Yleiskaavan luontoselvitys Uuraisten keskusta 5.9.2012 Terhi Ala-Risku
1. YHTEENVETO Uuraisten keskustan yleiskaavan luontoselvitys tehtiin 9.5 13.8.2012 maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Maastotyönä selvitettiin noin 700 ha laajuisen suunnittelualueen luontotyypit, kasvillisuus, pesimälinnusto sekä mahdolliset luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. Päähuomio oli uhanalaisissa tai lakisääteisesti suojeltavissa lajeissa ja luontotyypeissä. Lisäksi arvioitiin yleisesti luonnon monimuotoisuutta alueella. Kaavoituksessa huomioitavat luontokohteet on esitelty kohdassa 7. Vesilain suojelemista pienvesistä yleiskaava-alueella esiintyy alle hehtaarin laajuisia, nevarantaisia, luonnontilaisen kaltaisia lampia. Myös luonnontilaisen kaltainen Akonpuro ja sen varressa lähdevetiset tihkupinnat ovat vesilain suojelemia pienvesiä, joiden luonnontilaa ei saa muuttaa. Uhanalaisista luontotyypeistä yleiskaava-alueella on edustavia kuivia, tuoreita ja kosteita lehtometsiä erityisesti Aittovuoren rinteessä ja Akonpuron varressa. Aittovuoren ja Mansikkamäen vanhat kuusikot ja niitä ympäröivät lehtipuuvaltaiset lehtometsät ovat hienoja ulkoilu- ja lähiluontometsiä, joiden puuston uudistamistyöt jos lainkaan välttämättömiä on tehtävä hyvin varoen näiden metsien ominaispiirteet säilyttäen. Keski-Suomessa uhanalaisista kasvilajeista yleiskaava-alueella esiintyy ainakin pussikämmekkä ja sammallajeista koskisiipisammal. Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä lintulajeista esiintyy runsaana sirittäjä. Valtakunnallisesti uhanalaisista nisäkäslajeista esiintyy liito-orava. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sisältyvät kohdassa 7 rajattuihin luontokohteisiin. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista yleiskaava-alueella esiintyvät liito-oravan lisäksi melko niukkoina pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippa. 2. LUONTOSELVITYKSEN TAVOITE JA MENETELMÄT Yleiskaavan selostuksessa on esitettävä selvitys alueen luonnonoloista sekä kaavan vaikutukset luontoon (MRL 40 ). Kaavan luontovaikutusten arviointi tehdään luontoselvityksen perusteella. Luontoselvityksessä kartoitetaan suunnittelualueelta olennaiset luontoarvot, joihin rakentamisella voi olla vaikutusta. Tässä työssä on kartoitettu maastossa noin 700 ha laajuisen Uuraisten keskustan yleiskaava-alueen luonnonpiirteet, luontotyypit, kasvillisuus, pesimälinnusto sekä alueen sopivuus luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille. Maastossa etsittiin erityisesti uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä (Rassi ym. 2010, Raunio ym. 2008), luonnonsuojelulain 29 suojelemia luontotyypejä, vesilain 1:15 ja 1:17 suojelemia pienvesiä sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista liito-oravalle, lepakoille ja viitasammakolle sopivia elinympäristöjä. Direktiivilajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua (Sierla ym. 2004). Niiden tappaminen, pyydystäminen ja häiritseminen sekä niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Yleiskaava-alueen