Kokkolan Topparinmäen luontoselvitys

Kokkolan Topparinmäen luontoselvitys Mattias Kanckos Maaliskuu 2008 Mattias Kanckos Skolbackavägen 70 GSM: 050-5939536 68830 Bäckby info@essnature.com Finland

Sisällysluettelo 1. Johdanto 2 2. Aineisto ja menetelmät 2 3. Kasvillisuus ja luontotyypit 3 4. Pesimälinnusto 12 5. Uhanalaiset lajit 13 5.1 Liito-orava (Pteromys volans) 13 5.2 Käenpiika (Jynx torquilla) 13 5.3 Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 13 5.4 Isolepinkäinen (Lanius excubitor) 13 5.5 Käki (Cuculus canorus) 14 5.6 Teeri (Tetrao tetrix) 14 6. EU:n direktiivilajit 14 6.1 Palokärki (Dryocopus martius) 14 7. Muu eläimistö 15 8. Ympäristöhäiriöt 15 9. Virkistyskäyttö 15 10. Maankäyttösuositukset 15 11. Lähteet 16 Liite 1. Topparinmäen kasvillisuuskuviot 17 Liite 2. Topparinmäen maankäyttösuositukset 18 Liite 3. Topparinmäen yleiskartta ja maanomistusrajat 19 1

1. Johdanto Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja hoito on yksi ympäristöpolitiikan tärkeimpiä tehtäviä. Sen merkitys on kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Luonnon arvojen huomioon ottaminen on monin tavoin tullut lainsäädännön kautta velvoitteeksi kaikille luonnonvarojen käyttäjille. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen, niin että siinä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä on otettava huomioon sen vaikutukset mm. kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä maisemakuvaan. Topparinmäen selvitysalueelle kaavaillaan uusia teollisuusalueita. Tämä selvitys antaa riittävät perustiedot Topparinmäen alueen luonnosta kaavan laatimisen pohjaksi. Topparinmäen selvitysalue sijaitsee Kokkolan kaupungin keskustan eteläpuolella, Jyväskyläntien ja Sokojantien välillä, Sältisbackatien eteläpuolella. Alue sijaitsee Indolan teollisuusalueen länsipuolella ja Sältisbackenin eteläpuolella. Selvitysalue on yhteensä yli 100 hehtaaria, jos mukaan lasketaan myös pellot ja asutusalueet. Selvitysalue on vielä suhteellisen laaja asumaton alue ja sisältää laajoja ja yhtenäisiä metsiä. Alueen metsät ovat monipuolisia, suurin osa on kuitenkin tuoretta kangasta. Suhteellisen suuri osa metsistä on varttunutta metsää, avohakkuita ja taimikkoa löytyy myös pieninä palstoina. Selvityksen on tehnyt biologi Mattias Kanckos essnaturesta Kokkolan kaupungin kaavoituspalveluiden toimeksiannosta. Ympäristösihteeri Juhani Hannila Kokkolan kaupungilta on auttanut karttojen sekä muiden perustietojen keräämisessä. 2. Aineisto ja menetelmät Kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli kuvata selvitysalueen kasvillisuuden yleispiirteet, kasvillisuustyyppien tai luontotyyppien alueellinen sijoittuminen ja kasvilajisto. Kasvillisuusja luontotyyppiselvitystä tehtiin heinäkuussa 2007. Kasvillisuusselvityksessä pyrittiin myös etsimään harvinaisia, uhanalaisia sekä suojeltuja lajeja ja luontotyyppejä. Linnustoselvitys tehtiin yhteensä kolmena aamuna lintujen parhaana lauluaikana aamulla kello 5-10 välisenä aikana kesäkuun alku- ja keskipuolella. Linnustoselvitys tehtiin 8.6, 12.6. ja 18.6. 2007. 8.6 linnustoselvitys ei suoritettu koko alueella, mutta 12.6 ja 18.6 selvitys käsitti koko aluetta. Kaikki laulavat linnut kirjattiin ylös ja niiden reviirit merkittiin kartoille. Selvitysalue on erittäin laaja yhtenäinen metsäalue joten linnustoselvitystä on suhteellisen vaikea suorittaa. Alueen runsaslukuisimpien lajien määrä on näin ollen vain suuntaa antavaa, mutta muiden lajien kohdalla selvitystä voidaan pitää luotettavana. Liito-oravaa kartoitettiin etsimällä lajin helposti tunnistettavia ulosteita puiden alta. Käytännössä ulosteita löytyy lähinnä vain suurien kuusien ja haapojen alta ja näitä tarkastettiin eniten. Suurin piirtein sopivilla alueilla etsittiin joka toisen kuusen alta liito-oravan ulosteita, joten selvitys on tältä osin varsin kattava ja luotettava. Arviointikohteen luonteesta johtuen muiden eliöryhmien erillisselvityksiä ei katsottu tässä hankkeessa olevan tarpeen tehdä, koska niihin ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia. Topparinmäen alue on huonosti tutkittu ja vanhempaa tietoaa alueen kasvillisuudesta ja linnustosta ei juurikaan löydy. Kantakaupungin luontoselvityksen (Kanckos 2003) maastovaiheessa käytiin osaa alueesta vilkaisemaassa ja tästä käynnistä löytyy joitakin tietoja etenkin alueen linnustosta. 2

3. Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuuden kuvaus on tehty kuviokohtaisesti ja erilaisia kuvioita on tässä raportissa 38. Kuvioiden sijainti käy ilmi liitteestä 1. Kuvio 1. Kuvio kostuu pellosta, joutomaasta sekä ympäröivästä metsästä. Kuvio on osittain entinen turkistarha-alue, joko on muutettu pelloksi. Kuviossa myös vanhempaa peltoa. Pellon keskellä on puusaari, jossa useita latoja. Pellon ympäröivästä metsästä kostuu varttuneesta kuusikosta. Alikasvosta harvennettu. Kenttäkerroksessa puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium uliginosum) ja metsäkorte (Equisetum sylvaticum). Kuvion eteläpuolella on joutomaa, joka kostuu vanhasta niitystä, perunamaasta sekä nuoresta sekametsästä. Sekametsässä kuusia ja lehtipuita. Kuviossa myös vanha rautiovaunu. Kuvio 2. Harvennettu, noin 25-vuotinen mäntytaimikko. Puukerroksessa myös koivuja sekä kuusia. Pensaskerros erittäin harvaa. Kenttäkerroksessa esiintyy puolukka, variksenmarja (Empetrum nigrum), mustikka sekä metsätähti (Trientalis europaea). Kuvio 3. Suhteellisen järeä noin 80-vuotias MT-tyyppinen männikkö, jossa myös paljon kuusia etenkin kuvion itäpuolella. Kuvion itärinnellä metsätyyppi paikoitellen lehtomaista kangasta (OMT). Kuvion pohjoispuoleinen metsä harvempi ja vielä mäntyvaltaisempi. Aliskasvillisuutena vähän kuusia, joka on paikoitellen raivattu ja jätetty metsään. Kuvion itäpuolella myös vähän lehtipuita, etenkin koivuja, mutta muuten erittäin vähän lehtipuita. Pensaskerros harva, paikoitellen kituvia kuusia. Kenttäkerroksen valtalajeina; mustikka, oravanmarja (Maianthemum bifolium), riidenlieku (Lycopodium annotinum), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) sekä seinäsammal (Pleurozium schreberi), metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) ja sulkasammal (Ptilium crista-castrensis). Paikoitellen myös puolukkaa. Kuviossa kaksi erittäin suurta ja kauniita siirtolohkaretta. Kuva 1. Topparinmäellä kuviossa 3 on järeää havumetsää sekä kaksi suurta siirtolohkaretta. 3

Kuvio 4. Ylispuustoinen, noin 20-vuotinen mäntytaimikko. Puukerroksessa myös vähän koivuja. Pensaskerroksessa suhteellisen runsaasti koivuja sekä yksittäisiä kuusia ja katajia. Metsä on harvennettu ja lehtivesakkoa on kaadettu maalle. Harvennuksesta huolimatta metsä on erittäin tiheää. Kenttäkerroksessa mm. puolukka, mustikka, oravanmarja, kanerva (Calluna vulgaris) sekä kevätpiippo (Luzula pilosa). Kuviossa muutama pystyyn kuolleita mäntykeloja, jotka on säästetty haakkuilta. Metsä on luultavasti kulotettu hakkuun jälkeen ja metsä on uudistettu luontaisesti siemenpuilla. Kuvio 5. Istutettu, erittäin voimaakkasti harvennettu noin 40-50-vuotinen kasvatusmännikkö. Kuvioissa erittäin paljon tuulen kaatamia puita, harvennusjätteitä ja pieniä keloja. Puhdas männikkö, puukerroksessa vain vähän koivuja. Pensaskerros olematon, paikoitellen vähän kuusia, koivuja ja pihlajia (Sorbus aucuparia). Kenttäkerroksessa mustikkaa, puolukkaa, vanamoa (Linnaea borealis), kevätpiippoa ja variksenmarjaa. Kuva 2. Kuvio 5 on harva, nuori kasvatusmännikkö, jossa erittäin paljon myrskytuhoja. Kuvio 6. Avohakkuualue jossa pari siemenpuuta ja 3-4 vuotiasta mäntytaimia. Lehtivesakkoa (koivu, pihlaja ja paju) runsaasti erityisesti haakkualueen eteläosissa. Avohakkuulle tyypillinen kasvillisuus, vadelmaa (Rubus idaeus), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium) ja metsälauhaa (Dechampsia flexuosa). Myös alkuperäistä kasvillisuutta jäljellä maanmuokkauksesta huolimatta, mm. oravanmarja ja puolukka. Hakkuualueen eteläosissa on säästetty enemmän koivuja ja siellä on myös muutamia koivupökkelöitä. Kuvion eteläpuolisen hakkuaalueen matalimmassa kohdassa on istutettu kuusia. Metsä on siellä osittain soistunut ja metsäkorte esiintyy runsaasti. Hakkuualueella myös runsaasti erilaisia heiniä (Calamagrostis sp.). 4

