OHJE PSYKOSOSIAALISEN KUORMITUKSEN VALVONNASTA

Transkriptio

1 OHJE v. 3 1(11) STM/2254/2013 OHJE PSYKOSOSIAALISEN KUORMITUKSEN VALVONNASTA Ohjeen tarkoitus Tässä ohjeessa käsitellään psykososiaalisen kuormituksen valvontaa. Psykososiaalista kuormitusta valvotaan viranomaisaloitteisen tarkastuksen yhteydessä tai asiakkaan aloitteesta. Ohjeen tavoitteena on yhdenmukaistaa psykososiaalisen kuormituksen valvontaa ja lisätä valvonnan läpinäkyvyyttä. Ohjeella pyritään selkeyttämään työsuojeluviranomaisen valvontaroolia ja menettelytapoja työsuojeluhallinnon sisällä ja asiakkaille. Säädösperusta Työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvia psykososiaaliseen kuormitukseen liittyviä säännöksiä on ensisijaisesti työturvallisuuslaissa (738/2002). Tarkastuksella on huomioitava erityisesti työturvallisuuslain 8 työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite 10 työn vaarojen selvittäminen ja arviointi 13 työn suunnittelu 14 työntekijälle annettava opetus ja ohjaus 16 työnantajan sijainen 19 vikojen ja puutteellisuuksien poistaminen ja niistä ilmoittaminen 25 työn kuormitustekijöiden välttäminen ja vähentäminen. Työturvallisuuslaissa on lisäksi psykososiaaliseen kuormitukseen liittyviä työnantajan toimintavelvollisuuksia tarkentavia säännöksiä väkivallan uhan (27 ), häirinnän (28 ), yksintyöskentelyn (29 ) ja yötyön (30 ) aiheuttamien haittojen tai vaarojen torjunnasta ja yhtäjaksoisen työn tauottamisesta (31 ). Valvontatoimet kohdistuvat myös näiden säännösten noudattamiseen, mutta niitä ei erikseen käsitellä tässä ohjeessa. Työnantajan psykososiaaliseen kuormituksen hallintaan liittyviä velvoitteita on myös työterveyshuoltolaissa (1383/2001) ja sen nojalla säädetyissä asetuksissa. Tarkastuksella on huomioitava mm. työterveyshuoltolain 10 a sairauspoissaolosta ilmoittaminen 12 työterveyshuollon sisältö 15 työnantajan velvollisuus antaa tietoja. Psykososiaalisen kuormituksen valvonnassa voi tulla esille puutteita työaika-, vuosiloma- tai muissa työsuhdeasioissa sekä työpaikan työsuojelun yhteistoimintakäytännöissä. Tällöin valvotaan myös näiden säännösten noudattamista. Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(11) Psykososiaalisen kuormituksen määrittely ja tunnusmerkit Työn psykososiaaliset kuormitustekijät työsuojeluvalvonnassa Työsuojeluvalvonnassa psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä (katso kuva 1), jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta. Usein haitallista kuormitusta syntyy kuormitustekijöiden yhteisvaikutuksesta. Myös työpaikan fyysiset kuormitustekijät, kemialliset, fysikaaliset ja biologiset tekijät sekä tapaturmavaarat voivat olla psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Kuva 1. Työn psykososiaaliset kuormitustekijät työsuojeluvalvonnassa Työn sisältöön liittyvillä kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn luonteeseen ja työtehtäviin liittyviä tekijöitä. Haitallista kuormitusta voivat aiheuttaa esim. yksitoikkoinen työ, jatkuva valppaana olo, liiallinen tietomäärä, jatkuvat keskeytykset, kohtuuton vastuu ja toistuvat vaikeat vuorovaikutustilanteet asiakastyössä. Työn järjestelyihin liittyvät kuormitustekijät ovat työn ja työtehtävien suunnitteluun, jakamiseen ja työn tekemisen edellytyksistä huolehtimiseen liittyviä tekijöitä työpaikalla. Haitallista kuormitusta voivat aiheuttaa esimerkiksi liiallinen tai liian vähäinen