuaan asiaan, tai hakeutuu opiskelemaan aivan uutta alaa. Paluu voi tapahtua joko pajaopiskelun ja systemaattisen oppisisältöjen keräämisen pohjalta tai pajalla uuteen alaan tutustumisen seurauksena. 23

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Valmentautuja koulutuskokeiluun Pajalla valmentautuja ohjautuu kiinnostukseen ja ammatinvalinnanohjaukseen perustuen oppilaitokseen koulutuskokeiluun. Ammattioppilaitos 5 Työpaja Työelämä 6 Työpajalta työelämään - Työpajalla suunnitelmien mukaan valmentautunut työllistyy - Pajatyöskentelyssä täydentyvät puuttuvat taidot - Ohjaaja kirjaa osaamistodistukseen ammatillisen osaamisen - Valmentautuja voi olla ulkopuolisessa työharjoittelussa ja työllistyä - Valmentautuja/opiskelija suorittaa opintoja ulkopuolisessa työpaikassa ja mahdollisesti työllistyy sinne (työpajan ja oppilaitoksen ohjaus). Työpaja Ammattioppilaitos 6 Työelämä Opinnollistetulla työpajalla valmentaudutaan työelämään. Suunnitelman mukaan valmentautuja vahvistaa tarvittavia osa-alueita saamansa valmennuksen ja ohjauksen avulla. Ammatillinen osaaminen vahvistuu pajatyöskentelyssä, ja muita työllistymistä edistäviä asioita valmentautuja kartuttaa työ- ja ryhmätoimintojen yhteydessä. Myös työelämästä työpajalle siirtyminen on mahdollista, esimerkiksi jos työntekijän työkykyä on tarve arvioida (mm. vakuutusyhtiöt). Opinnollistetulla työpajalla on mahdollista esimerkiksi työkokeiluun osallistumalla parantaa osaamista. 24

3.1 Erilaisia opinnollistettua työpajaa hyödyntäviä Opinnollistettu työpaja osana työllistymispolkuja Peruskoulu 1 3 Ammattioppilaitos 5 2 Työpaja 6 7 4 TE-toimisto Sosiaalitoimi KELA Työelämä 1. Peruskoulusta työpajan kautta ammattioppilaitokseen 2. Ammattioppilaitoksesta työpajalle 3. Opinnot keskeytyvät 4. Työtön työpajalle 5. Työpajalta ammattioppilaitokseen 6. Työpajalta työelämään 7. Työelämästä työpajalle Työpajalla valmentaudutaan avoimille työmarkkinoille. Tilanteesta riippuen työpajan ohjauksella ja yksilövalmennuksella edistetään mm. valmentautumista työelämän pelisääntöihin, henkilökohtaisten ongelmien hallintaa, työkokemuksen hankintaa, kouluttautumista ja työnhaun opettelemista. Valmentautuminen voi tapahtua myös yrityksessä (esim. työhönvalmennus). Opinnollistetulla työpaikalla on mahdollisuus saada ohjaajan laatima osaamistodistus niistä ammattialan osaamisista, joita työpaikassa on voinut osoittaa. Osaamistodistuksen ja mahdollisen portfolion avulla voi valmentautuja osoittaa osaamistaan hakeutuessaan työpajalta esimerkiksi osaamistaan vastaavaan työtehtävään, työkokeiluun tai oppisopimustyösuhteeseen avoimille työmarkkinoille. 25

