Logistiikkakeskusalueen luontoselvitys

Logistiikkakeskusalueen luontoselvitys Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy 25.11.2006

1 SISÄLLYS: 1. JOHDANTO... 2 2. ALUEEN YLEISKUVAUS... 2 3. LUONNONSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET... 3 4. METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT... 3 4.1 Huittilan länsipuolen lähde... 3 4.2 Holmansuo... 4 4.3 Kanniston itäpuolen ruohokorpi... 4 5. VESILAKIKOHTEET... 5 6. MUUT KOHTEET... 5 6.1 Niittymäen itäpuolen puro... 5 6.2 Rajolan lähde... 6 7. UHANALAISET, SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT JA EU:N LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVEIHIN SISÄLTYVÄT LAJIT... 6 8. LIITO-ORAVAESIINTYMÄT... 6 8.1 Ojanperän eteläpuoli... 7 8.2 Kannisto... 7 9. LINNUSTO... 8 10. KASVISTO... 8 11. OSA-ALUEET... 9 12. PINTAVEDET... 10 KIRJALLISUUS... 11 LIITE 1. Arvokkaat kohdetyypit... 12 LIITE 2. Alue 1 (rajattu punaisella)... 13 LIITE 3. Alue 2 (rajattu punaisella)... 14 LIITE 4. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot... 15 LIITE 5. Liito-oravareviirit... 18 LIITE 6. Osa-alueet (alue 1)... 19 LIITE 7. Osa-alueet (alue 2)... 20 LIITE 8. Valuma-alueet (alue 1)... 21 LIITE 9. Valuma-alueet (alue 2)... 22 Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy Naavankaari 8 a 3 21350 Ilmarinen

2 1. JOHDANTO Hausjärven kunta ja Riihimäen kaupungin tekninen virasto tilasivat Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy:ltä luontoselvityksen nk. logistiikkakeskuksen alueelta (merkitty liitteisiin 2-3). Selvityksen laativat FM Turkka Korvenpää ja FM Terhi Korvenpää. Työn tarkoituksena oli kartoittaa alueen luontoarvoja ja arvioida niiden vaikutusta maankäyttöön. Työtä tullaan käyttämään osayleiskaavan pohjaselvityksenä. Selvityksessä kartoitettiin mahdolliset luonnonsuojelulain (N:o 1096/1996) 29 :n suojelemat luontotyypit, vesilain (N:o 264/1961) 15a ja 17a :ien mukaiset kohteet sekä metsälain (N:o 1093/1996) 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (liite 1). Myös muut luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet, kuten perinnebiotoopit ja lepakoiden talvehtimispaikat ja päiväpiilot, inventoitiin. Lakien mukaisten luontokohteiden lisäksi etsittiin EU:n luontodirektiiviin sisältyviä lajeja sekä uhanalaisten ja silmälläpidettävien eliölajien esiintymiä. Selvityksen maastotyöt tehtiin kesä-elokuussa 2006. Kaava-alueen linnustoa ei kartoitettu, sillä maastotyöt voitiin aloittaa lintukartoituksen kannalta myöhään. Lisäksi Riihimäeltä on tehty vuosina 1992-1993 arvokkaiden linnustoalueiden selvitys (Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 1992-1993). Työssä merkittiin kuitenkin kartalle kaikki uhanalaisten, silmälläpidettävien, harvinaisten ja EU:n lintudirektiivin I-liitteeseen sisältyvien lintulajien reviirit. Selvitysalueelta erotettiin osa-alueita, joista esitetään lyhyt yleiskuvaus. Raportin liitteenä on karttoja (liitteet 4-9), joihin osa-alueet, liito-oravareviirit, arvokkaat luontokohteet, valuma-alueet ja huomionarvoiset lintu- ja kasvihavainnot on merkitty. 2. ALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue jakautuu kahteen osa-alueeseen. Alueen 1 koko on noin 70 hehtaaria. Se koostuu ojitetusta isovarpurämeestä, pelloista ja havumetsistä. Aluetta rajaa lännessä Hämeenlinnantie ja etelässä Ahjopalontie. Pohjoisessa se ulottuu kapeana, vain muutaman sadan metrin levyisenä, kaistaleena noin kilometrin matkan Vantaanjoen itäpuolelle. Alueen eteläosassa on muutamia asuinrakennuksia. Muutoin eteläosa koostuu pelloista ja eri-ikäisistä havumetsistä. Vantaanjoen molemmilla rannoilla levittäytyy ojitettu Silmäkeneva. Joen kummallakin rannalla on myös peltoa. Alueen 2 koko on noin 450 hehtaaria. Se sijaitsee välittömästi alueen 1 itäpuolella ulottuen myös Hausjärven kunnan puolelle. Alueen 2 länsiosaa halkoo etelästä pohjoiseen kulkeva rautatie. Riihimäen puolella noin kaksi kolmannesta alueesta 2 on peltoa. Hausjärvellä pellon osuus on noin puolet. Maaseutuasutusta on runsaasti kummankin kunnan puolella. Alueella 2 ei ole merkittävänkokoisia soita muutamia soistuneita notkelmia ja aivan itäreunalla sijaitsevaa Holmansuota lukuun ottamatta. Metsät ovat melko reheviä ja monin paikoin lehtomaisia. Niiden ikä vaihtelee varttuneista kuvioista hakkuisiin. Ainoat luontaiset vesistöt ovat lähteitä ja puroja, joiden luonnontila on useimmiten voimakkaasti muuttunut mm. ojitusten vuoksi. Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelmahankkeen (LUMOS) raportissa mainitaan kaava-alueelta yksi kohde, Holmansuo-Pitkämäki. Tälle kohteella sijaitsevat metsälakikohteet 4.2 ja 4.3 sekä liito-oravareviiri 8.2. Muuten kohde vastaa em. raportin kuvausta. Myös Vahteristonmäen eteläreunalla on muutamia seurantaraportissa mainittuja alueita. Niidenkin luonnontila vastaa raportissa kuvattua.

