NURMIJÄRVEN VIIRINLAAKSO II -ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 NURMIJÄRVEN VIIRINLAAKSO II -ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Pekka Routasuo

2 NURMIJÄRVEN VIIRINLAAKSO II -ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Lähtöaineisto Maastotyöt Tulokset Luonnonolot ja kasvillisuus Arvokkaat luontokohteet Pesimälinnusto Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Muut merkittävät lajit Ekologiset yhteydet Suositukset Lähteet ja kirjallisuus Liite 1. Viirinlaakso II:n selvitysalueen arvokkaat luontokohteet Kansi: Mustamäen lehto on arvokas luontokohde. Ilmakuvat ja pohjakartat Maanmittauslaitos. Valokuvat Pekka Routasuo. 2

3 1 JOHDANTO Nurmijärven kunta laatii asemakaavaa Klaukkalassa sijaitsevalle Viirinlaakso II -nimiselle alueelle. Kunta tilasi luontoselvityksen päivityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työssä täydennettiin ja tarkennettiin vuonna 2016 tehtyä luontoselvitystä (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2016). Selvityksen tulosten perusteella voidaan arvioida asemakaavan luontovaikutuksia. Viirinlaakso II:n luontoselvityksen kohteena olivat Klaukkalan osayleiskaavassa osoitetut C-2- ja C-3-alueet kuvan 1 mukaisesti. Lisäksi selvitettiin Luhtajoentien jatko noin 100 metriä leveältä vyöhykkeeltä (noin 50 metriä tielinjan molemmin puolin). Luontoselvityksen on tehnyt biologi, LuK Pekka Routasuo. Kuva 1. Viirinlaakso II:n selvitysalueen rajaus ja jako osa-alueisiin. 3

4 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Lähtöaineisto 2.2 Maastotyöt Klaukkalan osayleiskaavatyöhön liittyen on selvitysalueen luontoa ja liito-oravia inventoitu useana vuonna (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003a, 2006, 2010 ja 2012). Klaukkalan ohikulkutietä varten on myös tehty useita luontoselvityksiä (Kärkkäinen 2009, 2010 ja 2012, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003b ja 2015), jotka kattavat osan Viirinlaakson selvitysalueesta. Klaukkalan osayleiskaava-alueella vuosina 2010 ja 2012 tehty lepakkoselvitys (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2010 ja 2012) kattoi myös Viirinlaakson selvitysalueen. Vuonna 2016 tehty Viirinlaakso II -asemakaavan luontoselvitys sisälsi myös pesimälinnuston ja liito-oravan inventoinnin (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2016). Vuonna 2016 selvitysalueella tehtiin myös asemakaavatason lepakkoselvitys (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2016). Muita lajistoselvityksiä ei alueella ole tehty. Viirinlaakso II:n alueelta on tiedossa liito-oravan elinympäristöjä. Vuoden 2016 selvityksessä alueelta todettiin kaksi vesilain 2 luvun 10 :n mukaista noroa sekä kaksi uhanalaista luontotyyppiä (lehtoja). Muita arvokkaita luontokohteita tai lajiesiintymiä ei em. selvityksissä ole todettu, eikä tällaisia tietoja ole myöskään ympäristöhallinnon ylläpitämissä rekistereissä. Luontoselvityksen maastotöiden toteuttaminen suunniteltiin lähtötietojen sekä karttojen ja ilmakuvan avulla. Selvitykset on tehty asemakaavatarkkuudella soveltaen mm. Södermanin (2003) ohjeita. Kaikissa maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla luontokohteet ja lajien havaintopaikat voidaan paikantaa riittävällä tarkkuudella. Työn tavoitteena oli tarkentaa vuoden 2016 selvityksen tietoja ja saada maankäytön suunnittelua varten riittävä kuva alueen luontoarvoista; erityisesti niistä eliölajeista ja luontotyypeistä, joiden huomioon ottamiseen on lainsäädännön tuomat velvoitteet. Työ koostui kolmesta keväällä ja kesällä 2017 toteutusta osaselvityksestä, jotka olivat yleispiirteinen pesimälinnustoselvitys, liito-oravainventointi sekä kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi. Pesimälinnusto Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen alueella. Tällöin ei pyritä selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijaintia. Inventoinnissa sovellettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988), jossa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskennat tehtiin 4

