KYMIJOEN OSAYLEISKAAVA

Transkriptio

1 KYMIJOEN OSAYLEISKAAVA LUONTOSELVITYKSET Yhteistyössä: Kotkan-Haminan seudun Yrityspalvelu Oy Kaikkien Kotka! - hanke Markku Nironen & Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu ENVIRO oy

2

3 KYMIJOEN OSAYLEISKAAVA LUONTOSELVITYKSET SISÄLLYS 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT AIEMMAT SELVITYKSET JA LUONTOTIEDOT OSAYLEISKAAVAA VARTEN TEHDYT LUONTOSELVITYKSET LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN LAJIEN SUOJELUUN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ KOTKAN KYMIJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTO KYMIJOEN ETELÄOSA Koivukoski Kokonkoski Kokonkoski Kosulaisenpohja Kyminkartano Huumanpohja Korkeakoski Sunilanlahti Kyminlinnan linnoitusalue Jumalniemi Kyminsuu LAAJAKOSKI Pykinkoski Laajakoskenjärvi Laajakoskenjärvi Laajakoskenjärvi Parikka Parikka Korkeakoski Parikka Koivukoski KULTAA Kuovinkoski Ahvionkoski Ahvionkoski Kultaankoski Kultaankoski Pykinkosken itäranta Kymijoen länsiranta välillä Suutarinsaari Pykinkoski Katitniemi Pyhtään kunnanraja HURUKSELA Salonmäki ja lähisaaret Kahrinmäki Mammulanmäki Niemenmäki Heikkilänmäki Heposuonpellot Heposaari Koivusaari Heinäsaari ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET NATURA ALUEET PERUSTETUT LUONNONSUOJELUALUEET LUONNONSUOJELULAIN SUOJELLUT LUONTOTYYPIT LUONNONMUISTOMERKIT SEUTUKAAVAN LUONNONSUOJELUALUEVARAUKSET LUONNONSUOJELUTARKOITUKSIIN HANKITUT ALUEET PERINNEMAISEMAT MUUT ARVOKKAAT KOHTEET

4 5 SUOJELTAVIEN LAJIEN ESIINTYMÄT LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJIT LUONTODIREKTIIVIN LIITTEIDEN II JA IV LAJIT ERITYISESTI SUOJELTAVAT LAJIT MUUT UHANALAISET LAJIT MUUT HUOMIONARVOISET LAJIT SUOSITUKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS...81 Kansi: Koskimaisema Kotkan Kymijoelta. Valokuva Markku Nironen,

5 1 JOHDANTO Kotkan Kymijoen ranta-alueille laaditaan osayleiskaava sekä hoito- ja käyttösuunnitelma vuosien aikana. Kotkan kaupunki ja MA-Arkkitehdit tilasivat Kymijoen suunnitteluun liittyvät luontoselvitykset Luontoselvitys Kotkansiiveltä ja Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Kymijoen osayleiskaavan luontoselvityksistä ovat vastanneet Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä ( ) sekä Markku Nironen ja Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä ( ). Petri Parkon tekemistä esiselvityksestä sekä liito-orava-, linnusto- ja sudenkorentoselvityksistä on kirjoitettu erillisraportit (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a e). Tässä raportissa kuvataan Kymijoen ranta-alueiden ja saarten sekä Hurukselan kyläalueen ja Jumalniemen alueen luonnonolot ja arvokkaat luontokohteet. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy on inventoinut nämä alueet vuosina 2005 ja Osayleiskaava-alueen rajausta laajennettiin syyskuussa Elokuussa 2007 tehtiin laajennusalueiden inventoinnit rakentamiseen suunniteltujen alueiden osalta. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 AIEMMAT SELVITYKSET JA LUONTOTIEDOT Kotkan Kymijoen alueelta on olemassa julkaistuja luontotietoja usean vuosikymmenen ajalta. Keskeiset selvitykset ja julkaisut on koottu tämän raportin lähdeluetteloon. Luontoselvitysten yhteydessä on lisäksi haastateltu useita Kymijokea tuntevia tutkijoita ja luontoharrastajia. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki vuonna 2004 Kyminlinnan linnoitusalueen luontoselvitykset, joista on julkaistu erillisraportti (Vauhkonen 2004). Selvitysalueena olivat Senaattikiinteistöjen hallinnassa olevat linnoitusalueen keskeiset osat, joiden pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Kyminlinnan linnoitusaluetta koskevat osiot on otettu tähän raporttiin em. selvityksestä. 2.2 OSAYLEISKAAVAA VARTEN TEHDYT LUONTOSELVITYKSET Kotkan Kymijoen osayleiskaava-alueen luontoselvityksistä ovat vastanneet luontokartoittaja Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä sekä FM Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Luontoselvitys Kotkansiipi teki syksyllä 2004 koko osayleiskaava-alueelta esiselvityksen maastotöineen (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Keväällä 2005 Petri Parkko teki liito-oravaselvityksiä, joiden tulokset lisättiin em. luontoselvitysraporttiin. Keväällä ja kesällä 2005 tehtiin linnusto- ja sudenkorentoselvityksiä Laajakoskenjärvellä, Huumanpohjassa, Jumalniemessä ja Hurukselan Vuorenjoella (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005b e). 4

6 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki vuonna 2005 Kymijoen ranta-alueilta, saarista sekä Jumalniemen ja Hurukselan alueilta luontotyyppien ja arvokkaiden luontokohteiden selvitykset. Työtä täydennettiin vuosina 2006 ja Esiselvitys 2004 Luontokartoittaja Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä aloitti Kymijoen osayleiskaavan luontoselvitykset syksyllä Kaava-alueen aiemmat luontotiedot koottiin esiselvityksenä. Maastotyöt aloitettiin Jumalniemen alueelta (osa-alue 1) ja päätettiin Hurukselaan (osa-alue 4). Inventointi kattoi koko osayleiskaava-alueen lukuun ottamatta Kymijoen saaria. Selvityksen maastotyöt keskitettiin karttatarkastelun perusteella valituille alueille: ojittamattomille soille, yhtenäisille metsäalueille, leveille rantavyöhykkeille, sivujoille ja -puroille sekä kallioalueille. Nämä kohteet inventoitiin kävelemällä ne läpi. Alueet, joilla pelto ulottui lähes jokeen asti, tutkittiin yleispiirteisesti. Haapaa kasvavilla alueilla arvioitiin liito-oravan esiintymisen todennäköisyys. Esiselvityksen tuloksista kirjoitettiin raportti (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Liito-oravaselvitys 2005 Liito-oravaselvitys tehtiin ajalla , jolloin inventoitiin syksyllä 2004 potentiaalisiksi liito-oravan elinympäristöiksi arvioidut metsäalueet. Lajin papanoita etsittiin kookkaiden haapojen ja kuusien tyviltä. Maastotyöt tekivät Petri Parkko ja MTI Niina Rinne Luontoselvitys Kotkansiivestä. Inventoinnin tulokset on sisällytetty vuoden 2004 esiselvityksen raporttiin (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Linnustoselvitykset 2005 Keväällä 2005 Petri Parkko teki linnustoselvitykset Laajakoskenjärvellä sekä Huumanpohjan ja Jumalniemen alueilla. Linnustoselvitysten menetelmät ja tulokset on koottu erillisiksi raporteiksi (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005b, c). Sudenkorentoselvitykset 2005 Petri Parkko selvitti kesällä 2005 Laajakoskenjärven ja Huumanpohjan sekä Hurukselan Vuorenjoen sudenkorentoja. Maastotöiden tavoitteena oli selvittää tutkituilta alueilta luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen sudenkorentojen (lumme-, täplä- ja sirolampikorento) esiintyminen. Lisäksi havainnoitiin muuta sudenkorentolajistoa. Selvityksistä on tehty raportit (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005d, e). Luontotyyppi- ja luontokohdeselvitykset FM Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä selvittivät osayleiskaava-alueen luontotyyppejä ja arvokkaita luontokohteita loppukesällä Työtä täydennettiin kesällä Maastotyöt keskitettiin Kymijoen ranta-alueille, Jumalniemeen ja Hurukselan kylän alueelle. Kymijoen ranta-alueet käytiin kattavasti läpi ja niiltä inventoitiin metrin levyiseltä vyöhykkeeltä luonnon nykytilaa, kasvillisuutta, eliölajistoa ja arvok- 5