pesimälinnustoa selvitettiin kartoituslaskentana yhteensä neljänä aamuna 9. - 10.5 sekä 15. - 16.6 klo 04-10 välillä. Kartoitus suunnattiin vesistöjen rannoille, peltoaukeille, lehtometsiin ja vanhoihin metsiin. Linnuston kannalta mielenkiintoisimmat alueet kierrettiin sekä toukokuussa että kesäkuussa. Yleiskaava-alueen pesimälinnustoon luettiin kuuluvaksi lajit, joiden pesimisvarmuus on vähintäänkin mahdollista lintuatlaksen tapaan (Valkama ym. 2011). Mahdollinen pesintä tarkoittaa, että reviiriä kuuluttava koiras tai lintupari havaittiin sopivassa pesimäympäristössä vähintään yhtenä aamuna. Parimäärät kirjattiin ylös vain harvalukuisista lajeista. Liito-oravaselvitys tehtiin 9. - 10.5, jolloin tutkittiin kaikki ilmakuvilta löytyneet liito-oravalle sopivannäköiset metsät. Ne ovat varttuneita tai vanhoja kuusen, haavan, lepän ja koivun muodostamia metsiköitä. Jos metsikkö on naaraan asuttama, on alkukesään asti järeimpien kuusten ja haapojen tyvellä näkyvissä yleensä kasoittain papanoita, joilla naaras merkkaa reviirin. Liito-oravan pesä on puunkolossa tai linnunpöntössä. Jos pesä on tavallisen oravan rakentamassa risupesässä kuusenlatvassa, sitä on käytännössä mahdoton löytää. Pesäpuut lisäksi vaihtelevat samassa metsikössä jonkin verran vuosittain. Yksi naaras voi käyttää lähes kymmentä eri koloa tai risupesää kahdessa tai useammassa lähekkäin sijaitsevassa metsikössä. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan papanajälkien, sopivien puiden ja kolojen perusteella (ympäristöministeriö 2005).
Lepakoita kartoitettiin kahtena yönä 11. ja 13.8 klo 23 alkaen. Tarkoituksena oli selvittää, missä määrin yleiskaava-alueella elää lepakoita ja onko alueella lepakoille erityisen tärkeitä hyönteispyyntialueita. Tärkeitä saalistusalueita ovat alueet, joilla saalistelee useita yksilöitä kerrallaan yhdestä tai useammasta eri lepakkolajista. Kartoitus suunnattiin vesistöjen rannoille sekä yhtenäisiin varttuneisiin - vanhoihin metsiin. Lepakoita kuunneltiin Pettersson D200 -lepakkodetektorin avulla. Näköhavaintoja lepakoista ei elokuun pimeässä yössä enää juuri saa, joten kartoitus perustuu kuuntelemiseen. Kyseisellä lepakkotutkalla pystyy löytämään ja erottamaan yleisimmät lajit eli pohjanlepakon (Eptesicus nilssonii) ja vesisiipan (Myotis daubentonii) viiksisiipoista (viiksisiippa Myotis mystanicus ja isoviiksisiippa Myotis brandtii). Harvinaisempia lajeja tai hiljaisia lajeja (esim. korvayökkö) ei käytännössä pysty tunnistamaan D200 -mallilla ilman äänianalyysiä. Pelkästään yleisten lajien kartoittaminen katsottiin kuitenkin riittäväksi alueella, jolla lepakoiden esiintyminen on kohtalaisen todennäköistä mutta rakentamisen vaikutukset niihin ovat todennäköisesti kohtalaisen pieniä (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2011). 