5 varhain aamulla, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Lintulaskenta toistettiin selvitysalueella kolme kertaa, mikä on minimimäärä eri aikaan saapuvien muuttolintujen ja eri aikaan pesivien lajien havaitsemisen kannalta. Laskentakierrokset ajoittuvat kevään edistymisen mukaan seuraavasti: Ensimmäinen laskentakerta oli 4.5., toinen laskenta ja kolmas Ensimmäisessä laskennassa keskityttiin varhain pesivään lajistoon (mm. tikat, kanalinnut, osa petolinnuista). Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit alueellisesti uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit lintudirektiivin liitteen I lajit Suomen kansainväliset vastuulajit tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit Työssä huomioitiin alkuvuodesta 2016 julkaistu uusi lintujen uhanalaisuusarviointi (Tiainen ym. 2016) ja käytettiin sen mukaisia luokkia. Laskennoissa merkittiin muistiin kaikki tavatut lintulajit ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Helsingin yliopiston eläinmuseon ohjeiden mukaisia merkintätapoja. Tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkitaan yksikin pesintää ilmaiseva havainto (pää)muuttokauden jälkeen lajille sopivassa ympäristössä. Tulosten perusteella rajataan mahdolliset pesimälinnuston kannalta arvokkaat alueet. Liito-orava Selvitysalueelta ja sen läheisyydestä on aiempia tietoja liito-oravan esiintymisestä. Liito-oravaselvityksessä lajin jätöksiä etsittiin sopivien pesä-, suoja- ja ruokailupuiden tyviltä (vrt. Sierla ym. 2004). Näitä ovat mm. kolopuut ja kookkaat kuuset sekä lehtipuut, etenkin haavat ja lepät. Liito-oravan asuttamista metsiköistä etsittiin lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivia kohteita. Jätös- ja pesäpuulöydöt paikannettiin GPS-laitteella. Liito-oravaselvityksen maastotyöt tehtiin Ajankohta on ympäristöhallinnon ohjeistuksen mukaisesti liito-oravaselvitykseen hyvin sopiva. Kasvillisuus ja kasvisto sekä arvokkaat luontokohteet ja lajiesiintymät Selvitysalueen luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteet inventoitiin tehdyllä maastokäynnillä käyttäen osa-aluejakoa. Peltoalueet jätettiin tarkemman inventoinnin ulkopuolelle. Maastossa selvitettiin myös arvokkaiden luontokohtei- 5

