Vihdin kunta. Mäyräojanlaakson Rajakallion luontoselvitys (Nummelan eteläosien osayleiskaava 1B - luontoselvityksen kohteen 7 uudelleenarviointi)

Transkriptio

1 Vihdin kunta Mäyräojanlaakson Rajakallion luontoselvitys (Nummelan eteläosien osayleiskaava 1B - luontoselvityksen kohteen 7 uudelleenarviointi) Luontotieto Keiron Oy

2 Kohteen 7 uudelleenarviointi 1 (14) Sisällys 1 Johdanto Tutkimusmenetelmät Elinympäristöjen ja liito-oravaesiintymien kartoitus Linnuston kartoitus Kohde 7 ennen hakkuita Kohteen tila hakkuiden jälkeen Elinympäristöt Liito-orava Linnusto Yhteenveto luontoselvityksen tuloksista Johtopäätös Lähteet Liite 1: Nummelan Mäyränojanlaakson havaitut lintulajit, lintureviirit ja arvio reviirimääristä. Kansikuva: Näkymä Rajakalliolta luoteeseen kohti entistä liito-oravaesiintymää 7.3. Esiintymän eteläisin kolohaapa lähihaapoineen on jätetty pystyyn (kuvassa vasemmalla). Kuva Tuomas Seimola.

3 Kohteen 7 uudelleenarviointi 2 (14) 1 Johdanto Nummelan eteläpuolella sijaitsevalta alueelta laadittiin vuonna 2007 osayleiskaavan luontoselvitys (Seimola & Vuorinen 2007). Toimeksiantajana oli Vihdin kunta ja selvityksen tekijänä oli Luontotieto Keiron Oy. Selvityksen kohde 7 todettiin olevan maakunnallisesti arvokas (arvoluokka 4). Suurin osa kohteesta avohakattiin kuitenkin seuraavana talvena. Kohteen arvon ja merkityksen arvioimiseksi uudelleen Vihdin kunta teetti tämän selvityksen. Selvityksen ovat laatineet Vihdin kunnan toimeksiannosta luontokartoittaja (eat) Esko Vuorinen /Silvestris luontoselvitys oy ja lintuasiantuntija Tuomas Seimola /Luontotieto Keiron Oy. 2 Tutkimusmenetelmät 2.1 Elinympäristöjen ja liito-oravaesiintymien kartoitus Maastotyössä sovellettiin samoja menetelmiä ja periaatteita kuin varsinaisessa selvityksessä vuonna Elinympäristöjen kartoitus tehtiin ja samalla kartoitettiin alueen liito-oravatilanne. Työn aikana kohde 7 käveltiin läpi. Alueen eri osien nykytila tarkastettiin. Avohakkuun rajat määritettiin käyttämällä GPS-paikanninta. Hakkuualueen länsiosan rajaus, joka ulottuu kohteen 7 ulkopuolelle, määriteltiin vain silmämääräisesti. Maastossa haettiin liito-oravan jätöksiä suurten haapojen ja kuusten juurilta. Jätösten sijainnit ja havaitut kolopuut merkittiin kartalle ja niistä otettiin GPS-paikantimella koordinaatit. Liito-oravan esiintymien rajat perustuvat aiempaan selvitykseen täydennettynä uudella maastosta kerätyllä tiedolla. Myös liito-oravalle kelvollisten viheryhteyksien nykytila tarkastettiin maastossa. 2.2 Linnuston kartoitus Tutkimusmenetelmänä käytettiin kolmen käyntikerran reviirikartoitusmenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988) harvalukuisten lajien löytämiseksi kohteelta 7. Kartoituskäynnit suoritettiin huhtikuun lopun ja heinäkuun alun välisenä aikana. Kartoituskäyntien väli oli normaalia pidempi, sillä käyntitiheys optimoitiin kaikkien aluetta mahdollisesti asuttavien lajien löytämiseksi. Harvalukuisiksi luokiteltiin EU:n lintudirektiivin I liitteessä (EU-D1) ja uhanalaisuusluokituksessa (UHEX) mainitut lintulajit. Alueelta pyrittiin löytämään kaikki siellä esiintyvät EU-D1 ja UHEX lintulajit ja niiden elinpaikat sekä selvittämään reviirien määrä. Huomiota kiinnitettiin erityisesti elinympäristönsä suhteen vaateliaampiin metsälajeihin (töyhtötiainen, hömötiainen, peukaloinen, sirittäjä, puukiipijä ja kulorastas). Harvalukuiset ja elinympäristönsä suhteen vaateliaammat lajit (ilmentäjälajit) on esitetty kartalla 3. Selvitettävältä alueelta pyrittiin laskennoissa myös löytämään kaikki muut alueella esiintyvät lintulajit ja muodostamaan mahdollisimman tarkka kuva koko alueen lajistosta. Yleisiä lajeja ei laskettu tarkkaan vuonna 2007