3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen 3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen Aiemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen tapahtuvat oppilaitoksessa lain ja säädösten mukaan. Oppimisympäristön tunnistamiseen ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tai tyyliä. On tärkeä pohtia, mihin tunnistamisella pyritään, ja mikä on tunnistaminentunnustaminen toimintamallin hyödynnettävyys. Oppimisympäristön rakentuminen tunnistamisen ja todentamisen eri tapojen kautta soveltuu periaatteessa mihin oppimisympäristöön tahansa. Osaaminen voidaan siis tunnistaa ja tunnustaa. Tunnistamisen ja tunnustamisen tekee yleensä oppilaitos, joka ensin tunnistaa opitun ja sitten tunnustaa osaamista opintosuoritteiksi. Työnantajan taholta osaamisen tunnustaminen voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikan järjestymistä, tällöin ei kuitenkaan ole kysymys opintoihin liittyvästä muodollisesta tunnustamisesta. Tunnistaminen on merkittävä toimenpide myös oppimisympäristön suhteen. Tunnistaminen ymmärretään siten, että nähdään tietyssä ympäristössä tietynlainen oppiminen mahdolliseksi, ja oppimisympäristö voidaan tarvittaessa tunnustaa/todentaa. Oppimisympäristön tunnustaminen puolestaan ei ole yhtä yksiselitteinen termi. Opintojen suorittamiseen liittyvän tunnustamisen tekee oppilaitos. Oppimisympäristön mahdollisuudet voidaan periaatteessa kyllä tunnustaa etukäteen (ennen opintoja), mutta oppimisympäristön käytännön hyödynnettävyys opinnoissa riippuu esimerkiksi henkilökohtaistamiskäytännöistä ja kulloinkin käytössä olevasta ohjausresurssista yms. Siksi tuntuu järkevämmältä puhua esimerkiksi oppimisympäristön todentamisesta, mikäli yleensä on edes tarpeen miettiä tunnistamista pidemmälle meneviä termejä. Oppilaitos voi tunnistaa ja todentaa oppimisympäristön sellaiseksi, että sinne voi sijoittaa opiskelijan. Todentamisen ei kuitenkaan tarvitse olla oppimisympäristön muodollista hyväksymistä leimoineen, riittää että oppilaitos aloittaa yhteistyön ja käytäntöjen kehittämisen. Tärkeintä on, että oppimisympäristön hyödyntäminen tulee sovellettavaksi käytäntöön, eikä jää vain paperilla todetuksi mahdollisuudeksi. Kun oppilaitos tunnustaa opiskelijan osaamisen, tällöin myös oppimisympäristö tulee ikään kuin tunnustetuksi. Tunnustamisesta ei näytä olevan suurta hyötyä puhua ilman opiskelijaa. Sinänsä sekä tunnustamisen että tunnistamisen pohtiminen kertoo hyödyllistä tietoa oman organisaation mahdollisuuksista suhteessa alan koulutuksiin. Käytännössä ilman opiskelijaa voidaan helpommin toteuttaa tunnistamista. 26

3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen Käytännön esimerkkinä UVA projektin alkuajoilta voisi kertoa, että opettajan saattoi olla hyvin vaikea ymmärtää pajaympäristön tunnistamista ilman opiskelijaa. Tällöin korostettiin niitä mahdollisuuksia, joita tunnistaminen avaa tuleville opiskelijoille ja valmentautujille. Projektin kokemusten perusteella oppimisympäristön tunnistaminen nähtiin tärkeäksi vaiheeksi. Tunnistamisen kautta työympäristöä voidaan markkinoida oppimisympäristönä ja yleensäkin tullaan paremmin tietoiseksi omasta työympäristöstä. Tutkinnon ammattitaitovaatimusten tarkastelu työympäristöissä työympäristöön tutustuminen Työympäristöstä tunnistettu, tunnustettu tai todennettu oppimisympäristö oppilaitoksen asiantuntemuksella tunnistus/ tunnustus/ todentaminen 1. Työssäoppimisjaksoilla työympäristössä (esim. työpajalla) suoritetaan ammattiopintojen sisältöjä 2. Pajaopintoja suoritetaan työpajan työympäristössä 3. Opintoja suoritetaan työympäristössä oppisopimuksella käytäntö KUVA. Työympäristöjen kartoitus oppimisympäristöiksi Työssäoppimisjaksolle soveltuvat työssäoppimisympäristöt voivat olla työssäoppimisjakson tavoitteista riippuen erilaisia alalle soveltuvia työpaikkoja (käytäntö 1). Alkuvaiheen opinnoissa riittää mahdollisuus työelämään tutustumiseen ja työelämän pelisääntöjen oppimiseen, jatkossa vaatimukset työssäoppimispaikan suhteen kasvavat ammatillisten opintojen myötä. Opettaja voi tunnistaa työssäoppimispaikaksi paikan, jossa ao. jakson tavoitteet on mahdollista savuttaa. Työssäoppimisympäristön tunnistaminen on tehtävä niiltä osin, kun työssäoppimisjakson tavoitteet vaativat. Oppisopimuskoulutuksen perustana on työpaikka, joka toimii pääasiallisena oppimisympäristönä (käytäntö 3). Opiskelijan oppisopimuksen luomisen edellytyksenä on, että oppisopimustoimiston toimesta työpaikka tunnistetaan ja tunnustetaan työssäoppimisympäristöksi. Työnantaja on vastuussa oppimismahdollisuuksista, ja oppimisympäristön tunnistaminen pohjautuu työnantajan antamaan tietoon. Työpaikalla tu- 27