3 3. LUONNONSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulain luontotyyppejä. 4. METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT ELINYMPÄRISTÖT Kaikki löydetyt metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt sijaitsevat alueella 2. 4.1 Huittilan länsipuolen lähde Huittilan tilan länsipuolella pellon reunassa sijaitsee lähde. Siitä virtaa kapea puro vain muutaman metrin päähän kaivettuun ojaan. Viereinen oja on kuivattanut lähdettä, mutta ei kuitenkaan kokonaan lopettanut pohjaveden virtausta. Avolähteen pinta-ala on muutama neliömetri, eikä lähdevaikutteista kasvillisuutta ole kuin kapealti lähteen ja puron reunoilla. Ympärillä on varttunutta kuusimetsää, minkä vuoksi kohde on säilynyt varjoisena. Huolimatta lähelle tehdystä ojasta kohteella esiintyy vielä muutamia pohjavesivaikutuksesta hyötyviä kasveja. Näitä ovat mm. purosuikerosammal (Brachythecium rivulare), kiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclioides), rentukka (Caltha palustris) ja ojakellukka (Geum rivale). Maankäyttösuositus: Huittilan länsipuolen lähde on säilynyt melko edustavana, ja se täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Tämän vuoksi lähde ympäristöineen tulee jättää rakentamatta eikä sen lähelle tule sijoittaa toimintoja, jotka vaikuttavat pohjaveden virtaukseen. Kuva 1. Huittilan länsipuolen lähde.

