Koulutuksen tietoyhteiskunta- kehittäminen 2020 Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12 Poimintoja: Koulujen väliset erot ovat erittäin suuria puhuttaessa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä. Orastava koulujen eriytyminen uhkaa toteutuessaan heikentää perusasteella saatuja hyviä oppimistuloksia. Osassa kouluja tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen hyödyntäminen on jokapäiväistä. Monessa koulussa ollaan hyödyntämisessä vasta alussa. Myös opetuksen tukena käytettävissä olevien laitteiden tasossa ja määrässä on huomattavia eroja koulujen välillä. Kuntien panostus alueen kehittämiseen vaihtelee huomattavasti. Eräs keskeisimpiä haasteita tieto- ja viestintätekniikan käytön edistymisessä on koulu- jen ja oppilaitosten toimintakulttuurin muutoksen toteuttaminen vastaamaan paremmin oppijan tarpeita ja oppimistapaa. Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa hyvät mahdollisuudet yhteisöllisen ja osallistavan toimintamallin käyttöönottoon opetuksessa ja opiskelussa. Lisäksi se soveltuu tiedon jakamiseen, hyödyntämiseen sekä muuhun vuorovaikutukseen. Nykyinen mediakulttuuri edellyttää kouluilta ja oppilaitoksilta joustavuutta ja valmiutta uudistua sekä rohkeutta avata toimintaansa muille näkyväksi. Nuorten tapa oppia on osin erilainen kuin vanhemmilla ikäluokilla. Visuaalisuus, monimediaalisuus, yhteistyö ja jakamisen kulttuuri ovat nuorille luontaisia toimintatapoja. Hyvän opetuksen tehtävä on ohjata tätä toimintaa myös oppimista tukevaan suuntaan. Tähän muutokseen opettaja tarvitsee koko työyhteisön tuen. Opettajien peruskoulutuksessa tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamat uudet peda- gogiset mallit eivät ole riittävässä roolissa. Uhkana on, että perinteisen opetuksen mallit siirtyvät sallaisenaan tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävään opetukseen. Opettajaksi opiskelevilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia harjoitella opastetusti tieto- ja viestintätek- niikan hyödyntämistä opetuskäytössä. Yhteistä näille suunnitelmille on se, että niissä kaikissa painotetaan syvälle toimintaan menevän muutoksen välttämättömyyttä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jo lähitulevaisuudessa suuri osa yhteiskunnan palveluista tuotetaan myös, tai yksinomaan verkossa. Verkon etuna on joustavuus ja saavutettavuus. Yhä pienempi osa vuorovaikutuksesta, asioinnista ja toiminnasta on sidottu tiettyyn paikkaan tai aikaan. Yhä kiihtyvämpi yhteiskunnan ja työelämän muutostahti edellyttää uusia kansalaistaitoja, osallisuuden varmistamista ja yhteiskunnasta syrjäytymisen ehkäisemistä. Visio vuonna 2020 Suomalaiset koulut ja oppilaitokset ovat kansainvälisesti vertaillen edistyksellisiä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjiä. Ammattitaitoinen opetus- ja muu henkilöstö sekä motivoituneet oppilaat ja opiskelijat hyödyntävät opinnoissaan ja oppimisen tukena laadukasta, ajanmukaista ja ekologisesti tehokasta tietoja viestintätekniikkaa eri ympäristöissä. Oppijan ja yhteisöjen tueksi on luotu joustavia palveluita, jotka edistävät elinikäistä oppimista. Vuorovaikutus ja muu yhteistyö koulutuksen ja muun yhteiskunnan ja työelämän välillä on rikasta ja avointa. Koulutuspalvelut, sitä tukeva hallinto ja päätöksenteko on järjestetty tehokkaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Koulutusjärjestelmä on kaikkialla uusiutumishaasteen edessä. Tavoitteena on järjestelmä, joka tukee oppijoita heidän yksilöllisillä oppimispoluilla ja harjaannuttaa heitä tarvitta- vissa kansalaisen ja työelämän tiedoissa ja taidoissa. Yksilölliset ja erilaiset oppimistarpeet ja niiden huomioiminen korostuu iän ja koulutustasojen myötä. Opetuskäytäntöjen muuttuminen edellyttää muutoksia monella tasolla. Opettajien perinteiset käsitykset opettamisesta tulee haastaa ja antaa heille eväitä uusien näkökul- mien ja käsitysten
