ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI

ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI Joulukuu 2009 Yrjö Virtanen, Helena Hyvärinen, Juha-Matti Katajajuuri, Sirpa Kurppa, Jouni Nousiainen, Merja Saarinen, Taija Sinkko, Kirsi Usva, Juha Virtanen & Pasi Voutilainen MTT Petri Ekholm, Juha Grönroos, Sirkka Koskela & Sari Väänänen Suomen ympäristökeskus Ilmo Mäenpää Oulun yliopisto, Thule-instituutti

2 TIIVISTELMÄ Tämä taustaraportti on suunnattu suomalaisen elintarvikeketjun ammattilaisille. Raportin tavoitteena on sitouttaa elintarvikealan ammattilaiset entistä tiiviimmin elintarviketalouden kansalliseen laatustrategiaan, jonka keskeisiä tavoitteita ovat ympäristövastuun ja vastuullisten toimintatapojen vahvistaminen. Nyt, kun ympäristömerkkejä ollaan tuomassa myös elintarvikkeiden markkinointiin ja tuotepakkauksiin, on välttämätöntä, että koko tuotantoketju aina maatalouden tuotantopanoksista kaupan vaiheisiin pystytään jäljittämään ja raportoimaan yhtäjaksoisesti ja luotettavasti siten, että kuluttajaviestintää pystytään ympäristövaikutusten osalta parantamaan ja kuluttajat voivat kantaa oman osavastuunsa suuntaamalla ruokavalintojaan ympäristömyötäiseen suuntaan. Kuluttajien tulee saada tietoa myös siitä, kuinka suuri osuus elintarvikkeiden ympäristökuormituksesta jää maamme rajojen ulkopuolelle. Koko elintarvikeketju on nyt ottanut ratkaisevan askeleen kohti ympäristövastuuta ja tunnistanut perustason ja jakauman eri toimijoiden kesken. Tuotantomäärillä arvioituna suomalainen elintarvikeketju on kansainväliseltä merkitykseltään vähäinen, mutta mitä todennäköisimmin vahvasti kasvava. Kasvumahdollisuuksien hyödyntäminen täysimääräisesti edellyttää, että ketjun ekotehokkuus ja ympäristövaikutusten hallinta ovat kilpailukykyisellä tasolla sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tässä raportissa esiteltävä Suomen elintarvikeketjulle kehitetty malli on rakenteeltaan elinkaarimallien kaltainen koko elintarvikeketjua kattava ympäristötilinpitomalli. Malli on ensimmäinen julkistus koko elintarvikeketjua kuvaavasta mallista. Hankkeessa tehdyssä kirjallisuushaussa ei löytynyt muualla toteutettuja vastaavia malleja, joten vertailu ei tässä yhteydessä ollut mahdollinen. Kotimainen tuotanto ja tuonti ulkomailta kuljetuksineen sisältyvät malliin. Mallin reunaehdon muodostaa yksinomaan elintarvikeketjun tuotteista muodostuva tarjonta loppukäytölle, jossa on mukana toimialojen välinen elintarviketuotteiden käyttö; toisin sanoen elintarvikeketjusta riippumaton käyttö palvelutoimialoilla ja muualla kansantaloudessa. Loppukulutusvaiheen eli kuluttajien tai palvelutoimialojen kulutuksen ympäristövaikutuksia ei ole huomioitu. Tuotevarastojen muutokset on sen sijaan otettu huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin. Vaikutusarviointi painottuu tärkeimpiin ympäristövaikutusluokkiin eli ilmastonmuutosvaikutuksiin ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksiin. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaaren vaiheittain ryhmiteltyinä, erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Mallin tulosten mukaan näyttää selvältä, että rehevöittävien päästöjen vähentämisen ja vesistöjen tilan parantamisen tulee edelleen olla elintarvikeketjun ympäristövastuun painopistealueita. Kotimaisista typpihuuhtoumista elintarvikeketjun osuus osoittautui olevan 58 % ja fosforihuuhtoumista 67 %. Näiden päästöjen takia elintarvikeketjun osuus vesistöjen rehevöitymisestä on 57 %. Kotimaisista hiilidioksidipäästöistä elintarvikeketjun osuus on 7 %, metaanipäästöistä 43 % ja dityppioksidipäästöistä 50 %. Elintarvikeketjun osuudeksi ilmastomuutoksessa tulee edellä mainittujen päästöjen perusteella 14 %. Elintarvikeketjun maataloustoimintaan kohdistuvat elinkaarivaiheet hallitsevat ketjun ympäristökuormitusten muodostumista. Metaani-, typpioksiduuli- ja ammoniakkipäästöistä sekä typpi ja fosfori -huuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. Hiilidioksidi, typen oksidi- ja rikkidioksidipäästöistä maatalousprosessien osuus on tuotannonalasta riippuen 30 40 %. Maatalouden hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus on kaikissa tarkastelluissa

3 ympäristövaikutusten luokissa reilusti yli puolet. Jalostavan teollisuuden osuus on 0-5 % koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja muiden talousalueiden yhteensä 6-27 %. Tuonnin kuljetusten osuus on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. Tuonnin osuus elintarvikeketjun kokonaisympäristövaikutuksista on sen sijaan toimialasta 30 40 %. Tämä on siis tuontituotteiden tuottajamaiden rasitteeksi jäävä osuus elintarvikekulutuksemme ympäristövaikutuksista. Tuonnin edustama osuus on suhteellisesti pienin fosforikuormituksen osalta (21 %) ja suurin rikkidioksidipäästöjen osalta (66 %). Elintarvikeketjun eri toimialojen käyttöön tuleva tuonti on tuottajamaissa hieman kuormittavampaa kuin suoraan kulutukseen tuleva tuonti. Tuontituotteista vajaat parikymmentä prosenttia on läpikulkutuotteita ja menevät edelleen vientiin. Suomalaisten kotitalouksien kulutukseen suunnattu elintarvikkeiden tuotanto aiheuttaa 57 61 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Kotimaiselle palvelukäytölle, esimerkiksi ravintolapalveluille, kohdistetun tuotannon osuus ympäristövaikutuksista on 12 24 %, ja muiden kotimaisten toimialojen elintarvikekäytön tarpeisiin suunnattu tuotannon ympäristövaikutusosuus on 6 %, ja loppu on viestituotteiden osuutta. Vientiin menevä tuotanto aiheuttaa, taas toimialasta riippuen, 17 23 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Tästä vientiin menevän tuotannon määrästä 12 19 % on ketjun tuonnin aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Nämä ympäristövaikutukset jäävät rasitteeksi tuotteiden tuottajamaihin, ja Suomen viennin välittämänä lopputuotteiden ympäristövaikutukset siirtyvät läpi kolmansiin maihin. Kotimaisen elintarviketuotannon hiilidioksidikuormitus oli v. 2005 vajaat 6 milj. ekvivalenttista tonnia hiilidioksidia ja lisäksi Suomen elintarviketuonnin kuormitus tuottajamaassa yli 4 milj. tonnia. Kotitalouksien kulutuksen rehevöittävästä kuormituksesta syntyy kotimaisessa elintarvikeketjussa noin 15 milj. kg ekvivalenttista fosfaattia, ja Suomen tuonnin aiheuttama kuormitus tuottajamaassa on lähes samansuuruinen. Yksittäisistä tuoteryhmistä ilmasto- ja vesistökuormituksen kärjessä ovat liha-, maito ja viljatuotteet sekä ruokaja juomapalvelut. Kotimaisen tuotannon nykytilanteen todentaminen edellyttää, että ensin huomio kiinnitetään yllä mainittuihin kuormitusten jakaumiin ja niiden myötä vastuiden jakamiseen kotimaassa ja tuontimaissa, ja löydetään niihin kestäviä ratkaisuja. Samalla tulee tunnistaa myös osin ilmiselvät ja osin piilevät vahvuudet; Suomessa on paljon tilaa ja suuri maan hiilivaranto, runsaasti makeaa vettä, tuotantojärjestelmämme on hallittu ja hallinnan tukemiseksi on olemassa hyvin paljon yksityiskohtaista tietoa, kuten neuvontajärjestöjen ja yritysten sopimusviljelyyn liittyvät jatkuvasti kasvavat tietoaineistot. Nämä aineistot tulisi saada tehokkaaseen käyttöön tuotannon ympäristödokumentoinnin tehostamiseksi ja kuluttajille suunnatun viestinnän parantamiseksi.

4 ABSTRACT The food chain contributes significantly to the welfare state of the environment and it has greater potential to affect the quality of both inland waterways and the Baltic Sea coast waterways than other product chains. The food chain, together with construction, also represents the most important component of the pleasant residential environments that contribute so much to human wellbeing. When evaluated by production volumes, the Finnish food chain is of little global significance. However, as global transition progresses, its importance is set to grow in the European Union and beyond. Taking full advantage of the growth potential requires that the food chain is increasingly eco-efficient in both the home market and globally. Finnish farmers, industry, trade, consumers, communications and administration are currently working together to establish Finland as a country of high-quality food products. The foundation of the food chain quality work is the full commitment of the entire food industry to a national food quality strategy. Strengthening of environmental responsibility and the development of responsible production methods are central objectives of this strategy. The reduction of eutrophicating emissions and improvement of the state of national waterways are in the focus of the environmental responsibility features of the food chain. The eutrophicating emissions are often reduced due to actions targeted towards the whole chain. Besides the natural environment, the historical and cultural values and the welfare of animals should also be taken into account. The evaluation of the food chain s environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed specifically for the Finnish food chain. The model is based on production and environmental impact data from year 2005. The model considers both Finnish production and Finnish imports in addition to their transport. The targets of the evaluation were the environmental impacts, in 2005, stemming from production. Environmental impacts of the end-use phase were not assessed. The changes in inventories were considered according to the national accounting methodology. The model of the food chain is structurally similar to that of Life Cycle Models. The boundary condition of the model is determined solely by the end-use of the food chain products. The end-use consists of the standard end-consumption batch from the national accounts and also from industrial usage, which includes the consumption of the service sector and other sectors of the economy independent of the food chain. The processes of the model, which are termed production nodes, are industries, which by definition are in accordance with the national accounts - except for agriculture. The evaluation includes ozone creation impacts in the lower atmosphere, acidification impacts, impacts on climate change, and impacts of eutrophication of waterways. The results are presented according to life cycle stages of the whole food chain. Finnish production and import, including transport, and the chain as a whole are reported separately. The food chain accounts for 7 % of domestic CO 2 emissions, 43 % of CH 4 emissions, and 50 % of N 2 O emissions, which corresponds to 14% of total climate change. The share of the food chain in domestic N-leaching is 58 % and that of P-leaching 67 %. Of domestic environmental impacts, the food chain is largely responsible for eutrophication of waterways (57 %). In other impact categories the share ranges between 14 % and 24 %. The life cycle stages of agriculture are predominant in the total environmental load of food chains in Finland. The contribution of agriculture in terms of methane, nitrous oxide and ammonia emissions, and nitrogen and phosphorus leaching, is over 90 %. The contribu-

5 tion of agriculture regarding carbon dioxide, NMVOC and NO x emissions is 30-40 % and for SO 2 emissions the proportion is about 23 %. PFC compounds are not produced in significant amounts by agriculture. The dominant position of agriculture with regard to these 5 environmental load classes is also reflected in total environmental impacts. The share of agricultural processes is significantly more than 50 % for all the observed classes of environmental impacts. The share of the food processing industry is 0-5 % of the chain s entire domestic environmental impacts and the share of other economic areas is together about 6-27 %. The share of the food chain as a proportion of the entire domestic environmental load attributable to agriculture is 74-91 %. The food chain s share is 91 % of the formation impact of tropospheric ozone, 74 % of the acidification impact, 85 % of the climate change impact, and 82 % of the eutrophication impact of waterways. The share of imports in the environmental load of the food chain is between 21-66 %. The share of imports destined for immediate end-use of all import environmental impacts is 24-57 % and respectively the share of industrial product use is 43-76 %. The contribution of transport on impacts of imported food products is small, only 0-6 % of the total. The largest share of the environmental impacts of the actual end-use of food chain products results from household consumption in Finland. This represents 57-61 % of the whole food chain environmental impacts, 54-58 % of the chain s domestic environmental impacts, and 60-66 % of the chain s environmental impacts related to imports. The share of domestic food services is 12-15 % of the whole chain s environmental impacts. The share of other domestic industries foodstuff use is 6 % of the whole food chain environmental impacts. The share of imports is 17-23 % of the whole food chain s environmental impacts. Of the environmental impacts of actual end-use of food, the consumption of meat, dairy and grain products, and catering and bar services together are responsible for 82 % of the impacts of the entire chain s tropospheric ozone formation, for 75 % of acidification impacts, for 72 % of climate change impacts, and for 72 % of waterways eutrophication impact. Their share of the domestic tropospheric ozone formation impacts is respectively 88 %, of domestic acidification impacts 80 %,

6 Alkusanat Tämä taustaraportti on suunnattu elintarvikeketjun ammattilaisille, siis yrityksille ja yritysryhmien edustajille, neuvonnalla, koulutustahoille, viranomaisille sekä tutkimus- ja kehitystahoille. Laajempi sidosryhmäkommunikaatio ja sen vaikuttavuuden hakeminen jätetään tarkoituksellisesti alan elintarvikealan toimijoille. Elintarvikeketjun ympäristöraportti on toimialan toinen ympäristövastuuta luotaava julkaisu ja ensimmäinen, joka käsittelee koko laatuketjua pellolta pöytään. Julkaisu ei ole vakiintuneen käytännön mukainen ympäristöraportti, vaan laaja tutkimuksellinen selvitys koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Raportti kuvaa kotimaisen elintarvikeketjun, keskittyen sen ympäristövaikutuksiin kotimaassa ja ulkomailla. Se tarjoaa työkalun suomalaisen elintarvikkeiden laatuketjun ympäristövastuun seurantaan havainnollistamalla ketjun eri toimijoiden ympäristövastuuta sekä lisää valmiuksia osallistua aiheesta käytävään keskusteluun. Julkaisun toivotaan myös edistävän koko ketjun tärkeimpien ympäristönäkökohtien yhdenmukaista seurantaa alan yrityksissä. Raportin tiedot perustuvat MTT:n, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Oulun yliopiston Thule-instituutin kehittämään elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arviointimalliin, joka puolestaan perustuu maatalouden prosessimalliin ja kansantalouden ympäristölaajennettuun tilinpitomalliin (ENVIMAT-malli) 1 (Seppälä et al. 2009). Tiedot eivät koske spesifisesti alan yrityksiä, koska tämän tarkkuustason tietoja ei ollut saatavilla. Saatujen tietojen perusteella saa kuitenkin suuntaa-antavan kuvan elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista ja -vastuusta. Raportti tarkastelee elintarvikeketjun ympäristövaikutusten suuruusluokkaa ja ympäristövastuun painopistealueita sekä kuvaa ketjun toimijoiden haasteita ympäristövastuuseen. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportti on jatkoa maa- ja metsätalousministeriön laatustrategian vuosina 2003 2005 toteutetuille ympäristövastuun hankkeille sekä täydennys vastaavasta vuodesta tehdylle elintarviketeollisuuden ympäristövastuun raportille. Hankkeen toteuttamisesta vastasi MTT:n elintarvike-ekologia -tutkimusryhmä ja vastuuhenkilönä toimi vanhempi tutkija Yrjö Virtanen. Tutkimushankkeeseen osallistui tutkijoita myös Suomen ympäristökeskuksesta ja Oulun yliopiston Thule-instituutista. Hanketta rahoitettiin maa- ja metsätalousministeriön elintarviketalouden laatustrategiavaroista. Ohjausryhmän muodostivat kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen (puheenjohtaja) maa- ja metsätalousministeriöstä, viestintäpäällikkö Seija Luomanperä Yara Oyj:stä, johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä, toimitusjohtaja Heikki Juutinen Elintarviketeollisuusliitto ry:stä, maatalouslinjan johtaja Simo Tiainen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta ja professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Tekijät 1 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=108589&lan=fi

7 SISÄLLYSLUETTELO Kuvaluettelo... 9 Taulukkoluettelo... 12 Määritelmät... 13 1 Johdanto... 15 1.1 Ketjuvastuu -hankkeen tavoite... 15 1.2 Elintarvikeketjun ympäristövastuu ja elinkaariajattelu... 16 1.3 Elintarvikeketjun ympäristövaikutukset... 17 2 Raportin sisältö, rajaukset ja toteutus... 18 3 Suomen elintarvikeketju kansainvälisessä toimintaympäristössä... 19 3.1 Elintarvikeketju Suomessa... 20 3.2 Elintarvikeketju osana eurooppalaista ja kansainvälistä elintarvikeketjua... 22 4 Elintarvikeketjun toiminta ympäristövaikutusten vähentämiseksi... 25 4.1 Suomalaisen elintarviketalouden laatustrategia... 26 4.2 Elintarvikeketjun laatu- ja ympäristöjärjestelmät... 27 4.3 Luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien hoito... 28 4.4 Eläinten terveys- ja hyvinvointi... 31 4.5 Vesien suojelu... 33 4.6 Ilmastonmuutoksen torjuminen... 35 4.7 Kaupan ja tuoteketjujen ympäristövaikutusten vähentäminen... 39 5 Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio... 54 5.1 Ympäristövaikutusten arviointimalli... 55 5.1.1 Yleiskuvaus... 55 5.1.2 Tiedot... 57 5.1.3 Allokoinnit... 59 5.1.4 Tuotantofunktiot ja solmujen kytkennät... 60 5.1.5 Ympäristökuormitusfunktiot... 61 5.2 Elintarvikeketjun rajaus... 61 5.2.1 Elintarvikeketjun kotimainen osa... 62 5.2.2 Elintarvikeketjun tuotteet... 63 5.2.3 Elintarvikeketjun tuontiosa... 64 5.3 Toiminnallinen yksikkö... 64 5.3.1 Standardiloppukäyttö... 66 5.3.2 Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö... 67 5.4 Arvioon sisältyvät ympäristövaikutusluokat... 71

8 5.5 Elinkaaren vaiheet... 72 6 Tulokset ja niiden tulkinta... 73 6.1 Ympäristövaikutusten muodostuminen kotimaisessa ja tuontiketjussa... 74 6.2 Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen tuotantovaiheittain Suomessa 77 6.3 Kotimainen elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen... 80 6.4 Tuonnin täydentämä elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen... 81 6.5 Elintarvikeketju suhteessa koko maatalouteen Suomessa... 83 6.6 Ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäyttöerittäin... 84 6.7 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset käyttöerittäin... 87 6.8 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset tuoteryhmittäin... 88 6.9 Ympäristövaikutusten muodostuminen eniten kuormittavissa tuoteryhmissä... 92 6.9.1 Lihatuotteet... 93 6.9.2 Maitotuotteet... 96 6.9.3 Viljatuotteet... 98 6.10 Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut... 102 6.11 Mallin epävarmuustekijät... 104 6.11.1 Elintarviketeollisuuden oheistarjonta... 105 6.11.2 Elintarvikeketjun sekundaarisolmut... 105 6.11.3 Poisvalitut tuotantosolmut... 106 6.11.4 Maatalouden ravinnehuuhtoumat ja energian käyttö... 106 6.11.5 Tuontituotteiden päästökertoimet... 109 6.12 Yhteenveto... 109 7 Johtopäätökset... 115 Lähteet... 119 Tilastoaineistolähteet... 123 Liitteet... 133

9 Kuvaluettelo Kuva 1. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin suunniteltu järjestelmäkaavio...15 Kuva 2. Koko elintarvikejärjestelmän kuvaus ja Ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus, joka jatkuu tarjontaan kuluttajalle, mutta ei enää kuluttajan toimintoihin eikä jätehuoltoon...19 Kuva 3. Tuonnin osuus maitotuotteiden kulutuksesta....21 Kuva 4. Maataloustuotannon omavaraisuus...22 Kuva 5. Maatalouden sivuainevirtoina syntyvää olkea voidaan hyödyntää esimerkiksi energian tuotannossa...25 Kuva 6. Pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla, jonka vuoksi kukat saavat kasvaa rauhassa...29 Kuva 7. Suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estävät eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön...34 Kuva 8. Kuljetusalan kasvihuonekaasupäästöt 1990-2007...36 Kuva 9. Maataloudesta peräisin olevat päästöt YK ilmastosopimuksen mukaisessa raportoinnissa...37 Kuva 10. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen eri päästölähteille vuosina 1990-2007...38 Kuva 11. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2006 (milj. tonnia CO2 ekv.)...39 Kuva 12. Ruisleivän tuotantojärjestelmän rajaus...41 Kuva 13. Oluen valmistuksen tuotantojärjestelmäkuvaus....42 Kuva 14. Broilertuotteen tuotantojärjestelmäkuvaus...45 Kuva 15. Maidon tuotantojärjestelmän rajaus...46 Kuva 16. Kasvihuonetomaatin tuotantojärjestelmä...50 Kuva 17. Juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus...51 Kuva 18. Työpajan 6.10.2008 valmistelema kvalitatiivisen arvioinnin kehikko (olennaisuusmatriisi)...53 Kuva 19. Elintarvikeketjun pääosat ja rajaus....62 Kuva 20. Elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia.....65 Kuva 21. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön jakautuminen standardiloppukäyttöön, palvelukäyttöön ja muuhun toimialojen elintarvikekäyttöön vuoden 2005 tietojen perusteella....66 Kuva 22. Elintarvikeketjun kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kotitalouksien kulutusmenoihin, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (ei

10 esiinny), julkisyhteisöjen kollektiivisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, varastojen muutoksiin ja vientiin vuoden 2005 kansantalouden tilinpitotietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 81 %, tuontituotteiden 19 %...67 Kuva 23. Kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajaukset ja muuttujat....69 Kuva 24. Loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö....71 Kuva 25. Tuonnin osuus koko elintarvikeketjun ympäristökuormituksista....75 Kuva 26. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Osuuteen sisältyy tuontituotteiden valmistus ja kuljetukset....75 Kuva 27. Tuonnin ympäristökuormitusten jakautuminen loppukäytön ja toimialojen tuonnin kesken....76 Kuva 28. Elintarvikeketjun tuontiosan ympäristövaikutusten jakautuminen talouden sektoreittain. Sektori on tuontituotteen kotisolmun mukainen...77 Kuva 29. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden ja muiden toimintojen kesken...78 Kuva 30. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden sisällä...79 Kuva 31. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen muiden toimintojen kuin maatalouden sisällä...79 Kuva 32. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. 80 Kuva 33. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista...81 Kuva 34. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristökuormituksista....82 Kuva 35. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristövaikutuksista...82 Kuva 36. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista....83 Kuva 37. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista....84 Kuva 38. Loppukäyttöerien osuudet elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön kokonaisarvosta...85 Kuva 39. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...85 Kuva 40. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...86

11 Kuva 41. Elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...86 Kuva 42. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin....87 Kuva 43. Varsinaisen loppukäytön muodostuminen tuoteryhmien loppukäytöistä ilman varastojen muutosta....89 Kuva 44. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...90 Kuva 45. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon....90 Kuva 46. Elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön aiheuttama alailmakehän otsonin muodostumisvaikutus tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...91 Kuva 47. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...91 Kuva 48. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksissa....93 Kuva 49. Lihatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista....93 Kuva 50. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista..94 Kuva 51. Tuonnin ympäristövaikutusten osuus lihatuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista...94 Kuva 52. Maitotuotteiden tuotannosta aiheutuvat ympäristövaikutukset koko elintarvikeketjussa....96 Kuva 53. Maitotuotteista aiheutuvat ympäristövaikutukset kotimaisessa elintarvikeketjussa....96 Kuva 54. Maitotuotteiden osuus ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista...97 Kuva 55. Maitotuotteiden tuonnin osuus maitotuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista...97 Kuva 56. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista....98 Kuva 57. Viljatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista....98 Kuva 58. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista.100 Kuva 59. Tuonnin osuus viljatuotteiden ympäristövaikutuksista...100 Kuva 60. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista....102 Kuva 61. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus kotimaisen ketjun ympäristövaikutuksista...102 Kuva 62. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus tuonnin ympäristövaikutuksista. 103

12 Kuva 63. Tuonnin osuus ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ympäristövaikutuksista. 103 Kuva 64. Ilmastonmuutosvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa....112 Kuva 65. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa....113 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Esimerkki kansantalouden tilinpidon toimialan ("0111" eli "Kasvinviljely") disaggregoinnista...56 Taulukko 2. Kaksi esimerkkiä LCA -mallien rakenteesta...57 Taulukko 3. Lypsykarjatalouden ravintopanosten ja niistä riippuvien päästöjen allokointi maidolle ja lihalle....59 Taulukko 4. Lypsykarjatalouden energiapanosten ja niistä riippuvien ympäristökuormitusten allokointi maidolle ja lihalle....60 Taulukko 5. Esimerkki hankintaprofiilista...61 Taulukko 6. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä poisvalitut tuotantosolmut....70 Taulukko 7. Elintarvikeketjun jako elinkaaren vaiheisiin....73 Taulukko 8. Ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden käytön eristä ilman varastojen muutoksien vaikutuksia...88 Taulukko 9. Eniten kuormittavien tuoteryhmien ympäristövaikutukset koko ketjussa sekä osuus kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista....92 Taulukko 10. Lihatuotteiden aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain....93 Taulukko 11. Lihatuotteiden aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...95 Taulukko 12. Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain....96 Taulukko 13. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...98 Taulukko 14. Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...99 Taulukko 15. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...101 Taulukko 16. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...102

13 Taulukko 17. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...104 Määritelmät Bruttokäyttö. Nettokäyttö ja oma käyttö yhteensä. ENVIMAT-malli. Kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotos -malli (panostuotosmallin materiaalivirtoihin on liitetty ympäristövaikutusarviot). Kotisolmu. Tuotantosolmu, jonka päätuotteeksi tuote luetaan. LCA -malli. Tuotteen koko elinkaaren kattavaan tarkasteluun perustuva malli, joka tämän hankkeen tapauksessa on tietokantamuotoon rakennettu hierarkkinen malli. Loppukäyttö. Kansantalouden tilinpidon mukainen standardiloppukäyttö ja elintarvikeketjun ulkopuolisten tuotantosolmujen (netto)käyttö yhdessä. Loppukäyttö ei kuitenkaan sisällä itse loppukäyttövaiheen aktiviteetteja tai kuormituksia (kyseessä on siis tavallaan tarjonta loppukäyttöä varten). Loppukäyttöekvivalentti. Loppukäytössä huomioon otettavien ulkopuolisten tuotantosolmujen käytöstä elintarvikeketjun loppukäyttövektoriin siirrettävien erien summa. Nettokäyttö. Elintarvikeketjun oman käytön vähentämisen jälkeen jäljelle jäävä erä bruttokäytöstä. Oheistarjonta. Muu kuin elintarvikeketjun tuotteiden tarjonta. Oma käyttö. Elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä johtuva ulkopuolisten solmujen bruttokäytön erä. Ominaiskuormituskerroin. Tuotantosolmun kokonaisympäristökuormitukset jaettuna tuotantosolmun perushintaisella kokonaistarjonnalla. Palvelukäyttö. Elintarvikeketjun ulkopuolella ilmenevää elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä, joka ei riipu elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä. Primaarisolmu. Tuotantosolmu, jonka jokin päätuote on elintarvikeketjun tuote.

14 Referenssiarvo. LCA -mallilla laskettu vuosiarvo ositettaville erille, esim. panoksille ja ympäristökuormituksille. Sekundaarisolmu. Tuotantosolmu, joka tuottaa elintarvikeketjun tuotteita sekundaarisesti siis sivutuotteenaan. Standardikäyttö. Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava panosten käyttö. Standardiloppukäyttö. Koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisesti kotitalouksien kulutusmenoista, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoista, julkisyhteisöjen yksilöllisistä kulutusmenoista, julkisyhteisöjen kollektiivisista kulutusmenoista, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta, varastojen muutoksista ja viennistä. Standarditarjonta. Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava tarjonta. Tuotantosolmu. Kansantalouden tilinpidon luokituksen mukaiset toimialat ja LCAmalleihin perustuvat tuotantosolmut. Viimeksi mainitut ovat kansantalouden tilinpidon toimialojen alasysteemejä. Toimiala. Kansantalouden tilinpidon luokituksen mukaisesti esim. kasvinviljelyn toimiala, kotieläintuotannon toimiala. Varsinainen loppukäyttö. Loppukäyttö ilman varastojen muutoksia. Ympäristötilinpitomalli. Malli pitää sisällään tuotantoprosessit Suomessa ja tuonnin ulkomailta kuljetuksineen. Kulutusvaiheen toiminnot eivät tässä vaiheessa ole mallissa mukana.

15 1 Johdanto 1.1 Ketjuvastuu -hankkeen tavoite Tämän ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena oli tuottaa arvio Suomen elintarvikeketjun ympäristökuormituksista ja niistä aiheutuvista ympäristövaikutuksista, ja esittää ne ketjun vaiheittain jäsenneltyinä ympäristövastuun raportointia ja ketjussa tehtävää muuta ympäristökehitystyötä varten. Tietolähteet Määrätiedot Kuvailut Tiedon hankinta- ja siirtojärjestelmä Tiedon prosessointijärjestelmät Panos-tuotos -tiedot Tiedon siirtojärjestelmä Maatilat Elintarviketeollisuus Suomen teollisuus Kauppa Elinkaaritutkimukset ja tietokannat Maatalouden kannattavuuskirjanpito ProAgrian lohkotietokanta Teollisuustietojen prosessointi Ympäristölaajennettu kansantalouden tilinpitojärjestelmä Elintarvikkeiden kaupan ja kuljetusten mallinnus Elintarvikkeiden kuluttajatoimintojen mallinnus Ympäristövaikutusmalli Tunnusluvut Kuvailut Tiedon siirtojärjestelmä Relaatiot Ympäristövaikutusten arviointimallit Lakenta Tulostus Raportin generointi Raportti Tiedon julkaisujärjestelmä Formaatti Välineet Aikataulu Resurssit Julkaistu raportti Kuva 1. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin suunniteltu järjestelmäkaavio. Alkuperäinen tavoite oli tuottaa vuoden 2007 tilannetta kuvaava raportti. Tästä tavoitteesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä vuoden 2007 elintarviketeollisuuden tuotostiedoilla suoritetuista mallinnuskokeiluista saadut tulokset osoittivat vuosien 2005 ja 2007 välillä erityisesti maatalouden tuotantotilastojen antamien tuotannon fysikaalisten kehitystrendien vastaista ympäristökuormituskehitystä. Kokeilu osoitti, että koko malli (mukaan lukien siis taustalla oleva ENVIMAT -malli) olisi päivitettävä uuden tilanteen mukaiseksi kelvollisten

16 tulosten saamiseksi. Tätä varten hankkeessa ei kuitenkaan ollut resursseja. Kaikkia päivityksessä tarvittavia tilastoja, kuten vuoden 2007 panos-tuotos -tauluja ei myöskään ollut saatavilla. Tästä johtuen arvio perustuu kokonaisuudessaan vuoden 2005 tietoihin, jotka kattavat koko Suomen kansantalouden ja joiden pohjalta myös ketjun systeemimalli on laadittu. 1.2 Elintarvikeketjun ympäristövastuu ja elinkaariajattelu Ympäristövastuullisuus tarkoittaa luonnonvarojen kestävää käyttöä, jätteiden määrän vähentämistä ja ympäristöhaittojen pitämistä mahdollisimman pieninä. Siihen kuuluvia tavoitteita ovat vesien, ilman ja maaperän suojelu (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006), ilmastonmuutoksen hallinta ja luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Ympäristövastuun toteutukseen kuuluu asetettujen standardien ja säädösten noudattaminen, yrityksen toimintaan liittyvän ympäristöinformaation tuottaminen ja ylläpito sekä ympäristövaikutuksiin liittyvän tietoisuuden aktiivinen lisääminen. Edellä mainituista toimista ensimmäiset painottuvat oikeudellisen vastuun puolelle ja jälkimmäiset moraalisen vastuun puolelle. Erityisesti saastuttaja maksaa - periaate, jota yleisesti toteutetaan muiden toimialojen ympäristökysymyksissä, on herättänyt keskustelua myös maa- ja metsätaloudellisen toiminnan yhteydessä. Elintarvikeketjulähtöiseen tarkasteluun liittyy elinkaariajattelu ja edelleen kvantitatiivisempana elinkaariarviointi (LCA, Life Cycle Assessment). Se on kokonaisvaltainen menetelmä tuotteen tai toiminnon koko elinkaaren aikaisten ympäristökuormitusten ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Tuotteen eri vaiheita tarkastellaan raaka-ainelähteiltä valmistuksen ja jalostuksen kautta kulutukseen sekä käytön jälkeen tapahtuvaan hyötykäyttöön, joko kierrätykseen, energialähteeksi tai uusiokäyttöön raaka-aineena tai tuotteena tai loppusijoitukseen kaatopaikalle. Kussakin elinkaaren vaiheessa käytetään erilaisia panoksia, kuten materiaaleja, energiaa ja vettä (inputs), ja aiheutetaan erilaisia päästöjä ja ympäristökuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään (outputs). Elinkaariajattelu on pohjana yhdennetylle tuotepolitiikalle (Integrated Product Policy). Tästä EU:n komissio julkaisi Vihreän kirjan jo vuonna 2001 (Euroopan yhteisöjen komissio 2001) ja kaksi vuotta myöhemmin tiedonannon yhdennetystä tuotepolitiikasta (Euroopan yhteisöjen komissio 2003). Yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteeksi on asetettu vähentää tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia käyttämällä mahdollisuuksien mukaan markkinaperusteista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kilpailunäkökohdat. Tuo-

17 tepolitiikan viitenä pääperiaatteena on elinkaariajattelun lisäksi yhteistyö markkinoiden kanssa, kaikkien osapuolten osallistuminen, jatkuva parantaminen ja erilaisten poliittisten välineiden käyttö. Yhdennetyn tuotepolitiikan lähtökohta on, että tavaroiden ja palveluiden lisääntyvä kulutus on suoranainen tai välillinen syy ympäristön pilaantumiseen ja luonnonvarojen vähenemiseen. Tämän vuoksi tuotteiden valmistukseen on jatkossa käytettävä nykyistä vähemmän luonnonvaroja ja tuotteista aiheutuvia ympäristövaikutuksia on myös vähennettävä. Elinkaariajattelu alkoi herätä elintarviketuotannon yhteydessä 1990-luvun puolivälissä (vertaa Kurppa 1998). Elinkaariajattelu ja yhdennetty tuotepolitiikka palvelevat ja liittyvät vahvimmin globalisoituvaan markkinatilanteeseen (Ilomäki et al. 2007). 1.3 Elintarvikeketjun ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arvio ja sen tulkinta osoittavat elintarvikeketjun olennaisimmat ympäristövaikutukset, niitä aiheuttavat ympäristökuormitukset sekä näiden muodostumisen kannalta merkittävimmät elinkaaren vaiheet ja tuoteryhmät. Arvio koostuu inventaariovaiheesta, jossa tarkastellaan koko tuotantoketjua yksikköprosesseihin jaettuna ja määritetään yksikköprosessien panokset ja tuotokset, joihin myös päästöt kuuluvat. Lisäksi arviossa luokitellaan päästöt ja määritetään ympäristövaikutukset karakterisointikertoimien avulla. Ympäristövaikutukset voidaan edelleen normalisoida eli suhteuttaa kyseisen tuotantoympäristön muuhun kuormitukseen. Perusteelliseen arviointiin liittyy edelleen ympäristövaikutusmallinen verifiointi, mallien herkkyystarkastelu ja mallin validointi. Joissakin tapauksissa edetään eri ympäristövaikutusluokkien keskinäiseen arvottamiseen, minkä tavoitteena on yleensä monia vaikutusluokkia sisältävän indeksin muodostaminen. Elintarvikkeiden osalta arvottamista on käytetty mm. mittatikku-mittarin kehittämisessä suomalaisille kuluttajille (Nissinen et al. 2006). Tässä raportissa arvottamisvaiheeseen ei edetä. Tässä raportissa toteutettu ympäristövaikutusten arvio käsittää seuraavat tavanomaisimmat ympäristövaikutusluokat: ilmastonmuutosvaikutukset, vesistöjen rehevöitymisvaikutukset, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutukset ja happamoitumisvaikutukset. Muita ympäristövaikutusluokkia ovat muun muassa maan käyttö, monimuotoisuus, ekotoksiset vaikutukset sekä resurssien käytön näkökulmasta vesijalanjälki. Kaikkien muiden paitsi vesijalanjäljen osalta määritysmenetelmät ovat vielä vakiintumattomia. Vesijalanjälki on

18 varmaankin pikaisesti tulossa elintarviketuotannon tarkasteluun, mutta raportin kirjoitusvaiheessa se ei ollut vielä vakiinnuttanut asemaansa elintarvikeketjun ympäristömittarina. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportissa kuvataan Suomen elintarvikeketjun kollektiivista ympäristövastuuta. Raportin kohderyhmänä ovat elintarvikeketjun ammattilaiset. Yleisenä johdantona tarkastellaan elintarvikeketjun merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalisti sekä tällä hetkellä että mahdollisesti tulevaisuudessa. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehtävää työtä kuvataan esimerkkien avulla koko ketjun ja tuoteryhmien osaketjujen tasoilla. Raportti painottuu ketjun ympäristövaikutusten arvioon. Ketjun ympäristövaikutusten muodostumista tarkastellaan järjestelmänäkökulmasta elinkaaren vaiheittain ja kulutusnäkökulmasta loppukäyttö- ja tuoteryhmittäin. Loppukäyttö tarkoittaa tosiasiassa tarjontaa kulutusta varten. Siihen ei sisälly kulutuksen toimintoja. Lisäksi raportissa tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutuksia suhteessa Suomen muun kansantalouden ympäristövaikutuksiin. Ulkomaisista elintarvikeketjuista ei ole saatavilla vertailukelpoisia ympäristövaikutusten arvioita, joten ympäristövaikutusten globaali vertailu ei ole tässä mahdollinen. 2 Raportin sisältö, rajaukset ja toteutus Ympäristövaikutusten arvio on toteutettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla. Malli käsittää tuotantoprosessit Suomessa ja tuonnin ulkomailta kuljetuksineen. Kulutusvaiheen toiminnot eivät tässä vaiheessa ole mallissa mukana. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin. Malliin sisältyy sekä kotimainen tuotanto että tuonti kuljetuksineen. Tuotevarastojen muutokset on otettu arviossa huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Mallin reunaehdon muodostaa kansantalouden tilinpidon mukainen elintarvikeketjun tuotteiden ja palvelujen lopputarjonta kuluttajille sekä tarjonta muille toimialoille. Vuodelta 2005 peräisin oleviin käyttötietoihin sisältyy sekä kotimaassa että ulkomailla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen käyttö. Tarkempi kuvaus ympäristöarvioinnin menetelmästä, tiedoista, systeemirajoista ja epävarmuustekijöistä on luvussa 5. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaarivaiheittain ryhmiteltyinä, erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Tulosraportti on erillisenä liitteenä.

19 Tämän ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus Kuva 2. Koko elintarvikejärjestelmän kuvaus ja Ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus, joka jatkuu tarjontaan kuluttajalle, mutta ei enää kuluttajan toimintoihin eikä jätehuoltoon. Eri tuotantovaiheiden läpimenevät nuolet tarkoittavat elintarviketuotannon osaketjuja (lihaketju.. maitoketju viljaketju) tai toisaalta kansantalouden tilinpidon toimialoja tai maatalouden näkökulmasta tuotannonaloja (liha.. maito viljat..) Raportin kattavuus kansantalouden tasolla on 100 %. Tarkemmat mallinnustyön rajaukset esitetään tarkempien menetelmien yhteydessä jaksossa 5. 3 Suomen elintarvikeketju kansainvälisessä toimintaympäristössä Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti elintarvikeketjun merkitystä ja tilaa sekä Suomessa että globaalisti maankäyttöä, tuotantoa ja talouden rakennetta kuvaavien tilastolukujen valossa. Lisäksi tarkastellaan, miten eräiden ennustettujen globaalien muutosten toteutuminen vaikuttaisi elintarvikeketjuun ja sen ympäristövaikutuksiin tulevaisuudessa. Kotimaisesta näkökulmasta tarkastellaan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Globaalista näkökulmasta tarkastellaan lisäksi vesivarojen ehtymisen ja elintarvikkeiden kokonaiskysynnän kasvun mahdollisia vaikutuksia.

20 3.1 Elintarvikeketju Suomessa Kotimainen elintarviketuotanto on tärkeä maaseudun elinvoimaisuuteen ja maisemaan vaikuttava tekijä. Maaseudun yrityksistä noin 50 % on maatiloja, joista 45 000 on perustuotantotiloja ja 23 200 monialaisia maatiloja. Maatilojen suora työllistävä vaikutus on noin 90 000 henkilöä. Muun yritystoiminnan merkitys hyvinvoinnin tuottamisessa on kasvussa, sillä maaseudun yrityksistä jo noin 50 % (62 000 kpl) on muita kuin maataloutta tukevia maaseudun pienyrityksiä. Maatalous työllistää välillisesti ostopanosten hankinnan kautta noin 20 000 henkilöä, sekä tutkimus-, koulutus- ja hallintohenkilöstöä noin 3 000 henkilöä. Maatalous ja elintarviketeollisuus yhdessä työllistävät noin 200 000 henkilöä: luvussa on huomioitu myös välilliset työllisyysvaikutukset eli pakkaus- ja kuljetusala, tukkukauppa sekä erilaiset liike-elämän palvelut. Lisäksi elintarvikeketjussa on ravitsemuspalvelujen alalla 62 300 henkilöä ja elintarvikekaupassa 50 000 henkilöä. Kun myös niiden työllistävä vaikutus huomioidaan, elintarvikesektori työllistää lähes 300 000 henkilöä. (Niemi & Ahlstedt 2009) Elintarvikkeiden ja juomien kulutusmenot ovat Suomessa yhteensä 19 mrd. euroa. Kotiin hankittujen elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus on 10,9 mrd. euroa, joka on 12 % kotitalouksien kulutusmenoista. Ulkona tapahtuvan ruokailun osuus on noin 6 % kulutusmenoista. Kun elintarviketalouden rahavirtaan sisällytetään yksityisten ja julkisten kokonaiskulutusmenojen lisäksi elintarvikkeiden vienti sekä maataloustuotantoon liittyvät tuet, on elintarviketaloudessa vuosittain liikkuvien rahavirtojen yhteenlaskettu arvo noin 22,7 miljardia euroa. Tämä vastaa 11 %:a Suomen bruttokansantuotteesta. (Niemi & Ahlstedt 2009) Kotimaisuus, tuonti ja vienti Kotimaisuus merkitsee useimmissa maissa mielikuvaa ruuan tuoreudesta, puhtaudesta ja laadusta, niin myös Suomessa. Hyvä laatu merkitsee suomalaisille kuluttajille elintarvikkeiden kotimaisuutta, tuoreutta ja makua (MMM 2000). Tällä hetkellä tuonnin osuus on kuitenkin kasvussa, uusia makuja ja tuotteita on tarjolla yhä enemmän. Juustot ja jogurtit ovat tuotteita, joita viemme ja tuomme prosentuaalisesti eniten (kuva 3). Vuonna 2008 eniten elintarviketeollisuuden tuotteita vietiin Euroopan Unioniin ja EFTA -maihin (61 %) sekä Venäjälle (22 %). Vienti Kiinaan oli vajaat 2 % kokonaisviennistä. (ETL 2009a)

21 40 % Tuonnin osuus kulutuksesta 1995-2008 40 30 Juusto 30 20 20 10 Jogurtti 10 0 0-95 -96-97 -98-99 -00-01 -02-03 -04-05 -06-07 -08 Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Kuva 3. Tuonnin osuus maitotuotteiden kulutuksesta (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2009). Elintarvikeomavaraisuus Kaikki valtiot, mukaan lukien Suomi, ovat nähneet sekä kansantalouden että riskienhallinnan vuoksi tärkeänä ylläpitää omaa elintarviketuotantoa. Viime aikoina tuoteturvallisuusriskit, kuten erilaiset maailmanlaajuiset eläintaudit, ovat välillisesti tukeneet oman elintarviketuotannon avulla toteutettavaa riskienhallintaa. Suomen omavaraisuus maidossa, lihassa ja leipäviljassa, sokerissa ja kananmunissa ilmenee kuvasta 4. Vaikka kotieläintuotteiden omavaraisuus on korkealla, Suomen omavaraisuus eläimille syötettävien valkuaisrehujen suhteen on vaarallisen alhaalla noin 15 %:n tasolla 2. Viljoista erityisesti rukiin omavaraisuusaste on kylvöalan lisäksi riippuvainen kasvukauden säästä. TIKE:n aikasarja paljastaa, että ruista on tuotettu riittävästi kotimaisen kulutuksen tarpeisiin viimeksi vuonna 2000. Tällöin omavaraisuusluku oli 124. Viime vuosina tästä määrästä on jääty, vuonna 2004 luku oli 62 - yli kolmannes Suomessa kulutetusta rukiista piti siis tuoda ulkomailta. Ruis on ainoa viljamme, jota runsassatoisen kasvukauden 2009 jälkeen tuotava Suomeen. Kotimainen ruisleipätuotantomme vaatii vuosittain 100 miljoonaa kiloa ruista ja tuotanto v. 2009 oli vain 42 miljoonaa kiloa. 2 Koivisto M.-L. 2009. Härkäpapu kotimaista valkuaista sikojen ruokintaan Leipä leveämmäksi 4/2009.

