TALVIVAARA PURKUPUTKEN LUONTOSELVITYS

Vastaanottaja Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 23.9.2014 TALVIVAARA PURKUPUTKEN LUONTOSELVITYS

1 / 23 Päivämäärä 23.9.2014 Laatija Tarkastaja Kuvaus Katariina Urho Kirsi Lehtinen Talvivaaran purkuputken Viite 1510014368

2 / 23 SISÄLTÖ 1. Johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät 5 3. Suunittelualueen luonnonympäristö 6 3.1 Kallio- ja maaperä 6 3.2 Pintavesimuodostumat ja vesistöalueet 6 3.3 Pohjavesialueet 7 3.4 Luonnon yleispiirteet 7 4. Arvokkaat luontokohteet 10 4.1 Luonnonsuojelualueet 10 4.2 Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit 10 4.2.1 Liito-orava 10 4.2.2 Viitasammakko 15 4.2.3 Saukko 16 4.3 Muut arvokkaat luontokohteet 17 5. Johtopäätökset 22 Kirjallisuus 23 LIITTEET Liite 1 Valuma-alueet Liite 2 Purkuputkilinjan kasvillisuuskuviot Liite 3 Luonnonsuojelualueet suunnittelualueen ympäristössä Liite 4 Liito-oravalle soveltuvat alueet

3 / 23 1. JOHDANTO Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj suunnittelee puhdistettujen vesien purkuputkilinjan rakentamista Talvivaaran kaivosalueelta Nuasjärveen Tikkalahden edustalle. Talvivaaran kaivosalueelle kertyy keskimääräisellä sadannalla vuosittain noin 5,5 miljoonaa kuutiota vettä, joka tulee voida käsitellä ja johtaa pois kaivosalueelta. Vuonna 2013 voimaan astunut ympäristölupa mahdollistaa vuodesta 2015 alkaen noin 0,7 miljoonan kuution vesimäärän johtamisen nykyisiin purkuvesistöihin, joten purkuvesikiintiö on tarpeeseen nähden riittämätön. Yhtiö on käynnistänyt Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vuonna 2013 myöntämässä ympäristöluvassa edellytetyllä tavalla selvityksen suuremmasta purkuvesistöstä, jonne kaivoksella kerättävät vedet voitaisiin johtaa ilman merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Selvityksen johtopäätöksenä yhtiö on käynnistänyt suunnitelmat noin 17,5 km pituisen purkuputken rakentamiseksi kaivoksen koillispuolella sijaitsevaan Nuasjärveen. Putkireitti alkaa kaivospiirin pohjoisosassa sijaitsevan Latosuon patoaltaan laidalta ja se viedään kaivospiirin pohjoisosaan Kolmisopen pohjan kautta. Siitä purkuputki suuntautuu pohjoiskoilliseen ja etenee maaston muotoja mukaillen kohti Nuasjärven Juurikkalahtea, alittaen matkalla Tuhkalantien (seututie 876), Jormasentien (yhdystie 8740), Lahnaslammen kaivokselle vievän rautatien, Kajaanintien (valtatie 6) sekä useita sorapintaisia yksityisteitä. Noin 17,5 kilometrin pituisesta purkuputkilinjasta runsaan 3,5 kilometrin osuus sijoittuu Nuasjärven, Kolmisopin ja Jormasjoen vesistöjen alueelle. Loput purkuputkilinjasta sijoittuu kivennäismaiden metsätalousalueille ja turvemaille, halkoen myös pienempiä virtavesiä ja metsäojia. Purkuputken edellyttämän puustosta raivattavan maastokäytävän leveys on noin 20 metriä. Tämän luontoselvityksen tavoitteena on antaa riittävä kokonaiskuva suunnittelualueen luonnonympäristöstä, jotta voidaan arvioida purkuputkilinjan maa-alueisiin kohdistuvia rakentamisen aikaisia vaikutuksia. Selvityksen tarkoituksena on ollut selvittää ne luonnon ominaispiirteet ja arvokkaat kohteet, jotka tulee ottaa huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa. Mahdollisia rakentamisen tai toiminnan aikaisia vesistövaikutuksia ei tämän selvityksen yhteydessä ole arvioitu.

4 / 23 Kuva 1-1. Purkuputkilinjan sijainti.

5 / 23 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Luontoselvitys perustuu maastokartoitukseen sekä viranomaisrekisterien luonnonsuojelu- ja uhanalaistietoihin (Ympäristöhallinnon OIVA -paikkatietopalvelu ja Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä). Elokuussa 2014 tehdyllä maastokäynnillä (12.-15.8.2014, luonnontieteiden fil.yo Katariina Urho) purkuputkilinjan maa-alueille sijoittuvat osuudet kuljettiin läpi peltoalueita lukuun ottamatta, ja linjalla esiintyvät metsä- ja suotyypit valtalajistoineen kirjattiin ylös. Koska kartoitusajankohta oli sopimaton useiden luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien esiintymisen selvittämiseksi, arvioitiin luontotyyppien ominaispiirteiden perusteella kohdealueiden soveltuvuutta kyseisten lajien elinympäristöiksi. Suunnittelualueelta selvitettiin seuraavat luonnonympäristön ominaispiirteet: Natura-alueet Yksityiset luonnonsuojelualueet Luonnonsuojeluohjelmiin ja -strategioihin kuuluvat alueet Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset luontotyypit Vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset vesiluontotyypit Metsälain 3 luvun 10 :n mukaiset kohteet Uhanalaiset luontotyypit Arvokkaat kallioalueet Pohjavesialueet Uhanalaisten eliölajien tiedossa olevat elinympäristöt Liito-oravalle, viitasammakolle ja saukolle soveltuvat elinympäristöt

6 / 23 3. SUUNITTELUALUEEN LUONNONYMPÄRISTÖ 3.1 Kallio- ja maaperä Purkuputkilinjalla vuorottelevat moreenimaat ja vaihtelevan paksuiset turvekerrostumat. Suunnittelualueen pohjoisosissa Iijärvi-muodostuman alueella kallioperä on pääosin turbidiittista grauvakka-peliittiä ja mustaliusketta, eteläisellä suunnittelualueella grafiitti- ja sulfidipitoista liusketta, kiilleliusketta, grafiittiliusketta, kvartsiittia, kvartsivakkaa, harmaata grafiittipitoista kvartsiittia sekä migmatiittia (Geologinen tutkimuskeskus 2014). Purkuputkilinjalla tai sen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita, moreenimuodostumia tai ranta- ja tuulikerrostumia. 3.2 Pintavesimuodostumat ja vesistöalueet Purkiputki sijoittuu Oulujoen vesistöalueen Nuasjärven Kiimasjärven alueelle. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa purkuputkilinja jakautuu neljälle eri valuma-alueelle tai muun 3. jakotason vesistöalueelle. Suunnittelualueen eteläosassa Tuhkajoen valuma-alueella (59.885) Tuhkajoki kerää alueen pintavedet ja johtaa ne Jormasjärveen. Suunnittelualueen eteläisimmistä osista pintavedet päätyvät Tuhkajokeen Kolmisopin, Kalliojoen, Kuusijoen ja Latosuon metsäojien kautta. Kolmisopin pohjoispuolelta pintavedet ohjautuvat Tuhkajokeen Kivipuroa ja Muurainsuon metsäojaverkostoa pitkin. Suunnittelualueen keskiosista pintavedet virtaavat Jormasjärveen Alapuroa, Lummepuroa, Tulkkupuroa sekä pelto- ja metsäojaverkostoa pitkin (Jormasjärven alue 59.882). Jormasjoen alueella (59.881) Jormasjoki kerää Papinmäenvaaran ja Kajaanintien väliseltä alueelta sekä edellä mainituilta yläpuolisilta valuma-alueilta tulevat pintavedet, kuljettaen ne edelleen Nuasjärveen. Suunnittelualueen pohjoisimmista osista, Kajaanintien pohjoispuolelta, vedet virtaavat Nuasjärveen suoraan pintavaluntana ja Juurikkasuon poikki kulkevaa vesiuomaa pitkin (Nuasjärven lähialue 59.811). Nuasjärvestä vedet kulkeutuvat Rehjan selän kautta Kajaaninjokea pitkin Oulunjärven Paltaselälle ja sieltä edelleen Oulunjokea pitkin Perämereen. Edellä mainituista vesistöistä Kuusijoki, Kolmisoppi, Kivipuro, Alapuro, Tulkkupuro, Jormasjoki ja Nuasjärvi sijoittuvat purkuputkilinjalle. Vesistöjen veden laadun tai eliöyhteisöjen nykytilaa ei tämän selvityksen yhteydessä arvioitu. Kuva 3-1. Jormasjoki.