4 Kohteen 7 uudelleenarviointi 3 (14) eikä 2009 tehdyssä selvityksessä, joten suora vertailu kohteen 7 lintujen parimäärien muutoksista ei ole mahdollista. 3 Kohde 7 ennen hakkuita Kohde 7 oli ennen hakkuuta melko laaja (24,7 ha) metsä- ja suoalue. Metsä oli pääosin edustavaa varttunutta metsää. Merkittävimmät luonnonarvot olivat: - edustava vanha metsä: isoja haapoja ja kolopuita runsaasti, kostea pienilmasto, lahopuuta kohtalaisen paljon, Mäyränlaaksoa reunustavassa osassa rehevää lehtoa, kolopesijöitä runsaasti - harvinaista lintu-, kasvi-, sieni- ja jäkälälajistoa: tiltaltti, pyy, puukiipijä, tähtitalvikki, sarjatalvikki, metsälehmus, riukukääpä, samettikesijäkälä; metsä oli myös osa huuhkajan elinpiiriä - liito-oravaesiintymiä: vahva kanta. viisi erillistä esiintymäaluetta - edustava linnusto: runsas pyykanta, 5 tiltalttireviiriä, palokärki, vaateliaammilla metsälajeilla useita reviireitä (töyhtötiainen, hömötiainen, sirittäjä peukaloinen). Vanhan metsän suosijoista puukiipijä esiintyi erityisen runsaana ja myös kulorastas tavattiin. Alueella esiintyi runsaasti kolopesijöitä mm. uuttukyyhky, kirjosieppoja ja tiaisia. - pinta-alaltaan riittävän laaja, jotta vanhan metsän lajisto pystyy säilymään - useita metsälakikohteita, vesilakikohde Kohteessa oli viisi erillistä liito-oravaesiintymää. Näissä kaikissa oli runsaasti kolohaapoja. Vuoden 2007 kartoituksessa löytyi tuoretta liito-oravanpapanaa myös paikoitellen näiden alueiden välisiltä metsänosista merkkinä siitä, että eläimet käyttivät metsää laajemminkin liikkumiseen ja ruokailuun. Kohde 7 luokiteltiin arvoluokkaan 4 (maakunnallisesti arvokas) ja suositeltiin alueen rauhoittamista suojelualueeksi. Perusteluna oli, että rauhoituksen kautta metsän laatu vanhan metsän alueena yhä kasvaisi ja paranisi. Erityisen hyvä vaikutus suojelulla olisi liito-oravalle, alueella tavattavalle monipuoliselle vanhempaa metsää suosivalle lintulajistolle sekä suurelle joukolle lahopuusta ja kosteasta pienilmastosta riippuvaisia eliöitä.

5 Kohteen 7 uudelleenarviointi 4 (14) 4 Kohteen tila hakkuiden jälkeen 4.1 Elinympäristöt Tehty hakkuu on tyypillinen nykyaikainen uudistushakkuu eli avohakkuu, jonka jäljiltä alkuperäisestä metsäluonnosta on jäljellä vain rippeet (kansikuva). Kartta 1. Kohde 7 ja hakkuualue. Kohteen alkuperäinen rajaus on merkitty punaisella rasterilla ja hakkuu mustalla vinoviivoituksella. Hakkuualueen rajaus kohteen 7 ulkopuolella lännessä on viitteellinen, sitä ei tarkistettu maastossa. Kartan mittakaava on 1:5000. Pohjakartta: Maanmittauslaitos, lupa nro 890/MML/08.

6 Kohteen 7 uudelleenarviointi 5 (14) 4.2 Liito-orava Laajuudeltaan hakkuu on yli 15 hehtaaria ulottuen lännessä hieman kohteen 7 rajauksen ulkopuolelle. Hakkuun jäljiltä kohteesta 7 on jäljellä 12,1 hehtaaria eli vajaa puolet alkuperäisestä alasta (kartta 1). Hakkuu kohdistui kohteen parhaimpaan metsäosaan. Alkuperäistä vankkapuustoista sekametsää on oikeastaan jäljellä vain idässä peltolaaksoon laskeutuvalla rinteellä. Muut säästetyt alueet ovat kalliomännikköä (7.8, 7.9) sekä pohjoisosan kaksi suonotkelmaa (7.6, 7.7), joissa puusto on nuorempaa kuin hakatulla alueella kasvanut puusto. Alueella sijainneiden viiden liito-oravaesiintymän pinta-alat ovat hakkuun myötä pienentyneet prosenttia (taulukko 1, kartta 2). Taulukko 1. Liito-oravaesiintymien pinta-alan muutos hakkuussa. Kohdenumerot ovat vuoden 2007 selvityksen mukaiset (Seimola & Vuorinen 2007). Kohde pinta-ala 2007 (ha) pinta-ala 2009 (ha) pinta-alan vähennys (%) 7.1 0,453 0, % 7.2 0,863 0, % 7.3 1, % 7.4 0,544 0, % 7.5 0,596 0, % yhteensä 3,680 0, % Liito-oravan käyttämistä kolopuista on hävinnyt suurin osa (kartta 2). Kohteella 7 havaittiin vuonna 2007 kaksikymmentä kolohaapaa, joista vuonna 2009 on jäljellä kuusi puuta. Muut on joko kaadettu tai ne ovat jääneet säästöpuina niin keskelle aukkoa, että ne eivät ole enää liito-oravan saavutettavissa. Yksi puu kohteella 7.2 on jätetty hakkuussa pystyyn mutta on kaatunut sen jälkeen. Kahdestakymmenestä kolohaavasta yhdellätoista havaittiin vuonna 2007 liitooravan papanoita. Papanat kolohaapojen tyvellä ovat merkki siitä, että eläin käyttää puita lisääntymis- tai levähdyspaikkoina. Näistä silloin asutuista kolohaavoista on nyt jäljellä vain kaksi. Jäljellä olevista puista toinen sijaitsee kohteella 7.3 ja toinen kohteella 7.5. Kummaltakaan ei löytynyt papanoita vuonna Kohteella 7.3 sijaitseva puu on nykyään niin eristynyt, että myös se jäänee jatkossa asumattomaksi. Neljä kohteella 7.1 sijaitsevaa kolohaapaa oli vuonna 2007 ilman papanoita, mutta 2009 ne olivat papanoituja.

7 Kohteen 7 uudelleenarviointi 6 (14) Kartta 2. Hakkuun vaikutus liito-oravaesiintymiin. Hakkuun raja on merkitty mustalla. Jäljellä oleva liito-oravametsä on punaisella ja hakattu mustalla vinoviivoituksella. Jäljellä olevat kolopuut on merkitty punaisilla ympyröillä ja kaadetut tai hakkuun keskellä jääneet, liitooravalle käyttökelvottomat kolopuut on merkitty mustilla kolmiolla. Kartan mittakaava on 1:5000.Pohjakartta: Maanmittauslaitos, lupanro 890/MML/08 Liito-oravaesiintymien tila hakkuun jälkeen vuonna 2009 on seuraava: - kohde 7.1: pinta-alasta jäljellä puolet; papanoita melko paljon haapojen tyvillä; aukko estää liito-oravan liikkumista länteen ja lounaaseen; liitooravalle elinkelpoinen, jos vain yhteys ruokailualueille itään säilyy - kohde 7.2: pinta-alasta jäljellä alle kymmenesosa eli kaista esiintymän pohjoisreunasta; papanaa löytyi tältä kaistaleelta yhden haavan tyveltä;

8 Kohteen 7 uudelleenarviointi 7 (14) aukiolle jätetty kolohaapa on kaatunut, idässä kallion juuressa on säästetty kolohaapa, mutta se on liian eristynyt kelvatakseen liito-oravalle; esiintymän jäljellä olevaa osaa käyttää luultavasti alueella 7.1 asuva yksilö - kohde 7.3: käytännössä hävinnyt, asumaton; eteläpään yksi kolohaapa jäljellä, mutta se on eläimelle liian eristynyt - kohde 7.4: vajaa kolmasosa alkuperäisestä rajauksesta jäljellä, mutta molemmat pesäpuut kaadettu; jäljellä oleva metsä on liito-oravalle kelvollista, mutta sopivia kolopuita ei ole; asumaton - kohde 7.5: pinta-alasta on jäljellä vajaa viidennes, kolopuu jäljellä; asumaton; voi jatkossa mahdollisesti olla asuttu, mikäli eteläpuolella (Lohjan kaupungin puolella) kasvava varttunut sekametsää säilyy riittävän laajana alueena 4.3 Linnusto Selvitetyn alueen linnusto muodostuu edelleen kohtuullisen monipuolisesta ja osin edustavasta lajistosta. Laskentojen aikana tehtiin havaintoja yhteensä 38 lajista (liite 1: Mäyräojanlaakson Rajakallion, kohde 7, linnusto 2009.), joiden havaittiin pitävän tutkitulla alueella reviiriä tai tutkitun alueen olevan osa lajin elinpiiriä. Taulukossa (liite 1) on esitetty havaittujen harvalukuisten ja ilmentäjälajien reviirimäärä. Havaittu reviirimäärä on esitetty myös lehtokurpan, taivaanvuohen, metsäviklon, uuttukyyhkyn, närhen, käpytikan, mustapääkertun ja västäräkin kohdalla, sillä näistä lajeista laskennoissa havaittiin helposti tulkittavat ja yksiselitteiset reviirit. Muista yleisistä lajeista on taulukossa karkea parimääräarvio. Kohteen 7 yleinen metsien peruslinnusto oli lajistollisesti lähes yhtä monipuolinen kuin vuonna 2007, mutta yleisten lajien parimäärät olivat sangen vähälukuisia verrattuna vuoteen Metsiemme yleisistä peruslajeista tavattiin peippo, pajulintu, lehtokerttu, hippiäinen, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, punakylkirastas, laulurastas, mustarastas, räkättirastas, harmaasieppo, punarinta, rautiainen, vihervarpunen, viherpeippo, metsäkirvinen, käpytikka, närhi ja sepelkyyhky. Rehevää lehtomaista metsää suosiva mustapääkerttu havaittiin kolmelta reviiriltä. Metsäviklo ja lehtokurppa pitivät vuoden 2007 tapaan reviireitä kohteella. Käpytikkoja havaittiin neljä pesivää paria. Uuttukyyhky piti kohteella reviiriä. Molemmat 2007 havaitut uuttukyyhkyjen pesimäpuut olivat jääneet hakkuiden alle. Kolopesijöitä (tiaisia ja sieppoja) oli kaikkiaan selvästi vähemmän kuin vuonna Metsän reunaa ja avointa metsää suosivat keltasirkku ja metsäkirvinen olivat ainoat kohteella selvästi runsastuneet lajit. Avoimen ympäristön lajit västäräkki ja taivaanvuohi olivat asettuneet hakkuuaukealle. Ilmentäjälajit Metsäympäristöjä on vaikea arvottaa lintutiheyden, pelkän lajimäärän tai harvalukuisten lajien esiintymisen perusteella. Suuremmat metsäalueet sisältävät monipuolisempia pienympäristöjä ja siten monipuolisempaa lajistoa. Tähän tarkasteluun on valittu viisi ilmentäjälajia, joista jokaisella lajilla on hieman erilaiset vaatimukset elinympäristönsä suhteen. Mitä

9 Kohteen 7 uudelleenarviointi 8 (14) useampi näistä tarkastelluista ilmentäjälajeista esiintyy samalla metsäalueella, sitä monipuolisempana kyseistä metsäaluetta voidaan metsälintujen elinympäristönä pitää. Ilmentäjälajien avulla voidaan arvioida alueen metsäympäristön hoitoastetta ja osittaista luonnontilaa sekä monimuotoisuutta. - Sirittäjä suosii valoisia vanhempia lehtipuuvaltaisia metsiä. - Peukaloinen on vanhan kuusi- tai sekametsän suosija. - Hömötiainen on monentyyppisen metsän asukki, joka tarvitsee lahopuuta pesäkolon kaiverrukseen. - Puukiipijä tarvitsee esiintyäkseen vanhaa havu- ja sekametsää, josta löytyy sopivia pesimäkoloja. - Töyhtötiainen on mäntyvaltaisen metsän suosija, joka tarvitsee lahopuuta pesäkolon kaiverrukseen. - Kulorastas on vanhan mäntyvaltaisen metsän suosija. Kulorastaalla on edellisiin lajeihin nähden suurempi reviiri ja laji on Etelä-Suomessa harvalukuinen.

10 Kohteen 7 uudelleenarviointi 9 (14) Kartta 3. Linnusto, harvalukuiset ja ilmentäjälajit Kartan mittakaava on 1:5000. Pohjakartta: Maanmittauslaitos, lupa nro 890/MML/09 Linnuston merkittävänä erityispiirteenä kohteen 7 metsäalueella vuonna 2007 oli lahopuita tarvitsevien lajien (hömötiainen, töyhtötiainen), rehevän vanhemman sekametsän suosijoiden (sirittäjä, peukaloinen) ja vanhan metsän lajin puukiipijän, runsaus. Näistä elinympäristöään hyvin ilmentävistä lajeista enää vain puukiipijä tavattiin useammalta kuin yhdeltä reviiriltä. Näiden kaikkien lajien esiintyminen kohteen 7 alueella on vähentynyt huomattavasti. Töyhtötiaisen, hömötiaisen, peukaloisen ja sirittäjän ainoat reviirit sijaitsivat kohteella Vanhan metsän suosija, kulorastas, piti samalla paikalla reviiriä Rajakallion ympäristössä. Ilmentäjälajit on esitetty lintukartassa (kartta 3).

11 Kohteen 7 uudelleenarviointi 10 (14) Harvalukuiset lajit (EU-D1 JA UHEX) Kohteelta 7 löydettiin viiden harvalukuisen lajin reviireitä. Näistä tiltaltti on luokiteltu uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi (VU), teeri ja harmaapäätikka silmälläpidettäviksi (NT) sekä huomioitu lintudirektiivissä (EU-D1). Pyy ja palokärki on huomioitu lintudirektiivissä (EU-D1). Harvalukuiset lajit on esitetty kartassa (kartta 4). Harvalukuisten lajien elinympäristövaatimukset on kuvattu edellisessä selvityksessä (Seimola & Vuorinen 2007). Tiltaltti (VU) Selvitysalueella lajia tavattiin kahdelta reviiriltä, jotka molemmat olivat asuttuja myös Tiltaltti oli hyvin runsas alueella vuonna 2007 ja silloin kohteella 7 oli viisi reviiriä, joista kolme sijaitsivat sittemmin hakatun vanhan kuusimetsälaakson ympäristössä. Vuoden 2009 laskennoissa näitä ei enää havaittu. Teeri (NT, EU-D1) Hakkuun eteläreunassa havaittiin teeripariskunta. Kohde 7 kuuluu lajin elinpiiriin. Harmaapäätikka (NT, EU-D1) Selvitysalue on osa harmaapäätikan reviiriä ja laji käyttää aluetta säännöllisesti. Lajin pesää ei löydetty, vaikka pesäpuuksi sopivia haapoja on useita. Reviirin ydin ja todennäköinen pesimäpaikka sijaitsee kohteen 3. lähistöllä. Palokärki (EU-D1) Alue kuuluu palokärjen reviiriin edelleen, tosin ei enää ydinalueena. Pesäpaikka sijaitsi tutkitun alueen ulkopuolella. Hakkuun reunoilla havaittiin ruokailevia emoja ja viimeisellä käynnillä poikue. Pyy (EU-D1) Selvitysalueen reunoilta tavattiin kaksi pyyn reviiriä, joista toiselta löydettiin poikue (vain yksi poikanen). Vuonna 2007 lajilta tavattiin kohteelta 7 kolme reviiriä ja kaksi reviiriä kohteen 7 läheisyydessä.

12 Kohteen 7 uudelleenarviointi 11 (14) 5 Yhteenveto luontoselvityksen tuloksista Kartta 4. Kohteen 7 jakautuminen eri kohteisiin hakkuun jälkeen. Numerointi on sama kuin vuoden 2007 raportissa. Kohteet 7.2 ja 7.3 ovat hävinneet. Kartan mittakaava on 1:5000. Pohjakartta: Maanmittauslaitos, lupa nro 890/MYY/08 Hakkuun myötä kohteen 7 luonnonarvo on laskenut selvästi. Jäljellä on kuusi erikokoista kohdetta, joilla on jäljellä paikallista arvoa (kartta 4). Kohteen linnustollinen arvo on laskenut selvästi eivätkä tulokset kohteen linnustosta tue enää alueen arvotusta maakunnallisesti arvokkaana.

13 Kohteen 7 uudelleenarviointi 12 (14) Kohteen linnustollisen arvon heikkenemiseen ovat vaikuttaneet seuraavat tekijät: - Monen vaateliaan lintulajin parimäärät ovat vähentyneet huomattavasti. - Luonnonkolojen runsaus on rikastuttanut alueen pesimälinnustoa, mutta suuren osan luonnonkoloista hävittyä, kohteen lajisto ja kolopesijöiden määrä on vähentynyt. - Yhtenäinen vanhemman metsän alue vuonna 2007 pystyi ylläpitämään monipuolista ja menestyvää lintuyhteisöä. Nykyään kohteen 7 jäljellä olevat metsäkuviot eivät itsessään ole riittävän suuria, jotta ne pystyisivät ylläpitämään runsasta ja edustavaa lintulajistoa. - Vuoden 2007 selvityksessä alueelta jäi havaitsematta useita lähinnä vanhan metsän suosijoita (kanahaukka, pohjantikka, pikkusieppo, varpuspöllö, viirupöllö ja idänuunilintu), joille alue olisi soveltunut. Nykytilassa alueen potentiaali näille lajeille on menetetty. Kohteiden lyhyet kuvaukset: Kohde 7.1 & 7.6 3,0 ha Kohde 7.4 Liito-oravametsän tärkein osa kolohaapoineen on säästynyt. Korpinotkelma ja suolta laskeva noro ovat ennallaan. 3,0 ha Kohde 7.5 Rinnemetsä on sekalehtoa, jossa vankkapuustoista haavikkoa ja kuusikkoa. Muodostaa pohjois-eteläsuuntaisen ekologisen yhteyden. 0,3 ha Kohde 7.7 Liito-oravametsästä on suurin osa menetetty. Nykyinen osa on potentiaalinen liito-oravaesiintymä. 1,0 ha Kohde 7.8 Ruohokorpi on ennallaan. 2,1 ha Kohde 7.9 Kalliomännikön karuimmat osat on jätetty hakkuissa. Kaksiosainen rajaus. 1,0 ha Kalliomännikkö on supistunut, mutta pääosin ennallaan.

14 Kohteen 7 uudelleenarviointi 13 (14) 5.1 Johtopäätös Kaikkien kohteiden luonnonsuojelullinen arvo on 2 eli paikallisesti arvokas samalla asteikolla (0-5) kuin vuoden 2007 raportissa. Paikallisesti arvokas kohde tarkoittaa, että kohteella on jonkin verran luonnonarvoja, jotka yleensä voi helposti säilyttää, vaikka aluetta käytetään normaalisti rakentamiseen tai metsänhakkuisiin. Kohteiden sijainnin voi merkitä kaavaan informatiivisena merkintänä, jotta se tulee paremmin huomioitua maankäytössä. 6 Lähteet Seimola, T. & Vuorinen, E. 2007: Nummelan eteläosien osayleiskaava 1B Höytiönnummen osa-alue. Luontoselvitys Vihdin kunta. 36 s, 3 liitettä, 4 karttaliitettä. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2., uusittu painos. - Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki.

15 Kohteen 7 uudelleenarviointi 14 (14) Liite 1: Nummelan Mäyränojanlaakson havaitut lintulajit, lintureviirit ja arvio reviirimääristä. Mäyräojanlaakson Rajakallion (kohde 7) linnusto 2009 Reviirit Arvio reviirimäärästä Lajinimi Lat. nimi Luokitus 1 Teeri Tetrao tetrix NT/EU-D1 1 2 Pyy Tetrastes bonasia EU-D1 2 3 Lehtokurppa Scolopax rusticola 1 4 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 5 Metsäviklo Tringa ochropus 1 6 Uuttukyyhky Columba oenas 1 7 Sepelkyyhky Columba palumbus Käpytikka Dendrocopos major 4 9 Palokärki Dryocopus martius EU-D Harmaapäätikka Picus canus NT/EU-D Närhi Garrulus glandarius 1 12 Talitiainen Parus major Sinitiainen Parus caeruleus Töyhtötiainen Parus cristatus 1 15 Hömötiainen Parus montanus 1 16 Kuusitiainen Parus ater 2 17 Pajulintu Phylloscopus trochilus Tiltaltti Phylloscopus collybita VU 2 19 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 1 20 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 3 21 Lehtokerttu Sylvia borin Hippiäinen Regulus regulus Peukaloinen Troglodytes troglodytes 1 24 Puukiipijä Certhia familiaris 3 25 Mustarastas Turdus merula Räkättirastas Turdus pilaris Punakylkirastas Turdus iliacus Laulurastas Turdus philomelos Kulorastas Turdus viscivorus 1 30 Punarinta Erithacus rubecula Harmaasieppo Muscicapa striata Rautiainen Prunella modularis Västäräkki Motacilla alba 1 34 Metsäkirvinen Anthus trivialis Peippo Fringilla coelebs Viherpeippo Carduelis chloris Vihervarpunen Carduelis spinus Keltasirkku Emberiza citrinella 6-10