Espoon ympäristökeskuksen julkaisu 1/2006 ESPOON NUUKSION ETELÄOSAN LUONTOSELVITYS 2005 Rauno Yrjölä Nina Hagner-Wahlsten Teppo Häyhä Eeva-Maria Kyheröinen Espoon ympäristölautakunta Espoo 2006 2
Julkaisija Espoon ympäristökeskus KUVAILULEHTI Tekijät Rauno Yrjölä, Nina Hagner-Wahlsten, Teppo Häyhä, Eeva-Maria Kyheröinen Julkaisun nimi Espoon Nuuksion eteläosan luontoselvitys 2005. Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Nuuksion eteläosan luontotyypit, kasvillisuus, kasvisto, lepakot, liito-oravan esiintyminen sekä linnusto kesällä 2005. Tutkimuksen tuloksia arvioitiin Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien perusteella, sekä Suomen luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain perusteella. Erityisesti tutkimuksessa pyrittiin löytämään mm. kaavoitukseen vaikuttavia luontoarvoja, joita ovat tiukasti suojellut lajit, kuten liito-orava ja lepakot, tai arvokkaat luontokokonaisuudet. Alueen kasvillisuus tutkittiin käymällä koko alue läpi. Arvokkaat kokonaisuudet ja uhanalaisten kasvien kasvupaikat merkittiin kartalle. Lepakot kartoitettiin detektorin avulla ja tärkeimmät keskittymät rajattiin kartalle. Linnut selvitettiin kahden laskentakierroksen perusteella nk. kesäatlasmenetelmällä. Liito-oravakartoituksessa etsittiin lajille sopivia metsiköitä, sekä koottiin aiemmat tiedot todetuista elinpiireistä. Alueelta löytyi uhanalaisen tai silmällä pidettävän putkilokasvin esiintymiä 20 ja sammaleiden esiintymiä 10. Kasvillisuudeltaan arvokkaita alueita rajattiin 23. Lepakoiden ruokailualueita rajattiin neljä kappaletta, liito-oravan elinpiirejä on aluuelta tiedossa 17, ja lajille sopivia metsälaikkuja yli 70 kappaletta. Linnuston arvokkaimpia lajeja ovat vanhojen metsien lajit, kuten metso, pohjantikka ja pikkusieppo. Lisäksi alueella havaittiin harvalukuisista lajeista mm. kehrääjä, pähkinähakki sekä petolinnuista mehiläis- hiiri-, kana-, nuoli- ja varpushaukka. Selvityksen perusteella tutkitun alueen koko länsiosa on säilytettäväksi suositeltava metsäkokonaisuus, joka liittyy kiinteästi Nuuksion kansallispuistoon. Lisäksi viheryhteydet alueen etelä ja kaakkoisosaan on pyrittävä säilyttämään. Mahdollinen tuleva rakentaminen tulisi keskittää jo olemassa olevan asutuksen viereen. Avainsanat Liito-orava, kasvillisuus, lepakot, linnusto, luototyyppi, uhanalainen, viheryhteys, Nuuksio Sarja Espoon ympäristölautakunnan ISBN 951-857-485-5 ISSN 1456-2316 julkaisuja 1/2006 Sivuja 61s. Painopaikka Espoon kaupungin painatuskeskus 2006 3
Utgivare Författare Publkationens namn Sammandrag PRESENTATIONSBLAD Esbo miljöcentral Rauno Yrjölä, Nina Hagner-Wahlsten, Teppo Häyhä, Eeva-Maria Kyheröinen Espoon Nuuksion eteläosan luontoselvitys 2005. I undersökningen utreddes naturtyperna i södra Noux, vegetationen, floran, fladdermössen, förekomsten av flygekorrar samt fågelarterna sommaren 2005. Resultaten i undersökningen bedömdes enligt Europeiska unionens art- och habitatdirektiv samt enligt naturvårdslagen, skogslagen och vattenlagen i Finland. De naturvärden som påverkas av bl.a. planläggningen försökte man finna, såsom skyddade arter som flygekorren och fladdermöss, eller värdefulla helheter i naturen. Vegetationen undersöktes på hela området. Värdefulla helheter och växtplatserna för hotade växter antecknades på kartan. Fladdermössen kartlades med en detektor och de viktigaste koncentrationerna märktes ut på kartan. Fåglarna räknades två gånger enligt den s.k. Atlasmetoden. Vid kartläggningen av flygekorrar sökte man lämpliga skogsdungar och samlade in tidigare uppgifter om deras revir. Inom området påträffade man 20 hotade eller missgynnade kärlväxter och 10 mossor samt 23 områden med värdefull vegetation markerades. Fyra områdes där fladdermöss hittar sin föda påträffades, 17 flygekorrevir och 70 skogsområden som är lämpliga för arten. De värdefullaste fågelarterna finns i gamla skogar. De är tjädern, tretåig hackspett och mindre flugsnappare. Dessutom påträffades bl.a. spinnare, nötkråka samt bivråk, ormvråk, duvhök, lärkfalk och sparvhök bland de fåtaliga arterna. Enligt undersökningen borde hela den västra delen av det undersökta skogsområdet bevaras som en helhet som ansluter sig till Noux nationalpark. Dessutom skall de ekologiska korridorerna till den södra och den sydöstra delen bevaras. Eventuellt byggande skall koncentreras till bebyggda områden. Ämnesord Flygekorre, vegetation, fladdermöss, fågelarter, naturtyp, hotad, ekologisk korridor, Noux Publikationsserie Esbo miljönämnds ISBN ISSN publikationer 1/2006 951-857-485-5 1456-2316 Antalet sidor 61 s. Tryckningsort Esbo stad 4
ESIPUHE Nuuksion järviylängön eteläosassa Bodom-järven länsi- ja eteläpuolella on laajoja alueita, joiden luonnon erityispiirteitä ei ole kovin hyvin tunnettu. Tuoreessa luontoselvityksessä saatetaan ajan tasalle tiedot alueen arvokkaista luontotyypeistä ja uhanalaisten eläinten ja kasvien esiintymistä sekä annetaan suosituksia maankäyttöä varten. Ympäristölautakunta haluaa kiittää selvityksen tekijöitä ja toivoo, että selvityksestä on apua tilanteessa, jossa alueelle kohdistuu kasvavaa rakentamispainetta haja-asutuksen levitessä suunnittelutarveratkaisujen ja poikkeamispäätösten turvin yhä lähemmäs Nuuksion järviylängön ydinalueita. Juhani Kytö ympäristölautakunnan puheenjohtaja Tuula Hämäläinen-Tyynilä vt. ympäristönsuojelupäällikkö 5
Sisällysluettelo: Esipuhe...5 1. Johdanto...7 2. Kasvillisuus...11 2.1. Menetelmät...11 2.1.1. Arvokkaiden alueiden valintaperusteet...11 Suojelualueet...11 Luonnonsuojelulain ja metsälain luontotyypit...11 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet...12 2.1.2. Arvokkaiden alueiden paikantaminen...13 2.1.3. Arvoluokitus...14 2.2. Osa-alue 1. Pirttimäki...14 Arvokkaat osat...15 2.3. Osa-alue 2. Kalmari...20 2.4. Osa-alue 3. Oittaa...25 2.5. Osa-alue 4. Ristimäki...28 2.6. Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit...30 2.6.1. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvit...30 2.6.2. Muita huomionarvoisia kasveja...33 3. Lepakot...35 3.1 Lepakoiden ekologiaa...35 3.2 Lepakoiden suojelu...36 3.3. Aineisto ja menetelmät...36 3.4. Tulokset...37 3.4.1. Lajisto...37 3.4.2. Saalistusalueet...37 3.4.3. Lisääntymisyhdyskunnat, päiväpiilot ja talvehtimispaikat...38 3.5. Tulosten tarkastelu...38 3.6.. Toimenpidesuositukset ja lepakoiden huomioiminen maankäytön suunnittelussa...39 4. Linnut...40 4.1. Aineisto ja menetelmät...40 4.2. Tulokset...40 4.3. Johtopäätökset ja suositukset...42 5. Liito-oravat...42 5.1. Aineisto ja menetelmät...42 5.2. Tulokset...42 5.3. Johtopäätökset ja suositukset...43 6. Suositukset...44 7. Kirjallisuus...46 Liite 1. Nuuksion tutkimusalueen kasvillisuudeltaan arvokkaat alueet kesällä 2005... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 2. Uhanalaisten kasvien kasvupaikat kesällä 2005.Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 3. Alueen putkilokasvilajisto kesällä 2005....47 Liite 4. Lepakoiden kartoitusreitit kesällä 2005.... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 5. Lepakoiden tärkeimmät saalistusalueet kesällä 2005.Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 6. Lepakkohavainnot kesällä 2005... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 7. Liito-oravahavainnot ja liito-oravalle sopivat metsiköt tutkimusalueella.... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 6
Liite 8. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintujen havaintopaikat kesällä 2005... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 9. Tutkimusalueella kesällä 2005 havaitut lintulajit ja niiden pesimävarmuusindeksi. Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 10. Pesimisvarmuusindeksit... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Pohjakartta Espoon kaupunki 7
1. JOHDANTO Espoon kaupunki teetti kesällä 2005 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:llä eteläisen Nuuksion alueelta luontoselvityksen. Tavoitteena oli (1) paikantaa ja rajata arvokkaat luontotyypit, (2) saada riittävän tarkat tiedot mahdollisista uhanalaisten eläinten ja kasvien esiintymistä ja (3) antaa tulosten perusteella suosituksia maankäyttöä varten. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuus kasvisto (putkilokasvit ja sammalet) lepakot liito-oravan esiintyminen linnusto Muita eliöryhmiä ei selvitetty. Luontotyyppien selvittäminen todennäköisesti auttaa arvioimaan alueelta ne kohdat, joissa saattaisi esiintyä esimerkiksi uhanalaisia hyönteisiä (esim. jalopuumetsiköt, kedot). Tutkimuksen tuloksia on arvioitu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien perusteella, sekä Suomen luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain perusteella (Ympäristösäädökset 2004). Natura 2000 luontotyyppien ja metsälain mukaisten tyyppien määrittelyssä käytettiin Natura 2000 luontotyyppiopasta (Airaksinen ja Karttunen 2000) sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt teosta (Meriluoto ja Soininen 1998). Lajien uhanalaisuutta on arvioitu Espoon mittakaavassa (Heikkinen 2001) sekä valtakunnallisesti (Rassi ym. 2001). Lintulajien harvalukuisuutta on arvioitu teoksen Muuttuva pesimälinnusto mukaan (Väisänen ym. 1998). Työtä on ohjannut Espoon kaupungin ympäristökeskuksesta Kalevi Hiironniemi. Raportin ovat laatineet FM Rauno Yrjölä (linnut, liito-orava) FM Nina Hagner-Wahlsten ja FM Eeva-Maria Kyheröinen (lepakot), ja FK Teppo Häyhä (tmi Teppo Häyhä, kasvit). Työstä vastaa Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Tämä luontoselvitys on tehty Nuuksion eteläosan maankäytön suunnittelun pohjaksi. Noin viidensadan hehtaarin laajuinen suunnittelualue sijaitsee Nuuksion ylängön lounaisosassa, Bodomjärven länsi- ja eteläpuolella (kuva 1). Selvityksen tarkoituksena on kattaa maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitukselle asettamat elinympäristöjen- ja lajiensuojelun vaatimukset. Tutkimusalueelle tyypillistä ovat mm. jyrkät korkeuserot. Alueella on kallioisia mäkiä, joiden välissä on peltoja, purolaaksoja tai suopainanteita. Kallioiden päällä metsät ovat sekametsiä tai karuja männiköitä, mutta rinteillä ja laaksoissa on reheviä lehtolaikkuja. Idässä alue rajautuu Bodomjärven länsirantaan. 8
Kasvillisuus- ja kasvistoselvitysten tavoitteena oli 1. Alueen kasvillisuuden yleispiirteiden ja kasviston selvittäminen 2. Uhanalaisten, silmälläpidettävien, alueellisesti uhanalaisten ja luontodirektiivin liitteiden 2 ja 4 lajien esiintymien selvittäminen 3. Alueen luonnonsuojelullisesti merkittävien luontotyyppien ja luontoaluekokonaisuuksien paikantaminen Lepakot ovat rauhoitettuja ja tiukasti suojeltuja lajeja. Niiden lisääntymis- ja levähdyspaikoista ja tärkeistä saalistusalueista tarvitaan tietoa maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen. Nuuksiossa tehtiin kaksi lepakoiden kartoituskierrosta, joilla on saatu alustava kuva alueen lajistosta ja lepakoille tärkeistä alueista. Koska kyseessä on esiselvitys, ei kartoituksen tulosten perusteella tule tehdä pitkälle meneviä maankäytöllisiä ratkaisuja ilman lepakoiden tarkempaa kartoittamista. Lepakkokartoituksen ovat tehneet FM Nina Hagner-Wahlsten ja FM Eeva-Maria Kyheröinen. Linnustoselvityksessä alue tutkittiin kaksi kertaa nk. kesäatlasmenetelmällä, ja tavoitteena oli löytää alueella mahdollisesti esiintyvät harvalukuiset lajit, joiden elinpiirien turvaaminen vaatii niiden huomioimista myös kaavoituksessa. Lintulaskennat ja liito-orava-alueiden kartoituksen tekivät Antti Tanskanen, Hannu Sarvanne, Jorma Vickholm ja Jarkko Santaharju. Liito-oravakartoituksessa etsittiin tutkimusalueelta merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella. Kartoitusajankohta ei ollut optimaalinen papanoiden löytämiseen ja siksi kartoituksen merkittävin anti on potentiaalisten liito-oravametsiköiden rajaaminen. Nämä alueet voidaan tulevina vuosina käydä tarkastamassa liito-oravan esiintymisen varmentamiseksi. 9
Kuva 1. Tutkimusalue (sininen katkoviiva). 10
Kuva 2. Alueen keskellä oleva Ryssänniitty. Kuva 3. Haapa-kuusi- sekametsää Ryssänniityn itäpuolella. Kuva 4. Mäntykukka Pirttimäessä. 11
Kuva 5. Näkymä oittaan eteläpuolen peltoalueille Kuva 6. Purolaakso tutkimusalueen eteläosassa. 2.1. Menetelmät 2. KASVILLISUUS 2.1.1. Arvokkaiden alueiden valintaperusteet Suojelualueet Suojelualueita ovat muun muassa perustetut luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien ja Natura 2000 verkoston alueet. Kaavoituksessa suojelualueet merkitään pääsääntöisesti luonnonsuojelualueiksi (SL) ja alueet jätetään rakentamisen suunnittelun ulkopuolelle. Poikkeuksena voivat olla maa-aineslain nojalla suojeltavat kallio- ja harjualueet sekä vesilain nojalla suojeltavat lintuvesialueet. Näillä alueilla rakentaminen tulee suunnitella siten, että luonnonarvot eivät vaarannu. Luonnonsuojelulain ja metsälain luontotyypit Vuoden 1997 alusta voimaan tullut luonnonsuojelulaki (29 ) määrittelee yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joita on käsiteltävä siten, etteivät niiden ominaispiirteet vaarannu. Uuden metsäasetuksen yhtenä tarkoituksena on sovittaa yhteen puuntuotannon ja metsien muiden käyttömuotojen tavoitteet. Asetuksella pyritään myös vaalimaan biologista monimuotoisuutta. 12
