MÄNTSÄLÄN LEMPIVAARAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 2013

MÄNTSÄLÄN LEMPIVAARAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 2013 Pekka Routasuo 12.12.2013

MÄNTSÄLÄN LEMPIVAARAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 2013 Sisällys 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 3 TULOKSET... 5 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS... 5 3.1.1 Osa-alue A... 5 3.1.2 Osa-alue B... 7 3.1.3 Osa-alue C... 9 3.1.4 Osa-alue D... 10 3.2 PESIMÄLINNUSTO... 11 3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 12 3.4 LIITO-ORAVA... 12 3.5 MUUT MERKITTÄVÄT ELIÖLAJIT... 14 4 SUOSITUKSET... 14 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 15 Raportin valokuvat Pekka Routasuo. Pohjakartta Maanmittauslaitos. Kansi: Taponlehteä kasvavaa metsää osa-alueella A. 2

1 JOHDANTO Mäntsälän kunta laatii asemakaavaa Lempivaaran alueelle, joka sijaitsee kunnan keskustaajaman koillispuolella valtatien 4 ja maantien 140 välisellä alueella. Mäntsälän kunta tilasi alueen luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn on tehnyt biologi, LuK Pekka Routasuo. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Lempivaaran selvitysalueen (kuva 1) aiemmat luontotiedot tarkistettiin ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (OIVA) ja Suomen ympäristökeskuksesta (Hertta-tietojärjestelmän Eliölajit-osion tiedot uhanalaisista ja muista suojeltavista lajeista). Lisäksi Uudenmaan ELY-keskus toimitti tiedot liito-oravan esiintymisestä sekä luonnonsuojelulain nojalla tehdyistä liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauspäätöksistä. Lempivaaran alueelta on aiemmin tehty luontoselvityksiä mm. kirkonkylän osayleiskaavaan liittyen (Nironen & Lammi 2002, Nironen 2003 ja Nironen & Routasuo 2010). Liito-orava Liito-oravaselvitys tehtiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa - julkaisun (Sierla ym. 2004) ohjeiden mukaisesti. Liito-oravalle sopivat metsäalueet käveltiin kattavasti läpi ja liito-oravan jätöksiä etsittiin sopivien pesä-, suoja- ja ruokailupuiden tyviltä. Näitä ovat mm. kolopuut ja kookkaat kuuset sekä lehtipuut, etenkin haavat ja lepät. Jätöslöydöt paikannettiin GPS-laitteella. Selvityksessä liito-oravan asuttamat metsiköt (elinpiirit) rajataan jätöshavaintojen sekä puuston koostumuksen ja rakenteen perusteella kartalle. Metsiköistä etsitään lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lisäksi tarkastellaan liitooravan käyttämiä tai lajille mahdollisia puustoisia kulkuyhteyksiä ympäröiville metsäalueille. Liito-oravaselvityksen maastotyöt tehtiin ensimmäisen lintulaskennan yhteydessä 17.5.2013. Pesimälinnusto Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen Lempivaaran alueella. Laskennoissa ei pyritty selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijainteja. Selvityksessä sovellettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988), jossa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskennat tehtiin varhain aamulla ja aamupäivällä, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Lintulaskenta toistettiin selvitysalueella kaksi kertaa, mikä on minimimäärä eri aikaan saapuvien muuttolintujen ja eri aikaan pesivien lajien havaitsemisen kannalta. Kolmannen, varhain pesintänsä aloittavaan lajistoon keskittyvän las- 3

kentakierroksen tekeminen ei ollut enää mahdollista keväällä 2013 johtuen työn tilaamisajankohdasta. Pesimälinnustoselvityksen laskentapäivät olivat 17.5. ja 16.6.2013. Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin (ks. Rassi ym. 2010 ja www.ymparisto.fi): tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut EY:n lintudirektiivin liitteen I lajit erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit alueellisesti uhanalaiset lajit Suomen erityisvastuulajit merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit Laskennoissa merkittiin muistiin ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Koskimiehen & Väisäsen (1988) ohjeiden mukaisia merkintätapoja. Tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkittiin yksikin pesintää ilmaiseva havainto (pää)muuttokauden jälkeen lajille sopivassa ympäristössä. Tulosten perusteella arvioitiin mahdolliset pesimälinnuston kannalta arvokkaat alueet. Luonnonolot ja kasvillisuus sekä arvokkaat luontokohteet Selvitysalueen luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteet inventoitiin osaalueittain 17.7.2013. Samalla selvitettiin maastossa arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen. Näitä ovat mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit, vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset pienvesikohteet, metsälain 10 :n mukaiset elinympäristöt ja Suomessa uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008a, b). Maastotöissä kiinnitettiin huomiota merkittävien eliölajien (erityisesti suojeltavat, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit, silmälläpidettävät sekä muut vaateliaat tai harvinaiset lajit) esiintymiseen ja arvioitiin niiden kannalta tärkeät elinympäristöt. Alustavia tietoja oli kerätty jo keväällä ja alkukesällä em. lajistoselvitysten yhteydessä. 4