työn määrä, kohtuuton aikapaine työssä, työajoista johtuvat haittatekijät kuten vuorotyö, yötyö tai työhön sidonnaisuus, työaikaan kuulumaton runsas työhön liittyvä matkustaminen, liikkuva työ, puutteet työvälineissä tai työskentelyolosuhteissa, epäselvät tehtävänkuvat, tavoitteet tai vastuut sekä epäselvä työnjako. Työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä haitallisia kuormitustekijöitä voivat olla esim. yksintyöskentely, sosiaalinen tai fyysinen eristäminen, toimimaton yhteistyö tai vuorovaikutus, huono tiedonkulku, häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu, tasapuolisen kohtelun vastainen tai syrjivä kohtelu sekä esimiehen tai työtovereiden puutteellinen tuki. Työsuojeluvalvonnassa työn psykososiaalisilla kuormitustekijöillä ei tarkoiteta työnantajan liikkeenjohdollisia tai muita linjaratkaisuja, työnantajan ja työntekijöiden välisiä sopimussuhteita eikä työpaikan ulkopuolisia tekijöitä, vaikka ne voivat vaikuttaa kielteisesti työntekijään. Tällaisia ovat esim. palkkataso,

3 3(11) työuran pysähtyneisyys, työpaikan menettämisen uhka, työsuhteiden määräaikaisuus sekä työn ja perhe-elämän ristiriitaiset vaatimukset. Näihin tilanteisiin voi kuitenkin liittyä edellä mainittuja psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Kuvassa 2 on jäsennys työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden (A) aiheuttamasta haitallisesta vaikutuksesta työpaikalla. Jäsennyksessä on työsuojeluvalvonnan näkökulmasta kuvattu, mitkä tekijät voivat lisätä tai ehkäistä psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttamaa vaaraa ja vaikuttavat työntekijöiden työssä kuormittumiseen. Jäsennyksestä ilmenee myös, mihin työnantajan toimenpiteet voivat kohdistua kuormitustekijöiden aiheuttaman vaaran tai haitan vähentämiseksi. Haitallinen psykososiaalinen työkuormitus Kuva 2. Psykososiaaliseen työkuormitukseen ja työntekijän työssä kuormittumiseen vaikuttavat tekijät sekä työnantajan toimenpiteiden kohdistuminen Väärin mitoitettuina, puutteellisesti hallittuina tai epäsuotuisissa olosuhteissa psykososiaaliset kuormitustekijät saattavat aiheuttaa haitallista psykososiaalista työkuormitusta (B), katso kuva 2. Työsuojeluvalvonnassa psykososiaalisella työkuormituksella tarkoitetaan psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttamaa vaaraa työntekijöiden terveydelle. Työkuormitus voi olla laadullista tai määrällistä ali- tai ylikuormitusta. Työkuormitus voi muodostua haitalliseksi pitkään jatkuessaan, riittävän palautumisen puuttuessa tai esiintyessään hyvin voimakkaana ja usein toistuvana. Psykososiaalinen työkuormitus muodostuu työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden ja työntekijöiden vuorovaikutuksesta, jolloin työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset (C) voivat joko lisätä tai ehkäistä kuormitustekijöiden aiheuttamaa terveysvaaraa. Työsuojeluvalvonnan näkökulmasta on kuvassa 2 eroteltu sellaiset työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset, jotka työnantajan tulee ottaa huomioon arvioidessaan kuormitustekijöiden aiheuttamaa vaaraa työntekijöiden terveydelle (mm. ikä ja ammattitaito). Psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttamaa terveysvaaraa vähentävät lisäksi työn voimavaratekijät ja työpaikan toimintakäytännöt (D), joita vahvistamalla voidaan antaa työntekijöille keinoja hallita haitallisia kuormitustekijöitä.