4 4.2 Holmansuo Ojanperän talon länsipuolella kuntien rajalla sijaitsee ojituksen vuoksi melko umpeenkasvanut suolampi. Sen ympärillä on puustoltaan suhteellisen luonnontilaista isovarpurämettä. Aivan rannalla on saranevaa, joka on hieman ruohoista. Hakkuu ulottuu miltei rantaan lammen länsipuolella. Muutoin suon ympärillä kasvaa melko varttunutta metsää. Rämeen kasvistoon kuuluvat mm. suopursu (Ledum palustre) ja juolukka (Vaccinium uliginosum). Nevalla esiintyy mm. pullosaraa (Carex rostrata) ja raatetta (Menyanthes trifoliata). Holmansuon lampi on selvästi pienentynyt 1990 luvun alkuvuosista ojituksen aiheuttaman umpeenkasvun vuoksi, mikä todetaan myös LUMOS hankkeen raportissa (Riihimäen kaupungin ympäristölautakunta 2006). Maankäyttösuositus: Holmansuon lampi reunusnevoineen on säilynyt umpeenkasvusta huolimatta melko edustavana, ja se täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Tämän vuoksi kohde ja sitä ympäröivä samaan vesitaloudelliseen kokonaisuuteen kuuluva räme tulee jättää kehittymään luonnontilaan. Kuva 2. Holmansuo. 4.3 Kanniston itäpuolen ruohokorpi Kanniston tilan itäpuolella heti kunnanrajan pohjoispuolella sijaitsee lähteinen ruohokorpi. Kohteella virtaavaa puroa on perattu. Tästä huolimatta kasvillisuus on yhä säilynyt melko edustavana. Kohteen puusto on tiheää ja melko luonnontilaista. Se koostuu enimmäkseen harmaalepästä ja kuusesta. Kasvistossa esiintyvät mm. rentukka, metsäkorte (Equisetum sylvaticum), ojakellukka, purolitukka (Cardamine amara), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), rantamatara (Galium palustre) ja korpiorvokki (Viola epipsila). Maankäyttösuositus: Kanniston itäpuolen lähteinen ruohokorpi on säilynyt puron perkauksesta huolimatta kasvillisuudeltaan melko edustavana, ja se täyttää metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Metsälain mukaisia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Puro tulisi jättää kehittymään kohti luonnontilaa,

5 eikä kohteen ympäristössä tulisi tehdä muitakaan vesitalouteen vaikuttavia toimenpiteitä. Kohteen ympärille tulisi jättää rakentamaton suojavyöhyke, jonka tulisi eteläpuolella ulottua Pitkämäen harjun laelle asti. 5. VESILAKIKOHTEET Selvitysalueella ei ole vesilaissa mainittuja suojeltavia pienvesiä. Yksikään tässä raportissa mainituista kohteista ei ole enää vesitaloudeltaan luonnontilainen, vaikka osa niistä edelleen täyttääkin metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. 6. MUUT KOHTEET 6.1 Niittymäen itäpuolen puro Niittymäen talon itäpuolella virtaava puro on miltei koko matkaltaan perattu. Pellon reunaan on kuitenkin jäänyt lyhyt osuus uomaltaan miltei luonnontilaista puroa. Metsä on kohteella varttunutta ja harvennettua. Maassa on runsaasti hakkuutähteitä. Puusto muodostuu enimmäkseen kuusesta. Kasvillisuus on mutkittelevan ja kivisen uoman varrella rehevää lehtoa. Lajistoon kuuluvat mm. imikkä (Pulmonaria obscura), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), kevätlinnunsilmä, purolitukka ja purokivillä kasvava koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum). Maankäyttösuositus: Niittymäen itäpuolen puro on kohteeksi rajatulta osuudeltaan säilynyt uomaltaan melko luonnontilaisena, mutta ympäröivä metsä on voimakkaasti käsiteltyä. Tämän vuoksi kohde ei aivan täytä metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmää. Kohteella on kuitenkin merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska sillä on säilynyt edustavaa lehtokasvillisuutta sekä myös hieman purosammalia. Puron lähiympäristö tulisi jättää rakentamatta. Puro tulisi myös tulevaisuudessa jättää perkaamatta, ja se olisi huomioitava metsänhoidossa entistä paremmin. Kuva 3. Niittymäen itäpuolen puro.