3 TULOKSET 3.1 LUONNONOLOT JA KASVILLISUUS Selvitysalue jaettiin neljään osa-alueeseen maankäytön ja luonnonolojen perusteella (kuva 1). Seuraavassa kuvataan osa-alueiden luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteet. Kuva 1. Lempivaraan selvitysalueen rajaus ja jako osa-alueisiin A D. 3.1.1 Osa-alue A Osa-alueen A (kuva 2) lounaisosassa kasvaa varttuvaa kuusivaltaista sekametsää. Lehtipuuvesakkoa on paikoin runsaasti. Kasvillisuus on tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, metsäkastikka, metsälauha, käenkaali ja valkovuokko. Osa-alueen eteläosan halki kulkevan ojan pohjoispuolella on nuorta koivikkoa ja männikköä. Ojan eteläpuolella puustossa on mm. kuusta, koivua ja harmaaleppää. Lehtomaisen metsän kenttäkerroksessa kasvaa mm. hiirenporrasta, ahomansikkaa ja rönsyleinikkiä. Alueella on useita kasvustoja taponlehteä (kuva 3). Taponlehti on koko maassa rauhoitettu kasvilaji ja luokiteltu (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäväksi (NT). Selvitysalueen esiintymä ei ole luontainen, vaan laji on paikalla puutarhakarkulainen eli levinnyt metsään läheisen talon pihalta. 5

Kuva 2. Osa-alue A. Kuva 3. Taponlehteä Osa-alue A:n eteläosassa. 6

Peltoon viettävän rinteen alaosassa on varttuvaa lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Sen kenttäkerroksessa kasvaa mm. oravanmarjaa, mustikkaa, metsälauhaa, metsäkastikkaa ja metsäalvejuurta. Mäen yläosassa on varttuvaa tuoreen kankaan kuusikkoa ja männikköä. Kenttäkerroksessa vallitsevat metsätähti, metsäkastikka, metsälauha, mustikka ja kielo. Pellon luoteispuolella on nuorta mäntyvaltaista sekametsää ja pohjoisempana entistä peltoa (kuva 4), jolla kasvaa kostean suurruohoniityn lajistoa: mm. mesiangervoa, nokkosta ja karhunputkea. Myös komealupiini on paikoin runsas. Pellon ojien reunoilla kasvaa kiiltopajua ja raitaa. Osa-alueen koillisosa on nuorta tiheää koivikkoa. Kuva 4. Osa-alue A:n itäosan kosteaa niittyä. 3.1.2 Osa-alue B Osa-alueen B (kuva 5) etelä- ja itäosassa on laaja avohakkuualue, jolle on jätetty muutamia siemenpuumäntyjä (kuva 6). Alueen halki kulkevan metsätien eteläpuolella on puustoltaan varttunutta kuusivaltaista metsää. Kasvillisuus on tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, oravanmarjaa, valkovuokkoa ja käenkaalia. Tien pohjoispuolella on puustoltaan varttunutta, tuoreen ja kuivahkon kankaan männikköä sekä kuusikkoa. Pellon reunalla on varttunutta lehtomaisen kankaan kuusimetsää. 7

Kuva 5. Osa-alueet B ja C. Kuva 6. Osa-alue B:n keskiosan avohakkuualuetta. 8

Osa-alueen pohjoisosassa on tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Soistuneiden korpipainanteiden lajistoon kuuluvat mm. metsäkorte, vadelma ja hiirenporras. Soistumien ympärillä on puustoltaan varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Ojien varsilla kasvaa lehtolajistoa, mm. hiirenporrasta, sudenmarjaa ja mesiangervoa. 3.1.3 Osa-alue C Osa-alueen C (kuva 5) eteläosan mäellä kasvaa varttunutta kuivahkon kankaan männikköä. Tämän pohjoispuolella kasvaa pellon kaakkoisreunalla nuorta männikköä, jossa on alikasvoksena nuoria vaahteroita. Pellon itäpuolella on kapealti tuoreen kankaan kuusikkoa, joka on puustoltaan varttunutta. Pellon länsipuolella on varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa on sekapuuna runsaasti haapaa. Kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaali, metsätähti, lillukka, metsämaitikka, kielo ja mustikka. Paikoin tavataan edellisten lisäksi mm. huopaohdaketta ja vadelmaa. Metsikössä on liito-oravan elinalue (ks. alaluku 3.4). Osa-alueen lounaisosassa on ojitettu suo, jossa on luhtaisen nevakorven piirteitä. Pohjoisosa on lehtipuuvaltaista ja pensaikkoista. Alueella vallitsevat raita, hieskoivu, korpipaatsama, harmaaleppä ja kiiltopaju. Kenttäkerroksessa esiintyy rentukkaa, terttualpia, metsä- ja järvikortetta, mesiangervoa, pullosaraa, kurjenjalkaa, isokarpaloa ja suoputkea (kuva 7). Suon eteläosa on mäntyvaltaisempi. Alueen länsiosassa ojan varrella kasvaa kuusta, koivua ja mäntyä. Kuva 7. Osa-alue C:n lounaisosan suo. 9

