SÄÄKSJÄRVEN ETELÄRANNAN ALUEEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 SÄÄKSJÄRVEN ETELÄRANNAN ALUEEN LUONTOSELVITYS Esa Lammi, Pekka Routasuo & Marko Vauhkonen

2 SÄÄKSJÄRVEN ETELÄRANNAN ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto Selvitysalue Menetelmät Liito-orava Viitasammakko Lepakot Kasvillisuus ja luontotyypit sekä arvokkaat luontokohteet Pesimälinnusto Tulokset Luonnonolot ja kasvillisuus Huomionarvoiset kasvilajit Liito-orava Viitasammakko Lepakot Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet Kalkkilammen Sääksjärven Natura alue Länsipään harjumaasto Arvokkaat maisemakohteet Pesimälinnusto Yhteenveto ja suositukset Lähteet ja kirjallisuus Kansi: Sääksjärven etelärannan harjukannasta selvitysalueen keskiosassa, elokuu Ilmakuvat ja pohjakartat Maanmittauslaitos. Valokuvat Esa Lammi. 2

3 1 JOHDANTO Nurmijärven Sääksjärven etelärannalle laaditaan ranta-asemakaavaa. Kaavoitettava alue sijaitsee Röykän taajaman koillispuolella. Se käsittää noin 30 hehtaarin laajuisen alueen, jossa on runsaasti vanhoja kesämökkejä ja kunnan ylläpitämä uimaranta. Nurmijärven kunta on teettänyt alueelta vuonna 2004 luontoselvityksen (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004). Nurmijärven kunta tilasi keväällä 2015 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä luontoselvityksen päivityksen. Työhön kuului liito-orava- ja viitasammakkoinventointi, lepakkoselvitys sekä kasvillisuuden, luontotyyppien ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi. Selvitystä täydennettiin vuonna 2016 pesimälinnuston osalta. 2 SELVITYSALUE Selvitysalue ulottuu Haukilammelta Sääksjärven lounaiskulmaan (kuva 1). Alue on järvenrantaa myötäilevää metsäistä harjumaastoa, joka kuuluu I Salpausselän reunamuodostumaan. Järven puoleinen reuna on kumpuilevaa maastoa, jossa on useita suppakuoppia ja niiden välisiä harjanteita. Maaston korkeusvaihtelut ovat metrin luokkaa. Rantaa reunustaa paikoin jyrkkä harjurinne, paikoin loivempi moreenirinne. Alueen keskiosassa on myös tasaista harjumaastoa. Sääksjärvi on kirkasvetinen, kauttaaltaan harjumaaston ympäröimä järvi. Selvitysalueen rannat ovat niukkakasvisia moreeni- ja hiekkarantoja. Rannalla kasvaa kapealti tervaleppiä ja etäämpänä rannasta kuusen, männyn sekä koivun muodostamaa sekametsää. Rannan tuntumassa on kolme maisemallisesti erikoista, laguunimaista suppalampea, jotka matala harjukannas erottaa Sääksjärvestä. Lampien vedenpinta on suunnilleen järven tasossa. Selvitysalueen itäosassa Haukilammen rannalla on kokoustiloina käytettäviä rakennuksia ja kauempana rannasta harjunrinteessä useita lomakäytössä olevia mökkejä. Alueen keskiosaan johtaa Kiljavantieltä kapea hiekkatie, jonka varrella on kymmenkunta loma-asuntoa ja asuinrakennusta. Puolet rakennuksista sijaitsee rannan tuntumassa. Muut ranta-alueet ovat rakentamattomia. Selvitysalueen länsipäässä suppalampien lähellä on kunnan ylläpitämä uimaranta pysäköintialueineen. Länsipään rannalla on venelaiturit, joissa on noin 50 soutuvenepaikkaa. Läntisimmän lammen rannalla on loma-asunto. Suunnittelualueen lounaispuolella Lukkotien alueella on loma-asuntoja. Suunnittelualueella ei ole harjoitettu maa-ainesten ottamista ja vanhat rakennuksetkin sulautuvat puustoisine pihamaineen hyvin maisemaan. Selvitysalue kuuluu laajaan Kiljavan harjualueen pohjavesialueeseen, josta osa sijaitsee Nurmijärven ja osa Hyvinkään puolella. Kiljavan pohjavesialueelle on tehty 2000-luvun alussa suojelusuunnitelma, joka on päivitetty vuonna 2012 (Pöyry Finland Oy 2012). Röykän vedenottamo sijaitsee selvitysalueen länsipään lähellä. 3

4 Sääksjärven etelärannan alueen luontoselvitys Sääksjärvi, Haukilammen pohjoispuoli ja selvitysalueen eteläpuolelle jäävä rakentamaton harjualue kuuluvat Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueeseen. Kuva 1. Selvitysalueen (punainen viiva) ja Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueen (vihreä viiva ja rasteri) sijainti Sääksjärven etelärannalla. 3 MENETELMÄT Luontoselvitys tehtiin asemakaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella (Söderman 2003). Koko alue käytiin maastossa läpi lukuun ottamatta muutamien yksityiskäytössä olevien rakennusten välittömiä, aidattuja lähiympäristöjä. Viitasammakko- ja liito-oravaselvitykset kohdistettiin näille lajeille sopiviin elinympäristöihin. Ennen maastotöitä tarkistettiin huomionarvoisten eläin- ja kasvilajien esiintymätiedot aiemmasta selvityksestä (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004), Uudenmaan ELY-keskuksesta (liito-oravatiedot ja mahdolliset suojelupäätökset) sekä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Hertta-tietojärjestelmästä (ote ). 3.1 Liito-orava Liito-oravien inventointi tehtiin Sierlan ym. (2004) julkaisun ohjeiden mukaisesti. Liito-oravan jätöksiä etsittiin lajille sopivista kuusi- ja sekapuustoisista metsäkuvioista kolopuiden, haapojen sekä kookkaiden kuusien ja leppien tyviltä. Inven- 4

