Tielaitoksen strateginen projekti S12 Pääteiden parantamisratkaisut Tutkimusohjelma
Tielaitoksen strateginen projekti S12 Pääteiden parantamisratkaisut, Tutkimussuunnitelma. Helsinki 1999. Tielaitos, tie- ja liikennetekniikka, Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 42/1999, 38 s + liitt. 3 s, TIEL 4000221. Aiheluokka 00, 21, 82 Asiasanat päätiet, tietyypit, liittymät, tien reunaympäristö, toiminnansuunnittelu, tutkimusprojektit TIIVISTELMÄ Tielaitoksen strategisen projektin S12 Pääteiden parantamisratkaisut yleisenä tavoitteena on selvittää millä tavoin nykyisiä kaksikaistaisia pääteitä on järkevintä parantaa, ottaen huomioon tienpidon alentunut rahoitus ja tienpidon toimintalinjojen muutokset erityisesti liikenneturvallisuuden osalta. Projekti käynnistyi esiselvityksillä vuonna 1998. S12 projekti toteutetaan pääosin vuosina 1998-2001, jonka jälkeen koeteiden ja koekohteiden seurantatutkimukset jatkuvat. Projekti keskittyy pääasiassa maaseutualueiden pääteiden ongelmiin ja parantamisvaihtoehtoihin. Projektiin sisältyy tällä hetkellä seuraavat osa-alueet: Pääteiden palvelutaso ja kapasiteetti Turvallisuusanalyysi Päätiet ja maankäyttö Uusien tietyyppien kehittäminen ja testaus Pääteiden suuntaus Liittymät Kevyt liikenne Joukkoliikenne Ympäristö ja estetiikka Reunaympäristön pehmentäminen Liikenteen hallinta Tietyönaikaiset järjestelyt Kunnossapito Liikennekäyttäytyminen ja tienkäyttäjien mielipiteet Suunnittelumenetelmät ja ohjeistot S12 Pääteiden parantamisratkaisut projektille on asetettu johtoryhmä, jonka tehtävänä on muun muassa määritellä projektin tavoitteet, käsitellä ja hyväksyä projektisuunnitelma ja vuotuiset toimintasuunnitelmat, ottaa kantaa suuriin periaatteellisiin kysymyksiin sekä projektin keskeisiin tuloksiin ja niiden käyttöönottoon. Projektille on nimetty projektikoordinaattori, joka vastaa projektin toiminnansuunnittelusta ja hallinnosta, johtoryhmän käsittelyyn tuotavien asioiden valmistelusta, osa-alueiden projektien toimeenpanosta ja tulosten käyttöönotosta. Projektin eri osa-alueita varten kootaan tarvittava määrä tuki- ja työryhmiä. Tutkimussuunnitelma käsittelee projektin taustaa ja tavoitteita, esittelee projektiorganisaation, alustavan aikataulun ja budjetin sekä projektin rajauksen, projektin osa-alueet ja rinnakkaisprojektit. Lisäksi tutkimussuunnitelmassa esitetään toimintatavat projektin tiedotuksen ja tulosten käyttöönoton osalta.
ALKUSANAT Tielaitoksen strategisen projektin S12 Pääteiden parantamisratkaisut tutkimussuunnitelma on hyväksytty projektin johtoryhmän kokouksessa 1.6.1999. Tutkimussuunnitelmaa päivitetään tarpeen mukaan. Lisätietoja projektista antavat apulaisjohtaja Pauli Velhonoja ja dipl.ins. Päivi Pesu tieja liikennetekniikka yksiköstä. Helsingissä elokuussa 1999 Tielaitos Tie- ja liikennetekniikka
6 S12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 7 2 S12 PÄÄTEIDEN PARANTAMISRATKAISUT 9 2.1 Tavoitteet 9 2.2 Organisaatio 11 2.3 Aikataulu ja rahoitus 12 2.4 Projektin rajaus 12 2.5 Rinnakkaisprojektit ja pohjoismainen yhteistyö 13 3 PÄÄTIEVERKKO JA SILLE ASETETUT TAVOITTEET 14 3.1 Päätieverkon laajuus ja merkitys 14 3.2 Päätieverkolle asetetut tavoitteet ja ongelma-alueet 14 3.2.1 Liikenteen sujuvuus 14 3.2.2 Liikenneturvallisuus 16 3.2.3 Ympäristö 16 3.2.4 Eri tienkäyttäjäryhmien mielipiteet 17 4 PÄÄTEIDEN KEHITTÄMISMAHDOLLISUUDET 18 5 UUDET TIETYYPIT 20 5.1 Poikkileikkausvaihtoehtoja 20 5.1.1 Sekaliikennetiet 20 5.1.2 Liikenteen erottelu rinnakkaistiejärjestelyin 22 5.1.3 Uuden tien rakentaminen 24 5.1.4 Nykyiset koekohteet 25 5.2 Liikenteen ohjaus 25 6 LIITTYMÄT 27 7 TIEN REUNAYMPÄRISTÖ 28 8 S 12 PROJEKTIN OSA-ALUEET 30 8.1 Pääteiden palvelutaso ja kapasiteetti 30 8.2 Turvallisuusanalyysi 31 8.3 Päätiet ja maankäyttö 31 8.4 Uusien tietyyppien kehittäminen ja testaus 31 8.5 Pääteiden suuntaus 32 8.6 Liittymät 33 8.7 Kevyt liikenne 33 8.8 Joukkoliikenne 34 8.9 Ympäristö ja estetiikka 34 8.10 Reunaympäristön pehmentäminen 34 8.11 Liikenteen hallinta 35 8.12 Tietyönaikaiset järjestelyt 35 8.13 Kunnossapito 35 8.14 Liikennekäyttäytyminen ja tienkäyttäjien mielipiteet 35 8.15 Suunnittelumenetelmät ja ohjeistot 36 9 TIEDOTTAMINEN JA TULOSTEN KÄYTTÖÖNOTTO 37
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 7 1 JOHDANTO Nykyisen päätieverkon kaksikaistaisista teistä merkittävä osa on rakennettu yli 20-30 vuotta sitten. Tämän jälkeen liikennemäärät ovat kasvaneet huomattavasti eikä liikenteen palvelutaso näillä teillä täytä enää nykypäivän vaatimuksia. Nopeusrajoitus on tällaisilla teillä laskettu yleensä jo 80 km:iin/h. Sujuvuusongelmien ohella liikenneturvallisuus on kärsinyt. Kohtaamisonnettomuudet ovat liikennekuolemien suhteen pahin onnettomuusluokka kaikilla vilkkailla maaseudun kaksikaistaisilla teillä. Tien huonon geometrian ja suuren liikennemäärän aiheuttama ohitusmahdollisuuksien vähäisyys lisää riskiohituksien määrää, jolloin ohitusonnettomuuksien riski kasvaa. Liittymien runsas määrä lisää puolestaan kääntymis-, risteämis- ja peräänajo-onnettomuuksien määrää. Teiden mäkisyys, kaarteisuus ja kapeus sekä tienvarsikiinteistöjen liittymäjärjestelyt kaipaavat näillä teillä erityisesti parantamistoimenpiteitä. Kapeilla teillä suistumisonnettomuudet ovat yleisiä ja tiet ovat myös kevyen liikenteen kannalta turvattomia. Pääteiden parantamiseen ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia riittävän nopeassa tahdissa, koska tieverkon kehittämisraha on pudonnut 1990-luvulla lähes puoleen. Tarvitaan entistä halvempia, mutta tehokkaita keinoja parantaa kaksikaistaisten pääteiden laatutasoa. Pääteiden parantamisratkaisujen kehittämistyön taustalla ovat siis - niukentunut tierahoitus, minkä vuoksi päätieverkon kalliita investointeja (moottoritiet, eritasoliittymät ym.) joudutaan siirtämään myöhemmäksi ja osasta luopumaan kokonaan, osa korvaamaan kevyemmillä toimenpiteillä - tavoitteet liikenneturvallisuuden olennaisesta parantamisesta, mikä koskee erityisesti vakavien onnettomuuksien vähentämistä - ympäristönäkökohdat, minkä vuoksi uusiin teihin suhtaudutaan kriittisesti mm. erilaisten suojelutavoitteiden vuoksi - päätieverkon liikenteen kasvu, minkä vuoksi jo ennestään kuormitetuilla pääteillä liikennöintiolosuhteet huononevat entisestään samalla, kun tienkäyttäjien palvelutasovaatimukset todennäköisesti kasvavat. S12 Pääteiden parantamisratkaisut tutkimussuunnitelman laadinnassa on tausta-aineistona käytetty mm. seuraavia Tielaitoksen toimintaa ohjaavia julkaisuja: - Suomen liikennejärjestelmä 2020, Liikenneministeriön julkaisuja 9/98 - Ehdotus tieinvestointien suuntaamiseksi ja valintamenettelyksi, Liikenneministeriön julkaisuja 10/97 - Tielaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelma 2000-2003 - Liikenneturvallisuus 2005, Tielaitoksen toimintalinjat liikenneturvallisuuden parantamiseksi
8 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma - Liikenneturvallisuussuunnitelma 1997-2000, Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan suositus, Liikenneministeriön julkaisuja 33/98. - Liikenneverkkojen kunnossapito ja kehittäminen vuosina 2000-2003, Liikenneministeriön julkaisuja 48/1998 Pääteiden nykytilaa on kuvattu laajemmin Tielaitoksen julkaisussa Pääteiden nykytila (1999).