Metsäasetuksessa (10 ) on lueteltu seitsemän arvokasta luontotyyppiryhmää. Käytännössä luonnonsuojelulain ja metsälain luontotyypit ovat luonteeltaan sellaisia, että rakentaminen ja luontoarvojen säilyttäminen eivät sovi niillä yhteen. Luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit. Näihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2. pähkinäpensaslehdot 3. tervaleppäkorvet 4. luonnontilaiset hiekkarannat 5. merenrantaniityt 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7. katajakedot 8. lehdesniityt 9. avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Metsäasetuksen metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Jos nämä ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja ympäristöstään selvästi erottuvia, tulee hoito- ja käyttötoimenpiteet tehdä luontotyyppien ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Jos velvoitteen täyttämisestä on vähäistä suurempaa haittaa, voi alueellisesta metsäkeskuksesta hakea tukea biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi tai luvan ominaispiirteitä muuttavaan toimintaan. 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vesiuoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, lehtokorvet sekä Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3. rehevät lehtolaikut 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5. rotkot ja kurut 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Luonnonsuojelulain luontotyypit merkitään kaavoihin luonnonsuojelulaiksi (SL) tai arvokkaiksi luontokohteiksi (sl). Metsälain luontotyypit otetaan pääsääntöisesti huomioon kaavan sisällössä siten, että kohteet lähiympäristöineen pyritään säästämään rakentamiselta. Arvokkaimmat, esimerkiksi uhanalaista eläin- tai kasvilajistoa sisältävät metsälain luontotyypit, merkitään luontokohteiksi (sl). Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Muita suunnittelussa huomioitavia arvokkaita ranta-alueita ovat: 1. Geologisesti arvokkaat muodostumat 2. Arvokkaat vesialueet 3. Perinnemaisemien luontotyypit 4. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät 13
5. Muiden uhanalaisten eläinten ja kasvien esiintymät 6. Vesilain 1 luvun 15a ja 17a :ssä mainitut luontotyypit 7. Seutu- ja yleiskaavojen suojelukohteet 8. EU:n luontodirektiivissä luetellut luontotyypit, (jotka eivät sisälly luonnonsuojelulain tai metsälain luontotyyppeihin) Geologisesti arvokkaita muodostumia ovat valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohteet sekä maakunnallisesti merkittävät harjut, kallioalueet ja moreenimuodostumat. Arvokkaita vesialueita ovat esimerkiksi Natura 2000 verkostossa vesilailla suojeltavat alueet, luonnontilaisina säilyneet humusvedet sekä karut ja kirkasvetiset nuottaruohotyypin pikkujärvet. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat luontodirektiivissä mainittuja erityisen arvokkaita luontotyyppejä. Perinnebiotoopit ovat perinteisen niitto-, laidun- ja kaskitalouden muovaamia luontotyyppejä. Suurin ja monimuotoisin osa perinnebiotoopeista on erilaisia niittyjä. Kedoiksi kutsutaan kuivia ja matalakasvuisia niittytyyppejä. Hakamaat ovat puustoisia perinnebiotooppeja, joiksi luokitellaan laidunnetut tai niitetyt alueet joilla puuston peittävyys on 10-35 %. Tiheämpipuustoiset laitumet ovat metsälaitumia. Edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvilla alueilla käytettävä kaavamerkintä määräytyy kohteen arvon ja suojelutarpeen mukaan. Esimerkiksi metsätalouteen (M) varatulla geologisia arvoja sisältävällä harjualueella ympäristöarvot voidaan ilmoittaa lisämerkinnällä (MY = maa- ja metsätalousvaltainen alue, jossa ympäristöarvoja) ja perinnemaisema-alueilla (MM = maa- ja metsätalousvaltainen alue, jossa maisema-arvoja, MU = maa- ja metsätalousvaltainen alue, jossa muita arvoja). 2.1.2. Arvokkaiden alueiden paikantaminen Työn valmistelujen yhteydessä selvitettiin suunnittelualueen suojelualueet ja tunnetut arvokohteet viimeisimmästä seutukaavasta ja alueella tehdyistä erilaisista tutkimuksista ja inventoinneista. Lähtökohtana työlle oli julkaisu "Espoon arvokkaat luontokohteet" (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987), jossa on rajattu suunnittelualueelta yksitoista arvokasta luontokohdetta. Täydentäviä tietoja arvokkaista luontokohteista on esitetty Espoon kasvikartoituksessa (Metsätähti 1999) ja Espoon pienvesi-inventoinnissa (Kiirikki 1991). Maastotöiden tavoitteena oli (1) tarkastaa arvokkaiksi tiedettyjen kohteiden luonnontila ja rajaukset, (2) paikantaa ja rajata edellä luetellut muut arvokkaat kohteet sekä (3) selvittää kattavasti suunnittelualueen putkilokasvisto. Näitä tavoitteita varten suunnittelualueen tunnetut arvokohteet, potentiaaliset arvokohteet ja kasvistollisesti mielenkiintoiset kohteet inventoitiin maastossa. Keskeisin osa maastotöitä oli metsälain arvokkaiden luontotyyppien tunnistaminen ja rajaaminen. Tämä on tehty Soinisen ja Meriluodon (1998) esittämien periaatteiden mukaan. Tunnistamisessa on huomioitu suunnittelualueen erityisolosuhteet siten, että yleisimmiltä luontotyypeiltä on edellytetty paremmin säilynyttä luonnontilaa ja korkeampaa edustavuutta kuin harvinaisemmilta luontotyypeiltä. Esimerkiksi kallioiden runsauden takia arvokkaiksi kohteiksi tulkittiin vain edustavimmat, luonnontilaisimmat ja kasvistollisia erityispiirteitä sisältävät kalliot. Metsäalueiden inventoinnissa keskityttiin tavanomaisista kasvatusmetsistä poikkeavien metsien, kuten luonnonmetsien ja lehtojen tunnistamiseen. Ojittamattomien soiden vähäisyyden takia kaikki luonnontilaiset suokohteet tulkittiin arvokkaiksi. 14
