ESPOON MIILUKORPI II KAAVA-ALUEEN

TUTKIMUSRAPORTTI 18.1.2018 ESPOON MIILUKORPI II KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 2017 Espoon kaupunki Tekijä: Laura Ahopelto, Miikka Friman, Jyrki Leskinen ja Rauno Yrjölä

SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Luontotyypit ja kasvillisuus... 4 2.1 Lähtötiedot... 4 2.2 Menetelmä... 5 2.3 Tulokset... 5 2.3.1 Luontotyyppikuviot... 7 2.4 Yhteenveto... 33 2.4.1 Arvokkaat luontotyypit ja maankäytön suositukset... 33 2.4.1 Muuta huomioitavaa... 35 3 Lepakkoselvitys... 36 3.1 Menetelmä... 36 3.2 Tulokset... 38 3.3 Yhteenveto ja suositukset... 40 4 Sudenkorento- ja kirjoverkkoperhosselvitys... 41 4.1 Johdanto... 41 4.2 Aineisto ja menetelmät... 41 4.3 Tulokset... 42 4.3.1 Metsälampi... 43 4.3.2 Brutubäck... 44 4.3.3 Tuunanpolun lampi ja Glomsinjoen varsi... 45 4.4 Kirjoverkkoperhonen... 46 5 Ekologiset yhteydet... 47 6 Yhteenveto ja suositukset luontoselvityksen perusteella... 48 7 Kirjallisuus... 51 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL 62 01800 Klaukkala 2

1 JOHDANTO Espoon kaupunki tilasi alkukesällä 2017 luontoselvityksen täydennystä Espoon Miilukorpi II kaava-alueelle. Alueelta on laadittu aiemmin luontoselvitys vuonna 2005 (Yrjölä ym. 2005) ja kaava-alueen itäosasta vuonna 2008 (Yrjölä ym. 2008), lisäksi liito-oravan esiintymisestä alueella on tehty erillisselvityksiä vuosina 2015 ja 2016 ja linnustosta vuonna 2017. Myös viereisen Korsbackan luontoselvitys vuonna 2014 (Lammi ym. 2015) oli osin samalla alueella Miilukorven itäosan kanssa. Selvitysalue sijaitsee Nupurintien pohjoispuolella. Alue on pääosin asumatonta ja luonnonoloiltaan vaihtelevaa. Alueen keskeisimpiä luonnon piirteitä on länsilaidalla sijaitseva Metsälampi rantaluhtineen, keskiosan niityt ja vanhat hakamaat sekä itäosassa laskeva Glomsinjoki ja länsiosassa Metsälammesta laskeva Brutubäckin puro sekä jyrkkäpiirteiset kallioselänteet alueen eri puolilla. Alueella on runsaasti myös tuoreita lehtoja ja kalliometsiä. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuus ja uhanalaiset lajit ekologiset yhteydet lepakoiden esiintyminen sudenkorennot ja kirjoverkkoperhonen Tässä raportissa selostetaan tehtyjen selvitysten menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Lisäksi tärkeimmät havainnot ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty kartoilla. Kohteiden arvottaminen perustuu luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakiin, asiantuntijatyöryhmien arvioihin lajien ja luontotyyppien uhanalaisuudesta sekä Espoon LUMO-ohjelmassa (Lähteenmäki 2013) määritettyihin luontotyyppeihin ja niiden priorisointiin, joka perustuu mm. kohteiden luonnontilaisuuteen, lajistolliseen monipuolisuuteen ja uhanalaisuuteen ja siihen, kuinka paljon tätä luontotyyppiä/kohdetta Espoossa esiintyy. Raportin ovat laatineet FM, luontokartoittaja Laura Ahopelto, luontokartoittaja Jyrki Leskinen, hyönteisharrastaja, ympäristönsuunnittelun opiskelija Miikka Friman sekä FT Rauno Yrjölä. Espoon kaupungin puolesta työtä on ohjannut ympäristökeskuksen ja kaupunkisuunnittelukeskuksen edustajista koostunut työryhmä, jossa mukana ympäristöasiantuntija Laura Lundgren, arkkitehti Harald Arlander ja maisema-arkkitehti Katariina Peltola.. 3

Kuva 1-1. Selvitysalueen rajaus. Taustakartta Maanmittauslaitos 2017. 2 LUONTOTYYPIT JA KASVILLISUUS Laura Ahopelto Luontotyyppi- ja putkilokasviselvityksen tavoitteena oli selvittää mahdollisimman tarkasti alueella esiintyvät putkilokasvilajit ja niiden kasvupaikat. Näiden pohjalta laadittiin selvitysalueen luontotyyppikuviointi. Lajistoselvityksessä erityistä huomiota kiinnitettiin: - kasvupaikkatyyppien indikaattorilajeihin - uhanalaisiin ja EU:n direktiivilajeihin - luontotyyppien osalta luonnonsuojelulain erityisesti suojelemiin - metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin - Espoon LUMO-ohjelman kohteisiin ja LUMO-kriteerien mukaiseen luontokohteiden priorisointiin. Kasvillisuuskuvioinnin on tehnyt FM, luontokartoittaja, Laura Ahopelto. 2.1 LÄHTÖTIEDOT Selvitysalueelta on laadittu asemakaavatasoinen kasvillisuusselvitys vuonna 2005 Miilukorven ja Pitkäniityn asemakaava-alueen luontoselvityksen yhteydessä (Yrjölä ym. 2005) ja alueen itäosasta vuonna 2008 (Yrjölä ym. 2008). Vuoden 2005 selvityksessä arvokkaita luontokohteita on tunnistettu neljä: Pähkinäpensaikko, Miilukorven metsä, Miilukorven lähde ja Metsälampi rantoineen. Selvityksessä ei havaittu uhanalaisia lajeja, mutta silmällä pidettäviä (NT) musta- ja kelta-apilaa löytyi. Vuoden 2008 selvityksessä huomionarvoisia luontokohteita oli vain Glomsinjoen varsi kotkansiipikasvustoineen. Lähtötietoina ja kuviorajausten tukena hyödynnettiin myös tuoreinta ilmakuvaa (Maanmittauslaitos 2017). 4

2.2 MENETELMÄ Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys tehtiin kesäkuun lopun ja elokuun alun välisellä ajalla kiertämällä selvitysalue kolmesti. Luontotyyppien kuviointia varten tehtiin vielä tarkentava maastokäynti syyskuussa. Näin saatiin riittävä kuva alueen kasvilajistosta, uhanalaisesta lajistosta ja luontotyypeistä. Kevätaspektin tarkastus ei ollut enää mahdollinen selvityksen ajankohdan vuoksi. Kasvistotutkimuksen tavoitteena on esittää mahdollisimman kattavasti suunnittelualueella esiintyvät putkilokasvilajit. Kasvillisuusselvityksen aikana selvitysalue kuvioitiin luontotyypeittäin. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaiseen lajistoon ja EU:n luontodirektiivien lajistoon sekä vieraslajeihin ja painoarvoa annetaan kasvupaikkatyyppiään indikoiviin lajeihin. Kuvioinnin tukena käytettyjen putkilokasvien määrityksessä on käytetty Suurta Pohjolan Kasviota (Mossberg & Stenberg 2005) ja uhanalaisten putkilokasvien arvioimisessa käytettiin tuoreinta Suomen uhanalaisluokitusta (Rassi ym. 2010). Metsien ja kosteikkojen luokittelussa on käytetty Suomessa yleisesti käytössä olevaa metsätyyppi- (Hotanen, J-P. ym. 2013) ja suotyyppiluokitusta (Laine J. Ym 2012). Muiden luontotyyppien luokittelussa käytetään Toivosen & Leivon kasvupaikkaluokitusta (Toivonen & Leivo 1993). Perinnebiotooppien luokittelussa hyödynnettiin myös Espoon perinnemaisemaselvitystä (Lampinen & Annala 2014). Luontotyyppikuvioinnin apuna käytettiin myös ilmakuvaa ja muita kartta-aineistoja (mm. Vanhat Maanmittauslaitoksen maastokartat 1958 ja 1961). Luontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin Luontotyyppien uhanalaisuusluokittelun (Raunio ym. 2008) perusteella ja arvoa luonnonsuojelulain ja metsälain perusteella ja pienvesiä vesilain perusteella. Kohteiden METSO-potentiaalia arvioitiin METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintakriteerien pohjalta (Syrjänen ym. 2016). Luontotyyppien arvokkuutta punnittiin myös Espoon LUMO-ohjelman perusteella (Lähteenmäki 2013). Tässä selvityksessä kartoitettujen LUMO-luontotyyppien priorisointiluokitus on seuraava: 1. pienvedet, 2. lehdot, 3. kosteikot, 4. suot, 5. perinnebiotoopit 6. järviluonto ja lammet, ja 8. kalliometsät. 2.3 TULOKSET Selvitysalue muodostuu monipuolisista luontotyypeistä. Selvitysalueen länsipuolella sijaitsee pieni lampi, jonka rannat ovat soistuneet. Selvitysalueen keskiosissa on useita niittyjä ja vanhoja laidunmaita, jotka ovat luonnostaan metsittyneet. Selvitysalueen metsät vaihtelevat kallioalueiden kuivahkoista kankaista tuoreisiin kuusimetsiin ja lehtomaisiin kankaisiin sekä lehtoihin. Selvitysalueen itäosassa virtaa Glomsinjoki, jonka ympäristössä on rehevää lehtoa ja länsiosassa Brutubäckenin puro, jonka ympäristössä vaihtelevia luontotyyppejä turvekankaista rantaluhtiin. Luontotyyppien kuvauksissa on esitetty tarpeen mukaan myös luontotyypin uhanalaisuusluokka (Raunio ym. 2008). Luokittelu menee seuraavasti: NT= silmällä pidettävä, VU= vaarantunut ja varsinaiset uhanalaiset luontotyypit ovat joko EN = erittäin uhanalainen tai CR = äärimmäisen uhanalainen. Selvitysalueelta rajattiin 80 luontotyyppikuvioita (Kuvat 2-1 ja 2-2). Alueelta ei havaittu uhanalaisia kasvilajeja tai EU:n luontodirektiivin kasvilajistoa, mutta alueelta löytyi lukuisia vaateliaita lajeja ja perinnebiotoopeille tyypillistä lajistoa sekä muutamia vieraslajeja ja puutarhakarkulaisia. Alueella on hyvin vähän asutusta ja vain muutama ajotie ja yksi valaistu ulkoilureitti. Alueella on jonkin verran tehty metsänhoitotöitä ja pellonraivauksen seurauksena ojituksia. Monen luontotyypin (mm. niityt ja osa lehdoista) syntyhistoriaan on vaikuttanut aiempi viljelyhistoria. 5

Kuva 2-1. Selvitysalueen luontotyyppikuviot. Taustakartta Maanmittauslaitos 2017. Kuva 2-2. Selvitysalueen luontotyyppikuviot luokiteltuna kasvupaikan päätyypin mukaisesti. Ilmakuva: Maanmittauslaitos 2017. 6

2.3.1 LUONTOTYYPPIKUVIOT Ohessa kuvattuna selvitysalueen luontotyyppikuviot. Arvokkaiden luontotyyppien kohdalla on esitetty myös niiden uhanalaisuus ja niiden maankäyttöä ohjaava lakisääteinen status. Kuvio 1. Kalliometsä Kuvio muodostuu kuivahkon kankaan kalliomänniköstä. Puusto on pääosin nuorta ja varttunutta, mutta paikoin vanhaa. Valtalajeina kasvavat kuivahkon kankaan (VT) tyyppilajit kanerva, puolukka ja metsälauha. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja lehtipuun taimia. Kenttäkerroksessa kasvavat myös metsätähti, oravanmarja, kallioimarre, kalliokielo ja mäkitervakko. Kuviolla on muutama pystykelopuu. Kuvio 2. Lehtomainen kangas ja norolehto Kallionotkelman ja pellon väliin rajautuu osittain soistunutta tuoreen ja lehtomaisen kankaan mosaiikkia. Puusto muodostuu tasaikäisestä (+70v) harvasta kuusikosta ja pellon reunassa kasvavasta harmaalepästä ja nuoremmasta kuusesta. Alikasvoksena kasvaa harvakseltaan lehtipuiden taimia ja kuvion länsiosassa kasvaa muutama pähkinäpensas. Lajistossa tuoreelle MT-kankaalle tyypilliset mustikka, metsäimarre, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Lehtomaisen kankaan lajistoa ovat mm. korpi-imarre, jänönsalaatti, huopaohdake ja nurmilauha sekä metsäliekosammal. Kuvion poikki laskee kausikuiva norouoma, jonka ympäristöön on kehittynyt hiirenporrasvaltaista kosteaa keskiravinteista lehtoa (uhanalaisuusluokka NT). Kuviolla laskeva noro lähiympäristöineen lukeutuu arvokkaisiin pienvesikohteisiin ja on sekä vesilain 11, metsälain 10 että Espoon LUMO-priorisoinnin perusteella arvokkaaksi kohteeksi. Kuviolla kasvavat pähkinäpensaat yhdessä kuviolla 5 kasvavien pähkinäpensaiden kanssa eivät vielä täytä luonnonsuojelulain mukaista pähkinäpensaslehdon määritelmää. Suurin osa pähkinäpensaista ovat vielä nuoria ja max. 2-3 m korkeita. Kuva 2-3. Kuviolla 2 kasvaa noron varteen kehittynyttä rehevää kasvillisuutta, jota ympäröi lehtomainen kangas. Rinteessä näkyy muutamia pähkinäpensaita. Kuva 2-4. Kuviolla 5 kasvaa tasaikäinen talousmännikkö, jonka alikasvoksena kasvaa nuoria lehtipuita. 7

Kuvio 3. Runsaslahopuinen notkelma Kuvio rajautuu kangasmetsän ja autotien väliseen notkelmaan. Kuvio on keskiosiltaan avointa, laiteilla kasvaa nuorta sekapuustoa; lehtipuita ja niiden taimia sekä yksittäisiä kookkaita kuusia erityisesti pellon laidassa. Kuvio on savipohjainen, minkä vuoksi kuviolla on runsaasti tuulenkaatamaa tuoretta ja osin lahonnutta kuusimaalahopuuta. Kasvillisuus on rehevää lehto- ja rinteissä lehtomaisen kankaan lajistoa: hiirenporras, käenkaali, metsäalvejuuri, vadelma, nurmilauha, rönsyleinikki, jänönsalaatti, korpipaatsama ja ojakellukka. Kuviolla metsäkoneen kulkemisesta syntyneet syvät urat, joiden pohja on alkanut vettyä. Kuvio 4. Kasvatusmännikkö Tasaikäistä noin 15-20-vuotiasta mäntyä kasvavalla talousmetsäkuviolla kasvaa mustikkatyypin tuoreen kankaan lajistoa. Valtalajina mustikka, puolukka ja metsälauha, muuta lajistoa mm. kivikkoalvejuuri, kultapiisku, jänönsara, Kuviolla on lehtipuiden taimia (pihlaja, koivu) ja pohjoisosan rinteessä kasvaa muutama yksittäinen pähkinäpensas ja tammen taimi. Kuvio 5. Tuore kangas Kuvio muodostuu mustikkatyypin tuoreesta kankaasta. Kuvion keskiosissa kallion päällä kuviolla on pienialaisesti kuivempaa kangasta. Valtapuuna kasvaa tasaikäinen varttunut n. 40-vuotias mänty ja aluspuuna kasvaa nuorta lehtipuuta, kuten koivua ja pihlajaa. Kuviolla sijaitsee myös kaksi tammea (20cm halkaisija) sekä muutama pähkinäpensas. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat MT-tyypin metsälle tavanomaiset mustikka, sananjalka ja metsälauha. Muuta lajistoa ovat mm. kielo, kataja, lillukka, metsäkastikka, metsäalvejuuri ja vadelma. Kuvion eteläosassa valtapuuna kasvaa järeä kuusi ja kenttäkerroksen lajistossa tuoreen kankaan mustikan ohella lehtomaisen kankaan lajistoa, kuten tuomi, metsäkorte, hiirenporras, oravanmarja ja valkovuokko. Kuviolla havaittiin kaksi puutarhakarkulaislajia viitapihlaja-angervo ja töyhtöangervo. Kuviolla kasvavat pähkinäpensaat yhdessä kuviolla 2 kasvavien pähkinäpensaiden kanssa eivät vielä muodosta luonnonsuojelulain mukaista jalopuulehdon määritelmää. Suurin osa pähkinäpensaista ovat vielä nuoria. Kuvio 6. Tuore heinäniitty Kuvio on viljelyskäytöstä poistunut entinen pelto, joka niitetään vuosittain. Niittylajiston kasvuolosuhteiltaan vaatimattomimmasta päästä olevat nurmilauha ja niittypuntarpää kasvavat niityn valtalajeina. Muuta lajistoa mm. niittynurmikka, pelto- ja metsäkorte, sekä niittyjen kukkijoista niittynätkelmä, hiirenvirna ja suo- sekä pelto-ohdake. Kuvion poikki kulkee ojia, joissa kasvaa ruohovartista lajistoa, kuten rönsyleinikkiä ja orvontädykettä. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 7. Tuore kangasmetsä Pellon ja avohakatun metsäkuvion väliin rajautuu tuoretta kuusivaltaista kangasmetsää, korkeimmilta osin metsä on kallioista puolukkatyypin kangasta ja eteläisimmästä osin lehtomaista kangasta. Kuusen ohella kuviolla kasvaa järeää ja osin kilpikaarnaista mäntyä, järeää haapaa ja järeää koivua. Alikasvoksena kasvaa myös muiden lehtipuiden taimia ja pensaista korpipaatsamaa. Puusto on kehittynyt luontaisesti eriikäisrakenteiseksi. Kenttäkerros on paikoin harva, mutta lajisto on tyypillistä mustikkatyypin lajistoa. 8

