Spurilan asemakaavan luontoselvityksen päivitys

PAIMION KAUPUNKI Spurilan asemakaavan luontoselvityksen päivitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P22279P001

Raportti Nuottajärvi Marja Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Lähtöaineisto ja maastoinventoinnit... 2 4 Kohteiden arvottaminen... 2 5 Uhanalaisuusluokitukset... 3 6 Epävarmuudet... 3 7 Luonnonympäristö... 4 7.1 Kallio- ja maaperä... 4 7.2 Vesiolot... 4 7.3 Suojelualueet ja lähimmät arvokkaat luontokohteet... 5 7.4 Eläimistö... 5 7.5 Kasvillisuus ja luontotyypit... 6 7.6 Arvokkaat luontokohteet... 8 8 Johtopäätökset ja suositukset... 9 Lähteet... 9 Liitteet: Liite 1. Selvitysalueen luontotyypit ja arvokohteet Pohjakartta-aineisto Paimion kaupunki Valokuvat: FCG / Marja Nuottajärvi Kansikuvassa näkymä selvitysalueen pohjoisrajalta etelään. Kuvassa vasemmalla näkyy selvitysalueen itäosan metsänreuna. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (9) Spurilan asemakaavan luontoselvityksen päivitys 1 Johdanto Työn tavoitteena on laatia Paimion kaupungin Spurilan alueen asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys, joka täydentää alueelta vuonna 2009 laadittua liito-orava- ja luontoselvitystä erityisesti alueen luontotyyppien ja arvoalueiden tarkentamisen osalta. Selvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Nämä tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (Asemakaavan laadinta MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen on laatinut Paimion kaupungin toimeksiannosta Nuottajärvi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 2 FM, biologi Marja Selvitysalue Selvitysalue sijaitsee Paimion kaupungin Spurilan kylässä (kuva 1). Kallioista mäkeä, metsäistä rinnettä sekä peltoa sisältävän selvitysalueen pinta-ala on noin 15 hehtaaria. Alue rajautuu teihin, rakennettuun ympäristöön ja peltoon. Selvitysalue oli vuosien 2009 ja 2013 selvityksissä yhtenevä. Kuva 1. Selvitysalueen likimääräinen sijainti esitetty sinisellä. Pohjakartta MML, ei mittakaavassa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (9) 3 Lähtöaineisto ja maastoinventoinnit Alueen luonnonympäristöä ja maisemaa koskevia tietoja tarkistettiin seuraavista lähteistä: - Oiva-paikkatietopalvelu, http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp, luettu 6.4.2009, 9.6.2009 ja 10.7.2013 - FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012: Kiirulantien asemakaavan luontoselvitys. - Suunnittelukeskus Oy 2005: Oinila IV asemakaavan luontoselvitys - Kärkkäinen, Jari & Mustonen, Kimmo 2000 (tarkistettu 2009/ Paimion kaupunki): Paimion arvokkaat luontokohteet. Suunnittelukeskus Oy, Turku, 123 s. - Ger, Riikka 2002: Paimion maisemaselvitys. Suunnittelukeskus Oy, Helsinki, 37 s. - Lehtomaa, Leena 2000: Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 160, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku, 429 s. Vuonna 2009 selvitysalueella suoritettiin maastokäynti 7. huhtikuuta, jonka yhteydessä havainnoitiin merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella. Liito-oravan elinympäristöksi soveltuvilla metsäkuvioilla eli varttuneissa-vanhoissa kuusikoissa ja kuusi-lehtipuusekametsissä tarkistettiin kuusten ja lehtipuiden tyvet liito-oravan jätösten varalta. Lisäksi alueen luontotyyppejä ja kasvillisuutta havainnoitiin inventointiajankohdan sallimalla tarkkuudella. Vuonna 2013 selvitysalueella suoritettiin maastokäynti 12. heinäkuuta, jolloin inventoitiin alueen luontotyypit ja kasvillisuus ja havainnoitiin alueelta vuonna 2009 rajattua luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi arvioitua puronvartta (Spurilanjärven laskupuro). Lisäksi järeimpien kuusien sekä lehtipuiden tyvet tarkistettiin liito-oravan jätösten varalta. 