POROJEN REHUTESTIT PÖYLIÖVAARASSA 2012-2013

POROJEN REHUTESTIT PÖYLIÖVAARASSA 2012-2013 Säilörehun maittavuus PORUTAKU - Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt - hanke Veikko Maijala Karoliina Majuri Teollisuus ja luonnonvarat Luova TKI 2014

Raportin tiivistelmä Teollisuus ja luonnonvarat Luova TKI Tekijä Veikko Maijala Vuosi 2014 Karoliina Majuri Toimeksiantaja Porutaku -hanke Työn nimi Porojen rehutestit Pöyliövaarassa 2012 2013 Sivu- ja liitemäärä 45 PORUTAKU-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt hanke oli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa muun muassa tehtiin poroilla säilörehuruokintatestaus. Ruokintatestien tavoitteena oli selvittää sopivin korjuunajankohta timoteivaltaiselle säilörehulle, kun huomioidaan rehun maittavuus, rehuarvot ja sadon määrä. Selvitettiin eri aikaan korjatun säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään. Tutkimuksessa selvitettiin säilönnällisen laadun merkitystä säilörehun maittavuuteen porolla. Kokeissa käytetty nurmisäilörehu (sisälsi timoteitä, nurminataa ja puna-apilaa) korjattiin MTT:n Lapin tutkimusaseman Apukan pelloilta vuosina 2011 ja 2012. Lapin ammattiopiston porotarhan yhteyteen perustettuun neljään ruokintatestiaitaukseen laitettiin testausten aikana kuhunkin kuusi aikuista vaadinta, joille tarjottiin säilörehua ja teollista täysrehua. Molempina rehutestivuosina 2012 ja 2013 porojen kunto pysyi hyvänä ja painoissa ei tapahtunut mainittavia muutoksia. Säilörehuruokintatestien perusteella paras korjuunajankohta säilörehulle oli siinä vaiheessa kun timoteivaltaisessa kasvustossa 10 30 % oli tähkällä. Tällöin D-arvo oli hivenen yli 700 g/kg ka. Elokuussa korjatun toisen niiton säilörehu oli maittavampaa kuin ensimmäisen niiton säilörehu, myös ensimmäisen niiton säilörehu oli maittavaa. Pyöröpaalin silppuaminen nuorena tehdystä (noin 10 % timotein tähkistä näkyvillä) kasvustosta nosti säilörehun syöntiä 18 15 % (tarjolla oli 300 g tai 700 g täysrehua). Säilörehun syönti nousi 25 % kun silputtiin pyöröpaalia, jossa oli vajaa puolet timotein tähkistä näkyvillä (tarjolla 300 g täysrehua). Kasvuston ollessa täysin tähkällä ei säilörehun silppuamisella saatu enää lisättyä syöntiä. Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu lisäsi maittavuutta. Avainsanat poro, säilörehu, maittavuus, ruokinta,

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT... 8 2.1 Rehutestaus paikka... 8 2.2 Porot... 9 2.3 Rehut... 10 2.3.1 Nurmen viljely kesällä 2011... 10 2.3.2 Nurmen viljely kesällä 2012... 12 2.3.3 Teollinen täysrehu ja nuolukivi... 13 2.4 Porojen valinta rehutesteihin... 14 2.5 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2012... 14 2.6 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2013... 17 3 TUTKIMUSTULOKSET... 18 3.1 Säilörehusato 2011... 18 3.1.1 Rehujen rehuarvot... 20 3.2 Säilörehusato 2012... 22 3.2.1 Rehujen rehuarvot... 24 3.3 Rehutestit talvella 2012... 26 3.3.1 Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen... 26 3.3.2 Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen testien aikana... 26 3.3.3 Kokonaissyönti... 28 3.3.4 Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo... 29 3.3.5 Energian saanti... 30 3.3.6 Nuolukiven syönti... 31 3.3.7 Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot... 31 3.4 Rehutestit talvella 2013... 32 3.4.1 Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen... 32 3.4.2 Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen kokeen aikana... 33 3.4.3 Kokonaissyönti... 35 3.4.4 Nuolukiven syönti... 36 3.4.5 Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo... 37 3.4.6 Energian saanti... 37 3.4.7 Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot... 38

3.4.8 Säilönnällisen laadun ja koostumuksen vaikutus maittavuuteen... 40 4 TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 41 4.1 Milloin säilörehu tulee korjata poroille... 41 4.2 Säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään. 42 4.3 Syömättä jäänyt säilörehu... 43 4.4 Laadun vaikutus säilörehun syöntiin... 43 5 POHDINTA... 44

5 ALKUSANAT Porojen rehutestausta ei olisi ollut mahdollista tehdä ilman sujuvaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Hyvästä yhteistyöstä ja avusta haluamme kiittää: Lapin amkin työntekijöitä Sanna Vinbladia ja Janne Mustosta, sekä agrologiopiskelijoita. Agronomiopiskelija Laura Kylmämaata poron ravitsemustietämyksestä ja hyvistä kysymyksistä. Lapin ammattiopiston henkilökunnasta Jarmo Aikkilaa, Taisto Inkeröistä, Rainer Rajahalmea, Pekka Kuivalaista, Helena Ailunkaa ja heidän opiskelijoitaan. Poromies Petri Jänkälää ja maanviljelijä Vesa Karvoa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Antti Hannukkalaa ja Pekka Kalliaista. Kiitokset myös hankkeessa toimineille organisaatioille (Oulun ammattikorkeakoulu, Paliskuntain yhdistys, Lapin ammattiopisto, MTT, Raisioagro Kinnusen Mylly ja Suomen rehu). Kiitokset Lapin ELY-keskukselle hankkeen rahoittamisesta. Kiitokset myös raporttiluonnosta kommentoineille opiskelijoille Marru Kraftille, Vili Kurjelle, Anssi Lakelalle ja Janne Ylitörmäselle.

6 1 JOHDANTO PORUTAKU-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt hanke oli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa tutkimuksen, neuvonnan ja elinkeinon edustajien yhteistyöllä luotiin hyviä toimintamalleja porotalouteen. Hankkeen päätoteuttajana toimi Lapin ammattikorkeakoulu toimien yhteistyössä osatoteuttajana toimivan Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. PORUTAKU-hankkeen tarkoituksena oli saada porojen talvisen lisäruokinnan aiheuttamat kustannukset kuriin ja lisätä porojen lisäruokinnan suunnitelmallisuutta. Lisäksi hankkeessa mallinnettiin hyvät toimintatavat ja laadittiin ohjeistukset porojen talvitarhauksesta ja elävänä kuljetuksesta. Hankkeen toiminnoissa painotettiin porojen hyvinvointia ja vahvistettiin porotalouden imagoa. Poro luokitellaan välityypin märehtijäksi tai jopa tarkasti rehunsa valikoivaksi märehtijäksi. Tarkasti rehunsa valikoivat märehtijät ovat sopeutuneet hienoon ja lehtevään rehuun. Karkeammat ja korsiintuneet rehut eivät kelpaa porolle ja niiden sulattamisessa voi tulla ongelmia. Talvella poro tarvitsee ravintoa vain lähinnä ylläpitoon ja liiallinen valkuainen rehussa aiheuttaa ongelmia poron elimistössä. PORUTAKU-hankkeen tavoitteiden selvittämiseksi toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sopivin korjuunajankohta timoteivaltaiselle säilörehulle kun huomioidaan rehun maittavuus, rehuarvot ja sadon määrä. Tavoitteena oli saada luokittelu säilörehulle sen karkeusasteen/kehitysvaiheen mukaan. Luokittelun avulla voidaan ohjata viljelijöitä tuottamaan poroille optimaalisinta säilörehua. Luokittelu antaa lisätietoa säilörehun soveltuvuudesta poroille myös säilörehun myyjille ja ostajille. Enenemissä määrin porojen ruokinnassa säilörehupyöröpaali silputaan paalisilppurilla. Tutkimuksessa selvitettiin eri aikaan korjatun säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään.

7 Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että poro valikoi rehusta maittavimmat kasvinosat. Tutkimuksessa selvitettiin nurmen kehitysasteen muuttuessa syömättä jääneen säilörehun rehuarvot ja selvitettiin myös säilörehun silppuamisen vaikutus syömättä jääneen rehun arvoihin. Säilörehun säilönnällisellä laadulla tiedetään olevan naudan ruokinnassa merkitystä. Tutkimuksessa selvitettiin säilönnällisen laadun merkitystä säilörehun maittavuuteen porolla.