toteuttamiseen käytännössä. Tässä tutkimus ja opettajankoulutus ovat tärkeässä asemassa. Myös koulu organisaationa on usein hyvin perinteinen, ja vallitsevat rakenteet ja käytännöt vastustavat muutosta. (OECD 2010). Tämän päivän yhteiskunta vaatii ihmi- siltä monipuolisempia tietoja ja taitoja kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyään korostetaan ajattelun taitoja, tiedon hankinnan, kriittisen tarkastelun ja tiedon soveltamisen taitoja. Perinteiset opetusmenetelmät ovat riittämättömiä näiden taitojen kehittämiseen. Opetushenkilöstön tiedon hallintaa ja pedagogista osaamista tulee parantaa. Tieto- ja viestintätekniikan vaikuttavuus riippuu suuresti sen käyttötavasta. Olennaista on opettajan kyky hyödyntää tekniikkaa pedagogisesti oppimista tukevalla tavalla. Suuri merkitys on myös oppilaitoksen toimintakulttuurilla ja johtajuudella. Opettajat kaipaavat pedagogisia esimerkkejä siitä, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voi hyödyntää eri opetustilanteissa. Ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa kehitetään tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä menetelmiä työpaikalla tapahtuvan opiskelun ohjaamisen ja seurannan tehostamiseksi. Eri oppimisympäristöhankkeissa kehitetään verkkopohjaisia ja virtuaalisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat ammattitaidon oppimista ammatin/toimialan erityispiirteet huomioon ottaen. Muodollisen oppimisen paikkana on aikaisemmin nähty vain koulu, oppilaitos ja koulurakennus. Oppimisympäristöajattelun taustalla on tarve avata opetusta ja oppimista ympäröivään yhteiskuntaan ja tunnistaa mahdollisuudet oppia myös muualla. Oppimisympäristöinä toimivat esimerkiksi erilaiset kulttuurilaitokset, harrastukset, lähiluonto, yritykset ja muu työelämä. Tieto- ja viestintätekniikkaa tarjoaa mahdollisuuksia hyödyntää verkossa olevia oppimisympäristöjä, tukea vuorovaikutusta ja toimintaa eri ympäristöjen välillä sekä yhdistää niitä. Tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen ja mobiililaitteiden yleistyminen mahdol- listaa sen, että tarvittava teknologia voi olla aina mukana. Kamera, viestintävälineet, muistiinpanovälineet ja mahdollisuus tiedon etsintään ja tarkentamiseen, ovat kaikki yhden tai useamman laitteen avulla mukana. Opettajien sekä koulujen ja oppilaitosten aktiivinen osallistuminen materiaalin tuot- tamiseen on keskeistä kun etsitään uusia innovaatioita oppimateriaaleihin. Digitaalisten oppimisresurssien käyttöönottoa voidaan edistää infrastruktuuria kehittämällä, opettajia kouluttamalla, pedagogian ja opetussuunnitelman muutoksilla sekä digitaalisen sisällön kehittämisellä. (Ks. OECD 2009)
Uusi Suomi 10.3.2011 Opettajilla on tietokoneongelmia Opettajien tietotekniset työskentelyvälineet on saatava kuntoon kaikissa kouluissa, vaatii opetusministeri Henna Virkkunen (kok.). Virkkusen mukaan koulujen väliset erot tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä ovat liian suuria. Osassa kouluista oppilaillakin on omat kannettavat käytössään, kun taas toisissa kouluissa opettajat jonottavat välitunnilla opettajanhuoneen muutamalle koneelle. Koulujen on harpattava nyt eteenpäin, sillä tietoyhteiskuntataidot ovat osa kansalaisen taitoja, Virkkunen muistuttaa. Erityisen huolestuttavana Virkkunen pitää tietoja siitä, että lukion opettajista alle 40 prosentilla oli henkilökohtainen tietokone käytössään. Tavoitteeksi on asetettu, että vuodesta 2014 alkaen tieto- ja viestintätekniikkaa alettaisiin asteittain hyödyntää myös ylioppilaskirjoituksissa. Tämän toteuttamiseksi on lukioiden varustetaso saatava kuntoon koko maassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on varannut lukioiden laitehankintojen tukemiseen tälle vuodelle kolmen miljoonan euron erillisrahan, jonka haku käynnistyy 23. maaliskuuta. Torstaina julkaistussa opettajatiedonkeruussa 2010 kerättiin ensimmäistä kertaa tiedot siitä, onko opettajilla käytössään tietokone työpaikallaan. Puolella kaikista opettajista oli käytössään henkilökohtainen tietokone. Ammatillisen koulutuksen opettajista 79,7 prosentilla oli henkilökohtainen tietokone käytössään. Samaan aikaan perusopetuksen opettajista vain 41,9 prosentilla ja lukion opettajista vain 38,3 prosentilla oli henkilökohtainen tietokone käytössään. Rehtoreiden tilanne poikkesi opettajien tilanteesta selvästi. Perusopetuksen rehtoreista 90,1 prosentilla ja lukiokoulutuksen rehtoreista 96 prosentilla oli tietokone henkilökohtaisessa käytössä.