Arvokkaat kohteet tutkittiin muita alueita tarkemmin, jotta kohteiden luonnonsuojelullinen arvo tulisi tarkemmin selville ja jotta tietoja voitaisiin käyttää myös muussa maankäytön suunnittelussa. Huomiota kiinnitettiin edustavuuteen, luonnontilaan, erityispiirteisiin ja mahdollisiin harvinaisten lajien esiintymiin. Inventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja luonnontilaan vaikuttaneista tekijöistä, kuten hakkuista, ojituksista ja rakennustoiminnasta. Inventointi suoritettiin heinä- ja elokuun aikana vuonna 2005. Maastotöihin käytettiin 10 henkilötyöpäivää. Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset on esitetty kuvissa 1-4 sekä liitteessä 1, sanalliset kuvaukset ja arvoluokitukset osa-alueitta luvuissa 3-6. Suunnittelualueen putkilokasvisto on esitetty liitteessä 3. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvien esiintymät on lueteltu taulukossa 1 ja esitetty liitteessä 2. 2.1.3. Arvoluokitus Lajistotietojen, luonnontilan ja edustavuuden perustella kullekin arvokohteelle määritettiin luonnonsuojelullista arvoa kuvastava arvoluokka. Luokituksessa on sovellettu perinnemaisemien luontotyyppikohteiden seitsemänasteista arvoluokitusta (Pykälä ym. 1994): P- = lähiympäristöstä poikkeava kohde P = paikallisesti arvokas P+ = paikallisesti arvokas, lähellä maakunnallista tasoa M- = maakunnallisesti arvokas, puutteita luonnontilassa M = maakunnallisesti arvokas M+ = maakunnallisesti arvokas, lähellä valtakunnallista tasoa V = valtakunnallisesti arvokas 2.2. Osa-alue 1. Pirttimäki Yleiskuvaus Pirttimäen osa-alue on pinnanmuodoiltaan rikkonaista kalliomäkien, metsärinteiden ja suonotkojen vuorottelua eli tyypillistä Nuuksion järviylänköä. Osa-alueesta noin 30 % on kalliota, 30 % metsää, 15 % suota, 15 % rakennettua ja 10 % peltoa. Pellot ja rakennetut alueet sijoittuvat osa-alueen länsipuoliskoon, Bodomjärven ranta-alueiden tuntumaan. Osa-alueen halki virtaa Ryssänniitynojan latvaosuus. Alueen metsät ovat länsiosassa havupuuvaltaisia mustikka- ja puolukkatyypin kankaita sekä kalliomännikköä. Bodomjärveä kohti metsät muuttuvat viljavammaksi ja osaksi lehtipuuvaltaisiksi. Lehtoa on Sekä Himmelbergetin että Kuckubackenin itärinteillä ja Gunnarsvikenin rannassa. Mäkien väliset suonotkot ovat vallitsevasti korpia. Näistä suurin osa, kuten Rumpmossenin pitkä suonotko, on ojitettu. Metsä- ja suoalueilla tärkein maankäyttömuoto on virkistyskäyttö. Metsäalueella on runsaasti ulkoilupolkuja. Pirttimäen aarnialue ja Mullkärret kuuluvat Natura 2000 -ohjelmaan osana Nuuksion aluetta. 15
Kuva 6. Pirttimäen arvokkaat kasvillisuusalueet Arvokkaat osat Alue 1. Pirttimäen aarnialue Sijainti: 2041 10 (6685-6:3369) Pinta-ala: 23 hehtaaria Erityisarvot: Luonnonmetsänä valtakunnallisesti (V) arvokas; kalliometsää, suonotkoja, tuoretta ja kosteaa lehtoa. Suojelustatus: Vanhojen metsien suojeluohjelman alue, osa Nuuksion Natura-aluetta; suojelun toteutus vireillä. Suositus maankäyttöluokaksi: SL Pirttimäen aarnialueesta (Alue 1a) valtaosa on vanhaa kuusikkoa ja kuusi-lehtipuu metsää. Metsätyyppi vaihtelee lehtomaisen kankaan ja tuoreen kankaan välillä. Kallioisten mäkien lakiosissa on kuusi-mäntyvaltaista kuivan ja kuivahkon kankaan metsää. Valtapuustoon kuuluu yleisesti isoja koivuja ja haapoja. Aluspuustossa on pihlajan, koivun, haavan ja kuusen ohella paikoin vaahteraa ja yksittäisiä tammia. Pähkinäpensasta kasvaa pensaskerroksessa kohtalaisesti. Erikokoista ja -laatuista lahopuustoa on runsaasti. Isojen eri-ikäisten maapuiden määrä on kuusivaltaisissa rinteissä yli kolmekymmentä kappaletta hehtaarilla. Kuolleen ja kuolevan pystypuuston määrä on myös korkea. 16
Aarnioalueen eteläpuolelta laskee kausikuiva pikkupuro Ryssänniitynojan latvaosaan. Molempien purojen varret (Alue 1b) ovat lehtipuuvaltaista kosteaa lehtoa. Purojen yhtymäkohdan alueella koivu- ja haapavaltainen puusto on vanhojen harvennushakkuiden jäljiltä tasarakenteista. Purojen varsilla kasvaa yleisesti terva- ja harmaaleppää. Kosteat lehdot ovat enimmäkseen hiirenporrasvaltaista saniaislehtoa. Paikoin on myös mesiangervon ja suokelton luonnehtimaa suurruoholehtoa ja sivupuron varressa on lähteisiä osia, missä kasvillisuus vastaa lehtokorpea. Aluskasvillisuuteen kuuluvat edellä mainittujen valtalajien lisäksi rentukka, rönsyleinikki, korpikaisla, rantamatara, terttualpi, valkovuokko ja metsäalvejuuri. Harvinaisuuksista sivupuron varressa kasvaa uhanalaista lepikkolaakasammalta (Plagiothecium latebricola). Aarnioalueen länsipuolella on ojittamaton korpinotko (Alue 1c), jonka kasvillisuus on vallitsevasti metsäkortekorpea. Notkon kapeimmassa kohdassa suokasvillisuus on luhtaisuuden vaikutuksesta hieman muita osia rehevämpää. Suon puusto on 15-18 metriä korkeaa, kuusivaltaista. Seka- ja aluspuina kasvavat hieskoivu, mänty ja tervaleppä. Vanhojen harvennusten jäljiltä valtapuusto on melko tasarakenteista ja lahopuuston määrä on pieni. Kenttäkerroksen valtalajit ovat metsäkorte ja mustikka. Niukempina kasvavat lisäksi puolukka, ranta-alpi, suo-orvokki, jouhisara, oravanmarja, maariankämmekkä ja tähtisara. Arvokkaaseen alueeseen on rajattu aarnialueena rauhoitettu osa (alue 1a), tähän rajautuva kostean lehdon notko (alue 1b) sekä aarnialueen länsipuolinen ojittamaton korpinotko (alue 1c). Espoon arvokkaita luontokohteita esittelevän raportin rajausta (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987) on laajennettu länteen, korpinotkon alueelle. Alueen suojelu toteutetaan perustamalla 37 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue, johon sisällytetään myös alueen länsipuolella sijaitseva Mullkärret (Alue 2). Alue 2. Mullkärret Sijainti: 2041 10 (6686:3369) Pinta-ala: 6 hehtaaria Erityisarvot: Kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan maakunnallisesti arvokas (M) Suojelustatus: Osa Nuuksion Natura-aluetta; suojelun toteutus vireillä. Suositus maankäyttöluokaksi: SL Mullkärret on osa kahden kallioselänteen välistä pohjois-etelä suuntaista suonotkoa. Alue on ennen ojituksia ollut rehevää korpea ja lähdelettoa. Yli puolet alueesta on kuivunut korpiturvekankaaksi, ja ojitukset ovat vaikuttaneet myös lettoisen osan hydrologiaan. Suon kuivuneet osat ovat kuusivaltaista järeäpuustoista korpiturvekangasta. Edustavaa ravinteisten soiden kasvillisuutta on kuitenkin vielä jäljellä vajaan hehtaarin suuruisella alueella. Alueen kasvillisuudeltaan edustavin osa sijaitsee suon itäosassa, missä on ruohokorven kaltaista suota ja 50 x 30 metrin laajuisella alueella lettoista lähdehetteikköä. Tiheydeltään vaihteleva puusto on enimmäkseen alle kymmenen metriä korkeaa. Runsaimmat puulajit ovat mänty, kuusi ja hieskoivu. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, raitaa, hieskoivua ja halavaa. Korpimaisten osien monilajisessa kenttäkerroksessa kasvavat muun muassa metsäkorte, kurjenjalka, jokapaikansara, suo-ohdake, tähtisara ja maariankämmekkä. Mätäspintoja peittävät suopursu, mustikka, kanerva, riidenlieko ja pyöreälehtikihokki. Lähteiset hetteikköpinnat ovat keski-runsasravinteisia. Valtalajeina kasvavat isokarpalo, riippasara, rantamatara, kurjenjalka, raate, luhtarölli ja luhtavilla. Kohtalaisen runsaita ovat myös 17
