GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983

Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s PL 23 7 70101 KUOPI O Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion työkeskus 1984

SISÄLLYSLUETTEL0 JOHDANTO 3 sivu TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 6 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELUA 108 Tutkittu suoala 10 8 Suotyypit 10 9 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 10 9 Turvelajijakautuma 110 Liekoisuus 110 Laboratoriotulosten tarkastelua 110 SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON 112 KIRJALLISUUTTA 11 6 LIITTEET

3 JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnin yhteydessä tehtiin kesällä 1982 turvetutkimuksia Juankosken kunnan alueella. Alustavat linjoitukset tehtiin syystalvella 1981. Tutkimus ra - hoitettiin pääasiallisesti kauppa- ja teollisuusministeriö n Pohjois-Savon seutukaavaliitolle myöntämän erillisrahoitukse n turvin. Työ tehtiin yhteistyössä Geologisen tutkimuslaitoksen, Juankosken kunnan, Kuopion kaupungin, VAPO :n ja Pohjois-Savon seutukaavaliiton kanssa. GTL :lta saatiin tarvittava kalust o sekä laboratoriotulostus. Juankosken kunta osallistui tutki - muksiin palkkaamalla tarvittavan aputyövoiman. Kuopion kaupungin metsätoimistolta saatiin kolme tutkimusapumiestä ja VAPO : n Pohjois-Savon turvepiiriltä yksi työnjohtaja. Seutukaavaliitt o huolehti raportin puhtaaksikirjoituksesta. Selvityksen kohteeksi valittiin kaikki kunnan suot 20 ha :n mi - nimikokoon saakka. Siten Juankosken kunnan kaikki turveteolli - suuden kannalta merkittävät suot tulivat tutkituiksi. Tähä n esitykseen on koottu näiden tutkimusten tulokset. Niiden perusteella on selvitetty inventoitujen 30 suon, yhteispinta - alaltaan 1.215 ha, käyttömandollisuuksia polttoturvetuotannos - sa lähinnä pala- ja jyrsinturpeen saannin kannalta.

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutki - musten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten & Häikiö 1978) kuvattuja mene - telmiä. Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitseva n osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 200-400 m :n välein. Tutkimuslinjastot vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettii n suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rim - pinen), mättäisyys (peittävyys -%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisill a suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hak - kuut. Maatumattoman puuaineksen eli ns. liekoisuuden selvittämiseksi plik - tattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympäriltä kymmenen kertaa 2 m : n syvyyteen asti. Hiller-kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja turpeessa olevien tupasvilla n kuitujen määrä. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteit ä laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valittiin siten, että ne edus - tivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Kuvassa 1 on esitetty vinoviivoituksella Jtiat kosken kunnan alueella. tutkittujen soiden sijaint i Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815-25 C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC-20 0 -kalorimetrillä (ASTM D 3286).

5 Kuva 1. Juankoskella vuonna 1982 tutkitut suot. 1. Laitasuo 2. Soidinsuo 3. Lamminahonsu o 4. Suurisu o 5. Suurisuo 6. Pyöräkänpäänsu o 7. Konttilamminsu o 8. Likiraivionsu o 9. Teyrisuo 10. Suurisuo 11. Karjasahinsu o 12. Lintukankaansuo 13. Suurisuo 14. Suurisuo 15. Raatesu o 16. Pitkäsuo 17. Rokkasu o 18. Ahopellonsuo 19. Itäsu o 20. Suurisuo 21. Lehmisu o 22. Kunttisuo 23. Niemelänsuo 24. Korkeanmäensuo 25. Nevasuo 26. Petäisen Suurisu o 27. Mustanlamminsuo 28. Kuikkalamminsu o 29. Suurisuo 30. Vehkapuronsuo

6 Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostu - man paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu piirtämällä turvela - ji- ja maatuneisuusprofiileja eri linjastoilta. Selitykset käytetyist ä merkinnöistä ovat liitteessä 4. Turpeen käyttösuunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvo - ja on koottu liitteeseen 2. Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyy - det ja turvemäärät laskettiin heikosti maatuneen pintakerroksen (Hl-4), hyvin maatuneen pohjakerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10 ) osalta erikseen koko suon, yli lm :n ja yli 2m :n syvyisille suon osille. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ettei niiden laskemine n eri syvyisille suon osille ole tarpeellista. Soiden turvemäärät on lasket - tu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Pinta-alat määritet - tiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakautumat esitetään liitteessä 3. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin ja nämä vielä useampiin alaryhmiin. Alaryhmät on vielä jaettu ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Puun ja varvu n jäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus on laskettu erikseen. Taulukon keskiarvorivi saatiin laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosentti - osuudet koko tutkitusta turvemäärästä. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppie n %-jakauma (liite 1). Saadut keskiarvot kuvastavat melko hyvin kunkin suo n suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää ja jakautumista on selvitetty las - kemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta (taulukko 39). Prosentit on laskettu turve - kerrostuman 0-1m, 1-2m ja 0-2m syvyysväleille koko suon osalta. Liekoje n määrää kuvaavat termit ovat : li..koisuus on liekoja on alle 1% erittäin alhainen erittäin vähän 1-2 % alhainen vähän 2-3 % keskimääräinen kohtalaisest i 3-4 % korkea runsaasti yli 4 % erittäin korkea erittäin runsaasti

7 Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, kulkuyh - teydet ja ympäristön topografia sekä suon koko, suotyyppien jakautuminen, puustoisuus ja ojitus sekä kuivatusmandollisuudet. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkitykselli - simpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosa n käsittävää, yleensä yhtenässtä turvekerrosta, missä maatuneisuus on kor - keintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa, joka on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/tai hyvin (H7-10) maatunut, vaikka siinä esiintyisikin heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat liitteessä 4. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään tuhkapitoisuu s (9Geina märkäpainosta), ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä (kg/suo- m3 ) j a kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoj a laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarji ylin ja alin (yli 10% tuh - kapitoiduudet) runsastuhkainen näyte. Nämä osat jäävätkin yleensä turvetuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuma n käyttökelpoisuudesta,. siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisest a alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisest a turvemäärästä sekä sen energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä kerros (0,3-0,6m) ja mandolline n pinnasta poistettava kerros. Turvetuotantoon sopiviksi alueiksi on otettu (ojitus huomioiden) yleensä yli 1,5 m :n syvyiset alueet.

8 1. Laitasuo (kl. 333307, x=69883, y=5682) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta etelään. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yksityistie kulkee aivan suon itäpuolitse (kuva 2). Suo rajoittuu lännessä Akonlampeen. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5m aluetta 11 ha ja yli 2 m aluetta 8 ha. Tutkimuspistetiheys o n 8,2/10 ha. Laitasuon itä- ja pohjoisosat ovat peltoviljelyksinä. Keski- ja länsi - osissa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta. Laitaosien suotyyppeinä ovat eri kehitysasteiset korvet. Puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Turvekankaiden puusto on tiheää ja tukkipuuasteella olevaa. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat luoteeseen Akonlammen - jokeen ja Petäisenjärveen. Viereinen Akonlampi vaikeuttaa kuivatusta. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,68 m. Yli 1,5 m alueen keskisyvyy s on 2,54 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,27 m (liite 2). Paksuimmillaan turve on suon länsipäässä. Suon pohjalla on

9 liejua lähes kauttaaltaan. Liejukerroksen alla on pohjamaalajina sav i (kuva 3). Laitasuon turve on saravaltaista (75%). Yleisimmät turvelajit ovat BC- t 21 % ja SC-t 14 % (liite 3 ). Puunjäännösturpeen osuus on 16 % ja varpu - turpeen 15 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 7 ja hyvin (H5-10) maatuneen pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on runsaat 90 %. Maatuneisuuden suhtee n turve on lähes kauttaaltaan yhtenäistä. Turvekerrostuman keskiosissa ole -

1 0 van hyvin maatuneen kerroksen alla on lähes kaikkialla joko heikosti ta i keskinkertaisesti maatunutta turvetta (kuva 3). Suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,2 %). Pintaosassa (0-lm) o n liekoja erittäin runsaasti (5,8 ), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vai n erittäin vähän (0,6%) (taulukko 25). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,8-4,8% ja o n keskimäärin 4,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,2. Vesipitoisuude n keskiarvo on 88,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 70-124 kg/m 3 keskiarvo 85 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Laitasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,37 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,33 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,28 milj. m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 14 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,24 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,43 milj.gj eli n. 0,12 MWh (taulukko 27).

1 1 Turpeen puolesta Laitasuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Alhainen kuivatilavuuspaino ja korkea liekoisuus laskevat kuitenkin suo n arvoa mandollisessa turvetuotannossa. 2. Soidinsuo (kl. 333307, x=69857, y=5648) sijaitsee vajaat 20 km Juankos - ken kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat erin - omaiset, maantie kulkee suon halki (kuva 4). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 47 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 27 ha, yli 1,5m aluetta 19 ha ja yli 2m aluetta 13 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,4/10 ha. Suurin osa suosta on peltona tai kytöheittona. Reunaosien suotyypit ova t sekä kangasturveasteella, kuten esim. varpu- ja puolukkaturvekangas, ett ä muuttuma-asteella (sara- ja tupasvillamuuttumat). Peltoa on 60% koko suon

1 3 pinta-alasta (taulukko 24). Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista taimikkoa. Soidinsuo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat Kohisevanojan kautta Ylä-Salmijärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,40m. Yli 1,5m syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,42m ja siitä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,47 m (liite 2 ). Suon pohjalla on pääasiassa hiesua (kuva 5). Soidinsuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 31% ja EqC-t 17% (liite 3). Varputurpeen osuus on 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerrosturpeen osuus koko turvemäärästä on runsaat 80%. Maatuneisuuden suhtee n turvekerrostuma on vaihteleva. Pinnalla on ohut, heikosti maatuneen tur - peen patja. Syvimmissä osissa vaihtelevat hyvin ja kohtalaisesti maatunee n turpeen kerrokset (kuva 5). Koko suossa on liekoja vähän (1,3%). Pintaosan (0-lm) liekoisuus on alhainen (1,6%), samoin kuin 1-2m välisen kerroksenkin (1,1%) (taulukko 25 ). Pisteellä A700 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,4-6,2% ja o n keskimäärin 4,7%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,3 (taulukko 2 ). Ve-

1 4 sipitoisuuden keskiarvo on 90,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 65-106 kg/ma ja keskiarvo 87 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Soidinsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,66 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,55 milj. m ja yli 1,5 m alueella n. 0,46 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on n. 17 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,30 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kui - vana n. 0,54 milj.gj eli n. 0,15 milj.mwh (taulukko 27). Soidinsuo sovel - tuu turpeensa puolesta jyrsinturvetuotantoon. 3. Lamminahonsuo (kl. 333307, x=69850, y=5655) sijaitsee n. 20 km Juan - kosken kirkolta etelään, Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät. Suon vieressä kulkee paikallistie (kuva 6). Viljelyspellot ympäröivät suota usealta eri suunnalta. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 16 ha, mistä 1m syvyistä aluetta o n 3 ha ja yli 1,5m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,5/10ha.Peltoje n osuus tutkimuspisteistä on 75% (liite 1 ). Suon keskiosissa on ruohoist a sararäme- ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Puusto on nuorta, pinotavara-asteella olevaa sekametsää.

