VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU X VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

2 2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen Pirkanmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA Yleistä Ominaiskuormitussuot v Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Yleistä Kokonaiskuormitus VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Vanajaveden ja Pyhäjärven alue Hanhisuo (Urjala) Ähtärin ja Pihlajaveden reitti Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) Pihtineva (Virrat) Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat) Ikaalisten reitti Lylyneva (Parkano) Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö) Hakonevat (Kihniö) Nimetönneva-Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi) Aitonevat ja Talasneva (Kihniö) Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano)... 41

4 Nivusneva (Parkano) Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Latikkaneva ja Ristineva (Parkano) Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) Loimijoen alue Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Seinäjoen valuma-alue Hietasalonneva-Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki) KARVIANJOEN VESISTÖALUE Suomijoen valuma-alue Pohjoisneva (Parkano) VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Liite 2 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2015 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot Paristotie Kokkola puh (Jorma Keränen) sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2015 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Vuonna 2015 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 37 tuotantoalueella 63 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2015 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

6 Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 6

7 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.

8 Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lietteenpidätin Sarkaojaan asennettava säleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. 8

9 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). Virtaamansäätöpato Yleensä kokoojaojiin asennettu virtaamia tasaava patolaite 9

10 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA-prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2015 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2015 keskilämpötila (6,4 o C) oli Tampereella 2 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2015 oli 0,6 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuva 1). Hydrologista vuotta 2015 tarkasteltaessa joulukuu 2014-maaliskuu 2015 oli selvästi tavallista lämpimämpi. Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuussa 2014 ja tammi-helmikuussa Elo-syyskuussa oli hieman tavanomaista lämpimämpää. Vuonna 2015 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 8.4. eli noin kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin viikon aikaisemmin kuin vuosina keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2015). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Tampereella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

11 3.2 Sadanta Vuonna 2015 Pirkanmaalla saatiin sateita (592 mm) saman verran kuin vertailujaksolla keskimäärin (598 mm). Keskimääräistä enemmän satoi tammi-, kesä- ja heinäkuussa (kuva 2). Kesä- ja heinäkuu olivat vuoden sateisimmat kuukaudet. Tavanomaista vähäsateisempaa oli alkuvuodesta helmikuussa sekä elo- ja lokakuussa. 11 Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Tampereella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Lumitilanne Pirkanmaalla lunta oli talvella hieman keskimääräistä vähemmän. Lunta oli vain joulu-helmikuun aikana ja maaliskuussa lumet olivat sulaneet kokonaan pois. Lumen syvyys oli suurimmillaan helmikuussa 27 cm, joka on noin 2 cm keskimääräistä vähemmän. Tavanomaisesti Tampereen mittausasemalla on vielä maaliskuussa noin 30 cm lunta (kuva 3). Kuva 3. Lumen syvyys Tampereella talvella ja vertailuajanjaksona vuosina

12 12 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin turvetuotannon vaikutuspiirissä olleita vesialueita 446 havaintopaikalta. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 22 järvihavaintopistettä ja 41 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

13 Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 13 Järvipisteet Jokipisteet Lämpötila lämpötila Näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph Sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA Yleistä Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 tuotantopinta-alaa ha. Levossa oli ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha (taulukko 2). Taulukko 2. Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella ja 17 eri vesistöalueella (taulukko 3). Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistöalueella tuotannossa olevan alan osuus (4 806 ha) oli Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta 24,8 %. Kyrönjoen vesistöalueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 354 ha) edusti 22,5 % Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, ja Kymijoen vesistöalueella vastaava osuus oli 15,6 %. Karvianjoen vesistöalueella oli 12,6 % Vapon läntisen Suomen tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 25,5 %.

14 14 Taulukko 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue 66 0, Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue 77 1, Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue , Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue 138 0, Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue , Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vuonna 2015 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannossa oli 61 ominaiskuormitussuota. Niiden mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä on 26 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat ja alle 5 vuotta sitten tuotannosta poistuneet alueet. Vuoden 2015 ominaiskuormitussoista 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 suolla kosteikko ja 3 suolla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. Ominaiskuormitussoista tuotannossa tai levossa oli 59 ja valmistelussa Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2015 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi vuosien 2014 ja 2015 kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2015 mittaustuloksia niiltä 61 ympärivuotiselta tarkkailuasemalta, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 72 g/ha/d, kokonaistypen 17,2 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,52 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 455 g O 2 /ha/d (taulukko 4). Vuoden 2015 brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuoden tasoa. Ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen nettokuormitukset olivat edellisvuotta pienempiä.

