Suokasvillisuusselvitys Kanta-Häme 2010 Katja Juutilainen

Transkriptio

1 Suokasvillisuusselvitys Kanta-Häme 2010 Katja Juutilainen Luontoselvitys Metsänen Heinolan Vanhatie 40B Lahti Kannen kuva: teeren poikanen Timo Metsänen 1

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Inventoinnin toteutus ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Suokohtaiset kuvaukset Yhteenveto kasvillisuustyypeistä ja eliölajistosta Aluekohtainen jako ja toimenpide-ehdotukset Kirjallisuus Kirjoittajan yhteystiedot Johdanto Kesällä 2010 Hämeen-Liiton toimeksiannosta inventoitiin 43 kantahämäläistä suoaluetta. Inventoinnin tavoitteena oli selvittää soiden luonnontilaisuus ja luonnonsuojelullinen arvo sekä toisaalta mahdollinen soveltuvuus turvetuotantoon. Tässä selvityksessä esitellään inventoitujen soiden suokasvillisuustyypit sekä niillä esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto suokohtaisesti. Selvityksessä arvioidaan myös soiden kasvilajiston ja kasviyhteisöjen osoittamia luontoarvoja sekä soiden luonnontilaisuutta. Vastaavasti soiden ojitustilannetta esitellään, ja ojituksista johtuvaa lajiston muuttumista sekä suoluonnon köyhtymistä arvioidaan taloudellisten hyötynäkökulmien kannalta. Selvityksessä ehdotetaan luontoarvoiltaan edustavimpia kohteita suojeluun sekä rajataan parhaiten mahdolliseen turvetuotantoon soveltuvat alueet. Tässä selvityksessä raportoidaan myös erilliset olemassa olevat havainnot alueilla esiintyvistä uhanalaisista eliölajeista. Kasvillisuusselvityksen maastotöistä sekä raportin laatimisesta vastasi FM Katja Juutilainen. 2. Inventoinnin toteutus ja menetelmät Inventoinnin maastotyöt toteutettiin ajalla Inventointi toteutettiin kävelemällä kohdealueet läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki alueella esiintyvät kasvillisuustyypit kyettiin havaitsemaan. Suokasvillisuustyyppien määrittelyssä ja soiden luonnontilaisuuden arvioinnissa käytettiin apuna Suokasvillisuusopasta (Eurola ym. 1995, Raunio ym. 2008). Jokaiselta suokasvillisuustyypiltä määritettiin putkilokasvi- ja sammallajisto kulkemalla kasvillisuustyypin läpi ja havaitut lajit kirjattiin muistiin. Muuttuneiden suotyyppien kohdalla tyydyttiin lajiston yleiskuvaukseen, mutta luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten suotyyppien lajisto inventoitiin mahdollisimman tarkasti. Kohteilla esiintyvät putkilokasvit ja sammalet pyrittiin määrittämään lajilleen jo maastossa. Mikäli määritys jäi maastossa epävarmaksi tai puutteelliseksi otettiin lajista näyte myöhempää tarkastelua varten. Putkilokasvit on 2

3 määritetty silmämääräisesti, näytesammalien määrityksessä on tarvittaessa käytetty apuna valomikroskooppia. Osa sammalista on määritetty vain suvulleen. Käytetty määrityskirjallisuus on listattu kohdassa Kirjallisuus. Uhanalaisluokitus on Rassi ym. (2000) mukainen. Kasvillisuusinventointien yhteydessä arvioitiin myös suohon kaivettujen ojien kuntoa, suokasvillisuuden luonnontilaisuuden tasoa sekä metsätalouden vaikutuksia suon luonnontilaan. Raportointivaiheessa tarkasteltiin myös suon luontaisen vesitalouden palauttamismahdollisuuksia ja kasvilajiston potentiaalia palautua alkuperäisen kaltaiseksi ennallistamistoimien jälkeen. Lisäksi kiinnitettiin huomiota suon luonnontilaisten osien maisemallisiin ja virkistyksellisiin arvoihin. Soveltuvuutta turvetuotantoon tarkasteltiin vesi- ja ympäristönsuojelulain puitteissa mm. huomioimalla sijainti vesistöjen läheisyydessä sekä arvioimalla mahdollisia melu- ja pölyhaittoja lähistön asukkaille. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmista soista on esitetty kartta, johon on rajattu arvokkaimmat, luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset alueet kohteittain. Lisäksi mukana rajauksissa ovat myös löydetyt Metsä- ja Vesilain mukaiset kohteet (erityisen tärkeät elinympäristöt ML 10 ja suojeltavat pienvedet VL 17 a). Muista kohteista on raportin erillisenä liitteenä sähköinen paikkatietoaineisto. Paikkatietoaineisto on tehty MapInfo-ohjelmalla ja digitoinnin suoritti Timo Metsänen. Karttamerkintöjen selite. Numerot kartoilla osoittavat valokuvien ottokohdat. Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa 175/PISA/ Selvitysalueen yleiskuvaus Kanta-Hämeen alue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Suomen soiden aluejaossa Kanta-Hämeen suot sijoittuvat suurelta osin eksentristen- ja Sphagnum fuscum keitaiden alueelle, eteläosassa myös rannikko-suomen kermikeitaiden alueelle. Ojitetuilla soilla ojitusten vaikutuksen intensiteetti vaihtelee ojitusten iän, ojien tiheyden ja syvyyden, paikalla vallinneen suotyypin sekä kunkin suon erityispiirteiden mukaan. Paikoin suon vesitalous on ojituksesta huolimatta säilynyt liki ennallaan, tai palautunut lähelle alkutilaa ojien kasvettua umpeen. Tällöin alueen kasviyhteisö on alkuperäisen, tai 3

4 ainakin luonnontilaisen, kaltainen. Lievimmillään ojituksen vaikutus näkyy yleensä männyn taimien lisääntymisenä. Kun veden pinta ojituksen myötä laskee, ensimmäisenä kärsivät rimpi- ja välipintalajit. Lopulta suon märkäpinta kuivuu kokonaan ja jäljelle jää vain mätäspintaa. Tällöin mätäspinnan lajit runsastuvat, mikä näkyy suovarpujen ja tupasvillan lisääntymisenä. Rimpipinnan sammallajisto voi korvautua karhunsammalilla. Kuivumisen jatkuessa suolajisto alkaa korvautua kuivuutta paremmin sietävillä metsälajeilla (mm. mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, vadelma, maitohorsma; seinäsammal, metsäkerrossammal, kangaskynsisammal, poron- ja torvijäkälät). Puuston kasvu elpyy ja rungot järeytyvät. Lopulta kasvilajisto voi olla niin muuttunutta, ettei alkuperäistä suotyyppiä tunnista edes päätyyppiryhmän (korpi, räme, neva jne.) tasolla. Inventoitujen soiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä Suokohtaiset kuvaukset 1 Lakeasuo Lammi Lakeasuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa Iso-Evon kylän eteläpuolella Lammilla, noin kilometrin verran kantatie 53:sta länteen. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja jo pitkälle muuttunut. Alkuperäisiä suotyyppejä on mahdotonta erottaa ja alueella vallitsevatkin turvekankaat. Suon eteläistä osaa halkoo metsäautotie. Suo on pinta-alaltaan 76 ha. Tien eteläpuolinen alue on mäntyvaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1) sekä eteläja länsireunoilta mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Kenttäkerros on suo (suopursu, juolukka, kanerva, variksenmarja)- ja metsävarpujen (puolukka, mustikka) vallitsema. Lisäksi yleisinä kasvavat tupasvilla ja suomuurain. Reunaosat ovat jo varsin metsämäisiä, lajistossa tavataan metsäalvejuurta, korpi-imarretta, metsätähteä, kevätpiippoa ja maitohorsmaa. Pohjakerros on ojitusten seurauksena kuivunut runsaasti, joten sammallajisto on erittäin metsälajivaltainen. Seinäsammal on pohjakerroksen ehdoton valtalaji, lisäksi tavataan rämekarhunsammalta, kangaskynsisammalta sekä jokasuon-, puna- ja ruskorahkasammalta. Puusto on mäntyvaltainen, lisäksi esiintyy koivun ja kuusen taimia. Tien pohjoispuolinen alue on eteläosastaan puolukkaturvekangasta (Vtkg2). Alue on vähemmän kuivunut ja lajistossa on havaittavissa jäänteinä muutamia nevalajeja (pyöreälehtikihokki, hentorahkasammal). Kenttäkerros on isovarpuvaltainen, lähinnä juolukkaa ja vaivaiskoivua. Paikoin kasvaa myös metsävarpuja ja pallosaraa. Keskiosan kapeikkoa kohti korpisuus sekä metsävarvut lisääntyvät. Samalla alue muuttuu kuusi- ja koivuvaltaiseksi. Alue on lähinnä mustikkaturvekangasta (Mtkg1), osittain soistunutta mustikkatyypin kangasta, jota täplittävät suokasvillisuuslaikut. Kenttäkerroksessa kasvaa edellä mainittujen lajien ohella metsämaitikkaa, kevätpiippoa, korpikastikkaa, metsälauhaa ja oravanmarjaa. Pohjakerroksessa korpikarhun-, korpirahka- ja vaalearahkasammalta kasvaa pieninä laikkuina. 4

