Ålön osayleiskaavan luontoselvitys 2014

Transkriptio

1 Ålön osayleiskaavan luontoselvitys 2014 Liina Salonen & Hanna Hakamäki PARAISTEN KAUPUNKI

2 SISÄLLYSLUETTELO Taustaa... 1 Menetelmät... 1 Kohdekuvaukset... 3 Kiitokset Lähteet Karttaliitteet

3 1 Taustaa Luontoselvitys tehtiin Ålön osayleiskaavaa varten. Ålön yleiskaavaa on valmisteltu pitkään, sillä sen laadintaa aloitettiin jo 1990-luvulla ja jatkettiin vuosina Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan vuonna Turun hallinto-oikeus kumosi valtuuston päätöksen, sillä se katsoi että ehdotus olisi pitänyt laittaa uudelleen nähtäville ja että kaava ei kaikilta osin perustunut riittäviin selvityksiin. Kaavan valmistelua jatkettiin ja uusi kaavaluonnos hyväksyttiin ympäristölautakunnassa vuonna Osayleiskaavaluonnos oli nähtävillä ja täydennetty ehdotus Paraisten Ålön alueella on aikaisemmin tehty useita luontoselvityksiä ja -inventointeja. ELY-keskuksen arkistoista löytyy vanhan Paraisten kaupungin käsittävältä alueelta noin 40 selvitystä. Suomen Talousseura teki 1970-luvulla laajan luontoinventoinnin, joka julkaistiin Vuonna 1990 luontoinventointia laajennettiin, ja jo tiedossa olevien kohteiden tila tarkastettiin (Lampolahti & Lampolahti). Lisäksi luontoselvityksiä on tehty mm ja luvuilla (mm. Pettersson 1998, Mustonen 2000) ja Ålön alueelta on tehty myös useita kasvillisuus-, linnusto- (esim. Salo ym. 2000) ja hyönteisinventointeja (esim. Nupponen ym. 2013). Varsinais-Suomen ELY-keskus kuitenkin lausui että luontoselvityksen päivittämiselle on tarvetta, sillä kaavoitusta varten 1990-luvulla tehty luontoselvitys ei täysin täytä nykypäivän vaatimuksia, esimerkiksi luontotyyppien uhanalaisuudesta on nyt uutta tietoa (Raunio ym. 2008). Menetelmät Maastotyöt tehtiin kahtena kesänä, vuonna 2013 aikavälillä ja ja vuonna ja Suurin osa maastokäynneistä tehtiin touko-, heinä- ja elokuussa, ja lokakuussa maastossa käytiin vain muutamina päivinä. Maastotöiden ajankohdat sijoittuivat pääasiassa alku- ja loppukesään, jolloin esimerkiksi rauhoitetut kämmekät voivat olla vaikeammin havaittavissa. Kuitenkin syksy 2013 ja kevät 2014 olivat poikkeuksellisen lämpimiä, joten ajankohdista huolimatta yleiskuva kasvillisuudesta oli melko hyvin nähtävissä. Muutamalle kohteelle tehtiin kuitenkin maastokäynti keväällä tehdyn kämmekkähavainnon varmistamiseksi. Maastokäynnit tehtiin yhteensä 246 suunnitellulle rakennuspaikalle, joista kartoitettiin mahdolliset luontoarvot. Alueita tarkasteltiin pääasiassa luontotyyppitasolla. Tarkempaa kasvillisuusinventointia ei tehty, vaan uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit kirjattiin ylös mikäli niitä tuli vastaan. Työn tavoitteena oli kartoittaa seuraavien kohteiden mahdollinen esiintyminen ja sijainti: - luonnonsuojelulain mukaiset suojellut luontotyypit - metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt - vesilain mukaiset suojeltavat vesiluontotyypit - uhanalaiset luontotyypit - uhanalaisten lajien esiintymät Uhanalaisuusluokat: Äärimmäisen uhanalainen (CR) Erittäin uhanalainen (EN) Vaarantunut (VU) Lisäksi on maininta joistakin silmälläpidettävistä luontotyypeistä (NT)

4 2 Huomionarvoiset luontokohteet on luokiteltu kahteen luokkaan: Arvoluokka 1 Arvoluokka 1:n mukaiset kohteet tulee säästää. Alueella on huomattavia luontoarvoja, esimerkiksi uhanalaisia lajeja tai uhanalaisia luontotyyppejä. Alue on arvokas, lain tarkoittama kohde, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää. Arvoluokka 2 Arvoluokka 2:n mukaiset kohteet suositellaan säästettäviksi mahdollisuuksien mukaan maanomistajan omalla päätöksellä. Lisäksi kohdekohtaisissa kuvauksissa mainitaan arvoluokka 2+, mikäli kohde on katsottu sellaiseksi, että sen säästäminen on erityisen toivottavaa. Joitakin yksittäisiä arvokkaita kohteita, kuten perinnebiotooppeja ja kalkkikuoppia on digitoitu karttoihin. Uhanalaisten lajien esiintymistä saatiin tietoja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta, lisäksi pidettiin neuvotteluja luonnonsuojeluyksikön ylitarkastajan Leena Lehtomaan kanssa. Maastotöitä teki kaksi kartoittajaa, kohteet on käynyt FM (biologi) Liina Salonen ja kohteilla 49, luontokartoittaja (eat) Hanna Hakamäki. Karttoja on Salosen ja Hakamäen lisäksi tehnyt Anni Räsänen Paraisten kaupungilta. Raportin on koostanut Liina Salonen.

5 3 Kohdekuvaukset Kohde 1. Mäntyvaltainen rinne on hoidettu talousmetsänä. Puuston välikerroksessa kasvaa pihlaja, kuusi ja haapa sekä tammen taimet. Rakennuspaikka on pääasiassa tavanomaista mustikkatyypin kangasmetsää (MT) ja mäen lakiosat ovat kuivahkoa puolukkatyypin (VT) mäntykangasta ja mustikkatyypin (MT) kangasta. Laakea ja korkea kalliolaki voi olla metsälain mainitsema erityisen tärkeä elinympäristö, mutta sen alapuolisille paikoille on mahdollista rakentaa. Kallioalue on arvoluokka 1. Kartta 1. Kohteella 1. on metsälain mukainen kallioalue. Luokka 1. Kohde 2. Alue on siemenpuuasentoon hakattua mäntymetsää, jonka ylispuuna on myös koivua. Pensaskerroksen muodostaa ylitiheä koivutaimikko, ja yksittäisenä kasvavat tammen ja vaahteran taimet. Pohjakerroksessa on tyypillisiä metsäsammalia ja kenttäkerroksen valtalajina on mustikkaa. Ruohoja on melko vähän ja niistä yleisimmät lajit ovat metsäkorte, kultapiisku, jänönsalaatti, sananjalka, metsäimarre, oravanmarja ja metsäalvejuuri. Pienillä lehtomaisilla laikuilla kasvaa käenkaalia. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 3. Rakennuspaikka on idänpuoleinen rinne, jossa on kuusivaltainen, osin kivikkoinen metsä. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan, kuusen, vaahteran ja tammen taimet. Kenttäkerroksen tyypillisimmät lajit ovat mustikka, sananjalka ja niukkana kasvava kielo. Metsätyyppi on mustikkatyypin (MT) kangasmetsä, eikä alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 4. Alue on talousmetsää, jota on harvennettu melko avoimeksi. Kuusi- ja mäntyvaltaisessa metsässä kasvaa hieman myös koivua. Pensaskerroksessa on haavan, pihlajan ja tammen taimia ja kenttäkerroksen kasvillisuudessa tyypillisimmät lajit ovat mustikka ja kielo. Tontin eteläosa on rehevämpää, pohjakerroksessa metsäliekosammalta ja alueen laitamilla on lehtojen ja lehtomaisten kankaiden lajistoa, kuten käenkaalia, jänönsalaattia sekä valkovuokkoa. Tien lähellä on järeä haapa. Alueella ei kuitenkaan ole niin merkittäviä luontoarvoja että ne estäisivät rakentamisen.

6 4 Kohde 5. Alueelle on jo rakennettu. (kiinteistö 1:105) Kohde 6. Alue sijaitsee peltojen ja hevoslaitumien lähellä sijaitsevassa rinteessä, joka osittain on lehtomaista kangasta (OMT), mutta pääasiassa mustikkatyypin kangasta (MT). Kenttäkerroksessa mustikka on peittävin laji, ja pohjakerroksessa kasvaa metsäsammalia. Pensaskerroksessa on vaateliaampia lajeja kuten taikinamarjaa, lehtokuusamaa sekä vaahteran ja tammen taimia. Puusto on paikoitellen ylitiheä ja kasvillisuus sen vuoksi vähäistä. Puulajisto on monipuolista, sekametsässä kasvavat kuusi, mänty, koivu ja pihlaja sekä harvakseltaan raita ja haapa. Valoisammilla paikoilla kasvaa mm. kieloa, ahomansikkaa, käenkaalia ja sananjalkaa. Rakennuspaikan eteläosassa on korkea avokallio. Kallio on pääasiassa sammalpeitteinen, ja painanteissa on kallioketojen lajeja, kuten mäkitervakkoa, isomaksaruohoa, kivikkoalvejuurta, kalliokieloa, kallioimarretta, keltamataraa, ahomansikkaa, piikkiohdaketta, ukontulikukkaa ja myös jänönsalaattia. Ketokäenminttu on kalkinsuosija, ja kalliokedon kalkkivaikutuksesta kertovat myös haisukurjenpolvi, ukontulikukka ja paikalla kasvava yksittäinen saarni. Karut kalliokedot ovat erittäin uhanalaisia (EN) ja kalkkivaikutteiset kalliokedot äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä. Kallio on todennäköisesti myös metsälaissa mainittu erityisen tärkeä elinympäristö. Kohde on luokan 1 kohde, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää. Rakentaminen tulisi suunnata kallioalueen alapuoleiselle alueelle. Arvoluokka 1. Kartta 2. Kohteella 6 ja 10 on luokan 1 luontoarvoja (punainen viivoitus), ja kohteilla 8. ja 9. luokan 2 luontoarvoja (sininen viivoitus).

7 5 Kohde 7. Alue on maaston muodoiltaan vaihteleva. Valtapuusto kallioilla on mänty, kallioiden alapuolella kuusi. Lehtipuita, kuten tammea, raitaa, vaahteraa ja pihlajaa on välikerroksessa. Pensaskerroksen pensaita ovat taikinamarja, lehtokuusama ja kataja. Alue on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa laikuttaisena on lehtomaisen kankaan piirteitä. Kallioilla kuitenkin kasvaa myös jänönsalaattia ja juoteissa käenkaalia, ahomansikkaa ja kallioimarretta. Maastokäynnillä ei havaittu rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 8. Sekametsän puusto koostuu pääasiassa kuusesta, männystä, koivusta ja haavasta. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan ja tammen taimia sekä lehtokuusamaa. Alueella on mosaiikkimaisesti niin mustikkatyypin (MT) kangasta kuin lehtometsälaikkuja. Paikoitellen varpuja on vähän ja kenttäkerroksessa peittävimpiä ovat ruohot kuten jänönsalaatti, ahomansikka, metsäapila, rätvänä, koiranputki, sananjalka ja kultapiisku. Yksittäisenä kasvaa myös lehtokorte ja vaateliaampi lehtolaji, mustakonnanmarja. Alueen keskiosassa lehtolajeja on enemmän, mustakonnanmarjan lisäksi siellä kasvaa mm. metsäimarre, käenkaali, ahomansikka ja valkovuokko. Maastokäynti tehtiin heinäkuussa, mutta keväällä alueella todennäköisesti on paljon kevätkukkijoita. Parhaimmat alueet sijaitsevat pellon lähellä. Kohde on kulttuurivaikutteinen, eikä ole enää luonnontilainen vaan nuorempaa puustoa on poistettu ja aluetta on hoidettu talousmetsänä. Alue rajautuu peltoon, tiehen ja ympärillä oleviin pihapiireihin. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat vaarantuneet, mutta koska kohde ei ole luonnontilainen, ja lehtokasvillisuutta on lähinnä pieninä laikkuina, katsotaan kohteen kuuluvan luokkaan 2. Kohteet Lalavikenin rantalehto Lalavikenin rannalla on kostea keskiravinteinen saniaislehto. Rannan alavammalla ja kosteammalla vyöhykkeellä puusto on pääasiassa tervaleppää ja kenttäkerroksessa hiirenporras on vallitsevin laji. Kosteimmissa kohdissa kasvavat myös mesiangervo, nokkonen, käenkaali ja ojakellukka. Rinteen yläosissa on tuoretta keskiravinteista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lehtipuuvaltaisessa metsässä yleisimmät lajit ovat pihlaja, tuomi ja koivu, sekä paikoitellen voimakkaastikin varjostava kuusi. Kuivemmilla rinteillä kasvaa myös mäntyä. Pensaskerroksessa on lehtopensaita, kuten taikinamarjaa, valko- ja punaherukkaa, lehtokuusamaa, tammen taimia ja näsiää. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa kasvaa valkovuokkoa, käenkaalia, oravanmarjaa, jänönsalaattia, sudenmarjaa ja lehtokortetta sekä myös vaateliaampaa lehtolajia, mustakonnanmarjaa. Sananjalkaa ja muita saniaisia, kuten hiirenporrasta ja metsäalvejuurta on runsaasti. Kuivemmilla paikoilla kasvaa ahomansikka, lehtonurmikka ja kivikkoalvejuuri. Pohjakerroksessa kasvaa mm. lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla viihtyvä metsäliekosammal. Alueen itäosa, tien varressa oleva alue, on hakattu vastikään, mutta kenttäkerroksessa kasvaa edelleen lehtolajeja, kuten sudenmarja, kielo, käenkaali, jänönsalaatti, ahomansikka ja valkovuokko. Alueen keskiosasta, rinteeltä löytyi rauhoitettu kämmekkä, soikkokaksikko. Länsiosassa, lähellä mökkien pihapiiriä kasvoi terttuseljaa, joka on pihoilta karannut haitallinen vieraslaji. Kosteat keskiravinteiset lehdot ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä ja alue on myös metsälain suojelema, rehevä lehtolaikku. Alueella kulkee luonnontilainen noro, joka on sekä vesilain että metsälain mukainen luontotyyppi. Luonnontilaisena säilynyt osa rannan lehdosta ja noro on rajattu karttaan 2 punaisella, ja ne ovat luokan 1 kohteita. Karttaan sinisellä rajattu vyöhyke ei enää ole luonnontilainen, se on luokkaa 2.