7 / 23 3.3 Pohjavesialueet Purkuputkilinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät pohjavesialueet, Rimpilänniemen (1176514) ja Vuokatin (1176502) vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, sijaitsevat Nuasjärven pohjoisella ja itäisellä ranta-alueella yli 5,5 kilometrin etäisyydellä purkuputkesta. 3.4 Luonnon yleispiirteet Suunnittelualue sijoittuu eliömaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen Pohjois-Karjala Kainuun alueelle sekä Kainuun vaarajakson letto- ja lehtokeskuksen alueelle. Suomen suoaluejaossa suunnittelualue sijoittuu Pohjanmaan Kainuun aapasuoalueelle ja siinä edelleen Suomenselän ja Pohjois-Karjalan aapasoiden alueelle. Keskiboreaalisella aapasuovyöhykkeellä esiintyy vallitsevana oligotrofisia välipintaisia nevoja. Kainuun vaihtelevan topografian alueille on ominaista aapasoiden pieni koko ja reunarämeiden kapeus. Vaihteleva topografia suosii myös korpien ja lähteiden esiintymistä. Suunniteltu purkuputki sijoittuu pääasiassa alaville maille, kiertäen jyrkimmät pinnanmuotojen vaihtelut. Lähes 40 % linjasta sijoittuukin suoalueille. Yli viidennes purkuputkilinjasta sijoittuu vesistöjen alueelle, noin 15 % taimikoihin, vain runsas viidennes metsäisille alueille ja loput pelloille, joutomaille, teille ja muille rakennetuille alueille. Suunnittelualueella tyypillisiä ovat maaston notkelmakohtiin muodostuneet juottimaiset tai muut pienialaiset suoalueet. Isoimpia ja yhtenäisimpiä suoalueita ovat Latosuo purkuputkilinjan eteläpäässä, Muurainsuo Tuhkalantien länsipuolella sekä purkuputkilinjan pohjoispuoliskossa sijaitsevat Aholansuo ja Reunasenmäen länsipuolinen suo Papinmäenvaaran juurella. Muurainsuon kohdalla purkuputkilinja sijoittuu kokonaisuudessaan suon reunaosiin. Suunnittelualueen suot ovat lähes poikkeuksetta metsäojitettuja. Ainoastaan Nuasjärven läheisyydessä sijaitseva Juurikkasuo on ojittamaton. Lisäksi muutamassa paikassa metsäojitukset rajoittuvat suon reunaosiin (kuviot 8, 58 ja 59, liite 2) tai ovat niin harvassa (kuvio 33, liite 2), että ojitusten aiheuttamat kasvillisuusmuutokset ovat olleet suhteellisen vähäisiä. Suurin osa purkuputkilinjan metsäojitetuista suoalueista on kuivunut turvekankaiksi. Yleisimmin tavataan Mtkg(I)-tyypin mustikkaturvekankaita ja puolukkaturvekankaita. Vähemmän kuivuneilla alueilla esiintyy muun muassa tupasvillarämeiden, rahkarämeiden, korpirämeiden, kangaskorpien ja aitokorpien muuttumia. Kuva 3-2. Ptkg(I)-tyypin puolukkaturvekangasta (oikea kuva) ja tuoreen kankaan talousmetsämännikköä (vasen kuva) purkuputkilinjalla. Purkuputkilinjan metsäiset alueet ovat valtaosin hakkuin käsiteltyjä talousmetsiä. Metsäalueista 80 % on kasvupaikkatyypiltään tuoretta kangasta (kun taimikoiden kasvupaikkatyyppejä ei ole otettu huomioon). Lehtoja ja kuivahkoja kangasmetsiä esiintyy muutamina pieninä laikkuina. Lehtomaista kangasmetsää tavataan Jormasjoen rantamilla. Puustorakenteeltaan metsät ovat yleisimmin mäntyvaltaisia tai havusekametsiä. Purkuputkilinjan metsät ovat jakautuneet kehitys-

8 / 23 luokiltaan melko tasaisesti varttuneiden metsävaiheiden, nuorten kasvatusmetsien ja taimikoiden kesken. Purkuputkilinjan kasvillisuuskuviot on esitetty liitteessä 2. Purkuputkilinjalla esiintyvät uhanalaiset luontotyypit on koottu taulukkoon 3.1. Ympäröivien alueiden tapaan myös suurin osa purkuputkilinjalla esiintyvistä uhanalaisista luontotyypeistä on metsäojitusten, hakkuiden ym. metsätaloustoimien muokkaamia. Näin ollen kyseisten metsien ja soiden ekologiset ominaispiirteet ovat laadultaan merkittävästi heikentyneet luonnontilaisiin verrattuna. Luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena esiintyvät uhanalaiset luontotyypit keskittyvät suppealle maantieteelliselle alueelle ja ne on huomioitu luvussa 4.3. Kuva 3-3. Kuviolla 58 puuston hakkuut ovat heikentäneet metsäkortekorven luonnontilaa enemmän kuin läheiset ojitukset.

9 / 23 Taulukko 3-1. Purkuputkilinjalla esiintyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit (Raunio ym. 2008). Luontotyyppi Uhanalaisuusluokka Esiintymän luonnontilaisuus purkuputken alueella Koko Suomi Etelä- Suomi luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen ruohokangaskorvet EN EN X metsäkortekorvet EN EN X X ruoho- ja heinäkorvet VU EN X mustikkakorvet VU VU X mustikkakangaskorvet VU VU X lehtokorvet VU EN X korpirämeet VU VU X X sarakorvet NT VU X pallosararämeet NT VU X kangasrämeet NT NT X sararämeet LC VU X tupasvillarämeet LC NT X X isovarpurämeet LC NT X tuoreet keskiravinteiset lehdot VU VU X nuoret tuoreet kankaat VU VU X nuoret kuivahkot kankaat VU VU X kosteat keskiravinteiset lehdot NT NT X lehtomaiset kankaat NT NT X keski-ikäiset havupuuvaltaiset tai sekapuustoiset tuoreet kankaat NT NT X EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpidettävä, LC= säilyvä merkittävästi muuttunut