1 5 Suon länsi- ja eteläosien pellot on salaojitettu. Muuten suolla on normaali pelto-ojitus. Vedet laskevat koilliseen Ylä-Salmijärveen ja osittai n myös etelään Konttilampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,75m. Suon pohjalla on hiesua j a savea (kuva 7). Lamminahonsuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Yleisimmät turvelaji t ovat SC-t 67% ja C-t 16% (liite 3 ). Puunjäännösturpeen osuus on 5%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,6. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on n. 75%. Koko suon liekoisuus on keskimääräistä luokkaa (3,0%). Pintakerroksessa o n liekoja erittäin runsaasti (6,1%).

1 6 Lamminahonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,12 milj. m 3 (liite 2). Suo soveltuu parhaiten peltoviljelyyn. 4. Suurisuo kl. 333307, x=69831, y=5648) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yksityistie kulkee suon vieressä (kuva 8). Suurisuo on tutkittu hajapisteverkostolla. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 20 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 6 ha, yli 1,5m aluetta 5ha ja yli 2m aluetta 3 ha. Tutkimuspistetiheys o n 4,5/10ha. Suurisuon keskiosassa on ruohoturvekangasta ja pohjoisosassa ruohoheinäkorpea. Turvekankaiden kokonaisosuus on n. 55% (liite 1). Puusto on seka - laista, keskinkertaisen tiheää ja pinotavara-asteella olevaa. Suo on ojitettu harvakseltaan. Vedet laskevat Heinäjokea pitkin itään Pyö-

17 räkkäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot Pyöräkän läheisyyden ta - kia. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 1,00m. Suon pohjalla on lähes kaut - taaltaan karkeaa ja hienoa detritusliejua. Näiden alla on savea tai moreenia. Suurisuon turve on saravaltaista (lähes 90%). Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on 2%. Yleisimmät turvelajit ovat EqSC-t. 18%, NSC-t. 17% ja MnSC-t. 16%. Puunjäännösturpeen osuus on 22% ja varputurpeen 20% (liite 3). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen pokjakenviceen oaks koko turvemäärästä on peräti 95%. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Pintaosan (0-1) liekoisuus o n erittäin korkea (5,5%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa liekoja ei ol e lainkaan (taulukko 25). Suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,20 milj. m3, mistä yli lm syvyi - sellä alueella on n. 0,11 milj. m3 (liite 2). Kuivatusvaikeuksien ja ohutturpeisuuden takia Suurisuo ei sovellu poltto - turve tuotantoon. 5. Suurisuo (kl. 333307, x=69862, y=5698) sijaitsee n. 25 km Juankoske n kirkolta etelään Akonpohjan kylässä, metsäautotien varrella (kuva 9). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 112 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluett a on 80 ha, yli 1,5m aluetta 50 ha ja yli 2m aluetta 33 ha. Tutkimuspisteti - heys on 4,8/10 ha. Suon keskiosassa on pääasiassa korpirämettä ja kaakkoisosissa lyhytkor - tista nevarämemuuttumaa. Pohjoisosien suotyyppi on tupasvillaräme. Rämeit - ten kokonaisosuus on n. 65% (liite 1 ). Puusto on nuorta harvennusvaihees - sa olevaa männikköä ja kuusikkoa.

1 8 Suurisuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat Heinäjokea pitki n pohjoiseen Kuikkasenlampeen ja siitä Kuikkajokea pitkin luoteeseen Akonveteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,42m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,18 m jolta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,16m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmässä altaassa ohut kerros detritusliejua, jonka al - la on hiesua. Muualla pohja on pääasiassa moreenia (kuvat 10, 11 ja 12).

1 9 Suurisuon turve on saravaltaista (runsaat 75%). Ruskosammalvaltaisen tur - peen osuus on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat MnC-t 17% ja BC-t 15% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 8% ja varputurpeen 14%.

2 0 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen (H1-4) turpee n osuus koko turvemäärästä on suuri (55%) (kuvat 11 ja 12). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,0%) (taulukko 25).

2 1 Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-5,8% ja o n keskimäärin 2,7%. Turpeen ph :n väihteluväli on 3,5-4,9 (taulukko 3 ). Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 67-106 kg/m ja keskiarvo 81kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,7 MJ/kg (taulukko 26). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,59 milj. m 3, mistä yli 1m sy-

2 2 vyisellä alueella on n. 1,43 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 1,09 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 67 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 1,30 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 2,18 milj.gj eli n. 0,60 milj.mwh (taulukko 27). Suurisu o soveltuu turpeensa puolesta jyrsinturvetuotantoon. Alhainen kuivatilavuuspaino alentaa suon arvoa mandollisessa polttoturvetuotannossa. 6. Pyöräkänpäänsuo (kl. 333307, x=69830, y=5670) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta etelään Västinniemen kylässä, yksityistien varrella (kuv a 13). Suo rajoittuu lännessä Pyöräkkäjärveen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 26 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 15 ha, yli 1,5m aluetta 8 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspisteti - heys on 5,0/10 ha. Suon pohjois- ja luoteisosat ovat ruohoheinäkorpea ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Keskiosissa suota on varsinaista korpea ja kangaskorpea sekä

2 3 idässä peltoa. Peltojen osuus on noin kolmannes (liite 1 ). Puusto on koi - vu- ja kuusivaltaista. Vedet laskevat suon halki virtaavaa ojaa pitkin luoteeseen Pyöräkkäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot järven läheisyyden vuoksi. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,35m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,38 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,25m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus- ja saviliejua. Savi o n muualla vallitseva pohjamaalaji (kuva 149). Saravaltaisen turpeen osuus on lähes 100%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 19%, NC-t. 19% ja C-t. 16% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 12% ja varputurpeen 22%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 90%.

2 4 Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,8%). Pintaosan (0-lm ) liekoisuus on korkea (3,1%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,4%) (taulukko 25). Pyöräkänpäänsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,35 milj. m3, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 0,26 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 9 milj. m 3 (liite 2).

2 5 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 7 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,14 milj.suo-m. Turpeensa puolesta Pyöräkänpäänsuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, mutta järven läheisyys estänee taloudellisen hyväksikäytön. Suon kaakkoispuoliset turvepellot ovat hyödynnettävissä. 7. Konttilamminsuo (kl. 333307, x=69845, y=5655) sijaitsee n. 20 km Juan - kosken kirkolta etelään Västinniemen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät, paikallistie kulkee n. 200m päässä suolta (kuva 15). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 18 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 9 ha, yli 1,5m aluetta 6 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspistetihey s on 8,9/10 ha.

2 6 Konttilamminsuon pohjoisosat ovat ruohoheinäkorpea ja varputurvekangasta. Keskiosassa on varpu- ja puolukkaturvekangasta sekä ruohosararämemuuttumaa. Etelä- ja lounaisosissa on peltoa. Peltojen osuus on n. 45% (liite 1 1 Puusto on nuorta, mänty- ja kuusivaltaista pinotavara-asteen metsikköä. Suon pohjoisosien puusto on tukkipuuasteella. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat suon keskiosissa olevaa n Konttilampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,33m.Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,50m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,33m (liite 2). Suon pohjan syvimmissä altaissa on detritus- ja saviliejua. Muualla pohja n maalajina on savi tai hiesumoreeni.

2 7 Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 80%. Ruskosammalvaltaista turvett a on 6%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 26%, C-t 20% ja EqC-t. 11% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 9%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on lähes 90%. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,4%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (4,6%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhaine n (0,2%) (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,4-7,2% ja o n keskimäärin 5,2%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,4-5,0 (taulukko 4 ). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 73-134 kg/m ja keskiarvo 98 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 26 ). Konttilamminsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,24 milj. m, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 0,18 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 5 milj. m3 (liite 2).

2 8 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,09 milj.suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,18 milj.gj eli n. 0,05 milj.mwh (taulukko 27). Turpeens a puolesta Konttilamminsuo soveltuisi jyrsinturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeudet estänevät suon taloudellisen hyväksikäytön. 8. Likiraivionsuo (kl. 333410, x=70135, y=5723) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta pohjoiseen Säyneisen kylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät. Maantielle on suolta matkaa vajaat 100 m(kuva 17). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 12 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 8 ha, yli 1,5m aluetta 3 ha ja yli 2m aluetta 2 ha. Tutkimuspistetiheys o n 9,1/10 ha. Tupasvillarämettä tavataan suon keskiosissa. Itäosån suotyypit ovat ruohosararäme ja ruohoheinäkorpimuuttuma. Suon eteläosassa on varsinaist a korpea ja korpirämettä. Rämeitten osuus on vajaat 65% (liite 1). Puust o on mäntyvaltaista, tiheäkasvuista ja pinotavaraksi luokiteltavaa.

2 9 Likiraivionsuota ei ole ojitettu, Vedet laskevat suon länsipuolitse virtaavaa Leväpuroa pitkin etelään Ala-Siikajärveen. Itäosien vedet laskevat itäpuolitse kulkevaa Alangonpuroa pitkin kaakkoon Pieni-Säyneiseen. Kuivatusta vaikeuttaa suon kaakkoispäässä sijaitseva pieni Koreikonlampi. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,50m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 3,34m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,67 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus- tai savilieju a ja näiden alla savea tai savensekaista hiesua. Muualla pohja on hiesua ta i moreenia (kuva 18). Saravaltaisen turpeen osuus on 70%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t. 28%, LSC-t. 20% ja NS-t. 12% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 23% j a varputurpeen 17%.

3 0 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,6. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on vajaat 80%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,1%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (5,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a erittäin vähän (0,6%) (taulukko 25 ). Pisteellä A300-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,9-5,3% ja o n keskimäärin 4,1%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 4,1-4,8 (taulukko 5). Vesi - pitoisuuden keskiarvo on 85,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 98-172 kg/m 3 ja keskiarvo 134 kg/m Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 26). 3 Likiraivionsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,18 milj. m, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,16 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella 0,10 milj. m3 (liite 2). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,06 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energia - sisältö on kuivana n. 0,17 milj. GJ eli n. 0,05 milj. MWh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Likiraivionsuo soveltuu parhaiten palaturvetuotantoon.

3 1 9. Teyrisuo (kl. 431103, x=70094, y=4253) sijaitsee n. 20 km Juankoske n kirkolta koilliseen Venäänahon kylässä paikallistien varrella (kuva 19). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 59 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 38 ha, yli 1,5m aluetta 25 ha ja yli 2m aluetta 18 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,1/10 ha. Teyrisuon luoteisosissa on varputurvekangasta ja keskiosissa tupasvillarämemuuttumaa. Suon pohjoisosat ovat pääasiassa korpirämemuuttumaa, kangaskorpimuuttumaa ja ruohoheinäkorpimuuttumaa. Rämeitten osuus on n. 50 % (liite 1 ). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista j a riukuasteella olevaa.