3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen lee oppilaitoksen vaatimusten mukaan olla [...] koulutuksen ja tutkinnon tavoitteiden kannalta laadultaan ja laajuudeltaan riittävää tuotantotoimintaa ja työvälineistöä. Lisäksi työpaikalla tulee olla ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan sellainen henkilö, joka voi toimia oppisopimusopiskelijan vastuullisena kouluttajana ja joka on halukas tähän tehtävään. (www.lappia.fi.) Oppimisympäristön tunnistamistarvetta on myös työhallinnon, koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhteistyönä järjestämissä koulutuksissa. Pajaympäristöjen tai muiden mahdollisten oppimisympäristöjen tunnistaminen tapahtuu samoin perustein kuin perinteisten työssäoppimis- ja oppisopimuspaikkojen kanssa (käytäntö 2). Tunnistaminen tehdään olemassa olevin kriteerein, mutta pajaympäristössä otetaan lisäksi huomioon ympäristön hyödynnettävät erityispiirteet. Näihin huomioitaviin erityispiirteisiin kuuluu työpajahenkilöstön tarjoama ohjausresurssi ja mahdollisuus saada elämänhallinnallista tukea työn ohessa. Tämä työpajan sosiaalisen työllistämisen toimintaperiaate tuo paljon lisäarvoa verrattuna muuhun perinteiseen työssäoppimiseen. Työpajoilla ihmisen kokonaisvaltaisen kuntoutumisen ja kehittymisen nostaminen keskiöön auttaa sellaisia, jotka tukea tarvitsevat. 28

3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen Seuraavassa on käsitelty opinnollistamista pajaympäristöissä. Kehitetty opinnollistamisen malli (kuva vaiheista) ja sen soveltaminen käytäntöön kehittyvät jatkuvasti kun pajaopiskelua toteutetaan. Pajalähtöisen opinnollistamisen vaiheet Valmistelevat toimet pajalla - keskustelu henkilökunnan kanssa - tutustuminen pajoihin ja niiden mahdollisuuksiin - alustava tutustuminen tutkintoihin ja aloihin - pajahenkilöstö tutustuu tutkintoja koulutusjärjestelmiin - esimerkiksi työpaikkaohjaajakoulutus Opetussuunnitelmatyö - yksityiskohtainen tutustuminen ammattialakohtaisiin vaatimuksiin - opetussuunnitelmien tarkastelu pajoilla, verrataan pajalla tehtäviin työtehtäviin - vastaavuuksien etsiminen - dokumentointi Oppilaitosyhteyksien rakentaminen - keskusteluyhteys oppilaitokseen - yhteyshenkilöiden etsiminen oppilaitoksesta - järjestetään opettajille tutustumiskäyntejä pajoille ja pajaohjaajille oppilaitokseen - pajahenkilöstön ja opettajien tutustuminen toisiinsa - pajojen mahdollisuuksien tunnistaminen - todentaminen - sopimuksen tekeminen Pajaopiskelija työpajatyöhön - pajaopiskelijoiden ohjaaminen - pajaopintojen kerryttäminen - oppilaitosyhteydet ja pajaopiskelun edistäminen - haetaan jatkuvasti uusia keinoja hyödyntää pajaopiskelua ja mahdollisia uusia soveltuvia ammattialoja - verkostoyhteistyön rakentaminen Pajaopiskelija ei oppilaitoksen kirjoilla Pajaopiskelija oppilaitoksesta / oppilaitoksen kirjoilla Yhteistyö vakiintunut - Työpaja on oppilaitoksen tunnistama oppimisympäristö - Työpajalla tapahtunut oppiminen dokumentoidaan / osaamistodistus - Oppilaitos voi lähettää opiskelijan työpajalle - Työpajalla myös muulla sopimuksella oleva henkilö voi saada hyödyn oppimisestaan - Työpajalla ja oppilaitoksella on yhdessä paremmat mahdollisuudet edistää ja tukea koulutus- ja työllistymispolkuja 29