5 tointikierros tehtiin , jolloin liito-oravan jätökset olivat vielä havaittavissa. Inventoinnista vastasi Esa Lammi. 3.2 Viitasammakko 3.3 Lepakot Viitasammakon inventointi perustuu sammakkokoiraiden keväisillä kutupaikoilla pitämään helposti tunnistettavaan ääntelyyn (Sierla ym. 2004). Viitasammakon esiintyminen selvitettiin kiertämällä ja alueen kaikki suppalammet ja kuulostelemalla niissä oleskelevia sammakoita. Havainnointi-illat olivat lämpimiä ja tyyniä eli sääoloiltaan inventointiin sopivia. Selvityksestä vastasi Pekka Routasuo. Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen lepakkolajisto, paikallistaa tärkeät lepakoiden ruokailualueet ja ruokailupaikoille johtavat lentoreitit. Selvitys tehtiin reittikartoitusmenetelmällä. Kartoitusreitti noudatti teitä, polkuja ja muita helposti yöllä kuljettavia reittejä ja kattoi mahdollisimman hyvin lepakoille soveltuvat kohteet. Inventointikierros tehtiin touko syyskuussa 2015 kolme kertaa ( , ja ). Kartoitusyöt olivat sateettomia, tyyniä ja lämpimiä (> +10 C). Kartoituskierroksilla liikuttiin rauhallisesti kartoitusreittiä pitkin ja kuunneltiin lepakoita ultraäänidetektorilla (Pettersson 240x), joka muuttaa lepakoiden korkeataajuuksiset kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Selvityksessä käytettiin digitaalista tallenninta, joka tallensi tarvittaessa lepakoiden äänet muistikortille. Hyviltä vaikuttaneilla lepakoiden saalistusalueilla pysähdyttiin ja havainnoitiin lepakoita tarkemmin. Lepakkohavainnot kirjattiin muistiin ja paikannettiin. Lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeen mukaisesti. Lepakkoselvityksestä vastasi Marko Vauhkonen. Alueen vanhoissa rakennuksissa mahdollisesti sijaitsevia lepakoiden lisääntymisja levähdyspaikkoja ei ole selvitetty. 3.4 Kasvillisuus ja luontotyypit sekä arvokkaat luontokohteet Kasvillisuus- ja luontotyyppien sekä arvokkaiden luontokohteiden selvityksessä kierrettiin koko alue muutamien rakennusten aidattuja pihoja lukuun ottamatta. Selvitysalue jaettiin luonnonolojen perusteella osa-alueisiin (kuva 2). Osa-alueilta inventoitiin ja merkittiin muistiin luonnon ja maiseman yleispiirteet, kasvillisuuden yleis- ja erityispiirteet, alueelle tyypilliset kasvilajit, aiemman selvityskerran (2004) jälkeen tapahtuneet luonnonolojen muutokset sekä luontoon kohdistuvat ihmistoiminnan vaikutukset. Lisäksi tavanomaisesta poikkeavat lajihavainnot merkittiin muistiin ja paikannettiin GPS-laitteella. Luonnonoloiltaan ympäristöään arvokkaammilta vaikuttaneet kohteet inventoitiin tarkemmin. Näitä olivat mm. varttuvaa tai vanhaa puustoa kasvavat metsäalueet, harjurinteet ja rannat. Selvityksen maastotyöt tehtiin

6 Vuonna 2004 löydettiin selvitysalueen rajan läheltä alueen ulkopuolelta pieni esiintymä kangasvuokkoa (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004). Kasvupaikka on toinen kahdesta Nurmijärveltä tunnetusta kangasvuokon kasvupaikasta (Hertta-tietojärjestelmä). Kangasvuokkoesiintymä lähiympäristöineen tarkistettiin Kangasvuokkoja etsittiin myös karuimmilta harjurinteiltä asemakaava-alueen puolelta. Kasvillisuus-, luontotyyppi- ja luontokohdeselvityksen maastotöistä vastasi Esa Lammi. Kuva 2. Raportissa kuvatut selvitysalueen osa-alueet (vihreät viivat ja numerot 1 7). 3.5 Pesimälinnusto Vuonna 2015 tehdyn luontoselvityksen toimeksiantoon ei sisältynyt pesimälinnustoselvitystä. Kaavaluonnos oli nähtävillä helmi maaliskuussa Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa totesi luonnoksesta antamassaan lausunnossa, että luontoselvitystä on syytä tarkentaa linnuston osalta. Sääksjärven linnustolliset arvot ovat MAALI-selvityksessä (ks. Ellermaa 2011) olleet lähellä maakunnallista tasoa. Täydentävä linnustoselvitys tehtiin touko kesäkuussa Työn tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen kaava-alueella. Laskennoissa ei pyritty selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijaintia. Inventoinnissa sovellettiin 6

7 lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988) sekä vesi- ja rantalinnuston kiertolaskentamenetelmää (Kauppinen ym. 1988), joissa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskennat tehtiin varhain aamulla ja aamupäivällä, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Sääksjärven vesialueen linnustoa havainnoitiin kaukoputkella kaavaalueen rannalta. Kuva 3. Vuoden 2016 pesimälinnustoselvitys käsitti yhtenäisellä punaisella viivalla rajatun kaava-alueen lisäksi sen edustalla olevan vesialueen (rajattu punaisella katkoviivalla). Lintulaskenta toistettiin selvitysalueella kolme kertaa, mikä on minimimäärä eri aikaan saapuvien muuttolintujen ja eri aikaan pesivien lajien havaitsemisen kannalta. Laskennoissa havainnoitiin Sääksjärven vesi- ja rantalinnustoa myös ranta- 7