22 Elintarvikeomavaraisuus 1970-2008 omavaraisuus-% 175 175 omavaraisuus-% 175 175 150 125 100 Maito Rasva Neste 150 125 100 150 125 100 Sianliha 150 125 100 75 75 75 Naudanliha 75 50 50 50 50 25 25 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2008 25 25 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2008 175 175 175 175 150 150 150 150 125 Leipävilja 125 125 Kananmunat 125 100 100 100 100 75 75 75 Siipikarjanliha 75 50 50 Sokeri 25 25 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2008 50 50 25 25 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2008 Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Kuva 4. Maataloustuotannon omavaraisuus (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2009). Omavaraisuuden ylläpito vaatii pohjoisissa olosuhteissa tuotannon tukemista verovaroin. Vuonna 2008 elintarvikeketjun pääosin maatalouteen suunnatut tuet olivat 2,2 miljardia euroa ja EU:n tuki noin 0,8 miljardia euroa. Vastaavasti elintarvikkeilta ja juomilta kannettavien verojen kertymä oli 4,2 miljardia euroa ja ravintolapalvelujen alv 1,1 miljardia euroa. Viljan kokonaistuotanto Suomessa vuonna 2008 oli 4 228 miljoonaa kiloa. Maitoa tuotettiin 2 188 milj. litraa. Sianlihaa tuotettiin 217 milj. kg, siipikarjanlihaa 100,9 milj. kg ja naudanlihaa 80,1 milj. kg. Kananmunia tuotettiin 58 milj. kg. Suurin tarve olisi kotimaiselle rukiille, jota tuotettiin 14 000 hehtaarilla. Rukiin omavaraisuus vaatisi noin 40 000 hehtaarin viljelyalan. (Niemi & Ahlstedt 2009). 3.2 Elintarvikeketju osana eurooppalaista ja kansainvälistä elintarvikeketjua Euroopan maatalousmaa-alue on yhteensä noin 334 838 000 hehtaaria, josta Suomen osuus on noin 0,7 %. Suurista tuottajamaista Yhdysvaltojen peltoala on noin 344 702 000

23 ha, Brasilian 263 465 000 ha ja Venäjän 220 679 000 ha. Koko maapallon viljelyala on noin 15 000 000 000 hehtaaria (Enkama 2009), josta Suomen osuus on noin 0,15 %. Vastaavasti maapallon asukasmäärä on 6,7 miljardia, josta Suomen osuus on 0,08 %. Maailman väestömäärälle tuotetaan elintarvikkeet siis keskimäärin noin 50 % pienemmällä peltoalalla kuin suomalaisille. Tässä tilanteessa ilmaston ja elintarvikkeiden kulutuksen globaalit muutokset lupaavat Suomen elintarvikeketjulle kasvumahdollisuuksia. Tuotannon kasvattamiseen Suomessa olisi myös maata. Ilmastonmuutoksen vaikutus kansainväliseen elintarviketuotantoon Ympäristössä tapahtuvia muutoksia sekä niiden voimakkuuksia ja nopeuksia on mahdotonta ennustaa tarkasti. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiakaan ei voida tarkalleen ennakoida. IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) arvion mukaan ilmasto voi muuttua niin, että se voi vaikuttaa merkittävästi Suomen ja koko maailman elintarviketuotantoon (IPCC 2007). Esimerkiksi EU:n alueella ilmasto voi muuttua siten, että Etelä- Euroopassa tuotantomäärät jopa supistuvat liiallisen lämpenemisen ja kuivuuden johdosta, ja Pohjois-Euroopassa ilmasto muuttuu sateisemmaksi ja lauhemmaksi. Jotkut ennustetuista muutoksista, esimerkiksi kasvukauden piteneminen ja ilman kohonnut hiilidioksidipitoisuus, voivat hyödyntää Suomen maataloustuotantoa, ja toiset, esimerkiksi ennustetut suuret säävaihtelut ja sateisuuden lisääntyminen, taas voivat haitata sitä. Ilmastonmuutoksen mahdollisia etuja ei pystytä täysin hyödyntämään ellei riski- ja epävarmuustekijöitä oteta huomioon ja ennakoida, tai ilman, että niihin varaudutaan. Ilmastonmuutoksen jatkuessa maataloustuotantoon sopivan maan kokonaisala todennäköisesti vähenee subtrooppisen vyöhykkeen suurissa maatalousmaissa ennustetun kuivuuden, rankkasateiden ja tulvien lisääntymisten myötä (IPCC 2007). Toteutuessaan tämä lisäisi entisestään tarvetta parantaa elintarvikeketjujen ekotehokkuutta, sillä subtrooppisen vyöhykkeen valtioissa sekä väestön että elintason kasvu on nopeaa. Monissa maissa maanviljelyn kasteluveden tarpeen kasvu on osasyy pohjavesivarastojen liikakäyttöön ja hupenemiseen. Pohjavesivarastojen väheneminen aiheuttaa jo tätä nykyä ongelmia mm. Kiinassa (Xsuping et al. 2005). IPCC:n ennusteiden mukaan ilmastonmuutos saattaa jatkuessaan niukentaa vielä lisää vesipulasta kärsivien alueiden vesivaroja. Kastelu- ja prosessiveden niukkuus rajoittaa peltojen ja elintarviketeollisuuden tuotantoa vesipulasta kärsivillä alueilla ja lisää elintarvikkeiden tuonnin tarvetta, mikä puolestaan

24 lisää elintarvikkeiden kysyntää vesivaroiltaan runsaammilta alueilta, joihin Suomikin kuuluu. Sekä eläin- että kasvituotteiden vienti Suomesta voisi tätä kautta kasvaa kotimaisessa mittakaavassa huomattavastikin. Ilmastonmuutos voi kuitenkin aiheuttaa sateisuuden lisääntymistä pohjoisilla alueilla (IPCC 2007), mikä olisi huomioitava ja siihen tulisi varautua. Sateisuuden lisääntyminen voi nykyisiä kasvilajikkeita ja viljelymenetelmiä käytettäessä johtaa satotappioiden kasvuun ja tuotannon laskuun, ja tätä kautta elintarvikeketjun ympäristökuormitusten kasvuun. Elintarvikkeiden kansainvälisen kokonaiskysynnän kasvu Elintarvikkeiden kysyntä kasvaa sekä maailman väestönkasvun vuoksi että väestömäärältään suurien maiden, kuten Kiinan ja Intian väestön siirtyessä vaurastumisen seurauksena lihapitoisempaan ruokavalioon. Jos esimerkiksi Kiinassa eläinperäisten tuotteiden käyttö kasvaisi 10 % ja samalla energiankäyttö nousisi nykyisestä 1500 kcal/vrk Suomen tasolle (noin 2300 kcal/vrk), uuden peltoalan tarve olisi suuruusluokaltaan 35-kertainen verrattuna Suomen nykyiseen peltoalaan, laskettuna viljan satotasolla 7000 kg/ha/vuosi. Sama kasvupotentiaali on myös Intiassa ja muissa suuren väestön vaurastuvissa maissa. Afrikan köyhissä maissa vaurastumiskehitys on hidasta, mutta väkimäärä kasvaa nopeasti. Jos Suomen elintarvikeketjun tuotteiden globaali kysyntä kasvaisi nopeasti, myös ympäristöön kohdistuvat kuormitukset lisääntyisivät, koska ketjun ominaisympäristökuormitukset kehittyvät (pienentyvät) yleensä hitaasti, ellei niihin erityisesti panosteta. Globaalin kysynnän nopean kasvun mahdollisuuteen olisi järkevää varautua kehittämällä elintarvikeketjua siten, että sen kotimaiset ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet ja ekotehokkuus kokonaisuudessaan globaalisti kilpailukykyinen, jotta tuotanto voisi laajentua. Kasvumahdollisuuden ilmaantumiseen voi kuitenkin mennä aikaa, sillä Kaukoidän vaurastuvat valtiot hyödyntävät omaan ruoantuotantoonsa ensimmäisenä todennäköisemmin Afrikan halvat maa-alueet. Pääasiassa kuivuudesta kärsivät maat ovat viime vuosina ostaneet ja vuokranneet Afrikasta miljoonia hehtaareita viljelymaata (Ulkopoliittinen instituutti 2009).

25 4 Elintarvikeketjun toiminta ympäristövaikutusten vähentämiseksi Elintarvikeketju on merkittävässä roolissa ympäristön hyvinvoinnin rakentamisessa. Sillä on muita tuoteketjuja paremmat mutta myös haastavammat mahdollisuudet vaikuttaa sisävesistöjemme ja Itämeren rannikkoalueidemme vesistöjen laatuun. Elintarvikeketju on huomattava sivuvirtamateriaalien ja myös jätteiden tuottaja. Näiden massojen hyödyntämisen haaste on viime vuosina otettu entistä paremmin haltuun. Kuva 5. Maatalouden sivuainevirtoina syntyvää olkea voidaan hyödyntää esimerkiksi energian tuotannossa. (Kuva: Yrjö Tuunanen) Elintarvikeketjun ympäristösidoksia on viime vuosina korostettu entistä vahvemmin sekä perusmaatalouden (Tolonen & Harmonen 2009) että elintarvikeketjun osalta, elintarviketeollisuuden yhteisten ympäristövastuuraportointien muodossa 3. 3 (http://www.etl.fi/www/fi/julkaisut/julkaisut/etl_ympristvastuun_kysely_2008.pdf)

26 Seuraavassa esitellään elintarvikeketjun toimijoiden tuottamien kuvausten tukemana elintarvikeketjun ympäristötoiminnan aktiivisuutta viime vuosina. 4.1 Suomalaisen elintarviketalouden laatustrategia Elintarvikeketjun ympäristövastuuta voidaan edistää noudattamalla ympäristömyönteisiä toimintatapoja sekä käyttämällä vähän ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Suomen elintarviketalouden nykyinen laatustrategia on vuodelta 2007. Elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan. Laatustrategiaa ohjaavat yhteisesti sovitut arvot: toiminnan vastuullisuus, asiakkaan tyytyväisyys ja kannattavuus. Ympäristövastuun ja vastuullisten toimintatapojen vahvistaminen ovat elintarviketalouden kansallisen laatustrategian keskeisiä tavoitteita. Ketjun toimijat tekevät yhteistyötä elintarviketuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Tavoitteena on muun muassa raakaaine- ja materiaalihävikin vähentäminen sekä ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen. Elintarvikeketjun ympäristövastuuta voidaan edistää noudattamalla ympäristömyönteisiä toimintatapoja sekä käyttämällä vähän ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Ympäristökysymykset on sijoitettu suomalaisen elintarviketalouden laatustrategian tavoitteeseen Suomalaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuun vahvistaminen: Vastuullinen toiminta noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Vastuullisuus merkitsee elintarviketurvallisuuden rakentamista koko ketjuun, alkuperän ja laadun varmistamista, eettisten toimintaperiaatteiden noudattamista sekä mahdollisimman vähäistä ympäristökuormitusta 4. Laatutyön tulisi olla jatkuvaa koko elintarvikeketjun kattavaa järjestelmällistä menestystekijöiden etsintää ja kehittämistä. Kansallinen laatustrategia on vuosien mittaan kehittänyt elintarvikkeiden ympäristölaadun parantamisen perusteita elinkaari- tai vastuullisuustarkastelun muodossa Foodchain- ja Vastuullisuushankkeiden kautta (Katajajuuri et al. 2003, Forsman-Hugg et al. 2009). Tärkeä alue elintarvikeketjun ympäristövaikutuksissa on eri vaiheissa tapahtuva raaka-aineiden ja tuotteiden hävikki ja jätteiden synty. Tätä aletaan juuri nyt selvittää laatuketjun rahoittamassa Foodspill -hankkeessa. 4 (http://www.laatuketju.fi/laatuketju/www/fi/laatu/laatustrategia.php)

27 4.2 Elintarvikeketjun laatu- ja ympäristöjärjestelmät Laadunhallintajärjestelmä on toimintajärjestelmä, jonka toiminnot vaikuttavat organisaation tuotteiden ja palveluiden laatuun. Se on järjestelmällinen tapa toteuttaa yrityksen määrittelyt, tavoitteet ja suuntaukset laadun suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa yrityksessä olevaa organisaatiorakenteen, prosessien, menettelyjen ja resurssien muodostamaa kokonaisuutta ja sen tehokasta johtamista (SFS 2009a). Suomessa on yleisesti käytössä ISO 9001 -laatujärjestelmämalli. Laatustrategian alkuperäinen tavoite (MMM 2001) oli, että vuoteen 2006 mennessä suuri osa maatalousyrittäjistä olisi laatukoulutettu ja elintarvike- ja tuotantopanosteollisuus sekä kauppa olisivat rakentaneet todennettavat laatu- ja ympäristöjärjestelmät. Elintarviketeollisuus, tuotantopanosteollisuus ja kauppa ovat tuon tavoitteen saavuttaneet. Kaikilla merkittävillä tuotantopanosteollisuuden ja elintarvikekaupan yrityksillä ja miltei kaikilla elintarviketeollisuusyrityksillä on vuosikertomustietojensa perusteella sertifioitu laatujärjestelmä. Myös ravitsemispalveluita tuottavilla yrityksillä on käytössään sertifioituja laatujärjestelmiä. Yli 22 000 maatilaa on osallistunut laatukoulutukseen. Laatujärjestelmän vaikutuksista maatilan ja yrityksen kannattavuuteen on selkeät mittarit eri tuotantosuunnille ja yrityksille (MTK 2007). Maatilayrittäjien laatukoulutuksessa on käytetty maaseutuyrityksen laatukäsikirjaa, joka täyttää ISO 9002 -laatustandardin, ISO 14001 -ympäristöstandardin ja BS 8800 -työturvallisuusstandardin vaatimukset (Rikkonen 2000). Ympäristöjärjestelmä on systemaattinen tapa kehittää ympäristöasioiden hallintaa ja ympäristönsuojelutoimien tuloksellisuutta (SFS 2009b). Suomessa on yleisesti käytössä ISO 14001 -ympäristöjärjestelmästandardi, joka auttaa organisaatioita sekä parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa että osoittamaan ympäristöasioidensa hyvää hoitoa. Ympäristöjärjestelmässä organisaatio sitoutuu ympäristönsuojelun tasonsa jatkuvaan parantamiseen, tunnistaa tuotteidensa, toimintojensa ja palveluidensa ympäristövaikutukset sekä asettaa ympäristötavoitteet ja seuraa niiden toteutumista. Laatu- ja ympäristöjärjestelmät ovat osaltaan luoneet edellytyksiä elintarvikeketjun yhteiselle ympäristöasioiden hallinnalle ja kehittämiselle. Muun muassa hankittaessa ympäristötietoja ketjun yhteisiin arviointi- ja parannushankkeisiin voidaan hyödyntää järjestelmiin kertyneitä tietoja ja yrityksiin karttunutta ympäristöosaamista sekä prosessi- ja elinkaariajattelutapaa.

28 4.3 Luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien hoito Maaseudun historiallisten ja maisemakulttuuristen arvojen ylläpito on suurelta osin maatilojen vastuulla. Tilat ylläpitävät asuin- ja tuotantorakennusten usein lisäksi vanhoja rakennuksia, kuten torppia, joista kulttuurihistoriaa siirtyy jälkipolville jopa elokuvien välityksellä. Perinteiset luonnonniityt ja -laitumet ovat osa maaseudun kulttuurimaisemaa. Niitä säilytetään osana elävää maataloutta laiduntaen ja niittäen. Suomen EU-jäsenyyskautena yhteiskunta on osallistunut maatilayrittäjien perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen. Jo ympäristötuen saamiseksi viljelijän tulee ohjeiden mukaisesti (Mavi 2009) huolehtia siitä, että tilan pellot säilytetään avoimina ja viljelymaisema hoidettuna. Viljelijän tulee huolehtia asuin- ja tuotantorakennusten ympäristön siisteydestä ja hoidosta. Tilalla olevia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita tulee ylläpitää. Näitä kohteita ovat esimerkiksi pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Tällaisia kohteita ei saa vaarantaa kasvinsuojeluaineiden tai lannoitteiden käytöllä eikä paljaaksi hakkuulla. Tien pientareilla on tärkeä merkitys monien lajien elin-, kulku- ja ruokailupaikkoina, joten tilan pelto- ja tilusteiden pientareita ei myöskään saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Ympäristötuen ja erityistukien ehtona olevat täydentävät ehdot edellyttävät lisäksi, että peltoalueiden keskellä sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet tulee säilyttää ja pysyvien laidunten ala tulee pitää avoimena tarpeen mukaan laiduntaen, niittäen tai raivaten. Luonnonsuojelulaki edellyttää myös mm. avointa maisemaa hallitsevien suurten yksittäisten puiden ja puuryhmien suojelua. Ympäristötukijärjestelmää täydentää vuonna 2008 käyttöön otettu ei-tuotannollisten investointien tukijärjestelmä. Tällä tuella voidaan rahoittaa arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivausta ja aitaamista ohjelmakaudella 2007 2013. Perinnebiotooppien hoitoa tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä tuetaan ympäristötuen erityistukisopimuksella. Toimenpiteet eivät kuitenkaan voi olla sellaisia joita edellytetään muussa lainsäädännössä. Muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain alaisia kohteita. Muinaismuistojen ympäristön hoito on suunniteltava yhteistyössä maakuntamuseon asiantuntijoiden kanssa. Ympäristöä koskevia tuettuja toimintoja ohjaa paikallinen ympäristökeskus.

29 Kuva 6. Pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla, jonka vuoksi kukat saavat kasvaa rauhassa. (Kuva: Tapio Tuomela) Esimerkiksi Varsinais-Suomen TE -keskuksen alueella oli vuonna 2008 voimassa yhteensä noin 2600 maatilojen kanssa tehtyä erityisympäristötukisopimusta, joiden sopimuspinta-ala oli lähes 50 000 ha. Perinnebiotooppisopimuksia näistä oli noin 300 kappaletta koskien noin 4000 hehtaarin pinta-alaa. Sopimuksia luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä oli 390 kpl noin 2200 hehtaarin alalla. Erityisympäristötukien suosio kasvaa edelleen (Varsinais-Suomen TE -keskus 2008). Viimeksi kuluneen ympäristötukikauden arvioinnissa todetaan: 1. Ympäristötuella on ollut myönteinen vaikutus, mutta se ei ole kyennyt pysäyttämään maatalousluonnon köyhtymistä. 2. Vapaaehtoisissa erityistuissa on hyviä monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä, näistä tärkeimpänä perinnebiotooppien hoidon tuki. 3. Pakolliset perus- ja lisätoimenpiteet ovat tehottomia, vaikka niihin käytetään pääosa ympäristötuen rahoituksesta. 4. Ympäristötuen rakennetta on uudistettava, etenkin pakollisten perus- ja lisätoimenpiteiden osalta.

30 5. Ympäristötuen rinnalle tarvitaan uusia, tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden säilyttämiseksi (Kuussaari et al. toim. 2008). Loppupäätelmänä viimeisimmässä arviossa korostetaan maatalousluonnon köyhtymistä, jonka todetaan olevan seurausta arvokkaiden elinympäristöjen vähenemisestä maankäytön tehostuessa. Jäljellä olevien luontokohteiden laatua moititaan heikentyneiksi tuotannon tehostumisen tai loppumisen seurauksena. Ympäristötuen rinnalle edellytetään uusia keinoja, kuten kansallista niittyjen hoidon tukea. Lisäksi monimuotoisuuden huomioonottamista vaaditaan sisällytettäväksi kaikkiin maataloustukiin. Voimaperäisen viljelyn haittoja vaaditaan korvattavan jättämällä peltojen ympärille leveitä piennarkaistoja ja kesannoimalla osaa peltoalasta Elintarviketeollisuuden ja kaupan osalta luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kotimaiset kysymykset ovat varsin lieviä, koskien joissain tapauksissa tuotantolaitosten sijoittumista ja logistisia kuljetusketjuja. Kuitenkin kansainvälisellä tasolla elintarviketeollisuuden vastuuta on jo huomattavasti enemmän. Monimuotoisuuteen liittyy erityisesti kolme tuontituotetta: palmuöljy, soija ja naudanliha. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuontiin sisältyi: raakapalmuöljyä 211 333 kg (83 % Ruotsista), juoksevaa palmuöljyä 8 milj. kg (Ruotsi 29 % ja Malesia 29 %), jähmeää palmuöljyä 5,8 milj. kg (Indonesia 58 %, Ruotsi ja Malesia) ja kiinteää erotusjätetuotetta 6 milj. kg Malesiasta ja Ruotsista. Indonesiassa palmuöljyn korjuuala on likipitäen kolminkertaistunut viime 10 vuoden aikana; Malesiassa korjuupinta-ala on puolitoistakertaistunut. Suurin osa tuotannon kasvusta tähtää tosin bioenergian tuotantoon. Palmuöljyn tuotantoon suhtaudutaan hyvin kriittisesti nimenomaan maasta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen takia (Soimakallio et al. 2009). Soijaan liittyvä kriittisyys kohdistuu myös ilmastomuutokseen, tässä tapauksessa sademetsien hävittämisen kautta. Tullilaitokselta tilattujen tuotetasolle yksilöityjen (CN - luokitus) tilastojen mukaan soijapavun (kahden eri luokan alla) tuonti vuonna 2006 oli noin 39 milj. kg, soijaöljyn 2,6 milj. kg ja lisäksi soijavalmisteita tuotiin noin 3 milj. kg (palmuöljyn tuonti oli noin 11 milj. kg). Soijan viljely on lisääntynyt Brasiliassa 4 miljoonasta tonnista 5,5 miljoonaan tonniin viime kymmenen vuoden aikana. Soijan viljely ei suoranaisesti siirry monimuotoisuudeltaan arvokkaalle Amazonian alueelle, mutta lihakarjan tuotanto joutuessaan siirtymään pois soijan viljelyn alueelta uhkaa koko ajan Amazonian reunaalueita. Kotimaisena vaihtoehtona edellä mainittuun öljypalmun ja soijan ryhmään kuuluvat rypsi ja rapsi öljyn ja bioenergian tuottajina; valkuaistuotannon kannalta myös erityisesti härkäpapu.

31 Kaupan vastuuksi jää se, miten monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä viestitään ja miten läpinäkyvänä tuotantoketju ylipäänsä tuotteiden markkinoinnissa esitetään. Evira ohjeistaa myös tätä aluetta (Evira 2009). Tähän asiakokonaisuuteen liittyy myös muuntogeenisten tuotteiden erillismerkintä. Markkinoilla on koko ajan ongelmia, erityisesti pakkaamattomien tuotteiden tai kolmansissa maissa pakattujen tuotteiden alkuperän oikeassa ilmoittamisessa (KTM 2007). 4.4 Eläinten terveys- ja hyvinvointi Maatilojen koon kasvun myötä maataloudessa on investoitu uusiin tuotantorakennuksiin. Entistä suurempien tuotantotilojen suunnittelussa sekä ihmisten että eläinten terveys- ja turvallisuuskysymykset joudutaan ottamaan huomioon uudella tavalla. Eläinten hyvinvointiin liittyvää ohjausta annetaan käytännössä erityisesti maatalouden investointitukien yhteydessä asettamalla tukiehtoihin eläinsuojelullisia määräyksiä (mm. Maa- ja metsätalousministeriö 2004). Evira antaa ylläpitää ja kehittää yksityiskohtaista ohjeistoa eri eläinlajien ylläpidosta, viimeisimmäksi rapujen ja kalojen hyvinvoinnista 5. Luomutuotannolle on olemassa erityismääräyksensä (Maa- ja metsätalousministeriö 2008). Suomen eläinsuojelusäädökset edellyttävät, että kytkettynä pidettävät lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot on päästettävä 1.5. 30.9. välisenä aikana vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan. Laitumella lehmä voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään laumaeläimenä. Laiduntaminen on lisäksi hyvä keino parantaa mm. jalkaterveyttä ja hedelmällisyyttä. Suomen nautojen hyvinvointia tukeva jaloitteluvaatimus on tiukempi kuin mitä EU:n lainsäädäntö edellyttää. EU-tasolla ulkoiluvaatimus koskee vain luomutuotantoa (Evira 2009). Suomeen perustettiin 27.5.2009 erityinen Eläinten hyvinvointikeskus, joka edistää eläinten hyvinvoinnin valvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä. Näin varmistetaan, että lainsäädäntö ja valvonta perustuvat uusimpaan tutkimustietoon. Elintarviketeollisuuden osalta eläinsuojelu liittyy erityisesti kuljetuksiin ja eläinten teurastukseen. Näiltä osin on olemassa ohjeistonsa, joita Evira valvoo Suomessa. Tuontituotteiden osalta eläinsuojelukysymyksiä on paljon vaikeampi seurata. Keski-Euroopassa pitkät 5 http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/hyvinvointi/

32 eläinkuljetusten matkat ja eläinten kohtelu on aika ajoin herättänyt vahvaa kritiikkiä ja keskustelua jopa Euroopan parlamentin tasolla 6. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on olemassa Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia (MMM 2006). Siinä on esitetty yksityiskohtaiset tavoitteet nautakarvan, sikojen, siipikarjan ja lampaiden hyvälle hoidolle. Yleisissä tavoitteissa todetaan mm. : Eläinperäisten tuotteiden eettisen laadun merkitys kasvaa ja kuluttajat arvostavat eläinten hyvinvointia sekä ymmärtävät eläinten hyvinvoinnin paranemisesta mahdollisesti aiheutuvat korkeammat hinnat. Kuluttajien tieto kotimaisten eläinperäisten tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavoista paranee ja tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista lisääntyy. Tuotantoeläinten hyvinvointi kytketään kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan, jolloin kotimaisten tuotteiden menekin edistäminen parantaa myös eläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvoinnista tulee yhtä tärkeä laatuvaatimus kuin on esimerkiksi elintarvikkeiden puhtaus. Eläintuotannossa mukana olevien toimijoiden välillä on yhteinen näkemys ja sitoutuminen tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehittämiseen. Suomi toimii Euroopan yhteisössä ja kansainvälisissä yhteyksissä eläinten hyvinvointia edistävällä tavalla, joka kuitenkin samalla mahdollistaa eläintuotannon taloudelliset toimintaedellytykset kotimaassa. Eläinten hyvinvointia edistäviä tukimuotoja kehitetään. Näin kannustetaan tuottajia valitsemaan eläinten hyvinvointia parantavia ratkaisuja omalle tilalleen. Muutoksia hallitaan ennakoimalla uusia eläinten pitomuotoja ja pyrkimällä vaikuttamaan niiden kehittämiseen ja käyttöönottamiseen. Eläintilojen teknologialle ja erityisesti ilmastointi- ja ruokintalaitteiden toimivuudelle, asentamiselle ja käyttöönotto-opastukselle luodaan Suomen olosuhteisiin soveltuvat laatuvaatimukset. Vaikka eläinten hyvinvointi liittyy ensisijaisesti raaka-ainetuotantoon, eettisenä ja ekologisena, tuotteiden alkuperän valvontaan ja lopputuotteiden kysyntään liittyvänä kysymyksenä se on kuitenkin koko elintarvikeketjun asia. 6 http://www.europarl.europa.eu/news/public/story_page/008-45739-012-01-03-901- 20090108STO45646-2009-12-01-2009/default_fi.htm

33 4.5 Vesien suojelu Rehevöittävien päästöjen vähentäminen ja vesistöjen tilan parantaminen ovat Suomessa elintarvikeketjun ympäristövastuun kriittisin painopistealue. Rehevöittäviä päästöjä on viime vuosina pyritty vähentämään usein eri toimenpitein. Vesien suojelu on ollut EUkauden kaikkien maatalouden ympäristöntutkimusohjelmien painopistealue. Ympäristöntukiohjelmien suunnittelu on tästä osin vaatinut paljon työtä ja ohjelmista sopiminen edellyttänyt monenlaisia kompromisseja. Kuitenkin jokivesissä ja pienissä järvissä on tuen vaikuttavuuden seurannan aikana havaittu vain pieniä lähinnä hydrologiasta ja säästä johtuvia muutoksia. Maataloudesta peräisin olevan kokonaisfosforin kuormitus on vähentynyt hieman, mutta typen kuormitus on jopa lisääntynyt (Turtola & Lemola toim. 2008). Tukea arvioineen työryhmän mukaa ympäristöohjelmien parempi vaikuttavuus edellyttäisi, että ylijäämäisiä ravinnetaseita saataisiin edelleen pienennettyä etenkin intensiivisesti viljellyillä rannikkoalueilla. Lisäksi maan rakenteeseen liittyvät riskitekijät ja keskittyneen kotieläintalouden haasteet edellyttävät ympäristöohjelman ja tukien toimenpiteiden kohdentamista selvästi entistä paremmin. Pysyvästi kasvipeitteisiä suojavyöhykkeitä ja nurmialaa tulisi laajentaa ja muita maan rakenneta parantavia toimenpiteitä lisätä. Maataloustuotannossa konkreettisia toimenpiteitä rehevöittävien päästöjen vähentämiseksi ovat: (1) ravinteiden käytön optimointi siten, että sadon mukana pyritään saamaan sama määrä ravinteita talteen kuin kasvin tuottamiseksi käytetään, (2) suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estämään eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön, (3) laskeutusaltaat, joiden avulla osa pelto-ojien vedessä olevista ravinteista poistetaan ennen kuin ne päätyvät vesistöihin (periaate on sama kun kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa), (4) eläinmäärän optimointi ympäristöperusteisesti siten, että kaikelle lannalle on olemassa riittävä määrä peltoa, johon lanta voidaan levittää kasvinravinnoksi, ja (5) ruokinnan suunnittelu siten, että eläinten ravinteiden hyödyntäminen on optimoitu lantaan siirtyvien ravinteiden minimoimiseksi.

34 Kuva 7. Suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estävät eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön. (Kuva: Tapio Tuomela) Elintarviketeollisuuden ja kaupan osalta tilanne on suorien päästöjen kohdalla perusmaataloutta monin verroin helpompi. Suorien teollisuuden vesipäästöjen edellytetään olevan jo täysin hallinnassa. Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä epäsuoria toimenpiteitä rehevöittävien päästöjen vähentämiseksi ovat raaka-aineiden hyödyntämisen maksimointi ja käsittelyketjujen suunnittelu, jolloin hukkaan menevien raaka-aineiden tuottamisesta aiheutuvat ympäristöpäästöt ja investoinnit jäteveden puhdistamiseen vähenevät. Kaupalla ja kuluttajalla on valmiiden elintarvikkeiden osalta huolta pitävä vastuu. Kaupassa vähennetään rehevöittäviä päästöjä epäsuorasti vähentämällä hukkaan menevää ruokaa, jolloin sen tuottamisen ympäristöpäästöt viljelystä kauppaan vähenevät. Myös kuluttajat vaikuttavat toiminnallaan elintarvikeketjun päästöjen vähentymiseen vähentämällä

35 hukkaan menevää ruokaa, jolloin vältetään sen tuottamisen ympäristöpäästöt pellolta pöytään. 4.6 Ilmastonmuutoksen torjuminen Suuri osa elintarviketeollisuuden käyttämästä energiasta on ostoenergiaa. Yritykset vähentävät energian käytön aiheuttamia ympäristövaikutuksia valitsemalla hankkimansa sekä itse tuottamansa energian vähemmän kuormittavien tuotantotapojen mukaan. (Elintarviketeollisuusliitto 2006). Koko teollisuuden energiankulutukset elintarviketeollisuuden osuus on vain 3 %. Tällä vuosikymmenellä elintarviketeollisuuden energiatehokkuudessa ei voi todeta minkäänlaista parannusta (Elintarviketeollisuusliitto 2007b, Elintarviketeollisuusliitto 2008). Energian tuotanto ja käyttö aiheuttavat paljon ilmastonmuutosta kiihdyttäviä ilmapäästöjä Suomessa. Näitä päästöjä pyritään vähentämään esimerkiksi energiatehokkuussopimusjärjestelmällä, joka toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön, toimialaliittojen ja Elinkeinoelämän Keskusliiton välisellä puitesopimuksella. Liittymällä vapaaehtoiseen sopimusjärjestelmään yritys sitoutuu energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen sekä säästötoimenpiteiden ja energiasäästöjen vuosittaiseen raportoimiseen. Myös Elintarviketeollisuusliitto on allekirjoittanut energiatehokkuuden puitesopimuksen, jonka myötä ETL hallinnoi elintarviketeollisuuden toimenpideohjelmaa. Yritykset solmivat energiatehokkuussopimuksen ETL:n kanssa ja sitoutuvat näin tehostamaan energiankäyttöään vähintään 9 % vuoteen 2016 mennessä (Elintarviketeollisuusliitto 2007a). Päivittäistavarakauppa ry PTY on ilmoittanut julkaisevansa energia- ja jätehuolto-ohjeen jäsenyritystensä käyttöön, ei siis julkiseksi. Ohjeella luodaan yhtenevät toimintatavat suomalaisiin päivittäistavarakaupan myymälöihin. Tavoitteena on lisätä päivittäistavarakaupan ympäristötehokkuutta myymälätasolla 7. Päivittäistavarakauppa ilmoittaa kasvihuonekaasupäästönsä vuodelta 2003 olevan 1,2 miljoonaa tonnia CO 2 -ekvivalenttia, joka on 1,5 % Suomen kokonaispäästöistä. Vuoden 2003 tilanteessa päivittäistavarakauppa raportoi tämän jakaantuneen siten, että kuljetuksilla on 27 %:n osuus, sähkön ja lämmön tuotannolla 40 % osuus, kylmälaitteilla 9 %:n osuus ja asiantuntijamatkoilla 24 % osuus. Uudempaa ympäristöraporttia ei ole käytettävissä. 7 http://www.pty.fi/725.html

36 Elintarvikkeiden yksikkökuljetukset on todettu huomattavan ekotehokkaiksi (Katajajuuri 2009). Päivittäistavarakaupan kuljetusten (yhteensä 210 miljoonaa km) primaarienergiankulutus vuonna 2003 oli arviolta yhteensä 1 800 terajoulea ja asiointimatkojen primaarienergiankulutusarviolta yhteensä 3 900 terajoulea. Näin saatu päivittäistavarakaupan primaarienergiankulutuksen osuus Suomen kokonaisprimaarienergiankulutuksesta (1,46 miljoonaa terajoulea) on noin 1,1 %. Kuitenkin kokonaisuudessaan kuljetusten päästöt ovat kasvaneet hyvin tasaisesti viime kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 8). Motiva on alkanut kiinnittää huomiota myös kaupan kuljetusten kehittämiseen 8. Kuva 8. Kuljetusalan kasvihuonekaasupäästöt 1990 2007 (Tilastokeskus 2009). Päivittäistavarakaupan vuosijulkaisussa 2009 2010 todetaan: Ympäristö ja ilmastoasiat ovat elintarviketurvallisuuden ohella toinen suuri yhteistyöalue, jossa kauppa- ja teollisuusyritysten yhteistyö on asiakkaiden edun mukaista. Kauppa tehostaa omaa energian käyttöään ja jätehuoltoaan sekä luo mahdollisuudet pakkausten kierrätysjärjestelmälle. Tulevaisuudessa suurin haaste on kertoa kuluttajille yhteismitallisesti tuotteiden koko elinkaaren ilmasto ja muista ympäristövaikutuksista. Viimeisimpään tavoitteeseen liittyviä 8 http://www.motiva.fi/haku/?searchterms=kaupan

37 menettelytapoja on tutkittu Valtiotalouden tutkimuslaitoksissa yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen, VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen ja MTT:n toteuttamassa tutkimuksessa (Perrels et al. 2009, Usva et al. 2009). Kuva 9. Maataloudesta peräisin olevat päästöt YK ilmastosopimuksen mukaisessa raportoinnissa (Tilastokeskus 2008). Maataloudessa ilmastovaikutukset liittyvät paljon laajempaan kirjoon kasvihuonekaasuja kuin teollisuudessa (kuva 9). Vaikutusten puolesta tärkeimpiä päästöjä ovat maaperästä peräisin oleva dityppioksidi (4 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina), lannan käsittelystä lähtevä metaani ja dityppioksidi (noin 1 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina) ja märehtijöiden ruoansulatusprosessista peräisin oleva metaani (noin 2 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina). Nämä kasvihuonekaasut muodostavat 7 % koko Suomen kasvihuonekaasupäästöistä Tällä alueella on tapahtunut tasaista parantumista viime kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 10). Maatalouden päästövähennys liittyy eläinmäärien vähentymiseen ja sen ohella lannankäsittelyn päästöjen vähentymiseen. Muita aloja, jotka ovat pystyneet vähentämään ilmastovaikutustaan, ovat liuotintuotanto- ja jäteala (Statistics of Finland 2009). Maatalouden energian kulutus muodostaa noin 1,6 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina, ja viljelysmaiden hiilidioksidipäästöt 8,5 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina. Siis koko maatalouden osuus on noin 17 % kokonaispäästöistä ja siitä maan päästöihin liittyvä osuus on noin 10 %.

38 Kuva 10. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen eri päästölähteille vuosina 1990 2007 (Tilastokeskus 2009). Maatilatalouden energiankäytön taustaan ja käytön kohdistumiseen on viime vuosiin saakka kiinnitetty valitettavan vähän huomiota. Myös maatilalähtöiset bioenergiantuotantoideat ovat olleet vastatuulessa aivan viime vuosiin saakka. Pienimuotoista energiantuotantoa on lähtökohtaisesti pidetty toteutuskelvottomana. Nyt maatiloille on käynnistymässä energiatehokkuussopimusjärjestelmän kaltainen sovellutus, maatilojen energiaohjelma, jonka tavoitteena on sisällyttää energiatehokkuuden jatkuva parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen osaksi maatilan normaalia toimintaa. Ohjelman käynnistyttyä tila voi teettää maatilojen energia-asioihin erikoistuneella neuvojalla energiasuunnitelman, jossa selvitetään tilan mahdolliset energiansäästökohteet. Lisäksi selvitetään tilan mahdollisuudet lisätä bioenergian käyttöä ja tuotantoa (Reskola et al. 2009). Valtioneuvosto hyväksyi 4.12.2009 asetuksen maatilanenergiasuunnitelmatuesta. Maatilan energiasuunnitelmalla edistetään maatilan energiatehokkuutta. Energiasuunnitelmien tekoa tuetaan osana vapaaehtoista maatilojen energiaohjelmaa. Asetuksen mukaan valtio tukee energiasuunnitelman tekemisestä aiheutuneita kustannuksia 85 %:n avustuksella. Maatilojen osalta täytyy muistaa että suurelta osin maatilojen omistuksessa on myös tärkeimmät hiilidioksidinielut eli metsät (kuva 11). Maatilakokonaisuuden osalta mahdollisuudet hiilitaseen neutraaliuden saavuttamiseen eivät siten ole mitenkään toivottomat. Myös

39 kasvualustalla on mahdollisuuksia hiilinieluksi, jos orgaanisen aineksen pitoisuutta aletaan määrätietoisesti kasvattaa. Myös hiilen dynamiikan seurantaan ja mallintamiseen liittyvät työkalut ovat kehitteillä sille tasolle, että arviot saadaan maalajikohtaisesti luotettavalle tasolle (Kristiina Regina suullinen informaatio). Kuva 11. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2006 (milj. tonnia CO2 ekv.). LULUCF= land use/maan käyttö, land use change /maankäytön muutos) ja forest/metsä. Maaperän hiilidioksidipäästöt raportoidaan LULUCF -kokonaisuuden osana. (Statistics of Finland 2009) 4.7 Kaupan ja tuoteketjujen ympäristövaikutusten vähentäminen Tässä luvussa kaupan ympäristövaikutukset otetaan ensin tarkasteluun yhtenäisenä. Kaupassa kaikki tuotteet kohtaavat, eivätkä eri kauppaliikkeet todennäköisesti ympäristövaikutusten osalta yleisellä tasolla juurikaan poikkea toisistaan. Kaupan toiminta koskee käytännössä kaikkia elintarvikeketjun tuotteita. Elintarvikeketjun tuoteketjujen osalta tarkastellaan kokonaisympäristövaikutusten vähentämisessä käytettyjä toimintatapoja ketjun toimijoiden kanssa toteutetun työpajan (6.10.2008) pohjalta. Tuoteketjut ovat elintarvikeketjun

40 osaketjuja. Esimerkiksi viljatuoteketju on viljaan perustuvat tuotteet tuottava osaketju, lihaketju eläinten ja siipikarjanlihaan perustuvat tuotteet tuottava osaketju, jne. Kauppa Kaupassa vähennetään elintarvikeketjun päästöjä kolmella päätavalla: (1) vähentämällä tuotteiden hävikkiä, jolloin hukkaan menevien tuotteiden tuottamisen ympäristöpäästöt viljelystä kauppaan vähenevät tai hyödyntämällä jätteet tehokkaasti todennäköisimmin energian tuotantoon (2) vähentämällä omien prosessien välittömiä päästöjä, panosten käyttöä ja jätteiden syntyä, ja valvomalla näitä myös tuontituotteiden osalta (3) ohjaamalla kuluttajia valitsemaan ja käyttämään elintarvikkeita ympäristöä säästäen sekä tarjoamalla asiakkaille palvelut siten, että asiointimatkat on mahdollista tehdä ympäristöystävällisellä tavalla. Elintarvikeketjun jätteiden osalta Sumato -hankkeen (Keskon, SOK:n, Inexin, Stockmannin sekä Tradekan yhteistyö) tuotoksena on valmistunut ja PTY:n toimesta julkaistu ohjeisto Energia ja jätehuolto-ohje vähittäistavarakaupan myymälöille. Ohjeistossa käydään yksityiskohtaisesti läpi asiaa koskeva lainsäädäntö ja ajankohtainen tieto sekä annetaan ohje myymäläkohtaisia järjestelyjä varten. MMM Laatuketjun rahoituksella on parhaillaan alkamassa Foodspill -hanke, jossa MTT yritysyhteistyössä ketjun teollisuuden, kaupan ja kotien kanssa tekee jätteisiin ja jätteiden muodostumiseen liittyvän kartoituksen. Jätteiden alueellisen määrän ja jätteiden systemaattisen hyödyntämisen osalla on meneillään TEKESin rahoittama MTT:n, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen sekä jätteitä tuottavien ja biojalostajayritysten yhteinen Jalojäte -hanke. Tämän projektin tavoitteena ovat innovatiiviset liiketoimintamallit elintarviketuotannon ja -palvelutoiminnan eloperäisten jätteiden ja niitä täydentävien haja-asutusalueiden biomassojen yhteiskuntavastuulliseen jalostamiseen. Kaupan omien prosessien päästöt näkyvät konkreettisesti kannellisina kylmäaltaina ja hehkulamppujen muuttumisena led-valoiksi. Suurimmat päästövähennykset saadaan kuitenkin muuttamalla käytetyn energian taustaa fossiilisesta uusiutuvaan energiaan. Tästä osa kaupan yrityksistä on jo raportoinut (jopa 4 % CO 2 -päästövähennys). Lisäksi yhteiskunnallista vastuutaan kauppa toteuttaa markkinoimalla suomalaisia tuotteita ja joissakin tapauksissa myös lähituotteita. Tässä tapauksessa tulee välillisesti esille myös

41 ympäristövastuu; raaka-ainetuotannon ympäristövaikutukset jäävät oman yhteiskunnan vastuulle kotimaahan tai kotimaakuntaan. Kaupalle ja teollisuudelle on tarjolla useita vastuullisuus indeksejä kuten Dow Jones Sustainability Index ja FTSE4Good. Lisäksi World Economic Forum julkaisee The Global 100 Most Sustainable Corporations -listaa. YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimii Global Compact -toimisto joka arvioi kaupan ja teollisuuden vastuullisuusraportteja. Yksi suomalainenkin kauppaketju on aktiivisesti mukana näissä luokituksissa. Viljatuotteet Perusviljan elinkaarinen ympäristövaikutustaso on varsin alhainen (ilmastomuutoksen ja rehevöitymisen osalta noin 700 g CO 2 -ekvivalenttia/kg viljaa ja 0,6 g PO 4 -ekvivalenttia/kg viljaa). Varsin vähäisestä raaka-aineen ympäristövaikutustasosta johtuen viljatuotteiden ympäristövaikutustasot määräytyvät sen mukaan miten monimutkainen ja energiaintensiivinen tuotteiden prosessointiketju on. Samoin kuin ympäristövaikutuksista, viljaraakaaineen osuus kokonaiskustannuksista on usein pieni. Viljaraaka-aineista tuotetaan kuitenkin hyvin erilaisia tuotteita. Seuraavassa kaaviot kahden erilaisen tuote-esimerkin, ruisleivän ja oluen, elinkaarikuvauksista (kuvat 12 ja 13). Kuva 12. Ruisleivän tuotantojärjestelmän rajaus (Grönroos & Voutilainen 2001).

42 Kuva 13. Oluen valmistuksen tuotantojärjestelmäkuvaus. Ketjuvastuu -työpajan viljatyöryhmä määritteli viljalle 13 kvalitatiivista laatumittaria (6.10.2008) (Mittarit järjestetty tässä tuotantoketjun mukaiseen järjestykseen): 1. sivuvirtojen mahdollisimman täysimääräinen hyväksikäyttö 2. tuotannon estimointi ennustamisen tehostaminen 3. kumppanuuden parantaminen asiakkaan ja alihankkijoiden suuntaan sekä edelleen raaka-ainetoimittajiin 4. tuoretuotteiden osalta ennakointi vielä suuri haaste 5. pakkausten suunnittelu linjasopivuus muutosvalmius, investointi pakkaussuunnitteluosaamiseen 6. logistiikkaketjujen tehostettu ohjaustoiminto 7. kierrätyspullot ekotehokkuus? 8. energiatehokkuussopimukset 9. energian tausta; fossiilinen bioenergia 10. raaka-ainetuotannon sijoittuminen suhteessa jalostusprosessiin läheisyysperiaate

43 11. laatuvaatimusten ennakointi erityisesti kumppanuustilanteissa 12. tuotevalikoiman tiivistäminen tehokkuuden kasvu 13. haitallisten kemikaalien käytön vähentäminen. Edellä kuvattu luettelo kuvastaa hyvin suomalaisen viljantuotannon vallitsevia ongelmia. Viljan hinta on ensin laskenut hyvin alas, sitten energian hinnan nousun myötä viljan hinta likipitäen kaksinkertaistuin kunnes uudelleen putosi hyvin alas, jolloin viljakauppa likipitäen pysähtyi. Ketjun tiiviimpää yhteistoimintaa, ennakoivuutta, raaka-aineen erilaistamista ja laatuvaatimusten ennakointia tarvitaan väistämättä. Ympäristövaikutusten kannalta viljan etu on helppo säilytettävyys; ylivuotisuus ei aiheudu hukkaantumista. Mutta jos viljelyn suunnittelu joudutaan tekemään epävarmalta pohjalta ja lyhytnäköisten tuotannonohjausten rajoissa ja mahdollisesti vielä vuokrapelloille, viljelykiertojen suunnittelu ja lannoitustarvetasojen ennakointi epäonnistuu helposti, mikä helposti johtaa kasvualustojen kunnon heikkenemiseen ja ravinneylijäämiin ja edelleen lisääntyviin ympäristöpäästöihin. Logistiikka on toinen ryhmän esittämä priorisointikohde. Aikaisemmin Valtion viljavarastot olivat logistiikan kiinnepisteitä. Nykyään viljan varastointivastuuta on käytännön syistä ajautunut tiloille. Yhtenä erikoiserien käytön esteenä pidetään sitä, että jalostusyritysten siilorakenteet estävät pienten erin erittelyn. Sivuvirtojen tehokas käyttö, tuotevalikoiman tiivistäminen ja laatuvaatimusten ennakointi kumppanuustilanteessa viittaavat siihen, että ympäristökontekstissa jonkinlainen ympäristöbrändi voisi olla tavoitteena. Hyvin monet suomalaiset pienet vilja-alan yritykset tai tuotemerkit korostavat tuotteidensa alkuperää ja kulttuurista alkuperäisyyttä, esimerkiksi Uudenmaan Herkku OY 9 ; Lähileipä 10, Vääksyn mylly 11 ja monet muut. Suuret elintarvikeyritykset ovat puolestaan aktivoituneet ympäristövaikutuksien määrittämiseen ja esiin ottoon viestinnässään, esimerkkinä ohra-mallas-olutketju (Virtanen et al. 2006) ja viljatuotteet yleensä sekä viljapohjaiset uutuustuotteet 12. Suomalaiset viljayhteenliittymät, klusteri-, tiedotus- tai teollisuusyhdistystasolla, eivät mitenkään korosta viljan ja ympäristön merkitystä. Kansainvälisen The European Flour Millers Association in 13 sivulla ympäristökysymys on esillä. 9 http://www.uudenmaanherkku.fi/viljakas_430g_pr_1401.html 10 http://www.lahileipa.fi/ 11 http://www.vaaksynmylly.fi/fi/tuotteet+ja+hinnastot.html 12 http://www.raisiogroup.com/www/page/ekologia_viljaketju 13 http://www.flourmillers.eu/default.asp?structureid=336

44 Viljasta yli puolet menee eläintuotantoon ja sen vuoksi viljaketjun ympäristöarvo on merkittävä myös eläintuotannon ympäristölaadun taustatekijänä. Vilja- ja ympäristönäkökulman merkityksen korostamisesta voi olla esimerkkinä Viljapossu 14. Osa viljasta viljellään tarkoituksellisesti rehuksi, mutta osa siirtyy rehujaokkeen puolelle vaativampaan tarkoitukseen riittämättömän laadun takia, mikä on ympäristönkin kannalta edullinen ratkaisu. Viimekädessä osa viljasta voidaan jopa polttaa energiaksi. 3 kg viljaa vastaa lämpöarvoltaan noin litraa polttoöljyä. Vähempiarvoisessa käytössä viljan kosteus on kuitenkin ongelma. Kuivatus kuluttaa paljon energiaa, joten viljan happosäilöntä tai vastaava kuivausta korvaava menetelmä säästää ympäristövaikutuksia. Poltettavaksi joutuvan viljan säilöntää on lupaavin tuloksin kokeiltu jopa polttoöljyn avulla 15 (käytetään kuivaamiseen kuluva polttoöljy säilyttämiseen), ja otetaan poltossa molempien energia talteen, mikä olisi ympäristön kannalta ilmiselvä etu. Liha- ja maitotuotteet Lihatuoteketjussa ympäristövaikutusten muodostuminen jakaantuu eläintuotantoon ja sitä palvelevaan rehuntuotantoon. Seuraavassa esimerkkinä on käytetty broilerin tuotantoketjua, jossa eri-ikäisille eläimille tuotetaan kullekin ikäluokalle sopiva rehukoostumus osin tilan omista rehuista osin tilan ulkopuolisesta täydennyksestä (kuva 14). Broilerilla rehun muuntosuhde lihaksi on hyvä, mikä näkyy jo lähtökohtaisesti alhaisena tuotteiden hiilijalanjälkenä (Katajajuuri et al. 2006). Tuotantojärjestelmässä ympäristöparannuskohteita ovat erityisesti rehuntuotannon ympäristövaikutukset ja broilerien kasvatustilojen olosuhteiden optimointi. 14 http://www.tiesydameen.fi/viljapossu 15 http://www.pellervo.fi/maatila/mp4_06/energiasailonta.htm

45 Isovanhempaispolvi, hautomo Nuorikkokasvatus Munituskanala Hautomo Panostuotanto Turve, kuiviketuot. Viljan viljely Soijan viljely Rehuseoksen valm. lanta Hävikin Broilerien kasvatus käsittely Panostuotanto Rypsin viljely Rypsiöljyn valm. teurastus ja fileointi Suikalemarinointi ja pakkaaminen Valtak. jakelulogistiikka Lannan hyödynt. teurasjätt. hyöd. Pakkaustuotanto Energiantuotanto Polttoaineet = kuljetus Kauppa 1000 kg broilerituotetta kulutus Kuva 14. Broilertuotteen tuotantojärjestelmäkuvaus (Katajajuuri et. al. 2006). Maito-lihatuotantojärjestelmä on resurssien käytön ja ympäristönäkökulmien hallinnan kannalta huomattavasti vaativampi, koska kyseessä on kahden varsin erilaisen tuotteen tuottaminen. Erityisesti maidontuotannossa tehdyt ratkaisut vaikuttavat välittömästi myös lihantuotantoon. Jarmo Juga korosti kotieläintutkimusta arvioivassa selvityksessään (Juga 2006) toiseksi tärkeimpänä strategisen tutkimus/kehittämisalueena kotieläintuotannon ympäristötehokkuuden parantamista ja ympäristöhaittojen vähentämistä ja käyttökelpoisen mittariston luontia tuotannon ympäristötehokkuudelle. Hän arvioi, että ympäristöongelmien hallinta ja eläinten hyvinvoinnin lisääntyvät vaatimukset tulevat nostamaan tuotantokustannuksia tulevaisuudessa. Lisäksi hän korosti lannan käytön merkitystä bioenergian raaka-aineena, haettaessa vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisempiä energiamuotoja ja ratkaisuja kotieläintuotannon lantaongelmaan.

46 Kuva 15. Maidon tuotantojärjestelmän rajaus (Grönroos & Voutilainen 2001). Osa kotieläintuotannon vesistöjä rehevöittävästä kuormituksesta aiheutuu peltolohkoille levitetyn lannan typpi- ja erityisesti fosforiravinteista (Turtola & Ylivainio 2008), joita huuhtoutuu sadeveden mukana. Ravinnehuuhtouma riippuu ravinnetaseista, levitetyn lannan määrästä peltopinta-alaa kohden, levitysolosuhteista ja lannan käsittelytavoista. Huuhtoumiin vaikuttavat monet maaperän ja lohkolla viljeltävien kasvien prosessit, lohkon kaltevuus, sademäärä jne. Lannankäsittely ja levitysolosuhteet vaikuttavat yhtä lailla lannan ilmastopäästöihin. Varsin suuri ongelma on kotieläintuotannon keskittyminen. Lannan levitys on energiaintensiivinen prosessi, mistä syystä kuljetusmatkoja yritetään minimoida ja tämän seurauksena talouskeskuksien läheiset pellot kärsivät kaikkein pahiten ravinneylijäämistä. Ketjuvastuu -työpajan Liha- (ja maito)tuote -työryhmä määritteli näille kotieläintuotannon alueille12 kvalitatiivista arviointikohdetta (6.10.2008) (Mittarit järjestetty tässä tuotantoketjun mukaiseen järjestykseen, osallistuja koostuivat pääosin liha-alan edustajista): 1. alkutuotanto: maatalouden ympäristöohjelma, ympäristötuki, tukien ehtona olevat täydentävät ehdot, maatalouden rakentamismääräykset ja ohjeet perustan luojana

47 2. liha-alkutuotannon kehittämistoimenpiteet sopimustuotannon piirissä yritys-spesifinen ohjaus 3. lannoitteiden käyttömäärien vähentäminen 4. sivutuotteiden hyödyntäminen energiantuotannossa (esim. Envor OY biokaasulaitos Forssassa 16, ST1 17 ), sivutuotteiden kuljetuskaluston optimointi 5. liha-alan BESS -hanke, jossa haettu energiankäyttöön liittyviä parantamiskohteita (Motiva 2006, www.bess-project.info) 6. logistiikan keskittyminen, runkokuljetukset 7. energiantehokkuussopimukseen on liittymässä kaupan alan ja muitakin yrityksiä 8. kylmäketju: polttoaineen korvaaminen sivutuotehiilidioksidilla maitoketjun kylmäautoissa 9. kylmäketju: freonien korvaaminen hiilidioksidilla maitoketjun kylmätiloissa 10. kylmäketju: vapaajäähdytys kylmätiloissa (ulkoilman kylmän hyödyntäminen) -> yleensä Iv-tekniikka, lämmön talteenotot 11. kauppa: SUMATO -hanke: laadittu myymälöille energia- ja jäteohje, pilotointihanke 12. kauppa: siirtyminen pahvilaatikoista kierrätettäviin laatikoihin. Ryhmä näki ympäristötuen toimivuuden ympäristöllisenä perustana, jossa erityistuen kautta on mahdollista vielä korostaa maatilan omia vahvuuksia. Ympäristötuen kriteerit mittaavat tätä aluetta. Seuravana on esillä yrityskohtainen ympäristötavoitteiden asettelu erityisesti lihaketjussa. Lannan merkitys on sivutuotteena ja aikaisempi viittaus Envor Oy:n järjestelmiin liittyy biokaasutukseen. Sivutuotteen käsittelyn ja jatkojalostuksen väistämätön kriittinen mittari liittyy logistisiin järjestelmiin. Logistiikan merkitystä korostettiin tosin koko ketjussa. Energiatehokkuus ja kylmäketjun kehittäminen muodostaa oman kokonaisuutensa. Sumato -hankkeen tuotokset on esitelty jo Kauppaa koskevassa kohdassa. Meijeritoiminnassa ja teurastuksessa ympäristön kannalta merkittävimpiä ovat kuljetukset ja kylmäsäilyttäminen sekä pienemmässä määrin näihin liittyvät kemikaalit sekä pesukemikaalit. Itse kohdemateriaalin kannalta tärkeintä on tarkka hyödyntäminen ja sivuvirtojen tai viimekädessä jätteiden hallinta. Elintarviketeollisuusliitto on vastikään julkaissut eläintuotantoon liittyen sarjan julkaisuja Lihantuotannon hyvät toimintatavat/broileriketju, nautaketju ja sikaketju ja hieman aikai- 16 http://www.envor.fi/dowebeasycms/?page=biokaasulaitos 17 http://www.st1.fi/index.php?id=2211

48 semmin Maidontuotannon hyvät toimintatavat 18. Näissä kaikissa on käyty koko tuotantoketjun menettelytavat läpi yksityiskohtaisesti virallisten määräysten ja edistyksellisten sovellusten tasolla. Ympäristökysymyksissä tukeudutaan maatalouden ympäristötukimääräyksiin ja erityistukitoimenpiteisiin. Varsinaista tuotteen markkinanäkökulmaa tukevaa ympäristöotetta näissä ei vielä ole. Maitotuotteiden osalta alkuperä on ollut merkittävästi esillä tuotteiden mainonnassa, mutta mitään erityistä ympäristöllistä kärkeä ei ole pystytty esittämään. Ympäristöviestinnän kannalta pikemminkin kansainvälisessä viestinnässä on tullut esille kaksi räikeästi vastakkaista artikkelia: World Watch Magazine:n nautoja ylivoimaisena kasvihuonekaasujen tuottajana syyttävä artikkeli; toisena Seedling lehden artikkeli Earth Matters Tackling the climate crisis from the ground up (Grain 2009), joka puolestaan korostaa maaperän merkitystä ylivoimaisena hiilinieluna (esittää maaperän mahdollisuutta varastoida pysyvästi jopa 30 % nykyisestä ilmakehässä olevasta ylimääräisestä hiilidioksidista), ja tämän myötä välillisesti tarjoaa aivan uuden näkymän nauta-nurmituotantojärjestelmän ympäristönäkökulmaan. Maaperän hiilinieluihin ei Suomessa ole tähän mennessä osattu vielä kiinnittää huomiota. Tuotteiden vesijalanjäljestä puhutaan vielä aika vähän. Kotieläintuotteiden vesijalanjälki on korkea; naudanlihalla noin 16 000 litraa ja viljoilla noin 1000 litraa 19. Ilmastomuutoksen myötä eläintuotteiden tuotanto monilla kuivuvilla alueilla muuttuu mahdottomaksi. Suomalaisen tuotannon asema tässä suhteessa näyttää lupaavalta. Tietenkin tuolloin on pyrittävä pitkälle jalostettuihin tuotteisiin ja tuotteiden vientiin. Emme voi itse kohtuuttomasti kasvattaa edes vesijalanjälkeämme eikä ympäristön kannalta resurssi-intensiivisiä tuotteita pitäisi myydä halpoina alhaisen jalostusasteen tuotteina (vertaa Seppälä et al. 2009). Kasvis- ja vihannestuotteet sekä peruna Suomessa kasvihuoneiden tuotanto ilman kemikaaleja kehittyi pitkälle jo 1980-luvulla. 1990-luvulla integroitu viljely vihannestuotantoketjussa herätti paljon kiinnostusta ja kehittyi joidenkin toimijoiden piirissä varsin pitkälle sisältäen mm. yksityiskohtaisen dokumentoinnin läpi koko tuotantoketjun, lohkokohtaiset lannoituksen ja kasvinsuojelun sekä ennakointeihin perustuvat käsittelyt. Integroidun (IP) tuotannon kehittämistuloksia näkyy vielä 18 http://www.etl.fi/www/fi/julkaisut/index.php 19 http://www.waterfootprint.org/?page=files/home

49 isoimpien toimijoiden nettisivuilla 20, vaikka niitä on kehitetty, ovat ne vieläkin melko perinteisessä muodossa 21. Kasvinsuojeluaineiden vähäisen tai hallitun käytön tai käyttämättömyyden mittaaminen on vielä kehittymättä. Elinkaarianalyysissä kasvinsuojeluainejäämät kuuluisivat ekotoksikologian piiriin muiden kemikaalien kanssa. Seuraavassa kaaviossa on tuotantoketjuesimerkkinä kasvihuonetomaatin tuotanto (kuva 16). Pestisidien käyttö on otettu tuotantojärjestelmäkuvaukseen mukaan, koska pieni määrä tuotantoyksiköistä käyttää vielä pestisidejä. Kasvinsuojeluainejäämäpuhtaus on kasvihuonetuotantomme suuri ylivoimatekijä, mutta vastapainona on suuri lämmitys- ja valaistusenergian tarve. Kasvihuoneiden nykyisellä energiataustalla tämä aiheuttaa huomattavan (äärimmillään 10-kertaisen) eron suomalaisten ja eteläeurooppalaisten kasvihuonetuotteiden hiilijalanjälkien välille (Keskitalo 2009), etenkin ympärivuotisessa viljelyssä. Vaihtamalla energiataustaa ja uuden teknologian avulla, erityisesti keskipäivän lämmön talteenotolla, tästä kuitenkin olisi mahdollista päästä eroon (Tahvonen 2009). Kasvihuoneilmiö on vähitellen tuomassa Suomelle toisenkin vahvuuden nykyisiin kilpailijoihin verrattuna. Kyseessä on puhtaan veden saatavuus. Etelä-Euroopan vahvat vihannestuotantoalueet tulevat kärsimään voimistuvasta kuivuudesta, mutta Suomeen ennustetaan sateita, vaikkakin hyvin epätasaisina ryöppyinä, mutta kuitenkin vesivarantoja ylläpitävänä määränä. Jos nykyinen energiakysymys saadaan haltuun, tuotannon tulevaisuus näyttää siten lupaavalta. Kasvihuoneviljelyn ravinnepäästöt saadaan periaatteessa pidettyä kurissa suljetun ravinnekierron avulla. Kasvihuoneviljelyssä aiheutuu kuitenkin vesistöjä rehevöittäviä ravinnepäästöjä lannoiteliuosten ylijuoksutuksesta. Grönroos ja Nikander (2002) raportoivat turvealustalla noin 10 % ja kivivilla-alustalla noin 15 % ylikastelusta kasvihuonekurkulle. 20 http://www.rauma.chamber.fi/suhone/lannentehtaat4.phtml, 21 http://www.saarioinen.fi/index.asp?id=06728636cd514519802eee79ebde66a0&tabletarget=data_1&men U_1_open=true&laytmp=07etu

50 Kuva 16. Kasvihuonetomaatin tuotantojärjestelmä (Keskitalo 2009). Peruna on ympäristön kannalta edullinen tuote (hiilijalanjälki tasolla 80 g CO 2 - ekvivalenttia/kg raakaa perunaa). Perunan rehevöittävyys liittyy useammin käsittelyprosessien huonosta hallinnasta johtuviin pistemäisiin päästöihin kuin perunapellon päästöihin. Perunan tilanne on ilmastomuutoksen kannalta kaikkein kriittisin. Vaikka sen tautipotentiaali lisääntyy, peruna saa ongelmakseen hyvin monet entisestään vahvistuvat tai uudet kasvintuhoojat. Perunarutto, kirvat, virustaudit, perunan ankeroiset ja kokoradonkuoriainen ovat mitä ilmeisimmin lisääntyvien ongelmien aiheuttajia. Seuraavassa on juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus (kuva 17). Perunan osalta raaka-ainetuotannon jälkeinen prosessointi ja lopputuotteiden säilytystapa sekä lopputuotteiden kiertonopeus markkinoilla vaikuttaa varsin paljon tuotteen ympäristövaikutuksiin. Siis tyypillinen tilanne, että raaka-aineketju on ympäristökuormituksiltaan elintarvi-

51 keketjun kuormittavin, saattaa muuttua siten, että kuormituksen painopiste siirtyy alavirtaan markkinointivaiheeseen saakka. Järjestelmäraja Lannoitteiden valmistus Kalkin valmistus Kyntö Siemenperuna Siemenperuna Siemenperuna Kalkitus Siemenperuna Kylvömuokkaus Istutus ja lannoitus Multaus Torjunta-aine käsittelyt Kastelu Polttoöljyn hankinta Perunan nosto Kuljetus Sähkön tuotanto Jalostus: puhdistus, uitto, pesu Säkitys Lämmön tuotanto Pakkauksen valmistus Aaltopahvilaatikon valmistus Pakkaaminen Varasto/jakelu Höyryn tuotanto Kauppa Kuluttaja Kuva 17. Juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus (Voutilainen et al. 2003).

52 Ketjuvastuu -työpajan kasvis- ja vihannestuoteryhmä määritteli alalleen seuraavat 10 kvalitatiivista laatumittaria tai laadullista vertailunäkökulmaa (6.10.2008) 1. Ympärivuotinen kasvihuoneviljely trendinä; - viime aikoina jotkut ovat luopuneet lisävalon käytöstä, koska energia on kallista - uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen - kasvihuoneiden verhoihin liittyvän tekniikan kehittäminen 2. Sivuvirtojen hyödyntäminen; - St1 bioetanoli perunankuorista (bioetanolia ja rehua) 3. Esimerkki läpi ketjun ulottuvasta integroidun tuotannon kehittämiskokonaisuudesta sisältää: - IP -sopimusviljelyn, kolmivuotisen koulutuksen, kirjanpidon, viljelykierron järjestelyn - tehtaalla ympäristöjärjestelmän, jätevedenpuhdistamon, kaatopaikkajätteen määrän vähentämisen n. 90 % - ulkomaisille toimittajille on järjestetty ympäristövaikutuskyselyt ja auditoinnit 4. Ympäristötuki kattaa n. 90 % puutarhatiloista 5. Käytetään suuria määriä ravinteita, tämän hallintaan: - IP -viljely, kasvukauden aikana tehdään mittauksia (maan ravinnetila lannoitus, kasvinsuojelu tuholaisseuranta ja hälytys) 6. Marjat ja hedelmät; sijoituslannoitus 7. Tuorekauppa - kotimainen alatoimiala, johon ympäristöasioissa kohdistuu lakisääteisiä vaatimuksia ylittäviä vaatimuksia - kuljetukset, ekotehokkuusvaatimus 8. Pakasteet ja kylmäsäilytys - ekotehokkuus 9. Tuotannosta yksi kolmasosa teollisuuteen, kaksi kolmasosaa tuoremarkkinoihin mahdollisesti sopiva allokaatio. Työryhmässä todettiin ympärivuotisen viljelyn energiaongelma. Vihannesten ja peruna sivuvirtojen aiheuttama jätekysymys tuli esille ja liittyi potentiaaliseen bioenergian tuotantoon. Viljelypuolella IP tuotannon menestyminen nousi vahvasti esimerkiksi, samoin kuin uudet lannoitusmenetelmät. Vihannesten markkinointi jakaantuu kahteen suuntaan yhtäällä tuoremarkkinointiin ja toisaalla kylmäsäilytys ja pakasteena markkinointiin. Kummassakin on logistisesti omat ratkaistavat ongelmansa.

53 Kaikille tuotantoketjuille yhteinen näkemys 6.10.2008 pidetyn työpajan päätteeksi muodostettiin yhteinen kuvailevan aineiston olennaisuusmatriisi. Eri näkökulmat asetettiin ulkoisen, sidosryhmien näkökulman ja sisäisten toimijoiden näkökulman väliseen kenttään. Kaikkein tärkeimmäksi alueeksi osoittautuivat energian lähteet ja energian käyttö sekä jalostusaste. Seuraavaksi tärkein sisäisen näkökulman painottama alue oli energian säästö ja logistiikka, tuotteiden alkuperä ja tuotevalikoiman suunnittelu sekä tuotannon suunnittelu ja maatalouden ympäristöohjelman. Ulkoisten asiakkaiden kannalta tärkeimmäksi todettiin kemikaalien käytön riski. Yhteiseksi, sekä sisäisiä että ulkoisia toimijoita kiinnostavaksi, asiaksi arvioitiin lannoitteiden määrän vähentäminen ja laajemmin tuotantotapaohjeisto. Asiakkaiden kannalta erittäin tärkeäksi mutta sisäisten toimijoiden kannalta varsin vähän tärkeäksi arvioitiin tuotteen ympäristöystävällisyyden hintavaikutus ja pakkaukset. Sisäisten toimijoiden kannalta, mutta asiakkaiden kannalta vähemmän tärkeä oli aihealue: investoinnit, materiaalitehokkuus sivuvirtojen hyödyntäminen ja uusien tuotteiden suunnittelu. Sisäisten toimijoiden kannalta tärkeitä ovat myös rakentaminen, jätteen synnyn minimointi sekä kumppanuus ja sopimusviljely. Elintarvikeketjun ympäristöraportti kuvailevan aineiston suunnittelu (olennaisuusmatriisi) Ulkoinen näkökulma (sidosryhmien kiinnostus) Suuri Tuotteen ympäristöystävällisyyden hintavaikutus Pakkaaminen ja pakkausten ympäristövaikutukset Kasvihuonekaasujen päästöt Kasvinsuojeluaineet, Energian lähteet kemikaalien käyttö Energian kulutus Elintarvikkeiden hävikki Tuotteen jalostusaste Kuljetukset ja logistiikka (energia) Maatalouden ympäristöohjelmat Lannoitteiden määrän vähentäminen Energiatehokkuussopimukset Tuonti vs kotimaisuus, tuotteiden alkuperä Tuotantotapaohjeisto (alkutuotanto) Tuotevalikoiman suunnittelu Kaavoitus Tuotannon suunnittelu Rakentamismääräykset Jätteen synnyn ehkäisy Investointien suunnittelu Kumppanuus, Sivuvirtojen hyödyntäminen, sopimusviljely materiaalitehokkuus, uusien tuotteiden suunnittelu Suuri Elintarvikeketjun sisäinen näkökulma (vaikutus kilpailukykyyn) Kuva 18. Työpajan 6.10.2008 valmistelema kvalitatiivisen arvioinnin kehikko (olennaisuusmatriisi).

54 Työryhmien korostamia kvalitatiivisen arvioinnin alueita ja suomalaisen elintarvikeketjun tilannetta niiden suhteen on esitelty aikaisemmassa tekstissä. Seuraavan kauden arviointia ennakoiden yhteinen kvalitatiivisen arvioinnin kehys voisi olla vaikka seuraava 22 : 1. Energian lähteet ja lähteiden käytön hyväksyttävyys (määrät tulisivat kvantitatiivisesta arvioista), hiilijalanjälkeen liittyvät sosiaaliset kysymykset 2. Tuotteiden jalostusaste ja jalosteiden monipuolisuus suhteessa ympäristövaikutuksiin ja edelleen suhteessa hintaan (periaatteella ympäristöllisesti resurssi-intensiiviset tuotteet eivät saisi olla jalostusasteeltaan heikkoja eivätkä hinnaltaan halpoja) 3. Sisäisenä painotuksena: Tuotteiden alkuperään, tuotevalikoimaan ja näihin liittyvään tuotannon suunnitteluun paneutuminen. 4. Sisäisenä painotuksena: Hävikkikysymyksiin ja yleisemmin materiaalitehokkuuden ratkaisuihin paneutuminen koko tuotantoketjussa. 5. Asiakkaiden suuntaan: Kemikaaliriskien minimointi ja siihen liittyvä viestintäpanos. 6. Asiakkaan suuntaan edelleen: ympäristöystävällisyyden ja hinnan välisen suhteen ymmärtäminen ja siitä viestintä sekä pakkausviestintä. 7. Sisäisenä painotuksena: Ympäristömyötäisiin investointeihin, sivuvirtojen ympäristönäkökulmaan ja ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun (ecodesign) paneutuminen. Edellä kuvattua kvalitatiivisen arvioinnin kehikkoa esitetään seuraavan arviointikauden aikaiseksi laadulliseksi arviointirungoksi. 5 Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio Ympäristövaikutusten arvio on tuotettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla. Mallin perustana ovat kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli 23 (ns. ENVIMAT-malli, Seppälä et al. 2009) sekä materiaalivirtatietoihin ja elinkaarianalyysin tapaan muodostettuihin prosessimalleihin perustuva Suomen maataloustuotannon 24 malli. Alallaan uraauurtava ENVIMAT-malli on kuvattu edellä mainitussa lähteessä. 22 Asiakkaan ja sisäisen näkökulman kannalta tärkeät asiat on alleviivattu, pääpainoisesti sisäisen näkökulman kannalta valitut asiat on kursivoitu ja asiakkaan näkökulman kannalta valitut asiat on normaalilla leipätekstillä. 23 (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=108589&lan=fi) 24 Maataloustuotanto käsittää kansantalouden tilinpidon 2005 toimialat Kasvinviljely, Puutarhatalous, Varsinainen kotieläintalous, Muu kotieläintalous ja Maataloutta palveleva toiminta.

55 5.1 Ympäristövaikutusten arviointimalli 5.1.1 Yleiskuvaus Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytetyssä mallissa on yhdistetty maataloustuotannon elinkaarityyppinen malli elintarvikeketjua ympäröivää taloutta kuvaavaan ympäristölaajennettuun panos-tuotos-malliin (ENVIMAT). Yhdistelmämalli on alkuperäistä ENVIMAT - mallia laajempi ja hienojakoisempi. Vuoden 2005 tietoihin perustuvassa mallissa, jolla tämän raportin ympäristövaikutusten arvio on tuotettu, on 916 tuotenimikettä ja 190 kotimaista tuotantosolmua, joista 44 kuvaa maataloustuotantoa. Alkuperäisessä ENVIMATmallissa on sama määrä tuotenimikkeitä, mutta tuotantosolmuja on 150, ja niistä neljä kuvaa maataloustuotantoa. Tuotantosolmujen määrän nostamisella on tavoiteltu parempaa tarkkuutta mm. nonfood -tuotteiden erottamisessa elintarvikeketjusta ja eri tuotantosuuntien estimaattien tuottamisessa ensisijaisesti ketjun sisäiseen käyttöön. Perinteisissä panos-tuotos-malleissa tuotantosolmut ovat kansantalouden tilinpitoon (ktt) omaksutun luokituksen mukaisia toimialoja. Tässä mallissa muun muassa kaikki elintarvikeketjua ympäröivää taloutta edustavat solmut ovat mallivuoden ktt -luokituksen mukaisia toimialoja. LCA-malleihin perustuvat maatalouden tuotantosolmut eivät kuitenkaan kaikki ole ktt -luokituksen mukaisia toimialoja, minkä vuoksi tässä raportissa käytetään toimialanimityksen rinnalla verkkomallien maailmasta lainattua, yleisempää tuotantosolmunimitystä. Mallissa käytetty tuotteiden luokitus on kaikilta osin mallivuoden ktt -luokituksen mukainen. LCA-malleihin perustuvat tuotantosolmut ovat ktt -toimialojen alasysteemejä, jotka yhdessä muodostavat kansantalouden tilinpidon tason toimialoja. Esimerkiksi ktt - toimiala "0111" eli "Kasvinviljely" muodostuu taulukosta 1 ilmenevistä mallin tuotantosolmuista.

56 Taulukko 1. Esimerkki kansantalouden tilinpidon toimialan ("0111" eli "Kasvinviljely") disaggregoinnista. Suluissa oleva tuotenimi kertoo tuotantosolmun päätuotteen. HUOM! Kaikki solmut eivät kuulu elintarvikeketjuun. KTT -toimiala Kasvinviljely Mallin tuotantosolmu Kasvinviljely (ohra) Kasvinviljely (ruis) Kasvinviljely (kaura) Kasvinviljely (muu vilja) Kasvinviljely (perunat) Kasvinviljely (kuivattu, silvitty palkovilja) Kasvinviljely (tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) Kasvinviljely (öljykasvien siemenet ja hedelmät) Kasvinviljely (sokerijuurikas) Kasvinviljely (tekstiileissä käytetyt raa at kasviaineet (puuvilla)) Kasvinviljely (sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) LCA -mallit ovat tietokantamuotoon rakennettuja hierarkkisia malleja. Ne käsittävät kaikkiaan 382 yksikköprosessia. Hierarkia on nelitasoinen. Taulukossa 2 on annettu kaksi esimerkkiä. Ylimpänä tasona on kansantalouden tilinpidon toimiala (Kasvinviljely), joka on aggregaatti eli kasvintuotannon prosessien muodostama yhteiskooste. Toisella tasolla on LCA -prosessi (esim. viljely ohra), joka on aggregaatti alaprosesseistaan ja jolla on yksi (ja vain yksi) päätuote. Päätuotteet vastaavat (mahdollisimman tarkoin) kansantalouden tilinpidon tuotteita. Kolmannella tasolla on alaprosessi (esim. ajoneuvoliikenne), joka on aggregaatti ala-alaprosesseistaan. Neljännellä tasolla on alaprosessin alaprosessi (esim. kuivaus), joka on LCA -yksikköprosessi ja jolla on fyysiset panokset ja ympäristökuormitukset. Fyysiset panokset käsittävät yksikköprosessien kaikki olennaiset panokset ja arvioinnissa mukana oleviin ympäristövaikutusluokkiin vaikuttavat ympäristökuormitukset. Jotkut tietokantaan viedyt LCA -prosessimallit on päätuotteen yleisyyden takia tehty yhdistelemällä yksilöidyimpiä LCA -prosesseja, joita ei ole lopullisessa tietokantamallissa mukana. Esimerkiksi puutarhatalouden prosessi viljely (muut juurekset) on muodostettu tuotanto-osuuksien LCA -malleista painottaen lantun, mukulasellerin ja punajuuren tuotantoa.

57 Taulukko 2. Kaksi esimerkkiä LCA -mallien rakenteesta. Toimiala Prosessi Alaprosessi Ala-alaprosessi Kasvinviljely Varsinainen kotieläintalous Viljely (ohra) Lihakarjan tuotanto Ajoneuvoliikenne Logistiikka Lohko Työkoneet Ajoneuvoliikenne Lantalogistiikka Lämmitys Ruokinta Työkoneet Valaistus ja laitteet Kaikki Kuivaus Kuljetus kuivuriin Peittaus ja kasvitautien torjunta omalla tilalla Puinti Siirto varastoon Kalkitus Kylvö ja lannoitus Kylvömuokkaus Kyntö Rikkakasvien ja tuhohyönteisten torjunta Tasausäestys Tautien torjunta Viljely Työkoneiden moottorit Kaikki Kaikki Parsinavetta Pihattonavetta Kaikki Työkoneiden moottorit Parsinavetta Pihattonavetta 5.1.2 Tiedot Maataloustuotannon mallit Suomen maataloustuotannon tuotantosolmujen perustana olevat LCA -mallit perustuvat moniin tietoaineistoihin ja monenlaiseen erityisosaamiseen, joista tärkeimpinä mainittakoon ProAgrian keräämän lohkotietokannan tiedot ja niihin liitetyt, MTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä tuottamat ympäristökuormitusten mallit; MTT:n kotieläintutkimuksen tietokannat ja mallit; elinkaaritutkimuksen toisaalla tuottamat prosessimallit; maaja metsätalousministeriön keräämät maatalouden tuotantotiedot; maatalouden kasvihuonekaasuinventaarioon käytetyt tiedot (Tilastokeskus 2009) ja mallit sekä MTT:n omat tietovarannot tältä alueelta; sekä Suomen ympäristökeskuksen arviot maatalouden ympäristökuormituksista (VAHTI). Suurin osa LCA -malleista on laadittu tai muunnettu tätä yhdistelmämallia varten. LCA -mallien tiedot on tarkastettu vertaamalla mallilla laskettuja maatalouden ympäristökuormituksia, kuten kasvihuonekaasupäästöjä ja ravinnehuuhtoumia, virallisiin valtakunnallisiin kokonaisarvioihin, Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon (Tilastokeskus 2009) ja maatalouden kokonaiskuormitusarvioihin (SYKE). Panosten käyttötiedot on tarkastettu

58 vertaamalla vastaavasti laskettuja lannoite-, maanparannusaine-, torjunta-aine- ja polttoainemääriä virallisiin valtakunnallisiin kokonaiskäyttöarvioihin (Tike, Evira, Tilastokeskus). Tuotteiden ja palvelujen käytöt ja tarjonnat on kuvattu perushintaisina rahavirtoina 25, jotka kaikki perustuvat Tilastokeskuksen mallivuodelle tuottamiin alkuperäisiin panos-tuotostaulukoihin. Maatalouden fysikaaliset tuotevirrat perustuvat pääasiassa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tuottamiin kasvintuotannon, eläintuotannon ja puutarhatalouden vastaaviin vuositilastoihin. Maatalouden tuotantosolmumallien panosten käytöt ja ympäristökuormitukset on muodostettu kohdentamalla maataloustuotannon kokonaismäärät alasolmuille referenssiarvojen suhteessa. Referenssiarvot ovat LCA -malleilla laskettuja vuosiarvoja ositettaville erille, jotka siis ovat panoksia ja ympäristökuormituksia. Kohdennuksen yleiskaava on Q i missä ~ Q = i ~ Q, (1) Q i i Q on maataloustuotannon kokonaismäärä (panoksille, kuormituksille kg), Q ~ i on LCA-mallilla laskettu alasolmun fysikaalisen kokonaismäärän estimaatti, Q i on alasolmulle ositettu kokonaismäärä. Maataloustuotannon ympäristökuormitusten kokonaismäärät ovat virallisia (Tilastokeskus, SYKE) valtakunnallisia kokonaisarvioita, jotka ovat käytössä myös ENVIMAT -mallissa. Muut mallit Muiden kuin maatalouden tuotantosolmujen mallit perustuvat suoraan ENVIMAT -malliin. 25 Perushinta on hinta, jonka tuottaja on saanut tuotteestaan mahdolliset tukipalkkiot mukaan luettuna, mutta vähennettynä tuoteveroilla. Tuoteverot sisältävät mm. arvonlisäveron, polttoaineveron ja tuontitullit. Tuotetukipalkkiot ovat pääasiassa maataloustukia, mutta myös kuljetustukia ja erilaisia valmistustukia esiintyy.

59 5.1.3 Allokoinnit Maataloustuotannon mallit Neljä maataloustuotannon mallia on muodostettu aggregaattimallien allokoinneilla eli yhteismallin Varsinainen kotieläintalous panosten ja tuotosten kohdistamisella mallipareihin (Lampaat, vuohet) ja (Villa ja eläimenkarva) sekä (Nautakarja) ja (Maito, jalostamaton). Ensiksi mainitulla malliparilla on yhteinen LCA -malli Lampaat ja vuohet". Panokset ja kuormitukset on jaettu lihan (Lampaat, vuohet) ja villan (Villa ja eläimenkarva) kesken perushintaisten tarjontojen suhteessa. Toiseksi mainitulla malliparilla on yhteinen LCA -malli Lypsykarja". Lypsykarjatalouden ravintopanokset ja niistä aiheutuvat ympäristökuormitukset on jaettu lihan (Nautakarja) ja maidon (Maito, jalostamaton) kesken taulukon 3 mukaisesti. Energiapanokset ja niiden (paikallisesta) tuotannosta syntyneet päästöt on jaettu taulukon 4 mukaisesti. Allokointi koskee vain lypsykarjatalouden tuottamaa lihakarjaa. Emolehmätuotannon kaikki panokset ja kuormitukset on kohdistettu lihalle. Taulukko 3. Lypsykarjatalouden ravintopanosten ja niistä riippuvien päästöjen allokointi maidolle ja lihalle. Maito Lypsylehmien rehuista ja prosessipäästöistä 82,2 % Nuorkarjan rehuista ja prosessipäästöistä 52,8 % Sonnien rehuista ja prosessipäästöistä 0,0 % Koko karjan lannan käsittelyn CH 4 -päästöistä 62,3 % Liha Lypsylehmien rehuista ja prosessipäästöistä 17,8 % Nuorkarjan rehuista ja prosessipäästöistä 47,2 % Sonnien rehuista ja prosessipäästöistä 100,0 % Koko karjan lannan käsittelyn CH 4 -päästöistä 0,377 %

60 Taulukko 4. Lypsykarjatalouden energiapanosten ja niistä riippuvien ympäristökuormitusten allokointi maidolle ja lihalle. Maito Sähköenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 81,4 % Lämpöenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 63,5 % Liha Sähköenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 18,6 % Lämpöenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 36,5 % Muut mallit Muiden kuin maatalouden tuotantosolmujen malleissa allokoinnit ovat ENVIMAT -mallin mukaiset. 5.1.4 Tuotantofunktiot ja solmujen kytkennät Kotimaiset tuotantosolmut Kotimaisten tuotantosolmujen tuotantofunktiot kuvaavat panosten käytön riippuvuudet solmujen tarjonnoista. Ne on mallissa muodostettu kotimaisten ja tuontituotteiden panoskertoimien (, panos/, kokonaistarjonta) avulla. Panoskertoimet on laskettu jakamalla tuotantosolmujen panosten perushintaiset kokonaiskäytöt vastaavilla kokonaistarjonnoilla. Kotimaisten tuotantosolmujen väliset kytkennät ja loppukäytön muodostuminen kotimaisten tuotantosolmujen kysynnäksi on kuvattu tuotantosolmujen tarjontoihin perustuvilla kotimaisten tuotteiden hankintaprofiileilla käyttäjäsolmu, (akregoitu) tuote, toimittajasolmu, osuus hankinnasta). Taulukossa 5 on esimerkki hankintaprofiilista. Koska toimittajasolmuissa ei ole olemassa tuotekohtaisia tuotantofunktioita, ovat tuotteet profiileissa aggregaatteja. Tuoteaggregaatit ovat tuotantosolmujen päätuotteiden summia. Taulukon 5 esimerkissä aggregaatti Sementin, kalkin ja kipsin valmistus muodostuu tuotteista Sementti", "Kalkki" ja "Kipsi", jotka ovat tuotantosolmun Sementin, kalkin ja kipsin valmistus päätuotteet.

61 Taulukko 5. Esimerkki hankintaprofiilista. Käyttäjäsolmu Tuote Toimittajasolmu Kasvinviljely (ohra) Sementin kalkin ja kipsin valmistus Osuus hankinnasta Kemiallisten mineraalien louhinta 0,1 % Peruskemikaalien valmistus 0,3 % Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Sementin, kalkin ja kipsin valmistus Betoni-, sementti- ja kipsituotteiden valmistus Muu ei metallisten mineraalituotteiden valmistus 0,1 % 80,7 % 8,1 % 10,7 % Tuonti Tuonnin mallissa ei ole panoksia käyttäviä tuotantosolmuja. 5.1.5 Ympäristökuormitusfunktiot Kotimaiset tuotantosolmut Kotimaisen tuotannon ympäristökuormitusfunktiot, jotka kuvaavat ympäristökuormitusten riippuvuudet solmujen tarjonnoista, on muodostettu tuotantosolmukohtaisten ominaiskuormituskertoimien (kg/, kokonaistarjonta) avulla. Ominaiskuormituskertoimet on laskettu jakamalla tuotantosolmujen arvioidut kokonaisympäristökuormitukset niiden perushintaisilla kokonaistarjonnoilla. Tuonti Tuontituotteiden valmistuksen ja niiden kuljetusten ympäristökuormitusfunktiot kuvaavat ympäristökuormitusten riippuvuudet tuontituotteiden määristä. Funktiot on muodostettu ENVIMAT -mallista peräisin olevilla tuotekohtaisilla ominaiskuormituskertoimilla (kg/, tuote), erikseen tuontituotteiden valmistukselle ja kuljetuksille. 5.2 Elintarvikeketjun rajaus Elintarvikeketjun pääosat ja -rajat on esitetty kuvassa 19. Elintarvikeketju sisältää kaikki toiminnot luonnon raaka-aineiden hankinnasta siihen saakka, kun tuote tai palvelu luovu-

62 tetaan loppukäyttäjälle. Loppukäyttäjien toiminnot, kuten tuotteen hankintamatkat, jatkokuljetukset, varastoinnit ja jatkokäsittelyt on rajattu tässä tapauksessa elintarvikeketjun mallinnuksen ulkopuolelle. Elintarvikeketju Tuontiosa valmistus kuljetus Tuontituotteet Tuontituotteet Kotimainen osa Kotimaiset tuotteet Loppukäyttö Kuva 19. Elintarvikeketjun pääosat ja rajaus. Kotimaiset tuotteet toimittaa elintarvikeketjun kotimainen osa, ja tuontituotteet ketjun tuontiosa. Myös ketjun sisällä liikkuu tuontituotteita kotimaisten tuotantosolmujen käyttöön. Loppukäyttö tarkoittaa tässä yhteydessä kansantalouden tilinpidon mukaista standardiloppukäyttöä ja elintarvikeketjun ulkopuolisten tuotantosolmujen (netto)käyttöä yhdessä. Varastojen muutokset sisältyvät standardiloppukäyttöön. Varastojen muutokset voivat olla positiivisia (varastot kasvavat) tai negatiivisia (varastot purkautuvat). 5.2.1 Elintarvikeketjun kotimainen osa Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö muodostaa elintarvikeketjun kotimaisen osan kysynnän. Kysyntä muuntuu hankintaprofiilien määräämällä tavalla elintarvikeketjun tuotantosolmujen tarjonnaksi, niin sanotuksi loppukäyttötarjonnaksi, joka määrittelee elintarvikeketjun päätesolmut. Loppukäyttötarjonnan pääosan (91,6 % kokonaiskysynnästä) muo-

63 dostavat ketjun primaarisolmut, jotka ovat sellaisia tuotantosolmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikeketjun tuote. Päätuoteluokittelun periaate on kansantalouden tilinpidossa käytetyn mukainen. Sen mukaan jokainen tuote (palvelu) on yhden ja vain yhden toimialan päätuote (palvelu). Yhdellä toimialalla voi kuitenkin olla, ja tavallisesti onkin, useampia päätuotteita. Loppukäyttötarjonnassa on mukana myös koko joukko (19 kpl) elintarvikeketjun tuotteita sekundaarisesti tuottavia solmuja, sekundaarisolmuja, hankintaprofiilien määräämillä painoilla, jotka yleensä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Sekundaarisolmujen tarjonta on mallissa yhteensä 8,4 % kokonaiskysynnästä. Elintarvikeketjun kotimaisen osan muut solmut käsittävät välituotteiden ja palvelujen (esimerkiksi kaupan palvelut) toimitusten kautta loppukäyttötarjonnan primaari- ja sekundaarisolmuihin vaiheittain kytkeytyvät solmut. 5.2.2 Elintarvikeketjun tuotteet Elintarvikeketjun tuotteet ovat elintarvikkeiksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi määriteltyjä tuotteita. Elintarvikkeiden määrittely Elintarvikkeiden määrittely noudattaa yleisessä elintarvikeasetuksessa (EY 2002) annettua elintarvikkeen määrittelyä, jonka mukaan elintarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi. Saman asetuksen mukaan Elintarvikkeen määritelmään eivät sisälly: a) rehut; b) elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi; c) kasvit ennen niiden korjuuta; d) neuvoston direktiiveissä 65/65/ETY (1) ja 92/73/ETY (2) tarkoitetut lääkkeet; e) neuvoston direktiivissä 76/768/ETY (3) tarkoitetut kosmeettiset valmisteet; f) neuvoston direktiivissä 89/622/ETY (4) tarkoitetut tupakka ja tupakkatuotteet; g) vuonna 1961 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimuksessa ja vuonna 1971 tehdyssä psykotrooppisia aineita koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa tarkoitetut huumeet ja psykotrooppiset aineet;

64 h) jäämät ja epäpuhtaudet. Asetus ei sulje pois alkoholijuomia, jotka siis ovat mukana elintarvikeketjun tuotteissa. Myös ihmisravinnoksi päätyvät elävät eläimet, kalat, ravut, simpukat jne. ovat määritelmän mukaan elintarvikkeita. Tuotemäärittelyn perusteella elintarvikeketjun ulkopuolelle jää esimerkiksi maatalouden nonfood -tuotanto, kuten koristekasvien tuotanto ja turkistarhaus, sekä tupakka. Elintarvikeketjun tuotteiksi luokitellut tuotteet on lueteltu liitteessä 1 ja niihin liittyvät elintarvikeketjun primaarituotantosolmut liitteessä 2. Tuotteille liitteessä 1 annettuihin tuoteryhmiin viitataan arviointitulosten tuoteryhmäkohtaisten tarkastelujen yhteydessä. Elintarvikkeisiin perustuvien palvelujen määrittely Elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi on määritelty ravitsemispalvelut, juomatarjoilupalvelut, henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut ja ateriapalvelut, jotka kuluttavat suuren osan sekä kotimaisista että tuontielintarvikkeista. 5.2.3 Elintarvikeketjun tuontiosa Elintarvikeketjun tuotteiden tuonnin loppukäyttötarjonta muodostaa elintarvikeketjun tuontiosan kysynnän. Mallin tuontiosassa ei ole panoksia käyttäviä tuotantosolmuja, joten kysyntä muuntuu suoraan tuontituotteiden kysynnäksi. 5.3 Toiminnallinen yksikkö Mallilla on toiminnallinen yksikkö elinkaarimallien tapaan. Tavallisesti elinkaarimallien toiminnallinen yksikkö, joka muodostaa systeemin ratkaisun reunaehdon, on yksi ainoa päätuote. Tämän mallin reunaehdon muodostavat useat samanaikaisesti loppukäyttöön tuotetut tuotteet. Toiminnallinen yksikkö on ketjun rajausta esittävässä kuvassa 19 karsinassa Loppukäyttö olevien tuotteiden nettomääräinen kysyntä. Toiminnallisessa yksikössä on erilliset kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden kysynnän osat. Loppukäytöksi on määritelty mallivuoden 2005 elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö sekä loppukäytön kaltainen palvelukäyttö mm. maanpuolustuksessa, terveyden-

65 huollossa ja kouluissa, ja muu toimialojen elintarvikekäyttö, joka on lähinnä muun kuin elintarviketeollisuuden ruokahuoltoa ruokaloissa. Standardiloppukäyttö koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisista loppukäytön eristä. Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö ovat elintarvikeketjun ulkopuolisen toimialakäytön huomioivia täydennyseriä. Toimialakäytössä ei ole huomioitu elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia ilmenee kokonaisuudessaan kuvasta 20. Liitteessä 3 on esitetty tuotteittain toiminnallisen yksikön standardiloppukäyttö-, toimialakäyttö- ja kokonaismäärät, jotka perustuvat vuoden 2005 tilanteeseen. Toiminnallinen yksikkö Standardi Loppukäyttö Toimialakäyttö Varsinainen loppukäyttö Varastojen muutokset Palvelukäyttö Toimialojen muu elintarvikekäyttö Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) Yksityiset kulutusmenot (voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) Julkisyhteisöjen kulutusmenot (yksilölliset) Julkisyhteisöjen kulutusmenot (kollektiiviset) Kiinteän pääoman bruttomuodostus Vienti Kuva 20. Elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia. Kukin pääryhmä on alaryhmiensä summa. Toiminnallisen yksikön muodostuminen on kuvan mukainen sekä kotimaisille että tuontituotteille. Mallin toiminnallisena yksikkönä käytetty elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö on arvoltaan kaikkiaan n. 13 064 M (vuoden 2005 perushintaan). Kotimaisten tuotteiden osuus tästä on 10 857 M (83 %) ja tuonnin 2 207 M (17 %). Standardiloppukäytön osuus on 10 433 M (80 %), palvelukäytön 2 070 M (16 %) ja toimialojen muun elintarvikekäytön 561 M (4 %). Kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden kesken loppukäytön jakautumissa on jonkin verran eroa. Standardiloppukäytön osuus on tuontituotteiden loppukäytössä suurempi kuin kotimaisten tuotteiden loppukäytössä. Jakautumat on esitetty kuvassa 21.

66 Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö (83%) Tuontituotteiden loppukäyttö (17%) Palvelukäyttö 17% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 4% Palvelukäyttö 10% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5% Standardiloppukäyttö yhteensä 79% Standardiloppukäyttö yhteensä 85% Kuva 21. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön jakautuminen standardiloppukäyttöön, palvelukäyttöön ja muuhun toimialojen elintarvikekäyttöön vuoden 2005 tietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 82,6 %, tuontituotteiden 17,4 %. 5.3.1 Standardiloppukäyttö Standardiloppukäyttö koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisesti kotitalouksien kulutusmenoista, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoista, julkisyhteisöjen yksilöllisistä ja kollektiivisista kulutusmenoista, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta sekä varastojen muutoksista ja viennistä. Elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö oli kansantalouden tilinpidon mukaan vuonna 2005 arvoltaan yhteensä 10 433 M (vuoden 2005 perushintaan). Kotimaisten tuotteiden osuus tästä oli 81 % ja tuontituotteiden 19 %. Viennin osuus kotimaisista tuotteista oli reilut 19 % ja tuontituotteista 2 %. Kotitalouksien kulutusmenot muodostivat valtaosan sekä kotimaisten tuotteiden (78 %) että tuontituotteiden (97 %) standardiloppukäytöstä. Voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoja sekä julkisyhteisöjen yksilöllisiä ja kollektiivisia kulutusmenoja ei varsinaisessa loppukäytössä kansantalouden tilinpidon mukaan esiintynyt. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä on marginaalinen ja osittain tilinpitotekninen näennäiserä. Elintarvikeketjun kotimaisten ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kansantalouden tilinpidon eriin vuonna 2005 ilmenee kokonaisuudessaan kuvasta 22.

67 Vienti 19.2% Kotimaisten tuotteiden standardiloppukäyttö (81%) Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0.5% Varastojen muutokset 2.0% Tuontituotteiden standardiloppukäyttö (19%) Vienti 2.0% Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0.0% Varastojen muutokset 0.9% Yks ityis et kulutusmenot (kotitaloudet) 78.4% Yksityis et kulutusmenot (kotitaloudet) 97.1% Kuva 22. Elintarvikeketjun kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kotitalouksien kulutusmenoihin, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen kollektiivisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, varastojen muutoksiin ja vientiin vuoden 2005 kansantalouden tilinpitotietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 81 %, tuontituotteiden 19 %. 5.3.2 Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö ovat kansantaloudessa elintarvikeketjun ulkopuolella ilmenevää elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä, joka ei riipu elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä. Tämä tarkoittaa, että riippumattomuus elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä tarkoittaa riippuvuutta muiden tuotteiden ja palvelujen loppukäytöstä. Tämä käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään loppukäytöstä johtuvaa, vaan osa aiheutuu tuotantosolmujen panosten käytöstä, ja tästä edelleen osa elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä. Se osa kokonais- eli bruttokäytöstä, joka ei sisällä elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä johtuvaa käyttöä, ja jossa elintarvikeketjun tuotteita lisäksi käytetään niiden elintarvikeominaisuudessa, on määritelty palvelukäytön ja muun toimialojen elintarvikekäytön nettokäytöksi, eli loppukäyttöekvivalentiksi. Loppukäyttöekvivalentti on laskettu omalla erillismallillaan käyttäen hyväksi vuoden 2005 systeemin tuotantofunktioita ja kansantalouden standardiloppukäytön tietoja. Elintarvikeketjun ulkopuolisiksi tuotantosolmuiksi on määritelty kaikki ne tuotantosolmut, joiden päätuotteet ovat muita kuin elintarvikeketjun tuotteita, eli kaikki muut tuotantosolmut paitsi elintarvikeketjun primaarisolmut. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä riippu-

68 maton elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö on saatu vähentämällä kansantalouden standardiloppukäytöstä elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö. Loppukäyttöekvivalentti on loppukäytössä huomioon otettavien ulkopuolisten tuotantosolmujen käytöstä elintarvikeketjun loppukäyttövektoriin siirrettävien erien summa. Loppukäyttöekvivalenttia määritettäessä on jätetty huomioimatta sellaisten ulkopuolisten tuotantosolmujen käyttö, jotka käyttävät elintarvikeketjun tuotteita muussa kuin elintarvikeominaisuudessa, kuten esimerkiksi teollisuusprosessin raaka-aineina. Loppukäyttövektoriin siirrettävä erä on nettokäyttö. Nettokäytöllä tarkoitetaan elintarvikeketjun oman käytön vähentämisen jälkeen jäljelle jäävää erää bruttokäytöstä. Omalla käytöllä tarkoitetaan sitä ulkopuolisten solmujen bruttokäytön erää, joka johtuu elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä. Loppukäyttöekvivalentti on määritetty tällä samalla periaatteella sekä kotimaisten että tuontituotteiden käytössä. Kuva 23 havainnollistaa kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajauksia, käsitteitä ja muuttujia. Nettokäyttö ja oma käyttö tekevät yhteensä elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumattoman bruttokäytön, erikseen kotimaiselle ja tuonnin käytölle yhtälöillä ilmaistuna e = d + ωd (2) eimp = d imp + ω d (3) imp imp missä e ja e ovat elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumattomat elintarvikeketjun kotimaisten ja tuontituotteiden bruttokäytöt, d ja d imp vastaavat nettokäytöt eli loppukäyttöekvivalentit, ω ja ωimp kotimaisen käytön huomioon otettavien tuotantosolmujen kotimaiseksi ja tuontielintarvikekäytöksi kuvaavat matriisit. Näistä yhtälöistä ratkaisemalla saadaan elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttöekvivalentit: 1 d = ( I + ω) e (4) d imp = eimp ωimp ( I + ω) 1 e (5)

69 i Muu käyttö e = d + u i i Solmu i Muu tarjonta d i u i S i ( d i ) Elintarvikeketju Kuva 23. Kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajaukset ja muuttujat. e i on solmun i elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumaton elintarvikeketjun tuotteiden bruttokäyttö, d i nettokäyttö eli loppukäyttöekvivalentti, S i (d i ) elintarvikeketjussa (ja sen panosketjuissa) tarjonnan d i tuottamisesta solmun i tarjonnalle syntyvä käyttö, u i solmussa i tarjonnan S i (d i ) tuottamisesta syntyvä elintarvikeketjun tuotteiden käyttö eli oma käyttö. Tarjonnassa S i (d i ) huomioidaan elintarvikeketjun kaikki panosketjut. Panosketjut ovat toistuvien käyttö-tarjonta -kytkentöjen kautta kehittyviä tarjontainstanssien sarjoja. Palvelukäyttöön on otettu mukaan kaikki palveluja tuottavat solmut ja muuhun elintarvikekäyttöön valtaosa muun tuotannon solmuista. Poisvalitut tuotantosolmut Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytössä huomioimatta jätetyt tuotantosolmut, joita on 9 kappaletta, on esitetty taulukossa 6. Näissä solmuissa elintarvikeketjun tuotteita on tulkittu käytettävän pääasiassa muuhun kuin ravitsemukseen.

70 Taulukko 6. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä poisvalitut tuotantosolmut. Solmu koodi Solmu Eniten käytetty tuote Käyttö Milj. euro 211 Massan, paperin ja kartongin valmistus Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 77,96 241 Peruskemikaalien valmistus Sokeri 20,67 212 Paperi- ja kartonkituotteiden valmistus Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 3,50 246 Muu kemiallisten tuotteiden valmistus 243 245 244 202 130 Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Pesuaineiden, kosmetiikka- ja toalettituotteiden valmistus Lääkekemikaalien, -kasviuutteiden ja lääkintätuotteiden valmistus Vanerin ja muiden puulevyjen valmistus Metallimalmien louhinta pois lukien uraani ja torium Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, käsittelemättömät turkisnahat 2,48 Puhdistetut öljyt ja rasvat 1,42 Puhdistetut öljyt ja rasvat 0,93 Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet 0,82 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 0,56 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 0,21 Loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö Kuvassa 24 on esitetty rinnakkain loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö(ekvivalentti), bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö. Täyskäyttö on molemmissa tapauksissa laskettu kansantalouden standardiloppukäytöllä eli kansantalouden tilinpidon kaikki tuotteet alkuperäisinä määrinä käsittävällä loppukäytöllä. Elintarvikeketjun loppukäytössä huomioitujen ja siitä pois valittujen solmujen täyskäytöt tekevät yhdessä koko elintarvikeketjun ulkopuolisen täyskäytön. Bruttokäyttö on elintarvikeketjun tuotteista riippumattomalla standardiloppukäytöllä laskettu käyttö, ja loppukäyttö edellä kuvatulla menettelyllä bruttokäytöstä laskettu loppukäyttöekvivalentti.

71 3000 2500 2000 M 1500 Tuonti Kotimainen 1000 500 0 Loppukäyttö Bruttokäyttö Täyskäyttö Poisvalittu täyskäyttö Kuva 24. Loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö. Kuvasta 24 havaitaan, että poisvalittujen tuotantosolmujen merkitys elintarviketuotteiden toimialakäytössä on suhteellisen pieni, noin 5 % luokkaa koko ulkopuolisesta täyskäytöstä. Myös elintarvikeketjun oma käyttö on suhteellisen pieni, keskimäärin noin 1,5 % bruttokäytöstä. Ero huomioon otettujen tuotantosolmujen täyskäytön ja loppukäytön välillä on jonkin verran suurempi, tosin sekin vain noin 6 % täyskäytöstä. Koko ulkopuolisen täyskäytön ja loppukäytön välillä eroa on noin 10 %. 5.4 Arvioon sisältyvät ympäristövaikutusluokat Mallissa arvioidaan vaikutukset ilmastonmuutokseen, rehevöitymiseen vesistöissä, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja happamoitumiseen. Muita, sinänsä tärkeitä ympäristövaikutuksia, kuten primaarienergian kulutusta, ekotoksisuutta, biodiversiteettivaikutuksia, happikatoa vesistöissä, maan käyttöä ja vaikutuksia ihmisten terveyteen, ei tässä malliversiossa vielä arvioida, koska näitä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja. Lisäksi karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien potentiaalisten vaikutusten määrittelemiseksi ovat vielä useassa tapauksessa kehitysasteella. Kiinteiden jätteiden määriä ei myöskään vielä arvioida, koska tuotantosolmujen jätetiedoissa on puutteita eikä mallissa ole mukana kulutusvaihetta, joka on jätteiden muodostumisen kannalta tärkeä vaihe.

72 Mallissa tehtävä kuormitusinventaario käsittää tarkasteltavia ympäristövaikutuksia aiheuttavat kuormitukset. Kuormitukset sekä potentiaalisten ympäristövaikutusten laskennassa käytetyt karakterisointikertoimet ja niiden lähteet on esitetty liitteessä 4. Liitteessä on myös lyhyet selostukset siitä, mitä ympäristövaikutusten yksiköillä tarkoitetaan. 5.5 Elinkaaren vaiheet Elinkaaren vaihe on käsitteenä peräisin suoraviivaisista elinkaarimalleista. Sitä voidaan käyttää kuitenkin myös elintarvikeketjun jäsentämiseen, vaikka siinä onkin lukuisten takaisinkytkentöjen takia monenlaisia silmukoita ja risteilyjä. Päävirran kulku on kuitenkin selkeästi panostuotannosta loppukäyttöön. Tässä mallissa elintarvikeketju on jaettu 31 vaiheeseen, jotka ovat osin kronologisesti rinnakkaisia. Vaihejako ilmenee taulukosta 7. Vaiheet on ryhmitelty talouden sektoreittain, jotka kuvaavat myös vaiheiden kronologista järjestystä elintarvikeketjussa. Samaan talouden sektoriin kuuluvat elinkaaren vaiheet ovat ajallisesti rinnakkaisia tai limittyviä, ja peräkkäisiin sektoreihin kuuluvat pääasiassa peräkkäisiä. Elinkaaren vaiheet kaupasta eteenpäin ovat kuitenkin läsnä käytännössä elinkaaren alusta sen loppuun. Kotimaiseen tuotantoon ja tuontiin on sovellettu samaa elinkaaren vaihejaon periaatetta. Tietorakenteellisista syistä elinkaaren vaiheiden rajaukset ovat kuitenkin tuonnissa erilaiset kuin kotimaisessa tuotannossa, mikä tulee huomioida arvioinnin tuloksia tarkasteltaessa. Kotimaisen tuotannon elinkaaren vaiheet määräytyvät tuotantosolmujen mukaan, mutta tuonnin elinkaaren vaiheet tuontituotteen kotisolmun mukaan. Tuotteen kotisolmulla tarkoitetaan sitä solmua, jonka päätuotteeksi tuote luetaan. Tuonnin mallissa käytettävät tuotekohtaiset kuormitustiedot ovat alkuperästään johtuen elinkaaritietoja (gradle-to-gate), joihin siis sisältyy tuotteiden kotisolmujen kuormitusten lisäksi myös kaikkien sitä edeltävien tuotantosolmujen kuormitukset. Tuontituotteiden elinkaaren vaiheissa on tämän takia aina mukana myös muista kuin vain niiden varsinaisista elinkaaren vaiheista aiheutuneita kuormituksia. Esimerkiksi elinkaaren vaihe Lihatuotteiden tuotanto käsittää kotimaisessa tuotannossa vain lihateollisuuteen kuuluvien tuotantosolmujen kuormitukset. Tuonnissa se puolestaan pitää sisällään lihateollisuuteen ja kaikkiin sitä edeltäviin elinkaaren vaiheisiin kuuluvien solmujen kuormitukset, kuten kotieläintuotannon, rehujen valmistuksen, rehuraaka-aineiden, energiantuotannon jne. kuormitukset. Kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheiden kuormitukset ovat siten niihin kuuluvien tuotantosolmujen kuormitusten summia, ja tuonnissa sekä tuonnin kuljetuksissa kotisolmujensa elinkaaren vaiheiden perusteella kuuluvien kuormitusten summia.

73 Taulukko 7. Elintarvikeketjun jako elinkaaren vaiheisiin. Elinkaaren vaihe Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Talouden sektori Alkutuotannon panostuotanto Alkutuotanto Elintarviketeollisuus ja -palvelut Kauppa Kuljetukset Energiahuolto Energiahuolto Jätehuolto Muu talous Elinkaaren vaiheisiin sisältyvät tuotantosolmut on esitetty liitteessä 5. Kulutusvaihe ei ole mukana mallissa. 6 Tulokset ja niiden tulkinta Tulokset on laskettu vuoden 2005 tietoihin perustuvalla systeemimallilla ja liitteessä 3 kuvatulla elintarvikeketjun 2005 toiminnallisella yksiköllä. Elintarvikeketjun ympäristökuormitusten ja niistä seuraavien potentiaalisten ympäristövaikutusten inventaariot on esitetty yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa Tulosraportissa. Tulosraportista ilmenevät ympäristökuormitusten arvioidut kokonaismäärät kilogrammoina erikseen kotimaiselle tuotannolle,

74 tuontituotannolle ja tuonnin kuljetuksille sekä näille kaikille yhdessä elinkaaren vaiheen mukaan eriteltynä. Seuraava tarkastelu perustuu tulosraporttiin, mallilla laskettuun koko kansantalouden ympäristövaikutusarvioon sekä tulosraportin perusaineistosta tehtyihin lisätarkasteluihin. Kansantaloudella tarkoitetaan tässä vain tavaroita tai palveluita tuottavia tuotantoprosesseja. Kansantalouden konseptuaalinen rajaus on siis sama kuin elintarvikeketjulla. Siihen ei sisälly kansantalouden tilinpidon loppukäytön talousyksiköitä, siis kotitalouksia ja palvelutoimintayksiköitä. Elintarvikeketjun ympäristökuormituksia ja potentiaalisia ympäristövaikutuksia analysoidaan järjestelmä- ja loppukäyttötarjonnan näkökulmista. Ensimmäiseksi tarkastellaan kuitenkin kotimaisen tuotannon ja tuonnin suhdetta. Järjestelmänäkökulmasta tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostumista, elintarvikeketjun ja koko kansantalouden ympäristövaikutusten suhdetta sekä elintarvikeketjun kotimaisen maataloustuotannon ja kansantalouden maataloustuotannon ympäristövaikutusten suhdetta (6,1 6,5). Loppukäyttötarjonnan näkökulmasta tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostumista loppukäytön eristä ja tuoteryhmien varsinaisesta loppukäytöstä 26, ja niiden jakautumista elinkaaren vaiheisiin lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden loppukäyttöryhmissä. Arviointitulosten mukaan ne muodostavat yhdessä yli kolme neljäsosaa elintarvikkeiden loppukäytön ympäristövaikutuksista (6,6 6,10). 6.1 Ympäristövaikutusten muodostuminen kotimaisessa ja tuontiketjussa Koko elintarvikeketju muodostuu edellisessä luvussa käsitellystä kotimaisesta osasta ja tuontiosasta. Tuonti käsittää toimialojen ja loppukäytön tuonnin. Toimialojen tuontiin sisältyy elintarvikeketjun kotimaisen osan tuotantosolmujen kaikki tuonti, josta elintarvikkeet muodostavat vain osan. Toimialojen muu tuonti sisältää esimerkiksi sähkön ja polttoaineiden tuonnin. Loppukäytön tuonti sisältää vain elintarvikeketjun tuotteita. 26 Loppukäyttö tarkoittaa loppukäyttöön meneviä tuote-eriä, mutta ei sisällä varsinaista loppukäyttövaihetta tai sen aktiviteetteja.

75 Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristökuormituksista on toimialasta riippuen 21 66 % (kuva 25). Osuus on pienimmillään (21 %) F-kaasupäästöissä (PFC muunnettu CO 2 - ekvivalenteiksi) ja fosforihuuhtoumissa (P tot ) ja suurimmillaan (66 %) SO 2 -päästöissä. CO 2, NMVOC ja NO x -päästöistä ja typpihuuhtoumasta (N tot ) tuonnin osuus on 50 % tuntumassa, ja N 2 O ja NH 3 -päästöistä 30 % luokkaa. Tuontikuljetusten osuus tuonnin kokonaisympäristökuormituksista on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % tuontiosa kotimainen osa 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx PFC (CO2ekv) SO2 Ntot Ptot Kuva 25. Tuonnin osuus koko elintarvikeketjun ympäristökuormituksista. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista sekä happamoitumisvaikutuksista on 39 % sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 32 % (kuva 26). 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % tuonti kotimainen tuotanto 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 26. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Osuuteen sisältyy tuontituotteiden valmistus ja kuljetukset.

76 Suoraan loppukäyttöön menevän tuonnin osuus koko tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on 39 %, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 42 % ja happamoitumisvaikutuksista 37 %. Toimialojen tuonnin osuus koko tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on 61 % sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista vastaavasti 58 % ja happamoitumisvaikutuksista 63 % (kuva 27). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% loppukäytön tuonnin kuljetukset loppukäytön tuonnin valmistus toimialojen tuonnin kuljetukset toimialojen tuonnin valmistus 20% 10% 0% CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx CO2ekv) SO2 Ntot Ptot PFC ( Kuva 27. Tuonnin ympäristökuormitusten jakautuminen loppukäytön ja toimialojen tuonnin kesken. Tuonnin kuljetukset aiheuttavat 0,2 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 1,3 % happamoitumisvaikutuksista ja 0,5 % elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista tuontikuljetusten osuus on alle 5. Kuten edellä elinkaaren vaiheita käsittelevässä luvussa todettiin, tuontiosan elinkaaren vaiheiden määrittely ei ole tietorakenteellisista syistä johtuen yhtenevä kotimaisen osan määrittelyjen kanssa. Määrittelyero vähentää tuontiosan maatalouden kuormituksia ja kasvattaa elintarviketeollisuuden kuormituksia, koska elintarviketeollisuuden tuontituotteiden kuormituksiin sisältyy myös maatalousvaiheen kuormitukset. Täten myös koko ketjun ympäristökuormitusten elinkaarenvaiheittainen jakautuma vääristyy vastaavasti, mikä pitkälti selittää suhteellisen suuret erot maatalouden ja elintarviketeollisuuden kuormitusosuuksissa koko ketjun ja kotimaisen ketjun osan ympäristökuormitusten jakautumien välillä.

77 Kuva 28 esittää tuonnin ympäristövaikutusten jakautumista talouden sektoreittain. Talouden sektori on tuontituotteen kotisolmun 27 mukainen. Alkutuotanto 28 ja elintarviketeollisuus on yhdistetty kuvassa, koska niiden saaminen erilleen olisi edellyttänyt elinkaariarvioinnin tekemistä ulkomaisista tuotteista. Noin 90 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksesta ja hieman yli 60 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksesta, happamoitumisvaikutuksesta ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta aiheutuu elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon tuotteiden tuonnista. Energiateollisuuden tuotteiden osuus on suhteellisesti suurin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksessa (16 %) ja panosteollisuuden tuotteiden vastaavasti ilmaston muutosvaikutuksessa (8 %). Muun talouden tuotteiden, jotka käsittävät kaikki muut kuin edellä mainittujen sektoreiden tuotteet, osuus on suhteellisesti suurin happamoitumisvaikutuksessa (23 %). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% Muu talous Energiateollisuus Alkutuotanto ja elintarviketeollisuus Panosteollisuus 20% 10% 0% Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 28. Elintarvikeketjun tuontiosan ympäristövaikutusten jakautuminen talouden sektoreittain. Sektori on tuontituotteen kotisolmun mukainen. 6.2 Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen tuotantovaiheittain Suomessa Arviointitulos osoittaa maatalouden tuotantovaiheiden hallitsevan ketjun ympäristökuormitusten muodostumista Suomessa. Metaani-, typpioksiduuli-, ja ammoniakkipäästöistä se- 27 Tuotteen kotisolmu on solmu, jonka päätuote tuote on. 28 Maatalous, kalatalous ja riistatalous

78 kä typpi- ja fosforihuuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. CO 2, NMVOC ja NO x -päästöistä maatalousprosessien osuus on 30 40 %. SO 2 -päästöistä maatalousprosessien osuus on noin 23 %. PFC -yhdisteiden päästöjä maataloudesta tulee merkityksettömän vähän. Hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus on kaikissa tarkastelluissa ympäristövaikutusten luokissa reilusti yli puolet (kuva 29). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Alailmakehän Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen otsonin vesistössä muodostuminen Muut toiminnot Maatalous Kuva 29. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden ja muiden toimintojen kesken. Maatalouden sisällä vaikutukset jakautuvat siten, että rehevöitymisvaikutuksissa kasvinviljelyn ja rehuntuotannon merkitys on yli 90 %. Ilmastonmuutoksen osalta taas kasvinviljely, rehuntuotanto ja maidontuotanto muodostavat kukin noin kolmanneksen vaikutuksista; seuraavana sikatalous. Happamoitumisessa ja alailmakehän otsonin muodostuksessa kotieläintuotannon kokonaisuuden merkitys on vallitseva (kuva 30).

79 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Alailmakehän Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen otsonin vesistössä muodostuminen Kananmunien tuotanto Siipikarjan tuotanto Muu kotieläintuotanto Sikojen tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Puutarhatalous Kasvinviljely Kuva 30. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden sisällä. Kuvassa 31 on esitetty kuvan 29 muiden toimintojen kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen eri toimintojen kesken. Elintarvikeketjun muiden toimintojen kuin maatalouden ympäristövaikutusten muodostumista hallitsevat vaihtelevasti energiateollisuuden, kuljetusten, jätehuollon, jätevesihuollon ja kalatalouden toiminnot. 100% 80% 60% 40% 20% 0% Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Panosteollisuus Muu talous Metsätalous Kuljetukset Kauppa Kalatalous Jätevesihuolto Jätehuolto Energiateollisuus Elintarviketeollisuus Kuva 31. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen muiden toimintojen kuin maatalouden sisällä. Kalatalous kattaa puolet muualta kuin maataloudesta tulevista elintarvikeketjun rehevöittävistä vaikutuksista. Ilmastonmuutosvaikutuksissa energiateollisuus ja kuljetukset ovat

80 vallitsevat. Happamoitumisvaikutuksissa energiateollisuus, elintarviketeollisuus ja kuljetukset ottavat pääroolin ja alailmakehän otsonin muodostuksessa jätehuolto kasvaa merkittävimmäksi. 6.3 Kotimainen elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Kotimaisen elintarvikeketjun ympäristökuormitusten osuus koko kansantalouden kotimaisista kuormituksista vaihtelee kuormitustyypistä riippuen 6-70 %:n välillä. Ilmapäästöjen ryhmässä elintarvikeketjun osuus on CH 4, N 2 O ja NH 3 -päästöistä 43 69 % ja muista ilmapäästöistä 6-12 % kansantalouden kotimaisista päästöistä. Elintarvikeketjun osuudet kotimaisista ympäristökuormituksista ilmenevät kuvasta 32. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx SO2 PFC (CO2ekv) Ntot Ptot Kuva 32. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin osuus vesistöjen rehevöitymisestä (57 %). Muissa vaikutusluokissa osuus vaihtelee vaikutusluokasta riippuen 14 24 %:n välillä. Pienin osuus elintarvikeketjulla on ilmastonmuutosvaikutuksista (14 %). Alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta elintarvikeketjun osuus on 24 % ja happamoitumisvaikutuksesta 20 %. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautumat elintarvikeketjun ja muun kansantalouden kesken ilmenevät kuvasta 33.

81 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 33. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista. 6.4 Tuonnin täydentämä elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Kun tarkasteltavaksi otetaan koko ketju, jossa on mukana tuonti ja tuonnin kuljetukset, ympäristökuormitusten ja -vaikutusten suhteet elintarvikeketjun ja muun kansantalouden välillä muuttuvat paikoin melko paljon. Elintarvikeketjun osuudet mm. metaanipäästöistä ja fosforihuuhtoumasta ovat huomattavasti kotimaista kuormitusosuutta pienempiä (CH 4 18 % -yksikköä, P tot 11 % -yksikköä). Kuormitussuhteiden erot johtuvat lähinnä muun tuonnin rakenteesta ja tuotekohtaisista kuormituskertoimista, jotka poikkeavat elintarvikeketjun tuonnista. Elintarvikeketjun osuudet kansantalouden kaikista ympäristökuormituksista ilmenevät kuvasta 34. Tuonnin kuormitukset sisältävät kotimaisten toimialojen ja loppukäytön tuonnin valmistuksen ja kuljetuksien ympäristökuormitukset.

82 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx SO2 PFC (CO2ekv) Ntot Ptot Kuva 34. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristökuormituksista. Kuten elintarvikeketjun ympäristökuormitukset myös ketjun osuudet kansantalouden kaikista yhteenlasketuista ympäristövaikutuksista ovat kotimaista vaikutusosuutta jonkin verran pienempiä (kuva 35). Yllä kuvatuista syistä ympäristökuormituksissa ei voida tehdä päätelmiä ulkomaisen ja kotimaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden ominaiskuormitusten eroista. Sama koskee luonnollisesti myös ympäristövaikutuksia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 35. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristövaikutuksista.

83 6.5 Elintarvikeketju suhteessa koko maatalouteen Suomessa Koko maataloudella tarkoitetaan kansantalouden maataloussektoria, johon kuuluu kasvinviljelyn, puutarhatalouden, varsinaisen kotieläintalouden, muun kotieläintalouden ja maataloutta palvelevan toiminnan toimialat. Kansantaloudessa maatalouteen kuuluu elintarvikeketjuun kuulumatonta tuotantoa, kuten turkiseläinten ja koristekasvien tuotanto, ja elintarvikeketjun päätesolmuihin kuulumattomia tuotantosolmuja, kuten "Muu kotieläintalous (Raa at turkisnahat)" "Puutarhatalous (Koristekasvit)". Mukana on myös elintarvikeketjun päätesolmujen elintarvikeketjun tuotteisiin kuulumaton oheistuotanto, joka on primaarisolmuilla n. 8 % elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnasta, sekä elintarvikeketjun tuotteiden käyttö kaikilla toimialoilla, jossa on ei-elintarvikekäyttö mukana. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista on kuormitustyypistä riippuen 72 92 % (kuva 36). F-kaasujen päästöjä ei mallin mukaan maataloudessa synny. Koko maatalouden ympäristökuormitus on laskettu arviointimallilla käyttäen reuna-arvona standardiloppukäyttöä, eli kansantalouden tilinpidon mukaista täyttä loppukäyttöä. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu maatalous Elintarvikeketjun maatalous 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO 2-fos N2O NH3 NM VOC NOx SO2 PFC (CO 2ekv) Ntot Ptot Kuva 36. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. Elintarvikeketjun kotimaiset ympäristövaikutukset suhteessa koko maatalouden ympäristövaikutuksiin ovat vaikutustyypistä riippuen 74 91 % (kuva 37).

84 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu maatalous Elintarvikeketjun maatalous 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 37. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista. 6.6 Ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäyttöerittäin Tässä luvussa tarkastellaan, miten elintarvikeketjun ympäristövaikutukset muodostuvat loppukäytön eristä. Tämä tietohan ei ilmene elinkaaren vaiheittain laaditun Tulosraportin tuloksista. Loppukäyttöerät, jotka muodostavat yhdessä elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön, ovat yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet), palvelukäyttö, muu toimialojen elintarvikekäyttö, vienti, kiinteän pääoman bruttomuodostus ja varastojen muutokset. Toiminnallisen yksikön kokonaisarvon erien osuudet ilmenevät kuvasta 38. Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäytön eristä on esitetty kuvissa 39 42. Ympäristövaikutukset muodostuvat kaikissa vaikutusluokissa paljon samaan tapaan kuin loppukäytön kokonaisarvokin (kuva 38). Poikkeuksen tekee kuitenkin varastojen muutos, jonka kokonaisarvo-osuus on hienokseltaan positiivinen, mutta ympäristövaikutusosuus negatiivinen. Tämä johtuu siitä, että varastosta otettujen tuotteiden kumuloituneet ympäristövaikutukset ovat suuremmat, mutta yhteenlaskettu arvo pienempi kuin varastoihin pantujen tuotteiden. Vuoden 2005 kansantalouden tilinpidossa, johon mallin toiminnallinen yksikkö perustuu, merkittävää varastojen käyttöä esiintyi mm. nautakarjan, rukiin ja porkkanoiden kotimaisissa varastoissa. Tuontivarastoja ei tilinpidon mukaan käytetty juuri lainkaan. Ohran, perunan ja maitotuotteiden kotimaiset varastot ja tärkkelystuotteiden sekä juustojen tuontivarastot kasvoivat. Tuontivarastot kasvoivat arvolla mitattuna kuitenkin vain murto-osalla verrattuna kotimaisiin varastoihin. Kotimaisen elintarviketuo-

85 tannon hiilidioksidikuormitus on siis vajaat 6 milj. ekvivalenttista hiilidioksiditonnia ja lisäksi tuonti jonkin verran yli 4 milj. tonnia. Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö 10857 M (83%) Tuontituotteiden loppukäyttö 2207 M (17%) Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 4% Palvelukäyttö 17% Varastojen muutokset 2% Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5% Palvelukäyttö 10% Varastojen muutokset 1% Vienti 1% Vienti 15% Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 62% Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 83% Kuva 38. Loppukäyttöerien osuudet elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön kokonaisarvosta. 12000000 10000000 8000000 6000000 t CO2 eq 4000000 2000000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0-2000000 -4000000 tus Kiinteän pääoman bruttomuodos Muu toimia lojen elintarvikekäyt tö tö Palvelukäyt jen kset Varasto muuto enti Vi ot t) Yksityiset kulutusmen (kotitaloude Kuva 39. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin.

86 35000 30000 25000 20000 15000 t PO4- eq 10000 5000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0-5000 -10000-15000 Kiinteän pääoman bruttomuodostus Muu toimialojen elintarvikekäyttö Palvelukäyttö Varastojen muutokset Vienti Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) -20000 Kuva 40. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin. Kotitalouksien kulutuksen aiheuttamasta rehevöitymisestä syntyy kotimaisessa elintarvikeketjussa noin 15 milj. kg ekvivalenttista fosfaattia, mutta ulkomainen tuotanto kuormittaa lisäksi lähes saman verran. 40000000 35000000 30000000 person ppm hour 25000000 20000000 15000000 10000000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 5000000 0-5000000 eän oman uodostus Kiint pää bruttom mialojen ikekäyttö Muu toi elintarv elukäyttö Palv arastojen muutokset V Vienti ksityiset tusmenot italoudet) Y kulu (kot Kuva 41. Elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin.

87 25000000 20000000 15000000 AEeq 10000000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 5000000 0-5000000 K iinteän pääo man bruttom uodostus imialojen vikekäyttö Muu to elintar velukäyttö Pal Varastojen muutokset Vienti sityiset tusmenot italoudet) Yk kulu (kot Kuva 42. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin. 6.7 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset käyttöerittäin Taulukossa 8 on esitetty ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä eräkohtaisesti ilman varastojen muutosten vaikutuksia. Varastojen muutosten negatiivisten vaikutusten takia ovat varsinaisen loppukäytön aiheuttamat ympäristövaikutukset kokonaismäärältään suuremmat kuin kansantalouden tilinpidon mukaisen, varastojen muutokset huomioivan loppukäytön vaikutukset. (Kansantalouden tilinpidossa varastojen käyttö vähennetään, koska niiden vaikutukset kohdistuvat vuosiin, jolloin varastot on kerätty.) Näiden loppukäyttötapausten väliset ympäristövaikutusten erot ovat kuvista 39 42 ilmenevien varastojen muutosten ympäristövaikutusten suuruiset. Suhteellinen ero varsinaisen loppukäytön ja varastomuutokset huomioiden määritellyn loppukäytön antamien kokonaisympäristövaikutusten välillä vaihtelee koko elintarvikeketjun tapauksessa 3 %:sta 38 %:iin ja kotimaisen ketjun tapauksessa 0 %:sta 22 %:iin. Suurin suhteellinen ero ilmenee vesistöjen rehevöitymisvaikutuksessa. Tulosraportissa esitetty vaikutusarvio noudattaa kansantalouden tilinpidon loppukäytön määrittelyä, eli siinä on huomioitu varastojen muutokset.

88 Taulukko 8. Ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden käytön eristä ilman varastojen muutoksien vaikutuksia. Ympäristövaikutus Loppukäytön erä Osuus kotimaisista ympäristö vaikutuksista Osuus tuonnin ympäristö vaikutuksista Osuus koko ketjun ympäristö vaikutuksista Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistössä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 13 % 14 % 13 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 22 % 15 % 19 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 65 % 61 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 12 % 14 % 12 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 27 % 19 % 23 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 54 % 60 % 57 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 6 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 13 % 14 % 14 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 20 % 16 % 18 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 63 % 61 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 0 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 6 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 14 % 15 % 15 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 19 % 12 % 17 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 66 % 61 % 6.8 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset tuoteryhmittäin Tulosraportin elinkaaren vaiheittain raportoiduista tuloksista on mahdotonta muodostaa tarkkaa käsitystä siitä, miten elintarvikeketjun ympäristövaikutukset muodostuvat tuoteryhmittäin. Siksi tässä luvussa tarkastellaan tätä kysymystä. Ympäristövaikutusten muodostumista tuoteryhmäkohtaisesti tarkastellaan tässä ilman varastojen muutoksia eli pelkästään tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä johtuvana. Tarkastelussa siis oletetaan, että varastoja ei pureta eikä täytetä. Oletusta vastaava tuoteryhmäkohtainen loppukäyttötarjonta ilmenee kuvasta 43. Tarkastelussa käytetty tuoteryhmittely on liitteen 1 mukainen.

89 Elintarvikeketjun tuoteryhmäjaottelussa ravitsemus- ja juomapalvelut (ravitsemuspalvelut, juomatarjoilupalvelut, henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut, olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet) muodostavat taloudellisesti ylivoimaisen suuren ryhmän, jonka arvo on yli 5 mrd. euroa. Seuraavaksi suurimmat eritellyt tuote-erät ovat lihatuotteet, maitotuotteet ja viljatuotteet. 6000 5000 4000 M 3000 2000 Tuonti Kotimainen 1000 0 Viljatuotteet Ra juom vitsemis- ja atarjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat vir Kuva 43. Varsinaisen loppukäytön muodostuminen tuoteryhmien loppukäytöistä ilman varastojen muutosta. Elintarvikeketjun varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutusten muodostuminen tuoteryhmittäin ilmenee kuvista 44 47. Sekä koko ketjun että kotimaisista ympäristövaikutuksista suurimmat osuudet aiheutuvat lihatuotteiden ja maitotuotteiden käytöstä. Yhdessä nämä kaksi tuoteryhmää aiheuttavat 45 59 % koko ketjun ympäristövaikutuksista (tässä siis tuonnin osuus mukana) ja 49 67 % kotimaisista ympäristövaikutuksista. Ilmastonmuutosvaikutuksista, happamoitumisvaikutuksista ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu viljatuotteista. Tuonnin ympäristövaikutuksista suurimmat osuudet aiheutuvat lihatuotteiden ja ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytöstä. Maitotuotteiden käytöstä aiheutuu kolmanneksi suurin osuus alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista, happamoitumisvaikutuksista ja ilmastonmuutosvaikutuksista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu viljatuotteiden käytöstä.

90 t CO2 eq 4500000 4000000 3500000 3000000 2500000 2000000 1500000 1000000 500000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0 Ra juomat vir Viljatuotteet vitsemis- ja arjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat Kuva 44. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon. 16000 14000 12000 t PO4- eq 10000 8000 6000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 4000 2000 0 Rav juomat O virv Viljatuotteet itsemis- ja arjoilupalvelut lut, siideri, oitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet asvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet lkoholijuomat K A Kuva 45. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon.

91 person ppm hour 18000000 16000000 14000000 12000000 10000000 8000000 6000000 4000000 2000000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0 Viljatuotteet Ra juoma vitsemis- ja tarjoilupalvelut virv Olut, siideri, oitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet A lkoholijuomat Kuva 46. Elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön aiheuttama alailmakehän otsonin muodostumisvaikutus tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon. 12000000 10000000 8000000 AEeq 6000000 4000000 Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 2000000 0 Ra juomat vir Viljatuotteet vitsemis- ja arjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat Kuva 47. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon.

92 6.9 Ympäristövaikutusten muodostuminen eniten kuormittavissa tuoteryhmissä Lopuksi tarkastellaan ympäristövaikutusten muodostumista eniten ympäristövaikutuksia aiheuttavien tuoteryhmien eri elinkaaren vaiheissa. Nämä tuoteryhmät ovat liha- ja maitotuotteet, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut sekä viljatuotteet. Taulukossa 9 on tarkasteltu mainittujen tuoteryhmien ympäristövaikutuksia koko ketjussa sekä niiden osuutta kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista. Taulukko 9. Eniten kuormittavien tuoteryhmien ympäristövaikutukset koko ketjussa sekä osuus kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista. Lihatuotteet Maitotuotteet Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Viljatuotteet Yhteensä Koko ketju: Ilmastonmuutos 25 % 20 % 17 % 11 % 72 % Rehevöityminen vesistöissä 27 % 18 % 12 % 15 % 72 % Happamoituminen 30 % 20 % 16 % 9 % 75 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 29 % 29 % 18 % 5 % 82 % Kotimaiset ympäristövaikutukset: Ilmastonmuutos 28 % 24 % 16 % 10 % 78 % Rehevöityminen vesistöissä 26 % 23 % 10 % 16 % 75 % Happamoituminen 35 % 23 % 14 % 7 % 80 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 34 % 34 % 16 % 4 % 88 % Tuonnin ympäristövaikutukset: Ilmastonmuutos 20 % 15 % 18 % 11 % 64 % Rehevöityminen vesistöissä 29 % 12 % 14 % 14 % 68 % Happamoituminen 23 % 16 % 19 % 11 % 69 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 21 % 20 % 22 % 8 % 71 %

93 6.9.1 Lihatuotteet 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 48. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksissa. Kuva 49. Lihatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Lihatuotteiden kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain ilmenee taulukosta 10. Taulukko 10. Lihatuotteiden aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Nautaeläinten tuotanto 26,7 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 19,9 % Sikojen tuotanto 13,3 % Ilmastonmuutos Kasvinviljely 12,5 % Muu kotieläintuotanto 7,1 % Muu ketju 20,5 % Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 62,9 % Kasvinviljely 31,3 % Nautaeläinten tuotanto 2,0 % Sikojen tuotanto 1,5 % Siipikarjan tuotanto 0,8 % Muu ketju 1,5 % Yhteensä 100 % Nautaeläinten tuotanto 30,7 % Sikojen tuotanto 23,5 % Siipikarjan tuotanto 12,7 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 12,2 % Muu kotieläintuotanto 7,0 % Muu ketju 13,9 % Yhteensä 100 % Nautaeläinten tuotanto 56,3 % Sikojen tuotanto 15,7 % Muu kotieläintuotanto 14,2 % Siipikarjan tuotanto 3,0 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 2,0 % Muu ketju 8,8 % Yhteensä 100 %

94 Kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu kotieläintuotannosta, sekä suoranaisesti että rehujen tuotannon kautta. Kotieläintuotantoketju on kokonaisuus, joka muodostuu eläinten tuotannosta, kotieläintalouden rehukasvien tuotannosta ja kotieläinten teollisten rehujen valmistusta palvelevasta kasvinviljelystä. Kyseinen ketju aiheuttaa 79 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 99 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 91 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 86 % happamoitumisvaikutuksista. Kaikkine tuotantosuuntineen pelkkäkotieläintuotantovaihe muodostaa 47 % ilmastonmuutosvaikutuksista, noin 5 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 89 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 74 % happamoitumisvaikutuksista. Muita lihatuotteiden aiheuttamien kotimaisten ympäristövaikutuksien muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 11 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa energiateollisuus (6 %), lihatuotteiden tuotanto (4 %), kuljetukset (3 %), kauppa (1 %) ja kalkin valmistus (1 %); happamoitumisvaikutuksissa energiateollisuus (2 %), kuljetukset (2 %), lihatuotteiden tuotanto (2 %) ja maidon tuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa kuljetukset (2 %), maidon tuotanto (1 %), jätehuolto (1 %) ja energiateollisuus (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisen ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 50. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 51. Tuonnin ympäristövaikutusten osuus lihatuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Lihatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain ilmenee taulukosta 11.

95 Taulukko 11. Lihatuotteiden aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Lihatuotteiden tuotanto 40,7 % Kasvinviljely 20,4 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 10,3 % Energiateollisuus 6,4 % Lannoitteiden valmistus 6,4 % Muu ketju 15,8 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 49,1 % Kasvinviljely 31,1 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 16,2 % Myllytuotteiden tuotanto 0,9 % Rehujen valmistus 0,8 % Muu ketju 1,9 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 48,1 % Kasvinviljely 20,6 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 8,0 % Energiateollisuus 6,3 % Lannoitteiden valmistus 3,3 % Muu ketju 13,7 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 58,4 % Energiateollisuus 11,1 % Kasvinviljely 9,4 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 3,7 % Lannoitteiden valmistus 2,8 % Muu ketju 14,6 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuonnin ympäristövaikutukset painottuvat ulkomaiseen lihatuotteiden tuotantoon. Muita lihatuotteista aiheutuvia tuonnin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 12 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (9 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja kalkin valmistus (1 %) happamoitumisvaikutuksissa muu talous (9 %), kuljetukset (1 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja muu kotieläintuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (8 %), muu kotieläintuotanto (1 %), kuljetukset (1 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja meijerituotteiden tuotanto (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun tuonnin ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %.

96 6.9.2 Maitotuotteet 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 52. Maitotuotteiden tuotannosta aiheutuvat ympäristövaikutukset koko elintarvikeketjussa. Kuva 53. Maitotuotteista aiheutuvat ympäristövaikutukset kotimaisessa elintarvikeketjussa. Kotimaiset ympäristövaikutukset Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta12. Taulukko 12. Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Maidon tuotanto 51,8 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 24,1 % Energiateollisuus 8,1 % Ilmastonmuutos Kasvinviljely 6,5 % Kuljetukset 3,2 % Muu ketju 6,3 % Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 79,3 % Kasvinviljely 16,4 % Maidon tuotanto 3,2 % Rehevöityminen Jätevesihuolto 0,4 % vesistöissä Kuljetukset 0,1 % Muu ketju 0,6 % Yhteensä 100 % Maidon tuotanto 63,4 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 20,3 % Energiateollisuus 4,3 % Happamoituminen Kasvinviljely 3,6 % Kuljetukset 2,7 % Muu ketju 5,7 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Maidon tuotanto 91,1 % Kuljetukset 1,8 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 1,7 % Energiateollisuus 1,0 % Jätehuolto 0,9 % Muu ketju 3,5 % Yhteensä 100 %

97 Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu raakamaidon tuotannosta kotieläintiloilla, sekä suoraan että rehujen tuotannon kautta. Muita maitotuotteista aiheutuviin kotimaisiin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 13 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa meijerituotteiden tuotanto (1 %), kauppa (1 %), %) ja kalkin valmistus (1 %), happamoitumisvaikutuksissa meijerituotteiden tuotanto (2 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisen ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 54. Maitotuotteiden osuus ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 55. Maitotuotteiden tuonnin osuus maitotuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 13. Muita maitotuotteista aiheutuviin tuonnin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 14 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (14 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), rehujen valmistus (1 %) ja kalkin valmistus (1 %), happamoitumisvaikutuksissa muu talous (15 %), kuljetukset (1 %) ja muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (10 %) ja kuljetukset (1 %), sekä vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muu talous (1 %) ja rehujen valmistus (1 %).

98 Taulukko 13. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Meijerituotteiden tuotanto 42,2 % Kasvinviljely 14,8 % Energiateollisuus 9,5 % Lannoitteiden valmistus 7,5 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 5,8 % Muu ketju 20,2 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 38,1 % Kasvinviljely 37,8 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 17,4 % Myllytuotteiden tuotanto 1,6 % Lihatuotteiden tuotanto 1,0 % Muu ketju 4,1 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 45,3 % Kasvinviljely 15,1 % Energiateollisuus 10,2 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 5,1 % Lannoitteiden valmistus 4,3 % Muu ketju 19,9 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 63,4 % Energiateollisuus 12,9 % Kasvinviljely 5,4 % Lannoitteiden valmistus 2,5 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 1,6 % Muu ketju 14,2 % Yhteensä 100 % 6.9.3 Viljatuotteet Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 56. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista. Kuva 57. Viljatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 14. Viljatuotteista aiheutuvia kotimaisia ympäristövaiku-

99 tuksia hallitsee kasvinviljely. Se aiheuttaa 63 % tuoteryhmän kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista, 92 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista ja 26 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Viljalopputuotteissa maidon tuotanto muodostaa 4 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 21 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Viljalopputuotteissa nautaeläinten tuotanto muodostaa 2 % ilmaston muutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 12 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Maidon tuotannon ja nautaeläinten tuotannon osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Viljalopputuotteiden taustalla oleva kotieläintalouden rehukasvien tuotanto aiheuttaa 6 % kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 3 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 1 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Taulukko 14. Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Kasvinviljely 63,1 % Energiateollisuus 8,8 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 6,5 % Ilmastonmuutos Maidon tuotanto 3,6 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 3,2 % Muu ketju 14,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 92,2 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 6,4 % Jätevesihuolto 0,3 % Rehevöityminen Maidon tuotanto 0,1 % vesistöissä Myllytuotteiden tuotanto 0,1 % Muu ketju 0,9 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 52,4 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 6,9 % Energiateollisuus 6,5 % Happamoituminen Maidon tuotanto 6,2 % Nautaeläinten tuotanto 4,2 % Muu ketju 23,8 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kasvinviljely 26,1 % Maidon tuotanto 20,8 % Nautaeläinten tuotanto 12,0 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 11,6 % Kuljetukset 6,0 % Muu ketju 23,5 % Yhteensä 100 % Muu elintarvikkeiden tuotanto, joka sisältää muun muassa leipomot, muodostaa kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista 6 %, happamoitumisvaikutuksista 7 % ja alailmakehän

100 otsonin muodostumisvaikutuksista 12 %. Muun elintarvikkeiden tuotannon osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Energiateollisuudesta aiheutuu 9 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 3 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Kuljetukset muodostavat 3 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 6 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Energiateollisuuden ja kuljetusten osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 58. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 59. Tuonnin osuus viljatuotteiden ympäristövaikutuksista. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 15. Ulkomaisen kasvinviljelyn kuormitukset muodostavat suurimman erän viljatuotteiden käytöstä aiheutuvista tuonnin päästöistä. Kasvinviljely aiheuttaa 75 % tuoteryhmän tuonnin vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 46 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista ja 32 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Muu elintarvikkeiden tuotanto muodostaa 13 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 9 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 10 % happamoitumisvaikutuksista ja 14 % tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Myllytuotteiden tuotannosta aiheutuu 9 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista, 9 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 6 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Lihatuotteiden tuotanto aiheuttaa 2 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja happamoitumisvaikutuksista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista sekä 4 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto muodostaa 2 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja happamoitumisvaikutuksista, 3 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista ja 1 % alailmake-

101 hän otsonin muodostumisvaikutuksista. Lannoitteiden valmistuksessa muodostuu 8 % ilmastonmuutosvaikutuksista sekä 5 % tuonnin happamoitumisvaikutuksista ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Energiateollisuuden osuus tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista on 7 %, happamoitumisvaikutuksista 8 % ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 20 %. Energiateollisuuden ja lannoitteiden valmistuksen osuudet tuonnin vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Taulukko 15. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Kasvinviljely 45,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 13,1 % Ilmastonmuutos Myllytuotteiden tuotanto 8,8 % Lannoitteiden valmistus 7,6 % Energiateollisuus 7,4 % Muu ketju 17,2 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 75,1 % Myllytuotteiden tuotanto 8,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 8,5 % Rehevöityminen Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 3,3 % vesistöissä Lihatuotteiden tuotanto 2,4 % Muu ketju 1,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 52,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 10,1 % Energiateollisuus 8,4 % Happamoituminen Myllytuotteiden tuotanto 5,7 % Lannoitteiden valmistus 4,7 % Muu ketju 18,2 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kasvinviljely 32,0 % Energiateollisuus 20,3 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 13,8 % Myllytuotteiden tuotanto 5,9 % Lannoitteiden valmistus 4,9 % Muu ketju 23,1 % Yhteensä 100 %

102 6.10 Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 60. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista. Kuva 61. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus kotimaisen ketjun ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 16. Taulukko 16. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Energiateollisuus 22,5 % Kasvinviljely 10,3 % Maidon tuotanto 8,5 % Ilmastonmuutos Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 8,4 % Kuljetukset 8,1 % Muu ketju 42,2 % Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 39,2 % Kasvinviljely 37,0 % Jätevesihuolto 13,5 % Rehevöityminen Kalan ja riistan tuotanto 3,3 % vesistöissä Puutarhatalous 1,7 % Muu ketju 5,4 % Yhteensä 100 % Kuljetukset 19,4 % Energiateollisuus 12,4 % Maidon tuotanto 11,0 % Happamoituminen Nautaeläinten tuotanto 10,2 % Sikojen tuotanto 8,6 % Muu ketju 38,4 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Jätehuolto 23,9 % Maidon tuotanto 20,0 % Nautaeläinten tuotanto 15,8 % Kuljetukset 11,0 % Sikojen tuotanto 4,9 % Muu ketju 24,4 % Yhteensä 100 %

103 Ympäristövaikutusten muodostuminen tuoteryhmän sisällä poikkeaa huomattavasti liha-, maito ja viljatuotteiden vastaavista. Vaikutukset jakautuvat tasaisemmin ja laajemmalle alueelle tuoteryhmän kotimaisessa elinkaaren osassa. Suurimman osan kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista (24 %) muodostaa jätehuolto, suurimman osan happamoitumisvaikutuksista (20 %) kuljetukset, suurimman osan ilmastonmuutosvaikutuksista (23 %) energiateollisuus ja suurimman osan vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista (76 %) kotieläintalouden rehukasvien tuotanto (39 %) ja kasvinviljely (37 %) yhdessä. Muita ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen kotimaisten ympäristövaikutusten muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 17 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (9 %), kauppa (4 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), lihatuotteiden tuotanto (1 %) ja siipikarjan tuotanto (1 %), happamoitumisvaikutuksissa siipikarjan tuotanto (5 %), kananmunien tuotanto (3 %), kauppa (2 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), lihatuotteiden tuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (5 %), muu kotieläintuotanto (2 %), kauppa (1 %), siipikarjan tuotanto (1 %) ja muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisten ympäristövaikutusten muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 62. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 63. Tuonnin osuus ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ympäristövaikutuksista. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 17.

104 Taulukko 17. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Ravitsemistoiminta 20,1 % Energiateollisuus 11,5 % Kasvinviljely 11,4 % Lihatuotteiden tuotanto 9,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 5,3 % Muu ketju 41,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 27,3 % Lihatuotteiden tuotanto 25,0 % Ravitsemistoiminta 13,1 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 8,0 % Juomien tuotanto 7,9 % Muu ketju 18,7 % Yhteensä 100 % Ravitsemistoiminta 17,0 % Lihatuotteiden tuotanto 13,1 % Kasvinviljely 11,6 % Energiateollisuus 10,4 % Kuljetukset 6,9 % Muu ketju 41,0 % Yhteensä 100 % Ravitsemistoiminta 22,4 % Energiateollisuus 18,2 % Lihatuotteiden tuotanto 12,7 % Meijerituotteiden tuotanto 9,0 % Kuljetukset 5,2 % Muu ketju 32,5 % Yhteensä 100 % Muita tuonnin ympäristövaikutusten muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 18 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (17 %), lannoitteiden valmistus (2 %), myllytuotteiden tuotanto (2 %), puutarhatalous (2 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %), happamoitumisvaikutuksissa muu talous (18 %), lannoitteiden valmistus (1 %), myllytuotteiden tuotanto (1 %), kalatuotteiden tuotanto (1 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (13 %), kalatuotteiden tuotanto (2 %), kalan ja riistan tuotanto (1 %), puutarhatalous (1 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %) sekä vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa myllytuotteiden tuotanto (3 %), kasvituotteiden tuotanto (1 %) ja puutarhatalous (1 %). 6.11 Mallin epävarmuustekijät Ympäristövaikutusten arvioon sisältyvien epävarmuuksien suuruuksia ja yhteisvaikutuksia on mahdotonta arvioida, koska arviointimallin koosta johtuen epävarmuustekijöitä on erittäin paljon. Epävarmuustekijöitä on sekä mallinnusmenetelmässä että mallissa käytetyis-

105 sä lähtötiedoissa. Seuraavassa tarkastellaan eräitä menetelmä- ja tietojen laatutekijöitä, jotka todennäköisesti aiheuttavat arviointituloksiin epävarmuutta. Menetelmälliset tekijät liittyvät mallin resoluutioon ja tiedon laatutekijät tuotantosolmujen poisvalintaan elintarvikekäyttöä määritettäessä sekä maatalouden ravinnehuuhtoumien ja energian käytön arvioihin ja tuonnin päästökertoimiin. 6.11.1 Elintarviketeollisuuden oheistarjonta Elintarviketeollisuuteen kuuluvia primaarisolmuja ei ole mallin tässä versiossa eritelty pidemmälle (disaggregoitu), koska teollisuudesta ei saatu siihen tarvittavia tietoja. Tästä johtuen elintarvikeketjusta määritelmän mukaan pois jäävä elintarviketeollisuuden oheistarjonta 29, joka on noin 8 % elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnasta, vie mennessään vastaavan suhteellisen määrän elintarviketeollisuuden ympäristökuormituksista ja välituotepanosten käytöstä. Tästä aiheutuu arvioon epävarmuutta, koska poistuvan oheistuotannon mukana poistuvat ympäristökuormitukset ja panosten käytöt määräytyvät elintarviketuotannon ominaispäästöistä ja ominaispanosten käytöistä, eivätkä oheistuotantoon itseensä perustuvista ominaisarvoista. 6.11.2 Elintarvikeketjun sekundaarisolmut Sekundaarisolmujen päätuotteet eivät ole elintarvikeketjun tuotteita. Sekundaarisolmujen olemassaolo, kuten primaarisolmujen oheistarjonta edellä, on pitkälti toimintojen aggregoinnista johtuva mallitekninen seikka. Useimmiten oheistuotteet eivät ole aitoja sivutuotteita, ja muodostavat vain pienen osan tuotantosolmujen kokonaistarjonnasta Sekundaarisolmujen olemassaolo lisää elintarvikeketjun ympäristövaikutusarvion epävarmuutta, koska niiden ominaiskuormitukset (kg/, tarjonta) määräytyvät käytännössä muiden kuin elintarvikeketjun tuotteiden tuotannon kuormituksista ja tarjonnasta, ja voivat sen vuoksi kuvata virheellisesti elintarvikeketjun ympäristökuormituksia. Sekundaarisolmut kytkevät lisäksi panosten käyttönsä kautta elintarvikeketjuun sellaista tuotantoa, jota ei primaarisolmujen kautta tulisi samassa mitassa mukaan. Elintarvikeketjun tuotteiden osuus sekundaarisolmujen standarditarjonnasta 30 on pieni, mikä aiheuttaa sen, että niiden panosten käytöksi tulee pelkällä elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnalla vain osa panosten 29 muu kuin elintarvikeketjun tuotteiden tarjonta 30 Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava tarjonta

106 standardikäytöstä 31, mikä pienentää elintarvikeketjun välituotteiden tarjontaa elintarvikeketjun mallissa verrattuna standarditilanteeseen. Sekundaarisolmujen tarjonta on mallissa yhteensä 8,4 % kokonaiskysynnästä. 6.11.3 Poisvalitut tuotantosolmut Elintarvikeketjun loppukäytössä on jätetty huomioimatta sellainen toimialakäyttö, joka on tulkittu elintarvikeketjun tuotteiden käytöksi teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Poisvalinta on toimialakohtainen ja perustuu eniten käytetyn tuotteen laatuun. Poisvalintaan liittyy kaksitahoinen epävarmuus. Mukaan valituissa tuotantosolmuissa voi olla elintarvikekäyttöön kuulumatonta käyttöä ja toisaalta poisvalituissa tuotantosolmuissa voi olla elintarvikekäyttöön kuuluvaa käyttöä. Eräiden toimialojen, kuten Televisio- ja radiolähettimien sekä lankapuhelinja -lennätinlaitteiden valmistus, jonka elintarvikekäyttö on teollisuustoimialoista toiseksi suurin, elintarvikekäyttö voi olla myös jossakin määrin virheellisesti arvioitu panos-tuotos - tauluja laadittaessa. Poisvalittujen tuotantosolmujen merkitys elintarviketuotteiden toimialakäytössä on suhteellisen pieni, noin 5 % luokkaa koko ulkopuolisesta täyskäytöstä, ja sitä kautta myös mahdollisesti liian suuren poisvalinnan aiheuttama epävarmuus on pieni. Sitä vastoin liian pienen poisvalinnan aiheuttama epävarmuus on suurempi, mutta sekään ei voi olla kovin suuri, koska muu toimialakäyttö on vain noin 5 % elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön kokonaisarvosta. 6.11.4 Maatalouden ravinnehuuhtoumat ja energian käyttö Maatalouden tuotantosolmumallien panosten käytöt ja ympäristökuormitukset on muodostettu kohdentamalla maataloustuotannon valtakunnalliset kokonaismäärät alasolmuille referenssiarvojen suhteessa. Referenssiarvot ovat LCA-mallilla laskettuja vuosiarvoja ositettaville erille, jotka ovat panoksia ja ympäristökuormituksia. Useissa tapauksissa LCA -malleilla lasketut referenssiarvot vastasivat suhteellisen hyvin valtakunnallisia kokonaisarvioita. Muun muassa LCA -mallin antamat lannoitteiden ja tor- 31 Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava panosten käyttö

107 junta-aineiden kokonaismäärät vuodelle 2005 kohtasivat hyvin Tiken ja Eviran vastaavat kokonaisvuosikäyttöarviot. Maatalouden ravinnehuuhtoumissa ja energian käytössä LCA - mallin antamat ja viralliset valtakunnalliset kokonaisarviot kohtasivat kuitenkin huonommin. Maatalouden ravinnehuuhtoumat Kasvi- ja eläintuotannon typpi- ja fosforihuuhtoumien LCA-mallilla laskettujen referenssiarvojen ja valtakunnallisten kokonaisarvioiden (ENVIMAT) välillä oli isoja eroja. LCA - mallien antama arvio oli molemmissa huuhtoumissa kymmeniä prosentteja valtakunnallista kokonaisarviota pienempi. Eron syitä ei tässä hankkeessa pystytty riittävästi selvittämään. Hankkeessa tehtiin kuitenkin valuma-aluekohtaisia vertailulaskelmia LCA-mallilla sekä valtakunnallisissa arvioissa käytetyillä VIHMA- ja VEPS -malleilla 32 sekä vedenlaatuaineistoon perustuvalla mallilla Yläneenjoen ja Aurajoen valuma-alueille. LCA -mallin antamat fosforihuuhtoumien arviot olivat VIHMA- ja VEPS -mallien antamia arvioita suuremmat. LCA -mallin antamien arvioiden suhde vedenlaatuaineiston antamiin arvioihin vaihteli paljon valuma-alueesta riippuen. Aurajoen valuma-alueella hiukkasiin sitoutuneen fosforin ja vesiliukoisen fosforin arvioiden suhdeluvut olivat 1,07 ja 35,00 ja Yläneenjoen valuma-alueella 0,84 ja 2,06. LCA -mallin antamat vesistössä vaikuttavan fosforin arviot olivat molemmilla valuma-alueilla suuremmat kuin vedenlaatuaineiston perusteella muodostetut arviot. VIHMA- ja VEPS -malleilla lasketut arviot poikkesivat huomattavasti toisistaan. Vaikuttavan fosforin arviot olivat Aurajoen valuma-alueen arvioissa suhteessa 2,6:1 (VIHMA:VEPS) ja Yläneenjoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 4,6:1 (VIHMA:VEPS). Kummankin mallin antama vaikuttavan fosforin arvio oli vedenlaatuaineiston perusteella muodostettua arviota huomattavasti suurempi. LCA -mallin antamat typpihuuhtoumien arviot olivat 25 34 % VIHMA- ja VEPS -mallien antamia arvioita pienemmät. LCA -mallin antamien arvioiden suhde vedenlaatuaineiston antamiin arvioihin oli Aurajoen valuma-alueen arvioissa 0,40 ja Yläneenjoen valumaalueen arvioissa 0,22. VIHMA- ja VEPS -malleilla laskettujen arvioiden keskinäiset erot olivat pienemmät, Aurajoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 1,06:1 (VIHMA:VEPS) ja Yläneenjoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 1,08:1 (VIHMA:VEPS). 32 VEPS: Vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmä, VIHMA: Viljelyalueiden valumavesien hallintamalli

108 Valuma-alueille tehdyt vertailulaskelmat osoittavat ravinnehuuhtoumien malleissa olevan suuria eroja. Vertailutulokset viittaisivat siihen, että LCA-mallin antamat typpihuuhtoumien arviot ovat mahdollisesti liian pieniä ja fosforihuuhtoumien arviot puolestaan liian suuria. Maatalouden energian käyttö LCA-mallilla lasketut maatalouden koko kasvi- ja eläintuotannon referenssiarvot sähkön ja polttoaineiden käytölle poikkesivat valtakunnallisista kokonaisarvoista huomattavan paljon. Valtakunnalliset kokonaisarvot muodostettiin summaamalla ENVIMAT -mallissa käytettyjen maataloustoimialojen sähkön ja polttoaineiden käytöt, jotka perustuvat energiatilastoon. Polttoaineiden käyttö käsiteltiin alempina lämpöarvoina. Lämpöarvomuunnoksissa käytettiin Tilastokeskuksen käyttämiä polttoaineiden yksikkölämpöarvoja. LCA-mallilla laskettu maatalouden sähkön käytön kokonaisarvio vuodelle 2005 oli 34 % valtakunnallista vertailuarvoa suurempi. Polttoaineiden käytön kokonaisarvio oli puolestaan 24 % valtakunnallista vertailuarvoa pienempi. Polttoaineiden käytön arvioissa ilmenneitä eroja selittävät osittain erilaiset järjestelmärajaukset. LCA -mallissa järjestelmät on rajattu tiukasti varsinaiseen tuotantoon. Kasvi- ja eläintuotannon LCA -malleissa on enimmäkseen mukana vain varsinaiset tuotantoprosessit. Oheistoimintoja ei ole yleensä huomioitu, esimerkiksi kasvinviljelyssä siirtymiä lohkoille ja takaisin tilakeskuksiin. Myös erilaiset asiointiajot, liikematkat, tuotteiden haut ja toimitukset sisältyvät valtakunnallisiin energian käyttötilastoihin, mutta puuttuvat LCA -mallista. Toisaalta polttoaineiden määrät ovat energiatilastoissa arvioita, eli maataloustuotannon, asumisen ja muiden yksityisten tarkoitusten sekä muussa elinkeinotoiminnassa (kuten teiden auraukset, maansiirtourakointi, puun hankinnan kuljetukset ja maatilamatkailu) käytetyt polttoainemäärät ovat arvioita. On mahdollista, että maataloustuotantokäytön osuus on arvioitu liian suureksi ja muun käytön osuus vastaavasti liian pieneksi. Sähkön käytön tilastoarvioissa epävarmuus johtuu pitkälti samoista syistä kuin polttoaineiden osalta: muun elinkeinotoiminnan merkitys on mahdollisesti pienempi polttoaineiden käytön arvioissa. LCA -mallin antaman sähkön käytön epävarmuus johtuu suurelta osin mallin perustan muodostavien yksikköprosessien sähkönkäyttötietojen epävarmuudesta. Seurantaan perustuvia prosessikohtaisia sähkönkulutustietoja on maataloudesta saatavilla niukasti. Seurantatietojen puute koskee erityisesti kotieläintalouden prosesseja.

109 6.11.5 Tuontituotteiden päästökertoimet Tuonnin ympäristökuormitusten arviointiin on käytetty ENVIMAT -mallin tuotekohtaisia päästökertoimia (Seppälä et al. 2009). Kertoimet ovat peräisin kansainvälisistä elinkaaritietokannoista ja edustavat sinänsä parasta käytettävissä olevaa tietoa, mutta kattavat elintarvikeketjun tuotteiden tuonnin kokonaismäärästä vain reilun puolet (57 %). Tuonnin lopulle osalle, joka on noin 43 % tuonnin kokonaisarvosta, on käytetty kotimaisesta tuotannosta johdettuja päästökertoimia. Nämä ns. kotimaisen teknologian oletukseen perustuvat kertoimet kuvaavat epävarmasti ulkomailla tapahtuvan tuotannon päästöjä. Syynä tähän ovat eri maiden tuotanto-olosuhteiden, tuotantoteknologioiden ja energiantuotannon erot. 6.12 Yhteenveto Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio on tuotettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla, joka on ensimmäinen julkistus koko elintarvikeketjua kuvaavasta mallista. Hankkeessa tehdyssä kirjallisuushaussa ei löytynyt muualla toteutettuja vastaavia malleja, joten vertailu ei tässä yhteydessä ollut mahdollinen. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin ja siihen sisältyy sekä kotimainen tuotanto että tuonti kuljetuksineen. Arvioinnin kohteina olivat vuoden 2005 tuotannon ympäristövaikutukset. Loppukulutusvaiheen toimintojen ympäristövaikutuksia ei ole huomioitu. Tuotevarastojen muutokset on otettu arviossa huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Elintarvikeketjun malli on rakenteeltaan elinkaarimallien kaltainen. Mallin reunaehdon muodostaa yksinomaan elintarvikeketjun tuotteista muodostuva loppukäyttö, jossa on mukana kansantalouden tilinpidon standardiloppukäyttöerien lisäksi toimialojen käyttö. Toimialojen käyttö sisältää elintarvikeketjusta riippumattoman käytön palvelutoimialoilla ja muualla kansantaloudessa. Mallin prosesseja nimitetään tuotantosolmuiksi, ja ne ovat toimialoja, jotka määrittelyiltään ja rajauksiltaan ovat maataloutta lukuun ottamatta kansantalouden tilinpidon mukaisia. Arvio käsittää alailmakehän ilmastonmuutosvaikutukset, vesistöjen rehevöitymisvaikutukset, otsonin muodostumisvaikutukset ja happamoitumisvaikutukset. Arviossa ei ole mukana muita ympäristövaikutuksia, kuten primaarienergian kulutusta, ekotoksisuutta, biodiversiteettivaikutuksia, happikatoa vesistöissä, maan käyttöä ja vaikutuksia ihmisten ter-

110 veyteen, koska näitä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja. Lisäksi karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien potentiaalisten vaikutusten määrittelemiseksi ovat useassa tapauksessa vielä kehitysasteella. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaaren eri vaiheiden mukaisesti ryhmiteltyinä. Tulokset on esitetty erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että elinkaaren vaiheet kuvaavat kotimaisessa ketjussa tuotantosolmuista muodostuvia osakokonaisuuksia, mutta tuonnissa tuontituotteiden tuotantoketjuja. Esimerkiksi lihatuotteiden tuotanto tarkoittaa kotimaisessa solmussa lihatuotteita tuottavien tuotantosolmujen muodostamaa ketjun osaa, mutta tuonnissa lihatuotteiden koko ketjua luonnosta lihatuotteiksi asti. Siis tuonnissa on lihantuotannon taustana oleva rehuntuotanto mukana yhdessä solmussa, kun taas kotimaisessa tuotannossa lihaa edeltävät vaiheet on käsitelty erikseen. Kotimaisista CO 2 -päästöistä elintarvikeketjun osuus on 7 %, CH 4 -päästöistä 43 % ja N 2 O -päästöistä 50 %. Kotimaisista N-huuhtoumista elintarvikeketjun osuus on 58 % ja P- huuhtoumista 67 %. Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin osuus vesistöjen rehevöitymisestä (57 %). Muissa vaikutusluokissa osuus on 14 24 %. Pienin osuus elintarvikeketjulla on ilmastonmuutosvaikutuksista (14 %). Maatalous hallitsee elintarvikeketjun ympäristökuormitusten muodostumista Suomessa. Metaani-, typpioksiduuli- ja ammoniakkipäästöistä sekä typpi- ja fosforihuuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. CO 2-, NMVOC- ja NO x -päästöistä maatalousprosessien osuus on 30 40 % ja SO 2 -päästöistä noin 23 %. PFC -yhdisteiden päästöjä maataloudesta tulee merkityksettömän vähän. Hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus kaikissa tarkastelluissa ympäristövaikutusten luokissa on reilusti yli puolet. Elintarviketeollisuuden osuus koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista on 0-5 % ja muiden talouden alueiden yhteensä 6-27 %. Kotieläintuotanto, rehukasvien tuotanto mukaan lukien, muodostaa 59 96 % elintarvikeketjun maatalouden ympäristövaikutuksista ja kasvituotanto vastaavasti 4-41 %. Muun ketjun ympäristövaikutukset jakautuvat useamman elinkaaren vaiheen kesken.

111 Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista on 74 91 %: ilmastonmuutosvaikutuksesta 85 %, vesistöjen rehevöitymisvaikutuksesta 82 %. happamoitumisvaikutuksesta 74 %, ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta 91 %. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristökuormituksista vaihtelee 21 66 %:n välillä. Suoraan loppukäyttöön menevän tuonnin osuus koko tuonnin ympäristökuormituksista on 24 57 % ja toimialojen käyttöön menevän tuonnin vastaavasti 43 76 %. Tuonnin kuljetusten osuus on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. Suurin osa elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutuksista aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta Suomessa (kuvat 49 ja 50). Kotitalouksien kulutuksen osuus on 57 61 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, 54 58 % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja 60 66 % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kotimaisen palvelukäytön osuus on 12 15 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, 12 24 % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja 14 15 % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Muun kotimaisten toimialojen elintarvikekäytön osuus on 6 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, 5-6 % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja 6 % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Viennin osuus on 17 23 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, 19 27 % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja 12 19 % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuvissa 64 ja 65 on tarkasteltu ilmastonmuutosvaikutuksen ja vesistöjä rehevöitymisvaikutuksen jakautumista elintarvikeketjussa.

112 Muu elintarvike-käyttö 6 % Kotitalouksien kulutus 61 % Vienti 19 % Palvelukäyttö 13 % Elintarvikeketjun kotimainen osa 61 % Toimialojen tuonti 61 % 39 % Elintarvikeketjun tuontiosa 39 % Suoraan loppukäyttöön menevä tuonti Maatalous 69 % Muut toiminnot 31 % Maatalous ja muut toiminnot ulkomailla 100 % Kuva 64. Ilmastonmuutosvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa. Kuvasta 64 nähdään, että elintarvikeketjun kotimaisen osan ilmastonmuutosvaikutuksista 69 % aiheutuu maataloudesta ja 31 % muista toiminnoista. Kotimainen tuotanto puolestaan aiheuttaa 61 % elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista tuonnin osuuden ollessa 39 %. Elintarvikeketjun tuontiosan ilmastonmuutosvaikutuksista toimialojen tuonti aiheuttaa 61 % ja suoraan loppukäyttöön menevä tuonti 39 %. Tuonnin kuljetusten osuus on vain noin 0,2 % elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista. Viennin osuus toimialojen tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista on 15 %. Elintarvikeketjun loppukäytön aiheuttamat ilmastonmuutosvaikutukset jakautuvat seuraavasti: kotitalouksien kulutus 61 %, vienti 19 %, palvelukäyttö 13 % ja muu elintarvikekäyttö 6 %.

113 Kotitalouksien kulutus 57 % Vienti 23 % Palvelukäyttö 12 % Muu elintarvike-käyttö 6 % Elintarvikeketjun kotimainen osa 61 % Toimialojen tuonti 61 % 39 % Elintarvikeketjun tuontiosa 39 % Suoraan loppukäyttöön menevä tuonti Maatalous 94 % Muut toiminnot 6 % Maatalous ja muut toiminnot ulkomailla 100 % Kuva 65. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa. Kuvasta 65 nähdään, että elintarvikeketjun kotimaisen osan vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 94 % aiheutuu maataloudesta ja 6 % muista toiminnoista. Kotimainen tuotanto puolestaan aiheuttaa 61 % elintarvikeketjun rehevöitymisvaikutuksista tuonnin osuuden ollessa 39 %. Elintarvikeketjun tuontiosan rehevöitymisvaikutuksista toimialojen tuonti aiheuttaa 61 % ja suoraan loppukäyttöön menevä tuonti 39 %. Tuonnin kuljetusten osuus on vain noin 5 elintarvikeketjun rehevöitymisvaikutuksista. Elintarvikeketjun loppukäytön aiheuttamat vesistöjen rehevöitymisvaikutukset jakautuvat seuraavasti: kotitalouksien kulutus 57 %, vienti 23 %, palvelukäyttö 12 % ja muu elintarvikekäyttö 6 %. Varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutuksista lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden käyttö yhdessä aiheuttaa 72 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 72 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 75 % happamoitumisvaikutuksista ja 82 % koko ketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Osuus kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista on 78 % ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista

114 75 %, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista vastaavasti 88 % ja happamoitumisvaikutuksista 80 %. Ketjun tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden muodostaman käytön kokonaisuuden osuus on 64 % ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 68 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 71 % ja happamoitumisvaikutuksista 69 %. Lihatuotteiden käytön kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu kotieläintuotannosta sekä suoraan että epäsuorasti rehujen tuotannon kautta. Eläinten tuotannosta, kotieläintalouden rehukasvien tuotannosta ja kasvinviljelystä muodostuva kokonaisuus eli kotieläintuotantoketju aiheuttaa 83 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 99 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 93 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 91 % happamoitumisvaikutuksista. Lihatuotteiden käytössä tuonnin ympäristövaikutukset painottuvat ulkomaiseen lihatuotteiden tuotantoon, joka aiheuttaa 41 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 49 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 58 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 48 % happamoitumisvaikutuksista, Maitotuotteiden käytöstä aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu raakamaidon tuotannosta kotieläintiloilla, suoraan ja rehujen tuotannon kautta. Maidon tuotanto aiheuttaa 52 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 3 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 91 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 63 % happamoitumisvaikutuksista. Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto muodostaa 24 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 79 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 2 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 20 % happamoitumisvaikutuksista. Kasvinviljelystä suuri osa on rehuteollisuuden raaka-aineen tuotantoa. Kasvinviljelyn osuus kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista on 7 %, vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 16 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 1 % ja happamoitumisvaikutuksista 4 %. Maitotuotteiden käytössä tuonnin osuudessa meijerituotteiden tuotanto aiheuttaa 42 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 38 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 45 % happamoitumisvaikutuksista ja 63 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytössä suurimman osan ilmastonmuutosvaikutuksista (23 %) aiheuttaa energiateollisuus, suurimman osan vesistöjen rehevöitymisvai-

115 kutuksista (76 %) aiheuttavat yhdessä kotieläintalouden rehukasvien tuotanto (39 %) ja kasvinviljely (37 %), suurimman osan kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista (24 %) muodostaa jätehuolto ja suurimman osan happamoitumisvaikutuksista (20 %) kuljetukset. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytössä ulkomainen ravitsemistoiminta, joka muodostuu suomalaisten ulkomailla hankkimista ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista, aiheuttaa 20 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 13 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 23 % tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 17 % happamoitumisvaikutuksista. Viljatuotteiden käytöstä aiheutuvia kotimaisia ympäristövaikutuksia hallitsee kasvinviljely. Se aiheuttaa 63 % tuoteryhmän ilmastonmuutosvaikutuksista ja 92 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista 26 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Ulkomaisen kasvinviljelyn kuormitukset muodostavat suurimman erän viljatuotteiden käytöstä aiheutuvista tuonnin päästöistä. Kasvinviljely aiheuttaa 46 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 75 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 32 % tuoteryhmän tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 53 % happamoitumisvaikutuksista. 7 Johtopäätökset Elintarviketuotantoketjun kokonaistarkastelu osoittaa, että maatalouden ympäristöpäästöjä on edelleen vähennettävä. Tuotantoketjuja on kuitenkin välttämätöntä tarkastella kokonaisuutena ja kehittää vuorovaikutteisesti. Raaka-ainevaiheen kuormituksia on tarkasteltava osana kokonaisuutta, ja myös elintarvikeketjun loppupään toimijoille on pystyttävä viestimään alkutuotannon ongelmista ja niiden korjaamiseksi tehdystä työstä. Alkutuotannossa on muutamia avainalueita, joita täytyy kehittää. Helpoimmasta päästä aloittaen ensimmäisenä on koneiden, laitteiden ja tuotantorakennusten energiankäytön tehostaminen, ja toisaalta energian hankinnan ja käytön optimointi järjestelmänäkökulmasta. Energian merkitys korostuu bioenergiayksiköiden rakentamisen lisääntyessä. Eri energiamuotojen optimointi ja siinä onnistuminen on loppukäytön näkökulmasta erittäin olennaista. Energian kokonaiskäytön ja hankinnan tarkka dokumentointi on lopputuotteiden hiilijalanjäljen laskemisen kannalta välttämätön edellytys.

116 Toinen alkutuotannon kannalta kriittinen alue on vesistökuormitus. Tässä ympäristövaikutusluokassa maatalous on ratkaisevassa asemassa ja sen haasteet ovat suuret, mutta myös mahdollisuudet ovat monipuoliset. Vesistökuormitus kärjistyy eläinperäisten lopputuotteiden kohdalla, mikä johtuu pääosin pitkästä tuotantoketjusta. Päästöjen suurin lähde on rehuntuotannon voimakkaasti lannoitetut nurmet. Toisaalta nurmet parantavat maan rakennetta, mikä olisi välttämätöntä pintahuuhtoumien vähentämiseksi myös pelkän viljanviljelyn valta-alueilla. Tietyssä tilanteessa myös salaojien kautta tulevat valumat ovat rehevöitymisen kannalta tärkeitä. Ennustetussa ilmastonmuutostilanteessa sateen voimakkuuden suurien vaihteluiden aiheuttamien ravinnehuuhtoumien kasvun hallitsemiseksi tulisi pystyä mallintamaan nykyistä tarkemmin erilaisia maalajeja ja erilaista topografiaa edustavien lohkojen hydrologia ja ravinnevirrat. Maan vedenläpäisevyyden parantaminen näyttää välttämättömältä vesistöreunusten suojaamisen rinnalla. Kun otetaan huomioon myös ennustettu kuivien kausien lisääntyminen, saattaisi eri tavoin toteutettu veden varastointi ja esimerkiksi säätösalaojitusjärjestelmien laajempi käyttöönotto olla järkevää. Kasvihuonekaasuista hiilidioksidin tuotanto liittyy energiankäytön lisäksi myös kasvualustojen käsittelyyn. Turvemaita ollaan nyt jo poistamassa aktiivisesta viljelystä. Kivennäismailla hiilen määrän nostaminen takaisin muutamaa vuosikymmentä edeltävälle tasolle on monessakin mielessä edullista. Maan orgaaninen aines lisää sen veden läpäisevyyttä ja liittyy sekä vesikuormitusten että kuivuuden hallintaan. Samalla maan orgaanisen aineksen lisäys sitoo ilmakehän ylimäärähiiltä. Maan hiilivaraston merkityksestä on viime aikoina tuotettu useita hyvin lupaavia tarkasteluja ja toisaalta saatu hälyttäviä tuloksia (Puzachenko et al. 2006, Cerri 2008). Viljelylohkojen hiilivarastot liittyvät suoraan lopputuotteiden hiilijalanjäljen laskemiseen ja vaativat erityisesti tilakohtaista järjestelmän hallintaa, mikä voi johtaa vaikkapa tilakohtaisten hiilijalanjälkien käyttöön kilpailun välineenä. Kasvihuonekaasuista ongelmallisin on dityppioksidi (N 2 O). Sen hallinnassa, mikä on käytännössä hyvin haastavaa, on tutkimuksella vielä paljon tekemistä. Dityppioksidin muodostuminen riippuu maan kunnosta. Muodostumiselle edullisia anaerobisia olosuhteita syntyy eniten tiivistyneissä maissa. Maan orgaaninen aines vähentää tiivistymisalttiutta. Toinen ongelmallinen kaasu on metaani. Märehtijöiden ruuansulatuksessa sitä syntyy joka tapauksessa. Siihen yritetään ja voidaan vaikuttaa rehuja kehittämällä. Naudan perusominaisuus karkearehun syöjänä kannattanee kuitenkin hyödyntää jatkossakin. Lannan käsittelyyn liittyvä dityppioksidi tulisi sitä vastoin saada kuriin. Paras tapa hallita lannan päästöjä lienee joko tuottaa lannasta biokaasua mahdollisimman joustavalla tilakohtaisella tai

117 yritysyhteistyössä toteutetulla järjestelmällä, tai erottaa suljetussa järjestelmässä lannan kiintoaines ja vesi, ja hyödyntää nämä molemmat erikseen. Ympäristövaikutusten kannalta tärkeimpien tuotteiden eli maitotuotteiden, lihan, viljatuotteiden sekä ravitsemus- ja juomapalvelujen osalta tuonnin ympäristövaikutusten osuus on 30 40 % ja jopa 50 %. Varsinkin ravitsemus- ja juomapalvelujen osalta tuonnin suhteellinen merkitys korostuu. Tuontituotteiden ympäristövaikutusten arviointi on tällä hetkellä huomattavasti epätarkempaa kuin kotimaisten tuotteiden. Kuitenkin tuontituotteiden alkuperän ja ympäristövaikutusten tuntemus kuuluisi ketjun vastuullisuuteen yhtä lailla kuin kotimaisten tuotteiden tuntemus. Ympäristövaikutusarvio tulee ennen pitkää todennäköisesti tehtäväksi ainakin sellaisten raaka-aineiden osalta, joiden osuus lopputuotteessa on marginaalista suurempi. Marginaalisuuden raja voi olla 10 %:a tai jopa vain muutaman prosentin. Tähän tulisi jo nyt rakentaa valmiudet. Alkuvaiheessa arvioinnissa joudutaan käyttämään kansainvälisten tietokantojen vaihtelevasti epätarkkoja tai vaikeasti sovellettavia oletusarvoja, mutta lisätutkimusten myötä niidenkin tarkkuus paranee. Kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi tulisi kiinnittää huomiota yllä mainittuihin ongelmiin ja löytää niihin spesifisiä parannuskeinoja ja ratkaisuja. Sen lisäksi Suomen on mahdollista saada kilpailuetua muistakin hyvin hoidettavista seikoista: meillä on paljon tilaa ja suuri maan hiilivaranto, runsaasti vettä, hallittu tuotantojärjestelmä ja hyvin paljon yksityiskohtaista tietoa, kuten neuvontajärjestöjen ja yritysten sopimusviljelyyn liittyvät jatkuvasti kasvavat tietoaineistot. Nämä aineistot tulisi saada tehokkaaseen käyttöön tuotannon ympäristödokumentoinnin tehostamiseksi ja kuluttajille suunnatun läpinäkyvän ympäristöviestinnän parantamiseksi. Tässä raportointiesimerkissä on avattu monia tulosaineistojen yhteistyön alueita ja valmisteltu monia erillisiä rakenteellisia yhteensopivuus- ja yhteiskäyttöisyysyksityiskohtia, joita ei raportin paisumisen uhalla ole ollut mahdollista lähteä yksityiskohtaisesti raportoimaan, mutta joihin voidaan palata tapauskohtaisesti. Mikä sitten on ympäristövastuullisuutta? Se, että asiat dokumentoidaan mahdollisimman luotettavalla tasolla läpi koko tuotantoketjun ja dokumentoinnista tuotetaan mittareita, joilla asiakas pystyy arvioimaan valmista tuotetta mahdollisimman objektiivisesti. Eikä prosessi voi jäädä pysähtyneisyyden tilaan, vaan sen on jatkuvasti parannuttava tiedon ja teknologian kehityksen myötä. Tämä on elintarvikeketjun osalta hyvin haasteellista, koska raakaainetuotanto on vahvasti hajautettua, tuotteiden jalostusprosessit huomattavasti keskite-

118 tympiä ja kulutusprosessit taas raaka-ainetuotantoakin hajautetumpia. Raakaainetuotannon paikkakohtainen tieto täytyy koostaa ja yleistää luotettavasti tiiviiseen muotoon ja kuljetettava alkuperään liittyvää läpinäkyvyysperiaatetta noudattaen läpi monimutkaisen jalostusketjun, jonka päässä tieto on avattava erilaisille kuluttajasegmenteille ja linkitettävä erilaisten kuluttajien arvo- ja kokemusmaailmaan. Tämä haaste on elintarvikeketjun tuotantonäkökulmasta nyt otettu, mutta sen läpivienti vaatii paljon työtä kuluttajarajapinnan rakentamiseksi.

Lähteet Cerri Carlos C. 2008, Emissions due to land use changes in Brazil, EU Conference on Soil and Climate Change, 12 June 2008. Saatavissa: http://tinyurl.com/m3dmyz Elinkeinoelämän keskusliitto 2006. Vastuullinen yritystoiminta käytäntöjä suomalaisissa yrityksissä. Saatavissa: http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/20 06/Vastuullinen_yritystoim.pdf Elintarviketeollisuusliitto ry 2006. Elintarviketeollisuuden ympäristövastuun raportti 2005. Saatavissa: www.etl.fi/.../etl_ympvastuuraportti_final_070316.pdf Elintarviketeollisuusliitto ry 2007a. Elintarviketeollisuus mukaan uuteen energiatehokkuussopimukseen. Tiedote 4.12.2007. Saatavissa: http://www.etl.fi/ Elintarviketeollisuusliitto ry 2007b. Yhteenveto Elintarviketeollisuusliiton vuonna 2007 toteuttamasta ympäristövastuun kyselystä 2007. 8 s. Elintarviketeollisuusliitto ry 2008. Yhteenveto Elintarviketeollisuusliiton vuonna 2008 toteuttamasta ympäristövastuun kyselystä. 8 s. Elintarviketeollisuusliitto ry 2009. Tilastot. Elintarvikkeiden vienti 2008 kauppa-alueittain. Saatavissa: http://www.etl.fi/tilastot/pdf/vienti/vienti_kauppa-alueittain.pdf Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) 2009. Lehmien laiduntaminen parantaa hyvinvointia. Artikkeli. Saatavissa: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/ajankohtaista/?bid=1549 Enkama, K. (toim.) 2009. Maailma numeroina. Tilastokeskus 2009. Saatavissa: http://www.stat.fi/tup/maanum/index.html Euroopan yhteisöjen komissio, 2001, KOM (2001) 68 lopullinen Vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta. Saatavissa: http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/site/fi/com/2001/com2001_0068fi01.pdf Euroopan yhteisöjen komissio, 2003. KOM(2003) 302 lopullinen KOMISSION Tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Yhdennetty tuotepolitiikka. Elinkaariajattelu politiikan perustana. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=com:2003:0302:fin:fi:pdf Evira 2009. Kaupan pakkaamien ja irtotavarana myytävien elintarvikkeiden merkinnät. Eviran ohje 17016/1. EY 2002. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS N:o 178/2002, 2 artikla Elintarvikkeen määritelmä, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti, 1.2.2002 Forsman-Hugg, S., Katajajuuri, J-M., Paananen, J., Pesonen, I., Järvelä, K., Mäkelä, J. 2009. Elintarvikeketjun vastuullisuus. Kuvaus vuorovaikutteisesta sisällön rakentamisen prosessista. Maa- ja elintarviketalous 140: 74 s. Grain 2009. Earth matters - Tackling the climate crisis from the ground up. Seedling, October 2009 Saatavissa: http://www.grain.org/seedling/?id=643

120 Goodland, R. & Anhang, J. 2009. Livestock and Climate Change. World Watch Magazine Volume 22, 2009. Saatavissa: http://www.worldwatch.org/files/pdf/livestock%20and%20climate%20change.pdf Grönroos, J. ja Nikander, A. 2002. Kasvihuonetuotanto ja ympäristö. Kyselytutkimuksen tulokset. Suomen ympäristökeskuksen moniste 257, 45 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12591&lan=fi." Grönroos, J. ja Voutilainen P. 2001. Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö. Inventaarioanalyysin tulokset. Suomen ympäristökeskuksen moniste 231. 64 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=15182&lan=fi Ilomäki, M., Tuomainen, J. ja Kautto, P. 2007. Ympäristövastuu globaaleissa tuoteketjuissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21. IPCC 2007. The Working Group II contribution to the IPCC Fourth Assessment Report. Chapter 5 Food, fibre and forest products. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.ipccwg2.org/index.html Juga, J. 2008. Suomalainen kotieläintutkimus ja sen kehitystarpeet. Saatavilla: http://www.mmm.fi/fi/index/ministerio/tiedotteet/080821_tutkimus.html Katajajuuri, J.-M., Virtanen, Y., Voutilainen, P., Tuhkanen, H.-R., Kurppa, S. 2003. Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset : FOODCHAIN. MMM:n julkaisuja 6: 64 p. Voutilainen, P., Katajajuuri, J.-M., Tuhkanen, H.-R. ja Honkasalo, N. 2003. Kesäpöytä Juustokermaperunoiden ja Pirkka-perunajauhon ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalous 34. 54 s. Katajajuuri 2009. Lähiruoka ei palloa pelasta. Tiede-lehti 3/2009: 24-25. Katajajuuri, J-M., Grönroos, J., Usva, K., Virtanen, Y., Sipilä, I., Venäläinen, E., Kurppa, S., Tanskanen, R., Mattila, T. ja Virtanen, H. 2006. Broilerin fileesuikaleiden tuotannon ympäristövaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Maa- ja elintarviketalous 90: 118 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö 2007. Työryhmämuistio siitä, miten kuluttajat saavat tietoa elintarvikkeen tuotantotavasta ja alkuperästä. KTM Markkinaosasto Julkaisuja 31/2007. Keskitalo, A. 2009. Environmental Impacts of Conventionally and Year-round produces Greenhouse Tomato (Solanun lycopersicum L.) Production Chain in Finland. Master Thesis, University of Helsinki Department of Applied Biology, Agroecology. Jan. 2009. Kurppa, S. 1998. Tuotteen elinkaari ja ympäristökysymykset. In: toim. Jaana Gustafsson ja Eeva Nuotio. Ympäristön ehdoilla? Maaseudun mahdollisuudet ja haasteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A:63: p. 153-161. Kuussaari M., Heliölä J., Tiainen J. & Helenius J. (toim.) 2008. Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS -loppuraportti 2000 2006, Suomen ympäristö 4/2008, 208 s.

121 Lännen Tehtaat 2008. Vuosikertomus 2008. Saatavissa: http://www.lannen.fi/fi/sijoittajatieto/taloustieto/files/lannen_tehtaat_vuosikertomus_2008. pdf Maa- ja metsätalousministeriö 2000. Elintarvikkeiden tärkeimmät laatuominaisuudet ovat turvallisuus ja maku. Tiedote. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/tiedotteet/vanhat/maatalous/08060lop.htm Maa- ja metsätalousministeriö 2001. MMM tiedottaa Helsinki 28.3.2001. Elintarvikeklusterin laatuselvitys: Elintarvikealan laadun rakentamiseen tarvitaan kilpailukykyinen malli ja lisää laatutietoisuutta. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/tiedotteet2/tiedote.asp?nro=422 Maa- ja metsätalousministeriö 2004. Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta vuonna 2005. SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 2004 Julkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2004 N:o 1436. Maa- ja metsätalousministeriö 2008. Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta. 846/2008. Annettu Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2008. Mavi 2009. Maatalouden ympäristötuki. http://www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet/maataloudenymparistotuki.html Motiva 2006. Lihanjalostusteollisuudessa testataan energiahallinnan työkaluja. www. bess-project.info. Motiva Xpress 2006/1 s. 16. MTK 2007. Maatiloilla on mahdollisuudet laatutyön tekemiseen. MTK:n periaate- ja tavoiteohjelman 2005-2010 välitarkastelun arviot vahvistettiin Turun liittokokouksessa 29.6.2007. Saatavissa: http://www.mtk.fi/mtk90/liittokokous2007/fi_fi/periaate_ja_tavoiteohjelma/#9 Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J.-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., TImonen P., Usva, K., Virtanen, Y. ja Voutilainen, P. 2006. Developing benchmarks for consumer-oriented life cycle assessment -based environmental information on products, services and consumption patterns. Journal of cleaner production 15, 6/2007: 538-549. Niemi, J. ja Ahlstedt, J. (toim.) 2009. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2009. MTT Taloustutkimus. 94 s. Perrels, A., Heikkilä, M., Hongisto, M., Hyvönen, K., Katajajuuri, J.-M., Nissinen, A. ja Usva, K. 2009. Sustainable Consumption and Production Exposed Synthesis report of the CLIMATE BONUS study concerning combined use of carbon footprinting, monitoring, feedback, and rewards, VATT Research reports 143:6. Puzachenko Y.G., Kozlov, D. N., Siunova, E. V. ja Sankovskii, A. G. 2006, Assessment of the Reserves of Organic Matter in the World s Soils: Methodology and Results, Eurasian Soil Science, Vol. 39, No. 12, 2006, pp. 1284 96. Saatavissa: http://tinyurl.com/npd648

122 Päivittäistavarakauppa ry 2003. Päivittäistavarakauppa ja ympäristö. Katsaus päivittäistavarakaupan ympäristövaikutuksiin vuonna 2003. Saatavana: http://pty.xetnet.com/fileadmin/pty_tiedostot/julkaisut/ymparistoraportti.pdf Reskola, V-P., Alm, M., Eskola, E., Jaakkonen, A-K., Korkman, R., Koski, P., Mattila, I., Nikkola, E., Rajaniemi, M., Rantala, J., Toivonen, A., Tuominen, J., Vainio-Mattila, B., Gynther, L. ja Mattila, H. 2009. Maatilojen energiaohjelman toimeenpanoa valmistelevan työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio mmm 2009:9. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.motiva.fi/files/2235/maatilojen_energiaohjelman_toimeenpanoa_valmistelevan _tyoryhman_loppuraportti.pdf Rikkonen, P. 2000. Toimintajärjestelmä maatilayrityksen kehittämisvälineenä. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 82. 68s. + 2 liitettä. Saatavissa: http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja82.pdf Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. ja Virtanen Y. 2009. Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT -mallilla. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=99783&lan=fi. Soimakallio S., Antikainen R. ja Thun R. 2009. Assessing the sustainability of liquid biofuels from evolving technologies. A Finnish approach. VTT RESEARCH NOTES. 2482 195 p. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2009/t2482.pdf. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Elintarviketalous 2009 julkaisun kuvat. Suomen Standardisoimisliitto SFS 2009a. Laadunhallintajärjestelmien luominen. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.sfs.fi/iso9000/laadunhallinta Suomen Standardisoimisliitto SFS 2009b. Ympäristöjärjestelmä. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.sfs.fi/iso14000/ymparistojarjestelma Tahvonen, R. 2009. Kasvihuone ei ole energiasyöppö. Turun Sanomat 1.8.2009: 16. Tilastokeskus 2009. Greenhouse gas emissions in Finland 1990-2007. National inventory report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.stat.fi/tup/khkinv/fi_nir_030409.pdf. Tilastokeskus 2008. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990 2006. Katsauksia 2/2008. Tolonen K. ja Harmoinen T. (toim.) 2009. Maatilayrityksen ympäristöopas. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 1067-1068: Tieto tuottamaan 126: p. 6-12. Turtola, E. ja Lemola R. 2007. Maatalouden ympäristötuen vaikutukset vesistökuormitukseen, satoon ja viljelyn talouteen v. 2000-2006 (MYTVAS 2). Maa- ja elintarviketalous 120. Turtola, E. ja Ylivainio K. 2008. Suomen kotieläintalouden fosforikierto säätöpotentiaali maatiloilla ja aluetasolla. Maa- ja elintarviketalous 138. 244s.

123 Työtehoseura 2008. Lannan parempi hyödyntäminen. Työtehoseuran tiedote lehdistölle. Saatavissa: http://www.tts.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=463&itemid=38 Ulkopoliittinen instituutti 2009. Kehitysmaiden maaseutu on kauppatavaraa. Tiedote. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.upi-fiia.fi/en/news/733/ Usva, K., Hongisto, M., Saarinen, M., Katajajuuri, J. M., Nissinen, A. Perrels, A., Nurmi, P., Kurppa, S. ja Koskela, S. 2009. Towards certified carbon footprints of products a riad map for data production. Climate Bonus project report (WP#). VATT Research Reports 143: 2. Varsinais-Suomen TE -keskus 2008. Erityisympäristötukien suosio kasvaa edelleen. Tiedote. Saatavissa: http://www.tekeskus.fi/public/?contentid=16645&nodeid=10530&area=7652 Virtanen, Y., Usva, K., KatajajuurI, J-M. 2006. Mallasohra- toimintaverkon kestävyyden parantamisen työkalut (MOKE). Mallas ja olut 2/2006: 37 50. Voutilainen, P., Katajajuuri, J.-M., Tuhkanen, H.-R. ja Honkasalo, N. 2003. Kesäpöytä Juustokermaperunoiden ja Pirkka-perunajauhon ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalous 34: 54 s. Xsuping, X., Jie, Z., Hongming, H. & Haiou, L. 2005. Constraint of water resources and countermeasures for local sustainable development of Xi an. Julkaisussa: Söderlund, L., Sippola J. ja Kamijo-Söderlund, M. (toim.) 2005. Proceedings SUSDEV-CHINA Symposium. Agrifood Research Reports 68 p. 216-226. Saatavissa: http://www.mtt.fi/met/pdf/met68.pdf Tilastoaineistolähteet Beyer, D. 2003. Basic Procedures for Agaricus Mushroom Growing. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: http://pubs.cas.psu.edu/freepubs/pdfs/ul210.pdf Carlsson-Kanyama, A., Ekström, M. ja Shanahan, H. 2003. Analysis. Food and life cycle energy inputs: consequences of diet and ways to increase efficiency. Elsevier. Ecological Economics. Saatavissa: http://www.infra.kth.se/fms/pdf/food.i.ec.pdf Commonwealth of Pennsylvania, Department of Environmental Protection. 2003. Best practices for environmental protection in the mushroom farm community. Commonwealth of Pennsylvania, Department of Environmental Protection. Saatavissa: http://www.mushroomcompany.com/resources/agaricus/envprotection.pdf Daum, D. ja Schenk, M. 1997. Evaluation of the acetylene inhibition method for measuring denitrification in soilless plant culture systems. Biology and Fertility of Soils (1997) 24:111-117. Springer-Verlag 1997. Saatavissa: http://www.springerlink.com/content/h56283462737l134/

124 Defra (the Department for Environment, Food and Rural Affairs, UK) 2005. Sustainability of the UK strawberry crop. Defra project HH3606NSF. Saatavissa: http://randd.defra.gov.uk/default.aspx?menu=menu&module=more&location=none&com pleted=0&projectid=11871. Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) 2005. Kasvinsuojeluaineiden myynti Suomessa 2005. Saatavissa: http://www.evira.fi/attachments/kasvintuotanto_ja_rehut/kasvinsuojeluaineet/tilastot/2005/ summary_of_the_volume_and_value_of_plant_protection_product_sales_in_2005.pdf European Environment Agency (EEA) 2006. EMEP/CORINAIR Emission Inventory Guidebook - 2006. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.eea.europa.eu/publications/emepcorinair4 farmit.net 2004. Sikojen ruokintakysely 2004. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.farmit.net/farmit/fi/02_kotielain/03_sika/04_ruokintatekniikka/05_ruokintakysely 04 Grisso, R, Perumpral, J. ja Zoz, F. 2007. Spreadsheet for matching tractors and drawn implements. Applied Engineering in Agriculture, Vol. 23(3): 259-265, American Society of Agricultural and Biological Engineers ISSN 0883 8542 Hänninen, S., Isotalo, M. ja Mäki-Punto, A. 2008. Lannan fosfori- ja typpisisältö peltoalaa kohden Varsinais-Suomen kunnissa. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2008. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=82853&lan=fi Haugerud, R. (toim.) 2001. Rangifer. Rangifer Report No. 5 2001. Nordisk Organ for Reinforskning (NOR). Saatavissa: http://www.rangifer.no/eng/backissues.html Hauschild, M., Bastrup-Birk, A., Hertel, O., Schöpp, W. ja Potting, J. 2004. Photochemical ozone formation. Teoksessa: Potting, J. & Hauschild, M. (toim.). 2004. Background for spatial differentiation in life cycle assessment the EDIP 2003 methodology. Institute of Product Development, Copenhagen. Environmental News 80. Himanen, S. & Seppälä, T. 2006. Raskaana lypsykarjatilan arjessa. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Massi-hanke. Saatavissa: http://www.piramk.fi/massi IPCC 2006. IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories Volume 4 Agriculture, Forestry and Other Land Use, IPCC-NGGIP Publications. Saatavissa: http://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2006gl/vol4.html Jalli, H. 2006. Tuotantoon erikoistumalla ja panostamalla huipputuloksia! Jokasorkka LSO Foods Oy:n tuottajalehti 3/2006. Saatavissa: https://www.lso.fi/portal/suomi/jokasorkkalehti/ Jansson, H. ja Särkijärvi, S. 2007. Talliympäristöopas. MTT Hevostutkimus yhteistyössä Vapo Oy:n kanssa. Saatavissa: http://www.vapo.fi/filebank/3321-talliopas.pdf Jernsletten, J-L. ja Klokov, K. 2002. Kestävä porotalous. Tromssan yliopisto. Saamelaisopintojen keskus. Saatavissa: http://www.paliskunnat.fi/kestava_porotalous/11_sustainable_reindeer_husbandry.pdf

125 Kalkitusyhdistys 2007. Kalkitusopas. Verkkojulkaisu. Saatavissa:http://www.kalkitusyhdistys.net/user_files/files/kalkitusopas_2007.pdf Kallioniemi, M. 2002. Esiselvitys kotieläintalouden ympäristökuormitusta vähentävien menetelmien ja tekniikoiden kustannuksista ja tehokkuudesta. MTT:n selvityksiä 23, 51s., 2 liitettä. Kangas, K. ja Markkanen, P. 2001. Factors affecting participation in wild berry picking by rural and urban dwellers. Silva Fennica 35(4): 487 495. Saatavissa: http://www.metla.fi/silvafennica/full/sf35/sf354487.pdf Karhula, T., Latukka, A. ja Rekilä, T. 2008. Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä 160, 39 s., 7 liitettä. Kauppinen, T., Lähteenoja, S. ja Lettenmeier, M. 2008. Kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanos. Elintarvike-MIPS. Maa- ja elintarviketalous 130, 91s. Kemppainen, J., Kettunen, J. ja Nieminen, M. 2003. Porotalouden taloustutkimusohjelma 2003-2007. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala - ja riistaraportteja nro 281. Saatavissa: http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti281.pdf Kneeshaw, A. 2008. Energy Efficiency in Mushroom Production. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.ruralni.gov.uk/energy_efficiency_mushroom.pdf Koelsch, R. ja Stowell, R. 2005. Ammonia Emissions Estimator. University of Nebraska. Saatavissa: http://abe.sdstate.edu/wastemgmt/airquality_files/epcra/nh3_emissions_calculator.pdf Koskimies, H., Uola, J., Joensuu, A. ja Vallinhovi, S. 2002. Lannan käyttö maatilalla. Eteläpohjanmaan Maaseutukeskus. Koskinen, J. 2006. Kotamäen lypsykarjatilan lämmitysjärjestelmä suunnittelu ja toteutus. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6191/tmp.objres.392.pdf?sequence=1 Kotimaiset Kasvikset ry 2008. Kasvistase 2006. Arvio kasvisten kulutuksesta. Saatavissa: http://www.kasvikset.fi/suomeksi/asiakkaille/kasvitieto/kasvisten_kulutus Kuulusa, M. 2008. Hevosenlannan käyttö lannoitteena Päijät-Hämeessä. Opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu, Mustiala. Saatavissa: http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/hamkjulkisetdokumentit/koulutus/koulutusohjelm at/maaseutuelinkeinot/portletit/maaseutuelinkeinojen_kon_portletit/kuulusa.pdf Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. ja Helenius, J. (toim.) 2008. Maatalouden ympäristötuenmerkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS loppuraportti 2000 2006. Suomen ympäristö 4/2008. Liang, Y., Xin, H., Li, H. & Wheeler, E. 2005. Ammonia Emissions from Layer Houses. A.S. Leaflet R2011. Iowa State University Animal Industry Report 2005. Saatavissa: http://www.ans.iastate.edu/report/air/2005pdf/2011.pdf

126 Maa- ja metsätalousministeriö 2002. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet C4, Kotieläinrakennusten ympäristön huolto. Maa- ja metsätalousministeriö 2004a. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/el/julk/tavhevonen.html Maa- ja metsätalousministeriö 2004b. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lammas. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/el/julk/tavlammas.html Maa- ja metsätalousministeriö. 2005 Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/el/julk/tavnauta.html Maa- ja metsätalousministeriö 2009. Porotalous. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/5fdi2xxbb/mittarit_porotalou s.pdf Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2003. Maatilatilastollinen vuosikirja 2003, SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2003: 62. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2004. Maatilatilastollinen vuosikirja 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2004: 61. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2005a. Maatilatilastollinen vuosikirja 2005. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 63. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2005b. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005:53. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2006a. Maatilatilastollinen vuosikirja 2006. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2006. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=501,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2006b. Puutarhayritysrekisteri 2005. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2006. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007a. Maatilatilastollinen vuosikirja 2007. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2007. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=501,193&_dad=portal30&_schema=portal 30

127 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007b. Pellolta pöytään 2007. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=619,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007c. Puutarhayritysrekisteri 2006. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2007. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007d. Ravintotase. Balance Sheet for Food Commodities 2005 ja 2006 (ennakko, preliminary). Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=524,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008a. Pellolta pöytään 2008. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=619,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008b. Puutarhayritysrekisteri 2007. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2008. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008c. Maatilatilastollinen vuosikirja 2008. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2008. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=501,193&_dad=portal30&_schema=portal 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009a. Ruokaperunan tuottajahinnat 1996 2008. Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043. cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009b. Teurastamotilastot 2005, 2006 ja 2007. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=247&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043. cls=260 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009c. Peltokasvitilastot 2005, 2006 ja 2007. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=297 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009d. Maidon kokonaistuotanto 2005, 2006 ja 2007. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=246&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043. cls=255

128 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009e. Lihan ja kananmunien tuottajahinnat 1996 2008. Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193 &_dad=portal30&_schema=portal30&908_matilda_julkaisut_4484043.lk=249&9 52_MATILDA_JULKAISUT_4484043.cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009f. Kananmunien kokonaistuotanto 2005, 2006 ja 2007. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=246&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043. cls=255 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009g. Viljan ja rypsin/rapsin tuottajahinnat 1996 2008. Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043. cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009h. Meijerimaidon tuottajahinta 1996-2008. Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: http://www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=549,193&_dad=portal30&_schema=portal 30&908_ MATILDA_JULKAISUT_4484043.lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_4484043.cls=262. Tilastokeskus 2006a. Greenhouse gas emissions in Finland 1990-2004.National Inventory Report to the UNFCCC. Saatavissa: http://www.stat.fi/tup/khkinv/fin_nir_2006.pdf Marcelis, L. 1994. Effect of fruit growth, temperature and irradiance on biomass allocation to the vegetative parts of cucumber. Netherlands Journal of Agricultural Science 42-2 (1994) 115-123 Saatavissa:http://library.wur.nl/ojs/index.php/njas/article/viewFile/604/318 Marcussi, F., Villas Boas, R., Godoy, L. & Goto, R. 2004. Macronutrient accumulation and partioning in fertigated sweet pepper plants. Scientia Agricola (Piracicaba, Braz.) vol.61 no.1 Piracicaba Jan./Feb. 2004, pp. 62-68. Saatavissa: http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=s0103-90162004000100011&lng=en&nrm=iso Mattila, P. 2006. Ammonia emissions from pig and cattle slurry in the field and utilization of slurry nitrogen in crop production. Doctoral Dissertation. Agrifood Research Reports 87. Mavi 2009. Luonnon ja maiseman monimuotoisuus. Perinnebiotoopit. Julkaisija: Maaseutuvirasto. Käsikirjoitus: Tarja Haaranen. 20s. Metla 2006. Metsätilastollinen vuosikirja 2006. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2006/index.html Miekkala S. ja Kirkkari, A-M. 2006. Vanha maatalousrakennus uudessa käytössä. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 25. Saatavissa: http://www.tts.fi/tts/julkaisut/files/tr25.pdf Mikkola, A. 2006. Kasvihuonekurkun tuotantoketjun ympäristövaikutukset ja niiden vähentämismahdollisuudet. Lahden ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

129 Mikkola, H., Puumala, M., Kallioniemi, M. Grönroos, J. Nikander, A. ja Holma, M. 2002. Paras käytettävissä oleva tekniikka kotieläintaloudessa. Suomen ympäristö 564, ympäristönsuojelu. s. 166. URN:ISBN:9521111798. ISBN 952-11-1179-8 (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa ISBN 952-11-1178-X (nid.) Mitchell, C. Jr., Donald, J. ja Martin, J. 2009. The value and use of poultry waste as fertilizer. Alabama Cooperative Extension Service, Auburn University, Alabama. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://hubcap.clemson.edu/~blpprt/aub-244.html MMM 2006. Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia. MMM Työryhmämuistio 2006:20 MTT 2009a. Kotieläintuotannon tiedot. Julkaisematon MTT 2009b. Ruokintasuositukset. Verkkojulkaisu Saatavissa:https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot/Ruokintasuositukset/Marehtijat MTT 2009c. MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 2002 2009. Elinkaaritiedot. Julkaisematon. MTT 2009d. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa (ILMASOPU). Tutkimusohjelman tiivistelmä. Saatavissa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/tutkimus/hankehaku/hankkeentiedot?p_kielik oodi=fi&p_hanke_seqno=72326 Mäkelä, K., Laurikko, J. ja Kanner, H. 2008. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöt LIISA 2007 laskentajärjestelmä. VTT tutkimusraportti VTT-R-05607-082. Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/liisa/index.htm Mäkelä, K. 2008. TYKO 2007 Suomen työkoneiden päästölaskentajärjestelmän tulostiedosto. 2008 päivitetty versio mallista Mäkelä, K. Tuominen, A. ja Rusila, K. (2000). TYKO 1999 Työkoneiden päästömalli. VTT Yhdyskuntatekniikka. Tutkimusraportti 546/2000. Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/tyko/malli.htm NutritionData.com 2008. Nutrition Facts. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.nutritiondata.com Näkki, P. 2005. Ruokinnan suunnittelu turhaa vai tarpeellista? Jokasorkka LSO Foods Oy:n tuottajalehti 11/2005. Saatavissa: https://www.lso.fi/portal/suomi/jokasorkka-lehti/ Paananen, J., Pesonen, I., Isoniemi, M., Mäkelä, J., Kurppa, S. ja Forsman-Hugg, S. 2006. Maataloustieteen Päivät 2006. Esitelmä. Saatavissa: http://www.smts.fi/esit06/1404.pdf Paavilainen, P. 2003. Vesistökuormitus pienillä valuma-alueilla. Kuormituksen suuruuden ja vaikutusten arviointi VESKU-työkalulla. Mikkelin kaupungin julkaisuja 8/2003. Pahkala, K., Isolahti, M., Partala, A., Suokannas, A., Kirkkari, A-M., Peltonen, M., Sahramaa, M., Lindh, T., Paappanen, T., Kallio, E. ja Flyktman, M. 2005. Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Maa- ja elintarviketalouden julkaisuja. Saatavissa: http://www.mtt.fi/met/html/met1b.htm Plank, O. ja Kissel, D. 2008. Plant Analysis Handbook for Georgia. The University of Georgia, College of Agricultural and Environmental Sciences, Cooperative Extension Ser-

130 vice. Agricultural & Environmental Services Laboratories. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://aesl.ces.uga.edu/publications/plant/index.htm ProAgria 2008. Lohkotietokanta-aineisto 2002 2006. Julkaisematon. Puutarhaliitto Ry 2008. Puutarhanumerot. Tilastoja puutarha-alalta. Puutarhaliiton julkaisuja nro 350. Saatavissa: http://www.puutarhaliitto.fi/index.php?section=60 Regina K., Esala M., Fabbri C., Härtel E., Petersen S.O., Pöllinger A., Valli L., Vinther F.P ja Yamulki S. 2004a Nitrous oxide emissions from organic and conventional crop rotations in Europe. In: Weiske A. (ed.) Proceedings of the international conference Greenhouse gas emissions from agriculture Mitigation options and strategies. Leipzig, Germany. Regina K., Syväsalo E., Hannukkala A. ja Esala M. 2004b. Fluxes of N2O from farmed peat soils in Finland. Eur. J. Soil Sci. 55: 591 599. Regina K., Virkajärvi P., Saarijärvi K. ja Maljanen M. 2006 Kasvihuonekaasupäästöt laitumilta ja suojakaistoilta. Julkaisussa: Laitumien ja suojavyöhykkeiden ravinnekierto ja ympäristökuormitus (Virkajärvi P. ja Uusi-Kämppä J., toim.), Maa- ja elintarviketalous 76, 208 s. Risku-Norja, H. (toim.) 2002. Maatalouden materiaalivirrat, ekotehokkuus ja ravinnontuotannon kestävä kilpailukyky. Aineiston ja menetelmän kuvaus. MTT:n selvityksiä 27, 112 s., 5 liitettä. Royse, D. 2003a. Cultivation of Oyster Mushrooms. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: http://pubs.cas.psu.edu/freepubs/pdfs/ul207.pdf Royse, D. 2003b. Cultivation of Shiitake on Natural and Synthetic Logs. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: http://pubs.cas.psu.edu/freepubs/pdfs/ul203.pdf Ruottinen, M. 2003. Mansikan ja vadelman viljely kasvihuoneessa kirjallisuuden ja tiedonantojen pohjalta. Marjaosaamiskeskus. c/o Sisä-Savon seutuyhtymä. Seppälä, J., Knuuttila, S. ja Silvo, K. 2004. Eutrophication of aquatic ecosystems. A new method for calculation the potential contributions of nitrogen and phosphorus. International journal of life cycle assessment 92: 90-100. Seppälä, J., Posch, M., Johansson, M. ja Hettelingh, J-P. 2006. Country-dependent characterization factors for acidification and terrestrial eutrophication based on accumulated exceedence as an impact category indicator. International Journal of Life Cycle Assessment 116: 403-416. Sevón-Aimonen, M.-L. 2002. Suomalaisen sika-aineksen kasvukäyrä ja kasvun koostumus. Julkaisussa: toim. Marketta Rinne. Maataloustieteen Päivät 2002: Kotieläintiede, 9.- 10.1.2002 Viikki, Helsinki. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 977: 63 65. Solomon, S., Qin, D., Manning, M., Alley, R.B., Berntsen, T., Bindoff, N.L., Chen, Z., Chidthaisong, A., Gregory, J.M., Hegerl, G.C., Heimann, M., Hewitson, B., Hoskins, B.J., Joos, F., Jouzel, J., Kattsov, V., Lohmann, U., Matsuno, T., Molina, M., Nicholls, N., Overpeck, J., Raga, G., Ramaswamy, V., Ren, J., Rusticucci, M., Somerville, R., Stocker, T.F.,

131 Whetton, P., Wood, R.A. ja Wratt, D. 2007. Technical summary in: Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge. p. 19 91. Sorvala, S., Puumala, M. ja Lehto, M. 2006. Käyttöveden riittävyys ja Iaatu maatalouden suurissa tuotantoyksiköissä. MTT:n selvityksiä 108, 34 s. Summers, J. (ed.) 2008. Can nitrogen and phosphorus excretion levels in poultry be reduced? Factsheet #74. Poultry Industry Council. Canada. Saatavissa: http://www.poultryindustrycouncil.ca/factsheets/fs_74.pdf Suomalainen, M. 2007. Naudan lietelannan käsittelymenetelmien taloudellinen vertailu. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29758/naudan%20lietelannan%20k%c3%83% C2%A4sittelymenetelmien%20taloudellinen%20vertailu.pdf?sequence=1 Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y. 2009. Materiaalisalkku - Hyvinvointia hunajasta. Suomen Metsäyhdistys 2005. Volumes and values of forest products in 2005. Saatavissa: http://www.forest.fi/smyforest/foresteng.nsf/allbyid/cdf8ac5d42193d60c225728900419 BD6/$file/G031_eng_07.pdf Suomen Talotekniikan Kehityskeskus 2003. Talotekniikan LCA -laskentaohjelman käsikirja 28.03.2003. Kehitetty osana Talotekniikkajärjestelmien ympäristövaikutukset ja ympäristöselosteet -projektia. Syväsalo E., Regina K, Pihlatie M. ja Esala M. 2004 Emissions of nitrous oxide from agricultural clay and loamy sand soils in Finland. Nutrient Cycling in Agroecosystems 69: 155-165. Syväsalo E., Regina K., Turtola E., Lemola R. ja Esala M. 2006. Fluxes of nitrous oxide and methane, and nitrogen leaching from organically and conventionally cultivated sandy soil in Western Finland. Agric. Ecosyst. Environ. 113: 342 348. Saatavissa: http://www.mtt.fi/mrtpdf/met76.pdf Tiilikainen, S., Manninen, M., Pihamaa, P. ja Heikkilä, A-M. 2003. Kokeita ja koettelemuksia - Emolehmätuotanto ja sen tutkimus Suomessa. MTT:n selvityksiä 30, 62 s. 5 liitettä. Tilastokeskus 2006b. Energiatilastot. Vuosikirja 2006. Tilastokeskus. Tilastokeskus 2007. Polttoaineluokitus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/tup/khkinv/khkaasut_polttoaineluokitus.html Tsupari, E., Tormonen, K., Monni, S. ja Vahlman, T. 2006. Dityppioksidin (N2O) ja metaanin (CH4) päästökertoimia Suomen voimalaitoksille, lämpökeskuksille ja pienpoltolle. VTT working papers 43. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2006/w43.pdf Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunta 2004. Huiskulan Puutarha Oy:n lämpökeskusta (Huiskulantie 52) koskeva ympäristölupahakemus. Saatavissa: http://www05.turku.fi/ah/ykltk/2004/1207041x/1061429.htm

132 United States Environmental Protection Agency EPA 2004. National Emission Inventory Ammonia. Emissions from Animal Husbandry Operations. Draft Report. Saatavissa: http://www.epa.gov/ttnchie1/ap42/ch09/related/nh3inventorydraft_jan2004.pdf University of Kentucky 2009. Beekeeping and honey production. University of Kentucky, College of Agriculture, New Crop Opportunities Center. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.uky.edu/ag/newcrops/introsheets/honey.pdf USDA 2009. USDA National Nutrient Database for Windows Search Software. U.S. Department of Agriculture, Agriculture Research Service. Nutrient Data Laboratory. Yara 2008. Tuoteopas. Saatavissa: http://www.yara.fi/nr/rdonlyres/800031a9-8b27-4696-8969-23fa2c202cdc/0/yara_tuoteopas_2008.pdf Yli-Halla, M., Nykänen, A., Siimes, K. ja Tuhkanen, H-R. 2001. Ympäristötuen ehdot ja maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja77.pdf Ylivainio, K., Esala, M. ja Turtola, E. 2002. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn typpi- ja fosforihuuhtoumat. Kirjallisuuskatsaus. Maa- ja elintarviketalous 121, 74s.

133 Liitteet LIITE 1. Elintarvikeketjun tuotteet LIITE 2. Elintarvikeketjun primaarisolmut LIITE 3. Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö LIITE 4. Ympäristökuormitukset ja niiden karakterisointi LIITE 5. Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut LIITE 6. Tulosraportti LIITE 7. Arviointiseminaarin pöytäkirja

134 Liite 1 Elintarvikeketjun tuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä 011112 Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja (durumvehnä) Viljatuotteet 011115 Ohra Viljatuotteet 0111161 Ruis Viljatuotteet 0111163 Kaura Viljatuotteet 011117 Muu vilja Viljatuotteet 011122 Kuivattu, silvitty palkovilja Viljatuotteet 156120 Viljasta ja kasviksista valmistetut jauhot; niiden seokset Viljatuotteet 156130 Rouhe, karkea jauho ja viljapelletit sekä muut viljatuotteet Viljatuotteet 158110 Pehmeä leipä ja tuoreet leivonnaiset Viljatuotteet 158210 Korput ja keksit; säilyvät leivonnaiset Viljatuotteet 158510 Makaronit, nuudelit, couscous ja niiden kaltaiset jauhotuotteet Viljatuotteet 159710 Maltaat Viljatuotteet 553000 Ravitsemispalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 554000 Juomatarjoilupalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 555110 Henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 555200 Ateriapalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 159410 Siideri ja muut hedelmäviinit Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet 159510 Muut tislaamattomat käymistietä valmistetut juomat Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet 159610 Olut Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet 159810 Kivennäisvesi ja virvoitusjuomat Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet 011192 Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet Muut tuotteet 0112134 Sienet, viljellyt Muut tuotteet 011327 Metsäsienet Muut tuotteet 011328 Muut keräilytuotteet Muut tuotteet 011331 Kahvi, paahtamaton Muut tuotteet 011332 Tee, pakkauksen paino yli 3 kg Muut tuotteet 011334 Kaakaopavut Muut tuotteet 011340 Mausteet, muut kuin jalostetut Muut tuotteet 012420 Kuorelliset munat Muut tuotteet 012521 Luonnonhunaja Muut tuotteet 151130 Naudan, lampaan, vuohen, sian ja siipikarjan rasva Muut tuotteet 152015 Äyriäiset, jäädytetyt; nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä 152016 Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilötyt Muut tuotteet Muut tuotteet 154110 Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, raa at turkisnahat Muut tuotteet 156150 Leseet, lesejauhot ja muut viljan käsittelyssä syntyneet jätetuotteet Muut tuotteet 156200 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet Muut tuotteet 158410 Kaakao Muut tuotteet 158420 Suklaa ja sokerivalmisteet Muut tuotteet 158611 Kahvi, kofeiiniton tai paahdettu Muut tuotteet 158613 Tee, teevalmisteet ja yrttitee Muut tuotteet 158700 Mausteet ja maustekastikkeet Muut tuotteet 158810 Homogenoidut ravintovalmisteet ja dieettiruoka Muut tuotteet

135 Liite 1 (jatkoa) Elintarvikeketjun päätuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä 158910 Keitot, kuorettomat munat, hiivat ja muut elintarvikkeet Muut tuotteet 012120 Maito, jalostamaton Maitotuotteet 155110 Jalostettu nestemäinen maito ja kerma Maitotuotteet 155120 Maito ja kerma kiinteässä muodossa Maitotuotteet 155130 Voi ja maitorasvalevitteet Maitotuotteet 155140 Juusto ja juustoaine Maitotuotteet 155150 Muut meijerituotteet Maitotuotteet 155210 Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet Maitotuotteet 012110 Nautakarja Lihatuotteet 012211 Lampaat, vuohet Lihatuotteet 012213 Hevoset Lihatuotteet 012214 Poronliha ja -vuodat Lihatuotteet 012310 Elävät siat Lihatuotteet 012410 Elävä siipikarja Lihatuotteet 012510 Muut elävät eläimet Lihatuotteet 015010 Riistan liha Lihatuotteet 151111 Naudanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet 151113 Sianliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet 151115 Lampaanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet 151117 Muu liha ja muut syötävät eläimenosat Lihatuotteet 151210 Siipikarjan, poron sekä riistan liha ja syötävät osat Lihatuotteet 151311 Liha ja muut syötävät eläimenosat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut; lihasta ja muista eläimenosista valmistettu syötävä hieno tai karkea jauho Lihatuotteet 1513121 Makkarat Lihatuotteet 1513129 Muut valmisteet ja säilykkeet lihasta, muista eläimenosista tai verestä (sian-, naudanliha- ym. valmisteet ja valmisruoat) Lihatuotteet 011113 Maissi Kasvistuotteet 011114 Riisi, esikuorimaton Kasvistuotteet 011121 Perunat Kasvistuotteet 011130 Öljykasvien siemenet ja hedelmät Kasvistuotteet 011151 Sokerijuurikas Kasvistuotteet 0112111 Porkkanat Kasvistuotteet 0112112 Muut juurekset Kasvistuotteet 0112121 Tomaatit Kasvistuotteet 0112122 Kurkut Kasvistuotteet 0112123 Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herneet, pippurit, melonit jne.) Kasvistuotteet 0112131 Salaatit Kasvistuotteet 0112132 Kaalit Kasvistuotteet 0112133 Muut vihannekset (maustekasvit) Kasvistuotteet 153110 Perunavalmisteet Kasvistuotteet 153310 Jalostetut tai säilötyt kasvikset (pois lukien perunat) Kasvistuotteet 154200 Puhdistetut öljyt ja rasvat Kasvistuotteet 154310 Margariini ja sen kaltaiset ravintorasvat Kasvistuotteet 156110 Esikuorittu riisi Kasvistuotteet 156140 Hiottu riisi Kasvistuotteet

136 Liite 1 (jatkoa) Elintarvikeketjun päätuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä 158310 Sokeri Kasvistuotteet 158920 Kasvimehut ja kasviuutteet, pektiiniyhdisteet, kasvilimat ja paksunnosaineet Kasvistuotteet 050012 Kala, tuore tai jäähdytetty Kalatuotteet 050020 Muut kalatalouden tuotteet Kalatuotteet 152011 Kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, tuore tai Kalatuotteet jäähdytetty 152012 Kala, kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, Kalatuotteet jäädytetty 152013 Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala; Kalatuotteet syötävä kalajauhe 152014 Kalavalmisteet ja -säilykkeet Kalatuotteet 011310 Viininrypäleet Hedelmä- ja marjatuotteet 011321 Banaanit, ananakset, kookospähkinät ym. Hedelmä- ja marjatuotteet 011322 Sitrushedelmät Hedelmä- ja marjatuotteet 011323 Muut hedelmät ja pähkinät Hedelmä- ja marjatuotteet 011325 Marjat, viljellyt Hedelmä- ja marjatuotteet 011326 Metsämarjat Hedelmä- ja marjatuotteet 153210 Hedelmä- ja kasvismehut Hedelmä- ja marjatuotteet 153320 Jalostetut tai säilötyt hedelmät ja pähkinät Hedelmä- ja marjatuotteet 159110 Tislatut alkoholijuomat Alkoholijuomat 159310 Viinit Alkoholijuomat

137 Liite 2 Elintarvikeketjun primaarisolmut Primaarisolmut ovat sellaisia solmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikkeeksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi luokiteltu tuote eli elintarvikeketjun päätuote. Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Päätuotteet ks. liite 1. solmukoodi tuotantosolmu 0111001 Kasvinviljely (Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) 0111002 Kasvinviljely (Ohra) 0111003 Kasvinviljely (Ruis) 0111004 Kasvinviljely (Kaura) 0111005 Kasvinviljely (Muu vilja) 0111006 Kasvinviljely (Perunat) 0111007 Kasvinviljely (Kuivattu, silvitty palkovilja) 0111008 Kasvinviljely (Öljykasvien siemenet ja hedelmät) 0111009 Kasvinviljely (Sokerijuurikas) 0111011 Kasvinviljely (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) 0112001 Puutarhatalous (Porkkanat) 0112002 Puutarhatalous (Muut juurekset) 0112003 Puutarhatalous (Tomaatit) 0112004 Puutarhatalous (Kurkut) 0112005 Puutarhatalous (Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herne) 0112006 Puutarhatalous (Salaatit) 0112007 Puutarhatalous (Kaalit) 0112008 Puutarhatalous (Muut vihannekset (maustekasvit)) 0112009 Puutarhatalous (Sienet, viljellyt) 0112012 Puutarhatalous (Muut hedelmät ja pähkinät) 0112013 Puutarhatalous (Marjat, viljellyt) 0112014 Puutarhatalous (Metsämarjat) 0112015 Puutarhatalous (Metsäsienet) 0121005 Varsinainen kotieläintalous (Nautakarja) 0121006 Varsinainen kotieläintalous (Maito, jalostamaton) 0121007 Varsinainen kotieläintalous (Lampaat, vuohet) 0121008 Varsinainen kotieläintalous (Hevoset) 0121010 Varsinainen kotieläintalous (Elävät siat) 0121011 Varsinainen kotieläintalous (Elävä siipikarja) 0121012 Varsinainen kotieläintalous (Kuorelliset munat) 0125001 Muu kotieläintalous (Poronliha ja -vuodat) 0125002 Muu kotieläintalous (Luonnonhunaja) 015 Metsästys ja riistanhoito 05 Kalastus ja kalanviljely 151 Teurastus sekä lihanjalostus ja lihan säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 155 Meijerituotteiden ja jäätelön valmistus

138 Liite 2 (jatkoa) Elintarvikeketjun primaarisolmut Primaarisolmut ovat sellaisia solmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikkeeksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi luokiteltu tuote eli elintarvikeketjun päätuote. Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Päätuotteet ks. liite 1. solmukoodi tuotantosolmu 156 Myllytuotteiden ja tärkkelyksen valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 159 Juomien valmistus 553 Ravitsemistoiminta

139 Liite 3 Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Toiminnallinen yksikkö on loppu- ja palvelukäytöstä muodostuva kysyntä elintarvikeketjulle. Toiminnallinen yksikkö perustuu vuoden 2005 tietoihin Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Varsinainen Yhteensä Varsinainen loppukäyttö loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja (durumvehnä) 5,8 0,0 Maissi 0,0 0,0 Riisi, esikuorimaton 0,0 0,0 Ohra 75,8 0,1 Ruis -7,7 0,0 Kaura 71,4 0,0 Muu vilja 0,0 0,0 Perunat 84,7 2,5 Kuivattu, silvitty palkovilja 0,0 0,0 Öljykasvien siemenet ja hedelmät 0,6 0,5 Sokerijuurikas 0,3 0,0 Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet 0,7 0,0 Porkkanat 13,1 0,9 14,0 1,2 0,1 1,2 Muut juurekset 16,0 0,2 16,3 10,0 0,2 10,2 Tomaatit 46,8 37,0 Kurkut 37,4 1,2 38,6 6,8 0,2 7,0 Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herneet, pippurit, melonit jne.) 10,2 3,5 Salaatit 18,5 1,3 19,9 10,2 0,8 11,0 Kaalit 5,6 0,2 5,8 8,5 0,4 8,9 Muut vihannekset (maustekasvit) 3,5 4,8 8,4 6,2 13,2 19,3 Sienet, viljellyt 4,4 0,0 4,4 0,4 0,0 0,4 Viininrypäleet 0,0 0,0 0,0 16,2 0,6 16,8 Banaanit, ananakset, kookospähkinät ym. 0,0 0,0 0,0 56,4 2,5 58,9 Sitrushedelmät 0,0 0,0 0,0 54,1 1,1 55,2 Muut hedelmät ja pähkinät 6,4 0,0 6,4 76,5 0,4 76,9 Marjat, viljellyt 55,4 1,4 56,8 3,1 0,2 3,3 Metsämarjat 31,4 0,0 Metsäsienet 13,6 0,0 Muut keräilytuotteet 0,0 3,2 Kahvi, paahtamaton 0,0 0,5 Tee, pakkauksen paino yli 3 kg 0,0 1,2 Kaakaopavut 0,0 0,0 Mausteet, muut kuin jalostetut 0,0 0,7 Nautakarja 49,4 0,2 Maito, jalostamaton 21,3 0,0 Lampaat, vuohet 2,9 0,0 Hevoset 1,0 1,0

140 Liite 3 (jatkoa) Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Poronliha ja vuodat 4,6 0,0 Elävät siat 32,7 0,0 Elävä siipikarja 2,7 0,0 Kuorelliset munat 28,0 0,3 28,3 0,0 0,0 0,0 Muut elävät eläimet -1,9 0,8 Luonnonhunaja 10,5 2,2 Riistan liha 69,2 0,4 69,6 0,0 0,0 0,0 Kala, elävä (kalanpoikaset) 5,4 0,0 Kala, tuore tai jäähdytetty 54,7 8,4 63,1 18,9 14,4 33,3 Muut kalatalouden tuotteet 1,7 1,3 Naudanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 36,9 47,1 84,0 5,1 6,1 11,3 Sianliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 183,4 57,4 240,8 9,3 5,0 14,3 Lampaanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 2,4 0,6 2,9 4,0 1,0 5,0 Muu liha ja muut syötävät eläimenosat 117,8 0,5 118,3 1,9 0,0 1,9 Naudan, lampaan, vuohen, sian ja siipikarjan rasva 2,8 0,0 Siipikarjan, poron sekä riistan liha ja syötävät osat 76,6 14,9 91,5 13,0 3,0 16,0 Liha ja muut syötävät eläimenosat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut; lihasta ja muista eläimenosista valmistettu syötävä 113,3 0,2 113,5 4,3 0,0 4,3 hieno tai karkea jauho Makkarat 234,6 56,2 290,7 14,5 1,5 16,1 Muut valmisteet ja säilykkeet lihasta, muista eläimenosista tai verestä (sian-, naudanliha- 124,1 216,9 340,9 6,8 12,3 19,2 ym. valmisteet ja valmisruoat) Kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, tuore tai jäähdytetty 29,7 0,1 29,8 2,6 0,0 2,6 Kala, kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, jäädytetty 6,0 0,0 6,0 6,2 0,3 6,5 Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala; syötävä kalajauhe 25,8 5,8 31,6 3,3 0,9 4,2 Kalavalmisteet ja säilykkeet 24,3 6,0 30,3 25,6 7,1 32,7 Äyriäiset, jäädytetyt; nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, jäädytetyt, 0,0 0,0 0,0 0,4 0,2 0,6 kuivatut, suolatut tai suolavedessä Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilötyt 0,2 0,1 0,3 5,9 5,4 11,3 Perunavalmisteet 39,8 9,6 49,4 24,4 4,5 28,9 Hedelmä- ja kasvismehut 147,8 0,1 147,9 47,0 0,2 47,1 Jalostetut tai säilötyt kasvikset (pois lukien perunat) 57,9 14,1 72,0 31,8 8,0 39,8 Jalostetut tai säilötyt hedelmät ja pähkinät 43,7 8,6 52,3 26,9 11,2 38,1 Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, raa at turkisnahat 11,9 0,2 Puhdistetut öljyt ja rasvat 20,4 0,1 20,5 3,3 0,1 3,3 Margariini ja sen kaltaiset ravintorasvat 60,0 4,7 64,7 24,0 2,5 26,5 Jalostettu nestemäinen maito ja kerma 301,9 62,5 364,4 0,4 0,1 0,5 Maito ja kerma kiinteässä muodossa 31,0 0,1

141 Liite 3 (jatkoa) Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Voi ja maitorasvalevitteet 157,9 3,8 161,7 1,2 0,1 1,2 Juusto ja juustoaine 346,7 90,7 437,4 71,8 32,0 103,8 Muut meijerituotteet 179,1 50,7 229,8 15,4 7,3 22,7 Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet 54,8 2,9 57,7 30,0 1,1 31,1 Esikuorittu riisi 0,0-0,5 Viljasta ja kasviksista valmistetut jauhot; niiden seokset 18,2 0,9 19,0 1,2 0,1 1,3 Rouhe, karkea jauho ja viljapelletit sekä muut viljatuotteet 49,1 0,2 49,3 20,8 0,1 20,8 Hiottu riisi 0,4 0,1 0,5 5,2 1,8 7,1 Leseet, lesejauhot ja muut viljan käsittelyssä syntyneet jätetuotteet 1,6-0,1 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 44,8 2,8 47,6 2,3 2,5 4,8 Valmistetut lemmikkieläinten ruoat 14,0 52,7 Pehmeä leipä ja tuoreet leivonnaiset 446,9 117,3 564,2 51,1 7,4 58,5 Korput ja keksit; säilyvät leivonnaiset 89,1 44,8 134,0 30,9 27,9 58,8 Sokeri 57,2 29,7 86,9 6,7 5,5 12,2 Kaakao 0,0 0,0 0,0 6,5 1,8 8,3 Suklaa ja sokerivalmisteet 246,7 28,2 275,0 79,9 16,0 95,8 Makaronit, nuudelit, couscous ja niiden kaltaiset jauhotuotteet 9,6 5,6 15,2 4,8 3,4 8,3 Kahvi, kofeiiniton tai paahdettu 100,0 32,5 132,6 11,6 3,9 15,5 Tee, teevalmisteet ja yrttitee 0,0 0,0 0,0 25,3 6,1 31,4 Mausteet ja maustekastikkeet 50,5 11,2 61,8 27,2 7,6 34,8 Homogenoidut ravintovalmisteet ja dieettiruoka 13,4 2,5 15,8 2,3 0,7 3,0 Keitot, kuorettomat munat, hiivat ja muut elintarvikkeet 167,4 0,4 167,7 73,3 0,3 73,6 Kasvimehut ja kasviuutteet, pektiiniyhdisteet, kasvilimat ja paksunnosaineet 0,0 7,0 Tislatut alkoholijuomat 101,6 16,9 118,5 83,3 25,3 108,6 Viinit 15,5 3,8 19,4 105,4 24,0 129,3 Siideri ja muut hedelmäviinit 57,3 32,1 89,4 6,4 4,0 10,4 Muut tislaamattomat käymistietä valmistetut juomat 1,2 0,1 1,3 1,1 0,1 1,2 Olut 226,6 28,4 255,1 64,5 5,2 69,7 Maltaat 22,6 0,0 Kivennäisvesi ja virvoitusjuomat 250,1 45,8 295,9 23,5 1,8 25,3 Ravitsemispalvelut 1797,8 921,7 2719,5 409,1 33,3 442,4 Juomatarjoilupalvelut 843,4 23,1 866,4 78,1 1,7 79,8 Henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut 616,6 120,3 736,9 0,0 0,0 0,0 Ateriapalvelut 101,9 165,7 267,6 0,0 0,0 0,0

142 Liite 4 Ympäristökuormitukset ja niiden karakterisointi Karakterisointikertoimien arvot ovat ympäristövaikutuksen yksiköissä per kg päästö. Esim. 1 kg CH4 aiheuttaa 23 kg CO2 eq suuruisen ilmastonmuutosvaikutuksen. Ympäristövaikutus Ympäristökuormitus Karakterisointi kerroin Ympäristövaikutuksen yksikkö Alailmakehän otsonin muodostuminen CH4 0,33 person ppm hour Alailmakehän otsonin muodostuminen NOx 0,35 person ppm hour Alailmakehän otsonin muodostuminen NMVOC 0,27 person ppm hour Happamoituminen SO2 0,463 AEeq Happamoituminen NOx 0,186 AEeq Happamoituminen NH3 0,535 AEeq Ilmaston muutos CO2-fos 1 kg CO2 eq Ilmaston muutos CH4 25 kg CO2 eq Ilmaston muutos N2O 298 kg CO2 eq Ilmaston muutos PFC (CO2ekv) 1 kg CO2 eq Rehevöityminen vesistössä NOx 0,015 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä NH3 0,04 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä Ptot 3,06 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä Ntot 0,42 kg PO4- eq Karakterisointikerrointen lähteet: Alailmakehän otsonin muodostuminen Hauschild ym., 2004 Happamoituminen Seppälä, 2006 Ilmaston muutos Solomon ym., 2007 Rehevöityminen vesistössä Seppälä ym., 2004 Ympäristövaikutuksen yksiköt: Alailmakehän otsonin muodostuminen person ppm hour Alailmakehän otsonille altistumisen kumulatiivinen määrä Happamoituminen AEeq Happamoitumisvaikutus, jonka 1 kg rikkidioksidia saa aikaan, kun otetaan huomioon ympäristön happamoittavan kokonaiskuormituksen intensiteetti (AE tulee sanoista Accumulated exceedence). Ilmaston muutos kg CO2 eq Ilmaston muutosvaikutus, jonka 1 kg hiilidioksidia saa aikaan Rehevöityminen vesistössä kg PO4- eq Rehevöitävä vaikutus, jonka 1 kg fosfaattia saa aikaan joutuessaan vesistöön

143 Liite 5 Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Rehujen valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus Lannoitteiden valmistus 2415 Peruskemikaalien valmistus Torjunta-aineiden valmistus 242 Torjunta-aineiden ja muiden maatalouskemikaalien valmistus Kalkin valmistus 265 Sementin, kalkin ja kipsin valmistus Kasvinviljely 0111001 Kasvinviljely (Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) Kasvinviljely 0111002 Kasvinviljely (Ohra) Kasvinviljely 0111003 Kasvinviljely (Ruis) Kasvinviljely 0111004 Kasvinviljely (Kaura) Kasvinviljely 0111005 Kasvinviljely (Muu vilja) Kasvinviljely 0111006 Kasvinviljely (Perunat) Kasvinviljely 0111007 Kasvinviljely (Kuivattu, silvitty palkovilja) Kasvinviljely 0111008 Kasvinviljely (Öljykasvien siemenet ja hedelmät) Kasvinviljely 0111009 Kasvinviljely (Sokerijuurikas) Kasvinviljely 0111010 Kasvinviljely (Tekstiileissä käytetyt raa at kasviaineet (puuvilla) Kasvinviljely 0111011 Kasvinviljely (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) Kasvinviljely 0111099 Ulkomainen kasvinviljely Puutarhatalous 0112001 Puutarhatalous (Porkkanat) Puutarhatalous 0112002 Puutarhatalous (Muut juurekset) Puutarhatalous 0112003 Puutarhatalous (Tomaatit) Puutarhatalous 0112004 Puutarhatalous (Kurkut) Puutarhatalous 0112005 Puutarhatalous (Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herne) Puutarhatalous 0112006 Puutarhatalous (Salaatit) Puutarhatalous 0112007 Puutarhatalous (Kaalit) Puutarhatalous 0112008 Puutarhatalous (Muut vihannekset (maustekasvit)) Puutarhatalous 0112009 Puutarhatalous (Sienet, viljellyt) Puutarhatalous 0112010 Puutarhatalous (Taimet, sipulit, mukulat ja juuret) Puutarhatalous 0112011 Puutarhatalous (Koristekasvit) Puutarhatalous 0112012 Puutarhatalous (Muut hedelmät ja pähkinät) Puutarhatalous 0112013 Puutarhatalous (Marjat, viljellyt) Puutarhatalous 0112014 Puutarhatalous (Metsämarjat) Puutarhatalous 0112015 Puutarhatalous (Metsäsienet) Puutarhatalous 0112016 Puutarhatalous (Hedelmä- ja kasvismehut) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 0121001 Varsinainen kotieläintalous (Ohra) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 0121002 Varsinainen kotieläintalous (Kaura) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 0121003 Varsinainen kotieläintalous (Oljet ja rehukasvit) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 0121004 Varsinainen kotieläintalous (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) Nautaeläinten tuotanto 0121005 Varsinainen kotieläintalous (Nautakarja) Maidon tuotanto 0121006 Varsinainen kotieläintalous (Maito, jalostamaton) Sikojen tuotanto 0121010 Varsinainen kotieläintalous (Elävät siat) Siipikarjan tuotanto 0121011 Varsinainen kotieläintalous (Elävä siipikarja)

144 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Kananmunien tuotanto 0121012 Varsinainen kotieläintalous (Kuorelliset munat) Muu kotieläintuotanto 0121007 Varsinainen kotieläintalous (Lampaat, vuohet) Muu kotieläintuotanto 0121008 Varsinainen kotieläintalous (Hevoset) Muu kotieläintuotanto 0121009 Varsinainen kotieläintalous (Villa ja eläimenkarva) Muu kotieläintuotanto 0125001 Muu kotieläintalous (Poronliha ja -vuodat) Muu kotieläintuotanto 0125002 Muu kotieläintalous (Luonnonhunaja) Muu kotieläintuotanto 0125003 Muu kotieläintalous (Raa at turkisnahat) Muu kotieläintuotanto 0125004 Muu kotieläintalous (Muut kalatalouden tuotteet) Maataloutta palveleva toiminta 014001 Maataloutta palveleva toiminta (Muu toiminta) Maataloutta palveleva toiminta 014 Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto 015 Metsästys ja riistanhoito Kalan ja riistan tuotanto 05 Kalastus ja kalanviljely Lihatuotteiden tuotanto 151 Teurastus sekä lihanjalostus ja lihan säilyvyyskäsittely Kalatuotteiden tuotanto 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä Kasvituotteiden tuotanto 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Meijerituotteiden tuotanto 155 Meijerituotteiden ja jäätelön valmistus Myllytuotteiden tuotanto 156 Myllytuotteiden ja tärkkelyksen valmistus Muu elintarvikkeiden tuotanto 158 Muu elintarvikkeiden valmistus Juomien tuotanto 159 Juomien valmistus Ravitsemistoiminta 553 Ravitsemistoiminta Kauppa 500 Kauppa, kotitalousesineiden korjaus Kuljetukset 601 Rautatieliikenne Kuljetukset 6024 Tieliikenteen tavarankuljetus Kuljetukset 61 Vesiliikenne Energiateollisuus 100 Energiamineraalien kaivu Energiateollisuus 232 Öljytuotteiden valmistus Energiateollisuus 401 Sähkön tuotanto ja jakelu Energiateollisuus 402 Kaasun tuotanto ja jakelu Energiateollisuus 403 Lämmön tuotanto ja jakelu Metsätalous 0211 Metsän viljely Metsätalous 0212 Puunkorjuu Metsätalous 0219 Muu metsätalous Jätehuolto 9002 Jätehuolto ja muu ympäristön hoito Jätevesihuolto 9001 Viemäri- ja jätevesihuolto Muu talous 130 Metallimalmien louhinta pois lukien uraani ja torium Muu talous 141 Kivenlouhinta Muu talous 142 Hiekan ja saven otto Muu talous 143 Kemiallisten mineraalien louhinta Muu talous 145 Muiden tuotteiden kaivu ja louhinta Muu talous 171 Tekstiilikuitujen valmistus Muu talous 172 Kankaiden kudonta

145 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 173 Tekstiilien viimeistely Muu talous 174 Sovitettujen tekstiilituotteiden valmistus pois lukien vaatteet Muu talous 175 Muu tekstiilituotteiden valmistus Muu talous 176 Trikooneulosten valmistus Muu talous 177 Neuletuotteiden valmistus Muu talous 181 Nahkavaatteiden valmistus Muu talous 182 Vaatteiden ja asusteiden valmistus Muu talous 183 Turkisten muokkaus; turkistuotteiden valmistus Muu talous 191 Parkitseminen ja muu nahan valmistus Muu talous 192 Laukkujen, satuloiden yms. tuotteiden valmistus Muu talous 193 Jalkineiden valmistus Muu talous 201 Puun sahaus, höyläys ja kyllästys Muu talous 202 Vanerin ja muiden puulevyjen valmistus Muu talous 203 Rakennuspuusepäntuotteiden valmistus Muu talous 204 Puupakkausten valmistus Muu talous 205 Muiden puutuotteiden sekä korkki- ja punontatuotteiden valmistus Muu talous 211 Massan, paperin ja kartongin valmistus Muu talous 212 Paperi- ja kartonkituotteiden valmistus Muu talous 221 Kustantaminen Muu talous 222 Painaminen ja painamista palveleva toiminta Muu talous 223 Ääni-, kuva- ja atk-tallenteiden jäljentäminen Muu talous 241 Peruskemikaalien valmistus Muu talous 243 Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Muu talous 244 Lääkekemikaalien, -kasviuutteiden ja lääkintätuotteiden valmistus Muu talous 245 Pesuaineiden, kosmetiikka- ja toalettituotteiden valmistus Muu talous 246 Muu kemiallisten tuotteiden valmistus Muu talous 247 Tekokuitujen valmistus Muu talous 251 Kumituotteiden valmistus Muu talous 252 Muovituotteiden valmistus Muu talous 261 Lasin ja lasituotteiden valmistus Muu talous 262 Keraamisten tuotteiden valmistus pois lukien ei-tulenkestävien tuotteiden valmistus rakennustarkoituksiin Muu talous 263 Keraamisten laattojen valmistus Muu talous 264 Tiilien ja muun rakennuskeramiikan valmistus Muu talous 266 Betoni-, sementti- ja kipsituotteiden valmistus Muu talous 267 Kivituotteiden valmistus Muu talous 268 Muu ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus Muu talous 271 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus (ECSC -tuotteet) Muu talous 272 Putkien valmistus Muu talous 273 Muu raudan ja teräksen jalostus sekä rautaseosten valmistus (ei ECSC-tuotteet) Muu talous 274 Muiden kuin rautametallien valmistus Muu talous 275 Metallien valu

146 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 281 Metallirakenteiden valmistus Muu talous 282 Metallisäiliöiden, keskuslämmityskattiloiden, -patterien ja kuumavesivaraajien valmistus Muu talous 283 Höyrykattiloiden valmistus pois lukien keskuslämmityslaitteet Muu talous 284 Metallin takominen, puristaminen ja meistäminen; jauhemetallurgia Muu talous 285 Metallin työstö ja päällystäminen Muu talous 286 Ruokailuvälineiden, työkalujen yms. metallituotteiden valmistus Muu talous 287 Muu metallituotteiden valmistus Muu talous 291 Voimakoneiden valmistus pois lukien lentokoneiden ja ajoneuvojen moottorit Muu talous 292 Muu yleiskäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistus Muu talous 293 Maa- ja metsätalouskoneiden valmistus Muu talous 294 Työstökoneiden valmistus Muu talous 295 Muu erikoiskoneiden valmistus Muu talous 296 Aseiden ja ammusten valmistus Muu talous 297 Muualla luokittelemattomien kodinkoneiden valmistus Muu talous 300 Konttori- ja tietokoneiden valmistus Muu talous 311 Sähkömoottorien, -generaattorien ja -muuntajien valmistus Muu talous 312 Sähkönjakelu- ja -tarkkailulaitteiden valmistus Muu talous 313 Eristettyjen johtimien ja kaapelien valmistus Muu talous 314 Akkujen ja paristojen valmistus Muu talous 315 Valaistuslaitteiden ja sähkölamppujen valmistus Muu talous 316 Muu sähkölaitteiden valmistus Muu talous 321 Elektronisten piirien ja muiden elektronisten osien valmistus Muu talous 322 Televisio- ja radiolähettimien sekä lankapuhelin- ja -lennätinlaitteiden valmistus Muu talous 323 Televisio- ja radiovastaanottimien, äänen- ja kuvantallennus- ja - toistolaitteiden valmistus Muu talous 331 Lääkintäkojeiden, kirurgisten kojeiden sekä ortopediavälineiden valmistus Muu talous 332 Mittaus-, tarkkailu- ja navigointilaitteiden yms. valmistus pois lukien teollisuuden prosessinsäätölaitteet Muu talous 333 Teollisuuden prosessinsäätölaitteiden valmistus Muu talous 334 Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus Muu talous 335 Kellojen valmistus Muu talous 341 Autojen valmistus Muu talous 342 Autonkorien ja perävaunujen valmistus Muu talous 343 Autonosien ja -moottorien osien valmistus Muu talous 351 Laivojen ja veneiden valmistus ja korjaus Muu talous 352 Raideliikenteen kulkuneuvojen valmistus ja korjaus Muu talous 353 Ilma-alusten valmistus Muu talous 354 Moottori- ja polkupyörien valmistus Muu talous 355 Muiden kulkuneuvojen valmistus Muu talous 361 Huonekalujen valmistus Muu talous 362 Kultasepäntuotteiden ja kolikoiden valmistus Muu talous 363 Soitinten valmistus

147 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 364 Urheiluvälineiden valmistus Muu talous 365 Pelien ja leikkikalujen valmistus Muu talous 366 Muiden tuotteiden valmistus Muu talous 371 Metallijätteiden ja -romun kierrätys Muu talous 372 Muiden jätteiden ja romujen kierrätys Muu talous 410 Veden puhdistus ja jakelu Muu talous 4501 Talonrakentaminen Muu talous 4502 Maa- ja vesirakentaminen Muu talous 4509 Rakennuspalvelutoiminta Muu talous 502 Moottoriajoneuvojen huolto Muu talous 551 Majoitustoiminta Muu talous 6021 Linja-auto, raitiotie- ja metroliikenne Muu talous 6022 Taksiliikenne Muu talous 603 Putkijohtokuljetus Muu talous 62 Ilmaliikenne Muu talous 631 Tien- ja radanpito Muu talous 633 Matkatoimistot ja muu matkailua palveleva toiminta Muu talous 639 Muu liikennettä palveleva toiminta Muu talous 640 Posti- ja teleliikenne Muu talous 650 Rahoitus- ja vakuutustoiminta Muu talous 7021 Asuntojen omistus ja vuokraus Muu talous 703 Muut kiinteistöalan palvelut Muu talous 710 Liike-elämää palveleva toiminta Muu talous 750 Julkinen hallinto, maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus Muu talous 80 Koulutus Muu talous 851 Terveydenhuoltopalvelut Muu talous 853 Sosiaalipalvelut Muu talous 910 Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut

Ketjuvastuu 2009 Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arviointi Tulokset

Ketjuvastuu 2009 Sisällysluettelo 1. Malli, reuna-arvo ja raportin sisältö...1 2. Kuormitukset...2 2.1 Ilmapäästöt...2 2.1.1 Päästöt Elinkaarivaiheittain Ammoniakki (NH3)...2 2.1.1.1 Taulukko...2 2.1.1.2 Kuva...3 2.1.1.3 Suurimmat osuudet...4 2.1.2 Päästöt Elinkaarivaiheittain F-kaasut (HFC, PFC, SF6) (PFC (CO2ekv))...6 2.1.2.1 Taulukko...6 2.1.2.2 Kuva...7 2.1.2.3 Suurimmat osuudet...8 2.1.3 Päästöt Elinkaarivaiheittain Hiilidioksidi, fossiilinen (CO2-fos)...10 2.1.3.1 Taulukko...10 2.1.3.2 Kuva...11 2.1.3.3 Suurimmat osuudet...12 2.1.4 Päästöt Elinkaarivaiheittain Metaani (CH4)...14 2.1.4.1 Taulukko...14 2.1.4.2 Kuva...15 2.1.4.3 Suurimmat osuudet...16 2.1.5 Päästöt Elinkaarivaiheittain NMVOC (NMVOC)...18 2.1.5.1 Taulukko...18 2.1.5.2 Kuva...19 2.1.5.3 Suurimmat osuudet...20 2.1.6 Päästöt Elinkaarivaiheittain Rikkidioksidi (SO2)...22 2.1.6.1 Taulukko...22 2.1.6.2 Kuva...23 2.1.6.3 Suurimmat osuudet...24 2.1.7 Päästöt Elinkaarivaiheittain Typen oksidit (NOx)...26 2.1.7.1 Taulukko...26 2.1.7.2 Kuva...27 2.1.7.3 Suurimmat osuudet...28 2.1.8 Päästöt Elinkaarivaiheittain Typpioksiduuli (N2O)...30 2.1.8.1 Taulukko...30 2.1.8.2 Kuva...31 2.1.8.3 Suurimmat osuudet...32 2.2 Vesipäästöt...34 2.2.1 Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaisfosfori (Ptot)...34 2.2.1.1 Taulukko...34 2.2.1.2 Kuva...35 2.2.1.3 Suurimmat osuudet...36 2.2.2 Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaistyppi (Ntot)...38 2.2.2.1 Taulukko...38 2.2.2.2 Kuva...39 2.2.2.3 Suurimmat osuudet...40 3. Ympäristövaikutukset...42 3.1 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Alailmakehän otsonin muodostuminen...42 3.1.1 Taulukko...42 3.1.2 Kuva...43 3.1.3 Suurimmat osuudet...44 3.2 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Happamoituminen...46 3.2.1 Taulukko...46 3.2.2 Kuva...47

3.2.3 Suurimmat osuudet...48 3.3 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Ilmaston muutos...50 3.3.1 Taulukko...50 3.3.2 Kuva...51 3.3.3 Suurimmat osuudet...52 3.4 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Rehevöityminen vesistössä...54 3.4.1 Taulukko...54 3.4.2 Kuva...55 3.4.3 Suurimmat osuudet...56 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 1. Malli, reuna-arvo ja raportin sisältö Malli: Kotimaisen tuotannon mallin perustana ovat kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotos malli (ENVIMAT malli) sekä materiaalivirtatietoihin ja elinkaarianalyysin tapaan muodostettuihin prosessimalleihin perustuva Suomen maataloustuotannon malli. Mallin tuotantosolmujen tuotantofunktiot, tuotantosolmujen väliset kytkennät, tuotantosolmujen tuonnin käyttö ja päästökertoimet perustuvat vuoden 2005 tietoihin. Ulkomaista tuotantoa ja tuontituotteiden kuljetuksia mallissa kuvataan pääasiassa ENVIMAT mallista peräisin olevilla tuotekohtaisilla kuormitustiedoilla. Reuna-Arvo: Mallin reunaehdon muodostavat useat saman aikaisesti loppukäyttöön tuotetut elintarvikeketjun tuotteet. Loppukäyttöön sisältyy elintarvikeketjun tuotteiden varsinainen loppukäyttö sekä loppukäytön kaltainen toimialojen elintarvikekäyttö mm.maanpuolustuksessa, terveudenhuollossa ja kouluissa. Loppukäyttö ei sisällä elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Varsinainen loppukäyttö käsittää sekä kotimaiset että tuontituotteet, ja muodostuu kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen käytöstä, julkisyhteisöjen käytöstä, viennin, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta ja varastojen muutoksesta. Käyttötiedot ovat vuodelta 2005. Raportti: Tämä raportti sisältää arvion kotimaisen tuotanon, tuontituotteiden valmistuksen ja tuontituotteiden kuljetusten aiheuttamista ympäristökuormituksista sekä niistä seuraavista ympäristövaikutuksista. Arviossa ovat mukana alaimakehän otsonin muodostuminen, happamoituminen, ilmaston muutos ja rehevöityminen vesistöissä. Muita, sinänsä tärkeitä ympäristövaikutuksia, kuten ekotoksisuus, biodiversiteettivaikutukset, happikato vesistöissä, maan käyttö ja vaikutukset ihmisten terveyteen, ei raportissa ole arvioitu, koska kyseisiä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja ja koska karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien ympäristövaikutusten määrittelemiseksi ovat vielä kehitysasteella. Kuormitusinventaario käsittää arviossa mukana olevia ympäristövaikutuksia aiheuttavat kuormitukset. 1

Ketjuvastuu 2009 2. Kuormitukset 2.1 Ilmapäästöt 2.1.1 Päästöt Elinkaarivaiheittain Ammoniakki (NH3) 2.1.1.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 0 0.00 74435 0.86 1 1.09 74435 0.23 Lannoitteiden valmistus 25031 0.11 23411 0.27 1 2.27 48443 0.15 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 2659 0.03 0 0.03 2659 0.01 Kalkin valmistus 0 0.00 397 0.00 0 0.13 397 0.00 Kasvinviljely 2033495 8.64 188401 2.18 7 13.93 2221903 6.90 Puutarhatalous 33987 0.14 61818 0.72 1 2.75 95806 0.30 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 3359689 14.27 5128 0.06 0 0.02 3364817 10.45 Nautaeläinten tuotanto 4317371 18.33 17341 0.20 0 0.00 4334713 13.47 Maidon tuotanto 5854459 24.86 14190 0.16 0 0.01 5868649 18.23 Sikojen tuotanto 3438091 14.60 1475 0.02 0 0.00 3439565 10.69 Siipikarjan tuotanto 1921527 8.16 15401 0.18 0 0.00 1936928 6.02 Kananmunien tuotanto 1487181 6.32 43 0.00 0 0.00 1487224 4.62 Muu kotieläintuotanto 1017615 4.32 58374 0.68 0 0.02 1075988 3.34 Maataloutta palveleva toiminta 3460 0.01 0 0.00 0 0.00 3460 0.01 Kalan ja riistan tuotanto 3845 0.02 7435 0.09 0 0.09 11279 0.04 Lihatuotteiden tuotanto 4245 0.02 3775837 43.72 0 0.88 3780082 11.74 Kalatuotteiden tuotanto 0 0.00 10797 0.13 1 1.85 10798 0.03 Kasvituotteiden tuotanto 0 0.00 128935 1.49 4 7.49 128939 0.40 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 0 0.00 822429 9.52 3 6.14 822432 2.56 Meijerituotteiden tuotanto 0 0.00 2007486 23.24 0 0.62 2007486 6.24 Myllytuotteiden tuotanto 0 0.00 283313 3.28 1 2.39 283314 0.88 Muu elintarvikkeiden tuotanto 0 0.00 442092 5.12 2 4.35 442094 1.37 Juomien tuotanto 0 0.00 159953 1.85 2 3.52 159955 0.50 Ravitsemistoiminta 0 0.00 377561 4.37 0 0.00 377561 1.17 Kauppa 14327 0.06 3671 0.04 0 0.00 17998 0.06 Kuljetukset 1051 0.00 725 0.01 0 0.00 1776 0.01 Energiateollisuus 573 0.00 20794 0.24 10 21.45 21377 0.07 Metsätalous 11 0.00 233 0.00 11 22.97 255 0.00 Jätehuolto 664 0.00 28 0.00 0 0.00 693 0.00 Jätevesihuolto 214 0.00 0 0.00 0 0.00 214 0.00 Muu talous 31467 0.13 132515 1.53 4 8.00 163985 0.51 Yhteensä 23548302 100.00 8636878 100.00 47 100.00 32185227 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 2

Ketjuvastuu 2009 2.1.1.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 3

Ketjuvastuu 2009 2.1.1.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) 4

5 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.2 Päästöt Elinkaarivaiheittain F-kaasut (HFC, PFC, SF6) (PFC (CO2ekv)) 2.1.2.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 0 0.00 542435 2.13 0 542435 0.45 Lannoitteiden valmistus 0 0.00 178546 0.70 0 178546 0.15 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 75045 0.30 0 75045 0.06 Kalkin valmistus 0 0.00 7475 0.03 0 7475 0.01 Kasvinviljely 0 0.00 806697 3.17 0 806697 0.67 Puutarhatalous 0 0.00 468531 1.84 0 468531 0.39 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 0 0.00 2078 0.01 0 2078 0.00 Nautaeläinten tuotanto 0 0.00 7027 0.03 0 7027 0.01 Maidon tuotanto 0 0.00 5750 0.02 0 5750 0.00 Sikojen tuotanto 0 0.00 598 0.00 0 598 0.00 Siipikarjan tuotanto 0 0.00 6241 0.02 0 6241 0.01 Kananmunien tuotanto 0 0.00 18 0.00 0 18 0.00 Muu kotieläintuotanto 0 0.00 22569 0.09 0 22569 0.02 Kalan ja riistan tuotanto 0 0.00 6747 0.03 0 6747 0.01 Lihatuotteiden tuotanto 54997137 58.20 1758335 6.92 0 56755472 47.33 Kalatuotteiden tuotanto 0 0.00 260730 1.03 0 260730 0.22 Kasvituotteiden tuotanto 0 0.00 1163896 4.58 0 1163896 0.97 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 0 0.00 214295 0.84 0 214295 0.18 Meijerituotteiden tuotanto 0 0.00 425796 1.67 0 425796 0.36 Myllytuotteiden tuotanto 0 0.00 454919 1.79 0 454919 0.38 Muu elintarvikkeiden tuotanto 0 0.00 1947820 7.66 0 1947820 1.62 Juomien tuotanto 0 0.00 1829281 7.20 0 1829281 1.53 Ravitsemistoiminta 8479066 8.97 4330962 17.04 0 12810028 10.68 Kauppa 18779164 19.87 698601 2.75 0 19477765 16.24 Kuljetukset 3598611 3.81 49838 0.20 0 3648449 3.04 Energiateollisuus 1799848 1.90 1140823 4.49 0 2940671 2.45 Metsätalous 0 0.00 12681 0.05 0 12681 0.01 Jätehuolto 0 0.00 953 0.00 0 953 0.00 Muu talous 6838884 7.24 9003952 35.42 0 15842836 13.21 Yhteensä 94492711 100.00 25422637 100.00 0 119915348 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 6

Ketjuvastuu 2009 2.1.2.2 Kuva ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 7

Ketjuvastuu 2009 2.1.2.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) 8

9 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.3 Päästöt Elinkaarivaiheittain Hiilidioksidi, fossiilinen (CO2-fos) 2.1.3.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 26055469 0.71 70916951 2.11 549991 1.65 97522412 1.38 Lannoitteiden valmistus 15749675 0.43 255519325 7.60 1240430 3.72 272509429 3.86 Torjunta-aineiden valmistus 65 0.00 6665888 0.20 17859 0.05 6683812 0.09 Kalkin valmistus 65074366 1.77 24851798 0.74 69442 0.21 89995606 1.27 Kasvinviljely 322841505 8.80 192555772 5.73 7234262 21.67 522631539 7.40 Puutarhatalous 222180919 6.05 180940263 5.38 1420512 4.26 404541694 5.73 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 232960336 6.35 336128 0.01 8461 0.03 233304925 3.30 Nautaeläinten tuotanto 70977452 1.93 1136596 0.03 1 0.00 72114049 1.02 Maidon tuotanto 156343070 4.26 930057 0.03 5731 0.02 157278857 2.23 Sikojen tuotanto 90174559 2.46 96644 0.00 15 0.00 90271218 1.28 Siipikarjan tuotanto 47219500 1.29 1009404 0.03 74 0.00 48228977 0.68 Kananmunien tuotanto 8951279 0.24 2840 0.00 9 0.00 8954128 0.13 Muu kotieläintuotanto 29031713 0.79 3338309 0.10 11736 0.04 32381758 0.46 Maataloutta palveleva toiminta 10689582 0.29 0 0.00 0 0.00 10689582 0.15 Kalan ja riistan tuotanto 126479357 3.45 25926482 0.77 49509 0.15 152455349 2.16 Lihatuotteiden tuotanto 70380216 1.92 135304072 4.03 396107 1.19 206080395 2.92 Kalatuotteiden tuotanto 957243 0.03 59870905 1.78 537248 1.61 61365395 0.87 Kasvituotteiden tuotanto 27348885 0.75 123749779 3.68 2479563 7.43 153578227 2.17 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 994109 0.03 103631400 3.08 1921912 5.76 106547422 1.51 Meijerituotteiden tuotanto 25485045 0.69 155654267 4.63 332250 1.00 181471563 2.57 Myllytuotteiden tuotanto 6652268 0.18 114485768 3.41 928686 2.78 122066723 1.73 Muu elintarvikkeiden tuotanto 157649957 4.29 314458626 9.36 2160972 6.47 474269555 6.71 Juomien tuotanto 69863962 1.90 249048248 7.41 1865864 5.59 320778074 4.54 Ravitsemistoiminta 0 0.00 156797168 4.67 0 0.00 156797168 2.22 Kauppa 105208075 2.87 15352118 0.46 0 0.00 120560193 1.71 Kuljetukset 385425310 10.50 46324838 1.38 0 0.00 431750148 6.11 Energiateollisuus 1058782969 28.85 379285934 11.29 6226092 18.65 1444294995 20.44 Metsätalous 3615162 0.10 4390021 0.13 2436524 7.30 10441707 0.15 Jätehuolto 4950503 0.13 109282 0.00 0 0.00 5059785 0.07 Jätevesihuolto 5419966 0.15 0 0.00 0 0.00 5419966 0.08 Muu talous 323101999 8.80 738251449 21.97 3490245 10.46 1064843692 15.07 Yhteensä 3670564516 100.00 3360940333 100.00 33383495 100.00 7064888344 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 10

Ketjuvastuu 2009 2.1.3.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 11

Ketjuvastuu 2009 2.1.3.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) 12

13 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.4 Päästöt Elinkaarivaiheittain Metaani (CH4) 2.1.4.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 1682 0.00 237166 0.72 503 1.45 239351 0.20 Lannoitteiden valmistus 1613 0.00 533898 1.63 1109 3.21 536620 0.44 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 34364 0.10 16 0.05 34380 0.03 Kalkin valmistus 1068 0.00 21037 0.06 62 0.18 22167 0.02 Kasvinviljely 11682 0.01 564027 1.72 6558 18.98 582268 0.48 Puutarhatalous 34073 0.04 347793 1.06 1290 3.73 383155 0.31 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 20407 0.02 15934 0.05 8 0.02 36348 0.03 Nautaeläinten tuotanto 25418164 28.53 53879 0.16 0 0.00 25472044 20.90 Maidon tuotanto 41394070 46.46 44088 0.13 5 0.01 41438164 34.00 Sikojen tuotanto 7064568 7.93 4581 0.01 0 0.00 7069149 5.80 Siipikarjan tuotanto 1241291 1.39 47850 0.15 0 0.00 1289141 1.06 Kananmunien tuotanto 743043 0.83 135 0.00 0 0.00 743178 0.61 Muu kotieläintuotanto 6635910 7.45 148048 0.45 10 0.03 6783968 5.57 Maataloutta palveleva toiminta 410 0.00 0 0.00 0 0.00 410 0.00 Kalan ja riistan tuotanto 6460 0.01 30086 0.09 44 0.13 36590 0.03 Lihatuotteiden tuotanto 3242 0.00 8542059 26.09 374 1.08 8545675 7.01 Kalatuotteiden tuotanto 41 0.00 132170 0.40 593 1.72 132804 0.11 Kasvituotteiden tuotanto 5512 0.01 583169 1.78 2601 7.53 591281 0.49 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 33 0.00 266090 0.81 2060 5.96 268183 0.22 Meijerituotteiden tuotanto 1122 0.00 8030707 24.53 298 0.86 8032127 6.59 Myllytuotteiden tuotanto 257 0.00 167263 0.51 920 2.66 168440 0.14 Muu elintarvikkeiden tuotanto 31967 0.04 1339415 4.09 1983 5.74 1373365 1.13 Juomien tuotanto 2814 0.00 771130 2.36 1682 4.87 775626 0.64 Ravitsemistoiminta 0 0.00 1968757 6.01 0 0.00 1968757 1.62 Kauppa 24094 0.03 58127 0.18 0 0.00 82221 0.07 Kuljetukset 20119 0.02 26942 0.08 0 0.00 47060 0.04 Energiateollisuus 57300 0.06 6015213 18.37 6874 19.90 6079387 4.99 Metsätalous 946 0.00 4767 0.01 4228 12.24 9940 0.01 Jätehuolto 5680656 6.38 29950 0.09 0 0.00 5710605 4.69 Jätevesihuolto 551499 0.62 0 0.00 0 0.00 551499 0.45 Muu talous 150289 0.17 2720998 8.31 3331 9.64 2874618 2.36 Yhteensä 89104332 100.00 32739641 100.00 34549 100.00 121878523 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 14

Ketjuvastuu 2009 2.1.4.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 15

Ketjuvastuu 2009 2.1.4.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) 16

17 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.5 Päästöt Elinkaarivaiheittain NMVOC (NMVOC) 2.1.5.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 6331 0.10 115390 2.19 444 1.88 122165 1.07 Lannoitteiden valmistus 1709 0.03 100084 1.90 1021 4.33 102814 0.90 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 9115 0.17 15 0.06 9129 0.08 Kalkin valmistus 6000 0.10 3861 0.07 57 0.24 9918 0.09 Kasvinviljely 851837 13.93 200708 3.81 5881 24.96 1058426 9.28 Puutarhatalous 188352 3.08 123565 2.35 1153 4.89 313070 2.75 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 519993 8.50 474 0.01 7 0.03 520474 4.56 Nautaeläinten tuotanto 159171 2.60 1602 0.03 0 0.00 160773 1.41 Maidon tuotanto 380776 6.22 1311 0.02 5 0.02 382092 3.35 Sikojen tuotanto 131592 2.15 136 0.00 0 0.00 131728 1.16 Siipikarjan tuotanto 41383 0.68 1423 0.03 0 0.00 42806 0.38 Kananmunien tuotanto 13159 0.22 4 0.00 0 0.00 13163 0.12 Muu kotieläintuotanto 75209 1.23 7203 0.14 10 0.04 82422 0.72 Maataloutta palveleva toiminta 26977 0.44 0 0.00 0 0.00 26977 0.24 Kalan ja riistan tuotanto 111318 1.82 51353 0.98 41 0.17 162711 1.43 Lihatuotteiden tuotanto 8260 0.14 206169 3.92 310 1.32 214739 1.88 Kalatuotteiden tuotanto 283 0.00 119797 2.28 351 1.49 120431 1.06 Kasvituotteiden tuotanto 5706 0.09 174262 3.31 1729 7.34 181696 1.59 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 132670 2.17 190801 3.62 1304 5.54 324776 2.85 Meijerituotteiden tuotanto 18012 0.29 207176 3.94 273 1.16 225461 1.98 Myllytuotteiden tuotanto 1735 0.03 118765 2.26 691 2.93 121191 1.06 Muu elintarvikkeiden tuotanto 1141245 18.66 746459 14.18 1737 7.37 1889440 16.57 Juomien tuotanto 214787 3.51 414315 7.87 1524 6.47 630626 5.53 Ravitsemistoiminta 0 0.00 234545 4.46 0 0.00 234545 2.06 Kauppa 219824 3.59 24890 0.47 0 0.00 244714 2.15 Kuljetukset 529584 8.66 38358 0.73 0 0.00 567941 4.98 Energiateollisuus 144680 2.37 1039389 19.74 4063 17.24 1188131 10.42 Metsätalous 48425 0.79 26932 0.51 245 1.04 75602 0.66 Jätehuolto 12525 0.20 188 0.00 0 0.00 12713 0.11 Jätevesihuolto 5457 0.09 0 0.00 0 0.00 5457 0.05 Muu talous 1120199 18.31 1105979 21.01 2702 11.47 2228880 19.54 Yhteensä 6117199 100.00 5264252 100.00 23561 100.00 11405012 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 18

Ketjuvastuu 2009 2.1.5.2 Kuva ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 19

Ketjuvastuu 2009 2.1.5.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) 20

21 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.6 Päästöt Elinkaarivaiheittain Rikkidioksidi (SO2) 2.1.6.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 54683 1.17 137281 1.62 9659 1.82 201623 1.48 Lannoitteiden valmistus 33233 0.71 565909 6.68 22089 4.16 621231 4.55 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 15734 0.19 317 0.06 16051 0.12 Kalkin valmistus 30227 0.65 14326 0.17 1238 0.23 45790 0.34 Kasvinviljely 126196 2.71 337272 3.98 127702 24.07 591171 4.33 Puutarhatalous 607797 13.06 195320 2.31 25049 4.72 828166 6.06 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 75364 1.62 568 0.01 151 0.03 76083 0.56 Nautaeläinten tuotanto 47813 1.03 1922 0.02 0 0.00 49735 0.36 Maidon tuotanto 91659 1.97 1572 0.02 102 0.02 93334 0.68 Sikojen tuotanto 70007 1.50 163 0.00 0 0.00 70171 0.51 Siipikarjan tuotanto 35970 0.77 1707 0.02 1 0.00 37678 0.28 Kananmunien tuotanto 6579 0.14 5 0.00 0 0.00 6584 0.05 Muu kotieläintuotanto 17361 0.37 5920 0.07 209 0.04 23490 0.17 Maataloutta palveleva toiminta 331 0.01 0 0.00 0 0.00 331 0.00 Kalan ja riistan tuotanto 818 0.02 13865 0.16 881 0.17 15564 0.11 Lihatuotteiden tuotanto 215145 4.62 94058 1.11 6806 1.28 316009 2.31 Kalatuotteiden tuotanto 1717 0.04 55784 0.66 8158 1.54 65660 0.48 Kasvituotteiden tuotanto 99744 2.14 282066 3.33 39346 7.42 421156 3.08 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 9200 0.20 203065 2.40 29949 5.64 242213 1.77 Meijerituotteiden tuotanto 134552 2.89 130040 1.53 5903 1.11 270495 1.98 Myllytuotteiden tuotanto 4753 0.10 156588 1.85 15410 2.90 176751 1.29 Muu elintarvikkeiden tuotanto 311402 6.69 530880 6.27 37842 7.13 880124 6.44 Juomien tuotanto 156462 3.36 513387 6.06 33055 6.23 702904 5.15 Ravitsemistoiminta 0 0.00 305516 3.61 0 0.00 305516 2.24 Kauppa 37400 0.80 31288 0.37 0 0.00 68688 0.50 Kuljetukset 482212 10.36 263353 3.11 0 0.00 745565 5.46 Energiateollisuus 1491261 32.03 1823283 21.52 94502 17.81 3409046 24.96 Metsätalous 553 0.01 7564 0.09 12715 2.40 20831 0.15 Jätehuolto 4304 0.09 188 0.00 0 0.00 4493 0.03 Jätevesihuolto 8208 0.18 0 0.00 0 0.00 8208 0.06 Muu talous 500318 10.75 2784548 32.86 59526 11.22 3344391 24.48 Yhteensä 4655270 100.00 8473171 100.00 530609 100.00 13659050 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 22

Ketjuvastuu 2009 2.1.6.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 23

Ketjuvastuu 2009 2.1.6.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) 24

25 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.7 Päästöt Elinkaarivaiheittain Typen oksidit (NOx) 2.1.7.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 113146 0.63 289475 2.07 13133 1.88 415754 1.28 Lannoitteiden valmistus 150347 0.84 367061 2.62 30188 4.32 547596 1.68 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 28633 0.20 432 0.06 29065 0.09 Kalkin valmistus 123272 0.69 47982 0.34 1692 0.24 172946 0.53 Kasvinviljely 2051605 11.45 933455 6.67 173963 24.92 3159023 9.69 Puutarhatalous 821155 4.58 706954 5.05 34109 4.89 1562218 4.79 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 1258277 7.02 1413 0.01 206 0.03 1259896 3.87 Nautaeläinten tuotanto 479964 2.68 4778 0.03 0 0.00 484741 1.49 Maidon tuotanto 1090145 6.09 3909 0.03 140 0.02 1094194 3.36 Sikojen tuotanto 499107 2.79 406 0.00 0 0.00 499513 1.53 Siipikarjan tuotanto 212017 1.18 4243 0.03 2 0.00 216262 0.66 Kananmunien tuotanto 49166 0.27 12 0.00 0 0.00 49178 0.15 Muu kotieläintuotanto 170492 0.95 13290 0.10 286 0.04 184068 0.56 Maataloutta palveleva toiminta 39240 0.22 0 0.00 0 0.00 39240 0.12 Kalan ja riistan tuotanto 2381499 13.30 312993 2.24 1203 0.17 2695695 8.27 Lihatuotteiden tuotanto 195046 1.09 728187 5.21 9177 1.31 932410 2.86 Kalatuotteiden tuotanto 3072 0.02 667995 4.78 10446 1.50 681513 2.09 Kasvituotteiden tuotanto 90810 0.51 467651 3.34 51369 7.36 609830 1.87 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 9033 0.05 771143 5.51 38793 5.56 818969 2.51 Meijerituotteiden tuotanto 160055 0.89 631452 4.52 8061 1.15 799568 2.45 Myllytuotteiden tuotanto 21094 0.12 395569 2.83 20496 2.94 437159 1.34 Muu elintarvikkeiden tuotanto 409959 2.29 1174430 8.40 51398 7.36 1635787 5.02 Juomien tuotanto 113193 0.63 919180 6.57 45090 6.46 1077462 3.31 Ravitsemistoiminta 0 0.00 700343 5.01 0 0.00 700343 2.15 Kauppa 361574 2.02 65780 0.47 0 0.00 427353 1.31 Kuljetukset 3844736 21.46 892284 6.38 0 0.00 4737020 14.53 Energiateollisuus 1767463 9.87 1255100 8.97 120974 17.33 3143537 9.64 Metsätalous 24174 0.13 37508 0.27 6917 0.99 68599 0.21 Jätehuolto 40474 0.23 526 0.00 0 0.00 41000 0.13 Jätevesihuolto 18252 0.10 0 0.00 0 0.00 18252 0.06 Muu talous 1413729 7.89 2563756 18.33 80038 11.46 4057524 12.45 Yhteensä 17912098 100.00 13985506 100.00 698114 100.00 32595717 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 26

Ketjuvastuu 2009 2.1.7.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 27

Ketjuvastuu 2009 2.1.7.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) 28

29 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.1.8 Päästöt Elinkaarivaiheittain Typpioksiduuli (N2O) 2.1.8.1 Taulukko ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 1478 0.01 149686 2.83 1 0.74 151165 0.96 Lannoitteiden valmistus 1206 0.01 44980 0.85 2 1.35 46188 0.29 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 2242 0.04 0 0.02 2242 0.01 Kalkin valmistus 1575 0.02 610 0.01 0 0.07 2185 0.01 Kasvinviljely 3305168 31.62 529616 10.02 16 9.05 3834800 24.37 Puutarhatalous 75390 0.72 144503 2.74 3 1.81 219896 1.40 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 3883117 37.14 1596 0.03 0 0.01 3884713 24.68 Nautaeläinten tuotanto 604558 5.78 5398 0.10 0 0.00 609955 3.88 Maidon tuotanto 1137399 10.88 4417 0.08 0 0.01 1141816 7.26 Sikojen tuotanto 682590 6.53 459 0.01 0 0.00 683049 4.34 Siipikarjan tuotanto 129175 1.24 4794 0.09 0 0.00 133969 0.85 Kananmunien tuotanto 116769 1.12 13 0.00 0 0.00 116783 0.74 Muu kotieläintuotanto 160399 1.53 11491 0.22 0 0.01 171890 1.09 Maataloutta palveleva toiminta 916 0.01 0 0.00 0 0.00 916 0.01 Kalan ja riistan tuotanto 29248 0.28 7956 0.15 0 0.05 37204 0.24 Lihatuotteiden tuotanto 2397 0.02 1394372 26.39 1 0.70 1396770 8.88 Kalatuotteiden tuotanto 36 0.00 6659 0.13 4 2.09 6699 0.04 Kasvituotteiden tuotanto 1148 0.01 152663 2.89 14 7.84 153824 0.98 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 71 0.00 907708 17.18 12 6.67 907790 5.77 Meijerituotteiden tuotanto 1614 0.02 589538 11.16 1 0.37 591153 3.76 Myllytuotteiden tuotanto 323 0.00 283651 5.37 4 2.22 283978 1.80 Muu elintarvikkeiden tuotanto 6201 0.06 410648 7.77 5 3.03 416855 2.65 Juomien tuotanto 2709 0.03 296783 5.62 4 2.21 299496 1.90 Ravitsemistoiminta 0 0.00 173606 3.29 0 0.00 173606 1.10 Kauppa 14851 0.14 2998 0.06 0 0.00 17849 0.11 Kuljetukset 36112 0.35 7131 0.13 0 0.00 43242 0.27 Energiateollisuus 51698 0.49 8434 0.16 42 24.30 60175 0.38 Metsätalous 244 0.00 230 0.00 54 30.84 528 0.00 Jätehuolto 11847 0.11 80 0.00 0 0.00 11928 0.08 Jätevesihuolto 28480 0.27 0 0.00 0 0.00 28480 0.18 Muu talous 167319 1.60 141099 2.67 12 6.60 308430 1.96 Yhteensä 10454039 100.00 5283361 100.00 174 100.00 15737575 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 30

Ketjuvastuu 2009 2.1.8.2 Kuva ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 31

Ketjuvastuu 2009 2.1.8.3 Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) 32

33 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.2 Vesipäästöt 2.2.1 Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaisfosfori (Ptot) 2.2.1.1 Taulukko ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 185 0.01 41140 6.78 0 41325 1.41 Lannoitteiden valmistus 901 0.04 6033 0.99 0 6934 0.24 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 302 0.05 0 302 0.01 Kalkin valmistus 1 0.00 15 0.00 0 16 0.00 Kasvinviljely 853459 36.77 71589 11.80 0 925047 31.59 Puutarhatalous 92633 3.99 19707 3.25 0 112340 3.84 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 1259431 54.25 299 0.05 0 1259731 43.02 Nautaeläinten tuotanto 0 0.00 1011 0.17 0 1011 0.03 Maidon tuotanto 0 0.00 828 0.14 0 828 0.03 Sikojen tuotanto 0 0.00 86 0.01 0 86 0.00 Siipikarjan tuotanto 0 0.00 898 0.15 0 898 0.03 Kananmunien tuotanto 0 0.00 3 0.00 0 3 0.00 Muu kotieläintuotanto 2103 0.09 2609 0.43 0 4712 0.16 Maataloutta palveleva toiminta 3 0.00 0 0.00 0 3 0.00 Kalan ja riistan tuotanto 84017 3.62 1925 0.32 0 85942 2.94 Lihatuotteiden tuotanto 0 0.00 30052 4.95 0 30052 1.03 Kalatuotteiden tuotanto 64 0.00 3823 0.63 0 3887 0.13 Kasvituotteiden tuotanto 660 0.03 37512 6.18 0 38173 1.30 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 0 0.00 53365 8.80 0 53365 1.82 Meijerituotteiden tuotanto 573 0.02 55076 9.08 0 55649 1.90 Myllytuotteiden tuotanto 966 0.04 46917 7.73 0 47883 1.64 Muu elintarvikkeiden tuotanto 597 0.03 72649 11.97 0 73246 2.50 Juomien tuotanto 178 0.01 95679 15.77 0 95856 3.27 Ravitsemistoiminta 2 0.00 39955 6.59 0 39957 1.36 Kauppa 0 0.00 452 0.07 0 452 0.02 Kuljetukset 0 0.00 114 0.02 0 114 0.00 Energiateollisuus 1023 0.04 3303 0.54 0 4326 0.15 Metsätalous 3688 0.16 36 0.01 0 3724 0.13 Jätehuolto 0 0.00 4 0.00 0 4 0.00 Jätevesihuolto 18379 0.79 0 0.00 0 18379 0.63 Muu talous 2457 0.11 21309 3.51 0 23766 0.81 Yhteensä 2321321 100.00 606691 100.00 0 2928011 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 34

Ketjuvastuu 2009 2.2.1.2 Kuva ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 35

Ketjuvastuu 2009 2.2.1.3 Suurimmat osuudet ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) 36

37 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 2.2.2 Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaistyppi (Ntot) 2.2.2.1 Taulukko ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 1452 0.00 623209 2.20 0 624660 0.99 Lannoitteiden valmistus 39081 0.11 14027 0.05 0 53108 0.08 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 5576 0.02 0 5576 0.01 Kalkin valmistus 40 0.00 193 0.00 0 233 0.00 Kasvinviljely 13304176 38.36 2814122 9.93 0 16118297 25.58 Puutarhatalous 316460 0.91 381196 1.34 0 697657 1.11 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 19126779 55.15 4539 0.02 0 19131318 30.36 Nautaeläinten tuotanto 0 0.00 15349 0.05 0 15349 0.02 Maidon tuotanto 0 0.00 12560 0.04 0 12560 0.02 Sikojen tuotanto 0 0.00 1305 0.00 0 1305 0.00 Siipikarjan tuotanto 0 0.00 13631 0.05 0 13631 0.02 Kananmunien tuotanto 0 0.00 38 0.00 0 38 0.00 Muu kotieläintuotanto 31657 0.09 37402 0.13 0 69059 0.11 Maataloutta palveleva toiminta 21 0.00 0 0.00 0 21 0.00 Kalan ja riistan tuotanto 680042 1.96 55409 0.20 0 735451 1.17 Lihatuotteiden tuotanto 0 0.00 9936550 35.06 0 9936550 15.77 Kalatuotteiden tuotanto 2709 0.01 43360 0.15 0 46069 0.07 Kasvituotteiden tuotanto 11504 0.03 572077 2.02 0 583580 0.93 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 0 0.00 5918569 20.88 0 5918569 9.39 Meijerituotteiden tuotanto 2226 0.01 2274363 8.02 0 2276589 3.61 Myllytuotteiden tuotanto 22568 0.07 1722713 6.08 0 1745280 2.77 Muu elintarvikkeiden tuotanto 9373 0.03 1536243 5.42 0 1545616 2.45 Juomien tuotanto 2433 0.01 1455487 5.14 0 1457921 2.31 Ravitsemistoiminta 209 0.00 632824 2.23 0 633033 1.00 Kauppa 0 0.00 8502 0.03 0 8502 0.01 Kuljetukset 3 0.00 1721 0.01 0 1724 0.00 Energiateollisuus 27742 0.08 8495 0.03 0 36237 0.06 Metsätalous 47256 0.14 5510 0.02 0 52766 0.08 Jätehuolto 0 0.00 114 0.00 0 114 0.00 Jätevesihuolto 1012064 2.92 0 0.00 0 1012064 1.61 Muu talous 41027 0.12 248268 0.88 0 289294 0.46 Yhteensä 34678822 100.00 28343351 100.00 0 63022173 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 38

Ketjuvastuu 2009 2.2.2.2 Kuva ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 39

Ketjuvastuu 2009 2.2.2.3 Suurimmat osuudet ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) 40

41 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 3. Ympäristövaikutukset 3.1 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Alailmakehän otsonin muodostuminen 3.1.1 Taulukko ( Alailmakehän otsonin muodostuminen ) Yksikkö: person ppm hour Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 41866 0.11 210736 1.23 4882 1.86 257484 0.47 Lannoitteiden valmistus 53615 0.14 331680 1.94 11207 4.28 396503 0.72 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 23823 0.14 160 0.06 23983 0.04 Kalkin valmistus 45117 0.12 24778 0.14 628 0.24 70524 0.13 Kasvinviljely 951913 2.55 567029 3.31 64639 24.66 1583581 2.89 Puutarhatalous 349503 0.94 395568 2.31 12675 4.84 757746 1.39 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 587529 1.57 5881 0.03 77 0.03 593487 1.08 Nautaeläinten tuotanto 8598958 23.04 19885 0.12 0 0.00 8618843 15.75 Maidon tuotanto 14144403 37.89 16271 0.10 52 0.02 14160727 25.88 Sikojen tuotanto 2541525 6.81 1691 0.01 0 0.00 2543216 4.65 Siipikarjan tuotanto 495005 1.33 17660 0.10 1 0.00 512666 0.94 Kananmunien tuotanto 265965 0.71 50 0.00 0 0.00 266015 0.49 Muu kotieläintuotanto 2269829 6.08 55452 0.32 106 0.04 2325387 4.25 Maataloutta palveleva toiminta 21153 0.06 0 0.00 0 0.00 21153 0.04 Kalan ja riistan tuotanto 865712 2.32 133341 0.78 447 0.17 999500 1.83 Lihatuotteiden tuotanto 71566 0.19 3129411 18.28 3419 1.30 3204396 5.86 Kalatuotteiden tuotanto 1165 0.00 309759 1.81 3946 1.51 314871 0.58 Kasvituotteiden tuotanto 35143 0.09 403174 2.35 19304 7.37 457621 0.84 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 38994 0.10 409226 2.39 14610 5.57 462829 0.85 Meijerituotteiden tuotanto 61253 0.16 2927079 17.10 2993 1.14 2991325 5.47 Myllytuotteiden tuotanto 7936 0.02 225712 1.32 7664 2.92 241313 0.44 Muu elintarvikkeiden tuotanto 462171 1.24 1054601 6.16 19113 7.29 1535885 2.81 Juomien tuotanto 98539 0.26 688051 4.02 16748 6.39 803337 1.47 Ravitsemistoiminta 0 0.00 958137 5.60 0 0.00 958137 1.75 Kauppa 193854 0.52 48925 0.29 0 0.00 242779 0.44 Kuljetukset 1495285 4.01 331547 1.94 0 0.00 1826831 3.34 Energiateollisuus 676585 1.81 2704940 15.80 45706 17.44 3427231 6.26 Metsätalous 21848 0.06 21973 0.13 3882 1.48 47703 0.09 Jätehuolto 1892164 5.07 10118 0.06 0 0.00 1902282 3.48 Jätevesihuolto 189856 0.51 0 0.00 0 0.00 189856 0.35 Muu talous 846855 2.27 2093858 12.23 29842 11.39 2970555 5.43 Yhteensä 37325307 100.00 17120357 100.00 262103 100.00 54707767 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 42

Ketjuvastuu 2009 3.1.2 Kuva ( Vaikutukset, Alailmakehän otsonin muodostuminen(alailmakehän otsonin muodostuminen) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 43

Ketjuvastuu 2009 3.1.3 Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Alailmakehän otsonin muodostuminen(alailmakehän otsonin muodostuminen) ) 44

45 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 3.2 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Happamoituminen 3.2.1 Taulukko ( Happamoituminen ) Yksikkö: AEeq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 46364 0.26 157226 1.41 6915 1.84 210505 0.71 Lannoitteiden valmistus 56743 0.31 342814 3.08 15843 4.22 415400 1.40 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 14033 0.13 227 0.06 14260 0.05 Kalkin valmistus 36924 0.20 15770 0.14 888 0.24 53581 0.18 Kasvinviljely 1527948 8.45 430574 3.86 91487 24.36 2050009 6.92 Puutarhatalous 452328 2.50 254999 2.29 17943 4.78 725270 2.45 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 2066366 11.43 3270 0.03 108 0.03 2069744 6.99 Nautaeläinten tuotanto 2421204 13.39 11056 0.10 0 0.00 2432260 8.22 Maidon tuotanto 3377341 18.67 9047 0.08 73 0.02 3386461 11.44 Sikojen tuotanto 1964626 10.86 940 0.01 0 0.00 1965566 6.64 Siipikarjan tuotanto 1084106 5.99 9819 0.09 1 0.00 1093926 3.69 Kananmunien tuotanto 807832 4.47 28 0.00 0 0.00 807860 2.73 Muu kotieläintuotanto 584174 3.23 36443 0.33 150 0.04 620766 2.10 Maataloutta palveleva toiminta 9303 0.05 0 0.00 0 0.00 9303 0.03 Kalan ja riistan tuotanto 445394 2.46 68614 0.62 632 0.17 514640 1.74 Lihatuotteiden tuotanto 138162 0.76 2199064 19.73 4858 1.29 2342084 7.91 Kalatuotteiden tuotanto 1367 0.01 155852 1.40 5721 1.52 162939 0.55 Kasvituotteiden tuotanto 63072 0.35 286560 2.57 27774 7.40 377406 1.27 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 5940 0.03 677451 6.08 21083 5.61 704474 2.38 Meijerituotteiden tuotanto 92068 0.51 1251664 11.23 4233 1.13 1347964 4.55 Myllytuotteiden tuotanto 6124 0.03 297649 2.67 10948 2.92 314720 1.06 Muu elintarvikkeiden tuotanto 220431 1.22 700761 6.29 27082 7.21 948274 3.20 Juomien tuotanto 93496 0.52 494241 4.43 23692 6.31 611428 2.07 Ravitsemistoiminta 0 0.00 473713 4.25 0 0.00 473713 1.60 Kauppa 92234 0.51 28685 0.26 0 0.00 120919 0.41 Kuljetukset 938947 5.19 288285 2.59 0 0.00 1227232 4.15 Energiateollisuus 1019508 5.64 1088753 9.77 66261 17.64 2174523 7.34 Metsätalous 4758 0.03 10603 0.10 7179 1.91 22541 0.08 Jätehuolto 9877 0.05 200 0.00 0 0.00 10077 0.03 Jätevesihuolto 7310 0.04 0 0.00 0 0.00 7310 0.02 Muu talous 511435 2.83 1837000 16.48 42450 11.30 2390885 8.08 Yhteensä 18085381 100.00 11145112 100.00 375547 100.00 29606040 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 46

Ketjuvastuu 2009 3.2.2 Kuva ( Vaikutukset, Happamoituminen(Happamoituminen) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 47

Ketjuvastuu 2009 3.2.3 Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Happamoituminen(Happamoituminen) ) 48

49 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 3.3 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Ilmaston muutos 3.3.1 Taulukko ( Ilmaston muutos ) Yksikkö: kg CO2 eq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 26538016 0.29 121994848 2.11 562941 1.64 149095805 1.00 Lannoitteiden valmistus 16149402 0.18 282449242 4.89 1268859 3.70 299867503 2.01 Torjunta-aineiden valmistus 67 0.00 8268159 0.14 18272 0.05 8286498 0.06 Kalkin valmistus 65570407 0.72 25566857 0.44 71030 0.21 91208295 0.61 Kasvinviljely 1308073766 14.36 365288623 6.32 7402928 21.58 1680765317 11.26 Puutarhatalous 245499027 2.70 233165518 4.03 1453699 4.24 480118244 3.22 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 1390639301 15.27 1212250 0.02 8654 0.03 1391860205 9.33 Nautaeläinten tuotanto 886589741 9.73 4099149 0.07 1 0.00 890688891 5.97 Maidon tuotanto 1530139823 16.80 3354263 0.06 5862 0.02 1533499948 10.28 Sikojen tuotanto 470200728 5.16 348546 0.01 16 0.00 470549290 3.15 Siipikarjan tuotanto 116745864 1.28 3640429 0.06 76 0.00 120386368 0.81 Kananmunien tuotanto 62324640 0.68 10243 0.00 9 0.00 62334892 0.42 Muu kotieläintuotanto 242728273 2.67 10486511 0.18 12004 0.03 253226789 1.70 Maataloutta palveleva toiminta 10972932 0.12 0 0.00 0 0.00 10972932 0.07 Kalan ja riistan tuotanto 135356692 1.49 29056404 0.50 50646 0.15 164463742 1.10 Lihatuotteiden tuotanto 126172746 1.39 766136704 13.26 405818 1.18 892715268 5.98 Kalatuotteiden tuotanto 968991 0.01 65420297 1.13 553156 1.61 66942445 0.45 Kasvituotteiden tuotanto 27828701 0.31 184986367 3.20 2548666 7.43 215363735 1.44 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 1016111 0.01 380994872 6.59 1976873 5.76 383987856 2.57 Meijerituotteiden tuotanto 25994150 0.29 532530001 9.21 339899 0.99 558864050 3.75 Myllytuotteiden tuotanto 6754967 0.07 203650202 3.52 952849 2.78 211358017 1.42 Muu elintarvikkeiden tuotanto 160296993 1.76 472265027 8.17 2212131 6.45 634774150 4.25 Juomien tuotanto 70741547 0.78 358597236 6.20 1909064 5.57 431247847 2.89 Ravitsemistoiminta 8479066 0.09 262081617 4.53 0 0.00 270560683 1.81 Kauppa 129015190 1.42 18397266 0.32 0 0.00 147412456 0.99 Kuljetukset 400288128 4.39 49173160 0.85 0 0.00 449461288 3.01 Energiateollisuus 1077421287 11.83 533320530 9.23 6410564 18.69 1617152381 10.84 Metsätalous 3711371 0.04 4590556 0.08 2558249 7.46 10860176 0.07 Jätehuolto 150497418 1.65 882863 0.02 0 0.00 151380281 1.01 Jätevesihuolto 27694606 0.30 0 0.00 0 0.00 27694606 0.19 Muu talous 383559228 4.21 857327882 14.83 3576941 10.43 1244464052 8.34 Yhteensä 9107969180 100.00 5779295622 100.00 34299209 100.00 14921564011 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 50

Ketjuvastuu 2009 3.3.2 Kuva ( Vaikutukset, Ilmaston muutos(ilmaston muutos) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 51

Ketjuvastuu 2009 3.3.3 Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Ilmaston muutos(ilmaston muutos) ) 52

53 Ketjuvastuu 2009

Ketjuvastuu 2009 3.4 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Rehevöityminen vesistössä 3.4.1 Taulukko ( Rehevöityminen vesistössä ) Yksikkö: kg PO4- eq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus 2868 0.01 394959 2.76 196 1.88 398024 1.07 Lannoitteiden valmistus 22427 0.10 30783 0.22 451 4.32 53661 0.14 Torjunta-aineiden valmistus 0 0.00 3800 0.03 6 0.06 3807 0.01 Kalkin valmistus 1864 0.01 859 0.01 25 0.24 2748 0.01 Kasvinviljely 8311857 36.32 1422531 9.94 2601 24.92 9736989 26.17 Puutarhatalous 430013 1.88 233464 1.63 510 4.89 663987 1.78 Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 12041146 52.62 3049 0.02 3 0.03 12044199 32.37 Nautaeläinten tuotanto 180950 0.79 10311 0.07 0 0.00 191261 0.51 Maidon tuotanto 251940 1.10 8437 0.06 2 0.02 260379 0.70 Sikojen tuotanto 145845 0.64 877 0.01 0 0.00 146722 0.39 Siipikarjan tuotanto 80511 0.35 9157 0.06 0 0.00 89668 0.24 Kananmunien tuotanto 60594 0.26 26 0.00 0 0.00 60620 0.16 Muu kotieläintuotanto 63239 0.28 26240 0.18 4 0.04 89483 0.24 Maataloutta palveleva toiminta 743 0.00 0 0.00 0 0.00 743 0.00 Kalan ja riistan tuotanto 578467 2.53 34141 0.24 18 0.17 612626 1.65 Lihatuotteiden tuotanto 3087 0.01 4428174 30.93 137 1.31 4431398 11.91 Kalatuotteiden tuotanto 1380 0.01 40332 0.28 156 1.50 41867 0.11 Kasvituotteiden tuotanto 8210 0.04 367241 2.57 768 7.36 376220 1.01 Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 135 0.00 2693728 18.81 580 5.56 2694443 7.24 Meijerituotteiden tuotanto 5080 0.02 1214006 8.48 121 1.15 1219207 3.28 Myllytuotteiden tuotanto 12749 0.06 884424 6.18 306 2.94 897479 2.41 Muu elintarvikkeiden tuotanto 11892 0.05 902880 6.31 768 7.36 915540 2.46 Juomien tuotanto 3258 0.01 924261 6.46 674 6.46 928193 2.49 Ravitsemistoiminta 94 0.00 413715 2.89 0 0.00 413809 1.11 Kauppa 5982 0.03 6086 0.04 0 0.00 12068 0.03 Kuljetukset 57523 0.25 14441 0.10 0 0.00 71964 0.19 Energiateollisuus 41229 0.18 33274 0.23 1809 17.33 76313 0.21 Metsätalous 31496 0.14 2993 0.02 104 0.99 34593 0.09 Jätehuolto 632 0.00 70 0.00 0 0.00 702 0.00 Jätevesihuolto 481588 2.10 0 0.00 0 0.00 481588 1.29 Muu talous 47153 0.21 213140 1.49 1197 11.46 261489 0.70 Yhteensä 22883951 100.00 14317399 100.00 10439 100.00 37211788 100.00 Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 54

Ketjuvastuu 2009 3.4.2 Kuva ( Vaikutukset, Rehevöityminen vesistössä(rehevöityminen vesistössä) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 55