6 den (mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten pienvesikohteiden, metsälain 10 :n mukaisten elinympäristöjen, METSO-ohjelman kriteerit (Syrjänen ym. 2016) tai LAKUkriteerit (Salminen & Aalto 2012) täyttävien kohteiden, uhanalaisten tai silmälläpidettävien luontotyyppien (Raunio ym. 2008a, b) sekä mahdollisten muiden arvokkaiden luontokohteiden) esiintyminen. Kaikki todetut kohteet rajattiin kartalle ja niistä kirjoitettiin muistiin sanallinen kuvaus. Vuoden 2016 selvityksen arvokkaiden luontokohteiden tietoja täydennettiin ja rajauksia tarkennettiin. Maastotöissä kiinnitettiin huomiota merkittävien eliölajien (EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajit, erityisesti suojeltavat, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit, silmälläpidettävät sekä muut vaateliaat tai harvinaiset lajit) esiintymiseen ja arvioitiin niiden kannalta tärkeät elinympäristöt. 3 TULOKSET 3.1 Luonnonolot ja kasvillisuus Viirinlaakso II:n asemakaava-alue on eteläosastaan pääosin peltoa tai niittyä ja pohjoisosa on metsäinen. Selvitysalue (sis. Luhtajoentien jatko) jaettiin kahdeksaan osa-alueeseen (kuva 1), joiden luonnonoloja ja kasvillisuutta kuvataan seuraavissa kappaleissa. Osa-alue 1 Puhdistamontien eteläpuolella on pääosin avointa niittyä, jossa kasvaa nurmipuntarpäätä, nurmilauhaa, koiranputkea ja niittyleinikkiä. Aluetta halkovan ojan varrella kasvaa harvahkoa pajukkoa ja mesiangervoa. Pohjoisosa on läheisen maatilan lehmien laidunaluetta. Itäosassa harvaa lehtipuustoa sekä vuohenputkea, nokkosta ja huopaohdaketta kasvavaa niittyä. Osa-aluetta halkoo myös voimajohto. Osa-alue 2 Selvitysalueen eteläpuolella sijaitsevan mäen pohjoisrinne ulottuu osa-alueelle 2. Osa-alueen länsiosassa on pari vuotta sitten raivattu voimajohtolinja. Linjan ja pellon välissä kasvaa varttuvaa varttunutta haapaa ja koivua. Alikasvoksena on tuomea, pihlajaa ja taikinamarjaa. Voimajohdon itäpuolella kasvaa varttunutta haapaa ja kuusta. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja kielo. Osa-alueen keskiosassa on lehtoa (kuva 2), jonka puusto on melko nuorta ja haapavaltaista. Alarinteellä kasvaa paikoin varttunutta haapaa, kuusta ja koivua; raitaa, tuomea ja harmaaleppää on sekapuina. Kenttäkerroksessa on tuoreen keskiravinteisen lehdon lajistoa, mm. mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa, käenkaalia, lillukkaa ja jänönsalaattia. Lehto on rajattu arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Metsän reunassa virtaa luonnontilainen noro (kuva 3), joka on vesilain mukainen kohde (ks. alaluku 3.2). Osa-alueen itäosassa kasvaa nuorta haapaa, koivua ja pajuja. 6

7 Nurmijärven Viirinlaakso II -asemakaavan luontoselvitys Kuva 2. Lehtoa osa-alueen 2 keskiosassa. Kuva 3. Vesilain mukaisen noron varrella olevaa kasvillisuutta osa-alueella 2. Osa-alue 3 Metsäinen osa-alue on joka puolelta avoimen niityn ympäröimä. Itäosassa on tuoretta lehtoa, jonka puusto on varttunutta kuusta ja haapaa. Kenttäkerroksessa 7

8 kasvaa mm. mustakonnanmarjaa, sini- ja valkovuokkoa sekä kieloa. Alempana rinteellä puusto on varttuvaa varttunutta haapaa. Lehtoalue on rajattu arvokkaaksi luontokohteeksi (ks. alaluku 3.2). Metsäsaarekkeen eteläosa on tuoretta ja lehtomaista kangasta, jonka lajistoon kuuluvat mm. kielo, mustikka ja sananjalka. Varttunut puusto on kuusta, haapaa ja koivua, mäntyä on niukemmin. Saarekkeen länsiosa on tuoretta kangasta, jossa kasvaa varttunutta kuusta, mäntyä ja koivua. Reunassa on tiheää tuomipensaikkoa ja nuorta haavikkoa. Saarekkeen eteläosassa on pari pientä kalliota. Osa-alue 4 Osa-alue ulottuu Puhdistamontieltä Luhtajoen pohjoispuolisen metsän reunaan. Alue on pääosin viljelykäytössä olevaa peltoa ja laidunta, eteläosassa ulkoilutien länsipuolella on niittyä. Suunnitellun tielinjan kohdalla Luhtajoen varrella kasvaa mm. ruokohelpiä, rantaalpia, mesiangervoa ja jättipalsamia sekä rohtoraunioyrttiä. Joessa on ulpukkaa. Osa-alue 5 Osa-alue käsittää pellon reunaan rajoittuvan rinnemetsän, joka on tuoretta kangasta ja lehtomaista kangasta. Metsikön eteläosan puusto on nuorta varttunutta ja kuusivaltaista, tuomi on paikoin runsas. Ylärinteellä kasvaa varttunutta mäntyä ja nuorta pihlajaa. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, metsäkastikkaa ja kieloa; sinivuokkoa ja jänönsalaattia on niukemmin. Osa-alueen pohjoisosassa on varttunutta koivikkoa ja nuorta kuusikkoa. Aluskasvillisuutena on metsäkortetta, heiniä ja sananjalkaa. Alueella harjoitetaan puutavaran varastointia. Osa-alue 6 Voimajohdon länsipuolella kasvaa pellon reunalla nuorta varttuvaa haapaa, muutama kuusi ja varttunut koivu. Kauempana reunasta on nuorta koivua, haapaa, tuomea, harmaaleppää ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa tavataan kieloa ja vuohenputkea sekä metsäkurjenpolvea, valkovuokkoa ja sananjalkaa. Voimajohdon itäpuolella kasvaa heinikkoista, puustoltaan nuorta kuusi- ja koivuvaltaista metsää. Harvapuustoisilla paikoilla tavataan niittyleinikkiä, vuohenputkea, metsäkurjenpolvea ja metsälauhaa. Harmaaleppä- ja haapavesakko on paikoitellen runsasta. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. mustikkaa, oravanmarjaa, metsä- ja hietakastikkaa, nuokkuhelmikkää ja metsäalvejuurta. Paikoin kasvaa lehtotesmaa, sini- ja valkovuokkoa sekä metsäruusua. Kosteissa painanteissa on viitakastikkaa. Selvitysalueen pohjoispuolella olevan hakkuualueen eteläpuolella on tuoretta ja lehtomaista kangasta. Puusto on varttuvaa kuusta ja koivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, käenkaali ja puolukka, lisäksi tavataan mm. valkovuokkoa, 8

