TAMPEREEN KAUPUNKI YHDYSKUNTAPALVELUT SUUNNITTELUPALVELUT SELVITYS- JA ARVIOINTIRYHMÄ

TAMPEREEN KAUPUNKI YHDYSKUNTAPALVELUT SUUNNITTELUPALVELUT SELVITYS- JA ARVIOINTIRYHMÄ LINNAINMAA KOILLISKESKUKSEN LIITO-ORAVASELVITYS Toukokuu 2005 /Helmikuu 2006 / Syyskuu 2006 Kari Korte Frenckellinaukio 2 B, PL 487, 33101 Tampere Puh (03) 3146 6524 Fax (03) 3146 5420 www.tampere.fi

Toukokuu 2005 Yleistä Yleensä hämärä- ja yöaikaan liikkuvaa liito-oravaa on harva päässyt näkemään, mutta poikasten varttuessa naaras saattaa joutua lähtemään ravinnonhakuun jopa keskellä päivää. Se käyttää uskollisesti turvalliseksi kokemiaan samoja ruokailu- ja levähdyspuita. Laji tekee pesän vanhaan käpy- tai pohjantikan pesäkoloon, oravan risupesään, varpuspöllön pönttöön tai joskus jopa ulkovajaan tai vastaavaan. Pesäkoloja voi samalla yksilöllä olla useita, joita se vaihtaa lyhyenkin ajan sisällä. Liito-orava ei liene (vastoin aiempia käsityksiä) kovinkaan arka melulle ja ihmisen läsnäololle, sillä sen on tavattu pesivän jopa lähiöiden puistikoissa, rakennuksissa ja teiden lähellä. Sitä voi kutsua jopa puolikulttuurilajiksi, sillä maaseudulla sen elinympäristöt sijoittuvat peltojen reunamille, mikä johtunee ilmeisesti siitä, että reunamilta löytyy useimmiten ravinnoksi ja pesimiseen kelpaavaa lehtipuuta. Liito-orava on laji, joka on kärsinyt talousmetsäpainotteisesta metsätaloudesta. Liito-oravan kannalta ongelmallisinta on sopivien kolopuiden vähyys, metsien pirstaloituminen ja aukottuminen. Liitooravan mieluisinta elinympäristöä ovat järeähköä kuusta kasvavat lehtisekametsät, joissa kuusen osuus on 30-40 %. Erityisessä suosiossa ovat haapaa kasvavat metsiköt, sillä pesäkolo löytyy varmimmin haavasta, joka on myös lajin tärkein ravintopuu, vaikkakin myös koivu ja raita kelpaavat. Usein se myös valitsee elinympäristökseen ja kulkuväyläkseen lehtipuustoisen puronotkelman, kosteikon tai vesistöjen rantaman. Otollisia elinympäristöjä liito-oravalle ovat myös järeät kuusikot, joiden reunamilla kasvaa paremmin ravinnoksi kelpaavaa lehtipuuta, vaikka jossain määrin se käyttää myös kuusta ja mäntyä ravintonaan. Elinympäristöksi puhtaasti kuusta kasvava metsä ei kuitenkaan kelpaa, jollei se rajaudu lehtimetsään - eikä päinvastoin. Sopivista elinympäristölaikuista voi muodostua laaja elinympäristöjen kokonaisuus metapopulaatio, jossa elää useita liitooravayksilöitä. Toisinaan naaras ja uros saattavat elää samallakin elinympäristölaikulla. Tässä elinympäristöllä tarkoitetaan tiettynä hetkenä liito-oravan valitsemaa pesimäpaikkaa ravintometsineen ns. ydinaluetta, joka saattaa vaihdella vuodesta toiseen. Elinpiirillä tarkoitetaan aluetta, jolla yksilö liikkuu koko elinaikanaan. Vuosien saatossa sama yksilö saattaa vaihdella elinympäristöään vuodesta toiseen ja palata takaisin parin vuoden välein, jolloin elinpiiri muodostuu näistä elinympäristöistä. Elinympäristön koko riippuu luonnollisesti ravintotilanteesta. Liito-oravanaaraan elinympäristö on 4-8 ha ja uroksen useita kymmeniä ha - jopa 100 ha. Erityisesti kiimaaikaan keväällä maalis-huhtikuussa uros liikkuu useamman naaraan elinympäristöllä (jopa 10 km matkoja), jolloin sopivien kulkuyhteyksien merkitys korostuu. Yhteydet ovat tärkeitä myös poikasten (usein kaksi poikuetta kesässä) lähtiessä loppukesästä etsimään omia elinympäristöjään. Elinympäristön koko on yleensä isompi kuin mitä pelkkien jätöshavaintojen perusteella voisi ajatella. Jätösten puuttu-

