LATOKASKENNIITYN LÄNSIOSAN (NAURISKASKEN) LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 LATOKASKENNIITYN LÄNSIOSAN (NAURISKASKEN) LUONTOSELVITYS Esa Lammi & Nina Hagner-Wahlsten

2 LATOKASKENNIITYN LÄNSIOSAN (NAURISKASKEN) LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto Selvitysalue ja lähtötiedot Menetelmät Liito-orava Viitasammakko Linnut Lepakot Kasvillisuus ja luontotyypit Tulokset Selvitysalueen yleiskuvaus Liito-orava Viitasammakko Linnusto Lepakot Lajisto ja havaintomäärät Tulosten tarkastelu Huomionarvoiset luontokohteet ja suositukset Lähteet ja kirjallisuus Kansi: Selvitysalue itäosan kalliolta kuvattuna. Ilmakuvat ja pohjakartat Espoon kaupunkimittausyksikkö, maastokartta Maanmittauslaitos. Valokuvat Esa Lammi 2

3 1 JOHDANTO Latokaskenniityn länsiosaan Nauriskasken alueelle valmistellaan asemakaavaa, joka mahdollistaa yleiskaavan mukaisen asuinrakentamisen. Latokaskenniityn alueelta on tehty luontoselvitys vuonna 2011, mutta tuolloinen selvitysalue kattoi vain osan Nauriskasken alueesta. Asemakaava-alueen laajennuttua Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto tilasi keväällä 2015 Latokaskenniityn länsiosan luontoselvityksen ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Tavoitteena oli asemakaavatasoinen luontoselvitys, jossa kuvataan alueen luonnonolot ja määritellään luonnon monimuotoisuuden kannalta olennaiset piirteet asemakaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella. Tässä yhteenvetoraportissa esitellään selvityksen keskeiset tulokset. 2 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT 3 MENETELMÄT Selvitysalueen pinta-ala on 10,8 hehtaaria. Alue rajautuu etelä- ja itäreunastaan katuihin ja pohjois- ja länsireunasta pientaloalueisiin (kuva 1). Huomattava osa alueesta on entistä peltoa, jonka viljelykäyttö on päättynyt useita vuosikymmeniä sitten. Itäosassa on metsäinen mäki ja myös luoteisosassa on metsää. Alueen eteläosassa on voimajohtokäytävä ja länsiosan läpi johtaa ulkoilutie, mutta muutoin alue on säilynyt rakentamattomana. Selvitysalueen itäosa kuului vuonna 2011 tutkittuun Latokaskenniityn alueeseen (Lammi 2011). Alueelta ei tuolloin löytynyt merkittäviä luontokohteita. Liito-oravan esiintyminen on tarkistettu keväällä 2013, jolloin liito-oravan jätöksiä löytyi kahdesta paikasta (Luontotieto Keiron 2014, Espoon ympäristökeskuksen liitooravatietokanta). Luontoselvitystä tehtäessä tarkistettiin myös Espoon merkittäviä luontokohteita käsittelevät yhteenvetoraportit (Heikkinen 2001, Lammi & Routasuo 2013, Lampinen & Annala 2014, Korri 2011) ja Espoon kaupungin ympäristökeskuksen tiedossa olevat luontokohteet ja lajiesiintymät. Niissä ei ole liito-oravaa lukuun ottamatta selvitysaluetta koskevia tietoja. Selvitys tehtiin asemakaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella (Söderman 2003). Koko alue kierrettiin maastossa läpi kaikkien osaselvitysten yhteydessä. Työ aloitettiin maaliskuussa 2015 (liito-oravat) ja saatiin päätökseen elokuussa (viimeinen lepakoiden kartoituskierros). Käyntikertoja kertyi kaikkiaan viisi. Maastossa inventoitiin liito-oravan, pesimälintujen, viitasammakon ja lepakoiden esiintyminen koko alueelta. Lisäksi selvitettiin kasvillisuuden yleispiirteet sekä huomionarvoisten kasvilajien ja arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen. Arvokkaita luontokohteita ovat luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit vesilain 2. luvun 11 :n mukaiset pienvesikohteet lajistollisesti merkittävät metsälain 10 :n mukaiset elinympäristöt Suomessa uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008a, b) sekä mahdolliset muut luonnonoloiltaan merkittävät kohteet. 3