Uusi Suomi; Puheenvuoro Postmoderni tekotaide pakolliseksi oppiaineeksi 4.3.2011 13:03 Jukka Relander Pätkätyöt, Nokia, Savupiippu, Uusi työ, Luova luokka, Tietoyhteiskunta, Postmoderni tekotaide, Ulkomaat 56 kommenttia Tykkää Janne Ruohisto ja 3 561 muuta tykkäävät tästä. Suomi ja Nokia vetivät tietoyhteiskuntakehitystä niin kauan, kun kyse oli teknologiavetoisesta hankkeesta. Nyt ollaan jo kymmenen vuotta kehityksestä jäljessä millä tahansa mittarilla: luova luokkamme on lukumääräisesti pienempi kuin kehittyneissä maissa, sähköisten palveluiden kehittyminen on omituisen takkuista ja sisältöpuolen tuotantoa ei osata tukea. Jähmeä teknologinen osaaminen ei enää riitä. Nokian ongelmat alkoivat heti, kun ihmiset rupesivat heittelemään toisiaan lampailla naamakirjassa, lukemaan nettilehtiä ja roikkumaan keskustelupalstoilla. Nokia ei pärjää kilpailijoilleen palvelusovelluksissa eikä viihdetarjonnassa. Noksulla on hyvä soittaa ja lähettää tekstiviestejä, mutta siinä se. Nokian kriisi on myös Suomen kriisi. Kehityksen veturista tuli sen jarru. Aloimme näet suomettua Nokiaan päin. Kun Nokia tilasi lisää insinöörejä, niitä koulutettiin. Kun Nokia tilasi uuden yliopiston, jolle se voisi ulkoistaa osan tuotekehittelystään, sellainen tehtiin. Kun Nokia halusi urkkia alaisiaan, säädetiin laki, joka salli alaisten urkkimisen. Vaikka samaan aikaan olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta. Jälkiviisaasti voi todeta, että Nokia ei ollut tietoyhteiskunnan airut, vaan teollisen yhteiskunnan viimeinen parahdus. Se valmistaa tuotteita, jotka kolahtavat kun pudotettessa keittiön pöydälle. Kännykkätuotanto on tavarantuotantoa ihan siinä missä sellun keitto, teräksen takominen tai laivanrakennus. Työn lopputuotteena on esine, johon voi lyödä päänsä, mutta ei ideaa, joka loisi uutta. Teollisen yhteiskunnan käsikirjoituksesta pitää luopua. On ihan turha halata jäähtyvää savupiippua ja toivoa, että teolliset työpaikat alkaisivat lisääntyä. Odotus on yhtä realistinen kun toive siitä, että maataloudessa viimein luovuttaisiin traktoreista ja palattaisiin lihastyöhön. Ne junat menivät jo. Tietoyhteiskuntakehityksen terävin kärki elää palvelukonsepteista ja keksii uusia tapoja koota ihmisiä ideoiden taakse. Nokia ei kyennyt luomaan käyttäjistään joukkoliikettä, Apple pystyi. Kyse ei ole vain siitä, mitä osataan, vaan myös tekemisen tavasta ja työkulttuurista. Tämä tuli mieleeni kun riitelin Jorma Ollilan kanssa. Tai no, riitelin ja riitelin. En saanut suunvuoroa. Mutta tulin haukutuksi oikein nimeltä mainiten. Olimme Tarja Halosen kutsumina presidenttifoorumilla keskustelemassa taloudesta. Ollila nosti minut ja Juha Siltalan esiin varoittavina esimerkkeinä negatiivisesta ajattelusta. Olimme varmaan puhuneet jotain huonosta