8 6 Lalavikenin rannassa, kohteilla 9 ja 10 on kosteaa saniaislehtoa. Kohde 11. Alueelle on osoitettu kaksi rakennuspaikkaa. Eteläosa rakennuspaikasta sijoittuu rinteelle, jossa on sekametsää. Kallionalusrinne on mustikkatyypin (MT) kangasta ja lehtomaista kangasta (OMT), jossa kasvaa mm. mustikkaa, lillukkaa, metsäimarretta, sananjalkaa, käenkaalia, sini- ja valkovuokkoa, kultapiiskua ja kivikkoalvejuurta. Metsäimarretta ja käenkaalia on laikuittaisina kasvustoina runsaastikin, ja myös vaateliaampaa lehtokasvia, mustakonnanmarjaa löytyi yksittäisenä. Vaahterantaimia ja lehtokuusamaan on siellä täällä. Aluetta on harvennettu ja se on melko avoin. Kallioalue voisi olla myös metsälain suojelema erityisen tärkeä elinympäristö. Luontoarvoiltaan kohde on luokkaa 2, jonka säästämistä suositellaan. Rakennuspaikkoja voitaisiin siirtää hiukan pohjoisemmaksi, jolloin kasvillisuudeltaan monipuolinen rinne jäisi rakentamisen ulkopuolelle. Alueen pohjoisosassa on maatalous- ja kulttuurivaikutteista aluetta, mm. mesiangervovaltainen niitty. Alueet voisivat sopia esimerkiksi perinnebiotooppeina hoidettaviksi, mutta niistä ei kuitenkaan löytynyt sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen alueelle.

9 7 Kartta 3. Kohteella 11 on lehtomaista kangasta, jonka säästämistä rakentamiselta suositellaan. Kohde 12. Alue on peltoa, eikä alueella näin ollen ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 13. Kohde sijaitsee tien varrella olevalla rinteellä, jossa kasvaa talousmetsäkäytössä olevaa kuusimetsää ja pienellä alueella myös koivikkoa. Puusto on tasaikäistä ja voimakkaan varjostuksen ja neulaskarikkeen vuoksi kasvillisuus on paikoitellen niukkaa. Alueella kasvaa harvakseltaan taikinamarjaa, ja kenttäkerroksessa on pääasiassa mustikkaa ja sananjalkaa. Harvakseltaan kasvaa myös valkovuokkoa ja syylälinnunhernettä. Erityisesti tien varren valoisimmilla kohdilla lehtolajistoa on runsaammin ja maa on multavaa. Itäosassa on karu, sammaleinen avokallio, ketolajistoa ei juuri ole vaan painanteissa kasvaa lähinnä metsälauhaa. Alueen käytön ja puuston rakenteen perusteella kohteella ei kuitenkaan katsota olevan luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen.

10 8 Kartta 4. Kohteella 14 on rantalehto. Kohde 14. Levovikenin rannassa on kostea keskiravinteinen rantalehto. Valtapuulajeja ovat lehtipuut kuten tervaleppä, pihlaja, hieskoivu, tuomi ja vaahtera sekä havupuista kuusi. Rannan tiheässä pensaskerroksessa kasvaa mm. taikinamarja, punaherukka, vadelma ja tuomi. Kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita saniaisia, pääasiassa sananjalkaa, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta. Kuivemmilla osilla mustikkaa kasvaa vain laikkuina, ja muuten kenttäkerroksen kasvillisuus on ruohovaltaista. Useat lehtolajit kuten valkovuokko, jänönsalaatti, sudenmarja, metsäimarre, oravanmarja, lehtokorte, koiranputki ja nokkonen viihtyvät alueella. Kuivemmilla kohdilla kasvaa mm. ahomansikka, päivänkakkara, kissankello, kivikkoalvejuuri, nuokkuhelmikkä, kultapiisku ja nurmitädyke. Rannan tervaleppälehdossa (NT) yleisimmät lajit ovat mesiangervo, ranta-alpi, hiirenporras, rentukka, kurjenjalka, tummarusokki, ojaleinikki ja rehevillä kasvupaikoilla viihtyvä keltakurjenmiekka. Ranta on ruovikoitunut umpeen. Lahopuuta, erityisesti tuulenkaatoja on paljon. Alue voi olla metsälain erityisen tärkeä elinympäristö, rehevä lehtolaikku. Kosteat keskiravinteiset lehdot ja tervaleppälehdot eivät ole uhanalaisia, mutta ne ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Monipuolisuutensa vuoksi kohde on arvioitu luonnonarvoiltaan luokkaan 1.

11 9 Kohteella 14 on rantalehtoa. Kohde 15. Alueella on rakentaminen jo aloitettu. Kohde 16. Alue on kallioinen ja mäntyä kasvava mustikkatyypin (MT) talousmetsä, jossa ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kartta 5. Kohteilla 17 ja 18 on perinnebiotooppia.

12 10 Kohde 17. Alue rajoittuu länsiosastaan hiekkatiehen ja on muuten peltojen ympäröimä metsäsaareke. Eteläosassa on mustikkatyypin (MT) kankaalla kasvavaa ylitiheää haavikkoa, jossa ylispuustona on mänty. Saarekkeen keskellä on heinittynyttä ja umpeenkasvanutta kallioketoa, jossa kasvaa pääasiassa metsälauhaa. Aivan tien lähellä, alueen länsiosassa kallioketo on lajistoltaan monipuolisempi, ja siellä kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten mäki- ja ahdekaura, sikoangervo, keltamatara ja haisukurjenpolvi. Uhanalaista ketoneilikkaa (VU) on hieman tien laidassa. Kalliokedolla kasvaa myös haurasloikko ja isomaksaruoho. Kalliokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, mutta alue on hyvin pieni, vain muutamien neliömetrien kokoinen, joten se on luokan 2 kohde, joka olisi toivottavaa säästää esimerkiksi rakennuspaikkojen sijoittelulla. Kohde 18. Alue on pääasiassa sekapuustoista mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Tien varrella on rehevää niittyä, jonka valtalajeja ovat vadelma, nurmipuntarpää, peltopillike, ahdekaunokki ja peltokorte. Pientareella kasvaa niittylajeja. Alueen pohjoisosassa on heinittynyt perinnebiotooppi. Tien vieressä olevalla niityllä kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten ahde- ja mäkikaura, keltamatara, kevätesikko ja sikoangervo. Monipuolisesta lajistosta löytyy myös piennarpoimulehti, mäkikuisma, pukinjuuri, päivänkakkara, kissankello, lillukka ja nurmipuntarpää. Puusto on pääasiassa harvaa ja alueella on perinnebiotoopille tyypillisesti leveäoksaisia maisemapuumäntyjä sekä vanhoja koivuja. Myös vaahteraa ja pihlajaa kasvaa alueella ja pensaskerroksessa on taikinamarjaa. Osin alue on vadelman valtaama. Alueella on tuoreita heinäniittyjä ja tuoreita pienruohoketoja, jotka ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Nämä perinnebiotooppialueet ovat luokan 2 kohteita. Rakennuspaikat suositellaan sijoitettavaksi muualle kiinteistön alueella, ainakin osittain rakennuspaikat voitaisiin siirtää hieman etelämmäs. Kohde 19. Rakennuspaikalla on monilajinen perinnebiotooppi, joka on pitkälle metsittynyt ja umpeenkasvamassa. Ylispuuna noin 50-vuotias tasaikäinen männikkö, ja yksittäinen isompi vaahtera, välikerroksessa kasvaa vaahteraa ja haapaa. Pensaskerroksessa taikinamarjaa ja katajaa on paljon, joukossa myös isoja pylväskatajia. Metsittyneet alueet ovat mustikkatyyppin (MT) kangasmetsää ja lehtomaista kangasta, jossa kieloa kasvaa runsaasti. Alue on todennäköisesti entistä hakamaata ja niittyä jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten sikoangervoa, kevätesikkoa, heinäratamoa sekä ahde- ja mäkikauraa. Muita niittylaikuilla ja metsän laiteilla kasvavia lajeja ovat ahomatara, mäkikuisma, pukinjuuri, tuoksusimake, syylälinnunherne ja ahomansikka. Alueen lähellä on Natura 2000-verkostoon kuuluva vanha kalkkilouhos, joten alueen lajisto on todennäköisesti monipuolisempaa kalkkilaskeuman ja kallioperän kalkkipitoisuuden vuoksi. Alueella on lajistoltaan monipuolinen, todennäköisesti kalkkivaikutteinen, pienruohoketo, joka on uhanalainen luontotyyppi, ja luokan 1 kohde. Rakennuspaikka suositellaan siirrettäväksi samalla kiinteistöllä olevalle, pohjoisemmalle niemelle jossa on karumpaa talousmetsää.

13 11 Kartta 6. Kohteet 19, 20, 21 ja 23. Kohde 20. Rakennuspaikan länsiosassa on kallioketo, jossa kasvaa mm. ahomansikka, haurasloikko ja huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista sikoangervo, kevätesikko, ahdekaura, mäkikaura, haisukurjenpolvi ja uhanalainen keltamatara (VU). Puustoisilla osilla kasvaa tasaikäinen mäntymetsä, jossa koivuja ja kuusia on siellä täällä. Välikerroksessa kasvavat pihlaja ja vaahtera, ja pensaskerroksessa kataja ja taikinamarja. Tämän lehtomaisen kankaan kenttäkerroksessa kasvaa mm. kielo ja sinivuokko. Alueen lähellä on Natura 2000-verkostoon kuuluva vanha kalkkilouhos, joten alueen lajisto on todennäköisesti monipuolisempaa kalkkilaskeuman ja kallioperän kalkkipitoisuuden vuoksi. Monilajinen kallioketo on uhanalainen luontotyyppi ja luokan 1 kohde, joka tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Rakennuspaikat tulisi sijoittaa rakennuspaikan pohjois- ja itäosaan. Kohde 21. Metsän reunavyöhykkeellä on kulttuurivaikutteisuutta ja lehtomaista kangasta. Keskiosat ovat mustikkatyypin (MT) mäntyvaltaista, tasaikäistä talousmetsää. Länsireunan kalliokedolla kasvaa lillukkaa, mäkitervakkoa, kalliokieloa, ahomansikkaa, haisukurjenpolvea, haurasloikkoa ja huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista keltamataraa (VU) ja mäkikauraa. Kallioketo on arvoltaan luokkaa 2 ja rakentamista suositellaan sen ulkopuoliselle alueelle. Kohde 22. Alueella on joutomaa-alue, jota ympäröi talousmetsäkäytössä olevan kangasmetsän reuna-alueet. Rehevällä ja typpirikkaalla joutomaalla kasvavat mm. nurmipuntarpää, pelto-ohdake, nokkonen, vadelma, pujo, mesiangervo, hevonhierakka, peltopillike, ukontatar, neidonkieli ja vieraslaji komealupiini. Tällaiset