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 9 2 S12 PÄÄTEIDEN PARANTAMISRATKAISUT 2.1 Tavoitteet Projektin yleisenä tavoitteena on selvittää, millä tavoin olemassa olevia pääteitä on viimeisimpien tutkimusten ja kokemusten perusteella järkevintä parantaa, ottaen huomioon tienpidon alentunut rahoitus ja tienpidon toimintalinjojen muutokset. Pääteiden parantamisratkaisuja arvioidaan erityisesti liikenneturvallisuuden, liikenteen sujuvuuden, ympäristön ja ratkaisujen kustannustason kannalta. Pääteiden parantamisratkaisuille asetetut tavoitteet: Tavoite liikenneturvallisuuden kannalta Tavoitteena on, että parantamistoimenpiteillä saavutetaan hyvä liikenneturvallisuustaso. Pitkällä aikavälillä kaksikaistaisilla pääteillä tulisi toteuttaa toimenpiteitä, joilla lähestytään moottoritien turvallisuustasoa. Tämä tarkoittaa parannettavien kaksikaistaisten teiden onnettomuuskustannusten (mk/ajokm) lähes puolittumista nykyisestä (kuva 1). Toimenpiteitä kehitetään erityisesti vakavien onnettomuuksien estämiseen (kuolleet, vakavasti loukkaantuneet). Turvallisuusnäkökohdille asetetaan suuri paino suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. 140 Suhteellinen onnettomuuskustannus per ajokilometri 120 100 Perustaso = 100 80 60 40 20 0 Nykyiset 2-kaistaiset päätiet Nykyiset moottoriliikennetiet Nykyiset moottoritiet Tavoitetaso uusille tietyypeille TIEL / Tie- ja liikennetekniikka S 12 Pääteiden parantamisratkaisut 5/1999 Kuva 1: Eri tietyyppien suhteellinen onnettomuuskustannus kaksikaistaisiin pääteihin verrattuna.
10 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma Tavoite liikenteen sujuvuuden kannalta Pääteillä on tavoitteena erityiskohteita lukuun ottamatta nopeusrajoitus 100 km/h, moottoriteillä 120 km/h. Projektin tavoitteena on parantaa nykyisten teiden liikenteen sujuvuutta mm. kehittämällä erilaisia ratkaisuja ohitusmahdollisuuksien lisäämiseksi sekä kehittämällä liittymäratkaisuja. Tavoitteena on parantaa matka-aikojen ennustettavuutta arvioimalla ratkaisujen häiriöherkkyyttä erilaisissa tilanteissa (liikennemäärät, tietyöt, onnettomuustilanteet, talvikelit ym.) ja selvittämällä näiden tilanteiden hallintakeinoja. Kevyen liikenteen ja muun hitaan liikenteen toimintaedellytyksiä haja-asutusalueella parannetaan mm. kehittämällä yhteisiä ratkaisuja molempien tienkäyttäjäryhmien erottelemiseksi päätieltä. Uusien ratkaisujen tulee olla tienkäyttäjien kokonaisarvion mukaan parempia kuin nykyiset ratkaisut. Tavoite tieympäristön kannalta Tavoitteena on tieliikenteen ja tienpidon haittojen vähentäminen ja ennaltaehkäisy mm. kehittämällä ratkaisuja, jotka soveltuvat erityisesti olemassa olevan tieverkon parantamiseen. Ratkaisujen tulee sopeutua hyvin ympäristöön ja olla tilaa säästäviä (vrt. moottoritie). Tavoite ratkaisujen kustannustason kannalta Tavoitteena on löytää parantamisratkaisuja, jotka nykyisellä rahoitustasolla ovat toteutuskelpoisia. Pyrkimyksenä on löytää ratkaisuja, jotka ovat nykyisiä ratkaisuja halvempia (vrt. moottoritiet, eritasoliittymät jne.), mutta tehokkaita parantamaan liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta. Projektissa pääpaino on ratkaisuissa, joilla on pitkä toimintaikä, mutta myös ratkaisuissa, jotka mahdollistavat vaiheittain rakentamisen. Tavoite suunnitteluprosessin, menetelmien, laatuvaatimusten ja ohjeistojen kehittämisen kannalta Tavoitteena on kehittää pääteiden suunnittelukäytäntöä ja suunnittelumenetelmiä mm. ongelma-analyysien, toimenpiteiden valinnan ja vaikutusten arvioinnin osalta. Selvitetään ja tehdään ehdotukset hallinnollisten käytäntöjen ja lainsäädännön kehittämiseksi. Projektin tulosten pohjalta uusitaan pääteiden laatuvaatimuksia ja teknistä suunnittelua koskevat ohjeistot. Projektin tärkeä osatehtävä on tiedonvälitys. Tavoitteena on, että tienpidon suunnittelijat ja hankesuunnittelijat tuntevat pääteitä koskevat parantamisratkaisut ja ottavat uudet ratkaisut käyttöön suunnittelutyössä. Tähän pyritään ohjeistuksen lisäksi tiedotuksella, koulutuksella ja hankeyhteistyöllä.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 11 2.2 Organisaatio Projektille on asetettu johtoryhmä ja nimetty projektikoordinaattori. Projektin eri osa-alueet sisältävät useita pienempiä osaprojekteja. S12 projektin osaalueita varten kootaan tarvittava määrä tuki- ja työryhmiä. S 12 Pääteiden parantamisratkaisut JOHTORYHMÄ Projektikoordinaattori PROJEKTIN ERI OSA-ALUEET Osa-alueiden tukiryhmät Työryhmät Kuva 2: S12 projektin organisaatio. Projektin johtoryhmään kuuluvat seuraavat henkilöt taustaorganisaatioineen: Aulis Nironen - Tielaitos/Keskushallinto (johtoryhmän puheenjohtaja) Rita Piirainen - Liikenneministeriö Mauri Heikkonen - Ympäristöministeriö Mikko Melasniemi - Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Pertti Pietikäinen - Suomen Kuorma-autoliitto ry Heikki Summala - Helsingin yliopisto Esa Vuolteenaho - Tielaitos/Oulun tiepiiri Matti-Pekka Rasilainen - Tielaitos/Uudenmaan tiepiiri Juhani Salonen - Tielaitos/Vaasan tiepiiri Ilkka Komsi - Tielaitos/Keskushallinto, Esikunta Saara Toivonen - Tielaitos/Keskushallinto, Tie- ja liikenneolojen suunnittelu Markku Linnasalmi - Tielaitos/Keskushallinto, Tie- ja liikenneolojen suunnittelu Pauli Velhonoja - Tielaitos/Keskushallinto, Tie- ja liikennetekniikka (projektikoordinaattori)
12 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma Johtoryhmän tehtäviä ovat määritellä projektin tavoitteet, seurata tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa tarkistaa tavoitteita (annettujen resurssien puitteissa) ottaa kantaa projektin osa-alueisiin ja painopisteisiin: mille alueille ja millaisten kysymysten ratkaisemiseen tulisi projektissa ensisijaisesti keskittyä? käsitellä ja hyväksyä projektin tutkimussuunnitelma hyväksyä projektin toimintaa ja tuloksia koskevat raportit (vuosiraportit) käsitellä projektin vuosittainen toimintasuunnitelma ottaa kantaa esiin tuleviin suuriin, periaatteellisiin kysymyksiin ja määritellä asiat, jotka ovat tarpeen viedä laitoksen johdon käsittelyyn käsitellä projektin tuloksia ja niiden käyttöönottoa käytännön toiminnassa (projektin tuotteistus: ohjeet, menetelmät, tiedotteet jne.) tukea ja edistää kaikilla tavoin projektin toteutumista ja vaikuttaa siihen, että projekti saa käyttöönsä tarvittavat henkilö- ja raharesurssit. Projektikoordinaattorin tehtävänä on vastata projektin toiminnansuunnittelusta ja hallinnosta, johtoryhmän käsittelyyn tuotavien asioiden valmistelusta, osa-alueiden projektien toimeenpanosta ja tulosten käyttöönotosta. Osa-alueiden tukiryhmät ohjaavat osa-alueiden projektien työtä ja ottavat kantaa niissä esille tuleviin keskeisiin periaatteisiin. 2.3 Aikataulu ja rahoitus Projekti toteutetaan vuosina 1998-2001. S12 -projektin kustannukset vuonna 1998 olivat 4,1 Mmk, josta oman työn osuus 1,0 Mmk. Projektin budjetti vuodelle 1999 on 4,0 Mmk, josta oman työn osuus noin 1,3 Mmk. Jos oletetaan, että projektille osoitetut resurssit jatkossa ovat samalla tasolla kuin 1998-99, muodostuisi S12-projektin kokonaiskustannuksiksi näin noin 17 Mmk. Vuosien 2000-2001 todellista resurssitarvetta ei kuitenkaan ole vielä tarkemmin suunniteltu. Edellä esitettyyn summaan eivät sisälly koeteiden rakentamisesta aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset. Osa-alueiden/- projektien alustava aikataulu on esitetty liitteessä 1 ja alustavat kustannusarviot liitteessä 2. 2.4 Projektin rajaus Projekti keskittyy pääasiassa maaseutualueiden pääteiden ongelmiin ja parantamisvaihtoehtoihin. Myöhemmin otetaan harkittavaksi, onko S12 projektin tehtäväalueeseen syytä liittää myös kaupunkiseutujen pääväylien kehittämisratkaisut. Päätieverkon suunnittelu ja kehittäminen on vuorovaikutuksessa muun valtakunnallisen infrastruktuurin ja aluerakenteen suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Päätieverkon kehittämisellä tuetaan myös valtakunnallisen aluerakenteen kehittymistä. Tämän vuoksi monilla osaprojekteilla on kytköksensä myös muun tieverkon ja maankäytön kehittämiseen.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 13 2.5 Rinnakkaisprojektit ja pohjoismainen yhteistyö Tielaitoksessa on parhaillaan käynnissä tienpidon pitkän tähtäyksen suunnitelman (PTS) laadinta. S12 projektin suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan PTS:ssa määriteltävät toimintalinjat ja painotukset mahdollisimman pitkälle huomioon. Myös päätieverkkoa koskevan suunnitelman laadinta on käynnissä. S12 projekti pyritään toteuttamaan siten, että se tuottaa tietoa, suunnitteluperiaatteita ja uusia ratkaisuja päätieverkon laatutason määrittämiseen ja käytännön suunnitteluun. S12 projektissa hyödynnetään käynnissä olevat ja lähiaikoina alkavat pohjoismaiset yhteistyöprojektit. Pohjoismaiden tielaitosten väliset yhteistyöhankkeet ovat NORDKAP (Nordisk kapasitetssamarbete): vaihdetaan tietoa ja kehitetään teiden liikenteellisen palvelutason (sujuvuuden) sekä kapasiteetin arviointimenettelyitä. Nya vägtyper: kaikissa pohjoismaissa käynnissä uusien tietyyppien kehittely ja niihin liittyviä kokeiluja. Projektissa vaihdetaan tietoa ja kokemuksia sekä kehitellään uusia ideoita. Vägens sidoområde: yhteistyö tähtää reunaympäristön turvallisuuden parantamiseen ja kaideratkaisujen kehittelyyn. Yhteistyö sisältää tiedon ja kokemusten vaihtoa, törmäys/suistumissimulointien tekoa yms. Trafikantbetende och vägutformning: yhteistyö sisältää yhteisiä tutkijaseminaareja ja tiedonvaihtoa. Simuleringsmodeller: yhteistyö liikenteen simulointimallien kehittelyssä. Suomesta mukana TKK:n HUTSIM -malli. Yhteistyötahot Ruotsissa VTI, KTH ja Vägverket. Vireillä on myös joukko EU-projekteja, jotka läheisesti liittyvät S12 projektin osa-alueisiin (telematiikka, suunnittelua palvelevat mallit).
14 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 3 PÄÄTIEVERKKO JA SILLE ASETETUT TAVOITTEET 3.1 Päätieverkon laajuus ja merkitys Valtateiden ja kantateiden muodostama päätieverkko toimii keskusalueiden välisen liikenteen välittäjänä ja se sisältää tärkeimmät ulkomaanliikenteen reitit. Valtatieverkon pituus on 8 548 km ja kantatieverkon 4 485 km, joten päätieverkon yhteispituus on 13 069 km. Moottoriväyliä oli vuoden 1998 alussa yhteensä 670 km, joista moottoriteitä 444 km ja moottoriliikenneteitä 226 km. Muita 2-ajorataisia pääteitä oli 200 km. Yleisten teiden liikenne keskittyy voimakkaasti päätieverkolle. Valta- ja kantatiet välittävät 62 % liikenteestä, vaikka niiden pituus on vain 17 % koko tieverkosta. Myös tutkimustulokset kuorma-autokuljetusten sijoittumisesta korostavat pääteiden merkitystä. Lähes 80 % kuljetussuoritteesta syntyy pääteillä. Euroopan unionin alueelle on määritelty yleiseurooppalaiset liikenneverkot, TEN-verkot, joilla pyritään tehostamaan yhteismarkkinoiden toimintaa. Suomen päätieverkosta osa kuuluu yleiseurooppalaiseen tieverkkoon, TERNverkkoon, jonka kautta päätieverkko on osa kansainvälistä liikennejärjestelmää. EU:n alueelle määritellyn TERN-verkon pituus Suomen tieverkolla on noin 4 000 km. 3.2 Päätieverkolle asetetut tavoitteet ja ongelma-alueet 3.2.1 Liikenteen sujuvuus Liikenteen sujuvuudelle ei ole määritetty yleispätevää asteikkoa. Sujuvalla liikenteellä tarkoitetaan yleensä mm. seuraavia asioita: - liikennevirrassa ei ole häiriöitä (esim. ruuhkat, tietyömaiden järjestelyt, kevyt liikenne autoliikenteen seassa) - ajaminen ei ole stressaavaa (esim. puutteelliset ohitusmahdollisuudet, jonossa ajaminen, lyhyin välein vaihtuvat nopeusrajoitukset, kapea tai mutkainen tie, valaistus, epätasainen tienpinta) - matka-aika on lyhyt ja matka-ajan hajonta pieni, jolloin matkaan tarvittava aika on tarkasti ennakoitavissa (esim. korkea nopeusrajoitus, mahdollisimman lyhyt yhteys määränpäähän). - liikennejärjestelyt ovat selkeät (autoilija toimii vaistomaisesti oikein, opasteet ovat selkeät). Pääteiden nopeustavoite on 100 km/h, moottoriteiden 120 km/h. Pääteillä on yleisimmin voimassa 100 km/h tai 80 km/h nopeusrajoitukset. 120 km/h nopeusrajoitus on voimassa kesäaikaan moottoritieluokkaisilla pääteillä noin 280 km:n matkalla. Alle 80 km/h nopeusrajoituksia on pääteillä yhteensä 560 km:llä. Päätieverkolla on lisäksi voimassa talviajan nopeusrajoitusjärjestelmä.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 15 Tieverkon toiminnalliset luokat ohjaavat tien ominaisuuksia. Luokitukseen perustuvilla ohjearvoilla pyritään turvaamaan liikenteen sujuvuus ja turvallisuus sekä tien standardin säilyminen yhtenäisenä pitkillä tiejaksoilla. Liikenneministeriön asettamat valtatien (2.12.1992) ja kantatien (21.6.1993) leveyttä ja ajokaistojen lukumäärää koskevat tavoitteet on sidottu keskimääräisiin liikennemääriin (ajon./vrk) seuraavasti: Liikennemäärä Valtatien leveystavoite Kantatien leveystavoite ajon./vrk Leveys / kaistamäärä Leveys / kaistamäärä < 3 000 9 m 8 m 3 000-10 000 10,5 m 3000-6000 ajon./vrk 9 m Poikkeuksellisesti voi tulla kysymykseen 6000-10 000 ajon./vrk 10,5 m myös moottoriliikennetie moottoritieverkon osana. 10 000-12 000 10,5 m tai 4 kaistaa sama kuin valtateillä Vaihtoehtoisesti voi tulla kysymykseen moottoriliikennetie tai moottoritie. Tiejakson verkollinen sijainti ratkaisee. > 12 000 4 kaistaa Vaihtoehtoisesti kysymykseen tulee moottoritie. Tiejakson verkollinen sijainti ratkaisee. > 40 000 6 kaistaa tai 6-kaistainen moottoritie Liikenteen sujuvuuteen liittyvät ongelmat Suomen pääteillä voidaan jakaa kahteen ryhmään: Suurten liikennemäärien vuoksi ruuhkautuvat ja jonoutuvat tiejaksot suurten kaupunkien ympäristössä ja vilkasliikenteisimmillä maaseudun päätiejaksoilla. Ns. moniongelmaiset tiet eli kapeat, mäkiset, mutkaiset ja onnettomuusalttiit päätiet, jotka ohituspaikkojen puutteen vuoksi jonoutuvat jo suhteellisen pienillä liikennemäärillä, ja joilla ajamisen autoilija kokee rasittavaksi. Nämä tiet ovat usein rakennettu 20-30 vuotta sitten ja myös niiden tierakenne alkaa siksi olla peruskorjauksen tarpeessa. Tällaisia pääteitä on yhteensä noin 1200 km. Ruuhkautumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa liikennevirran nopeustaso laskee huomattavasti alle normaalitason, jolloin nopeusvaihtelut voivat olla suuria. Jonoutunut liikenne on häiriöherkkää, autoilijat joutuvat käyttämään haluamaansa pienempää nopeutta ja kokevat ajamisen rasittavaksi. Liikennemäärä, jolla liikenne ruuhkautuu tai jonoutuu, riippuu tien tasosta. Leveä ja vain vähän kaarteileva tie välittää ruuhkautumatta enemmän liikennettä kuin kapea, mutkainen ja mäkinen tie. Tien liikennemäärä vaihtelee vuodenajoittain, viikonpäivittäin ja vuorokauden eri tunteina. Eri teillä liikenteen vaihtelu on erilaista, minkä vuoksi myös ruuhkia ja jonoja esiintyy eri aikoina. Liikenteen ruuhkautumisen ja jonoutumisen kannalta tieverkolla on seuraavanlaisia tilanteita:
16 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma Liikenne ruuhkautuu kaikkina arkipäivinä (yleensä suurten kaupunkien ympäristössä). Liikenne ruuhkautuu viikonloppuisin ja juhlapyhinä (lähinnä pääkaupunkiseudun säteittäiset yhteydet). Liikenne jonoutuu ajoittain, mutta ajoneuvojono liikkuu koko ajan. Sivutieltä on vaikea liittyä pääsuunnan liikennevirtaan (muut vilkkaat päätieyhteydet lähinnä Etelä-Suomessa). 3.2.2 Liikenneturvallisuus Liikenneturvallisuuden parantamisen tärkeimpinä lähtökohtina pidetään Valtioneuvoston periaatepäätöksiä tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta vuosilta 1993 ja 1997 sekä niihin liittyviä toimenpideohjelmia. Valtioneuvoston periaatepäätös 1993 edellyttää tieliikennekuolemien puolittamista vuodesta 1989 vuoteen 2000. Samalla loukkaantumis- ja onnettomuusriskiä on alennettava. Periaatepäätös 1997 asettaa tavoitteen vuodeksi 2005. Tavoite on vakavimpien henkilövahinkojen vähentämisen jatkaminen yhtä nopeasti kuin 1990-luvulla ja pääseminen lähemmäs Ruotsin ja Norjan turvallisuustasoa. Tällöin liikennekuolemien vuotuinen määrä olisi alle 250 vuonna 2005. Liikenneturvallisuustyön painopistealueita vuosina 1997-2000 ovat liikenteen kasvun hillitseminen, taajamien liikenneturvallisuuden parantaminen, tienkäyttäjien vuorovaikutuksen parantaminen, liikennejuopumuksen vähentäminen, suistumis- ja kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen sekä niiden seurausten lieventäminen. Liikenneturvallisuuden parantaminen asetettujen tavoitteiden mukaisesti on muodostunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Suurimpia ongelma-alueita ovat taajamien ja kaupunkiseutujen kevyen liikenteen turvallisuus sekä päätieverkon kohtaamisonnettomuudet. Keinot onnettomuuksien vähentämiseksi ovat yhä kalliimpia ja vaikuttavat hitaasti suunnittelujärjestelmien ja uusien ratkaisujen kehittämisen kautta. Uusia edullisia toimia etsitään jatkuvasti kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. 3.2.3 Ympäristö Tienpidon tavoitteena ympäristön kannalta on tieliikenteen ja tienpidon haittojen vähentäminen ja ennaltaehkäisy sekä ratkaisujen hyvä sopeuttaminen ympäristöön. Tienpidossa merkittävimmät ongelmat esiintyvät uusien teiden rakentamisessa: arvokkaiden luonto- ym. alueiden pirstoutuminen, vaikutukset yhdyskuntiin ja asukkaisiin, kiviaineksen käyttö ja siihen liittyvät maa-ainesten oton seuraukset. Kunnossapidossa on koettu lähinnä suolauksen vaikutukset pohjaveteen ongelmallisina.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 17 Tienpidon tavoitteet eivät ole ristiriidattomia. Etenkin sujuvuustavoite ja päätieverkon kehittäminen tuottavat ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita. Resurssien väheneminen vähentää mahdollisuuksia kehittää ympäristön kannalta parempia ratkaisuja, parantaa liikenneympäristöä ja ylläpitää tiestön kuntoa. Kehittämishankkeiden hidastuminen vaikeuttaa liikennejärjestelmän ongelmakohtien (ruuhkat, turvallisuusriskit, asutukseen kohdistuva melu- ja pakokaasualtistus) ratkaisemista. 3.2.4 Eri tienkäyttäjäryhmien mielipiteet Tienkäyttäjiltä on eri yhteyksissä kysytty mielipiteitä tiestön palvelutasosta, tie- ja liikenneolojen kokemisesta ja tienpidon kehittämistarpeista. Pääteiden tärkeimpinä kehittämistarpeina henkilöauton kuljettajat ovat esittäneet kevyen liikenteen väylien rakentamisen, tien päällysteen epätasaisuuksien poistamisen (urat, kuopat, kohoumat), talvikunnossapidon sekä pientareiden ja ajokaistojen leventämisen sekä ohituskaistojen rakentamisen. Kuorma-auton kuljettajat ovat pitäneet edellä mainittujen tekijöiden lisäksi tärkeänä pääteillä liikkumista ilman, että autojono pysähtelisi. Eniten ajavat pitivät sujuvuuteen liittyviä asioita tärkeimpinä kuin muut. Lisäksi he toivoivat muita enemmän parempaa näkyvyyttä tien sivuille. Kuljetusyritykset arvioivat tärkeimmiksi sujuvuutta parantaviksi tienpidon toimenpiteiksi liukkauden torjunnan, tien päällysteen parantamisen, ohituskaistojen rakentamisen ja liittymäalueiden parantamisen (ahtaat liittymät). Pyöräilyn lisäämiseksi useimmin esitetyt parannusehdotukset ovat koskeneet väylien talvikunnossapitoa, uusien väylien rakentamista ja valaistuksen lisäämistä. Liikenteen haitoista lähiympäristölle ja koko yhteiskunnalle on pidetty haitallisimpina ilman laadun huononemista, turvallisuuden heikkenemistä ja melua.
18 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 4 PÄÄTEIDEN KEHITTÄMISMAHDOLLISUUDET Tieinvestointien painopistettä tullaan siirtämään jatkossa uusinvestoinneista laajennusinvestointeihin. Laajennusinvestoinnit kohdistuvat nykyiselle tieverkolle ja niiden tarkoituksena on palauttaa tien palvelutaso kohtuulliseksi parantamalla tien tai yhteysvälin liikenteellisiä tai ympäristöllisiä ominaisuuksia. Laajennusinvestointien perusteena on lisääntynyt liikenne tai esimerkiksi heikentynyt liikenneturvallisuus tai sujuvuus. Laajennusinvestointeja ovat mm. suuntauksen parantaminen, eritasoliittymien rakentaminen, tien leventäminen, ohituskaistojen tai kevyen liikenteen väylien rakentaminen, sillan uusiminen, sorateiden päällystäminen, liittymä- tai taajamajärjestelyt sekä valaistuksen, melusuojauksen tai pohjaveden suojauksen rakentaminen. Uusinvestoinneiksi katsotaan toimenpiteet, jotka muuttavat oleellisesti tieverkkoa tai tieosuuden tasoa. Tyypillinen toimenpide on uuden tie-, silta- tai tunneliyhteyden rakentaminen sekä tien nelikaistaistus. Uusinvestointeja tullaan kohdistamaan tärkeimpien pääteiden moottoriväylähankkeisiin ja pääväylien 4-kaistaistamishankkeisiin. Hankkeilla turvataan liikenteen sujuvuus liikenteen kasvusta huolimatta. Pääteiden erilaisia vaihtoehtoisia kehittämispolkuja on havainnollistettu seuraavassa kaaviossa (s.19). Liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamiseksi vaihtoehtoja ovat mm. uudet tietyypit, liittymäjärjestelyt ja reunaympäristön pehmentäminen. Näitä asioita on käsitelty laajemmin kappaleissa 5, 6 ja 7, jotka muodostavat samalla tutkimustaustan S12 projektille.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 19 ERROR! STYLE NOT DEFINED. PÄÄTEIDEN KEHITTÄMISMÄHDOLLISUUDET Liikenne jaetaan kahdelle väylälle (nykyinen + uusi väylä) Liikenne nykyisellä väylällä Moottoriväylä: Uusi valtatie + nykyinen väylä Vanhan väylän Vanhan väylän MO tai VE 1: hitaat ajon. kielletty, uudelleenraken- tavanomainen MOL kevyt liikenne kielletty, taminen lisäämällä parantaminen + nykyinen ei kiinteistöliittymiä (liittymä- tuntuvasti sen väylä rajoitus/ - kielto sujuvuutta ja välitys- VE 2: sekaliikennetie, ei kiinteistö- kykyä liittymiä (liittymärajoitus/ -kelto) lopputulos: perinteinen 2-kaistainen tie toimenpiteitä: - tien linjauksen ja tasauksen parantaminen - tien leventäminen - ohituskaistojen ja ohituksia helpot- tavien levennysten rakentaminen - yksityisteiden järjestely - liittymien muotoilu VE 1: Päätiellä ei sallita hitaita ajon., kevyttä liikennettä eikä kiinteistöliittymiä tarvitaan rinnakkaistie + poikkiyhteydet koko matkalle VE 2: Päätiellä hitaat ajon. sallittu, yksityistiejärjestelyt (vanha tie voi paikoitellen jäädä yksityistieksi tässä VE:ssa ei koko matkalla rinnakkaistietä Vaihtoehtoja: Vaihtoehtoja: - perinteinen vt-poikkileikkaus (10,5/7,5) - leveäpientareinen tie - leveäpientareinen tie - leveäkaistainen tie - leveäkaistainen tie - ohituskaistatie (2+1 tai - ohitusaistatie (2+1 tai 2+1+kaide) 2+1+kaide) (+ rinnakkaistiejärj.) - kapea 2+2-kaistainen tie - kapea 2+2-kaistainen tie + rinnakkaistiejärj. Sovelluskohteet: Sovelluskohteet: Sovelluskohteet: Nykyisen - tien parantaminen nykyisellä paikalla - suuret tai suurehkot liikennemäärät, moottoriväylän hankalaa ja kallista liikenteen jakaminen kahdelle väylälle jatko-osuudet - kysymyksessä yhteysväli taajamasta ei ko tapapauksessa järkevää/mahdollista toiseen - huiputuntien aikana sujuvuusongelmia - liikenne voidaan jakaa kahdelle väylälle - yksityisteiden järjestelyt suhteellisen helppo ts. ei toimi hyvin, jos lähes kaikki siirtyy uudelle väylälle toteuttaa - vanhaa tietä voidaan käyttää ainakin osittain hyväksi Liittymästandardi: - liittymästandardiin vaikuttavat päätien tyyppi, liikennemäärät ja paikalliset olosuhteet - tavoitteena liittymien määrän minimointi Reunaympäristö: - tien reunaympäristön suunnittelun yhtenä päätavoitteena on suistumisonnettomuuksien vakavuusasteen lieventäminen
20 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 5 UUDET TIETYYPIT 5.1 Poikkileikkausvaihtoehtoja 5.1.1 Sekaliikennetiet Kapealla kaksikaistaisella poikkileikkauksella liikenteen sujuvuus heikkenee liikennemäärien kasvaessa, erityisesti huipputuntien aikana. Tällöin ohitusmahdollisuuksien määrä vähenee merkittävästi. Myös liikenteen koostumus, erityisesti hitaiden ajoneuvojen määrä vaikuttaa ohitustarpeeseen. Liikenteen sujuvuuden heiketessä tulevat harkittavaksi erilaiset keinot ohitusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. Kevyenä parantamistoimenpiteenä tulee tällöin harkittavaksi tien parantaminen nykyisellä paikallaan sekaliikennetienä. Parantamistoimenpiteitä ovat: - tien leventäminen - tien suuntauksen parantaminen ohitusosuuksien lisäämiseksi - ohituskaistojen ja ohituksia helpottavien levennysten rakentaminen - liittymäjärjestelyt; liittymien vähentäminen (yksityistieliittymät) ja jäljelle jäävien liittymien (yksityistieliittymät ja yleisten teiden liittymät) parantaminen Erityisesti hitaat ajoneuvot (maatalousajo) sekä kevyt liikenne huomioon ottaen sekaliikennetien poikkileikkaus voi olla esimerkiksi leveäpientareinen tie, jonka piennarleveys on 2-3 metriä (esim. kuva 3). Leveäpientareisella tiellä hitaamman ajoneuvon on mahdollista siirtyä pientareelle ohituksen helpottamiseksi. Pientareella on tilaa myös kevyelle liikenteelle. Tien geometrian ongelmakohtia parantamalla ohitusmahdollisuudet lisääntyvät ja suuntauksen parantaminen lisää myös liikenneturvallisuutta. Kuva 3: Leveäpientareinen tie (esim. 12,5/7,5)
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 21 UUDET TIETYYPIT Sekaliikennetien poikkileikkauksena voidaan käyttää myös leveäkaistaistaista tietä (kuva 4). Sillä ohitus on mahdollista suorittaa omalla ajokaistalla siirtymättä vastaantulevan ajokaistalle, mikäli ohitettava ajaa ajokaistan reunassa. Hitaan ajoneuvon ohittaminen on siten mahdollista vastaantulevasta liikenteestä huolimatta. Tämä kuitenkin edellyttää, että kevyttä liikennettä on vähän. Kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseksi kevyt liikenne tulisi erotella omalle väylälle tai piennarleveyttä tulisi leventää. Kuva 4: Leveäkaistainen tie (13,5/11) Leveäkaistaisen tien ja ohituskaistatien (kuva 7) kokonaisleveys on sama, joten nämä tietyypit on mahdollista muuttaa myöhemmin toisikseen. Ohituskaistaratkaisuja on monia. Ohituskaistat voidaan sijoittaa vuoroin molempiin suuntiin sekä tasaisille että mäkiosuuksille. Ohituskaistat voidaan sijoittaa myös rinnan molemmille kaistoille muodostaen lyhyitä nelikaistaisia tiejaksoja (kuva 5). Nelikaistaisella tieosuudella voidaan turvallisuutta parantaa erottamalla ajosuunnat kaiteella (kuva 6). Lyhyet nelikaistaiset tiejaksot sopivat erityisesti kohteisiin, joissa nelikaistainen osuus toimii osana pitempää myöhemmin rakennettavaa osuutta. Nelikaistaisten osuuksien vaiheittain rakentaminen alkaen halvimmista rakentamisosuuksista voi olla kannattavaa erityisesti, jos suuret sillanrakennustyöt voidaan välttää ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Nelikaistaisilla osuuksilla ei tulisi sallia liittymistä tai pääsuunnassa kääntymistä vasempaan.
22 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma Kuva 5: Nelikaistainen osuus (esim. 16,5/14) Kuva 6: Kapea nelikaistainen tie (17,7/13,5 kk 1,7) Useilla nykyisillä kapeilla kaksikaistaisilla teillä yksityisteiden liittymätiheys on suuri. Tämän korjaaminen vaatii liittymäjärjestelyjä, mahdollisuuksien mukaan liittymien poistamista sekä yksityistieliittymien siirtämistä päätietä risteävien teiden yhteyteen (yleisen tien liittymät/yksityistieliittymät). Vilkasliikenteisimmät yksityistieliittymät vaativat toimenpiteitä esim. tasoliittymien kanavoinnin, yleisten teiden liittymissä tulee harkittavaksi eritasoliittymä tai jokin muu kapasiteetti- ja turvallisuusvaatimukset täyttävä liittymätyyppi. 5.1.2 Liikenteen erottelu rinnakkaistiejärjestelyin Edellä esitetyt sekaliikenneteiden poikkileikkaukset käyvät liikenteen sujuvuuden ja liikenneturvallisuuden kannalta riittämättömiksi, jos hitaita ajoneuvoja on paljon tai tienvarren maankäytön liittymäjärjestelyjä on vaikea toteuttaa. Tällöin hitaan ajoneuvoneuvoliikenteen (esim. traktorit), kuten myös kevyen liikenteen siirtäminen rinnakkaistielle on perusteltua. Rinnakkaistiet voivat olla olemassa olevia alemman tason tieyhteyksiä tai tarvittaessa uusin tiejärjestelyin muodostettavia. Uusi rinnakkaistieyhteys palvelee myös kevyttä liikennettä. Tiejaksolla, jolla hitaat ajoneuvot ja kevyt liikenne on eroteltu, voidaan sallia edelleen tasoliittymät. Vilkkaimmissa yleisten teiden liittymissä tulee kuiten-
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 23 UUDET TIETYYPIT kin harkittavaksi eritasoliittymä tai jokin muu kapasiteetti- ja turvallisuusvaatimukset täyttävä liittymätyyppi. Tiejaksoilla, joilla on rinnakkaistieyhteys, on mahdollista käyttää myös poikkileikkauksia, jotka liikenteen sujuvuuden ja liikenneturvallisuuden kannalta ovat perusteltuja, mutta joilla hitaat ajoneuvot aiheuttaisivat kohtuuttoman haitan. Tällaisia tietyyppejä ovat mm. ohituskaistatiet (kuva 7) ja ohituskaistatiet ajosuunnat erottavalla kaiteella varustettuna (kuva 8). Kaide vähentää merkittävästi vakavia kohtaamisonnettomuuksia, mutta lievempien yksittäisonnettomuuksien (törmäys kaiteeseen) oletetaan lisääntyvän jonkin verran. Kuva 7: Ohituskaistatie (13,5/10,5) Kuva 8: Ohituskaistatie + kaide (14,95/10,5 kk 1,7)
24 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma Ohituskaistatie tarjoaa ohitusmahdollisuuksia säännöllisin välein vastaantulevasta liikenteestä huolimatta. Yksikaistaisella osuudella yhdenkin selvästi hitaamman tai pysähtyneen ajoneuvon häiriö on kuitenkin merkittävä. Yksikaistaisen suunnan liikennetila tulee mitoittaa niin, että pysähtynyt ajoneuvo on mahdollista ohittaa. Kaiteellisen ohituskaistatien muuttaminen myöhemmin esimerkiksi kapeaksi nelikaistaiseksi tieksi (kuva 6) vaatii tielle yhden kaistaleveyden verran lisäleveyttä. Tiejaksoilla voidaan käyttää myös useampaa edellä esitettyä poikkileikkaustyyppiä, johtuen esimerkiksi tieosuuksien erilaisista liikennemääristä, maankäytöstä tai turvallisuusnäkökohdista. Tällaiseksi välipoikkileikkaukseksi sopii myös kaksikaistainen tie, jossa ajosuunnat on erotettu kaiteella (kuva 9). Se soveltuu kuitenkin vain lyhyille tieosuuksille. Poikkileikkaus soveltuu esimerkiksi kapean nelikaistaisen tien poikkileikkausta käytettäessä tieosuuksille, jossa asutuksen, muun maankäytön tai ympäristöolosuhteiden vuoksi ei ole mahdollista järjestää riittävän leveää tiealuetta tai esimerkiksi kustannussyistä sillat ja muut ylityskohdat on kannattavaa rakentaa kapeammalla poikkileikkauksella. Poistuminen/liittyminen sallitaan vain oikealle kääntyville. Kevyen ja muun hitaan liikenteen erottaminen omalle väylälle tulee tapauskohtaisesti harkita. Kuva 9: Kaksikaistainen kaiteellinen poikkileikkaus. 5.1.3 Uuden tien rakentaminen Mikäli tien parantaminen nykyisellä paikallaan, esimerkiksi huonon geometrian tai tiheän tienvarsiasutuksen vuoksi, on hankalaa tai siitä syntyisi huomattavan suuret kustannukset, tulee harkittavaksi uuden tien rakentaminen uudella tielinjauksella. Jos liikenne maankäytön perusteella saadaan jakautumaan kahdelle eri väylälle, sekä uudelle rakennettavalle valtatietasoiselle väylälle että nykyiselle väylälle, voidaan uuden tien mitoitusvaatimuksia alentaa. Uusi väylä mitoitetaan sille siirtyvän liikennemäärän mukaiseksi. Tietyypiksi voidaan tällöin valita tavallinen valtatien poikkileikkaus (10,5/7,5) tai leveäpientareinen tie, suuremmilla liikennemäärillä myös jokin aikaisemmin esitetyistä uusista tietyypeistä.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 25 UUDET TIETYYPIT Suunnitteluratkaisuissa tulisi tarvittaessa varautua uuden väylän osalta mahdolliseen myöhempään kapasiteetin parantamiseen, esimerkiksi tien muuttamiseen moottoriväyläksi. Uusi tielinjaus mahdollistaa nykyisen tien käytön rinnakkaistienä. 5.1.4 Nykyiset koekohteet Suomessa on muutamia uusien tietyyppien koekohteita moottoriliikennetieosuuksilla. Suomessa avattiin ensimmäinen ohituskaistatie kesällä 1991 vt:lle 4 välille Järvenpää-Mäntsälä. Vuonna 1993 ohituskaistatiekokeilua jatkettiin rakentamalla uusi osuus vt:lle 4 Lahden ja Heinolan välille. Osuus Järvenpää-Mäntsälä muutettiin normaaliksi moottoriliikennetieksi vuonna 1996 ennen osuuden täydentämistä moottoritieksi. Ensimmäinen leveäkaistainen tie otettiin käyttöön syksyllä 1993 Oulun pohjoispuolella vt:llä 4 välillä Asemankylä - Räinänperä ja vuonna 1995 kokeilua jatkettiin vt:lle 12 välille Lahti - Uusikylä. Syksyllä 1998 avattiin kolmas leveäkaistainen tie vt:llä 7 välillä Koskenkylä - Loviisa. 5.2 Liikenteen ohjaus Uudet poikkileikkaustyypit vaativat myös liikenteen ohjaukselta uusia ratkaisuja. Poikkileikkausten toiminnan kannalta selkeällä opastuksella ja ohjauksella on keskeinen merkitys. Tietilan optisilla tekijöillä, mittakaavalla, muotoilulla ja varustuksella tulee tienkäyttäjälle selkeästi viestittää, että kuljetaan uudentyyppisellä tiellä esim. kapealla nelikaistaisella tiellä eikä esim. moottoritiellä. Jos käytetään useita tietyyppejä samalla tiejaksolla, tulee kiinnittää erityistä huomiota tietyyppien muutoskohtiin. Tällöin selkeä liikenteen ohjaus lisää ajomukavuutta ja helpottaa kullekin tietyypille ominaisen ajotavan omaksumista eikä ajamista vaihtelevassa tieympäristössä koeta stressaavaksi. Myös nykyaikaisen tekniikan keinoja voidaan käyttää hyväksi. Telematiikkaa kehitetään ja käytetään liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Painopistealueita ovat olleet ongelmakelien hallinta; keliperusteinen liikenteen ohjaus sekä monipuolinen tiedottaminen keli- ja liikenneoloista. Mm. seuraavat liikenteen telematiikan keinot voivat tulla kysymykseen uusien poikkileikkausratkaisujen yhteydessä: 1) Muuttuvat nopeusrajoitukset - sää- ja kelitietietoon perustuvat - liikennekuormitukseen perustuvat (esim. juhlapyhinä) - häiriötilanteisiin perustuvat 2) Muuttuvat opasteet - ohituskiellot - kaistojen käyttöopasteet - liikennetiedotus
26 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 3) Automaattinen valvonta Liikenteen telematiikan käyttö esimerkiksi ruuhkan tai muun liikenteen häiriötekijän, esimerkiksi onnettomuuden tai tietyön (kunnossapito), tiedottamisessa voi tulla kysymykseen vilkasliikenteisellä tiellä. Häiriötilanteessa vaihtoehtoiselle reitille (rinnakkaistielle) ohjaaminen hoidetaan tällöin muuttuvilla opasteilla. Erityisesti kaksikaistainen kaiteellinen poikkileikkaus sovellettuna lyhyellekin tieosuudelle vaatii häiriöherkkyytensä vuoksi selkeät opasteet ja esimerkiksi muuttuvan liikenteenohjausjärjestelmän häiriötilanteiden varalta. Vilkasliikenteisillä teillä voidaan myös kaiteellinen 2+1-poikkileikkaus varustaa häiriötilanteiden varalta muuttuvilla opasteilla. Tällöin liikenne ohjataan rinnakkaistielle tai esimerkiksi pistekohtaisesti käyttämään kaksikaistaista osuutta kaksisuuntaisena. Ohituskaistoihin liittyy turvallisuusriski erityisesti liukkaan talvikelin aikana. Ohituskaistatiellä kelitiedottamisella, muuttuvilla varoitusmerkeillä ja nopeusrajoituksilla voidaan parantaa tietyypin turvallisuutta. Ohituskaistan keliä seuraamalla voidaan mahdollisesti kieltää ohituskaistan käyttö liukkaalla kelillä kokonaan suurien ohitusnopeuksien ja niistä syntyvän onnettomuusriskin pienentämiseksi. Kiellon noudattamista voidaan valvoa automaattisen liikennevalvonnan keinoin. Keinoja kohtaamisonnettomuuksien määrän pienentämiseksi tulee kehittää. Tulevaisuudessa voitaneen ajoneuvoihin asennettavien erillisten hallintalaitteistojen ja keskiviivan sekä reunaviivan tunnistimien avulla estää ajoneuvon ajautuminen vastaantulevan ajokaistalle kuten myös suistuminen tieltä. Tällaisen kuljettajan tukijärjestelmän kehittyminen vie vielä kuitenkin oman aikansa.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 27 LIITTYMÄT 6 LIITTYMÄT Päätieverkolle on lisääntyneen liikenteen ja niukentuneen rahoituksen seurauksena syntynyt liittymien parantamistarpeita, koska tieverkollisen aseman, toimivuuden ja turvallisuuden perusteella aikaisemmin selkeästi eritasoliittymää vaativia kohteita on jäänyt toteuttamatta tai on tyydytty väliaikaisiltakin tuntuviin ratkaisuihin. Tilannetta on pyritty helpottamaan uusin tasoliittymäratkaisuin - kiertoliittymin ja porrastetuin liittymin sekä kokeillen aivan uusia liittymätyyppejä, kuten laajennettuja liittymiä. Toisaalta on ajauduttu myös liikennevalojen asettamiseen yksittäisiin pääteiden tasoliittymiin. Käytäntö liittymätyyppien soveltamiseen vaihtelee eri puolilla maata ja on vaarana, että päätieverkon yhtenäisyys ja selkeys heikkenee liiaksi. Liittymästandardia koskevat kannanotot ja ohjeet ovat tällä hetkellä hajanaisia. Päätieverkon onnettomuuksissa liittymillä on merkittävä osuus. Taajamien ulkopuolella kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kääntymis-, risteämisja peräänajo-onnettomuudet olivat neljänneksi yleisimpiä kohtaamis-, yksittäis- ja kevyen liikenteen onnettomuuksien jälkeen. Henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista niiden osuus oli selvästi suurempi: vilkkailla teillä ne olivat yleisimpiä ja hiljaisemmilla pääteillä toiseksi yleisimpiä suistumisonnettomuuksien jälkeen. Onnettomuustilanteen perusteella on tarvetta painottaa liittymätyyppien valinnassa ja liittymäjärjestelyissä turvallisuusnäkökulmaa ja samalla kiinnittää huomiota liittymien lukumäärään ja turvalliseen sijoitukseen. Liittymien turvallisuuteen vaikuttaa osaltaan niiden liikenteellinen toimivuus ja palvelutaso. Päätieverkolla liikennemäärät jatkavat jälleen väliaikaisen pysähdyksen jälkeen selvää kasvua. Linjaosuutta nopeammin toimivuusongelmat tulevat vastaan liittymissä. Nykyisellä rahoitustasolla valtateiden tilannetta tasoliittymien toimivuuden kannalta on arvioitava uudelleen. Toimivuuden merkitys liittymätyypin valinnassa on otettava entistä painokkaammin esille. Ympäristönäkökulmasta liittymäratkaisuilla on vaikutus myös päästöihin.
28 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 7 TIEN REUNAYMPÄRISTÖ Tien reunaympäristössä voidaan tehdä myös liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Erityisesti vakavia suistumisonnettomuuksia voidaan vähentää pehmentämällä tieympäristöä. Näistä pehmentämistoimenpiteistä esimerkkinä voidaan mainita seuraavat toimenpiteet: - jäykkien pylväiden korvaaminen tai korjaaminen myötäävillä pylväillä, mikä on todettu erittäin tehokkaaksi toimenpiteeksi siitä aiheutuviin kustannuksiin nähden - kaiteiden rakentaminen kallioleikkausten eteen voi olla kustannuksiin nähden tehokas tapa parantaa turvallisuutta ainakin joidenkin kallioleikkausten osalta - sivuojien loiventaminen ja madaltaminen voi olla kustannuksiin nähden tehokas turvallisuustoimenpide, tältä osin tehokkuustutkimus kuitenkin vielä kesken (toimenpide vaatii lisää tiealuetta) - liittymäjärjestelyjen myötä saavutettava yksityistieliittymien määrän vähentäminen parantaa reunaympäristön turvallisuutta, sillä yksityistieliittymät ovat yleisimpiä pistemäisiä törmäyskohtia tien reuna-alueilla - myös riista-aita tai tien välittömään läheisyyteen sijoitettu rinnakkaistie parantavat reunaympäristön turvallisuutta, sillä etäisyydet tien reunasta muuhun esteeseen esim. metsään kasvavat Tielaitos on parhaillaan laatimassa uusia ulosajoystävällisiä luiskanmuotoiluohjeita, joista muutamia esimerkkiratkaisuja on esitetty kuvassa 10. Kuva 10: Esimerkkiratkaisuja tekeillä olevasta luiskanmuotoiluohjeesta.