10 / 23 4. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 Luonnonsuojelualueet Purkuputken lähiympäristössä sijaitsevien luonnonsuojelualueiden sijainti on esitetty liitteessä 3. Lähin luonnonsuojelualue, Riekkilän luonnonsuojelualue (YSA206315), sijaitsee Nuasjärven rannalla purkuputkilinjan luoteispuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä purkuputken suusta. Ison Kohvorin luonnonsuojelualue (YSA204030) sijaitsee Jormasjärven saaressa 4,8 kilometriä purkuputkesta itään. Muut luonnonsuojelualueet sijaitsevat yli viiden kilometrin etäisyydellä suunnitellusta purkuputkilinjasta. Lähin Natura-alue on Losonvaaran Natura-alue, joka sijaitsee noin 5,5 kilometriä purkuputkilinjasta länteen. 4.2 Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Purkuputkilinjalta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole tiedossa valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymiä (Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä, rekisteripoiminta 11.8.2014), eikä havaintoja tehty myöskään elokuun 2014 maastokartoituksissa. Lähimmät tiedossa olevat havainnot koskevat liito-oravia, sekä runsasravinteisuutta vaativia suokasvilajeja Raatelammen ja Sammakkolammen ympäristössä Kolmisopin itäpuolella, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä purkuputkilinjasta. Kainuussa alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltua koskisiipisammalta (LC, RT 3b KAI) on havaittu Jormasjoessa noin 2 kilometriä purkuputkesta alajuoksulle päin. Lajia voi esiintyä myös muilla Jormasjoen koskipaikoilla. Purkuputkilinja sijoittuu Jormasjoen suvantoalueelle, missä ei ole koskisiipisammallelle soveltuvia kasvupaikkoja. Niin ikään Kainuussa alueellisesti uhanalaiseksi luokitellusta mäkihorsmasta (LC, RT 3b KAI) on tiedossa vanha 1920-luvulla tehty havainto purkuputkilinjan läheisyydestä, Jormasentien länsipuolella sijaitsevan Papinmäen tilan pihapiiristä. Papinmäen pihapiirin ympäristö on sittemmin muuttunut ja umpeutunut eikä lajia ole enää havaittu paikalta myöhemmin. Mäkihorsma on kuivien kasvupaikkojen laji, joka kasvaa kallioiden rakosissa ja lakialueilla, sekä usein myös kulttuurivaikutteisilla paikoilla kedoilla ja radan varsilla. Purkuputkilinjalla ei esiinny lajille sopivia kasvupaikkoja. 4.2.1 Liito-orava Liito-orava on arvioitu Suomen eliölajien uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) vaarantuneeksi (VU). Liito-oravia esiintyy eniten Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla sekä Lounais- Suomessa. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla liito-oravakanta on harvalukuisin. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuna lajina, liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Liito-orava suosii elinympäristöinään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivua. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Aikuisen liitooravanaaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4 10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Purkuputkilinjalta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole tiedossa havaintoja liito-oravasta. Lähimmät tiedossa olevat liito-oravahavainnot on tehty noin puolen kilometrin etäisyydellä purkuputkilinjasta, Kolmisopin itäpuolella Sopenvaaran rinteillä (Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmä, rekisteripoiminta 11.8.2014).

11 / 23 Kuva 4-1. Liito-oravan elinympäristöksi mahdollisesti soveltuvaa turvekangaskuusikkoa Aholansuon (vasen kuva) ja Muurainsuon alueella (oikea kuva). Elokuussa 2014 tehdyn maastokartoituksen perusteella purkuputkilinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse liito-oravalle erityisen hyvin soveltuvia metsiköitä. Kuusivaltaisten metsien soveltuvuutta liito-oravalle rajoittaa yleensä lehtipuiden vähäisyys ja haavan puuttuminen sekä/tai puuston ylitiheys ja nuori ikä. Purkuputkilinjalla on kuitenkin metsiköitä, jotka täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset ainakin osittain. Liito-oravan liikkuminen niillä on mahdollista, etenkin jos ympäröivät metsäalueet auttavat täydentämään liito-oravan elinympäristövaatimukset (esimerkiksi purkuputkilinjalta puuttuvien kolopuiden, ruokailupuiden tms. löytyessä lähiympäristöstä). Ne metsäkuviot, joilla liito-oravan esiintyminen tai liikkuminen on arvioitu mahdolliseksi, on merkitty liitteen 4 kartalle. Kyseisiä metsiä ja niiden soveltuvuutta liito-oravalle on arvioitu kuviokohtaisesti ja kuvailtu tarkemmin alla. Kuviorajaukset perustuvat ilmakuvatulkintaan ja sisältävät siten epävarmuustekijöitä. Maastohavainnointia on tehty vain purkuputkilinjalla ja sen välittömässä läheisyydessä. Jormasjoen rantametsä 1 (kuvio L1, kuva 4-2 ja liite 4) Tuoreen kankaan varttunut kuusivaltainen sekametsä. Puusto- ja latvusrakenne on monipuolinen. Lehtipuista etenkin koivua esiintyy runsaasti, mutta haavan saatavuus voi rajoittaa soveltuvuutta liito-oravalle. Metsikkökuvio on yksinään liian pieni liito-oravan lisääntymispaikaksi. Yhdessä kuvion L2 sekä lounaispuolella, noin 100 1 000 metrin etäisyydellä, sijaitsevien varttuneiden kuusikoiden (ilmakuvatulkinta) kanssa voi muodostaa resursseiltaan riittävän liito-oravan reviirin. Jormasjoen rantametsä 2 (kuvio L2, kuva 4-2 ja liite 4) Lehtomaisen kankaan varttunut kuusikko on ominaispiirteiltään metsätaloustoimien leimaamaa. Harvennushakattu tasarakenteinen talousmetsä ei yksittäisenä kuviona sovellu liito-oravan elinympäristöksi, mutta yhdessä lähiympäristön metsiköiden kanssa se voi soveltua osaksi elinpiiriä. Rantaviivan tuntumassa sekä kuvion itäosassa sijaitsevan aukion laidoilla kasvaa hieman järeämpiä kookasoksaisia kuusia, joita liito-oravat tyypillisesti suosivat oleskelu- ja suojapuinaan.

12 / 23 Kuva 4-2. Jormasjoen rantametsien sijainti. Aholansuon korpi (kuvio L3, kuva 4-3 ja liite 4) Varttunutta kuusta ja koivua kasvavaa mustikkaturvekangasta. Puusto on latvusrakenteeltaan vaihtelevaa ja riittävän harvaa. Soistuneella alueella kuusten oksisto on heikosti kehittynyt. Järeäoksaisia kuusia, joita liito-orava tyypillisesti suosii oleskelu- ja suojapuinaan, ei havaittu. Purkuputkilinjalla ei myöskään havaittu haapoja, joita liito-orava tarvitsee ravinnokseen. Metsikkökuvio on mahdollisesti yksinään liian pienialainen liito-oravan lisääntymispaikaksi. Ilmakuvatulkinnan perusteella mahdollisia reviiriä täydentäviä kuusivaltaisia metsiä esiintyy Tyynelän tilan pihapiirissä sekä Papinmäenvaaran itä- ja koillisrinteillä, lähimmillään 70 metrin etäisyydellä kuviosta L3. Kuva 4-3. Aholansuon korven sijainti.

13 / 23 Tuhkalantien korpi (kuvio L4, kuva 4-4 ja liite 4) Reheväkasvuisten korpien ja kangaskorpien muodostamalla alueella puusto vaihtelee paikallisesti lehtipuuvaltaisesta kuusivaltaiseen. Liito-oravan ravintonaan käyttämistä lehtipuista alueella esiintyy runsaasti harmaaleppää ja koivua, sekä vähäisempänä raitaa. Haapaa ei havaittu purkuputkilinjalla. Liito-oravan kannalta puusto on monin paikoin turhan tiheää ja nuorta, mutta myös harvakasvuisempia kohtia sekä järeämpiä ja kookasoksaisempia kuusia (rungon läpimitta rinnankorkeudelta 40 cm) esiintyy yleisesti. Metsikkö on latvusrakenteeltaan vaihteleva. Ojitetun korpikuvion halki virtaa perattu puro. Kuva 4-4. Tuhkalantien korven sijainti. Muurainsuon korpi 1 (kuvio L5, kuva 4-5 ja liite 4) Metsäkortekorpi- ja kangaskorpimuuttumaa sekä mustikkaturvekangasta. Puustoltaan varttunutta kuusikkoa (kuusten läpimitta rinnankorkeudelta keskimäärin 30 cm), missä kasvaa sekapuuna harvakseltaan koivua. Muita liito-oravan ravinnokseen tarvitsemia lehtipuita ei purkuputkilinjalla havaittu. Purkuputkilinjalla sijaitseva metsän osa ei sovellu liito-oravan ydinalueeksi, mutta voi olla osa liito-oravan reviiriä, mikäli ympäröivät alueet täydentävät liito-oravan ravintotarpeet. Muurainsuon korpi 2 (kuvio L6, kuva 4-5 ja liite 4) Kuusta ja lehtipuita kasvavaa turvekangasta ja korpimuuttumaa. Liito-oravan kannalta puusto on laajalti (etenkin purkuputkilinjalla) liian tiheää ja nuorta (kuusen läpimitta rinnankorkeudelta keskimäärin alle 20 cm). Purkuputken välittömässä läheisyydessä, linjan itäpuolella sijaitsee harvapuustoisempi alue, missä kasvaa runsaasti liito-oravan ravintonaan käyttämiä lehtipuita. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesimiseen soveltuvia kolopuita tai risupesiä, eikä purkuputkilinjalla sijaitseva metsikön osa sovellu liito-oravan reviirin ydinalueeksi. Kuvio L6 voi muodostaa liito-oravan reviirin yhdessä kuvion L5 kanssa.