3 2 Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suovedet laskevat eteläosista etelään Virvunlampeen ja pohjoispuolelta luoteeseen Pieni-Säyneiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,69m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 2,88m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,76m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa hienoa ja karkeaa detritusliejua ja näiden alla hiesua. Muualla yleisin pohjamaalaji on moreeni (kuva t 20 ja 21). Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 60%. Ruskosammalvaltaista turvett a on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 13%, NSC-t 13% ja ErSC-t 9% (liit e 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 27%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja

3 3 hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on vajaat 75%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,3%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (4,8%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vä - hän (1,8%) (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-2,9% ja o n keskimäärin 1,8%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,2-5,4 (taulukko 6). Vesipitoisuuden keskiarvo on 94,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on

3 4 49-70 mg/ m 3 ja keskiarvo 62 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 19,1 MJ/kg (taulukko 26). 3 Teyrisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,00 milj.m, mistä yli 1 m sy - vyisellä alueella on n. 0,87 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,72 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 24 ha ja vastaavan turpee n määrä n. 0,53 milj.suo- m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,63 milj.gj eli n. 0,17 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Teyrisuo soveltuu osittain sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Kuivatilavuuspainon ja tehollisen lämpöarvon alhaisuus heikentää merkittävästi suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon.

3 5 10. Suurisuo (kl. 431103, x=70069, y=4272) sijaitsee vajaat 25 km Juankos - ken kirkolta koilliseen Venäänahon kylässä paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Uusi metsäautotie kulkee suon kaakkois - ja lounaispuolitse (kuva 22). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 122 ha, mistä yli 1 m syvyistä aluett a on 80 ha, yli 1,5m aluetta 60 ha ja yli 2 m aluetta 38 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha.

3 6 Suurisuon luoteisosassa on pääasiassa tupasvillarämemuuttumaa ja keski - osissa keidasrämettä tai keidasrämemuuttumaa (kuva 23). Etelässä on varputurvekangasta ja kaakossa lyhytkortista nevarämettä tai ruohosararämettä. Pohjoisosissa on useita eri suotyyppejä. Rämeitten osuus on vajaa t 65% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheä ä ja riukuasteella olevaa. Avosoiden osuus on 7% eli selvästi yli pitäjä n keskiarvon (= 1%). Suon luoteis- ja pohjoisosat ovat kokonaan ojitettu. Kaakkoisosa on luonnontilainen. Suovedet laskevat luoteeseen Virvunlampeen ( 2105,3m). Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,62m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisy - syys on 2,48m, mistä pintakerroksen osuus on O,98m (liite 2). Suon pohjalla on

3 7 savi- ja hiesumoreenia (kuvat 23, 24, 25, 26 ja 27). Saravaltaisen turpeen osuus on 54%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 3%. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS-t 11%, SC-t 10% ja MnSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 17%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 60%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,0%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja kohtalaisesti (2,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa runsaasti (3,3%) (taulukko 25).

3 8 Pisteellä A100+100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-2,9% ja o n keskimäärin 1,9%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,0-4,1 ja vesipitoisuude n 82,1-93,5% (taulukko 7). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 73-183 kg/ m 3 ja keskiarvo 114 kg/m3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keski - määrin 21,7 MJ/kg. Pisteellä A 200+600 turpeen tuhkapitoisuuden keskiarv o on 1,7% ja vesipitoisuuden 90,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 42-142 kg/ma ja keskiarvo 93 kg/m3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,1 MJ/kg (taulukko 26).

3 9 Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,98 milj. suo-n?, mistä yl i lm syvyisellä alueella on n. 1,72 milj. m ja yli 1,5m alueella n. 1,4 9 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 43 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,90 milj.suo-m?. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 2,22 milj.gj eli n. 0,61 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Suurisuo soveltuu pääosin jyrsinturvetuotantoon. Paikoitellen, esim. suon eteläosissa palaturpeen tuotanto on suositeltavaa.

4 1 41. Karjasahinsuo (kl. 431103, x=70073, y=4283) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta koilliseen Venäänahosta Poskijärvelle kääntyvän paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Uusi metsäautotie kulke e keskeltä suota. Virvujoki virtaa suon kaakkoispuolitse (kuva 28). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 63 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5m aluetta 16 ha ja yli 2m aluetta 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,8/10 ha.

4 2 Suon keski- ja luoteisosissa on korpirämettä ja varsinaista korpimuuttumaa. Suon eteläosat ovat enimmäkseen varputurvekangasta ja tupasvillarämemuuttumaa. Kaakkoisnurkassa on peltoa. Rämeitten osuus on vajaat 65% (liite 1). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, keskinkertaisen tiheää ja pinotavara-asteella olevaa. Karjasahinsuo on ojitettu kauttaaltaan. Luoteisosissa ojitus on harvaa. Suovedet laskevat kaakkoon Virvujokeen, josta edelleen länteen Virvujärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat suon pohjoisosassa hyvät. Virvujoki vaikeuttaa eteläosien kuivatusta.

4 3 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,00m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 1,81m ja siinä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,50m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus ja saviliejua, sek ä näiden alla yleensä savea (kuva 30). Muualla pohja on moreenia, hiekkaa j a hietaa (kuva 29). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 75%. Yleisimmät turvelajit ovat NSC-t 26%, LC-t 15% ja LSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 25% ja varputurpeen 39%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,8. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s koko turvemäärästä on runsaat 70%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,8%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (6,4%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a vain vähän (1,2%) (taulukko 25).

4 4 Pisteellä B200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,9-7,2% ja o n keskimäärin 4,1%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,6-5,0 (taulukko 8). Ve - sipitoisuuden keskiarvo on 83,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 137-179 kg/m3 ja keskiarvo 164 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle

4 5 on keskimäärin 20,8 MJ/kg (taulukko 26). Karjasahinsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,63 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,40 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,2 9 milj. m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 15 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,16 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,54 milj.gj eli n. 0,15 milj.mwh (taulukko 27). Suon pohjoisosien mataluus ja eteläosien kuivatusvaikeudet estävät taloudellisesti kannattavan turvetuotannon Karjasahinsuolla. 12. Lintukankaansuo (kl. 431103, x=70060, y=4257) sijaitsee n. 15 km Juan - kosken kirkolta koilliseen Säyneisiin menevän tien itäpuolella. Kulkuyhtey - det suolle ovat hyvät ; metsäautotie tulee lähelle suon kaakkoisnurkkaa. (kuva 31).

4 6 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 37 ha mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 12 ha, yli 1,5m aluetta 10 ha ja yli 2m aluetta 7 ha. Tutkimuspistetihey s on 8,4/10 ha. Lintukankaansuon kaakkoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa. Pohjois - osassa on pallosararämettä ja luoteisosassa varsinaista korpea (liite 1).

4 7 Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista ja kehitysluokaltaan suurimmaksi osaksi pinotavara-asteella olevaa. Kaakkoisosassa esiintyy myös tukkipuita. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat etelä- ja länsiosist a luoteeseen Suojärveen. Pohjoisosan vedet laskevat pohjoiseen Virvujokee n ja edelleen Virvujärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,08m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,2 0 m ja siinä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,60m (liite 2). Suo n pohja on pääasiassa moreenia (kuva 32). Saravaltaisen turpeen osuus on n. 75%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 17 % MnC-t 15% ja NSC-t 10% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 15% ja varputurpeen 34%.

4 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on n. 75%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,7%). Suon pintaosassa o n liekojen määrä erittäin suuri (5,5%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a pieni (1,9%) (taulukko 25). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee ; 5,2-8,7% välillä ja o n keskimäärin 6,4%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-4,8 (taulukko 9). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 92-114 kg/m a ja keskiarvo 102 kg/m. 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 26). Lintukankaan suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,40 milj. m3, mist ä yli 1m syvyisellä alueella on n. 0,24 milj. m3 ja 1,5m alueella n. 0,2 2 milj. m 3. Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha ja vastaavan turpee n määrä on n. 0,20 milj.suo- m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana

4 9 n. 0,41 milj.gj eli n. 0,11 milj.mwh (taulukko 27). Suon kaakkois- j a keskiosat ovat soveliaita pienialaiseen jyrsinturvetuotantoon. 13. Suurisuo (kl. 431103, x=70038, y=4248) sijaitsee n. 15 km Juankoske n kirkolta koilliseen Viitaniemen kylässä. Paikallistielle on matkaa n. 300 m. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot (kuva 34). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 31 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 10 ha, yli 1,5m aluetta 6 ha ja yli 2m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,5/10 ha. Suurisuon pohjoisosassa on varsinaista korpea ja kangasrämettä. Lounaisosissa on kangaskorpea ja keskiosissa puolukkaturvekangasta. Puusto on män - ty- ja kuusivaltaista, melko tiheäkasvuista sekä pinotavara- että tukkipuu - asteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoisosista luoteeseen

5 0 Petäjäjärveen ja eteläosista etelään Allovenjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,80m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,67m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,17 m (liite 2). Suon pohja on enimmäkseen moreenia (kuva 35). Rahkavaltaisen turpeen osuus on vajaat 80%. Yleisimmät turvelajit ovat LCS-t 25%, EqCS-t 22% ja NCS-t 14% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 27% ja varputurpeen 23%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 9 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on runsaat 90%. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,9%). Pintaosassa (0-lm ) on liekojen määrä erittäin suuri (7,7%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a liekoja ei ole lainkaan (taulukko 25).

5 1 Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,25 milj.m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,15 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,10 milj. m3 liite 2). Suuristo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 14. Suurisuo (kl. 333410, x=70152, y=5715) sijaitsee 5 km Säyneisten kirkolta luoteeseen n. kilometrin päässä tietä. Kulkuyhteydet suolle ova t heikohkot. Huonokuntoinen kärrytie tulee aivan suon laitaan (kuva 36). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 38 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5m aluetta 20 ha ja yli 2m aluetta 14 ha. Tutkimuspistetihey s on 6,1/1Oha. Suurisuon pohjoisosa on varsinaista korpea ja korpirämettä. Keskiosass a on tupasvillarämemuuttumaa sekä peltoa. Rämeitten kokonaisosuus on 40 % (liite 1). Keskitiheään kasvavat mänty ja kuusi ovat valtapuina. Puust o on kehitysluokaltaan riuku- sekä tukkipuuasteella.

5 2 Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat Leväpuroa pitkin etelää n Ala-Siikajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,58m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys on 2,30m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,05m (liite 2). Suo n pohjalla on paikoitellen ohuelti karkeaa detritusliejua ja alla hiesumoreenia. Moreeni on myös muualla yleisin pohjamaalaji (kuva 37).

5 3 Saravaltaisen turpeen osuus on n. 80%. Ruskosammalvaltaista turvetta on n. 2%. Yleisimmät turvelajit ovat MnC-t 18%, EqC -t. 14% ja NC-t 13% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on vain 3%, mutta varputurpeen 21%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,4. Hyvin maatuneen turpeen osuus on vähäinen (kuva 38). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,2%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja kohtalaisesti (2,0%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa erittäi n vähän (0,4%) (taulukko 25). Pisteellä A700 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,5-4,1% ja on

5 4 keskimäärin 3,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,8-5,0 (taulukko 10). Tur - peen vesipitoisuuden keskiarvo on 91,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväl i on 62-92 kg/m3 ja keskiarvo 75 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 26). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,60 milj. m 3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,53 milj. m 3 ja yli 1,5m alueella n. 0,4 6 milj. m (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 21 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,40 milj.suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,61 milj.gj eli n. 0,17 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Suurisuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, tosin alhaine n kuivatilavuuspaino alentaa suon polttoturvearvoa.