15 Taulukko 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2015 (n = 61) 72 17,2 0, ,9 0,26 49 ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0, ,4 0,34 96 ka 2013 (n=42) ,4 0, ,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) ,5 0, * 17,2 0, ka 2011 (n=25) 87 18,9 0, * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) ,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) ,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) ,1 0, * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2015 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuuluvat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat lähelle Varsinais-Suomen eteläosia ja pohjoisimmat suot Keski-Suomen pohjoisosiin. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELYkeskuksittain verrattaessa. Taulukko 5. Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELYkeskuksittain vuosina Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kok-N Kok-P COD Mn Häme 29 5,1 0, ,5 0, Pirkanmaa , ,3 0,31 81 Varsinais-Suomi , ,57 55 Keski-Suomi , ,37 11 Etelä-Pohjanmaa , ,3 463 Yhteensä , ,6 620 Yhteensä , , Yhteensä , ,7 693 Yhteensä , , Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8

16 16 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta suurimmat bruttokuormitukset tulivat Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 6). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Taulukko 6. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuonna Vesistöalue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen vesistöalue , , Porvoonjoen vesistöalue 1,7 0,16 0,003 4,9 1,6 0,11 0,001 1,3 27 Paimionjoen vesistöalue 1,27 0,25 0,007 14,1 0,97 0,10 0,001 4,6 28 Aurajoen vesistöalue 3,35 0,56 0, ,1 0,41 0, Lapinjoen vesistöalue 4,1 0,63 0,015 11,4 3,8 0,49 0,009 2,7 35 Kokemäenjoen vesistöalue , , Karvianjoen vesistöalue , , Lapväärtinjoen vesistöalue 6,7 2,1 0, ,5 1,0 0,02 0,2 38 Teuvanjoen vesistöalue 3,2 0,84 0, ,6 0,56 0,016 3,0 39 Närpiönjoen vesistöalue 3,3 1,6 0, ,1 1,06 0, Kyrönjoen vesistöalue , , Lapuanjoen vesistöalue 38 8,5 0, ,2 0, Purmonjoen vesistöalue 3,8 2,0 0, ,8 1,5 0, Ähtävänjoen vesistöalue 26 6,4 0, ,9 0, Kruunupyynjoen vesistöalue 38 8,0 0, ,5 0, Perhonjoen vesistöalue 32 10,3 0, ,4 0, Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 18 3,4 0, ,4 0,04 29 Yhteensä , , VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vuoden 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2015 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen vuoden 2015 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2015 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2015 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2015 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Pirkanmaan ELY-

17 17 keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2015 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta seuraavat tuotantoalueet: Suo Kunta Suo Kunta Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi Pohjoisneva Parkano Saarikeidas-Mustakeidas Jämijärvi Sompaneva Parkano Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen Sompaneva/Hanhineva Parkano Aitoneva Kihniö Sompaneva/Veteläsuo Parkano Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö Isosuo Punkalaidun Hirvineva Kihniö Alastaipaleensuo Virrat/Ähtäri Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö /Parkano Hietasalonneva Virrat / Seinäjoki Kirjasneva Kihniö Tuuranneva Virrat Nokilammenneva Kihniö Kokkoneva Virrat Pirttineva Kihniö Korteneva Virrat Sydänmaanneva Kihniö /Parkano Nimetönneva Virrat / Ylöjärvi Talasneva Kihniö / Ylöjärvi Pihtineva Virrat Latikkaneva Parkano Riihi-Peuraneva Virrat/Keuruu/Ähtäri Ristineva Parkano Sammakkolamminneva Virrat / Ylöjärvi Alkkia Parkano Sarvanneva Virrat Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano Hanhisuo Urjala Nivusneva Parkano 8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle, ja sen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten, ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2015 noin ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli Porissa Harjavallassa 205,7 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on vastaavalla jaksolla ollut 238,3 m 3 /s. Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria kevättulvien aikaan maaliskuussa 2015 (kuva 4).