14 / 23 Kuva 4-5. Muurainsuon korpien sijainti. Juurikkalahden rantametsä ja korpi (kuvio L7, kuva 4-6 ja liite 4) Purkuputkilinjalle sijoittuva osa on puustoltaan lähes puhdasta koivikkoa, mistä puuttuvat liitooravalle suojaa antavat puut lukuun ottamatta yksittäisiä keskikokoisia kuusia. Puuston poistaminen purkuputkilinjalta ei oleellisesti heikennä mahdollista liito-oravan reviiriä, sillä purkuputki sijoittuu rantakoivikon reunaosaan, ja koska vastaavaa liito-oravan ruokailualueeksi soveltuvaa koivu- ja harmaaleppävaltaista metsäalaa esiintyy runsaasti lännempänä Juurikkalahden rannassa sekä Juurikkasuon länsireunassa. Juurikkasuon lehtipuuvaltaiset korvet rajautuvat lännessä ja etelässä varttuneisiin kuusivaltaisiin korpiin ja kangasmetsiin. Kuvion L7 luoteisosissa on runsaasti lehtipuita ja kuusta kasvavaa sekametsää, jonka aluskasvillisuus on rehevää. Lounaassa kuvio vaihettuu tuoreen kankaan varttuneeksi havusekametsäksi. Kuva 4-6. Juurikkalahden liito-oravalle soveltuvan metsän sijainti.

15 / 23 4.2.2 Viitasammakko Viitasammakko ei ole Suomessa uhanalainen vaan sen kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC) ja suojelutaso suotuisaksi. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuna lajina sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kuitenkin kielletty. Viitasammakkoa esiintyy lähes koko Suomessa, mutta pohjoiseen päin mentäessä sen esiintymät harvenevat. Keski- Suomessa ja Perämeren rannikolla viitasammakko on ilmeisesti paikoin jopa runsaslukuisempi kuin tavallinen sammakko. Viitasammakko suosii keskimäärin kosteampia elinympäristöjä kuin sammakko ja liikkuu kesäisin soilla, rantaniityillä, rantaluhdilla sekä muilla tulvanalaisilla ja rehevillä rannoilla. Viitasammakot talvehtivat lampien ja murtovesien pohjissa, hitaasti virtaavissa joissa ja puroissa sekä mahdollisesti myös maalla lumen ja karikkeen suojissa. Keväällä jäiden lähdettyä viitasammakot siirtyvät talvehtimispaikoista kutualueilleen. Kutupaikakseen viitasammakko tarvitsee suuremman vesialueen kuin sammakko, eikä yleensä kelpuuta helposti kuivuvia ojanpohjia tai pieniä lätäköitä. Kutupaikkana toimivat usein rehevät järvenpohjukat, merenlahdet, lammet, sekä soiden rimmikot ja allikot. Vuodenajasta johtuen purkuputken vaikutusalueelle ei tehty varsinaista viitasammakkoselvitystä, vaan arvioitiin vesistöjen soveltuvuutta viitasammakon elinympäristöksi maastohavaintojen ja karttatulkinnan perusteella. Purkuputkilinjalla Kolmisopin pohjoisrannalla vesikasvillisuus on niukkaa ja ranta rajautuu jyrkästi metsänuudistusalaan. Myös Kolmisopin etelärannalla kasvillisuus on niukkaa, eivätkä Kolmisopin ranta-alueet purkuputkilinjan risteyskohdissa sovellu hyvin viitasammakon lisääntymispaikoiksi. Nuasjärven Juurikkalahden etelärannassa vesikasvillisuus on niukkaa ylimmässä rantavyöhykkeessä mahdollisia pohjalehtisiä kasveja lukuun ottamatta. Ranta on hiekkapohjainen. Hieman ulompana ja etenkin lahden kaakkoisosissa kasvaa ruovikkoa leveähkönä vyöhykkeenä (kuva 4-7). Läheinen Juurikkasuo soveltuu viitasammakoiden kesäaikaiseksi elinympäristöksi. Juurikkalahti ei ominaispiirteiltään vastaa viitasammakoiden kutualueinaan tyypillisimmin suosimia reheviä kasvittuneita rantoja, mutta viitasammakon kutemista alueella voidaan pitää mahdollisena. Viitasammakot kutevat toisinaan myös isoihin seisovavetisiin turvemaiden ojiin esimerkiksi turvetuotantoalueilla. Suunnittelualueen metsäojat ovat kuitenkin pääsääntöisesti pieniä ja vähävetisiä, ja monet niistä olivat kartoitusaikaan kuivillaan tai umpeenkasvaneita. Kuva 4-7. Nuasjärven Juurikkalahti.

16 / 23 4.2.3 Saukko Saukko lukeutuu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Saukko viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Elinpiirit voivat olla laajoja sisältäen jopa useita kymmeniä kilometrejä vesireittejä. Saukolle soveliaissa elinympäristöissä veden laatu on hyvä ja alueelta toiselle on kulkuyhteys vesireittejä pitkin. Talvella saukko on riippuvainen ympäri vuoden sulana säilyvistä virtapaikoista, sillä saukko ei itse kykene tekemään avantoa jäähän. Saukolla on tavallisesti useita eri lepo- ja pesäpaikkoja eri puolilla elinpiiriään. Usein pesäpaikat sijaitsevat jokitörmissä tai muutoin lähellä rantaa. Purkuputken vaikutusalueelle ei tehty varsinaista saukkoselvitystä, vaan arvioitiin risteävien virtavesien soveltuvuutta saukon elinympäristöksi purkuputkilinjalla tehtyjen maastohavaintojen ja karttatulkinnan perusteella. Purkuputkilinjalla sijaitsevista virtavesistä Jormasjoki arvioitiin saukolle soveltuvaksi elinympäristöksi. Purkuputkilinja sijoittuu Jormasjoen uoman leveään suvantopaikkaan. Lähin koskipaikka sijaitsee noin kilometrin purkuputkesta alajuoksulle päin. Yleispiirteisessä tarkastelussa purkuputkilinjan välittömässä läheisyydessä ei havaittu merkkejä siitä, että alue olisi saukon aktiivisessa käytössä. Muut purkuputkilinjalla esiintyvät virtavedet ovat liian pieniä, vähävetisiä ja virtaamaltaan heikkoja tarjotakseen saukolle riittävästi ravintoa sekä sulapaikkoja talveksi. Ne voivat silti kuulua saukon elinpiiriin, vaikkakin merkitykseltään vähäisinä osina, joita saukko käyttää vain epäsäännöllisesti esimerkiksi kulkureitteinä. Purkuputken lähiympäristössä, samalla valuma-alueella sijaitsevista virtavesistä ainakin Kalliojoki ja Tuhkajoki saattavat olla saukon elinympäristöksi soveltuvia.