pääkaupunkiseudulla harvinaiset liereäsara ja villapääluikka. Sammalkerroksen vaateliaita lajeja ovat lettosirppisammal, aapasirppisammal, lettolierosammal, keihässammal ja heterahkasammal. Suon merkittävin kasviharvinaisuus on Etelä-Suomessa hyvin harvinainen ja suuresti taantunut lettovilla. Esiintymä on niukka ja suppea-alainen. Vuonna 2005 paikalla kasvoi viisi kukkivaa versoa. Paikalta on ilmoitettu myös suovalkku, josta viimeisin havainto on tiettävästi vuodelta 1986 (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987). Rehevänä suona Mullkärret on maakunnallisesti merkittävä, vaikka suon luonnontila on kuivumisen myötä jonkin verran heikentynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla, kuten laajemminkin Uudellamaalla, luonnontilaisina säilyneet lettoiset suot ja lähteiköt ovat nykyään harvinaisia. Alue 3. Himmelbergetin länsirinteen metsä Sijainti: 2041 10 (6686:3370) Pinta-ala: 4 hehtaaria Erityisarvot: Kasvistoltaan paikallisesti (P+) arvokas kallionaluslehto, järeää lehtipuustoa. Suojelustatus: Puukuja suojeltu luonnonmuistomerkkinä; lehtometsä on metsälain (10 ) erityisen arvokas elinympäristö Suositus maankäyttöluokaksi: SL Kunnarlantien varressa on luonnonmuistomerkkinä suojeltu puukuja. Puustoon kuuluu isoja tammia, lehtikuusia, lehmuksia ja vaahteroita. Tien itäpuolella on pieni kookaspuustoinen tammimetsikkö ja pellolla lisäksi rivissä neljä hyvin järeää tammea. Tienvarsimetsiköiden aluspuustossa on muutama vuorijalava ja pensaskerroksessa lisäksi muun muassa saarnea, pihlajaa, vaahteraa ja tammea. Arvokkaaseen alueeseen on rajattu puukuja, tähän liittyvä tammimetsä, Himmelbergetin itärinteen kallionaluslehto ja tien itäpuolinen isojen tammien rivi. Puukujan ja Himmelbergetin kallionlaen välinen rinnemetsä on tuoretta lehtoa. Puusto on lehtipuuvaltaista, tiheydeltään ja rakenteeltaan vaihtelevaa. Järeimmät puut kasvavat tienvarren puukujassa ja sen lähistöllä. Ylä- ja keskirinteessä puusto on laajalti harvaa ja melko nuorta. Lähes kaikki puukujaan istutetut jalot lehtipuut ovat levinneet kallionalusmetsään. Runsaimmat puulajit ovat haapa, vaahtera, kuusi ja tammi. Aluspuustossa ja pensaskerroksessa on pihlajaa, tuomea, pähkinäpensasta, saarnea ja vuorijalavaa. Aluskasvillisuus on laikuittain vaihtelevaa. Runsaina kasvavat tuoreiden lehtojen kasvit: hiirenporras, jänönsalaatti, kielo, oravanmarja, käenkaali, sinivuokko, valkovuokko ja metsäalvejuuri. Paikoittaisia ja edellisiä niukempia ovat koiranheisi, keltamo, vuohenputki, sudenmarja, kivikkoalvejuuri, metsäorvokki ja lehto-orvokki. Viljelyjäänteenä metsässä kasvaa melko runsaana saksankirveliä. Puukuja, tammimetsä ja kallionaluslehto muodostavat paikallisesti arvokkaan kokonaisuuden, jonka arvo perustuu järeään lehtipuustoon ja lehtokasvillisuuteen. Isot lahovikaiset lehtipuut, kuten tammet ja vaahterat, ovat niin sanottuja avainlajeja eli niiden esiintyminen mahdollistaa monien muiden lajien esiintymisen. Lahovikaisissa isoissa puissa on esimerkiksi kololinnuille sopivia pesimispaikkoja ja lepakoille sopivia päiväpiiloja. 18
Alue 4. Gunnarsviken Sijainti: 2041 10 (6686:3370) Pinta-ala: 6 hehtaaria Erityisarvot: Linnustoltaan paikallisesti (P) arvokas järvenlahti rantametsineen; rantaluhtaa, tulvametsää ja rantalehtoja Suojelustatus: Rantametsät ja -luhdat osaksi metsälain (10 ) erityisen arvokkaita elinympäristöjä Suositus maankäyttöluokaksi: MU Gunnarsviken on matala ja rehevä, savipohjainen järvenlahti Bodomjärven luoteispäässä. Lahti rantoineen on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987) lähinnä linnustoon liittyvien arvojen perusteella. Suunnittelualueeseen kuuluvalla länsirannalla on 20-40 metriä leveä rantametsä ja tämän takana peltoa. Rannan puustoisessa vyöhykkeessä on vaihtelevasti koivuvaltaista lehtipuusekametsää, tervaleppälehtoa sekä nuorta lehtipuutiheikköä ja pajukkoa. Rantametsä on tulvainen, matalanveden aikaan kuivuva. Länsirannalla on noin 150 metriä pitkällä osuudella kasvillisuudeltaan edustavaa suurruoholehtoa, jossa valtapuuston muodostavat 14-18 metriä korkeat tervalepät. Aluspuustossa kasvaa tuomea, harmaaleppää ja muutama marjatuomi. Kenttäkerroksessa vallitsevat korkeakasvuiset ruohot: mesiangervo, nokkonen, vuohenputki, metsäalvejuuri, punakoiso ja lehtopalsami. Lisäksi rantametsässä kasvavat muun muassa luhtalemmikki, rönsyleinikki, pitkäpääsara, luhtalitukka, rantayrtti sekä rantatörmän päällä pensaikkotatar. Pensaskerroksessa on lehtipuiden taimia ja mustaherukkaa. Tervaleppävaltaisen osan eteläpuolella on tiheäpuustoista lehtipuusekametsää. Suunnittelualueeseen kuuluvan rantaosuuden pohjoispäässä rantametsän takaosassa, pellon reunalla puustoon kuuluu yksi pieni vuorijalava ja muutama saarni. Alue 5. Tovkullan pähkinälehto Sijainti: 2041 10 (6685:3370) Pinta-ala: noin 5 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti arvokas (P) pähkinälehto Suojelustatus: Luonnonsuojelulain 29 suojeltava luontotyyppikohde (jalopuumetsä) Suositus maankäyttöluokaksi: SL tai sl Alueeseen kuuluu kalliomäkien välisen notkon rehevät alusrinteet. Alueella on kolme lehtomaisen kankaan puustokuviota. Pähkinää kasvaa runsaasti kaikkien kolmen kuvion pensaskerroksessa ja vähän myös aluspuustossa. Alueen itäpäässä, Kunnarlantiehen rajautuvalla osalla, kasvaa ylispuina harvakseltaan haapaa, kuusta ja mäntyä. Noin 70 metriä tiestä alkaa 1980-luvulla hakattu nuorta mäntyä ja koivua kasvava osa. Alueen pohjoisosassa on 18-20 metriä korkeaa tasarakenteista harvaa koivu-haapa metsää. Aluskasvillisuus vastaa lehtomaista kangasta ja osaksi kuivaa puolukka-lillukkatyypin lehtoa. Runsaimpina kasvavat sananjalka, metsäkastikka, lillukka, valkovuokko, mustikka ja puolukka. Varjoisimmissa osissa kasvistoon kuuluvat myös sinivuokko ja jänönsalaatti. Tovkullan alueelta on vanhoja tietoja lehtoneidonvaipasta ja soikkokaksikosta. Pähkinälehtona kohde on paikallisesti arvokas. Alue 6. Malmilammen korpinotko Sijainti: 2041 10 (6685:3368-9) Pinta-ala: 4 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti (P) arvokas ojittamaton ja puustoltaan luonnontilainen korpisoistuma 19