Valtalajina kasvaa mustikka ja paikoin metsäalvejuuri. Muuta lajistoa ovat mm. oravanmarja, käenkaali, sormisara ja valkovuokko. Kuviolla ei ole tehty viime aikoina harvennustoimia, metsä on alkanut uudistua luontaisesti ja sinne on kehittynyt runsaasti erityyppistä lahopuuta. Erityisesti kuvion keskiosissa on järeitä kuusimaapuita (tuulenkaatoja). Kuvio muodostaa kuvioiden 11, 13, 15, 16 ja 17 kanssa selvitysalueen monimuotoisuuden kannalta arvokkaan metsäkokonaisuuden. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EU-luontodirektiivin I-liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Kokonaisuutena alue soveltuu myös METSO-I luokkaan ja on Espoon LUMO-priorisoinnin mukainen arvokas vanha metsä. Kuvio 8 Lehtipuutaimikko Kuviolla kasvaa nuorta koivutaimikkoa (alle 20v). Kenttäkerroksen kasvillisuus tuoreen kankaan lajistoa. Vesirajassa kasva kapealti kuvion 10 tapaan ruokovaltaista luhtaa. Kuvio 9. Turvekangas Kuvion muodostaa Metsälammen pinnanlaskun ja ojituksen seurauksena syntynyt turvekangas. Turvekankaan puusto ei ole kovin vanhaa, valtapuuna kasvaa kuusi ja hieskoivu. Kuviolla kasvaa myös varttuneita mäntyä, muutamia järeitä haapoja ja tervaleppiä. Puusto on luontaisesti kehittynyttä ja pääosin eri-ikäisrakenteista. Kenttäkerros on paikoin harva, mutta lajisto muodostuu pääosin lehtomaisen kankaan lajistosta (mm. käenkaali, oravanmarja, mustikka, peltokorte), jonka joukossa kasvaa paikoin korpilajistoa, kuten suo/viitaorvokkia, korpipaatsamaa ja jokapaikansaraa. Kuvion 9 ja 10 vaihettumisvyöhykkeessä on selkeämpiä sammalpeitteisiä korpisia kuviota, joissa kasvaa mm. maariankämmekkää, tähti- ja harmaasaraa ja korpipaatsamaa. Kuvion eteläosan poikki laskee oja, jonka ympäristöön on kehittynyt reheväkasvuista ruohoturvekangasta, joka on kehittymässä tai palautumassa korpikuvioksi. Kuviolla on erityisesti merkitystä Metsälammen suojavyöhykkeenä ja ekologisena yhteytenä. Kuvio 10. Rantaluhta Turvekangas vaihettuu kapean korpijuotin kautta järviruokovaltaiseksi luhdaksi. Luhta on rannan puolelta muutaman metrin säteellä pääosin puutonta. Luhdan puustoisen osan valtapuu on kitulias hieskoivu ja monin paikoin mm. pohjoisosassa kasvaa tiheää kiiltopajukkoa. Rantaluhdan valtalajit ovat järviruo on ohella isokarpalo, järvikorte, kurjenjalka ja terttualpi. Luhdalla kasvaa myös nevaimarretta, joka on vaatelias ja Espoossa harvinainen laji. Nevaimarretta kasvaa vesirajassa koko kuvion matkalta, mutta kasvusto on laajin ja tihein lammen pohjoispuolella, jossa voidaan puhua nevaimarreluhdasta, joka on eräänlainen ruoholuhta. Pohjoisosassa luhta on muutoinkin eteläisiä osia rehevämpää, tyypiltään pajuluhtaa ja lajistoon kuuluvat myös muita vaateliaita lajeja, kuten suovehka, suoputki, korpipaatsama, ranta-alpi, kurjenjalka, järvikorte, maariankämmekkä, raate ja riippasara. Kuvion 26 vaihettumisvyöhykkeessä kasvaa myös hieskoivuvaltaista luhtaa, jonka valtalajit ovat vehka ja järvikorte ja alueella on runsaasti koivulahopuuta (pysty- ja maalaho). Luhdan ympäröimä Metsälampi ei kokonsa puolesta lukeudu vesilain 11 mukaisiin arvokkaisiin pienvesiin. Rantaluhta lukeutuu kuitenkin Espoon LUMO-ohjelman priorisointikohteisiin edustavana ja vaateliaslajisena suokohteena (luokka 4). Luhtakuvio lukeutuu myös metsälain 10 mukaisiin luhtiin, joilla on pysyvä pintavesien vaikutus. Pajuluhdat ovat uhanalaisuusluokaltaan silmällä pidettäviä (NT) ja koivuluhdat vaarantuneita (VU). Avoluhtiin luokittuva nevaimarreluhta on luokitukseltaan silmällä pidettävä (NT). 9

Kuvion pohjoisosasta lähtee Brutubäckenin purouoma. Brutubäck ei ole enää kokonaisuudessaan luonnontilainen tai sen kaltainen, sillä uomaa on suoristettu ja kaivettu. Se luetaan kuitenkin vesilain 11 ja metsälain 10 mukaiseksi pienvedeksi, joka on lähimetsineen arvokas (myös Espoon LUMO-priorisointi luokka 1). Uoman luonnontilaisin osuus kulkee kuvion 10 alueella ja osin kuvion 26 puolella sen eteläisimmissä osin. Kuva 2-5. Metsälampea ympäröivän luhdan keski- ja eteläosat ovat järviruokovaltaista luhtaa, jossa kasvaa kituliaita koivuja. Kuva 2-6. Metsälampea ympäröivän luhdan pohjoisosassa kasvaa rehevämpää kasvillisuutta ja mm. nevaimarretta. Kuvio 11. Turvekangas Kuvion muodostaa järeää kuusta kasvava turvekangas. Kuusen ohella kuviolla kasvaa yksittäisiä koivuja ja haapaa. Alikasvoksena kasvaa harvakseltaan korpipaatsamaa, mutta taimikkovaiheen puusto puuttuu. Kenttäkerroksen lajisto vaihtelee mustikkaturvekankaalle tyypillisten metsälajien ja ruohoturvekankaalle tyypillisten saniaisten välillä. Lajistoon kuuluvat mm. mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, metsäkorte, jänönsalaatti ja rönsyleinikki. Paikoin kuviolla on kosteampia painanteita, joilla ei ole yhtenäistä kasvipeitettä, mutta kasvaa lehväsammalia. Kuvion pohjoisosassa on luontaisesti syntynyttä maalahopuustoa. Kuvion 12 avohakkuu on jonkin verran vaikuttanut kuvion laitojen kasvillisuuteen (taimikko lisääntynyt) ja maalahopuuta on syntynyt lisää. Erityisesti kuviolla 12 tehdyn mittavan hakkuun vuoksi kuvio 11 kuuluu oleellisena osana kuvioiden 7, 13, 15, 16 ja 17 muodostamaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen metsäkokonaisuuteen. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EU-luontodirektiivin I-liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Kokonaisuutena alue soveltuu myös METSO-I luokkaan ja on Espoon LUMOpriorisoinnin mukainen arvokas vanha metsä. Kuvio 12. Avohakattu turvekangas Kuvio on todennäköisesti (vuoden 2005 kasvillisuusselvityksestä päätellen) aiemmin ollut lajistoltaan samankaltaista kuin kuvio 11, mutta alueella tehdyn avohakkuun jälkeen taimikoitunut voimakkaasti. Avohakkuun jälkeen kuvion kasvillisuus on muuttunut heinä- ja ruohovaltaisemmaksi ja esimerkiksi kuviolla kasvavissa ojissa kasvaa mm. osmankäämiä ja kurjenmiekkaa. 10

Kuvio 13. Ruoholehtokorpi Turvekangaskuvion (11) pohjoispäähän on kehittynyt vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen pieni ruoholehtokorpikuvio. Kuviolle laskee vesi norona koillisesta. Norolle ei ole kehittynyt selkeää uomaa vaan se valuu aluskasvillisuuden seassa. Kuvion valtapuusto muodostuu kuvion 11 tapaan järeästä kuusesta, mutta kuviolla kasvaa myös nuorempaa kuusta ja lehtipuustoa. Pensaskerroksessa kasvaa korpipaatsamaa ja mustaherukkaa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat ruoho ja lehtokorville tyypilliset käenkaali, hiirenporras, ojakellukka, viitakastikka, metsäalvejuuri, rönsyleinikki, metsäkorte, peltokorte, leskenlehti ja jänönsalaatti. Märimmillä pinnoilla kasvaa myös ojaleinikkiä ja lehtohorsmaa. Kuviolla on runsaasti maalahopuuta. Avohakkuun laidassa on myös tuoreeltaan kaatunutta puustoa. Kuvion autotielle viettävässä reunassa kasvaa kasvusto jättitatarta, joka on haitallinen puutarhakarkulainen ja maanpeitekasvina käytettävää pikkutalviota, joka on myös puutarhakarkulainen. Kuviolla on myös jonkin verran asuinalueilta tuotua roskaa (mm. muovijätteitä). Uhanalaisiksi luontotyypeiksi lukeutuvat ruoho- ja lehtokorvet ovat metsälain 10 mukaisesti arvokkaita luontotyyppejä ja suot myös Espoon LUMO-priorisoinnin mukaisesti huomioitavia (priorisointiluokka 4). Ruoho- ja lehtokorpien uhanalaisuusluokka on EN. Kuviolle on kehittymässä myös noro, joka ei kuitenkaan vielä täytä metsälain tai vesilain kriteerejä. Kuvio 14. Harvennettu / siemenpuuhakattu kangasmetsä Kuviolla on aiemmin kasvanut kuvion 32 kaltaista sekapuustoista tuoretta ja kuivahkoa kangasmetsää. Kuvio on siemenpuuhakattu ja nyt sillä kasvaa paikoin taimikkoa ja yksittäisiä kookkaampia puita. Kenttäkerroksen lajisto on mustikkavaltaista, mutta harvennushakkuun seurauksena se on heinittymässä (mm. metsälauha, metsäkastikka, vadelma). Kuvio 15. Kalliometsä Kuvion muodostaa mäntyvaltainen kalliometsä. Valtapuusto on varttunutta, mutta vanhimmat puut ovat kilpikaarnaisia ja puuston rakenne on luontaisesti kehittynyt. Kenttäkerroksen lajiston muodostaa metsälauhan, kanervan ja kangasmetsien varpujen (puolukan ja mustikat) muodostamat kasvustot. Kuviolla kasvaa runsaasti katajaa ja kallioisille luontotyypeille tyypillistä mäkitervakkoa. Kuvion eteläosassa kasvaa myös lehtomaisen kankaan lajistoa, kuten käenkaalia, kieloa ja oravanmarjaa. Kuvio 15 kuuluu oleellisena osana kuvioiden 7, 11, 13, 16 ja 17 muodostamaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen metsäkokonaisuuteen. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EU-luontodirektiivin I-liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Kuivien kangasmetsien uhanalaisuusluokka on silmällä pidettävä (NT). Kokonaisuutena alue soveltuu myös METSO-I luokkaan ja on Espoon LUMO-priorisoinnin mukainen kalliometsä. Kalliometsänä kuvio lukeutuu myös metsälain 10 mukaisiin kohteisiin. 11

Kuva 2-7. Kuviolla 15 kasvaa mäntyvaltaista kalliometsää. Kuvio 16. Kalliometsä Kuviolla kasvaa mäntyvaltaista kalliometsää. Järeimmät männyt ovat kilpikaarnaisia ja puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä kuivan kankaan kanervikkoa ja kuivahkon kankaan puolukkavaltaista kasvillisuutta. Paikoin kenttäkerroksen peittää karukkokankaille tyypillinen jäkäläkerros. Tielle viettävässä rinteessä kasvaa myös kuusi ja lehtipuuvaltaista (haapa, koivu, pihlaja) kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EU-luontodirektiivin I- liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Osana kuvioiden 7, 11, 13, 15 ja 17 kanssa alue soveltuu myös METSO-I luokkaan ja on Espoon LUMO-priorisoinnin mukainen vanha kalliometsä. Kalliometsänä kuvio lukeutuu myös metsälain 10 mukaisiin kohteisiin. Kuvio 17. Kuusivaltainen kangasmetsä Kuvio on kalliorinteeseen kehittynyttä kuusivaltaista lehtomaista/tuoretta kangasta. Kuusen ohella kuviolla kasvaa koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kuvion pellon laitaan rajautuvalla osuudella puusto on nuorempaa ja tasaikäistä tiheää kuusikkoa (turvekangasta). Muutoin kuvion puusto on luontaisesti kehittynyttä ja kuviolla on yleisesti runsaasti maalahopuuta. Kenttäkerros on paikoin aukkoinen, mutta valtalajeina kasvavat mustikka, käenkaali ja metsäalvejuuri. Kuvio muodostaa kuvioiden 7, 11, 13, 15 ja 16 kanssa selvitysalueen monimuotoisuuden kannalta arvokkaan metsäkokonaisuuden. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EU- 12

luontodirektiivin I-liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Kokonaisuutena alue soveltuu myös METSO-I luokkaan. Kuvio 18. Tuore lehto Kuvio on pienialainen entiselle niitylle kehittynyt kostea ja rehevä harmaaleppävaltainen lehto. Kuviolla kasvaa myös raitaa, koivua, kuusta ja tuomea. Puusto on kehittynyt kuviolle luontaisesti. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat hiirenporras, metsäalvejuuri, suo-ohdake, käenkaali, ojakellukka, metsäkorte, mesiangervo, rönsyleinikki nurmilauha ja vadelma. Kuviolla on runsaasti lehtilahopuuta pääasiassa maalahopuuna. Lehdot luetaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi eikä metsälaissa ole asetettu varsinaista alarajaa kohteiden koolle. Kuvio on monimuotoisuuden kannalta arvokas osana ympäröivää vanhan metsän kokonaisuutta (METSO 1-luokka). Kosteiden keskiravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on NT. Kuvio 19. Tuore heinäniitty Kuvio on viljelyskäytöstä poistunut entinen pelto, joka niitetään vuosittain. Niittylajiston kasvuolosuhteiltaan vaatimattomimmasta päästä olevat nurmilauha ja niittypuntarpää kasvavat niityn valtalajeina. Muuta lajistoa mm. niittynurmikka, pelto- ja metsäkorte, sekä niittyjen kukkijoista niittynätkelmä, hiirenvirna ja suo- sekä pelto-ohdake. Kuvion poikki kulkee ojia, joissa kasvaa ruohovartista lajistoa, kuten rönsyleinikkiä. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 20. Tuore lehto Pienialainen tuoreen lehdon kuvio muodostuu hiekkatieltä niittyjä kohti viettävään rinteeseen. Kuviolla kasvaa koivua, raitaa ja haapaa. Kuvion kenttäkerroksen valtalaji on kielo, jonka seurassa kasvaa mm. metsäkorte, vuohenputki ja hiirenporras. Lehdot luetaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi eikä metsälaissa ole asetettu varsinaista alarajaa kohteiden koolle. Kuvio on monimuotoisuuden kannalta arvokas ja muodostaa kuvion 21 ja 23 kanssa yhdessä laajemman lehtokuvion (METSO II-luokka). Tuoreiden keskiravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on VU. Kuvio 21. Metsittyvä niitty Kuvio on ollut aiemmin peltoa, mistä kertoo mm. savinen pohja. Puuston muodostaa hieskoivu, harmaaleppä, haapa ja raita. Kuvion kenttäkerroksen valtalajeina kasvavat kosteiden niittyjen ja lehtojen suurruohot, kuten mesiangervo ja vuohenputki. Paikoin hiirenporras, nurmilauha ja sananjalka muodostavat peittävämpiä kasvustoja. Lajistoon kuuluu monipuolisia niitty- ja lehtolajeja kuten ojakellukka, vadelma, huopaohdake, rönsyleinikki, jänönsalaatti, nuokkuhelmikkä ja viitakastikka. Kuvion länsiosassa kuvion 20 rajapinnassa kielo on valtalajina. Kuvio on kokonaisuudessaan kehittymässä lehdoksi kostean niityn ja kostean lehdon raja on osittain hankala erottaa, sillä molemmissa lajisto on pääpiirteittään samaa. Kuvion itäpuolella niittymäisyys on selkeämpää mm. selkeästi näkyvien ojien vuoksi. Kuvion länsilaita täyttää jo osin runsasravinteisen tuoreen lehdon (CR) ja kostean keskiravinteisen lehdon (NT) kriteerit lajiston puolesta, mutta lahopuun määrä on vähäinen. Kuvioin poikki kulkee voimalinja, minkä vuoksi puustoa on harvennettu. 13