7 kaita luontokohteita. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien tunnetut kasvupaikat tarkastettiin. Natura alueelta inventoitiin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintyminen. Maastotyöt tehtiin välisenä aikana (yhteensä 28 työpäivää). Kymijoen vedenpinta oli elokuun maastotöiden aikana noin 30 cm keskivettä ylempänä, mikä vaikeutti mm. luhta-alueiden kasvillisuuden ja kasviston inventointia. Kesällä 2006 ja 2007 käytettiin täydentäviin luontoselvityksiin yhteensä 10 työpäivää. Elokuussa 2007 tehtiin täydennysselvityksiä viitenä työpäivänä. Osayleiskaavan laajentumisalueilta inventoitiin luonnoltaan arvokkaat kohteet suunniteltujen rakentamisalueiden osalta. Laajakoskenjärven kasvillisuusselvitys 2005 Laajakoskenjärveltä laadittiin elokuussa 2005 kasvillisuuskartta osana Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:n maastotöitä. Kasvillisuuskuviot rajattiin alustavasti ilmakuvapohjalle. Kuvioiden rajoja tarkastettiin ja niiden kasvillisuutta inventoitiin maastossa kahden työpäivän aikana. Samalla kirjattiin muistiin alueella tavatut kasvilajit. 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Arvokkaille luontokohteille (ks. luku 4) on annettu seuraavan jaottelun mukainen arvoluokka (vrt. Söderman 2003). Alimpien luokkien (3 ja 4) kriteerit ovat ohjeellisia, ja niiden soveltamisessa on huomioitu mm. kohteen pinta-ala, monipuolisuus, luonnontila ja huomionarvoinen lajisto. 1. Kansainvälisesti arvokkaat alueet (K) Alueet, jotka on arvioitu kansainvälisten arviointikriteerien perusteella tähän luokkaan kuuluviksi, esim. Natura alueet tai kansainvälisesti tärkeät lintualueet eli ns. IBA-alueet. 2. Valtakunnallisesti arvokkaat alueet (V) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu valtakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. 3. Maakunnallisesti arvokkaat alueet (M) Valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa tai inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu maakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Alueet, joilla on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. 6

8 4. Paikallisesti arvokkaat alueet (P) Kohteella on paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. 2.4 LAJIEN SUOJELUUN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Luonnonsuojelulain (1096/1996) 46 :n mukaan voidaan säätää asetuksella uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen (160/1997, muutos 913/2005) liitteessä 4. Viimeisin maamme eliölajiston uhanalaisuusarviointi ilmestyi työryhmän mietintönä vuonna 2001 (Rassi ym. 2001). Arvioinnissa käytettiin kvantitatiivisia kriteerejä. Ne koskevat mm. kannan tai esiintymisalueen suuruutta ja niissä tapahtuneita muutoksia (ks. Rassi ym. 2001). Uhanalaiset lajit jaettiin kolmeen luokkaan: äärimmäisen uhanalaisiin (CR), erittäin uhanalaisiin (EN) ja vaarantuneisiin (VU). Äärimmäisen uhanalaisten lajien häviämisriski on suurin. Osa arvioiduista lajeista sijoitettiin silmälläpidettävien (NT) luokkaan. Nämä lajit eivät ole uhanalaisia, mutta niiden tarkkailu on perusteltua kannan pienen koon tai sen epäsuotuisan kehityksen vuoksi. Monien silmälläpidettävien lajien elinympäristöt ovat taantuvia. Elinvoimaisiksi (LC) katsottiin suurin osa lajeistamme. Näiden lajien säilyminen maassamme arvioitiin lähitulevaisuudessa turvatuksi (Rassi ym. 2001). Tässä raportissa on käytetty edellä mainittuja uhanalaisuusluokkia ja niiden lyhenteitä. Erityisesti suojeltavat lajit Luonnonsuojelulain 47 :n mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Tämä kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Erityisesti suojeltavat lajit on merkitty asteriskilla (*) luonnonsuojeluasetuksen (160/1997, muutos 913/2005) liitteeseen 4. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Euroopan yhteisön luontodirektiivin (92/43/ETY) lajisuojelua koskevat erityissäännökset on pantu toimeen luonnonsuojelulain 49 :ssä. Sen mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kieltoa sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuihin eläinlajeihin. 7

9 3 KOTKAN KYMIJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTO Kotkan Kymijoen osayleiskaava-alue alkaa pohjoisessa Hurukselan kylän pohjoisreunalta. Suutarinsaaren lounaispuolella osayleiskaava-alue jatkuu Kymijoen Pyhtäänhaarassa aina Pyhtään kunnan rajalle saakka. Suutarinsaaren itäpuolelta alkaa Kymijoen Kotkaan päätyvä haara. Parikan kylän kohdalla Kymijoki haarautuu Korkeakoskenhaaraan ja Siikakoskenhaaraan. Korkeakoskenhaara laskee Sunilanlahteen. Siikakoskenhaara puolestaan jakautuu Kyminlinnan pohjoispuolella Langinkoskenhaaraan ja Huumanhaaraan. Langinkoskenhaara laskee Kosulaisenpohjaan ja Huumanhaara Huumanpohjaan. Noin metrin levyisen rantavyöhykkeen lisäksi osayleiskaava-alueeseen kuuluvat Hurukselan kyläalue, Kyminlinnan linnoitusalue ja Jumalniemen Kyminsuun alue. Kymijoessa sijaitsee Kotkan kaupungin alueella yksi jokijakso ja kolme muuta koskialuetta, jotka on suojeltu koskiensuojelulailla (35/1987). Laki kieltää uuden voimalaitoksen rakentamisen Ahvionkoskessa, Kultaankoskessa ja Pernoonkoskissa sekä Kymijoen alaosassa Koivukosken alapuolelle asti. Kymijoen koskijaksoissa elää monipuolinen virtaavaan veteen sopeutunut eliölajisto. Koskialueet ovat useiden virtakutuisten kalalajien (mm. lohi, meritaimen, vaellussiika, harjus ja toutain) sekä nahkiaisen lisääntymispaikkoja. Selkärangattomista eläimistä koskialueilla on tavattu (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2005) mm. silmälläpidettävää (NT) virtaludetta ja erittäin uhanalaista (EN) keltasurviaista, joka on myös erityisesti suojeltava laji. Kasvillisuus on voimakkaasti virtaavilla paikoilla usein niukkaa, pinnanalaista ja tavallisesti sammalvaltaista (kuva 1). Putkilokasveista tavataan mm. steriilinä esiintyviä palpakoita, ruskoärviää sekä upoksissa kasvavaa luhtalemmikkiä (vrt. Hamari 1973). Sammalkasvillisuus on monimuotoisinta kivikkoisissa koskissa, joissa osa vesikivistä ulottuu veden pinnan yläpuolelle (Ulvinen ym. 2002). Kymijoen koskien sammalia ei ole tutkittu kattavasti, eikä uhanalaisia lajeja tunneta. Hitaasti virtaavilla paikoilla ja suojaisilla rannoilla esiintyy monipuolinen vesikasvisto. Yleisimpien ilmaversoisten kasvien ohella piuru on luonteenomainen laji Kymijoen rannoilla. Saari- ja mannerrannoilla on monin paikoin kapeita avo- tai pensasluhtia. Laajojen ja edustavien luhtien muodostumista ovat estäneet mm. joen dynamiikka, rantojen topografia ja säännöstely. Veden pinnan laskiessa paljastuu siellä täällä kapeita liejurantoja, jotka sopivat mm. lietetattaren kasvupaikoiksi. Lietetatar on arvioitu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi ja se on mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja IV(b). 8