8 2 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Rehutestaus paikka Rehutestit suoritettiin Rovaniemellä Lapin ammattiopiston porotarhalla Pöyliövaarassa vuosina 2012 ja 2013 tammi maaliskuun aikana. Tarhaan rakennettiin rehutestausta varten sopiva ympäristö. Porotarhaan perustettiin neljä verkkolangasta tehtyä aitausta, joista kukin oli noin 50x22m. Aitaukset sijaitsivat suojaisessa soistuvassa metsässä. Jokaiseen aitaukseen tehtiin katoksellinen ruokintakouru säilörehulle. Kouru tehtiin halkaistusta muovisesta putkesta, jonka pituus oli 3 metriä ja halkaisija 60 cm. Jokaisessa aitauksessa oli myös katoksellinen täysrehukouru, joka oli pituudeltaan myös 3 metriä ja halkaisijaltaan 30 cm. Ennen testausten alkua kunnan eläinlääkäri kävi tarkistamassa aitaukset. Aitaukset todettiin soveltuviksi poronrehutestaukseen. Kuvio 1. Kartta vuosien 2012 ja 2013 rehutestausaitauksista

9 Kuvio 2. Täysrehu- ja säilörehukatokset 2.2 Porot Molempina tutkimusvuosina tutkimusporoiksi valittiin 32 aikuista vaadinta, iältään vähintään 2,5 vuotiaita. Puolet tutkimusporoista oli Lapin ammattiopiston vaatimia, jotka olivat ennen ruokintakokeen alkua tavanomaisessa tarharuokinnassa. Ennen ruokintakoetta niille oli annettu säilörehua ja teollista täysrehua. Toinen puoli tutkimusporoista tuotiin paikalliselta poromieheltä. Näille vaatimille oli annettu ennen ruokintakokeeseen tuontia pääasiassa säilörehua ja ennen ruokintakoetta ne saivat osan ravinnostaan myös lumen alta kaivamalla. Tutkimuksen alussa poroille tehtiin alkutarkastukset, jossa ne punnittiin, kuntoluokitettiin ja tarkastettiin hampaiden ja sarvien osalta. Painoa ja kuntoa sekä käytöstä seurattiin myös viikoittain testausten aikana. Punnitukset suoritettiin digitaalisella tasovaa`alla 0,5 kg tarkkuudella (RKTL porotutkimusvaaka) ja tämän jälkeen porot punnittiin samalla vaa alla viikoittain. Kuntomäärittelyssä luokiteltiin porot kuntoluokituksen mukaan 1-4, jossa 1 on heikkokuntoisin ja 4 on lihavin. Vaadinten ensimmäisen punnituksen yhteydessä annettiin niille loislääkintä injektiona (ivermektiini). Punnitusten yhteydessä tarkkailtiin myös porojen yleistä hyvinvointia. Tutkimukseen valittiin vain terveitä hyväkuntoisia vaatimia, joiden kuntoluokka oli vähintään 2,75.

10 Kuvio 3. Porojen punnitus digitaalivaa`alla 12.3.2012 2.3 Rehut Tutkimusrehuina käytettiin talven 2012 ruokintakokeissa MTT:n Lapin tutkimusasemalla Apukassa kesällä 2011 korjattua säilörehua ja talven 2013 ruokintakokeissa kesällä 2012 samalta alueelta korjattua säilörehua. Molempina vuosina annettiin myös teollista täysrehua (Poron-Herkku) ja NaCl nuolukiveä. 2.3.1 Nurmen viljely kesällä 2011 Nurmiviljelyn koeala oli kooltaan 4 hehtaaria. Maanäytteet koealalta otettiin vuonna 2010 ja analysoitiin talvella 2011. Analyysin mukaan viljelysmaan maalaji oli hietamoreeni (HtMr). Maan Ph-arvo oli 6,3. Ravinnearvot olivat: Ca 1100, P 5,9, K 69 ja Mg 390. Koealan nurmi perustettiin 28.6.2009. Koeala oli kalkittu saman vuoden tammikuussa dolomiitilla 4 tn/ha. Nurmen siemenseoksena käytettiin Iki-timotei 15 kg/ha Kalevi-nurminata 5 kg/ha Betty-puna-apila 1,5 kg/ha -seosta. Nurmen suojakasviksi kylvettiin ohraa 50 kg/ha ja Westerwoldin raiheinää 2 kg/ha. Käytetty suojakasvimenetelmä on tuottanut rehua myös perustamisvuonna ja ehkäissyt tehokkaasti rikkakasveja. Nurmi oli tasalaatuinen koko neljän hehtaarin alueella.

11 Koeviljelyvuoden 2011 kevätlannoitus suoritettiin 4.6.2011. Lannoitusaineena käytettiin YaraMila Pellon Y 3:a, 70 kg/n/ha. Niiton jälkeen syyssatoa lannoitettiin 10.7.2011 YaraMila NK 1:llä, 50 kg/n/ha. Lannoituksessa käytetyn typen määräksi valittiin 70 kg/ha, tarkoituksena oli rajoittaa kasvavan säilörehun sisältämän valkuaisen määrää. Koe-alalta kerättiin säilörehua neljässä erässä kolme paalia/erä (niitot 22.6., 27.6., 29.6. ja 1.7.2011). Sato kerättiin niittämällä koealuetta neliöspiraalin muotoisesti ulkolaidoilta sisälle päin. Näin joka satoon saatiin kerättyä säilörehua laajalta alueelta ympäri koealuetta. Säilörehupaalit numeroitiin yhdestä neljään, koe-erien mukaisesti. Paalit varastoitiin Apukassa ruokintakokeiden alkamiseen asti. Nurmesta kerättiin näytteet ennen niittoa ja sen jälkeen. Kasvuston korkeus mitattiin ja se valokuvattiin niiton yhteydessä. Näytteistä laskettiin kuivaainepitoisuus ja satotaso, lisäksi tehtiin botaaninen analyysi ja teetettiin nurmianalyysi. Kuvio 4. Nurmen kasvuston mittaaminen 29.6.2011 Nurmi niitettiin 10 cm sänkeen ilman mainittavia epäpuhtauksia. Niittokone oli Krone AMT 283 CV, jonka työleveys on 280cm. Säilörehu paalattiin Claas Rollant 255RC paalaimella ilman säilöntäainetta.

12 Kuvio 5. Säilörehun paalaamista 23.6.2011 ja niitto 1.7.2011 päivänä 2.3.2 Nurmen viljely kesällä 2012 Kesän 2012 viljelyssä käytettiin samaa neljän hehtaarin nurmialuetta kuin edellisen kesän 2011 viljelykokeissa. Kevätlannoitus suoritettiin 8.6.2012. Lannoitusaineena käytettiin YaraMila Pellon Y 3:a, 70 kg/n/ha. Syyssato lannoitettiin 5.7.2012 YaraMila NK 1:llä, 50 kg/n/ha. Koealalta kerättiin säilörehua yhteensä neljässä erässä, kahdelta eri korsiintumisasteelta sekä kevät- että syyssadosta. Koeviljelyala jaettiin kahteen lohkoon. Lohko A niitettiin 25.6.2012 ja paalattiin 26.6.2012. Rehupaalit merkittiin numeroin A1/ 1-6. Lohko B niitettiin 28.6.2012 ja paalattiin 29.6.2012. Rehupaalit merkittiin numeroin B1/ 1-8. Kakkossato niitettiin molemmilta lohkoilta (A ja B) 15.8.2012 ja paalattiin 16.8.2012. Paalit merkittiin numeroin A2/ 1-6 ja B2/ 1-6. Kuvio 6. Säilörehun korjuualue kesällä 2012

13 Nurmesta kerättiin näytteet ennen niittoa ja sen jälkeen. Kasvuston korkeus mitattiin ja se valokuvattiin niiton yhteydessä. Näytteistä laskettiin kuivaainepitoisuus ja satotaso, lisäksi tehtiin botaaninen analyysi ja teetettiin nurmianalyysi. Nurmi niitettiin 10 cm sänkeen ilman mainittavia epäpuhtauksia. Niittokoneena käytettiin Krone easycut 3200cv-konetta. Säilörehu paalattiin Agronic 1302R paalainkäärijällä. Säilöntäaineena käytettiin AIV2-liuosta, noin 2 litraa/pyöröpaali. Paalit varastoitiin pressuilla peitettyinä ensin Apukassa, josta ne siirrettiin rehutestien läheisyyteen 16.11.2012. Pyöröpaalit pakattiin paalipihdeillä traktorin peräkärryyn ja siirettiin Pöyliövaaraan. Kuvio 7. Nurmen niitto 25.6.23012 ja pyöröpaalaus 29.6.2012 2.3.3 Teollinen täysrehu ja nuolukivi Teollisena täysrehuna ruokintakokeissa käytettiin porojen ruokintaan tarkoitettua Raisioagro Oy:n Poron-Herkku pellettirehua, jotka oli säkitetty 40 kg säkkeihin. Jokaisella ryhmällä oli tarjolla 10 kilogramman nuolukivi (Hertta nuolukivi, 99% ruokasuolaa). Porot pääsivät vapaasti nuolemaan puihin ripustettuja nuolukiviä.