3. YLEISKAAVA-ALUEEN LUONNONPIIRTEET Maantieteellinen sijainti, luonnonmaisema, pinnanmuodostus Uuraisten kunta sijoittuu kasvimaantieteellisessä aluejaossa ja lajiston uhanalaistarkastelussa Keski-Suomen keskiboreaaliselle vyöhykkeelle. Uuraisten kirkonkylässä metsäluonto on kuitenkin rehevämpää eteläboreaalista tyyppiä. Esimerkiksi keskiboreaaliselle vyöhykkeelle tyypillisiä suovarpuja kuten juolukkaa tai suopursua ei kasva kirkonkylän tuoreissa kangasmetsissä. Suomenselän vaikutus näkyy kasvilajistossa eräiden Etelä-Suomessa yleisten kasvien, mm. valkovuokon, puuttumisena. Keski-Suomen maisemaselvityksessä Uurainen sijoittuu pienten järvien ylänköalueelle (Muhonen 2005). Tämän alueen luonnonmaisemaa ovat kapeat murroslaaksot, pienten järvien ja lampien muodostamat lyhyet vesireitit ja metsäiset moreenimäet. Maisemaa hallitsevat rinnemetsät. Uuraisten keskustalle ominaisen luonteen antaa Pikku-Kuukkajärven rotkolaakso ja siihen laskevat Aittovuoren rehevät kuusikkorinteet. Rotkolaakson rinteessä on paikallisesti merkittävä Uuraisten kirkon - Kässin Annalan rakennettu kulttuuriympäristö (Savolainen 2005). Yleiskaava-alueeseen siitä kuuluu kirkko ja hautausmaat. Digitaalisen maaperäkartan mukaan Salmi-Kuukkajärven itärannalle ulottuu etelämpänä kulkevasta isosta harjujaksosta lyhyt hiekkainen harjunpätkä (www.paikkatietoikkuna.fi). Harju on järven kohdalla kaivettu keskeltä poikki. Muuten yleiskaava-alueen metsät ovat maaperältään moreenia, johon on sekoittunut runsaasti hienoa, kosteutta pidättävää ainesta päätellen metsien yleisestä rehevyydestä. Jyrkillä moreenirinteillä pohjavesi tulee herkästi esiin synnyttäen ruohoisia tihkupintoja ja puronvarsia. Metsien rehevän, ruohoisen ilmeen yhtenä syynä on myös vanha laidunnus. Karja laidunsi kaikkialla kirkonkylän metsissä ja rannoilla 1940 -luvulle saakka (Savolainen 2005). Maisemavaurioita Pikku-Kuukkajärvellä. Itäranta lenkkipolun varrella on kasvamassa umpeen. Länsirannalla näkyy keskeneräistä asfalttipengerrystä ja tekohiekkarantaa.
Kuivan lehtotyypin metsää Mansikkamäellä. Aluskasvillisuudessa vallitsee kielo. Vesistöt Yleiskaava-alueeseen osittain kuuluvien Iso-Kuukkajärven ja Akkojärven rannat ovat kokonaan rakentuneet. Salmi-Kuukkajärvellä on rakentamatonta metsäistä kivikkorantaa. Pikku-Kuukkajärven rakentamattomat rannat ovat hoidettua virkistysaluetta lenkkipolkuineen ja palvelurakenteineen. Yleiskaava-alueen lammet ovat turverantaisia. Niistä Jauholampi, Ruunalampi, Niittulampi ja Paskolampi ovat alle hehtaarin laajuisina vesilain suojelemia. Vesilain suojelemia pienvesiä ovat myös luonnontilaisen kaltaiset purojen ja norojen uomat. Luonnontilaisen kaltaisia ovat Salmi-Kuukasta Iso-Kuukkajärveen laskeva Akonpuro sekä Paskolammesta Salmi-Kuukkaan laskeva puro. Pienempiä lähdevetisiä noroja ja tihkupintoja on Aittovuoren rinteessä, Niittulammen-Akonpuron itärinteessä sekä urheilukentän pohjoispuolella sijaitsevassa korpipainanteessa. Metsät Yleiskaava-alueen metsät ovat tuoreen mustikkatyypin tai lehtomaisen käenkaali-mustikkatyypin kangasmetsiä tai niitä rehevämpiä multavia lehtometsiä. Lehtometsistä suuri osa on entiseen peltoon istutettuja, vähemmän mielenkiintoisia koivikkolehtoja, joiden aluskasvillisuudessa vallitsee muutama suurikokoinen laji (esim. vadelma, mesiangervo). Luonnontilaisen kaltaisista, edustavista lehtometsistä esiintyy sekä kuivia, tuoreita että kosteita lehtoja. Monimuotoista lehtokasvillisuutta on Aittovuorella ja Niittulammen itärinteessä. Kuivaa lehtometsää esiintyy pienillä alueilla muuallakin, mm. Mansikkamäellä, Nyppylän mäellä ja Salmi-Kuukan harjulla. Kuiva mäntyä kasvava lehtometsä on tyypillinen jyrkillä ylärinteillä. Puuvartisista esiintyy männyn lisäksi runsaasti koivua ja katajaa. Aluskasvillisuuden tyypillisiä lajeja ovat kielo, lillukka, metsäkastikka, metsäorvokki, nuokkuhelmikkä, metsäkurjenpolvi ja valkolehdokki. Tuoretta lehtoa esiintyy rinteiden keskiosissa. Ne ovat kuusivaltaisia ja kasvillisuudessa on edellämainittujen lisäksi mm. tesmaa, karhunputkea ja uhanalaista pussikämmekkää. Alarinteillä sekä puronvarsilla on kosteita suurruoholehtoja ja saniaislehtoja. Puusto on lehtipuvaltaista sisältäen mm. harmaaleppää, raitaa ja tuomea. Kosteissa lehdoissa tyypillisiä kasveja ovat ojakellukka, suokeltto, korpiorvokki ja lehtokorte. Suurruoholehtoa on erityisesti Akonpuron varsilla, mm. Pikku-ja Iso-Kuukkajärvien välillä. Saniaislehdossa vallitsevat isot saniaiset kotkansiipi, hiirenporras, isoalvejuuri ja metsäalvejuuri. Yleiskaava-alueen uudistusikäisistä kuusikoista suurin osa lähes kaikki - on hakattu viimeisten 10 vuoden aikana, mikä on merkittävästi muuttanut maisemaa ja vähentänyt taajamametsien virkistyskäyttöä. Reheväpohjaisten taajamametsien voimakas vesakoituminen ja heinittyminen puuston uudistamisen jälkeen estää niitten virkistyskäytön pitkäksi aikaa. Sama vaikutus on koivikkolehtojen harvennushakkuilla etenkin, kun maahan yleensä jää runsaasti harvennusjätettä. Mansikkamäen omakotialueen pohjoispuolella on säilynyt merkittävän laaja ulkoilumetsänä käytetty vanha kuusikko.
Mansikkamäen ulkoilumetsää. Suot Yleiskaava-alueen suot ovat pienialaisia korpia ja rämeitä sekä lampien rantanevoja. Laajempi puuton neva on jätevedenpuhdistamon alapuolella. Siihen on ilmeisesti aikaisemmin imeytetty jätevesiä, mistä syystä se on jätetty ojittamatta. Nevalla kasvaa mm. villapääluikkaa, isokarpaloa, tupasvillaa ja suokukkaa. Luonnontilaisen kaltaista aitokorpea ja saniaiskorpea on säilynyt Mansikkamäen metsäalueen ojittamattomissa painanteissa sekä Saarijärventien toisella puolella Holmaan menevän tien varressa. Korpikasvillisuuteen kuuluu mm. muurain, metsäkorte, korpi-imarre, maariankämmekkä ja herttakaksikko. Vanhan Saarijärventien varressa urheilukentän pohjoispuolella on tihkuvetisen lähteensilmän ja ojitetun puron varressa runsasravinteista (jopa lettoista) korpea. Lähdekorven tihkupinnalla kasvaa mm. harvinaista lettosirppisammalta (Scorpidium cossonii). Villapääluikkaa nevalla. Perinnemaisemat Perinnemaisemat ovat vanhan maatalouden synnyttämiä niittyjä, luonnonlaitumia, hakamaita ja metsälaitumia sekä vanhojen rakennusten pihaketoja. Perinneluontotyypeillä pintamaa on pitkään jatkuneen laidunnuksen, niiton ja tallauksen takia köyhtynyt ravinteista, minkä ansiosta kasvillisuus on matalaa ja hyvin monilajista.