10 Kuva 1. Vesikasvillisuutta Pykinkoskella. Valokuva Markku Nironen, Kymijoen ja sen suistoalueen rannoilla kasvaa kaksi vaarantuneeksi (VU) luokiteltua (Rassi ym. 2001) kasvilajia: hukkariisi ja juurtokaisla. Hukkariisi on myös erityisesti suojeltava laji, jota tavataan Suomessa Kymijoen suuhaarojen lisäksi vain Nummenjoen suulla (Ryttäri & Kettunen 1997). Laji kasvaa melko suojaisilla, pohja-ainekseltaan ja kasvillisuudeltaan vaihtelevilla rannoilla vesirajan tuntumassa. Hukkariisiä kasvaa Langinkosken luonnonsuojelualueella Nuottasaaren ja Hasakarin rannoilla sekä luonnonsuojelualueen kaakkoisrannalla. Muita osayleiskaava-alueella olevia hukkariisin kasvupaikkoja ei ole suojeltu. Runsaimmat esiintymät ovat Huumanpohjassa ja Kosulaisenpohjassa. Juurtokaislaa kasvaa Suomessa Kotkassa ja Anjalankoskella Kymijoen, sen läheisten pienten uomien ja muutamien järvien rannoilla sekä Pohjois-Karjalassa Pyhäselän ja Pielisjoen alueella. Laji esiintyy matalilla, usein hiesuisilla rannoilla ja varsinkin tulvavyöhykkeen yläosan liejukkopinnoilla (Ryttäri & Kettunen 1997). Juurtokaisla on heikko kilpailija, joka hyötyy joen tulvimisesta ja veden pinnan korkeusvaihteluista. Kotkan runsaimmat juurtokaislaesiintymät ovat Hurukselan kylän alueella, mutta lajia kasvaa myös mm. Huumanpohjassa. Natura alueella sijaitsee seitsemän juurtokaislaesiintymää (Kosulaisenpohjan länsirannalla, Laajakoskenjärven kanavan varrella, Päijänteensaaren rannalla sekä Kananniskan, Heponiemen ja Salonmäen rannoilla). Kymijoen rantametsät ovat osayleiskaava-alueella yleisesti lehtipuuvaltaisia. Monin paikoin metsä on kasvanut entisille pelloille tai niityille ja vanhoja metsälaidunnuksen merkkejä on edelleen nähtävissä. Kymijoen rannoilla ja saarissa on siellä täällä vanhoja lehtimetsiä, joissa on lahoavaa ja huonokuntoista puustoa. Tällaisilla metsillä on erityistä merkitystä mm. tikkojen (valkoselkä-, pikku- ja harmaapäätikka) ruokailu- ja pesimäalueina. Osayleiskaava-alueella 9

11 on äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokitellun valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan sisältyviä kohteita (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2005). Näistä Ahvio Kultaa on katsottu ensiarvoiseksi kohteeksi. Huumanpohjan ja Jumalniemen rantametsissä sekä Kyminlinnan alueella on potentiaalisia pesimäalueita tai tärkeitä ruokailualueita. Kymijoen osayleiskaava-alue on jaettu neljään osa-alueeseen. Osa-alue 1 käsittää Kymijoen eteläosat Koivukoskesta ja Korkeakoskesta etelään. Osa-alue 2 alkaa pohjoisessa Pernoonkoskilta ja jatkuu etelään Koivukoskelle ja Korkeakoskelle, osa-alueen 1 rajalle. Osa-alueeseen 3 kuuluu Ahvionkoskien ja Pernoonkoskien välinen alue. Osa-alue 4 käsittää Hurukselan kylän lähiympäristöineen. Seuraavissa alaluvuissa on kuvattu osa-alueiden luonnon ja kasvillisuuden yleispiirteet sekä arvokkaat luontokohteet. Viimeksi mainittujen nimet on lihavoitu, ja niiden numerointi vastaa kartoissa käytettyä. 3.1 KYMIJOEN ETELÄOSA Kymijoen eteläosan (osa-alue 1) pohjoisraja kulkee Kymijoen Siikakoskenhaarassa Koivukosken kohdalla. Kokonkosken eteläpuolella, Kyminkartanon kohdalla, haara jakautuu Langinkoskenhaaraan, joka laskee Kosulaisenpohjaan sekä Huumanhaaraan, joka laskee Huumanpohjaan. Kymijoen itäisin haara, Korkeakoskenhaara, haarautuu pääuomasta Parikan kylän pohjoispuolella osaalueella 2. Korkeakoskenhaara kuuluu osa-alueeseen 1 Korkeakoskesta Sunilanlahdelle saakka. Jokiuomien ja niiden kapeiden rantavyöhykkeiden lisäksi kaava-alueeseen sisältyy laajempia maa-alueita Kyminkartanon, Kyminlinnan, Huumanpohjan, Jumalniemen ja Kyminsuun alueilla Koivukoski Kokonkoski Koivukosken ja Kokonkosken välillä Natura alueeseen kuuluvat jokiuoma ja kaikki pienet saaret sekä mannerranta Metsäkylän kohdalla ja Kyminkartanon länsi lounaispuolella (kuva 3). Näiden lisäksi rakentamatonta rantaa on Koivukosken alueella ja Siikakosken itärannalla. Koivukosken padon eteläpuolella sijaitseva asuttu saari ei sisälly Natura alueen rajaukseen. Koivukosken saari Koivukosken padon eteläpuolella on Koivukosken saari, jossa on muutamia rakennuksia ja vanhoja piha-alueita sekä sodanaikaisia kaivantoja ja juoksuhautoja. Saaren kaakkoiskulmassa on voimalaitos. Saaren lounaiskulmassa on matalahko, osin tulvanalainen niemi, jossa on runsas luhta- ja rantakasvillisuus: mm. luhtakastikkaa, viiltosaraa, keltakurjenmiekkaa, rantakukkaa, myrkkykeisoa ja vesihierakkaa. Saaren länsirannalla on vanha rantatörmä, jossa kasvaa varttuneita vanhoja mäntyjä, rauduskoivuja ja kuusia. Saaren keskiosat ovat pääosin lehtomaista kangasta, jonka puustoa on harvennushakattu. Monipuolisessa puustossa on paikoin vanhoja mäntyjä, koivuja ja kuusia sekä raitoja ja pihlajia. Saarelle on istutettu vaahteraa, tammea, siperianpihtaa ja vuorijalavaa. Vuorijalavat (11 kpl) kasvavat saaren koillisosassa. Kaksi järeää siperianpihtaa kasvaa saaren itäosassa. Tammet (noin 19 kpl) kasvavat saaren keskiosassa ja niiden läpimitta 10

12 vaihtelee välillä cm. Kenttäkerroksen kasvillisuus on pääosin tavanomaista, mutta jänönsalaattia kasvaa saaren pohjoisosassa. Koivukosken itä- ja länsiranta Koivukosken padolta etelään joen länsiranta on rakentamatonta noin 600 metrin matkalla. Alueella on polkuja ja juoksuhautoja. Metsät ovat pääosin varttuneita nuoria tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikoita tai sekametsiä. Sekapuuna kasvaa mäntyä, koivua ja paikoin haapaa ja raitaa. Joen rannalla on yleisesti nuorta tervaleppää, pajuja ja paikoin myös koivua. Sähkölinjan eteläpuolella on notkelma, jonka rannassa on matala kallio ja nuotiopaikka. Muutoin ranta on jyrkkärinteinen. Voimalan uoman itäpuolella on metsäalue, jonka kautta kulkee voimalinja. Metsä on pääosin lehtomaista ja tuoretta kangasta, joka on puustoltaan tiheää, nuorta varttuvaa kuusikkoa ja kuusi mäntymetsää. Mäen päällä on myös varttunutta kuusikkoa. Metsäalueella on runsaasti isoja lohkareita. Joen itärannalla Koivukosken saaresta etelään päin on golfkenttä. Sen eteläpuolella on Kymijoen Natura alueeseen kuuluva Metsäkylän rantametsä, joka on kuvattu jäljempänä. Metsäkylän ja Kokonkosken välisellä ranta-alueella kasvaa siellä täällä pähkinäpensaita, vaahteroita sekä muutamia nuoria tammia ja vuorijalavia, mutta alue ei täytä suojellun luontotyypin kriteerejä. Munkkisaaren majasta etelään päin on joen itärannalla tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Lehtomaisuus lisääntyy etelään päin, jossa kasvaa sekapuina terva- ja harmaaleppiä, koivuja, raitoja, pihlajia, vaahteroita ja tuomia. Kenttäkerroksessa kasvaa tuoreen ja lehtomaisen kangasmetsän peruslajien lisäksi mm. jänönsalaattia ja kyläkellukkaa. Kymijoen Natura alue välillä Koivukoski Kokonkoski Pääosa Kymijoen vedestä on ohjattu Koivukosken voimalalle rakennettuun uomaan. Vähän veden aikana Koivukosken saaren länsipuolissa uomassa, Tompsankoskessa ja Välikoskessa, ovat kalliot ja kivikot näkyvissä ja uoman voi ylittää melko helposti. Koskialueen rannoilla kasvaa monipuolinen rantakasvillisuus, mm. luhtalemmikkiä, isorölliä, ruokohelpiä, katkera- ja ukontatarta, rantayrttiä, amerikanhorsmaa, vesihierakkaa sekä tumma- ja nuokkurusokkia. Golfkentän eteläpuolella on Natura alueeseen kuuluva Metsäkylän rantametsä, joka on osa Kyminlinnan valkoselkätikan suojeluohjelmaa kuuluvaa aluetta Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57). Rantametsän länsiosa on pääosin hoidettua ja harvennettua lehtipuuvaltaista metsää. Puustona on harmaa- ja tervaleppää, koivua, kuusta, haapaa, raitaa, halavaa, tuomea, vaahteraa ja pihlajaa. Aluskasvillisuus on kulttuurivaikutteista, ja siihen kuuluvat mm. kyläkellukka, lehtokorte, koiranputki, vadelma, ranta-alpi, mesiangervo, maitohorsma, monet heinälajit ja etelänruttojuuri. Pensaista tavataan mm. kiiltopaju, punaherukka, pihasyreeni, isotuomipihlaja ja idänkanukka. Metsäkylän rantametsän itäosan lehdossa kasvaa ylispuina muutamia suuria kuusia, koivuja, haapoja, vaahteroita ja muutama vuorijalava, jotka eivät ole paikalla luontaisia. Alispuustona ja pensaina kasvaa raitaa, pihasyreeniä ja pu- 11

