SALMENKYLÄN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 2009

SALMENKYLÄN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 2009 Markku Nironen 30.09.2009

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 2 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3 LUONNON YLEISPIIRTEET... 2 4. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA SUOJELTAVIEN LAJIEN ESIINTYMÄT... 7 4.1 SALMENKYLÄNASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LIITO-ORAVAT... 8 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 9 Kansi: Salmenkylän selvitysalueen ranta, osa-alueen 1 eteläosa. Valokuvat Markku Nironen 1

1 JOHDANTO Salmenkylän asemakaava-alueen laajennusalue sijaitsee Kangasniemen taajaman luoteispuolella, Niirasenlahden pohjoisosan ja Pappilansalmen välisen niemen pohjoisosassa. Asemakaavan laadintaa ja luontovaikutusten arviointia varten tehtiin luontoselvitys keväällä ja kesällä 2009. Selvitysalueen pinta-ala on noin 22 ha ja siinä on rantaviivaa noin 700 m. Kangasniemen kunta tilasi asemakaavan laajennusalueen luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Luontoselvityksen on tehnyt FM Markku Nironen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Selvitysalueen aiemmat luontotiedot on tarkastettu Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Asemakaavan laajennusalue kuuluu kuntakeskuksen osayleiskaavaalueeseen. Osayleiskaava-alueen laatimisen yhteydessä on tehty luontoselvitys vuonna 2005 (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2005). Asemakaavan laajennusalueelta ei ole mainintoja arvokkaista luontokohteista tai suojeltavien lajien esiintymistä. Liito-oravaselvityksen maastotyöt tehtiin 28.5.2009. Samalla inventoitiin luonnon yleispiirteitä ja arvokkaita luontokohteita. Liito-oravaselvitys tehtiin Sierlan ym. (2004) julkaisun ohjeiden mukaisesti. Puut, joiden tyviltä löydettiin liito-oravan jätöksiä, paikannettiin GPS-laitteella (Garmin 60Cx). Luonnonolojen ja kasvillisuuden sekä luontotyyppien kuvausta täydennettiin 20.8.2009. Samalla selvitettiin vesilain 15a ja 17a :n tarkoittamien kohteiden (suojellut pienvedet) ja luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien sekä muiden arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen (mm. metsälaissa mainitut erityisen tärkeät elinympäristöt). Erityistä huomiota kiinnitettiin EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, luonnonsuojelulain (LsL) 46 :n tarkoittamiin uhanalaisiin lajeihin, LsL 47 :n mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin sekä silmälläpidettäviin ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin ja näille merkittäviin elinympäristöihin. 3 LUONNON YLEISPIIRTEET Selvitysalue rajautuu etelässä piha-alueeseen, idässä piha-alueisiin ja Salmelantiehen, lännessä Niirasenlahden pohjoispuolen vesialueeseen ja pohjoisessa seurakunnan leirikeskukseen ja leirikeskukseen tiehen. Leirikeskukselle menevän tien pohjoispuolella on taimikkoa lähes rantaan saakka. Selvitysalue on jaettu seuraavassa kahteen osa-alueeseen (kuva1). 2

Kuva 1. Salmenkylän selvitysalue. Osa-alueen raja = musta viiva. Liito-oravahavainto = punainen piste. Mittakaava noin 1: 7 500. 1. Pohjoisosa Selvitysalueen pohjoisosassa on kaksi korkeaa metsäpeitteistä mäkeä. Alueella risteilee kuntopolkuja ja latupohjia, joista osa on valaistuja. Pohjoisin mäki nousee noin 20 metriä järven pintaa korkeammalle. Mäen kasvillisuus on pääosin mustikkatyyppiä. Kasvilajisto on tavanomaista, mm. metsäkastikkaa, sananjalkaa, mustikkaa, metsäimarretta, metsäalvejuurta ja lillukkaa. Puusto on harvahkoa varttunutta männikköä. Osa männyistä on vanhoja ja melko järeitä. Länsirinteellä on vanha ja monihaarainen mänty. Sekapuina kasvaa koivua ja kuusta sekä alikasvoksena pihlajaa, mäntyä, raitaa, harmaaleppää, koivua ja haapaa. Mäen etelärinteellä on yksi varttunut haapa ja alarinteellä taimikkoa. Pohjoisosan ja eteläosan mäkien välinen notkelma on pääosin harvennushakattua varttuvaa koivikkoa. Sekapuina kasvaa paikoin lehtikuusta, haapaa ja mäntyä. Kasvillisuus on metsä- ja viitakastikkavaltaista, muutamin paikoin kasvaa näsiää. Kasvillisuudessa on lehtomaisen kankaan lajistoa. Notkelman länsi- 3