9 oravanmarjaa ja nuokkuhelmikkää. Kosteammilla paikoilla on viitakastikkaa ja hiirenporrasta. Tästä itään päin on tiheää haapa-, harmaaleppä ja koivuvesakkoa. Osa-alueen reunalla virtaava noro on vesilain mukainen kohde (ks. alaluku 3.2). Osa-alue 7 Osa-alueen länsiosassa, noron pohjoispuolella, kasvaa varttuvaa kuusta, koivua ja haapaa. Valtapuuston alla on tiheä haapavesakko. Lehtomaisen kankaan kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, käenkaalia, oravanmarjaa sekä imikkää. Idempänä kasvaa nuorta varttuvaa kuusta ja mäntyä, muutama varttunut koivu ja haapa sekä muutamia metsälehmuksen vesoja. Lehtomaisen kankaan ja tuoreen lehdon kenttäkerroksessa on mm. kevättähtimöä, käenkaalia ja imikkää sekä lehtotesmaa ja nuokkuhelmikkää. Osa-alueen itäosassa on kosteahkoa, puustoltaan varttuvaa varttunutta kuusikkoa sekä varttuvaa koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksessa on lehtomaisen kankaan lajistoa, mm. mustikkaa, metsäkastikkaa ja metsäkortetta, sekä tuoreen lehdon lajeja: käenkaalia, valkovuokkoa ja imikkää. Noron eteläpuolella, osa-alueen länsiosassa, on harvennettua ja puustoltaan varttuvaa lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Sekapuina on varttuneita haapoja. Noron rinteellä on paikoin lehtoa, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, lillukkaa, imikkää, nuokkuhelmikkää ja sinivuokkoa. Idempänä on nuorta kuusikkoa ja koivikkoa sekä tiheää haapavesakkoa. Pensaskerroksessa tavataan vadelmaa, lehtokuusamaa ja näsiää. Lehtoalueen puustoa on käsitelty voimallisesti ja se on menettänyt pääosan luontoarvoistaan. Osa-alueen itäosassa on ojitettua kangaskorpea, jonka kenttäkerroksen lajeja ovat mm. metsäkorte, mustikka, oravanmarja, käenkaali, kevättähtimö, ojakellukka ja lehtotesma. Osa-alueen halki virtaava noro (kuva 4) on vesilain mukainen kohde (ks. alaluku 3.2). Kuva 4. Vesilain mukaisen noron kasvillisuutta osa-alueella 7. 9