13 naherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa vuohenputkea, lehtokortetta, lehtonurmikkaa, ahomansikkaa, nokkosta ja puna-ailakkia. Kuvion edustavuus ja luonnontila ovat heikentyneet ihmistoiminnan seurauksena. Siikakoskessa sijaitsevista saarista itäisin on Munkholma (45) (Munkkisaari), jonka kasvillisuutta Hamari (1982) on kuvannut. Munkholman (kuva 2) ylispuustona on kuusia, haapoja, koivuja ja tervaleppiä. Saaren pohjoisosan kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, valkovuokkoa, sudenmarjaa, oravanmarjaa, syyläjuurta, vuohenputkea, kevättähtimöä ja puna-ailakkia. Metsä vaihettuu tuoreesta lehdosta lehtomaiseksi kankaaksi kohti saaren korkeampaa keskiosaa. Kenttäkerroksessa kasvaa lisäksi mm. mustikkaa, lillukkaa, ahomansikkaa, nurmitädykettä, kangasmaitikkaa, kevätpiippoa, metsätähteä, nuokkuhelmikkää ja erikoisuutena lehtokieloa. Kuva 2. Munkholma. Valokuva Marko Vauhkonen, Munkholman eteläosan lehdossa esiintyy lehtokielon lisäksi mm. vuohen- ja koiranputkea, valkovuokkoa, eri saniaislajeja ja sudenmarjaa. Pensaskerros on runsas ja sen lajeja ovat pähkinäpensas, punaherukka, koiranheisi ja tuomi. Lisäksi tavataan nuoria pihlajia ja vaahteroita. Saaressa kasvaa tiettävästi hieman yli 20 pähkinäpensasta, mutta kaikki eivät täytä suojellun luontotyypin määritelmässä asetettua kokovaatimusta. Pensaiden vartuttua Munkholman pähkinäpensasesiintymä voi täyttää luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit. 12

14 Kuva 3. Koivukosken Kokonkosken Huumanhaaran alueen arvokkaat luontokohteet. Numeroiden selitykset, ks. teksti ja luku 4. Natura alueen raja on merkitty punaisella viivalla. Munkholman länsipuolisessa nimettömässä saaressa kasvaa nuorehkoja tervaleppiä, hieskoivuja, tuomia ja kuusia. Rannoilla kasvaa halavaa ja muita pajulajeja. Saaren pohjoisosan poikki kulkee vanha kesäisin kuivuva uoma. Kenttäkerroksen lajeja ovat ranta-alpi, ranta-, lehto- ja niittynurmikka, rantaminttu, rönsyleinikki, punakoiso, kangasmaitikka, ruokohelpi, katkeratatar, amerikanhorsma, luhtasara, peltokorte, leskenlehti, mesiangervo, metsäalvejuuri, syyläjuuri, vadelma ja luhtamatara. Saaren keskiosassa on kuusivaltaista lehtomaista kangasmetsää. Alikasvoksena on pihlajaa ja vaahteran taimia. Kenttäkerroksessa kasvavat kielo, kultapiisku, kangasmaitikka, käenkaali, nuokkuhelmikkä, mustikka, karhunputki ja rohtotädyke. Saaren keski- ja eteläosan välillä on vanha kausikostea uoma. Eteläosan tuoreen kankaan puustona on nuorehkoa varttuvaa kuusta ja mäntyä sekä pihlajavesakkoa. Lisäksi alueella on yksi kookas vanha mänty ja kaksi pystyyn kuollutta suurta kuusta. Saaren eteläosassa kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, puolukka, metsäkastikka, sormisara, kielo, metsätähti ja kangasmaitikka. Nimettömän saaren länsipuolisessa pienessä saaressa kasvaa tervaleppää, pajuja ja yksi koivu. Aluskasvillisuutena on mm. ranta-alpia, rantakukkaa, viil- 13

15 tosaraa, luhtakastikkaa ja luhtalemmikkiä. Tämän länsipuolella on vielä nimetön pienehkö saari, jonka puustona on tervaleppää, haapaa, yksi kookas koivu, tuomea, eri-ikäistä pihlajaa, eri pajulajeja ja vaahteran taimia. Saaren keskellä on vanha kesäisin kuivuva uoma. Kenttäkerroksen lajeja ovat kielo, kangasmaitikka, ranta-alpi, lehtonurmikka, nurmilauha ja lillukka. Edellä kuvatun saaren pohjoispuolella on nimetön kaksoissaari, joka sijaitsee lähimpänä joen länsirantaa. Saarten puustona on tervaleppää, halavaa, kiilto- ja mustuvapajua sekä eteläosassa myös haapaa. Lisäksi tavataan nuorta vaahteraa ja pihlajaa sekä pensaista punaherukkaa. Kenttäkerroksessa vallitsevat luhtakastikka, ranta-alpi, ruokohelpi, punakoiso ja nurmilauha. Rannoilla kasvaa lisäksi mm. keltakurjenmiekkaa, luhtalemmikkiä, viiltosaraa ja luhtakastikkaa. Munkholma ja kaikki sen länsipuoliset saaret kuuluvat Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57) -nimiseen kohteeseen. Suurimpien saarien länsipuolella on kivikkoisissa uomissa useita saarekkeita, joissa kasvaa luhtakastikkaa, viiltosaraa, ruokohelpiä, rantakukkaa, ranta-alpia, vesihierakkaa, karvahorsmaa, luhtalemmikkiä, nokkosta, pelto-ohdaketta, rantaminttua, rantamataraa ja mesiangervoa. Uomissa kasvaa runsaasti luhtalemmikkiä; paikoin on myös piukkasaramättäitä. Siikakosken ja Kokonkosken välillä on kaksi saarta lähellä joen itärantaa. Pohjoisemmassa saaressa kasvaa muutama nuori tervaleppä ja pajuja. Kenttäkerroksen lajeja ovat ruokohelpi, luhtakastikka, viiltosara, vesihierakka, ranta-alpi ja rantakukka. Eteläisemmässä saaressa kasvaa samoin nuorta tervaleppää ja rannoilla pajuja. Kenttäkerroksessa tavataan rantanurmikkaa, nurmilauhaa, ranta-alpia, rantaminttua, ruokohelpiä ja rönsyleinikkiä. Saaren keskiosassa kasvaa lisäksi luhtakastikkaa, katkeratatarta, luhtalemmikkiä ja rohtoraunioyrttiä. Saaren halki kulkee vanha uoma, jossa kasvaa mm. amerikanhorsmaa ja punakoisoa. Rannoilla tavataan karvahorsmaa, viilto- ja luhtasaraa, keltakurjenmiekkaa, rantakukkaa, rantanurmikkaa ja rantapuntarpäätä. Saaren ja rannan välisessä uomassa kasvaa luhtalemmikkiä, heinävitaa, ruskoärviää, ratamosarpiota, terttualpia ja piukkasaraa. Kokonkosken pohjoisrannalla sijaitsee luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi (päätös ), jonka eteläkärki on suojeltu pähkinäpensaslehtona ja muu osa jalopuumetsikkönä. Kokonkosken pähkinäpensaslehdon ja jalopuumetsikön (11) pinta-ala on 2,84 ha. Suuri osa kohteesta kuuluu Kymijoen Natura alueeseen. Alueella kasvaa 23 pähkinäpensasta ja noin 40 vaahteraa. Metsä on liito-oravan esiintymisaluetta ja se sisältyy myös valkoselkätikan suojeluohjelmaan [Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57)]. Ylispuina on suuria kuusia sekä koivuja ja haapoja. Lisäksi alueella kasvaa terva- ja harmaaleppiä, mäntyjä, tuomia, pihlajia ja runsas pensaskerros (mm. punaherukka, taikinamarja). Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, käenkaalia, kivikkoalvejuurta, sormisaraa, nokkosta, hiirenporrasta ja metsäimarretta. Eteläosan kosteissa tulvauomissa kasvaa mm. punakoisoa, ranta-alpia, rantakukkaa ja keltakurjenmiekkaa. 14