14 12 joutomaa- eli ruderaattialueet voivat olla esimerkiksi perhosille ja linnustolle monipuolisia alueita, mutta alueella ei kuitenkaan katsota olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 23. A-1/3 paikka on sijoitettu metsän reunaan. Aivan alueen vieressä on hevoslaitumia ja metsä on rakenteensa perusteella perinnebiotooppia, jossa kasvaa leveäoksaisia, komeita maisemapuumäntyjä ja vanhoja koivuja. Pensaskerroksessa on katajaa ja taikinamarjaa ja kenttäkerroksessa runsaana kasvaa kielo ja ahomansikka. Metsän reunavyöhykkeellä kasvavat huomioarvoiset perinnebiotooppilajit keltamatara (VU) ja sikoangervo. Perinnebiotooppilajistoa on vain kapealla reunavyöhykkeellä, ja metsän sisäosissa muuttuu mustikkatyypin (MT) mäntyvaltaiseksi talousmetsäksi. Luontoarvot eivät kuitenkaan ole niin merkittävät että ne estäisivät rakentamisen alueelle, mutta niiden jättämistä rakentamisen ulkopuolelle kuitenkin suositellaan. Alue hyötyisi laiduntamisen jatkamisesta ja valoisuuden lisäämisestä esimerkiksi puustoa harventamalla. Metsänreunavyöhyke noin 20 metrin leveydeltä on luokkaa 2. Kohde 24. Alue on talousmetsäkäytössä olevaa mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa valtapuulajina on mänty ja koivu. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 25. Alueella on siemenpuuasentoon hakattu mäntymetsä, sekä noin 15-vuotias mänty- ja koivutaimikko. Metsätyypiltään alue on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Kallioalueet ovat sammalpeitteiset ja karut, ainoastaan yksittäisenä kasvaa perinnebiotooppien huomionarvoinen laji, ahdekaura. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 26. Alueella on havupuuvaltaista metsää ja osin myös laidunnuskäytössä olevaa vanhaa peltoa. Alueen poikki kulkee metsätie. Pellon laidalla, rakennuspaikan eteläosassa, on niittylaikkuja joissa kasvaa perinnebiotooppilajistoa, kuten pukinjuurta, ahdekaunokkia, piennarmataraa, kissankelloa, tuoksusimaketta, rohtotädykettä, mäkitervakkoa sekä perinnebiotooppien huomionarvoisista lajeista uhanalaista keltamataraa (VU) sekä ahde- ja mäkikauraa. Alue on pienialainen, ja luokan 2 kohde, jonka maanomistaja voi halutessaan jättää rakentamisen ulkopuolelle. Tällaiset niityt ja kedot hyötyisivät laidunnuksesta ja/tai niitosta. Metsäiset alueet ovat pääasiassa tasaikäistä, mäntyvaltaista sekametsää. Muita puulajeja ovat kuusi ja lehtipuista koivu, raita ja haapa. Alueella on jonkin verran tuulenkaatoja ja pystyyn kuolleita puita. Metsätyyppi on mustikkatyypin kangasta (MT) sekä lehtomaista kangasta (OMT), jossa varsinkin metsätien varrella käenkaalia ja oravanmarjaa on runsaasti. Alueelta ei kuitenkaan löytynyt luontoarvoja, jotka estäisivät rakentamisen.

15 13 Kartta 7. Kohteella 26. on pienialainen niitty, jonka maanomistaja voi halutessaan säästää. Kohde 27. Rakennuspaikka on rinteessä, joka rajautuu etelä- ja itäosastaan tiehen. Alue on vastikään hakattu siemenpuuasentoon. Pensaskerrosta ei vielä ole, lukuun ottamatta yksittäisiä vesovia lehtipuita. Vesominen on voimakasta ja kasvillisuus muutenkin hakkuualalle tyypillisen rehevää. Kenttäkerroksessa sananjalka on peittävin lajin. Rinteessä kukkii näyttävästi tulokaslaji karvahorsma, joka on ravinteikkaiden kasvupaikkojen laji ja suosii sekä kalkki- että typpirikkaita kasvupaikkoja. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 28. Rakennuspaikka on sijoitettu metsän reunaan, osin myös pellon puolelle ja rakennuspaikan reunalla on pieni peltosaareke. Puuston rakenteen ja metsän laiteen lajiston perusteella alue on vanhaa laidunmaata, ja alue onkin osa paikallisesti arvokkaaksi inventoitua perinnebiotooppia Vannaisten niitty ja lehtoalue (VARELY:n kartta-aineistot) jota on hoidettu erityisympäristötuella. Metsän reunassa ja peltosaarekkeella kasvaa niittyjen lajistoa kuten tuoksusimaketta, metsäapilaa, ahdekaunokkia, mäkikuismaa ja useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten mäkikauraa, syylälinnunhernettä, keltamataraa (VU) ja vaateliaampaa kevätesikkoa. Metsä on sekapuustoista, mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa kasvaa komeita leveäoksaisia kilpikaarnamäntyjä ja tammen taimia. Perinnebiotoopit ovat luokan 2 kohteita, joiden säästämistä suositellaan.

16 14 Kartta 8. Kohteet 28 29, Punaisella 1 luokan kohteet, sinisellä luokan 2 kohteet. Kohde 29. Norrgårdin tammilehto Vannaisten Norrgårdin tammilehto on mainittu jo aikaisemmissa luontoselvityksissä (mm. Pettersson 1998, Suunnittelukeskus Oy 2000). Petterssonin selvityksessä alue todettiin luonnonsuojelulain luontotyypiksi ja kansallisesti arvokkaaksi. Myös kaavaehdotuksessa alueella on SL-1 -merkintä, mutta silti osalle alueesta on osoitettu rakennuspaikka. Lehdossa kasvaa kymmeniä komeita tammia, ja aluetta on hoidettu poistamalla mäntyjä ja koivuja. Harvassa pensaskerroksessa kasvavat kataja, tuomi ja taikinamarja. Kenttäkerroksessa viihtyvät lehtojen ruohot kuten kielo, metsäapila, ahomatara, mesiangervo, koiranheinä, heinäkaura, juolavehnä, sikoangervo, lillukka, nuokkuhelmikkä, keltamatara, mäkikuisma, sinivuokko, hietakastikkaa, lehtonurmikka, haisukurjenpolvi, kivikkoalvejuuri, karhunputki, metsävirna ja vaateliaampi kevätesikko. Alue on luonnonsuojelulain luontotyyppi, jaloista lehtipuista koostuva metsikkö, ja myös metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Alue voi myös sisältyä Natura 2000-luontotyyppiin jalopuumetsät (9020). Kohde kuuluu luokkaan 1, jonka luontoarvoja ei saa hävittää tai heikentää.

17 15 Norrgårdin tammilehtoa, kohde 29 Kohde 30. Rakennuspaikka on sijoitettu metsänreunassa olevaan rinteeseen. Puusto on melko nuorta, noin 35- vuotiasta mäntyä, koivua ja haapaa. Itäosassa on kuitenkin myös isoja tammia ja alueella kasvaa myös pylväskatajaa. Alueet ovat todennäköisesti aikoinaan olleet laidunnuksessa, sillä perinnebiotooppilajistoa kasvaa avoimemmilla kohdilla. Huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista löytyy mm. mäkikaura, sikoangervo, keltamatara (VU) ja syylälinnunherne. Heti ylempänä rinteellä kasvaa kieloa, lillukkaa ja sinivuokkoa, sekä varpuja kuten mustikka ja puolukka. Alue on kulttuurivaikutteinen eikä enää luonnontilainen, eikä siellä maastokäynnillä todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 31. Rakennuspaikalla metsää on harvennettu ja puustosta on kaadettu tammea, koivua, pihlajaa ja haapaa. Alueelle on jätetty kasvamaan mäntyä ja haapaa, sekä komeimpia tammia laidoille. Myös yksittäinen poikkeuksellisen kookas raita on säästetty. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, taikinamarjaa, orjanruusua ja lehtokuusamaa. Alue on kuivaa lehtoa, jossa kielo on valtalajina. Muita lehdon ruohoja ovat kevätesikko, sinivuokko, sudenmarja, oravanmarja, lillukka, ahomansikka, mäkikuisma, valkovuokko ja kivikkoalvejuuri. Myös mustikkaa on vähän ja pohjalla kasvaa runsaana metsäliekosammal. Alue on lehtoa, mutta metsänkäsittelyn vuoksi se ei enää ole luonnontilainen. Kuivat keskiravinteiset lehdot ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Aivan vieressä sijaitsee luonnonsuojelulain luontotyypin mukainen Norrgårdin tammilehto. Alueella on luontoarvoja ja sen säästämistä suositellaan, mutta koska se ei ole luonnontilainen, katsotaan sen olevan luokkaa 2. Kohde 32. Kohteella on peltoa ja mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa mänty on valtalajina. Pensaskerroksessa kasvaa kataja, taikinamarja ja tammen taimet. Metsän reunan kapaella paahteisella osalla on ketolajistoa, kuten sikoangervoa, nuokkukohokkia, keltamataraa (VU) ja pukinjuurta. Pienen kokonsa vuoksi alue ei ole kovin merkittävä, joten se on luontoarvoiltaan luokkaa 2. Alue voidaan ottaa huomioon rakentamisessa tai alueen hoitoa suunniteltaessa.

18 16 Kohde 33. Kohde on peltojen keskellä sijaitseva kallioinen katajaketosaareke. Alue on aikaisemmin inventoitu paikallisesti merkittäväksi perinnebiotoopiksi (Lehtomaa 2000). Laidunnushistoriasta kertovatkin saarekkeella kasvavat leveäoksaiset komeat männyt. Pensaat ovat perinnebiotoopeille tyypilliset taikinamarja ja puumaiset, vanhat katajat. Varsinkin saarekkeen eteläreuna on komeassa kukassa ja pienruohokedolla kasvavat mm. tuoksusimake, sarjakeltano, ahdekaunokki, metsäapila sekä useat huomionarvoiset perinnebiotooppilajit kuten syylälinnunherne, heinäratamo, nuokkukohokki, mäkikaura, pukinjuuri, sikoangervo, uhanalainen keltamatara (VU) ja silmälläpidettävä ketoneilikka. Niityllä oli paljon perhosia ja kimalaisia. Perinnebiotoopit ovat taantuneet huomattavasti ja karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kohde on luontoarvoltaan luokkaa 1 ja rakennuspaikka tulisi sijoittaa muualle. Kohteen pohjoispuolella on luokkaan 2 kuuluvaa perinnebiotooppia (kartta 8, sininen viivoitus). Kohde 34. Kohteella on rehevöitynyt niitty jossa valtalajeina ovat timotei, peltokorte, pujo ja vadelma. Metsänlaiteet ovat kulttuurivaikutteisia ja pahasti rehevöityneet ja umpeenkasvaneet. Osin alueella on hyviä paahteisia ketolaikkuja joilla kasvaa myös huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten mäki- ja ahdekauraa, ketoneilikkaa, sikoangervoa, keltamataraa (VU) sekä pukinjuurta, sarjakeltanoa ja mäkikuismaa. Alue on kuitenkin jo pitkälle heinittynyt. Parhaimmat ketoalueet on merkitty karttaan ja ne ovat luokkaa 2. Nämä alueet maanomistaja voi ottaa huomioon suunnitellessaan rakentamista tai maankäyttöä. Tällaiset alueet hyötyisivät laidunnuksesta tai niitosta ja niittojätteen poisviennistä jolloin maaperä pysyy riittävän köyhänä. Kohde 35. Tienvarrella sijaitsevat rakennuspaikat ovat tiheää sekametsää, jossa kasvaa kuusta, koivua ja mäntyä sekä yksittäinen iso tammi. Pensaskerroksessa on pihlajaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on harvaa ja kariketta on paljon. Alue on mustikkatyypin kangasta (MT) ja lehtomaista kangasta (OMT), jossa harvakseltaan kasvaa myös käenkaali, valkovuokko, kultapiisku, koiranputki, lillukka, ahomansikka, kalliokielo, syylälinnunherne, nurmitädyke, ja paikoitellen jopa vaateliaampi kevätesikko. Eteläosassa on niitty, jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten heinäratamo, sikoangervo, nuokkukohokki, ahdekaura, syylälinnunherne, kevätesikko, uhanalainen keltamatara (VU), ja silmälläpidettävä ketoneilikka. Muita niityn lajeja ovat mm. pukinjuuri, ahomansikka, särmäkuisma, nurmitädyke, metsäapila, hietakastikka, kissankello, taikinamarja, orjanruusu ja lehtokuusama. Alue on heinittynyt ja sananjalkaa on paikoitellen paljon. Pellon reunassa on pylväskatajaa ja huomionarvoisista lajeista pölkkyruohoa ja aholeinikkiä. Karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä, mutta kohde on pieni ja pahasti heinittynyt. Alueella on luontoarvoja, joiden vuoksi alueen säästämistä ja hoitoa suositellaan, se on luokan 2 kohde. Tällaiset perinnebiotooppialueet hyötyvät esimerkiksi laidunnuksesta ja niitosta.

19 17 Kartta 9. Kohde 35 Kohde 36. Metsän reunaan sijoitettu rakennuspaikka on mustikkatyypin kangasmetsää (MT). Valtapuulajeja ovat mänty, kuusi, koivu, vaahtera ja pihlaja. Pensaskerroksessa on taikinamarjaa sananjalka. Lehtomaisen kankaan piirteitä tuovat alueella harvakseltaan kasvavat valkovuokko, sormisara, lillukka ja lehtotesma. Metsän laidalla kasvavat niittyjen lajit pukinjuuri ja sikoangervo. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 37. Rakennuspaikan läpi kulkee hiekkatie. Tien eteläpuolella on pieni kallioketo, jossa kasvaa haisukurjenpolvea, iso- ja keltamaksaruohoa, sikoangervoa ja keltamataraa (VU). Kallioalusissa on pähkinäpensasta, taikinamarjaa ja ruusua ja kenttäkerroksessa mustikan lisäksi sinivuokkoa ja käenkaalia. Kallioketo alusineen on luokkaa 2, joka suositellaan säästettäväksi. Tien pohjoispuolella on kallioinen, mäntyvaltainen rinne, jossa ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja.