Suojelustatus: Ei suojeltu Suositus maankäyttöluokaksi: MU Korpinotko sijaitsee kalliomäkien välisessä loivasti itään viettävässä rinteessä. Ylhäällä, notkon länsipäässä, on noin puolen hehtaarin suuruinen mustikkakorpi. Tämän alapuolinen rinneosuus on lievästi luhtaista korpea, ja alempana korpijuotti kapenee alle kymmenen metriä leveäksi puronvarsisoistumaksi. Kuusi kasvaa valtapuuna koko soistuman alueella ja soistumaa reunustavassa metsässä. Lisäksi puustoon kuuluvat hieskoivu, paatsama, tervaleppä, mänty ja pihlaja. Aluskasvillisuuden muodostavat varsinaisten korpien kasvit: mustikka, metsäkorte, tähtisara, metsätähti, metsäalvejuuri, tupasvilla ja maariankämmekkä. Luhtaisuuden rehevöittämällä osalla kasvavat myös korpi-imarre, terttualpi, ranta-alpi ja suo-orvokki. Kohteen arvo perustuu tyypillisyyteen ja hyvään luonnontilaan. Arvokkaaseen alueeseen on rajattu puustoltaan luonnontilaiset osat rinteen ylä- ja keskiosasta. Alempana korpinotkon puusto on käsitelty osana ympäröivän metsän harvennushakkuuta. Alue 7. Himmelbergetin pohjoisrinteen metsä Sijainti: 2041 10 (66869:33703-4) Pinta-ala: 2 hehtaaria Erityisarvot: Lähiympäristöstä poikkeava (P-) kallionaluslehto Suojelustatus: Luonnonsuojelulain (29 ) suojeltava luontotyyppikohde (jalopuumetsä) Suositus maankäyttöluokaksi: sl Himmelbergetin luoteisrinteessä, kalliorinteen ja Kunnarlantien välissä on kuusi-lehtipuuvaltainen kallionaluslehto. Valtapuina kasvavat kuusi ja vaahtera. Seka- ja aluspuustossa on koivua ja haapaa sekä yksi 13 metrin korkuinen vuorijalava, joka lienee levinnyt paikalle läheisestä istutetusta Kunnarlantien puukujasta (alue 3). Pensakerroksessa kasvaa tuomen taimien, punaherukan ja taikinanmarjan ohella kolmisenkymmentä pähkinäpensasta ja pari lehmusta. Kallionalusmetsä on sen verran varjoisa, että aluskasvillisuus jää osaksi niukaksi ja aukkoiseksi. Runsaimpina kasvavat sinivuokko, käenkaali, mustikka, metsäalvejuuri, kivikkoalvejuuri, sananjalka, valkovuokko ja lillukka. Niukempina kasvistoon kuuluvat myös mustakonnanmarja, sudenmarja, sormisara ja metsäorvokki. Alue 8. Kalliomäki Sijainti: 2041 10 (66864:33703) Pinta-ala: 0,5 hehtaaria Erityisarvot: Lähiympäristöstä poikkeava (P-) kalliokumpare ja kallionaluslehto Suojelustatus: Luonnonsuojelulain (29 ) suojeltava luontotyyppikohde (jalopuumetsä) Suositus maankäyttöluokaksi: sl Gunnarsvikenin länsirannan pellon takana on pieni lehtipuumetsäinen kalliokumpare. Vaahtera on yksi valtapuista ja pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pähkinää, joten kohde täyttää jalopuumetsänä luonnonsuojelulain (29 ) suojeltavan luontotyyppikohteen kriteerit. Vaahteran lisäksi latvuksen muodostavat haapa ja rauduskoivu. Puusto on nuorta ja varttunutta. Heinittyneellä lakiosalla kasvavat metsälauha, hietakastikka, lehtonurmikka, kivikkoalvejuuri ja maitohorsma. Kallion alusmetsä on tuoretta lehtoa, jossa vuohenputki kasvaa valtalajina. Lisäksi paikalla kasvavat valkovuokko, käenkaali, punakoiso, keltamo, nokkonen ja sinivuokko 20
Alue 9. Björkhemin purolehto Sijainti: 2041 10 (6685:3369) Pinta-ala: 5,6 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti arvokas (P) purolehto Suojelustatus: metsälain (10 ) erityisen arvokas elinympäristö (pienvesi, lehtometsä) Suositus maankäyttöluokaksi: sl Purolehtona arvokkaaseen alueeseen sisältyy 200 metriä pitkä kivikkoinen rinneosuus ja tämän yläpuolinen korpinotko. Kyseinen alueen luoteisosan korpinotko on tasarakenteiseksi harvennettua kangaskorven kuusikkoa. Korpirantainen osuus päättyy rinteen yläosassa kallionkielekkeeseen, jonka alapuolella on jyrkästi laskeva osuus pienine putouksineen. Lehtorinteessä puronvartta reunustaa kostea ja varjoisa hiirenporrasvaltainen saniaisehto. Vanha valtapuusto on kuusi- ja koivuvaltaista. Isoja tervaleppiä kasvaa harvakseltaan. Aluspuustossa on pihlajaa, tuomea ja kuusta. Saniaisten luonnehtiman aluskasvillisuuden valtalajit ovat hiirenporras, korpi-imarre, metsäimarre, metsäalvejuuri, valkovuokko, käenkaali, mustikka ja oravanmarja. Alempana puronvarressa kasvaa myös rentukkaa, suokelttoa ja suo-orvokkia. Lehtonotkossa ei ole tehty pitkään aikaan hakkuita, minkä seurauksena puusto on järeytynyt ja lahopuuston muodostuminen on päässyt alkuun. Etenkin rinteen tyvellä on melko runsaasti eri kokoista kuollutta aluspuustoa. Björkhemin purolehto on Espoon arvokkaiden luontokohteiden selvityksessä arvioitu paikallisesti arvokkaaksi (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987). 2.3. Osa-alue 2. Kalmari. Yleiskuvaus Kalmarin osa-alue on Pirttimäen tapaan suurimmaksi osaksi kallioista metsäaluetta suonotkoineen. Osa-alueesta noin 30 % on metsää, 25 % kalliota, 20 % suota, 15 % rakennettua ja 10 % peltoa. Maasto on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa, mutta suhteelliset korkeuserot ovat melko pienet. Osa-alueen länsiosassa on kalliomaiden rajaama noin 20 hehtaarin laajuinen Isosuo. Tämän pohjoispuolella on Brandmalmenin kallioalue ja laajahko tasainen kangasmetsäalue. Isosuon itä- ja kaakkoispuolella on runsaasti suonotkoja sisältävä kallioinen metsäalue, joka itäpuolelta rajautuu savipohjaiseen Ryssänniitynojan notkoon. Osa-alueen jäljellä olevat pellot ja niityt sijaitseva kyseisessä jokilaaksossa. Ryssänniitynojan notkon ja Bodomjärven välissä on parin sadan hehtaarin laajuinen, osaksi rakennettu kallioinen metsäalue. Bodomjärven rannat ovat lähes kokonaan rakennettuja. 21
Kuva 7. Kalmarin arvokkaat kasvillisuusalueet Arvokkaat osat Alue 10. Oittaan Isosuo Sijainti: 2041 10 (6684-5:3368-9) Pinta-ala: noin 22 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti arvokas (P+) suo Suojelustatus: eteläosan puronotko metsälain (10 ) erityisen arvokas elinympäristö ja osaksi luonnonsuojelulain (29 ) suojeltava luontotyyppikohde (tervaleppäluhta) Suositus maankäyttöluokaksi: SL Isosuo on pohjoisosasta rämettä ja eteläosasta korpea. Suon eteläosan korvet ja etenkin etelään laskevan puronvarren korvet ovat alueen luonnontilaisimmat ja siten luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat osat. Isosuolta etelään laskevan puronvarren ruohokorpinotko on sekä uomaltaan että puustoltaan luonnontilainen. Puusto on kuusivaltaista ja melko tiheää. Puron tulvavyöhykkeessä kasvaa yleisesti isoja tervaleppiä. Lahopuuston muodostuminen on päässyt alkuun. Aluskasvillisuus on rehevänpuoleisille korville tyypilliseen tapaan ruoho- ja saniaisvaltaista. Aluskasvillisuuden muodostavat isoalvejuuri, oravanmarja, metsäimarre, terttualpi, ranta-alpi, vehka, hiirenporras ja korpi-imarre. Huomionarvoisista kasveista korvessa kasvaa niukkana hentosara. 22