5 Suon lounaisosa on pääosin lehtomaista turvekangasta (Lhmtkg). Keskiosa on varsin tiheää nuorta kuusipöheikköä, jonka aluskasvillisuus on näivettynyt varjostuksen ja kuivumisen myötä. Reunamilla lehtomaisuus on selkeämpää ja etelässä on havaittavissa myös luhtaisuutta (kurjenjalka, viitakastikka, suo-orvokki, suo-ohdake; haprarahkasammal). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka, metsätähti ja pallosara. Lisäksi tavataan metsäkortetta, kevätpiippoa ja vanamoa, sekä eteläosissa käenkaalia, oravanmarjaa, korpiorvokkia, iso- ja nuokkutalvikkia. Pohjakerros on seinäja metsäkerrossammalvaltainen, seassa esiintyy laikuittain iso- ja kangaskynsisammalta, korpikarhunsammalta sekä korpi- ja vaalearahkasammalta. Puustossa kuusen, koivun ja männyn ohella kasvaa pihlajaa ja metsäraitaa. Lakeasuon keskiosa on lajistoltaan köyhtynyttä mustikkaturvekangasta (Mtkg1), jossa paikoin metsäriidenlieko kasvaa runsaana. Puustoa on harvennettu. Pohjoista kohti männyn osuus puustossa lisääntyy ja alueella on sekä mustikka (Mtkg2)- että lehtomaisen turvekankaan piirteitä. Itäreunalla lajisto vaihettuu rämeisemmäksi puolukkaturvekankaaksi. Luoteisosan tiheämmin ojitettu kaistale on varputurvekangasta. *** Ei huomionarvoista kasvilajistoa tai arvokkaita suotyyppejä *** Muu huomionarvoinen lajisto: Kanahaukka (rauhoitettu), Kurki (Dir.,Hertta) 2 Kiimasuo Lammi Kiimasuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa kantatien 53 itäpuolella, noin 6 km Lammin keskustasta pohjoiseen. Suo on pienikokoinen, pinta-alaltaan 44 ha, ja kauttaaltaan ojitettu. Suo jakautuu usean eri maanomistajan palstoiksi, joista monia on harvennettu. Alueella vallitsevat rehevähköt korpi- ja lehtovaikutteiset turvekankaat. Suon itäosa on korpivaikutteista mustikkaturvekangasta (Mtkg1). Puustoltaan alue on ylitiheää kuusikkoa, seassa kasvaa myös koivua ja pihlajan taimia. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka ja juolukka, pohjakerroksessa seinä- ja metsäkerrossammal. Lisäksi paikoin kasvaa pallosaraa, metsätähteä, oravanmarjaa ja metsäalvejuurta. Korpikasvillisuutta tavataan pieninä laikkuina: kenttäkerroksessa virpapaju ja korpipaatsama, pohjakerroksessa korpi- ja vaalearahkasammal. Ojien laiteilla kasvillisuus on lehtomaisempaa, mm. käenkaali, vadelma, kevätpiippo ja maitohorsma Korpi- ja luhtavaikutteisista lajeista tavataan kurjenjalkaa, harmaasaraa, korpikastikkaa ja haprarahkasammalta. Länteen päin johtavassa kapeikossa kasvillisuus on rehevämpää lehtomaista turvekangasta (Lhmtkg). Metsävarpujen ohella kenttäkerroksessa kasvaa hiirenporrasta, metsäimarretta, tähtisaraa, lehtotesmaa, nuokkuhelmikkää, mesiangervoa ja käenkaalia. Paikoin esiintyy myös lehtoarhoa ja metsätähtimöä. Kapeikon jälkeen puusto vaihettuu mänty- ja koivuvaltaiseksi. 5

6 Kuva 1. Kiimasuo: itäosan mustikkaturvekangas. Katja Juutilainen Suon pohjoisosa on mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Koilliskulmassa puusto on mäntyvaltaista, osin harvennettua. Keskiosassa sekä koivut että männyt ovat järeitä, alakasvoksena kasvaa kuusta. Harventamattomilla alueilla on paikoin kohtalaisesti lahopuuta. Kenttäkerros on metsävarpuvaltainen, lisäksi tavataan metsäruohoja (lajisto itäosan kaltainen, lisänä isotalvikki). Pohjakerros on erittäin kuivunut ja suurelta osin karikkeen peittämä. Seinä-, metsäkerros-, kangaskynsi- ja korpirahkasammalta esiintyy pieninä laikkuina. Mustikkaturvekangas jatkuu myös suon keski- ja eteläosissa. Keskiosan puusto on mäntyvaltaista ja osittain harvennettua, kasvillisuus on rämevaikutteista. Niukkalajisessa pohjakerroksessa kasvaa lähinnä seinä- ja metsäkerrossammalta, paikoin esiintyy laikkuina jokasuon- ja punarahkasammalta sekä rämekarhun- ja kangaskynsisammalta. Kenttäkerroksessa esiintyy metsävarpujen ja pallosaran ohella suopursua, juolukkaa, kanervaa ja suomuurainta. Keskiosan ojat ovat vanhoja ja hiljalleen kasvamassa umpeen. Suon eteläosan ojat ovat melko tuoreita, syviä ja leveitä. Ojien laiteilla kasvaa luhtalajistoa, mm. suoputki, rentukka ja terttualpi. Puusto on mänty- ja koivuvaltaista, kuuset ovat nuorempia. Mäntyä ja koivua on harvennettu vaihtelevalla intensiteetillä, paikoin jäljellä on vain ylitiheää nuorta kuusikkoa, jonka pohjalla ei kasva juuri mitään. 6

7 Väljempipuustoisilla alueilla kenttäkerros on mosaiikkimaista: paikoin vallitsevat metsälajit, paikoin lisänä kasvaa rämevarpuja. Aukkopaikoissa etenkin rehevimmillä laikuilla kenttäkerros on tukahduttanut pohjakerroksen sammalet liki täysin. Ravinteisuutta ilmentävästä lajistosta tavataan rätvänää, kultapiiskua, luhtamataraa ja jokapaikansaraa. *** Ei huomionarvoista lajistoa tai arvokkaita suotyyppejä 3 Kuurnasuo Lammi Kuurnasuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa, noin 3 km Lammin keskustasta koilliseen. Kohde on pinta-alaltaan 69 ha ja kauttaaltaan ojitettu. Suon pohjoisosa on mäntyvaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1), jossa alikasvoksena koivun ja kuusen taimia. Ojat ovat suuria. Kenttäkerros on suopursu- ja juolukkavaltainen, seassa kasvaa tupasvillaa, kanervaa, variksenmarjaa, suomuurainta, vaivaiskoivua sekä metsälajeista mustikkaa ja puolukkaa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen, lisäksi tavataan iso- ja kangaskynsisammalta, jokasuon- ja kangasrahkasammalta sekä mättäillä poronjäkäliä. Etelää kohti puusto muuttuu kituliaammaksi, männyn ohella kasvaa koivun taimia. Myös pohjakerros on säilynyt kosteampana, lajistossa edellä mainittujen lisäksi puna-, rusko- ja varvikkorahkasammalta. Ojat ovat vanhempia, pienempiä ja liki umpeen kasvaneita suon länsiosassa. Luoteessa puusto on kituliasta männikköä. Muuttuma- alueen kasvillisuudessa on yhä alkuperäisen suotyypin, isovarpurämeen (VIRmu) piirteitä, joskin ojituksen vaikutus näkyy veden pinnan alenemisena ja männyn taimien lisääntymisenä. Kenttäkerros on selvästi isovarpuvaltainen, lisäksi tavataan tupasvillaa ja suomuurainta, sekä harvakseltaan mustikkaa. Pohjakerros on säilynyt rahkasammalvaltaisena (jokasuon-, puna-, rusko- ja kangasrahkasammal), seassa kasvaa seinäsammalta sekä poron- ja torvijäkäliä. Lounasta ja länsireunaa kohti suotyyppi vaihettuu puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1), koivua ja kuusta esiintyy jälleen puustossa. Kenttäkerros on yhä paikoin isovarpu- paikoin metsävarpuvaltainen. Pohjakerroksen rahkasammalet ovat suurelta osin korvautuneet metsäsammalilla. Suon etelä- ja kaakkoisosat ovat edellä kuvatun kaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1+2). Ojat ovat suurehkoja. Puustossa on valtapuuna kasvavan männyn ohella koivun- ja paikoin kuusen taimia. Männyn järeys vaihtelee, kaakossa on paikoin tuulenkaatoja. Kenttäkerros on yhä suolajivaltainen, mutta metsävarpujakin esiintyy yleisesti. Pohjakerroksessa kasvaa yhä rahkasammalia, mutta suurelta osin lajisto on metsäsammalvaltainen (lähinnä seinä- ja kangaskynsisammalta). 7