Perinnemaisemaa Nyppylän mäellä. Nyppylän mäellä seurantalolta Salmilammelle kulkevan kävelypolun varrella on kauan sitten käytöstä poisjäänyttä hakamaata ja metsälaidunta. Kasvillisuus on pitkään jatkuneen laidunnuksen ansiosta edelleen hyvin monilajista, vaikka harvennushakkuissa maahan jätetyt hakkuutähteet peittävät siitä suuren osan. Kasvilajistoon kuuluu mm. harvinainen ahdekaunokki, ruusuruoho, ahomansikka, päivänkakkara, metsäkurjenpolvi, talvikit, orvokit, kalvassara, niittynurmikka ja särmäkuisma. Pikku-Kuukan rinteestä puretun vanhan koulun pihakedolla on kasvanut mm. harvinaista aholeinikkiä (Ala- Risku 2007). Keto on uuden rakentamisen myötä jäänyt maamassojen alle. Ahdekaunokki vanhassa pihapiirissä. Herttakaksikko korvessa.
4. YLEISKAAVA-ALUEEN PESIMÄLINNUSTO Yleiskaava-alueella ei havaittu uhanalaisia lintulajeja. Silmälläpidettävistä eli lähes uhanalaisuuden kriteerit täyttävistä lajeista alueella tehtiin pesintään viittaavia havaintoja isokoskelosta (1 pari Akkojärvellä), rantasipistä (2 paria havaittiin), punavarpusesta (2 paria) ja sirittäjästä (8 paria). Yleiskaava-alueen pesimälinnusto on reheväpohjaisten, runsaasti koivua sisältävien sekametsien lajistoa. Silmälläpidettävä sirittäjä on koivikoiden tyypillinen laji. Peltolinnusto ja vesilinnusto on alueella niukkaa. Peltolinnuista huomionarvoinen on kuovi, joita pesi kolme paria Paanalan, Akonpellon ja Matinahon pelloilla. Pienten järvien ja lampien vesilinnustoa ovat sinisorsa, tavi, telkkä ja kalalokki. Yhteensä 3 pesivää kalalokkiparia havaittiin Iso-Kuukalla, Salmi-Kuukalla ja puhdistamon lammella. Linnuston kannalta kiinnostavimmat alueet ovat Aittovuoren ja Mansikkamäen vanhat metsät. Näissä metsissä esiintyy pesivänä sekä vanhojen kuusikoiden lajeja (tiltaltti, hippiäinen, puukiipijä, töyhtötiainen, kuusitiainen) että lehtipuuvaltaisten lehtojen lajeja (sirittäjä, peukaloinen, mustapääkerttu, hömötiainen, sinitiainen, mustarastas, pyy, käpytikka). Erityisen suuri lintutiheys on Pikku-ja Iso-Kuukkajärvien välillä kulkevan puron varressa, missä Aittovuoren vanha kuusikko vaihettuu ryteikköiseksi puronvarsilehdoksi ja edelleen pellonreunan koivikoksi. Puronvarressa pesii mm. käpytikka, peukaloinen ja mustapääkerttu. 5. LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN II ja IV(a) LAJIT Kiiltosirppisammal Kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus) on valtakunnallisesti uhanalainen sammal ja luontodirektiivin liitteen II laji eli yhteisön tärkeänä pitämä laji, jonka esiintymät tulee erityisesti huomioida erilaisissa hankkeissa ja niiden vaikutusarvioinneissa. Tieto kiiltosirppisammalen esiintymästä on uhanalaisten lajien rekisterissä. Havaintopaikka on epätarkka ja sijoittuu Pikku- ja Iso-Kuukkajärvien läheisyyteen, havaintovuosi on tuntematon. Yleiskaava-alueella ei havaittu lajille sopivia kasvupaikkoja. Liito-orava Liito-orava on uhanalainen nisäkäslaji ja luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Yleiskaava-alueella on neljä liito-oravan asuttamaa metsikköä. Ne sijaitsevat Aittovuoren rinteessä, vanhan ja uuden Saarijärventien välissä, Akkojärven pohjoisrannalla sekä Niittulammen itärannalla. Aittovuoren liito-oravista on vanhoja tietoja uhanalaisten lajien rekisterissä. Niittulammella on ELY -keskuksen tekemä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauspäätös. Liito-oravan lisääntymis- ja leävähdyspaikat