5 5 15. Raatesuo (kl. 333410, x=70189, y=5733) sijaitsee vajaat 10 km Säyneisten kirkolta pohjoiseen Rautavaaralle menevän maantien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat melko hyvät. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 52 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 38 ha, yli 1,5m aluetta 30 ha ja yli 2m aluetta 21 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,2/10ha. Suon eteläosissa on puolukkaturve- ja varputurvekangasta. Keskiosissa o n peltoa ja pohjoisessa varsinaista korpea, korpirämettä, pallosararämett ä ja varsinaista sararämemuuttumaa. Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista,

5 6 keskinkertaisen tiheää ja pääosin pinotavara-asteella olevaa. Raatesuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoiseen Karinjokeen. Suon luoteisosassa ollut Niittylampi on kasvanut umpeen. Raatesuo n kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät.

5 7 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,98m. Yli 1,5 m syvyisen alueen keski - syvyys on 2,90m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,70 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus-ja saviliejua sekä järvimutaa (kuva 40). Näiden alla on hiesua, moreenia, hietaa ta i hiekkaa. Saravaltaisen turpeen osuus on 87% (kuva 41). Yleisimmät turvelaji t ovat MnSC-t 18%, LSC-t 13% ja NC-t 13% (liite 3). Puunjäännösturpee n osuus on 18% ja suoleväkköturpeen 14%. Varputurvetta on 30%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,9. Kohtalaisesti maatunutt a (H5-6)turvetta on runsaasti (kuvat 40 ja 42). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,1%). Pintaosassa (0-lm)

5 8 on liekoja erittäin runsaasti (4,7%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a vain vähän (1,5%) (taulukko 25). Pisteellä A300+100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,8-8,5% ja

59 on keskimäärin 5,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,7-5,4 (taulukko 11). Vesipitoisuuden keskiarvo on 88,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 84-125 kg/ m3 ja keskiarvo 106 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,0 MJ/kg (taulukko 26). Raatesuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,03 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,97 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,87 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 30 ha ja vastaavan tur - peen määrä on 0,77 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 1,71 milj.gj eli n. 0,47 milj.mwh (taulukko 27). Turpeens a puolesta Raatesuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. 16. Pitkäsuo (kl. 431201, x=70112,y=4258) sijaitsee n. 25km Juankosken kirkolta koilliseen Säyneisistä Konttimäkeen menevän paikallistien var - rella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 43). Pitkäsuo rajoittu u pohjoisessa Suuri-Säyneiseen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 32 ha, mistä yli lm syvyistä aluett a on 20ha, 1,5m aluetta 13 ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,9/10 ha. Suon itäosassa on korpirämemuuttumaa ja isovarpuista rämemuuttumaa. Länsi- ja keskiosissa on tupasvillarämettä tai isovarpuista rämettä. Rämeitten osuus on 85% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää riuku- tai pinotavara-asteella olevaa. Tukkipuit a on n. 1/5. Kaakkoisosassa on uusi, tehokas ojitus. Pohjoisosa on myös ojitettu. Muuten suo on luonnontilainen. Suuri-Säyneinen estää suon keski- j a pohjoisosien tehokkaan kuivatuksen. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,22m. Yli 1,5m syvyisen alueen keski - syvyys on 2,00m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen ouus on 0,38m (liite 2). Suon pohjalla on ohuelti karkeata detritusliejua (kuva 44). Muuten pohjamaalajeina ovat hiesu tai moreeni (kuva 45).

6 1 Rahkavaltaisen turpeen osuus on 66%. Ruskosammalvaltaista turvetta on n. 1%. Yleisimmät turvelajit ovat ErS-t 21%, CS-t 14% ja ErCS-t 12% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 12% ja tupasvillaturpeen peräti 33% (kuva 45). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 4 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on runsaasti (kuvat 44 ja 45). Suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,4%). Pintaosassa (0-lm) o n liekojen määrä erittäin suuri (4,9%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a pieni (1,9%) (taulukko 25). Pisteellä B200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee 1,2-2,0% välillä ja o n keskimäärin 1,5%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,4-4,3 (taulukko 12). Vesipitoisuus on turpeessa keskimäärin 88,8%. Kuivatilavuuspainon vaih - teluväli on 48-141 kg/m 3 ja keskiarvo 111 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,5 MJ/kg (taulukko 26).

6 2 Pitkäsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,39 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,35 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,2 6 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,16 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,38 milj.gj eli n. 0,10 milj.mwh (taulukko 27). Suon kaakkoisosa soveltuu pienialaiseen palaturvetuotantoon. Muilta osi n ehdotan suon luonnontilaisena säilyttämist ä 17. Rokkasuo (kl. 431201, x=70104, y=4255) sijaitsee alle 5 km Säyneisten kirkolta kaakkoon Konttimäkeen menevän paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset (kuva 46) ; kärrytie tulee aivan suon laitaan. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 18ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 8 ha, yli 1,5m aluetta 3 ha ja yli 2m aluetta 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,8/10ha. Rokkasuon pohjoisosa on kangaskorpi- ja korpirämemuuttumaa. Etelässä on

6 3 puolukkaturvekangasta ja suon laitaosissa kangaskorpimuuttumaa. Korpie n osuus on vajaat 45% (liite 1). Puusto on tiheään kasvavaa, tukkipuu - tai pinotavara-asteella olevaa sekapuuta. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoisosista pohjoisee n Suuri-Säyneiseen ja etelästä luoteeseen Pieni-Säyneiseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,89m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 1,66m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,33m (liite 2). Suon pohjalla on hiesua ja moreenia (kuva 47). Rahkavaltaisen turpeen osuus on n. 90%. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 3%. Yleisimmät turvelajit ovatlcs-t 30%, LS-t 30% ja NCS-t 17% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on peräti 57% ja varputurpeen 27%.

6 4 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 2 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on melko runsaasti(kuva 47). Koko suossa on liekojen määrä suuri (3,8%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (7,4%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,3%) (taulukko 25). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus pysyttelee lähes samana el i keskimäärin 3,2%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,2-4,9 (taulukko 13) j a vesipitoisuuden 81,0-86,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 164-18 1 kg/m 3 ja keskiarvo 173 kg/]a13. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle o n keskimäärin 21,5 MJ/kg (taulukko 26).

6 5 Rokkasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,16 milj. m3, mistä yli lm syvyisellä alueella on n. 0,11 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,0 5 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 3 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,03 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,11 milj.gj eli n. 0,03 milj.mwh (taulukko 27). Rokkasuo soveltuu parhaiten pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 18. Ahopellonsuo (kl. 431201, x=70120, y=4273) sijaitsee n. 7 km Säyneisten kirkolta itään Konttimäkeen menevän paikallistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 48). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 23 ha, mistä yli lm syvyistä aluett a on 14 ha, yli 1,5m aluetta 9 ha ja yli 2m aluetta 6 ha. Tutkimuspistetiheys on 9,6/10 ha. Ahopellonsuon eteläosa on kytöheittoa. Keski- ja luoteisosissa on tupasvillaräme- ja varsinaista sararämemuuttunaa. Muualla on pääasiass a erityyppisiä turvekankaita. Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaise n tiheää ja enimmäkseen riuku- tai pinotavara-asteella.

6 6 Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoisosasta luoteesee n Suuri-Säyneiseen. Eteläosan vedet laskevat myös Suuri-Säyneiseen, mutt a lounaasta Konttilanden puolelle. Järven läheisyys vaikeuttaa pohjois - osien kuivatusta (kuva 48). Turvekerrostuman keskipaksuus yli 1,5m syvällä alueella on 2,11m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,56m (liite 2). Suon pohjalla on moreenia, hietaa ja hiekkaa (kuvat 49 ja 50). Saravaltaisen turpeen osuus on 80 %. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 3%. Yleisimmät turvelajit ovat NC-t 22% ja MnC-t 12% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 4% ja varputurpeen 32%.

6 7 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on melko runsaasti (kuvat 49 ja 50). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,9%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on keskimääräinen (2,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen korkea (3,4% ) (taulukko 25). Pisteellä A600=BO turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,8-7,4% j a on keskimäärin 3,5%. Turpeen ph :n keskiarvo on 4,4 ja vesipitoisuude n 89,6% (taulukko 14). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 69-112 kg/ m3 ja

6 8 keskiarvo 93 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 26). Ahopellonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,30 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,25 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 9 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 9 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,14 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,25 milj.gj eli n. 0,07 milj.mwh (taulukko 27).

6 9 Ahopellonsuo soveltuu turpeensa puolesta jyrsinturvetuotantoon, mutt a pienialaisuuden ja pohjoisosan kuivatusvaikeuksien takia sei ei lien e taloudellisesti kannattavaa. 19. Itäsuo (kl. 341201, x=70139, y=4272) sijaitsee n. 30 km Juankoske n kirkolta pohjoiseen ja Säyneisten kirkolta n. 9 km itään Suuri-Säyneisen ja Kumpusen järven välimaastossa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuv a 51). Paikallistie kulkee suon kaakkoisosan halki. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 24 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on vain 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,1/10 ha. Keskiosa suosta on peltona. Kumpusenjoen läheisyydessä on erityyppisi ä turvekankaita. Muuten suo on kangaskorpi- tai kangasrämemuuttumaa. Kor - pien kokonaisosuus on vajaat 60% (liite 1). Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista ja tullipuuasteella olevaa. Itäsuo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat länteen Kumpusenjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät joen ympäristöä lukuunottamatta. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,58m. Suon pohjamaalajina on pää - asiassa moreeni (kuva 52).

7 0 Rahkavaltaisen turpeen osuus on vajaat 95%. Yleisimmät turvelajit ovat LCS-t 19%, CS-t 26% ja S-t 12% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 35% ja varputurpeen 21%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 2 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatunutta (H7-10 ) turvetta on runsaasti (kuva 52). Suon kaikissa osissa on liekoja erittäin runsaasti (4,9%). (taulukko 25). Itäsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,14 milj. m3, mistä yli 1m sy - vyisellä alueella on n. 0,02 milj. m3 (liite 2).

7 1 Itäsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 20. Suurisuo (kl. 431201, x=70155, y=4260) sijaitsee n. 25 km Juankoske n kirkolta koilliseen, osittain Rautavaaran puolella. Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset. Metsäautotie tulee lähes suon reunaan (kuva 53). Suurisuo rajoittuu idässä Kumpuseen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 29 ha, yli 1,5m aluetta 16 ha ja yli 2m aluetta 5 ha. Tutkimuspiste - tiheys on 6,7/10 ha.