8 Koillisen ojittamaton alue (missä yhä nähtävissä ikivanhoja, jo umpeenkasvaneita ojia) sekä suon keskiosa ovat varputurvekangasta (Vrtkg). Alueen puusto on kituliasta mäntyä. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat suovarvut, paikoin tupasvilla. Lisäksi tavataan pikkukarpaloa, suomuurainta ja suokukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuon-, rusko-, kangas- ja varvikkorahkasammalta, seinä- ja suonihuopasammalta sekä poronjäkäliä. Itää kohti metsälajien vaikutus lisääntyy ja suotyyppi vaihettuu mäntyvaltaiseksi puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1). Ojat ovat suurempia ja tuoreempia, koivun taimia esiintyy paikoin. Kasvillisuus on yhä isovarpuvaltainen, kenttäkerroksessa kasvaa lisäksi mustikkaa. Pohjakerroksessa seinäsammalen peittävyys lisääntyy. *** Ei huomionarvoista kasvilajistoa tai arvokkaita suotyyppejä *** Muu huomionarvoinen lajisto: Käki (NT) Kuva 2. Kuurnasuo: koillisosan varputurvekangas. Katja Juutilainen 4 Laaviosuo Lammi Laaviosuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa valtatien 12 eteläpuolella, noin 5 km Lammin keskustasta etelään. Pinta-alaltaan 67,5 ha laajuinen suo on kauttaaltaan ojitettu ja suon keskiosan läpi kulkee pohjois-eteläsuunnassa sekä vanha ajoura että sähkölinja. 8

9 Lännestä itään kuljettaessa ojituksen vaikutus lajistoon vähenee ja kasvillisuus on säilynyt luonnontilaisempana. Suon koillisosa sekä itäreuna ovat puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Puusto on mäntyvaltaista, lisäksi esiintyy männyn, koivun ja paikoin kuusenkin taimia. Ojat ovat melko vanhoja ja jo kasvamassa umpeen. Maastossa voi myös havaita ikivanhoja, täysin umpeenkasvaneita ojalinjoja, joita ei näy kartassa. Kenttäkerros on yhä suovarpu-, paikoin tupasvillavaltainen. Seassa kasvaa suolajeista suomuurainta ja suokukkaa, metsälajeista mustikkaa, puolukkaa ja metsätähteä. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen. Rahkasammalista tavataan jokasuon-, puna-, kangas- ja ruskorahkasammalta. Lisäksi esiintyy kangaskynsi- ja rämekarhunsammalta sekä poron- ja torvijäkäliä. Metsälajiston osuus vähenee etelää ja länttä kohti, ja suotyyppi vaihettuu varputurvekankaan (Vrtkg) kautta kanervarahkarämeen muuttumaksi (KaRRmu). Puusto on kituliasta mäntyä, seassa jokunen männyn- ja koivun taimi. Veden pinnan taso on ojituksen myötä alentunut, mutta kasvilajisto on yhä melko luonnontilaisen kaltainen. Etenkin mätäspintalajit ovat elinvoimaisia. Kenttäkerroksen valtalajina on kanerva, lisäksi tavataan tupasvillaa, variksenmarjaa, suomuurainta, vaivaiskoivua, juolukkaa, pikkukarpaloa ja pyöreälehtikihokkia. Pohjakerroksen valtalaji on ruskorahkasammal. Seassa kasvaa jokasuon- ja kangasrahkasammalta, seinäsammalta, rämekarhunsammalta, suonihuopasammalta sekä poron- ja torvijäkäliä. Ajouran ja sähkölinjan ympärys on lajistoltaan köyhempää varputurvekangasta (Vrtkg). Suovarvut ja tupasvilla vallitsevat kenttäkerroksessa, mutta pohjakerroksessa seinäsammal on syrjäyttänyt rahkasammalet valtalajeina. Suon länsipuoli on suurelta osin keidasrämeen muuttumaa (KeRmu). Ojat ovat kasvaneet liki umpeen ja kasvillisuus säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Suon lounaisosassa on yhä säilynyt välipintaa. Kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, kanervaa, variksenmarjaa, suokukkaa, pyöreälehtikihokkia sekä välipintalajeista isokarpaloa ja leväkköä. Pohjakerroksessa esiintyy silmäke-, jokasuon-, ruso-, rusko-, puna- ja vajorahkasammalta sekä kangaskynsi- ja seinäsammalta. Lounaiskärki sekä suon länsireuna ovat kuivempaa, suopursuvaista varputurvekangasta (Vrtkg). Suon luoteis-/ pohjoisosaa on muokattu voimakkaammin: puusto on tasakokoiseksi harvennettua männikköä, jossa alikasvoksena koivuntaimia. Kasvillisuus on puolukkaturvekangasta (Vtkg1). *** Vaikka veden pinnan taso on laskenut, kasvilajisto on monin paikoin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. *** Potentiaalinen ennallistamiskohde, sillä ojat ovat jo monin paikoin liki ummessa. 9

10 Kuva 3. Laaviosuo: läntisen keskiosan keidasrämemuuttuma. Katja Juutilainen 5 Karhunkorpi Lammi Karhunkorpi sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa valtatie 12 eteläpuolella, noin 8 km Lammin keskustasta etelään. Pienikokoista, pinta-alaltaan 45 ha ojitettua suota halkoo länsipäässä sähkölinja. Suon itäosa Karhunkorvenojan ympärillä on koillisessa soistunutta mustikkatyypin kangasmetsää, osin mustikkakangaskorven muuttumaa (MKgKmu). Puusto on kuusivaltainen, seassa kasvaa koivua ja pihlajan taimia. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka, metsälajeista myös puolukka, kevätpiippo, metsäalvejuuri, metsäriidenlieko ja metsälauha kasvavat yleisinä. Suolajeista tavataan suomuurainta, tupasvillaa, juolukkaa ja pallosaraa. Pohjakerros on seinä- ja metsäkerrossammalen sekä korpirahka-, vaalearahka- ja korpikarhunsammalen mosaiikkia, lisäksi tavataan varvikkorahka- ja kangaskynsisammalta, ojissa myös haprarahkasammalta. Etelää kohti maasto muuttuu kuivemmaksi ja suotyyppi vaihettuu mustikkaturvekankaaksi (Mtkg1). Puustossa esiintyy myös mäntyä. Ravinteikkaasta korpimenneisyydesta kielivät harvakseltaan esiintyvät korpipaatsama, virpapaju ja rätvänä. Lisäksi tavataan metsämaitikkaa ja metsätähteä. 10