3.1.4 Osa-alue D Osa-alueen pohjoisosassa on parimetristä koivuvesakkoa kasvava hakkuualue. Sen länsipuolella on tuoreen ja kuivahkon kankaan sekametsää. Varttunut puusto on mäntyvaltainen. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa, kangasmaitikkaa, oravanmarjaa ja metsäkastikkaa. Mäntyvaltainen metsä vaihettuu kuusikoksi länteen ja pohjoiseen päin. Pienten kalliojyrkänteiden alla on lehtomaista kangasta ja paikoin myös tuoretta lehtoa. Haapaa on melko paljon. Tällä alueella on tavattu aiemmin liito-oravia (ks. alaluku 3.4). Hakkuualueen kaakkoispuolella on ojitettua ja harvennettua kangaskorpea. Alueella on traktorinuria ja se on pusikoitunut hakkuiden jälkeen. Aluskasvillisuudessa on mm. suo-ohdaketta, mesiangervoa, metsäkortetta ja vadelmaa. Hakkuualueen itäpuolella on puustoltaan varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna haapaa ja koivua. Osa-alueen D (kuva 8) keskiosassa on laaja harvapuustoinen pusikoitunut hakkuualue. Sen eteläpuolella on pieni kuvio harvennettua kuivahkon kankaan männikköä. Hakkuualue rajautuu Kenkäkalliontiehen, jonka itäpuolella on kuvio nuorta, eteläosastaan harvennettua männikköä. Kuva 8. Osa-alue D. 10

Osa-alueen pohjoisosassa on pelto. Sen eteläpuolella on varttunutta lehtomaisen kankaan ja tuoreen lehdon sekametsää. Puusto on lehtipuuvaltaista ja haapaa on runsaasti. Kenttäkerroksessa tavataan mustikkaa, kieloa, oravanmarjaa käenkaalia ja lillukkaa. Alueella on liito-oravan elinympäristö (ks. alaluku 3.4). Pellon pohjoispuolella on varttunutta harvennettua männikköä, jonka alla kasvaa noin viisimetristä koivutaimikkoa. Selvitysalueen rajalla on nuorta kuusikkoa. Pellon reunalla on puustoltaan nuorta ja kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää. Alueella on joitain isoja haapoja ja täällä on aiemmin tavattu liitoorava (ks. alaluku 3.4). 3.2 PESIMÄLINNUSTO Lempivaaran selvitysalueen lintulaskennoissa tavattiin yhteensä 36 lajia (taulukko 1). Lajit ovat etupäässä tavanomaisia ja yleisiä metsälintuja; jonkin verran on asutuksen piirissä viihtyviä lajeja sekä pensaikkojen lintuja. Huomionarvoisista lajeista havaittiin lintudirektiivin liitteessä I mainitut pyy, palokärki ja pikkulepinkäinen. Kaikkien kolmen pesiminen alueella on mahdollista. Pyy havaittiin osa-alue B:n pohjoisosan kuusikossa, pikkulepinkäinen saman osa-alueen hakkuuaukealla ja palokärki osa-alue D:n hakkuualueen reunassa. Silmälläpidettävä (NT; ks. Rassi ym. 2010) sirittäjä tavattiin osa-alue A:n länsireunalla. Taulukko 1. Lempivaaran selvitysalueen laskennoissa tavatut lintulajit. Huomionarvoiset lajit on lihavoitu. fasaani metsäkirvinen puukiipijä harakka mustapääkerttu pyy hernekerttu mustarastas rautiainen hippiäinen närhi räkättirastas hömötiainen pajulintu sepelkyyhky keltasirkku palokärki sinitiainen kirjosieppo peippo sirittäjä kultarinta pensaskerttu talitiainen kuusitiainen pikkulepinkäinen tiltaltti käpytikka pikkuvarpunen varis laulurastas punakylkirastas vihervarpunen lehtokerttu punarinta västäräkki 11