Lehdot luetaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi eikä metsälaissa ole asetettu varsinaista alarajaa kohteiden koolle. Kuvio on monimuotoisuuden kannalta arvokas ja muodostaa kuvion 20 ja 23 kanssa yhdessä laajemman lehtokuvion (METSO II-luokka). Tuoreiden keskiravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on VU. Kuva 2-8. Kuvio 21 on entiselle niitylle kehittynyttä metsää, jonka länsipuolelle on kehittynyt tuoretta ja kosteaa lehtoa. Kuva 2-9. Kuviolla 22 on tuoretta heinäniittyä. Taustalla näkyvä metsäinen niemi on entistä laidunmaata (kuvio 38). Kuvio 22. Tuore heinäniitty Kuvio on viljelyskäytöstä poistunut entinen pelto, joka niitetään vuosittain. Valtalajeina kasvaa korkeita heiniä, kuten niittypuntarpää, nurmitähkiö, nurminata, nurmilauha, niittynurmikka ja koiranheinä sekä ruohovartisia, kuten suo-ohdake, käenkukka, ojakärsämö, alsikeapila, röyhyvihvilä ja ahdekaunokki ja saroista jänönsaraa ja kalvassaraa. Pohja on paikoin erittäin märkää (kosteaa heinäniittyä) ja sille on kasvanut mm. rentovihvilää, röyhyvihvilää ja polvipuntarpäätä. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä ja kosteat heinäniityt toiseksi yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 23. Tuore lehto Hiekkatien ja niittykuvioiden väliin on kehittynyt sekapuustoista tuoretta lehtoa. Eteläosassa kuviota kuusta on runsaasti, mutta muutoin kuvio on lehtipuuvaltaista (koivu, harmaaleppä, pihjala, haapa). Kuvion eteläosassa kulkee voimalinja, minkä vuoksi puustoa on harvennettu. Kuviolla on myös luontaisesti syntynyttä lahopuustoa maalahopuina. Kuvion maannos on multainen ja selkeästi erottuva ympäröivästä savimaasta. Valtalajit ovat lehtolajit hiirenporras ja jänönsalaatti, joiden joukossa kasvaa kangasmetsien varpuja ja niittylajistoa, kuten koiranheinää, käenkukkaa, alsikeapilaa, ojakärsämöä ja ahomansikkaa. Lehdot luetaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi. Kuvio on monimuotoisuuden kannalta arvokas ja ja muodostaa kuvion 20 ja 21 kanssa yhdessä laajemman lehtokuvion (METSO II-luokka). Tuoreiden keskiravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on VU. 14

Kuvio 24. Kangasmetsä Kuviolla kasvaa harvennettua sekametsää, jonka valtapuut ovat koivu ja mänty sekä kuusi. Kookkaimmat puut ovat iältään n. 60 vuotiaita. Kuviolla on tiheä taimikkoinen alipuusto. Lajistoltaan kuvio on pääosin mustikkatyypin tuoretta kangasta, joskin kuvioin itälaidalla kasvaa myös lehtomaisen kankaan ja niittyjen lajistoa. Kuvion länsilaidassa kuvion 14 hakkuualueeseen rajautuen sijaitsee pienialainen rahkasammal ja korpikarhunsammalpeitteinen soistuma, jolle on kehittymässä korpikuvioille tyypillinen mättäinen rakenne. Korpikuvio on kehittymässä mustikkakangaskorveksi. Kuvio 25. Lehtipuuvaltainen ruohoturvekangas Kuvio on koivuvaltaista (n. 40-50 vuotiasta) ja reheväkasvuista turvekangasta. Kuviolla kasvaa koivun ohella myös haapaa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat vadelma ja hiirenporras. Kuvion itäpuolella kuvion 14 rajalla kulkee metsäautotie ja kuvion pohjoisosassa kulkee ulkoiluun käytetty polku. Polun ympäristössä kenttäkerron on kulunut. Kuvio 26. Kuusivaltainen turvekangas Kuvion poikki kulkee Metsälammesta laskeva Brutubäckenin puro, jonka uomaa on aikoinaan kaivettu, jonka seurauksena kuviolla on kuivunutta entistä korpea ja kosteaa rantametsää. Kuvio on pohjoisosasta pääosin kuusivaltaista mustikkaturvekangasta, jossa on reheväkasvuisempi korpisia laikkuja, jotka saavat kosteutensa kuvioin poikki laskevan puron tulvimisesta. Korpikuvioilla kasvaa perinteistä ruohoturvekankaan lajistoa, kuten terttualpi, suo-orvokki, kurjenjalka, jokapaikansara ja korpipaatsama. Muutoin harvan kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Kuvioin läpi laskevan puron varressa kasvaa luhtaista lajistoa ja vesikasveja, kuten kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa, vehkaa, rantayrttiä, rentukkaa ja järvikortetta. Kuvio on erityisesti eteläosastaan Metsälammen kannalta tärkeää suojavyöhykettä. Kuviolla on myös vaateliasta lajistoa ja paikoin kuvio on palautumassa reheviksi ruohokorviksi, jotka ovat metsälain 10 mukaisesti arvokkaita kohteita. Brutubäck ei ole enää kokonaisuudessaan luonnontilainen tai sen kaltainen, sillä uomaa on suoristettu ja kaivettu. Se luetaan kuitenkin vesilain 11 ja metsälain 10 mukaiseksi pienvedeksi, joka on lähimetsineen arvokas (myös Espoon LUMO-priorisointi luokka 1). Uoman luonnontilaisin osuus kulkee kuvion 10 alueella ja osin kuvion 26 puolella sen eteläisimmissä osin. Kuvio 27 Kalliometsä Valtaosan kuviosta muodostaa mäntyvaltainen kuiva kalliometsä. Vanhimmat puut ovat kilpikaarnaisia. Kalliomännikön lajistoon kuuluvat männyn lisäksi nuori hieskoivu, kataja ja kenttäkerroksessa kanerva, metsälauha ja puolukka. Kuvion itälaidalla kasvaa tuoretta kangasmetsää (pääosin taimikkoa). Kuvio rajautuu itälaidalta ulkoilureittiin ja avohakkuualueeseen, lännestä asuinalueeseen. Ulkoilureitin varressa kasvaa kosteiden niittyjen suurruohoja, kuten nurmilauhaa ja mesiangervoa. Kuvio 28 Avohakattu turvekangas Kuvio on avohakkuualue. Kuviota ympäröiviin ojiin on kehittynyt vesikasvillisuutta: järvikorte, suovehka, ojaleinikki, ratamosarpio, heinävita. Kuvion poikki kulkee Brutubäckenin puro, jonka reunoille ei ole jätetty suojaavaa puustoa tai muuta kasvillisuutta. 15

Kuvio 29 Lehtimetsä Kuviolla kasvaa tasaikäinen noin 30-vuotias hieskoivikko, joka on pääasiassa syntynyt entiselle niitylle. Kuviolla kasvaa myös nuoria kuusen taimia. Kuvion luontotyyppeihin ja niiden vesitalouteen on vaikuttanut erityisesti etelä- ja länsipuolilla sijaitsevat isot ojat, mutta kuvio on ojitettu kokonaisuudessaan. Pääosin kuvio on ruohoturvekangasta tai soistunutta kangasmetsää. Kuviolla kasvaa lehtomaisen kankaan ja kostean lehdon lajistoa. Lajistoon kuuluvat mm. kosteista paikoista pitävät korpipaatsama, huopaohdake, ranta-alpi, nurmilauha, vuohenputki, karhunputki ja metsäkorte, sekä perinteisemmät metsälajit sudenmarja, kalvassara, käenkaali, kielo, lillukka ja valkovuokko. Kuvio 30. Puronvarsi Kuvio on ojitetun puron ympäristöön kehittynyttä kosteaa keskiravinteista lehtoa ja kosteaa suurruohoniittyä. Puron varren kasvillisuus on tyypillistä kosteaa lehtoa kuvion itäosassa kuvioiden 33 ja 31 välisellä osuudella, minkä jälkeen kasvillisuus muuttuu suurruohoja kasvavaksi kosteaksi niityksi kuvioiden 31 ja 29 välissä. Lehto-osuudella kasvavat valtalajeina keskiravinteisen kostean lehdon lajit hiirenporras ja käenkaali, joiden joukossa kasvavat mm. vuohenputki, metsäimarre, nuokkuhelmikkä ja karhunputki. Uomassa sijaisevien kivien päällä kasvaa myös mm lehtoarhoa. Purouoma on tältä osuudelta luontaisen kaltainen tai palautumassa luonnontilaisen kaltaiseksi. Niittyosuudella valtalajit ovat ojakellukka, mesiangervo, lehtovirmajuuri ja nurmilauha ja purouomaa on selkeästi oikaistu kaivamalla. Kuviolla kulkeva purouoma ei ole luonnontilaltaan riittävä täyttämään metsälain ja vesilain pienvesikohteen kriteeristöä, mutta kuvion itäosassa lehto-osuus voidaan lukea metsälain 10 mukaiseksi lehtokohteeksi. Kosteiden keskiravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on NT ja kosteiden niittyjen CR. Kuvio 31. Lehtomainen kangas Kuviolla kasvaa tasaikäistä (n. 60-70v) järeää kuusta. Mustikan ohella kuviolla kasvaa kieloa, käenkaalia ja pohjoislaidalla myös kolme pähkinäpensasta, jänönsalaattia, linnunkaalia ja hiirenporrasta. Kuviolla ei ole lahopuuta. Kuvio 32. Tuore kangas Kuviolla kasvaa n. 60-70 vuotiasta kuusi- ja mäntyvaltaista harvennettua talousmetsää. Kuviolla kasvaa myös järeitä koivuja (yli 50v). Alikasvoksena kasvaa lehtipuiden, kuten koivun ja pihlajan, taimia. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluu tuoreelle kangasmetsälle tyypilliset mustikka, puolukka ja metsäkastikka. Kuviolla kasvaa kuvion 35 rajapinnassa myös niittylajistoa. Kuvio 33. Harvennettu koivikko Kuviolla kasvaa aikoinaan harvennettua tasaikäistä (n. 50-60v) koivikkoa, jonka alikasvoksena kasvaa lehtipuiden ja kuusen taimia. Kenttäkerroksen lajistossa kasvaa runsaimpina mustikka, ja harvennuksesta johtuen sananjalka ja metsäkastikka. Lisäksi kuviolla kasvavat lehtomaiselle kankaalle tyypilliset kielo, sormisara, nuokkuhelmikkä, valkovuokko, ahomansikka, metsäorvokki, ja ahomatara sekä tuoreelle lehdolle tyypilliset jänönsalaatti ja huopaohdake. Kuviolla ei ole lahopuuta. Kuvio 34. Tuore heinäniitty Kuvio on viljelyskäytöstä poistunut entinen pelto, joka niitetään vuosittain. Niittylajiston kasvuolosuhteiltaan vaatimattomimmasta päästä olevat nurmilauha ja niittypuntarpää kasvavat niityn valtalajeina. Muuta lajistoa 16

mm. timotei, niittynurmikka, pelto- ja metsäkorte, sekä niittyjen kukkijoista niittynätkelmä, hiirenvirna, suoohdake ja rönsyleinikki. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 35. Metsittyvä niitty Kuvio on aiemmin ollut osa laajempaa niittykokonaisuutta (kuvio 37), mutta on metsittymässä umpeen. Kuviolla kasvaa koivun lisäksi nuorta harmaaleppää, haapaa ja raitaa. Kuvion keskiosa on vielä avoin ja sen poikki kulkee ojauoma, jonka ympäristöön on kehittynyt rehevää kosteille niityille tyypillistä kasvillisuutta: mesiangervo, ojakellukka, rönsyleinikki, lehtovirmajuuri, metsäkorte, suo-ohdake, linnunkaali, jänönsalaatti, koiranputki, nurmilauha, vuohenputki, hiirenporras ja nokkonen. Kuvion eteläosassa kasvaa tiheää pajukkoa. Kuvion pohjoisosa ja laidat ovat hieman kuivempia ja heinävaltaisia (mm. nurmilauha, niittynurmikka, koiranheinä). Kuvio 36. Tuore lehto Kuviolle on kehittynyt runsaslahopuustoinen lehtipuuvaltainen tuore lehto. Kuviolla kasvaa järeitä haapoja ja raitoja, koivua ja harmaaleppää. Alikasvoksena kasvaa lehtipuita myös taimina ja tuomea. Puusto on kehittynyt luonnontilaisen kaltaiseksi, kuvio on todennäköisesti aikoinaan ollut niittyä tai peltoa. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluu tuoreen lehdon ja metsittyneen niityn lajeja, joista runsaimpina kasvavat metsäkurjenpolvi rönsyleinikki, hiirenporras, käenkaali ja ojakellukka. Muita kuviolla kasvavia lajeja ovat nokkonen, metsäkorte, nurmitädyke, kielo, ahomansikka ja kalvassara. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaiseksi reheväksi lehdoksi ja lisäksi kuuluu Espoon LUMO-ohjelman priorisointikohteisiin (luokka 2). Kuvio 37. Tuore heinäniitty Kuvio on osittain pajukkoista, mutta pääosin avointa tuoretta heinäniittyä, joka on aikoinaan ollut peltoa. Kuvio ei ole ollut viljelykäytössä pitkään aikaan, mutta sille on mahdollisesti tehty aiemmin hoitotoimenpiteitä. Maastokaudella 2017 niitty oli hoitamaton. Kuvion pohjoisreunalla on myös matalakasvuisempaa pienruohoniittyä. Valtaosan niittyä valtalajit ovat timotei, vuohenputki, koiranputki, rohtovirmajuuri, metsäkurjenpolvi ja ahdekaunokki. Kuvion pohjoisosissa kasvaa lisäksi runsaina heinätähtimö, paimenmatara, peltopähkämö, särmäkuisma, niittynätkelmä, hiirenvirna, mäkihorsma, harakankello, huopakeltano ja pukinjuuri. Kuviolla kasvaa myös runsaasti silmällä pidettävää (NT) kelta-apilaa. Kuvion eteläosan avointa niittyä ovat vallanneet pajut. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Vaikka kuvio onkin entistä peltoa, on sille kehittynyt edustavaa pienruohoniittyjen ja tuoreiden heinäniittyjen lajistoa. Erityisesti kuvion metsälaidunta (kuvio 37) reunustavalla osalla on potentiaalia kehittyä arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio voidaan lukea Espoon LUMO-ohjelman mukaisesti perinnebiotoopiksi (priorisointiluokka 5). 17

Kuva 2-10. Kuviolla 37 on monipuolinen heinä- ja ruohovartisista kasveista muodostuva lajikirjo. Kuvion eteläosissa on pajukkoisia saarekkeita. Kuviot 38-41. Metsälaidunalue Kuviot 38-41 muodostavat laajan entisistä metsälaitumista muodostuvan kokonaisuuden. Kuviot ovat puustottumassa luontaisesti metsäisiksi kuvioiksi (lehdoiksi ja kangasmetsiksi), mutta lajikirjo on yhä laaja. Kuvioilta ei havaittu uhanalaista lajistoa. Kuvioita ei ole hoidettu perinnebiotooppeina ainakaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuviolla 38 kasvaa muutamia kookkaita pylväskatajia, järeää rauduskoivua ja muuta lehtipuustoa (haapa, pihlaja). Kenttäkerroksen valtalaji on kielo, jonka joukossa kasvaa mm. ahomatara, ahomansikka, sananjalka, metsälauha, lillukka, salokeltano, puolukka, huopakeltano, metsäapila, mäkikuisma, sarjakeltano, ojakärsämö, niittyleinikki, siankärsämö, pelto- ja paimenmatara, mäkihorsma ja ahdekaunokki. Pensaista kuviolla kasvaa yksittäisiä vadelmia ja korpipaatsamaa. Kuviolla on kivikasoja, jotka viittaavat pylväskatajien tapaan aiempaan laidunhistoriaan. Kuviolla 39 kasvaa tasaikäistä koivikkoa, jonka alle on jäänyt kosteiden niittyjen lajistoa: valtalaji on huopaohdake, jonka lisäksi kuviolla kasvavat hiirenporras, metsäkorte, rönsyleinikki, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, syyläjuuri, sananjalka ja purtojuuri. Kuvio 40 on metsittymisessä kehittynyt pisimmälle. Kuviolla kasvaa nyt lehtomaista kangasta, jonka valtalaji on koko kuvion mattona peittävä kielo. Kielon ohella kuviolla kasvaa entisestä niittyajasta muistuttavat metsälauha, tuoksusimake, vadelma, virnasara, jänönsara, sananjalka ja nuokkuhelmikkä. Kuviolla kasvaa muutamia kookkaita katajia, jotka kertovat alueen aiemmasta laidunnushistoriasta. Kuviolla 41 lajikirjo on suurin (n. 70 putkilokasvilajia), mutta lajistoon ei kuulu uhanalaisia lajeja. Lajeihin kuuluu perinnebiotoopeille erityisen tyypillisiä lajeja, kuten purtojuuri, kissankello, metsäkurjenpolvi, tuoksusimake ja pukinjuuri. Kuviolla ei ollut uhanlaisia lajeja. Puusto on harvaa, lehtipuuvaltaista ja keskittyy kuvion laiteille. Kuvion eteläosa ja kuvion laiteet ovat pääosin kehittyneet lehtomaiseksi kankaaksi ja niityn (kuvio 60) jopa harmaaleppävaltaiseksi lehtolajistoksi. Kuvion keskiosissa on avoimempi kostea niittyalue, 18

jossa kasvaa iso kirjo ruoho- ja heinävartisia lajeja. Kuvion itälaidalla on kookkaiden ilmeisesti pellolta raivattujen kivien muodostama röykkiö. Alkukesästä lähes koko kuvion valtalajit ovat kielo ja metsäkurjenpolvi. Kesällä vallan ottavat niittyjen lajit: tuoksusimake, timotei, nuokkuhelmikkä, ahdekaunokki, metsäapila, paimenmatara, niittynurmikka, kalvassara, ahomatara, ahomansikka, kissankello, rohtotädyke, pukinjuuri, nurmirölli, purtojuuri, ruohokanukka, nurmitädyke, aholeinikki, aho-orvokki, heinätähtimö, kirjopillike, mäkihorsma ja särmäkuisma. Kosteimmissa niityn osissa kasvavat myös ojakellukka, koiranputki, vuohenputki, niittyleinikki, kivikkoalvejuuri, rönsyleinikki, rantaminttu, pelto ja suo-ohdake, syyläjuuri, linnunkaali, juolavehnä ja huopaohdake. Sormisaraa, sananjalkaa, metsäkastikkaa kasvaa erityisesti metsälaidoissa. Metsälaitumet, hakamaat ja pienruohoniityt on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) luontotyypeiksi, ja tuoreet heinäniityt erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi. Nykyisellään hoitamattomina kuviot 38-41 eivät täytä täysin uhanalaisluokituksen kriteerejä, mutta ne luetaan silti Espoon LUMO-ohjelman mukaisiksi perinnebiotoopeiksi (priorisointiluokka 5). Hoitotoimenpitein kuvioilla voitaisiin suosia perinnebiotoopeille tyypillistä lajistoa, kuten pienruohoja. Kuva 2-11. Kuvio 41 eteläpuolella on lehtipuuvaltaista runsaslajista kuivempaa niittyä. Kuva 2-12. Kuvion 41 pohjoisosassa on kosteampi niittypainanne, jossa lajikirjo on suurin kaikista hakamaakuvioista. 19

Kuva 2-13. Kuviolla 40 on hakamaille tyypillisiä kalliokumpuja, joilla kasvaa muun muassa katajaa. Kuva 2-14. Valtaosa kuviosta 40 on kehittymässä tuoreeksi lehtipuuvaltaiseksi lehdoksi, jossa kielo peittää lähes koko kenttäkerroksen. Kuvio 42. Kangasmetsä Metsälaidunkuvioiden väliin jää kuusta, mäntyä ja koivua kasvava tuoreen kangasmetsän kuvio. Kookkaimmat puut ovat järeitä koivuja ja kilpikaarnaisia mäntyjä, mutta valtapuusto varttunutta ja nuorta. Alue on voinut aikoinaan olla osa metsälaidunta, mutta nykyisin kuviolla vallassa ovat perinteiset metsälajit mustikka ja metsäkastikka. Avoimimmissa kohdin kasvaa kieloa ja sananjalkaa ja paikoin kivikkoalvejuurta. Kuvion laiteilla kasvaa lehtomaista kangasta, joilla valtalajina kasvaa kielo ja nuorta lehtipuustoa (koivu, pihlaja, raita). Kuviolla kasvaa muutama tammen taimi ja pähkinäpensas. Kuvio 43. Ojanvarsilehto Kuvio on kehittynyt purouoman ympäristöön ja muodostuu rehevästä kasvillisuudesta. Uoman ympäristöön on kehittynyt pääosin kosteaa keskiravinteista lehtoa ja kosteaa suurruohoniittyä, joka paikoin on alkanut korpeentua ja muuttua ruoho/lehtokorveksi. Uoman ympärillä kasvaa harmaaleppää, hieskoivua ja tiheää pajukkoa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat hiirenporras, mesiangervo, ojakellukka, vuohenputki, rönsyleinikki, nurmilauha, ranta-alpi ja karheanurmikka. Uomassa kasvaa myös rentukkaa ja korpikaislaa. Kuvion pohjoisosassa kasvillisuus harvenee ja kuvio muuttuu selkeämmin metsittyneeksi niityksi, jonka keskellä laskee ojauoma. Kuviolle on kehittymässä metsälain mukaisia reheviä korpikuvioita, mutta voidaan nyt lukea metsälain mukaiseksi reheväksi lehdoksi. Pienvetenä purouoma ei ole luonnontilainen tai sen kaltainen koko matkalta eikä näin ollen lukeudu metsä- tai vesilain mukaiseksi pienvesikohteeksi. Uoma on erityisesti yläjuoksulta selkeästi kaivettu, mutta ei ole täysin luonnontilainen tai sen kaltainen miltään osuudelta kuvion sisäpuolelta. Uoma laskee suorana pohjoisesta etelään ja kun se taittuu kohti länttä, luonnontila paranee. Kostean keskiravinteisen lehtokuvion uhanalaisuusluokka on NT ja kostean ruohoniityn CR. Kuvio 44. Tiheä kuusikko Kuviolla kasvaa tasaikäistä (n. 40-50v) kuusikkoa ja mäntyä. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä mustikkatyypin tuoreen kankaan lajistoa: mustikka, puolukka, metsälauha ja kangasmaitikka. Kenttäkerros on paikoin harva tiheän latvuksen vuoksi. Kuvio rajautuu ulkoiluväylään, jonka varressa kasvaa myös muuta kasvillisuutta (mm. metsäkastikka). 20

Kuviot 45-46. Kallioinen mäki Kuviot 45-46 ovat kasvillisuudeltaan saman kaltaisia kangasmetsän keskellä sijaitsevia kallioita. Kasvillisuus on kuvioilla pääosin kuivahkoa ja kuivaa kangasta, jossa valtalajina on kanerva ja mänty. Kuvioilla kasvaa myös katajaa, metsälauhaa, lampaannataa puolukkaa ja kultapiiskua. Kuviolla 45 on kohtalaisesti lahopuustoa (maapuita ja pystyjä keloja) ja pohjoisrinteessä jyrkänne. Kuviolla 45 kasvaa runsaasti katajaa ja kuvio on voinut olla osa sen eteläpuolelle rajautuvaa metsälaidunaluetta (kuviot 39-42). Kuvio 47. Istutettu kuusikko Kuviolla kasvaa tiheää istutettua kuusikkoa (alle 50v), jonka kenttäkerros on tiheän latvuksen vuoksi harva. Kuvio 48. Luhtainen pajukko Kuviolla kasvaa tiheää virpapajukkoa, jonka yllä kasvaa nuorta ja varttunutta hieskoivua ja harmaaleppää. Kuvio on aikoinaan ollut suo (Maanmittauslaitos vanha maastokartta 1958), joka on ojituksen seurauksena osittain kuivunut. Keskiosissa vesitalous on vielä hyvä ja kuvio on märkä. Laiteilta kuvio on muuttunut jo kuivemmaksi turvekankaaksi. Kuvio jatkuu selvitysalueen ulkopuolella. Kenttäkerroksen lajistossa on luhtaisuutta sietäviä korpilajeja, kuten ranta-alpia, rantamataraa, suo-orvokkia, hiirenporrasta, mesiangervoa, suoputkea ja kurjenjalkaa. Paikoin märimmissä kohdin kenttäkerroksen valtaa luhtasaraa ja korpikaislaa kasvavat kasvustot. Kuviolla kasvaa runsaasti korpipaatsamaa. Kuvion laiteilla kangasmetsän rajapinnassa kuvio vaihettuu ruohoturvekankaaksi ja edelleen lehtomaiseksi kankaaksi. Kuvio 49. Kalliometsä Kuvio muodostuu kahdesta pitkittäissuuntaisesta kallioharjanteesta ja niiden välisestä kangasmetsäkaistaleesta. Kallioiden laella kuviolla kasvaa kuivaa kanervavaltaista ja kuivahkoa puolukkavaltaista metsää. Valtapuu on mänty, joista vanhimmat puut ovat jo kilpikaarnaisia. Puusto on rakenteeltaan luontaisesti kehittynyttä. Muita kuviolla tavattavia lajeja ovat kalliometsille tyypilliset kultapiisku, kallioimarre, mäkitervakko ja kalliokielo. Kallion laiteilla ja kuvioiden välisessä notkelmassa valtapuu on kuusi ja lajisto tuoretta mustikkavaltaista kangasmetsää. Kalliometsät luetaan metsälain 10 mukaisin kohteisiin ja lisäksi kalliometsät kuuluvat Espoon LUMOohjelman kohteisiin, mutta ovat priorisoinniltaan vasta tasolla 8. Kuvio 50. Istutettu männikkö Kuviolla kasvaa tiheä tasaikäinen nuori männikkö. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä mustikkatyypin tuoreen kankaan lajistoa: mustikka, puolukka, metsälauha ja kangasmaitikka. Kenttäkerros on paikoin harva tiheän latvuksen vuoksi. Kuvio 51. Kuvio on kasvillisuudeltaan samankaltainen kuin kuvio 44 eli kuivaa tai kuivahkoa kangasta, jossa valtalajeina kasvavat kanerva, puolukka ja metsälauha. Kuvion poikki kulkee valaistu ulkoiluväylä. Kuvio 52. Korpi Kallioiden väliseen notkelmaan on syntynyt pieni korpikuvio, jonka rahkasammalpeitteisillä välipinnoilla kasvaa jouhivihvilää, raatetta, harmaasaraa, jokapaikansaraa ja laiteilla myös suopursua. Mätäspinnoilla kasvaa 21

nuorta hieskoivua ja pajukkoa. Kuvio on kehittynyt ruohoiseksi sarakorveksi. Kuviolta laskee etelään kohti kuviota 43 kausikuiva noro, jolla ei ole selkeää uomaa. Korpikuvio on luontaisesti syntynyt ja on vesitaloudeltaan luonnontilainen, ja se lukeutuu metsälain 10 mukaiseksi ruohoiseksi korpikuvioksi. Kuviolta kohti etelää on kehittymässä myös noro, joka ei kuitenkaan vielä täytä metsälain tai vesilain kriteerejä. Kuvio 53. Luhtainen korpi Ulkoiluväylän ja kallion väliseen notkelmaan on kehittynyt lätäkköinen kausikostea sarainen korpikuvio. Kuvion valtalaji on luhtasara, jonka joukossa kasvaa mm. kurjenjalka, terttualpi, ojasorsimo ja pullosara. Rahkasammalpeite on harva ja keskittyy kuvion leiteille. Kuvion laiteilla on myös pienialaisesti mustikkakangaskorpea ennen vaihettumista kangasmetsäksi. Vesi makaa kuviolla eikä siltä laske selkeää noro/purouomaa pois kuviolta. Kuvio ei lukeudu metsälain 10 mukaisiin reheviin ruoho- ja lehtokorpiin. Se on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas ja vesitaloudeltaan luonnontilainen tai sen kaltainen. Kuva 2-15. Kuvion 52 korpi on kehittynyt kallioiden väliseen notkelmaan. Sillä on selkeä välipintojen ja mättäiden vaihtelu. Kuva 2-16. Kuvio 53 sijaitsee ulkoilureitin vieressä. Sen valtalajina on pullo ja luhtasara. Kuvio 54. Kalliometsä Kuvio on pohjoiseteläsuuntainen kallioharjanne, jonka ominaispiirteitä ovat paikoin jyrkät rinteet ja avokalliolaikut. Kuviolla kasvaa mäntyvaltaista pääosin kuivaa kangasta sekä kuivahkoa kangasta. Puusto on osin vanhaa kilpikaarnaista mäntyä (yli 120v), mutta pääosin alle 100 vuotiasta. Puusto on luontaisesti erikäisrakenteiseksi kehittynyttä. Kuviolla kasvaa myös kuusta, koivua ja muuta lehtipuustoa harvakseltaan. Kalliometsä on paikoin avointa ja jäkälävaltaista. Paikoin valtalajina kasvaa kanerva, metsälauha ja paikoin puolukka. Kuvion länsi/ luoteisosassa on pitkä jyrkänne (kuva 2-13), jonka rinteessä kasvavat varjoisille kalliorinteille tyypilliset haurasloikko ja kallioimarre. Jyrkänteen alle on kehittymässä lehtomaista kasvillisuutta. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaisesti arvokkaaksi kalliometsäksi ja lisäksi kuuluu Espoon LUMOohjelman priorisointikohteisiin (luokka 8). 22

Kuva 2-17. Kuvio 55 sijoittuu ulkoilureitin varteen. Kuviolla kasvaa tuoretta lehtoa ja järeitä haapoja. Kuvio 55. Lehtojuotti Kuva 2-18. Kuvion 54 keskiosassa ulkoilureitin varrella on komea jyrkänne. Kuva 2-19. Viereisen kuvan jyrkännereunalla kasvaa muun muassa kalliorinteille tyypillistä haurasloikkoa. Kuvio on kehittynyt valaistun ulkoiluväylän ja niittyalueiden väliin jäävään rinteeseen. Kuvio on tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa. Valtapuusto muodostuu järeistä haavoista ja kuusesta. Alikasvoksena kasvaa tuomea ja useita pähkinäpensaita, jotka ovat vielä nuoria. Kuviolla on paikoin tiheä pensaskerros (mm. taikinamarjaa, punaherukkaa). Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. valkovuokko, kielo, mustakonnanmarja, käenkaali, hiirenporras ja metsäalvejuuri. Kuvion eteläosassa kulkee purouoma, joka laskee kuviolle 78 ja edelleen Glomsinjokeen. Uoman ympäristössä kasvaa myös keskiravinteista kosteaa lehtoa (mm. hiirenporras, mesiangervo). Kuvio on lehtolajistoltaan edustava ja puustokin luonnontilaisen kaltainen, joskin ulkoilureitin välittömän läheisyydestä johtuen paikoin hoidettua. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaiseksi lehdoksi ja Espoon LUMO-ohjelman mukaiseksi lehdoksi (priorisointiluokka 2). Tuoreiden runsasravinteisten lehtojen uhanalaisuusluokka on CR ja kosteiden keskiravinteisten lehtojen NT. Kuviolla kasvaa määrällisesti luonnonsuojelulain 29 mukaisen pähkinäpensaslehdon kriteerit täyttävä määrä pähkinäpensaita, mutta laadullisesti eli koon perusteella niitä ei voida vielä lukea tähän. Kuvio 56. Pähkinäpensaikko Kuvio rajautuu ulkoilureitin ja kalliometsän väliselle vyöhykkeelle. Kuviolla kasvaa tiheänä kasvustona kookkaita (5-8 m korkeita) pähkinäpensaita. Alustakasvillisuus on harvaa, mutta lajistoon kuuluu lehtomaisen kankaan lajeja, kuten kielo, metsäalvejuuri, jänönsalaatti, käenkaali ja hiirenporras. Pähkinäpensaikon päällä kasvaa järeää n. 70 haapaa ja raitaa. Pähkinäpensaita kasvaa myös kaikilla ympäröivillä kuvioilla harvakseltaan, mutta kuviolla 56 ne ovat selkeä valtalaji. Kuvio on luonnontilaltaan hyvä ja pähkinäpensaikko elinvoimainen. Kenttäkerros on varjoisuuden vuoksi aukkoinen ja lisäksi pensaikon alla kulkee pari leveämpää polkua. Pähkinäpensaslehdot ovat uhanalaisuusluokaltaan EN eli erittäin uhanalaisia. Pähkinäpensaslehdot luetaan luonnonsuojelulain 29 mukaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. 23

Kuva 2-20. Kuviolla 56 kasvaa kookkaita pähkinäpensaita. Kuvio 57. Tuore lehto Kuviolle on muodostunut tuoretta keskiravinteista lehtoa. Kuviolla kasvaa nuorta ja varttunutta harmaaleppää, koivua, haapaa ja vaahteraa, joiden alla tuomea ja muutama pähkinäpensas. Kuvion kenttäkerroksessa kasvaa tyypillisiä tuoreen lehdon lajeja: käenkaali, hiirenporras, lillukka, valkovuokko, jänönsalaatti, vadelma, metsäalvejuuri, rönsyleinikki, mustikka, sormisara ja metsäorvokki. Kuviolla on myös monipuolinen pensaskerros, jossa kasvavat mm. korpipaatsama, terttuselja, koiranheisi ja vadelma. Kuviolla on hyvin vähän lahopuuta. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaiseksi lehdoksi ja Espoon LUMO-ohjelmaan soveltuvaksi lehdoksi (priorisointiluokka 2). Tuoreen keskiravinteisen lehdon uhanalaisuusluokka on VU. Kuvio 58. Lehtosaareke Niityn keskelle muodostuneelle metsäsaarekkeelle on kehittymässä haapavaltaista kosteaa keskiravinteista lehtoa. Kuviolla kasvaa järeitä raitoja ja muutamia pähkinäpensaita ja tuomea. Kenttäkerroksen valtalaji on savipohjaisille lehdoille tyypillinen vuohenputki, jonka seurassa kasvaa nokkonen, koiranputki, linnunkaali, metsäimarre, ja rönsyleinikki. Lehtokuvio ei vielä täytä metsälain tai Espoon LUMO-ohjelman lehtokohteen kriteereitä. Kehittyvän lehtotyypin uhanalaisuusluokka on NT. 24

Kuvio 59 Tuore/kostea heinäniitty Nurmilauhavaltainen niitty on osin kostea. Lajistoon kuuluvat suo-ohdake, huopaohdake, vuohenputki, vadelma, metsäkorte, peltokorte ja pelto-ohdake. Kuvion pohjois/itäosissa niittyosuus on puustoisempaa, ja kasvillisuudessa lisääntyy vaateliaat ruohot, kuten mesiangervo ja vuodenputki. Niityn avoimiin osiin on leviämässä pajua ja muuta lehtipuustoa, mutta keskiosiltaan se on yhä avoin. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet ja kosteat heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 60. Metsittynyt niitty Kuvion 61 muodostaman suon pohjoislaidalle on kehittynyt nuorta (max. 30v) lehtipuuvaltaista metsittynyttä niittyä, jonka pohja on paikoin soistumassa ja mahdollisesti luhtainen. Kuviolla kulkee kaivettuja ojia. Kuviolla kasvaa paikoin tiheää pajukkoa ja kookkaita raitoja. Lajistoon kuuluvat mm. korpipaatsama, nurmilauha, mesiangervo, korpikaisla, vuohenputki, terttualpi. Kuvio 61. Luhtainen pajukko Kuvio on aikoinaan entiselle niitylle kehittynyttä luhtaista pajukkoa. Kuviolla kasvaa harvakseltaan kookkaita hieskoivuja. Kuvio on kauttaaltaan ojitettu, mikä näkyy ilmakuvastakin selkeästi, mutta silti kuvio on hyvin kostea ympäri vuoden. Ojien varsiin on kehittynyt rehevää korpilajistoa, kuten suovehkaa, rentukkaa, järvikortetta, ranta-alpia, mesiangervoa ja röyhyvihvilää. Avointen rahkasammalpeitteisten laikkujen valtalajina on pullosara, jonka joukossa kasvavat mm. kurjenjalka, harmaasara, rantamatara, suoputki, rätvänä ja viitaorvokki. Aiemmassa luontoselvityksessa (Yrjölä ym 2005) todetaan alueen olevan entistä järvenlaskupohjaa ja siksi pohjaltaan näin kostea. Kuvion itäpuolella kuvion 73 rajapintaan on kehittynyt rehevämpää kosteaa ruohokorpea (uhanalaisuusluokka EN), jonka seassa on saravaltaisia nevajuotteja. Pajuvaltaisten osuuksien valtalajeina kasvaa ruohoja ja saroja, kuten kurjenjalka, luhtavuohennokka, järvikorte, ranta-alpi, mesiangervo, terttualpi, jokapaikansara, harmaasara, metsäkorte, suo-orvokki ja korpipaatsama. Kuvio 61 on alueen selvitysalueen laajin suokokonaisuus. Alueelle on kehittynyt vaateliasta lajistoa ja ojituksista huolimatta suon kosteus on säilynyt hyvänä. Pajuluhdat ovat uhanalaisluokituksen mukaisesti silmällä pidettäviä luontotyyppejä (NT) ja ojitusten vuoksi kuvio ei täysin täytä uhanalaisluokittelun mukaisen pajuluhdan kriteereitä. Kuvio on syntynyt pääosin ihmisen vaikutuksen seurauksena. Kuvion länsilaidan rehevämmät korpikuviot tulee erityisesti huomioida metsälain 10 mukaisesti arvokkaina kohteina (uhanalaisuusluokka EN). 25

Kuva 2-21. Kuviolla 61 kasvaa ojien kirjomaa pajukkoista suota. Kuvio 62. Luhtainen sekametsä Ojan ympärille on kehittynyt runsaslahopuustoista sekametsää (30-40 vuotiasta). Kuviolla on paikoin runsaasti maalahopuita, joka on syntynyt todennäköisesti runsaasta kosteudesta johtuen. Ojan ympäristöön on kehittymässä ruohokorpikuvioita ja kenttäkerros on paikoin rahkasammalten peittämää. Kuvioiden lajistosta päätellen ne tulevat ajan myötä kehittymään metsälain mukaisiksi ruohokorviksi (joskin ojituksista vuoksi luonnontila ei ole hyvä). Kuvion kenttäkerroksen lajistossa on sekä kangasmetsien lajeja, kuten mustikkaa, käenkaalia ja oravanmarjaa, mutta myös ruohovartisia ja luhtaisia lajeja, kuten hiirenporras, mesiangervo, kurjenjalka, röyhyvihvilä, jouhivihvilä. Kuvio 63. Kuusivaltainen turvekangas Kuvion puusto on harvennettua tasaikäistä järeää n. 60-70 vuotiasta kuusta ja alikasvoksena kasvaa harvassa lehtipuiden ja kuusen taimia sekä muutamia pähkinäpensaita. Kuvio on eteläreunasta lehtomaista kangasta, joka vaihettuu kuvion poikki kulkevan ojan ympäristössä ruohoturvekankaaksi. Kenttäkerros on paikoin harva, mutta valtalaji on koko kuviolla käenkaali, oravanmarja, valkovuokko ja metsäalvejuuri. Paikoin erityisesti ojan läheisyydessä kasvaa myös suo-orvokkia, harmaasaraa ja ranta-alpia. Kuvion luoteisosassa on havaittavissa tihkupintaisuutta ja lisäksi selkeä lähteensilmä, jonka ympäristöön on kehittynyt korpisuutta ja vaateliasta lajistoa (mm. hiirenporras, rantamatara, ojasorsimo, jänönsalaatti, käenkaali, rönsyleinikki ja luhtalemmikki. Lähteet luetaan arvokkaisiin pienvesiin ja ne ovat lähimetsineen vesilain 11 ja metsälain 10 mukaisesti säästettävä. 26

Kuva 2-22. Kuviolla 63 sijaitsee lähteensilmä, jonka ympäristöön on kehittynyt vaateliasta lajistoa. Kuva 2-23. Kuvio 63 on muutoin kuusivaltaista turvekangasta. Kuvio 64. Lehtomainen kangas Kuvio on kuusivaltaista rinteeseen kehittynyttä lehtomaista kangasta paikoin kuvion itälaitaan on kehittymässä myös tuoreen lehdon kasvillisuutta ja korkeimmilla kohdin kasvillisuustyyppi vaihettuu tuoreeksi kankaaksi. Kuusen ohella kuviolla kasvaa nuorta ja varttunutta haapaa, harmaaleppää, raitaa ja tuomia. Kenttäkerroksen valtalaji on kielo sekä käenkaali ja metsäalvejuuri. Kenttäkerros on paikoin harva tiheän latvuksen vuoksi. Kuvion länsiosassa puuston joukossa on myös nuoria kuusia ja lehtipuiden taimia. Maalahopuuta paikoin runsaasti, mutta pääosin lahopuu on korjattu pois. Kuvio 65. Kuusikko Kuvion valtapuusto on tasaikäistä (n. 50-60v) järeää kuusta. Kenttäkerroksessa kasvillisuus on harvaa, mutta lajisto on lehtomaisille kankaille tyypillistä: käenkaali, kielo, metsäkorte, jänönsalaatti ja linnunkaali. Kuvio 66. Tuore lehto Lehtomaisen kankaan rinteeseen on kehittynyt reheväkasvuinen kuusivaltainen (n. 50-60 vuotias) tuore lehtokuvio, jonka alikasvoksena kasvaa tiheä tuomikko ja muuta nuorempaa lehtipuustoa. Kuviolla kasvavat valkovuokko, kielo, käenkaali, metsäalvejuuri ja punaherukka. Vaateliaat lehtopensaat puuttuvat. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaisiin lehtokohteisiin ja pienestä koostaan huolimatta lisäksi Espoon LUMO-ohjelman kriteerit (priorisointiluokka 2). Lehtotyypin uhanalaisuusluokka on VU. Kuvio 67. Suurruohoniitty Kuvio on kehittynyt kuvion 61 eteläpuolelle metsäisten luontotyyppien vaihettumisvyöhykkeeseen. Kuvioneteläreunaa pitkin kulkee polku ja kuvion raja katkeaa itäosasta tallattuun polkuun, joka kulkee kuviolle laskevan ojan yli. Kuvio on kostea ja luhtainen eli vesi tulvii kuviolle välillä. Puusto on harvaa muutamia yksittäisiä koivuja ja lisäksi pajukkoa. Kuviolla kasvaa vaateliaita lehtojen ja korpien ruohoja, kuten mesiangervo, ranta-alpi, korpikaisla, vuohenputki, karhunputki, koiranputki, hiirenporras, metsä- ja peltokorte, huopaohdake, nurmilauha, puna-ailakki, rentukka ja viitakastikka. Kuviolle on leviämässä myös pajukkoa kuvion 61 puolelta. 27

Kuvion itäosaan on kehittymässä korpisuutta ja kuvio on osin sarainen ja rahkasammalten peittämä. Muutoin rahkasammalkerros on laikuittainen. Kuvion länsiosassa kasvavat mm. korpikaisla, pullosara ja viitakastikka. Kostea ruohoniitty on Espoon perinnemaisemaselvityksen mukaan kolmanneksi yleisin perinnebiotooppityyppi. Ne ovat uhanalaisuusluokitukseltaan kuitenkin äärimmäisen uhanalaisia (CR). Kuvio ei ole lajistoltaan ihan tyypillinen kostea suurruohoniitty, sillä lajistoon on tullut mukaan myös selkeitä kosteikko- ja suolajeja, kuten pullosaraa ja korpikaislaa ja paikoin rahkasammalia. Kuvio ei siis selkeästi lukeudu mihinkään metsälain tai LUMO-ohjelman luontotyypin kriteeristöön. Kuvio 68. Tuore lehto Kuviolla kasvaa tuoretta käenkaali-hiirenporrastyypin runsasravinteista lehtoa laiteilla kasvaa myös pienialaisesti keskiravinteista tuotetta lehtoa. Kuvion valtapuusto on nuorta ja varttunutta ja lehtipuuvaltaista (haapaa, koivua, raitaa, vaahteraa, harmaaleppää ja tuomea). Kuviolla kasvaa myös yksittäisiä järeämpiä kuusia. Kenttäkerroksen valtalajit ovat tuoreen lehdon tyyppilajit kielo, valko- ja sinivuokko, joiden lisäksi runsaana kasvavat vuohenputki, sormisara, koiranheinä, lehtohorsma, metsäkurjenpolvi, metsäkorte, kivikkoalvejuuri, käenkaali ja kyläkellukka. Pensaista kuviolla kasvaa terttuseljaa, taikinamarjaa ja vadelmaa. Kuvion keskiosan notkelmissa kasvaa myös rehevämpää ja kosteampaa lehtoa (hiirenporras-käenkaali, AthOT-tyyppi), jonka valtalajit ovat käenkaali, vuohenputki, ojakellukka, mustakonnanmarja, mesiangervo, nokkonen ja hiirenporras. Kuvio on pohjaltaan savinen ja sillä on runsaasti lehtilahopuuta (maalaho). Kuvion poikki kulkee leveä voimakkaasti tallattu polku. Muutoin kuvio ei vaikuta metsän puolelta kuluneelta. Kuviolla on jonkin verran roskaa. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaisiin lehtokohteisiin ja lisäksi täyttää Espoon LUMO-ohjelman lehtokohteen kriteerit (priorisointiluokka 2). Tuoreen lehdon osuudelta lehtotyypin uhanalaisuusluokka on CR ja kosteimmista osin NT. Kuvio 69. Kalliometsä Kuviolla sijaitsee kuivaa ja kuivahkoa mäntyvaltaista kalliometsää. Vanhimmat männyt ovat kilpikaarnaisia, mutta pääosin puusto on varttunutta. Laiteilla kasvaa myös kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Kuvion lakiosissa on avoimia kalliopaljastumia, joilla kasvaa kalliometsille tyypillisiä kasveja, kuten mäkitervakkoa, kultapiiskua ja ahosuolaheinää sekä katajaa. Kuvion eteläosassa ja rinteissä myös kuusivaltaista mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää ja lajistoon kuuluvat mm. kallioimarre, sormisara, kivikkoalvejuuri ja kielo. Kuvion itä/koillisreunassa ja ihan kuvion eteläosassa sijaitsee jyrkänteinen rinne. Kuvion keskiosassa on pieni luhtainen soistuma, jossa vesi seisoo. Kuvion pohjalla on jonkin verran rahkasammalia, mutta pääosin kasvillisuus puuttuu. Laiteilla kasvaa pajukkoa, koivua ja kuusta. Kalliometsät luetaan metsälain 10 mukaisin kohteisiin ja lisäksi kalliometsät kuuluvat Espoon LUMOohjelman kohteisiin, mutta ovat priorisoinniltaan vasta tasolla 8. 28

Kuva 2-24. Kuviolla 69 on paikoin harvapuustoisia kallioalueita, joilla vallassa ovat kanerva ja metsälauha. Kuvio 70. Rinnemetsä Kuvio sijoittuu rinteeseen, joka vaihettuu lopulta kuvioksi 69. Kuvio on kuusivaltainen, mutta joukossa kasvaa myös lehtipuustoa koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kenttäkerroksen kasvillisuus on paikoin aukkoinen, mutta lajistoon kuuluu lehtomaisen kankaan lajistoa: käenkaali, sormisara, metsäalvejuuri ja kielo. Kuvio 71. Tuore lehto Kuvio levittäytyy ulkoilureitin molemmin puolin. Länsipuolella kasvillisuus on kehittynyt ulkoilureitin tasoon ja itäpuolella ulkoilureitille viettävään rinteeseen ja sen alapuolelle. Kuviolla kasvaa runsasravinteista tuoretta lehtoa ja paikoin ulkoilureitin itäpuolella kosteaa lehtoa. Valtapuusto on lehtipuuvaltaista: kuviolla nuorta ja yksittäisinä järeämpinä haapaa, harmaaleppää, vaahteraa ja raitaa. Länsipuolella kasvaa myös kuusia. Alikasvoksena ulkoilureitin itäpuolella kasvaa tiheässä tuomea. Kuvion valtalaji on käenkaali, jonka joukossa kasvaa iso kirjo tuoreen lehdon lajistoa, kuten kielo, hiirenporras, nokkonen, koiranheinä, sormisara, metsäalvejuuri, mustakonnanmarja, syyläjuuri. Kosteimmissa kohdin kasvavat myös vuohenputki ja mesiangervo. Kuviolla kasvaa muutama yksittäinen pähkinäpensas, jotka ovat levinneet kuvioilta 55 ja 56. Kuvio lukeutuu metsälain 10 mukaisiin lehtokohteisiin ja lisäksi täyttää Espoon LUMO-ohjelman lehtokohteen kriteerit (priorisointiluokka 2). Tuoreen lehdon osuudelta lehtotyypin uhanalaisuusluokka on CR ja kosteimmista osin NT. Kuvio 72. Metsittynyt niitty Kuvio on kehittynyt entiselle niitylle, mikä näkyy yhä kasvillisuudessa. Kuviolla kasvaa tasaikäistä n. 30v koivikkoa. Koivun ohella alueella kasvaa myös muuta lehtipuustoa; raitaa, haapaa, ja harmaaleppää. Kosteassa kenttäkerroksessa monipuolista lehto- ja niittylajistoa: vuohenputki, koiranputki, hiirenporras, 29

koiranheinä ja puna-ailakki. Kuviolla on muutamia avoimempia selkeästi niittymäisiä aukkoja, joissa lajistossa korkeita ruohoja (mm. mesiangervo, huopaohdake). Kuvio 73. Lehtomainen kangas Kuviolle 69 nousevaan rinteeseen on kehittynyt kuusivaltaista lehtomaista kangasta ja länsilaidalta suokuvion rajapinnasta osalta matkaa myös tuoretta ja kosteaa lehtoa. Lehtomaisella kankaalla kasvaa valtalajina kielo ja käenkaali, jonka joukossa kasvaa paikoin metsäalvejuurta ja jänönsalaattia. Pensaskerroksessa kasvaa taikinamarjaa ja muutamia pähkinäpensaita. Lehtoreunalla kasvaa hiirenporras, mesiangervo, jänönsalaatti ja rönsyleinikki. Kuviolla on tehty harvennustoimia, mutta kuusilahopuuta on myös jätetty alueelle. Kuvion länsilaidan kostea lehtokuvio on uhanalaisuusluokaltaan VU. Lehdot vaihettuvat korpikuvioiksi kuvin 61 rajapinnassa. Lehtojuotti lukeutuu metsälain 10 mukaiseksi kuvioksi, mutta se olisi paras huomioida osana ympäröiviä luontotyyppejä. Kuvio 74. Glomsinjoen meanderilaakso Selvitysalueen itäosissa laskee luontaisesti meanderoiva Glomsinjoki, jonka ympärille on kehittynyt rehevää lehtoa. Glomsinjoki laskee Bodomjärvestä Espoonjokeen ja Kirkkojärvelle. Uoma on 2-4 metriä leveä. Lähes koko purouoman matkalta valtapuut ovat harmaa- ja tervaleppä, joiden lisäksi kasvaa hieskoivua, nuoria kuusia ja tiheässä tuomia. Pensaskerros on lajirikas: pähkinäpensaita on muutamia kuvion pohjoisosassa, mutta muutoin terttuselja, taikinamarja, mustaherukka. Kuvion pohjoisosaan on kehittynyt jyrkkärinteistä törmälehtoa, jossa kenttäkerroksen lajisto on harvaa, mutta vaateliasta. Vuoden 2008 selvityksessä pohjoisosasta löytyi myös kotkansiipikasvusto. Kuvion keski- ja eteläosissa vaihtelevat tuoreen ja kostean lehdon kuviot ja lisäksi vesirajaan on kehittynyt luhta- ja vesikasvillisuutta. Koko kuviolla kenttäkerroksen valtalajit ovat hiirenporras ja vuohenputki, joiden joukossa kasvavat huopaohdake, valkovuokko, rönsyleinikki, purtojuuri, kielo, sudenmarja ja koiranheinä. Kosteimmissa kohdin valtalajit ovat mesiangervo ja punakoiso ja paikoin erittäin vaatelias lehtopalsami ja lehtotesma. Vesirajassa kasvavat mm. rentukka, järvikorte, käenkukka, korpikaisla, ranta-alpi, rantayrtti, rantaminttu, ruokohelpi, lehtonurmikka, luhtalemmikki ja kurjenmiekka. Kuvion pohjoisosassa sijaitsee epämääräinen hylätty rakennelma (jonkinlainen asumus), jonka ympäristössä on runsaasti muoviroskaa ja rakennusjätteitä ja esimerkiksi puutarhatuoleja. Kuvio on vesilain 11 mukaisesti lähimetsineen arvokas pienvesi ja vesilain 2 mukaisesti vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, mikäli vaarannetaan puron uoman luonnontilan säilyminen. Kuvio lukeutuu Espoon LUMO-ohjelman mukaisiin priorisointikohteisiin (luokka 1). Uomaa ympäröivät lehdot ovat myös omina kuvioinaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaita lehtotyyppejä (uhanalaisuusluokat NT-EN). 30