11 Kaakoisosassa suotyyppi on jo lehtomaista turvekangasta (Lhmtkg). Puusto on paikoin harvennettua ja valtalaji vaihtelee maanomistajan mieltymysten mukaan. Kenttäkerros on rehevöitynyt harvennuksen myötä, paikalla kasvaa mm. vadelmaa, oravanmarjaa, isoalvejuurta, hiirenporrasta, nurmilauhaa, nokkosta, korpiorvokkia, rönsyleinikkiä, metsäkortetta, jokapaikansaraa ja korpikastikkaa. Metsäsammalvaltainen pohjakerros on näivettynyt runsastuneen ruohoston alla. Suon keskiosassa on mäntyvaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Kenttäkerrokssen valtalajeja ovat suo- ja metsävarvut sekä tupasvilla. Pohjakerroksessa tavataan seinäsammalen ohella rämekynsi- ja suonihuopasammalta sekä jokasuon-, kangas- ja ruskorahkasammalta. Suon eteläreuna on pidemmälle muuttunutta mäntyvaltaista mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Sekä lounasta että pohjoista kohti suotyyppi vaihettuu mustikkaturvekankaan kautta lehtomaiseksi turvekankaaksi. Puustoa on harvennettu, paikoin vain ylitiheää nuorta kuusikkoa on jätetty kasvamaan. Lounaassa ylispuumännyt ovat jo järeitä. Pohjoisosan kenttäkerroksessa lehtomaiset ruohot vallitsevat, runsaimpana kasvaa vadelma. Pohjakerroksessa esiintyy ainoastaan seinäsammalta karikkeen seassa. Yhden maanomistajan omistama alue (1 sarka) on hakattu. *** Ei huomionarvoista lajistoa tai arvokkaita suotyyppejä 6 Uraanisuo Janakkala Uraanisuo sijaitsee Janakkalan kunnassa valtatie 10 ja seututie 292 välissä, noin 7 km Kataloisten kylästä länteen. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja pinta-alaltaan 123,5 ha. Metsäautotie jakaa suon eteläiseen Uraanisuohon ja pohjoiseen Paroninkorpeen. Tien eteläpuolinen alue on pohjoisosastaan harvennettua mustikkaturvekangasta (Mtkg1+2). Puustossa esiintyy mäntyä, kuusta ja koivua; länsilaidalla puusto on kuusi-, muualla mäntyvaltaista. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka, lisäksi kasvaa suomuurainta, tupasvillaa, variksenmarjaa, pallosaraa, metsäalvejuurta ja metsätähteä. Pohjakerroksessa esiintyy seinäsammalen ohella laikuittain korpi-, varvikko-, jokasuon- ja pallorahkasammalta sekä korpikarhunsammalta. Etelää kohti suotyyppi vaihettuu ensin puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1), itäreunalla jopa varputurvekankaaksi (Vrtkg). Puusto on mäntyvaltaista, joskin koivua ja kuusta esiintyy paikoin. Kenttäkerroksessa vallitsevat metsävarpujen ohella suopursu ja juolukka. Lisäksi kasvaa kanervaa, vaivaiskoivua, tupasvillaa, variksenmarjaa, pallosaraa ja pikkukarpaloa sekä paikoin vanamoa. Pohjakerroksessa esiintyy seinäsammalen ohella jokasuon-, kangas-, varvikko-, korpi-, pallo-, puna- ja ruskorahkasammalta sekä rämekarhun-, kangaskynsi- ja suonihuopasammalta. 11

12 Suon keski- ja eteläosat ovat säilyneet luonnontilaisemman kaltaisina, suotyyppi on varputurvekangasta (Vrtkg). Länsireunassa on puolukkaturvekangasta, itäreunassa sekä eteläkärjessä yhä varputurvekangasta. Valtapuusto on kituliasta mäntyä, paikka paikoin esiintyy koivun ja kuusenkin taimia. Kenttäkerroksessa vallitsevat kanerva ja juolukka, lisäksi esiintyy tupasvillaa, suomuurainta, vaivaiskoivua sekä pikku- ja isokarpaloa. Pohjakerros on yhä rahkasammalvaltainen (rusko-, jokasuon-, kangas-, rusorahkasammal), lisäksi esiintyy seinä-, rämekarhun- ja suonihuopasammalta sekä poronjäkäliä. Suon eteläkärki on ruskorahkasammalvaltainen, lajistossa tavataan edellä mainittujen ohella suokukkaa ja silmäkerahkasammalta. Uraanisuon ojat ovat varsin vanhoja ja liki umpeen kasvaneita. Paroninkorven etelä-, itä- ja keskiosat ovat puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Valtapuusto on mäntyä, seassa kasvavat koivut ja kuuset ovat nuorempia. Alueen eteläosa on tuoreeltaan harvennettu. Korpisuus lisääntyy länttä ja pohjoista kohti, ja suotyyppi vaihettuu mustikkaturvekankaaksi (Mtkg1+2). Valtapuulaji vaihtelee. Luoteisosassa paroninkorpea halkovan pohjois-eteläsuuntaisen ojan länsipuoli on hakattu ja kasvaa lähinnä koivuvesakkoa. Ojan länsipuoli on muilta osin korpivaikutteista mustikkaturvekangasta (Mtkg1), osin jopa mustikkakangaskorven muuttumaa (MKgKmu). Isot aiemman sukupolven kuuset ja -koivut on hakattu. Tämän hetkinen puusto on koivuvaltaista, alikasvoksena on kuusen taimia. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka, lisäksi esiintyy suomuurainta, pallosaraa, metsätähteä, metsäalvejuurta, oravanmarjaa, käenkaalia, metsäriidenliekoa sekä vanamoa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, metsäkerros-, korpirahka-, korpikarhun- sekä iso- ja kangaskynsisammalta. Suuren ojan luhtavaikutteisella penkalla kasvaa viitakastikkaa, virpapajua, mesiangervoa, korpikaislaa, jouhivihvilää, nuokkutalvikkia, pullosaraa sekä haprarahkasammalta. Paroninkorven ojat ovat tuoreempia ja yhä varsin syviä. Lounaassa suo muodostaa ulokkeen, jossa ojien ympärillä on lehtokorven muuttumaa (LhKmu). Rehevä kasvillisuus vaihettuu reunoja kohti lehtomaiseen kangasmetsään. Metsälajien ohella kenttäkerroksessa kasvaa saniaisista isoalvejuurta, hiirenporrasta, korpi- ja metsäimarretta. Ruohoista tavataan mesiangervoa, kultapiiskua, vadelmaa, metsäkortetta, rentukkaa, rönsyleinikkiä, korpi- ja suo-orvokkia, pikkumataraa sekä huopaohdaketta. Heinä- ja saramaisista kasveista tavataan korpi- ja viitakastikkaa, korpikaislaa ja nurmilauhaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä- ja kerrossammalen ohella hapra- ja okarahkasammalta, korpi-, kilpi- ja kiiltolehväsammalta sekä korpikarhun- ja luhtakuirinsammalta. *** Uraanisuo toimii osaltaan suojavyöhykkeenä läheiselle Suurisuolle (luonnontilainen, suojeltu suo) *** Huomionarvoinen kasvilajisto: Pallorahkasammal (Suomen kv. Vastuulaji) *** Muu huomionarvoinen lajisto: Pikkutikka (VU, Hertta) 12

13 Kuva 4. Uraanisuo: Paroninkorven lounaisosan lehtokorpimuuttuma. Katja Juutilainen 7 Jylisjärvensuo Janakkala Jylisjärvensuo sijaitsee Janakkalan kunnassa valtatie 10 ja seututie 292 välissä, noin 5 km Kataloisten kylästä länteen. Pienikokoinen, pinta-alaltaan 56 ha suo, rajoittuu kaakossa Mustalahden rantakosteikkoon ja pohjoisreunalla metsäautotiehen. Suon sisäosissa on muutamia kangasmaalaikkuja ja suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon koillisosa on varputurvekangasta (Vrtkg), joka reunoja kohti vaihettuu puolukkaturvekankaaksi (Vtkg2). Valtapuusto on kasvultaan elpynyttä mäntyä, seassa kasvaa jonkin verran männyn ja koivun taimia. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat suopursu, juolukka, kanerva ja tupasvilla. Seassa kasvaa suomuurainta ja variksenmarjaa 13