8 asemakaava-alueen ulkopuolella Koivuniemen rantoihin sekä Säippä- ja Mustasaareen saakka (kuva 3). Kolme laskentakierrosta ajoittuivat seuraavasti: 2.5., ja Selvitystuloksia täydennettiin vuonna 2015 tehdyillä havainnoilla (varhain pesintänsä aloittava lajisto liito-oravaselvityksen yhteydessä ja yöaktiivinen lajisto lepakkoselvityksen käyntien yhteydessä). Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: erityisesti suojeltavat lajit uhanalaiset lajit alueellisesti uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit lintudirektiivin liitteen I lajit Suomen kansainväliset vastuulajit merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut Laskennoissa merkittiin muistiin ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Helsingin yliopiston eläinmuseon kartoituslaskentaohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisia merkintätapoja. Tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkitaan yksikin pesintää ilmaiseva havainto (pää)muuttokauden jälkeen lajille sopivassa ympäristössä. Tulosten perusteella arvioitiin ja rajattiin mahdolliset pesimälinnuston kannalta arvokkaat alueet. 4 TULOKSET 4.1 Luonnonolot ja kasvillisuus Selvitysalue jaettiin kasvillisuuden, pinnanmuotojen ja maankäytön perustella seitsemään osa-alueeseen (kuva 2), joiden luonnonoloja esitellään seuraavassa. Osa-alue 1 Osa-alueen muodostaa Haukilampi lähiympäristöineen. Haukilampi on kahden hehtaarin laajuinen suppalampi, jonka kapea harjukannas erottaa Sääksjärvestä. Lammessa kasvaa runsaasti ulpukkaa (kuva 4). Sen rannat ovat soistuneet. Nevareunus on alle kymmenen metrin levyinen ja sen kasvillisuudessa on tavanomaista rantanevojen lajistoa, mm. pullosaraa, jouhisaraa, mutasaraa, tupasvillaa, suomuurainta, suokukkaa, suopursua ja variksenmarjaa. Itäpäässä nevareunus vaihettuu kookasta männikköä kasvavaksi isovarpurämeeksi. Kaakkoisrannalla on pienempi rämepainanne, jonka kasvillisuudessa vallitsevat mustikka, juolukka ja suopursu. Puusto on varttunutta männikköä. 8

9 Kuva 4. Ulpukan kelluslehdet peittävät Haukilammen pinnan kesällä. Haukilammen ja Sääksjärven välinen harjukannas loivenee länteen päin. Harjanne on varttuvaa tuoreen kankaan männikköä, johon on 1900-luvun lopulla tehdyssä harvennushakkuussa jätetty muutamia järeitä mäntyjä. Puustossa on männyn lisäksi koivua. Aluskasvillisuudessa vallitsevat mustikka, kielo ja metsälauha. Sääksjärven rannalla kasvaa harvakseltaan nuoria tervaleppiä. Muu rantapuusto on mäntyjä, kuusia ja koivuja. Harjannetta seuraava leveä polku jatkuu rantaa pitkin itään Kiljavan sairaalan pihalle. Lammen länsipuolella sijaitsevan mäen lounaisrinteellä on kuivan harjulehdon piirteitä, vaikka mäen kasvillisuus pääosin koostuu tavanomaista tuoreen kankaan lajeista. Vaateliaammista lajeista lounaisrinteellä kasvaa mm. nuokkuhelmikkää ja useita laikkuja rehevillä harjurinteillä viihtyvää mäkilehtolustetta. Vuonna 2004 paikalla kasvanutta häränsilmää ei havaittu, mutta sopivia kasvupaikkoja on jäljellä. Puusto on kerroksellista: ylinnä on joitakin kilpikaarnaisia mäntyjä, valtapuustona varttuvia mäntyjä ja pensaskerroksena katajia ja haapoja. Osa-alue kuuluu kokonaan Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueeseen. 9

10 Osa-alue 2 Osa-alueeseen kuuluu Haukilammen etelärannalla sijaitseva kurssikeskus ja sen eteläpuolen rinteessä sijaitsevat lomamökit. Suurin osa rinteestä kuuluu lomamökkien palstoihin, joista osa on aidattu. Alue on harvennettua tuoreen kankaan männikköä, jossa kasvaa sekapuuna koivua. Puusto on varttunutta, mutta ei vielä vanhaa. Aluskasvillisuutena on mustikkaa, metsälauhaa ja paikoin sananjalkaa. Vähälukuisiin lehtokasveihin kuuluvaan valkolehdokkia löydettiin kahdesta paikasta alarinteeltä. Kasvupaikkoja saattaa olla enemmänkin, sillä rinteen aidattuja pihamaita ei inventoitu. Valkolehdokki on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kasvilaji. Rinteen alaosassa on muutamia, ilmeisesti lomamökkien käyttöön tehtyjä kaivoja. Osa-alueen lounaiskulmassa selvitysalueen rajalla on harvapuustoinen, lounaaseen viettävä männikkörinne. Rinteen kasvillisuudessa vallitsevat kuivien harjukankaiden kasvit, mm. puolukka, sianpuolukka ja kanerva. Noin 120 metrin korkeustasossa selvitysalueen rajan lähellä on muinaisrantakivikko (kuva 5). Osaalueen lounaisin kulma ulottuu Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueelle (kuva 1). Kuva 5. Vanha rantakivikko osa-alueen 2 lounaiskulman lähellä. Kivikko sijaitsee lähes kokonaan selvitysalueen ulkopuolella. 10