16 Kokonkosken pienissä saarissa ei käyty maissa. Kokonkosken keskellä olevassa pienessä saaressa kasvaa tervaleppää, muutama koivu ja vähän pajuja. Muissa saarissa kasvaa mm. luhtakastikkaa, ruokohelpiä ja rantakukkaa Kokonkoski Kosulaisenpohja Kokonkosken ja Kosulaisenpohjan välisellä jaksolla jokirannat on pääosin rakennettu lukuun ottamatta Kyminlinnan linnoitusaluetta (alaluku 3.1.5) ja Langinkosken luonnonsuojelualuetta (kuvat 3 ja 4). Kosulaisenpohjan itärannalla on Metsolan pienvenesatama ja matalalla länsirannalla laajahko luhta-alue. Osayleiskaava-alueeseen kuuluu Metsolan pienvenesataman ja Langinkosken luonnonsuojelualueen välissä lyhyt jakso rakentamatonta Kosulaisenpohjan koillisrantaa. Kivikkoisen rantametsän valtapuustona on varttuvaa mäntyä ja koivua. Langinkosken eteläpuolella sijaitsee Kortetsaari, joka ei sisälly Natura rajaukseen. Lehtipuuvaltaisessa saaressa on loma-asutusta. Kortetsaaren pohjoispäässä ja itärannalla havaittiin uhanalaista hukkariisiä viidessä paikassa. Saaren eteläpäässä on Natura-alueeseen kuuluva ruovikko. Sen länsireunalla on kapealti luhtaa, jossa kasvaa järviruo on ja kiiltopajun lisäksi mm. ruokohelpiä, luhtakastikkaa, rantakukkaa, rantayrttiä, ranta-alpia, luhta- ja viiltosaraa, luhtalemmikkiä, rentukkaa, mesiangervoa ja suoputkea. Kortetsaaren itärannalla on pieni pensaikkoinen saareke ja välissä kapea uoma, jossa kasvaa mm. jokileinikkiä, vehkaa, leveäosmankäämiä, keltakurjenmiekkaa, suoputkea, mesiangervoa, isosorsimoa ja katkeratatarta. Kortetsaaren länsipuolella on mannerrannalla asutusta ja peltoja. Kymijoen Natura alue välillä Kokonkoski Kosulaisenpohja Tällä jaksolla Natura alueeseen kuuluvat vesialueen lisäksi kaikki Kokonkosken ja Kosulaisenpohjan väliset saaret lukuun ottamatta Leppäsaaren pohjoispuolista saarta ja rakennettua Kortetsaarta. Natura-alueeseen kuuluu muita maa-alueita Kyminlinnan linnoituksen länsipuolella ja Langinkosken luonnonsuojelualueella. Hinttulankoskessa on kolme pientä saarta, joissa ei käyty maissa. Niissä kasvaa lähinnä luhtakastikkaa, ruokohelpiä ja rantakukkaa. Läntisimmässä saaressa kasvaa muutama nuori koivu sekä vähän kiiltopajua ja itäisimmässä saaressa yksi nuori tervaleppä. Kyminlinnan länsipuolella Natura alueeseen sisältyvät joen itärannan metsät kuuluvat Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57) -nimiseen kohteeseen. Leppäsaaren pohjoispäässä on avoin sarojen ja heinien vallitsema niitty. Pääosa saaresta kasvaa nuorta lehtipuustoa ja pensaikkoa, ennen kaikkea kiiltopajua. 15

17 Kuva 4. Langinkosken Kosulaisenpohjan alueen arvokkaat luontokohteet. Numeroiden selitykset, ks. teksti ja luku 4. Natura alueen raja on merkitty punaisella viivalla. Langinkosken luonnonsuojelualue (5) on perustettu asetuksella ja alueelle on tehty runkosuunnitelma (Metsähallitus 1995). Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 28 hehtaaria ja se kuuluu Kymijoen Natura alueeseen. Langinkoskentien pohjoispuolella on Keisarillinen kalastusmaja rakennuksineen sekä Kymijoen itärannalla asutuksen ja joen välinen metsä- ja kallioalue. Tällä alueella esiintyy liito-orava. Luonnonsuojelualueeseen sisältyy myös osa Langinkosken vesialueesta ja lyhyt jakso joen länsirantaa. Luonnonsuojelualueen toisen osan muodostavat Langinkoskentien eteläpuolella oleva luonnonhoitometsä ja puulajipuisto. Luonnonsuojelualueen eteläpäässä on Kosulaisenpohjan koillisrannan kapea luhta, jonka kasvilajeja ovat järviruoko, piuru, viiltosara, ranta-alpi, suoputki, leveäosmankäämi, keltakurjenmiekka, luhtakastikka, mesiangervo, ruokohelpi, rantakukka ja luhtalemmikki. Avoluhdan ja rannan välissä kasvaa kiiltopajukkoa. Luhdalla on uhanalaisen hukkariisin esiintymä. Hukkariisiä kasvaa myös kovalla sorarannalla noin 70 met- 16

18 riä luhdan kasvustosta pohjoiseen. Tämäkin kasvusto sijaitsee Langinkosken luonnonsuojelualueella. Edellä lueteltujen alueiden lisäksi Langinkosken luonnonsuojelualueeseen kuuluvat Taipaleensaari, Nuottasaaren pohjoisosa ja Hasiakari. Saarten alueella esiintyvät mm. lietetatar ja hukkariisi. Langinkosken luonnonsuojelualueesta on laadittu erillinen kasvillisuusselvitys (Liedenpohja Ruuhijärvi 1989). Kortetsaaren ja mannerrannan välissä on jokiuoma. Lietetatarta kasvaa niukasti noin 10 metriä pitkällä ja cm leveällä liejurannalla. Seuralaislajina kasvaa katkeratatarta sekä kauempana mm. rentukkaa, keltakurjenmiekkaa, kurjenjalkaa ja rantakukkaa. Kosulaisenpohjan (34) arvokkaan luontokohteen rajaus käsittää lahden länsirannan avo- ja pensaikkoluhdat sekä pääosan vesialueen kasvillisuussaarekkeista. Kohteella kasvaa runsaasti uhanalaista (VU) ja erityisesti suojeltavaa hukkariisiä. Muita huomionarvoisia kasvilajeja ovat juurtokaisla (VU), lietetatar (NT, luontodirektiivin liitteiden II ja IV(b) laji), paunikko (NT, RT) ja mutayrtti. Kymijoen Natura alueeseen kuuluu vain pieni osa arvokkaasta luhta-alueesta sekä muutamia järviruokosaarekkeita. Vanha-Ruonalan asutuksen ja rannan välissä on vaikeakulkuinen luhta- ja lehtimetsäalue. Sen eteläosan poikki on rakennettu kulkuyhteys venerantaan. Rantalaiturin läheisyydessä kasvaa hukkariisiä (VU), juurtokaislaa (VU) ja paunikkoa (NT, RT). Laiturille vievän tien pohjoispuolella on pääasiassa pensaikkoluhtaa, jossa kasvaa pajujen lisäksi mm. myrkkykeisoa, suoputkea, suohorsmaa, luhtatähtimöä, viiltosaraa, hentosuolaketta ja rentukkaa. Luhdan länsipuolella on harmaaleppä- ja koivuvaltaista metsää. Puuston alla on tiheä pensaikko tuomea, pihlajaa, vaahteraa ja korpipaatsamaa. Polttopuuhakkuissa syntyneissä aukoissa vallitsevat mm. vadelma ja nurmilauha. Kasvillisuudessa on tuoreen lehdon ja lehtomaisen kankaan lajistoa. Rannalla kasvaa vanhoja tervaleppiä. Kosulaisenpohjan lounaisosassa kasvaa vedestä lukuisia järviruokosaarekkeita, joista pohjoisimmat sisältyvät Natura alueeseen. Muutamien saarekkeiden ulkoreunalla kasvaa hyvin kapeana ja epäyhtenäisenä vyöhykkeenä luhtalajeja, mm. ruokohelpiä, viiltosaraa, jokileinikkiä ja terttualpia. Saarekkeiden keskiosa on yleensä kovapohjaista maatunutta ruovikkoa, jossa kasvaa lisäksi vain luhtakastikkaa. Uhanalaista hukkariisiä kasvoi useassa paikassa ruovikon ja avoveden rajalla. Ruokosaarekkeiden länsipuolella on laajahko saraluhta, jonka halki on kaivettu kanava. Kanavan itäpään suulla kasvoi läjitysmaalla kaksi versoa lietetatarta sekä hieman hukkariisiä. Saraluhdan kasvilajistoa ovat viilto-, pullo-, jouhi- ja luhtasara sekä suoputki, rantakukka, vehka, luhtakastikka, mesiangervo, leveäosmankäämi, luhtalemmikki ja ranta-alpi. Luhdalla on runsaasti vesikasvillisuuden luonnehtimia allikoita, joissa kasvaa mm. isovesihernettä, rantapalpakkoa, ahvenvitaa ja vesikuusta. Sikosaaren pohjoispuolella luhdan reunalla kasvaa runsaasti hukkariisiä. Nämä kasvustot eivät sijaitse Natura alueella. Luhdan muuta lajistoa ovat mm. rantakukka, luhtakastikka, vehka, viilto-, piukka- ja luhtasara, rantamatara, kurjenjalka ja rantayrtti. 17

19 3.1.3 Kyminkartano Huumanpohja Seuraavassa kuvataan Huumanhaaran ranta-alueet Kyminkartanosta itään ja etelään sekä Kyminkartanon eteläpuoliset saaret (kuva 3). Kyminlinnan linnoitusalue on käsitelty alaluvussa Jumalniemi ja siihen liittyvä Huumanpohjan ranta-alue on kuvattu alaluvussa Pohjois itäranta Kyminkartanon rakennusten kaakkoispuolella on pellon ja joenrannan välissä Natura alueeseen kuuluva metsäalue, joka sisältyy myös Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57) -nimiseen kohteeseen. Metsikön puustona on terva- ja harmaaleppää, koivua, pihlajaa, vaahteraa ja tuomea. Pensaskerroksessa tavataan mm. terttuseljaa sekä musta- ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa lehtomaisten metsien ja tuoreiden lehtojen peruslajistoa. Metsikön pohjoisreunalla on vuonna 1964 luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu 0,015 hehtaarin laajuinen Kyminkartanon keltavuokkoesiintymä (12). Kyminkartanon itäpuolella maantie ja rautatie ylittävät joen. Rautatien ja Turvalan pienvenesataman välissä on koskijakso, jossa on kaksi pikku saarta. Koskijakson ja valtatien sillan välissä itäranta on pääosin venerantana. Venesataman pohjoispuolella on Hovilan puro, joka kuuluu rantoineen Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57) -nimiseen alueeseen. Puron pohjoispuolella on piha-alueita ja sen eteläpuolelta menee polku. Hovilan puro on noin 200 metriä pitkä ja savipohjainen. Puronvarressa on hyvin tiheä puusto ja pensaikko. Puustossa on vanhoja nuoria tervaleppiä, koivua ja haapaa. Paikoin tuomikasvustot ovat hyvin tiheitä. Aluskasvillisuus on hyvin niukkaa, mm. vuohenputkea ja nokkosta sekä uoman varressa vähän hiirenporrasta. Valtatie 7:n ja leveän voimalinja-aukean välissä on noin 500 metriä rakentamatonta rantaa, jonka keskellä kulkee sähkölinja. Alueen pohjoisosassa on kapea pelto. Pellon ja joen välissä on kapea puustoinen vyöhyke. Jokivarressa ja sitä reunustavassa metsässä kasvaa mm. vanhoja mäntyjä, tervaleppiä ja isoja pihlajia. Kasvillisuus vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen lehtoon. Pellon lounaispuoleista rantaa käytetään leiripaikkana. Rannan lähellä on polku. Jumalniemen kautta kulkevan voimalinjan pohjoispuolella on Jumalniemen rantametsä III (40) -kohde. Rantapuustossa on vanhoja mäntyjä ja tervaleppiä, joiden lisäksi metsikössä kasvaa koivua, raitaa, haapaa ja puumaisia pihlajia. Puusto ja pensasto on paikoin tiheää ja aluskasvillisuutta on niukasti. Metsä on valkoselkätikalle tärkeää ruokailualuetta; lisäksi alueella elää uhanalainen (VU) pikkutikka. Voimajohtoalueesta etelään päin oleva ranta-alue kuvataan alaluvussa Etelä länsiranta Kyminlinnan koillis- ja itäpuolen osittain rakennetuilla rannoilla on useita lehtokuvioita, joilla kasvaa koivua, haapaa, tervaleppää, vaahteraa ja tuomea. Rantalehdot ovat valkoselkätikan ruokailualueita ja kuuluvat kohteeseen Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57). Pensaskerroksessa kasvaa yleisesti punaja mustaherukkaa, terttuseljaa ja lehtipuiden taimia sekä paikoin koiranheittä. Kenttäkerroksen kasvillisuus ei ole kovin edustavaa, vaan kulttuurivaikutteis- 18