4 Latokaskenniityn länsiosan luontoselvitys Kuva 1. Latokaskenniityn länsiosan selvitysalue (punainen rajaus) kartta- ja ilmakuvapohjalla. Alueen itäreuna noudattaa Nöykkiönkatua ja eteläreuna Tillinmäentietä. 4

5 3.1 Liito-orava Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluville sudenkorennoille sopivia ympäristöjä ei paljastunut keväällä tehdyissä liito-orava- ja pesimälintuinventoinneissa. Sudenkorentojen esiintymistä ei ollut tarpeen tutkia. Alueella ei myöskään ole ketoja, paahdeympäristöjä tai muita erityisesti suojeltaville tai uhanalaisille perhoslajeille hyvin sopivia ympäristöjä. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx ja 62s), jolla luontokohteet ja lajien havaintopaikat voitiin paikantaa asemakaavoituksen kannalta riittävällä tarkkuudella. Selvityksistä vastasi biologi, FM Esa Lammi. Lepakkoselvityksen teki biologi, FM Nina Hagner-Wahlsten (tmi BatHouse). Liito-oravien inventoinnissa käytettiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun (Sierla ym. 2004) ohjeita. Inventoinnin yhteydessä kierrettiin alueen metsäiset osat ja liito-oravan jätöksiä etsittiin haapojen ja suurten kuusten sekä kolopuiden tyviltä. Myös aiemmin tiedossa olleet liito-oravan jätösten löytöpaikat tarkistettiin. Inventointikierros tehtiin , jolloin maasto oli lumeton. Kolopuiden tyvet tarkistettiin liito-oravan jätösten varalta myös toukokuussa tehdyn lintulaskennan aikana. 3.2 Viitasammakko 3.3 Linnut Alueen eteläreunassa oleva leveä, reheväkasvuinen oja arvioitiin maaliskuisen liito-oravaselvityksen yhteydessä viitasammakolle sopivaksi kutupaikaksi. Viitasammakon inventointi perustuu sammakkokoiraiden keväisillä kutupaikoilla pitämään, helposti tunnistettavaan ääntelyyn. Koiraat ovat parhaiten äänessä myöhään illalla ja yöllä, jolloin ne myös kuuluvat melko kauas. Viitasammakon esiintyminen tarkistettiin puolen yön jälkeen tehdyllä kuuntelukierroksella noudattamalla Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -oppaan (Sierla ym. 2004) ohjeita. Linnustoselvityksen tavoitteena oli arvioida pesimälinnuston kannalta arvokkaimpia kohteita ja antaa tarvittaessa suosituksia maankäytön suunnittelua varten. Aiemman Latokaskenniityn luontoselvityksen perusteella tiedettiin, ettei alueella ole pesimälinnuston kannalta erityisen merkittäviä kohteita. Tämän vuoksi kahteen laskentakertaan perustuva linnustoselvitys katsottiin riittäväksi. Laskentapäivät olivat ja Laskennat tehtiin varhain aamulla Helsingin yliopiston eläinmuseon kartoituslaskentaohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988) maastotyömenetelmiä noudattaen. Laskenta-aamut olivat sateettomia ja tyyniä. Molemmilla laskentakerroilla kierrettiin koko alue niin, että mikään kohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi kulkureitistä. Kaikki havaitut linnut merkittiin kartalle lukuun ottamatta ylilentäneitä yksilöitä. Pesintään viittaavasti käyttäytyneet linnut (parit, laulavat koiraat, todennäköisesti pesänsä luona varoittelevat yksilöt) tulkittiin reviirilinnuiksi. Täydentäviä tietoja saatiin aiemmin keväällä tehdyn liito-oravaselvityksen yhteydessä. 5