Kuvio 7. Varttunut, monivuotinen ja -kerroksinen, noin 50-70 vuotta vanha soistunut kuusikko. Puukerroksessa myös mäntyja ja koivuja sekä ainakin yksi suurehko haapa. Pensaskerros olematon. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukka, mustikka, oravanmarja sekä runsaasti pallosara (Carex globularis). Metsä on paikoitellen rehevämpää ja ketunleipä (Oxalis acetosella), suomuurain (Rubus chamaemorus), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja metsäalvejuuri esiintyy yleisinä. Runsaasti myös rahkasammaleita (Sphagnum sp.). Metsätyyppi on lähinnä mustikkaturvekangasta I (Mtkg I). Metsässä on merkintönaruja joten kuvio hakataan luultavasti lähitulevaisuudessa. Kuvio 8. Vanha pelto, jossa puut kasvavat lähinnä ojia pitkin. Puusto lehtivaltainen (koivu), paikoitellen myös yksittäisiä kuusia ja mäntyjä. Puut (lähinnä haavat) ovat myös leviämässä itse pellolle. Erittäin vaihteleva kasvillisuus, sekä metsä- että peltokasvit esiintyvät kuvioissa. Kuviossa mm. kangasmaitikka (Melampyrum pratense), maitohorsma, metsäkorte, metsälauha, mesiangervo (Filipendula ulmaria), luhtavuohennokka (Scutelleria galericulata), luhtamatara (Galium uliginosum), nurmitädyke (Veronica chamaedrys) siankärsämö (Achillea millefolium), ojakärsämö (Achillea ptarmica), mesimarja (Rubus arcticus), huopaohdake (Cirsium helenioides), metsätähti, aitovirna (Vicia sepium) ja heinätähtimö (Stellaria graminea). Ojissa kasvaa terttualppia (Lysimachia thyrsiflora), vehkaa (Calla palustris), kurjenjalkaa (Potentilla palustris) ja suo-orvokkia (Viola palustris). Kuvion pohjoispuolella erittäin runsas heinäkasvillisuus etenkin korpikastikka (Calamagrostis purpurea). Kuvio 9. Uusi pienialainen avohakkuu, jossa äskettäin tehty maanmuokkaus (mätästys) ja istutus (kuusi) Vähän kuusia ja mäntyjä on säästetty kahden erittäin ison siirtolohkareen ympäristössä, muuten ei säästöpuita. Avohakkuille tyypillinen kasvillisuus; vadelma, maitohorsma, metsälauha, korpikastikka sekä lehtivesakkoa. Myös alkuperäistä kasvillisuutta jäljellä; puolukka, mustikka, metsäalvejuuri, suomuurain ja kevätpiippo. Kuvio 10. Vanha niitty ja asuinpaikka, joka ympäröi monivuotinen ja monikerroksinen varttunut noin 80-vuotias kuusikko. Erittäin monipuolinen puusto, paljon lehtipuita ja metsä luonnontilainen. Useita järeitä haapoja, jossa myös useita koloja ja lisäksi mäntyjä sekä järeitä koivuja. Niityllä mm. kangasmaitikka, metsämaitikka, hiirenvirna (Vicia cracca), mesiangervo, oravanmarja, nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), nurmitädyke, ojakärsämö, siankärsämö, kissankello (Campanula rotundifolia), karhunputki (Angelica sylvestris) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). Metsän kenttäkerrroksessa kasvaa metsätähti, kevätpiippo, mustikka, oravanmarja, riidenlieku. Metsätyyppi tuoretta kangasta (MT). Liitooravan pesäpaikka kuviossa. Kuviossa vanhojen rakennuksien jäänteitä (mm. kaivo ja kivijalka). Kuviossa myös kaksi suurta siirtolohkaretta. Kuvio 11. Noin 20-vuotinen mäntytaimikko. Miltei ainoastaan mäntyjä puukerroksessa, paikoitellen vähän kuusia ja koivuja. Aika äskettäin harvennettu ja harvennusjätteitä jäätetty metsään. Kuvio on paikoin soistunut ja siellä on erittäin paljon koivuja puukerroksessa, paikoitellen metsä on jopa koivuvaltainen. Pensaskerroksessa vähän lehtivesakkoa. Kenttäkerroksessa puolukka, mustikka ja metsälauha valtalajeina, soistuneilla alueilla myös karhunsammal ja metsäkorte. Kuviossa suuri siirtolohkare. Metsä erittäin vaikeakulkuinen koska harvennusjäätteitä on jätetty metsään. 5

Kuvio 12. Mustikkaturvekangas (Mtkg II), jossa puusto monivuotinen ja monikerroksinen. Kuusi valtapuuna mutta myös erittäin runsaasti koivuja, vanhimmat puut ovat noin 50 vuotta. Kuusi esiintyy myös alikasvoksena. Pensaskerroksessa myös lehtivesakkoa. Metsä on paikoin erittäin tiheää ja vaikeakulkuista. Kenttäkerroksen valtalajeina metsäkorte, mustikka, puolukka, karhunsammal (Polytrichum sp.), rahkasammal sekä paikoin suomuurain ja suopursu (Ledum palustre). Kuva 3. Mustikkaturvekankaalla kasvava monivuotinen sekametsä (kuvio 12). Kuvio 13. Erittäin harva ja monivuotinen taimikko, paikoin ei taimia ollenkaan. Koivuvaltainen, mutta myös mäntyjä runsaasti. Vanhimmat mäntytaimet ovat noin 15- vuotiaita mutta paikoin on myös vanhempia mäntyjä ylispuustona. Koivut noin 3-4 metrin korkuisia. Kuviossa myös yksittäisiä kuusia. Metsätalousmielessä uudistaminen on miltei epäonnistunut ja taimikko on erittäin huonosti hoidettu. Lisäksi metsässä on runsaasti hirvituhoja. Pensaskerroksessa esiintyy kaikki tavallisemmat puulajit sekä vähän katajia. Paikoin koivuja on kaadettu ja harvennusjäätteet jätetty metsään. Kenttäkerroksessa puolukka, metsälauha, kevätpiippo, maitohorsma, variksenmarja. Metsä paikoin soistunut ja kenttäkerroksessa variksenmarja, suomuurain, juolukka (Vaccinium uliginosum), suopursu ja tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Kuvio 14. Kaksi eri palstaa. Äskettäin hakattu, ylispuustoinen (5 siemenpuuta) ja pienimuotoinen hakkuu-alue jossa 1-2 vuotiaita mäntytaimia. Metsämaata muokautettu. Kenttäkerroksessa metsälauha, maitohorsma, kangasmaitikka, kevätpiippo, puolukka, mustikka. Paikoin maa on myös soistunut ja siellä kasvaa mm. suopursu sekä virmajuuri (Valeriana sambucifolia) Kuvio 15. Vanha peltolohko, jossa nykyisin nuorta lehtimetsää sekä kuusia alikasvona. Vaihteleva puusto, runsaasti erilaisia lehtipuita; koivu, harmaaleppä sekä haapa. Kuviossa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeitä puumuotoisia raitoja (Salix caprea). Pensaskerroksessa kasvaa myös punaherukkaa (Ribes spicatum). Kenttäkerros erittäin rehevää ja valtalajeina kasvaa maitohorsma, mesiangervo, vadelma, oravanmarja, ketunleipä, metsätähti ja metsäimarre. Lehtimetsän itäpuolella lähellä omakotitaloa on 6