14 sekä paikoin puolukkaa ja mustikkaa. Pohjakerroksessa esiintyy seinä-, kangaskynsi- ja rämekarhunsammalta, kangas-, jokasuon- ja varvikkorahkasammalta sekä poronjäkäliä. Varputurvekangas jatkuu etelää kohti Mustalahden rannan ja ojitetun osan rajavyöhykkeenä aina kaakkoiskulmaan saakka. Itää (ojittamatonta rantaa) kohti suotyyppi vaihettuu oligotrofisen lyhytkorsirämeen muuttumaksi (ollknrmu). Kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, variksenmarjaa, kanervaa, suomuurainta, suokukkaa, pyöreälehtikihokkia, rahkasaraa, pikkukarpaloa ja juolukkaa. Pohjakerros on ruskorahkasammalvaltainen; lisäksi esiintyy jokasuon-, puna-, ja vajorahkasammalta sekä seinäsammalta. Länttä kohti suon muuttuneisuus lisääntyy ja suotyyppi vaihettuu puolukkaturvekankaan (Vtkg1) kautta mustikkaturvekankaaksi (Mtkg2). Männyt ovat koillisosaan verrattuna järeämpiä, seassa kasvaa yleisesti koivun taimia ja vesoja, paikoin kuustakin. Kenttäkerroksessa esiintyy suovarpujen ohella mustikkaa ja puolukkaa sekä metsäalvejuurta ja järviruokoa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen. Lisäksi tavataan suonihuopa-, rämekarhun- ja kangaskynsisammalta sekä jokasuon-, varvikko-, kangas-, puna- ja korpirahkasammalta. Kaakkoisosan etelälaidalla puusto muuttuu kuusivaltaiseksi mustikkaturvekankaaksi (Mtkg1), jota on pieneltä alalta hakattu. Kasvillisuus on erittäin metsälajivaltaista. Eteläreunaa länttä kohti siirryttäessä puusto muuttuu jälleen mäntyvaltaiseksi, tosin seassa kasvaa edelleen nuorempaa kuusta ja koivua. Ojat ovat suuria ja puustoa on harvennettu. Suon eteläosan keskivaiheilla on ojituksesta huolimatta säilynyt luonnontilaisen kaltaisena pienialainen tupasvillakorven ojikko (TKoj). Laikku on puustoltaan koivuvaltainen; seassa kasvaa muutamia kuusia. Kenttäkerrosta hallitse tupasvilla, mättäillä tavataan kanervaa, variksenmarjaa, juolukkaa ja mustikkaa, märkäpinnalla suomuurainta ja isokarpaloa. Maariankämmekkää löytyi useita kukkivia versoja. Pohjakerros on rahkasammalvaltainen (jokasuon-, puna-, korpi- ja haprarahkasammal), lisäksi esiintyy korpi- ja rämekarhunsammalta sekä seinä-, suonihuopa- ja luhtakuirisammalta. Laikun ympärillä ja eteläreunan länsiosassa on varputurvekangasta (Vrtkg). Kenttäkerros on suovarpuvaltainen; seassa kasvaa tupasvillaa, suokukkaa, pikkukarpaloa, suomuurainta sekä paikoin mustikkaa ja puolukkaa. Pohjakerros on jokasuonrahkasammalvaltainen. Lisäksi tavataan puna-, varvikko- ja rusorahkasammalta sekä seinä- ja rämekarhunsammalta. Ojat ovat melko leveitä, mutta hyvin kasvamassa umpeen. Ojissa esiintyy pullo- ja harmaasaraa sekä sara- ja haprarahkasammalta. Suon länsiosa on varpu- ja puolukkaturvekankaan (Vtkg1) mosaiikkia. Sekä kenttä- että pohjakerros ovat suolajivaltaisia; metsävarpuja ja -sammalia kasvaa siellä täällä. Puusto on mäntyvaltaista, koivun ja kuusen osuus lisääntyy länttä kohti. Metsäautotiehen 14

15 rajautuva suon pohjoisosa on varputurvekangasta. Kenttäkerroksessa vallitsevat suovarvut, pohjakerroksessa puolestaan rusko- ja jokasuonrahkasammal. Metsälajeista mustikkaa, puolukkaa ja seinäsammalta esiintyy paikoin. Tien pohjoispuolinen uloke on eteläosastaan mäntyvaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1) ja vaihettuu pohjoista kohti varputurvekankaaksi. Alueen männyt ovat järeähköjä, satunnaiset koivut ja kuuset nuoria. *** Luonnontilaisen kaltaiset suotyypit: Tupasvillakorpi (EN) *** Muu huomionarvoinen lajisto: Teeri (NT, Dir.), poikue *** Ei sovellu turvetuotantoon Jylis- ja Jänisjärvien välittömän läheisyyden vuoksi Kuva 5. Jylisjärvensuo: kaakkoisosan tupasvillakorven ojikko. Katja Juutilainen 15

16 8 Jänisrahka Tuulos Jänisrahka sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa valtatie 10 ja seututie 292 välissä, noin 10 km Tuuloksen Syrjäntaasta etelälounaaseen. Aluetta rajaavat pohjoisessa ja etelässä metsäautotiet. Suon läpi kulkee länsiosastaan perattu Jänisjoki, joka jakaa alueen länsipuoliseen Jänisjoenkorpeen sekä itäpuoliseen Piikainleiriin. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja pinta-alaltaan 55,5 ha. Piikainleiri on suotyypiltään etelässä varputurvekangasta (Vrtkg) ja pohjoisessa puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Puusto on alueen eteläosassa varsin kituliasta männikköä sekä männyn taimia. Pohjoisosassa männyt ovat järeämpiä ja seassa kasvaa paikoin koivun, jopa kuusenkin taimia. Kenttäkerroksessa vallitsevat suuret suovarvut: suopursu, juolukka, kanerva ja vaivaiskoivu. Lisäksi esiintyy suomuurainta, tupasvillaa, pikkukarpaloa sekä vaihtelevissa määrin mustikkaa ja puolukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen ohella jokasuon-, varvikko-, rusko- ja punarahkasammalta, kangaskynsisammalta sekä poronjäkäliä. Piikainleirin luoteisosa on hakattu noin kolmen saran leveydeltä ja kasvaa lähinnä parimetristä koivuvesakkoa. Itäosastaan luonnontilaisena säilyneen Jänisjoen varrella on kapealti luhtanevakorpea (LuNK). Paikoin ympäröivä varputurvekangas ylettyy uomaan saakka. Alueella kasvaa luhta- ja korpivaikutteista lajistoa mm. ranta-alpi, suoputki, kurjenjalka, suovehka, pikkumatara, luhtavuohennokka, raate, viitakastikka, järviruoko ja lumme. Nevalajeista esiintyy pullo-, jouhi ja mutasaraa sekä metsälajeista metsälauhaa. Pohjakerroksessa luhtalajeista haprarahka- ja luhtakuirisammalta sekä korpivaikutteisia korpi- ja vaalearahkasammalta sekä korpi- ja kiiltolehväsammalta. Jänisjoenkorpi on lähinnä puolukkaturvekangasta (Vtkg1), paikoin myös varputurvekangasta. Puusto on mäntyvaltaista, nuorta koivua ja kuusta esiintyy pääasiassa ojien varsilla. Suon eteläistä osaa on paikoin harvennettu. Eteläosassa sijaitsevan pienen lammen rantavyöhyke on oligotrofista sararämettä (olvsr). Kenttäkerroksen välipinnalla vallitsevat pullo-, jouhi ja mutasara sekä raate, pyöreälehtikihokki, isokarpalo ja kurjenjalka. Mättäillä kasvaa kanervaa, suokukkaa, suomuurainta, tupasvillaa ja pikkukarpaloa. Pohjakerroksen valtalajeja ovat puna-, sara-, kalvakka-, silmäke- ja vajorahkasammal, mättäillä jokasuon-, rusko- ja rusorahkasammal. *** Jänisjoen uoman itäosa ja pienen lammen ympärys ovat luonnontilaisia *** Arvokkaat suotyypit: Luhtanevakorpi (VU), Sararäme (VU) *** Ei sovellu turvetuotantoon Jänisjärven välittömän läheisyyden vuoksi. 16