3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 3.4 LIITO-ORAVA Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 - alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Maastokäynnillä ei todettu sellaisia kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamien kohteiden (luonnontilaiset pienvedet) kriteerit. Selvitysalueelta tai sen tuntumasta on tiedossa liito-oravahavaintoja ainakin vuodesta 1996 (Elo & Blåfield 1999) lähtien (kuva 9). Liito-oravaselvityksiä alueella on tehty vuosina 2002 (Nironen & Lammi 2002), 2003 (Nironen 2003) ja 2010 (Nironen ja Routasuo 2010). Vuonna 2013 liito-oravan jätöksiä löytyi Lempivaaran alueelta kahdelta metsäkuviolta. Molemmilta alueilta on tietoja jo vuodelta 2002. Kuva 9. Lempivaaran selvitysalueen liito-oravakohteet. Vihreällä on rajattu liito-oravan elinympäristöksi sopiva metsä. Pisteillä on merkitty puut, joiden tyviltä on löytynyt liitooravan jätöksiä (punainen=2013, sininen=2010, vihreä=2002 2003 ja keltainen= 1998). Valkoiset katkoviivat kuvaavat mahdollisia kulkuyhteyksiä alueiden välillä. 12

Toivolan tilakeskuksen luoteispuolella on pellon reunalla kapea metsäkaistale. Sen puustossa on järeitä mäntyjä, haapoja ja koivuja. Vanhan puuston alla on tiheä kuusi- ja lehtipuualikasvos. Haavoissa ja vanhoissa koivuissa on koloja. Metsäkaistale on pinta-alaltaan hyvin pieni, mutta liito-oravalle tärkeä pesimäpaikka, koska järeissä puissa on runsaasti koloja. Alueelta on löytynyt useana vuonna liito-oravan jätöksiä. Vuonna 2013 papanoita löytyi viiden haavan tyveltä, joista kaksi oli kolohaapoja. Rauhamäentien pään pohjoispuolella on pellon länsireunalla runsaasti haapaa kasvava metsikkö. Alueen kuusissa on muutama liito-oravalle sovelias pönttö. Kuvaan 9 rajatun alueen pohjoisosan kallion laella ja länteen viettävässä rinteessä kasvaa muutama varttunut kolohaapa. Alueella on myös liito-oravan pönttö sekä nuorta haapaa. Kuvaan 9 rajatun metsäalueen eteläosa (kuva 10) on liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvä. Alueella on useita vanhoja haapoja, joissa on koloja sekä runsaasti lehtipuustoa ruokailuun ja vanhoja kuusia suojapuiksi. Vuonna 2013 papanoita löytyi kolmen haavan tyveltä (yksi puista oli kolohaapa) ja yhden kuusessa olevan pöntön katolta (kuva 11). Kuva 10. Liito-oravan elinaluetta. 13

Kuva 11. Liito-oravan jätöksiä pöntön katolla. 3.5 MUUT MERKITTÄVÄT ELIÖLAJIT Selvitysalueelta ei ole tiedossa muiden EY:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV(a) lajien esiintymiä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Eliölajit-osiossa ei ole tietoja selvitysalueella tai sen välittömässä lähiympäristössä esiintyvistä erityisesti suojeltavista, valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisista, silmälläpidettävistä tai muista merkittävistä eliölajeista. Luontoselvityksen maastokäynneillä ei tehty havaintoja em. lajeista eikä alueella arvioitu olevan niiden kannalta erityisiä tai tärkeitä elinympäristöjä. 4 SUOSITUKSET Kuvaan 9 rajatuille liito-oravan elinalueille ei tule osoittaa nykytilannetta muuttavaa maankäyttöä. Lisäksi asemakaavassa tulisi huolehtia lajin elinalueiden välisten puustoisten kulkuyhteyksien (ks. kuva 9) säilymisestä. 14

5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Elo, O. ja Blåfield, M. 1999: Saukon ja liito-oravan jäljillä. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry. Mäntsälä. Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss. 58 70. Nironen, M. 2003: Mäntsälän Norkulla Lempivaara alueen liito-oravat 2003. Moniste. Mäntsälän kunta. Nironen, M. ja Lammi, E. 2002: Mäntsälän kirkonkylän osayleiskaava-alueen luontoselvitys 2002. Moniste. Mäntsälän kunta. Nironen, M. ja Routasuo, P. 2010: Mäntsälän Norkulla Lempivaaran alueen liito-oravaselvitys 2010. Moniste. Mäntsälän kunta. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. 15