monivuotinen sekametsä. Metsässä kuusi on valtalajina ja vanhimmat puut ovat 60-70 vuotta. Kuviossa myös useita haapoja. Metsätyyppi tuoretta kangasta (MT). Liito-orava esiintyy. Kuvio 16. Varttunut lehtivaltainen sekametsä. Koivu valtapuuna mutta paikoitellen erittäin paljon haapoja ja haapa on jopa paikoitellen valtapuuna. Lisäksi kuusia, pihlajia ja harmaaleppiä puukerroksessa. Pensaskerroksessa kaikkien lehtipuulajien lisäksi myös punaherukkaa. Kenttäkerros on rehevää ja valtalajeina on metsätähti, mesimarja, luhtamatara, metsäalvejuuri, vadelma, mesiangervo, ojakärsämö, ketunleipä, oravanmarja, suo-orvokki. Kuvio ojitettu. Liito-orava esiintyy. Kuvio 17. Ojitettu varttunut sekametsä, noin 70-80 vuotinen, jossa mänty valtapuulajina. Puukerroksessa myös runsaasti koivuja ja kuusia. Pensaskerroksessa runsaasti kuusia, pajuja sekä pihlajia. Metsätyyppi mustikkaturvekangas (Mtkg II). Kenttäkerroksessa valtalajeina; mustikka, oravanmarja, metsäalvejuuri, puolukka, metsäkorte ja paikoin vähän suopursua. Kuvio 18. Erittäin tiheä, harventamatom mäntytaimikko noin 25-30 vuotinen. Metsätyyppi tuoretta kangasta (MT). Paikoin taimikko on muuttunut koivuvaltaiseksi. Puukerroksessa myös yksittäisiä kuusia. Pensaskerroksessa katajia, koivuja ja kuusia. Kenttäkerroksessa mustikka, oravanmarja ja puolukka. Kuvio paikoin erittäin kivinen, mutta ei suurempaa siirtolohkaretta. Metsä paikoin soistunut ja metsäkorte esiintyy laikuttain. Kuvio 19. Varttunut, noin 80-vuotinen männikkö, jossa myös runsaasti kuusia puukerroksessa. Kuusia sekä vähän lehtipuita myös alikasvoksena. Pensaskerroksessa vähän kuusia sekä vähän katajia ja pihlajia. Metsätyyppi tuoretta kangasta (MT). Kenttäkerroksessa esiintyy mustikka, puolukka, oravanmarja, metsätähti, kevätpiippo ja metsäimarre. Kuvio 20. Pieniä, vaihtelevia ja monimuotoisia peltoja ja niitä ympäröivä sekametsä. Pellot ovat vielä käytössä ja kuviossa on kauniita kiviaitoja. Peltojen ympäröivä metsä on lähinnä varttunut, tuore kangas (MT). Paikoin metsä kostuu noin 70-80-vuotisesta männiköstä, paikoitellen metsä on lähinnä lehtomaista kangasta (OMT), jossa kuusi valtapuuna, Puukerroksessa on runsaasti lehtipuita sekä koivuja että vähän haapoja. Kuviossa myös muutamia vanhoja ja järeitä haapoja. Kenttäkerroksessa kasvaa oravanmarja, metsäalvejuuri, ketunleipä, kevätpiippo ja mustikka. Liito-oravalle erittäin sopiva kuvio, mutta jälkeä ei löytynyt. Kuvio 21. Ratomossen on ojitettu räme, jossa paikoin on melkein läpäisemätön viidakko, etenkin suuren siirtolohkareen itäpuolella. Siirtolohkareen länsipuolella metsä on harvempi, mutta myös tällä metsä on koivuvaltainen. Puusto on monivuotinen ja kerroksinen ja vielä luonnontilainen. Kuviossa myös runsaasti puita pensaskerroksessa. Kuviossa on myös mäntyjä, jotka ovat lähteneet hyvään kasvuun ojituksen jälkeen. Kenttäkerroksessa on puolukka, mustikka, suopursu, suomuurain, variksenmarja, metsäalvejuuri, kurjenjalka, juolukka sekä karhunsammal. Ratomossenia luokiteltiin ennen ojitusta Kokkolan arvokkaisiin luontokohteisiin (Hongell & Storbacka 1989). Kohteen luonnontila on kuitenkin niin voimaakkasti muutettu että sen luontoarvot ovat nykyisin erittäin vähäisiä. Kuvio 22. Ylispuustoinen hakkuu-alue. Maata ei muokautettu, joten alkuperäistä kasvillisuutta säilynyt hyvin. Mäntytaimikko noin 1-5 vuotias. Metsätyyppi on kuivahkoa kangasta (VT) ja kenttäkerroksessa kasvaa puolukka, variksenmarja, mustikka, maitohorsma ja metsälauha. Paikoin myös runsaasti lehtivesakkoa. Soistuneilla paikoilla myös suokasvillisuutta; juolukka ja suopursu. 7

Kuva 4. Ylispuustoinen nuori taimikko (kuvio 22). Kuvio 23. Pienimuotoisia entisiä peltolohkoja, jossa runsaasti niittykasvillisuutta. Puita lähinnä vain entisten peltojen reunalla. Kenttäkerroksen valtalajeina; mesiangervo, nurmitädyke, metsäkorte, niittyleinikki (Ranunculus acris), nurmipuntarpää, siankärsämö, hiirenvirna, kangasmaitikka, koiranputki (Anthriscus sylvestris), nokkonen (Urtica dioica) ja heinätähtimö sekä runsaasti heinäkasvillisuutta. Pensaskasvillisuutta on myös pikku hiljaa leviäämässä pellolle Aivan kuvion pohjoisreunalla on suuri kolohaapa, joka on säästetty kuin kuvio 22 on hakattu. Kuvio 24. Pienialainen, vain osittain ojitettu vähäpuustoinen suo. Suo on vielä suhteellisen lähellä luonnontilaa, mutta koivut ovat leviäämässa suolle. Muuten vain yksi mänty suolla. Vallitsevana kasvillisuutena kenttäkerroksessa on karpalo (Vaccinium oxycoccus), pullosara (Carex rostrata), suomuurain, korpikastikka ja tupasvilla. Suon reunalla kasvaa myös kangasmaitikka ja metsäkorte. Vähäpuustoiset suot luetaan metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, mutta koska kohde on ojitettu reunaosiltaan se ei täyttäne metsälain kriiterejä. Kuva 5. Lähellä luonnontilaa oleva vähäpuustoinen suo (kuvio 24) 8