17 Kuva 6. Jänisrahka: Jänisjoen itäosan luhtanevakorpi. Katja Juutilainen 9 Kärkistensuo Janakkala Kärkistensuo sijaitsee Janakkalan kunnassa valtatie 10 ja seututie 292 välissä, noin 5 km Hämeenlinnan keskustasta itään. Vaikka tämä 128 ha suo on kauttaaltaan ojitettu, on kasvilajisto säilynyt monin paikoin luonnontilaisen kaltaisena. Suon eteläosaa halkoo sähkölinja. Sähkölinjan eteläpuolinen osa on muuttunut eniten ojitusten myötä. Eteläkärki on synkkää, kuusivaltaista mustikkaturvekangasta (Mtkg1), joka vaihettuu pohjoista kohti mäntyvaltaiseksi puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1). Luode- kaakko suuntaisen ojan itäpuolinen puusto on harvennettu. Aluskasvillisuus on alueella erittäin niukkaa ja 17

18 turvepinta ratisee kuivuuttaan. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, metsätähteä, oravanmarjaa, metsäriidenliekoa, metsäalvejuurta, vadelmaa sekä pallo- ja riippasaraa. Pohjakerros on paikoin karikkeen peitossa. Valtalajina ovat seinä- ja metsäkerrossammal, lisäksi esiintyy laikuittain korpi- ja vaalearahkasammalta sekä kangaskynsisammalta. Ojien varsilla kasvaa luhta- ja korpivaikutteista lajistoa, mm. suovehkaa, myrkkykeisoa, pikkumataraa, ranta-alpia, korpiorvokkia, korpikastikkaa ja nurmilauhaa. Suon keski- ja pohjoisosa ovat lähinnä oligotrofisen lyhytkorsirämeen ojikkoa ja muuttumaa (ollkroj+mu). Länttä kohti rimpisyys lisääntyy ja suotyyppi saa keskiosan länsipuoliskossa oligotrofisen Sphagnum- rimpinevarämeen (olrinrmu) piirteitä. Keskiosan itäpuoliskossa sekä paikoin pohjoisosassa on varputurvekangasta. Puusto on kituliasta mäntyä, luoteessa kasvaa jokunen koivun taimikin. Ojat ovat varsin vanhoja ja umpeenkasvaneita. Veden pinnan taso on vain hieman laskenut; ojituksen vaikutus näkyykin lähinnä männyn taimien lisääntymisenä sekä välipintalajien elinvoimaisuutena. Metsävarpuja tai -sammalia ei esiinny. Sekä väli- että rimpipintaa on säilynyt ojituksista huolimatta ja kasvillisuus on edelleen luonnontilaisen kaltaista. Kenttäkerroksessa mätäspinnalla kasvaa kanervaa, variksenmarjaa, suopursua, juolukkaa, vaivaiskoivua ja pikkukarpaloa. Välipinnan lajeja ovat tupasvilla, suokukka, pyöreälehtikihokki, rahkasara ja tupasluikka, luoteen rimpipinnoilla esiintyy valkopiirtoheinää ja mutasaraa. Pohjakerroksen valtalajeja ovat rusko-, jokasuon-, puna- ja silmäkerahkasammal. Lisäksi esiintyy rämekarhun- ja seinäsammalta sekä kalvakka- ja rusorahkasammalta. Rimmissä kasvaa vajorahkasammalta sekä paikoin silmäkerihma- ja ruoppasammalta. Länsireunaa kohti suotyyppi vaihettuu varputurvekankaan kautta puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1). Männyt ovat järeämpiä ja seassa kasvaa koivun sekä kuusen taimia. Etenkin länteen työntyvässä ulokkeessa nuorta koivua on runsaasti. Suon pohjoisosa on pääosin oligotrofisen lyhytkorsirämeen muuttumaa. Pohjoisreunalla veden pinnan taso on selvästi alentunut ja suolajien ohella esiintyy hieman puolukkaa, mustikkaa ja seinäsammalta. Suon itäreuna pohjoiskärjen ja keskiosan välillä on muita osia ravinteisempi. Pohjoisessa suon itäreunalla esiintyy tervaleppä- ja koivuvaltaisia luhtanevakorpi -juotteja (LuNKoj). Kenttäkerroksessa kasvaa luhtarölliä, suovehkaa, terttualpia, raatetta, kurjenjalkaa, isokarpaloa sekä pullo-, jouhi-, harmaa- ja jokapaikansaraa. Pohjakerroksessa vallitsevat hapra-, korpi- ja vaalearahkasammal. 18

19 Kuva 7. Kärkistensuo: keskiosan oligotrofisen lyhytkorsirämeen muuttuma (2). Katja Juutilainen Suon koillisosassa, kahden koilliseen vievän poikkiojan välissä, on pieni laikku oligo- ja mesotrofista Sphagnum- rimpinevan ojikkoa (ol+merinoj), jota ympäröi saranevavyöhyke (VSNoj). Rimpinevalaikku on pohjoisosastaan oligotrofinen, mutta ravinteisuus lisääntyy kaakkoa kohti. Kenttäkerroksessa kasvaa raatetta, mutasaraa, valkopiirtoheinää, tupas- ja luhtavillaa, iso- ja pikkukarpaloa sekä pyöreä- ja pitkälehtikihokkia. Pohjakerroksessa esiintyy jokasuon-, sara-, puna ja vajorahkasammalta sekä mättäillä rämekarhunsammalta. Mesotrofisella alueella kasvaa villapääluikkaa, järviruokoa, äimäsraraa ja lettorahkasammalta, ympäröivän saranevavyöhykkeen valtalaji on pullosara. Edelleen suon itäreunaa etelää kohti mentäessä luhtaisuus ja ravinteisuus näkyvät juotteina. Kasvillisuus on mosaiikkimaista ja alueella voidaan havaita oligo- ja mesotrofisen lyhytkorsirämeen (ol+melknroj), mesotrofisen sararämeen (mevsroj), mesotrofisen Sphagnum -rimpinevarämeen (merinroj) ja luhtanevakorven (LuNKoj) piirteitä. Kenttäkerroksessa kasvaa suovarpujen ohella suokukkaa, tupas- ja luhtavillaa, iso- ja pikkukarpaloa, pyöreä- ja pitkälehtikihokkia, tupas- ja villapääluikkaa, raatetta, hanhenpajua, järviruokoa, viitakastikkaa sekä muta-, 19

20 pullo-, tähti- ja rahkasaraa. Myös pohjakerroksen sammallajisto on runsas: rahkasammalista esiintyy jokasuon-, puna-, sara-, vajo-, kalvas- ja keräpäärahkasammalta, lehtisammalista hetesirppi- ja kalvaskuirisammalta. *** Ojituksista huolimatta kasvillisuus on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena, myös vedenpinnan taso säilynyt monin paikoin hyvänä; Potentiaalinen ennallistamiskohde *** Runsasravinteisia suotyyppejä, joiden lajisto edustava *** Luonnontilaisen kaltaiset suotyypit: Lyhytkorsirämeet (VU), Rimpinevarämeet (NT), Luhtanevakorpi (VU), Saraneva (VU) *** Muu huomionarvoinen lajisto: kalasääski 20

21 Kuva 8. Kärkistensuo: koillisosan mesotrofisen rimpinevarämeen ojikko (6). Katja Juutilainen 10 Valkeasuo Hauho Valkeasuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa valtatie 12 ja kantatie 57 välissä, noin 7 km Hauhon keskustasta lounaaseen. Pieni, pinta-alaltaan 28 ha suo on kauttaaltaan ojitettu. Alue on muuttunut jo kauttaaltaan turvekankaiksi, ja kasvilajisto on melko vaatimaton. Suon vallitseva kasvillisuustyyppi on varputurvekangas (Vrtkg). Puusto on kituliasta mäntyä, jonka seassa kasvaa paikoin männyn ja koivun taimia. Ojat ovat suuria ja syviä, joskin vähävetisiä kuivan kesän vuoksi. Pohjoista kohti korpisuus lisääntyy ja suotyyppi vaihettuu puolukkaturvekankaaksi (Vtkg1). Pohjoisosassa männyt ovat paikoin järeämpiä ja seassa kasvaa koivun ohella nuorta kuusta. Eteläosan puustoa on harvennettu. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat tupasvilla ja suovarvut (suopursu, juolukka). Lisäksi suon keskiosissa kasvaa variksenmarjaa, suomuurainta, suokukkaa, kanervaa; pohjoista kohti pallosara, mustikka ja puolukka yleistyvät. Pohjakerroksessa esiintyy 21