6 3.4 Lepakot Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen lepakkolajisto, paikallistaa tärkeät lepakoiden ruokailualueet, niille johtavat lentoreitit sekä mahdolliset lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Selvitys tehtiin reittikartoitusmenetelmällä Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (SLTY 2012), Bat Conservation Trustin (Parsons ym. 2007) ja Bat Worker s Manualin (Mitchell-Jones 2004) suositusten mukaisesti. Selvitysalue ei vaikuttanut käytettävissä olevien ennakkotietojen perusteella erityisen otolliselta lepakoiden esiintymisalueelta. Myöskään Siivonen (2002) ei mainitse aluetta Etelä-Espoon tärkeitä lepakkokohteita käsittelevässä julkaisussaan. Tämän vuoksi lepakkoselvitys tehtiin tavanomaista kevyempänä, kahteen käyntikertaan perustuvana kartoituksena. Kartoitusreitti noudatti ulkoiluteitä, polkuja ja muita helposti yöllä kuljettavia reittejä ja kattoi mahdollisimman hyvin lepakoille soveltuvat kohteet. Paremman yleiskuvan saamiseksi kartoituskierroksilla liikuttiin myös selvitysalueen lähiympäristössä (kuva 2). Kartoituskierrokset aloitettiin noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Kartoitusyöt (11.6. ja ) olivat sateettomia, melko tyyniä ja lämpimiä (> +10 C). Kartoituskierroksilla liikuttiin rauhallisesti ennalta suunniteltua reittiä pitkin ja kuulosteltiin lepakoita ultraäänidetektorilla (Pettersson 240x), joka muuttaa lepakoiden korkeataajuuksiset kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Selvityksessä käytettiin digitaalista tallenninta, jolla lepakoiden ääniä voitiin tarvittaessa tallentaa muistikortille. Lepakkohavainnot kirjattiin muistiin ja merkittiin kartoille. Kuva 2. Lepakoiden kartoitusreitit ja passiiviseurantadetektoreiden sijaintipaikat ja numerot. Selvityksessä käytettiin myös automaattisia, kartoituskierroksen ajaksi maastoon jätettyjä passiiviseurantadetektoreita (AnaBat SD2, Titley Electronics), jotka tallentavat lepakoiden ultraääniä muistikortille. Laitteita oli käytössä kolmessa paikassa (kuva 2) ja niillä saatiin havaintoja lepakoiden aktiivisuudesta täydentämään 6

7 kartoittajan havainnointia. Passiiviseurantalaite tallentaa jokaisen lepakon ohilennon havaintona, joten aineisto ei kerro, kuinka monta lepakkoa alueella saalistaa, sillä yksikin lepakko voi pienellä alueella liikkuessaan tuottaa kymmeniä havaintoja. Havaintojen lukumäärä antaa kuitenkin viitteitä lepakoiden suhteellisesta aktiivisuudesta kyseisellä alueella. Tietoa käytettiin apuna määriteltäessä lepakoille tärkeitä alueita. 3.5 Kasvillisuus ja luontotyypit 4 TULOKSET Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksessä kierrettiin koko alue, joka jaettiin luonnonolojen perusteella osa-alueisiin. Niiltä merkittiin muistiin luonnonja maiseman yleispiirteet, kasvillisuuden yleis- ja erityispiirteet, alueelle tyypilliset kasvilajit, mahdolliset harvinaiset lajit sekä ihmisen vaikutus kohteeseen. Luonnonoloiltaan ympäristöään arvokkaammilta vaikuttaneet kohteet inventoitiin tarkemmin. 4.1 Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue jaettiin luontotyyppien ja maankäytön perusteella 7 kuvioon (kuva 3), joiden kasvillisuutta ja muita luonnonoloja kuvataan tässä luvussa. Kuva 3. Raportissa esiteltävät Latokaskenniityn länsiosan osa-alueet. Rauhoitetun valkolehdokin kasvupaikka on merkitty keltaisella pisteellä. 7