4 4(11) Terveyttä vaarantava kuormittuminen työssä Haitallinen psykososiaalinen kuormitus voi aiheuttaa työntekijöille terveyttä vaarantavaa kuormittumista työssä (E), katso kuva 2. Työntekijöihin kohdistuva psykososiaalinen työkuormitus aiheuttaa eri työntekijöille erilaista kuormittumista, koska työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset (C) joko lisäävät tai ehkäisevät psykososiaalisten kuormitustekijöiden haitallista vaikutusta. Työntekijän yksilölliset erot ja voimavarat vaikuttavat siten yksittäisen työntekijän työssä kuormittumiseen. Työntekijän kuormittumiseen vaikuttavat myös työpaikan ulkopuoliset tekijät kuten se, millaista kuormitusta työntekijä kokee työnsä ulkopuolella ja kuinka hyvin hän pystyy palautumaan työstään vapaa-ajallaan. Terveyttä vaarantava kuormittuminen voi ilmetä haitallisina muutoksina ja seurauksina työntekijän terveydentilassa ja työsuorituksessa sekä organisaation toiminnassa. Merkkejä terveyttä vaarantavasta kuormittumisesta voivat olla lisääntyneet sairauspoissaolot, suuri henkilöstön vaihtuvuus, suuret ylityömäärät, toistuvat työyhteisöristiriidat ja työyhteisökyselyiden esille nostamat epäkohdat. Psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttaman vaaran välttäminen tai vähentäminen Työnantaja voi erilaisilla toimenpiteillä välttää tai vähentää psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttamaa vaaraa tai haittaa (F), katso kuva 2. Työnantajan toimenpiteet voivat kohdistua: psykososiaalisen kuormitustekijän (A) poistamiseen, jolloin vaikutetaan haitallista kuormitusta aiheuttavaan tekijään ennalta ehkäisevästi estäen siitä aiheutuvan haitallisen vaikutuksen syntymisen. Kyse voi olla henkilöstöresurssien varmistamisesta, työprosessien selkeyttämisestä, työn suunnittelusta ja mitoituksesta, esimiestyön kehittämisestä, tiedonkulkukanavien luomisesta ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien varmistamisesta. - kuormitustekijöiden haitallisen vaikutuksen vähentämiseen (D), jolloin työpaikan toimintakäytännöillä tai työn voimavaratekijöitä vahvistamalla annetaan työntekijöille keinoja hallita niitä haitallisia kuormitustekijöitä, joita ei ole poistettu tai riittävästi vähennetty. Tällaisia toimenpiteitä ovat esim. koulutus, joustavat työajat, tauottaminen, sosiaalisen tuen lisääminen sekä työstä saadun palautteen tai muiden työn myönteisten piirteiden vahvistaminen. haitallisen työkuormituksen kielteisten seuraamusten vähentämiseen ja syntyneiden haittojen korjaamiseen (E) niin, että haitallinen kuormittuminen havaitaan ajoissa ja altistuneet työntekijät voivat jatkaa työssään. Tällaisia kielteisiin seuraamuksiin kohdistuvia toimenpiteitä ovat esim. varhaisen tuen toimintamallit, työterveyshuollon tuki, työn mukautus työntekijän edellytyksiin, kuntoutus ja työhön paluun toimintakäytännöt. Toimintaperiaatteet Työsuojeluviranomaisen tehtävänä on valvoa työnantajan toimintaa. Tarkastaja arvioi työpaikalla tehtyjä toimenpiteitä ja niiden riittävyyttä suhteessa haitallisiin kuormitustekijöihin. Työsuojeluvalvonnassa huomioidaan, että monet kuormitustekijät liittyvät suoritettavaan työhön eikä itse kuormitustekijää aina voida poistaa. Tällöin voidaan kuitenkin valvoa, onko työnantaja tunnistanut ja arvioinut

5 5(11) kuormitustekijän ja ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin kuormitustekijästä aiheutuvan haitallisen vaikutuksen välttämiseksi tai vähentämiseksi. Valvontaa suunnataan sekä työnantajan työturvallisuuslaissa säädettyihin velvollisuuksiin että työnantajan työterveyshuoltolaissa säädettyyn työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuuden sisältöön. Psykososiaalisen kuormituksen valvonnassa tulee kiinnittää huomiota työterveyshuollon toteutumiseen ja työterveysyhteistyöhön, koska työterveyshuolto toimii tärkeänä asiantuntijatahona työpaikan psykososiaalisten kuormitustekijöiden tunnistamisessa, terveydellisen merkityksen arvioinnissa ja hallinnassa. Tarkastaja ei työnantajan puolesta selvitä kuormitustekijöiden olemassaoloa, määrittele kuormitustekijöiden aiheuttamaa terveysvaaraa eikä arvioi työntekijöiden terveydentilaa tai työkykyä. Tarkastaja ei myöskään määrittele keinoja eikä anna yksityiskohtaisia velvoitteita työnantajalle siitä, miten yksittäinen psykososiaalinen kuormitustekijä tulee poistaa tai sen haitallista vaikutusta vähentää tai miten haitallisen työkuormituksen seuraamuksia tulee vähentää ja korjata. Velvoitteet on kuvattu kappaleessa Velvoitteet työnantajalle. Tarkastustoiminta Viranomaisaloitteinen valvonta Työsuojelutarkastuksella tarkastaja arvioi, onko työpaikalla toimivat käytännöt psykososiaalisten kuormitustekijöiden aiheuttaman vaaran välttämiseksi. Tällöin arvioidaan psykososiaalisen kuormituksen hallintamenetelmien olemassaolo sekä pyritään selvittämään niiden toimivuus käytännössä todentamalla, ovatko työpaikan työolot riittävän turvalliset ja terveelliset. Työolojen turvallisuus ja terveellisyys todennetaan esimerkiksi havainnoiden, kuulemalla työpaikan edustajia tai perehtymällä työterveyshuollon selvityksiin tai muihin asiantuntijalausuntoihin. Työterveyshuollon johtopäätökset sairauspoissaolojen määrästä ja laadusta antavat viitteitä työolojen tilasta. Työoloista voidaan lisäksi saada yleinen käsitys käyttämällä apuna esim. työsuojeluhallinnon Valmeri-työolosuhdekyselyä. Turvallisuuden hallinnan arviointi perustuu: työnantajan tekemälle työn vaarojen selvittämiselle, tunnistamiselle ja merkityksen arvioinnille toteutetuille toimenpiteille toiminnan jatkuvalle tarkkailulle ja seurannalle. Vaarojen arviointi Tarkastaja arvioi työnantajan tekemää vaarojen selvittämistä ja arviointia. Siitä tulee ilmetä, onko työpaikalla ja sen eri työtehtävissä kuormitustekijöitä, jotka aiheuttavat terveydelle vaaraa. Tarkastaja arvioi, onko työpaikalla tunnistettu riittävän kattavasti ja järjestelmällisesti työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät (katso kuva 1), jotka voivat aiheuttaa haitallista kuormitusta. Kattavuuden ja järjestelmällisyyden arvioimiseksi voi työnantajan selvitystä verrata esimerkiksi toimialan tyypillisiin kuormitustekijöihin ja Valmeri-kyselyn tuloksiin.

