NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA VIIDENTIENRISTEYKSEN POHJAVEDENOTON JAT- KAMINEN

Vastaanottaja Kankaanpään kaupunki Asiakirjatyyppi Natura-arvioinnin tarveharkinta Päivämäärä 6.3.2017 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA VIIDENTIENRISTEYKSEN POHJAVEDENOTON JAT- KAMINEN

VIIDENTIENRISTEYKSEN POHJAVEDENOTON JATKAMINEN Päivämäärä 6.3.2017 Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Jussi Mäkinen Natura-arvioinnin tarveharkinta Viidentienristeyksen pohjavedenoton jatkamisesta Työnumero 1510017050 Ramboll Niemenkatu 73 15140 Lahti P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 1.1 Hanke 1 1.2 Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta 1 1.3 Aineisto ja menetelmät 3 2. HÄMEENKANKAAN NATURA-ALUE 4 2.1 Yleistiedot 4 2.1.1 Sijainti ja alueen käyttö 4 2.1.2 Natura-alueen nykytila ja suojelutilanne 4 2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 7 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit 8 2.4 Uhanalaiset lajit ja muu huomionarvoinen lajisto 8 3. YLEISTÄ POHJAVEDENOTON VAIKUTUKSISTA 9 3.1 Pohjavedenoton vaikutus lähdevirtaamiin ja pohjaveden korkeuteen 9 3.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit pohjavedenoton vaikutusalueella 10 4. HANKKEEN VAIKUTUKSET 11 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin 11 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 11 4.3 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin 11 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 11 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 12 6. KIRJALLISUUSLÄHTEET 13

1. JOHDANTO Kankaanpään kaupungin olemassa olevalle Viidentienristeyksen vedenottamolle on myönnetty vuonna 1989 määräaikainen lupa pohjavedenottoon määrälle 3000 m 3 /vrk, joka päättyy 25.11.2017. Pysyvää lupaa jatkaa vedenottotoimintaa haetaan vesimäärälle 2000 m 3 /vrk. Viidentientienristeyksen vedenottamo sijoittuu vedenhankintaa varten tärkeälle pohjavesialueelle Hämeenkangas-Niinisalo (0221403) ja Natura 2000 verkostoon kuuluvalle Hämeenkankaan alueelle (FI2000024). Vedenottotoiminta on aloitettu ennen kuin alue on sisällytetty osaksi Natura 2000 verkostoa. Viidentienristeyksen vedenottamo on toinen Kankaanpään kaupungin vedenottamoista. Vedenottamoa tarvitaan, sillä Kankaanpään vedenkulutus on runsas 4000 m 3 /vrk ja toinen ottamo tuottaa vedentarpeesta noin 2400 2800 m 3 /vrk. Myös ottomäärät ovat kasvussa. Oman kaupungin tarpeiden lisäksi Kankaanpäällä on veden myyntisopimus kuuteen kuntaan, mikä tulee lisäämään vedenkulutusta tulevaisuudessa. Veden tarve on lähes tasaista ympäri vuoden. Vesihuollon varmistamiseksi Kankaanpää on suunnittelemassa myös kolmannen vedenottamon perustamista. Tämä Natura-arvioinnin tarveharkinta on laadittu Viidentienristeyksen vedenottotoiminnan jatkamisen lupahakemuksen tarpeisiin. Tarveharkinta Viidentienristeyksen vedenottotoiminnan jatkamisesta ottomäärälle 2000 m 3 /vrk on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä Kankaanpään kaupungin toimeksiannosta. Tarveharkinnan on laatinut FM biologi Heli Lehvola. 1.1 Hanke Viidentienristeyksen vedenottamo on olemassa oleva vedenottamo, jolle on myönnetty vedenottolupa vuonna 1989 (L-SVEO 54/1989/2, 6.11.1989) vesimäärälle 3000 m 3 /vrk. Voimassa olevan luvan aikana veden ottomäärät ovat Viidentienristeyksen ottamolla olleet vuosina 2010 2016 vuosikeskiarvona laskettuna 1490 1730 m 3 /vrk. Vedenottolupa on määräaikainen, ja se päättyy 25.11.2017. Lupapäätöksessä ei ole esitetty perusteita luvan määräaikaisuudelle. Ottamo on vuokratontilla ja vedenottolupa päättyy samana päivänä kuin Kankaanpään kaupungin vuokrasopimus vedenottamotontista, joten on ilmeistä että luvan määräaikaisuuden peruste on ollut vuokrasopimuksen määräaikaisuus. Vuokratontin määräaikaisuutta lukuun ottamatta edellytykset pysyvän luvan myöntämiseksi ovat olleet olemassa edellisessä lupakäsittelyssä. Kankaanpään kaupunki on uusinut vuokrasopimuksen vedenottotontista maanomistajan kanssa, ja hakee nyt pysyvää lupaa vedenottamolle vesimäärälle 2000 m 3 /vrk. Lisäksi lupahakemuksessa esitetään, että määräaikaisena päättyvä lupa (L-SVEO 54/1989/2, 6.11.1989) on voimassa kunnes uusi vedenottolupa on saatu ratkaistua. Viidentienristeyksen vedenottamon vettä käytetään talousvetenä kaupungin yksityistalouksissa, julkisissa laitoksissa ja alueen yritysten tarpeeseen. Lisäksi Kankaanpäällä on sopimus veden toimittamisesta seuraavien kuntien kanssa: Honkajoki, Pori (Lavia, Noormarkku), Sastamala (Kiikoinen), Siikainen, Merikarvia ja Pomarkku. 1.2 Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta Natura verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että niin kutsuttu Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Natura-verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. 1

Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsätai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet ja sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisesti muuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 :iin. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 - verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. (24.6.2004/553) Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmat eivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia on, tulee vaikutukset arvioida. Lupa voidaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä vasta kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaikutukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura 2000 -alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä sekä hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: - Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet) - Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet) - Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. 2

Natura-arvioinnin tarveharkinta Tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura - alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Tarkasteltavat luontoarvot luontodirektiivin perusteella (SAC) Natura verkostoon sisällytetyllä Hämeenkankaan alueella ovat: - luontodirektiivin liitteen I luontotyypit - luontodirektiivin liitteen II lajit 1.3 Aineisto ja menetelmät Tässä selvityksessä on arvioitu pysyvän pohjavedenoton vaikutuksia niihin Hämeenkankaan Natura-alueen (FI0200024) luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin, joiden perusteella alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura 2000-verkostoa. Hämeenkangas on sisällytetty osaksi Natura verkostoa ainoastaan luontodirektiivin (SAC) perusteella, minkä vuoksi lintudirektiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste. Selvitys on tehty olemassa olevan aineiston (Natura-tietolomake) tietojen perusteella. Arvioinnissa käytettäväksi on saatu myös alustava tiedot Natura-tietolomakkeiden päivityksistä, jotka vahvistetaan myöhemmin. Tärkeimmät arviointityössä käytetyt kirjalliset ja muut lähteet ovat: - Hämeenkankaan Natura-alueen virallinen tietolomake, 1994 - Hämeenkankaan Natura-alueen tietolomakkeen päivitystiedot ja ehdotusversio, Ympäristöministeriö 2016 - Hämeenkankaan Natura-alueen biotooppi-, puusto- ja kuviotiedot, Metsähallitus - Kuninkaanlähteen koepumppauksen Natura tarveharkinta, Ramboll 2015 - Hämeenkankaan monikäyttö- ja harjoitusalueen sekä Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, Metsähallitus 2008 3

- 2. HÄMEENKANKAAN NATURA-ALUE 2.1 Yleistiedot 2.1.1 Sijainti ja alueen käyttö Hämeenkankaan Natura-alue sijaitsee Satakunnassa Kankaanpään, Jämijärven ja Ikaalisten kuntien alueilla sijaiten lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydellä Kankaanpään kuntakeskuksesta. Alue lähes kokonaan puolustusvoimien käyttöoikeusalueena, jonka ensisijainen käyttömuoto on maanpuolustuksen harjoituskäyttö. Natura-alueelle on sijoitettu vedenottamoita ja alueella on myös maa-ainesten ottotoimintaa. Hämeenkankaalla on retkeily- ja virkistyskäytön palveluvarustusta ja matkailun yritystoimintaa. Lisäksi alueella on yksityisiä luonnonsuojelualueita. Alueen suojelusta on tarkemmin luvussa 4.1.2. Kuva 2-1. Hämeenkankaan Natura-alueen sijainti. 2.1.2 Natura-alueen nykytila ja suojelutilanne Hämeenkangas (FI0200024, 4369 hehtaaria) on sisällytetty Natura-verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SAC). Hämeenkankaan harjualue kuuluu lähes kokonaan harjujensuojeluohjelmaan ja se on maakuntakaavassa osoitettu arvokkaana harjualueena. Viheräperänkeidas kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Niiniharjun lehto kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan ja on osoitettu maakuntakaavassa luonnonsuojelualueena. Pansianlähde ja puronvarsi, Kuninkaanlähde, Kylmämyllynlähde, Krupulahden ja Mielahden lähteet sekä Hämeenkankaan lievetasanne ovat maakuntakaavan luonnonsuojelualueina. Vaarinnevankeidas ja osa Isokeitaasta ovat maakuntakaavan suojelualueena. Ylinenlammen lähdelampi Kuninkaanlähteen laskupuron varrella on perustettu luonnonsuojelualueeksi (YSA206269). 4

Kuva 2-2. Suojelun toteutus Hämeenkankaan alueella. Hämeenkangas on lähes kokonaan puolustusvoimien harjoitusalueena ja suurin osa koko alueesta on maakuntakaavassa varattu puolustusvoimien käyttöön erityisalueena. Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä. Hämeenkankaan maisemaa hallitsee suuri saumaselänne ja siihen liittyvä saumalaajentuma. Alue on maastonmuodoiltaan melko loivapiirteistä, sillä harjut ovat pääosin loivarinteisiä ja tasalakisia. Tästä poikkeuksen muodostaa alueen itäosassa sijaitseva Soininharju, jonka rinteet ovat melko jyrkkiä ja laki paikoitellen varsin kapea. Lähemmin tarkasteltuna Hämeenkankaan aluetta kirjovat lukuisat suuretkin supat, joista suurimmat ovat Koivistonvati ja Niiniharjunvati, sekä rantatasanteet, törmät sekä edustavat rantavallisarjat dyyneineen. Maaperä koostuu pääasiassa sorasta ja hiekasta, moreenia esiintyy melko vähän. Geologisesti arvokkaimmat alueet sijoittuvat Kuninkaanlähteen ympäristöön sekä Soininharjulle. Kuninkaanlähteen alueella sijaitsevat harvinaiset ja hyvin kehittyneet Hämeenkankaan rantavallit, joita sijoittuu etelärinteeseen 10 14 kappaletta. Lisäksi Kuninkaanlähteestä itään sijoittuva Hämeenkankaan lievetasanko on geologisesti harvinainen. 5

Kuva 2-3. Hämeenkankaan Natura-alueen metsätaloustoimin hoidettua männikköä. Hämeenkankaan kallioperä on pääosin granodioriittia, läntisimmissä osissa esiintyy gabroa ja graniittia. Näillä alueilla on myös pohjois-eteläsuuntainen ruhjevyöhyke, joka seuraa harjun muotoa. Hämeenkankaan itäosissa oleva pienehkö kallioselänne sijoittuu katkonaisesti Niiniharjun kaakkoisosasta Uhrilähteen länsipuolelle saakka. Hämeenkankaan Natura-alueella esiintyy hyvin vähän pintavesimuodostumia, merkittävimmän ollessa pahoin rehevöitynyt Valkiajärvi. Muut pintavesimuodostumat käsittävät lähinnä pieniä lähdenoroja ja metsätalousojia. Hämeenkankaan harjumuodostumat toimivat vedenjakajana jakaen Hämeenkankaan pohjoisosan kokonaisuudessaan ja muodostuman eteläosan eteläisen puolen Karvianjoen vesistöalueeseen ja eteläosan pohjoisen puolen Kokemäen vesistöalueeseen. Edelleen Karvianjoen vesistöalueella Hämeenkangas jakautuu Inhottujärven Ala-Honkajoen alueeseen sekä Lassilanjoen valuma-alueeseen. Kokemäen vesistöalueella Hämeenkangas lukeutuu Jämijärven valuma-alueeseen. Hämeenkankaan Natura-alue lukeutuu kokonaisuudessaan Hämeenkankaan Niinisalon (0221403) ja Hämeenkankaan (0218154) vedenhankintaa varten tärkeälle pohjavesialueelle. Varsinaista muodostumisaluetta molempien pohjavesialueiden osalta on yhteensä noin 50 km 2. Näillä alueilla on yhteensä yhdeksän vedenottamoa, joista neljä sijoittuu Hämeenkankaan - Niinisalon pohjavesialueelle ja viisi Hämeenkankaan pohjavesialueelle. Natura-alueelle sijoittuu yhteensä viisi vedenottamoa. Hämeenkankaan Natura-alueella muodostuu runsaasti pohjavettä, joka purkautuu pintaan tihkupintoina ja avolähteinä. Näiden ympäristöön on kehittynyt lähdevaikutteisia luontotyyppejä, jotka sijoittuvat harjualueen reunamille. Muutoin harjualueella esiintyy lähinnä mäntyvaltaisia karuja kangasmetsiköitä, joiden yhteyteen liittyy myös huomionarvoista lajistoa kasvavia harjujen paahdeympäristöjä. Arvokkaaseen lajistoon kuuluu mm. hietaneilikka, kanervisara, kangaskorte, kangasajuruoho ja harjukeltalieko. Pienellä alalla tavataan lehtotyyppejä. Lisäksi alueen reunoilla esiintyy konsentrisia keidassuokuvioita, joiden ojittamattomilla osilla karuleimainen lajisto on lähes luonnontilaista. Luontotyyppejä keidassoilla edustaa lähinnä rahkaräme, lisäksi esiintyy lyhytkortisia suotyyppejä. 6

2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Voimassa olevan Natura-tietolomakkeen (1994) mukaiset luontotyypit on esitetty oheisessa taulukossa. Natura-tietolomakkeen päivitysehdotuksessa (2016) uusina luontotyyppeinä on mainittu luonnonmetsät (9010, priorisoitu luontotyyppi) ja puustoiset suot (91D0, priorisoitu luontotyyppi). Taulukko 2-1. Hämeenkankaan Natura-alueen direktiiviluontotyypit ja niiden arvioitu osuus Naturaalueen koko pinta-alasta (Suomen Ympäristökeskus, Natura-tietolomakkeet). Priorisoidut luontotyypit on merkitty tähdellä. Luontotyyppi 1994 2016 Koodi Tyyppi Pintaala (ha) Edustavuus Pintaala (ha) Edustavuus 3260 Pikkujoet ja purot 0 hyvä 0,5 merkittävä 7110 Keidassuot* 568 hyvä 450 merkittävä 7160 Lähteet ja lähdesuot 0 erinomainen 2,7 hyvä 9010 Luonnonmetsät - - 80 merkittävä 9050 Lehdot 0 hyvä - - 9060 Harjumetsät 3 757 hyvä 3760 hyvä 91D0 Puustoiset suot - - 80 hyvä Harjumetsät Luontotyyppiin kuuluvat havumetsät Fennoskandian harjuilla tai niiden läheisyydessä. Harjujen lakia luonnehtivat yleensä mäntymetsät, rinteillä kasvaa joskus kuusta sekä mahdollisesti lehtipuita. Harjut ovat jääkauden aikana syntyneitä geologisia muodostumia, jotka koostuvat jäätiköiden sulamisvesien lajittelemasta aineksesta, hiekasta ja sorasta. Tyypillisimmillään harjut ovat yli 20 metriä korkeita harjanteita, joiden ympäristöolosuhteet vaihtelevat voimakkaammin kuin ympäröivien tasamaiden kasvuolosuhteet. Erityisesti harjujen paiste- ja varjorinteiden väliset pienilmastolliset erot voivat olla hyvin merkittäviä. Siten rinteen ekspositio ja kaltevuus, joilla on vaikutusta rinteelle tulevan auringon säteilyn määrään sekä sitä kautta edelleen maaperän ja ilman lämpötiloihin, ovat harjuluonnon keskeisiä ekologisia tekijöitä. Poikkeuksellisista olosuhteista johtuen harjumetsät ovat suhteellisen lajirikkaita. Keidassuot Keidassuot ovat ombrotrofisia, niukkaravinteisia soita, jotka saavat ravinteensa pääasiassa sadevedestä ja joiden vedenpinta on yleensä korkeammalla kuin ympäröivä vedenpinnan taso. Monivuotisessa kasvillisuudessa suota luonnehtivat värikkäät rahkasammalmättäät, joiden ansiosta suo kasvaa korkeutta. Vesiallikot voivat olla keidassoilla tyypillisiä. Suota voidaan pitää luonnontilaisena, mikäli se ylläpitää merkittävän laajalti normaalioloissa turvetta tuottavat ekologiset olosuhteet ja kasvillisuuden. Keidassuot ovat Suomessa yleinen suoyhdistymätyyppi, mutta luonnontilaisina säilyneet suoalueet ovat huomattavasti harvinaisempia. Ihmistoiminnan vuoksi keidassoiden esiintymisverkosto on harventunut, niiden pinta-ala pienentynyt ja luonnontilaisuus heikentynyt. Pikkujoet ja purot Luontotyyppiin kuuluvat tasankojen ja vuoristojen joet ja purot (kesällä veden pinnan taso alhainen), joissa on vedenalaista tai kelluslehtistä kasvillisuutta tai vesisammalia. Luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Lähteet ja lähdesuot Lähteitä ja lähdesoita luonnehtii jatkuva pohjaveden virtaus. Vesi on kylmää, tasalämpöistä ja virtauksen vuoksi hapekasta ja mineraalirikasta. Lähteissä voi olla purkautumisallas mihin pohjavesi kerääntyy ja erityisen kasvillisuuden luonnehtima laskupuro. Lähdesoilla pohjavesi tihkuu 7

pintaan maaperän tai turpeen läpi pitäen yllä erikoista kasvillisuutta. Lähteet ja lähdesuot saattavat pysyä avoimina tai jäätymättä myös talven läpi, vaikka ympäröivä alue olisikin jäätynyt tai lumen peitossa. Alueilla esiintyy usein luontotyyppiin erikoistuneita selkärangattomia ja kasvilajistossa on runsaasti pohjoisia lajeja. Kohteiden edustavuutta ilmentää lähteisyyttä kuvastavan kasvillisuuden vallitsevuus suhteessa muita luontotyyppejä kuvaaviin piirteisiin kuten korpisuuteen, lettoisuuteen tai luhtaisuuteen. Tärkeää on myös lähdevaikutuksen, purkautuvan lähdeveden virtaaman voimakkuus, sekä kohteen koko. Luonnontilaiset lähteet ovat harvinaisia, Suomen eteläpuoliskossa yli 90 % luonnontilaisista lähteistä on tuhoutunut metsätalouden ja vedenoton vuoksi. Boreaaliset lehdot Lehtoja esiintyy yleensä boreaalisen vyöhykkeen ravinteisilla multamailla, joilla maaperän hienojakoisuus ja riittävä veden saanti mahdollistavat moninaisen ja rehevän kasvillisuuden muotoutumisen. Yleisesti lehtojen kasvillisuutta luonnehtii voimakas kerroksellisuus, jossa kenttä- ja pensaskerros ovat yleensä melko reheviä ja korkeakasvuisia. Boreaalisista lehdoista on kuvattu lukuisia eri lehtokasvillisuustyyppejä, joiden pääryhmät ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot. Luonnonmetsät Luontotyyppi sisältää vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret metsät. Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Nykyiset vanhat luonnonmetsät ovat vain pieniä jäänteitä Fennoskandian alkuperäisistä luonnonmetsistä. Voimaperäinen metsätalous, jota toteutetaan käytännöllisesti katsoen kaikkialla Pohjoismaissa, on suurelta osin hävittänyt vanhojen luonnonmetsien olennaiset piirteet, joita ovat mm. kuolleen pystypuuston ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä-, koko- ja puulajivaihtelu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä talousmetsiä tasaisempi pienilmasto. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten elinympäristöjä. Osassa nykyisistä vanhoista luonnonmetsistä on nähtävissä ihmisen vaikutusta (esim. poimintahakkuiden, karjan laidunnuksen), mutta siitä huolimatta niissä on merkittävästi luonnonmetsien piirteitä. Puustoiset suot Puustoiset suot käsittävät havu- tai lehtipuumetsiä kosteilla tai märillä turvemailla, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista (ombro-mesotrofiset suot). Näissä yhdyskunnissa puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu, mänty ja kuusi; kenttäkerroksessa puustoisilla soilla luonteenomaisia lajeja ovat varvut, rahkasammalet ja sarat. Boreaalisella alueella luontotyyppiin luetaan myös kuusta kasvavat korvet, jotka ovat minerotrofisia soita suoyhdistymien reunoilla, erillisinä juotteina laaksoissa tai painaumissa ja purojen varsilla. 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Voimassa olevalla vuoden 1994 Natura-tietolomakkeella ei ole mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeja. Tietolomakkeen päivitysehdotuksessa on liitteen II lajeista mainittu liito-orava. 2.4 Uhanalaiset lajit ja muu huomionarvoinen lajisto Natura-tietolomakkeella (1994) mainittuja kasvilajeja ovat lähdesara, purosätkin, harjukeltalieko ja hietaneilikka. Sammalista on mainittu ota-alvesammal. Huomionarvoisia lintulajeja ovat isokuovi, töyhtöhyyppä, niittykirvinen, valkoviklo, keltavästäräkki ja riekko. Natura-tietolomakkeen päivitysehdotuksessa mainittuja lajeja ovat linnuista riekko ja keltavästäräkki, kasveista kangasajuruoho (Kuva 4-6), harjukeltalieko, hietaneilikka, purosätkin ja lähdesara. Sammalista on mainittu harsosammal, otalimisammal ja kantokorvasammal. Hyönteisistä on mainittu etelänkoipikorri, arohietayökkönen, lähdesirvikäs, hietaneilikkavyökoi, pyörörutavesiäinen, reunustyppyjäärä sekä pistiäislaji Crabro lapponicus. 8