20 ten paikkojen lajit vallitsevat: vuohenputki, nokkonen, puna-ailakki, koiranputki ja rönsyleinikki. Lisäksi tavataan mm. käenkaalia, syyläjuurta, keltamoa, lehtokortetta ja nuokkuhelmikkää. Kosteammissa paikoissa kasvaa hiirenporrasta, metsäalvejuurta, mesiangervoa, viitakastikkaa, ojakellukkaa ja karhunputkea. Kyminlinnan Sillankorvassa on kolme rivissä kasvavaa kookasta, n. 35 m korkeaa pihakoivua, jotka on suojeltu luonnonmuistomerkkinä Sillankorvan piiskauskoivut (13). Kyminlinnan kaakkoispuolella ja valtatie 7:n eteläpuolella on rakennettua rantaa Huumanpohjaan saakka. Lahden länsirannalla on Huumanmetsäksi (42) kutsuttu alue, jossa tavataan useita uhanalaisia ja harvinaisia lintulajeja. Pääosa Huumanmetsän alueesta on kuusivaltaista saniaislehtoa ja lehtokorpea, jossa on paljon maapuita. Kasvistoon kuuluvat mm. hiirenporras, iso- ja metsäalvejuuri, punakoiso, käenkaali ja lehtotähtimö. Alueen itäreunalla on tervaleppää kasvavaa metsäluhtaa, jonka lajistoa ovat mm. lehtopalsami, mesiangervo, vehka, punakoiso, terttualpi ja ranta-alpi. Vuoden 2005 selvityksen (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005c) mukaan alueen pesimälinnustoon kuuluivat mm. pikkutikka (VU), tiltaltti (VU), pikkusieppo (NT, RT) sekä Suomessa satunnaisesti pesivä pussitiainen. Huumanmetsä rajautuu Huumanpohjan länsirannan luhta-alueeseen. Metsäluhta vaihettuu avoveteen päin pajuluhdaksi ja edelleen avoimeksi sara- ja ruoholuhdaksi. Laajan luhta-alueen ulkoreunalla kasvaa hukkariisiä, joka on erityisesti suojeltava kasvilaji. Hukkariisiä kasvaa Huumanpohjan länsirannalla yhteensä noin kilometrin matkalla. Huumanmetsä ja Huumanpohjan länsirannan luhta-alue muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan luontokohteen. Huumanpohjan luhta-alueen kuvaus on alaluvussa Kyminkartanon eteläpuoliset saaret Kyminkartanon lounaispuolella sijaitsee neljä nimetöntä saarta, joista läntisimmässä kasvaa nuorehkoa koivua, terva- ja harmaaleppää sekä tuhka- ja kiiltopajua. Saaren keskiosa on raivattu puuttomaksi; paikalla kasvaa vaahteran ja tuomen taimia. Kenttäkerroksen lajeja ovat vadelma, metsäalvejuuri, viitakastikka, ranta-alpi, luhtakastikka, ruokohelpi, vuohenputki, hiirenporras, rentukka, suoputki, rantakukka, nurmilauha ja rantamatara. Lähimpänä pohjoisrantaa sijaitseva pikkusaari on puuton. Saarekkeessa kasvaa luhtakastikkaa, ruokohelpiä ja rantakukkaa. Tämän eteläpuolella sijaitseva suurin saari on lähes puuton. Muutaman halavan ja mustuvapajun lisäksi saaressa kasvaa luhtakastikkaa, ruokohelpiä, rantakukkaa, myrkkykeisoa ja luhtalemmikkiä. Lähimpänä joen etelärantaa sijaitsevassa saaressa kasvaa muutamia nuoria tervaleppiä ja pajuja, etenkin kiiltopajua. Kenttäkerroksessa vallitsevat kastikat, ruokohelpi ja mesiangervo; muuta lajistoa ovat rantayrtti, rantakukka, rantaalpi, vesihierakka, isokierto, nokkonen, röyhyvihvilä, punakoiso, rantamatara, puna-ailakki ja korpikaisla. Pensaskerroksen lajeja ovat tuomi, vaahtera, pihlaja, koivu ja punaherukka. Saaren itäpäässä kasvaa keltakurjenmiekkaa. 19

21 Kyminkartanon kaakkoispuolella on kapea saari, johon johtaa molemmilta rannoilta kävelysilta. Saaren rannat on pengerretty kivillä ja sen eteläpuolisessa uomassa on ollut mylly. Puustona on tervaleppiä ja muutama koivu. Em. saaren itäpuolella on Myllysaareksi kutsuttu saari, jonka kapea uoma erottaa rannasta. Myllysaari kuuluu Kyminlinnan valkoselkätikkametsät (57) - nimiseen kohteeseen ja sen keskiosa myös Natura alueeseen. Saaren puustona on tervaleppää, koivua, vaahteraa, pihlajaa ja tuomea sekä muutama pähkinäpensas. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, valkovuokkoa, oravanmarjaa, vuohenputkea, ahomansikkaa, hiirenporrasta, käenkaalia ja nurmitädykettä. Vaateliaampia lajeja ovat kotkansiipi ja lehtokielo Korkeakoski Sunilanlahti Korkeakosken ja Sunilanlahden välisen jokijakson rantatörmät ovat korkeita ja rantaa on aikoinaan vahvistettu tukeilla. Piha-alueet ja pellot ulottuvat rantaan asti, jos se on ollut mahdollista, joten luonnontilaista rantaa on hyvin vähän (kuva 5). Tavanomaista jokivarren vesikasvillisuutta, mm. rantapalpakkoa, uistinvitaa ja ulpukkaa, on kapeana vyöhykkeenä rannan edustalla. Korkeakosken ja Sunilanlahden välisellä jokijaksolla on useissa paikoissa laitureita ja rakennelmia. Korkeakosken alapuolelle on rakennettu virkistyskalastuksessa käytettyjä laitureita. Alahovin puron eteläpuolella on matonpesulaituri ja venelaituri virkistyskalastajia varten. Alahovin kohdalla rantaan laskee puro. Puron suulla ja laiturin vieressä kasvaa uhanalaista hukkariisiä sekä lisäksi mm. ojasorsimoa, ranta-alpia, viiltosaraa ja korpikaislaa. Tien ja joen välinen purojakso on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi Alahovin puro (43). Alahovin purosta on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena tien länsipuolinen koskimainen jakso, jossa on suuria lohkareita. Puustossa on vanhoja ja järeitä tervaleppiä, joiden alla kasvaa vaahteroita ja tuomia sekä lähellä tietä vanha hopeasalava. Puronvarren lehtokasvillisuus on niukkaa ja osin kulunutta. Kasvilajistoon kuuluvat mm. hiirenporras, terttu- ja ranta-alpi, korpikaisla ja rentukka. Jumalniementien ja valtatie 7:n välissä on rakentamaton kallioalue. Kallioalueen koillispuolella on pelto, joka on nykyisin pääosin heinävaltaista niittyä. Moottoritien lähellä on entinen niitty, jossa kasvaa nuorta lehtipuustoa ja mäntyä. Kallioalue on luonnonoloiltaan ja kasvillisuudeltaan tavanomaista. Kallion lakialueen eteläosassa kasvaa vähän isomaksaruohoa, ahosuolaheinää ja mäkitervakkoa. Kalliomännikössä on muutamia vanhoja petäjiä ja keloja. Kallioalueen pohjois- ja länsireunalla on mustikkatyypin ja käenkaali mustikkatyypin mänty- ja kuusivaltaista metsää. 20

22 Kuva 5. Korkeakoskenhaaran arvokkaat luontokohteet. Numeroiden selitykset, ks. teksti ja luku 4. Lähellä Korkeakoskenhaaran länsirantaa kulkee rakennettu ulkoilureitti, jolta on raivattu näkymiä joelle. Rantapuustossa on paikoin vanhoja tervaleppiä ja kuusia. Risteyskohdassa kalliorinteellä kasvaa vanhoja koivuja ja kymmenkunta nuorehkoa vaahteraa. Ulkoilutien ja moottoritien välinen kallion laki on ollut aiemmin piha-aluetta. Kallion laella on tiheää vaahteravesakkoa, vanhoja pihlajia ja vanha omenapuu. Tien laidalla on vanhoja kuusia, mäntyjä ja lehtikuusi. Kävelytien ja pellon välisessä notkelmassa kasvaa muutama kotkansiipi. Sunilanlahden suulla on kaksi pientä saarta. Saaret ovat syntyneet ainakin osin joen ruoppausmassoista. Läntisemmän saaren eteläosassa on vanha tiilirakennus ja saaressa on muitakin vanhoja rakenteita. Puusto on pääosin nuorta varttuvaa haapaa, koivua ja harmaaleppää. Joukossa on muutama vanhempi koivu. Pensaina ja alikasvoksena kasvaa em. lisäksi mm. pihlajaa, vaahteraa ja punaherukkaa. Kasvillisuudessa vallitsevat vadelma, nurmilauha, nurmirölli, 21