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 29 TIEN REUNAYMPÄRISTÖ Ohjeen lähtökohtina ovat luiskataitteiden pyöristäminen (loiventaminen) sekä tien reunalla olevien esteiden (esim. metsä) etäisyyden lisääminen tiestä. Tämä helpottaa myös mm. hirvien havaitsemista. Luiskanmuotoiluohjeessa esitetään tien pientareeseen kuuluvan 0,25 metrin päällystämättömän tukipientareen lisäksi käytettäväksi metrin leveää loivaa (1:8) tukipiennarta. Loivennus tekee luiskan taitteesta pyöristetyn, jolloin auton pyörät eivät irtoa luiskasta, mikä vähentää auton kaatumisriskiä. Tämä tila toimii myös kapeimmilla poikkileikkauksilla nk. romuautotilana hätätilanteissa. Päällystämättömänä se toiminee myös tärinärakenteena, jolloin se esim. kuljettajan nukahtamistilanteessa herättää kuljettajan. Auton suistuessa tukipientareelle ajolinjan palauttaminen takaisin ajokaistalle on leveämmältä tukipientareelta helpompaa kuin nykyiseltä. Kapealla poikkileikkauksella tukipientareen tulee olla käytettävissä myös talvella, mutta ei välttämättä heti lumipyryn jälkeen. Kaide estää ajoneuvon suistumisen sivuojaan. Reunakaiteen käyttö ei ole kuitenkaan ensisijainen tapa estää suistumisonnettomuuksia, koska kaiteeseenkin törmääminen on vaarallista ja lisäksi auto saattaa ponnahtaa takaisin muun liikenteen eteen. Tehokkaampaa on poistaa tiealueelta helposti siirrettäviä esteitä (kivilohkareet yms.), loiventaa pengerluiskia ja muotoilla uudelleen luiskia ja sivuojia. Luiskien ja ojien pohjien taitteisiin tehdään pyöristykset, jolloin auto ei kaadu sen suistuessa sivuojaan. Joissakin olosuhteissa kaiteiden käyttö on kuitenkin suositeltavaa. Kaiteiden käyttöä suositellaan vilkasliikenteisillä teillä vanhojen kallioleikkausten ja siltapilareiden yhteydessä, kapeilla keskikaistoilla ja harkinnanvaraisesti vaarallisiksi todettujen tienkohtien parantamisessa. Uusiin tarpeisiin esim. tien keskelle pyritään löytämään sopiva kaidetyyppi. Keskikaistan kaiteelta vaaditaan aurauskestävyyttä. Talvikunnossapidon ja toimivuuden kannalta se ei saisi kinostaa lunta. Lisäksi vanhojen kaiteiden parannuskeinoja selvitetään testein.
30 S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 8 S 12 PROJEKTIN OSA-ALUEET S 12 projektiin kuuluu tässä vaiheessa 15 eri osa-aluetta, jotka kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa (kuva 11). Osa-alueiden sisällä toteutetaan useampia osaprojekteja. Tutkimus- ja kehittämistyön ohella eri osa-alueilla laaditaan suunnittelumenetelmiä, toimenpiteiden vaikutusarvioita, pääteiden laatuvaatimuksia ja teknisiä ohjeita sekä järjestetään koulutusta. Projektin osa-alueet Pääteiden palvelutaso ja kapasiteetti Pääteiden turvallisuusanalyysi Päätiet ja maankäyttö Uusien tietyyppien kehittäminen ja testaus Pääteiden suuntaus Liittymät Kevyt liikenne Tie- ja liikennetekniikka 6/99 Joukkoliikenne Ympäristö ja estetiikka Reunaympäristön pehmentäminen Liikenteen hallinta Tietyönaikaiset järjestelyt Kunnossapito Liikennekäyttäytyminen ja tienkäyttäjien mielipiteet Suunnittelumenetelmät Kuva 11: S12 projektin osa-alueet. 8.1 Pääteiden palvelutaso ja kapasiteetti Osa-alueessa kehitetään liikenteellisen palvelutason (sujuvuuden) arviointimenettelyitä ja mittareita. Tavoitteena on arvioida nykyisten menetelmien (HCM mallit) käyttökelpoisuus erilaisiin tilanteisiin sekä tarkistaa ja päivittää mallien perusmuuttujat ja parametrit Suomen olosuhteisiin. Lisäksi arvioidaan muiden menetelmien soveltuvuutta kuvaamaan nykyisten teiden sujuvuutta ja sen kehittymistä tulevina vuosina. Palvelutasomallien lisäksi työhön kuuluu välityskyvyn laskentamallien alustava tarkistustyö. Alkuvuosina keskitytään autoliikenteen palvelutasokysymyksiin, myöhemmin otetaan esille myös muiden tienkäyttäjäryhmien palvelutasotekijät. Työ etenee likimain seuraavasti: nykytilan analyysi, palvelutaso- ja välityskykymallien kehittämissuunnitelma (1998) linjaosuuksien palvelutasomallien tarkistus (HCM-menettely) (1999) liittymien välityskykymallien tarkistus (1999-2001) muiden tienkäyttäjäryhmien palvelutasoon vaikuttavat tekijät, esiselvitys ja jatkosuunnitelma (2000) edellisen kohdan toteutus (2000-2001)
S 12 Pääteiden parantamisratkaisut - Tutkimussuunnitelma 31 S12 PROJEKTIN OSA-ALUEET NORDKAP / pohjoismainen yhteistyö (1997-2000) 8.2 Turvallisuusanalyysi Tällä osa-alueella on tavoitteena saada liikenneturvallisuusnäkökulmat kytketyksi aiempaa laajemmin ja kiinteämmin mukaan kaikkiin suunnitteluvaiheisiin ja toteutukseen. Tavoitteena on myös parantaa tietoutta päätiestöllä toteutettavien toimenpiteiden ja ratkaisujen turvallisuusvaikutuksista sekä kohottaa yleisesti turvallisuustietouden tasoa. Pääteiden turvallisuustarkastuksen menetelmät Kehitetään toimintamalleja turvallisuusriskien kartoittamiseen ja parantamistoimien kannattavuuden arviointiin nykyisillä pääteillä. - Reunaympäristön turvallisuuden inventointi ja toimenpiteiden kannattavuus (1998-2001). - Päätien geometriaan, liittymiin, liikenteen ohjaukseen ym. liittyvien turvallisuusongelmien inventointi ja parannustoimien arviointi (2000-2001). 8.3 Päätiet ja maankäyttö Maankäytön leviäminen pääteiden varsille on ollut monella tapaa haitallista pääteiden toimivuuden kannalta. Tontti- ym. liittymien lisääntyminen on mm. heikentänyt turvallisuutta, alentanut liikenteellistä palvelutasoa ja lisännyt kevytliikennettä sekä siitä aiheutuvia ongelmia. Maankäyttö vetää puoleensa uutta maankäyttöä ja toimintoja, jotka eivät sovi pääteiden välittömään läheisyyteen. Projektin tavoitteet ovat lyhyesti seuraavat: - Selvittää, konkretisoida ja tuoda esille, millaista erilaista haittaa maankäytön leviämisestä pääteiden varsille on. Selvitys toimii keskustelun lähtökohtana maankäytöstä vastaavien viranomaisten kanssa. - Selvittää hallinnollis-juridisia keinoja, joilla maankäyttöä voitaisiin rajoittaa. Tielainsäädäntöön tulisi saada täydellinen tai lähes täydellinen liittymäsäätely (full access control). - Selvitetään sellaisia fyysisiä ym. ratkaisuja, joilla liityntä päätiehen estyy tai vaikeutuu tuntuvasti. Projekti toteutetaan v. 2000-2001. 8.4 Uusien tietyyppien kehittäminen ja testaus Kehitetään uusia tietyyppejä, joilla liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta voidaan parantaa kohtuukustannuksin. Erilaisten tietyyppien soveltuvuutta testataan muutamissa suunnittelukohteissa nk. pilottikohteissa sekä rakennetuilla koekohteilla. Kehittämistyössä käytetään hyväksi myös ulkomaiset kokemukset. Kokemuksia ja tietoa vaihdetaan erityisesti muiden pohjoismaiden kanssa, joissa on parhaillaan käynnissä myös uusien tietyyppien kehittämistyö.