11 Osa-alue 3 Haukilammen ja selvitysalueen keskiosan piha-alueiden väliin jäävä rakentamaton metsäalue, jonka keskellä on kapea lounaaseen suuntautuva harju. Alue on varttunutta kuivahkon ja tuoreen kankaan männikköä, jossa on sekapuuna runsaasti koivua ja niukemmin haapoja. Paikalla kasvaa myös muutamia vanhoja mäntyjä. Pienpuustona on nuoria mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia ja joitakin katajia. Aluskasvillisuudessa vallitsevat mustikka, puolukka, kielo ja kanerva. Harjun itäpuolinen suppa on soistumassa. Sen puusto on kuusivaltaista ja näreikköistä. Aluskasvillisuutena on mustikkaa, juolukkaa ja metsäalvejuurta. Osa-alue 4 Harvaan rakennettu, pääosin aidatuista pihamaista muodostuva osa-alue, josta tarkistettiin puustoiset osat. Väljästi rakennettu alue on säilynyt puustoisena, ja se on kasvillisuudeltaan pääosin tavanomaista tuoreen kankaan sekametsää. Puusto on varttunutta, paikoin mänty-, paikoin kuusivaltaista. Kasvillisuus on samankaltaista tonteilla ja niiden ulkopuolella. Osa-alue 5 Tonteille johtavan tien ympäristö on rakentamatonta ja melko tasaista mäntykangasta. Puusto on varttunutta, metrin mittaista, mutta ei vielä järeytynyttä. Aluskasvillisuus tien pohjoispuolella on hyvin mustikkavoittoista (ks. raportin kansikuva). Lähempänä rantaa puusto muuttuu kuusivaltaisemmaksi. Tien eteläpuolella on varttuvaa männikköä. Kasvillisuudessa on tuoreen ja kuivahkon kankaan lajistoa. Kasvillisuus on selvästi rehevöitynyt vuoden 2004 jälkeen: mustikan osuus on kasvanut ja karummat puolukka- ja kanervavaltaiset alat ovat vähentyneet. Harjukasveista tavataan niukkana mäntykukkaa ja häränsilmää. Vuonna 2004 paikalla kasvoi myös pieni esiintymä nykyisin silmälläpidettävää ahokissankäpälää. Lajia ei tavattu kesällä Osa-alueen eteläpuolinen harjutasanne kuuluu Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueeseen. Osa-alue 6 Alueeseen kuuluu Sääksjärven etelärannalla sijaitseva puolen hehtaarin laajuinen lampi lähiympäristöineen. Lammen luoteispuolella Sääksjärven rannassa on kunnan ylläpitämä uimaranta ja lounaispuolella Kotolahdentien päässä uimarannan pysäköintialue. Matalan lammen kasvillisuus on runsasta. Vesialueella on mm. pohjanlummetta ja ulpukkaa (kuva 6). Lammen länsipäässä ja pohjoisrannalla on kapea nevareunus ja kapealti isovarpurämettä. Muilla rannoilla on kapea pajukkoreunus, joka kuivalle kivennäismaalle siirryttäessä muuttuu mäntyvaltaiseksi metsäksi (etelärannalla kasvaa myös tervaleppiä, koivuja ja kuusia). Lammen ja Sääskjärven välistä kannasta käytetään uimaranta-alueena. Kannas on tuoreen kankaan metsää, jossa kasvaa mäntyjä ylispuina. 11

12 Lammen ja eteläpuolisen asutuksen välissä on aikanaan harvennettua tuoreen kankaan männikköä, jossa on harvakseltaan järeitä ylispuita ja muutama kelo. Alikasvoksena on kymmenmetriseksi varttuneita mäntyjä sekä siellä täällä kuusia, koivuja ja haapoja. Osa-alueen kaakkoiskulmassa, idästä tulevan hiekkatien päässä, on entinen pihamaa, jonka ympäristössä kasvaa melko runsaasti syylälinnunhernettä. Laji on levinneisyydeltään lounainen ja melko harvinainen Nurmijärvellä. Sääksjärven etelärannan esiintymä saattaa olla istutusperäinen. Kuva 6. Osa-alueella 6 oleva lampi näyttää loppukesällä melko umpeenkasvaneelta. Rantanevalla kasvaa mm. pullosaraa ja kurjenjalkaa, vesirajalla jouhisaraa ja leveäosmankäämiä. Osa-alue 7 Selvitysalueen läntisin pää on pienipiirteisesti vaihtelevaa harjumaastoa. Alueen lounaiskulmassa on suppamainen, soistunut painanne ja pohjoisosassa suppalampi. Niiden väliin jää harjanne, jota pitkin johtaa polku Röykän entisen sairaalan alueelle. Lounaiskulman painanne on tiheäpuustoista, varttuvaa ja varttunutta kuusikkoa. Painanteen soistunut pohja on kasvillisuudeltaan vaatimatonta kangaskorpea. 12

13 Korven lajistoon kuuluvat mm. siniheinä, luhtarölli, metsäalvejuuri ja oravanmarja. Puusto on riutuvaa ja lahopuutakin on runsaasti (kuva 7). Kuva 7. Kaatuneet puut ja pystyyn kuivaneet rungot tekevät osa-alueen 7 lounaiskulman kuusikkopainanteesta aarnimaisen näköisen, vaikka puusto ei vielä ole vanhaa. Osa-alueen lampi on melko matala. Vesikasvillisuus on runsasta; lajistoon kuuluvat mm. pohjanlumme, ulpukka ja uistinvita. Lammen itä- ja länsipäissä on kapea nevareunus, jossa kasvaa mm. pullosaraa, terttualpia, suovehkaa ja kurjenjalkaa. Etelärannalla kasvaa tiheää kuusikkoa ja muutama tervaleppä. Itärannalla on mökki, jonne johtaa kapea hiekkatie uimarannan pysäköintialueelta. Tien molemmilla puolilla on jyrkkärinteiset harjanteet, joilla kasvaa puustoltaan varttuvaa tuoreen kankaan sekametsää. Rinteillä on myös pieniä lehtolaikkuja, joiden kasvillisuuteen kuuluvat mm. sinivuokko, valkovuokko, ahomansikka, käenkaali, kevätlinnunherne ja nuokkuhelmikkä. Ylispuustona on joitakin järeitä mäntyjä. Lammen ja Sääksjärven välisellä kannaksella on varttunutta kuusikkoa ja lehtipuustoa. Sääksjärven rannalla kasvaa tervaleppiä. Kannasta käytetään soutuveneiden säilytyspaikkana ja sen kasvillisuus on kulunutta. Ranta-alue on lähes kasvitonta, kuten selvitysalueen muissakin osissa. 13

