KUNINGATARVUOREN LUONTOSELVITYKSEN TARKISTUS HANKO 13.10.2010
Seija Väre 13.10.2010 1 (9) SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 2 2 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET VUODEN 2003 LUONTOSELVITYKSESSÄ... 2 3 LUONTOSELVITYKSEN TARKISTUS 2010... 5 3.1 Selvityksen rajaus... 5 3.2 Alueen kasvillisuus... 6 4 PÄÄTELMÄT... 8
Seija Väre 13.10.2010 2 (9) HANGON KUNINGATTARENVUOREN LUONTOSELVITYKSEN TARKISTUS 1 JOHDANTO Hangon satamalla on laajentamistarpeita, johon liittyen suunnitellaan asemakaavan muuttamista. Sataman suunnittelema laajennus vaikuttaa myös Kuningatarvuoreen, jonka alueelta tehtiin luontoselvitys vuonna 2003 (Luontotieto Keiron 2003). Tässä selvityksessä on tarkistettu vuoden 2003 luontoselvityksessä kuvatut luontoarvot niiltä osilla, joihin satamaan laajennussuunnitelmat voivat vaikuttaa (seuraavan kuvan osa-alueet 3, 4 ja 5). 2 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET VUODEN 2003 LUONTOSELVITYKSESSÄ Kuva 1. Osa-alueet Keiron Oy:n vuonna 2003 tekemässä Kuningatarvuoren luontoselvityksessä. Vuoden 2003 luontoselvityksessä edellisen kuvan kuviotiedot on kuvattu seuraavasti: 1. Länsiranta Lajiköyhä avoin ranta-alue. Hietakastikka on valtalajina, muita lajeja ovat pietaryrtti ja rantavehnä. Yksittäisiä pensaitakin löytyy; terttuselja, tuhkapaju ja kurtturuusu.
Seija Väre 13.10.2010 3 (9) 2. Tie ja teollisuusalue Asfaltoitu tie vie teollisuusalueelle, joka hallirakennuksen pohjoispuolella koostuu sepelistä. Numero kolmen eteläpuolella sijaitsevaa aluetta käytetään soran varastona. Arvo: Ei erityisiä luontoarvoja 3. Keto Kuningatarvuoren arvokkain kasvillisuus löytyy louhitun kallion kupeesta hiekka- ja sorapinnoilla. Niittylajistoa kasvaa kallion alla, sen kielekkeellä ja kallion päällä. Lajisto ei ole perinnemaiseman niittyä, vaan se on kehittynyt puhtaasti ihmistoiminnan seurauksena syntyneeseen paahderinteeseen. Kedon merkittävin laji on neidonkieli, jolla voi olla uhanalaisia seuralaislajeja hyönteisten osalta. Neidonkieli -yksilöitä oli runsaasti sekä alhaalla ja kielekkeellä, yksittäisiä pienempiä yksilöitä kasvoi myös kallion päällä (ks. kansikuva). Kenttätyräkki, valkomaksaruoho ja jänönapila ovat huomionarvoisia ja harvinaisia. Lajistossa on myös typen suosijoita, kuten nokkonen ja peltosaunio, jotka kertovat joidenkin kasvulaikkujen ravinteisuudesta. Lajistossa: kenttätyräkki, valkomaksaruoho, jänönapila, mäkikattara, tahmavillakko, pietaryrtti, hopeahanhikki, valkomesikkä, mäkikuisma, mäkivirvilä, metsälauha, pelto-orvokki, puna- ja valkoapila, pujo, hietakastikka, nokkonen, peltosaunio. Arvo: Paikallisesti arvokas Käyttösuositus: Säilytetään avoimena ketona. 4. Näköalatorni Louhimattomalle kalliolle rakennettu näköalatorni sijaitsee selvitysalueen koilliskulmassa. Tornia ja kalliota käytetään lintujen tarkkailuun ja erityisesti muuton seurantaan, koska näkyvyys sekä Hangon niemen etelä- ja pohjoispuolelle on hyvä. Kalliolla kasvaa tuuhea tuomipihlajapensas, orjanruusuja ja pajuja. Kallion rinteessä kasvaa mm. kivikkoalvejuuri. Käyttösuositus: Torni säästetään maiseman ja lintujen tarkkailemista varten 5. Kallioalue Laaja ja vaihteleva kallioalue koostuu kalliopinnoista, sorasta ja kivikoista. Puita kasvaa siellä täällä yksittäin tai ryhmissä, alue on puoliavoin. Kasvillisuus on paikoin jopa rehevää, paikoin hyvin karua. Kuvion lounaisosassa on kuivan kankaan lajistoa, mäntyä ja niiden alla sianpuolukkaa, puolukkaa ja kanervaa. Pohjoisrinteessä kasvaa kivikkoisessa maassa runsaasti ruusuja ja kivikkoalvejuurta ja rampin vieressä lehtipuustoa. Loivan ajorampin pohjoisrinteeseen on pudotettu kivilohkareita. Rinteen tiheässä lehtipuustossa arvokkaimmat lajit ovat vuorijalava ja vaahtera. Jalavan läpimitta rinnankorkeudella on n. 10 cm ja puu lienee peräisin puistopuun siemenestä. Molemmat Suomessa esiintyvät jalavalajit ovat uhanalaisia luonnonperäisinä muotoina.
Seija Väre 13.10.2010 4 (9) Havaitut pikkulinnut pesinevät tällä tai puolustusvoimien entisellä alueella. 6. Puolustusvoimien alue Varastoalueena käytetty aidattu alue muistuttaa kuviota 5. Louhittujen kallioiden kupeeseen on sijoitettu useita rakennuksia. Kallioilla ja niiden kupeessa kasvaa puita yksittäin tai ryhmissä. Kasvillisuus on alkuperäistä vain kallioiden lähellä ja muualla joutomaille tyypillistä. Kalevi Keynäsin kirjoittama teksti: Suuri osa kasvilajeista on ihmisen mukana levinneitä antropokoreja. Viljelyalkuperää ovat mm. tuomipihlaja, omenapuu, ruotsinpihlaja ja kaukasianmaksaruoho. Teollisuuden ja armeijan käytön mukana tulleita ovat ilmeisesti unkarinpernaruoho ja rantaukonnauris. Joka paikan ruderaattilajeja ovat pujo, peltosaunio, ukontatar, tahmavillakko ja peltovillakko. Alkuperäisiä kallioketojen lajeja edustavat jäykkärölli, kivikkoalvejuuri, mäkikuisma ja mäkivirvilä. 7. Joutomaa Tasainen lohkareista, sorasta ja hiekasta koostuva joutomaa on täysin ihmisen rakentama. Rannat on pengerretty ja alkuperäisistä kallioista ei ole jäljellä kuin rippeet. Kuvion kasvillisuus on pääosin avointa, vain yksittäisiä puita ja pensaita kasvaa siellä täällä. Aukkoisessa kasvillisuudessa on osittain saariston luodoille ja myös joutomaille tyypillistä kasvillisuutta mm. pietaryrttiä, ketomarunaa, tahmavillakkoa, ahosuolaheinää, peltoakankaalia, pölkkyruohoa. Alueella havaittiin kivitaskupariskunta. 8. Kalliokasvillisuus Alkuperäisestä kalliosta on jäljellä joitakin sileitä pintoja, mutta kuvio ulottuu myös louhittuun kalliorinteeseen ja soraiseen maahan. Kuvio on rajattu erikseen, koska kasvillisuus eroaa hieman ympäröivästä. Ruoholaukka on yleinen kuvion lounaisosassa ja kuvion kaakkoisosassa kasvaa upeasti kukkivat idänukonpalot. Idänukonpalko on ruderaattimaan kasvi, joka on peräisin Itä-Euroopasta ja se on levinnyt tänne mm. Venäjältä tuotujen kylvösiementen mukana jo 1800-luvulla. Louhituilla kalliokielekkeillä kasvaa runsaasti kalliokedon lajia kivikkoalvejuurta. 9. Puustoiset alueet Suurimmat puukasvustot on pyritty rajaamaan kartalle, puita kasvaa myös näiden ulkopuolella kuviolla 7. Puustossa on kitukasvuisia koivuja, pihlajia ja raitoja. Pensaskerroksessa on tuomipihlaja, kurtturuusu ja orjanruusu sekä kataja. Kaksi ensimmäistä ovat ihmistoiminnan mukana levinneitä,
Seija Väre 13.10.2010 5 (9) kaksi viimeistä kasvavat myös luonnonperäisinä. Pohjoisin kuvio 9 on kallioiden varjossa kasvavia koivuja. Aluskasvillisuus on niukkaa ja alueella kasvaa lähestulkoon vain lehtonurmikkaa ja vuohenputkea. Kuviolla havaittiin rusakko ja sen poikanen. 10. Niitty Ympäristöstään erottuva pienialainen niitty sijaitsee pienen avokallion kupeessa. Niityn kasvilajisto on melko lajirikas, mutta uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ei esiinny. Lajistossa kuivan niityn lajeja mm. mäkikattara, pölkkyruoho, huopakeltano, kevätkynsimö mutta myös rehevöitymisestä kertova tuoreen niityn laji koiranputki. Muita lajeja ovat piennarmatara, ketohärkki, heinätähtimö, peltosaunio, lutukka, ahomansikka. Käyttösuositus: Säilytetään mahdollisuuksien mukaan. 3 LUONTOSELVITYKSEN TARKISTUS 2010 3.1 Selvityksen rajaus Nyt laaditussa luontoselvityksessä tarkistettiin aikaisemmassa selvityksessä (Luontotieto Keiron 2003) havaittujen lajien tilanne osa-alueilla 3, 4 ja 5. Selvitykseen käytettiin yksi maastotyöpäivä elokuun alussa 2010. Selvityksen laati FM Seija Väre Sito Oy:stä. Kuningatarvuoren asemakaavassa s-1 merkinnällä oleva suojelualue on jäänne vanhasta avokallioniemestä, jota on satamatoimintojen vuoksi louhittu voimakkaasti. Kallion päällä on näkötorni, jonne johtaa kaiteelliset, puusta rakennetut portaat. Tornista on hyvä näkymä merelle ja sitä käyttävätkin sekä paikalliset että turistit retkikohteena. Näkötorni on ollut myös suosittu linnuston tarkkailupaikka kevät- ja syysmuuton aikana. Kuva 2. Ote Kuningatarvuoden asemakaavasta, jossa on osoitettu suojelualue S-1-merkinnällä.
Seija Väre 13.10.2010 6 (9) 3.2 Alueen kasvillisuus Alue 4 Kallion laki näkötornin ympärillä on ruohottunut ja muuttunut. Kalli-on pohjoisreunalla, tuulen suojassa, on ollut asuinrakennus, josta on jäljel-lä perustuksia ja kivirappuset Kuva 3. Pohjoispuoleinen rinne Pohjoispuolella kallion juurella ja osittain luonnon terasseilla kasvaa vaahteraa, tammea ja metsälehmusta sekä pensasmaisina harmaaleppää, pihlajaa, koivua, raitaa, orjanruusua, tuomipihlajaa ja terttuseljaa. Aluskasvillisuutena kallion koloissa kasvaa kallioimarretta, siankärsämöä, sarjakeltanoa, kivikonalvejuurta, pietaryrttiä, keltamataraa, mäkikattaraa, mäkihorsmaa ja haisukurjenpolvea. Kuva 4. Kallion päällinen on ruohottunut
Seija Väre 13.10.2010 7 (9) Kallion päällä kasvaa tuomipihlajaa matalana pensaana sekä terttuseljaa ja yksi mänty. Aluskasvillisuudessa esiintyy valkomaksaruohoa, neidonkieltä harvakseltaan lyhyitä versoja, runsaasti jänönapilaa, punakoisoa, huopakeltanoa, mäkivirvilää, isoa maksaruohoa ja valkomaksaruohoa. Kuva 5. Neidonkieli (vas.) ja tummatulikukka (oik.) Alue 3 Etelärinteen paahteisella kalliokedolla kasvaa valkomaksaruohoa, neidonkieltä jonkin verran, useita yksilöitä tummmatulikukkaa, jänönapilaa, hopeahanhikkia, keltamataraa, isoa maksaruohoa, tahmavillakkoa, mäkivirvilää, mäkikuismaa, sarjakeltanoa, pietaryrtiä, pujoa, siankärsämöä ja kannusruohoa. Kallioleikkauksen juurella länsipuolella kasvaa tuuhea kasvusto neidonkieltäsekä pietaryrttiä, tummarusokkia, sarjakeltanoa, rätvänää, nuokkukohokkia ja keto-orvokkia. Alue 5 Kallioalueen päällä kasvaa maisemallisesti tärkeitä vanhoja mäntyjä. Sekapuuna alueilla, joilla on paksumpi maakerros, esiintyy koivua, kuusta, vaahteraa, katajaa ja pihlajaa. Alue on kulunutta ja heinittynyttä. Alkuperäistä aluskasvillisuutta edustaa pieninä alueina puiden juurilla mustikka, kanerva ja puolukka.
Seija Väre 13.10.2010 8 (9) Kuva 6 Kallioalueen kasvillisuutta 4 PÄÄTELMÄT Kuningatarvuoren alueella kasvaa runsas kasvusto neidonkieltä. Kallioalueen päällinen ei ole optimaalinen kasvuolosuhteiltaan, sillä maata on niukalti ja neidonkieli jää vain noin 15-20 cm korkuiseksi kasvattaen vain yhden kukintovarren. Etelärinteen ketoalue kalliohyllyineen on elinympäristönä monipuolinen ja alue jatkuu myös kallion juurelle sora-alueelle. Neidonkielen seuralaislajien, neidonkielikoisan, esiintymistä alueella ei ole todennettu aikaisemmissa yhteyksissä, eikä lajia maastokäynnin yhteydessäkään havaittu. Lajin esiintyminen alueella on mahdollista sillä neidonkielikasvustoissa oli merkkejä toukkien syönnöksistä. Luontoarvojen kannalta on suositeltavaa, että osa-alueen 3 ketoalue säilyy. Alue on luonnoltaan paikallisesti arvokas. Kallioalue sopii hyvin lähivirkistysalueeksi, kun liikkuminen kanavoidaan poluille. Jos kallio ja sen luontoarvot poistetaan sataman laajennuksen takia, kallioalueen ja kedon luontoarvot menetetään. Menetykset eivät kuitenkaan ole sellaisia, että niillä olisi merkittävää vaikutusta neidonkielen tai siitä riippuvaisen uhanalaisen neidonkielikoisan tai muiden lajien esiintymiseen tai suotuisaan suojelun tasoon.