10 Osa-alue 8 Osa-alueen länsiosa on umpeen kasvavaa peltoa. Harmaalepän ja pajujen reunustamien ojien väleissä on mesiangervovaltaista suurruohoniittyä. Pellon pohjoispuolella on tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää, jossa kasvaa varttuvaa kuusta, koivua ja haapaa. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. mustikkaa, kangasmaitikkaa, metsälauhaa, oravanmarjaa, valkovuokkoa, käenkaalia ja metsäkastikkaa. Osaalueen pohjoisrajalla on pieni hakkuualue. Pellon eteläpuolella kasvaa nuorta koivua, harmaaleppää ja haapaa. Suurruoholehdon kenttäkerroksessa on mm. mesiangervoa, hiirenporrasta ja nokkosta. Osa-aluetta halkovan metsätien itäpuolella on nuorta varttuvaa kuusikkoa ja koivikkoa sekä joitakin varttuneita mäntyjä. Kallioalueella kasvaa harvaa siemenpuumännikköä, nuorta koivikkoa ja vesakkoa sekä mäntytaimikkoa. Kallion lounaispuolella on varttunutta männikköä ja varttuvaa kuusikkoa. Lehtomaisen kankaan kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja kangasmaitikka, lisäksi tavataan metsälauhaa, vanamoa, sinivuokkoa ja nuokkuhelmikkää. 3.2 Arvokkaat luontokohteet Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Suuri osa selvitysalueesta on käytössä olevaa tai entistä peltoa. Maastoselvityksissä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Metsälain 10 :n mukaisista elinympäristöistä todettiin reheviä lehtolaikkuja (ks. jäljempänä). Selvitysalueella ei todettu Suomessa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Raunio ym. 2008a, b) lukuun ottamatta muutamia lehtokuvioita. Alueella ei ole METSO-ohjelman kriteerit (Syrjänen ym. 2016) tai maakunnalliset LAKU-kriteerit (Salminen & Aalto 2012) täyttäviä kohteita. Todetut luontokohteet ovat paikallisesti arvokkaita. Niiden sijainti kartalla ilmenee liitteestä 1. Vesilain mukaiset pienvesikohteet Selvitysalueella on kaksi noroa, jotka täyttävät vesilain 2 luvun 11 :n kriteerit. Osa-alueella 2 oleva noro sijoittuu metsän ja pellon rajalle. Noron varrella kasvaa mm. mesiangervoa, hiirenporrasta, nokkosta, rönsyleinikkiä, metsäkortetta, ranta-alpia ja korpikaislaa. Puustona on nuorta harmaaleppää ja tuomea. Osa-alueiden 6 ja 7 alueella olevaa noroa reunustaa länsiosassa nuori koivu-, haapa- ja harmaaleppävaltainen metsä. Idempänä on harvennettua ja puustoltaan varttuvaa kuusikkoa, jossa on sekapuuna haapaa ja tuomea. Noron varrella kasvaa mm. hiirenporrasta, rantaminttua, ranta-alpia, rönsyleinikkiä, mesiangervoa ja ojakellukkaa sekä korpikaislaa, nokkosta ja rentukkaa. 10

11 Metsälain mukaiset elinympäristöt Selvitysalueella todetut lehtokuviot täyttävät metsälain 10 :n mukaisen elinympäristön (rehevät lehtolaikut) kriteerit. Kohteet on kuvattu seuraavassa kohdassa. Uhanalaiset luontotyypit Osa-alueella 2 on tuoretta keskiravinteista lehtoa, joka on Etelä-Suomessa vaarantunut luontotyyppi (Raunio ym. 2008a, b). Lehdon puusto on varttuvaa kuusta, koivua ja haapaa sekä nuorta haapaa, pihlajaa, harmaaleppää ja tuomea. Pensaskerroksessa on lisäksi lehtokuusamaa ja taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustakonnanmarjaa, sini- ja valkovuokkoa, kieloa, lillukkaa, karhun- ja vuohenputkea, metsäalvejuurta, nuokkuhelmikkää, käenkaalia, jänönsalaattia, mustikkaa ja metsäkastikkaa. Osa-alueella 3 on tuoretta keskiravinteista lehtoa (kuva 5), joka on Etelä-Suomessa vaarantunut luontotyyppi (Raunio ym. 2008a, b). Rinteen puusto on varttunutta kuusta, koivua ja haapaa (kuva 5). Kenttäkerroksessa esiintyy valko- ja sinivuokkoa, kieloa, mustikkaa, mustakonnanmarjaa ja jänönsalaattia, alempana rinteellä on vuohenputkea. Lisäksi lajistoon kuuluvat lehtokuusama ja taikinamarja. Kuva 5. Tuoreen lehdon puustoa osa-alueella 3. 11

12 3.3 Pesimälinnusto Viirinlaakso II:n selvitysalueen pesimälinnusto on melko monipuolinen yhdistelmä avomaiden ja metsien lintuja. Vuosien 2016 ja 2017 laskennoissa havaittiin yhteensä 45 lintulajia (taulukko 1). Taulukko 1. Viirinlaakso II:n selvitysalueen lintulaskennoissa havaitut lajit vuosina 2016 ja Status-sarakkeen selitykset: dir = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, VU = vaarantuneeksi luokiteltu laji ja NT = silmälläpidettäväksi luokiteltu laji Tiaisen ym. (2016) mukaan. * = muu huomionarvoinen, esim. arvokasta elinympäristöä indikoiva laji. Laji Status Laji Status fasaani x x pikkuvarpunen x x harakka x x punakylkirastas x x hernekerttu x x punarinta x x hippiäinen x x punatulkku x VU keltasirkku x x puukiipijä x kirjosieppo x x pyy x x dir kiuru x x rautiainen x x kottarainen x ruisrääkkä x dir käpytikka x x ruokokerttunen x x laulurastas x x räkättirastas x x lehtokerttu x x satakieli x x metsäkirvinen x sepelkyyhky x x metsäviklo x sinitiainen x x mustarastas x x sirittäjä x x * naakka x x taivaanvuohi x VU naurulokki x VU talitiainen x x niittykirvinen x x NT tiltaltti x x pajulintu x x uuttukyyhky x peippo x x varis x x pensaskerttu x x viherpeippo x VU pensassirkkalintu x x * vihervarpunen x x peukaloinen x x * viitasirkkalintu x * pikkulokki x dir 12

13 Kuva 6. Viirinlaakso II:n selvitysalueen laskennoissa vuonna 2017 tavattujen huomionarvoisten lintulajien havaintopaikat. Suurin osa selvityksessä tavatuista lintulajeista on Suomessa varsin yleisiä ja seudulla tavallisia pesimälajeja. Laskennoissa tavattiin joitakin ns. Punaisen kirjan lajeja (Tiainen ym. 2016) ja muita huomionarvoisia lajeja, joiden havaintopaikat on merkitty kuvan 6 karttaan. Taulukossa 1 mainitut nauru- ja pikkulokki eivät pesi alueella; ne havaittiin tulvivalla pellolla keväällä Vuonna 2017 havaittu pyy oli hieman selvitysalueen ulkopuolella. 3.4 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Liito-orava Selvitysalueelta löydettiin liito-oravan jätöksiä kolmelta alueelta (kuvat 8 ja 9). Esiintymisalueista kaksi oli ennestään tiedossa. Uusi alue oli Luhtajoentien linjauksen kohdalla selvitysalueen pohjoisosassa. Muut alueet sijaitsevat Mustamäen länsiosassa selvitysalueen eteläosassa. Liito-orava käyttää eri vuosina reviirinsä eri 13