työkulttuurista ja Nokiasta riippuvaisten alihankkijoiden huonosta asemasta. Ollila lyttäsi, mutta ei antanut vastata. Mikäs siinä. En pahoittanut mieltäni, päinvastoin, olin ylpeä osakseni koituneesta kunniasta. Eivät jumalat ketä tahansa kiroa. Samalla mietin silloin, ja jälkiviisastuttuani mietin vielä painokkaammin nyt, että juuri tuolla reseptillä mennään metsään. Luova talous ei ole kurin, järjestyksen ja auktoriteettien talous. Isä Ollilan toimeenpanema lyttäys oli havainnollinen esimerkki niistä syistä, miksi sekä Suomi, että Nokia, jäivät kelkasta. Soraäänet ovat parhaita ääniä silloin kun pitää keksiä uutta. Tarvitsemme kuritonta uteliaisuutta, emme herran pelkoa ja kurinalaista tuotantoprosessia. Jos halaumme menestyä, ajatukset on nyrjäytettävä ihan uuteen asentoon. Elinkeinopolitiikassa pitäisi painaa kaasua, eikä suunnitella uusia pientiloja Kainuuseen. Nokian paapomisen sijasta on panostettava satoihin pieniin. Nyt on loistava hetki muuttaa koko yritystukien strategia: Nokialta on vapautumassa väkeä. Heidät pitää tukea perustamaan pieniä yrityksiä ja keksimään jotain aivan uutta. Homman voi aloittaa vaikka opintomatkalla Ruotsiin. Olemme ehkä saaneet naapurin kiinni murtomaahiihdossa, mutta uuden talouden loppukilpailu on jo käynnissä, eikä joukkueemme ole mukana. Vielä ehtisi, jos oikein kovasti kirii. Näiden kohtalonkysymysten äärellä on järkyttävää ja pelottavaa, että kevään vaalien keskeisin vaatimus on paluu kansalliseen yhtenäiskulttuuriin ja muihin teollisen yhteiskunnan kuri-ideologioihin. Perussuomalaisten ohjelmilla talous taantuu, työttömyys kasvaa ja kehittyneiden maiden etumatka kasvaa tavoittamattomaksi. Se on kertakaikkinen tuhon tie. Postmoderni tekotaide pitäisi määrätä pakolliseksi oppiaineeksi: sen äärellä syntyy abstraktia ajattelua ja kykyä käyttää symboleita. Nämä ovat uuden talouden tuotantovoimia, soi Sibelius sitten taustalla tai ei. Nämä vaalit ovat tärkeimmät vaalit pitkään aikaan. Nyt päätetään, olemmeko kehityksessä mukana vai emme. Päätämme siitä, syntyykö tänne uusia työpaikkoja vai ei. Ja päätämme siitä, panostammeko luovan talouden elinkeinoihin, jotka ovat tuottavia, vai jäämmekö tosiaan halaamaan sitä jäähtyvää savupiippua.