14 Kuvio 8. Nuolukivi puuhun ripustettuna ryhmässä B 16.3.2012 2.4 Porojen valinta rehutesteihin Molempina rehutestaustalvina 2012 ja 2013 laitettiin kaikkiin neljään aitaukseen aluksi kahdeksan vaadinta siten, että ryhmät olisivat keskenään mahdollisimman homogeenisia ja ryhmien välillä erot olisivat mahdollisimman pienet. Tässä vaiheessa ryhmiin jaettiin tasaisesti Lapin ammattiopiston ja paikallisen poromiehen vaatimia. Kahden viikon aikana kustakin ryhmästä poistettiin kaksi joukkoon huonointen sopivaa vaadinta. Poistamisen kriteereinä oli, joko arkuus tulla yhtä aikaa ruokintakourulle, tai sitten liian dominoiva vaikutus toisiin poroihin. Tavoitteena oli, että porot tulisivat aina rehuja jaettaessa yhtä aikaa syömään. Ennen rehutestien aloittamista poroja totutettiin kahden viikon ajan syömään tutkimuksessa käytettäviä rehuja. Säilörehua oli koko ajan vapaasti saatavilla (ad libitum) ruokintakouruista ja annettiin rajoitetusti täysrehua. 2.5 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2012 Tutkimuksessa kaikille ryhmille (A, B, C ja D) annettiin viikon ajan saman korjuuajan säilörehua. Muuttuvina tekijöinä ryhmien välillä oli annettavan täysrehun määrä, joko 300 g tai 700 g. Toisena muuttuvana tekijänä oli säilörehun käsitte-

15 lytapa. Säilörehu silputtiin (Elho) tai sitten ei silputtu. Näin ensimmäisen viikon ryhmien dieeteiksi muodostuivat A ryhmällä vapaasti silputtua säilörehua ja 300 g täysrehua, B ryhmällä vapaasti säilörehua ja 300 g täysrehua, C ryhmällä vapaasti silputtua säilörehua ja 700 g täysrehua ja D ryhmällä säilörehua vapaasti ja 700 g täysrehua. Rehut jaettiin kerran päivässä. Toisen, kolmannen ja neljännen viikon ruokintaryhmissä tutkimusasetelma pysyi samanlaisena kuin ensimmäisen viikon osalta, vain annetun säilörehun korjuuajankohta muuttui. Jokaisella ryhmällä oli aina tarjolla samasta pyöröpaalista irrotettua säilörehua. Puolet pyöröpaalista silputtiin ja puolet jätettiin silppuamatta. Silputtua pyöröpaalia annettiin ryhmille A ja C ja silppuamatonta B ja D ryhmille. Näin varmistettiin, että säilörehun laatu on ryhmien välillä samanlainen. Viikon syöntimäärä silputtiin kerralla. Kuvio 9. Säilörehun silppuaminen 5.3.2012 Rehutestiviikko aloitettiin maanantaisin, jolloin pyöröpaali silputtiin. Aamulla punnittiin ryhmittäin annettavien rehujen määrä ja seuraavana aamuna ennen uusien rehujen vientiä, kerättiin ja punnittiin syömättä jääneet rehut. Näin saatiin selvitettyä säilörehun ja täysrehun syöntimäärä ryhmittäin.

16 Kuvio 10. Säilörehun punnitseminen 5.3.2012 Kuvio 11. 19.3.2012 syömättä jäänyt säilörehu (niitetty 27.6.2011) ryhmissä vasemmalta lukien A, B, C ja D Säilörehusta otettiin rehuanalyysinäyte ennen syöntiä ja vielä kattava näyte syömättä jääneestä rehusta. Kattava näyte saatiin ottamalla päivittäin syömättä jääneestä rehusta näyte ja sekoitettiin viikon näytteet yhdeksi näytteeksi. Kaikkien ryhmien osalta tehtiin oma näyte syömättä jääneistä rehuista. Kesän 2011 säilörehuista pakastetut näytteet lähetettiin analysoitavaksi Viljavuuspalvelu Oy:lle. Lähetyksessä oli mukana säilörehunäytteitä ja kuivanäytteitä (täysrehu). Lähetys viivästyi matkalla Viljavuuspalveluun siten, että säilörehunäytteet ehtivät pilaantua käyttökelvottomaksi. Itella teki lähetyksessä virheen. Yhtään säilörehunäytettä ei voitu analysoida. Valmiista säilörehuista ei näin ollen saatu määritettyä käymislaatua tai hygieenistä laatua. Säilönnällinen laatu jouduttiin arvioimaan aistinvaraisesti. Säilörehunäytteitä oli kuitenkin ilmakuivattu, jotka lähetettiin analysoitavaksi. Myös sadonkorjuuhetkellä korjatuista näytteistä teetettiin rehuanalyysi. Nämä näytteet kuivattiin kuivauskaapissa välittömästi näytteenoton jälkeen.

17 2.6 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2013 Rehutestit aloitettiin totuttamalla porot testeissä käytettävään säilörehuun kahden viikon ajan. Testaus toteutettiin 14.1.2013 25.3.2013. Porot valittiin kokeeseen samoja valintakriteereitä ja menetelmiä käyttäen kuin edellisen talven 2012 rehutesteissä. Testissä poroille annettiin ryhmittäin seuraavia rehuja: A1 ryhmälle annettiin 25.6.2012 niitettyä säilörehua. A2 ryhmälle annettiin toisen niiton (niittoajankohta15.8. 2012) säilörehua. Korjuualue oli sama kuin A1 ryhmälle annetun säilörehun alue. B1 ryhmälle annettiin 28.6.2012 niitettyä säilörehua. B2 ryhmälle annettiin toisen niiton (niittoajankohta 15.8.2012) säilörehua. Korjuualue oli sama kuin B1 ryhmälle annetun säilörehun alue. Kaikissa ryhmissä säilörehun saanti oli vapaata. Säilörehua annettiin 20 % enemmän kuin mitä oli edellisen päivän ryhmän syönti. Näin annettavan säilörehun määrä vaihteli päivittäin. Säilörehusta ruokintapöydälle irronnut jäähile laskettiin syöntimäärään mukaan. Maanantaisin jokaisesta pyöröpaalista otettiin avattaessa kairaamalla rehunäyte. Uusi rehunäyte otettiin kairaamalla viikon päästä avaamisesta ja kolmas näyte otettiin kahden viikon päästä avaamisesta. Samaa pyöröpaalia syötettiin aina ryhmälle kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä aukaistiin uusi pyöröpaali ja otettiin samoin menetelmin näytteet. Kaikkiaan yhdelle ryhmälle rehutestien aikana annettiin viidestä pyöröpaalista säilörehua. Aamuisin ennen uuden säilörehun jakoa kaukaloihin, mitattiin syömättä jääneen rehun määrä. Syömättä jääneestä rehusta tehtiin viikoittain edustava näyte rehuanalyysia varten ottamalla näytepussiin tietty prosenttimäärä syömättä jää-

18 neestä rehusta. Näytteet pakastettiin ja lähetettiin Viljavuuspalvelu Oy:n analysoitavaksi. Teollista pororehua annettiin kaikissa ryhmissä 300 grammaa poroa kohden. Kaikissa ryhmissä oli tarjolla myös suolakivi. 3 TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Säilörehusato 2011 22.6.2011 korjatun säilörehun tuoresato oli 15 000 kg/ha (2 505 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli tulossa tähkälle. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 61 ja apilalla 38 cm. 27.6.2011 korjatun säilörehun tuoresato oli 17 300 kg/ha (3 893 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteillä ja nurminadalla oli puolet röyhyistä näkyvillä ja apilalla muutamia kukkanuppuja tulossa näkyville. Kasvuston pituus oli timoteillä 69 cm, nurminadalla 72 cm ja apilalla 49 cm. 29.6.2011 korjatun säilörehun tuoresato oli 22 700 kg/ha (4 177 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli täysin tähkällä ja nurminata röyhyillä ja apilalla kukkanuput olivat näkyvillä. Kasvuston pituus oli timoteillä 78 cm, nurminadalla 81 cm ja apilalla 65 cm. 1.7.2011 korjatun säilörehun tuoresato oli 23 512 kg/ha (5 290 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli täysin tähkällä ja nurminadan joissakin röyhyissä oli kukinta alkamassa. Apilalla lähes kaikilla yksilöillä oli pääverson kukkanuput näkyvissä, muutamilla yksilöillä ainakin yksi pääverson kukka oli auennut. Kasvuston pituus oli timoteillä 92 cm, nurminadalla 95 cm ja apilalla 70 cm.