6 6.2 Rajolan lähde Rajolan talosta kaakkoon pellon kulmassa sijaitsee lähde. Viereinen oja on kuivattanut sitä selvästi. Avovettä on jäljellä noin neliömetri. Kasvistossa esiintyvät mm. rentukka ja mesiangervo. Ympärillä kasvaa harmaaleppää ja koivua. Maankäyttösuositus: Rajolan lähde on kuivunut ojituksen vuoksi, eikä se enää täytä metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön määritelmää. Kohteella on kuitenkin yhä merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Kohteen välitön ympäristö tulisi jättää rakentamatta. Se tulisi myös tulevaisuudessa huomioida entistä paremmin metsänhoidossa. 7. UHANALAISET, SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT JA EU:N LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVEIHIN SISÄLTYVÄT LAJIT Huittilan maastosta on tallennettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten eliölajien esiintymärekisteriin (HERTTA) vuonna 1987 tehty havainto äärimmäisen uhanalaisesta muurahaissinisiivestä (Maculinea arion). Kyseessä oli yksi naaras. Laji elää harjuilla ja hiekkakentillä, missä kasvaa toukan ravintokasvia ajuruohoa (Thymus serpyllum). Ajuruohoa ei havaittu Huittilan lähellä eikä muuallakaan kaava-alueella, eikä kaava-alueella ole muurahaissinisiivelle sopivia kuivia ja paahteisia habitaatteja ehkä rautatien vartta lukuun ottamatta. Myös aiemmassa havainnossa mainitaan lähimmän ajuruohokasvuston sijaitsevan kaava-alueen itäpuolella (yhtenäiskoordinaatit 6735:3384). Vaikuttaa siten todennäköiseltä, että kyseinen yksilö oli harhautunut varsinaisen elinpaikkansa ulkopuolelle. Riihimäen liitooravainventoinnissa (Honkala 2004) ei mainita kaava-alueelta liito-oravan reviirejä. Hausjärven puolelta ei sen sijaan ollut aiempia inventointitietoja liito-oravan esiintymisestä. Maastotöissä löydettiin yksi reviiri sekä Hausjärveltä että Riihimäeltä. Ne käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Uhanalaisia, silmälläpidettäviä, EU:n lintudirektiivin I liitteeseen sisältyviä ja harvinaisia lintuja koskevat havainnot käsitellään muun linnuston yhteydessä ja uhanalaisia sekä silmälläpidettäviä kasveja koskevat havainnot vastaavasti muun kasvilajiston kanssa. Kaavaalueella ei havaittu lepakoiden talvehtimispaikoiksi tai päiväpiiloiksi sopivia kohteita muutamia kolopuita lukuun ottamatta. Rakennuksia ei kuitenkaan tutkittu. 8. LIITO-ORAVAESIINTYMÄT Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittu eläinlaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Siten alla esitellyt liitooravareviirit tulee jättää rakentamatta eikä niillä saa tehdä muitakaan toimenpiteitä, jotka heikentävät liito-oravan elinmahdollisuuksia. Tällaisia ovat esim. metsänhakkuut. Liito-oravalle on tyypillistä, että kaikki sopivat elinympäristöt eivät ole jatkuvasti asuttuina. Tämän vuoksi myös tilapäisesti tyhjiä, mutta lajille sopivia metsiä, tulisi maankäytössä säästää. Mikäli näin ei tehdä, vähenee liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala, mikä voi jopa äärimmillään lopulta aiheuttaa lajin paikallisen häviämisen. Liito-oravien täytyy myös pystyä liikkumaan sopivalta elinympäristölaikuilta toiselle. Laji ei kuitenkaan mielellään ylitä avoimia alueita, koska saalistusriski kasvaa niillä huomattavasti. Tämän vuoksi maankäytössä on syytä jättää ainakin kaikilta asutuilta reviireiltä riittävä metsäyhteys muihin liito-oravalle sopiviin metsiköihin.