ovat kuitenkin aina luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja ilman viranomaisten rajauspäätöstäkin. Kaikki neljä aluetta ovat liito-oravan pysyvään oleskeluun ja lisääntymiseen sopivia, niillä on pesimiseen sopivia kolopuita ja vanhoja, tiheäoksaisia kuusia sekä ruokailupuiksi sopivia haapoja ja harmaaleppiä. Kaikilla kohteilla havaittiin runsaasti liito-oravan papanoita ainakin 10 sopivan puun juurella. Liito-oravan asuttamat alueet sisältyvät luontokohteisiin 1, 3, 5 ja 8 (ks. rakentamisessa huomioitavat luontokohteet). Lepakot Lepakkolajeista havaittiin yleiskaava-alueella pohjanlepakko, vesisiippa sekä viiksisiippalaji (viiksisiippa tai isoviiksisiippa). Kaikista kolmesta lajista havaittiin vain muutamia yksilöitä. Tämän kartoituksen perusteella alueelta ei voi osoittaa lepakoille erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Hyönteispyynnissä lenteleviä vesisiippoja havaittiin kaikilla lammilla, missä niitä käytiin kuuntelemassa (Pikku-Kuukka, puhdistamon lampi, Salmilampi, Ruuhilampi ja Salmi-Kuukka). Akkojärvellä vesisiippoja ei havaittu. Millään lammella ei kuultu kahta yksilöä enempää. Vesisiipat saalistelevat veden pinnassa pimeillä, puustoisilla rannoilla. Valaistuja ja avoimia rantoja ne karttavat. Yleiskaava-alueen rannat ovat valaisemattomia ja vesisiipalle otollisia (Wermundsen 2011). Viiksisiippoja havaittin hyvin harvakseltaan varttuneissa sekametsissä Aittovuorella, Mansikkamäellä, Seurantalon ja Salmilammen välisellä metsäalueella sekä Ruunalammen ympäristössä. Missään ei kuultu
varmuudella enempää kuin yksi yksilö. Vesisiippojen tavoin myös viiksisiipat karttavat valoa ja aukeita alueita. Niitten saalistusalueet ovat luontaisen tiheitä, usein vesistöihin rajoittuvia sekametsiä, missä ne puikkelehtivat puiden latvustossa. Nämä metsät ovat elokuun öinä pilkkopimeitä, mistä syystä viiksisiippojen yksilömääriä on erittäin vaikea arvioida. Pohjanlepakkoja tapaa metsäaukioilla, pihapiireissä ja muissa kulttuuriympäristöissä ja ne hakeutuvat loppukesällä usein katuvaloihin saaalistelemaan hyönteisiä. Ainakin Pikku-Kuukalla ja Ruuhilammella yksittäisiä pohjanlepakoita saalistelee vesisiippojen kanssa.. 6. MUUT UHANALAISET LAJIT YLEISKAAVA-ALUEELLA Sinivuokko (Hepatica nobilis). Keski-Suomessa uhanalainen kasvilaji. Esiintymä Pikku-Kuukan rinteessä (Ala-Risku 2007). Esiintymä on jäänyt maamassojen alle ja todennäköisesti tuhoutunut. Pussikämmekkä. Pussikämmekkä (Coeloglossum viride). Keski-Suomessa uhanalainen kasvilaji. Esiintymä Niittulammen lehtorinteessä v. 2012. Koskisiipisammal (Fissidens pusillus). Keski-Suomessa uhanalainen lehtisammallaji. Tieto esiintymästä uhanalaisten lajien rekisterissä. Esiintymä on Ruuhilammen laskupurossa kivenlohkareella, havaintovuosi on tuntematon. Kulokauniainen (Melanophila acuminata). Tieto lajista uhanalaisten lajien rekisterissä. Laji ei ole enää valtakunnallisesti eikä alueellisesti uhanalainen. Esiintymä Paanalan rinteessä, havaintovuosi tuntematon. Kulokauniainen on palaneiden metsien laji. 7. RAKENTAMISESSA HUOMIOITAVAT LUONTOKOHTEET Kohde 1. Aittovuoren rinnemetsä. Puustoltaan varttunutta kuusikkoa, puustossa runsaasti vanhoja kuusia, vanhoja koivuja, haapoja, harmaaleppää ja raitaa. Ylärinne on tuoretta lehtoa. Kallioseinämän juurella on vuorenaluslehtoa. Osittain piilopuroina virtaa järveen pieniä noroja, niitten ympärillä on kosteaa lehtoa.