17 / 23 4.3 Muut arvokkaat luontokohteet Muita arvokkaita luontokohteita suunnittelualueella ovat yksittäiset luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena säilyneet suoalueet sekä vesilain 2 luvun 11 :n ja metsälain 3 luvun 10 :n mukaiset kohteet, jotka on esitelty tarkemmin alla. Kohteiden sijainti on esitetty kartalla kuvissa 4-8, 4-12 ja 4-13. Kuva 4-8. Arvokkaiden luontokohteiden sijainti purkuputkilinjan pohjoisosassa. Juurikkalahteen laskeva noro (kohde 1, kuva 4-8) Suunnittelualueen pohjoisosassa, purkuputken välittömässä läheisyydessä kulkee luonnontilainen noro, joka virtaa Juurikkasuon poikki Juurikkalahteen. Noro mutkittelee pienipiirteisesti ja etenee paikoin piilopurona sammalikossa, paikoin taas yli puolen metrin levyisenä hiekkapohjaisena uomana. Kiviä uomassa on vain vähän, mutta liekopuita ja uoman ylle kaatuneita lahopuita melko runsaasti. Noron uoma on säilynyt luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena kuvan 4-8 karttaan merkityllä osuudella, eli myös keskiosan taimikon poikki kulkevalla osuudella. Kartoitetulla alueella uoma vaikutti peratulta ainoastaan hyvin lyhyellä matkalla välittömästi Juurikkalahteen laskevan uoman suulla. Kartoitusalueen kaakkoisimmassa osassa vesi on ohjattu rummutuksin metsätiepohjan alitse. Etäämpänä kaakossa uoma näyttäisi ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella peratulta. Kuvan 4-8 karttaan merkityltä osuudelta noro on vesilain 2 luvun 11 :n mukainen vesiluontotyyppi, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lisäksi noron välittömät lähiympäristöt, lukuun ottamatta keskiosan taimikkoa, ovat metsälain 3 luvun 10 :n mukaisia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä (kohteet 2 ja 3a, kartta 4-8).

18 / 23 Kuva 4-9. Juurikkalahteen laskevan noron uomaa. Noron varren metsäkortekorpi (kohde 2, kuva 4-8) Juurikkalahteen laskeva noro rajautuu kaakossa saumattomasti metsäkortekorpeen. Vallitsevana esiintyvän metsäkortteen lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa harvakseltaan suo-orvokkia, korpikastikkaa, kurjenjalkaa, nurmilauhaa, pikkumataraa, metsäimarretta, metsätähteä, nuokkutalvikkia ja puiden tyvillä metsävarpuja. Noron uoman reunamilla kasvaa yksittäisiä rentukoita ja kaakkoisosassa myös vehkaa. Pohjakerroksen muodostavat korpi-, oka-, ja vaalearahkasammal sekä kuivemmilla mätäspinnoilla metsäsammalet. Metsäkortekorven puusto ei ole kovin vanhaa mutta rakenteeltaan melko monipuolista. Puustossa on kuusen lisäksi yleisenä hieskoivua sekä vähän raitaa ja harmaaleppää. Kuviolla on myös yksittäisiä keloja ja lahopuuta. Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsäkortekorvet ovat metsälain 3 luvun 10 :n mukaisia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kuvion 2 (kuva 4-8) korpi on myös kokonaisuudessaan luettavissa metsälain 10 :n tarkoittamaksi noron välittömäksi lähiympäristöksi. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa metsäkortekorvet on luokiteltu, sekä valtakunnallisesti, että Etelä-Suomen alueella (eteläboreaalinen ja keskiboreaalinen vyöhyke) erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi.

19 / 23 Kuva 4-10. Metsäkortekorpea noron varrella. Juurikkasuo (kohde 3, kuva 4-8) Juurikkasuon alueella noron varren kasvillisuus on yleisimmin luhtaista ruoho- ja heinäkorpea (kohde 3a, kuva 4-8). Ruoho- ja heinäkorven puusto on lehtipuuvaltaista ja melko nuorta. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vehka, korpikastikka, kurjenjalka ja suo-orvokki. Lisäksi esiintyy mm. rentukkaa, raatetta, nurmilauhaa, kortteita, metsäimarretta, järvikortetta, korpi-imarretta ja hiirenporrasta. Juurikkasuo on noin seitsemän hehtaarin kokoinen luonnontilainen suo, jolla tavataan monipuolisesti eri suotyyppejä rehevistä märistä korpityypeistä aina karuihin rämeisiin ja yhdistelmätyyppien kautta avonevoihin. Koko suoaluetta ei tämän selvityksen yhteydessä kartoitettu kattavasti, mutta Etelä-Suomessa uhanalaisiksi luokitelluista suotyypeistä Juurikkasuolla tavataan ainakin pallosarakorpirämeitä (VU), ruoho- ja heinäkorpia (EN), (luhtaisia) sarakorpia (VU), sararämeitä (VU), lyhytkorsirämeitä (VU), saranevoja (VU) ja minerotrofisia lyhytkorsinevoja (VU). Edellä mainituista vain korpirämeet sekä ruoho- ja heinäkorvet on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Juurikkasuon vähäpuustoiset suot (kohteet 3b ja 3c, kuva 4-8) sekä ruoho- ja heinäkorvet (kohde 3a, kuva 4-8) noron välittömine lähiympäristöineen ovat metsälain 10 :n mukaisia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

20 / 23 Kuva 4-11. Juurikkasuon luontotyyppejä. Tuhkalantien korpi (kohde 4, kuva 4-12) Purkuputkilinjalla Tuhkalantien länsipuolella sijaitsee rehevä korpialue, jonka poikki luoteesta kaakkoon virtaa perattu puro. Hallitsevia kasvillisuustyyppejä kuviolla ovat lehtokorpi sekä ruoho- ja heinäkorpi. Pienialaisempana tavataan myös metsäkortekorpea. Kuivemmilla alueilla kasvillisuus vaihettuu lehdoksi ja karummiksi kangaskorviksi. Kangaskorvet on kuitenkin pyritty jättämään kohderajauksen ulkopuolelle. Lehtokorvessa kenttäkerroksen valtalajistoa edustavat isoalvejuuri, hiirenporras, käenkaali, korpi-imarre, metsäimarre, korpiorvokki, vadelma ja metsäkorte. Vähälukuisempia lajeja ovat mm. rönsyleinikki, oravanmarja ja rentukka. Ruoho- ja heinäkorpi on paikoin hyvinkin märkä. Kenttäkerroksessa vallitsevana esiintyvien kastikoiden joukossa kasvaa harvakseltaan mm. kurjenjalkaa ja rentukkaa. Puusto vaihtelee lehtipuuvaltaisesta (hieskoivu, rauduskoivu, raita, harmaaleppä) kuusivaltaiseen. Puustoon kuuluu järeämpiäkin kuusia (läpimitta rinnankorkeudelta 40 cm), mutta etenkin lehtipuuvaltaisilla alueilla puusto on enimmäkseen varsin nuorta. Alueella on tehty vähäisiä hakkuita, mutta puustorakenne on säilynyt varsin monipuolisena ja lahopuuta esiintyy jonkin verran. Harvan ojituksen aiheuttamat muutokset vesitalouteen ja kasvillisuuteen vaihtelevat paikallisesti.