7 Metsäyhteyden täytyy olla vähintään 10 metrin korkuista metsää (Hanski 2006). Ehdotettu metsäyhteys on merkitty liitteeseen 5. Tässä työssä liito-oravan esiintymistä selvitettiin etsimällä kookkaiden haapojen ja kuusten tyviltä eläinten papanoita sekä virtsaamisjälkiä. Tämä on vakiintunut liito-oravan kartoitusmenetelmä. Reviiriksi rajattiin niiden puiden, joiden alta merkkejä löydettiin (nk. havaintopuu), väliset alueet, mikäli ne olivat liito-oravalle sopivaa varttunutta metsää. Liitooravan ei ole tutkimuksissa havaittu lisääntyvän alle 4 hehtaarin laajuisissa metsälaikuissa, joten reviirin säilyminen heikentymättömänä vaatii melko laajan alueen säästämistä. Tämän vuoksi reviiriksi on tässä työssä rajattu myös vähän havaintopuiden muodostaman alueen viereistä metsää, mikäli se on lajille sopivaa. Eläimet käyttävät varmasti koko niille sopivaa metsälaikkua, vaikka merkkejä niiden esiintymisestä ei kaikkialla tiettynä hetkenä olisikaan. Reviirien lisäksi raporttiin on Hausjärveltä merkitty myös kevätaikaan tehtävää liito-oravakartoitusta vaativat metsät, koska sieltä ei ole käytettävissä aiempaa inventointitietoa ja tämän selvityksen maastotyöt voitiin aloittaa vasta parhaan liito-oravakartoituskauden (kevät-alkukesä) päätyttyä. Erityisen tärkeää tämän kartoituksen tekeminen olisi nyt havaittujen reviirien välisellä alueella. Vahteristonmäeltä on tietoja liito-oravan esiintymisestä. Alueelta ei kuitenkaan ole merkitty esiintymiä Riihimäen liito-oravakartoitukseen (Honkala 2004), eikä sieltä nytkään havaittu merkkejä lajin esiintymisestä. 8.1 Ojanperän eteläpuoli Ojanperän talosta noin 500 m etelään peltojen miltei kokonaan ympäröimässä erittäin tiheässä, varttuneessa sekametsässä sijaitsee liito-oravan reviiri. Puustossa on useita kookkaita haapoja. Metsän itäpuolisko on hieman harvempaa, mutta sekin soveltuu liito-oravalle. Todennäköinen pesäpuu sijaitsee lähellä reviirin länsireunaa. Liito-oravan papanoita havaittiin useiden muidenkin haapojen tyvillä. Reviirin länsipuolella on ruokailualueeksi soveltuvaa lehtimetsää. Sen kautta on metsäyhteys varttuneeseen, tiheään kuusimetsään Holmansuon eteläpuolella. Myös tämä metsä vastaa liito-oravan vaatimuksia, mutta sieltä ei löydetty merkkejä lajin esiintymisestä. Varttunut metsä jatkuu kaava-alueen itäpuolelle Ojanperän talon kohdalla. 8.2 Kannisto Kanniston talon itäpuolella sijaitsee liito-oravareviiri. Metsä on varttunutta rehevää kuusimetsää. Metsässä on myös vähän koivua. Reviirin kulmissa kasvaa haapoja ja raitoja, ja keskiosan rehevässä lehtokorvessa myös muutamia harmaaleppiä ja pihlajia. Reviirin itäosassa puusto on erirakenteista ja erittäin tiheää. Etelässä ja lännessä nuoria kuusia on vähemmän. Pohjoisesta nuoret kuuset puuttuvat lähes kokonaan. Reviirin keskus sijaitsee aivan uimalammen kaakkoisreunalla, jossa kasvavien haapojen tyvillä oli runsaasti papanoita. Myös reviirin luoteisreunalla kasvavan haavan tyvellä oli runsaasti papanoita. Etelä- ja itäreunan haapojen tyvillä papanoita oli vähemmän. Reviiri rajautuu etelässä sähkölinjaan ja lännessä sekä pohjoisessa nuorempaan sekametsään. Reviirin koillispuolella on haaparyhmä, joka sopii liitooravien ruokailupuiksi. Myös länsipuolen sekametsä soveltuu ruokailualueeksi. Reviiriltä itään oleva metsäyhteys tulisi säilyttää ennallaan.