6 6(11) Tarkastaja tarkistaa myös, onko työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä selvitetty työn psykososiaaliset kuormitustekijät. Lisäksi tarkastaja selvittää, onko työntekijöiden ikä, ammattitaito ja muut yleiset henkilökohtaiset edellytykset otettu huomioon arvioitaessa kuormitustekijöiden merkitystä terveydelle. Tarkastaja varmistaa, että työnantaja on tarvittaessa käyttänyt asiantuntijaa tunnistettujen kuormitustekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa, jonka avulla työnantaja voi tehdä johtopäätökset tarvittavista toimenpiteistä. Tarkastaja selvittää työterveyshuollon työpaikkaselvityksestä onko siinä esitetty johtopäätökset kuormitustekijöiden merkityksestä terveydelle ja tehty tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Toimenpiteiden toteutus Tarkastaja arvioi, onko työpaikalla tehty tai suunniteltu riittäviä toimenpiteitä suhteessa työpaikan kuormitustekijöihin ja niiden aiheuttamaan terveysvaaraan. Tarkastaja selvittää, onko työnantaja toimenpiteitä valitessaan huomioinut työterveyshuollon toimenpide-ehdotukset. Jos tarkastuksella esim. työterveyshuollon arvioinneista ilmenee, että henkilöstö kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla, tarkastaja arvioi, onko työnantaja asiasta tiedon saatuaan ryhtynyt toimenpiteisiin käytettävissään olevin keinoin. Toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa huomioidaan, onko työnantaja noudattanut työturvallisuuden ennaltaehkäisyn periaatetta. Kun työpaikalla on tunnistettu haitallisia kuormitustekijöitä, joiden terveysvaara on merkittävä, tulee tarvittavien toimenpiteiden olla vastaavasti riittävät. Toimenpiteiden tulee ensisijaisesti kohdistua syihin eli kuormitustekijöiden poistamiseen tai vähentämiseen. Työnantajan on työn suunnittelussa ja mitoituksessa otettava huomioon työntekijöiden yleiset edellytykset, esim. tiedonkäsittelyn, muistin tai tarkkaavaisuuden rajoitukset ja näiden muuttuminen esim. iän myötä. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa tarkastaja voi selvittää, onko työnantaja ottanut huomioon työterveyshuollon toimenpide-ehdotukset työn sopeuttamiseksi työntekijöiden ja eri työntekijäryhmien edellytyksiin. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden lisäksi tarkastaja arvioi työpaikan haitallisten kuormitustekijöiden vaikutusta vähentäviä toimintakäytäntöjä. Tarkastaja selvittää, onko työnantaja esimerkiksi koulutuksella, joustavilla työajoilla ja työyhteisön tuella antanut työntekijöille keinoja hallita sellaisia haitallisia kuormitustekijöitä, joita ei ole kyetty poistamaan tai vähentämään. Tarkastaja arvioi, onko työnantaja antanut työntekijöille riittävät tiedot työpaikan haitallisista kuormitustekijöistä ja perehdyttänyt turvallisiin työtapoihin. Toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa tarkastaja huomioi myös työnantajan työkuormituksen kielteisiin seuraamuksiin kohdistuvat toimenpiteet, joilla huolehditaan, että haitallisesti kuormittuneet työntekijät voivat jatkaa työssään. Tarkastaja selvittää, onko työntekijöille ja esimiehille annettu opetusta ja ohjausta siitä, miten työpaikalla toimitaan, jos työssä koetaan haitallista kuormittumista. Tarkastaja arvioi, onko työnantajalla ja työterveyshuollolla toimiva yhteistyö selvittää työntekijöiden työssäjatkamisen mahdollisuuksia työkyvyttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi ja työhön paluun edistämiseksi.