21 / 23 Korpi ei ole luonnontilainen, mutta silti huomionarvoinen kohde. Heikentyneestä luonnontilasta johtuen metsälain 10 :n tarkoittaman monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit eivät välttämättä täyty. Lehtokorvet sekä ruoho- ja heinäkorvet on luokiteltu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) ja valtakunnallisesti vaarantuneiksi (VU), metsäkortekorvet valtakunnallisestikin erittäin uhanalaisiksi (EN). Kuva 4-12. Tuhkalantien korven sijainti ja kasvillisuutta. Reunasenmäen suo Purkuputkilinjan keskivaiheilla, Jormasentien ja Reunasenmäen länsipuolella sijaitsee suo, joka on ojitettu vain reunaosistaan. Ojittamattoman osan keskiosa on vähäpuustoinen täyttäen siten metsälain luvun 10 :n mukainen monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit (kohde 5, kuva 4-13). Purkuputkilinja sijoittuu suon ojittamattoman osan pohjoisreunaan, missä on yleisesti havaittavissa lieviä vedenpinnan laskun aiheuttamia kasvillisuusmuutoksia lähinnä varvikoitumisen muodossa. Kasvillisuustyypiltään alue on rahkoittunutta tupasvillarämettä, jotka on luokiteltu valtakunnallisesti säilyväksi (LC), mutta Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. Kuva 4-13. Reunasenmäen vähäpuustoisen suon sijainti.

22 / 23 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Purkuputki sijoittuu pääasiassa metsäojitetuille suoalueille ja hakkuin käsiteltyihin talousmetsiin, sekä Kolmisopin, Jormasjoen ja Nuasjärven vesistöihin. Yleisimpiä kasvillisuustyyppejä purkuputken alueella ovat mustikka- ja puolukkaturvekankaat sekä tuoreet kangasmetsät. Arvokkaimmat luontotyyppikohteet keskittyvät suunnittelualueen pohjoisosaan, Juurikkasuon ja sen poikki virtaavan noron ympäristöön. Juurikkalahteen laskeva luonnontilainen noro sijaitsee suunnitellun purkuputken välittömässä läheisyydessä. Noron luonnontilan vaarantaminen on vesilain 2 luvun 11 :n nojalla kielletty ilman aluehallintoviraston myöntämää lupaa poiketa säädöksistä. Paitsi noron ja sen välittömän lähiympäristön, niin myös luonnontilaisen Juurikkasuon kiertämistä suositellaan muuttamalla linjausta tältä osin hankkeen jatkosuunnittelussa. Juurikkasuolla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä ja metsälain 10 :n mukaisia monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Purkuputken alueella ei ole havaittu uhanalaisia eliölajeja. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitun liito-oravan esiintymistä alueella ei kartoitusajankohdasta johtuen ollut mahdollista selvittää luotettavasti. Linjalla ei sijaitse liito-oravan elinympäristöksi erityisen hyvin soveltuvia metsiä. Muutamat purkuputkilinjan metsiköistä kuitenkin täyttävät liito-oravan elinympäristövaatimukset osittain, ja liito-oravan liikkuminen niiden alueella on mahdollista. Purkuputkilinjalla ei havaittu liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolohaapoja. Alueelle suositellaan tehtävän liito-oravaselvitys kevättalvella lajin mahdollisen esiintymisen varmistamiseksi. Jormasjoki arvioitiin luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitulle saukolle soveltuvaksi elinympäristöksi. Purkuputkilinja sijoittuu joen suvantopaikkaan, eikä se siten voi toimia keskeisenä saukon talviaikaisena saalistusalueena. Purkuputki asennetaan Jormasjokeen siten, että saukolle haitallisia muutoksia joen virtauksiin ja vedenpinnankorkeuteen ei aiheudu. Puuston poistamisen purkuputkilinjalta, joen koillisrannan harvapuustoisessa mäntyvaltaisessa kangasmetsässä tai lounaisrannan puoliavoimilla joutomailla, ei arvioida merkittävästi heikentävän mahdollista saukon elinympäristöä. Purkuputkilinjalle sijoittuvat Kolmisopin rannat poikkeavat kasvittuneisuudeltaan ja muilta rannan ominaispiirteiltään selvästi viitasammakon tyypillisesti suosimista kutupaikoista. Vastaavasti Nuasjärven Juurikkalahti on karuleimaisempi kuin luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin lukeutuvan viitasammakon kutualueet yleensä ovat. Lisääntymispaikkojen esiintymisen poissulkemiseksi tulisi alueella kuitenkin tehdä viitasammakkoselvitys varhain keväällä. Ajoittamalla purkuputken rakentaminen lisääntymiskauden ulkopuolelle, voidaan vähentää viitasammakoihin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia. Lahdessa 25. päivänä syyskuuta 2014 RAMBOLL FINLAND OY Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö Katariina Urho Fil.yo, luontoasiantuntija

23 / 23 KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A 126. 163s. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulun yliopisto. Oulu. 85 s. Geologinen tutkimuskeskus 2014. Kallioperäkartta 1:200 000. Digitaalinen karttasovellus DigiKP200. http://ptrarc.gtk.fi/digikp200/default.html. viitattu 17.92014 Geologinen tutkimuskeskus 2014. Maaperäkartta 1: 200 000. Digitaalinen kartoitusaineisto. http://geomaps2.gtk.fi/geo/. viitattu 17.9.2014 Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. Porvoo. 308 s. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J-p, Nousiainen, H. Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012: Suotyypitja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Kariston kirjapaino Oy. 160 s. Linden, H., Hario, M. ja Wikman, M. 1996. Riistan jäljille. Sivut 64-67. RKTL. Edita. Helsinki. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna. 192 s. Metsälaki 1093/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta 11.8.2014. Suomen ympäristökeskus. Luontodirektiivin lajien esittelyt: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=24791&lan=fi, Terhivuo, J. 2001. Sammakkoeläimet ja matelijat. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. http://www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/herp/index.htm Vesilaki 587/2011 Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu.

1-1

2-2 LIITE 1 VALUMA-ALUEET LIITE 2 PURKUPUTKILINJAN KASVILLISUUSKUVIOT

2-2 Osa-alue 1: Latosuon patoallas-kolmisoppi (kuviot 1-12) Kuvio 1. Tuoreen kankaan varttunut mäntyvaltainen metsä, jossa sekapuuna kuusta ja hieman koivua. 2. Metsänuudistusala 3. Kuivahkon kankaan varttuneessa talousmetsämännikössä on harva kuusialikasvos. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti katajaa. Kenttäkerroksessa vuorottelevat metsävarpu- ja metsälauhalaikut. 4. Pallosararämemuuttumaa. Kenttäkerroksessa valtalajeja ovat pallosara ja tupasvilla. Myös vaivaiskoivu on yleinen. Vähäisempänä esiintyy juolukkaa, lakkaa, rahkasaraa ja variksenmarjaa. Puustossa on männyn lisäksi kuusta ja nuorempaa koivua. Ojitetulla suolla on metsäkoneen ajouria, joilta puusto on hakattu. 5. Kuusijoen puuttoman tulvavyöhykkeen kasvillisuutta luonnehtii tiheät suursara- ja heinäkasvustot (ruokohelpi, korpi- ja viitakastikka, viiltosara, tupassara), joiden seassa kasvaa vähälukuisena kurjenjalkaa ja suo-orvokkia. 6. Korpirämemuuttumaa. Kenttäkerroksessa kasvaa metsävarpujen ohella harvakseltaan vaivaiskoivua, tupasvillaa ja pallosaraa. Puustossa on männyn lisäksi kuusta ja koivua. 7. Soistuneella tuoreella kankaalla on valtapuuna kuusi, sekapuuna vähän koivua ja mäntyä. Puusto on varttuneen kehitysluokan saavuttanutta, mutta kitukasvuista (läpimitta rinnankorkeudelta 15-20 cm). 8. Tupasvillarämettä. Reunoiltaan ojitettu suo on ojien läheisyydessä alkanut varvikoitua. 9. Nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää soistuneella tuoreella kankaalla. Sekapuuna vähän nuorempaa kuusta ja koivua. Pensaskerroksessa hieman katajaa. 10. Taimikkoa, rakennettua aluetta ja joutomaata. 11. Ojituksien kuivattama turvekangas kasvaa nuorta kuusta ja koivua. 12. Kolmisoppi -järvi.