20 18 Kartta 10. Kohteella 37 on kallioketoa. Kohde 38. Rakennuspaikan läpi kulkee hiekkatie. Tien pohjoispuolella on matala ja sammalpeitteinen karu kallio. Puustossa kasvaa pääasiassa mänty ja kuusi, sekä yksittäiset vaahterat. Pensaskerroksessa kasvaa pähkinää, taikinamarjaa, ruusua ja harsuuntunutta katajaa. Tien eteläpuolella on kookkaita kuusia ja pellon reunassa tiheä ryhmä nuoria haapoja. Alue on kulttuurivaikutteinen, eikä siellä todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 39. Rakennuspaikan länsiosa on lehtomaista kangasta, jossa kuusi on yleisimpänä puulajina. Maasto viettää kohti Mustfinnträsketin järveä, ja muuttuu rehevämmäksi tasaikäiseksi koivikoksi ja kulttuurivaikutteiseksi suurruohoniityksi, jossa kasvaa mm. vadelma, mesiangervo, nokkonen, suo-ohdake, sananjalka, metsäalvejuuri, ojakellukka ja ranta-alpi. Alueella ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 40. Alue on lehtomaista kangasta (OMT), jossa kuusi on vallitsevin puulaji. Puustossa kasvaa myös leveäoksaisia mäntyjä, vaahteraa ja pihlajaa sekä tammen taimia. Taikinamarjaa on pensaskerroksessa runsaasti ja alueella on myös pystyyn kuollutta pylväskatajaa. Metsän rakenteen lisäksi kasvillisuudessa on perinnebiotooppiin viittaavaa lajistoa kuten ahomansikkaa ja sikoangervoa. Alueella ei kuitenkaan todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 41. Kohteella on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää jossa valtapuulajin, männyn, lisäksi kasvaa kuusta ja koivua. Alueella ei ole rakentamista estäviä luontoarvoja.

21 19 Kohde 42. Alueella kasvaa tasaikäinen kuusimetsä. Pohjalla kerros- ja seinäsammal ovat yleisimmät ja peittävimmät lajit, mutta laikuittaisena kasvaa mm. sulkasammal sekä painanteissa rahkasammalet. Kenttäkerroksessa mustikkaa ja vanamoa kasvaa harvakseltaan. Alue on ojitettu, eikä maastokäynnin perusteella alueella ole rakentamista estäviä erityisiä luontoarvoja. Kohde 43. Alueella on havupuuvaltainen kangasmetsä, jossa ei todettu olevan merkittäviä luontoarvoja. Kohde 44. Alueella on mäntyvaltainen, tasaikäinen talousmetsä jossa ei todettu olevan merkittäviä luontoarvoja. Kohde 45. Sydmontien varrella oleva rakennuspaikka on mahdollisesti vanhaa peltoaluetta jossa kasvaa nyt nuoria koivuja. Puuston alle on muodostunut suurruohoinen kasvillisuus jossa kasvaa koiran- ja vuohenputkea, nurmipuntarpäätä, pelto-ohdaketta ja muita rehevän paikan kasveja. Rakennuspaikka jatkuu osittain rinteessä olevaan talousmetsään. Alueelta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 46. Rakennuspaikan halki kulkee hiekkatie jonka länsipuolella olevalla rinteellä kasvaa noin 30-vuotias mäntyvaltainen sekametsä. Tien itäpuolella on kulttuurivaikutteinen, kivikkoinen kaistale joka jää pellon ja tien väliin. Alueella kasvavassa puustossa on kuusta, koivua ja haapaa ja pensaskerroksessa taikinamarjaa. Näiltä kohteilta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 47. Kohde sijaitsee tien varrella olevassa rinteessä. Tien laidalla metsä on ylitiheää kuusikkoa, ylempänä rinne on havupuuvaltaista sekametsää. Rinteestä löytyy myös hiukan vanhempaa puustoa, kuten yksittäisiä keloja ja kilpikaarnamäntyjä, jotka ovat monimuotoisuutta parantavia, mutta muuten alueelta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja, vaan se on melko tavanomaista kangasmetsää. Kohde 47. Omarantainen rakennuspaikka sijaitsee Åntalantien itäpuolella, aivan Sunnanbergsvikenin rannalla. Alue rajoittuu SL-1 alueeseen ja vajaan 200 metrin päässä on Natura 2000-verkostoon kuuluva niemenkärki. Rakennuspaikka on osin kallioisessa rinteessä, jossa on tavanomaista mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Ranta on ruovikoitunut. Rakentamisen vaikutus Natura 2000-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä, mutta itse rakennuspaikalla ei todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Kohde 48. Åntalantien länsipuolelle on osoitettu rakennuspaikkoja, jotka sijoittuvat kuusivaltaiseen mustikkatyypin (MT) kangasmetsään. Rakennuspaikat sijaitsevat noin 50 metriä rannasta, johon on kaavassa merkitty suo-1 alue (lintuvesien suojeluohjelma). Alueelta ei löydetty merkittäviä luontoarvoja. Kohde 49. Rakennuspaikka sijaitsee Sydänperävikenin rannassa, johon on kaavassa merkitty suo-1 alue (lintuvesien suojeluohjelma). Rakennuspaikka sijaitsee pellon reunassa olevalla metsäisellä kaistaleella, joka on vanhaa perinnebiotoopia. Puustossa on vanhoja koivuja ja haapoja, ja pensaskerroksessa kasvaa paljon katajaa. Kenttäkerroksesta löytyy useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kevätesikko, piennarpoimulehti, sikoangervo, nurmilaukka ja keltamatara (VU). Pienruohokedot ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä ja edustavan lajiston vuoksi alue on luokan 1 kohde.

22 20 Saman kiinteistön alueella, rakennuspaikan ulkopuolella rannalla on kapea tervaleppäreunus ja rehevää kasvillisuutta, mm. mesiangervoa. Rannalla on ruokoluhtaa, mutta alue ei ole metsälain mukainen elinympäristö, koska se ei sijaitse metsään rajoittuvalla rannalla, vaan on maatalousvaltaisen alueen yhteydessä (eteläpuolella kapean terveleppävyön takana on peltoa). Avoluhtiin kuuluva ruokoluhta on silmälläpidettävä (NT) luontotyyppi. Lajistossa järviruo on lisäksi mm. kurjenjalka, vesisara, rentukka, suoputki, mesiangervo, ranta-alpi ja osmankäämi. Peltoalueen keskellä metsäsaarekkeesta työntyvä loiva rinne lienee ollut aiemmin osana karjalaidunta. Nyt alue on osittain rehevöitynyt ja umpeenkasvanut. Lajistossa on mm. kevätesikko, nurmitädyke, koiranputki, voikukka, nurmipuntarpää, ahomansikka, aholeinikki, niittyleinikki, huopakeltano, ojakellukka, ahdekaunokki, ahomatara ja mesiangervo ja huomionarvoisista lajeista alueella kasvaa sikoangervo ja heinäratamo. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaista (VU) keltamataraa. Perinnebiotooppialueella on uhanalaisia luontotyyppejä, karua kallioketoa (EN), karua pienruohoketoa (CR) ja tuoretta pienruohoniittyä (CR). Arvoluokka: 2+ Rakennuspaikat tulisi siirtää näiden rajattujen alueiden ulkopuolelle. Kartta 11. Kohteella 49 on 1 ja 2+ luokan perinnebiotooppia.

23 21 Kohde 49. Yleiskuva rannalta kohti perinnebiotooppia. Kohde 50. Aivan suojelualueen (SL-1) ja Natura-alueen rajalla oleva rakennuspaikka on todennäköisesti ollut joskus perinnebiotooppia, joka on metsittynyt havupuuvaltaiseksi kangasmetsäksi. Alueen lähellä, peltojen ja peltoteiden pientareilla on huomionarvoista perinnebiotooppilajistoa, ja rakennuspaikalla kasvoikin mm. sikoangervoa. Aivan rakennuspaikan itärajalla on vanha kalkkilouhos, joka on otettu mukaan Naturaalueeseen, ja rakennuspaikan länsipuolella olevassa rinteessä on useita kalkkikuoppia, jotka eivät kuitenkaan kuulu Natura-verkostoon. Rakennuspaikan lähellä on luontoarvoja, ja rakentamisen vaikutukset Natura-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä, mutta itse rakennuspaikalla ei kuitenkaan todettu olevan rakentamista estäviä luontoarvoja. Rakentamisessa tulee kuitenkin huomioida lähellä sijaitseva Natura-alue, johon tulee jättää riittävä suojavyöhyke (kts.natura-arviointi). Suojavyöhykkeelle ei saa sijoittaa rakennuksia tai pihaistutuksia. Alueelle ei myöskään saa kasata maa-ainesta, sijoittaa kompostia tai tehdä muuta vastaavaa, mikä voisi heikentää alueen luonnontilaa. Myös jätevesijärjestelmiä suunnitellessa tulee huomioida, että jätevesiä ei saa ohjata suojelualueelle tai Natura-alueelle.

24 22 Kartta 12. Kohteella 50 rakennuspaikan ja Natura-alueen väliin tulee jättää suojavyöhyke. Alueella on useita hyviä perinnebiotooppeja (alueet mustalla viivoituksella, luokka 2) joissa kasvoi mm. maarianverijuuri ja kangasajuruoho. Alueen länsipuolella on kalkkikuoppia, jotka on merkitty punaisella katkoviivalla. Kohde 51. Alueen lähellä on pienialaisia perinnebiotooppeja, ja hiekkatien varrella kasvavat männyt ovat leveäoksaisia ja kilpikaarnaisia. Muuten alue on talousmetsänä hoidettua mustikkatyypin (MT) mäntymetsää, josta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Kohde 52. Hiekkatien varrella oleva rakennuspaikka on mustikkatyypin sekapuustoista kangasmetsää tai lehtomaista kangasta. Alueella ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 53. Rakennuspaikka sijoittuu tien varrella olevaan rinteeseen. Aivan alueen itäreunassa on pieni paahteinen pienruohoketo jossa kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kangasajuruoho, sikoangervo, keltamatara (VU), nuokkukohokki, häränsilmä ja mäkikaura. Karut pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia, ja se on luokan 1 kohde. Rakennuspaikat mahtuvat kuitenkin hyvin muulle osalle, joka on mäntyvaltaista talousmetsää ja mustikkatyypin (MT) kangasta. Näillä alueilla ei havaittu merkittäviä luontoarvoja.

25 23 Kartta 13. Kohteessa 53 on pienruohoketo. Kohde 54. Alueen itäosa sijaitsee maatilan pihapiirissä ja on pääasiassa rehevää niittyä ja joutomaata. Länsiosa on talousmetsänä hoidettua mäntykangasta. Alueen pohjoisosassa oli pienialainen kallioketo jossa kasvoi mm. ahomansikkaa ja kangasajuruohoa. Kohteet Pettebyn Stornäset Stornäsetin länsiosa kuuluu Paraisten kalkkialueiden Natura-alueeseen (FI ). Alueen kallio- ja maaperässä on tavanomaista enemmän kalkkia, jonka vuoksi alueella on poikkeavan monimuotoinen lajisto sekä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Lähellä sijaitsee Pettebyvikenin Natura-alue (FI ). Stornäsetin etelä- ja lounaisosa on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, jossa kasvaa useita huomionarvoisia kasvilajeja sekä uhanalainen sammallaji etelänhiippasammal (Lehtomaa 2000). Osaa alueesta on hoidettu maatalouden erityisympäristötuella. Alueella on tehty hyönteisselvitys, jossa todettiin alueella elävän yksi uhanalainen ja kolme silmälläpidettävää lajia. Selvityksessä löydettiin mm. isoarokoisa (EN, erityisesti suojeltava), ajuruohosulkanen(nt), kesäkuusamahitukoi (NT), laidunkääpäkoi ja mahdollisesti myös mansikkakääpiökoi (NT). Kohteessa tiedetään myös olevan vaarantuneen ja erityisesti suojeltavan palosirkan populaatio. Selvityksessä todettiin perhosten kannalta merkittäviä alueita olevan kangasajuruohoa kasvavat kalliokedot, lehtokuusamaa kasvavat etelä- ja länsirinteet, avoimet ketoalueet ja tammea kasvavat harvat metsät. Isoarokoisan nykyesiintymiä tunnetaan vain muutamia Suomessa, joten populaatio on valtakunnallisesti merkittävä (Faunatica 2012, luonnos.) Alueella kasvaa kalkkikallioilla viihtyvä erittäin uhanalainen laji, seinäraunioinen, joka on luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. Eteläpuolella on paikallisen asukkaan kertoman mukaan aikoinaan ollut pihapiiri ja kalkkiuuneja.