osassa on kostean lehdon kasvillisuutta. Notkelma on ojitettu. Ojan reunalla kasvaa mm. hiirenporrasta. Puusto on harvennettua koivikkoa ja kuusikkoa. Tien vieressä on järeä mänty. Osa-alueen eteläosan mäki nousee noin 30 metriä järven pintaa korkeammalle. Metsä on nuorta ja varttunutta männikköä. Sekapuina kasvaa, paikoin runsaasti koivua ja kuusta. Alikasvoksena on haapaa, harmaaleppää, raitaa ja pihlajaa. Puustoa on harvennettu ja kasvillisuus on metsäkastikkavaltaista mustikka- ja puolukkatyyppiä. Kasvillisuus on tavanomaista, mm. sananjalkaa, mustikkaa, puolukkaa, kangasmaitikkaa, lillukkaa, metsälauhaa ja kanervaa. Kalliopaljastumat ovat pienialaisia ja niissä vallitsee metsälauha, kanerva sekä seinäsammal ja paikoin poronjäkälät. 2. Länsiosa Mäen länsipuolella on pääosin nuorta varttuvaa mustikkatyypin ja käenkaalimustikkatyypin metsää, jonka puustoa on harvennettu. Puustossa on varttuneita koivuja ja mäntyjä, etenkin rannan tuntumassa. Edellisten lisäksi rantapuustossa on terva- ja harmaaleppää sekä haapaa ja pajuja. Osa-alueen eteläosassa, rannan tuntumassa on vanha ja järeä rauduskoivu. Pienehkön kallion laella on vanhoja mäntyjä ja kasvillisuus osin poronjäkälävaltaista. Keväällä 2009 osaalueelta löytyi merkkejä liito-oravasta (ks. luku 4.1, Salmenkylän liito-orava). Osa-alueen pohjoispuolella on veneenlaskupaikka ja leirikeskuksen rantaa. Veneenlaskupaikasta etelään ranta on hiekkapohjaista. Ranta- ja vesikasvillisuus on melko monilajista, mutta reunustaa rantaa kapeana vyöhykkeenä. Lajistoon kuuluvat mm. piukka- ja pullosaraa, järvikortetta, järvikaislaa, ratamosarpiota, rantakukkaa, terttualpia, kurjenjalkaa ja luhtavuohennokkaa. Kaupinsaaren kohdalla on matala salmi, jossa on melko runsaasti vesikasvillisuutta, mm. ulpukkaa, uistinvitaa ja rannassa järviruokoa, järvikortetta, kapeaosmankäämiä. Rannassa on kapealti luhtaa, jossa kasvaa edellisten lisäksi mm. okarahkasammalta, kurjenjalkaa, jouhivihvilää, pullo- ja jouhisaraa, järviruokoa, rentukkaa, luhta- ja korpikastikkaa, ranta- ja terttualpia ja rantakukkaa. Kuva 2. Kaupinsaaren matala salmi. 4

Osa-alueen eteläosassa on pieni painanne, jossa on ruoho- ja heinäkorven lajistoa mm. viitakastikkaa, suoputkea ja vehkaa. Eteläosa Eteläosan ranta on hiekkapohjaista. Rantakasvillisuus on kapeahkona vyöhykkeenä ja lajisto on samankaltaista kuin osa-alueella 2. Rannassa on harvahko järviruokokasvusto, jonka lisäksi vedessä kasvaa rantaleinikkiä, ratamosarpiota, piukkasaraa, järvikortetta, rantaluikkaa, kapeaosmankäämiä (muutamin paikoin) ja ulpukkaa sekä uistinvitaa. Rantapuina ja -pensaina on varttuneita ja vanhoja mäntyjä ja koivuja sekä terva- ja harmaaleppää, raitaa, pajuja, pihlajaa ja paatsamaa. Ranta-alueen eteläosassa on vanha saunamökki. Kuva 3. Eteläosan rantaa. Ratapuuston itäpuolella on nuorta kuusi- tai lehtipuuvaltaista metsää kasvava alue, jonka kasvillisuus on mustikka- ja käenkaali-mustikkatyyppiä. Alue on vaikeakulkuista. Puustonperkauksen jäljiltä maassa on runsaasti runkoja ja niiden välistä kasvaa mm. vadelmaa, nokkosta ja metsäkastikkaa. Kosteimmissa notkelmissa on mesiangervo- ja nokkosvaltaista kasvillisuutta. Lähellä rantaaluetta on etelä-pohjoissuuntainen kallioinen harjanne. Harjanteen puusto on harvennushakattua varttunutta männikköä ja kasvillisuus puolukka- ja mustikkatyyppiä. Vanhan saunamökin ympärillä on isoja pihlajia, varttuneita mäntyjä ja koivuja sekä haapoja. 5

Kuva 4. Nuorta, harvennettua metsää. Osa-alueen eteläosassa on noin 20 metriä leveä itä-länsisuuntainen aukko, joka ulottuu rantaan saakka. Aukon eteläpuolella on kapea palsta, jossa kasvaa nuori ja tiheä kuusikko. Varjostavan kuusikon alla on niukasti kasvillisuutta. Kuusikon itäpuolella on oja ja sähkölinjan aukko, jossa on rehevä kasvillisuus (mm. vadelmaa, nokkosta ja mesiangervoa). Ojan reunalla kasvaa muutama lehtoorvokki, mutta ei muuta vaateliasta lajistoa. Aukon ja Salmelantien välissä on harvennettu varttuva koivikko. Koivikon alla kasvaa harmaaleppää, pihlajaa ja nuoria kuusia. Alue on ollut aiemmin peltona/niittynä. Tavanomaisen niitty- ja metsälajien lisäksi metsikössä kasvaa muutama mustakonnanmaja, näsiä ja sudenmarja. Alueelle on levinnyt puutarhakarkulaisena mm. pajuangervo. 6

Kuva 5. Piha-alueiden länsipuoleista metsää. Kallioisen harjanteen ja piha-alueiden välinen alue on kasvillisuudeltaan hyvin rehevää ja vaikeakulkuista, ainakin osin entistä peltoa/niittyä. Puustona on hakkuiden jäljiltä harvahkoa varttuvia koivuja tiheää nuorta koivikkoa. Sekapuina kasvaa raitaa, harmaaleppää ja mäntyä. Alueelle on noussut vadelmaa, mesiangervoa, nokkosta nurmilauhaa, ojakellukkaa, hiirenporrasta, huopaohdaketta, maitohorsmaa, tuomi-, koivu-, haapa- ja harmaaleppävesaa, punaherukkaa, vuohenputkea, sananjalkaa ja metsäkastikkaa. Ojissa kasvaa myös rentukkaa. Pihoilta on levinnyt laajalle alueelle jättipalsamia. 4. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA SUOJELTAVIEN LAJIEN ESIINTYMÄT Salmenkylän asemakaavan laajennusalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000 -alueita tai luonnonsuojelualueita. Selvitysalueelta löydettiin merkkejä liito-oravasta, joka on mainittu luontodirektiivin liitteessä IV(a). Selvitysalueen metsät ovat puisto- ja virkistysmetsiä sekä talousmetsiä, joita on hoidettu. Pääosa selvitysalueen reheväkasvuisista luontotyypeistä on entisiä piha- tai viljelyalueita, joissa vallitsee tavanomaiset niitty ja kosteiden lehtojen lajit. Osaalueen 3 eteläosasta löytyneet mustakonnanmarja ja lehto-orvokki ovat jäänteitä aiemmasta lehtokasvillisuudesta. Selvitysalueella ei arvioitu olevan uhanalaisia luontotyyppejä. 7

4.1 SALMENKYLÄNASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LIITO-ORAVAT Liito-orava kuuluu EY:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Salmenkylän selvitysalueen osa-alueelta 2 löytyi merkkejä liito-oravan oleskelusta. Muilta osaalueita ei löytynyt liito-oravan jätöksiä (papanoita). Salmenkylän liito-orava Osa-alueelta 2 löydettiin liito-oravan jätöksiä kolmesta paikasta. Puut, joiden alta löytyi liito-oravanjätöksiä on merkitty kuvaan 1.Ulkoilutien reunalta järeän haavan tyveltä löytyi muutama liito-oravan papana. Puusto on muutoin harvennushakattua varttunutta koivikkoa. Lisäksi lähellä on nuorta haapaa. Järeässä haavasta ei havaittu koloja. Osa-alueen eteläosassa on varttuva haavikko, jossa oli talvella tai keväällä tehty harvennushakkuu (kuva 5). Kahden haavan alta löytyi liito-oravan jätöksiä. Liito-orava on käyttänyt aluetta ruokailuun. Osa-alueen eteläosassa, lähellä rantaa on järeä haapa, jossa on koloja. Haavan tyveltä löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä. Haapa on todennäköisesti liitooravan lisääntymis- tai levähdyspaikka. Kuva 5. Harvennushakattua haavikkoa. Kahden haavan alta löytyi liito-oravan jätöksiä. 8

5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2005: Kangasniemen kunta, kuntakeskuksen osayleiskaavan luontoselvitys. Kangasniemen kunta. MMM & YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje 30.6.2004. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö, Helsinki. 7 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T., 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi: kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen Ympäristökeskus 2003. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. 16 s. + 3 liitettä. 9