2-3

2-4 Osa-alue 2: Kolmisoppi-Tuhkalantie (kuviot 13-35) 13. Metsänuudistusala. 14. Kulttuurivaikutteista suurruoholehtoa. Kenttäkerroksessa valtalajeina kasvaa mesiangervoa ja vadelmaa. Myös metsäalvejuurta ja kastikoita esiintyy yleisesti. Valtapuuna on koivu. 15. Varttunutta havusekametsää, soistuneella tuoreella kankaalla. Kasvillisuus vaihettuu kuvion eteläosassa lehtomaiseksi. Pohjoisessa linja sivuaa varttunutta lehtikuusitaimikkoa. 16. Tuoreen kankaan varttunutta kasvatusmetsämännikköä (männyn läpimitta rinnankorkeudelta 15 20 cm). Maasto on paikoin soistunut. Sekapuuna kasvaa yksittäisiä nuorempia kuusia ja koivuja, sekä pensaskerroksessa vähän katajaa tai soistuneemmilla paikoilla enemmän koivun vesaa. Linja sivuaa pientä kangasrämelaikkua. 17. Voimakkaasti soistunutta tuoretta kangasmetsää. Nuori mäntyvaltainen puusto on tiheää. Sekapuuna kasvaa koivua ja kuusta. 18. Ojitettu suoalue on pääosin kuivunut turvekankaiksi. Vain pienellä metsäkortekorpilaikulla suon kuivuminen on vielä muuttumavaiheessa. Kuvion eteläosaa hallitsee ykköstyypin mustikkaturvekangas, jonka kuusivaltaisessa puustossa kasvaa sekapuuna koivuja. Puiden läpimitta rinnankorkeudelta pääosin alle 20 cm. Pohjoisosan puolukkaturvekankaalla mänty on valtapuu. Pienialaisena tavataan myös ruohoturvekangasta. 19. Mustikkaturvekangasta sekä mustikkakangaskorpi- ja metsäkortekorpimuuttumaa. Viimemainitulla keskimääräinen rahkasammalten peittävyys on korkeimmillaan noin 40 % pohjakerroksen pinta-alasta. Kuusivaltaisessa puustossa kasvaa sekapuuna vähän koivua. Valtapuustolla rungon läpimitta rinnankorkeudelta on n. 30 cm. 20. Varttunut taimikko kasvaa mäntyä ja kuusta. 21. Tuoreen kankaan nuori, 25 30-vuotias, kasvatusmetsämännikkö. Pensaskerroksessa kasvaa kuusen taimia ja runsaasti koivun vesoja. 22. Tuoreen kankaan varttunut mäntyvaltainen talousmetsä. Sekapuuna koivua ja kuusta. Männyn läpimitta rinnankorkeudelta keskimäärin n. 20 cm. 23. Tuoreen kankaan varttunut kuusivaltainen talousmetsä on tiheäpuustoinen ja osin soistunut. Sekapuuna kasvaa yleisesti koivua. 24. Metsänuudistusala, jonka keskellä virtaa Kivipuro. Peratun puron uoma rajautuu jyrkkiin reunapalteisiin, eikä rantakasvillisuus ole säilynyt luonnontilaisena. Perkauksista huolimatta uomassa on runsaasti kiviä ja soraa. Puron reunapuusto on jätetty osin hakkuiden ulkopuolelle. Säästöpuut koostuvat lähinnä nuoremmista lehtipuista ja kuusen taimista. 25. Tuoreen kankaan nuori kasvatusmetsämännikkö. Pensaskerroksessa koivu vesoo runsaana. 26. Puolukkaturvekangasta. 27. Kuivahkon kankaan nuori kasvatusmetsämännikkö on harvennushakattu. Maassa on hakkuutähteitä. 28. Ojitetun suoalueen reuna on kasvillisuustyypiltään puolukkaturvekangasta. Kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsevat metsävarvut ja suopursu. Vähäisempänä esiintyy myös lakkaa, variksenmarjaa, juolukkaa, vaivaiskoivua ja tupasvillaa. Männyn joukossa kasvaa harvakseltaan kuusta ja niukasti koivua. 29. Varttunut mäntytaimikko. 30. Tuoreen kankaan varttunut talousmetsäkuusikko. 31. 6 8-vuotias mäntytaimikko. 32. Soistuneella tuoreella kankaalla kasvaa nuorta mäntyä ja koivua. 33. Harvaan ojitetulla ohutturpeisella alueella esiintyy ruoho- ja heinäkorpi- sekä lehto- ja kangaskorpimuuttumia. Paikoin kuivuminen on edennyt turvekangasvaiheeseen. Puusto vaihtelee lehtipuuvaltaisesta kuusivaltaiseen. 34. Mustikkaturvekankaan puusto muodostuu nuoresta koivusta ja männystä. 35. Tiheässä nuoressa kuusikossa aluskasvillisuus on erittäin vähäistä.

2-5

2-6 Osa-alue 3: Tuhkalantie-Tulkkupuro (kuviot 36-60) 36. Tuoreen kankaan nuori kasvatusmetsämännikkö. Tiheähkössä puustossa vähän koivua sekapuuna. 37. Varttunut mäntytaimikko. 38. Nuori n. 20-vuotias kasvatusmetsämännikkö. Harventamaton puusto on hyvin tiheä. 39. Tuoreen kankaan varttunut havusekametsä. 40. Pääosin tuoretta keskiravinteista lehtoa, mutta myös kosteampia laikkuja esiintyy. Kuvion reunaosissa vaihettuu lehtomaiseksi kankaaksi. Kenttäkerroksen runsaslukuisimpia lajeja ovat metsäimarre, lillukka, oravanmarja, käenkaali, vadelma, metsäalvejuuri, metsäkorte, metsäkurjenpolvi, riidenlieko, korpikastikka, kultapiisku, suo-orvokki, mesiangervo ja metsätähti. Em. lajien runsaussuhteet vaihtelevat paikallisesti ravinteisuus- ja kosteusolosuhteiden mukaan. Pohjakerros on aukkoinen. Valtapuuna on varttunut koivu, sekapuuna kasvaa kuusta ja vähän harmaaleppää. 41. Tuoreen kankaan varttunut talousmetsämännikkö (läpimitta rinnankorkeudelta alle 20 cm). 42. Varttunut taimikko. 43. Pelto. 44. Koivua (läpimitta rinnankorkeudelta n. 10 cm) kasvavaa ruohoturvekangasta. Kenttäkerroksen runsaslukuisimpia lajeja ovat nurmilauha, metsäimarre, metsäkorte, oravanmarja, metsäalvejuuri, vadelma, metsätähti, korpikastikka ja käenkaali. 45. Pelto. 46. Nuori kasvatusmetsä soistuneella tuoreella kankaalla. Maassa on runsaasti hakkuutähteitä. 47. Harvennushakattua puolukkaturvekangasta. Varttuneessa puustossa on männyn lisäksi koivua ja kuusta. Maassa on hakkuutähteitä. 48. Tiheään ojitetun alueen ulkoasu on ryteikkömäinen. Turvekankaalla kasvaa koivun ja männyn (läpimitta rinnankorkeudelta n. 15 cm) lisäksi pienempää kuusta ja kuusen taimia sekä tiheää pajupensaikkoa ja katajaa. Kenttäkerroksen yleisimpiä lajeja ovat nurmilauha, metsäalvejuuri, suo-orvokki, kastikat, vadelma, rönsyleinikki, mesiangervo ja huopaohdake. 49. Varttunut taimikko. 50. Puolukkaturvekangasta ja suomuuttumaa, joka on ojituksien myötä kuivumassa puolukkaturvekankaaksi. Mäntyvaltaisessa puustossa on sekapuuna vaihteleva määrä kuusta ja koivua. Pensaskerroksessa kasvaa yleisesti koivun vesoja. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa valtaasemassa vuorottelevat suopursu ja puolukka. Lisäksi yleisesti esiintyy muita varpuja sekä tupasvillaa ja pallosaraa. Purkuputkilinja sivuaa lännessä taimikoita ja pohjoisessa varttunutta mäntyvaltaista kangasmetsää. 51. Tuoreen kankaan nuori harvennushakattu kasvatusmetsämännikkö. Kuusta on paikoin runsaasti sekapuuna. 52. Varsinaista isovarpurämemuuttumaa, joka vaihettuu kivennäismaan reunassa pallosarakorpirämemuuttumaksi lievän reunavaikutuksen myötä. Kenttäkerroksessa kasvaa vallitsevana esiintyvän suopursun lisäksi yleisesti vaivaiskoivua, juolukkaa, lakkaa ja puolukkaa, sekä vähäisempänä variksenmarjaa ja tupasvillaa. 53. Varttunut kuusitaimikko. 54. Ykköstyypin mustikkaturvekangasta. Puustoa on harvennushakattu ja maassa on runsaasti hakkuutähteitä. 55. Ykköstyypin puolukkaturvekangasta. Kasvillisuus kuvion 56 kaltaista, mutta pohjakerroksesta puuttuvat rahkasammalet lähes kokonaan. 56. Varsinaista korpirämemuuttumaa. Valtapuina kuusi ja mänty, sekapuuna myös koivua. Kenttäkerroksen kasvillisuutta luonnehtii metsävarvusto. Myös pallosaraa, lakkaa ja yksittäisiä isovarpuja esiintyy. 57. Mustikkakorpimuuttumaa, joka on paikoin kuivunut mustikkaturvekankaaksi. Muualla rahkasammalet peittävät vielä noin 30 40 % pohjekerroksen pinta-alasta. Mustikan ja puolukan lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa harvakseltaan vähäisenä ruohoja, kuten metsätähteä, oravanmarjaa ja metsäalvejuurta. Paikoitellen tavataan myös pallosaraa, vanamoa, lakkaa ja metsäimarretta. Kuusivaltaisen puuston runkojen läpimitta rinnankorkeudelta 15 20 cm.