26 ELY-keskuksen lausunnossa todettiin että perinnebiotooppien rajaus tulisi olla suurempi, sillä hyönteisselvityksessä on todettu alueella elävän uhanalaisia lajeja (Faunatica 2012, luonnos), ja niittyalueet tulee huomioida kaavoituksessa. Alueen länsiosat ovat hevoslaitumina, mutta laidun on tältä osin kulunut ja rehevöitynyt, alueella kuitenkin kasvaa edelleen mm. maarianverijuurta, heinäratamoa, sikoangervoa ja keltamataraa (VU). Alueella elää myös uhanalainen palosirkka, joten hoidon tehostaminen olisi tärkeää. Laidunaluetta tulisi jatkaa koko perinnebiotooppialueelle, myös metsän yläosiin ja perinnebiotooppialue ei saisi olla yhteydessä lannoitettuihin nurmiin. Rinnettä tulisi raivata avoimemmaksi poistamalla nuorempaa puustoa. Laidunaluetta olisi suositeltavaa jatkaa myös alueen itäosiin (karttarajaus punaisella, kartta 14). Perinnebiotooppialueet tulisi laiduntaa omana lohkonaan, ja laidunpainetta tulisi tarkkailla, niin että eläimet siirretään toiselle lohkolle kun perinnebiotooppialue on laidunnettu. Parhaimmat alueet ovat alueen eteläosassa, peltojen läheisyydessä, jossa on kalkkivaikutteisia pienruohoketoja. Valitettavasti nämäkin perinnebiotoopit kärsivät heinittymisestä, mutta alueella kasvaa silti useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten kevätesikkoa, sikoangervoa, mäkikauraa, ahdekauraa, keltamataraa (VU), maarianverijuurta, kangasajuruohoa, ketoneilikkaa (VU), heinäratamoa ja nurmilaukkaa. Stornäsetin sisäosista löytyi myös rauhoitettu soikkokaksikko ja käärmeenpistoyrtti. Stornäsetin rinteellä sijaitsevalle A-1/2-rakennuspaikalla mäntymetsä on hakattu siemenpuuasentoon, ja lehtipuut vesovat alueella voimakkaasti. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kuitenkin poikkeuksellisen monipuolinen perinnebiotooppikasvillisuus ja alueella kasvaa lehtopensaita ja puita, esimerkiksi lehmusta ja alueella eläville uhanalaisille perhosille tärkeää lehtokuusamaa. Perinnebiotooppilajisto on todennäköisesti jopa hyötynyt hakkuiden seurauksena lisääntyneestä valoisuudesta, mutta alue kaipaisi pikaista hoitoa, esimerkiksi laidunnusta. Idässä tien varrella on kapea kaistale lehtoa, jossa kasvaa mm. jaloja lehtipuita ja vaateliaampaa mustakonnanmarjaa. Stornäsetin keskiosat ovat karumpaa mäntyvaltaista kangasmetsää, mutta aivan laellakin on pieniä kallioketoja joissa kasvaa mm. ahomansikkaa ja kangasajuruohoa. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä, ja kalkkivaikutteiset pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kalkkivaikutteisia pienruohoketoja arvioidaan Suomessa olevan vain hehtaaria, josta valtaosa sijaitsee Ahvenanmaalla (Raunio ym. 2008) Alueella elää useita huomionarvoisia kasvi- ja perhoslajeja sekä uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji, palosirkka. Itäisin alue, lehto voi olla metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Alue muodostaa jo olemassa olevan SL-1 -alueen kanssa kokonaisuuden, joka kuuluu luontoarvoiltaan luokkaan 1. Rajauksessa on huomioitu paitsi alueelta löytyneet luontotyypit, myös Faunatica Oy:n tekemän perhosselvityksen tulokset. 24

27 25 Kartta 14. Pettebyn Stornäsetin perinnebiotooppialueet kuuluvat luokkaan 1 (punainen viivoitus). Kohde 58. Omarantainen rakennuspaikka sijaitsee aivan Natura-alueen rajalla, Lillnäsetin lehdon pohjoispuolella. Rakennuspaikan vieressä on jo rakennettu mökki, ja rakentamaton rakennuspaikka on osin kalliolla. Alueella on laikkuina lehdon kasvillisuutta, mutta alueen luontoarvoja ei kuitenkaan katsota merkittäviksi. Rakentamisen vaikutus Natura 2000-alueeseen arvioidaan Ålön osayleiskaavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Kohde 59. Rakennuspaikka sijoittuu aivan Natura 2000-alueen rajalle, Lillnäsetin lehdon lounaispuolelle, johon sijoittuu alueen edustavin osa, jalopuumetsikkö. Rakennuspaikka on pääosin laidunnetulla nurmella, joka on tasainen, entinen peltoalue. Metsän laidan tuntumassa on hieman kivisempi alue, jossa kasvaa harvakseltaan ketoneilikkaa (VU). Muuten kedon lajisto on yksi puolista, ja rakennuspaikalla ei ole muita merkittäviä luontoarvoja. Rakentamisella voi kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia Natura-alueen jalopuulehtoon, eikä rakennuksia ja piha-aluetta ei tulisi sijoittaa aivan sen läheisyyteen. Tarkempi tarkastelu rakentamisen vaikutuksista tehdään Ålön osayleiskaava-alueelle laadittavan Natura-vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Kohde 61. Rakennuspaikat on sijoitettu peltojen keskelle työntyvään metsäiseen niemeen. Alue on kulttuurivaikutteinen. Puustossa valtalajina on mänty, mutta lehmusta on Simonbyntien puoleisessa osassa runkopuuna ja pensaana. Alueella kasvaa myös leveäoksaisia kilpikaarnamäntyjä ja kookkaita koivuja ja pihlajia, ja pensaskerroksessa on lehtopensaita kuten tuomea, vaahteraa ja lehtokuusamaa. Alueella on pienruohoketolaikkuja joissa kasvaa ahomansikka, mustikoiden keskellä, pukinjuuri, ahomatara, metsäapila, kalliokielo, lillukka ja huomionarvoisista lajeista mäkikaura, syylälinnunherne, kevätesikko,

28 26 aholeinikki ja sikoangervo. Entisestä laidunnuksesta kertoivat myös alueelta löytyneet piikkilangat. Alue on ihmistoiminnan vaikutuksen vuoksi hyvin monimuotoinen. Kohteella on niin mustikkatyypin mäntymetsää kuin lehtoa ja perinnebiotooppiakin, ja mahdollisesti myös vanhaa pihapiiriä. Alue on luontoarvoiltaan luokkaa 2. Kartta 15. Kohteella 61. on kulttuurivaikutuksen vuoksi monipuolista lajistoa, alue kuuluu luokkaan 2 (sininen viivoitus). Kohde 62. Kallioinen peltosaareke sijaitsee Simonbyntien eteläpuolella. Heinittyneellä katajakedolla kasvaa leveäoksaisia mäntyjä, pylväskatajaa, taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Kedon kasveja ovat mm. piikkiohdake, kalliokielo, rohtotädyke, tuoksusimake, mäkitervakko, isomaksaruoho, ahomansikka, lillukka ja pukinjuuri. Umpeenkasvun vuoksi huomionarvoisia perinnebitoooppilajeja, kuten kevätesikkoa, sikoangervoa, mäkikauraa ja keltamataraa (VU) kasvaa harvakseltaan. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä ja ylläpitävät monipuolista lajistoa. Katajakedot voivat olla myös luonnonsuojelulain luontotyyppejä. Kohde on luontoarvoiltaan luokkaa 2, jonka rakennuspaikka suositellaan siirrettäväksi pellon puolelle. Kohde kaipaisi pikaista hoitoa, esimerkiksi vuosittaista niittoa jolla heinien kasvua saataisiin hillittyä.

29 27 Kartta 16. Kohteella 62 on katajaketoa, kohteella 63 kasvaa lehtoneidonvaippa ja kohteella 64 on kalkkivaikutteinen kallioketo. Kohde 63. Aluella on tasaikäinen mäntymetsä, jossa välikerroksessa tiheänä kasvaa haapaa, pensaskerroksessa on katajaa ja lehtokuusamaa. Alue voi olla vanha metsälaidun, sillä leveäoksaiset männyt kertovat alueen olleen joskus avoimempi, ja kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kangasmetsälajien lisäksi sikoangervoa, ahomansikkaa ja lillukkaa. Metsätyypiltään alue on lehtomaista kangasta ja mustikkatyypin kangasmetsää. Alueen lähellä kasvaa rauhoitettu ja alueellisesti uhanalainen lehtoneidonvaippa. Lehtoneidonvaipan kasvupaikka sijaitsee sähkölinjan alla, kallion ja tien välissä. Kasvupaikka on luokan 1 kohde. Kohde 64. Pihapiirin tuntumassa on kallioketo joka todennäköisesti on kalkkivaikutteinen. Sikoangervoa kasvaa kedolla paljon, muita ketolajeja ovat ahomansikka, haurasloikko, isomaksaruoho, tuoksusimake, mäkitervakko ja keltamaksaruoho. Alueella kasvoi myös kalkkia suosiva ketokäenminttu ja useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, kuten ahdekaura ja heinäratamo sekä uhanalaiset keltamatara (VU) ja ketoneilikka (VU). Karut kalliokedot ovat erittäin uhanalaisia ja kalkkivaikutteiset kalliokedot äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä, joten kohde on luokkaa 1 eikä sen luontoarvoja saa hävittää tai heikentää. Kohde 65. Alueelle on jo rakennettu. Kohde 66. Rakennuspaikka sijaitsee pellon reunassa sijaitsevassa idänpuoleissa metsärinteessä. Merenrantaan on matkaa noin 200 metriä. Sekametsän pääpuulaji on mänty, jonka lisäksi alueella kasvaa kuusi, haapa ja pihlaja. Pensaskerroksen lajeja ovat kataja ja harvakseltaan kasvava taikinamarja ja lehtokuusama. Kenttäkerroksessa peittävin laji on mustikka, mutta puolukkaa, sananjalkaa, ahomansikkaa, lillukkaa, hietakastikka, kivikkoalvejuurta ja sinivuokkoa kasvaa myös harvakseltaan. Pohjakerroksessa kasvaa tavanomaisia metsäsammalia kuten kerros- ja seinäsammal. Rinne on tavanomaista mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jossa ei ole merkittäviä luontoarvoja.

30 28 Kohde 67. Alue on pääasiassa mustikkatyypin kangasmetsää (MT) jonka keskiosissa on karumpia kallioalueita. Peltojen laitamilla, metsän reunavyöhykkeellä, kasvaa kuitenkin perinnebiotooppien lajit kuten ahomansikka, pukinjuuri, ja lampaannata, sekä useat huomionarvoiset perinnebiotooppilajit kuten sikoangervo, heinäratamo, nuokkukohokki, mäkikaura ja keltamatara. Myös leveäoksaiset puut ja katajan runsaus viittaavat vanhaan laidunmaahan. Perinnebiotoopit, kuten pienruohokedot ovat erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Alue on luontoarvoiltaan luokkaa 2, ja koska alueella on hyvin tilaa sijoittaa rakennuspaikkoja muuallekin, suositellaan alueen säästämistä rakentamiselta. Kohde 68. Hiekkatien varrella sijaitseva mäntyvaltainen mäki on harvennettu ja alue on laitumena. Kasvillisuus on hakkuualoille tyypillisen rehevää, ja lehtipuiden kuten koivun, pihlajan ja tammen taimia ja vesoja on runsaasti. Valoisuuden ja ravinteisuuden lisäännyttyä sananjalka, hietakastikka ja maitohorsma ovat runsastuneet. Kangasmetsän lajeja kuten metsälauhaa, puolukkaa ja mustikkaa kasvaa alueen keskiosissa, mutta reunoilla ja pientareella on perinnebiotooppilajistoa kuten keltamataraa (VU), ahomansikkaa ja pukinjuurta. Alueella ei havaittu merkittäviä luontoarvoja, mutta koska se on jo laidunnuksessa, olisi toivottavaa että hoito jatkuisi ja alue saisi edelleen kehittyä perinnebiotoopiksi. Arvoluokka 2. Kartta 17. Kohteet ja Kohde 69. Laitumena olevan alueen metsäiseen niemeen on osoitettu rakennuspaikka. Alueen ilman suunta, kallioinen maaperä ja laidunnus ovat tehneet hyvät olosuhteet perinnebiotooppilajeille. Pienruohokedolla ja kalliokedolla kasvaakin mm. metsapilaa, siankärsämöä, ahomansikkaa, mäkikuismaa, nurmitädykettä, keltamaksaruohoa, ahosuolaheinää, haurasloikkoa ja ahdekaunokkia. Huomionarvoisista perinnebiotooppilajeista alueella esiintyy runsaana sikoangervo sekä heinäratamo, ahdekaura, ketoneilikka (VU) ja keltamatara (VU). Valitettavasti tämäkin perinnebiotooppi on kuitenkin heinittynyt ja rehevöitynyt, ja koiranputkea, timoteita ja koiranheinää kasvaa myös paljon. Pienruohokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä ja karut kalliokedot erittäin uhanalaisia. Kohde on luontoarvoiltaan luokkaa 1. Rakennukset tulee sijoittaa alueelle niin, että ketoalue säilyy.