minen ei osoita sitä, etteikö liito-orava käyttäisi aluetta liikkumiseen tai ravinnon hankintaan. Pohdittaessa lajin elinmahdollisuuksia tietyllä alueella olisikin otettava huomioon sille biotoopiltaan soveliaat alueet kulkuväylineen mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena (pesäkolot, kulkureitit, ravintometsät ja puusto, levähdyspaikat sekä yhteydet ulkopuolelle), jotta populaation eri yksilöt elinympäristöineen eivät joutuisi liian erityksiin muista ja poikasilla olisi mahdollisuus lähteä etsimään omia asuinsijojaan. Metsäisten alueiden yhtenäisyys on siis tärkeää liito-oravan populaation säilymisen kannalta. Joka kerta kun liito-orava joutuu liitämään pitkän matkan tai pakon sanelemana kulkemaan maata pitkin se asettaa itsensä alttiiksi petolinnuille ja muille saalistajille. Yli 40 metriä leveät aukeat ovat lajin kulkemisen kannalta lähes esteitä ja maassa liikkuessaan se on kömpelö. Oman kokemukseni mukaan jos metsäistä tilaa riittää niin liito-orava välttää aukean noin 15-20 metrin etäisyydeltä, mikä tarkoittaisi käytännössä vähintään 50 metrin puustoista väylää riippuen puuston laadusta ja topografiasta. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan käytävän leveyden tulisi olla vähintään 100 metriä. Tiedetään myös tapauksia, joissa liito-orava on käyttänyt vain muutamien metrien levyistä puustokäytävää tämä erityisesti kaupunkiolosuhteissa. Joka tapauksessa mitä kapeampi käytävä sitä alttiimpi liito-orava on saalistajille. Mieluiten laji käyttää kulkemiseen järeää kuusta, mutta joidenkin tutkimusten mukaan se pystyy kulkemaan lähes metsässä kuin metsässä, jonka puusto on vähintään 10 metristä. Kuusen merkitys on tullut parhaiten esille tapauksissa, joissa laji on valinnut muutoin lähes puhtaassa lehtipuumetsässä kulkuväyläkseen kuusia kasvavan väylän. Mänty ei tunnu soveltuvan lajin kulkemiseen. Liito-orava on vaarantunut uhanalainen laji, joka kuuluu myös EU:n luontodirektiivin II- ja IV-liitteen lajeihin. Liitteen IV lajit ovat ns. tiukan suojelun lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kielletty. Suomen erityisvastuu johtuu siitä, että lajia ei esiinny muissa EU-maissa kuin Suomessa ja Virossa, jonka kanta on kuitenkin häviävän pieni Suomen kantaa verrattuna. Selvitysalueen liito-oravatilanne Selvitysalue (liite) kartoitettiin liito-oravien suhteen vuoden 2000 luontoselvityksen yhteydessä eikä silloin saatu havaintoja lajin elämisestä alueella. Liito-oravan liikkumisesta ja/ tai asumisesta selvitysalueella saatiin merkkejä vuoden 2004 keväällä, kun alueelta havaittiin liito-oravan jätöksiä ympäri aluetta noin parinkymmenen puun tyveltä (liite). Pesäpaikkaa - kolopuuta tai oravan risupesää - ei kuitenkaan löydetty. Tosin syönnösjälkien perusteella alueella näyttäisi elävän varsin paljon oravia ja risupesien olemassaolo on enemmän kuin mahdollista. Selvitysalue on joiltakin osin biotoopiltaan lajin elinympäristöksi soveltuvaa, mutta ei ihanteellista. Alue todennäköisesti riittäisikin yhdelle yksilölle, mikäli sopivia pesäpaikkoja olisi, sillä ravintoa alueella lienee riittävästi; haapaa kasvaa varsinkin selvitysalueen eteläosissa ja runsaasti muuta lehtipuustoa vanhalla maankaatopaikalla. Tosin parin vuoden takainen myrsky on kaatanut

osan metsiköstä. Vuoden 2005 toukokuun alussa alue tarkastettiin jälleen eikä havaintoja lajista tällöin saatu. Näyttäisikin siltä, että alueella elellyt liito-orava on ollut satunnainen harhailija ehkä pesäpoikanen, joka on edellisen kesän jälkeen lähtenyt etsimään omaa elinpiiriään. Se oli viivähtänyt alueella ehkä edellisen vuoden puolelta kevääseen, sillä osa jätöksistä oli ehtinyt jo tummua. Alueen tekee liito-oravan kannalta hankalaksi se, että siltä puuttuvat kunnolliset yhteydet muuhun Itä-Tampereen liitooravapopulaatioon se on liian eristynyt. Vuoden 2004 kesän aikana tarkastettiin mahdolliset yhteydet: metsälöt, puistokäytävät ja mahdolliset ylityspaikat. Selvitysalueen pohjoispuolella soljuva Lahden tie muodostanee melko ylitsepääsemättömän esteen; liidon olisi oltava yli 50 metriä, mikä tosin olisi vielä juuri ja juuri mahdollista, mutta toisaalta puusto tien pohjoispuolella ei ole kovinkaan hyvä liidon päätteeksi. Myös Lahtomäenkadun ja Aitolahdentien väliin jäävään metsikköön tulee liian pitkä liitomatka ja lisäksi puusto Mäentakusenkadun kummallakin puolen on vieläkin huonompi kuin Lahden tien reunoilla. Kaakon suuntaan ei liito-oravalle tulisi niin pitkiä liitomatkoja, mutta siihen suuntaan yhteyden muodostaa hankalaksi se, että pitkällä matkalla Piettasenkadun kaakkoispuolella kapea metsäkäytävä on tiheää nuorta sekapuustoa, mikä soveltuu lajin kulkuväyläksi erittäin huonosti. Seurattuani puistokäytäviä itään yhteys näyttäisi päättyvän Käpylehmänpuistoon, vaikka näillä rinteillä kasvaa paikoin varsin järeääkin kuusimetsää, mikä sinänsä olisi sopivaa lajin kulkuyhteydeksi. Yhteys Mäentakusenkadun eteläpuolella jatkuu kohtalaisena ja lopulta varsin hyvänä aina kaakkoon Mannerheiminkalliolle asti, jossa liito-oravan tiedetään pesineen vuonna 2004. Kyseiseen suuntaan ensimmäiset jätöshavainnot ilmestyivät eteeni lähellä Mannerheiminkalliota Isomäen lounaisrinteillä ja Koiramäenpuistossa. Edelleen Mäentakusenkadun eteläpuolella saattaisi olla yhteys Linnainmaanraitin yli, josta on jätöshavaintoja vuosilta 2001 ja 2004. Tosin yhteys etelään käytännössä katkeaa Linnainmaanraitin eteläpuoleiseen puistoon. Myös Mäentakusenkadun ylitys kerrostalojen välissä (Mäentakusenkatu 17 paikkeilla) olematonta ja puustoltaan harvaa puistokäytävää pitkin, jossa lisäksi sijaitsee kevyen liikenteen reitti, ei vaikuta kovinkaan vahvalta yhteydeltä. Ottaen huomioon selvitysalueen puuston iän ja lajikoiman sekä alueen eristyneisyyden ja mahdollisten kulkuyhteyksien heikkouden, ei kyseistä aluetta voi pitää Itä-Tampereen liito-oravapopulaation ja kulkuyhteyksien kannalta kovinkaan merkittävänä. Alueen kuuset alkavat paikoin olla jo elinkaarensa päässä ja pystyyn kuolevaa puustoa on kosolti; lisäksi myrsky on kaatanut osan järeistä kuusista. Lähivuosina onkin odotettavissa kuusten nopeaa harsuuntumista ja kuolemista, mikä heikentää alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristönä. Vaikuttaisikin siltä, että selvitysalueen jätöshavainnot ovatkin tämän laajemman liito-oravan elinpiirin reuna-aluetta ydinalueen sijaitessa todennäköisesti Mannerheiminkallio-Isomäki- alueella.