14 osia, jolloin jätöslöydöt keskittyvät eri alueille. Mustamäen kohteet ovat todennäköisiä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kuusiniitun alueelta ei todettu liito-oravan pesäpaikaksi soveltuvia kolopuita tai risupesiä. Kuusiniittu (osa-alue 7) Alue sijaitsee Kuusiniitun entisen pellon länsipuolella (kuvat 7 ja 8). Alueen puustona on varttuvaa varttunutta kuusta, koivua ja haapaa. Puustoa on paikoin harvennettu. Liito-oravan jätöksiä löytyi viiden haavan, kahden kuusen ja yhden koivun tyveltä. Alueelta ei löydetty kolopuita tai risupesiä. Lähin tiedossa oleva liitooravan asuttama metsä on noin 350 metrin päässä luoteessa Palokallion pohjoispuolella. Tältä alueelta löytyi liito-oravan jätöksiä myös vuonna Alueiden välillä on metsäinen, osin hakkuiden pirstoma puustoinen yhteys. Mustamäki II (osa-alue 2) Tämä alue sijaitsee Mustamäen asuinalueen länsipuolella pellon reunassa (kuva 9). Metsä on nuorta varttunutta haavikkoa ja kuusikkoa, jossa on paikoin tiheä tuomi- ja haapa-alikasvos. Alueella on useita kolohaapoja. Vuonna 2016 liito-oravan käyttämiä puita löytyi alueen eri osasta kuin aikaisempina vuosina. Alue on ollut asuttuna ainakin vuosina 2006 ja 2012 (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2006 ja 2012). Vuonna 2009 ei lajin papanoita löydetty (Kärkkäinen 2009). Vuonna 2016 liito-oravan papanoita löytyi yli kymmenen puun tyveltä, joista kolme oli kolohaapoja. Vuonna 2017 jätöksiä löytyi viiden puun tyveltä, näistä yksi oli kolohaapa. Kolopuut lähiympäristöineen ovat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravan elinympäristö jatkuu selvitysalueen ulkopuolelle (kuva 9). Mustamäki II -alueelta on metsäinen kulkuyhteys koilliseen ja itään. Tätä ja seuraavaa aluetta erottaa toisistaan vain muutaman metrin levyinen puuton alue. Kuva 7. Harvennettua metsää Kuusiniitun liito-oravareviirillä. 14

15 Kuva 8. Liito-oravan käyttämät puut ja liito-oravan reviiri Kuusiniitun länsipuolella Viirinlaakso II:n selvitysalueella. Mustamäki III (osa-alue 3) Alue on lähes kauttaaltaan peltojen ja niittyjen ympäröimä metsäsaareke (kuva 9). Puusto on varttunutta, paikoin vanhaakin kuusivaltaista sekametsää. Haapaa ja koivua on runsaasti ja kolohaapoja on useita. Keväällä 2010 liito-oravan papanoita löytyi kahdeksan puun tyveltä, joista yksi oli kolohaapa (Kärkkäinen 2010). Vuonna 2016 papanoita oli noin 15 puun tyvellä, joista viisi oli kolohaapoja (kuva 8). Vuonna 2017 jätöksiä löytyi 13 puun tyveltä, näistä kaksi oli kolohaapoja. Kolopuut lähiympäristöineen ovat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Alueelta on metsäinen kulkuyhteys pohjoisen suuntaan. Tätä ja edellistä aluetta erottaa toisistaan vain muutaman metrin levyinen puuton alue. Lepakot Erillisessä Viirinlaakso II -alueen lepakkoselvityksessä (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2016) todettiin yksi luokan II lepakkoalue ja kolme luokan III aluetta (ks. Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012). 15