Kuvio 25. Harvennettu männyn, koivun ja kuusen sekametsä. Vanhimmat puut noin 60- vuotiaita. Paikoin metsä on tiheämpi ja siellä on enemmän kuusia. Pensaskerros harvaa, muutama kituvia kuusia sekä pihlajia. Harvennusjätettä on jätetty metsään. Kenttäkerroksen valtalajeina on mustikka, oravanmarja, puolukka, kevätpiippo, kangasmaitikka ja metsätähti. Kuvio 26. Mäntyvaltainen noin 60-70 vuotinen sekametsä, jossa paljon kuusia sekä myös paikoin runsaasti koivuja puukerroksessa. Puusto monivuotinen ja monikerroksinen. Pensaskerros harva, mutta paikoin vähän lehtikuusia (Larix sibilatrix). Metsätyyppi on tuoretta kangasta (MT). Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka mutta myös kangasmaitikka ja puolukka kasvaa yleisesti. Paikoin metsä osittain soistunut ja siellä esiintyy juolukka, metsäkorte sekä suomuurain yleisesti. Kuvio 27. Noin 35-vuotinen, äskettäin harvennettu kasvatusmännikkö, jossa myös vähän kuusia ja yksittäisiä koivuja puukerroksessa. Harvennusjäätteet jätetty metsään. Metsätyyppi on lähinnä tuoretta kangasta (MT), paikoin kuivahkoa kangasta sekä Pilkabergenin kallioilla myös karukkokangasta.. Pensaskerros on harvaa, vähän lehtipuita, kuusia sekä katajia esiintyy paikoin. Kenttäkerroksen valtalajeina; mustikka, puolukka, metsätähti, kevätpiippo sekä oravanmarja. Kuvio paikoin soistunut ja soistuneilla paikoilla kasvaa juolukkaa ja suopursua. Kallioilla kasvaa erityisesti jäkäliä, palleroporonjäkälä (Cladina stellaris), valkoporonjäkälä (Cladina arbuscula), harmaaporonjäkälä (Cladina rangiferina) sekä islanninjäkälä (Cetraria islandica). Kuva 6. Pilkabergenin kallioalueella kasvaa nuorta kasvatusmännikköä (kuvio 27). Kuvio 28. Varttunut, äskettäin harvennettu mäntytaimikko noin 18 vuotta vanhaa. Harvennusjäätteet jätetty metsään. Sekä puukerroksessa että pensaskerroksessa vähän kuusia, erityisesti länsipuolisessa kuviossa. Itäpuolisessa kuviossa melkein puhdas männikkö. Pensaskerroksessa myös vähän lehtipuita ja katajia. Metsätyyppi kuivahkoa kangasta (VT). Kenttäkerroksen valtalajeina; puolukka, variksenmarja, oravanmarja, metsäimarre, mustikka, sekä vähän metsälauha ja maitohorsma. Kuvion itäpuolella, suon reunalla on säästetty kapea 9

kaistale korpimetsä, jossa keski-ikäisiä (noin 50 vuotta) kuusia. Korven kenttäkerroksessa on runsaasti metsäkortetta. Kuvio 29. Ojitettu isovarpuräme (IR), joka on osittain jo muuttunut puolukkaturvekankaaksi (Ptkg II). Etenkin suon reunoilla, mäntyvaltainen puusto on lähtenyt hyvään kasvuun. Puusto harvaa, noin 60- vuotinen ja paikoin voimaakkasti harvennettu. Suon keskiosa on luonnontilaisempi, puukerroksessa kituvia mäntyjä, noin 5-6 korkuisia. Kenttäkerroksessa vielä alkuperäistä suokasvillisuutta; suomuurain, juolukka, suopursu, variksenmarja, kanerva sekä vaivaiskoivu (Betula nana). Kuvio 30. Äskettäin harvennettu nuori kasvatusmännikö. Kuvion pohjoispuolella puusto noin 25-30 vuotta vanha, eteläpuolella noin 40 vuotta. Puusto erittäin mäntyvaltainen, vain yksittäisiä kuusia. Metsä voimakkaasti harvennettu. Pensaskerros harva, yksittäisiä katajia ja kuusia esiintyy harvakseltaan. Metsätyyppi tuoretta kangasta (MT) ja kenttäkerroksessa kasvaa mustikka, puolukka, oravanmarja ja metsätähti. Kuvio 31. Vanha peltolohko, joka on istutettu kuusilla. Puusto noin 25-vuotinen, paikoin erittäin tiheää vaikka puusto on osittain harvennettukin. Puukerrokseessa myös vähän koivuja. Kenttäkerroksessa ei juuri kasvillisuutta ollenkaan kuten usein on tiheissä kuusitaimikoissa. Kuvio 32. Erittäin vaihteleva kuvio. Kuvion itäpuolella on soistunut alue, metsätyyppi on lähinnä rämettä. Räme ojitettu ja erittäin voimakkaasti harvennettu. Puukerros on harva ja mäntyvaltainen, mutta koivu esiintyy paikoin. Pensaskerros myös harva mutta nuoria mäntyjä esiintyy harvakseltaan. Kenttäkerroksen valtalajeina; puolukka, variksenmarja sekä suokasvillisuutta ja avohakkuille typpillisiä kasveja. Kuvion länsipuolella on pieni alue, jossa kasvaa varttunut noin 15 vuotta vanha mäntytaimikko. Myös tämä taimikko harvennettu. Sokojantien läheisyydessä on vanhempi puusto, noin 60-70 vuotta vanha melkein puhdas männikkö. Myös tämä metsä on voimakkasti käsitelty ja harvennettu. Metsässä paljon ajouria. Paljon tuulen kaatamia puita sekä hakkuujäättettä maassa. Paikoin kuvio on soistunut ja metsäkorte, suopursu ja suomuurain esiintyy yleiseisti. Kenttäkerroksen valtalajeina on metsäalvejuuri, mustikka, puolukka, oravanmarja, metsätähti sekä kevätpiippo. Kuvio 33. Varttunut noin 15-20 vuotinen mäntytaimikko, jossa myös vähän kuusia puukerroksessa. Äskettäin harvennettu ja harvennusjäätteitä jätetty metsään. Metsätyyppi on lähinnä kuivahkoa kangasta (VT). Pensaskerros harva, mutta paikoin vähän lehtivesakkoa. Kenttäkerroksessa kasvaa variksenmarja, puolukka ja metsätähti. Kuvio 34. Voimakkaasti harvennettu, ojitettu mäntyvaltainen sekametsä. Puukerroksessa runsaasti kuusia ja koivuja. Metsätyyppi puolukkaturvekangasta (Ptkg). Vanhimmat puut ovat noin 60-vuotiaita. Pensaskerroksessa kasvaa harvakseltaan kituvia kuusia. Kenttäkerroksessa kasvaa vielä vähän suokasvillisuutta; metsäkorte ja suomuurain. Kenttäkerroksessa esiintyy myös mustikka, puolukka, kevätpiippo, maitohorsma ja vanamo. Puusto on kasvanut hyvin ojituksen jälkeen. Kuviossa myös suuri siirtolohkare. Kuvio 35. Varttunut, noin 70-vuotinen männikkö. Puukerroksessa myös vähän lehtipuita sekä kuusia alikasvoksena. Pensaskerroksessa pajua ja lehtivesakkoa, paikoin aika tiheääkin. Kenttäkerroksessa runsaasti mustikkaa, sekä puolukka ja variksenmarja. Kuvio paikoin soistunut ja siellä kasvaa hilla, metsäkorte ja juolukka. 10