4 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse, sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain 2. luvun 11 mukaiset suojeltavat luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (9) täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 5 Uhanalaisuusluokitukset 6 Epävarmuudet Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uuteen vuonna 2010 julkaistuun uhanalaisuusarviointiin, joka on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellinen uhanalaisuusluokitus on uusimpien alueellisten uhanalaisuusarvioiden mukainen (mm. Ryttäri ym. 2012). Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osaalueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (9) 7 Luonnonympäristö luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Huomioon ottaen selvitysalueen pienen koon ja että alue on inventoitu kauttaaltaan kahtena eri vuotena, voidaan todeta, että tämän selvitysraportin tuloksiin ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä. 7.1 Kallio- ja maaperä 7.2 Vesiolot Selvitysalueen kallioperä on alueen pohjoisosissa graniittia ja mikrokliinigraniittia sekä eteläosissa Puranpojantien ympäristössä kiillegneissiä. (Geologian tutkimuskeskus) Selvitysalueen itäosan rinne on maaperältään kalliomaata. Selvitysalueen alavat osat pellolla ja pellonreunusmetsässä ovat maaperältään hienon hiedan peittämää savimaata. Aivan selvitysalueen pohjoisosassa on myös hiekkamoreenia. (Geologian tutkimuskeskus) Selvitysalue ei sijoitu pohjavesialueelle. Lähin pohjavesialue on Preitilä-Haanpään vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (tunnus 0257702) lähimmillään noin 1,6 kilomein etäisyydellä selvitysalueesta itään. Selvitysalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (VHA3) ja Paimionjoen vesistöalueeseen (vesistöaluetunnus 27). Selvitysalue sijoittuu Paimionjoen alaosan alueen (27.01) Vähäjoen valuma-alueeseen (valuma-aluetunnus 27.014). Selvitysalueen pintavedet valuvat siis Vähäjokeen, joka laskee Paimionjokeen, joka puolestaan purkaa vetensä Saaristomeren Paimionlahteen. Selvitysalueella ei sijaitse vesistöjä eikä luonnontilaisia pienvesiä. Välittömästi selvitysalueen itäpuolella sijaitsee pieni Spurilanjärvi, jonka laskuoja sijoittuu selvitysalueen eteläreunalle (kuva 2). Laskuojassa on vettä vain ylivirtaamakausina. Alueen pintavedet kerääntyvät pellonreunusojiin ja johtuvat niitä pitkin alueen ulkopuolelle. Kuva 2. Välittömästi selvitysalueen itäpuolella sijaitseva Spurilanjärvi (vasemmalla) ja laskupuron kausikuiva uoma (oikealla).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (9) 7.3 Suojelualueet ja lähimmät arvokkaat luontokohteet 7.4 Eläimistö Selvitysalueelle ei sijoitu suojelualueita tai suojeluohjelmien mukaisia alueita. Lähin luonnonsuojelualue on Pappilan metsän luonnonsuojelualue (YSA200377), joka on yksityisen maalla oleva suojelualue noin yhden kilomein etäisyydellä selvitysalueesta länteen. Lähin Natura 2000-alue on Paimionjokilaakson Natura-alue (FI0200103, aluetyyppi SCI) noin kahden kilomein etäisyydellä luoteeseen. Paimionlahden kansainvälisesti arvokas lintualue (IBA) sijaitsee noin 5,3 kilomein etäisyydellä selvitysalueesta lounaaseen. Paimionlahti on myös Paimionlahden perän lintuvesiensuojeluohjelman aluetta ja Paimionlahden Natura 2000 aluetta (FI0200036, aluetyyppi SPA). Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus (MAO0200279) sijaitsee lähimmillään noin 300 mein etäisyydellä selvitysalueesta länteen. Selvityksen pohjana käytetyissä lähteissä on aiemmin esitetty selvitysaluetta sivuavana arvokkaana luontokohteena paikallisesti merkittävä Spurilan koivukuja ja lampi (Kärkkäinen & Mustonen 2000), jota vuonna 2009 laaditun selvityksen tarkistuksessa ei ole enää esitetty. Selvitysalueen etelärajalla kulkevan Pojanpurantien varsilla kasvaa nykyisellään nuorehkoja koivuja. Spurilanjärvi sijoittuu selvitysalueen ulkopuolelle itään. Lähimmät aiemmissa selvityksissä esitetyt liito-oravan havaintopaikat ovat vuonna 2005 inventoitu esiintymäalue Oinilassa, noin yhden kilomein etäisyydellä selvitysalueesta luoteeseen pohjoiseen (Suunnittelukeskus 2005), sekä vanhempi havaintopaikka Kiirulassa noin 600 meiä selvitysalueesta pohjoiseen (Kärkkäinen & Mustonen 2000, tark. 2009). Kiirulan asemakaavan vuonna 2012 laaditussa liito-oravaja luontoselvityksessä alueelta ei tehty havaintoja liito-oravasta. Lähimmät muut luontokohteet ovat paikallisesti arvokas Spurilan niitty noin 580 mein etäisyydellä selvitysalueesta kaakkoon sekä paikallisesti merkittävä Karhunojan puronvarsilehto noin 590 mein etäisyydellä selvitysalueesta etelään (Lehtomaa 2000, Kärkkäinen & Mustonen 2000, tark. 2009). Selvitysalueesta noin 50 meiä etelään on sijainnut paikallisesti arvokas Spurilan kallioketo ja 420 mein etäisyydellä idässä paikallisesti arvokas Spurilan kartanon kulttuurikasvillisuus ja puutarha (Lehtomaa 2000); näitä kohteita ei ole enää esitetty vuonna 2009 laaditussa selvityksen tarkistuksessa. Alueella on aiemmassa maisemaselvityksessä (Ger 2002) todettu olevan säilytettävä metsänreuna (raportin kansikuva). Sähköyhtiöntieltä avautuu selvitysalueen suuntaan kaunis, säilytettävä näkymä. Selvitysalueen eläimistö koostuu tavanomaisesta taajamametsien ja viljelysten liepeiden kulttuurivaikutteisesta linnustosta ja pikkunisäkkäistöstä. Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa on selvitetty koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006 2010 (Valkama ym. 2011). Selvitysalue sijoittuu Suomen lintuatlaksen kartoitusruudulle 671:326, Paimio, Paimion keskusta (selvitysaste erinomainen). Tällä atlasruudulla havaittiin atlaksen aikana yhteensä 128 lintulajia, joista ruudulla pesii varmasti 83, todennäköisesti 29 ja mahdollisesti 16 lajia. Tämän selvityksen yhteydessä maastossa havaittua lajistoa ovat töyhtöhyyppä, pajulintu, harakka, varis, peippo, peltosirkku ja talitiainen. Selvitysalueella havainnoitiin sekä vuonna 2009 että 2013 liito-oravan esiintymistä. Selvitysalueella liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on metsäisen rinteen vanha lehtomainen kuusikangas sekä rinteen alla peltoa vasten kasvava vaihtelevan ikäinen lehtomainen kuusi-lehtipuukangas. Selvitysalueen itäosissa korkeimmilla

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (9) maastonkohdilla kasvava kuivahkon kankaan männikkö sopisi liito-oravalle enintään kulkuyhteydeksi. Alueen inventoinnissa ei havaittu vuonna 2009 eikä vuonna 2013 liitooravan jätöksiä eli tällä perusteella lajia ei esiinny alueella. 7.5 Kasvillisuus ja luontotyypit Selvitysalue sijoittuu Varsinais-Suomen eliömaakuntaan ja Lounaisen rannikkomaan hemiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Alueen luontotyyppejä ovat viljelty pelto, vanhalla pellolla kasvava koivikko, lehtomainen kuusi-lehtipuukangas, lehtomainen kuusikangas, tuore-kuivahko mäntykangas sekä kallioketo. Seuraavassa kuvattujen luontotyyppien kuviorajaukset on esitetty liitteessä 1. Selvitysalueeseen sisältyvä pelto (raportin kansikuvassa) on viljelykäytössä. Alueen pohjoisimmassa osassa kasvaa vanhalle pellolle istutettua nuorehkoa varttunutta kulttuurivaikutteista koivikkoa (kuva 3). Seassa kasvaa myös vähän nuorta kuusta ja tuomea. Kenttäkerros on heinävaltainen; lajistoa ovat timotei, metsäkastikka, metsälauha, karhunputki, ahomatara, hiirenvirna, peltokorte, maitohorsma, vadelma, nokkonen, hevonhierakka, mesiangervo, tarha-alpi, tesma, kyläkellukka, koiranputki, voikukka, harakankello, niittyleinikki ojakärsämö, piikkiohdake ja lupiini. Koivikon kohdalla pellonreunusojassa kasvaa lisäksi osmankäämiä ja järviruokoa. Kuva 3. Selvitysalueen pohjoisosan istutettua koivikkoa (vasemmalla) ja pellonreunan lehtomaista sekametsää (oikealla). Peltoa vasten rinteen alaosassa on lehtomaista kuusi-lehtipuukangasta (kuva 3), jonka puustoa ovat kuusi, koivu, haapa, pihlaja, harmaaleppä, lehtikuusi, tuomi ja mänty. Puusto on pääosin varttunutta ja vanhahkoa, paikoin on nuoria tiheitä kuusivaltaisia laikkuja. Pensaskerroksessa kasvaa edellä mainittujen puiden taimia sekä mustaherukkaa, vaahteraa, vadelmaa, koiranheisiä ja tuomipihlajaa. Kenttäkerroksen lajistoa ovat metsäalvejuuri, isoalvejuuri, rönsyleinikki, kyläkellukka, metsäkorte, terttualpi, jänönsalaatti, ahomansikka, koiranputki, vuohenputki, käenkaali, piharatamo, kurjenkello, niittyleinikki, mustikka, valkovuokko, karhunputki, nurmitädyke, tesma, kielo, mesiangervo, metsäorvokki ja hiirenporras. Kenttäkerros on aukkoinen varjostuksen sekä mekaanisen kulutuksen vuoksi. Alueella sijaitsee useita polkuja, joiden varret ovat roskaantuneita. Sekametsäkuvion alueella on kosteita painanteita sekä pieni vesikuoppa, jonka laiteilla kasvaa mesiangervoa, metsäalvejuurta, suo-ohdaketta, rönsyleinikkiä ja nokkosta. Lehtomaisen kuusi-lehtipuukankaan kuviolla, selvitysalueen eteläreunalla sijaitsee Spurilanjärven laskupuro. Vuoden 2009 maastoinventoinnissa puro arvioitiin arvokkaaksi luontokohteeksi. Vuoden 2013 inventointikäynnillä uoman todettiin olevan

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (9) kuiva; uomassa on virtausta todennäköisesti vain ylivirtaamakausina. Kuivillaan ollessaan uoma ja sen välitön lähiympäristö eivät erotu erityisesti ympäristöstään. Laskupuro alittaa järven länsipuolisen ajouran putkessa, tien vierellä uomaa on muokattu ja uoma on melko roskainen. Laskupuro ei ole luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen joten se ei lukeudu vesi- eikä metsälain mukaiseksi suojeltavaksi luontotyypiksi. Selvitysalueen itäosan loivilla rinneosuuksilla metsä on vanhaa lehtomaista kuusikangasta (kuva 4), jossa kasvaa sekapuuna haapaa erityisesti pellon reunalla. Kuusikko on harvennettua ja väljää, maapuuta on muutaman tuoreen tuulikaatorungon verran. Pensaskerroksessa kasvaa kuusentaimia, pihlajaa, vadelmaa ja tammentaimia. Kenttäkerroksen lajistoa ovat mustikka, puolukka, kissankello, ahomansikka, käenkaali, oravanmarja, metsäorvokki, sananjalka, kielo, metsäkastikka, syyskeltano, kurjenkello, metsäimarre, valkovuokko, metsäapila, lillukka, juolukka, tahmavillakko, vanamo ja riidenlieko. Kuva 4. Selvitysalueen itäosan lehtomaista kuusikangasta (vasemmalla) ja kuivahkoa mäntykangasta (oikealla). Selvitysalueen itäosan korkeimmilla maastonkohdilla ja niiden liepeillä luontotyyppi on varttunutta vanhahkoa tuoreen ja kuivahkon kankaan mäntykangasta (kuva 4) ja kallioisilla kohdilla pienialaisesti kuivaa mäntykangasta. Sekapuuna kasvaa vähän kuusta, koivua ja pihlajaa. Pensaskerroksessa kasvaa em. puiden taimia sekä katajaa. Kuivahkon mäntykankaan kenttäkerroksen lajistoa ovat puolukka, mustikka, kangasmaitikka, kanerva, metsälauha, vanamo, juolukka kevätpiippo ja kallioimarre. Kuivilla mäntykankailla kasvaa jäkälikön ohella puolukkaa, kangasmaitikkaa ja lampaannataa. Selvitysalueen itäosassa kallioisilla, länteen laskevilla rinteillä esiintyy paikoin kallioketokasvillisuutta kangasmetsän lajiston seassa (kuva 5). Lajistoa ovat kataja, mäkitervakko, kangasajuruoho, ahomansikka, aho-orvokki, huopakeltano, ahosuolaheinää, rohtotädyke, isomaksaruoho, siankärsämö, purtojuuri ja keltamatara (vaarantunut uhanalainen laji). Keltamataraa kasvaa kallioilla muutaman yksilön verran.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (9) Kuva 5. Selvitysalueen itäosan kallioisilla kumpareilla (vasemmalla) kasvaa kallioketojen kasvillisuutta kuten kangasajuruohoa (oikealla). 7.6 Arvokkaat luontokohteet Arvokkaana luontokohteena esitetyn keltamataran kasvupaikan sijainti on esitetty liitteessä 1. Keltamataran kasvupaikka Keltamataraa (kuva 6) kasvaa paikalla muutaman yksilön verran. Vaarantuneeksi uhanalaiseksi lajiksi luokiteltu keltamatara on kuivien niittyjen, ketojen ja pientareiden laji, joka perinneympäristöjen katoamisen myötä on taantunut voimakkaasti. Keltamataraa uhkaa myös risteytyminen lähisukuisen paimenmataran (G. album) kanssa. Kuva 6. Keltamatara.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (9) 8 Johtopäätökset ja suositukset Lähteet Alueelta rajattiin arvokkaana luontokohteena uhanalaisen keltamataran kasvupaikka. Kasvupaikan säilyttäminen rakentamattomana on suositeltavaa. Maiseman kannalta aiemmassa selvityksessä (Ger 2002) selvitysalueella sijaitsevan pellonreunusmetsän on todettu olevan säilytettävä metsänreuna. Keski-ikäiset ja vanhat lehtomaiset kuusivaltaiset kankaat sekä keski-ikäiset kuivahkot ja kuivat mäntykankaat on luokiteltu silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi sekä vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaan erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi (Raunio ym. 2008). Selvitysalueella näiden luontotyyppikuvioiden puuston ja muun kasvillisuuden luonnontila ei täysin täytä luonnontilaisten, luontaisesti kehittyneiden luontotyyppien kriteerejä eikä näillä metsäkuvioilla ole kaikilta osin hyvää pysty- tai maalahopuujatkumoa, mutta nämä metsäkuviot lisäävät alueen luonnon monimuotoisuutta. Alueen olevaa puustoa on siten suositeltavaa säästää mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon rakentamisen ohella sekä luonnon monimuotoisuuden että maisemallisten arvojen vuoksi. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö 2000: Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 437, Luonto ja luonnonvarat. Oy Edita Ab, Helsinki, 284 s. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012: Kiirulantien asemakaavan luontoselvitys. Geologian tutkimuskeskus: Digitaaliset kallio- ja maaperäkartta-aineistot. www.paikkatietoikkuna.fi Ger, Riikka 2002: Paimion maisemaselvitys. Suunnittelukeskus Oy, Helsinki, 37 s. Kärkkäinen, Jari & Mustonen, Kimmo 2000 (tarkistettu 2009/ Paimion kaupunki): Paimion arvokkaat luontokohteet. Suunnittelukeskus Oy, Turku, 123 s. Lehtomaa, Leena 2000: Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 160, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku, 429 s. Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, www.ymparisto.fi/oiva Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. s. 685. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki. 384 s. Suunnittelukeskus Oy 2005: Oinila IV asemakaavan luontoselvitys. Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 14, 96 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö.

20 30 30 40 40 2:58 26 36 2:57 3 20 3:78 37 4 5 38 2:56 at 104 2:17 2 23 2:26 kt 2:22 10 2:23 1 60 at 2 21 57 22 at 3:80 3:79 var 31 6 32 89 14 3:83 18 19 19 20 3:82 3:81 33 3:417 30 95 34 12 80 75 92 3:418 91 875021 84 90 3:419 82 13 96 94 58 88 35 56 3:415 97 85 3:412 98 79 77 3:418 80 875020 79 1 86 70 44 3:414 76 3:413 99 93 875019 101 10 6 93 3:424 3:423 999 29 875137 30 20 55 3:84 59 3:98 kt 78 50 3:116 3:142 52 3:424 51 1 3:425 11 19 3:422 60 25 3:422 Spurila 35 X = 707000 X = 707000 Y = 428000 Y = 428000 30 Y = 428500 Y = 428500 875018 35 35 Spurila 3:435 875017 25 3:435 15 874046 AIV 3:435 25 15 30 Merkintöjen selitykset: 2x20kV Selvitysalueen raja Spurila PAIMION KAUPUNKI 10 Viljelty pelto Koivikko (vanhaa peltoa) 20kV 15 Spurilan asemakaavan 3:435 luontoselvityksen päivitys 20 X = 706500 Lehtomainen kuusi-lehtipuu - kangas 10 Lehtomainen kuusikangas P22279 Tuore-kuivahko mäntykangas Keltamataran kasvupaikka LIITE1. Selvitysalueen luontotyypit ja arvokohteet