19 Kuvio 12. Nurmen kasvusto 22.6.2011 Kuvio 13. Nurmen kasvusto 27.6.2011 Kuvio 14. Nurmen kasvusto 29.6.2011 Kuvio 15. Nurmen kasvusto 1.7.2011

20 Kasvustossa oli kaikilla korjuukerroilla vallitsevana timotei. Kasvukauden edetessä kuitenkin puna-apilan osuus kasvustosta kasvoi huomattavasti. Taulukko 1. Timotein, nurminadan ja puna-apilan suhteelliset osuudet prosentteina korjuuajankohdan muuttuessa 2011 22.6. 27.6. 29.6. 1.7. Timotei 55,2 56,0 48,2 44,8 Nurminata 9,2 14,4 8,6 11,8 Apila 18,2 18,7 32,0 37,9 Muut 17,5 10,9 11,2 5,5 3.1.1 Rehujen rehuarvot Säilörehun kuiva-ainepitoisuudet vaihtelivat korjuuajankohdan mukaan suuresti. Tavoitteena oli tehdä säilörehu esikuivattuna, jolloin kuiva-ainepitoisuus olisi noin 35 %. Korjuuajan sääolosuhteet kuitenkin vaihtelivat eri korjuukerroilla joka osaltaan aiheutti vaihtelut kuiva-ainepitoisuuksissa. Kuiva-ainepitoisuuden jäädessä alhaiseksi on talvella säilörehupaalien jäätyminen todennäköistä. Kaikilla korjuuajankohdilla D-arvo oli hyvä, paitsi viimeisenä 1.7.2011 korjatulla säilörehulla 669 g/kg ka. Tästä johtuen myös energia-arvo oli heikoin viimeisenä korjatulla säilörehulla. Kemiallinen koostumus ravitsemuksellisesti arvioiden oli kaikilla korjuuajankohdilla hyvä, vaikkakin 1.7. korjattu rehu oli ravitsemuksellisesti heikompaa. Kemiallisesta koostumuksesta ei voida suoraan päätellä nurmirehun maittavuudesta porolle, sillä se ei huomioi rehun karkeutta ja syötävyyttä.

21 Taulukko 2. Eri aikaan korjattujen säilörehujen koostumus 2011 22.6. 27.6. 29.6. 1.7. Kuiva-aine, % 28,9 44,6 43,3 29 Kosteus, % 71,1 55,4 56,7 71 Raakavalkuainen, g/kg ka 150 124 136 117 Raakakuitu, g/kg ka 237 290 307 310 Raakarasva, g/kg ka 22 21 20 22 Tuhka, g/kg ka 70 61 69 61 Typettömät uuteaineet, g/kg ka 521 505 468 490 Kalsium (Ca), g/kg ka 5,3 3,8 6,1 5,9 Fosfori (P), g/kg ka 2,9 2,6 3 2,6 Magnesium (Mg), g/kg ka 2,6 2,3 3,4 3 Kalium (K), g/kg ka 24 21 22 21 Natrium (Na), g/kg ka < 0,2 < 0,2 0,22 < 0,2 K/(Ca+MG) ekv.suhde 1,3 1,4 0,9 1 Energia-arvo ME, MJ/kg ka 11,8 11,3 11,2 10,7 Rehuyks.arvo 1,01 0,97 0,96 0,92 OIV, g/kg ka 87 82 82 77 PVT, g/kg ka 21 1 13 1 D-arvo, g/kg ka 737 709 703 669 Taulukko 3. Teollisen täysrehun (Poron-Herkku) koostumus 2012 2013 Kuiva-aine, % 91,4 88,6 Kosteus, % 8,6 11,4 Raakavalkuainen, g/kg ka 138 113 Raakakuitu, g/kg ka 145 112 Raakarasva, g/kg ka 38 35 Tuhka, g/kg ka 74 75 Typettömät uuteaineet, g/kg 604 665 ka Kalsium (Ca), g/kg ka 6,2 7,8 Fosfori (P), g/kg ka 6,5 4,7 Magnesium (Mg), g/kg ka 3,8 3,7 Kalium (K), g/kg ka 12 8,4 Natrium (Na), g/kg ka 2,6 4,0 K/(Ca+MG) ekv.suhde 0,5 0,3

22 3.2 Säilörehusato 2012 Lohkolta A (A1) 25.6.2012 korjatun säilörehun tuoresato oli 12 900 kg/ha (2 619 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla ja nurminadalla oli joissakin korsissa tähkä/röyhy osittain näkyvillä. Kasvuston pituus oli timoteilla 55 cm, nurminadalla 62 cm ja apilalla 37 cm. Lohkolta B (B1) 28.6.2012 korjatun säilörehun tuoresato oli 23 200 kg/ha (4 037 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla ja nurminadalla oli puolella korsista tähkä/röyhy näkyvillä lippulehden yläpuolella. Apilalla oli menossa korrenmuodostusvaihe ja suurimmalla osalla korsista oli ainakin yksi solmuväli pitempi kuin 1 cm. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 68 cm ja apilalla 49 cm. Lohkolta A (A2) 15.8.2012 korjatun toisen sadon tuoresato oli 15 100 kg/ha (3 579 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla joissakin korsissa oli tähkä osittain näkyvissä, nurminadalla oli korren muodostusvaihe ja ainakin yksi solmuväli havaittavissa puolella kasveista. Apilalla oli useimmilla kasveilla myös sivuversoista auenneita kukkia. Kasvuston pituus oli timoteilla 81 cm, nurminadalla 70 cm ja apilalla 54 cm. Lohkolta B (B2) 15.8.2012 korjatun toisen sadon tuoresato oli 20 667 kg/ha (4 071 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla joissakin korsissa oli tähkä osittain näkyvissä, nurminadalla oli korren muodostusvaihe ja ainakin yksi solmuväli oli havaittavissa puolella kasveista. Apilalla oli useimmilla kasveilla myös sivuversoissa auenneita kukkia. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 56 cm ja apilalla 53 cm.

23 Kuvio 16. Nurmen kasvusto lohkolla A 25.6.2012 Kuvio 17. Nurmen kasvusto lohkolla B 28.6.2012 Kuvio 18. Nurmen kasvusto lohkolla A vasemmalla ja lohkolla B oikealla 15.8.2012 Lohkolta A1 25.6.2012 ja lohkolta B1 28.6.2012 korjatun säilörehun kasvilajien suhteellisissa määrissä oli suuria eroja. A1 lohkolla vallitsevana oli timotei ja B1 lohkolla puna-apila. Puna-apilan raakavalkuaispitoisuus on korkeampi kuin timotein ja vaikuttaa näin koko säilörehun raakavalkuaispitoisuuteen. Myös 15.8. korjatun B lohkon sadon puna-apila määrä oli huomattavasti korkeampi kuin lohkon A.

24 Taulukko 4. Timotein, nurminadan ja puna-apilan suhteelliset osuudet prosentteina korjuuajankohdan muuttuessa 2012 25.6. 15.8. 28.6. 15.8. A1 A2 B1 B2 Timotei 46,8 40,7 28,8 25,3 Nurminata 16,7 21,3 16,8 22,5 Puna-apila 21,1 11,4 42,3 31,3 Muut 15,4 26,5 12,0 21,0 3.2.1 Rehujen rehuarvot 25.6.2012 lohkolta A korjatussa säilörehussa on odotetusti korkeampi raakavalkuaispitoisuus (151 g/ kg ka) ja alempi raakakuitupitoisuus (216 g/kg ka) kuin 28.6.2012 lohkolta B korjatussa säilörehussa (101 g/kg ka ja 255 g/kg ka). 15.8.2012 korjatun toisen sadon osalta raakakuitupitoisuus on A lohkossa korkeampi (286 g/kg ka) kuin B lohkossa (239 g/kg ka). Taulukko 5. Pyöröpaalin rehuanalyysitulokset ennen säilöntää Ennen paalausta A1 A2 B1 B2 B, 28.8. Raakavalkuainen* (g/kg ka) 151 132 101 132 133 Raakakuitu (g/kg ka) 216 286 255 239 243 Raakarasva (g/kg ka) 21 19 22 25 26 Tuhka (g/kg ka) 54 61 55 73 78 Typettömät uuteaineet (g/kg ka) 558 503 567 531 521 Kalsium (Ca) * (g/kg ka) 4,7 4,2 5,4 7,6 6,9 Fosfori (P)* (g/kg ka) 2,4 3,1 2,4 2,5 2,6 Magnesium (Mg)* (g/kg ka) 2,5 2,3 3,1 3,2 2,9 Kalium (K)* (g/kg ka) 19 21 18 26 25 Natrium (Na)* (g/kg ka) < 0,2 0,23 < 0,2 0,35 <0,2 K/(Ca+Mg) ekv. suhde 1,1 1,4 0,9 1 1,1 Talvella rehutestausten yhteydessä avattaessa säilörehupaali otettiin siitä aina näyte analyyseja varten. Taulukossa olevat arvot saatiin laskemalla lohkoittain kyseisten säilörehupaalien keskiarvot. Jokaisesta korjatusta sadosta saatiin viisi