8 9. LINNUSTO Kaava-alueen linnustoa ei tässä työssä selvitetty yksityiskohtaisesti, sillä maastotyöt voitiin aloittaa linnustokartoituksen kannalta myöhään. Lisäksi Riihimäeltä on julkaistu arvokkaiden linnustoalueiden selvitys (Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys 1992-1993). Kaikki maastotöiden yhteydessä havaitut uhanalaisten, silmälläpidettävien, harvinaisten ja EU:n lintudirektiivin I liitteeseen sisältyvien lajien reviirit merkittiin kuitenkin muistiin. Kaavaalueen linnusto koostuu enimmäkseen yleisistä metsä- ja peltolinnuista. Vaarantuneen tiltaltin (Phylloscopus collybita) reviirejä havaittiin kolme. Ne sijaitsivat Holmansuon eteläpuolen varttuneessa kuusimetsässä, Silmäkenevan itäreunan puustoltaan varttuneella ruohoturvekankaalla ja Suopellonmäen pohjoisrinteen varttuneessa kuusimetsässä. EU:n lintudirektiivin I liitteeseen sisältyvä pyy (Bonasa bonasia) pesi Suopellonmäen eteläpuolella, sillä siellä tavattiin juuri pesästä lähtenyt maastopoikue. Rautatien länsipuolella havaittiin useita Etelä-Suomessa vähentyneitä peltolintuja. Metsolan ja rautatien välillä tavattiin varoitteleva pari keltavästäräkkejä (Motacilla flava) ja varoitteleva töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus). Metsolan länsipuolella pellonojan varrella varoitteli silmälläpidettävä pensastasku (Saxicola rubetra) ja Suopellonmäen maastossa kukkui silmälläpidettävä käki (Cuculus canorus). Merenlaidan talon viereisessä kuusimetsässä lauloi sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix). Huittilan länsipuolella metsäojan varrella varoitteli metsäviklo (Tringa ochropus). Havaituilla linnustoarvoilla ei ole suoraa vaikutusta maankäyttöön, sillä uhanalaisstatuksen omaavat lajitkaan eivät ole harvinaisia vaikkakin voimakkaasti taantuneita. 10. KASVISTO Kaava-alueen metsät ovat enimmäkseen varsin reheviä. Lehtomaista kangasta ja lehtoa esiintyy runsaasti, mutta kuivahkoja ja kuivia kankaita ei ole lainkaan. Metsät ovat miltei aina varsin tehokkaasti käytettyjä, ja varttunutta puustoa on melko niukasti. Rehevien metsien tavallisia kasvilajeja ovat esim. kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sinivuokko (Hepatica nobilis), nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja lillukka (Rubus saxatilis). Pensaista tavataan mm. taikinamarjaa (Ribes alpinum) ja lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum). Niittymäen itäpuolella puronvarrella kasvaa imikkää (Pulmonaria obscura) ja kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris). Viimeksi mainittua on myös alueen 1 länsireunalla ojan varrella. Käärmeenmäen jyrkällä etelärinteellä kasvaa useita lehmuksia (Tilia cordata). Kaava-alueella ei ole järviä tai lampia muutamia kaivettuja lampia ja Holmansuon umpeenkasvavaa lampea lukuun ottamatta. Vesikasvilajisto onkin siten niukkaa. Suokasvillisuutta esiintyy Holmasuon lisäksi myös Silmäkenevalla. Rautatien varrella kasvaa muutamia kuivien ruderaattialueiden harvinaisehkoja kasvilajeja, mm. ketomarunaa (Artemisia campestris), huhtahanhikkia (Potentilla intermedia), pölkkyruohoa (Arabis glabra) ja keltasauramoa (Anthemis tinctoria). Rajalantien pohjoispuolen hakkuulla havaittiin niukkana silmälläpidettävä huhtakurjenpolvi (Geranium bohemicum). Tämä esiintymä on kuitenkin lajille tyypillisesti tilapäinen, koska hakkuun aikana paljastuneelle kivennäismaalle siemenpankista riittävän lämpimissä oloissa kehittynyt esiintymä katoaa metsän kasvaessa uudelleen paikalle. Laji voi tämänkin jälkeen edelleen säilyä siemeninä ja itää jälleen suotuisissa olosuhteissa.