18 18 Kuva 4. Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaama ja vertailukaudella vuosina Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2015 Vapolla 37 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (taulukko 7).

19 19 Taulukko 7. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2015, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4806,0 589,4 124, Vanajaveden-Pyhäjärven alue 54,4 0,0 0, Tarpianjoen valuma-alue 54,4 0,0 0, Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo Urjala 54,4 0,0 0, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 1591,6 299,0 69, Tarjanneveden alue 65,5 0,0 0, Havanganjärven va Pihtineva Virrat 65,5 0,0 0, Vermasjärven valuma-alue 163,0 0,0 0, Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 67,0 0,0 0, Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 96,0 0,0 0, Pihlajaveden reitin valuma-alue 430,6 0,0 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 28,7 0,0 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 62,8 0,0 0, Ikaalisten reitin valuma-alue 1695,1 155,7 10, Kyrösjärven alue 111,1 17,5 0, Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 72,3 17,5 0, Mylly-Kartunjoen va Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 38,8 0,0 0, Parkanonjärven alue 448,5 3,6 10, Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 27,1 0,0 0, Vuorijoen va Nivusneva Parkano 21,4 0,0 0, Vuorijoen va Ristineva Parkano 107,6 0,0 0, Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 69,8 3,6 0, Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,0 0,0 0, Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 21,9 0,0 0, Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,0 0,0 0, Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 41,1 0,0 0, Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 62,3 0,0 0, Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 55,1 0,0 0, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 12,8 0,0 10, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 10,6 0,0 0, Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 18,8 0,0 0, Jämijärven valuma-alue 599,1 4,3 0, Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 92,0 0,0 0, Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 30,7 0,0 0, Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 78,0 4,3 0, Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 398,4 0,0 0, Kovesjoen valuma-alue 26,7 0,0 0, Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 26,7 0,0 0, Kuivasjärven valuma-alue 380,8 0,0 0, Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 85,6 0,0 0, Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 43,3 0,0 0, Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 138,2 0,0 0, Vatajanjoen va Alkkia Karvia 84,5 0,0 0, Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 29,2 0,0 0, Aurejärven valuma-alue 128,9 130,3 0, Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano 0,0 121,3 0, Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 45,9 0,0 0, Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 23,3 9,0 0, Vähä Mustajärven va Nimetönneva-Sammakkolamminneva Virrat 59,7 0,0 0, Loimijoen valuma-alue Punkalaitumenjoen valuma-alue 32,9 0,0 0, Punkalaitumenjoen keski va Isosuo Punkalaidun 32,9 0,0 0, Kourajoen valuma-alue 237,1 0,0 0, Palojoen va Isosuo Punkalaidun 181,1 0,0 0, Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 56,0 0,0 0,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2015 vesistökuormitustietoja. Vuonna 2015 keskivalunnat vaihtelivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 5,28 11,69 l/s/km 2. Suurimmat valunnat olivat Keuruun reitin Killinkoskella ja pienimmät Äetsässä. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2015 kiintoaineen osalta noin 171 t, typen osalta 24,2 t sekä fosforin osalta 0,76 t ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin t O 2. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vuonna 2015 aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,03 mg/l, typen 3,6 µg/l ja fosforin 0,11