7 7(11) Jatkuva tarkkailu ja seuranta Tarkastaja arvioi, onko työpaikalla toimivat käytännöt seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tarkastaja selvittää esimerkiksi käsitelläänkö työnantajan ja työntekijöiden välisessä työsuojelun yhteistoiminnassa toimenpiteiden toteutumista ja niiden vaikutuksia ja onko työterveyshuollon toimenpideehdotuksien toteutumista seurattu. Tarkastaja arvioi lisäksi, seuraako työnantaja jatkuvasti työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Tarkastaja varmistaa, että työpaikalla on toimivat käytännöt havaita, jos psykososiaaliset kuormitustekijät muuttuvissa työoloissa aiheuttavat haitallista psykososiaalista työkuormitusta. Työnantajan seurantakeinoja voivat olla esim. kehityskeskustelut, henkilöstökyselyt, turvallisten työ- ja toimintatapojen valvominen sekä sairauspoissaolojen seuranta. Tarkastaja selvittää, onko esimiehille annetut tehtävät haitallisen työkuormituksen tunnistamisessa ja käsittelemisessä määritelty ja onko heille järjestetty perehdytys työntekijöiden haitallisen kuormittumisen havaitsemiseksi ajoissa. Lisäksi tarkastaja arvioi, onko työpaikan ja työterveyshuollon välillä työterveyshuoltolain mukainen tiedonvälitys haitallisen kuormituksen hallintaan. Asiakasaloitteinen valvonta Kun asiakas ottaa yhteyttä, tarkastaja selvittää, kuuluuko asia työsuojeluviranomaisen toimivallan piiriin ja onko yhteydenotossa kyse haitallisesta psykososiaalisesta kuormituksesta. Asiakkaalta selvitetään, onko yhteydenotossa kysymys asiakkaan omasta terveyttä vaarantavasta kuormittumisesta työssä vai työpaikalla yleisesti esiintyvästä haitallisesta psykososiaalisesta kuormituksesta. Jos asiakas ilmoittaa, että työpaikalla yleisesti esiintyy haitallista psykososiaalista kuormitusta, annetaan asiakkaalle ensisijaisesti neuvoja siitä, miten koetut epäkohdat työoloissa tulee saattaa työpaikalla työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun tietoon ja miten asiaa tulee käsitellä työpaikan omien menettelytapojen mukaisesti. Jos epäillään, että työnantajan toimintakäytännöt haitallisen työkuormituksen välttämiseksi tai vähentämiseksi ovat riittämättömiä, suunnataan valvontatoimenpiteet koko työyhteisöön. Tarkastaja selvittää tarkastuksen tai muun valvontatoimenpiteen avulla työpaikan hallintamenetelmien olemassaoloa ja niiden toimivuutta. Valvontatoimenpiteitä ei yleensä suunnata erikseen yksittäisen asiakkaan työoloihin. Asiakkaalle kerrotaan, mihin toimenpiteisiin ilmoitus johtaa. Ilmoittajan henkilöllisyys ja tieto siitä, että valvontatoimenpide tehdään ilmoituksen johdosta, pidetään salassa. Jos asiakas ilmoittaa kuormittuneensa terveyttään vaarantavalla tavalla työssään, tarkastaja arvioi, onko työnantaja asiasta tiedon saatuaan ryhtynyt toimiin käytettävissään olevin keinoin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Jos asiakkaan asian käsittelyn yhteydessä syntyy epäily siitä, että työpaikalla esiintyy haitallista psykososiaalista kuormitusta laajemminkin, suunnataan valvontaa asiakkaan asian rinnalla myös työpaikan psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallintakäytäntöihin.