Kuva 2-25. Glomsinjoen varressa (kuvio 74) kasvaa rehevää tuoretta ja kosteaa lehtoa, jossa on monipuolista lajistoa. Kuva 2-26. Ojanvarressa (kuvio 74) kasvaa järeitä tervaleppiä. Uoma on muutaman metrin leveä. Kuvio 75. Niitty Kuvio on viljelyskäytöstä poistunut entinen pelto, joka niitetään vuosittain. Lajisto on vaatimatonta heinä-ja ruohovartista kasvillisuutta. Entiselle pellonpohjalle kehittyneet tuoreet heinäniityt ovat Espoossa yleisimpiä perinnebiotooppeja. Kuvio on lajistoltaan vaatimaton eikä lukeudu arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Kuvio 76. Metsittyvä niitty Kuvio on entiselle niitylle kehittynyttä lehtipuuvaltaista metsää. Valtapuusto on varttunutta, mutta joukossa kasvaa myös nuoria ja taimikkovaiheen puita. Valtapuu on koivu ja haapa, joiden joukossa kasvaa mm. raitaa ja yksittäisiä pähkinäpensaita. Kuviolla kasvaa metsä- ja niittylajistoa. Valtalajeihin kuuluu kielo, sananjalka, koiranheinä, vuohenputki ja hiirenporras. Kuviolle on kehittynyt jonkin verran lehtilahopuuta (mm. raidan oksia ym). Kuvio 77. Metsittyvä niitty Kuviolla kasvaa savipohjalle kehittynyttä lehtomaista kasvillisuutta ja niittylajistoa. Puusto on nuorta ja tasaikäistä raitaa, koivua ja haapaa, paikoin puuttomiin kohtiin on jäänyt avoimempia niittykuvioita. Kuvion metsittyminen on vielä käynnissä. Kenttäkerroksen valtalaji on kauttaaltaan vuohenputki, jonka seurassa runsaina kasvavat koiranheinä, koiranputki, maitohorsma, hiirenporras ja vadelma. Avoimissa osin kasvaa myös runsaasti lupiinia, joka on haitallinen vieraslaji. 31

Kuva 2-27. Kuviolla 77 kasvaa metsittynyt niittyä, jossa yksi valtapuista on kuvassa näkyvä raita. Kuva 2-28.Kuviolla 78 laskee ainakin osin perattu purouoma, jonka ympäristössä paikoin harvempaa ja paikoin rehevämpää lehtoa. Kuvio 78. Ojan varsi Kuvion poikki kulkee purouoma, jonka toisessa päädyssä on kivisilta, jota pitkin ulkoiluväylä kulkee. Uomaan viettäviin rinteisiin on kehittynyt tuoreen lehdon kasvillisuutta: valkovuokko, vuohenputki, hiirenporras ja kielo. Uomaa ympäröivä puusto on lehtipuuvaltaista: järeää (+50v) haapaa, harmaaleppää, tuomea ja koivua. Alueella kasvaa myös yksittäisiä kuusia. Kuvio 79. Viljelykäytössä oleva pelto Viljelykäytössä oleva peltoalue Glomsinjoen ja Kunnarlantien välissä. Kuvio 80. Pellonreunametsikkö. Kaksiosainen kuvio muodostuu pellonlaitaan kasvaneista nuorista/varttuneista lehtipuuvaltaisista metsiköistä. Molemmilla kuvioilla kasvaa myös kuusta. Pohjoisempi kuvio rajautuu toiselta laidalta Kunnarlantiehen ja eteläisempi eteläosasta voimalinjaan. Eteläisempi kuvio on harmaaleppä ja koivuvaltaista ja kasvillisuudeltaan lehtomaista metsää. Pohjoisemmalla kuviolla kasvaa enemmän kuusta ja kasvillisuus on tuoreille kankaille tyypillistä. Pellon laidoissa kasvaa myös heinävaltaista niittylajistoa. 32

2.4 YHTEENVETO 2.4.1 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT JA MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET Selvitysalueen arvokkaat luontotyypit on esitetty kartassa 2-29. Arvokkaiden kohteiden luokitukset on esitetty kartassa 5-1. Oheisissa kappaleissa on esitelty kasvupaikan päätyypin perusteella jaoteltuna arvokkaat luontotyypit ja tarpeen mukaan hoitosuosituksia niille. Kuva 2-29. Vihreinä aluerajauksina on esitetty selvitysalueen arvokkaat luontotyypit. Lisäksi kartassa on esitetty keskeisiä lajihavaintoja: kelta-apila on silmällä pidettävä perinnebiotooppilaji (NT). Jättitatar, pikkutalvio, pihlajaangervo ja töyhtöangervo ovat puutarhakarkulaisia. Lupiini on haitallinen vieraslaji. Pienvedet ja niiden lähimetsät Selvitysalueella kuviolla 2 on vesilain 11 ja metsälain 10 ja Espoon LUMO-ohjelman mukainen kausikuiva noro, joka on lähimetsineen säästettävä kohde. Pienempiä, mutta ei vielä lakisääteisestä statusta omaavia noroja sijaitsee myös kuvioilla 13 ja 52. Norojen lisäksi selvitysalueen länsilaidalla laskeva Brutubäckenin puro on Espoon LUMO-ohjelman mukaisesti arvokas pienvesi. Purouoman lähimetsät on tuhottu kuvion 28 varrelta, mutta kuvoilla 26 ja 10 suojaavaa puustoa ja kasvillisuutta on yhä. Uomaa on koko matkalta perattu ainakin osittain, joten se ei täytä täysin luonnontilaisen tai sen kaltaisen puron perusteita muualta kuin kuvion 10 alueelta. Kuviolta 63 löytyi aiemmassakin selvityksessä tunnistettu lähteesilmä. Kuvio 63 on myös laajemmalta alalta lähteen ympäristöstä tihkupintainen, minkä voi päätellä peittävästä lehväsammalkerroksesta. Luonnontilaiset lähteet ja norot lähimetsineen ovat vesilain 11 (ja metsälain 10 ) mukaisesti suojeltuja ja niiden heikentäminen on näin ollen kielletty. 33

Selvitysalueen itälaidalla laskee Glomsinjoki, joka on vesilain 11 mukaisesti lähimetsineen arvokas pienvesi ja vesilain 2 mukaisesti vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, mikäli vaarannetaan puron uoman luonnontilan säilyminen. Kuvio lukeutuu Espoon LUMO-ohjelman mukaisiin priorisointikohteisiin (luokka 1). Uomaa ympäröivät lehdot ovat myös omina kuvioinaan metsälain 10 mukaisesti arvokkaita lehtotyyppejä (uhanalaisuusluokka NT-EN). Suot ja kosteikot Selvitysalueella sijaitsee muutamia pieniä korpikuvioita sekä laajempia luhtakuvioita. Varsinaisia korpikuvioita löytyy kuvioilta 13, 52 ja 53. Kuvio 13 on lajistoltaan edustavin. Kuviot 52 ja 52 ovat syntyneet pinnanmuotojen seurauksena kalliopainanteisiin. Uhanalaisiksi luontotyypeiksi lukeutuvat ruoho- ja lehtokorvet (kuviot 13, 52) ovat metsälain 10 mukaisesti arvokkaita luontotyyppejä. Niiden uhanalaisuusluokka on EN. Kuvio 53 ei lukeudu metsälain 10 mukaisiin reheviin ruoho- ja lehtokorpiin. Se on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas ja vesitaloudeltaan luonnontilainen tai sen kaltainen. Metsälampea ympäröivä luhtainen reunus (kuvio 10) lukeutuu metsälain 10 mukaisiin luhtiin, joilla on pysyvä pintavesien vaikutus. Pajuluhdat ovat uhanalaisuusluokaltaan silmällä pidettäviä (NT) ja koivuluhdat vaarantuneita (VU). Kuvion 10 rantaluhdalla kasvaa nevaimarretta, joka on eteläisessä Suomessa harvakseltaan tavattava laji. Nevaimarretta kasvaa ympäri metsälammen, mutta laajin yhtenäinen kasvusto on kuvion pohjoisosassa, missä luhtatyyppi on osittain avoluhtiin kuuluvaa nevaimarreluhtaa (NT). Selvitysalueen keskiosissa sijaitseva kuvio 61 on alueen selvitysalueen laajin suokokonaisuus. Alueelle on kehittynyt vaateliasta lajistoa ja ojituksista huolimatta suon kosteus on säilynyt hyvänä. Pajuluhdat ovat uhanalaisluokituksen mukaisesti silmällä pidettäviä luontotyyppejä (NT) ja ojitusten vuoksi kuvio ei täysin täytä uhanalaisluokittelun mukaisen pajuluhdan kriteereitä. Kuvio on syntynyt pääosin ihmisen vaikutuksen seurauksena. Kuvion länsilaidan rehevämmät korpikuviot tulee erityisesti huomioida metsälain 10 mukaisesti arvokkaina kohteina (uhanalaisuusluokka EN). Lehtometsät Erinäköiset lehdot ovat selvitysalueella yleisimpiä luontotyyppejä. Moni lehtokuvio on pienialainen, mutta sijaitsee usein muiden arvokkaiden luontotyyppien ohessa. Selvitysalueen lehdoista uhanalaistatukselta uhatuimpia ovat tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), joita löytyi kuvioilta 55 ja 68. Tuoreita keskiravinteisia lehtoja (VU) löytyi kuvioilta 20, 23, 57, 66 ja 73, kosteita keskiravinteisia lehtoja (NT) kuvioilta 2, 18, 43, 55, 68 ja 74. Lisäksi kuviolla 56 sijaitseva pähkinäpensaslehto on uhanalaisluokitukseltaan EN ja luonnonsuojelulain 29 mukaisesti suojeltava. Pähkinäpensaita havaittiin myös monilta muilta kuvioilta (mm. 2, 55, 71). Kangas ja kalliometsät Miilukorven metsä, joka muodostuu kuvoista 7, 11, 13, 15, 16 ja 17 on jo aiemmassakin luontoselvityksessä (Yrjölä ym. 2005) todettu säästettäväksi kohteeksi. Kuvio on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas metsäkokonaisuus. Luonnontilaltaan metsäalue voidaan lukea boreaalisiin luonnonmetsiin, jotka ovat EUluontodirektiivin I-liitteen mukaisesti tärkeä luontotyyppi. Kokonaisuutena alue soveltuu myös METSO-I luokkaan ja on kuvioiden 7, 15, 16 ja 17 osalta myös Espoon LUMO-priorisoinnin mukainen arvokas vanha metsä. Pitkittäissuuntaisen kallioharjanteet muodostavat selvitysalueen yhden silmiin pistävimmistä maisemallisista elementeistä. Jyrkkäpiirteiset kalliokuviot ovat usein kuivia tai kuivahkon kankaan kalliometsiä, joita 34

reunustaa monilta puolin jyrkänteiset rinteet. Luonnontilaiset ja puustoltaan edustavat kalliometsät lukeutuvat metsälain 10 mukaisiin arvokkaisiin kohteisiin. Espoon oman LUMO-priorisoinnin mukaan kalliometsien arvoluokka on 8. Selvitysalueen edustavin kalliometsäkuvio on kuvio 54, jonka lisäksi kuviot 49 ja 70 ovat ominaispiirteiltään edustavia. Myös aiemmin mainitut kuviot 15 ja 16 ovat niin ikään kalliometsiä ja myös metsälain 10 mukaisesti arvokkaita. Perinnebiotoopit Selvitysalueella on runsaasti lajistoltaan vaatimattomia entiselle pellolle kehittyneitä tuoreita heinäniittyjä (mm. kuviot 6, 19, 22, 34 ja 75). Kaikilla näistä kuvioista valtalajistoon kuuluvat vaatimattomat nurmipuntarpää ja nurmilauha. Espoon perinnemaisemaselvityksen mukaan mainituilla niittytyypeillä tyypilliset koiranputki, nurmipuntarpää, timotei ja vadelma ovat kaikki runsastyppisistä kasvupaikoista pitäviä lajeja, joiden esiintyminen perinnebiotoopeilla liittyy hoidon päättymiseen ja sitä seuraavaan rehevöitymiseen (Pykälä 2001 sit. Lampinen & Annala 2014). Alueella on myös useita umpeen kasvaneita tai kasvamassa olevia metsittyviä niittyjä (mm. kuviot 21, 72, 77), joissa hoidon päätyttyä puusto ja vähitellen metsälajit valtaavat alaa niittylajistolta. Alueella on myös muutamia kosteita niittykuvioita (mm. kuviolla 30, 67), joiden lajistoon kuuluu vaateliaita suurruohoja. Arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi voidaan lukea kuviot 37, 38, 39, 40 ja 41. Kuviolta 41 havaittiin suurin yksittäiseltä kuviolta havaittu lajimäärä (77 lajia). Lajeihin kuuluu perinnebiotoopeille erityisen tyypillisiä lajeja, kuten purtojuuri, kissankello, metsäkurjenpolvi, tuoksusimake ja pukinjuuri. Kuvio 37 on lajistoltaan ja luonnontilaltaan edustavin alueen tuoreista pienruoho- ja heinäniityistä. Kuviolla kasvava kelta-apila on ainoa selvitysalueelta löytynyt silmällä-pidettävä (NT) laji. Metsälaitumet, hakamaat ja pienruohoniityt on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) luontotyypeiksi, ja tuoreet heinäniityt erittäin uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Nykyisellään hoitamattomina kuviot 38-41 eivät täytä täysin uhanalaisluokituksen kriteerejä, mutta ne luetaan silti Espoon LUMO-ohjelman mukaisiksi perinnebiotoopeiksi (priorisointiluokka 5). Hoitotoimenpitein kuvioilla voitaisiin suosia perinnebiotoopeille tyypillistä lajistoa, kuten pienruohoja. 2.4.1 MUUTA HUOMIOITAVAA Kulumiselle herkkiä luontotyyppejä ovat erityisesti kallioluonto ja kangasmetsät. Näiden luontotyyppien osalta arvokkaiksi todetuilla kuvioilla tulee kiinnittää erityistä huomiota maankäyttöpaineen lisääntyessä esimerkiksi ohjaamalla virkistyskäyttöä. Alueella on jo nyt monin paikoin havaittavissa maaston kulumista, sillä alue on aktiivisessa virkistyskäytössä. Leveitä polkuja kulkee mm. kuvioilla 68. Arvokkaaksi luontokohteeksi todetun Glomsinjokiuoman varressa kulkee myös polkuja, jotka tosin peittyvät nopeasti rehevän kasvillisuuden alla ja ovat todennäköisesti vain riistaeläinten käytössä. Alueella on yllättävän vähän vieraslajeja. Merkittävin vieraslajiesiintymä sijaitsee kuviolla 77, jolla kasvaa nopeasti leviävää lupiinia. Suosituksena on, että lupiini poistetaan alueelta ennen kuin se levittäytyy arvokkaille luontotyypeille kuten kuviolle 56 tai Glomsinjoen varteen. Kuviolla 13 kasvaa esiintymä jättätatarta ja pikkutalviota, jotka ovat haitallisia puutarhakarkulaisia. Myös kuviolla 5 kasvaa puutarhakarkulaisia: viitapihlaja-angervo ja töyhtöangervo. Puutarhakarkulaiset suositellaan poistettavaksi kuvioilta. Alueella on monin paikoin havaittavissa myös ympäristön roskaantumista. Erityisesti asutuksen läheisillä kuvioilla 13 ja 68 on runsaasti muoviroskaa. Glomsinjoen ympärillä sijaitsevan kuvion pohjoisosassa sijaitsee epämääräinen hylätty rakennelma (jonkinlainen asumus), jonka ympäristössä on runsaasti muoviroskaa ja rakennusjätteitä ja esimerkiksi puutarhatuoleja. 35

