KÄRKÖLÄ JÄRVELÄ SUOMEN ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2010 11.9.2010 Liite 1 Kuva 1. Selvitysalueen keskiosia (kuvio 1) kumpareelta (kuvio 2) nähtynä. Kuva 2. Vanha teollisuusrakennus ja Järveläntien pientareen ketomaista aluetta (kuvio 4).
1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Järvelän taajaman pohjoispäässä, Riihimäentien (kantatie 54) ja Järveläntien eritasoliittymän lounaispuolella. Alueelle laaditaan asemakaava tai muutetaan olemassa olevaa asemakaavaa, Selvitysalueen länsiosan inventoinnilla varaudutaan tulevaa kaavoitusta varten. Tavoitteena on täydentää olemassa olevaa pientaloasutusta. Eritasoliittymän tuntumaan osoitetaan yritystoimintaa. Nykyisin pääosa selvitysalueesta on metsää, mutta Järvelän tien varressa on myös rakennettua ympäristöä. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena kaavan selvityksenä asemakaavaa varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - (Vesilain kohteet) - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi 5.9.2010. Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistö. Varsinaista linnustoselvitystä ei vuodenajasta johtuen voitu laatia, mutta aluetta arvioitiin tästä näkökulmasta elinympäristöjen perusteella. Linnustosta tehtiin lisäksi joitain hajahavaintoja. Inventoinnin laati suojelubiologi Mikko Siitonen. Valmista luontotietoa alueesta on saatavilla vain vähän. Yleiskaavan luontoselvityksessä (Paavo Ristola Oy 2004) aluetta ei varsinaisesti kuvailla. Uhanalaisten lajien esiintymiä ei selvitysalueelta vanhastaan tunneta (Ympäristöhallinnon Hertta -tietokanta). 3. TULOSTEN YHTEENVETO Luontoarvojen (lajisto ja elinympäristöt) kannalta selvitysalue on vähämerkityksinen. Selvitysalueelta ei löydetty luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälaissa kuvattuja merkittäviä elinympäristöjä. Myöskään muita merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja ei alueella esiinny. Polkujen perusteella metsämaastolla on merkitystä asutuksen lähivirkistysalueena. Kasvistossa ei havaittu valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia eikä silmällä pidettäviä lajeja. Muutakaan huomionarvoista lajistoa ei alueella tavattu. Selvitysalueella ei ole mainittavaa merkitystä osana suurmaisemaa. Lähimaisemassa metsän ja pellon reunavyöhyke (Kuva 3) Väinölänkujan eteläpuolella on paikallisesti jossain määrin huomionarvoinen. 2
Kuva 3. Lehtomaista koivumetsää pellon reunassa (kuvio 7). 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue rajoittuu pohjoisessa Riihimäentiehen, idässä Järveläntiehen ja etelässä peltoihin. Valtaosa alueesta on varttunutta metsää, mutta itäreunassa sijaitsee vanha teollisuus- ja omakotitontti. Alueeseen kuuluu myös pala viljeltyä peltoa. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu etelä-boreaalisen vyöhykkeen eteläosaan ns. vuokkovyöhykkeelle. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 2a (etelä-boreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu Eteläisen rantamaan eteläiseen viljelysseutuun. Selvitysalueen maaperä on hienoainesmoreenia, harjuainesta ja savea. Alueen eteläosan kumpareella myös avokallio tulee näkyviin. Kumparetta lukuun ottamatta maastomuodot ovat loivapiirteisiä ja suhteelliset korkeuserot vähäisiä: kumpare on alle 10 metrin korkuinen. Metsäluonto selvitysalueella edustaa tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Pohjoisesta tulevan valtaojan ympäristössä esiintyy hieman soistumaa ja kumpareella metsä on karumpaa kuivahkoa kangasta. Valtapuuston alueella muodostavat yleensä kuusi ja mänty sekametsänä, koivua esiintyy sekapuuna ja metsikkönä pellon tuntumassa. Haapa kasvaa yksittäin koko alueella. Puusto on lähes kauttaaltaan varttunutta talousmetsää. Elokuun myrskyissä alueelta on kaatunut kookasta puustoa. Kulttuurikasvillisuus rajoittuu itäosan vanhojen tonttien alueelle ja niiden liepeille, sekä tienvarsien pientareille. Tonttien reunamilla kasvaa reunuspuustoja ja pensaikkoja, valtalajeina raita, haapa, harmaalepppä ja koivu. Pihojen hoitamattomissa osissa kasvaa sekalaista viljelyjäännettä ja - karkulaista, mm. hedelmäpuita ja marjapensaita. 3
Linnustosta ei vuodanajasta johtuen saatu tietoa. Alueen metsien yleisilme on linnuston kannalta vaatimaton ja mielenkiinnoton. 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Tuoreen ja etenkin länsiosassa lehtomaisen kankaan vanhahkoa metsää (Kuva 1, kansi). Valtapuuston muodostaa harva havusekapuusto, joukossa koivua ja muutamia haapoja. Alikasvoksena kasvaa pihlajaa ja kuusta. Kuviolla on kaatunut puustoa elokuun myrskyjen aikana. Lehtomaisilla paikoilla esiintyy mm. punaherukkaa ja metsäruusua. Kuvio 2. Kalliokumpare. Laella on avokallio, rinteillä kuivahkoa kangasta. Mäellä kasvaa mäntyä ja kuusta, alarinteessä joitain koivuja ja pihlajia. Avokalliolla esiintyy ainoana kalliolajina ahosuolaheinää. Kuvio 3. Lehtomainen kangas jossa paikoin esiintyy soistumia. Kuviolla kasvaa nuorta kasvatusmetsää, valtapuuna kuusi ja sekapuuna koivu ja mänty. Haapaa kasvaa yksittäin ja muutaman puun ryhmissä. Kuvion länsireunassa kasvillisuus on rehevintä ja alueella kasvaa joitain pihoista levinneitä vuorijalavia sekä vaahteran ja tammen taimia. Pihlaja muodostaa paikoin tiheää alikasvosta. Kasvillisuudessa vallitsevat saniaiset (hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi-imarre) sekä metsäkorte, käenkaali ja lillukka. Kuviolla kasvaa myös mm. mesimarjaa, punaherukkaa, terttuseljaa ja riidenliekoa. Kuvion läpi kulkee ulkoilupolku. Kuvio 4. Vanhan teollisuuskiinteistön piha-aluetta. Käytettyjen autojen varasto, joutomaata ja teiden pientareita. Rampin ja pihan reunuspuustoissa ja vesakoissa vallitsevat haapa, raita ja koivu. Järveläntien varressa on ketomaista piennarta, jossa kasvaa mm. kissankelloa, harakankeltanoa, hopeahanhikkia, pukinjuurta ja idänukonputkea (Kuva 2, kansi). Kuvio 5. Mäntyvaltainen kuivahkon ja tuoreen kankaan kuvio. Sekapuuna kasvaa runsaasti kuusta ja jonkin verran koivua. 4
Kuvio 6. Lehtomainen ojitettu soistuma, entinen lehtokorpi tai ruohoinen kangaskorpi. Nuorehkon, tiheän valtapuuston muodostavat hieskoivu, haapa, harmaaleppä ja kuusi. Kuusta kasvaa myös alikasvoksena. Kuvion läpi kulkee syvä valtaosa. Kasvillisuudessa vallitseva kookkaat saniaiset, etenkin hiirenporras. Kuvio 7. Harvaa vanhaa koivikkoa kasvava metsikkö pellon reunassa (Kuva 3). Kuvion kasvillisuus on soistunutta lehtomaista kangasta, valtalajeina hiirenporras, korpi-imarre, metsäimarre, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Myrsky on kaatanut kuviolta joitain suuria koivuja. Kuvio 8. Suuri omakotitalotontti (Kuva 4). Tontin itäosa on hoitamatonta ruohikkoa ja alueella kasvaa mm. luumu- ja omenapuita, liuska-angervoa ja syreeniä. Kuva 4. Vanha omakotitalo Väinölänkujan alkupäässä (Kuvio 8). Lähdeaineisto: Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Paavo Ristola Oy 2004:Kärkölän taajamien osayleiskaava. Luontoselvitys. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvupaikkaluokitus. (Uudistettu versio vuodelta 2004: Metsähallitus, luontotyyppi-inventoinnin maastotyöohje). Uhanalaiset lajit: www.ymparisto.fi, Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta 5