7 2 Suurisuon eteläosissa on varputurvekangasta ja tupasvillarämemuuttumaa. Keskiosassa on lyhytkortista nevarämettä ja rahkanevaa. Pohjoisosassa o n korpiräme- ja tupasvillarämemuuttumaa sekä ruohosaranevaa. Rämeitten kokonaisosuus on n.65% (liite 1). Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja riukuasteella olevaa. Suosta on ojitettu etelä- ja pohjoispää. Keskiosa on luonnontilainen. Vedet laskevat itäosästa Kumpusenjärveen ja pohjoisosasta pohjoisee n Ala-Luostaan. Suon länsiosassa ei ole kuivatusvaikeuksia toisin kui n itäosassa.

7 3 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,14 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 1,87m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,56m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa ohuelti karkeaa detritusliejua (kuva 55). Muuten pohjamaalajeina ovat hiekka tai moreeni (kuvat 54 ja 56). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 64%. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 1%. Yleisimmät turvelajit ovat ErS-t 16%, CS-t 16% ja SC-t 14% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 4% ja tupasvillaturpeen 30%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 7 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,8. Hyvin maatunutta (H7-10)

7 4 turvetta on melko runsaasti(kuvat 54, 55 ja 56). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,4%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja erittäin runsaasti (4,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a vain vähän (1,2%) (taulukko 25).

7 5 Pisteellä A500+0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-2,6% ja o n keskimäärin 1,6%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,5-4,5 ja vesipitoisuuden 85,6-95,4% (taulukko 15). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 54-145 kg/ma ja keskisarvo 112 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 22,8 MJ/kg (taulukko 26). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,63 milj. m3, mistä yli lm syvyisellä alueella on n. 0,45 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,3 0 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 10 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,11 milj.suo-m. Tämän turvemäärän enrgiasisältö o n kuivana n. 0,28 milj.gj eli n. 0,08 milj.mwh (taulukko 27). Suurisuon keski- ja länsiosat soveltuvat palaturvetuotantoon, mutt a tämä edellyttäisi luonnontilaisen suo-osan kuivattamista ja n. 0,5m paksuisen heikosti maatuneen pintarahkaturpeen poistamista. Suon itäosie n käyttöönoton esteenä ovat kuivatusvaikeudet.

7 6 21. Lehmisuo (kl. 333310, x=69884, y=5713) sijaitsee Juankosken ja Kaavin rajamailla. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät ; metsäautotie tulee aivan suon laitaan (kuva 57). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 16 ha, on 4ha. Tutkimuspistetiheys on 7,5/10 ha. mistä yli 1m syvyistä aluett a Suon keskiosissa on isovarpuista rämettä ja mustikkaturvekangasta. Laidealueilla on kangaskorpea ja kangaskorpimuuttumaa. Rämeitä ja korpi a on molempia runsaat 40 % (liite 1). Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista ja pinotavara-asteella olevaa. Lehmisuo on ojitettu vain laitaosistaan. Keskiosa on luonnontilainen. Vedet laskevat ojaa pitkin lounaaseen Hukkapuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,69m. Pohjamaalajeina ovat hiekk a ja moreeni (kuva 58). Saravaltaisen turpeen osuus on n. 65%. Yleisimmät turvelajit ovat SC- t 37% ja NCS-t 20% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on vain 3%, mutt a varputurpeen 35%.

7 7 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 8 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,7. Koko suossa on liekoja vähän (1,7%) (taulukko 25). Lehmisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,11 milj. m3 (liite 2). Su o soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

7 8 22. Kunttisuo (kl. 333310, x=69890, y=5724) sijaitsee Juankosken ja Kaavin rajamailla 5 km päässä Kaavin kirkolta. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät, sillä suon pohjoispuolitse kulkee sekä kestopäällystetie ett ä Siilinjärven-Outokummun rautatie (kuva 59). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 41 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 35 ha, yli 1,5m aluetta 31 ha ja yli 2m aluetta 25 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,1/10 ha. Kunttisuon eteläosassa on korpirämemuuttumaa ja lyhytkortista nevamuut-

7 9 tumaa sekä myös varsinaista sararämemuuttumaa. Keskiosan suotyyppinä o n lyhytkortinen nevaräme ja rahkaräme. Pohjoisosat ovat peltoa, kytöheittoa ja mustikkaturvekangasta. Puusto on mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista ja pinotavara-asteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoiseen Niemelänsuo n halki Helvetinhaudanpuroon ja siitä edelleen pohjoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 2,32m. Yli 1,5m syvyisen alueen keski - syvyys on 2,80m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,77 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa karkeaa detritusliejua (kuva 61). Muualla pohjamaalajeina ovat hiesu, hiekka ja moreeni (kuva 60).

8 0 Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 80%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 1%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 16%, NSC-t 16% ja NC-t 10 % (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 11% ja varputurpeen 27%.

8 1 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintakerrokse n 3,2 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,2. Turvekerrostuma n maatuneisuus on vaihteleva (kuva 60). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,5%). Pintaosassa (0-lm ) on liekoja runsaasti (3,8%) samoinkuin 1-2m välisessä kerroksessaki n (3,3%), (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,5-5,8% ja o n keskimäärin 3,3%. Tässä keskiarvossa on jätetty suon runsastuhkaine n pohjaosa (60 cm) pois laskuista. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,9-5, 6 ja vesipitoisuuden 76,5-90,6% (taulukko 16). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 93-184 kg/ m3 ja keskiarvo 119 kg/ m3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,8 MJ/kg (taulukko 26). Kunttisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,95 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,91 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0.8 7 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 29 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,84 milj.suo-m 3. Taman turvemaarän energiasisältö o n kuivana n. 2,18 milj.gj eli n. 0,60 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Kunttisuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon.

8 2 23. Niemelänsuo (kl. 333310, x=69895, y=5725) sijaitsee Kunttisuon (22 ) vieressä aivan päällystetien pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suoll e ovat siis hyvät (kuva 62). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 17 ha, mistä yli lm syvyistä aluetta on 10 ha, yli 1,5m aluetta 7ha ja yli 2m aluetta 4 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,6/10 ha. Niemelänsuon eteläosa on kytöheittoa. Pohjoisosassa on kangasrämettä j a varputurvekangasta. Kytöheiton osuus on vajaat 40% (liite 1). Puusto o n sekalaista, melko tiheäkasvuista ja pinotavara-asteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoiseen Helvetinhaudanpuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,47m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,71m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,43m (lii - te 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritusliejua ja doppleriittisaostumaa (kuva 63). Muualla suon pohja on hiesua tai hietaa. Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 90%. Yleisimmät turvelajit ovat

8 3 NSC-t 19%, SC-t 18% ja LC-t 15% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n 25% ja varputurpeen 28%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 9 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatuneen pohjaker - roksen osuus koko turvemäärästä on vajaat 85%.

8 4 Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,7%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on korkea (3,1%) ja 1-2m välisen kerroksen keskimääräinen (2,3%) (tau - lukko 25). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 4,4-43,7% ja o n keskimäärin 18,3%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,3-5,3 (taulukko 17). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 84,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 102-159 kg/m 3 ja keskiarvo 133 kg/m 3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 19,2 MJ/kg (taulukko 26). Niemelänsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,25 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,23 milj.m 3 ja yli 1,5 m alueella on n. 0,1 9 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 7 ha ja vastaavan turpee n määrä n. 0,17 milj.suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivan a n. 0,43 milj.gj eli n. 0,12 milj.mwh (taulukko 27). Turpeen korkean tuhkapitoisuuden takia Niemelänsuo ei sovellu polttoturvetuotantoon.

8 5 24. Korkeanmäensuo (kl. 333310, x=69878, y=5716) sijaitsee Juankosken j a Kaavin rajamailla aivan Kunttisuon (22.) eteläpuolella. KUlkuyhteyde t suolle ovat melko hyvät (kuva 64). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 23 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 16 ha, yli 1,5m aluetta 12 ha ja yli 2m aluetta 8 ha. Tutkimuspisteti - heys on 5,7/10 ha. Suon keskiosa on varputurvekangasta. Laitaosien suotyyppeinä ovat varsinainen korpi ja ruohoheinäkorpi. Puusto on enimmäkseen pinotavara-asteella olevaa, melko tiheäkasvuista mäntyä. Korkeanmäensuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat lounaaseen Hukkapuroon ja edelleen luoteeseen Kuikkasjokeen. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät.

8 6 Turvekerrostuman keskipaksuus on 2,09 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 3,08m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,75 m (liite 2). Suon pohjalla on hiekkaa ja moreenia (kuva 65). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 60%. Ruskosammalvaltaista turvett a on 1%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t. 20%, SC-t. 12% ja CS-t. 10% (liit e 3). Puunjäännösturpeen osuus on 13% ja varputurpeen 9%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 6 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Suon eteläosassa on paksulti hyvin maatunutta (H7-10) turvetta.

8 7 Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,4%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on korkea (3,5%), mutta 1-2m välisen kerroksen alhainen (1,2%), (taulukko 25). Pisteellä A400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-4,2% ja o n keskimäärin 2,6%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,0-5,4 (taulukko 18). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 87,8%. Kuivatilavuuspainon vaihtelu - väli on 99-166 kg/m ja keskiarvo 118 kg/m. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 23,6 MJ/kg (taulukko 26). Korkeanmäensuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,48 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,42 milj.m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,3 7 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 10 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,22 milj.suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,61 milj.gj eli n. 0,17 milj.mwh (taulukko 27). Suon etelä- ja keskiosat soveltuvat pienialaiseen palaturvetuotantoon.

8 8 25. Nevasuo (kl. 431106, x=70065, y=4335) sijaitsee n. 30 km Juankoske n kirkolta koilliseen Juukaan menevän tien läheisyydessä. Kulkuyhteyde t suolle ovat melko heikot. Etelässä suo rajoittuu Teerilampeen (kuva 66). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 30 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 17 ha, yli 1,5m aluetta 9 ha ja yli 2m aluetta 5 ha. Tutkimuspisteti - heys on 7,3/10 ha. Lounaisosa suosta on peltoa. Keskiosassa on varputurvekangasta, tupasvillarämettä ja lyhytkortista nevamuuttumaa. Koillisessa ja pohjoisessa o n pallosararämettä, pallosararämemuuttumaa ja korpirämemuuttumaa. Puusto o n mänty- ja koivuvaltaista, melko harvaan kasvavaa ja enimmäkseen riukuasteella olevaa. Nevasuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat Halko- ja Tammipuroa pit-

8 9 kin luoteeseen Ylä-Poskiseen. Suon eteläpäässä sijaitseva Teerilampi estänee tehokkaan kuivatuksen. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,27 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,11 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,22 m (liite 2). Suon pohjalla on moreenia ja hietaa (kuvat 67 ja 68). Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 70%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t. 18%, MnC-t. 14% ja NMnC-t. 11% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuu s on 6% ja varputurpeen 25%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 9 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on lähes 90%. Koko suossa on liekojen määrä suuri (3.7%). Pintaosassa (0-1 m)

9 0 on liekoja erittäin runsaasti (6,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksess a erittäin vähän (0,9%), (taulukko 25). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,7-3,4% ja o n keskimäärin 2,2%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,6-4,9 (taulukko 19). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 74-105 kg/ma ja keskiarvo 92 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 22,8 MJ/kg (taulukko 26). Nevasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,38 milj. m3, mistä yli 1m sy - vyisellä alueella on n. 0,26 milj.m ja yli 1,5m alueella n. 0,19 milj. m3 (liite 2).

9 1 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 8 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,12 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,25 milj.gj eli n. 0,07 milj.mwh (taulukko 27). Turpeensa puolesta Nevasuo soveltuisi sekä pienialaiseen pala- että jyrsinturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeudet estävät taloudellisesti kannattavan turve tuotannon. 26. Petäisen Suurisuo (kl. 333305, x=69935, y=5586) sijaitsee runsaa t 5 km Muuruveden kirkolta luoteeseen Kesämäen paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 69). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 18 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 9 ha, yli 1,5m aluetta 7 ha ja yli 2m lauetta 3 ha. Tutkimuspistetiheys o n 6,7/10 ha. Suon keskiosassa on varputurvekangasta. Reunat ovat kangaskorpea tai kangaskorpi-ojikkoa. Varputurvekankaan osuus on vajaat 35% (liit 1). Puust o on mäntyvaltaista, melko tiheäkasvuista ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa.

9 2 Petäisen Suurisuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat itään Pieni - Petäiseen ja luoteeseen Iso-Petäiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,28m. Yli 1,5m syvyisen alueen keskisyvyys on 2,28m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,28 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa karkeaa detritusliejua. Pohjamaalajeina ovat savi, hiesu ja moreeni (kuva 70). Rahkavaltaisen turpeen osuus on runsaat 60%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 26%, ErCS-t 22% ja SC-t 15% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus o n vain 1% ja varputurpeen 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on peräti 7,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,4. Hyvin maatunee n pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on runsaat 90% (kuva 70). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,3%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (4,6%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa ei ole liekoj a lainkaan (taulukko 25). Pisteellä A400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-1,9% ja o n keskimäärin 1,4%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,2-4,5 (taulukko 20). Ve-

9 3 sipitoisuuden keskiarvo on 87,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 101-142 kg/m3 ja keskiarvo 116 kg /m. 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle

9 4 on keskimäärin 23,0 MJ/kg (taulukko 26). Petäisen Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,23 milj.m3, mist ä yli lm syvyisellä alueella on n. 0,18 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,1 6 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 7 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,14 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,37 milj.gj eli n. 0,10 milj.mwh (taulukko 27). Petäise n Suurisuo soveltuu pienialaiseen palaturvetuotantoon. 27. Mustanlamminsuo (kl. 431106, x=70091, y=4325) sijaitsee n. 30 km Juankosken kirkolta koilliseen Juukaan menevän tien läheisyydessä. Suo n varteen tulee heikkokuntoinen kärrytie (kuva 71). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 45 ha, mistä yli lm syvyistä aluetta o n 29 ha, yli 1,5m aluetta 16 ha ja yli 2m aluetta 11 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,1/10 ha.

9 5 Suon lounaisosa on puolukka- ja varputurvekangasta ja kangaskorpimuuttumaa. Luoteessa on myös puolukkaturvekangasta ja kaakossa rimpinevamuuttumaa ja lyhytkortista nevaa. Keskiosassa on varsinaista sararämemuuttuma a ja pohjoisessa korpirämemuuttumaa ja varsinaista sararämemuuttumaa. Rämeitten osuus on n. 40% (liite 1). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, melko tiheäkasvuista ja pino-tai riukutavara-asteella olevaa. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan ja vedet laskevat luoteeseen Iso-Väärän lampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot suon eteläosassa sijaitse - van Mustanlammen takia (kuva 71).

9 6 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,42m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,50, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,69m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa karkeaa detritusliejua sekä saostuma a (kuva 73). Reuna-alueiden pohja on hiekkaa tai moreenia. Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 55%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 2%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 18% ja MnSC-t 16% (liite 3). Puun - jäännösturpeen osuus on 12% ja varputurpeen 15%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,3. Hyvin maatuneen pohjakerrokse n osuus koko turvemäärästä on vajaat 75%. Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on erittäin korkea (4,9%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhaine n (0,7%) (taulukko 25).

9 7 Pisteellä A250+100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,8-4,8% ja o n keskimäärin 3,0%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 2,8-4,3 (taulukko 21). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 83-160 kg/m 3 ja keskiarvo 104 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 22,1 MJ/kg (taulukko 26). 3 Mustalamminsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,64 milj. m, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,55 milj. m3 ja yli 1,5 alueella n. 0,4 0 milj.m 3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 14 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,23 milj.suo-m 3. Tämän turpeen energiasisältö on kuivana n. 0,53 milj. GJ eli n. 0,14 milj.mwh (taulukko 27). Rikkonaisuuden ja kuivatusvaikeuksien takia Mustanlamminsuo ei sovell u taloudellisesti kannattavaan polttoturvetuotantoon.

9 8 28. Kuikkalamminsuo (kl. 431201, x=70155, y=4250) sijaitsee n. 25 km Juan - kosken kirkolta koilliseen, osittain Rautavaaran puolella. Kulkuyhteyde t suolle ovat heikot. Huonokuntoista metsäautotietä pääsee n. 1 km päähän. Suo rajoittuu idässä Kuikkalampeen (kuva 74). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 32 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta o n 22 ha, yli 1,5m aluetta 14 ha ja yli 2m aluetta 6 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,8/10 ha. Suo on pääasiassa puolukka- ja varputurvekangasta. Reunoilla on kangasrämettä. Rämeitten osuus on vain n. 1/3 (liite 1). Puusto on selvästi mänty - valtaista, keskinkertaisen tiheää ja pinotavara-asteella olevaa. Kuikkalamminsuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat Kuikkalampeen j a siitä Kuikkapuroa pitkin etelään Suuri-Säyneiseen. Kauniin Kuikkalamme n takia suon kuivatus ei ole mielekästä.

9 9 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,28 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 1,86 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,43 m (liite 2). Suon pohja on pääasiassa hiekkamoreenia. Kuikkalammen läheisyydessä j a syvimmissä altaissa suon pohjalla on karkeaa detritusliejua (kuva 75). Rahkavaltaisen turpeen osuus on n. 75%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 1%. Yleisimmät turvelajit ovat LCS-t. 26%, ErCS-t. 10% ja ShCS-t. 7% (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 30%, tupasvillaturpeen 20% ja suoleväkköturpeen 13%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,7 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatuneen pohjaturpee n osuus koko turvemäärästä on vajaat 80%. Suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,2%). Pintaosassa (0-lm) o n liekoja erittäin runsaasti (6,0%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vai n erittäin vähän (0,4%) (taulukko 25).

10 0 Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,7-3,2% ja on keskimäärin 2,0%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,5-4,1 (taulukko 22). Vesipitoisuuden keskiarvo on 88,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 109-13 2 kg/m3 ja keskiarvo 121 kg/m. 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle o n keskimäärin 24,4 MJ/kg eli se on erittäin korkea (taulukko 26). Kuikkalamminsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,41 milj. m3, mistä yl i 1m syvyisellä alueella on n. 0,35 milj.m ja yli 1,5m alueella n. 0,2 6 milj.m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 13 ha ja vastaavan turpee n määrä n. 0,15 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivan a n. 0,44 milj.gj eli n. 0,12 milj.mwh (taulukko 27). Kuikkalamminsuo soveltuu sekä metsänkasvatukseen että virkistyskäyttöön. 29. Suurisuo (kl. 431204, x=70115, y=4316) sijaitsee n. 30 km Juankoske n kirkolta koilliseen. Juukaan menevältä paikallistieltä on matkaa suoll e n. 2 km. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot. Huonokuntoinen metsäautoti e kulkee suon eteläpuolitse (kuva 76).

10 1 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 146 ha, mistä yli 1m syvyistä aluett a on 100 ha, yli 1,5m aluetta 66 ha ja yli 2m aluetta 43 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha. Suurisuon eteläosat ovat varputurvekangasta, lyhytkortista nevarämemuuttumaa ja jäkäläkanervaturvekangasta. Luoteisosassa on enimmäkseen kangasrämemuuttumaa ja varputurvekangasta. Keskiosat ovat varsinaista sararämemuut-

tumaa. Pohjoisosissa on karhunsammalmuuttumaa. Rämeitten osuus on va- 10 2

10 3 jaat 50% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, harvaan kasvavaa j a riukuasteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat pohjoiseen Keski-Hoikkaa n sekä Mäki-Hoikkaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,65 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,65 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,67 m (liite 2). Suon pohjalla on moreenia, kiviä ja hiekkaa (kuvat 77 ja 78). Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 70% (kuva 79). Ruskosammalvaltaist a turvetta on n. 5%. Yleisimmät turvelajit ovat MnC-t. 14% ja MnSC-t 12 % (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 19%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen pohjakerroksen

105 osuus koko turvemäärästä on vajaat 75%. Maatumattoman (Hl-3) ja heikost i maatuneen (H4) turpeen linssejä tavataan myös suon pohjaosissa (kuvat 77, 80 ja 81). Koko suon liekoisuus on keskimääräinen (2,3%). Pintaosassa (O-lm) on liekoja runsaasti (3,2%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vain vähän (1,5%), (taulukko 25). Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 2,41 milj. m3, mistä yli lm syvyisellä alueella on n. 2,15 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 1,75 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 53 määrä n. 1,14 milj.suo-m3 (taulukko 27). ha ja vastaavan turpeen Turpeensa puolesta Suurisuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon, mutta tuotan - toalan kapeus ja rikkonaisuus (kuva 76 ) vaikeuttaa polttoturvetuotanno n teknistä onnistumista. 30. Vehkapuronsuo (kl. 431201, x=70128, y=4283) sijaitsee n. 30 km Juankosken kirkolta koilliseen, Säyneisistä Konttimäkeen menevän paikallis - tien lähimaastossa. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 20 ha, mistä yli lm syvyistä aluett a on 10 ha, yli 1,5m aluetta 3 ha ja yli 2m aluetta 1 ha (kuva 82). Suon keskiosat ovat varpu- ja puolukkaturvekangasta. Reunaosissa on kangas - korpi- ja kangasrämemuuttumaa. Rämeitten osuus on runsaat 45% (liite 1). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, tiheäkasvuista ja pinotavara-asteell a olevaa. Vehkapuronsuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoiseen Väärän - puroon ja siitä edelleen Kumpusenjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

10 6 Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,95 m. Yli 1,5m alueen keskisyvyys o n 2,00 m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,33 m (liite 2). Suon pohjalla on syvimmällä alueella karkeaa detritusliejua, muuten pohjamaalajeina ovat hieta ja hiekka (kuva 83). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 60%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 4%. Yleisimmät turvelajit ovat MnSC-t. 18%, NC-t. 11% ja LSC-t. 9 % (liite 3). Puunjäännösturpeen osuus on 21%, ja varputurpeen 26%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 9 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,4. Hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on vajaat 85% (kuva 83). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,9%). Pintaosan (0-lm) liekoisuu s on korkea (3,3%) ja 1-2m välisen kerroksen keskimääräinen (2,6%), (tau - lukko 25). Pisteellä A400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-4,0% ja on

10 7 keskimäärin 1,8%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,5-4,3 (taulukko 23). Vesipitoisuuden keskiarvo on 88,8%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 77-175 kg/m ja keskiarvo 110 kg/m.3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle tur - peelle on keskimäärin 21,7 MJ/kg (taulukko 26). Vehkapuronsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,19 milj. m3, mistä yli 1 m syvyisellä alueella on n. 0,14 milj. m3 ja yli 1,5m alueella n. 0,06 milj. m3 (liite 2). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,07 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 0,16 milj.gj eli n. 0,04 milj.mwh (taulukko 27).

10 8 Turpeensa puolesta Vehkapuronsuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon, mutta alueen pienuus ja heikohko saavutettavuus vaikeuttavat taloudellisesti kannattavaa polttoturvetuotantoa. TULOSTEN TARKASTELUA Tutkittu suoal a Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1215 ha, mistä yli 1m syvyistä aluetta on 718 ha eli 59,1%. Yli 1,5m syvyistä aluetta on 476 ha. ja yli 2m aluetta 299 ha (taulukko 24). Tutkitut suot jakautuvat pintaaloittain seuraavasti : < 25 ha 13 kp l 26-49 " 10 " 50-99 " 4 " 100-149 " 3 >150 yht. 30 kpl

109 Taulukko 24. Eri syvyysalueittain pinta-alat tutkituilla soilla. Suon nimi karttapinta -alat (ha) peltoa lehti > 0,3 m > 1 m > 1,5 m > 2,0 m > 3,0 m > 4,0 m > 5,0 m > 6,0 m ha % 1 Laitasuo 333307 22 16 11 8 2 - - - 14 64 2 Soidinsuo 333307 47 27 19 13 4 1 - - 28 6 0 3 Lamminahonsuo 333307 16 3 1 - - - - - 11 6 9 4 Suurisuo 333307 20-6 5 3 - - - - 5 2 5 5 Suurisuo 333307 112 80 50 39 5 - - - - - 6 Pyöräkänpäänsuo 333307 26 15 8 4 - - - - 11 4 2 7 Konttilamminsuo 333307 18 9 6 4 1 - - - 5 2 8 8 Likiraivionsuo 333410 12 8 3 2 - - - - 4 3 3 9 Teyrisuo 431103 59 38 25 18 10 6 1 - - - 10 Suurisuo 431103 122 80 60 38 16 4 - - 1 1 11 Karjasahinsuo 431103 63 26 16 5 - - - - 3 5 12 Lintukankaansuo 431103 37 12 10 7 1 - - - - - 13 Suurisuo 431103 31 10 6 1 - - - - - - 14 Suurisuo 333410 38 25 20 14 2 - - - 11 2 9 15 Raatesuo 333410 52 38 30 21 12 6 3 1 4 8 16 Pitkäsuo 431201 32 20 13 4 1 - - - - - 17 Rokkasuo 431201 18 8 3 1 - - - - - - 18 Ahopellonsuo 431201 23 14 9 6 - - - - 3 1 3 Itäsuo 431201 24 2 - - - - - - 3 1 3 20 Suurisuo 431201 55 29 16 5 - - - - - - 21 Lehmisuo 333310 16 4 - - - - - - - - 22 Kunttisuo 333310 41 35 31 25 12 2 - - 4 1 0 23 Niemelänsuo 333310 17 10 7 4 3 - - - 5 2 9 24 Korkeanmäensuo 333310 23 16 12 8 4 3 2 1 - - 25 Nevasuo 431106 30 17 9 5 1 - - - 5 1 7 26 PetäiSen Suurisuo 333305 18 9 7 3 1 - - - 2 1 1 27 Mustanlamminsuo 431106 45 29 16 11 4 1 - - 1 2 26 Kuikkalamminsuo 431201 32 22 14 6 1 - - - - - 29 Suurisuo 431204 146 100 66 43 27 6 - - - - 30 Vehkapuronsuo 431201 20 10 3 1 - - - - - - Yhteensä /Keskiarvo 1215 718 476 299 107 29 6 2 4 15 Tutkimuslinjastoa on yhteensä 63,6 km ja tutkimuspisteitä 745 kpl. (liite 2). Koko aineiston tutkimuspistetiheys on 6,1/10 ha. Suotyypit Luonnontilaisten suotyyppien osuus tutkimuspisteiden suotyypeistä on 32%, ojikkoa on 2%, muuttumia 30% ja turvekankaita, peltoja, kytöheittoja ta i karhunsammalmuuttumia 36% (liite 1). Rämeitten kokonaisosuus on n. 37%, korpien osuus on n. 25%. Avosoita on vain n. 2% (liite 1). Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus Tutkittujen soiden turvekerrostuman keskipaksuus on 1,42m (liite 2). Hei - kosti maatuneen pintakerroksen osuus on tästä 0,39m ja hyvin maatunee n pohjakerroksen osuudeksi jää 1,03m. Yli lm syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,86m ja yli 1,5m alueen 2,17m (liite 2). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee huomattavasti (0,05-0,76m) eri soilla.

110 Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli on 4,5-7,0 ja keski - arvo 5,7 (liite 2). Heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4) keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,4. Tutkittujen soiden korkea ojitusaste nostaa turpeen maatuneisuutta merkittävästi. Turvelajijakautuma Tutkittujen soiden turvelajijakautuma on esitetty liitteessä 3. Turpeista on saravaltaisia (C-t) 63%. Puhdasta saraturvetta on keskimäärin 4% j a rahkasaraturvetta 14%. Rahkavaltaista turvetta on 36%. Puhdasta rahka - turvetta on 2% ja sararahkaturvetta 9%. Ruskosammalvaltaista turvetta o n 1%. Puunjäännösturpeen kokonaisosuus on 15% ja varputurpeen 21% (liite 3). Tupasvillaturpeen kokonaismäärä on 9%. Liekoisuus Lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on 0-lm välisessä kerroksessa erittäin suuri (4,4%), mutta 1-2m kerroksessa pieni (1,2%) (taulukko 25). Kerroksittain tarkasteltuna on korkein liekoisuus 0,6-1,Om väli - sessä kerroksessa (4,7%), 0-0,5m kerroksessa liekoisuus on 4,2% ja 1,1-1,5 m kerroksessa 1,6%. 1,6-2,Om välisessä kerroksessa on liekoja erittäin vähä n (0,7%), (taulukko 25). Laboratoriotulosten tarkastelua Tilavuustarkkoja näytesarjoja laboratoriomääärityksiä varten otettii n kaikkiaan 23 suolta. Näytteenottopisteet valittiin mandollisimman edus - tavalta pisteeltä eli ko. suon keskiarvolukujen mukaan. Yli 100 ha soil - ta otettiin kandet tilavuustarkat näytteet. Laboratoriotulosten yhteen - veto on taulukossa 26. Turvenäytteiden ph-lukujen keskiarvo on 4,2 ja vaihteluväli 2,8-5,6. Nor - maalitapauksissa turpeen happamuus vähenee (ph-arvo kasvaa) syvyyde n funktiona. Saravaltaisten turpeiden ph-arvot ovat korkeimmat. Turpeiden tuhkapitoisuus on suhteellisen alhainen, keskiarvo 3 7%ja vaih - teluväli 1,1-43,7%. Tästä vaihteluvälistä on jo eliminoitu pintaturpee n ja runsastuhkaisen pohjakerroksen tuhka-arvot. Yhtä suota (Niemelänsuo ) lukuunottamatta tuhkapitoisuuksien keskiarvot täyttävät selvästi turve - teollisuusliitto ry :n määrittelyohjeen vaatimukset (liite 5).

11 1 Taulukko 25. Liekoisuustaulukko. Suo Kerroksittainen liekoisuus -% Keskim. liekoisuus % 0-0, 5 m 0, 6-1, 0 m 1, 1-1, 5 m 1, 6-2, 0 m 0-1 m 1-2 m 1. Laitasuo 5,7 6,1 1,1-5,8 0, 6 2. Soidinsuo 2,1 1,2 1,0 1,2 1,6 1, 1 3. Lamminahonsuo 8,2 4,0 - - 6,1-4. Suurisuo 6,4 4,7 - - 5,5-5. Suurisuo 1,4 1,3 0,7 0,4 1,4 0, 6 6. Pyöräkänpäänsuo 2,7 3,6 0,8-3,1 0, 4 7. Konttilamminsuo 1,8 7,4 0,4-4,6 0, 2 8. Likiraivionsuo 5,5 5,7 1,0-5,6 0, 6 9. Teyrisuo 4,3 5,4 2,6 0,8 4,8 1, 8 10. Suurisuo 1,3 3,8 3,3 3,4 2,6 3, 3 11. Karjasahinsuo 6,7 6,4 1,4 0,8 6,4 1, 2 12. Lintukankaansuo 4,2 7,0 2,1 1,5 5,5 1, 9 13. Suurisuo 6,6 8,7 - - 7,7-14. Suurisuo 1,7 2,4 0,6 0,2 2,0 0, 4 15. Raatesuo 5,0 4,6 2,2 0,6 4,7 1, 5 16. Pitkäsuo 3,4 6,7 3,1 0,5 4,9 1, 9 17. Rokkasuo 9,2 5,7 0,5-7,4 0, 3 18. Ahopellonsuo 1,1 3,4 3,4 3,6 2,3 3, 5 19. Itäsuo 7,5 2,3 - - 4,9-20. Suurisuo 3,9 5,5 2,3-4,6 1, 2 21. Lehmisuo 2,9 0,6 3,1-1,8 1, 6 22. Kunttisuo 1,9 5,6 3,4 3,2 3,8 3, 3 23. Niemelänsuo 2,0 4,3 4,3-3,1 2, 3 24. Korkeanmäensuo 3,2 3,9 1,6 0,7 3,5 1, 2 25. Nevasuo 5,9 7,5 1,3 0,3 6,6 0, 9 26. Petäisen suurisuo 3,5 5,6 - - 4,6-27. Mustalamminsuo 5,1 4,7 1,1 0,2 4,9 0, 7 28. Kuikkalamminsuo 6,4 5,7 0,4 0,2 6,0 0, 4 29. Suurisuo 2,4 4,0 1,7 1,2 3,2 1, 5 30. Vehkapuronsuo 3,3 3,3 3,9 1,2 3,3 2, 6 Keskiarvo 4,2 4,7 1,6 0,7 4,4 1,2 Turvenäytteiden vesipitoisuuksien keskiarvo on 88,6% ja vaihteluväli 68,1-96,4% (taulukko 26). 0jitettujen suotyyppien runsaus selittää turvenäytteiden alhaisen vesipitoisuuksien keskiarvon. Noin 2/3 tutkituista suotyypeistä sijaitsee yli 5 vuotta vanhan ojituksen vaikutusalueella. Tutkittujen turpeiden kuivatilavuuspainon keskiarvo on 108 kg/m 3. Vaihtelu - rajat, 42-184 kg/m3, ovat suuret (taulukko 26). Näytesarjojen sisäise t vaihtelurajat ovat joillakin soilla huomattavan suuret. Suurimmat kuivatilavuuspainot selittyvät puunjäännösturpeen (L-t) esiintymisellä.