14 Lampi ja sen eteläpuolinen harjumaasto muodostavat paikallisesti arvokkaan luontokohteen, jonka säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisena on toivottavaa (ks. alaluku 4.6.). Kuva 8. Harvinaisten ja vähälukuisten kasvilajien löytöpaikat Sääksjärven etelärannalla. Punaiset ympyrät = vuoden 2015 havainnot ja vihreät ympyrät = vuoden 2004 havainnot. 4.2 Huomionarvoiset kasvilajit Kangasvuokkoja löydettiin elokuussa 2004 (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004) kaksi yksilöä harjun etelärinteeltä hieman asemakaava-alueen eteläpuolelta (kuva 8). Kasvupaikka sijaitsee rinteessä muinaisrantakivikon itäpäässä. Toukokuussa 2015 kangasvuokkoa ei enää löydetty vanhalta kasvupaikalta, joka oli säilynyt entisellään ympäristössä tehtyjä puuston harvennuksia lukuun ottamatta. Myöskään lähitienoolla tehdyt kangasvuokon etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Laji on mahdollisesti hävinnyt alueelta. Asemakaava-alueen puolella kangasvuokon vaatimia karuja, niukkakasvisia kasvupaikkoja on hyvin vähän. Kangasvuokko on uhanalainen laji, joka on arvioitu vaarantuneeksi (VU; Rassi ym. 2010). Lähin tiedossa oleva kangasvuokkoesiintymä on noin kilometrin päässä Kiljavan alueella, mutta sekin on taantunut huolestuttavan vähiin (Hertta-tietojärjestelmä). 14

15 4.3 Liito-orava Kalkkilammen Sääksjärven Natura-tietolomakkeella mainitaan 28 kasvilajia, joista kangasvuokko ja harjukeltalieko ovat harjukasveja ja raani kuuluu Sääksjärven uposkasveihin. Sääksjärven rannoilla kasvaa myös suomyrttiä. Muut Naturalomakkeella mainitut kasvilajit ovat soiden, lähteikköjen ja lehtojen lajeja, joille sopivia kasvupaikkoja ei ole Sääksjärven etelärannan selvitysalueella. Harjukeltalieon esiintymistä Kalkkilammen Sääksjärven Natura-alueella on selvitetty vuosina 2003 ja 2004 (M. Heinonen, Uudenmaan ympäristökeskus). Laji on tavattu Kiljavan opiston läheltä. Sääksjärven etelärannan selvitysalueelta ei ole tiedossa harjukeltalieon kasvupaikkoja. Alueelta ei ole kumpanakaan selvitysvuonna löydetty myöskään tavallisempaa kangaskeltaliekoa. Raania kasvaa syvässä ja syvähkössä vedessä Sääksjärven pohjalla. Laji kasvaa usein myös kosteilla hiekkaisilla rannoilla. Irtonaisia raanin versoja on havaittu molempina selvitysvuosina järven ranta-alueella. Rannalla kasvavia versoja ei ole todettu. Alueen lammet eivät sovellu raanin kasvupaikoiksi. Suomyrtille sopivia kasvupaikkoja on eri puolilla Sääksjärven rantoja. Laji kasvaa vesirajassa tai aivan rantaviivan tuntumassa. Suomyrttiä kasvaa selvitysalueen rannoilla vain niukasti. Selvitysalueelta tavatut huomionarvoiset kasvilajit on merkitty kuvaan 8. Löytöpaikat kuvastavat kasvistoltaan edustavimpien harjukohteiden sijaintia. Löydetyistä lajeista kangasvuokko on uhanalainen ja ahokissankäpälä silmälläpidettävä. Kumpaakaan niistä ei tavattu kesällä 2015, mutta ainakin ahokissankäpälälle sopivia kasvupaikkoja on alueella edelleen. Selvitysalue on miltei kokonaan liito-oravan elinympäristövaatimukset huonosti täyttävää mäntykangasta. Alueen keski- ja itäosissa ei ole liito-oravan pesimäpaikaksi sopivia kolohaapoja tai haaparyhmiä ja soveliasta ruokailupuustoakin on hyvin niukasti. Liito-oravan esiintyminen voisi olla mahdollista alueen länsipäässä (osa-alue 7; ruokailuun sopivaa puustoa on myös lammen rannalla osa-alueella 6). Merkkejä liito-oravasta ei kuitenkaan todettu kevään 2015 inventoinnissa. Lajia ei tavattu myöskään keväällä 2004, jolloin alue inventoitiin edellisen kerran (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004). Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue on Vaaksinjärven pohjoispuolella runsaan kilometrin päässä selvitysalueelta. 4.4 Viitasammakko Kevään 2015 inventoinnissa ei havaittu alueen lammilla viitasammakoita, vaan ainoastaan tavallisia sammakoita ja rupikonnia. Niidenkin yksilömäärät (äänteleviä koiraita) olivat pieniä: Haukilampi ja 5.5. yksittäisiä sammakoita. Keskimmäinen lampi: muutama sammakko ja yksi rupikonna; 5.5. yksi sammakko ja kolme rupikonnaa. 15

16 4.5 Lepakot Läntisin lampi: itäosassa useita sammakoita, yksi rupikonna länsipäässä ja toinen itäpäässä; 5.5. yksi sammakko ja muutama rupikonna. Sääksjärven ranta on selvitysalueen kohdalla sora- ja hiekkapohjainen ja lisäksi paikoin jyrkkätörmäinen. Sammakoille sopivia kutupaikkoja ei ole. Lepakkoselvityksessä tehtiin ainoastaan kuusi havaintoa, joista kolme koski vesisiippaa ja kolme pohjanlepakkoa (kuva 9). Kuva 9. Lepakkoselvityksessä tehdyt havainnot. Sininen ympyrä = vesisiippahavainto ja vihreä ympyrä = pohjanlepakkohavainto. Vesisiippa on Suomen etelä- ja keskiosissa yleinen pienikokoinen lepakkolaji, jota tavataan maan itäosassa aina napapiirille saakka (Siivonen & Wermundsen 2008). Se saalistaa vesistöjen rannoilla lähellä veden pintaa lentäen; tosin vesisiipat saattavat usein poiketa myös rantametsiin tai rantaluhdille. Vesisiippoja voi havaita myös pihoilla tai puustoisilla alueilla kun ne siirtyvät päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Selvitysalueen läntisimmän lammen rannalla havaittiin yksi saalistava vesisiippa toukokuussa. Keskimmäisen lammen rannalla havaittiin samalla alueella yksi vesisiippa sekä heinä- että elokuun käynneillä. Pohjanlepakko on keskikokoinen lepakkolaji, jolle ominaisia elinympäristöjä ovat erilaiset metsäiset tai puustoiset kulttuurimaisemat myös kaupungeissa. Laji välttelee laajoja puuttomia alueita. Pohjanlepakot saalistavat tyypillisesti yli viiden 16

17 metrin ja jopa 20 metrin korkeudella maan pinnasta, usein puunlatvojen tasalla. Suomessa pohjanlepakkoa on tavattu pohjoisinta Lappia myöten ja se onkin yleisin ja runsain lepakkolajimme. Saalistavasta pohjanlepakosta tehtiin havainto uimarannan eteläpuolella heinäkuun käynnillä. Kurssikeskuksen läheisyydessä havaittiin saalistava pohjanlepakko elokuun käynnillä ja ohilentävä pohjanlepakko heinäkuun käynnillä. Selvitysalueelta ei ole tiedossa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (luokan I lepakkoalue; ks. Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012). Niitä saattaa sijaita alueen vanhoissa rakennuksissa, joskaan tätä ei lepakkohavaintojen vähäisen määrän vuoksi arvioitu kovin todennäköiseksi. Mahdollisista päiväpiiloista tai lisääntymispaikoista ei ole tietoja. Jos kaavassa osoitetaan poistuvia rakennuspaikkoja tai purettavia rakennuksia, tulisi näiden osalta varmistaa, ettei rakennuksissa ole lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Inventointi voidaan tehdä kesällä. Selvitysalueen metsät ovat suurimmaksi osaksi mäntykankaita, jotka soveltuvat huonosti useimpien lepakkolajien saalistusalueiksi. Usein männiköistä myös puuttuvat lepakoille sopivat kolopuut ja muut piilopaikat. Selvityksen tulosten perusteella ei rajattu luokan II lepakkoalueita eli tärkeitä ruokailualueita tai siirtymäreittejä (Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012). Selvitysalueen kaksi nimetöntä lampea voidaan katsoa luokan III alueiksi eli muiksi lepakoiden käyttämiksi alueiksi lähinnä niiden pienen havaintomäärän vuoksi. Lampien rannat tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää rakentamattomina ja puustoisina, jolloin ne sopisivat vesisiippojen saalistusalueiksi jatkossakin. 4.6 Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet Maastoselvityksessä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten pienvesikohteiden tai metsälain 10 :n mukaisten elinympäristöjen kriteerit. Sääksjärvi ja osa selvitysalueesta kuuluvat Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueeseen. Sääksjärven ranta on luokiteltu arvokkaaksi maisema-alueeksi (Lammi ym. 2003). Selvitysalueelta ei vuonna 2015 tavattu uhanalaisia (Rassi ym. 2010) tai muita huomionarvoisia eläin- tai kasvilajeja lukuun ottamatta alaluvussa 4.5 käsiteltyjä lepakoita. Alueen lammet ovat harjulampia, jotka ovat Etelä- Suomessa luontotyyppinä vaarantuneita (Raunio ym. 2008a, b). Sääksjärven etelärannan runsaskasvisia lampia ei kuitenkaan voida pitää erityisen edustavina luontotyyppikohteina. Vesilain mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Asemakaava-alueen länsipään molempien lampien pinta-ala on alle hehtaari. Itäisemmän lammen laskuojaa on aikoinaan kaivettu. Läntisempi suppalampi sitä vastoin on luonnontilainen ja täyttää vesilain kriteerit. Lampi eteläpuolisine harjualueineen on rajattu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. 17

18 4.6.1 Kalkkilammen Sääksjärven Natura alue Nurmijärven ja Hyvinkään alueella sijaitseva Kalkkilammen Sääksjärven Natura alue (FI ) koostuu kolmesta erillisestä kohteesta: Sääksjärven ympäristöstä, järven pohjoispuolella sijaitsevasta Kalkkilammesta (Hyvinkään puolella) sekä järven kaakkoispuolella sijaitsevasta Kiljavan lähteiköstä. Natura alueen pinta-ala on 976 hehtaaria. Aluetta suojellaan luontodirektiivin perusteella. Natura alueen suurin kohde on Sääksjärven ympäristö. Siihen kuuluvat mm. Sääksjärvi saarineen sekä järveä ympäröivä Kiljavannummen harjualue. Sääksjärvi on lähdejärvi, joka kuuluu harvinaisiin niukkaravinteisiin järviin, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta. Kiljavannummi on Ensimmäiseen Salpausselkään kuuluva muodostuma, jolla on huomattava geologinen, biologinen ja maisemallinen arvo. Koko Kiljavannummi on harjujensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaana harjumuodostumana. Natura-tietolomakkeen mukaan Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueen suojeluperusteina on yhdeksän luontodirektiivin luontotyyppiä ja yksi luontodirektiivin liitteen II laji. Lintudirektiivin liitteen I lajeista mainitaan kuikka. Lisäksi mainitaan 27 kasvilajia. Selvitysalueesta Haukilampi lähiympäristöineen (osa-alue 1) kuuluu Natura alueeseen. Osa-alueen 5 eteläreuna sijaitsee Natura-alueen rajalla. Nämä alueet kuuluvat kasvillisuuden ja pinnanmuotojen perusteella harjumuodostumien metsäiset luontotyypit -nimiseen luontotyyppiin (Natura-koodi 9060), joka on yksi Kalkkilammen Sääksjärven Natura-alueen suojeluperusteista. Harjumetsiä on 26 % Natura-alueen pinta-alasta (Uudenmaan ympäristökeskus 1998). Haukilammen itäpäässä sijaitseva räme kuuluu mäntyvaltaiset puustoiset suot - luontotyyppiin (7110), jonka osuus Natura-alueesta on alle 1 %. Sääksjärvi kuuluu karut kirkasvetiset järvet -luontotyyppiin (3110), jonka osuus Natura-alueen alasta on 32 %. Muita Natura-tietolomakkeella (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) mainittuja luontotyyppejä ei ole selvitysalueella Länsipään harjumaasto Asemakaava-alueen läntisimmän pään harjumaasto muodostaa monipuolisen kohteen, jolla on sekä luontotyyppeihin että maisemaan liittyviä arvoja. Harjumaaston suppaan syntynyt lähes luonnontilainen (itärannalla on mökki) lampi on vesilain suojaama, alle hehtaarin laajuinen lampi. Lammen eteläpuolella oleva kapea harjanne ja lounaispuolella oleva suppa tuovat vaihtelua pinnanmuotoihin. Kasvillisuudessa on harjulehdon piirteitä, mutta puustoa on paikoin harvennettu. Supan pohjalla on runsaslahopuustoinen korpi. Kohteen kasvillisuutta on kuvattu raportin sivuilla 12 ja 13. Säilytettäväksi esitetyn alueen rajaus on kuvassa 10. Harjannetta myötäilevän polun käyttö ulkoilureittinä ei heikennä kohteen arvoa, mutta puuston käsittely ja lahopuuston poistaminen olisivat haitallisia. 18