20 20 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,17 mg O 2 /l (taulukko 8). Pirkanmaan alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Kuivasjärven valuma-alueella (kiintoaine 0,22 mg/l, Kok.N 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys COD Mn 2,0 mg/l O 2 ). Fosforin osalta suurin kuormitus tuli Vermasjärven valuma-alueelle Kok.P 1,0 µg/l. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2015 keskivirtaamatilanteessa olivat Punkalaitumen Isosuolla kiintoaineen osalta 1,4 mg/l ja fosforin osalta Kok.P 2,3 µg/l. Typen osalta suurimmat kuormitusvaikutukset tulivat Aitonevan koealueelta Kok.N 44 µg/l ja COD Mn :n osalta Sydänmaanevalta 3,0 mg/l O 2. Taulukko 8. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,17 0,03 3,6 0, Vanajaveden-Pyhäjärven alue 0,003 0,0003 0,1 0, Tarpianjoen valuma-alue 0,06 0,01 1,3 0, Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo Urjala 0,38 0,04 7,9 0, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,29 0,03 5,1 0, Tarjanneveden alue 0,01 0,00 0,0 0, Havanganjärven va Pihtineva Virrat 0,51 0,00 0,0 0, Vermasjärven valuma-alue 0,60 0,15 18,6 1, Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 0,47 0,09 12,4 0, Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 0,62 0,19 21,7 1, Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,26 0,05 3,8 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 0,40 0,01 1,4 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 1,91 0,04 11,2-0, Ikaalisten reitin valuma-alue 0,47 0,05 8,3 0, Kyrösjärven alue 0,03 0,004 0,6 0, Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 0,97 0,04 12,8 0, Mylly-Kartunjoen va Lautta-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 0,27 0,13 10,2 0, Parkanonjärven alue 0,35 0,04 5,6 0, Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 0,08 0,04 2,4 0, Vuorijoen va Nivusneva Parkano 0,20 0,01 2,4 0, Vuorijoen va Ristineva Parkano 0,77 0,07 9,9-0, Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 3,01 0,32 42,1 0, Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,17 0,01 2,0 0, Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 2,07 0,13 31,1 1, Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,11 0,00 1,3 0, Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 0,26 0,05 4,9 0, Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 0,31 0,01 6,9 0, Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 2,68 0,44 44,0 1, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 0,23 0,08 8,8 0, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 0,31 0,23 9,6-0, Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 0,59 0,01 2,6-0, Jämijärven valuma-alue 0,93 0,12 17,8 0, Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 0,47 0,02 13,1 0, Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 2,78 0,19 35,1 1, Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,48 0,16 10,6 0, Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 2,27 0,29 41,7 1, Kovesjoen valuma-alue 0,07 0,01 1,7 0, Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,22 0,04 5,7 0, Kuivasjärven valuma-alue 2,04 0,22 41,1 0, Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 0,44 0,01 2,6-0, Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 0,33 0,09 7,9 0, Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 1,24 0,23 35,4 0, Vatajanjoen va Alkkia Karvia 1,04 0,03 22,2 0, Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 0,76 0,04 10,2 0, Aurejärven valuma-alue 0,71 0,04 10,3 0, Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano 1,81 0,04 18,5 0, Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 1,22 0,13 27,9 0, Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 1,49 0,13 16,8 0, Vähä Mustajärven va Nimetönneva Virrat 0,95 0,01 13,3 0, Loimijoen valuma-alue Punkalaitumenjoen valuma-alue 0,04 0,005 0,8 0, Punkalaitumenjoen keskiosisosuo Punkalaidun 0,05 0,01 1,0 0, Kourajoen valuma-alue 0,40 0,58 11,3 1, Palojoen va Isosuo Punkalaidun 0,85 1,42 24,3 2, Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 0,22 0,13 5,7 0,37

21 8.1 Vanajaveden ja Pyhäjärven alue Hanhisuo (Urjala) Vapo Oy on ostanut Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy:ltä Hanhisuon turvetuotantoalueen vuonna Hanhisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (dnro LSSAVI/429/04.08/2010). Vapo ja Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy hakivat ympäristöluvan määräyksien muutosta 2014, josta Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen (dnro LSSAVI/6/04.08/2014). Hanhisuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajaveden ja Pyhäjärven alueen Tarpianjoen Kolkan-Kokonjoen valuma-alueella (35.288). Hanhisuo on vanhaa turvetuotantoaluetta ja ojitettu ensi kerran turvetuotantoon jo vuonna Vuonna 2015 Hanhisuolla oli tuotantoa 54,4 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. Kuivatusvedet purkautuvat Haarajoen kautta Kokonjoen ja Kolkanjoen kautta Rutajärveen. Vesistötarkkailua on tehty Haarajoesta kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolelta vuodesta 2014 lähtien. Haarajoen vesi oli vuonna 2015 runsasravinteista, sameaa sekä COD Mn -arvon perusteella varsin humuspitoista (taulukko 9). Hanhisuon valumavesissä oli erittäin runsaasti typpeä ja fosforia sekä humusta. Haarajoen vedenlaadun perusteella Hanhisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2015 Haarajoen typen ja fosforin sekä humuksen pitoisuuksia. Sen sijaan Haarajoen korkeiden kiintoainepitoisuuksien ja pääosin myös fosforipitoisuuksien alkuperä on Hanhisuon purkukohdan yläpuolisella Haarajoen valumaalueella. Taulukko 9. Hanhisuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haarajoki, Hanhisuon yp ,0 36,0 62,0 11, ,3 21,0 37,0 16, ,6 20,0 36,0 10, Keskiarvo ,0 25,7 45,0 12, ,9 31, ,0 8, ,9 36, ,0 8, ,1 20, ,0 14, ,4 9, ,0 25, ,2 11, ,0 25, ,2 12, ,0 26, Keskiarvo ,1 19, ,0 18, Haarajoki, Hanhisuon ap ,1 17,0 28,0 12, ,3 16,0 25,0 14, ,5 16,0 32,0 10, Keskiarvo ,0 16,3 28,3 12, ,9 5, ,0 9, ,9 24, ,0 9, ,0 18, ,0 10, ,4 8, ,0 15, ,1 16, ,0 15, ,1 13, ,0 17, Keskiarvo ,1 14, ,2 12, Hanhisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 7,6 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 126 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 86 mg/l O 2.

