SANTAVUORI MESKAISVUORI

Transkriptio

1 SANTAVUORI MESKAISVUORI Tuulivoimapuiston luontoselvitys Etelä-Pohjanmaan Voima Oy 2008

2 SANTAVUORI-MESKAISVUORI Tuulivoimapuiston luontoselvitys 1. Yleistä Etelä-Pohjanmaan Voima Oy on suunnitellut Ilmajoen kunnan ja Kurikan kaupungin rajalle tuulivoimapuistoa. Santavuoren ja Meskaisvuoren lähiympäristöön on tarkoitus sijoittaa kaksitoista tuulivoimalaa. Voimaloiden alustavat sijoituspaikat on merkitty karttaan 1. Jotta voimalat voitaisiin alueelle rakentaa, edellyttää se mm. yleiskaavan laatimista tälle alueelle. Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää esiintyykö voimaloiden alustavilla sijoituspaikoilla sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava voimaloiden mahdollisen rakentamisen ja kaavoituksen yhteydessä. Selvitystyön tarkkuudeksi määriteltiin yleiskaavan vaatima taso so. viranomaisvaatimusten ja lainsäädännön edellyttämät inventoinnit. Kukin voimalaitos vaatii rakentamisen yhteydessä n. 50*80 metriä suuruisen alan (Tomi Mäkipelto, suull.ilmoitus), ja tämä luontoinventointi koskee vain näitä voimaloiden alustavia sijoituspaikkoja lähiympäristöineen. Työn tilaajana oli Etelä-Pohjanmaan Voima Oy/Tomi Mäkipelto. Luontoselvityksen teki kesäkuussa 2008 FM Hannu Tuomisto. Inventointien perusteella kootusta raportista tuli ilmetä esiintyykö voimaloiden sijoituspaikoilla 1) luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä 2) metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä 3) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita 4) uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja 5) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja 6) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 7) tai muita huomioitavia luontoarvoja

3 Kartta

4 2. Alueen pinnanmuodot ja kasvillisuus Ilmajoen kaupungin ja Kurikan kunnan rajalla oleva Santavuoren-Meskaisvuoren alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa mäkimaastoa. Paikan korkeimman huipun, Santavuoren, korkeus on 146 metriä merenpinnasta. Santavuori erottuu Kyrönjoen varsien viljelylakeuksilta selvänä maamerkkinä, sillä vuoren suhteellinenkin korkeus on lähes 80 metriä. Myös Meskaisvuoren korkein huippu on yli 140 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuorten kallioperä koostuu granodioriitista ja vuorten rinteillä on paikoin hyvinkin rikkonaisia murroslinjoja ja lohkarekenttiä. Santavuoren, Pikku- Santavuoren ja Meskaisvuoren rinteillä on myös useita eri korkeuksilla olevia muinaisrantoja Kuva. Santavuoren eteläreunan muinaisrantaa. Kallioalueilla maaperä on hyvin ohutta, ja näillä alueilla metsät ovat niukkalajisia kuivia kankaita ja karukkokankaita. Näillä paikoilla kenttäkerroksen valtalajeina ovat kanerva (Calluna vulgaris), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi). Pohjakerroksessa poronjäkälät (Cladonia) muodostavat paikoin laajoja kasvustoja. Santavuoren lakialueella kasvavat Etelä-Pohjanmaalla harvinaiset kalliohatikka (Spergula morisonii) ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). (Talvitie, J & Heikkilä, R. 1988: Ilmajoen kunnan luontoselvitys. Ilmajoen kunta. s. 58.).

5 Kuva. Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) Tutkimusalueen rehevimmät kasvupaikat ovat Poikarämäkän ja Karjalankydön peltoalueiden reunoilla. Siellä metsätyyppinä on kuusivaltainen tuore kangasmetsä. Näiden metsien kenttäkerroksen valtalajeina ovat mustikka (Vaccinium myrtillus), oravanmarja (Maianthemum bifolium), metsätähti (Trientalis europaea) ja käenkaali (Oxalis acetosella). Reheviä kasvupaikkoja on myös vuorten lakialueiden painanteissa. Esimerkiksi Santavuoren karun lakialueen eteläpuolella kasvaa runsaasti melko vaateliasta sananjalkaa (Pteridium aquilinum). Erityisesti vuorten lakialueiden metsät ovat varsin luonnontilaisia, mutta paikoin on myös laajoja avohakkuualueita ja nuoria taimikoita. Suokasvillisuutta alueella on pienialaisina rämeinä ja korpina. Erityisesti muutamien korpien kasvillisuus on monilajista; mm. tervaleppä (Alnus glutinosa), raate (Menyanthes trifoliata) ja harajuuri (Corallorhiza trifida) kuuluvat niiden lajistoon. Rämeistä suurin osa on ojitettuja. Alueen keskellä olevien Karjalankydön ja Poikarämäkän pellot ja niityt ovat kasvillisuudeltaan tyypillistä rehevien niittyjen ja pientareiden lajistoa.

6 Kuva. Karjalankytö. 3. Eläimistö Tutkimusalueen eläimistöä havainnoin muun inventointityön ohessa. Alueen linnusto on tyypillistä kangasmetsien lajistoa; peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis) ovat runsaita. Karujen kankaiden pesimälajistoon kuuluvat mm. kulorastas (Turdus viscivorus) ja palokärki (Dryocopus martius). Lehtokerttu (Sylvia borin) ja mustarastas (Turdus merula) pesivät rehevissä pellonreunusmetsissä. Hakkuualueiden lajistoa ovat mm. pensastasku (Saxicola rubetra) ja niittykirvinen (Anthus pratensis). Metsäkanalinnuista alueella pesivät teeri (Tetrao tetrix), pyy (Bonasa bonasia) ja metso (Tetrao urogallus). Karjalankydön peltoalueelta laskevan puromaisen ojan varrelta löytyi liito-oravan (Pteromys volans) elinpiiri. Hirviä (Alces alces) alueella on runsaasti.

7 Santavuoren ja Meskaisvuoren ympäristössä pesii ja elää useita kansallisen uhanalaisluokituksemme (Rassi ym. 2000), luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) tai lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja. Uhanalaisluokitus (Rassi ym. 2000) tiltaltti (Phylloscopus collybita); vaarantunut teeri (Tetrao tetrix); silmälläpidettävä metso (Tetrao urogallus); silmälläpidettävä käki (Cuculus canorus); silmälläpidettävä liito-orava (Pteromys volans); vaarantunut Luontodirektivi 92/43/ETY liite IV (a) liito-orava (Pteromys volans) Lintudirektiivi 79/409/ETY liite I teeri (Tetrao tetrix) metso (Tetrao urogallus) pyy (Bonasa bonasia) palokärki (Dryocopus martius) helmipöllö (Aegolius funereus) Tuulivoimaloiden melko pienialaisilta rakennuspaikoilta ei kuitenkaan löytynyt em. uhanalaisten lajien pesäpaikkoja. Kuva. Metson ulosteita Meskaisvuorella.

8 Luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen I mukaisista lajeista alueella esiintyy liito-orava (Pteromys volans). Liito-orava määritellään myös omassa kansallisessa lainsäädännössämme ja uhanalaisluokituksessamme uhanalaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2000); vaarantunut (VU). Nyt löytyneelle lajin elinpiirille ei ole tulossa tämän rakennushankkeen myötä muutoksia. Alueella esiintyvät liito-oravat on kuitenkin huomioitava mahdollista yleiskaavaa laadittaessa. Luonnonsuojelulain (ls-laki /1096) 49.1 :n mukaan em. luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä. Heikentämisellä tarkoitetaan mm. metsänhakkuita, tielinjan raivauksia, maa-ainesten ottamista ja muuta tien rakentamiseen liittyvää toimintaa. Lisätietoja ja ohjeita asiassa antaa Länsi-Suomen ympäristökeskus. Kuva. Liito-oravan ulostepapanoita.

9 4. Tutkimustulokset Tuulivoimaloiden alustavat sijoituspaikat on merkitty karttaan 1. Voimala 1 (KKJ , ) Santavuoren huipun kaakkoispuolella olevaa karua kalliomännikköä ja karukkokangasta. Puusto pääosin nuorta mäntyä, mutta paikoin myös vuotta vanhoja ylispuumäntyjä. Kenttäkerroksen valtalajeina kanerva ja puolukka. Paikalla ei merkittäviä luonoarvoja. Kohteen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin Santavuoren eteläpuolinen muinaisranta. Kuva. Rakennuspaikka 1.

10 Kuva. Rakennuspaikka 1.

11 Voimala 2 (KKJ , ) Karu kalliokumpareikko, jonka valtapuustona vuotta vanhoja mäntyjä. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat puolukka, mustikka ja metsälauha. Paikalla ei merkittäviä luontoarvoja. Kuva. Rakennuspaikka 2.

12 Kuva. Rakennuspaikka 2. Rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä, sen eteläpuolella, on melko luonnontilainen korpipainanne. Korpea halkoo vanha oja, ja paikan kasvillisuuteen kuuluvat mm. paatsama (Rhamnus frangula), tervaleppä (Alnus glutinosa), raate (Menyanthes trifoliata), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), luhtavilla (Eriophorum angustifolium), mesimarja (Rubus arcticus) ja pallosara (Carex globularis), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) ja harajuuri (Corallorhiza trifida). Pohjakerroksen lajeina ovat mm. korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii), vaalearahkasammal (S. centrale) ja haprarahkasammal (S. riparium) Korpi on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (Talvitie, J & Heikkilä, R. 1988: Ilmajoen kunnan luontoselvitys. Ilmajoen kunta. s. 58.). Korpi on myös metsälain 10 :n suojaama kohde.

13 Kuva. Tervaleppä. Kuva. Raate, metsäkorte ja maariankämmekkä.

14 Voimala 3 (KKJ , ) Avohakkuualueena oleva kalliokumpareikko. Kenttäkerroksen valtalajiena kanerva, puolukka ja sianpuolukka. Paikalla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohteen lounais- ja länsipuolella on kuitenkin Pikku- Santavuoren luonnontilainen lakialue, joka on pääosin metsälain 10 :n suojaamaa aluetta. Lisäksi Pikku-Santavuoren muinaisranta on kohteen läheisyydessä. Kuva. Rakennuspaikka 3.

15 Kuva. Rakennuspaikan 3 kaakkoisrinne. Voimala 4 (KKJ , ) Avohakkuualueen ja nuorten männiköiden rajaama paikka. Ei merkittäviä luontoarvoja. Kuva. Rakennuspaikka 4.

16 Kuva. Rakennuspaikka 4. Voimala 5 (KKJ , ) Karjalankydön peltoalueen reunassa oleva tuore avohakkuualue. Paikalle on pystytetty uusi telemasto, jonka harukset ulottuvat myös suunnitellulle rakennuspaikalle. Ei merkittäviä luontoarvoja.

17 Kuva. Rakennuspaikka 5. Kuva. Rakennuspaikka 5 rajautuu peltoon.

18 Voimala 6 (KKJ , ) Kumpareista tuoretta kangasmetsää, jonka puusto on pääosin vuotta vanhaa kuusikkoa. Sekapuuna hieskoivua ja pihlajaa. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat mustikka, vanamo, oravanmarja ja metsätähti. Lievää korpisuutta. Paikan linnustoon kuuluvat mm. pyy ja pohjantikka. Vrt. lintudirektiivi. Kuva. Rakennuspaikka 6.

19 Kuva. Rakennuspaikka 6. Voimala 7 (KKJ , ) Karu kalliokumpareikko, joka on nuorta mäntytaimikkoa ja lisäksi paikalla muutamia siemenpuiksi jätettyjä ylispuumäntyjä. Ei merkittäviä luontoarvoja. Kuva. Rakennuspaikka 7.

20 Kuva. Rakennuspaikan 7 kaakkoispuolella on laaja avonainen mäntytaimikko. Voimala 8 (KKJ , ) Harvapuustoinen kalliokumpare. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat mustikka, metsälauha, kultapiisku, kangasmaitikka ja puolukka. Ei merkittäviä luontoarvoja.

21 Kuva. Rakennuspaikka 8. Kuva. Rakennuspaikka 8.

22 Voimala 9 (KKJ , ) Luonnontilaisen kaltainen karu kallioselänne, jonka kenttäkerroksen valtalajeina ovat kanerva ja puolukka. Osin metsälain 10 :n suojaama. Kuva Rakennuspaikka 9. Kuva. Rakennuspaikka 9.

23 Voimala 10 (KKJ , ) Karu avokalliokumpareikko, jonka puusto pääosin nuorta männikköä. Muutamia ylispuumäntyjä. Paikan luoteispuolella melko luonnontilainen korpi/rämepainanne. Suon lajistoon kuuluvat mm. tupasvilla (Eriophorum vaginatum), metsäkorte, maariankämmekkä, lakka (Rubus chamaemorus) ja suopursu (Ledum palustre). Harvinaistunut suokeltaperhonen (Colias palaeno) kuuluu suon lajistoon. Kalliokumpareikolla ei ole merkittäviä luontoarvoja, mutta suo on metsälain 10 :n suojaama. Kuva. Rakennuspaikka 10.

24 Kuva. Rakennuspaikka 10. Kuva. Suokeltaperhonen (Colias palaeno) suopursulla.

25 Voimala 11 (KKJ , ) Louhikkoinen kallionlakimännikkö, joka on osin luonnontilainen. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat puolukka, sianpuolukka ja kanerva. Ylispuumäntyjä. Luonnontilainen osa metsälain 10 :n suojaama. Kuva. Rakennuspaikka 11.

26 Kuva. Rakennuspaikka 11. Lakialueen kaakkoispuolella oleva harvennus.

27 Voimala 12 (KKJ , ) Luonnontilaisen kaltaista kallionlakimännikköä. Osin metsälain 10 :n suojaamaa. Kuva. Rakennuspaikka 12.

28 4. Muuta Suunnitellun tuulivoimapuiston alueella on Seinänaapurien retkeilyreitistön polkuja ja taukopaikkoja.

29