8 8(11) Neuvonta ja valvontatarpeen arviointi asiakkaan asiassa Jos asiakas ei ole ilmoittanut kuormittumisestaan työnantajalle, annetaan hänelle ohjeet asian saattamiseksi työnantajan tietoon. Asiakkaalle kerrotaan, että työsuojeluviranomainen ei ryhdy tässä vaiheessa toimenpiteisiin ennen kuin työnantaja on saanut tiedon asiasta. Hänelle kerrotaan myös, että työntekijä voi saada pyynnöstä työterveyshuollolta selvityksen työkuormituksestaan tilanteessa, jossa työntekijällä on perusteltu syy epäillä työstä aiheutuvan terveysvaaraa tai haittaa aiheuttavaa kuormitusta. Jos työnantaja on saanut tiedon ja ryhtynyt käytettävissä olevin keinoin toimiin asiassa ja asian selvittäminen tai käsittely on kesken, tarkastajalta ei edellytetä enempiä toimenpiteitä tässä vaiheessa. Asiakkaalle voi antaa ohjeet kääntyä työterveyshuollon puoleen ohjeiden ja neuvojen saamiseksi. Asiakasta voidaan myös neuvoa ottamaan yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun tai luottamusmieheen. Asiakasta neuvotaan olemaan uudelleen yhteydessä työsuojeluviranomaiseen, jos työnantaja ei ryhdy toimenpiteisiin kohtuullisessa ajassa. Edellytys valvontatoimenpiteille asiakkaan asiassa on, että kyse on työhön liittyvästä terveyttä vaarantavasta kuormittumisesta ja asiakkaan kertoman mukaan on syytä olettaa, ettei työnantaja ole ryhtynyt lainsäädännön vaatimiin toimenpiteisiin asiasta tiedon saatuaan. Tilapäiset tai lievät kuormitustilanteet, jotka eivät vakavuusasteeltaan ole sellaisia, että ne ovat johtamassa työntekijän terveyden vaarantumiseen, eivät johda valvontatoimenpiteisiin. Tarvittaessa voidaan edellyttää, että asiakas pyytää työterveyshuollon selvitystä työkuormituksestaan. Työterveyshuolto arvioi selvityksen tarpeen. Asiakkaan asian vireilletulo Asiakas ohjataan käyttämään vireille saattamiseen tarkoitettua valvontapyyntölomaketta. Asia voi tulla vireille myös suullisesti. Tällöin tarkastajan on muulla tavoin huolehdittava dokumentoinnista ja asian vireille saattamisesta asiakkaan allekirjoituksella. Valvonnan kannalta ilmoittajan henkilöllisyyden ilmaiseminen on tarpeellista. Siksi asiakkaalta pyydetään siihen suostumus (Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006, 10, jäljempänä valvontalaki). Asiakkaalle kerrotaan, että allekirjoittamalla valvontapyynnön hän antaa samalla luvan käsitellä asiaa nimellään ja työnantajan kanssa. Asiakkaalle kerrotaan myös, että hänen viranomaiselle toimittamansa asiakirjat ovat julkisia lukuun ottamatta terveystietoja tai muita erikseen salaiseksi säädettyjä tietoja. Mikäli asiakas ei anna lupaa nimensä julkistamiseksi, tarkastaja kertoo asiakkaalle, että tämä rajaa toimenpiteitä, joihin työsuojeluviranomainen voi ryhtyä. Kun asia tulee vireille, asiaa käsittelevän tarkastajan nimi ja yhteystiedot ilmoitetaan asiakkaalle. Valvontatoimenpiteet Yksittäisen asiakkaan asia käsitellään yleensä kirjallisesti. Jos asiakkaan toimittamien asiakirjojen tai muun selvityksen perusteella epäillään, että työnantaja

9 9(11) on toiminut työsuojeluviranomaisen valvoman lainsäädännön vastaisesti, tarkastaja lähettää selvityspyynnön työnantajalle. Tarkastaja pyytää työnantajalta tietoja selvittääkseen, onko työnantaja ryhtynyt työturvallisuuslain 25 :n mukaisiin toimiin. Selvityspyynnössä tiedustellaan, onko työnantaja saanut tiedon epäillystä terveyttä vaarantavasta kuormittumisesta ja onko työntekijän todettu työssään kuormittuvan terveyttään vaarantavalla tavalla sekä mihin toimenpiteisiin työnantaja on ryhtynyt. Työnantajalta selvitetään yleensä myös työpaikan käytännöt hallita haitallisia kuormitustekijöitä pyytämällä selvitystä mm. työpaikan vaarojen arvioinnista ja työterveyshuollon työpaikkaselvityksestä. Tarkastaja selvittää tarvittaessa, onko työnantaja ryhtynyt ennakoiviin toimiin, jotta muut työntekijät eivät kuormitu samasta syystä. Tarkastajan tulee harkita, miten työsuojeluvaltuutetun mahdollisuus esittää käsityksensä asiassa huomioidaan. Se voidaan ottaa huomioon käsittelyprosessin aikana ilman erillistä lausuntoa tai siihen