31 29 Kohteella 69 on perinnebiotooppia. Kohde 70. Alue on pääasiassa mustikkatyypin kangasmetsää, korkeimmat kohdat ovat karumpaa kallioaluetta ja kallioiden alusrinteillä on lehtomaista kangasta. Alueen eteläosa on todennäköisesti vanhaa perinnebiotooppia joka on muuttunut kangasmetsäksi. Hiekkatien pientareella on kuitenkin komeita leveäoksaisia kilpikaarnamäntyjä ja perinnebiotooppilajistoa kuten mäkitervakkoa, isomaksaruohoa, ahdekauraa, keltamataraa (VU), haisukurjenpolvea ja pölkkyruohoa. Alueelle sopisi hoito perinnebiotooppina, esimerkiksi laidunnus ja metsän reuna-alueiden raivaaminen palauttaisivat perinnebiotooppilajistoa alueelle. Alueen eteläosa kuuluu luontoarvoiltaan luokkaan 2 ja sen hoitamista perinnebiotooppina suositellaan. Kohteet Ybbernäsissä on merenrannalla laidunnettuja nurmia ja hakamaita. Puustoa on vastikään raivattu kallioiselta mäeltä, joka on hoidon ansiosta muuttumassa kangasmetsästä perinnebiotoopiksi. Puusto koostuu pääasiassa männystä ja yksittäisistä pihlajista. Pensaskerroksessa kasvaa kataja, taikinamarja, vadelma ja kuusen, männyn ja pihlajan taimet. Kasvillisuus on melko rehevää, nurmilauha, hietakastikka, sananjalka, koiranheinä, siankärsämö, peltopillike ja nokkonen kertovat ravinteisuudesta ja umpeenkasvusta. Kalliokedoilla kasvaa mm. lampaannata, kallioimarre, karvakiviyrtti, kivikkoalvejuuri, metsälauha, mäkitervakko, ahomansikka, keltamaksaruoho, isomaksaruoho, ahosuolaheinä, rohtotädyke, hopeahanhikit, huopakeltano, pukinjuuri, ahdekaunokki, ukontulikukka, haisukurjenpolvi, keltamatara (VU) ja ketoneilikka (VU). Alueita on hoidettu maatalouden erityisympäristötuella osana suurempaa kokonaisuutta. Laidunpaine on alueella ollut hyvä ja hoidon jatkuessa kohde pääsee kehittymään ja perinnebiotoopin lajisto elpymään. Rehevöittävää laidunnusta yhdessä nurmien kanssa tulisi välttää. Alueiden luontoarvot ovat kehittymässä joten ne kuuluvat luokkaan 2. Rakennuspaikat olisi suositeltavaa siirtää muualle kiinteistön alueella.

32 30 Kartta 18. Kohteet ovat 1 luokan kohteita. Kohde 73. Hyvilempin kalkkialueiden lähellä sijaitsevalla metsäsaarekkeella kasvaa sekametsää. Pensaskerroksessa peittävän tiheänä kasvaa taikinamarja. Myös muut lehtopensaat kuten lehtokuusama, tuomi, punaherukka ja kataja ovat runsaita. Kenttäkerros on ruohovaltainen ja alueella kasvaa lehtolajeja kuten kieloa, valkovuokkoa, sinivuokkoa, kevätlinnunhernettä ja kevätesikkoa. Metsäliekosammal kasvaa kookkaana ja suurina aloina kertoen alueen ravinteisuudesta ja kalkkivaikutuksesta. Alueen eteläosassa on pienialainen kosteikko jossa on paljon lahopuuta ja kalkkivaikutteinen kallioketo jossa kasvaa mm. mäki- ja ahdekaura, keltamaksaruoho ja ketokäenminttu. Metsä on pääasiassa talousmetsänä hoidettu, ja siellä on ihmistoiminnan vaikutusta. Alue on kuitenkin osin myös luonnontilainen ja luonnontilaisen kaltainen ja alueella näkyvä kalkkivaikutus nostaa kohteen arvoa. Alue on kalkkivaikutteinen lehto/lehtomainen kangas ja se voisi olla myös metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Kohde on arvoltaan luokkaa 1 ja se tulisi säästää. Rakennuspaikat suositellaan siirrettäväksi alueen ulkopuolelle.

33 31 Kohteella 73 on kalkkivaikutusta joka näkyy mm. taikinamarjan tiheänä kasvustona. Kohteen 73 eteläosassa on pienialainen kosteikko. Kohde 74. Ämmaluddenin niemessä on tuoretta lehtoa. Alue on kuusivaltainen, ja varsinkin alueen länsiosassa on paljon tuulenkaatoina syntynyttä lahopuuta. Myös iäkkäämpiä puita, kuten vanhoja koivuja ja kilpikaarnamäntyjä kasvaa alueella. Tiheän pensaskerroksen valtalajit ovat lehtokuusama, taikinamarja ja vaahteran taimet. Kenttäkerros on lehdolle tyypillisesti ruohovaltainen, jossa kasvaa mm. sini- ja

34 32 valkovuokko, jänönsalaatti, kesätesikko ja kielo. Valoisammilla aukoilla ja kalliokedoilla on ketojen lajeja kuten haisukurjenpolvea, sikoangervoa, ahomansikkaa, pukinjuurta, kevätesikkoa ja isomaksaruohoa. Pohjakerroksessa kookkaana ja peittävänä kasvaa lehtomaisten kankaiden ja lehtojen metsäliekosammal. Alue on metsälain mukainen rehevä lehtolaikku ja todennäköisesti myös kalkkivaikutteinen. Kohde on luokkaa 1. Rakennuspaikka tulisi sijoittaa alueen ulkopuolelle. Kohde 75. Maisemallisesti kauniiden laidunnettujen alueiden keskellä on rakennuspaikka sijoitettu rannassa olevalle kalliokedolle. Meren rannassa sijaitsevat laitumet ovat pääasiassa tuoretta niittyä, ja vastikään perusraivattua hakamaata. Rinteessä ja sen alapuolella on lehtoniittyä, jossa kukki näyttävästi lehtojen kevätlajit kuten mukulaleinikki, kevätesikko, sinivuokko ja kiurunkannus. Kalliokedon kasvillisuuteen kuuluvat mm. keto-orvokki, kevätkynsimö, haurasloikko, mäkitervakko, iso- ja keltamaksaruoho, ahopukinjuuri, ahomansikka, kalliokielo, haisukurjenpolvi, pystykiurunkannus ja käenrieska. Laidunnettu alue on maisemallisesti kaunis perinnebiotooppi, ja se on arvoltaan luokkaa 2+. Kalliokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, ja alue voi lisäksi olla lievästi kalkkivaikutteinen. Kohde on luokkaa 1. Rakennuspaikan siirtämistä suositellaan, esimerkiksi alueen itäpuolelle jossa jo onkin muutamia rakennuksia. Koko Storholmenin laidunalue muodostaa kokonaisuuden jonka pilkkominen rakentamisella ei ole toivottavaa. Kohteella 75 on laidunnettua perinnebiotooppia jossa kukkii mm. mukulaleinikki.

35 33 Kartta 19. Kohteella 75 on 2 luokan laitumia ja 1 luokan kohde, kallioketo. Kohde 75. Kalliokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Kohde 76. Laidunnetun nurmen ja merenrannan välissä sijaitsee pieni puustoinen ja osin kallioinen mäki. Alue on mahdollisesti vanhaa perinnebiotooppia, sillä alueella kasvaa leveäoksaisia, kilpikaarnaisia mäntyjä ja vanhoja väärärunkoisia koivuja. Muuten alue on Paraisille luonteenomaista mustikkatyypin kangasta ja

36 34 lehtomaista kangasta jossa tavanomaisten varpujen lisäksi kasvaa yksittäisinä ja laikuttain hieman vaateliaampiakin lajeja, kuten taikinamarjaa, sudenmarjaa, kevätesikkoa ja kiurunkannusta. Alue on kuitenkin niin kulttuurivaikutteinen että sen ei katsota olevan luontoarvoiltaan merkittävä. Kohde 77. Kohteella on talousmetsänä hoidettua tasaikäistä havumetsää. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 78. Alueella on siemenpuuasentoon hakattua mäntyvaltaista kangasmetsää jossa ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohde 79. Alue on kuusivaltainen tasaikäinen mustikkatyypin kangasmetsä jossa pienialaisia lehtomaisen kankaan laikkuja on siellä täällä. Talousmetsänä hoidetulla alueella ei todettu erityisiä luontoarvoja. Kohde 80. Merenrannalla sijaitseva kalliometsikkö on paikoitellen jyrkkäpiirteistä. Alue on talousmetsäkäytössä mutta kallion lakiosilla on säilynyt vanhempia kilpikaarnamäntyjä. Alue on maisemallisesti kaunista ja maaston muodoiltaan vaihtelevaa kalliometsää, jonka maanomistaja voi halutessaan säästää. Alueella ei kuitenkaan havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja jotka estäisivät rakennuspaikan sijoittamisen kohteelle. Kohde 81. Mökkitien varrella sijaitsevalla alueella on harvennettua tasaikäistä havumetsää. Alueella on jo muutama pieni ulkorakennus. Alue ei ole luonnontilainen eikä siellä havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 82. Alue on pääasiassa mustikkatyypin talousmetsää ja pohjoisosaltaan kalliometsää. Erityisiä luontoarvoja ei alueelta löytynyt. Kohde 83. Meren rannassa olevassa rinteessä kasvaa varttunut sekametsä. Mustikkatyypin kangasmetsässä on jonkin verran vanhempaa puustoa, kuten kilpikaarnamäntyjä ja myös tuulenkaatoja. Kuitenkaan muita erityisen tärkeitä luontoarvoja ei alueelta löytynyt. Kohde 84. Hiekkatien, peltojen ja laidunnettujen alueiden väliin jää pienialainen pähkinäpensaslehto. Ylispuuna kasvaa harvakseltaan varttunutta koivua ja pensaskerroksessa on yksinomaan pähkinäpensasta, muutamaa yksittäistä taikinamarjaa lukuun ottamatta. Kielo sekä sini- ja valkovuokko ovat alkukesän valtalajeja. Alue sijaitsee keskellä kulttuurimaisemaa jossa ihmistoiminnan vaikutus on voimakasta. Kohde ei aivan täytä luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerejä, sillä se ei ole luonnontilainen, mutta sen säästäminen olisi kuitenkin toivottavaa. Kohde on luokkaa 2+. Rakennuspaikan siirtämistä alueen ulkopuolelle suositellaan, ei kuitenkaan länsipuolella oleville, läheisille perinnebiotoopeille joilla on uhanalaiseksi luokiteltuja pienruohoketoja ja jotka arvoltaan ovat luokkaa 2+. Kohteen etelä- ja itäpuolella on luontoarvoiltaan vähäisempiä laidunnettuja nurmia joille rakennuspaikat olisi mahdollista sijoittaa.

37 35 Kohteella 84 kasvaa pähkinäpensasta. Kartta 21. Kohteella 84 on pähkinäpensaslehtoa ja laidunnettuja perinnebiotooppialueita, luokka 2+. Kohde 85. Kohteella on siemenpuuasentoon hakattua kangasmetsää jossa ei ole erityisiä luontoarvoja.

38 36 Kohde 86. Peltojen keskellä sijaitsee isohko metsäsaareke jossa kasvaa mäntyvaltainen sekametsä. Aluetta on hoidettu talousmetsänä, mutta osin vanhempaa puustoa kuten kilpikaarnamäntyjä on säästynyt ja lahopuutakin on jonkin verran. Saarekkeen länsiosa on mahdollisesti kalkkivaikutteinen, sillä taikinamarja ja lehtokuusama kasvavat lähes läpitunkemattomana pensaikkona. Kevätesikkoa ja kieloa on runsaasti ja metsäliekosammal kasvaa kookkaana ja peittävänä kasvustona. Saarekkeen reunamilla on kapeana kaistaleena paahteista ketoa jossa kasvaa mm. sikoangervoa, häränsilmää, pölkkyruohoa ja ahomansikkaa. Alueella on ihmistoiminnan vaikutusta mutta mahdollisen kalkkivaikutuksen vuoksi alue on luokkaa 2. Tällaiset alueet voidaan säästää esimerkiksi rakennusten sijoittelulla. Kartta 22. Kohteet 86 ja 91. Kohde 87. Mustikkatyypin kankaalla on talousmetsää jossa erityisiä luontoarvoja ei havaittu. Kohde 88. Alueella kasvaa tasaikäinen mäntymetsä. Alueella ei erityisiä luontoarvoja. Kohde 89. Alueella on peltoa ja talousmetsää joissa ihmisen voimakkaan vaikutuksen vuoksi ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 90. Kohde on osaksi piha-aluetta ja suurimmalta osaltaan siemenpuuasentoon hakattua talousmetsää.

39 37 Kohde 91. Rakennuspaikan kaakkoisosassa, pellon reunassa on pienialainen pienruohoketo jossa kasvaa runsaasti mm. kevätesikkoa ja sikoangervoa. Puustoiset osat ovat havupuuvaltaista mustikkatyypin kangasmetsää. Uhanalainen pienruohokeo (CR). Arvoluokka 2. Kartta 23. Kohteella 91 on pienruohoketo. Kohde 92. Alueella on vastikään tehty hakkuut, ei luontoarvoja. Kohde 93. Mäntyvaltaista talousmetsää mustikkatyypin kankaalla, ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 94. Maastonmuodoiltaan vaihtelevalla kohteella on havupuuvaltaista mustikkatyypin kangasmetsää ja karumpaa kalliometsää. Lahopuuta on harvakseltaan mutta alue on talousmetsäkäytössä eikä mainittavia luontoarvoja ole. Kohde 95. Havupuuvaltainen sekametsä jossa harvakseltaan on myös lehti- ja lahopuuta. Pienialaisia kalliometsiä lukuun ottamatta alue on tavanomaista mustikkatyypin kangasmetsää. Kohde 96. Kohde on osa suurempaa laidunnettua aluetta. Alueella on puronotkelma jonka ympärillä on harvennettua koivuhakaa ja tuoretta niittyä. Puron varrella kasvaa lehtojen ja lehtomaisten kankaiden lajeja kuten taikinamarjaa, valko- ja sinivuokkoa, oravanmarjaa ja kevätesikkoa. Luonnontilaiset ja luonnontilaisen

40 38 kaltaiset purot ovat sekä metsä- että vesilain suojelemia, ja niiden ominaispiirteet tulee säilyttää eikä niiden luonnontilaa saa vaarantaa. Kohde on myös maisemallisesti kaunis. Kohteella on laidunnettua perinnebiotooppia ja metsä- ja vesilain suojelema luonnontilainen puro ja se on arvoltaan luokkaa 1. Rakennuspaikka suositellaan siirrettäväksi alueen koillis- tai pohjoispuolelle. Kohteella 96 on laidunnettua perinnebiotooppia sekä luonnontilainen puro. Kartta 24. Kohteet 96 ja 98.

41 39 Kohde 97. Hiekkatien varressa, idän puoleisessa rinteessä kasvaa harvakseltaan mäntyä, kuusta ja koivua. Lehtopensaita on paikoitellen runsaasti, erityisesti taikinamarjaa. Alue on lehtomaista kangasta joka on talousmetsäkäytössä, tai hoidettu reunavyöhykkeen tapaan. Rakennuspaikan keskiosissa on tasaikäinen koivikko jonka kenttäkerroksen valtalajeina ovat kielo, valkovuokko ja heinät sekä harvakseltaan kukkivat kevätesikot ja kevätlinnunherneet. Alue voi olla entistä peltoa tai istutettua koivikkoa, jossa nyt viihtyvät myös lehtojen lajit. Alue ei kuitenkaan ole luonnontilainen, joten luontoarvoja ei katsota merkittäviksi. Kohde 98. Hiekkatien varrella olevassa rinteessä kasvaa tasaikäistä, harvennettua männikköä. Alueella ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 99. Siemenpuuasentoon hakattua mäntymetsää jossa tiheänä kasvaa koivun ja kuusen taimia. Ei erityisiä luontoarvoja. Kohde 100. Keskiosaltaan avokallioisen mäen puustoiset osat on hakattua metsää. Siemenpuiksi on jätetty mäntyjä ja nuori koivutaimikko kasvaa tiheänä pensaskerroksessa. Kohde 101. Meren rannan sekapuustoisella rinteellä on mustikkatyypin kangasmetsää. Itse rantaosa on hyvin kapea eikä alueella todettu olevan erityisiä luontoarvoja. Kohde 102. Tien ja pellon väliin jää kallioinen metsäkaistale. Itäosa alueesta on karua avokalliota ja kalliometsää, länsiosa on mäntyvaltaista sekametsää mustikkatyypin kankaalla. Kohde 103. Pellon laidalla on kallioinen mäki jossa kasvaa nuori, tasaikäinen ja ylitiheä koivikko. Ihmisen voimakkaasti muokkaamalla alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohde 104. Tien laidalla, korkean mäen päällä, on siemenpuuasentoon hakattu kalliometsä. Alikasvoksena on ylitiheä koivutaimikko. Kohde 105. Mäen päällä oleva mäntyvaltainen kalliometsä. Alavammat osata ovat metsätalouskäytössä ja kasvavat ylitiheää nuorta koivikkoa. Kohde 106. Mustikkatyypin kankaalla on talousmetsänä hoidettua männikköä, välikerroksessa kasvaa kuusi. Kohde 107. Rakennuspaikka on pääasiassa sijoitettu metsän reunassa olevan pellon puolelle. Metsä on kuusivaltaista talousmetsää. Kohde 108. Talousmetsäkäytössä oleva mustikkatyypin kangasmetsä jossa tasaikäisen ja varttuneen puuston valtalajeina ovat mänty ja kuusi.

42 40 Kohde 109. Rakennuspaikka sijoittuu mäntyvaltaiselle karulle kalliometsälle. Alueen länsipuolella, kallioiden välissä, on pienialainen räme jonka vesitaloutta tai ominaispiirteitä ei tulisi muuttaa. Suoalue jää kuitenkin suunnitellun rakennuspaikan ulkopuolelle. Kohde 110. Alue on meren rannan tuntumassa sijaitseva laidunnettu koivuhaka. Laitumen laidassa virtaa luonnontilainen puro joka on sekä vesilain että metsälain suojelema. Puron itäpuolella on lehtipuuvaltainen tuore lehto jossa kulkee puroon yhtyvä noro. Alueella on runsaasti lahopuuta ja vanhempaa puustoa kuten kilpikaarnamäntyjä ja kookkaita kuusia. Tiheän pensaskerroksen valtalajeja ovat taikinamarja ja tuomi, kenttäkerroksessa kasvaa mm. valkovuokko, käenkaali, koiranputki ja oravanmarja. Alue on luonnontilainen tai sen kaltainen, metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Luonnontilainen puro on sekä metsä- että vesilain suojelema. Lehto on metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Arvoluokka 1. Rakennuspaikka ehdotetaan siirrettäväksi rajatun alueen länsipuolelle. Kohteella 110 on lehtoa sekä pieni puro ja noro.

43 41 Kartta 25. Kohteella 110 on lehto joka on luokkaa 1. Kohde 111. Rantaan menevän hiekkatien lähellä on vanha pelto ja todennäköisesti myös vanhaa pihapiiriä. Ihmisen toiminta on muokannut aluetta ja lajistossa on niin rehevämpien, kuin avoimien paikkojen lajistoa. Paikoitellen rinnekohdissa on kosteita alueita joilla kasvaa mm. hiirenhorras ja suo-ohdake. Vaikka putkilokasvilajisto on monipuolista, on alue kuitenkin voimakkaasti ihmisen muokkaama, eikä esteitä rakentamiselle ole. Kohde 112. Alueella on sileitä, komeita merenrantakallioita ja kalliometsää joiden välisillä kangasmetsäalueilla on tehty hakkuut. Siemenpuumäntyjen alla kasvaakin nyt tiheä koivutaimikko. Maisemallisesti kaunis kohde on tyypillinen saariston kallioranta. Kohde 113. Laidunnuksessa oleva kohde jossa rakennuspaikka on kalliometsien, nurmilaidunten ja hiekkatien väliin jäävä kallioinen mäntyhaka. Aluetta on hoidettu myös puustoa raivaamalla. Kohde 114. Rannan tuntumassa olevalla rinteellä on harvennettua mustikkatyypin kangasmetsää. Puusto on noin 40- vuotiasta männikköä. Kohde 115. Alue on vanhaa peltoa jossa ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 116. Mäntyvaltainen, talousmetsäkäytössä oleva metsä jonka puusto on tasaikäistä ja harvennettua. Kenttäkerroksessa on mustikkatyypin ja lehtomaisen kankaan lajistoa.

44 42 Kohde 117. Pellon laidalla olevassa rinteessä kasvaa tasaikäinen ja harvennettu mäntymetsä. Metsän reunavyöhyke on avoin ja paahteinen, ja ketolajeja kuten sikoangervoa, ahopukinjuurta, ahomansikkaa, mäkitervakkoa, ahdekaunokkia, kevätesikkoa ja nuokkukohokkia kasvaa siinä runsaasti. Kedolla on rehevöitymisen ja umpeenkasvun merkkejä, joten se hyötyisi laidunnuksesta tai niitosta. Reunavyöhykettä on kuitenkin hoidettu hyvin pitämällä puusto riittävän harvana, jolloin valoa tarvitsevat ketolajit ovat hyötyneet. Tällaisen pienialaisen pienruohokedon säästäminen olisi toivottavaa, alue on arvoltaan luokkaa 2. Kartta 26. Kohde 117. Kohde 118. Alueella on pääasiassa tavanomaista talousmetsää sekä kalliometsää. Kohteelta löytyi myös vanhaa peltoa. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohde 119. Kohde on kahden heinäladon välissä olevaa rehevää joutomaata sekä sekapuustoista talousmetsää. Kohde 120. Lähellä meren rantaa ja venelaitureita on rinteessä mustikkatyypin kangasmetsä/lehtomainen kangas jonka puusto on tasaikäinen ja talousmetsänä hoidettu. Rinteessä on luonnontilainen puro jonka varrelta on puut kaadettu lähes täysin. Purot ja norot ovat sekä vesi- että metsälain suojelemia, ja niiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Alue ei kuitenkaan enää ole luonnontilainen tai sen kaltainen, joten se on arvoltaan luokkaa 2.

45 43 Kohteella 120 on hakattu puron varren puustoa. Kohde 121. Kohteen eteläosassa on korkeita kallioalueita ja lännenpuoleinen jyrkänne, joilta avautuu kaunis maisema. Alue on luonnontilaista karua kalliometsää jonka jäkäläpeitteisillä kallioilla on iäkkäitä mäntyjä, sekä jonkin verran lahopuuta. Alue voisi sopia esimerkiksi METSO-ohjelman kohteeksi. Maastokäynnillä tarkastettiin pääasiassa suunniteltua rakennuspaikkaa, mutta kalliot jatkuvat myös laajemmalle alueelle. Kallioalueiden välissä on suopursuvaltaisia kosteita painanteita. Rakennuspaikan pohjoisosassa on talousmetsää, osin noin 15 vuotta sitten hakattua. Kalliometsä on metsälain mukainen vähätuottoinen kallio ja se on luokan 1 kohde. Rakennuspaikat suositellaan siirrettäväksi rajatun alueen ulkopuolelle.

46 44 Kohde 121 on maisemallisesti kaunis kalliometsä jonka länsipuolella on jyrkänne. Luokka 1. Kartta 27. Kohde 120, luokka 2 ja kohde 121, luokka 1.

47 45 Kohde 122. Kohteella on harvennettua nuorta talousmetsää jossa kasvaa tasaikäinen männikkö. Kohde 123. Kohteella kasvaa tasaikäinen, ylitiheä sekametsä. Alue on kulttuurivaikutteinen eikä siellä havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 124. Alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa kalliometsää joka lounaassa rajautuu jyrkänteeseen. Lähiympäristö on maatalouskäytössä ja aivan alueen läheisyydessä on tekoallas sekä pienialaisia soranottoalueita. Maastonmuodoiltaan vaihteleva kallioalue on kuitenkin säilynyt luonnontilaisena kalliometsänä jonka päältä aukeaa kaunis näköala. Kohde on metsälain mukainen vähätuottoinen kallio ja luokkaa 2. Rakentamista suositellaan rajatun alueen ulkopuolisille alueille josta löytyisikin hyviä rakennuspaikkoja, esimerkiksi rakennuspaikan voisi siirtää alueen koillispuolelle.

48 46 Kartta 28. Kohteella 124 on luokan 2 karuja kallioalueita. Kohde 125. Rakennuspaikka sijaitsee pellolla kahden metsäsaarekkeen välissä. Saarekkeet ovat rehevöityneet, eikä niillä todettu erityisiä luontoarvoja. Kohde 126. Pellon laidassa on mustikkatyypin kangasmetsää ja kalliometsää. Metsä on hiekkamaalla kasvavaa tasaikäistä männikköä. Erityisiä luontoarvoja ei kohteella havaittu. Kohde 127. Niittyalueen keskelle työntyy avoin metsäinen saareke joka ilmeisesti on vanhaa perinnebiotooppia. Yksittäiset leveälatvaiset männyt kasvavat reunamilla ja avoimet alueet ovat heinittynyttä niittyä ja pienruohoketoa. Keväällä alueella kasvoi ketolajeista ainakin kevätesikko, ahopukinjuuri, ahomansikka ja nurmitädyke. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä, mutta tämäkin alue kaipaisi hoitoa, kuten niittoa tai laidunnusta säilyäkseen riittävän matalakasvuisena. Karut pienruohokedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä (CR). Alue on arvoltaan luokkaa 2 ja sen säästämistä suositellaan.