23 viitakastikka ja karhunputki. Kanavat jakavat itäisemmän saaren kolmeen osaan. Se on kasvillisuudeltaan ja puustoltaan samankaltainen kuin läntinen saari. Lajistossa on edellistä runsaammin kosteiden paikkojen lajistoa, kuten korpikaislaa ja hiirenporrasta. Saarien itäpuolella oleva niemi on täyttömaaaluetta. Niemeen on kasvanut lehtipuustoa ja pensaikkoa Kyminlinnan linnoitusalue Kyminlinnan linnoitusalueella tehtiin erilaisia luontoselvityksiä vuonna 2004 (Vauhkonen 2004). Selvitysraportissa esitellään osa-alueittain linnoituksen kasvillisuutta ja kasvistoa sekä mm. pesimälinnustoa ja hyönteislajistoa. Linnoituksen sisäosissa on rakennettujen alueiden lisäksi lehto- ja kangasmetsiä, pienialaisia soita ja avokallioita. Edustavimmat niityt ja kedot ovat päämuurin vallilla ja sen ulkopuolella. Kyminlinnan linnoitusalue (44) todettiin vuoden 2004 luontoselvityksessä monipuoliseksi ja arvokkaaksi luontokohteeksi. Alueella kasvoi 37 huomionarvoiseksi katsottua kasvilajia, joista merkittävimpiä olivat nuokkulapiosammal (EN, erityisesti suojeltava laji), keltakynsimö (VU), ketoneilikka (NT) ja hoikkavilla (RT). Kyminlinnan kasvistoon kuului runsaasti muinaistulokkaita. Linnoitusalueen pesimälinnustoon kuului 46 lintulajia, mm. tiltaltti (VU), pensastasku (NT), kivitasku (NT), pikkusieppo (NT, RT), pikkulepinkäinen (NT) ja nokkavarpunen (NT). Kyminlinnassa on lisäksi tavattu useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhoslajeja Jumalniemi Kyminsuu Jumalniemi on Korkeakoskenhaaran ja Huumanhaaran suistoalueiden välissä sijaitseva niemi, joka on pohjoisosaa lukuun ottamatta rakentamaton. Niemeä hallitsevat laajat etelä pohjoissuuntaiset Jumalniemen ja Kyminsuun kallioalueet. Jumalniemen luoteis pohjoisosassa on edelleen viljelykäytössä olevaa peltoa. Peltoalueen länsipuolella on entisille niitty- ja peltoalueille syntynyttä lehtipuuvaltaista metsää. Jumalniemen pohjoisosa on pääosin rakennettu. Peltoalueen pohjoisosaan on rakennettu laaja Jumalniemen kauppakeskus ja koillisosassa on lasikuitutehtaan alue. Näiden välissä on vanhaa omakotiasutusta. Muutamia taloja on Jumalniemen ja Kyminsuun kallioiden lakiosissa ja itärannalla on vanha kalasatama sekä pari taloa. Jumalniemeä halkovat leveät voimajohtoaukeat. Alueen luoteisosassa voimalinja haarautuu etelään ja koilliseen, länteen ja kaakkoon. Etelään haarautuva voimalinja kulkee rantametsä- ja luhta-alueella ja jatkuu etelään pistävän niemen kautta Hietaseen. Yksi voimalinjoista on linjattu Jumalniemen läpi luode kaakko-suunnassa. Jumalniemen itä- ja eteläranta on aikanaan paalutettu ja sen edustalla on säilytetty tukkilauttoja. Länsiranta eli Huumanpohjan suistoalueen ranta on luonnontilassa. Huumanpohja on tyypillistä jokisuistoa, jonne joen tuoma liete on kasaantunut matalikoiksi. Rannoille on kehittynyt laajoja luhta- ja rantakasvillisuusalueita ja rantametsät ovat lehtipuuvaltaisia tiheikköjä. Jumalniemen ete- 22

24 läosaan on kasattu sahausjätettä, mm. rimoja. Rimojen päälle on vuosikymmenten aikana kasvanut lehtimetsä. Jumalniemen itärantaa reunustavat laajat kallioalueet ja länsirannan kaltaisia luhta-alueita ei ole päässyt kehittymään. Kuva 6. Jumalniemen Kyminsuun alueen osa-aluejako (ruskeat rajaukset ja numerot) ja arvokkaat luontokohteet. Numeroiden selitykset, ks. teksti ja luku 4. Jumalniemen perhoslajisto on monipuolinen. Jumalniemestä on havaittu 587 suurperhoslajia (Suoknuuti 2005). Näistä kuusi lajia on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi (luokka vaarantuneet, VU) lajeiksi ja kymmenen silmälläpidettäviksi (NT) lajeiksi. Lisäksi Jumalniemestä on tehty havaintoja kirjoverkkoperhosesta, joka on mainittu luontodirektiivin liitteessä IV(a). Uhanalaisten ja harvinaisten perhosten kannalta tärkeimpiä alueita ovat kallioiden lakialueet, lehdot ja lehtomaiset alueet, joissa kasvaa mm. vaahteraa ja lehmusta sekä luhtaalueet. Jumalniemen ja Huumanpohjan arvokkaiksi luontokohteiksi rajatut alueet ovat myös perhoslajiston kannalta tärkeitä alueita. Aluekohtaista tietoa perhoslajistosta ei ollut käytettävissä. 23

25 Jumalniemen Kyminsuun alue on jaettu seuraavassa kuvauksessa viiteen osaan (kuva 6). 1. Peltoalue Jumalniemen alueen pohjoisosassa on viljelykäytössä oleva peltoalue. Peltoalueen kaakkoisosassa on metsäsaareke. Metsäsaarekkeen yli menee voimalinja. Metsäsaarekkeen länsiosa on nuorta tiheää lehtipuustoa ja aluskasvillisuudessa on tuoreiden ja kosteiden niittyjen ja lehtojen lajeja (mm. nurmilauhaa, nokkosta, koiran- ja vuohenputkea sekä ranta-alpia). Metsäsaarekkeen itäosassa kallioisen mäen rinteellä on vesakkoa, nuorta varttuvaa haapaa ja koivua sekä muutama mänty ja kuusi. Kapean kallion laella on niittylajistoa: mm. nurmi- ja rohtotädykettä, tuoksusimaketta, paimenmataraa, kissankelloa sekä vähän kelta- ja isomaksaruohoa. 2. Jumalniemi Jumalniemen osa-alue muodostuu korkeasta kallioalueesta ja sen eteläpuolella olevasta niemestä. Kallioalueen lakiosan metsät ovat tyypillisiä kalliometsiä, jossa puolukka- ja kanervatyypin kasvillisuus sekä jäkälä kanerva metsälauhavaltaiset kalliopaljastumat vaihtelevat. Kallion laelle tulee ajotie ja sen eteläosassa on piha-alue rakennuksineen. Kallioalueen eteläosan lakialueen ja osaalueen pohjoisosan kalliopaljastumien kasvillisuus on osin kulunutta. Lakikallion eteläosasta on aikanaan louhittu kiveä. Erityistä kalliokasvillisuutta on lähinnä lakialueen etelä- ja lounaisrinteen yläosassa sekä pienten kalliopaljastumien reunoilla, joissa kasvaa mm. kivikkoalvejuurta, isomaksaruohoa, haisukurjenpolvea, mäkitervakkoa, mäkikuismaa ja kissankelloa. Kallionraossa kasvaa tupas liuskaraunioista. Kalliolla kasvaa myös kevätkynsimöä (Godenhjelm 1996). Kallion rinteillä ja osa-alueen pohjoisosassa vallitsevat kuusi- ja mäntyvaltaiset mustikkatyypin ja käenkaali mustikkatyypin metsät. Osa-alueen pohjoisrinteellä on kallioiden välisessä painanteessa pienialaisesti käenkaali oravanmarjatyypin lehtoa ja saniaislehtoa, joka on rajattu paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi Jumalniemen lehto (36). Notkelmassa kasvaa nuorta vaahteraa, tuomea, koiranheittä ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. iso- ja metsäalvejuurta, hiirenporrasta, suo-ohdaketta, suo-orvokkia ja punakoisoa. Rinteellä on käenkaali oravanmarjatyypin lehtoa, joka vaihettuu rinteen yläosassa tuoreeksi kangasmetsäksi. Puusto on pääosin varttunutta kuusikkoa. Kosteimmilla paikoilla kasvaa vanhoja tervaleppiä ja rinteellä muutama varttuva haapa. Osa-alueen länsireunalla on vanha kärrytie. Kärrytien laajentumassa on leiripaikka. Pellon lähelle on tehty suorakaiteen muotoinen kivilatomus. Kärrytien ja rannan välinen rinne on tiheäpuustoinen. Puustossa on kuusta, koivua, haapaa, tuomea, harmaaleppää, pihlajaa ja riukumaista vaahteraa. Tiheän puuston alla on melko niukasti kasvillisuutta ja runsaasti romua. Rantaan johtaa kärrytie ja sinne on hylätty auto. 24