22 seinäsammalen ohella paakku- ja jokasuonrahkasammalta sekä kangaskynsi- ja rämekarhunsammalta. *** Ei huomionarvoista lajistoa tai arvokkaita suotyyppejä 11 Lintusuo Hattula Lintusuo sijaitsee Hattulan kunnassa valtatie 12 ja kantatie 57 välissä, noin 8 km Hauhon keskustasta lounaaseen Valkeasuon lounaispuolella. Inventoitu 63 ha laajuinen ojitettu alue on osa suurempaa Lintusuon kokonaisuutta, jonka arvokkain, osin ojittamaton, osa sijoittuu inventoidun alueen eteläpuolelle. Suota halkoo kaksi vanhaa ajouraa itä-länsi suunnassa. Suon pohjoisosa on mäntyvaltaista puolukka (Vtkg1)- ja paikoin mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Männyt ovat järeähköjä, seassa kasvaa nuorempaa koivua ja kuusta. Luoteisosassa puustoa on harvennettu ja hakattu. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat puolukka, mustikka, juolukka ja suopursu. Lisäksi tavataan suomuurainta, variksenmarjaa ja metsäalvejuurta. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, kangaskynsi- ja jokasuonrahkasammalta. Keskiosassa on pienialainen korpirämeen muuttuma (VKRmu), jossa kasvaa edellä mainittujen lajien lisäksi pallosaraa, kangas-, korpi-, paakku-, varvikko- ja haprarahkasammalta sekä metsäkerros- ja suonihuopasammalta. Laikku on puustoltaan pusikkoinen, valtalajina on koivu ja seassa kasvaa kuusta sekä mäntyä. Etelää kohti suotyyppi vaihettuu mustikka (Mtkg2)- ja puolukkaturvekankaan (Vtkg2) kautta varputurvekankaaksi (Vrtkg). Kasvillisuus on mosaiikkimaista ja eri turvekangastyypit esiintyvät laikuittain. Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa koivun vesoja. Kenttäkerroksen valtalajeina vaihtelevat suo- ja metsävarvut sekä tupasvilla, pohjakerroksessa puolestaan seinäsammal ja rahkasammalet. Eteläisen keskiosan ojat ovat liki umpeen kasvaneet, muualla hieman suuremmat. Kultionojan ympärillä esiintyy luhta- ja korpilajeja, mm. suovehka, luhtakastikka, kurjenjalka, ranta-alpi, jouhivihvilä, suoputki, korpiorvokki ja harmaasara. Pohjakerroksessa kasvaa korpirahka- ja korpikarhunsammalta. *** Ei huomionarvoista lajistoa tai arvokkaita suotyyppejä *** Alue toimii puskurivyöhykkeenä maatalousmaisemassa luonnontilaisempana säilyneelle varsinaisen Lintusuon alueelle 22

23 12 Siikasenkorpi Hauho Siikasenkorpi sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa Hauholla, noin 3 km Sappee-Vihavuosi kyläkeskuksen eteläpuolella. Pinta-alaltaan 50,5 ha suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon kaakkoisosa rajoittuu Siikanen- järveen, ja suon ympäristöä täplittävät useat muut pienet järvet. Suon itäpuoliskon koillisosa on mustikkaturvekankaan (Mtkg1) ja lehtomaisen turvekankaan (Lhmtkg) sekä paikoin soistuneen lehtomaisen kankaan mosaiikkia. Puusto on järeää alaharvennettua kuusikkoa, seassa kasvaa hieman koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka; yleisinä esiintyy myös pallosaraa, metsäriidenliekoa, metsätähteä, oravanmarjaa, käenkaalia, metsäalvejuurta, vadelmaa, vanamoa ja metsäkastikkaa. Pohjakerroksessa kasvaa korpi-, hapra-, varvikko- ja paakkurahkasammalta sekä seinä-, metsäkerros- ja metsläliekosammalta. Ojien varsilla kasvaa korpivaikutteista lajistoa, mm. korpiorvokki, korpikastikka, korpi- ja tähtisara, metsä- ja suokorte, korpi-imarre, sekä korpikarhunsammal. Lisäksi havaittiin muutamia maariankämmekän versoja. Pohjoisosan puusto on tuoreeltaan avohakattu ja metsäkoneilla myllätty. Muilta osin suon itäpuolisko on mäntyvaltaista, harvennettua mustikka (Mtkg2)- ja puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Siikasen rantavyöhyke on luhtanevakorven ojikkoa (LuNKoj). Kenttäkerroksessa kasvaa järviruokoa, luhtarölliä, jouhivihvilää, luhtakastikkaa, muta- ja jouhisaraa, villapääluikkaa sekä ruohoista kurjenjalkaa, suoputkea, korpiorvokkia, pyöreä- ja pitkälehtikihokkia, isokarpaloa, rätvänää sekä järvikortetta. Pohjakerroksen sammallajisto on runsas: hapra-, oka-, letto-, kalvas-, sara-, siro-, puna- ja paakkurahkasammal sekä hetesirppi-, luhtakuiri- ja suonihuopasammal. Suon keskiosan kapeikko sekä länsipuolisko luoteiskulmaa lukuun ottamatta on harvennettua puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa koivun taimia, eteläosassa kuustakin. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat paikoin suo (suopursu, juolukka)- paikoin metsävarvut (mustikka, puolukka). Lisäksi kasvaa variksenmarjaa, tupasvillaa, suomuurainta, kanervaa sekä paikoin suokukkaa. Seinäsammalvaltaista pohjakerrosta täplittävät paikoin jokasuon- ja punarahkasammal. Luoteiskulmassa on osin harvennettua mäntyvaltaista mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Sekapuustoisen alueen kuuset, männyt ja koivut ovat järeitä, alikasvoksena on koivua ja kuusta. Kenttä- ja pohjakerros ovat erittäin niukkalajisia, lähinnä kariketta. Korpikasvillisuutta esiintyy paikoin ojien penkoilla. *** Arvokkaat suotyypit: Luhtanevakorpi (VU) *** Muu huomionarvoinen lajisto: Kanahaukka (rauhoitettu), pesivä Laulujoutsen (Dir. ), perhe Kalasääski Punakämmekkä (rauhoitettu) *** Ei sovellu turvetuotantoon Siikanen-järven välittömän läheisyyden vuoksi 23

24 Kuva 9. Siikasenkorpi: harvennettu länsiosa. Katja Juutilainen 13 Mäyränkorpi Hauho Mäyränkorpi sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa seututien 305 länsipuolella, noin 10 km Tuuloksen keskustasta länteen. Pinta-alaltaan 57 ha laajuinen suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon koillisosa on lehto- ja lehtomaista turvekangasta (Lhtkg, Lhmtkg) sekä paikoin metsäkortekorven muuttumaa (MkKmu). Puusto on osittain harvennettua, järeää ja kuusivaltaista, seassa kasvaa hieman koivua ja mäntyä. Ojat ovat suuria, mutta osa niistä on jo umpeenkasvaneita. Kenttäkerros on erittäin runsaslajinen: Saniaisista tavataan metsä- ja isoalvejuurta sekä hiirenporrasta, heinä- ja saramaisista kasveista nurmi- ja metsälauhaa, metsäkastikkaa sekä harmaasaraa. Tavanomaista ruoholajistoa edustavat vadelma, maitohorsma, oravanmarja, käenkaali, metsätähti, vanamo, metsäkorte,, korpiorvokki, rönsyleinikki, mustikka ja puolukka. Vaateliaampia ruohoja ovat mesiangervo, niittyhumala, luhtavuohennokka, vuohenputki, valkovuokko, nurmitädyke, luhtatähtimö, pikkumatara, pikku- ja nuokkutalvikki, lehto-orvokki, lehtoarho sekä suohorsma. Pohjakerroksessa kasvaa seinä- ja metsäkerrossammalen ohella oka-, hapraja korpirahkasammalta, iso- ja kiiltolehvä-, luhtakuiri-, metsäriidenlieko-, isokynsi-, suonihuopa- ja korpikarhunsammalta sekä suikerosammalia. 24