9 11. OSA-ALUEET Alue 1 1. Silmäkenevan lounaispuoli Hämeenlinnantien varrella on tuoreen kankaan hakkuita sekä nuoria metsiä. Niiden pääpuulaji on joko mänty tai kuusi. Aivan eteläkulmassa on hieman varttunuttakin metsää. Muutoin osa-alue on peltoa ja puutarhoja. 2. Silmäkeneva Vantaanjoen länsipuolella Suon eteläreunalla on vähän nuorta koivumetsää. Siitä pohjoiseen on puustoltaan varttunutta ruohoturvekangasta. Enimmäkseen Silmäkeneva on kuitenkin ojitettua ja selvästi kuivunutta isovarpurämettä. Lähellä Vantaanjokea on peltoa, ja mäellä kasvavaa nuorta metsää. Pellon ja joen välissä on tiheää, nuorta kuusimetsää. 3. Silmäkeneva Vantaanjoen itäpuolella Vantaanjoen töyräillä on rehevää niittyä Joen vesikasvillisuus koostuu lähinnä vain ulpukoista (Nuphar lutea) ja palpakoista (Sparganium sp.). Vähän kauempana rannasta on kosteaa suurruohoniittyä sekä rehevää, mutta ojituksen vuoksi kuivunutta korpea. Sen kasvistoon kuuluvat mm. lehtotähtimö (Stellaria nemoreum) ja lehtopalsami (Impatiens noli-tangere). Tästä itään on ensin minerotrofista rämettä, ja sen jälkeen isovarpurämettä. Kasvistoon kuuluvat mm. variksenmarja (Empetrum nigrum), isokarpalo (Vaccinium oxycoccos), pullosara (Carex rostrata) ja vaivaiskoivu (Betula nana). Ojat ovat kapeita ja melko umpeenkasvaneita, mutta ne ovat ehtineet selvästi kuivattaa suota. Pellon reunalla räme vaihtuu puustoltaan varttuneeksi, mutta harvaksi ruohoturvekankaaksi. Suon itäpuolella on varttunutta kuusimetsää. 4. Silmäkenevan itäpuolen pelto Pellon keskellä virtaa leveä oja. Sen varrella pesi pensastasku. Alue 2 1. Rautatien länsipuoli Osa-alueella on useita maatiloja peltoineen. Kaikkiaan ne kattavat noin 80 % pinta-alasta. Koivuahon talon länsi- ja pohjoispuolella kasvaa lehtomaista, melko varttunutta sekametsää ja kuusimetsää. Pyykinmäellä on hakkuu. 2. Suopellonmäen eteläpuoli Rautatien vieressä on nuorta sekametsää. Rajalantien eteläpuolen mäen alla kasvaa nuorta haavikkoa. Sen eteläpuolella on kangaskorpea ja kangasrämettä. Muuten Rajalantien eteläpuolen metsä on hakkuuta. Osa-alueen eteläpuolisko on peltoa.

10 3. Rajolan itäpuoli Alueella on muutamia pieniä peltoja sekä lehtomaista ja tuoretta kangasta. Rajolan itä- ja eteläpuolella virtaa ojaksi kaivettu puro. Metsän ikä vaihtelee varttuneista kuvioista hakkuuaukkoihin. Alueen itäreunalla on ojituksen muuttama lähde. 4. Suopellonmäki - Pyörämäki Alue on enimmäkseen tuoretta ja lehtomaista kangasta. Huittilan tilan länsi- ja pohjoispuolella on myös peltoa. Metsät ovat voimakkaassa käytössä, ja varttuneita kuvioita on vähän. Huittilasta länteen sijaitsee vesitaloudeltaan melko hyvin säilynyt lähde, joka on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Suopellonmäen etelärinteellä kasvaa lehmuksia. Kasvistossa on muutenkin useita lehtokasveja. Alueella pesivät metsäviklo ja pyy. Muuten linnusto on tavallista. 5. Niittymäki-kunnan raja Kunnan rajan eteläpuolella on runsaasti varttunutta metsää. Aivan alueen itärajalla sijaitsee melko hyvin luonnontilaisena säilynyt Holmansuo. Niittymäen itäpuolella virtaava puro on suurimmaksi osaksi kaivettu ojaksi. Sen varrella kasvaa rehevää lehtokasvillisuutta, mm. imikkää ja kotkansiipeä. Ojanperän eteläpuolella sijaitsevassa tiheässä, varttuneessa sekametsässä on liito-oravan reviiri. Pellot kattavat noin puolet alueesta. 6. Rautatien itäpuoli kunnan rajasta pohjoiseen Vahteristonmäen etelärinteellä on hakkuuta. Maasto on rinteellä kuivaa lehtoa. Pellot muodostavat runsaat puolet alueesta. Tyynelästä etelään sijaitsevat metsät ovat reheviä. Kunnanrajan lähellä sijaitsee liito-oravan reviiri. Sen keskellä on melko edustavana säilynyt lähteinen lehtokorpi. 12. PINTAVEDET Kaava-alueella ei ole järviä. Ainoa luonnontilainen lampi sijaitsee Holmasuolla. Sekin on alkanut kasvaa ojituksen vuoksi umpeen. Lammen vesi on suolammelle tyypillisesti tummaa ja humuspitoista eli dystrofista. Kaava-alueella sijaitsee useita keinotekoisia lammikoita. Näistä eräät voivat olla syntyneet siten, että luontaista lampea on kaivettu suuremmaksi tai oja tai puro on padottu. Keinotekoisia lammikoita on käytetty kasteluun ja karjanjuottoaltaina, ja ne sijaitsevat yleensä peltojen reunoilla. Kuuselan talon koillispuolella sijaitsee useita tällaisia vesialtaita, mutta niistä useimpien on annettu kasvaa umpeen. Altaiden vesi on tyypillisesti savisameaa. Kaikki purot on kaivettu ojiksi. Ainoastaan Niittymäen itäpuolella on säilynyt lyhyt pätkä luonnontilaista uomaa. Myös Rajolan kaakkoispuolella sijaitsevan puron uoma on vielä hieman luonnontilaisen kaltainen. Ojien vesi on varsinkin peltoalueilla savisameaa. Silmäkenevan ojien vesi on luonnollisesti turpeen ruskeaksi värjäämää. Suon ojat laskevat Vantaanjokeen, jonka vesi on rehevöitynyttä ja savista. Alueella on aiemmin sijainnut ilmeisesti runsaasti lähteitä. Ne on kuitenkin miltei poikkeuksetta ojitettu, mikä on kuivattanut lähteet. Ainoastaan Huittilan länsipuolella on säilynyt osittain luonnontilainen lähde, josta edelleen virtaa pohjavettä. Senkin viereen on kaivettu metsäoja. Myös Rajolan kaakkoispuolella on viereisen ojan osittain kuivattama lähde. Eräiden entisten, kuivattujen lähteiden kohdilla on edelleen havaittavissa ympäristöstä poikkeavaa pohjavesivaikutusta suosivaa kasvillisuutta.