49 47 Kohteella 127 on pienruohoketoa. Kartta 29. Kohteet

50 48 Kohde 128. Kohteella on maa-ainesten ottoalue jonka ympärillä on kuivahkoa mäntykangasta. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa, puolukkaa, kanervaa ja variksenmarjaa. Puusto on melko tasaikäistä. Maa-ainesten ottoalueella havaittiin törmäpääskyjä sekä niiden pesäkoloja. Törmäpääsky on uhanalaisuusluokassa vaarantuneeksi (VU) luokiteltu laji. Paraisilla törmäpääskyn pesintä on kokonaan riippuvainen hiekkakuopista. Maisemoidut hiekkakuopat loivine reunoineen eivät enää sovi törmäpääskyille ja kanta Paraisilla on taantunut jyrkästi (Blomqvist & muut 2010). Alueella pesivien törmäpääskyjen pesät on kuitenkin kartoitettu jo aiemmin (Paraisten kaupunki, suullinen tiedonanto). Kohde 49, maa-ainesten ottoalue. Kohde 129. Kahden jo rakennetun mökin välissä on pienialainen hiekkaranta. Maaston korkeuden noustessa alue muuttuu mäntyvaltaiseksi kalliometsäksi. Rakennuspaikan pohjoisosassa on vähätuottoista karua kalliometsää. Alueesta itään, tien toisella puolella ja suunnitellut rakennuspaikan ulkopuolella on metsälain mukainen kalliojyrkänne. Jyrkänteen alusmetsä on kuusivaltaista korpea. Tämä alue voisi sopia esimerkiksi METSO-kohteeksi.

51 49 Kartta 30. Kohteen 129 itäpuolella on kalliojyrkänteitä jotka voisivat sopia esimerkiksi METSO-kohteiksi (punaiset rajaukset). Kohteella 133 on luokan 1 luonnontilainen puro (punainen rajaus) ja luokan 2 pienruohoketoja (siniset rajaukset). Kohde 130. Kohde on kallioiden välissä oleva pienialainen korpinotkelma. Kuusivaltainen, rahkasammalia ja metsäkortetta kasvava alue on ojitettu mutta edelleen kostea. Rakennuspaikan voisi halutessa siirtää kuivemmalle paikalle, esimerkiksi nykyisen rajan länsipuolella olevaan kalliometsän alueelle. Kohde 131. Talousmetsänä hoidetulla mustikkatyypin kankaalla kasvaa tasaikäistä mäntymetsää. Alueella ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 132. Kohteen länsiosa on varttunutta, kuusivaltaista havupuumetsikköä ja osin myös kalliometsää, joita on hoidettu talousmetsänä. Alueella kulkee myös pienialainen noro mutta ojituksen vuoksi luonnontilaisuus on menetetty. Kohteen itäosassa on vanhaa peltoa johon on kasvanut lehtipuuta, pääasiassa koivua. Alueella kasvaa lehtolajeja kuten käenkaalia, valkovuokkoa ja koiranputkea, mutta se ei ole luonnontilainen joten erityisiä rakentamisen estäviä luontoarvoja ei alueella ole. Kohde 133. Kohteella on luonnontilainen puro ja puronvarsilehtoa. Puron kaivamassa rinteessä kasvaa lehdoissa viihtyviä lajeja kuten käenkaalia, metsäorvokkia, vuohenputkea, oravanmarjaa, valkovuokkoa, sudenmarjaa, nokkosta, hiirenporrasta ja kiurunkannusta. Tiheän pensaskerroksen lajeja ovat mm.

52 50 taikinamarja, tuomi ja punaherukka. Puuston valtalajit ovat tervaleppä, haapa, tuomi ja kuusi. Luonnontilainen puro on sekä vesilain että metsälain suojelema ja se on luokan 1 kohde. Lähellä puroa, metsäalueen paahteisilla reunavyöhykkeillä on pienruohoketoja jotka saattavat olla lievästi kalkkivaikutteisia. Kedoilla kasvaa runsaina mm. pölkkyruoho, kevätesikko, keväthanhikki, sikoangervo ja mäkikaura. Nämä pienruohokedot ovat luokan 2 kohteita. Rakennuspaikat suositellaan siirrettäväksi tien eteläpuolelle, tai suunnitellun rakennuspaikan itäpuolelle, loiville kangasmetsärinteille. Kohteella 133 on vesilain mukainen luonnontilainen puro. Kohde 134. Metsän reunassa on todennäköisesti sijainnut joskus pihapiiri. Nyt alueella kasvaa istutettua mäntyä ja nuorta sekametsää. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohteet Metsätalouskäytössä olevilla alueilla kasvaa varttunutta mänty- ja sekametsää sekä nuorta sekapuutaimikkoa. Alueet ovat mustikkatyypin kangasmetsää ja voimakkaan ihmisentoiminnan vaikutuksen vuoksi erityisiä luontoarvoja ei ole. Kohde 138. Alueella on maaston muodoiltaan tasainen mustikkatyypin kangasmetsä jonka puusto on tasaikäistä männikköä. Alue sopii hyvin rakentamiseen, eikä siellä havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 139. Maatalouskäytössä olevalla alueella on muutamia ulkorakennuksia ja rehevöityneitä niittyjä. Metsäalueet on hakattu siemenpuuasentoon. Ihmistoiminnan vaikutuksen seurauksena alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kohde 140. Hiekkapohjaisella, tasaisella mustikkatyyypin kankaalla kasvaa tasaikäinen mäntymetsä. Alue on talousmetsäkäytössä, eikä siellä todettu olevan erityisiä luontoarvoja.

53 51 Kohde 141. Aivan tien varrella sijaitseva kohde on kulttuurivaikutteinen, ja alueen itäosassa onkin vanha heinälato. Pääasiassa rakennuspaikalla on mustikkatyypin kangasmetsää ja peltoa, mutta alueen lounaisosassa on pienialainen kallioketo. Kedon lajistoon kuuluvat mm. haurasloikko, mäkitervakko, isomaksaruoho, mäkilemmikki ja ahomansikka. Karu kallioketo on uhanalainen luontotyyppi (EN) ja luokan 2 kohde, joten rakentaminen suositellaan ohjattavaksi kiinteistön muulle osalle. Kartta 31. Kohde 141, kallioketo luokka 2. Kohde 142. Alueella on mustikkatyypin kangasmetsää jossa kasvaa noin 40-vuotias tasaikäinen mäntymetsä. Kohteella ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 143. Tasamaalla sijaitsevalla kohteella on tehty hakkuut ja nyt alueella kasvaa ylitiheä koivutaimikko. Ihmistoiminnan vaikutuksen vuoksi alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohde 144. Alueella on kalliometsää jossa paikoitellen on paljon lähivuosina myrskyissä kaatuneita puita. Metsä on talousmetsäkäytössä olevaa mustikkatyypin kangasmetsää mutta itäosassa on kasvillisuudeltaan hieman rehevämpää lehtomaista kangasta. Rakennuspaikan koillisosassa, pellon laidalla on pienialainen kallioketo ja pienruohoketo joka tosin on jo melko rehevöitynyt. Kuivemmilla osilla kasvaa kuitenkin ketojen lajeja kuten ruotsinpitkäpalkoa, mäkilemmikkiä, mäkitervakkoa, mäkikauraa ja heinäratamoa. Kallioketo ja pienruohoketo ovat uhanalaisia luontotyyppejä ja luokan 2 kohteita. Muilla alueilla ei havaittu rakentamista estäviä erityisiä luontoarvoja. Kohteen eteläpuolella on kosteampi metsä, joka on mahdollisesti kuivatettua kosteaa lehtoa. Kuusimetsän kenttäkerroksessa kasvaa mm. hiirenporras, käenkaali, sudenmarja, jänönsalaatti, metsäimarre, suoorvokki, nokkonen ja valkovuokko. Alue on ojitettu, eikä enää luonnontilainen, mutta monipuolisen

54 52 lajistonsa vuoksi alueella on arvoa ja sen olisi mahdollista palautua luonnontilaiseksi. Alue on arvoltaan luokkaa 2. Alueelle ei kuitenkaan ole suunniteltu rakentamista, mutta olisi toivottavaa että alueen luontoarvot huomioitaisiin muissa yhteyksissä. Kartta 32. Kohteen 144 itäosassa on ketoalue ja rakennuspaikan eteläpuolella on kuivattua kosteaa lehtoa. Alueet ovat luokkaa 2. Kohde 145. Pellon keskelle työntyvä metsäinen niemenkärki on sekapuustoista kalliometsää. Alavammilla paikoilla on mustikkatyypin kangasmetsää. Alueella ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 146. Alue on talousmetsää jonka mäntyvaltainen puusto on tasaikäistä. Eteläosissa on karua kalliometsää ja keskellä pieni pelto. Alueella ei todettu erityisiä luontoarvoja. Kohde 147. Tien varrella sijaitsevalla kohteella kasvaa tiheää nuorta haapavesaikkoa ja talousmetsänä hoidettua mäntyja kuusimetsää. Alueelle rakentamiselle ei luontoarvojen puolesta ole esteitä. Kohde 148. Mustikkatyypin kangasmetsällä kasvaa sekapuustoinen talousmetsä jossa ei todettu olevan merkittäviä luontoarvoja. Kohde 149. Kalliometsässä on siemenpuuasentoon hakattua mäntyä ylispuuna, ja välikerroksessa kasvaa ylitiheä mänty- ja koivutaimikko. Alue on kangasmetsää eikä siellä havaittu erityisiä luontoarvoja.

55 53 Kohde 150. Rakennuspaikan pohjoisosassa on lammaslaitumena olevaa vanhaa peltoa. Eteläosaltaan alue on nuorta ja varttunutta sekametsää kangasmetsäpohjalla joka vaihettuu jäkäläpeitteiseksi kalliometsäksi. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kohde 151. Tien varrella oleva kohde on maaston muodoiltaan tasaista kangasmetsää. Alue on talousmetsänä hoidettua eikä siellä havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 152. Tien ja pellon väliin jäävällä kallioisella metsäniemellä kasvaa harvakseltaan nuorta puustoa. Alue on heinittynyt ja rehevöitynyt. Kohteella ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Kohde 153. Alueella säilytetään työkoneita, ja se onkin melko heinittynyt ja rehevöitynyt. Ihmistoiminnan vaikutus on alueella voimakasta, eikä siellä havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 154. Kohteella on talousmetsänä hoidettua sekametsää jossa koivua kasvaa runsaasti. Rinteessä oleva metsä on korkeammilta kohdiltaan mustikkatyypin kangasta ja paikoitellen myös kalliometsää, mutta tien varressa oleva alavampi osa on lehtomaista kangasta. Alueelta on harvennettu nuorempaa puustoa ja vesominen sekä sananjalkojen kasvu on paikoitellen voimakasta. Lehtomaisilla kankailla ja lehdoissa viihtyviä lajeja kuten taikinamarjaa, lehtopaatsamaa, punaherukkaa, valkovuokkoa ja sinivuokkoa kasvaa kohteella runsaasti. Maastokäynnillä todettiin että alueella kasvaa rauhoitettu kämmekkälaji, soikkokaksikko, jonka lehtipareja ja kukintoja oli nähtävissä satoja kappaleita, ja jo muutaman metrin matkalta saattoi laskea jopa 40 soikkokaksikon lehtiparia. Alueella kasvoi myös muita yleisimpiä kämmeköitä, kuten valkolehdokkia ja maariankämmekkää. Soikkokaksikko on luonnonsuojelulain asetuksessa mainittu, rauhoitettu laji. Luonnonsuojelulain 42 :ssä sanotaan Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä. Alue on luokkaa 1 ja rakennuspaikat tulisi siirtää kasvupaikkojen ulkopuolelle, esimerkiksi kiinteistön itäosaan, jossa jo on rakennuksia, tai aivan kiinteistön länsirajalle, tien tuntumaan.

56 54 Kohde 154, alueella kasvaa rauhoitettu soikkokaksikko. Kartta 33. Kohteella 154 kasvaa rauhoitettu soikkokaksikko poikkeuksellisen runsaana, alue on luokkaa 1. Kohde 155. Pihapiirin tuntumassa sijaitsevalla kallioalueella säilytetään työkoneita. Ihmistoiminnan vaikutus on alueella voimakasta ja alue onkin melko rehevöitynyt. Merkittäviä luontoarvoja ei alueella havaittu. Kohde 156. Pellon ja tien väliin jäävä puustoinen alueen puustoa on harvennettu. Alue on rehevöitynyt ja ihmistoiminnan vaikutus on alueella voimakasta. Kohteella ei todettu olevan erityisiä luontoarvoja. Kohde 157. Talousmetsää jossa kasvaa harvakseltaan tasaikäinen puusto. Alue on mustikkatyypin kangasmetsää jossa ei havaittu merkittäviä luontoarvoja. Kohde 158. Hiekkatien halkaisema alue on hoidettua talousmetsää jossa valtapuulajina on tasaikäinen mänty. Alue on mustikkatyypin kangasmetsää ja osin kalliometsää. Alue ei ole luonnontilainen eikä siellä havaittu mainittavia luontoarvoja. Kohde 159. Tien ja pellon välissä sijaitseva pienialainen puustoinen alue on kulttuurivaikutteinen. Yksittäisten vanhojen koivujen ja kuusien lisäksi alueella on pääasiassa nuorta puustoa. Kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa kieloa ja mustikkaa, mutta myös valkovuokkoa, syylälinnunhernettä, sananjalkaa ja koiranputkea. Alueella on todennäköisesti jo pitkään ollut ihmistoiminnan vaikutusta. Erityisiä luontoarvoja ei kohteelta havaittu.