3.2 Opinnollistaminen oppimisympäristön tunnistaminen Pajaympäristön opinnollistaminen Tornion Työvoimalasäätiössä ja Meri-Lapin työhönvalmennus-säätiössä aloitettiin valmistelevilla toimilla, jolloin pajan henkilökunnan kanssa keskusteltiin ammatillisen osaamisen oppimismahdollisuuksista pajalla, sekä tutustuttiin eri alojen tutkintoihin. Työpaikkaohjaajakoulutuksen aikana selkiytyivät tutkintojärjestelmät ja syntyi myös mahdollisuus pohtia opinnollistamista omalla pajalla. Pajoilla käytiin alan tutkintoja läpi ammattitaitovaatimuksittain ja etsittiin vastaavuuksia työtehtävistä, ja asiat kirjattiin. Oppilaitoksen kanssa rakenneltiin yhteyksiä etsimällä yhteyshenkilöä ja järjestämällä opettajille mahdollisuuksia tutustua pajoihin. Pajoille kutsuttiin oppilaitoksen opettajia tutustumaan sekä toteamaan pajojen mahdollisuuksia toimia oppimisympäristöinä. Myös pajaohjaajia kävi tutustumassa oman alansa opiskelumahdollisuuksiin. Pajojen ja oppilaitoksen henkilökunnat tutustuivat toisiinsa järjestetyissä informointitilaisuuksissa ja yhteyshenkilöiden järjestämissä tapaamisissa. Tällöin usein selviteltiin yksittäisen opiskelijan mahdollisuuksia hyötyä vaihtoehtoisesta työympäristöstä. Poikkeuksena työpaikoille pajoilla työskentelyssä on mahdollisuus saada tukea hyvin yksilöllisesti. Pajojen ja oppilaitoksen yhteistyössä tuli esiin pajojen tosiasialliset ja monipuoliset mahdollisuudet tarjota vaihtoehtoinen oppimisympäristö. Opinnollistamisen käytännön lähtökohtana voi olla 1) oppimisympäristön kattava tunnistus tai 2) osittainen tunnistus. Tunnistaminen tehdään, jotta oppimisympäristö ja oppija voivat hyötyä oppimisympäristön näkyväksi tekemisestä. Tornion ja Kemin työpajaympäristöissä lähtökohtaiseksi tavoitteeksi on otettu oppimisympäristöjen mahdollisimman kattava tunnistus käytettävissä olevien opetussuunnitelmien pohjalta. Työpaja- ja projektihenkilöstön tekemälle tunnistamiselle on tarvittaessa saatu vahvistusta ammattialan opetushenkilöstöltä, jolloin opettaja on todentanut oppimismahdollisuudet ympäristössä. Osittaista tunnistusta on käytetty esimerkiksi pajoilla, joilla toiminta koostuu useiden eri alojen työtehtävistä ja vain olennaiset alat tai niiden osat on pyritty tunnistamaan. On voitu nähdä tarpeelliseksi selvittää joidenkin taitojen oppimismahdollisuudet pajalla esimerkiksi yksittäisen henkilön kesken jääneen tutkinnon suorittamisen mahdollistamiseksi. 30