25 Muilta osin suon itäisen koillis-lounaissuuntaisen poikkiojan ympäristö on harvennettua mustikka- ja puolukkaturvekangasta (Vtkg1, Mtkg1+2). Paikoin puusto on ylitiheää kuusikkoa. Kenttäkerrosta hallitsevat mustikka ja puolukka, joiden ohella tavataan pallosaraa, tupasvillaa, variksenmarjaa, suomuurainta, juolukkaa, suopursua ja metsälauhaa, sekä paikoin harmaa- ja jokapaikansaraa, metsäalvejuurta ja metsäkastikkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, metsäkerros- ja kangaskynsisammalta sekä paakku- ja korpirahkasammalta. Suon keski- ja länsiosa ovat säilyneet luonnontilaisempina. Suotyyppi on lähinnä varputurvekangasta (Vrtkg). Puusto on kituliasta männikköä, jonka seassa on paikoin männyn taimia. Ojat ovat hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Kenttäkerros on suovarpuvaltainen; lajistossa tavataan kanervaa, variksenmarjaa, juolukkaa, tupasvillaa, suomuurainta, suokukkaa sekä suon reunamilla puolukkaa ja mustikkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, rämekarhun-, kangaskynsi- ja suonihuopasammalta sekä jokasuon-, rusko-, paakku- ja punarahkasammalta. Suon keskiosan pohjoispuolella on ollut avosuolaikku, jossa tällä hetkellä kasvaa kituliasta mäntyä. Kasvillisuus on oligotrofisen lyhytkorsirämeen muuttumaa (ollknrmu). Veden pinnan taso on alentunut, mutta muutamia välipintalajeja, kuten suokukka, pyöreälehtikihokki ja silmäkerahkasammal, sinnittelee yhä. Kasvillisuus on kenttäkerroksessa kanerva- ja variksenmarjavaltaista, lisäksi tavataan edellä mainittujen lisäksi juolukkaa, suomuurainta ja pikkukarpaloa. Pohjakerroksen valtalaji on ruskorahkasammal, jonka ohella esiintyy puna- ja jokasuonrahkasammalta sekä rämekarhun- ja seinäsammalta. *** Ominaisluonteensa säilyttäneitä suotyyppejä ja monimuotoinen kasvilajisto *** Potentiaalinen ennallistamiskohde; ojat jo liki umpeenkasvaneita. *** Muu huomionarvoinen lajisto: Metso (NT ja Dir.) Teeri (NT ja Dir.) Pyy (Dir.) 25

26 Kuva 10. Mäyränkorpi: koillisosan metsäkortekorven muuttumaa. Katja Juutilainen 14 Koninsuo Hauho Koninsuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa valtatie 12 ja kantatie 57 välissä, noin 10 km Hauhon keskustasta etelään. Laaja, pinta-alaltaan 213 ha suokokonaisuus on kauttaaltaan ojitettu ja noin ¼ pinta-alasta suon itäosassa on jo otettu turvetuotantoon. Lisäksi alueelta on hakattu puustoa turvetuotantoalueen laajentamiseksi. Suon poikki kulkee suurjännitelinja luode-kaakkosuunnassa. Suon koillisosa on mustikka (Mtkg2)- ja lehtomaista turvekangasta (Lhmtkg). Harvennettu puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa nuorempaa koivua ja kuusta. Ojat ovat todella suuria ja syviä. Kenttäkerroksessa kasvaa suolajeista suopursua, juolukkaa, 26

27 tupasvillaa ja suomuurainta sekä metsälajeista metsä- ja isoalvejuurta, vadelmaa, metsätähteä. mustikkaa, puolukkaa, metsäimarretta, metsäriidenliekoa, taikinamarjaa ja metsämaitikkaa. Pohjakerros on varsin kuiva ja paikoin karikevaltainen. Sammallajeista tavataan seinä-, metsäkerros-, kangaskynsi-, rämekarhun- ja kiiltolehväsammalta sekä jokasuon-, korpi- ja kangasrahkasammalta. Ojien penkoilla kasvaa lehtoarhoa, rönsyleinikkiä, maitohorsmaa, harmaasaraa, järviruokoa sekä korpikarhunsammalta. Pitkäsaaren itäpuolinen, tiheään ojitettu alue on puolukkaturvekangasta (Vtkg2). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat juolukka ja tupasvilla, lisäksi tavataan suomuurainta, mustikkaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Pohjakerros on varsin kuivunut ja vahvasti seinäsammalvaltainen. Muita alueella tavattuja sammalia ovat rämekarhun- ja kangaskynsisammal sekä jokasuon-, rusko-, kangas- ja paakkurahkasammal. Itäreunan keskivaiheilla oleva ojittamaton alue on varputurvekangasta (Vrtkg). Puusto on kituliasta mäntyä, jonka seassa kasvaa männyn ja hieman koivunkin taimia. Kenttäkerros on yhä täysin suolajivaltainen: valtalajeja ovat variksenmarja, juolukka, tupasvilla ja suopursu, lisäksi tavaan suomuurainta, iso- ja pikkukarpaloa sekä pyöreälehtikihokkia. Pohjakerros on ruskorahkasammalvaltainen. Muita havaittuja sammalia ovat jokasuon-, puna- ja paakkurahkasammal sekä rämekarhun-, suonihuopaja seinäsammal. Suon keskiosa on mäntyvaltaista puolukkaturvekangasta (Vtkg1). Männyt ovat melko järeitä, seassa kasvaa koivun ja kuusen taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa suo- ja metsävarpuja, pohjakerros on pääosin seinäsammalvaltainen. Suon kaakkoisosa on osin harvennettua ja kunnostusojitettua mustikkaturvekangasta (Mtkg2). Kenttäkerros on paikoin jo metsävarpu- ja pohjakerros selkeästi seinäsammalvaltainen. Valtapuusto on järeähköä mäntyä, jonka seassa kasvaa nuorta koivua ja kuusta. Etelää kohti korpisuus lisääntyy ja puusto vaihettuu kuusivaltaiseksi. Kenttäkerroksessa esiintyy paikoin metsäriidenliekoa, metsätähteä, harmaasaraa ja yövilkkaa, pohjakerroksessa puolestaan korpi- ja vaalearahkasammalta. Raiskassaaren pohjoispuolinen alue on mäntyvaltaista puolukka- ja osin jo mustikkaturvekangasta. Järeähköjen mäntyjen ohella kasvaa paikoin nuorta koivua ja kuusta. Raiskassaaren eteläpuolinen, suurjännitelinjaan rajoittuva osa suon länsireunalla on avohakattu turvetuotantoalueen tulevaa laajennusta varten. Varsinainen toiminnassa oleva turvekenttä on suon etelä- ja länsiosassa suurjännitelinjan eteläpuolella. Kentän itäja eteläpuolelle on jätetty muutaman saran levyiset kaistaleet mäntyvaltaista puolukka- ja mustikkaturvekangasta. *** Ei huomionarvoista lajistoa tai arvokkaita suotyyppejä *** Suurin osa suosta on jo turvetuotannossa; puustoa hakattu kentän laajennusta varten. 27

28 Kuva 11. Koninsuo: pohjoisen länsiosan tuoreeltaan hakattu turvekentän laajennusosa. Katja Juutilainen 15 Juottolansuo Lammi Juottolansuo sijaitsee Hämeenlinnan kunnassa Lammilla, Evon retkeily- ja luonnonsuojelualueen eteläpuolella, noin 7 km Evon Metsäopistolta itään. Topografialtaan varsin heterogeeninen suo rajautuu itäreunaltaan Arrajokeen ja on muilta osin laajalti teiden ympäröimä. Kolmeen osaan jakautunut suo on kauttaaltaan ojitettu ja pinta-alaltaan 151 ha laajuinen. Metsätien rajaama suon läntinen kolmannes on sekapuustoista mustikkaturvekangasta (Mtkg1+2). Ojat ovat suuria ja tuoreita. Harvennettu puusto on eteläosassa jätetty kuusivaltaiseksi. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka ja tupasvilla, lisäksi tavataan suomuurainta, vadelmaa, maitohorsmaa, harmaasaraa ja metsälauhaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen ohella jokasuon-, kangas- ja paakkurahkasammalta. Keskivaiheilla puusto on mäntyvaltaista ja lajistossa esiintyy selvemmin rämevarpuja (juolukka, suopursu). Pohjoista kohti korpisuus jälleen lisääntyy ja puusto muuttuu kuusivaltaiseksi. Kenttäkerroksessa kasvaa metsävarpujen ohella pallosaraa, metsäalvejuurta ja metsälauhaa, pohjakerroksessa puolestaan seinä-, 28