11 Kaava-alueen eteläosasta vedet virtaavat lounaaseen laskeakseen Arolammen eteläpuolella Vantaanjokeen. Muualta vedet laskevat Vantaanjokeen Arolammen pohjoispuolella. Holmansuon vedet virtaavat ensin koilliseen Harjusuolle, josta ne kääntyvät Pitkämäen harjun pohjoispuolelle kohti Vantaanjokea. Maankäytössä on huomioitava Vantaanjoen uoman ja vedenlaadun säilyminen muuttumattomina. Nämä seikat tulee ottaa huomioon, mikäli joen yli esim. rakennetaan tie. KIRJALLISUUS Hanski, I. (2006). Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki, 35 s. Honkala, J. (2004). Riihimäen liito-oravainventointi 2004. Riihimäen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö. 12 s. + liitteet. Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) (2001). Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (1992-1993). Linnustoselvitys Riihimäen merkittävimmiltä linnustoalueilta. Luontotutkimus Enviro Oy (1991). Riihimäen luontokohteet kasvillisuuskartoitus vv 1990-1991. Riihimäen kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1/91. 63 s. + liitteet. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta A: 21.05.1992. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta A:02.04.1979. Pääkkönen, P. & Alanen, A. (2000). Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen monisteita 188. Suomen ympäristökeskus. 128 s. Riihimäen kaupungin ympäristölautakunta (2006). Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma hanke (LUMOS) 2004-2005. Hämeen ympäristökeskuksen inventointitiedot Riihimäen kohteista.

12 LIITE 1. Arvokkaat kohdetyypit Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt: 1) Lähteiden, purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3) Rehevät lehtolaikut 4) Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) Rotkot ja kurut 6) Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit: 1) Jalopuumetsiköt 2) Pähkinäpensaslehdot 3) Tervaleppäkorvet 4) Hiekkarannat 5) Merenrantaniityt 6) Hiekkadyynit 7) Katajakedot 8) Lehdesniityt 9) Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut tai puuryhmät Vesilain mukaiset suojeltavat pienvesityypit: 1) Enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat ja kluuvijärvet sekä muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha:n suuruiset lammet ja järvet 2) Luonnontilaiset lähteet 3) Muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva luonnontilainen uoma, jota ei katsota vesistöksi

13 LIITE 2. Alue 1 (rajattu punaisella)

14 LIITE 3. Alue 2 (rajattu punaisella)

15 LIITE 4. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot

16 LIITE 4.Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot

17 LIITE 4. Arvokkaat luontokohteet ja lajihavainnot

18 LIITE 5. Liito-oravareviirit

19 LIITE 6. Osa-alueet (alue 1)

20 LIITE 7. Osa-alueet (alue 2)

21 LIITE 8. Valuma-alueet (alue 1)

22 LIITE 9. Valuma-alueet (alue 2)