25 analyysia avattaessa säilörehupaali. Keskiarvoihin otettiin mukaan vain rehutesteissä poroille annetut säilörehujen analyysitulokset. Porolle korjatulle säilörehulle ei ole laadittu säilönnällisen laadun tavoitearvoja. Taulukossa 6 olevat tavoitearvot on laadittu pääasiassa naudoille. Eri aikaan ja eri lohkoilta korjattujen säilörehujen säilönnällinen laatu oli hyvä. Toisen sadon ph oli hivenen tavoitearvoa korkeampi (4,5 ja 4,48). Tätä selittänee se, että toisen korjuun kuiva-ainepitoisuus oli korkeampi (462 ja 446 g/kg) kuin ensimmäisen korjuun (288 ja 292 g/kg). Toisen korjuun säilörehun sokeripitoisuudet olivat huomattavasti korkeammat (204 ja 192 g/kg ka) kuin ensimmäisen korjuun (107 ja 112 g/kg ka). Sokerin on todettu lisäävän maittavuutta. Lohkolta A 25.6.2012 korjatun säilörehun raakavalkuaispitoisuus on hivenen korkea (167 g/kg ka). Eri lohkoilta eri aikaan korjatun säilörehun D-arvot ovat hyvät, kuten myös energia-arvot. Rehuanalyysitulosten perusteella kaikkien säilörehujen tulisi maittaa poroille hyvin. Taulukko 6. Aukaistujen säilörehupaalien rehuanalyysitulosten keskiarvot A1 A2 B1 B2 Tavoite (Artturi) SÄILÖNNÄLLINEN LAATU ph 4,21 4,50 4,17 4,48 alle 4,19 Ammoniakkityppi (g/kg N) 39,4 16,2 29,6 22,2 Alle 70 Maito- ja muurahaishappo (g/kg ka) 46 31 52 38 35 80 Haihtuvat rasvahapot (g/kg ka) 10,6 7,6 10,4 7,2 Alle 20 Liukoinen typpi (g/kg N) 462 295 430 323 alle 500 Sokeri (g/kg ka) 107 204 112 192 50 150 KOOSTUMUS Kuiva-aine (g/kg) 288 462 292 446 Raakavalkuainen (g/kg ka) 167 123 150 137 130 160 Kuitu (NDF) (g/kg ka) 474 451 490 435 500 600 D-arvo (g/kg ka) 717 695 715 714 680 700 REHUARVOT ME (MJ/kg ka) 11,5 11,1 11,4 11,4 OIV (g/kg ka) 87,4 80,8 85,4 84,2 71 88 PVT (g/kg ka) 36,8 1,4 22,6 11,2 14 46 Syönti-indeksi 114 113 112 117 90 120 ME-indeksi 118 113 116 120 85 130

26 3.3 Rehutestit talvella 2012 3.3.1 Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Rehutestien aikana ryhmien keskipainojen välillä oli vain hieman eroja. Myöskään ryhmässä ei tapahtunut koejakson aikana painoissa mainittavia muutoksia. Taulukko 7. Porojen painot (kg) RYHMÄ 10.2. 27.2. 5.3. 12.3. 19.3. 26.3. Keskiarvo A 79,5 81,0 79,0 81,2 79,8 79,8 80,0 B 81,6 81,6 80,5 80,9 78,7 81,3 80,8 C 81,1 82,6 82,4 83,1 80,7 82,1 82,0 D 79,3 79,7 79,1 79,1 78,0 79,6 79,1 Myöskään kuntoluokat ryhmien välillä eivät eronneet toisistaan kuin vain vähän ruokinnan totutuskauden alusta 10.2.2012 rehutestien päättymiseen 26.3.2012. Taulukko 8. Kuntoluokat ryhmien välillä RYHMÄ 10.2. 27.2. 5.3. 12.3. 19.3. 26.3. Keskiarvo A 2,9 3,2 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 B 3,0 3,1 3,0 3,0 3,0 3,1 3,1 C 3,0 3,4 3,1 3,4 3,1 3,3 3,2 D 2,9 3,2 3,0 3,0 3,0 2,8 3,0 Myöskään yksittäisillä poroilla ei tapahtunut kuntoluokassa suuria muutoksia rehutestien aikana. Suurin muutos oli kun ryhmän D yhdellä porolla kuntoluokka laski luokasta 2,75 luokkaan 2. Luokassa kaksi poro on vielä hyväkuntoinen. 3.3.2 Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen testien aikana Rehutestien aikana porot käyttäytyivät tarharuokinnassa tyypillisellä tavalla. Jokaisessa ryhmässä oli selkeä hierarkia ja hierarkiasta johtuen osa poroista eri ryhmissä joutui hieman arkaillen syömään annettua täysrehua. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki porot pääsivät yhtä aikaa syömään kaukalosta täysrehua.

27 Täysrehukaukalo tyhjeni nopeasti rehusta. Säilörehukaukalosta sen sijaan porot kävivät syömässä omaan tahtiin. Kuvio 19. Ryhmän C kaikki porot syömässä yhtä aikaa täysrehua 2.3.2012 Aitojen sisällä porot käyttäytyivät rauhallisesti ja saivat itse valita mieleisensä paikan märehtimiseen ja lepäämiseen. Lunta juotavaksi oli tarjolla runsaasti, sillä ruokintakoe kesti lyhyen ajan, jolloin koetarhat eivät ehtineet kauttaaltaan tallaantumaan. Myös lumisateet toivat lunta lisää juotavaksi. Kuvio 20. Poro syömässä 27.6.2011 niitettyä säilörehua ruokintakatoksen alla 16.3.2012 ryhmässä D (silppuamaton säilörehu)

28 3.3.3 Kokonaissyönti Porot söivät aina kaiken teollisen täysrehun niin ryhmissä, joissa annettiin 300 g/poro /vrk kuin myös ryhmissä, joissa tarjottiin 700 g/poro /vrk. Ensimmäisenä koeviikkona annettiin ryhmien poroille viimeisenä, 1.7.2011, niitettyä säilörehua. Tämän rehun syöntimäärä jäi alhaiseksi. Eniten porot söivät kyseistä säilörehua silputtuna 0,90 kg ka/poro/vrk (ryhmä A) ja vähimmillään 0,82 kg ka/poro/vrk (ryhmä D). Rehun silppuaminen nosti vain vähän säilörehun syöntimäärää. Toisena koeviikkona annettiin ryhmien poroille 29.6.2011 niitettyä säilörehua. Tämän säilörehun syöntimäärä nousi ryhmässä A, jossa säilörehu oli silputtu, 1,38 kilogrammaan ka/poro/vrk. Silppuamatonta säilörehua ryhmän B porot söivät 0,18 kilogrammaa vähemmän kuin A ryhmän porot, jotka saivat myös lisäksi 300 grammaa teollista täysrehua. Vähiten säilörehua söivät ryhmän D porot, 1,0 kg ka/poro/vrk, joille säilörehu tarjottiin silppuamattomana ja lisäksi ne söivät 700 grammaa/poro/vrk teollista täysrehua. Kolmantena koeviikkona annettiin ryhmien poroille 27.6.2011 niitettyä säilörehua. Tätä rehua söivät eniten porot ryhmässä A, joille säilörehu silputtiin ja annettiin 300 grammaa täysrehua. Silppuaminen nosti ryhmään B (joille tarjottiin myös 300 grammaa täysrehua poroa kohden) verrattuna kuiva-aineen syöntiä 0,39 kilogrammaa poroa kohden vuorokaudessa. Vähiten säilörehua söivät ryhmän D porot, joille tarjottiin säilörehua silppuamattomana ja lisäksi ne saivat 700 grammaa teollista täysrehua, kuten saivat myös ryhmän C porot. Neljäntenä koeviikkona annettiin ryhmien poroille 22.6.2011 niitettyä säilörehua. Tätäkin säilörehua söivät porot eniten, 1,34 kg KA/poro/vrk, kun se oli silputtua ja saivat lisäksi poroa kohden 300 grammaa teollista täysrehua. Vähiten porot söivät säilörehua, 0,78 kg KA/poro/vrk, kun se oli silppuamatonta ja tarjolla oli 700 grammaa teollista täysrehua poroa kohden vuorokaudessa.

29 Taulukko 9. Syöntimäärät eri aikoina korjatulla säilörehulla Niiton ajankohta 2011 1.7. 29.6. 27.6. 22.6. A, silputtu srehu kg ka syönti/poro 0,90 1,38 1,54 1,34 B, srehu kg ka syönti/poro 0,88 1,20 1,15 1,10 C, silputtu srehu kg ka syönti/poro 0,83 1,09 1,11 0,92 D, srehu kg ka syönti/poro 0,82 1,00 1,00 0,78 Verrattaessa eri aikana niitettyjen säilörehujen syöntiä huomataan niiden välillä olevan suuria eroja. Ryhmien A, C ja D osalta säilörehujen syöntimäärät olivat korkeimpia kun nurmi oli niitetty 27.6.2011. Vain ryhmän B osalta säilörehun syöntimäärä oli korkein tarjottaessa poroille 29.6.2011 niitettyä säilörehua. Säilörehun silppuaminen ryhmien A ja B välillä nosti niittoajankohdasta riippumatta syöntiä. Huomattavaa on, että silppuaminen nosti vain hieman syöntiä kun säilörehu oli myöhään 1.7.2011. korjattua Säilörehun silppuaminen, kun tarjolla on runsaasti (700 grammaa/poro/vrk) teollista täysrehua, nostaa säilörehun syöntiä vähemmän kun tarjolla on vain 300 grammaa täysrehua poroa kohden vuorokaudessa. 3.3.4 Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Laskettaessa säilörehun kuiva-aineen syönti poron elopainokiloa kohden tuli korkeimmaksi päivittäiseksi syöntimääräksi 19,3 grammaa 27.6.2011 niitetyllä säilörehulla, joka oli silputtu ja samanaikaisesti tarjottiin 300 grammaa teollista täysrehua. Vähäisintä syönti oli myöhään 1.7.2011. korjatulla säilörehulla, 10,0 grammaa. Taulukko 10. Säilörehun syönti kg ka/poron elopainokilo 2011 Niiton ajankohta 1.7. 29.6. 27.6. 22.6. A, säilörehu silputtu ja 300 g teollista rehua säilörehun syönti kg ka/elopaino kg 0,0114 0,0170 0,0193 0,0168

30 B, säilörehu silppuamatonta ja 300 g teollista rehua C, säilörehu silputtu ja 700 g teollista rehua D, säilörehu silppuamatonta ja 700 g teollista rehua säilörehun syönti kg ka/elopaino kg säilörehun syönti kg ka/elopaino kg säilörehun syönti kg ka/elopaino kg 0,0110 0,0149 0,0147 0,0135 0,0100 0,0131 0,0138 0,0113 0,0104 0,0127 0,0128 0,0098 Säilö- ja täysrehun kokonaissyönti elopainokiloa kohden laskettuna oli korkein 27.6.2011 korjatulla säilörehulla ja siinä ryhmällä A. Taulukko 11. Säilö- ja täysrehun kokonaissyönti kg ka/poron elopainokilo 2011 Niiton ajankohta 1.7. 29.6. 27.6. 22.6. A, säilörehu silputtu ja 300 g teollista rehua kokonaissyönti kg ka/elopaino kg 0,0148 0,0202 0,0226 0,0201 B, säilörehu silppuamatonta ja 300 g teollista rehua C, säilörehu silputtu ja 700 g teollista rehua D, säilörehu silppuamatonta ja 700 g teollista rehua kokonaissyönti kg ka/elopaino kg kokonaissyönti kg ka/elopaino kg kokonaissyönti kg ka/elopaino kg 0,0142 0,0181 0,0186 0,0168 0,0175 0,0205 0,0214 0,0187 0,0182 0,0204 0,0206 0,0175 Huomioitavaa on, että 27.6. ja 22.6. korjattu silputtu säilörehu oli niin maittavaa, että 400 gramman suurempi täysrehumäärä ryhmässä C, ei saanut kokonaissyöntiä korkeammaksi kuin ryhmässä A. 3.3.5 Energian saanti Vaatimen laskennallinen päivittäinen energian tarve on 12.9 MJ (1,1ry). Tämä tarve jäi täyttymättä vain 1.7.2011 korjatulla säilörehulla kun tarjolla oli 300 grammaa teollista täysrehua. Taulukko 12. Energian saanti ry/poro/vrk syödystä säilörehusta ja täysrehusta 2011 Niiton ajankohta ry 1.7. 29.6. 27.6. 22.6. A ryhmän energian saanti, silputtu + 300 g täysrehu 1,09 1,58 1,75 1,61

31 B ryhmän energian saanti, ei silputtu + 300 g täysrehu C ryhmän energian saanti, silputtu + 700 g täysrehua D ryhmän energian saanti, ei silputtu + 700 g täysrehua 1,07 1,41 1,43 1,37 1,36 1,65 1,68 1,53 1,36 1,56 1,57 1,39 3.3.6 Nuolukiven syönti Porot söivät nuolukiviä enemmän ryhmissä A ja B, joissa oli vähemmän (300g/poro/vrk) tarjolla täysrehua kuin ryhmissä C ja D (700 g/poro/vrk). Ryhmässä A syönti oli 5,5 g/poro/vrk, ryhmässä B 8,3 g/poro/vrk, ryhmässä C 3,2 g/poro/vrk ja ryhmässä D 5,2 g/poro/vrk. Dieetin natriuminvajetta porot pyrkivät tyydyttämään syömällä tarjolla ollutta nuolukiveä. Kuvio 21. Nuolikivet ruokintakokeen jälkeen 26.3.2012 vasemmalta oikealla A, B, C ja D 3.3.7 Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot Syömättä jääneestä säilörehusta teetetty rehuanalyysi osoittaa poron valikoivan säilörehusta sulavimmat ja lehtevimmät kasvinosat ravinnokseen ja jättävän syömättä korsiintuneimmat ja huonoimmin sulavat kasviosat. 22.6.2011 korjatussa säilörehussa syömättä jääneissä rehuissa D-arvo laski 725 grammasta silppuamattoman jätteen osalta 654 grammaan ja silputun jätteen osalta 570 grammaan. Samalla rehuyksikköarvo laski 0,99 ry/kg ka:sta 0,89:ään ja 0,73:een. Myös myöhemmin korjatuissa säilörehuissa oli havaittavissa samanlainen valikoituminen. Viimeisenä 1.7.2011 korjatun rehun osalta silppuaminen

32 ei enää vaikuttanut syömättä jääneen rehun rehuarvoon. Silppuamattoman osalta rehuarvo oli 0,73 ry/kg ka ja silputun rehun arvo oli 0,74 ry/ kg ka. Silputun säilörehun osalta voidaan päätellä silppuamisen lisäävän poroilla rehun valintaa. Silputusta rehusta poro pystyy jättämään syömättä huonosti sulavat kasvinosat. Säilörehun rehupartikkelien koko silppuamisen jälkeen on kuitenkin vielä sen verran isoa, ettei poro syö niitä valikoimatta. 3.4 Rehutestit talvella 2013 3.4.1 Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Testien aikana kaikissa ryhmissä porojen painoissa ja kuntoluokissa tapahtui vain hieman muutoksia. Ryhmässä A1 porojen painot laskivat keskimäärin 0,8 kg / poro. Kyseisen ryhmän poroilla kuntoluokka nousi kolmella porolla, kahdella pysyi samana ja yhdellä laski 0,25. Ryhmässä A2 porojen painot hieman nousivat (1,6 kg / poro). Kuntoluokka nousi kyseisellä ryhmällä neljällä porolla ja pysyi samana kahdella porolla. Ryhmällä B1 porojen painot hieman nousivat (0,5 kg /poro). Yhdellä porolla paino laski 4,5 kg ja samanaikaisesti kyseisen poron kuntoluokka kuitenkin nousi 0,25. Kaikkiaan kyseisellä ryhmällä kuntoluokka nousi kolmella porolla, kahdella pysyi samana ja yhdellä laski 0,25. Ryhmällä B2 painot laskivat keskimäärin 1,7 kg/poro. Enimmillään yhdellä porolla paino laski 4,5 kg. Kuitenkin kyseisen poron kuntoluokka nousi 0,25. Kaikkiaan ryhmässä viidellä porolla kuntoluokka nousi ja yhdellä kuntoluokka laski. Taulukko 13. Porojen painot (kg) 2013 Punnitusajankohta Ryhmä 28.1. 4.2. 11.2. 18.2. 25.2. 4.3. 11.3. 18.3. 25.3.

33 A1 82,6 83,3 82,2 83,0 82,9 81,3 82,4 81,2 81,8 A2 79,7 81,5 80,8 80,9 79,5 81,9 82,1 81,9 81,3 B1 80,7 82,1 82,2 81,4 82,2 81,4 82,1 81,4 81,2 B2 84,0 84,9 83,1 85,0 83,1 82,2 82,8 81,7 82,3 Taulukko 14. Kuntoluokkien kehittyminen. Ryhmä 28.1. 4.2. 11.2. 18.2. 25.2. 4.3. 11.3. 18.3. 25.3. A1 3,1 3,0 3,0 3,0 3,0 3,1 3,0 3,1 3,1 A2 3,0 3,0 3,0 3,0 2,9 3,1 3,1 3,0 3,2 B1 3,0 3,0 3,1 3,1 3,0 3,1 3,0 3,0 3,1 B2 3,0 3,0 3,0 3,1 3,1 3,0 3,1 3,0 3,2 3.4.2 Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen kokeen aikana Porojen käyttäytymistä ja hyvinvointia seurattiin koko testien ajan päivittäin ruokinnan ja syömättä jääneiden rehujen keruun yhteydessä. Testien aikana ei porojen hyvinvoinnissa huomattu muutoksia. Erityisesti seurattiin sitä, että tulevatko kaikki porot syömään rehuja jaettaessa. Useimmiten kaikki porot tulivat syömään kun jaettiin täysrehu. Ruokintakaukalot tyhjenivät nopeasti täysrehusta. Säilörehua jaettaessa kaikki porot eivät tulleet sitä heti syömään. Kuvio 22. Porot kävivät omaan tahtiin syömässä säilörehua Päivittäin seurattiin myös silmämääräisesti porojen ulosteen koostumusta. Jos jollakin porolla uloste muuttui löysäksi, niin siitä tehtiin merkintä porojen seurantavihkoon. Kaikissa ryhmissä, paitsi ryhmässä B1, oli yhdellä porolla uloste löysää. A1 ryhmällä oli yhdellä porolla viikon aikana uloste löysää. A2 ryhmässä oli

34 yhdellä porolla neljän viikon aikana uloste löysää ja toisella porolla yhden viikon aikana uloste löysää. Ryhmässä B2 yhdellä porolla oli yhden viikon aikana uloste löysänä. Millään porolla ei havaittu ripulia. Kuvio 23. A1 ja A2 vaatimet rehutestien päätyttyä 25.3.2013 Kuvio 24. B1 ja B2 vaatimet rehutestien päätyttyä 25.3.2013 Rehutestien päättyessä kaikissa tarhoissa oli lumi tallaantunut lähes kauttaaltaan. Tarhat oli mitoitettu minimitarpeen mukaan, joka on 50 poroa/ha. Pitempiaikaisessa ruokintakokeessa olisi tullut antaa poroille lunta juomaveden saannin varmistamiseksi.

35 Kuvio 25. Aitaukset testien päättyessä 25.3.2013 3.4.3 Kokonaissyönti Rehutestien aikana kovilla pakkasilla säilörehun korsien ja lehtien välissä oli runsaasti jääkiteitä, jotka sitten varisivat ruokintakouruihin. Nämä jääkiteet laskettiin kuuluvaksi rehuun. Päivittäin annettava säilörehuannos sisälsi 20 % enemmän säilörehua kuin mitä porot olivat edellisenä päivänä syöneet. Päivittäin lisättävässä säilörehumäärässä ei huomioitu jäähileen määrää. Laskelmissa käytettiin säilörehun kuiva-ainepitoisuutena viikoittain syötettävänä olevan säilörehupaalista analysoitua kuiva-ainepitoisuutta. Yhdestä säilörehupaalista annettiin poroille rehua kahden viikon ajan. Viikon syötön jälkeen otettiin pyöröpaalin jäljellä olevasta säilörehusta rehuanalyysinäyte, josta määritettiin myös kuiva-ainepitoisuus. Näin saman pyöröpaalin kuiva-ainepitoisuus saattoi muuttua viikoittain. Tehtiin myös vertaileva laskutoimitus käyttäen myös toisen viikon kuiva-ainepitoisuutena ensimmäisen näytteen kuivaainepitoisuutta. Näin haluttiin sulkea pois virhearviointimahdollisuus. Kaksi ensimmäistä viikkoa porot totutettiin annettavaan säilörehuun ja teolliseen täysrehuun. Tänä aikana kaikissa ryhmissä säilörehun syöntimäärät nousivat ja porot söivät myös kaiken teollisen rehun. Tutkimuksen varsinaisella seurantajaksolla, viikot 5-12, porot söivät säilörehua keskimäärin vuorokaudessa poroa

36 kohden ryhmässä A1 1,32 kg ka, ryhmässä A2 1,55 kg ka, ryhmässä B1 1,12 kg ka ja ryhmässä B2 1,22 kg ka. Teollisen täysrehun porot söivät aina kaiken, jota oli tarjolla 300 g / poro/vrk (264 g ka/poro/vrk). Taulukko 15. Säilörehun syönti kg ka/poro/vrk ryhmissä rehutestien aikana kg ka/poro /vrk Totutusviikot testiviikot 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 A1 0,86 1,00 1,11 1,37 1,42 1,51 1,22 1,34 1,27 1,28 A2 1,09 1,20 1,37 1,73 1,67 1,77 1,35 1,29 1,61 1,64 B1 0,77 0,97 0,94 1,15 0,92 1,04 0,98 1,21 1,34 1,37 B2 0,97 1,27 1,42 1,32 1,21 1,11 1,29 1,31 1,04 1,06 2,00 1,80 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 0,00 A1 A2 B1 B2 Kuvio 26. Säilörehun syönti kg ka/poro/vrk ryhmissä rehutestien aikana 3.4.4 Nuolukiven syönti Kaikille ryhmille oli tarjolla puuhun ripustettu 10 kg suolakivi (NaCl) koko tutkimuksen ajan. Kokonaissyönti oli ryhmässä A1 2,53 kg, ryhmässä A2 1,82 kg, ryhmässä B1 3,04 kg ja ryhmässä B2 2,41. Syönti poroa kohden vuorokaudessa oli ryhmässä A1 5,7 g, ryhmässä A2 4,1 g, ryhmässä B1 6,9 g ja ryhmässä B2 5,5 g.

37 Kuvio 27. Nuolukivet kokeen päättyessä 25.3.2013 vasemmalta lukien A1, A2, B1 ja B2 3.4.5 Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Tutkimuksen seurantajaksolla kahdeksan viikon aikana porot söivät keskimäärin säilörehua poron elopainokiloa kohden vuorokaudessa ryhmässä A1 16,0 g ka, ryhmässä A2 19,1 g ka, ryhmässä B1 13,7 g ka ja ryhmässä B2 14,7 g ka. Kun huomioidaan myös teollisen täysrehun syönti 264 g ka/poro/vrk, oli rehun kokonaissyönti poron elopainokiloa kohden keskimäärin vuorokaudessa ryhmällä A1 19,2 g ka, ryhmällä A2 22,4 g ka, ryhmällä B1 16,9 g ka ja ryhmällä B2 17,9 g ka. 3.4.6 Energian saanti Säilörehusta vaatimet saivat päivittäin energiaa poroa kohden ryhmässä A1 15,09 MJ, ryhmässä A2 17,27 MJ, ryhmässä B1 12,78 MJ ja ryhmässä B2 13,93 MJ. Vaatimen laskennallinen päivittäinen energian tarve on 12,9 MJ (1,1ry). Kaikissa ryhmissä porot saivat tarvitsemansa energian jo pelkästä säilörehusta, paitsi ryhmässä B1. Myös B1 ryhmässä vaatimet saivat tyydytettyä energiantarpeensa kun lukemaan lisätään täysrehun, 300 g/poro/vrk, sisältämä energiamäärä.