Kuvio 36. Pienialainen, ojittamaton räme. Suotyyppi lähinnä isovarpurämettä (IR). Puukerroksessa kituvia mäntyjä, kuitenkin 7-8 metrin korkuisia. Puukerroksessa vähän koivuja ja myös pensaskerroksessa muutama koivu. Kenttäkerroksessa kasvaa suomuurain, suopursu, mustikka sekä variksenmarja. Kuva 7. Pieni ojittamaton isvarpuräme (kuvio 36). Kuvio 37. Tuore kangas (MT), jossa kasvaa noin 60-70 vuotinen kuusikko. Paikoin metsätyyppi lähinnä lehtomaista kangasta (OMT). Puukerroksessa myös useita järeitä haapoja, yksittäisiä mäntyjä sekä vähän koivuja. Pensaskerroksessa runsaasti pihlajia sekä kituvia kuusia. Kenttäkerroksessa kasvaa metsäimarre, oravanmarja, metsätähti, puolukka, mustikka sekä riidenlieku. Erittäin sopiva elinympäristö liito-oravalle, mutta jälkeä ei löytynyt. Puron varrella puusto on mäntyvaltaisempi ja runsaasti lehtipuita etenkin koivuja. Kuvio on luultavasti osittain vanhaa peltoa tai niittyä. Kenttäkerros erittäin rehevää, mm. vadelma, ketunleipä, metsätähti sekä mesiangervo. Kuvio 38. Noin 6-7 vuotinen taimikko. Mäntyvaltainen mutta melkein yhtä paljon kuusia. Lisäksi taimikossa 3-4 metrin korkuinen lehtivesakko. Metsätyyppi kuivahkoa kangasta (VT). Kenttäkerroksen valtalajeina; puolukka, kevätpiippo, mustikka, kangasmaitikka, metsälauha, maitohorsma sekä variksenmarja. Kuviossa myös kallio. 11

4. Pesimälinnusto Topparinmäen selvitysalueelta tavattiin kesällä 2007 yhteensä 22 eri lintulajia ja kaiken kaikkiaan 101 paria (taulukko 1). Topparinmäen pesimälinnusto on siten selvityksen mukaan aika niukkaa verattuna Kokkolassa muihin vastaavalla tavalla selvitettyihin alueisiin, esimerkiksi Lahdenperä (Kanckos 2007) ja Tullinperä (Kanckos 2006). Tämä johtunee siitä että Topparinmäen selvitysalue kostuu miltei ainostaan havumetsistä ja peltoa tai lehtoa ei selvitysalueella ole juuri lainkaan. Pesimälinnusto kuvaa aika hyvin tyyppillistä metsälajistoa Suomessa. Runsaslukuisimmat lajit, pajulintu ja peippo, ovat myös Suomen runsaslukuisimmat lajit. Alueella ei ole juuri ollenkaan kolopuita, joten aluella tavattuja kolopesijöitä kuten talitiainen, kuusitiainen, ja kirjosieppo pesii lähinnä pihapöntöissä. Tästä hyvänä poikkeuksena on kuvio 10, missä on useita järeitä haapoja koloineen. Tässä kuviossa pesii ainakin talitiainen ja kuusitianen, liito-oravan lisäksi. Alueen varttuneissa havumetsissä pesii hippiäinen, vihervarpunen, punarinta sekä tiltaltti. Puutarhan läheisyydessä on isohko rastaskolonia, lähinnä punakylkirastas, räkättirastas ja mustarastas. Laulurastas sen sijaan on puhdas metsälaji ja selvitysalueella se pesii nuoressa kasvatusmännikkössä keskellä aluetta kuviossa 27. Nuoren metsän lajeja ovat esimerkiksi metsäkirvinen, rautiainen ja keltasirkku, jotka pesivät avohakkuiden reunoilla. Teeren pesiminen näin lähellä kantakaupunkia oli aika yllättävä havainto (katso kohta 5.6). Taivaanvuohi tavattiin kaikki laskentakertojen aikana melkein samalla paikalla, joten pesintää voidaan pitää aika varmana vaikkei itse pesää löytynyt. Kuvio 8, matala ja vetinen entinen pelto ojineen, pitäisi myös sopia taivaanvuohelle. Alue ei ole linnustoltaan kovin merkittävää monimuotoisuuden kannalta eikä harvinaisia tai uhanalaisia lajeja tiltaltin lisäksi pesii alueella. Taulukko 1. Topparbackan pesimälinnusto Laji Parimäärä Peippo Fringilla coelebs 23 Pajulintu Phylloscopus trochilus 20 Punarinta Erithacus rubecula 8 Keltasirkku Emberiza citrinella 6 Vihervarpunen Carduelis spinus 5 Metsäkirvinen Anthus trivialis 5 Punakylkirastas Turdus iliacus 4 Rautiainen Prunella modularis 4 Lehtokerttu Sylvia borin 3 Hernekerttu Sylvia curruca 3 Tiltaltti Phylloscopus collybita 3 Hippiäinen Regulus regulus 3 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 3 Räkättirastas Turdus pilaris 2 Kuusitiainen Parus ater 2 Talitiainen Parus major 1 Harmaasieppo Muscicapa striata 1 Mustarastas Turdus merula 1 Viherpeippo Carduelis chloris 1 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 Laulurastas Turdus philomelos 1 Teeri Tetrao tetrix 1 Yhteensä 101 12

5. Uhanalaiset lajit 5.1 Liito-orava (Pteromys volans) VU Liito-orava on maamme uudessa uhanalaisluettelossa luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja se kuluu myös EU:n luontodirektiivilajeihin. Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukimmin suojeltujen lajien listalle. Sen kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat automaattisesti lain nojalla rauhoitettuja. Liito-orava esiintyy Topparinmäen selvitysalueella ainakin kahdessa paikassa. Kuviossa 10 on lisäksi varma liito-oravan pesäpaikka, siellä on kaksi isohkoa kolohaapaa (Koordinaatit: 3311813-7084619 ja 3311860-7084600), joiden alla oli runsaasti liito-oravan papanoita. Liito-oravan papanoita löytyy myös kuvioista 15 ja 16. Kuviossa 16 on ripustettu useita linnunpönttöjä, joista ainakin yksi on liito-oravalle sopiva. Pöntön alla oli myös vähän liito-oravan papanoita, joten sekin saattaa olla pesäpaikka. Pöntön koordinaatit: 3311879-7084897. Sekä kuvio 10 että kuviot 15 ja 16 ovat erittäin sopivia elinympäristöjä liito-oravalle. Kuvioissa on runsaasti lehtipuita, kuten haapoja ja koivuja sekä myös paikoitellen raitoja ja pihlajia. Niiden lisäksi kuvioissa on järeitä kuusia ja luonnonkoloja, jotka sopivat pesimispaikoiksi. Kuviot ovat sitten ensi-luokkaisia liitooravametsiä. 5.2 Käenpiika (Jynx torquilla) VU Käenpiika on vähentynyt voimakkaasti viime aikoina ja on siksi uhanalaisluokittelussa mukana vaarantuneena lajina (VU). Käenpiika havaittiin kerran (8.6) alueella, hakkuualueella kuviossa 6. Käenpiika lauloi ahkerasti koivupökkelön läheisyydessä. Koivukannossa olikin sopiva kolo pesimäpaikaksi, joten pesintäyritys on ollut mahdollinen. Lintua ei havaitu sen jälkeen joten havainto ei tulkittu siten että käenpiika olisi pesinyt alueella. Käenpiika taitaa olla suhteellisen harvinainen Kokkolassa, sitä ei ole tavattu muiden luontoselvityksien yhteydessä Kokkolassa. Käenpiika saattaa kuitenkin myös pesiä pihapöntöissä. 5.3 Tiltaltti (Phylloscopus collybita) VU Tiltalttikin on vähentynyt voimakkaasti viime aikoina ja on luokitettu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Tiltaltti esiintyy kuitenkin Kokkolassa sekä muualla maassamme vielä runsaslukuisena. Topparinmäen selvitysalueella havaittiin kesällä 2007 yhteensä 3 laulavaa tiltalttia. Yksi pari pesii kuviossa 4 ja toinen kuviossa 3. Kolmas pari pesii kuviossa 10, joka myös suositellaan säästettäväksi liito-oravan esiintyminen takia. Siten ainakin yksi sopiva kuvio jää myös tiltaltille. Tiltaltti havaittiin alueella myös vuonna 2003 (Kanckos 2003). 5.4 Isolepinkäinen (Lanius excubitor) NT Isolepinkäinen on suhteellisen harvinainen pesimälintu Suomessa ja myös Kokkolassa. Laji vihtyy parhaiten hakku-alueiden ja peltojen reunamailla. Isolepinkäinen havaittiin Topparinmäellä kerran (18.6 2007) selvityksen aikana. Isolepinkäinen kävi saalistamassa myyriä kuvion 8 reunalla. Alueella on isolepinkäiselle sopivia elinympäristöjä, mutta koska lintu havaittiin vain kerran alueella se ei pesinee selvitysalueella. 13

5.5 Käki (Cuculus canorus) NT Käki on myös taantunut merkittävästi viime vuosina, joten se luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Käki on pesäloinen, joka munii toisten lintujen pesään. Lajia on siten melkein mahdoton laskea ja etenkin näissä luontoselvityksissä se on vaikeasti tulkittava laji. Käki tavattiin useasti selvityksen aikana sekä selvitysalueen sisäpuolella että sen eteläpuolella. Koska laji siis voi pesiä useissa paikoissa samaan aikaan, käen pesintä on hyvinkin mahdollinen Topparinmäellä. Käki on tyyppillinen metsälaji, joka ei havaita keskellä kaupunkia. Käelle on kuitenkin myös sopivia elinympäristöjä selvitysalueen eteläpuolella joten se selviää myös jatkossa vaikka koko selvitysaluetta kaavoitettaisiin. 5.6 Teeri (Tetrao tetrix) NT Vaikkakin teeri kuuluu Suomessa metsästettäviin lajeihin se on myös luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi koska se on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Aivan viime vuosina laji on ainakin Pohjanmaan rannikkoseudulla lisääntynyt jonkin verran. Verrattuna meidän toiseen suureen metsäkanalintuumme, metsoon, teeri ei ole kovin vaatelias elinympäristöön suhteen. Se pesii usein hakku-alueella ja on muutenkin nuoren metsän laji. Teeri pesii havaintojen mukaan Topparinmäellä vuonna 2007. Ainakin kolme poikasta havaittiin ja lisäksi kuului teerien soidinta yhtenä aamuna. Teeri pesii kuviossa 11 tai 13. Kuviot sopivat erinomaisesti teerille, siellä on nuori erittäin harva mäntytaimikko. Havainto on kuitenkin siinä mielessä aika yllättävä että teeri pesiikin näin lähellä kantakaupunkia. 6. EU:n direktiivilajit Eu:n lintudirektiivin eli luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin yleisenä tavoitteena on luonnonvaraisten lintulajien suojelu, hoitaminen ja sääntely. Lintudirektiivin tärkeimmät suojeluvelvoitteet liittyvät sen liitteen I mukaisiin erityistä suojelua edellyttäviin lintulajeihin. Näistä lajeista Topparinmäellä tavataan säännöllisesti tämän selvityksen mukaan vain palokärki. Lisäksi on alueella havaittu pyy vuonna 2003 (Kanckos 2003), mutta se ei havaittu tämän selvityksen aikana. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) kuuluu direktiivilajeihin ja saattaa esiintyä tutkimusalueella. Pohjanlepakkoa tavataan jokseenkin yleisenä Kokkolassa (Hannila, J. suull. tied.). Lajien esiintymispaikkojen inventointi vaatisi erillisselvityksen. Mitään erityisen tärkeitä lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei varmuudella ole Topparinmäellä. 6.1 Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki on avainlaji Suomen metsissä ja kuuluu myös EU:n direktiivilajiin. Palokärki havaittin Topparinmäellä useastikin kesän 2007 aikana, mutta mitään pesintään liityvää havaintoa ei tehty. 14

7. Muu eläimistö Luontoselvityksen yhteydessä havaittiin Topparinmäen alueella ainakin hirveä (Alces alces). Kuviossa 27 havaittiin lehmä kahdella nuorella vasalla sekä yksinäinen nuori hirvi (ylivuotinen vasa?) hakkuu-alueella (kuvio 6). Metsässä näkyy hirven jälkeä suhteellisen paljon joten hirvi on alueella yleinen kuten muualla Kokkolan kaupungin tuntumassa. Lisäksi havaittiin alueella kettu (Vulpes vulpes) joka oli ottanut päivälevon kalliolla kuvio 27. Myös metsäjäniksiä (Lepus timidus) sekä oravia (Sciurus vulgaris) havaittiin selvityksen yhteydessä. Selvitysalueelta löytyi myös kuollut siili (Erinaceus europaeus), joten siilikin esiintynee alueella. Selvitysalueella esiintyy tavallinen suomalainen nisäkäslajisto. 8. Ympäristöhäiriöt Selvitysalueella ei esiinny mainittavia ympäristöhäiriötä ollenkaan. Roskaantuminen on myös erittäin vähäistä verrattuna muihin viime vuosina Kokkolassa selvitettyihin alueisiin, kuten Lahdenperä (Kanckos 2007) ja Tulliperä (2006). Myös alueella ennen ollut turkistarha-alue on kunnostettu niin mallikkaasti ettei maastossa näy siitä jälkeäkään. 9. Virkistyskäyttö Selvitysalueella virkistyskäyttö on erittäin vähäistä vaikkakin kohde sijaitsee sopivalla etäisyydellä kaupungista. Metsässä ei ole merkittyjä reittejä eikä valmiita latuja. Metsässä on jonkin verran pieniä polkuja. Alueen tärkein virkistyskäyttömuoto näyttää olevan marjastus. Metsissä oli vuonna 2007 erittäin paljon mustikkaa ja lisäksi kuvio 29 esiintyy yllättävän paljon hillaa. Alue ei myöskään kuuluu Kokkolan tärkeisiin opetuskohteisiin (Styrman 2000). 10. Maankäyttösuositukset Luontoselvityksestä saatujen tietojen perusteella suositellaan että kuviot 10, 15, 16 säästetään kokonaisuudessaan liito-oravan takia. Näistä kuvioista kaupunki omistaa kuviot 15 ja 16, kun taas ehkä alueen tärkein kuvio liito-oravalle ja luonnon monimuotoisuudelle, kuvio 10, on yksityisomistuksessa. Luonnonsuojelulaki kuitenkin edellyttää että liito-oravan pesimäpaikka otetaan huomioon myös metsänkäsittelyssä. Lisäksi suositellaan että puustoisia käytäviä säästettäisiin alueen pohjoisosissa niin että liito-orava on mahdollisuus liikkua alueesta toiseen. Tämä suositus koskee kuviot (17-20, 26, 35-37). Valitettavasti kaupunki omistaa vain murto-osan näistä alueista, joten on syytä tiedottaa liito-oravan esiintymisestä myös yksityisille maanomistajille. Tälle alueelle ei saisi kaavoittaa teollisuushalleja, koska silloin puita jää pystyyn liian vähän liito-oravaa ajatelleen. Alueelle voitaisiin kuitenkin rakentaa useitakin omakotitaloja tätä suositusta noudattaen. Käytävät olisi oltava noin 20-30 metriä leveitä ja kostua varttuneista puista (mieluiten kuusista). Yksi käytävä pitäisi mennä länteen ja toinen pohjoiseen. Itse Topparinmäki on maisemallisesti kaunis, näkyvä ja merkittävä kohde. Mäki on suhteellisen jyrkkä ja kohoaa ympäristöstään melkein 20 metriä. Tästä syystä suositellaan että mäen korkeimmalle kohdalle sekä sen itärinteelle ei kaavoittaisi teollisuutta vaan säästettäisiin ainakin jonkinlaista puustoa maisemakuvaa ajatelleen. Tämä suositus koskee kuviot 1-3. Myös kuvion 3 suuria siirtolohkareita olisi syytä ottaa huomioon kaavoituksessa. Alueen muihin osiin ei anneta rajoituksia maankäytössä. Maankäyttösuositukset käyvät myös ilmi liitteestä 2. 15

11. Lähteet Kanckos, M. 2003. Kokkolan kantakaupungin arvokkaat luontokohteet. Kokkolan kaupunki, Ympäristöosasto. Kanckos, M. 2006. Tulliperän luontoselvitys 2005. essnature. Kanckos, M. 2006. Kuusimäen luontoselvitys 2005. essnature. Kanckos, M. 2007. Lahdenperän luontoselvitys 2006. essnature. Kuusipalo, J. 1996. Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä OY. 145 s. Laine, J. & Vasander, H. 2005. Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus OY. 110 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (red.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Hongell, H. & Storbacka, R. 1989: Kokkolan ekologiset maisema- ja suojelukohteet. Kokkolan kaupunki, kaavoitusosasto ja ympäristönsuojelutoimisto. 45 s. Heikkilä, T., Tikkanen, H., & Hannila, J. 1994. Kokkolan kantakaupungin yleiskaava. Maisemaekologinen selvitys. Kokkolan kaupunki, Ympäristöosasto 71s. Styrman, M. 2000. Skolornas och daghemmens fältundervisning- och utflyktsområden i Karleby. Karleby stads miljöbyrå och Karleby naturskola 2000. 20s. 16

Liite 1. Topparinmäen kasvillisuuskuviot 17

Liite 2. Topparinmäen maankäyttösuositukset 18

Liite 3. Topparinmäen yleiskartta ja maanomistusrajat 19