3 LEPAKKOSELVITYS Jyrki Leskinen Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia. Viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin (Rassi ym. 2010) mukaan kaksi lepakkolajiamme on luokiteltu uhanalaiseksi: Ripsisiippa on erittäin uhanalainen (EN) ja pikkulepakko vaarantunut (VU). Nisäkkäille ja linnuille toteutettiin uhanalaisuusarviointi myös 2015. Lepakoiden osalta tulokset olivat samat kuin 2010 (Liukko ym. 2016). Arvioinneissa noudatettiin kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN kriteeristöä. Kaikki maamme lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 :n mukaan rauhoitettuja, joita koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset. Kiellettyä on lajeihin kuuluvan yksilön a) tahallinen tappaminen ja pyydystäminen, b) tahallinen vahingoittaminen, c) tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla. Lisäksi kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV a, ja voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan minkään maassamme tavattavan lepakon selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Suomen vuonna 1999 ratifioiman Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS) mukaan myös lepakoille tärkeät ruokailualueet on pyrittävä tunnistamaan ja säästämään (Valtionsopimus 943/1999). Lisäksi ripsisiippa on erityisesti suojeltu laji ja sen esiintymisalueet on säästettävä laajimmin. Selvityksen tavoitteena oli todentaa mitä lepakkolajeja Miilukorven alueella esiintyy, ja mitkä alueet ovat lajien kannalta keskeisiä. Lepakoiden lisääntymisen kannalta erityisen arvokkaita ovat yhdyskunnille sopivat päiväpiilot puiden koloissa, rakennuksissa ja muissa suojaisissa paikoissa sekä hyvät saalistusalueet riittävän lähellä päiväpiiloja. 3.1 MENETELMÄ Selvityksen suoritti luontokartoittaja Jyrki Leskinen. Selvitys tehtiin kesän 2017 aikana kolmena maastokäyntinä, joiden lisäksi oli käytössä 3 passiivihavaintolaitetta siten, että kaksi oli toiminnassa aikavälillä 25.7.-3.8. ja yksi 25.7.-27.7. Passiivitallentimien sijainti on esitetty kuvassa 3-1. Maastotyöt ajoitettiin vuodenaikaan nähden niin, että saatiin käytettävissä olleeseen aikaan nähden mahdollisimman kattava tieto lepakkojen esiintymisestä alueella. Maastotöiden vuorokautinen ajoitus oli lepakkojen lennon tavanomaisen vuorokausirytmiikan mukainen, aloituksen ollessa lähellä auringonlaskun aikaa tai vähän sen jälkeen. Seurantaa jatkettiin niin kauan kuin lepakot olivat aktiivisesti liikkeellä. Aktiivihavainnointi maastossa tapahtui lepakkojen kaikuluotausääniä tarkkaillen, käyttäen ultraäänidetektoreja. Käytössä oli kaksi detektorilaitetta, Wildlife Acoustics:n tallentava Echo Master EM 3+, johon oli liitetty GPS-paikannin. Toisena laitteena oli Pettersson Elektronik:n D 240x, joka herkempänä havaitsi lepakot etäämmältä, jotka voitiin näin paikantaa varmemmin tallentavan laitteen käyttöä varten. Tämän lisäksi, aina kuin oli mahdollista, pyrittiin saamaan näköhavainto lepakosta ja tunnistamaan sen esiintymishabitaatti. Maastossa havainnointi suoritettiin kävelemällä rauhallista vauhtia yöaikaan erilaisia elinympäristöjä halkovaa reittiä alueella olleita teitä ja polkuja pitkin. Poluilta ja teiltä poikettiin tarvittaessa tarkastamaan potentiaalisilta vaikuttavia paikkoja kuten pienten aukioiden, niittyjen reunamien, lammen rannan sekä puronvarren maastoja, samoin omakotikiinteistöjen lähimaastot soveltuvin osin. Talojen pihapiireihin ei menty. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä, sateettomina ja vähätuulisina öinä, jolloin niiden ravinnokseen käyttämiä hyönteisiäkin oli runsaasti liikkeellä. 36

Maastotöiden aktiivihavannoinnin ajankohdat olivat: 1. käynti, 21.-22.6. yö alkaen klo 22:30 ja päättyen klo 01:30 Aurinko laski klo 22:52, hämärän kesto 1:54 h Pilvinen, tihkua alkuyöllä. Lämpötila + 10 C, tuuli 0-3m/s 2. käynti 16.-17.7. yö alkaen klo 22:20 ja päättyen klo 02:30 Aurinko laski klo 22:28, hämärän kesto 1:19 h Pilvetön. Lämpötila +15 C -> +10 C, tuuli 0m/s 3. käynti 9.-10.8. yö alkaen klo 21:15 ja päättyen klo 00:30 (lyhyt aika sumun vuoksi) Aurinko laski klo 21:32, hämärän kesto 0:56 h Pilvipouta, sumua klo 23:15 alkaen. Lämpötila +17 C, tuuli 0-3m/s Aktiivikartoituksen tuloksia täydennettiin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa passiivitallentimilla, joilla voidaan saada karkea näkemys lepakoiden runsaudesta ja lepakkolajistosta aikana, jolloin pesimäyhdyskunnat vähitellen hajaantuvat ja käyttävät parhaita ruokailualueita. Passiivitallentimet täydentävät hyvin tietoja alueen lajistosta, vaikka niillä ei lajien alueellista esiintymistä tai lukumääriä voi luotettavasti arvioidakaan. Ultraäänien passiivihavainnoinnissa käytettiin Wildlife Acousticsin SM2Bat ultraäänitallentimia, jotka oli varustettu sisäisillä akuilla. Maastokauden jälkeen tallennukset tutkittiin Wildlife Acousticsin Kaleidoscope Pro ohjelmalla, joka pyrkii automaattisesti määrittämään lajit ja siivoamaan muut kuin lepakoiden äänet pois. Käytännössä lajien tunnistaminen ei onnistu ohjelmalta luotettavasti kuin muutaman lajin osalta, esimerkiksi siipat ovat sille vaikeita. Siksi määritykset katsottiin vielä läpi tietokoneen ruudulla. Työssä ei pyritty määrittämään kattavasti kaikkia ääniä lajilleen, vaan tärkeintä oli selvittää lepakoiden aktiivisuus ja esiintyminen eri alueilla. Ohjelman roskaääniksi luokittelemaa aineistoa ei tarkistettu, vaikka niissäkin lepakoiden pulsseja voisi olla. Siipat ovat pelkästään äänitteen perusteella vaikeita erottaa toisistaan, kun samalla ei ole tietoa yksilön käyttäytymisestä. Veden yllä lentävän vesisiipan usein erottaa äänitteestä viiksisiippalajeista, mutta metsässä lentävä on hankalampi. Samoin isoviiksisiipan ja viiksisiipan erottaminen äänitteistä on vaikeaa, vaikka tietokoneen ruudulla joitain eroja sonogrammeissa voi välillä havaitakin. Siksi siippojenkin osalta on parempi ajatella määrityksiä viiksisiippatyyppinen tai vesisiippatyyppinen kuin 100% varmoina lajimäärityksinä. Äänten määrityksessä sekä tutkimuksen suorituksessa soveltuvin osin apuna käytetyt teokset ja ohjeistot on listattu kirjallisuusluettelossa. Lepakoiden käyttämiä alueita on lopuksi arvotettu luonnonsuojelulain ja Eurobats-sopimuksen perusteella. Luokittelussa luokka 1 on lepakoille tärkeää lisääntymis- tai levähdysalueet, joita ei saa hävittää eikä heikentää (luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin suoja). Luokka II on lepakoille tärkeät ruokailualueet tai siirtymäreitit, joita mm. Eurobats sopimus suosittaa säilyttämään, mutta joilla ei ole luonnonsuojelulain suojaa. Ja luokkaan III kuuluvat muut selvityksessä säilyttämisen arvoisiksi arvioidut lepakkoalueet. Luokittelun perusteista on lisää Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen kartoitusohjeissa (2012). 37

Kuva 3-1. Passiivitallentimien sijainnit. Numerot ovat tallentimille annetut yksilönumerot. Kartta: Espoon kaupunki. 3.2 TULOKSET Alueilla aktiivihavainnoinnissa tehdyt lepakkohavainnot on esitetty kuvassa 3-2 ja passiivilaitteiden havainnot on taulukossa 3-1. Aktiivikartoituksessa havaituista lepakoista runsaimmat olivat pohjanlepakko ja viiksisiippalaji. Pohjanlepakko on tavallisin lepakkolajimme, mutta myös siippoja oli alueella kohtalaisesti, mikä kertoo alueen metsäisestä luonteesta. Passiivitallentimissa pohjanlepakoista oli kertynyt selvästi eniten tallenteita. Pohjanlepakot saalistavat usein metsänreunoissa tai aukkopaikoilla sekä asutusalueilla teiden ja pihojen yllä. Pohjanlepakoita oli alueella melko tasaisesti kaikkialla kuljetuilla reiteillä. Laji voi saalistaa myös kuivien kallioalueiden yläpuolella, missä yleensä muita lajeja ei juuri ole, jos vain hyönteisiä on tarjolla. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa ei voi luotettavasti erottaa äänitteistä. Viiksisiipat saalistavat usein tiheämmissä metsissä kuin pohjanlepakot, ja sopivaa aluetta ovat alueen kuusi- ja sekametsät. Kolmas alueella mahdollisesti esiintyvä siippalaji on vesisiippa, joka on Espoossa melko tavallinen järvien ja merenrannoilla sekä virtavesien luona. Lammelta ei ehkä yllättäen löytynyt yhtään vesisiippaa, mutta jotkin havainnot itäosan polun varrella ja passiivitallentimissa ovat todennäköisesti vesisiippoja. Ne voivat ruokailla vesistöjen läheisyydessä myös kauempana rannasta. Sopivaa aluetta vesisiipoille on lammen lisäksi alueen itäpuolella oleva Glomsjoki lähiympäristöineen. Passiivitallentimissa oli myös muutama havainto korvayököstä. Laji on todennäköisesti monilla paikoilla yleisempi kuin tulokset osoittavat, mutta sen kaikuluotausääni on niin hiljainen, että sitä ei helposti havaita. 38

Harvinaisin lepakkolaji alueella oli pikkulepakko, josta oli tallentunut yksi havainto. Erityisesti suojeltavaa ripsisiippaa ei alueella havaittu. Kuva 3-2. Aktiivikartoitusten lepakkohavainnot, arvio yksilöistä kaikkien kartoitusten perusteella. Kartta: Espoon kaupunki. Taulukko 3-1. Passiivitallentimien keräämät äänitteet. Luvut eivät kerro yksilömääriä, vaan tallenteita. Sama lepakko voi saalistaa tallentimen lähellä, jolloin siitä kertyy useita äänitteitä. Detektori 1, 25.7.-3.8. Detektori 2, 25.7.-3.8. Detektori 3, 25.-27.7. Pohjanlepakklepakko Pikku- Viiksisiippa Vesi- Siippa- Korva- -laji siippa laji yökkö 837 35 3 15 1 768 1 7 14 6 3 Lisätietoja 7 3 Vain vajaan kahden yön tulos viallisen akun takia. 39

3.3 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Miilukorven alueella havaittiin melko runsaasti pohjanlepakoita sekä viiksisiippalajeja. Tulokset ovat siis saman suuntaisia kuin vuonna 2005 Eeva-Maria Kyheröisen tekemässä selvityksessä (Yrjölä ym. 2005). Pohjanlepakoiden ja siippojen lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat olla metsäalueiden koloissa tai alueella olevissa rakennuksissa. Tai sitten lähiympäristön rakennuksissa. Lisääntymis- tai levähdyspaikan löytäminen kolmen kartoituskerran aikana on hyvin vaikeaa ja vaatii onnea, sillä paikan kohdalla pitäisi olla juuri silloin, kun lepakot lähtevät saalistamaan tai palaavat paikalle. Paikkoja voi olla alueen taloissa, joiden pihoilla ei käyty, tai sitten lepakot tulevat alueelle saalistamaan alueen ulkopuolelta ja siellä on runsaasti rakennuksia, joissa lisääntymis- tai levähdyspaikat voivat olla. Alueella on myös paljon kolopuita, jotka sopivat lepakoiden päiväpiiloiksi. Harvalukuisia lajeja alueella olivat korvayökkö ja pikkulepakko, joita ei vuoden 2005 tutkimuksessa havaittu, mikä voi johtua pelkästään siitä, että tuolloin ei käytetty passiivitallentimia. Korvayököllä on hiljainen kaikuluotausääni, eikä sitä havaittu nytkään lainkaan aktiivihavainnoinnissa. Passiivitallentimiin korvayökköjen ääniä tallentui muutamia, joten todennäköisesti lajia on jonkin verran koko alueella. Pikkulepakosta tallentui yksi äänite, joten se voi olla myös vain alueen kautta kulkenut yksilö. Aineiston perusteella voidaan arvioida alueen merkitystä lepakoiden ruokailualueena, mutta tarkkoja Eurobats-suositusten mukaisia alueita on havaintojen perusteella vaikea rajata. Todennäköisesti lepakoille tärkeitä ruokailualueita ovat lammen rantavyöhyke sekä itäosan joenvarsi. Myös keskiosan niityn reuna ja sen viereinen suopainanne voivat olla hyviä ruokailualueita (detektorin 2 vieressä). Aiemmassa selvityksessä (Yrjölä ym 2005) myös Brutubäck arvioitiin tärkeäksi vesisiipoille, mutta alueen avohakkuun jälkeen sen merkitys on todennäköisesti vähentynyt. Itäosan metsäselänne ulkoilutien varressa on luokiteltu Korsbackan selvityksessä II luokan lepakko-alueeksi (Lammi ym. 2015). Metsäiset viherkäytävät ovat tärkeitä lepakoiden liikkumiselle alueen sisällä ja alueelta ympäröiville alueille. Liikkumisyhteyksien säilyminen on turvattava alueen kaavoituksessa. Kuvassa 3-3 on esitetty säilytettäviksi suositellut ruokailualueet ja liikkumisyhteydet. Kuva 3-3. Arvioidut lepakoille tärkeät alueet. Vihreä: Ruokailualueet ja metsäiset yhteydet, Eurobats luokka II. Muita lepakoille soveltuvia alueita (luokka I tai III) ei alueelta rajattu. Kartta: Espoon kaupunki. 40

4 SUDENKORENTO- JA KIRJOVERKKOPERHOSSELVITYS Miikka Friman 4.1 JOHDANTO Espoossa Miilukorven ympäristössä selvitettiin sudenkorentolajistoa kesällä 2017. Kartoitus voitiin toteuttaa heinä syyskuussa, jolloin samalta alueelta etsittiin kirjoverkkoperhosta. Alueelle suuntautui viisi maastokäyntiä, joilla pyrittiin kattamaan suojeltujen tai muuten huomionarvoisten lajien lentoaika. Sudenkorentoselvityksessä keskityttiin EU:n luontodirektiivein suojeltujen lajien etsintään, joista ennen maastokäyntejä potentiaalisiksi arvioitujen kolmen suojellun lampikorentolajin (Leucorrhinia) päälentoaika on kesä heinäkuussa ja kirjojokikorennon (Ophiogomphus cecilia) heinä elokuussa. Sudenkorentojen lisäksi alueelta etsittiin kesällä myös EU:n luontodirektiivissä mainittua kirjoverkkoperhosta (Euphydryas maturna). Lisäksi alueella liikuttiin syksyllä, jolloin etsittiin direktiivilaji idänkirsikorennon (Sympecma paedisca) mahdollisia talvehtimis- ja ruokailualueita tuulensuojaisista ja valoisista maastonkohdista. Sudenkorentojen toukat elävät vedessä ja aikuisiakin tavataan vesien varsilla, mutta myös etäällä potentiaalisista lisääntymispaikoista. Sudenkorentojen toukat tarvitsevat elinympäristökseen seisovia tai virtaavia vesiä, ja monenlaiset kosteat paikat raja-alueineen ovat edellytys sudenkorentojen lisääntymiselle. Elinympäristön valintaan vaikuttavat muun muassa kasvillisuuden yleispiirteet, vesiala ja sen heijastelema valo. Suomessa tavattaviin sudenkorentolajeihin kuuluu sekä elinympäristönsä suhteen kapea-alaisia spesialisteja että monenlaisissa vesiekosysteemeissä lisääntyviä generalisteja, minkä vuoksi lajistosta, lajien yksilömääristä ja lisääntymiskäyttäytymisen esiintymisestä voidaan usein päätellä elinympäristön merkitys sudenkorennoille. Sudenkorennot toimivat myös bioindikaattoreina ilmentäessään vesien ekologista tilaa. 4.2 AINEISTO JA MENETELMÄT Maastokäyntejä oli alkuperäisessä suunnitelmassa kolme, mutta alueella päätettiin vierailla viidesti. Sudenkorentoja havainnoitiin 9. 10.7., 9.8., 3.9. ja 23.9. Miilukorven sudenkorentoselvityksessä kierrettiin tutkimusalueella sijainneiden potentiaalisten sudenkorentojen lisääntymispaikkojen rannat. Potentiaalisia lisääntymispaikkoja ovat tutkimusalueen vesialueet eli Metsälampi, joenvarsi, Tuunanpolun lampi ja Brutubäck (kuva 4-1). Maastokäyntien yhteydessä sudenkorentoja havainnoitiin kuitenkin myös näiden paikkojen ulkopuolella, esimerkiksi ojien varsilla. Lisäksi alueella kierrettiin metsänreunoja ja voimalinjan alapuolta, jotka ovat sudenkorentoselvityksen yhteydessä etsityn kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) potentiaalista elinympäristöjä. Selvityksessä havaitut sudenkorentolajit ja niiden yksilömäärät sekä havaintoja koskevat lisätiedot merkittiin maastossa karttasovellukseen, jolloin havaintojen sijaintitiedot helpottivat maastokäyntien jälkeen tapahtunutta aineiston analysointia. Tallennetut lisätiedot tarkoittavat tässä yhteydessä lähinnä yksittäisiä merkintöjä havaitusta lisääntymiskäyttäytymisestä, kuten parittelusta, muninnasta, reviiriä pitävistä koiraista tai toukkanahkalöydöistä. Maastotöissä käytettiin haavia yksilöiden hetkelliseen pyydystämiseen, mikäli niiden määritys edellytti lähempää tarkastelua. Kameraa käytettiin kiikarina sekä tärkeimpien havaintojen dokumentoimiseen. 41

Kuva 4-1. Tutkimusalueen kohteet 1 4. Karttaan on numeroitu seuraavat kohteet: Metsälampi (1), Brutubäck (2), Tuunanpolun lampi (3) ja Glomsinjoen varsi (4). Metsälammen kaakkoisnurkkaan yhdistyvän suoran ojan varrella sijaitsee Pitkäniitty. 4.3 TULOKSET Kartoituksessa havaittiin 21 sudenkorentolajia. Suojeltuja sudenkorentolajeja ei havaittu. Lajistoon kuuluu rehevien vesien lajeja ja lajit olivat pääosin yleisiä; esimerkiksi lampikorennoista (Leucorrhinia) havaittiin vain kahta yleisintä lajia. Myöhäinen ja keskimääräistä selvästi viileämpi kesä 2017 saattoi laskea alueella havaittujen sudenkorentojen yksilömääriä. Alla olevassa luettelossa on esitetty alueella kesän 2017 kartoituksessa havaitut sudenkorentolajit. Suluissa olevin plusmerkein on ilmaistu lajikohtaisesti suurin yksittäisen maastokäynnin aikana tietyllä kohteella (Metsälampi, Brutubäck, Tuunanpolun lampi tai Glomsinjoen varsi) havaittu yksilömäärä. Plusmerkkien selitys on seuraava: + 1 3 yksilöä ++ 5 30 yksilöä +++ yli 30 yksilöä. Kartoituksessa havaitut sudenkorentolajit Vihertytönkorento Coenagrion armatum (+) Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum (++) Eteläntytönkorento Coenagrion puella (++) Sirotytönkorento Coenagrion pulchellum (+++) Okatytönkorento Enallagma cyathigerum (+++) Isotytönkorento Erythromma najas (+++) Sirokeijukorento Lestes sponsa (+) Kirjoukonkorento Aeshna cyanea (++) Ruskoukonkorento Aeshna grandis (++) Siniukonkorento Aeshna juncea (++) Vaskikorento Cordulia aenea (++) Täpläkiiltokorento Somatochlora flavomaculata (+) Välkekorento Somatochlora metallica (+) Litteähukankorento Libellula depressa (+) Ruskohukankorento Libellula quadrimaculata (++) Merisinikorento Orthetrum cancellatum (+) Pikkulampikorento Leucorrhinia dubia (+) Isolampikorento Leucorrhinia rubicunda (+) Tummasyyskorento Sympetrum danae (++) Elokorento Sympetrum flaveolum (++) Punasyyskorento Sympetrum vulgatum (++) 42

4.3.1 METSÄLAMPI Suurin osa Miilukorven kartoituksessa havaituista sudenkorentolajeista kohdattiin Metsälammella (kuva 4-2), jonka äärellä tavattiin 15 sudenkorentolajia. Myös sudenkorentojen suurimmat yksilömäärät alueella havaittiin Metsälammen äärellä. Metsälammella tavatuista lajeista runsaslukuisimmat olivat lähes yhtä runsaana lammella esiintyneet isotytönkorento (Erythromma najas) ja sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum). Kummatkin lajit esiintyvät monenlaisten vesien äärellä, mutta ovat tyypillisesti runsaslukuisia Metsälammen kaltaisten eutrofisten ja mesotrofisten vesien varsilla. Kolmas lähes yhtä runsaslukuinen laji lammella oli okatytönkorento (Enallagma cyathigerum), joka oli eniten havaittu sudenkorentolaji lammen ranta-alueiden ulkopuolella. Edellä mainittuja tytönkorentolajeja havaittiin eniten tutkimusalueella 9.7., jolloin kutakin niistä tavattiin Metsälammella yli 50 yksilöä, ja sirotytönkorentoja lähes 100 yksilöä. Kuva 4-2. Metsälammen rantaa 9.8.2017. Metsälammella suhteellisen runsaslukuisina esiintyivät myös vastikään etelärannikolla yleistynyt eteläntytönkorento (Coenagrion puella, kuva 4-3) ja koko Suomessa hyvin yleinen keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum). Aitosudenkorennoista (Anisoptera) lammella runsaslukuisin laji oli ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata), jota havaittiin Metsälammella heinäkuussa parikymmentä yksilöä ja elokuussa muutama yksilö. Metsälammen läheisyydessä havaituista sudenkorennoista yksittäinen merisinikorento (Orthetrum cancellatum) ja viisi elokorentoa (Sympetrum flaveolum) havaittiin ainoastaan Pitkäniityn alueella. Merisinikorento on todennäköisesti lähtöisin rannikon tuntumasta, eikä lisääntyne alueella, mutta elokorento (kuva 4-4) saattaa lisääntyä lähialueen rehevissä pienvesissä. Kuva 4-3. Koiras eteläntytönkorento (Coenagrion puella) Metsälammella 9.7.2017. Kuva 4-4. Elokorennon (Sympetrum flaveolum) koiras Pitkäniityllä 9.8.2017. 43

Metsälammelta etsittiin suojeltuja lampikorentolajeja, mutta lampikorentoja ei havaittu kohteella. Lampikorentohavaintojen puuttumiseen ei ole selkeää syytä, mutta Metsälampi voi olla sietoisuusalueeltaan kapea-alaisten lampikorentolajien (Leucorrhinia) toukkapopulaatioille liian rehevä. Myös läpi kesän 2017 jatkunut viileyttä ylläpitänyt suursäätila on voinut vähentää Miilukorven alueella havaittujen lampikorentojen ja muiden sudenkorentolajien yksilömääriä. Metsälammella havaittiin kaikista Miilukorven tutkimusalueen kohteista eniten sudenkorentolajeja. Eräiden lajien suhteellisen runsaasta esiintymisestä huolimatta mikään sudenkorentolaji ei ollut Metsälammella erityisen runsaslukuinen ranta-alueiden laajuuteen ja aikuisille yksilöille tarjolla olevien mikrohabitaattien määrään nähden. Metsälampi on sudenkorentolajistonsa perusteella selvästi rehevä ja selvästi runsaslukuisimpia sudenkorentoja lammella olivat lajit, jotka esiintyvät tyypillisesti joukoittain runsaskasvustoisilla vesillä. Muut lammella havaitut sudenkorennot olivat elinympäristönsä suhteen joustavia lajeja. Lampikorentohavaintojen vähäisyys voi olla seurausta ylirehevyydestä, mutta on todennäköisesti tulosta monesta muustakin tekijästä, kuten pikkulampikorennon (Leucorrhinia dubia) puuttumisen kohdalla kalaston esiintymisestä. Kaikki lammella havaitut sudenkorennot olivat Etelä-Suomessa tavallisia. 4.3.2 BRUTUBÄCK Tutkimusalueella suurin osa Brutubäckin (kuva 4-5) puronvarresta on pajukoituvaa hakkuuaukkoa. Brutubäckin varrella havaittiin 13 sudenkorentolajia, joista useimmat olivat samoja kuin Metsälammella havaitut lajit. Lajimäärästä huolimatta erityisesti virtaaviin vesiin erikoistuneita sudenkorentoja ei havaittu. Runsaslukuisin kohteen lajeista oli Etelä- ja Keski-Suomen tavallisimpiin sudenkorentoihin kuuluva tummasyyskorento (Sympetrum danae), jonka yksilöitä havaittiin erityisesti hakkuuaukean puolella ja Brutubäckin lähes kuivilla sivuojilla. Havaitut yksilöt voivat olla lähtöisin laajalta alueelta lähiympäristön pienvesien ääreltä. Kuva 4-5. Brutubäck 10.7.2017. Brutubäckin soistuneella sivuojalla havaittiin 10.7. vanha vihertytönkorennon (Coenagrion armatum) naaras. Laji on EU:n alueella arvioitu silmälläpidettäväksi (NT), mutta Suomen ja koko maailman levinneisyysalueen tasolla elinvoimaiseksi (LC) lajiksi. Vihertytönkorento on monin paikoin taantunut Euroopassa, ja laji oli myös huomionarvoisin Miilukorven vuoden 2017 selvityksessä havaituista sudenkorentolajeista. Lisäksi tutkimusalueella havaittu isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda, kuva 4-6) löydettiin Brutubäckin varrelta. Brutubäckin varrella havaittiin heinäkuussa ainoat kaksi kartoituksessa tavattua litteähukankorennon (Libellula depressa) koirasta. Litteähukankorennon (kuva 4-7) tyypillisiä lisääntymispaikkoja ovat monenlaiset 44

maa-aineksen siirtotoiminnan ohessa syntyneet lampareet, vastakaivetut ojat ja pihalammet. Litteähukankorennon esiintyminen Brutubäckin varrella viittaa elinympäristössä vastikään tapahtuneisiin muutoksiin. Kuva 4-6. Suomessa yleisen isolampikorennon (Leucorrhinia rubicunda) koiras Brutubäckin varrella 10.7.2017. Kuva 4-7. Litteähukankorennon (Libellula depressa) koiras Brutubäckin varrella 10.7.2017. Osasyynä useiden lajien esiintymiseen Brutubäckin varrella on puroa varjostavan puuston rajoittunut esiintyminen, minkä vuoksi paikalla on lämpimiä sudenkorentojen suosimia maastonkohtia. Lisäksi sivuojat ja Metsälammen läheisyys vaikuttanevat Brutubäckin varren lajistoon. Havaitut sudenkorennot olivat kuitenkin pääosin tyypillistä etelärannikon lajistoa. 4.3.3 TUUNANPOLUN LAMPI JA GLOMSINJOEN VARSI Tuunanpolun päässä olevalla pienellä tekolammella (kuva 4-8) havaittiin 11 sudenkorentolajia kesällä 2017. Kirjoukonkorento (Aeshna cyanea, kuva 4-9) oli paikan tavallisimpia sudenkorentolajeja, ja lajia havaittiin Tuunanpolun lammella eniten syyskuun viimeisen maastokäynnin yhteydessä, jolloin löytyi 11 koirasta ja 8 naarasta. Havaituista naaraista kaikki olivat tuolloin joko munimassa tai parittelurenkaassa koiraan kanssa. Kaikki Tuunanpolun lammella havaitut sudenkorennot olivat yleisiä etelärannikon lajeja. Sudenkorentojen pioneerilajina tunnettu eteläntytönkorento (Coenagrion puella) oli lammen tavallisin hentosudenkorentojen (Zygoptera) laji, mikä on tyypillistä vastikään muokkautuneilla pienvesillä. Lisäksi kohteella havaittiin pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia). Kuva 4-8. Tuunanpolun lampi 10.7.2017. Kuva 4-9. Kirjoukonkorentojen parittelu Tuunanpolun lammella 23.9.2017. 45

Tutkimusalueen sisälle jäävällä Glomsinjoen osuudella (kuva 4-10) havaittiin selvityksen yhteydessä vain kolme sudenkorentolajia. Virtavesilajeja ei havaittu. Hitaasti virtaava joki on etenkin länsirannaltaan laajasti puiden varjostama, ja sudenkorennoille sopivia reviiri- ja munintapaikkoja on osuudella vähän. Kuva 4-10. Glomsinjoen vartta tutkimusalueella 9.7. Kesän 2017 kartoituksessa tutkimusalueen joenvarrella havaittuja lajeja olivat kirjoukonkorento (Aeshna cyanea), ruskoukonkorento (Aeshna grandis) ja tummasyyskorento (Sympetrum danae). 4.4 KIRJOVERKKOPERHONEN Kirjoverkkoperhonen kuuluu täpläperhosten (Nymphalidae) laajaan heimoon. Suomessa kirjoverkkoperhosen vahvimmat kannat ovat Päijät-Hämeessä, Itä-Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa (Huldén ym. 2000). Perhonen on hävinnyt läntisimmiltä alueiltaan kuten Varsinais-Suomesta (Marttila 2006). Kirjoverkkoperhonen on valoisien metsien laji, jota esiintyy sekä tuoreilla että kuivahkoilla kankailla (Marttila 2006). Somerma (1997) pitää lajia tuorepohjaisten reheväkasvuisten metsien lajina. Usein lajia havaitaan teiden pientareella. Lajin esiintymispaikalle on tärkeää mm. ravintokasvin esiintyminen alueella. Kirjoverkkoperhosen toukan pääasiallinen ravintokasvi Suomessa on kangasmaitikka (Melampyrum pratense) (J, Kullberg suullinen tieto, Marttila 2006). Luontodirektiivin IV- ja II liitteissä mainittua kirjoverkkoperhosta (Euphydryas maturna) etsittiin sudenkorentoselvityksen yhteydessä Miilukorven alueelta. Alueella kohdeympäristönä olivat avoimet ja puoliavoimet hyönteispölytteisiä kasveja kasvavat paikat. Myöhäisestä kesästä huolimatta aikuisia yksilöitä ei havaittu 9. ja 10.7., eikä lajin eri kehitysvaiheita havaittu muillakaan maastokäynneillä. 46

5 EKOLOGISET YHTEYDET Luonnon ydinalueita yhdistää ekologiset yhteydet, joita pitkin lajit kulkevat tai leviävät alueelta toiselle. Maankäytön suunnittelussa ekologiset yhteydet ovat tärkeitä tunnistaa ja turvata, sillä eriytyneet luontoalueet lopulta köyhtyvät lajistoltaan ja monimuotoisuus vähenee. Miilukorven alue sijaitsee Nuuksion järviylängön ja Espoon keskuspuiston välisellä alueella. Eläinten kulkua selvitysalueen etelä- ja pohjoispuolisten laajempien metsäalueiden välillä vaikeuttaa se, että Miilukorven selvitysalueen eteläpuolella on tiivistä asuinrakentamista ja valtaväyliä (Kehä III ja Valtatie 1), joiden vuoksi yhteys eteläpuoleisiin metsäalueisiin on käytännössä katkennut. Tästä syystä alueen pohjoisosista johtava metsäinen yhteys kohti Pohjois-Espoon laajempia metsäkokonaisuuksia on erityisen arvokas. Selvitysalueen luoteisosasta johtaa selkeä metsäinen yhteys kohti Karhusuota ja Nupuria ja koillisosasta Glomsinjoen vartta pitkin kohti Oittaata ja edelleen Bodom-järveä. Selvitysalueen itäpuolinen erityisen arvokas ekologinen yhteys kulkee Glomsinjokea ja sen ympäröiviä metsiä pitkin. Glomsinjoki laskee Bodomjärvestä Espoonjokeen ja Kirkkojärvelle. Joella on merkitystä erityisesti sudenkorennoille sekä lepakoille ruokailualueena ja kulkureittinä ja lisäksi ympäröivissä lehdoissa on havaittavissa riistaeläinten tuottamia polkuja. Selvitysalueen sisällä on muutamia laadukkaita metsäisiä ekologisia yhteyksiä, joita pitkin eläimet kulkevat elinympäristöjen väleillä. Selvitysalueen sisäpuolella kulkee paljon risteileviä sekä ihmisten käyttämiä että riistaeläinten luomia polkuja. Keskeiset riistaeläinten käyttämät yhteydet kulkevat todennäköisesti pellon laitoja ja niiden reunusmetsiä pitkin. Toistaiseksi eläimet voivat kulkea suojaisaa yhteyttä pitkin eteläpohjoissuunnassa koko selvitysalueen poikki Metsälammen rantametsiä pitkin tai keskiosien niittyjä ja hakamaita pitkin, mutta myös myös poikittain lounas-koillis- suunnassa. Yhteydet pohjoisiin metsäalueisiin ovat toistaiseksi vielä leveitä, ja maankäytön suunnittelussa tulee pitää huoli, että tämä yhteys ja keskeiset selvitysalueen sisäiset yhteydet eivät katkea. Kuva 5-1. Kuvaan on merkitty alueen ekologiset yhteydet. Pisteviivalla merkitty yhteys on laadultaan heikko tai epävarma. Ilmakuva: Espoon kaupunki 2017. 47

6 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET LUONTOSELVITYKSEN PERUSTEELLA Alueen eri osat on luokiteltu eri osaselvitysten mukaisesti. Pohjana on kasvillisuuden perusteella tehdyt suositukset kuvioittain. Kuvan 6-1 rajaukset noudattavat luontotyyppikartoituksen kuvioita. Luokittelu ohjaa tulevaa maankäyttöä, jossa voidaan tarvittaessa huomioida alueen eri luontoarvot. Kuviot on luokittelu seuraavasti: Luokka 1: Luonnonsuojelulain nojalla ehdottomasti säilytettävät alueet vesilain 11 mukaiset kohteet. Luonnonsuojelulain luontotyypit. Minkäänlaista elinympäristöä heikentävää maankäyttöä ei sallita. Luokka 2: Tärkeät ekologiset yhteydet ja Espoon LUMO priorisoinnin kohteet. Lepakoiden ruokailualueet ja kulkureitit. Suositellaan säästettäväksi luontoarvoja merkittävästi heikentävältä maankäytöltä. Luokka 3: Metsälain 10 mukaiset kohteet sekä muut arvokkaat luontokohteet. METSO-ohjelman mukaisesti arvokkaat kohteet. Maankäytössä suositellaan huomioimaan luontoarvot mahdollisuuksien mukaan. Kuva 6-1. Alueen arvokkaat luontotyypit. Ilmakuva: Maanmittauslaitos 2017. 48