Alueen pohjoispuoliskossa ainakin 12 kuusen ja haavan juurella havaittiin liito-oravan jälkiä. Vanhoissa koivuissa ja raidoissa on liito-oravalle sopivia pesäkoloja. Metsä on myös viiksisiippojen elinympäristöä. Pesimälinnustoon kuuluu mm. sirittäjä, tiltaltti, mustapääkerttu, mustarastas, peukaloinen ja käpytikka. Perustelut: Monimuotoinen, maisemallisesti merkittävä lähiluontokohde ja ulkoilumetsä, luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien (liito-orava ja viiksisiippa) elinympäristöä, liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, vesilain suojelemia noroja, uhanalaisia luontotyyppejä (lehtometsät), silmälläpidettävä lintulaji (sirittäjä), monilajinen pesimälinnusto ja kasvilajisto, vanha puusto. Hoitosuosituksia: Välttämättömiä puustonhoitotöitä voidaan tehdä polkujen välittömässä läheisyydessä. Polkujen väliin jäävät metsiköt ovat arvometsää, jonka ominaispiirteiden säilyttäminen erityisesti rajauksen pohjoispuoliskossa ei vaadi harvennus- tai muitakaan hoitotöitä (Hamberg ym. 2012). Ainakaan koneelliset hoitotyöt eivät sovi alueelle. Kohde 2. Mansikkamäen metsä. Enimmäkseen uudistusikäistä kuusikkoa, puustossa myös vanhoja mäntyjä, eteläosassa myös varttuneita haapoja. Itäosan rinteessä on kuivan lehtotyypin nuorempaa sekametsää. Keskiosassa on luonnontilaista korpea ja rämettä. Vanhan metsän lajistoa mm. tähtitalvikki, yövilkka, maariankämmekkä, puukiipijä, töyhtötiainen, tiltaltti. Perustelut: Ulkoilumetsä ja lähiluontokohde, valmis polkuverkosto, vanha puusto, vanhan metsän lajistoa. Hoitosuosituksia: Hyvää ulkoilumetsää ylläpidetään usein tehtävillä lievillä toimenpiteillä (Hamberg ym. 2012). Perinteisen väljennyshakkuun harva, puistomainen lopputulos sopii alueelle huonosti. Jos puustoa on jossakin vaiheessa uudistettava, se kannattaa tehdä vähitellen esim. yksittäisten puiden poimintahakkuilla. Vältettävä runsaan hakkuujätteen tekemistä maahan. Kohde 3. Saarijärventien liito-oravametsä. Uudistusikäinen kuusivaltainen sekametsä. Runsaasti järeitä tiheäoksaisia kuusia ja varttuneita koivuja, jonkin verran myös leppiä ja haapoja. Käpytikan tekemiä, liitooravalle sopivia koloja koivuissa ja lepissä. Ainakin 10 kuusen juurella havaittiin runsaasti liito-oravan jälkiä. Perustelut: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kohde 4. Urheilukentän lähde(letto)korpi. Tihkupintainen korpi, jossa runsasravinteisuutta ilmentävää lajistoa, mm. harvinaista lettosirppisammalta (Scorpidium cossonii). Korvessa on vanhoja kaivettuja monttuja eikä se ole täysin luonnontilainen. Perustelut: Uhanalainen luontotyyppi (lähdekorpi), vesilain suojelemia tihkupintoja ja noroja.
