ISOSUON-VENGAN LISÄALUEEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy Naantalin kaupunki ISOSUON-VENGAN LISÄALUEEN LUONTOSELVITYS Luontoselvitys

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA ARVOLUOKITUS Työn toteuttaminen ja käytetyt tiedonlähteet Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA Vesiluonto Kasvillisuus Eläimistö LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(a) LAJIT, LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET...15 LÄHTEET...16 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Biotooppikartta Suojelualueet, luonnon arvokohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 1 (16) NAANTALIN KAUPUNKI ISOSUON-VENGAN LISÄALUEEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Tämän työn tavoitteena on laatia Naantalin kaupungin Isosuon-Vengan alueelle asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys. Työ on laadittu maankäyttöja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvitysalue sijaitsee Maskuntien itäpuolella ja rajoittuu etelässä golfkentän alueeseen (Aurinko Golf Oy). Selvitysalueen pinta-ala on noin 87 ha. Selvityksen teki FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta biologi, FM Minna Eskelinen. Kuva 1. Isosuon-Vengan selvitysalueen sijainti (sininen ympyrä). 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA ARVOLUOKITUS 2.1 Työn toteuttaminen ja käytetyt tiedonlähteet Selvitysalueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnillä Tämän jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja lyhyeksi raportiksi. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus- ja eläimistökohteet. Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin.

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 2 (16) 2.2 Kohteiden arvottaminen Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Maastossa alue kuljettiin kävellen. Eri luontotyypeiltä ja arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin alueiden luonnontilaisuutta. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Maastossa alue kuljettiin läpi. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon. Eri luontotyypeiltä kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin alueiden luonnontilaisuutta. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 2 laatiman luokituksen mukaan. Eläimistötiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Työ ei sisällä erillistä linnustoselvitystä eikä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisselvityksiä, joskin näistä lajeista pyrittiin tekemään havaintoja ja liito-oravalle soveliaat ympäristöt inventoitiin tarkemmin. Työn kannalta keskeinen lähde oli Ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmä (2010). Uhanalaisista lajeista saatiin tietoja Varsinais-Suomen Ely-keskukselta 3. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta 1 sekä arvokohdekartasta, josta ilmenevät luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet sekä uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat. Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaita kohteita ovat Natura verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaita kohteita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA-alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. 1 Toivonen & Leivo Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; Tapio Saario, Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 3 (16) 2.3 Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaita kohteita ovat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ovat kohteita, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa alue-jako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 4. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 4 Raunio ym. 2008a, 2008b

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 4 (16) 3 LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA 3.1 Vesiluonto Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu mm. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kotisivuilta sekä ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmästä 5. Selvitysalueen itäosa sijoittuu Lietsalan pohjavesialueella ( ), pääosin sen suojavyöhykkeellä. Vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen (luokka 1) pinta-ala on 2,22 km 2, muodostumisalueen pinta-ala 1,06 km 2 ja arvio muodostuvan pohjaveden määrästä 700 m 3 /d. Alueelta ei löydetty lähteitä tai lähdeympäristöjä. 3.2 Kasvillisuus Kuva 2. Selvitysalueen pohjavesialueet (sininen viiva). Selvitysalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesistöt kuuluvat Saaristomeren rannikkoalueeseen (82), Vaarjoen valuma-aluuseen (82.051). Selvitysalueella ei ole järviä, lampia eikä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä. Ladvon tilan pohjoispuolen lammikko on kaivettu. Naantali sijaitsee hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Lounaisen rannikkomaan kasvimaantieteellisellä alueella (1b). Yleispiirteinen biotooppikartta on liitteenä 1. Alueella vaihtelevat kallioiset metsämaat ja peltomaat. Rakennettua ympäristöä on Ladvon tilan alueella ja Maskuntien varressa. Pellot sijaitsevat metsäisten kukkuloiden ympäröimissä laaksopainanteissa. Tyypillisiä ovat mäntyä ja katajaa kasvavat metsäsaarekkeet. Selvitysalueella vallitsevat keskinkertaiset ja karut metsämaat. Metsät ovat mäntyvaltaisia, puustoltaan pääosin varttu- 5

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 5 (16) neita. Nuoria metsiä ja taimikoita on lähinnä selvitysalueen itäosassa. Reheviä metsiä, lehtoja ja lehtomaisia kankaita, on niukasti. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisen kankaan kasvillisuutta esiintyy lähinnä kallioalueiden reunamilla. Lehtokasvillisuutta on lähinnä perattujen ojien varsilla. Kuva 3. Selvitysalueella vaihtelevat mäntyvaltaiset metsät ja pellot. Kuva 4. Metsät ovat valtaosin puustoltaan varttuneita tai nuoria mäntykankaita. Kallioalueiden kasvillisuus vaihtelee lakialueen jäkälätyypin (ClT) karukkokankaista niitä ympäröiviin kanervatyypin (CT) kuiviin mäntykankaisiin, joilla tyypillisiä ovat pienialaiset rämevarpuja kasvavat suopainanteet. Puusto on harvaa. Kitukasvuisten mäntyjen seassa kasvaa yksittäisiä koivuja, pensaskerroksessa katajaa. Poronjäkälät muodostavat yhtenäisiä kasvustoja. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat puolukkaa, kanerva, metsälauhaa, lampaannata, tuoksusimake sekä kalliokasvillisuutta edustavat kalliokielo, ahosuolaheinä, kalliokohokki ja kalliohatikka. Puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita on selvitysalueen pohjoisosassa sekä kallioalueiden reunaosissa. Kuva 5. Jäkäläpeitteisillä kallioalueilla tyypillisiä lajeja ovat kalliokohokki ja ahosuolaheinä

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 6 (16) Kuva 6. Jäkäläpeitteisillä kallioalueilla tyypillisiä lajeja ovat kalliokohokki ja ahosuolaheinä. Kuusikankaita on lähinnä kalliojyrkänteiden alusmetsissä sekä peltoihin rajoittuen selvitysalueen keskiosissa. Puusto on pääosin varttunutta. Mustikkatyypin (MT) tuoreiden kankaiden kasvillisuuteen kuuluvat mustikka, puolukka, oravanmarja, metsäkastikka, metsälauha, metsäimarre, riidenlieko, kultapiisku ja vanamo. Karujen varjoisien kalliojyrkänteiden kasvillisuus on niukkaa. Kalliojyrkänteen tasanteilla kasvaa metsäsammalia, varpuja kallioimarretta. Kuva 7. Tuoreita kuusikankaita on lähinnä jyrkänteiden juurella.

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 7 (16) Kuva 8. Kallioimarre muodostaa kasvustoja kalliojyrkänteiden porrastasanteilla. Soita on vähän. Kallioalueilla tyypillisiä ovat suopainanteet, jotka ovat isovarpurämettä. Kasvillisuuteen kuuluvat juolukka, suopursu, variksenmarja, kanerva, puolukka, tupasvilla ja virpapaju. Selvitysalueen pohjois- ja etläosassa on ojitusten muuttamia juolukkavaltaisia rämeitä ja korpimuuttumia. Kuva 9. Heinäisiä tuoreita niittyjä on peltojen reunaosissa. Kulttuurivaikutteisia alueita on runsaasti. Viljeltyjen peltojen lisäksi on metsitettyjen peltojen nuoria koivikoita, kesantopeltoja sekä pienialaisesti niittykasvillisuuskuvioita. Lisäksi selvitysalueen länsiosassa, Haanvuoren koillispuolella, on vanha täytetty kaatopaikka-alue. Kesantopellot ovat reunoilta pensoittuneita, yleisiä lajeja ovat nurmirölli, nurmipuntarpää, nurmilauha ja koiranputki. Niittyjen kasvillisuus on monimuotoinen. Heinävaltaisten tuoreiden niittyjen kasvillisuuteen kuuluvat mm. nurmilauha, niittynurmikka, metsäapila, koiranputki, siankärsämö, nurmitädyke, paimenmatara, särmäkuisma, rönsyleinikki, päivänkakkara, variksenmarja ja valkovuokko. Kuivan niityn kasvillisuutta esiintyy paahteisilla pellonreunamilla ja tienpientareilla. Tyypilli-

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 8 (16) 3.3 Eläimistö siä lajeja ovat paimenmatara, ahomatara, mäkitervakko, keltamaksaruoho, metsäapila, ahomansikka, huopakeltano, niittyleinikki, hopeahanhikki, siankärsämö, kielo, metsälauha ja hietakastikka. Huomionarvoisia lajeja ovat keltamatara, sikoangervo ja syylälinnunherne. Eläimistötiedot perustuvat maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. hirvi, valkohäntäpeura, mäyrä, orava ja metsäjänis. Alueen metsien pesimälinnustoon kuuluu pääosin yleisiä havu- ja lehtimetsien lintulajeja. Maastoinventoinneissa alueella havaittiin peippo, pajulintu, talitiainen, räkättirastas, mustarastas, laulurastas ja sepelkyyhky. Korppi kuuluu Kallastenvuoren linnustoon. Pellonreunusmetsät ja pensastot ovat monien lintulajien elinympäristöä. Pellon reunamien tyypillinen pesimälintu on keltasirkku ja peltolinnustoon kuuluu kiuru. Huomionarvoisia lajeja ovat tiltaltti, palokärki ja pikkulepinkäinen. 4 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(a) LAJIT, LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Selvitysalueen uhanalaisesta ja harvinaisesta lajistosta on saatu tietoja maastoinventoinnin lisäksi Varsinais-Suomen Ely-keskukselta. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmässä ei ollut havaintotietoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymät ilmenevät liitekartasta 2. Alueelta ei ole tiedossa eikä havaittu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Lähin em. liitteen lajin, liito-oravan, tiedossa oleva elinalue sijaitsee noin 350 metriä selvitysalueesta luoteeseen Isosuontien ja Maskuntien rajaamalla metsäalueella 6. Liito-oravalle soveliaita metsiä on kalliojyrkänteen alusmetsissä Haanvuoren ja Kallastenvuoren alueella, golfkentän kallioalueen länsirinteessä sekä selvitysalueen itäosan entisen piha-alueen läheisyydessä. Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja, leppää ja koivua. Lajista ei tehty havaintoja näiltä kohteilta. Lintudirektiivin liitteen I lajeista selvitysalueella havaittiin palokärki (Dryocopus martius) (Haanvuori ja itäosan metsät) ja pikkulepinkäinen (Lanius collurio) (Ladvon tilasta itään sijaitsevat nuoret metsät), joka on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji (NT). Pikkulepinkäinen pesii avoimilla maanviljelysalueilla, hakkuuaukeilla ja taimikoissa sekä rantojen ja laitumien katajikoissa. Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista selvitysalueen linnustoon kuuluu tiltaltti (Phylloscopus collybita), joka on vaarantunut (VU) laji. Tiltaltti pesii selvitysalueen itä- ja pohjoisosan kuusivaltaisissa sekametsissä. Uhanalaisista kasvilajeista alueelta löydettiin kaksi vaarantuneen keltamataran (Galium verum) kasvupaikkaa, jotka sijaitsevat Ladvon tilan peltoalueiden niittykasvillisuutta kasvavilla reunoilla. 6 Karhilahti 2004; Nuottajärvi & Eskelinen 2010

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 9 (16) 5 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita eikä valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Alueella ei ole vesilain (VL 1 luku 15a ja 17a 7 ) suojeltuja luontotyyppejä. Luonnonsuojelulain (LSL 29 2 ) suojelluista luontotyypeistä alueella on luontaisesti syntynyt, jaloista lehtipuista koostuva metsikkö, josta on perustettu luonnonsuojelualue. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 8 ) selvitysalueella ovat kalliojyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karut kallioiden lakialueet. Kallioalueet muodostavat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä aluekokonaisuuksia, joihin kuuluu lakialueita ja kalliojyrkänteitä alusmetsineen. Arvokkaimmat kallioalueet ovat Kallastenvuori ja Haanvuori, joka liittyy luonnonsuojelualueeseen. Kasvillisuudeltaan monimuotoisia niittykasvillisuuden kaistaleita on Ladvon tilan läheisyydessä sijaitsevien peltojen reunamilla. Selvitysalueen luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet on esitetty liitekartassa Haanvuoren jalopuumetsikkö (LTA200555) Pinta-ala: 1,0 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: SL Luonnonsuojelualue (LTA200555). Jalopuumetsikkö on suojeltu luonnonsuojelulain 29 :n perusteella luontotyypin suojelemiseksi. Kohde sijaitsee Haanvuoren eteläosassa jyrkänteen juurella. Lehtipuuvaltaisen puuston muodostavat mänty, kuusi, tammi sekä lehmus. Kohteella kasvaa kymmeniä runkopuulehmuksia. Pensaskerroksen muodostavat kataja, lehtokuusama, taikinamarja, tammi sekä paikoin tiheässä kasvava pähkinäpensas. Kuva 10. Haanvuoren jalopuumetsikössä kasvaa runsaasti lehmusta ja pähkinäpensasta. 7 Vesilaki (264/1961) 8 Metsälaki ( /1093); Metsäasetus ( /1200)

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 10 (16) 2. Haanvuoren kallioalue ja jyrkänne Pinta-ala: 3,2 ha, josta kalliojyrkänne ja alusmetsä 0,4 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: karut varjoista kalliojyrkänteet (NT) Maankäyttösuositus: MY/ge/luo Kasvillisuuskohde. Kohteella vaihtelevat lakialueen paljaat ja jäkäläpeitteiset kalliot, niitä ympäröivät mäntykankaat, pienialaiset suopainanteet sekä jyrkänteenalusmetsät. Lakialueen kasvillisuus vaihtelee kuivasta kankaasta karukkokankaaseen. Puusto on kitukasvuista mäntyä ja koivua. Katajaa kasvaa harvassa. Poronjäkälät muodostavat yhtenäisiä pintoja, joiden välissä kasvaa puolukkaa, metsälauhaa, tuoksusimaketta, kalliokieloa, ahosuolaheinää ja kasvustoina kalliokohokkia. Avointa lakialuetta ympäröivät kuivat kankaat, joiden lajistoon kuuluvat kanerva, puolukka, mustikka, metsälauha, lampaannata ja kangasmaitikka. Kasvillisuus paikoin kulunutta ja alueella on polkuja. Kallion korkeimmalta kohdalta avautuu maisemanäkymiä Immasen kylä- ja peltoalueille. Haanvuoren itäreunassa on kalliojyrkänne, jonka alusmetsä on puustoltaan uudsituskypsää tuoretta kuusikangasta. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi ja koivu. Seassa kasvaa yksittäisiä kilpikaarnamäntyjä. Alikasvoksen muodostavat pihlaja, koivu, tammi, lehmus ja kuusi, pensaskerroksen pähkinäpensas ja kata. Lehmukset eivät ole runkopuita. Kalliojyrkänne täyttää metsälakikohteen kriteerit. Sen porrasmaisilla tasanteilla kasvaa mm. kallioimarretta. Jyrkänteenalusmetsä on liito-oravalle soveliasta. Kalliojyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karut kallioiden lakialueet ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kallioalueen arvoa lisää sen liittyminen eteläpuolella sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen, jalopuumetsikköön. Asutuksen läheisyydessä sijaitsevalla kohteella on merkitystä virkistysalueena. Kuva 11. Haanvuoren pohjoisrinteen kalliomännikköä.

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 11 (16) Kuva 12. Kallion lakialueen kasvillisuus on kulunutta. 3. Golfkentän kallioalue Pinta-ala: 3,2 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/VL Kasvillisuuskohde. Golfkenttään rajoittuvan kallioalueen eteläosa on harvapuustoista, kituliasta mäntyä kasvavaa karukkokangasta. Kohteella on kelomäntyjä ja katajaa. Lakialueella vuorottelevat paljaat kalliopinnat ja jäkäläkasvustot, joissa kasvaa harvassa kanervaa, metsälauhaa, lampaannnataa, kalliohatikkaa ja kalliokohokkia. Suopainanteissa kasvaa järeämpää mäntyä ja virpapajua. Isovarpurämeen kasvillisuuteen kuuluvat juolukka, kanerva, variksenmarja, puolukka ja mustikka. Kuva 13. Lähes puuttomilla lakialueilla vuorottelevat jäkäläkasvustot ja paljaat kalliopinnat. Kallioalueen pohjoinen lakialueen puuston muodostavat kilpikaarnaiset kitukasvuiset männyt. Kalliotasanteet ovat kuivaa ja karukkokangasta. Jäkälikkö-

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 12 (16) jen välissä on laajoja kanervakasvustoja. Suopainanteet ovat isovarpurämettä. Karut kallioiden lakialueet ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). 4. Kallastenvuoren kallioalue Pinta-ala: noin 1 km 2, josta selvitysalueella 3,8 ha (kalliojyrkänne ja alusmetsä 0,7 ha) Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: karut varjoista kalliojyrkänteet (NT) Maankäyttösuositus: MY/ge/luo Kallioalue, kasvillisuuskohde 9. Kallastenvuori on pääosin Raision kaupungin luoteisosassa sijaitseva kasvillisuudeltaan arvokas kallioalue. Korkeuserot vaihtelevat suuresti. Tyypillistä on kallioisten kumpareiden sekä erikokoisten ja suuntaisten kivikoiden ja louhikoiden esiintyminen erityisesti kallioalueen länsipuolella. Alueella esiintyy useita eri metsätyyppejä. Kosteita ympäristöjä ovat lähdealueet ja purot, kalliohylyt ovat erityisen kuivia. Niillä kasvaa kallioimarretta, haurasloikkoa ja kalliokieloa. Kalliohyllyjen välisillä niittymäisillä aukoilla kasvaa mm. mustakonnanmarjaa, koiranheinää, nuokkuhelmikkää ja mesiangervoa. Kasvillisuudeltaan arvokkain osa on vuoren itäpuolen kalliojyrkänteen ja pellon välissä sijaitseva jalopuumetsikkö, jossa kasvaa lehmusta, vuorijalavaa ja runsaasti pähkinäpensaita. Kuva 14. Poronjäkäläpeitteisillä kallion lakialueilla tyypillisiä ovat suopainanteet ja kanervakasvustot. Selvitysalueeseen sisältyy noin neljän hehtaarin laajuinen alue Kallastenvuoren luoteisosasta. Alueella vaihtelevat jäkälätyypin (ClT) karukkokankaat, kalliopaljastumat sekä niiden väliset soistuneet painaumat. Pääpuulaji on mänty, seassa kasvaa yksittäisiä hieskoivuja. Lakialueella on kilpikaarnaisia, kitukasvuisia mäntyjä sekä kelopuita. Tyypillistä on poronjäkälä- ja kanervakasvusto- 9

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 13 (16) jen vuorottelu. Kenttäkerrokseen kuuluvat lisäksi puolukka, mustikka, lampaannata, metsälauha, nurmipiippo, kalliohatikka ja kalliokohokki. Soistumen rämekasvillisuuteen kuuluvat suopursu, juolukka, kanerva, puolukka, tupasvilla ja virpapaju. Kohteen pohjoisreunassa on pystysuoria kalliojyrkänteitä. Jyrkänteenalusmetsä on pääosin varttunutta tuoretta kuusikangasta. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mustikka, puolukka, oravanmarja, metsäkastikka, metsälauha, metsäkorte, metsäimarre, riidenlieko, vanamo ja valkovuokko. Kallion juurella on pienialainen mustikkakorpilaikku. Karut kallioiden lakialueet ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kallastenvuoren alueella on useita polkuja, näköalapaikka ja nuotiopaikka, joten sillä on myös virkistysarvoa. Kuva 15. Varjoisten kalliojyrkänteiden alusmetsät ovat kuusikankaita. 4. Niittykuviot Pinta-ala: 0,02 ha (osa-alue 1); 0,03 ha (osa-alue 2) Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: keltamatara (VU), syylälinnunherne Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Pellon reunojen pienialaisilla niittykuvioilla on monimuotoinen kasvillisuus. Pellon tien ja mäntykankaan rajaama osa-alue 1 sijaitsee Ladvon tilan eteläpuolella. Kohteella kasvaa harvakseltaan mäntyjä sekä pylväskatajaa. Kenttäkerros on metsälauhavaltainen. Huomionarvoisia lajeja ovat syylälinnunherne ja uhanalainen keltamatara, jota kasvaa 2 m 2 alalla. Muuta lajistoa mm. valkovuokko, särmäkuisma, siankärsämö, niittynätkelmä, hiirenvirna, metsäapila, ahomatara, heinätähtimö, peltokorte ja kielo. Niittykuvion metsäisillä osilla kasvavat mustikka, puolukka, metsäkurjenpolvi ja valkovuokko.

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 14 (16) Kuva 16. Tilan eteläpuolen niittykuviolla kasvaa pylväskatajaa. Ladvon tilasta itään on peltotien molemmin puolin kapeana kaistaleena kuivan niityn kasvillisuutta (osa-alue 2). Huomionarvoisia lajeja ovat uhanalainen keltamatara ja sikoangervo. Keltamataraa kasvaa kahdessa toisistaan erillisessä kohdassa yhteensä noin 30 m 2 alalla. Muuta lajistoa mm. paimenmatara, ahomatara, mäkitervakko, keltamaksaruoho, päivänkakkara, metsäapila, ahomansikka, huopakeltano, siankärsämö, niittyleinikki, hopeahanhikki, metsälauha ja hietakastikka. Kuva 17. Kuivan niityn kuviolla (osa-alue 2) tyypillisiä lajeja ovat mäkitervakko, paimenmatara, keltamatara ja keltamaksaruoho.

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 15 (16) 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET Selvitysalueen biotooppityypit on esitetty liitekartassa 1 ja arvokkaat luontokohteet liitekartassa 2. Selvitysalueella vaihtelevat metsäympäristöt ja peltomaat. Pääosin alue on rakentamiseen hyvin tai kohtalaisesti soveltuvaa, luonnonarvoiltaan tavanomaista kangasmetsää, talousmetsää, sekä peltomaata. Alueella on muutamia arvokkaita luontokohteita, uhanalaisten lajien esiintymiä sekä avoimen peltomaiseman ja metsämaiseman pienipiirteiseen vaihteluun liittyviä maisema-arvoja. Mikäli uutta rakentamista osoitetaan avoimeen peltomaisemaan, tulisi se ensisijaisesti sijoittaa pellon reuna-alueille tai metsäsaarekkeiden yhteyteen. Rakentamisen ja muun maankäytön ulkopuolelle suositetaan jätettäväksi luonnonsuojelualue sekä muut arvokkaat luontokohteet lähiympäristöineen. Tällaisia kohteita selvitysalueella ovat kulutuskestävyydeltään heikot kallioalueet, kalliojyrkänteet alusmetsineen (kohde 2) sekä uhanalaista keltamataraa kasvavat niittykuviot. Kallioalueet suositetaan merkittäväksi riittävän laajoina MY-alueina, jolloin niiden ominaispiirteet säilyvät. Niille suositetaan lisämerkintää ge, arvokas kallioalue. Kallioalueilla on arvoa lähivirkistysalueina ja niille voidaan osoittaa virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. Metsälain suojellut luontotyypit (kalliojyrkänteet) sekä keltamataran kasvupaikat voidaan osoittaa kaavaan luo-merkinnällä (luo = luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Maankäyttösuositusmerkinnät: SL = Luonnonsuojelualue MY = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja VL = Lähivirkistysalue luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ge = Arvokas kallioalue FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen Aluepäällikkö, DI Laatinut: Minna Eskelinen Biologi, FM

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 16 (16) LÄHTEET Britschgi, R. ja Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitetut pohjavesialueet. - Suomen ympäristö 55. Karhilahti, A. 2004: Naantalin kaupungin selvitys alueen liito-oravareviireistä keväällä Karhilahti, A. 2006: Isosuon laajennuksen liito-oravatilanne keväällä Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus Tapio, Helsinki. Naantalin kaupunki. 2002: Naantalin ympäristön tila. Ympäristöraportti Naantalin kaupunki, kaavoitus- ja ympäristölautakunta. Raision kaupunki: Kallastenvuoren kuvaus. - Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu. Internet-sivut