KEILARANNAN LAINEITA Max Mickelsson, 2.3.2011, 19:15 Lunttaaminen pakolliseksi! Tietotyö ja työelämä muuttuvat vauhdilla. Tietotyö on toisiaan tarvitsevien ihmisten ja tiedon kohtaamista. Suuri osa tästä tapahtuu verkossa. Mutta miten tämä näkyy kouluissa vai näkyykö? Miten lunttaamisesta, eli tiedon vapaasta hyödyntämisestä, tehdään koulussa pakollista? Jyväskylän yliopisto on tutkinut Microsoftin ja Opetushallituksen avustuksella innovatiivisia opetuskäytänteitä. Laaja tutkimus kattoi oppijakeskeisen pedagogiikan, oppimisen laajentamisen luokkahuoneen ulkopuolelle sekä tieto- ja viestintäteknologian käytön opetuksessa ja oppimisessa. Emme ole tarpeeksi pitkällä Tutkimuksen viesti on selkeä. Tietotekniikan käyttömahdollisuudet eivät ole riittävällä tasolla. Muutama esimerkki opettajien arjesta: 40 prosenttia suomalaisopettajista hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa luokkansa datan, kuten läsnäolotietojen ja arvosanojen, käsittelyssä. Vain vajaat 19 prosenttia kommunikoi oppilaidensa kanssa sähköisesti, esimerkiksi sähköpostitse. Vanhempien kanssa sähköisesti asioi kuitenkin noin 40 prosenttia opettajista. Vajaat 8 prosenttia opettajista on laittanut verkkoon oppimateriaalia oppilaille tai muille opettajille hyödynnettäviksi. Alle 6 prosenttia hyödyntää työssään esimerkiksi blogia tai wikejä. Entä sitten oppilaat? Koulussa 1,5 prosenttia oppilaista on käyttänyt videoneuvotteluteknologiaa. Mobiiliteknologiaa oppimisessa on hyödyntänyt alle 3 prosenttia. Multimediaesityksiä on tehnyt runsaat 2 prosenttia oppilaista. Nettiä on sentään hyödyntänyt yli 26 prosenttia oppilaista. Viesti on mielestäni selvä. Seuraavan hallituksen on tosissaan tartuttava tähän kokonaisuuteen. Kaikille oppilaille on tasa-arvoisesti tarjottava mahdollisuus 2000-luvun taitojen oppimiseen. Miksi asiaan pitää tarttua ja miten? Globalisaatio luo uudenlaisia vaatimuksia osaamiselle. Kansainvälisyys edellyttää osaamista, jota perinteinen koulujärjestelmämme ei ole pystynyt tuottamaan. Viestintävalmiudet, monipuolinen kielitaito, kyky toimia verkostoissa ja teknologiataidot haastavat opetusjärjestelmäämme uusiutumaan. Valittavana on tie, jossa yleissivistävän koulutuksen alku- tai loppupäästä lähdetään systemaattisesti muuttamaan kulttuuria. Muutoksen oleellinen
osa on arviointi. Siksi ylioppilaskirjoitusten vieminen kohti sähköistä maailmaa tulee asettaa yleissivistävän koulutuspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Seuraavan hallituksen tulee uudistaa niin peruskoulun tuntijako kuin opetussuunnitelmatkin, jotta pystymme vastaamaan 2020-luvun osaamistarpeisiin. Opetusmenetelmiä on monipuolistettava, ja draama tulee ottaa mukaan tukemaan esiintymistaitojen vahvistamista. Nykyinen hallitus on tehnyt pohjatyötä. Tulevan hallituksen tulee asettaa työnsä tavoitteeksi toteuttaa edellisen hallituksen Arjen tietoyhteiskuntaohjelman alaisen Tieto- ja viestintäteknologia opetuksessa -ohjelman. Se vaatii noin 400 miljoonan lisäpanostusta. Hallituksen tulee varata tähän tarkoitukseen kunakin vuonna tarvittava määrärahan, kun se tarkistaa talousarvioesitystensä kehysarviot. Erityisesti infrastruktuurin, opettajien tietoteknisten työvälineiden ja opettajankoulutuksen kehittämistä tulee painottaa, koska nämä ovat perusedellytyksiä tieto- ja viestintäteknologian monipuoliselle käytölle. Opettajankoulutuslaitosten tulee ajanmukaistaa tutkintovaatimuksensa tieto- ja viestintäteknologian osalta niin, että eri opettajankoulutuslaitoksista valmistuvat ovat tasa-arvoisessa asemassa tieto- ja viestintäteknisen osaamisen suhteen. Opettajien täydennyskoulutuksella tulee lisätä tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävää opetusta. Kun verkon välityksellä tapahtuvan koulutuksen määrää lisätään, luodaan skaalautuva ja kustannustehokas malli opettajien osaamisen ylläpitämiseen. Näin varmistamme, että koululaiset pysyvät kehityksessä mukana! Max Mickelsson toimii tietoyhteiskuntasuhteiden johtajana Microsoftilla. Hän hoitaa yhteyksiä yhteiskunnallisiin päättäjiin, kansalaisjärjestöihin ja vastaa myös hyvään yrityskansalaisuuteen liittyvistä hankkeista.