38 3.4.7 Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot Syömättä jääneessä säilörehussa oli kaikissa ryhmissä kuidun (NDF) pitoisuus korkeampi kuin annetussa säilörehussa. D-arvo ja ME-arvo oli syömättä jääneessä säilörehussa alempi. Myös raakavalkuaisen, OIV:n ja PVT:n määrä oli alempi syömättä jääneessä säilörehussa. Taulukko 16. Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot A1 A2 B1 B2 Kuiva-aine (g/kg) ennen syöntiä 288 462 292 446 jälkeen syönnin 290 437 284 431 Raakavalkuainen (g/kg ka) ennen syöntiä 167 123 150 137 jälkeen syönnin 134 86 112 87 Kuitu (NDF) (g/kg ka) ennen syöntiä 474 451 490 435 jälkeen syönnin 546 532 581 517 D-arvo (g/kg ka) ennen syöntiä 717 695 715 714 jälkeen syönnin 691 643 670 668 ME (MJ/kg ka) ennen syöntiä 11,5 11,1 11,4 11,4 jälkeen syönnin 11,1 10,3 10,7 10,7 OIV (g/kg ka) ennen syöntiä 87,4 80,8 85,4 84,2 jälkeen syönnin 81,6 71,6 77,4 74,2 PVT (g/kg ka) ennen syöntiä 36,8 1,4 22,6 11,2 jälkeen syönnin 12,4-23 -3,8-25,4

39 Kuvio 28. Testien päättyessä 25.3.2013 syömättä jäänyttä säilörehua ryhmässä A1 ja A2 Kuvio 29. Testien päättyessä syömättä jäänyttä säilörehua ryhmässä B1 ja B2

40 3.4.8 Säilönnällisen laadun ja koostumuksen vaikutus maittavuuteen Rehuanalyysissä määritettiin säilörehun laatuun vaikuttavia arvoja kuten happamuus (ph), ammoniakkityppi (g/kg N), maito- ja muurahaishappo (g/kg ka), haihtuvat rasvahapot (g/kg ka), liukoinen typpi (g/kg N), sokeri (g/kg ka). Lisäksi säilörehusta määritettiin koostumukseen liittyvä kuiva-aine (g/kg), raakavalkuainen (g/kg ka), kuitu (NDF, g/kg ka) sekä D-arvo (g/kg ka). Rehuarvoista määritettiin muuntokelpoinen energia (ME) (MJ/kg ka), ohutsuolessa imeytyvä valkuainen (OIV) (g/kg ka) ja pötsivalkuaistase (PVT) (g/kg ka). Laskelmissa huomioitiin vain säilörehupaalien aukaisun yhteydessä otetut rehun analyysitulokset. Kaikista koealoista (A1, A2, B1 ja B2) otettiin laskelmiin viisi pyöröpaalia, yhteensä 20 pyöröpaalia. Säilörehujen syöntimäärätkin huomioitiin vain kyseiseltä ajalta. Saman säilörehun toisen viikon analyysituloksia tai syöntimääriä ei käytetty laskelmissa. Testinä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimen testaamista ja luottamustasona käytettiin 95 %. Testissä tarkasteltiin kerrallaan vain yhden muuttujan vaikutusta syöntiin. Säilörehun happamuudella ei ollut tilastollisesti merkitystä maittavuuteen (p = 0,09) (ph:n vaihteluväli 3,91-4,74). Ammoniakkitypen määrän lisääntyminen heikensi maittavuutta tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0027) (vaihteluväli 5 47 g/kg N). Maito- ja muurahaishapon määrän lisääntyminen heikensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p = 0,0002) (vaihteluväli 17 76 g/kg ka). Haihtuvien rasvahappojen määrän vaihtelulla ei ollut tilastollisesti merkitsevyyttä säilörehun maittavuuteen (vaihteluväli 5 17 g/kg ka). Liukoisen typen määrän lisääntyminen vähensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti melkein merkitsevästi (p = 0,027) (vaihteluväli 196 533 g/kg N). Sokerin määrän lisääntyminen lisäsi säilörehun maittavuutta tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0013) (vaihteluväli 58 253 g/kg ka). Säilörehun koostumuksessa kuiva-ainemäärän kohotessa maittavuus parani tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0018) (vaihteluväli 244 555 g/kg). Raakavalkuaisen määrän lisääntyminen heikensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti

41 merkitsevästi (p = 0,006) (vaihteluväli 118 175 g/kg ka). Kuidun määrän vaihtelu ei vaikuttanut säilörehun maittavuuteen tilastollisesti merkitsevästi (vaihteluväli 426 527 g/kg ka). Myöskään D-arvon vaihtelu maittavuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevää (vaihteluväli 681 736 g/kg ka). Säilörehun energiapitoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevyyttä maittavuuteen (vaihteluväli 10,9 11,8 MJ/kg ka). OIV määrän lisääntyminen vähensi säilörehun syöntiä tilastollisesti melkein merkitsevästi (p = 0,048) (vaihteluväli 79 88 g/kg ka). PVT määrän lisääntyminen vähensi säilörehun syöntiä tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,005) (vaihteluväli 12 - +45 g/kg ka). Säilörehun koostumuksen vaikutuksesta syöntimäärään tulee huomioida, että säilörehujen D-arvo oli kaikilla säilörehuilla hyvä ja vaihtelua oli vain vähän. 4 TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 4.1 Milloin säilörehu tulee korjata poroille Porolle tehdyn säilörehutestauksen perusteella paras korjuunajankohta säilörehulle oli siinä vaiheessa kun timoteivaltaisessa kasvustossa 10 30 % oli tähkällä. Tällöin D-arvo oli hivenen yli 700 g/kg ka. Ensimmäiselle sadolle annettiin typpilannoitusta 70 kg N/ha, jolloin saatiin hyvä sato ja valkuaispitoisuus ei noussut porolle haitallisen korkeaksi. Typpilannoitus ei vaikuta D-arvon kehittymiseen. D-arvon ollessa korkeampi kuin 720 g/kg ka voi se vaikuttaa säilörehun maittavuutta heikentävästi, sillä valkuaispitoisuus nousee porolle liian korkeaksi. Tällöin myös satomäärät ovat vielä alhaisia. D-arvon laskiessa alle 700 g/kg ka valkuaisarvot ovat porolle sopivammat kuin korkeammissa D-arvoissa. Myös satomäärä nousee huomattavasti D-arvon laskiessa. D-arvon laskiessa säilörehun energiaväkevyys myös laskee, jolloin on vaarana, ettei poron pötsitoiminta

42 ehdi sulattamaan rehua energiatarpeen tyydyttämiseksi. Kasvuasteen kehittyminen lisää kasvuston korsien määrää, joita poro ei mielellään syö. Tutkimuksessa huomattiin, että elokuussa korjatun toisen niiton säilörehu oli maittavampaa kuin ensimmäisen niiton säilörehu, vaikka ensimmäisen niiton säilörehu oli korjattu D-arvon ollessa lähellä optimia (715 g/kg ka). Myös tämä ensimmäisen niiton säilörehu oli maittavaa. Toisen niiton säilörehussa oli maittavuutta lisäävä sokeripitoisuus korkeampi kuin ensimmäisen niiton säilörehussa, myös valkuaispitoisuus oli toisen niiton säilörehussa alempi. Säilörehun korkea sokeripitoisuus voi löysentää poron ulostetta ja ulosteen löystymistä havaittiin myös rehutesteissä. Varsinaista ripulia ei havaittu yhdelläkään porolla. Molempina rehutestivuosina 2012 ja 2013 porojen kunto pysyi hyvänä ja painoissa ei tapahtunut mainittavia muutoksia. Poroille tehtäessä säilörehua tulee ensimmäinen niitto tehdä riittävän ajoissa, jotta saadaan toiseen niittoon myös korkea säilörehusato. Ensimmäisen niiton myöhästyessä saadaan runsaasti heikosti maittavaa säilörehua ja toiseen satoon vähän hyvin maittavaa rehua. Molempiin satoihin on kuitenkin todennäköisesti laitettu samanlaiset tuotantopanokset. Kesän lämpösumman muodostuminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen milloin nurmikasvuston D-arvo on parhaimmillaan poron säilörehun niittoon. Useimmiten poronhoitoalueella, kun nurmen D-arvo on porolle parhaimmillaan, on samanaikaisesti porotalouden kesäinen työhuippu meneillään, eli vasanmerkintä. Poutaisina päivinä D-arvo voi laskea nopeasti. Tämä tulisi huomioida työhuippujen yhteensovittamisessa. 4.2 Säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään Säilörehun silppuaminen erilaisilla paalisilppureilla jaettaessa säilörehua on poronhoitoalueella yleistynyt. Rehutestien perusteella pyöröpaalin silppuaminen nuorena tehdystä (noin 10 % timotein tähkistä näkyvillä) kasvustosta nosti säilö-