voidaan varata mahdollisuus, kun selvityspyyntö lähetetään työnantajalle tai sen jälkeen, kun selvitys on saatu työnantajalta salassapitosäännökset huomioiden. Asia voi olla myös sellainen, että tarkastaja harkitsee huomioon ottamisen tarpeettomaksi. Asiakkaalle annetaan mahdollisuus esittää näkemyksensä työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun selvityksistä. Tarkastaja arvioi, milloin asiassa on saatu riittävät tiedot asian ratkaisemiseksi. Selvitysten perusteella tarkastaja arvioi, onko työnantaja toiminut lainsäädännön mukaisesti. Työnantajan toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että työnantajan tulee ottaa huomioon, että ihmisillä on erilaiset edellytykset suoriutua työssä tai ne voivat vaihdella työuran eri vaiheissa. Tarkastaja arvioi, onko työnantaja huomioinut kyseessä olevan työntekijän henkilökohtaiset edellytykset. Työnantajalta voidaan esim. edellyttää, että yksilölliset erot otetaan huomioon työn järjestelyissä sekä opetusta ja ohjausta annettaessa. Työnantajalta ei kuitenkaan voida edellyttää kohtuuttomia erityistoimenpiteitä eikä toimenpiteitä, jotka heikentävät muiden työntekijöiden työoloja tai työehtoja. Tilanteessa, jossa asiakkaan työkyvyttömyys on pitkittynyt, arvioidaan myös, onko työnantaja huolehtinut työkyvyn hallinnan yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa. Tällöin arvioidaan, onko työnantaja selvittänyt yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä ja kartoittanut tarvittavat tukitoimet. Näitä voivat olla työ- ja työaikajärjestelyt työpaikalla ja työn muokkaaminen sellaiseksi, että työntekijä voi terveyttään vaarantamatta palata töihin. Tarkastuskertomus Tarkastaja laatii tarkastuksesta kirjallisen tarkastuskertomuksen, johon kirjataan tarkastajan keskeiset havainnot ja tarvittavat toimintaohjeet ja/tai kehotukset. Asiakasaloitteisessa valvonnassa tarkastuskertomukseen ei kirjata valvontapyynnön tehneen asiakkaan nimeä. Tarkastuskertomuksessa tarkastaja arvioi työnantajan toimintaa ja kirjaa saatujen selvitysten perusteella perustellun käsityksensä siitä, onko työnantaja rikkonut lainsäädäntöä. Tarkastuskertomus

10 10(11) toimitetaan työnantajalle ja annetaan tiedoksi asiakkaalle ja työsuojeluvaltuutetulle. Velvoitteet työnantajalle Jos työnantaja ei ole noudattanut hänelle lainsäädännössä asetettuja velvollisuuksia, tarkastaja antaa työnantajalle tarvittavat toimintaohjeet ja/tai kehotukset. Velvoitteiden sisältö ja lainkohdat, joihin velvoitteet perustuvat, tulee yksilöidä huolellisesti. Velvoitteen sisältönä voivat olla vain sellaiset työnantajalle asetetut vaatimukset, jotka ilmenevät laista tai asetuksesta. Yksityiskohtaisia velvoitteita ei sisällytetä vaatimuksiin, jos niitä ei ole yksilöity säännöksissä. Kun harkitaan velvoitteita työnantajalle, tarkastaja arvioi, onko tapauksessa kyse sellaisesta epäkohdasta, josta on toimintaohjeen sijasta annettava kehotus. Tällöin arvioidaan, vaikuttaako havaittu epäkohta haitallisesti työntekijöiden terveyteen ja onko terveysvaara vähäistä suurempi. Tarkastaja ottaa huomioon työterveyshuollon tai muun asiantuntijan käsitykset työoloista ja työntekijöiden työssä kuormittumisesta. Terveyttä vaarantavien epäkohtien toteamisessa voi käyttää apuna myös Valmeri-kyselyn tuloksia. Epäkohtia, joista voidaan antaa kehotus terveysvaaran ollessa vähäistä suurempi ovat esimerkiksi: - työnantaja on vain puutteellisesti tai ei ole lainkaan selvittänyt työstä ja työoloista johtuvia haitallisia psykososiaalisia kuormitustekijöitä tai on puutteellisesti arvioinut niiden merkitystä terveydelle - työnantaja ei ole käyttänyt ulkopuolisia asiantuntijoita, kun työnantajalla itsellään ei ole ollut riittävää asiantuntemusta tunnistaa psykososiaalisia kuormitustekijöitä tai arvioida niiden merkitystä terveydelle - työnantaja ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten kuormitustekijöiden aiheuttaman vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi tai toimenpiteet eivät ole riittäviä - työnantaja ei ole ryhtynyt käytettävissään