16 Kuva 9. Liito-oravan käyttämät puut ja liito-oravan reviirit Mustamäellä Viirinlaakso II:n selvitysalueella. 16

17 Kirjoverkkoperhonen Selvitysalueella on kirjoverkkoperhoselle hyvin sopivia elinympäristöjä, joissa lajin esiintyminen on mahdollista. Lajista ei tehty havaintoja sen lentoaikaan tehdyllä maastokäynnillä. 3.5 Muut merkittävät lajit Alueella ei todettu vuoden 2017 selvityksissä uhanalaisten, silmälläpidettävien (Liukko ym. 2016, Rassi ym. 2010) tai muiden huomionarvoisten eläin- ja kasvilajien esiintymiä lukuun ottamatta alaluvussa 3.3 käsiteltyjä lintulajeja ja alaluvussa 3.4 käsiteltyä liito-oravaa. Alueella ei myöskään arvioitu olevan muille huomionarvoisille eliölajeille tärkeitä elinympäristöjä lukuun ottamatta edellä kuvattuja arvokkaita luontokohteita. 3.6 Ekologiset yhteydet 4 SUOSITUKSET Klaukkalan taajaman itäpuolella sijaitseva Pietarinmäen Mustamäen metsäalue on merkittävä liito-oravan elinalue, jossa on useita liito-oravan asuttamia metsiköitä. Liito-oravat elävät metsäalueen reunaosissa ja niille tärkeä liikkumissuunta on itä. Luhtajoen pohjoispuolinen metsäselänne muodostaa maakunnallisesti tärkeän ekologisen yhteyden. Luhtajoki toimii vähintäänkin paikallisesti tärkeänä yhteytenä (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2014). Viirinlaakso II:n asemakaava-alueen luontoselvityksessä todettiin neljä paikallisesti arvokasta luontokohdetta (alaluku 3.2), jotka tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa. Kohteet voidaan osoittaa asemakaavassa esim. luo-merkinnällä. Liito-oravien elinalueet ja kulkuyhteydet tulee ottaa kaavoituksessa huomioon (vrt. Ympäristöministeriö 2005). Kuvaan 9 rajatuille lajin reviireille ei tulisi osoittaa nykytilannetta muuttavaa maankäyttöä. Kuvaan 7 rajatun liito-oravan reviirin kohdalla olisi vältettävä yli 20 metriä leveän puuttoman alueen syntymistä. 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Hagner-Wahlsten, N. & Karlsson, R. 2010: Klaukkalan osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys Nurmijärven kunta. Hagner-Wahlsten, N. & Karlsson, R. 2012: Klaukkalan osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys Nurmijärven kunta. 17

18 Hagner-Wahlsten, N. & Karlsson, R. 2016: Nurmijärven Klaukkalan Viirinlaakso 2:n ja Luhtajoentien asemakaava-alueen lepakkoselvitys Nurmijärven kunta. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss Kärkkäinen, J. 2009: Klaukkalan ohikulkutie, liito-oravakartoitus, maastoraportti ( ). Finnish Consulting Group Oy. Kärkkäinen, J. 2010: Klaukkalan ohikulkutie, liito-oravakartoitus, maastoraportti ( ). Finnish Consulting Group Oy. Kärkkäinen, J. 2012: Klaukkalan ohikulkutie, liito-oravakartoitus, maastoraportti. Finnish Consulting Group Oy. Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E.- M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 34 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Salminen, J. & Aalto, S. 2012: Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Loppuraportti. Uudenmaan liiton julkaisuja E 119:1 54. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 7 s. Suomen ympäristökeskus 2015: Uhanalaisten eliölajien tiedot Nurmijärven kunnan alueelta Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola, J., Musta, I., Nissinen, M., Savolainen, R., Seppälä, J., Seppälä, M., Siitonen, J. & Valkeapää, A. 2016: Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet Ympäristöministeriön raportteja 17/2016:

19 Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2016: Liito-oravatiedot Nurmijärven kunnan alueelta Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. 16 s. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003a: Klaukkalan osayleiskaava-alueen liito-oravat. Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003b: Klaukkalan ohikulkutievaihtoehtojen 1 ja 3B liito-oravainventoinnin tulokset. Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2006: Nurmijärven Klaukkalan osayleiskaava-alueen liito-oravat Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2010: Nurmijärven Klaukkalan liito-oravainventoinnit Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2012 (päivitetty ): Nurmijärven Klaukkalan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2014: Ekologiset yhteydet Klaukkalan alueella. Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2015: Klaukkalan ohikulkutien liito-oravaselvitys. Uudenmaan ELY-keskus. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2016: Nurmijärven Viirinlaakso II asemakaavan luontoselvitys. Nurmijärven kunta. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1992: Nurmijärven kallioselvitys. Nurmijärven kunta. 19

20 LIITE 1. VIIRINLAAKSO II:N SELVITYSALUEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 20