8 Kuvio 1 Tillinmäentien varressa oleva täyttömaa-alue, jota reunustaa leveä oja. Läjitysalue on suurimmaksi osaksi pensoittunut. Sen keskelle on alettu rakentaa Kaskihakanimistä katua, jonka rakentaminen on jäänyt kesken. Läjitysalueella kasvaa kiiltopajua, maitohorsmaa, leskenlehteä, nurmilauhaa ja muita tavanomaisia joutomaiden lajeja. Alueen reunaoja on runsaskasvinen. Sen lajistoon kuuluvat mm. leveäosmankäämi, ratamosarpio ja pullosara. Kuvio 2 Selvitysalueen länsiosa on entistä peltoa, jonka viljelykäyttö on vanhojen karttojen perusteella päättynyt 1970-luvulla. Kuvion eteläosassa kasvaa nykyisin kosteapohjaista, noin 15 metrin korkuista koivikkoa (kuva 4). Aluskasvillisuudessa vallitsevat mesiangervo, karhunputki, suo-ohdake, huopaohdake, ojakärsämö, rönsyleinikki, korpikastikka ja nurmilauha, jotka kaikki ovat tyypillisiä kosteiden niittyjen kasveja. Kuvion pohjoispää on hieman kuivempaa ja avonaisempana säilynyttä entistä peltoa. Puustossa on harvakseltaan raitoja, halavia, koivuja ja harmaaleppiä. Aluskasvillisuus on samantyyppistä kuin kuvion eteläosassa. Kuivimmilla aloilla on heinävaltaisten niittyjen kasvillisuutta, mm. harakankelloa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittynätkelmää ja nurmirölliä. Vaateliaampaa ketolajistoa tai vanhoja viljelyjäänteitä alueella ei ole. Kuvion länsipään läpi johtaa ulkoilutie. Kuva 4. Entisellä pellolla kasvavaa koivikkoa kuvion 2 eteläosasta. 8

9 Kuvio 3 Sekametsäalue, jonka keskiosassa on pieni kalliokumpare. Puusto on varttunutta ja koivuvaltaista, mutta reunaosissa kasvaa myös runsaasti haapaa. Sekapuuna on harvakseltaan kuusia. Pienpuusto on poistettu lähes kokokaan kevättalvella 2014, joten metsä on hyvin valoisaa ja puistomaisen oloista (kuva 5). Kuvion pohjoisosa on lehtomaista kangasta. Runsaita kasvilajeja ovat mm. mustikka, käenkaali, jänönsalaatti ja nuokkuhelmikkä. Luoteisosassa on kosteampi notkopaikka, jonka kasvilajistossa on mm. metsäkortetta, metsäalvejuurta, rantaalpia, niittykellukkaa ja mesiangervoa. Keskiosan muutaman metrin korkuisella kumpareella kasvaa koivujen lisäksi mäntyjä ja kuusia. Kumpareella on pienpuuston harvennuksen jälkeen kasvamassa tiheä pihlajavesaikko. Aluskasvillisuus on tyypillistä ohutturpeisille metsäkallioille: mustikkaa, kieloa, metsälauhaa ja sananjalkaa. Kumpareen lounaisrinteellä kasvaa lähes yksinomaan kieloa, pohjoisrinteellä on tuoreen kankaan kasvillisuutta. Metsäkumparetta kiertää lännestä etelään ja itään entisen pellon laiteille kasvanut valoisa haavikko, jonka aluskasvillisuudessa on mm. valkovuokkoa, kieloa, ahomansikkaa, koiranputkea ja kevättaskuruohoa. Kuva 5. Maaliskuinen maisema selvitysalueen luoteisosan metsiköstä. Kuvio 4 Entinen pelto, joka on suurimmaksi osaksi säilynyt avoimena. Kasvillisuus on hylätyille pelloille ominaista heinävaltaista suurruohoniittyä (kuva 6). Runsaimpia kasveja ovat nurmilauha, nurmipuntarpää, hietakastikka, karhunputki, pelto-ohdake, hiirenvirna, särmäkuisma, nurmikaunokki ja ahomatara. Niityn reunat ovat pensoittuneet ja niissä kasvaa myös nuoria haapoja ja koivuja. Pensaikkoisten reunojen aluskasvillisuudessa vallitsee mesiangervo. Kuvion eteläpään yli kulkee voimajohto, jonka alla on kiiltopajukkoa. 9