Kohde 5. Akkojärven liito-oravametsä. Uudistusikäinen kuusivaltainen sekametsä. Puustossa on runsaasti järeitä tiheäoksaisia kuusia, varttuneita haapoja sekä harmaaleppää. Ainakin 15 kuusen ja ja haavan alla havaittiin runsaasti liito-oravan jälkiä. Kahden vanhan haavan alla papanoita on mattona, myös edellisiltä vuosilta, niistä toisessa on pieni kolo. Nämä ovat todennäköisiä pesäpuita. Perustelut: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kohde 6. Jauholampi. Perustelut: Vesilain suojelema luonnontilainen pienvesi. Kohde 7. Puhdistamon suo. Perustelut: Luonnontilainen ojittamaton neva reunarämeineen, lähiluontokohde.
Kohde 8. Akonpuro ja Niittulampi. Niittulampi on rakentamaton nevarantainen lampi. Sen itärinteessä on kuivaa, tuoretta ja kosteaa lehtoa ja mm. pussikämmekän esiintymä. Rinteessä on ELY -keskuksen rajaama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Akonpuron varsi on enimmäkseen suurruoholehtoa, pieniltä osin myös kotkansiipeä kasvavaa saniaislehtoa. Ilmakuvassa näkyy puronvarressa myös pieni luhtainen neva. Sen pohjoispuolella kuusikossa on tihkupintainen lähde. Katkoviivoivettu alue on Ruuhilammesta tuleva puro, jossa on koskisiipisammalen (Fissiden pusillus) esiintymä. Puroon liityy sen pohjoispuolella pieni ilmakuvassa näkyvä puuton neva. Perustelut: Monimuotoinen, luonnontilaisen kaltainen, vesilain suojelema pienvesistö (lampi, puro ja lähde), liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, uhanalaisia lajeja (pussikämmekkä ja koskisiipisammal) ja luontotyyppejä (lehtometsät). Kohde 9. Paskolampi laskupuroineen. Perustelut: Kaunis pieni lammenrantaneva, vesilain suojelema luonnontilaisen kaltainen lampi ja puro, uhanalainen luontotyyppi puronvarressa (saniaislehto).
VIITTEET Ala-Risku, T. 2007: Uuraisten keskustan asemakaava-alueen luontoselvitys. - Raportti Uuraisten kunnalle. Hamberg, L., Löfström, I. ja Häkkinen, I. (toim.) 2012: Taajamametsät : suunnittelu ja hoito. - Metsäkustannus. Muhonen, M. 2005: Keski-Suomen maakunnallinen maisemaselvitys. - Keski-Suomen ympäristökeskus. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.). 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. -Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A. ym. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. - Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L. ym. 2004: Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa. - Suomen ympäristö 742. Suomen ympäristökeskus. Savolainen, V. 2005: Katse Kuukan raitille - Uuraisten kulttuuriympäristöohjelma. - Uuraisten kunta. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2011: Ohjeet lepakkokartoituksia varten. Luonnos. - http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf Valkama, J., Vepsäläinen, V. ja Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. - Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. Käyttö Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva -lisenssillä. Wermundsen, T. 2011: Lepakoiden talvehtimis- ja saalistuselinympäristöt suosituksia maankäytön suunnitteluun. - Metsätieteen aikakauskirja 3:244-247. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. - YM/1/501.