3. YLEISTÄ POHJAVEDENOTON VAIKUTUKSISTA 3.1 Pohjavedenoton vaikutus lähdevirtaamiin ja pohjaveden korkeuteen Pohjaveden pumppaus vaikuttaa pohjaveden korkeuteen ja purkautuvan pohjaveden määrään eli lähdevirtaamiin. Pumppaus aiheuttaa pohjaveden pinnan aleneman, joka on voimakkain vedenottokaivoilla ja vähenee etäisyyden kasvaessa vedenottamolta. Vedenottamotontilla alenema on noin 1,5 2 metriä, kun taas pisteellä 21 pohjavedenpinnan tasot ovat keskimäärin samalla tasolla kuin ennen Viidentienristeyksen pohjavedenoton aloittamista. Pisteellä 22 vedenoton vaikutus on noin 0,5 1 metriä. Vedenoton vaikutusalueen on määrittänyt FM hydrogeologi Maija Jylhä-Ollila (Kuva 3-1). Arvio perustuu vuosina 1976 2013 tehtyihin vedenottotontin ja pisteiden 21 ja 22 vedenkorkeusmittauksiin. Yleisesti tiedetään, että pohjaveden korkeusvaihtelut ovat valuma-alueen pohjavedessä paljon voimakkaampia kuin pohjaveden purkautumislähteillä, joten on todennäköistä, että vedenotto ei merkittävästi vaikuta purkautumisalueen pohjaveden korkeuteen. Kuva 3-1. Viidentienristeyksen pohjavedenoton arvioitu vaikutusalue. Pohjavedenotolla voi olla vaikutuksia sellaisiin luontotyyppeihin, jotka ovat riippuvaisia pohjavedestä. Lähdekasvillisuus on pohjaveden tason ja virtaaman muutoksille herkkää, ja vaateliaat lähdelajit voivat taantua mikäli lähteiden vesitaloudessa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Osa lajeista häviää kilpailussa muille lajeille, mikäli muiden lajien peitteisyys alueella kasvaa muuttuneiden kosteusolosuhteiden myötä. Hankkeen mahdolliset vaikutukset kohdistuvat alueille, joilla pohjavedenpinnan tasot alenevat niin paljon, että alenema aiheuttaa muutoksia luontotyypillä vallitseviin olosuhteisiin kuten lämpötilaan, veden virtaamaan ja maaperän kosteuteen. Vedenotto vähentää pohjavesialueelta purkautuvaa pohjavettä vedenottamolta pumpatun vesimäärän verran. Vedenottamon arvioidulle vaikutusalueelle ei sijoitu Natura alueeseen sisältyviä lähteitä/lähdesoita. Lähin Natura-alueelle sijoittuva lähde/lähdesuo sijaitsee runsaan 1,3 km etäisyydellä vedenottamosta etelään Isokeitaalla (Kuva 3-2). 9