10 Kuva 6. Selvitysalueen keskiosan niittyä. Kuvio 5 Metsittynyt kuvio Tillinmäentien ja voimajohtoaukean välissä. Alue on entistä peltoa tai niittyä, mutta siellä on myös vanhoja pihamaan jäänteitä. Puusto on harvaa, noin 15 metrin mittaista koivikkoa ja aluskasvillisuus kosteille niityille ominaista: lajistossa on mm. mesiangervoa, rohtovirmajuurta, suo-ohdaketta, suo-orvokkia ja karhunputkea. Vanhoja pihakasveja on jäljellä runsaasti. Niihin kuuluvat mm. keltanarsissi, aitaorapihlaja, pihasyreeni, pajuangervopensaat ja laajoiksi kasvustoiksi levinneet ruusupensaat ja tarhapiiskukasvustot. Kuvio 6 Entisen pellon itäpuolella on toistakymmentä metriä korkea metsäinen mäki, jonka laella on pieniä avokallioita. Mäen yli kulkee voimajohto. Sen eteläpuolinen alue on vanhaa kuusivaltaista rinnemetsää, jossa kasvaa sekapuuna haapaa ja koivua. Puustoa on harvennettu kevättalvella 2014 ja pienpuusto on poistettu lähes kokonaan. Rinteellä on tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan kasvillisuutta, mm. mustikkaa, kieloa, käenkaalia, sananjalkaa ja metsämaitikkaa. Kuvion läntisin pää on entistä pihamaata, jonka puustona on koivua, mäntyä ja haapoja. Vanhoista pihakasveista on jäljellä mm. syreeniä, lumimarjaa, lupiinia ja yksi pähkinäpensas. Voimajohtoaukean vieressä kuvion länsireunassa olevalla kalliolla kasvaa tuoksusimaketta, keto-orvokkia ja rauhoitettua valkolehdokkia. Kukkineita lehdokkeja näkyi kesällä 2015 seitsemän ja kesällä 2011 viitisentoista. Vähäinen kukkivien versojen määrä on lajin kasvupaikoille ominaista. Kallion alarinteen haavikossa kasvaa vaateliaisiin lehtokasveihin lukeutuvaa kevätlinnunhernettä. 10

11 Kuva 7. Koivikkoa kuvion 7 länsirinteestä. Valon määrän lisääntymisestä hyötyvä sananjalka on runsastunut nopeasti puuston harvennuksen jälkeen. Kuvio Liito-orava Voimajohtoaukean pohjoispuolella on tuoreen kankaan sekametsää, jossa kasvaa ylispuina mäntyjä ja kuusia ja länsirinteellä koivuja (kuva 7). Puusto on varttunutta ja pienpuustoa on harvennettu kevättalvella Aluskasvillisuudessa on tuoreen ja lehtomaisen kankaan lajeja, kuten mustikkaa, kangasmaitikkaa, kevätpiippoa, metsäkastikkaa, metsälauhaa ja varsinkin länsirinteessä myös kieloa, aitovirnaa ja sananjalkaa. Entisen pellon laiteilla on haavikkoa, jonka katveessa kasvaa runsaasti kieloa. Kalliota on näkyvissä kapeana harjanteena alueen keskiosassa. Sen kasvillisuus on tavanomaista kalliolajistoa, kuten kieloa, kultapiiskua, ahosuolaheinää, kanervaa, lampaannataa ja hietakastikkaa. Hieman vaateliaampia lajeja ovat keto-orvokki, isomaksaruoho ja tuoksusimake. Kalkkivaikutuksesta tai muusta ravinteisuudesta kertovia lajeja ei ole. Latokaskenniityn alueella ei keväällä 2011 todettu merkkejä liito-oravasta. Kolme vuotta myöhemmin jätöksiä löytyi kuitenkin useasta paikasta. Nauriskasken selvitysalueen kaakkoiskulman juuri harvennetusta kuusikossa näkyi maaliskuussa 2014 liito-oravan papanoita usean kuusen tyvellä (Espoon ympäristökeskuksen liito-oravatietokanta). Myöhemmin keväällä papanoita löytyi myös alueen keskiosasta entisen pellon reunahaavikosta (Luontotieto Keiron 2015). Liito-oravan mahdolliset pesäpaikat eivät ole tiedossa. Keväällä 2015 koko selvitysalue todettiin harvennetuksi. Harvennus oli tehty kookkaita lehtipuustoa suosien poistamalla suurin osa pienpuustosta ja liito-oravalle 11