Puronvarsikorvessa on sadan metrin pituinen tulvainen osa, jossa tervaleppä runsastuu valtapuuksi ja kasvillisuus vastaa hiirenporras-vehka luhtaa. Isosuon eteläosassa on parin hehtaarin laajuudelta luonnontilaista varsinaisen korven ja luhtaisen korven välimuotoa sekä vähän myös turvekankaaksi kuivunutta korpea. Luonnontilaisella osalla on maapuita ja lahokantoja, joiden maksasammalvaltainen päällyskasvillisuus on edustavaa. Yhdeltä lahopuulta löytyi uhanalaisen korpihohtosammaleen (Herzogiella turfacea) esiintymä. Isosuon koilliskulmauksessa, suolta itään laskevan ojan alkukohdassa on kaksiosainen allikkolähde. Noin metrin syvyisistä allikoista isompi on 5x3 metrin ja pienempi 4x3 metrin laajuinen. Vesi on melko kirkasta, mutta antoisuus on sen verran vähäinen, ettei vesi ilmeisestikään ole juomakelpoista. Lähteiden vedenpinta on laskenut ojitusten ja puron perkauksen takia, ja allikoiden reunat ovat muuttuneet jyrkkätörmäisiksi. Hetteikköpintojen kasvillisuus puuttuu siten kokonaan. Vanhojen ojitusten seurauksena suuri osa Isosuosta on kuivunut, joten pohjois- ja keskiosan rämeet ovat rämeturvekangasta ja isovarpurämeen muuttumaa. Ojitusten jälkeen elpynyt puusto haihduttaa sen verran paljon vettä, että suon kuivuminen jatkuu huolimatta vanhojen ojien umpeutumisesta. Suon ennallistamiseksi tarvittaisiin siten puuston poistamista. Luonnontilaisten korpien ansiosta alue on kuitenkin yhä vähintään paikallisesti arvokas. Alue 11. Ryssänkallion metsä- ja suoalue Sijainti: 2041 10 (6683-4:3368-9) Pinta-ala: noin 60 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti arvokas (P+) suo- ja kallioalue; kasvistollisesti arvokas kallionseinämä, korpisoistumia, kalliometsiä, puronotkoja, luonnonmetsäarvoja ja uhanalaisten sammalten esiintymiä Suojelustatus: useita toisiinsa yhdistyviä metsälain (10 ) erityisen arvokkaita elinympäristöjä; yksi luonnonsuojelulain suojeltava (29 ) luontotyyppikohde (tervaleppäluhta). Ryssängbäckenin pähkinäpensaslehto on luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi, joka rauhoitettu suojelualueeksi vuonna 2005 (SL). Suositus maankäyttöluokaksi: SL Ryssänniityn länsipuolisessa kalliomaastossa on useita ojittamattomia suo- ja puronotkoja, kasvistollisesti arvokkaita kallioita sekä järeäpuustoista vanhaa sekametsää ja vanhoja kalliometsiä. Suokasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Arvokkaaksi rajatun alueen itäosassa on runsaan kahden hehtaarin laajuinen korpinotko (Alue 11a). Suotyyppinä on luhtainen nevakorpi. Hieskoivuvaltainen puusto on suon vetisissä keskiosissa niukkaa ja harvaa, laidoilla kookkaampaa. Rimpipinnoilla kasvavat pullosara, raate, isokarpalo, tähtisara, maariankämmekkä ja kangasmaitikka. Luhtaista korpea on myös suolta Ryssänniitylle laskevan pikkupuron varressa. Noin 150 metriä pellonreunasta on puron molemmin puolin hiirenporras-vehka tyypin luhtaista korpea (Alue 11b). Valtapuustona kasvavat tervalepät ovat melko nuoria. Aluskasvillisuuden muodostavat rehevien korpien lajit: vehka, terttualpi, ranta-alpi, suo-orvokki, suokeltto, maariankämmekkä, viitakastikka ja metsäkorte. Tervaleppävaltaisen osan pituus on 50 metriä ja leveys 40 metriä. Puronvartta ympäröi vanha kuusivaltainen sekametsä. Ryssänniitylle laskevassa rinteessä on lehtomaista kangasta, muut osat ovat vallitsevasti tuoretta kangasta. Valtapuuston joukossa on kohtalaisen runsaasti koivua ja haapaa. Isojen lehtipuiden joukossa on useita kolopuita. 23
Lahopuuston määrä metsissä vaihtelee. Puron varressa on melko paljon kuollutta ja kuolevaa pystypuustoa, maapuustoa kohtalaisesti. Valtapuusto on laajalla alueella järeää, joskin vanhojen harvennusten jäljiltä rakenne on melko tasainen. Ryssänniitylle viettävässä rinteessä Ryssänkalllion pohjoispuolella kasvaa yleisesti pähkinäpensasta ja paikoitellen myös lehmusta. Pähkinäpensaslehto on rauhoitettu. Alueen pohjoispään suo (Alue 11c) on kookas- ja runsaspuustoista isovarpurämettä. Rämemännikkö on enimmäkseen 8-12 metriä korkeaa. Suon aluskasvillisuuden muodostavat tyypilliset rämekasvit: suopursu, lakka, mustikka, puolukka, tupasvilla ja etelänvariksenmarja. Rämeen lounaispuolinen notko (alue 11d) on eteläosasta nevakorpea ja pohjoispäästä kuivahkoa korpirämettä. Suon puusto on 8-10 metriä korkeaa, nevakorven alueella hieskoivuvaltaista ja korpirämeellä kuusi- ja mäntyvaltaista. Nevakorven rimpipinnat ovat pullosaran ja raatteen luonnehtimaa saranevaa. Soiden välisessä notkossa (Alue 11e) kasvaa vanhaa tuoreen kankaan sekametsää. Puustoon kuuluu muutama iso haapa. Yhden haavan tyvellä kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata). Alaosassa notkoa reunustaa 5-8 metriä korkea itään viettävä kallionseinämä. Karun kallionseinämän valuvetisellä pinnalla kasvaa kaksi harvinaista maksasammallajia, silmälläpidettävä pikkusahasammal (Bazzania tricrenata) ja uhanalainen etelänraippasammal (Anastrophyllum michauxii). Alueen kaakkoispäässä sijaitseva Ryssänkallio (Alue 11f) on runsaat kaksikymmentä metriä ympäristöstään kohoava karu silikaattikalliomäki. Kallion siloutuneella lakiosalla on kolmen hehtaarin laajuinen harvapuustoinen kalliomännikkö. Mäen itä- ja pohjoisrinne ovat jyrkänteisiä. Korkeimmillaan itärinteen eteläosassa seinämä on yli 15 metriä. Kasvillisuudeltaan edustavia seinämiä on itärinteen pohjoispäässä, missä kalliorinne on tiheäpuustoisen alusmetsän varjostama. Kuusivaltaisessa vanhassa lehtomaisen kankaan alusmetsässä kasvaa muutama iso haapa sekä tammi ja lehmus. Kallionseinämien kasvipeitteen muodostavat kuivien varjokallioiden tyypilliset sammaleet: kalliopalmikkosammal, kiviturkkisammal, kivilaakasammal, kallio-omenasammal, kyhmytorasammal ja nuokkuvarstasammal. Huomionarvoisista kasveista lehtokinnassammalta (Scapania nemorea) kasvaa melko laajalti seinämien kosteilla valuvetisillä osilla. Suonotkot, kalliot, vanhat metsät ja puronvarret muodostavat laajahkon pienpiirteisesti vaihtelevan, vähintään paikallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Arvo perustuu monipuolisuuteen, hyvään luonnontilaan ja uhanalaisten sammalten esiintymiin. Alue erottuu selkeästi edukseen ympäristön maastoltaan samankaltaisista, mutta metsätalouden toimenpiteiden voimakkaasti muuttamista osista. Alue 12. Ryssänniityn purolehto Sijainti: 2041 10 (6684-5:3369) Pinta-ala: noin 4 hehtaaria Erityisarvot: Paikallisesti arvokas (P) purolehto Suojelustatus: Luonnonsuojelulain (29 ) suojeltava luontotyyppikohde (12a, pähkinälehto) Suositus maankäyttöluokaksi: SL Isosuon koillisosan lähteestä laskee vajaan kilometrin pituinen puro Ryssänniitynojaan. Pudotuskorkeutta on noin 15 metriä. Puolivälin rinteessä luonnontilaista purouomaa reunustaa kuusivaltainen saniaislehto. Vanhan tasarakenteisen kuusikon seassa kasvaa isoja koivuja. Aluspuusto on harvennushakkuiden jäljiltä myös kuusivaltainen. Pensaskerroksessa kasvaa 24