Helmikuu 2006 Linnainmaan Koilliskeskuksen asemakaava-alueen liitooravatilanne sekä lajin elinmahdollisuuksien huomioiminen Selvitysalueelta (liite) on kartoitettu liito-oravat vuonna 2000 luontoselvityksen yhteydessä. Tällöin ei tehty havaintoja lajin olemassaolosta alueella. Liito-oravan liikkumisesta ja/ tai asumisesta selvitysalueella saatiin merkkejä vuoden 2004 keväällä, kun alueelta havaittiin liito-oravan jätöksiä ympäri aluetta noin parinkymmenen puun tyveltä. Vuoden 2004 kevään havaittujen jätösten tulkittiin olevan mahdollisesti alueelle eksyneen satunnaisen harhailijan jättämiä, joka tulkinnan mukaan on saattanut olla edellisvuoden poikanen ja viipynyt alueella vuodenvaihteen yli seuraavaan v. 2004 kevääseen, sillä osa jätöksistä oli ehtinyt jo tummua. Vuoden 2005 toukokuun alussa alue tarkastettiin jälleen eikä havaintoja saatu, mutta saman vuoden kesällä ja lokakuussa jätöksiä löytyi jälleen muutaman puun tyveltä. Lokakuussa tuoreena löydettyjen jätösten on pidetty merkkinä liito-oravan pesimisestä tai alueesta, johon se jää talveksi, vaikkakaan pesäpaikkaa - kolopuuta tai oravan risupesää - ei ole yrityksistä huolimatta löydetty. Tosin lokakuinen jätösmäärä oli melko vähäinen. Syönnösjälkien perusteella alueella näyttäisi elävän varsin paljon oravia ja risupesien olemassaolo on enemmän kuin mahdollista. Selvitysalue on joiltakin osin lajin elinympäristöksi sopivaa, mutta ei ihanteellista. Alue todennäköisesti riittäisikin juuri ja juuri yhdelle yksilölle, mikäli sopivia pesäpaikkoja olisi, sillä ravintoa alueella lienee riittävästi; haapaa kasvaa varsinkin selvitysalueen eteläosissa ja muuta lehtipuustoa runsaasti vanhalla maankaatopaikalla. Tosin metsikön pinta-alaa on pienentänyt parin vuoden takainen myrsky. Alue on liito-oravan kannalta melko huonojen kulkuyhteyksien takana suhteessa muuhun Itä-Tampereen liito-oravapopulaatioon. Vuoden 2004 kesän aikana tarkastettiin mahdolliset yhteydet: metsiköt, puistokäytävät ja mahdolliset teiden ylityspaikat. Selvitysalueen pohjoispuolella soljuvan Lahden tien ylityskohta (liite) muodostaa huonon, mutta vielä mahdollisen yhteyden pohjoisen suuntaan - liidon olisi oltava yli 50 metriä. Puuston perusteella ylitys pohjoisesta etelään on hankalampi kuin toiseen suuntaan. Ylitystä tässä paikassa tukee se, että syksyllä 2005 tuoreita ja vanhempia jätöksiä löydettiin myös Lahden tien pohjoispuolisesta metsästä läheltä Aitolahdentietä, noin 100 metrin päästä Lahden tiestä. Tosin nämä jätökset saattavat liittyä myös Lahden tien pohjoispuoliseen esiintymään. Myös Lahtomäenkadun ja Aitolahdentien väliin jäävään metsikköön tulee yhtä pitkä liitomatka, mutta puusto Mäentakusenkadun kummallakin puolen on vieläkin huonompi kuin Lahden tien reunoilla. Kaakon suuntaan ei liito-oravalle jää niin pitkää liitomatkaa, mutta yhteyden muodostaa hankalaksi se, että Piettasenkadun kaakkoispuolella kapea metsäkäytävä on pitkälti tiheää nuorta sekapuustoa, mikä soveltuu lajin kulkuun huonosti. Yhteys itään näyttäisi päättyvän Käpylehmänpuistoon, vaikka näillä rinteillä kasvaa paikoin var-

sin järeääkin kuusimetsää, mikä sinänsä olisi sopivaa lajin kulkuyhteydeksi. Mäentakusenkadun ylityskohta etelän suuntaan kerrostalojen välissä (Mäentakusenkatu 17 paikkeilla) on melko huono, mutta harvaa puistopuustokäytävää pitkin mahdollinen. Tällä paikalla sijaitsee lisäksi kevyen liikenteen reitti. Mäentakusenkadun eteläpuolella yhteys jatkuu välttävänä Mäenrinteenkadun päähän saakka ja siitä Haukkakopinniityn ja Mäenrinteenkadun välissä varsin hyvänä aina Mannerheiminkalliolle asti, jossa liito-oravan tiedetään pesineen vuonna 2004. Jätöshavaintoja onkin saatu läheltä Mannerheiminkalliota Isomäen lounaisrinteiltä ja Koiramäenpuistosta. Edelleen Mäentakusenkadun eteläpuolelta saattaisi olla yhteys Linnainmaanraitin yli, josta on jätöshavaintoja vuosilta 2001 ja 2004. Myös syksyllä 2005 jätöstä löydettiin Linnainmaanraitin pohjoispuolelta. Tosin tämä yhteys etelään käytännössä katkeaa Linnainmaanraitin eteläpuoleiseen puistoon. Vaikka kaava-alueelta onkin tehty tuoreita jätöshavaintoja lokakuussa myös 2005 (liite), niin liito-oravan pesiminen alueella on yhä epävarmaa; jätösmäärät olivat vähäiset eikä varsinaista pesää ole löydetty. Toisaalta kaikkien risupesien löytyminen on lähes mahdotonta. Joka tapauksessa pienialaisuuden (soveliasta metsää 2.7 3 ha) ja eristyneisyyden vuoksi aluetta ei voi pitää hyvänä liito-oravan elinympäristönä. Saattaakin olla, että kaava-alue on laajemman liitooravan elinpiirin reuna-aluetta tai pirstoutuneen ydinalueen osa tai sitten jätöshavainnot liittyvät pelkästään mahdolliseen Lahden tien ylittävään kulkuyhteyteen. Pesintää todennäköisemmin alue toiminee jonkinlaisena kulkuyhteytenä Mannerheiminkallion suunnalta Lahden tien ylityspaikalle (liite). Tätä tarkoitusta palvelemaan kaava-alueelle jätetään 35 65 metriä leveä puustoinen liito-oravakäytävä Lahden tien varrelle siten, että kapeimmillaan se on länsipäässä. Huomioitavaa on, että alueen kuuset alkavat paikoin olla jo elinkaarensa päässä ja pystyyn kuolevaa puustoa on kosolti. Lähivuosina onkin odotettavissa kuusten nopeaa harsuuntumista ja kuolemista, mikä heikentää kaava-alueen soveltuvuutta liito-oravalle. Myös liito-oravakäytävä sijaitsee osittain melko vetisellä ja pehmeäpohjaisella kasvupohjalla, jollaisella puusto on herkempi tuulikaadoille kuin kovapohjaisilla alueilla. Puuston heikkenevää tilaa voisikin ennakoida ja alkaa uudistaa sitä vähin erin niin, että eri kasvuvaiheessa olevaa puustoa olisi jatkuvasti tulossa. Lisäksi Lahden tien ylityspaikan puustoa olisi myös hyvä ennallistaa niin, että ylityksestä tulisi mahdollisimman lyhyt ja turvallinen. Mitä ilmeisimmin Lahden tien tuleva levennys saadaan mahtumaan nykyiselle lähes puuttomalle aluevaraukselle eli levennys ei sinänsä heikentäne yhteyden nykyistä toimivuutta. Leventämisen yhteydessä olisikin erityistä huomiota kiinnitettävä puuston säilyttämiseen mahdollisimman lähellä tietä niin tässä kaava-alueen paikalla kuin myös idempänäkin Lahden tien varrella.

Syyskuu 2006 Koilliskeskuksen alueen liito-oravat Liitteenä olevalla kartalla on esitetty vuosien varrella liito-oravan esiintymisestä Koilliskeskuksen lähettyviltä tehdyt havainnot. VT12 eteläpuolella biotoopiltaan liito-oravalle soveltuvinta aluetta on Mannerheiminkalliolta länteen Linnainmaan koulun paikkeille ulottuva järeää kuusta kasvava metsä. Tämä alue on tienoon laajin ja yhtenäisin metsävyöhyke. Muita lajille soveltuvia alueita on VT12 tien kummallakin puolen Mäentakusen- ja Piettasenkadun luoteispuolella (Koilliskeskus), Käpylehmänpuisto ja Kiveliön alue. Myös VT12 ja Halimasjärven välillä on runsaastikin liito-oravalle soveltuvaa yhtenäistä metsää. Liito-oravan tiedetään varmuudella pesineen Halimasjärven lisäksi Mannerheiminkallion länsityvellä ja Kiveliössä, mutta mahdollisesti myös Linnainmaan koulun koillispuolella sekä Koilliskeskuksen metsässä. Tosin viimeisenä mainitulta paikalta pesäpuuta ei v. 2005 ponnistuksista huolimatta löydetty. Vuoden 2006 kevätkesällä liitooravan jätöksiä löytyi Koilliskeskuksen paikkeilla VT12 pohjoispuolelta Pyydystäjänpuistosta. Liekö mahdollista, että VT12 kummaltakin puolelta tehdyt jätöshavainnot liittyvät saman yksilön elinpiiriin, joka ulottuu tien kummallekin puolen. Tosin tien ylityksen voisi otaksua olevan melkoinen haaste (55m ja 2m korkeat verkkoaidat). Kulkuyhteyksistä VT12:sta yli Koilliskeskuksen ylitys saattaa olla mahdollinen ja jätöshavaintojen perusteella jopa todennäköinen. Muita mahdollisia ylityspaikkoja on mielestäni Mannerheiminkalliolta pohjoiskoilliseen Hussanpuistoon ulottuvan metsäkaistaleen jatkeena kevyen liikenteen alikulun itäpuolella noin 130 m sekä Kiveliön pohjoispuolella noin 100 m Kangasalan puolella. Näiden kahden jälkimmäisen yhteyden varrella on myös liito-oravan elinympäristöksi soveltuvaa metsää ja jopa kolohaapoja. Kahdelle itäiselle yhteydelle yritettiin hakea tukea etsimällä liito-oravan jätöksiä 19.9.2006, mutta tuloksetta. Eli jätöshavaintojen perusteella Koilliskeskuksen ylityspaikka näyttäisi olevan ainoa todettu ja todennäköinen, vaikka yhteyttä Mannerheiminkallion suuntaan heikentää asutusalueen ja liikenneyhteyksien puristus. Koilliskeskuksen alueelle on suunnitteilla kaupallinen yksikkö, joka veisi kyseisestä metsästä suurimman osan. Lisäksi tien toiselle puolelle on suunnitteilla lumenkaatopaikka, joka topografiasta johtuen sijoittuisi juuri liiito-oravan kannalta oleellisimmalle osalle metsää. Eräänä ajatuksena tien eteläpuolella on ollut jättää liitooravalle järeää kuusta kasvava noin 20-30 metriä leveä vyöhyke. Kuitenkin epäilen tällaisen puuston kykyä pysyä pystyssä kovinkaan pitkään, sillä sen kasvupohja on pehmeä ja muun metsän poistaminen todennäköisesti altistaa kaistaleen voimakkaammin tuulille. Lisäksi tuollainen iäkkääksikin päässyt kuusikko saattaa kärsiä jo aurinkoisuus- ja tuulisuusolosuhteiden muutoksesta. Siinä mielessä epäilen rakentamisen ja liito-oravan elinympäristöjen ja

kulkuyhteyksien yhteensopivuutta kyseisellä alueella ottaen huomioon myös tien pohjoispuolelle suunnitellun rakentamisen. Mielestäni asiaan tulisi suhtautua niin, että joko rakennetaan kunnolla ja hyväksytään liito-oravan hävittäminen tai pitäydytään rakentamiselta kokonaan ja suojellaan liito-oravaa ettei kumpikin jäisi torsoksi.

Selitteet Biotoopiltaan hyvää elinympäristöä Biotoopiltaan tyydytävää elinympäristöä Alueet joilta selvitystä Mahdolliset kulkuyhteydet Jätöshavainto 1 cm = 100 m