12 tarpeellisista suojaa tarjoavista alikasvoskuusista. Liito-oravan jätöksiä ei enää löydetty kummaltaan edelliskevään löytöpaikalta (kuva 8). Liito-oravalle sopivia kolohaapoja on jäljellä useita, mutta kauttaaltaan puistomaisen väljäksi harvennettu puusto ei nähtävästi enää täytä liito-oravan vaatimuksia. Nöykkiöntien itäpuolella oleva haavikko oli keväällä 2015 edelleen liito-oravan asuttama. Alueella ei ole tehty metsänhoitotöitä. Selvitysalueen lähiympäristöstä on löydetty liito-oravan jätöksiä useimmista lajille sopivista metsäkuvioista. Pientaloalueiden ja avomaiden reunustama selvitysalue on liito-oravan kulkuyhteyksien kannalta keskeisessä paikassa. Alueen luoteis- ja koilliskulmasta on liito-oravalle sopiva puustoinen yhteys pohjoiseen Keskuspuiston puolelle (kuva 8). Länteen Tillinmäen suuntaan liito-orava pääsee helpoiten liikkumaan voimajohtokäytävän pohjoispuolista puustoa pitkin. Kulkuyhteydet selvitysalueen lounaispuolelle Tillinmäentien eteläpuoliseen metsikköön ovat heikommat, sillä voimajohto ja katualue muodostavat yhdessä melko leveän puuttoman aukean. Kaakkoon Latokaskenniityn reunametsiin johtava yhteys on Nöykkiöntien kohdalla muutaman tienvarressa kasvavan puun varassa. Kuva 8. Latokaskenniityn länsiosassa ja lähialueella tehdyt liito-oravahavainnot (keltaiset pisteet, havainnot keväältä 2014). Selvitysalue on rajattu punaisella katkoviivalla. Selvitysalueen itäpuolella oleva metsäsaareke oli liito-oravan asuttama myös keväällä Liito-oravalle sopivat kulkuyhteydet muille metsäalueille on merkitty valkoisin nuolin. 4.2 Viitasammakko Selvitysalueen eteläreunassa olevassa ojassa ei havaittu toukokuun alussa tehdyllä yökäynnillä viitasammakoita. Oja on noin 1,5 metriä leveä, runsaskasvinen ja siinä on heikko virtaus, joten se saattaisi sopia viitasammakolle, joskaan se ei olisi tyypillinen viitasammakon kutupaikka. Tavallistakaan sammakkoa paikalla ei havaittu. Havaintoyönä viitasammakoita oli äänessä Espoonlahdella, joten käynnin 12

13 4.3 Linnusto ajankohta oli sopiva. Muita viitasammakon mahdollisia lisääntymispaikkoja alueella ei ole. Selvitysalueen pesimälinnusto on yksipuolinen. Linnuston tiheys on melko alhainen, mikä johtuu pensaskerroksen ja pienpuuston (monien lajien ruokailu- ja pesimäpaikkoja) hiljattain tehdyistä raivauksista. Lintulaskennoissa tavattiin pesintään viittaavissa oloissa ainoastaan 18 lintulajia, joiden parimääräksi saatiin 45. Lähes kaikki lajit olivat monenlaisissa metsissä toimeen tulevia metsien yleislintuja. Kahden runsaimman lajin, eli peipon ja pajulinnun osuus kaikista lintupareista oli neljännes. Muita runsaita lajeja olivat mustarastas, talitiainen ja sinitiainen (taulukko 1). Vähälukuisista lajeista linnustoon kuuluivat rehevien lehtimetsien mustapääkerttu sekä silmälläpidettävät lajit käenpiika ja punavarpunen. Käenpiika on harvinaistunut valoisien, harvapuustoisten sekametsien ja pihamaiden lintu. Käenpiika pesii usein pihamaan pöntössä. Käenpiika havaittiin pihamaiden tuntumasta selvitysalueen pohjoisreunassa (kuva 9). Punavarpunen on kosteapohjaisten pensaikkoalueiden ja hylättyjen, pensoittuneiden peltojen lintu. Sen reviiri sijaitsi pensaikkoisella voimajohtoaukealla selvitysalueen etelärajalla. Kesällä 2011 selvitysalueen keskiosassa oli kultarinnan, viitakerttusen ja luhtakerttusen reviiri. Kultarinta on vähälukuinen rehevien lehtimetsien laji ja molemmat kerttuset pensaikkoisten, kosteapohjaisten avomaiden lintuja. Itäosan metsäalueella ei vuonna 2011 todettu huomionarvoisia lintulajeja. Selvitysaleen länsipuoliskoa ei tuolloin tutkittu. Uhanalaisia lintulajeja alueella ei ole kumpanakaan selvitysvuonna tavattu. Alueelta ei ole rajattavissa linnustollisesti tärkeitä kohteita. Taulukko 1. Latokaskenniityn länsiosan lintulaskennoissa v havaitut lintulajit parimäärineen. Laji Pareja Laji Pareja pajulintu 7 lehtokerttu 2 peippo 6 pensaskerttu 2 talitiainen 4 fasaani 1 sinitiainen 4 käenpiika 1 mustarastas 4 kuusitiainen 1 räkättirastas 3 kirjosieppo 1 käpytikka 2 mustapääkerttu 1 punakylkirastas 2 punavarpunen 1 punarinta 2 varis 1 13

14 Kuva 9. Lintureviirien sijoittuminen Latokaskenniityn länsiosan alueella. Pisteet on merkitty laulavan koiraan tai lintuparin kohdalle. Huomionarvoiset lajit on merkitty punaisilla pisteillä. 4.4 Lepakot Lajisto ja havaintomäärät Havaintoja lepakoista tehtiin molemmilla kartoituskierroksilla yhteensä 14, joista 11 koski pohjanlepakkoa ja 3 viiksisiippalajia (viiksi- tai isoviiksisiippa, joita maastossa ei voi erottaa toisistaan). Pohjanlepakoita tavattiin kävelyteiden, polkujen ja avointen kallioalueiden tuntumassa (kuva 10). Ainoa havainto saalistavasta viiksisiipasta tehtiin alueen luoteisosan sekametsän pienessä kuusikossa. Samalla paikalla ollut passiividetektori rekisteröi saalistavan viiksisiipan ääniä koko sen ajan, kun detektori oli maastossa. Detektorissa nro 2 ei ollut yhtään lapakkohavaintoa. Alueen itäreunassa olleeseen detektoriin nro 3 oli rekisteröitynyt kolme havaintoa viiksisiipasta ja kolme havaintoa pohjanlepakosta Tulosten tarkastelu Kesän 2015 sää oli erittäin vaihtelevaa, kesä- ja heinäkuu olivat ajoittain hyvin sateiset ja maasto hyvin märkää. Sää oli kartoitusöinä kuitenkin lepakkokartoituksiin sopiva. Molemmilla kartoituskerroilla alue kierrettiin kaksi kertaa saman yön aikana, joten alueella olleet lepakot ovat suurella todennäköisyydellä havaittu. Passiiviseurantalaitteisiin tallentuneet havainnot on otettu huomioon arvioitaessa alueen arvoa lepakoille. 14

15 Kuva 10. Selvitysalueella ja sen lähiympäristössä havaitut lepakot. Kukin piste kuvaa yhtä tai useampaa paikalla havaittua lepakkoa. Punaiset pisteet = pohjanlepakko, vihreät pisteet = viiksisiippalaji. Selvitysalueelta ei löydetty lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (I arvoluokan lepakkoalue, jonka hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty). Saalistavia lepakoita tavattiin niukasti, mikä oli odotettua, sillä tiiviin asutuksen ympäröimissä taajamametsiköissä on yleensä vain vähän lepakoita. Alueella ei ole luokkaan II kuuluvia tärkeitä lepakoiden ruokailualueita tai siirtymäreittejä, jotka tulisi EUROBATS-sopimuksen mukaan ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Kuva 11. Selvitysalueen luoteisosan varttunutta, mutta harvennettua sekametsää kasvava alue rajattiin III arvoluokan lepakkokohteeksi. 15