kuitenkin runsaasti pähkinää ja muutama pieni lehmus. Rinteen jyrkimmässä kohdassa on runsaan sadan metrin matkalla yli 80 kappaletta kahdesta kahdeksaan metriä korkeita pähkinäpensaita. Aluskasvillisuuden valtalajit ovat hiirenporras, isoalvejuuri, korpi-imarre, käenkaali, vuohenputki ja sudenmarja. Niukkoina kasvistoon kuuluvat myös sinivuokko ja tesma. Erikokoista ja -laatuista lahopuustoa on jonkin verran. Harvinaisuuksista parilla purokivellä kasvaa silmälläpidettävää lehtokinnassammalta (Scapania nemorea). Kyseisellä sammalella on pieni kasvusto myös puronvarsilehdon eteläpuolisella kallionseinämällä. Arvokkaaseen alueeseen on rajattu puronvarsilehdon edustavin pähkinäpensasta kasvava osa ja eteläpuolinen kalliojyrkänne. Luonnontilan ja kasvistollisten arvojen perustella alue on paikallisesti arvokas. Alue 13. Kalmarin takaniitty Sijainti: 2041 10 (6685:3369) Pinta-ala: 1,5 hehtaaria Erityisarvot: Perinnebiotooppina paikallisesti arvokas (P) niitty Suositus maankäyttöluokaksi: MU Kalmarin metsäalueella on kaksi toistaiseksi metsittämätöntä pikkupeltoa. Näistä etenkin isompi on kasvistollisesti arvokas. Loivaan etelä- ja länsirinteeseen sijoittuva niitty on alaosassa kosteapohjainen, kun taas yläosan metsänreunassa on kuivaa ketoa. Kasvillisuus on väliin jäävillä tuoreilla osilla heinittynyttä nurmilauhan, nurmiröllin ja niittynurmikan kasvaessa vallitsevina. Ketopientareilla kasvaa peurankelloa, ahopukinjuurta, huopakeltanoa, piennarmataraa ja kissankelloa. Huomionarvoisista kasveista kelta-apila on runsas ja ketoneilikka niukka. Niityn kosteilla ja tuoreilla osilla kasvaa yleisesti musta-apilaa, joka edellä mainittujen tapaan on huomionarvoinen, silmälläpidettäväksi luokiteltu niittykasvi. Esiintymä on lähes puolen hehtaarin laajuinen. Niityn kasvistollisten arvojen säilyttäminen edellyttää säännöllistä niittoa. Alue 14. Nevakorpi Sijainti: 2041 10 (66843:33698) Pinta-ala: 0,6 hehtaaria Erityisarvot: Lähympäristöstä poikkeava (P-) pikkusuo Suojelustatus: Puuntuotannollisesti vajaatuottoisena suona metsälain (10 ) erityisen arvokas elinympäristö Kallionmäkien välisessä notkossa on vajaan hehtaarin laajuinen ojittamaton luhtainen nevakorpi. Suojuotti on noin 70 metriä pitkä ja 40 metriä leveä. Suon vedet laskevat kausikuivan pikkupuron kautta lounaaseen Ryssänniitynojaan. Suon vetinen keskusta on niukka- ja matalapuustoista saraluhtaa ja reunat tervaleppää ja hieskoivua kasvavaa nevakorpea. Rimpipinnoilla kasvavat pullosara, kurjenjalka, raate, rantamatara, pikkumatara, järvikorte ja luhtavilla. Alue 15. Puronvarsilehto Sijainti: 2041 10 (66840-1:33696) Pinta-ala: 0,6 hehtaaria Erityisarvot: Lähympäristöstä poikkeava (P-) puronvarren saniaislehto Suojelustatus: Pienvetenä metsälain (10 ) erityisen arvokas elinympäristö 25
Ryssänniitynojaan laskevan pikkupuron varressa on ennen pellon reunaa lyhyt uomaltaan luonnontilainen osuus. Puroa ympäröi varttunut tuoreen kankaan kuusikko. Puron eteläpuolella kasvaa muutama iso haapa. Puron varressa on kapealti hiirenporrasvaltaista kosteikkokasvillisuutta, johon kuuluvat rönsyleinikki, korpikaisla, metsäkorte, metsäalvejuuri, nurmilauha, jänönsalaatti, rentukka ja valkovuokko. Lehtona kohde on siten vaatimaton, mutta pienvetenä kohde täyttää metsälain (10 ) erityisen arvokkaan elinympäristön kriteerit. 2.4. Osa-alue 3. Oittaa Yleiskuvaus Oittaa sijaitsee Nuuksion järviylängön lounaisosassa. Maasto on Pirttimäen ja Kalmarin osaalueiden tapaan rikkonaista kalliomäkien, metsärinteiden ja suonotkojen vuorottelua. Osa-alueesta noin 35 % on metsää, 20 % kalliota, 15 % suota, 15 % rakennettua ja 15 % peltoa. Metsät ovat suurimmaksi osaksi kalliometsää, tuoretta kangasta ja lehtomaista kangasta. Lehtoa on Oittaanjoen ja Ryssänniitynojan metsärantaosuuksilla. Valtapuuna kasvatetaan laajalti koivua, mutta myös kuusi-, mänty- ja haapavaltaisia kuvioita on yleisesti. Kellonummen länsipuolella on laajoja tasarakenteisiksi harvennettuja varttuneiden ja vanhojen metsien kuvioita sekä siemenpuuhakkuualueita. Osa-alueen suurin suo, Karhusuo sijaitsee kallioselänteiden välisessä pohjois-etelä suuntaisessa murroksessa. Suo on ojituksissa kuivunut, nuorta tiheää kuusikkoa kasvava korpiturvekangas. Osa-alueen pellot sijaitsevat Kellonnummen ja Oittaanjoen väliin jäävällä savikkoalueella. Suurin osa pelloista on hevoslaitumina. Kellonummen hiekkakankaalla on hautausmaa. Arvokkaat osat Alue 16. Oittaan purolaakso Sijainti: 2041 10 (6683:3370) Pinta-ala: 6,6 hehtaaria Erityisarvot: Kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan maakunnallisesti arvokas (M), myös luonnonmetsäarvoja; muinaismuistoalue Suojelustatus: Luonnonsuojelualue Suositus maankäyttöluokaksi: SL Oittaanjoki on yläjuoksulta uomaltaan jokseenkin luonnontilainen, savipohjainen ja -rantainen, 3-6 metriä leveä. Luonnonsuojelualueena on suojeltu Kunnarlantien länsipuolinen noin 600 metriä pitkä osuus rantametsineen. Alueella on tulvaista tervaleppälehtoa, lehtipuuvaltaista suurruoholehtoa, lehtokorpea, tuoretta kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Puuston ikäja lajirakenne sekä tiheys vaihtelevat alueella. Hakkuita ei ole suoritettu pitkään aikaan, minkä seurauksena lahopuuston määrä on kasvanut nopeasti. Luonnonsuojelualueen pohjoisosassa on järeäpuustoinen tervaleppävaltainen tulvametsä ja kosteaa lehtipuuvaltaista suurruoholehtoa. Erirakenteiseen puustoon kuuluvat valtalajina kasvavan tervalepän lisäksi tuomi, harmaaleppä, vaahtera ja kuusi. Pensaskerroksessa on lehtipuiden taimia ja mustaherukkaa. Suurruoholehdossa kasvavat runsaimpina nokkonen, hiirenporras, koiranputki, metsäalvejuuri, metsäkorte ja rönsyleinikki. Kasvillisuudeltaan 26