3.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit pohjavedenoton vaikutusalueella Vedenottamon vaikutusalueella sijaitsevia luontotyyppejä ovat keidassuot sekä harjumetsät. Luontotyyppitiedot Natura-alueelta eivät ole täysin kattavat. Kuva 3-2. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Viidentienristeyksen vedenottamon vaikutusalueella ja sen läheisyydessä. Lähin lähde/lähdesuo sijoittuu Viidentienristeyksen ottamon eteläpuolelle Isokeitaan keidassuoalueelle. Puustoisten soiden pienialainen luontotyyppirajaus sijoittuu Isokeitaan keidassuoalueen länsireunaan. Harjumetsät Harjumetsien hiekkapohjasta johtuen niiden kasvillisuus koostuu karujen ja kuivien paikkojen lajistosta, koska pohjavesi on syvällä ja toisaalta hiekan vedenpidätyskyky on heikko. Syvällä tapahtuvilla pohjavedenpinnan muutoksilla ei arvioida olevan vaikutuksia harjuihin luontotyyppinä eikä niiden kasvilajistoon. Viidentienristeyksen vedenottamo sijoittuu tontille, jolla ei esiinny/ei ole inventoitu Natura - luontotyyppejä. Vedenoton jatkamiseen käytetään olemassa olevia pohjavedenottorakenteita eikä alueella ole siten tarvetta rakentamistöille. Keidassuot Keidas- eli kohosuot ovat vähäravinteisia soita, joiden keskiosat ovat reuna-alueita korkeammalla. Keidassoiden keskiosat ovat tyypillisesti ainoastaan sadeveden ja kuivalaskeuman tuomien ravinteiden varassa, mutta keidassoiden laiteet ovat tavallisesti vetisiä ja minerotrofisia. Laiteet eivät siten ole pelkän sadeveden varassa olevia ympäristöjä. Viidentienristeyksen vedenottamon arvioitu vaikutusalue sijoittuu osin Isokeitaan reuna-alueille ja sillä on voinut olla kuivatusvaikutusta Isokeitaan laita-alueiden vesitalouteen. 10

4. HANKKEEN VAIKUTUKSET 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Harjumetsät Viidentienristeyksen vedenottamo on olemassa oleva rakenne eikä alueella siten ole tarvetta suurille rakentamistöille, joilla olisi vaikutuksia luontotyyppiin harjumetsät. Vedenottamo myös sijoittuu tontille, jolla ei biotooppiaineiston perusteella esiinny/ei ole inventoitu Natura-luontotyyppejä. Luontotyyppi harjumetsät ovat tyypillisesti kuivia ja karuja ympäristöjä huonosti vettä pidättävällä maaperällä eikä niiden kasvillisuudella ole yhteyttä pohjaveteen, jolloin vaikutuksia pohjaveden alenemasta ei arvioida luontotyyppiin harjumetsät muodostuvan. Keidassuot Vedenottamon arvioitu pohjaveden alenema-alue sijoittuu osin Isokeitaan keidassuon reunaalueille, johon on voinut pohjavedenoton seurauksena kohdistua kuivatusvaikutusta vuodesta 1989 lähtien. Vedenoton jatkaminen ei kuitenkaan tuo mahdollisten olemassa olleiden vaikutusten lisäksi uusia vaikutuksia, eli nykyinen tilanne säilyy ennallaan. Pohjavedenotto Viidentienristeyksen alueella on aloitettu ennen kuin alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Tästä johtuen vedenoton jatkaminen ei heikennä Natura-alueen tilaa siitä tasosta, joka alueella on ollut, kun alue on sisällytetty osaksi Natura 2000 verkostoa. 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin Vedenoton jatkaminen ei edellytä sellaisia rakentamistoimia, joilla puuston poistaminen olisi tarpeen. Vedenoton jatkamisella ei siten ole sellaisia vaikutuksia, jotka kohdistuisivat Hämeenkankaan Natura-alueella esiintyvään luontodirektiivin liitteen II lajiin liito-oravaan. 4.3 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin Tietolomakkeella kohdassa muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit mainitut lajit eivät ole Naturaalueen suojeluperusteita, eikä Natura-arviointi siten kohdistu niihin. Tietolomakkeella mainitut muut lajit ovat lintuja, hyönteisiä sekä kasveja. Koska vedenoton jatkaminen ei muuta Natura alueen tilaa tai olosuhteita siitä tasosta, joka alueella on ollut Hämeenkangasta sisällytettäessä Natura verkostoon, tietolomakkeella mainittuihin uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin ei tule kohdistumaan vaikutuksia. 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 3. kohdan mukaan Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Euroopan komission tulkintaohjeen (Euroopan komissio 2000) mukaan yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen on tarpeen rajoittaa valmiisiin projektisuunnitelmiin tai -hankkeisiin. Hankkeet, joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa, ei tule sisällyttää yhteisvaikutusarviointiin. Korkein hallinto-oikeus on käyttänyt em. tulkintaohjetta ratkaisunsa perusteena vuosikirjapäätöksessä KHO 2004:26 (Vuosaaren kaavat). Hämeenkankaan Natura-alueella suunnitellaan uutta vedenottamoa Kuninkaanlähteen läheisyyteen turvaamaan Kankaanpään kaupungin vedensaatavuutta. Lupaa haetaan ottomäärälle 2000 m 3 /vrk. Suunniteltu vedenottamo sijoittuu Viidentienristeyksen kaakkoispuolelle eri valumaalueelle kuin Viidentienristeyksen vedenottamo. Yhteisvaikutuksia ei tule muodostumaan, sillä vedenoton jatkaminen ei heikennä Natura alueen suojeluperusteena mainittuja luontoarvoja siitä tasosta, kun alue on liitetty osaksi Natura verkostoa. 11

5. JOHTOPÄÄTÖKSET Viidentienristeyksen pohjavedenotto on alkanut vuonna 1989 eli ennen kuin Hämeenkangas on sisällytetty osaksi Natura - verkostoa. Nykyinen luvan sallima ottomäärä on 3000 m 3 /vrk. Pohjavedenoton jatkaminen kolmanneksen pienemmällä ottomäärällä (2000 m 3 /vrk) ei heikennä Natura-alueen tilaa siitä tasosta, joka alueella on ollut, kun alue on sisällytetty osaksi Natura 2000 - verkostoa. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevaan luontodirektiivin liitteen II lajiin, liito-oravaan. Edellä esitetyn perusteella todetaan, ettei Viidentienristeyksen vedenoton jatkaminen Hämeenkankaan alueella lupahakemuksen mukaisesti toteutettuna aiheuta sellaisia todennäköisiä ja merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena mainittuihin luontoarvoihin, joiden vuoksi vedenoton jatkamisesta tulisi laatia varsinainen Natura-arviointi. Lahdessa 6. päivänä maaliskuuta 2017 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM biologi Jussi Mäkinen FM ympäristöekologi 12

6. KIRJALLISUUSLÄHTEET Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. Euroopan komissio 2000: Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Natura 2000-tietolomakkeen ehdotusversio 2016: Hämeenkangas Natura 2000-tietolomake 1994: Hämeenkangas Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta Metsähallitus 2016: Hämeenkankaan Natura-alueen biotooppi-, puusto- ja kuviotiedot. Metsähallitus 2008: Hämeenkankaan monikäyttö- ja harjoitusalueen sekä Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 130 s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A. Schulman, A. & T. Kontula (toim.): Suomen luonnon luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2. Ryttäri, T. ja Kettunen, T. 1997. Uhanalaiset kasvimme. Kirjayhtymä. Suomen Ympäristökeskuksen OIVA-tietopalvelu (suojelualuerajaukset) Söderman T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. 196 s. 13