22 22 Hanhisuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kokon- Kolkanjokeen olivat vuonna 2015 vähäisiä (Kok.P 0,2 µg/l, Kok.N 8 µg/l ja kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn brutto 0,4 mg/l). 8.2 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) Kokkoneva-Sarvannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristöluvat (Kokkoneva päätös nro 86/2009/4, Sarvanneva päätös nro 87/2009/4). Vapo Oy haki Sarvannevan ympäristölupaan muutosta, ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksen (dnro LSSAVI/336/04.08/2010). Kokko-Sarvannevan tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Vermasjärven Uskalinjoen valuma-alueella (35.453). Kokkonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna1983 ja tuotanto Kokkonevalla oli vuonna 2015 tuotannossa 96 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat Äijännevanojaa pitkin Uskalinjokeen ja edelleen Vermasjärveen. Sarvannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto Sarvanevalla tuotannossa vuonna 2015 oli 77,0 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus/kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat tehostuksen jälkeen enää kahta laskuojaa pitkin Uskalinjokeen. Kokkonevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Uskalinjoessa Kokkonevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella (Heiniluoma) sekä Äijännevanojassa, johon kuivatusvedet laskevat. Yksi havaintopaikka on myös Kokkonevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella Uskalinjoessa (Uskali), joka on samalla Sarvannevan purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella on yksi havaintopaikka (Koskela) ja lisäksi Vermasjärvellä sijaitsee kaksi järvihavaintopaikkaa. Uskalinjoki on pieni joki (leveys 2 3 m), jonka virtaama on yleensä varsin vähäinen. Heiniluomassa, Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella, vedenlaatu on ollut vuosina varsin heikko. Fosforia ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Myös humusainepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja siitä johtuen veden väri on hyvin tummaa ja vesi hyvin hapanta (taulukko 10). Vuonna 2015 Heiniluoman vesi oli laadultaan yhtä heikkoa kuin aiempina vuosina. Erityisen heikko vedenlaatu oli syyskuussa Heiniluoman havaintopaikasta vajaan kilometrin päähän alajuoksulle laskevan Äijännevanojan vedet koostuvat Kokkonevan kuivatusvesistä ja Äijännevan taajaman sekä alueen viljelymaiden vesistä. Äijännevanojan veden laatu on ollut erittäin heikko. Vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusaineita (taulukko 10). Kokonaisfosforista fosfaattifosforin osuus on suuri, mikä johtuu taajaman ja maatalouden kuormitusvaikutuksista, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee vähän. Äijännevanojan ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja osa niistä on peräisin Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesistä, mutta suurin osa taajaman jätevesistä. Vuonna 2015 Äijännevanojassa veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin, vaikkakin ravinteita oli hieman vähemmän, mutta toisaalta kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti. Uskalinjoen vedenlaadussa suurin muutos tapahtuu Äijännevanojan purkukohdan jälkeen (Uskali). Uskalinjoen Äijännevanojan yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikan