Kankaanpään Käpylän asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 Lohkolla 3 on näyttävä maakelo Suomen Luontotieto Oy 43/2009 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 4 5. Liito-oravaselvitys... 7 5. Johtopäätökset... 8 6. Lähteet ja kirjallisuus... 8 7. Liitteet... 9 2
1. Johdanto Eriksson arkkitehdit Oy tilasi lokakuussa 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä Kankaanpään Käpylän asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen kaavoituksen tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Ajankohdan vuoksi kasvillisuusselvitys jäi puutteelliseksi, mutta mahdolliset kasvistollisesti arvokkaimmat alueet oli alueelta mahdollista selvittää. Muusta uhanalaisesta lajistosta selvitettiin liito-oravien esiintyminen alueella. Ajankohdan vuoksi ei alueen pesimälinnustoa kyetty inventoimaan, mutta EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien ja kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi 2001) mainittujen lintulajien esiintymisestä annettiin arvio alueen ympäristön perusteella. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 20-21.11.2009. Liito-oravaselvitys tehtiin alueella samanaikaisesti. Maastotöistä vastasivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi. Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Alueelta on tehty useita liito-oravaselvityksiä ja tarkastuksia, joista viimeisin vuonna 2006.(Hakila 1998,Suominen 2000 ja 2006 ). Muita suoraan suunnittelualueelle kohdistuvia luontoselvityksiä ei tehty tai niitä ei ole julkaistu. Myöskään kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei liito-oravaa lukuun ottamatta ole aluetta koskevia uhanalaistietoja. 3. Tutkimusalue Käpylän asemakaava-alue sijaitsee aivan Kankaanpään kaupungin keskustaajamassa. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee boreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Nyt inventoitua aluetta ympäröi joka puolelta pientaloasutus ja alueella näkyy kulttuurivaikutusta mm. kasvilajistossa ja roskaantumisena. Länsiosiltaan alue on varttunutta sekametsää, keskiosassa on vanhaa metsittynyttä peltoa ja itäosa on louhikkoista kalliomaastoa. Alue on paikoin melko roskaantunut ja kohteelle on läjitetty puutarhajätettä. Alueella risteilee ulkoilupolkuja ja paikoin hiekkapohjainen maasto on hyvin kulunutta. 3
4. Tulokset Vaikka inventointialue ei ollutkaan kovin laaja, se jaettiin luontotyyppien ja pinnanmuotojen vuoksi 7 erilliseen lohkoon. Lohkoilta selvitettiin kasvillisuuden yleispiirteet, putkilokasvilajiston mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä muut luontoarvot. Lohko 1 Alueella on varttunutta sekametsää, jossa puuston valtalajina on mänty (Pinus sylvestris). Kohteella on niukasti lehtipuuta. Alueella esiintyy vain muutamia hieskoivuja (Betula pubescens), rauduskoivuja (Betula pendula) ja niukasti haapaa (Populus tremula). Aluspuustossa on runsaasti nuoria kuusia (Picea abies). Pensaskerroksessa esiintyy muutamia katajia (Juniperus communis) sekä kuusentaimia. Metsätyyppi alueella on pääosin mustikkatypin tuoretta kangasta, mutta suurten kuusten alla metsätyyppi on oravanmarjatyypin kangasta. Aluskasvillisuuden lajisto on tavanomaista ja valtalajistoon kuuluu mm. mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), kevätpiippo (Luzula pilosa), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muusta lajistosta mainittakoon kanerva (Calluna vulgaris) sekä polun varsilla esiintyvä ahomansikka (Fragaria vesca). Alueella on jonkin verran lahopuuta (noin 30 runkoa/ ha). Kenttäkerroksen sammallajisto on hyvin tavanomaista ja siihen kuuluu mm. seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja metsäkerrossammal (Hylocomium splendens). Lohkon sisällä on asutusta sekä ulkoilupolkuja. Aluetta käytetään myös paikoin puutarhajätteen läjityspaikkana minkä vuoksi kohteella kasvaa mm. japanintatar (Fallopia japonica) ja tuoksuvatukka (Rubus odoratus). Alueella risteilee useita polkuja 4
Suomen Luontotieto Oy Lohko 2 Puusto muuttuu täällä nuoremmaksi kuin lohkolla 1 ja alueella on merkkejä vanhoista harvennushakkuista. Puuston valtalajina on mänty, mutta mäntyjen joukossa kasvaa runsaasti myös hieskoivua. Aluspuustossa esiintyy jonkin verran harmaaleppää (Alnus incana). Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mustikka, metsäalvejuuri (Drypoteris carthusiana), puolukka, kevätpiippo ja käenkaali (Oxalis acetosella). Ojan varressa esiintyy paikoin sananjalkaa (Pteridium aguilinum) ja hiirenporrasta (Athyrium filix-femina). Lohkon länsireunalla on hieman kosteapohjaisempia notkelmia, joissa kasvaa kangasrahkasammalta (Sphagnum nemoreum). Polun varrella aivan ojan reunalla on suuren kuusen tyvellä runsaasti liito-oravan jätöksiä. Ojan reunan puustoon kuuluu myös näillä kohdin tervaleppä (Alnus glutinosa). Lohko 3 Lohkon alue käsittää entisen metsittyneen pellonpohjan. Alueen puustoon kuuluu hieskoivua, haapaa, mäntyä ja kuusta. Aluspuustossa on nuoria kuusia. Alueella on paikoin runsaasti lahoavaa pienpuuta. Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu metsäalvejuuri sekä runsaana esiintyvät sarjatalvikki (Chimaphila umbellata) ja pikkutalvikki (Pyrola minor). Muusta lajistosta mainittakoon kohteella esiintyvät niittylajit kuten ahomansikka, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja nurmirölli (Agrostis capillaris). Kulttuurikarkulaisista mainittakoon omenapuu (Malus domestica) ja mustaherukka (Ribes nigrum). Kohteella kulkevan sähkölinjan alla kasvaa niittylajistoa. Niityn lajistoon kuuluu mm. karhunputki (Angelica sylvestris) ja ojakärsämö. Sähkölinjan vieressä on kookas haapakelo maapuuna. Puu lienee kaadettu voimalinjan raivauksen yhteydessä. Vaateliaampaa lajistoa ei lohkon alueella esiinny. Lohko 4 Lampare Alueella on pienialainen, niityn reunan kaivantoon syntynyt vesilampare. Lampareen reunapuustoon kuuluu tuhkapaju (Salix cinerea), kiiltopaju, harmaaleppä, mänty ja hieskoivu. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mm. metsäkastikka ja nurmilauha. Varsinaisia vesikasveja kohteella ei ole. Vesikasvien puuttuminen kertoo siitä, että lampare on kausikostea. Vaikka kohde kesällä kuivuisikin, on se talvisin sammakoiden talvehtimispaikka ja inventoinnissa kohteella havaittiin kymmenkunta pohjassa liikkuvaa sammakkoa. Lohkon 4 lampare 5
Suomen Luontotieto Oy Lohko 5 Vankkapuustoinen kallioselänne, jossa kalliot ovat sammalpeitteisiä. Kohteella on avokalliota niukasti ja kalliokedot puuttuvat kohteelta kokonaan. Kallioiden sammalpeite on hyvin säilynyt, vaikka alueella risteileekin polkuja. Kallioalueen putkilokasvilajisto on tavanomaista. Aluskasvillisuuden lajistosta mainittakoon kallioimarre (Polypodium vulgare), mustikka ja kevätpiippo. Kallion reunamilla on kookasta lahopuuta sekä maakeloja. Lohko 6 Alue on hiekkapohjaista mustikkatyypin tuoretta kangasta. Valtapuustona kohteella vuorottelevat kuusi ja mänty. Muuta puustoa alueella on hyvin niukasti. Aluskasvillisuus on tavanomaista tuoreen kankaan lajistoa. Valtalajistoon kuuluu mustikka, puolukka ja metsälauha. Alueella risteilee polkuja ja alueen hiekkapohjaisuudesta johtuen maasto on kulutuskestävyydeltään erittäin heikkoa. Lohko 7 Kohde on louhikkoista mäntyä kasvavaa kalliomaastoa. Alueella on muutamia mäntykeloja, mutta muuten kohteen luontoarvot ovat vähäiset. Aluskasvillisuus muodostuu mustikasta, puolukasta sekä kanervasta. Vaateliaampaa lajistoa ei kohteella esiinny. Näillä kohdin risteillee myös polkuja ja maasto on hyvin kulunutta. Lohkon 5 kallioselännettä Lohkon 7 louhikkoista metsämaastoa 6
Suomen Luontotieto Oy 5. Liito-oravaselvitys Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Liito-oravaselvitys tehtiin jätöshavainnointimenetelmällä, jossa kaikkein suurikokoisimpien puiden tyviltä haettiin liito-oravan keltaisia ulostekasoja. Maastokäynnillä haettiin liitooravan jätöksiä koko suunnitellulta kaava-alueelta ja myös lähiympäristöstä. Alueen eteläosassa, Keskuskadun tuntumasta lähtevän ulkoilupolun varrella havaittiin liito-oravan jätöksiä polun varrella olevien suurten kuusten tyvellä. Kohde on ympäristönsä puolesta tyypillistä liito-oravan elinpiiriä, joskin lehtipuita alueella on ehkä hieman niukemmin kuin tavallisesti liito-oravan elinpiireillä on. Alueelta on tehty liito-oravakartoituksia vuosina 1998, 2000 ja 2006 ja laji on havaittu jokaisella inventointikerralla samalta alueelta. Myös alueen keskiosassa kulkevan ojan varrella suuren kuusen tyvellä oli runsaasti jätöksiä. Alueen itäosan kallioalueilla ei havaittu merkkejä liito-oravasta eikä siellä ole lajille sopivaa elinympäristöä. Liito-oravan säilymistä alueella uhkaa metsäalueen isoloituminen, sillä viheryhteys lähialueen muihin metsäkuvioihin on katkonainen ja lähialueella on runsaasti pientaloasutusta. Jätösten perusteella alueella saattaa esiintyä muutamia liito-oravayksilöitä ja todennäköisesti alueella on pysyvä lisääntyvän liito-oravanaaraan elinpiiri. Lajin pesäpaikka sijaitsee todennäköisesti joko rakennuksessa tai lähitalojen pihapöntöissä. Liito-oravalle sopivia kolopuita ei alueella havaittu, mutta laji saattaa käyttää pesä ja lepopaikkoinaan myös oravan risupesiä.. Liito-oravan jätöksiä alueella 7
5. Johtopäätökset Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Lohkolla 4 oleva lampare ei täytä Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittaman suojeltavan pienveden vaatimuksia, eikä alueella ole lähteitä tai puroja. Kohteella ei myöskään esiinny perinnebiotooppeja. Kaava-alueella ei todennäköisesti pesi Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja, mutta kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainituista lintulajeista alueella pesii ympäristön perusteella todennäköisesti ainakin tiltaltti. Alueen eteläosassa varttuneessa metsäkuviossa havaittiin liito-oravan jätöksiä muutaman suuren kuusen tyvellä. Kohde tulkittiin lisääntyvän liito-oravan elinpiiriksi ja alueella on tehty havaintoja lajista jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Lohkon 4 lampare lienee kausikostea, mutta siinä havaittiin ehkä poikkeuksellisesti talvehtivia sammakoita. Muutama käsin kiinni saatu sammakko määritettiin tavalliseksi sammakoksi, mutta ympäristön perusteella alueella saattaisi talvehtia myös viitasammakoita. Tosin karttatarkastelun perusteella lähistöllä ei ole lajille sopivia lisääntymispaikkoja. Viitasammakko on liito-oravan tavoin EU:n Luontodirektiivin liitteen IV laji. Koska alue on tiheähköä metsää, ei alueella ole todennäköisesti merkitystä lepakoiden lisääntymis- tai ruokailualueena. 6. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. (1998). Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. 193 s. Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33 46. Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Suomen Eläimet 1-5. Weilin+ Göös. 1983. Osa 3. Raimo Hakila, Liito-oravakartoitus 1998. Markku Suominen, Liito-oravakartoitus 2000. Markku Suominen, Liito-oravakartoitus 2006. 8
7. Liitteet -Lohkokartta 9
-liito-oravan jätöshavainnot 10