olevin keinoin toimenpiteisiin saatuaan tiedon työntekijän kuormittumisesta työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Kehotuksen antaminen ei edellytä konkreettista terveyden menetystä vaan sitä, että epäkohta jatkuessaan vaarantaa työntekijöiden terveyttä ja että työnantaja ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin terveysvaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Toimintaohje tulee yllä mainittujen epäkohtien osalta kysymykseen silloin, kun lainvastainen olotila arvioidaan vähäiseksi, esimerkiksi jos vaarojen selvittämisessä, tunnistamisessa ja arvioinnissa on vähäisiä puutteita. Lisäksi toimintaohje annetaan yleensä, jos: - työnantaja ei ole antanut työntekijöille riittäviä tietoja työpaikan haitallisista kuormitustekijöistä, perehdyttänyt työhön, työmenetelmiin, työvälineisiin ja turvallisiin työtapoihin tai antanut opetusta ja ohjausta terveyttä vaarantavan kuormittumisen välttämiseksi - esimiesten velvollisuuksia haitallisen kuormituksen tunnistamisessa ja käsittelemisessä ei ole määritelty tai esimiehille ei ole annettu riittäviä edellytyksiä tehtävien hoitamiseen

11 11(11) - työnantaja ei ole huolehtinut siitä, että työ suunnitellaan ja mitoitetaan työntekijöiden yleisten edellytysten mukaisesti - työnantaja ei jatkuvasti seuraa toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen - työnantaja ei jatkuvasti seuraa työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Velvoitteet työnantajalle suunnataan myös työnantajan työterveyshuoltolaissa säädettyihin velvollisuuksiin muun muassa, jos: - työnantaja ei ole huolehtinut, että työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä on riittävästi otettu huomioon työn kuormittavuus ja esitetty johtopäätökset kuormitustekijöiden merkityksestä terveydelle - työnantaja ei ole antanut työterveyshuollolle tietoja, jotka ovat tarpeen kuormitustekijöiden aiheuttaman terveysvaaran arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi - työnantaja ei ilmoita yli kuukauden sairauspoissaoloista työterveyshuoltoon - työnantaja ei ole selvittänyt työntekijän mahdollisuuksia jatkaa työssä työterveyshuollon työkyvyn arviointia ja työssäjatkamisen mahdollisuuksia koskevan lausunnon (ns. 90 päivän lausunto) laatimiseksi. Näistä puutteista annetaan yleensä toimintaohje. Käyttökielto ja väliaikainen käyttökielto tulevat harvoin kysymykseen psykososiaalisen kuormituksen valvonnassa. Seuranta Jälkivalvonnassa tarkastaja varmistaa, että annettuja toimintaohjeita ja kehotuksia on noudatettu. Jos työnantaja ei noudata toimintaohjetta, tarkastaja antaa kehotuksen valvontalain 13 :n 3 momentin mukaisesti. Jos työnantaja ei noudata kehotusta, tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaiselle, joka voi tehdä velvoittavan päätöksen. Työturvallisuusrikos on säädetty rangaistavaksi rikoslain (578/1995) 47:1 :ssä. Mikäli tarkastaja epäilee, että asiassa on kyse työturvallisuusrikoksesta, hän siirtää asian työsuojeluviranomaiselle. Työsuojeluviranomainen harkitsee erikseen, onko asiassa todennäköisiä perusteita epäillä työturvallisuusrikosta ja tulisiko asiasta tehdä valvontalain 50 :n mukainen ilmoitus poliisille esitutkintaa varten. Esitutkintailmoitusta tehtäessä on otettava huomioon rikoslain tunnusmerkistö. Velvoitteiden antaminen työnantajalle ja rikosepäilyn ilmoittaminen esitutkintaan eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä arvioidaan toisistaan riippumatta. Yhteistyö- ja asiantuntijatoiminta Työsuojeluviranomainen tekee tarvittaessa yhteistyötä viranomaisten ja muiden asiantuntijatahojen kanssa. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen asiantuntemusta voidaan käyttää valvonnan tukena mm. toimialan tyypillisten kuormitustekijöiden selvittämiseksi. Työterveyslaitos tuottaa mm. tutkimuksiin perustuvaa tilastotietoa ja analyysiä työoloista. Myös Työturvallisuuskeskus tuottaa toimialakohtaista aineistoa, jota voidaan hyödyntää valvonnassa. Voimassaolo JAKELU Tämä ohje on voimassa asti. Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet