Kunnanhallitus 7.12.2015 154 LIITE 98 MYRSKYLÄN SEPÄNMÄKI- PALOSTENMÄKI LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015 Kuvio 1. Kalliokumpare alueen pohjoisosassa (Kuvio 1). ClT-tyypin kalliometsaa.
1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Myrskylän Sepänmäen-Palostenmäen pientalo- ja teollisuusalueen vieressä. Selvitysalueen pinta-ala on noin 7 hehtaaria. Nykyisin selvitysalue on rakentamatonta metsä-, suoja kalliomaastoa. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena selvityksenä asemakaavoitusta varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - Vesilain kohteet - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi 16.6.2015. Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä. 2
Varsinaista linnustoselvitystä ei vuodenajasta johtuen voitu laatia, mutta aluetta arvioitiin tästä näkökulmasta elinympäristöjen perusteella. Linnustosta tehtiin kuitenkin runsaasti hajahavaintoja. Inventoinnin laati biologi Mikko Siitonen. Valmista luontotietoa alueesta ei käytännössä ole saatavilla. Uhanalaisten lajien esiintymiä ei selvitysalueelta vanhastaan tunneta (Ympäristöhallinnon Hertta tietokanta/eliölajit). 3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei löydetty luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälaissa kuvattuja merkittäviä elinympäristöjä. Kasvistossa ei havaittu valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia eikä silmällä pidettäviä lajeja. Muutakaan huomionarvoista lajistoa ei alueella tavattu. Selvitysalueella ei ole mainittavaa merkitystä osana suurmaisemaa. Luontoarvojen (lajisto ja elinympäristöt) kannalta selvitysalue on vähämerkityksinen. Polkujen perusteella alueella on merkitystä nykyisen asutuksen lähimaisemassa ja lähivirkistysalueena. 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue rajoittuu lännessä teollisuusalueeseen ja etelässä äskettäin valmistuneeseen pientaloalueeseen. Muissa suunnissa alue rajoittuu metsä- ja kalliomaastoon. Koko alue on nykyisin kallioja suolaikkujen luonnehtimaa metsämaata. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu etelä-boreaalisen vyöhykkeen eteläosaan ns. vuokkovyöhykkeelle. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 2a (etelä-boreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa (Maisemamaakunnat) selvitysalue kuuluu Eteläisen rantamaan eteläiseen viljelysseutuun. Selvitysalueen maaperä on pääosin karkea-ainesmoreenia. Suopainanteessa esiintyy turvetta. Avokallioita tulee näkyviin useassa paikassa ja maastossa on joitain suuria siirtolohkareita. Kallioperä alueella on Itä-Uudenmaan rapakivigraniittia. Selvitysalue sijaitsee Marjumäen laajalla kallioselänteellä, ei kuitenkaan sen korkeimmilla kohdilla. Itse selvitysalueen maasto on melko loivapiirteistä, mutta sen lähellä sijaitsee jyrkempiä muodostoja ja mm. kivilouhos. Suhteelliset korkeuserot alueen sisällä jäävät muutamaan metriin. Metsäluonto selvitysalueella edustaa lähinnä kuivahkoja kankaita ja kalliometsiä. Karunpuoleista tuoretta kangasta esiintyy suopainanteiden laskunoron ympäristössä. Valtapuuston muodostaa alueen eteläosassa hyvin tiheä ja osin riukuuntunut varttunut mäntytaimikko. Alueen pohjoisosa on mänty- ja koivuvaltaista nuorta taimikkoa, sekapuuna kuusta ja haapaa. Kalliometsälaikuissa kasvaa jonkin verran vanhempaakin puustoa. Selvitysalueen suot ovat pääosin isovarpurämettä (IR). Suopainanteiden reunamille ja väliin jää kangaskorpea (KgK) tai kangasrämettä (KgR) muistuttavia juotteja. Isoimmasta suopainanteesta etelään lähtee kausikostea, ojaksi perattu noro, jonka ympäristössä esiintyy kapealti korpirämemuuttumaa (KRMu). Kaikki suopainanteet ovat hieman kuivahtaneita. Niiden puusto on käsitelty ympäröivien kankaiden hakkuiden yhteydessä, joten puusto on nuorta. Harvalukuiseen pesimälinnustoon kuuluvat punarinta, peippo, talitiainen ja metsäkirvinen. 3
5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Kuivahkon tai karun tuoreen kankaan mäntyvaltainen, hyvin tiheä varttunut taimikko, jossa puusto on alkanut riukuuntua ja osin kuolla. Sekapuuna kasvaa kuusta etenkin rehevämmillä paikoilla, paikoin myös koivua ja haapa. Kasvisto on tavanomaista tai jopa niukkaa. Vaateliain laji on oravanmarja. Sananjalkaa kasvaa paikoin runsaasti. Kuvioon sisältyvä kalliometsäkumpare (Kansikuva) on puustoinen ja tyypiltään lähinä kuiva tai jäkäläkangas (CT-ClT). Kuviolla kulkee joitain ajouria ja polkuja. Kuvio 2. Kalliometsälaikkujen kirjavoima kuivahkon kankaan nuori taimikko. Valtapuusto on mänty- ja koivuvaltaista, sekapuuna kasvaa kuusta ja paikoin haapaa. Kuvioon sisältyvät kalliometsälaikut ovat melko puustoisia. Katajaa kasvaa runsaasti. Kasvisto on tavanomainen. Kuvion länsireunassa kulkee polku. Kuvio 3. Suopainanteista laskevan noron ympärille kehittynyt korpijuotti, suotyypiltään lähinnä korpiräme (KR) tai karu mustikkakangaskorpi (MKgK). Ojaa on aikoinaan perattu, ja soistumassa kulkeva metsäkoneen ajoura toimii myös kuivatusojan tapaan. Suopainanne on luonteltaan muuttuma. Suojuotissa kasvaa männyn, hieskoivun ja kuusen muodostamaa sekataimikkoa. Katajaa, paatsamaa ja pajukkoa (virpapaju, kiiltopaju) kasvaa paikoin runsaasti. Kasvisto edustaa tavanomaista tyyppilajistoa. Valtalajina kasvaa mustikka, muina runsaina lajeina mm. puolukka, juolukka, suopursu, pallosara, metsakorte ja tupasvilla. 4
Kuvio 1. Riukuuntuvaa männikköä. Kuvio 3. Kuivahtanutta korpirämettä. Kuvio 4. Selvitysalueen varsinaiset suopainanteet lukeutuvat tyypiltään isovarpurämeisiin (IR). Reunamiltaan ne muuttuvat karuiksi korpirämeiksi (KR) tai kangasrämeeksi (KgR). Suot ovat tyypillisiä vähälajisia kalliopainannesoita. Vesitalous on suhteellisen luonnonmukainen, vaikka laskunoroa on joskus perattu. Soiden puusto on nuorta mänty- ja hieskoivutaimikkoa, seassa (etenkin reunamilla) kuusta ja haapaakin. Valtalajeina kasvavat suopursu, juolukka, virpapaju, tupasvilla, puolukka, mustikka ja pallosara. Kalliopainannesuota (IR), kuviolla 4. Taustalla kuvion 2 taimikkoa. Lähdeaineisto: Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvupaikkaluokitus. (Uudistettu versio vuodelta 2004: Metsähallitus, luontotyyppi-inventoinnin maastotyöohje). Ympäristöministeriö 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Mietintö 66/1992. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II 1992. Uhanalaiset lajit: www.ymparisto.fi, Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta/eliölajit 5