19 Kuva 10. Asemakaava-alueen länsipään harjumaasto, jonka säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisena on suotavaa Arvokkaat maisemakohteet Nurmijärven maisemainventoinnissa ja kulttuurimaisemaselvityksessä (Nurmijärven kunta ja LT-Konsultit 1997) Sääksjärven Käpylännummen alue mainitaan geologisesti ja maisemallisesti arvokkaana kohteena. Röykän itäosan luonto- ja maisemaselvityksessä (Lammi ym. 2003) Sääksjärven eteläranta on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi maisemakohteeksi. Järven rantavyöhyke suppalampineen on suositeltu jätettävän rakentamattomaksi. Selvitysalueen muut osat ovat metsäisiä ja loivapiirteisiä, eikä niillä ole huomattavaa maisemallista merkitystä. 4.7 Pesimälinnusto Sääksjärven etelärannan selvitysalueella havaittiin yhteensä 22 maalintulajia, jotka ovat pääosin tavanomaisia havu- ja sekametsien lajeja. Arvokkaimmat lajit olivat leppälintu ja rantasipi, jotka molemmat ovat Suomen kansainvälisiä vastuulajeja (taulukko 1). Lisäksi selvitysalueeseen kuuluneella Sääksjärven vesialueella havaittiin yhdeksän vesi- ja lokkilintulajia. Lajistoon kuului kaksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltua (Tiainen ym. 2016) vesilintua (tukkakoskelo ja tukkasotka), yksi lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji (kuikka) ja neljä Suomen kansainvälistä vastuulajia (laulujoutsen, telkkä, tukkakoskelo ja tukkasotka; taulukko 2). 19

20 Taulukko 1. Sääksjärven etelärannan selvitysalueen lintulaskennoissa havaitut maalintulajit. Status-sarakkeen selitykset: vi = Suomen kansainvälinen vastuulaji (30 45 % lajin Euroopan kannasta pesii Suomessa) ja vii = Suomen kansainvälinen vastuulaji (15 30 % lajin Euroopan kannasta pesii Suomessa). Laji Status Laji Status harmaasieppo punakylkirastas hippiäinen punarinta kirjosieppo puukiipijä käpytikka rantasipi vi laulurastas räkättirastas leppälintu vii sinitiainen metsäkirvinen talitiainen mustarastas tiltaltti närhi varis pajulintu vihervarpunen peippo västäräkki Taulukko 2. Sääksjärven etelärannan selvitysalueen lintulaskennoissa havaitut vesi- ja lokkilinnut. Status-sarakkeen selitykset: EN = erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji Tiaisen ym. (2016) mukaan, dir = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, vi = Suomen kansainvälinen vastuulaji (>45 % lajin Euroopan kannasta pesii Suomessa), vii = Suomen kansainvälinen vastuulaji (30 45 % lajin Euroopan kannasta pesii Suomessa) ja viii = Suomen kansainvälinen vastuulaji (15 30 % lajin Euroopan kannasta pesii Suomessa). Laji Status Arvioitu parimäärä selvitysalueella härkälintu 1 kanadanhanhi 1 kuikka dir 1 kalalokki laulujoutsen viii 1 sinisorsa 1 telkkä vi noin 5 tukkakoskelo EN, vii 4 5 tukkasotka EN, viii 3 4 Härkälintu Härkälintu on silkkiuikkua harvalukuisempi pesimälaji Etelä- ja Keski-Suomen järvillä ja lammilla. Sitä tavataan myös merenlahdilla. Pesimävesistön valinnassa härkälintu on joustava, mikäli tarjolla on pesää suojaavaa kasvillisuutta. Hyvin karuista vesistöistä lajia ei kuitenkaan löydä. Toisin kuin silkkiuikku usein, härkälintu ei pesi yhdyskunnissa (Valkama ym. 2011). Härkälintu havaittiin selvitysalueen länsiosassa lähellä lahden pohjukkaa. 20

21 Kuikka Kuikka on havumetsävyöhykkeen järvillä tunnusomainen laji, joka suosii karuja kirkasvetisiä järviä. Kuikka on maassamme runsaslukuisin Järvi-Suomen alueella riittävän suurilla järvillä; rannikolla laji on harvalukuisempi (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella kuikkapari havaittiin Koivuniemen ranta-alueella. Laulujoutsen Suomessa laulujoutsen pesii monenlaisissa vesistöissä, kunhan niissä on tarpeeksi suojaavaa kasvillisuutta ja rehevyyttä. Laulujoutsenen löytää usein myös soilta. Laji on ennen kaikkea sisämaavesien lintu, mutta joutsenia pesii jonkin verran myös rannikkoseutujen ja saariston suojaisissa merenlahdissa (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella laulujoutsenpari havaittiin Koivuniemen ranta-alueella. Telkkä Telkkä on Suomessa yleinen ja runsaslukuinen kokosukeltajasorsa, jonka levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä sisäsaaristosta pohjoisimpaan Tunturi- Lappiin. Telkkä on pesimäympäristönsä valinnassa hyvin joustava, oikeastaan kaikentyyppiset vesistöt kelpaava tosin ulkosaariston karuilla seuduilla lajia harvemmin tavataan. Ruohostoiset matalat järvet, lahdet ja joenpoukamat ovat mieluisinta pesimäympäristöä. Pesäpaikka voi sijaita kaukanakin vesistöstä, ja pesän jätettyään poikaset vaeltavat pitkiäkin matkoja päästäkseen veteen (Valkama ym. 2011). Telkkiä havaittiin eri puolilla selvitysaluetta, mm. kahdessa suurimmassa lammessa. Pesimäkannaksi arvioitiin noin 5 paria. Tukkakoskelo Tukkakoskelon levinneisyys kattaa koko Suomen. Se suosii sisämaassa karuja, mieluiten kirkasvetisiä järviä, ja etenkin Pohjois- Suomessa jokia. Tukkakoskeloita pesii myös merialueilla ja rannikolla, reheviä ruohostolahtia lukuun ottamatta. Parit pesivät monesti melko lähellä toisiaan, ja joskus tukkakoskelon löytää pesivänä myös lokkiyhdyskunnasta (Valkama ym. 2011). Sääksjärvi on Uudenmaan tärkeimpiä tukkakoskelon pesimäjärviä (Ellermaa 2011). Selvitysalueella havaittiin useita tukkakoskeloita ja alueen pesimäkannaksi arvioitiin 4 5 paria. Tukkasotka Tukkasotka asuttaa hyvin monenlaisia vesistöjä sisämaan järvistä ulkosaaristoon. Sitä tavataan koko Suomessa; etelässä se suosii reheviä vesistöjä, mutta pohjoisessa kelpaavat myös karummat järvet (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella havaittiin useita tukkasotkia ja pesimäkannaksi arvioitiin 3 4 paria. 21

22 5 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Sääksjärven eteläranta kuuluu Kiljavan geologisesti, maisemallisesti ja kasvistollisesti merkittävään harjualueeseen. Geologisesti arvokkaimpana voidaan pitää järven rantavyöhykettä, jossa on matalia rannansuuntaisia harjanteita ja useita suppia, joista kolmeen on syntynyt kapean harjukannaksen Sääksjärvestä erottama lampi. Selvitysalueen keskiosassa on rannan lähellä useita rakennuksia, mutta muut ranta-alueet ovat rakentamattomia. Alueen itäpäässä sijaitseva Haukilampi sekä Haukilammen eteläpuolinen harjun lakialue ja rinne kuuluvat Kalkkilammen Sääksjärven Natura alueeseen. Alueet kuuluvat harjumetsät-luontotyyppiin. Selvitysalueen kasvillisuus on melko tavanomaista kuivahkoa ja tuoretta kangasmetsää. Kuivat harjukankaat ja harjurinteiden puolilehdot puuttuvat alueelta lähes kokonaan. Vaateliaisiin harjukasveihin kuuluvista lajeista tavataan mäntykukkaa, häränsilmää ja mäkilehtolustetta, mutta kaikkia vain paikoittain ja niukkoina esiintyminä. Sääksjärven rakentamattomat ranta-alueet ja suppalampien rannat tulisi säilyttää rakentamattomina. Edustavin Natura-alueen ulkopuolella oleva kokonaisuus on selvitysalueen läntisimmässä päässä. Vähäinen, esimerkiksi uimakäyttöä palveleva rakentaminen on mahdollista maisema-arvoja ja Natura-alueen suojelutavoitteita heikentämättä. Mahdollinen uudisrakentaminen ei merkittävästi heikennä alueen luontoarvoja, jos se toteutetaan nykyisten alueiden täydennysrakentamisena. Tällöin laajimmat rakentamattomana pysyneet alueet säilyisivät, eikä alueelle ole tarpeen perustaa uutta tiestöä. Koko suunnittelualue on tärkeää pohjavesialuetta. Pohjaveden suojaaminen ja hulevesien käsittely on otettava rakentamisessa huomioon. Lepakoiden osalta suositellaan kahden nimettömän lammen rantojen säilyttämistä rakentamattomina ja puustoisina, vaikka alueet ovatkin ainoastaan luokan III lepakkoalueita. Jos kaavassa osoitetaan poistuvia rakennuspaikkoja tai purettavia rakennuksia, tulisi näiden osalta varmistaa, ettei rakennuksissa ole lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Inventointi voidaan tehdä kesällä. Pesimälinnuston arvokkaimman osan muodostavat vesilinnut. Jättämällä nykyisin rakentamattomat ranta-alueet maankäytön muutosten ulkopuolelle turvataan todennäköisesti edellytykset linnustollisen arvon säilymiselle. 22

23 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Ellermaa, M. 2011: Maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja niiden tunnistaminen Uudellamaalla. Tringa 37/38: Kauppinen, J., Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Vesilintujen kiertolaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss Lammi, E., Nironen, M. & Eitsi, E. 2003: Röykän itäosan luonto ja maisema. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, Ympäristösuunnittelu Ok ja Nurmijärven kunta. Maa ja Vesi Oy 2000: Kiljavan pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Nurmijärven kunta ja Uudenmaan ympäristökeskus. Nurmijärven kunta ja LT-Konsultit 1997: Nurmijärven maisemainventointi ja kulttuurimaisemaselvitys. Pöyry Finland Oy 2012: Kiljavan pohjavesialue. Suojelusuunnitelman päivitys. Hyvinkään kaupunki ja Nurmijärven kunta. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2008: Distribution and foraging habitats of bats in northern Finland: Myotis daubentonii occurs north of the Arctic Circle. Vespertilio 12: Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 7 s. 23

24 Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö, Helsinki. Verkko-osoitteessa < lintuatlas.fi> (viitattu ). Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004: Nurmijärven Sääksjärven eteläosan luontoselvitys. Nurmijärven kunta. 24