16 Arvoluokkaan III kuuluvia lepakoiden käyttämiä alueita (muu lepakoiden käyttämä alue, jonka säilyminen tulee maankäytössä mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon) rajattiin yksi (kuva 11). Alueella saalisti viiksisiippa ja pohjanlepakko. Alue on kohtalaisen sopiva viiksisiipoille, mutta sen pinta-ala on pieni ja viiksisiippoja oli todennäköisesti vain yksittäisiä yksilöitä. 5 HUOMIONARVOISET LUONTOKOHTEET JA SUOSITUKSET Huomattava osa selvitysalueesta on entistä peltoa, jolla ei ole erityisiä luontoarvoja. Luoteisosan ja itäosan metsäkuvioita on harvennettu. Ne ovat ulkoilukäyttöön sopivia taajamametsiköitä, joilla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Luontoselvityksessä ei todettu luonnonsuojelulain mukaan suojeltavia luontotyyppejä, uhanalaisia luontotyyppejä (Raunio ym. 2008) tai uhanalaisten lajien (Rassi ym. 2010) esiintymispaikkoja. Alueella ei ole vesilain suojaamia luonnontilaisia pienvesiä eikä metsälain mukaisia arvokkaita luontokohteita. Itäosan kallioalueen laidalla kasvava valkolehdokki on luonnonsuojelulailla suojeltu laji. Suojelu koskee kasvin keruuta, eikä se ei rajoita maankäyttöä kasvupaikalla. Valkolehdokki ei ole Espoossa kovin harvinainen, mutta se on kasvupaikoillaan aina niukka. Selvitysalueelta on aiemmin löydetty liito-oravan jätöksiä. Lajin todettiin edelleen elävän selvitysalueen itäpuolella. Lähistöltä on tiedossa muitakin liito-oravan elinalueita. Selvitysalueen kautta on liito-oravalle sopiva puustoinen yhteys Espoon keskuspuistoon ja Latokaskenniityn eteläpuolisiin metsiin. Samaa kulkuyhteyttä voivat käyttää muutkin metsäisissä ympäristöissä elävät nisäkkäät. Liito-oravalle sopivien kulkuyhteyksien (sivu 12) säilyttäminen rakentamattomina ja mahdollisimman yhtenäisinä metsäkuvioina on suotavaa. Jos joitain selvitysalueen osia säilytetään metsäisinä viheralueina, suosituksena on, että luokkaan III rajattu lepakoille tärkeä alue (kuva 11) kuuluisi niihin. Valaisemattomien reittien rakentaminen alueelle ei merkittävästi heikennä sen arvoa lepakoille. 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Heikkinen, M. 2001: Espoon uhanalaiset eläimet ja kasvit. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 7/ s. Helimäki, J. (toim.) 2009: Kotinurkilta kallioille. Espoon luontokohteet. Espoon tekninen keskus ja Espoon ympäristökeskus. 336 s. Korri, N. 2011: Espoon uhanlaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit: julkaisun toinen päivitys Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/2011. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopisto, Eläinmuseo, Helsinki. Lammi, E. 2011: Latokaskenniityn alueen luontoselvitys. Julkaisematon selvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro ja Espoon kaupunkisuunnittelukeskus s. Lammi, E. & Routasuo, P. 2013: Espoon arvokkaat luontokohteet Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 2/ s. 16

17 Lampinen, J. & Annala, K. 2014: Espoon perinneympäristöt Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 3/ s. Luontotieto Keiron 2015: Espoon liito-oravien kokonaisselvitys ELKS, eteläisen Espoon keski- ja länsiosa. Tutkimusraportti Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Parsons, K. ym. 2007: Bat Surveys Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust, London. 82 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Siivonen, Y. 2002: Espoon eteläosien lepakkokartoitus Espoon ympäristölautakunnan julkaisuja 3/ s. SLTY 2012: Lepakkokartoitusohjeet. URL: Viitattu Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. 17