2-7 58. Metsäkortekorpimuuttumaa. Kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsee metsäkorte. Puiden tyvillä metsävarvut ovat peittäviä. Vähälukuisempaa lajistoa edustavat kurjenjalka, lakka, tähtisara, järvikorte, nuokkutalvikki, pallosara, metsäimarre, oravanmarja ja vanamo. Pensaskerroksessa kasvaa hieskoivun, harmaalepän ja pajujen vesoja. Pohjakerroksen valtalaji on korpirahkasammal. Lisäksi esiintyy korpikarhunsammalta ja etenkin puiden tyvillä myös metsäsammalia. Puustossa on kuusen ohella yleisesti koivua. Puiden läpimitta rinnankorkeudelta on keskimäärin 15 cm. Kuviolla on tehty harvennushakkuita ja maastossa on metsäkoneen ajouria sekä hakkuutähteitä. 59. Rahkoittunutta tupasvillarämettä ja isovarpurämettä. Kuvion reunaosissa voidaan katsoa esiintyvän hyvin pienialaisena myös korpirämettä, joka on ojitetussa pohjoisreunassa kuitenkin kuivunut puolukkaturvekankaaksi. 60. Pieni kuusitaimikko.

2-8 Osa-alue 4: Tulkkupuro-Jormasjoki (kuviot 61-85) 61. Ruohoturvekankaan nuori kasvatuskoivikko on harvennushakattu. Hakkuutähteet ja runsaana vesova koivu peittävät suuren osan kenttäkerroksen kasvillisuudesta. Yleisimpiä lajeja ovat viitakastikka, mesimarja, oravanmarja, metsäalvejuuri, maitohorsma, vadelma, metsätähti ja puolukka. Pensaskerroksessa myös kuusen taimia. 62. Pieni kuusitaimikko. 63. Pitkälle kuivunutta tupasvillarämemuuttumaa ja varputurvekangasta. Reunaosissa myös puolukkaturvekangasta. Mäntypuustoa on harvennushakattu. Kenttäkerroksen yleisimpiä lajeja ovat tupasvilla, lakka, vaivero, suopursu, vaivaiskoivu ja lakka. 64. Varttunut taimikko kasvaa mäntyä ja kuusta. 65. Mustikkakangaskorvesta kuivunutta turvekangasta. 66. Tuoreen kankaan nuorta kasvatusmetsäkuusikkoa ja varttunutta taimikkoa. 67. Koivua kasvavaa ruohoturvekangasta. 68. Kanervarahkarämemuuttumaa, joka vaihettuu idässä puolukkaturvekankaaksi. Ojituksien ja vedenpinnan alenemisen seurauksena männyn vuosikasvu on parantunut ja puusto taimettumisen myötä tihentynyt. 69. Puutonta muokattua turvemaata, joka on heinien ja vadelman valtaamaa. 70. Varttunutta kuusta ja koivua kasvavaa ykköstyypin mustikkaturvekangasta. 71. Tupasvillaräme-, kanervarahkaräme- ja isovarpurämemuuttumaa. Eteläosassa ojituksien aiheuttamat muutokset ovat verrattain vähäisiä, rajoittuen lähinnä lievään puuston kasvun paranemiseen ja kasvillisuuden varvikoitumiseen. Pohjoisessa kuivuminen on edennyt lähes turvekangasvaiheeseen, puusto on tiheää ja aluskasvillisuus muuttunut täysin luonnontilaisesta. 72. Varputurvekangasta. 73. Metsänuudistusala. 74. Puolukkaturvekangasta. 75. Tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja pallosarakorpirämemuuttumaa. Pääosin kasvillisuudeltaan voimakkaasti muuttunutta. Alueella on tehty myös puuston harvennushakkuita. 76. Purkuputkilinja kulkee suon reunassa, ykköstyypin puolukka- ja mustikkaturvekankaan sekä tuoreen kankaan nuoren kasvatusmetsämännikön rajalla. 77. Tuoreen kankaan harvennushakattua nuorta kasvatusmetsämännikköä. Soistuneessa pohjoisosassa kuusi ja koivu runsastuvat. 78. Varttunut kuusitaimikko. 79. Pieni kuusitaimikko. 80. Varttunut taimikko ja voimajohtoaukea. 81. Tuoreen kankaan varttunut sekametsä. Valtapuina ovat kuusi ja koivu. 82. Lehtomaisen kankaan nuori kasvatusmetsäkuusikko. Tiheäpuustoisella kuviolla aluskasvillisuus on niukkaa. Lajistoon kuuluu mm. metsäimarre, oravanmarja, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, kevätpiippo ja ahomansikka. Pohjakerroksessa suikerosammalet ja lehväsammalet ovat peittäviä. Rantaviivan tuntumassa kasvaa varttuneita kuusia ja koivuja sekä pihlajan ja pajujen vesoja. 83. Lehtomaisen kankaan varttunut talousmetsäkuusikko on harvennushakattu ja maassa on hakkuutähteitä. Kenttäkerroksen runsaslukuisempia lajeja ovat nurmilauha, metsäalvejuuri, metsäimarre, käenkaali, oravanmarja ja metsätähti. Vähäisempänä esiintyy ahomansikkaa, metsämaitikkaa, kevätpiippoa, nuokkutalvikkia, metsäkortetta ja metsävarpuja. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan ja harmaalepän vesoja. Kuvion kaakkoisosassa on puoliavoin pioneerilajiston ja nuoren lehtivesaikon luonnehtima alue, missä sijaitsee nuotiopaikka. 84. Kuvion luoteisosassa sijaitsee mm. pajupensaikkoa, maitohorsmaa, kastikoita ja suoohdaketta kasvava joutomaa-alue. Kuvion kaakkoisosa on nuorta kasvatusmetsämännikköä. 85. Jormasjoki