11 2 Turvenäytteiden tehollisten lämpöarvojen (kuivana) keskiarvo 21,4 MJ/k g täyttää hyvin laadunmääritysohjeen vaatimukset. Yksittäisten soidenki n kohdalla kaikkien lämpöarvojen keskiarvot ylittävät 19 MJ/kg (taulukko 26). SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Tutkittujen soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon on esitetty tau - lukossa 27. Tarkemmat, suokohtaiset tiedot on esitetty suoselostuste n yhteydessä. Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen syvyysrajana on useimpien soide n osalta pidetty puoltatoista metriä. Vanhoilla ojitusalueilla on voitu

113 mennä metrin syvyyteenkin, kun taas lähes luonnontilaisilla alueill a on otettu huomioon vasta kanden metrin syvyiset alueet. Tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa on suon keskisyvyydestä vähennett y tuotannossa suon pohjalle jäävän runsastuhkaisen kerroksen osuus sek ä useimmissa tapauksissa myös suon pinnan karikekerros. Kuivan turpeen energiasisältö on laskettu lämpöarvon, kuivatilavuuspainon ja tuotantokelpoisen turpeen määrän tulona. Taulukko 27. Yhteenveto tuotantokelpoisesta alueesta. SUON NIMI Koko yli 1 m alue Polttoturvetuotmntoon soveltuva alue 8110 (ha) pintaalmäärala turvem. turvem. tuhk a tape kemkieyvyye (m) turve- pinta- tuot.kelp. tuotkslp. turpeen energiasie. kuivana keakim. ojitum tiestö 2 toot. huomautukei a (ha) H I-4 H 1-10 (milj.e ) (ha) J (milj. (dljeda')/ir (lowii GJ) (mdlj. NNh) MJ/ha!< 1. Lai taeuo 22 16 0,19 2,06 0,33 - - - 0,42 0,12 30,0 4,3 3 3 kuivatusvaik. 2. Soidinauo 47 27 0,37 2,04 0,55 17 0,30 17,6 0,54 0,15 31,7 4,7 3 3 J viljelyspelto a 3. Lamninahonsuo 16 3 0,33 1,33 0,04 - - - - - - - 3 3 - salagjitetln pelt 4. Suurisuo 20 6 0,17 1,83 0,11 - - - - - - - 2 3 - matala & kaiu, veik. 5. Suurisuo 112 80 0,95 1,79 1,43 67 1,30 19,4 2,18 0,60 32,5 2,7 3 3 (J) alh. ladvapairm 6. Pyöräkänpääneuo 26 15 0,13 1,73 0,26 7 0,14 20,0 - - - - 3 3 (J) mitt. WAN. milk. 7. Konttilammineuo 18 9 0,22 2,00 0,18 - - - 0,18 0,05 36,0 5,2 3 2 - kulvaäaieik. 8. Likiraivionmuo 12 8 0,38 2,00 0,16 5 0,06 12,0 0,17 0,05 34,0 4,1 1 2 P luonnontilainsn 9. Teyrisuo 59 38 0,61 2,29 0,87 24 0,53 22,1 0,57 0,16 24,0 1,8 3 3 (J),(P) alh. Wdvmair o 10. Suurisuo 122 80 0,85 2,15 1,72 43 0,90 20,9 2,22 0,61 51,7 1,9 2 2 J, (P) 11. Karjasahinauo 63 26 0,46 1,53 0,40 - - - 0,54 0,15 36,0 4,1 3 3 WdvmhAmaik. 12. Lintukankaanauo 37 12 0,50 2,00 0,24 11 0,20 18,2 0,41 0,11 37,8 6,4 3 2 J cm:* meta swell.. 13. Suurisuo 31 10 0,10 1,50 0,15 - - - - - - - 3 2 merle 14. Suurisuo 38 25 0,96 2,12 0,53 21 0,40 19,0 0,61 0,17 29,0 3,3 3 2 J Oh. kdvmpair o 15. Raatesuo 52 38 0,63 2,55 0,97 30 0,77 25,7 1,71 0,47 57,0 5,3 3 2 J 16. Pitkäeuo 32 20 0,30 1,75 0,35 11 0,16 14,5 0,38 0,10 34,5 1,5 2 3 (P) omittain soumliaa 17. Rokkasuo 18 8 0,25 1,37 0,11 3 0,03 10,0 0,11 0,03 36,6 3,2 3 2 P pienia1a12, 18. Ahopellonsuo 23 14 0,50 1,78 0,25 9 0,13 14,4 0,25 0,07 27,8 3,5 3 2 (J) mitt. Wdv. mmik. 19. Itäeuo 24 2-1,00 0,02 - - - - - - - 3 3,hale 20. Suurisuo 55 29 0,45 1,55 0,45 10 0,11 11,0 0,28 0,08 28,0 1,6 2 2 (P) heik.met.plaahmve 21. Lehmimuo 16 4 0,25 1,25 0,05 - - - - - - - 2 2 mbla 22. Kunttiauo 41 35 0,71 2,60 0,91 29 0,84 29,0 2,18 0,60 75,1 4,1 3 3 J - 23. Niemelänsuo 17 10 0,40 2,30 0,23 - - - 0,43 0,12 62,0 18,3 3 3 - kudos. tuhkpit. 24. Korkeanmäensuo 23 16 0,63 2,63 0,42 10 0,22 22,0 0,61 0,17 61,2 ' 2,6 3 2 p esmlä ja Wedd t 25. Nevasuo 30 17 0,18 1,71 0,29 0,25 0,07 31,3 2,2 3 2 - Wdvanmweik. 26. Petäisen Suurisuo 18 9 0,22 2,00 0,18 7 0,14 20,0 0,37 0,10 52,8 1,4 3 2 P pienialahmn 27. Mustanlamminsuo 45 29 0,52 1,90 0,55 14 0,23 16,4 0,53 0,15 37,8 3,0 3 1 - Aldan. d Wdv.maik. 28. Kuikkalammineuo 32 22 0,36 1,59 0,35 - - - 0,44 0,12 33,8 2,0 3 2 _ viridat käi 29. Suurisuo 146 100 0,54 2,15 2,15 53 1,13 21,3 - - - - 3 2 (J) rildaiainm 30. Vehkapuronauo 20 10 0,20 1,40 0,14 5 0,07 14,0 0,16 0,05 32,0 1,8 3 2 (J) pienialairen Yhteensä/keskiarvo 1215 718 0,41 1,86 14,39 376 7,66 18,3 0,67 0,19 38,2 3,7 1= ojitus 1= luonnontilainen 3= tuotantotapa J= jyreinturv e 2= osittain ojitettu P= palaturv e 3= kokonaan tai lähes kokonaan ojitettu H 1-4 = heikosti maatunut pintakerro s 2= tiestö 1= tieltä matkaa tuotantokelpoiael le alueelle H 1-10= koko turvekerroksen paksuu s yli 1 k m 2= tieltä matkaa tuotantokelpoiael le alueell e alle 1,0 km 3= tie tuotantokelpoiselle alueell e Tutkituista soista on pelkästään syvyyden ja sijainnin perusteell a polttoturvetuotantoon soveltuvia yhteensä 24 kpl, kokonaispinta-alal -

114 taan 1()86 ha ja tuotantopinta-alaltaan 424 ha, mikä on 35% koko tutki - tusta suoalasta. Tiukalla kriteerillä (kuivatusvaikeudet, korkea lie - koisuus, heikko maatuneisuus, paksu heikosti maatunut pintaturve, pie - nialaisuus, alhainen kuivapaino, korkea tuhkapitoisuus) laskettun a polttoturvetuotantoon soveltuvia soita on vain 10 kpl (tuotantopinta - alaltaan 176ha). Hieman löysemmällä kriteerillä laskettuna löytyy tuo - tantoon soveltuvia soita 18 kpl, tuotantopinta-alaltaan 376ha eli n.31% tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisen turpeen määrä tällä alalla o n n. 7,6 milj. suo-m', mikä on n. 44 % koko tutkitusta turvemäärästä. Turpeen ominaisuuksien perusteella on kullekin suolle määritetty sopivi n tuotantotapa (taulukko 27).

KIRJALLISUUTT A Lappalainen, E., Häikiö, J., Heiskanen, P., 1980. Kuopion läänin suo - inventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportt i P 13,6/80/26. Lappalainen, E., Sten C-G., Häikiö, J., 1978. Turvetutkimusten maasto - opas, Geologinen tutkimuslaitos. Opas Nro 6. 463. Tuittila, H., 1982. Ennakkotieto uudesta turverviointimenetelmäst ä Suo Nro 1. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje 1976. Turveteolli - suus 1976 Nro 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje 1981. Turveteolli - suus 1981 Nro 3.

LIITE 1 Suotyyppijakauma Suon nimi p=ala tutk. pist. lu Avosuot oj mu lu Rä mee t oj mu lu Korve t oj mu lu Yhteensä oj mu tk p e 1. Laitaauo 22 18 - - - - 5,6 5,6 22,1-5,6 22,1 5,6 11,2 22,3 38, 8 2. Soidinsuo 47 35 - - - 8,6-20,0 5,7 - - 14,3-20,0 11,5 54, 2 3. Lamminahonsuo 16 12 - - - 8,3 - - - - 8,3 8,3-8,3 8,3 75, 0 4. Suurisuo 20 9 - - - - - 11,1 33,3 - - 33,3-11,1 55,6-5. Suurisuo 112 55 - - 3,6 34,6-30,9 12,7-14,6 47,3-49,1 1,8 1, 8 Pyöräkänpääsuo 26 13 - - - - - - 40,0. - 26,7 40,0-26,7-33, 3 7. Konttilamminsuo 18 16 - - - - - 12,4 18,8-6,3 18,8-18,7 18,8 43, 7 8. Likiraivionsuo 12 11 - - - 63,6 - - 18,2-9,1 81,8-9,1-9, 1 9. Teyrieuo 59 42 2,4-2,4 4,8-45,2 11,9-14,3 19,0-61,9 19,0-10. Suurisuo 122 68 1,5-7,3 23,5-39,7 7,4-4,4 32,4-51,4 14,7 1, 5 11. Karjaaahinsuo 63 30 - - - 50,0-13,3 3,3-16,7 53,3-30,0 13,4 3, 3 12. Lintukankaaneuo 37 31 - - - 22,6-19,4 25,8 3,2 12,9 48,4 3,2 32,3 16,1-13. Suurisuo 31 17 - - - 23,5-11,8 29,4-5,9 52,9-17,7 29,4-14. Suurisuo 38 23 - - - 8,7-30,4 26,1-4,3 34,8-34,7 4,4 26, 1 15. Raatesuo 52 27 - - - 29,6-3,7 18,5 3,7 3,7 48,1 3,7 7,4 26,0 14, 8 16.- Pitkäsuo 32 19 - - - 52,6 5,3 26,3 15,8 - - 68,4 5,3 26,3 - - 17. Rokkasuo 18 14 - - - - - 14,3 - - 42,8 - - 57,1 42,9-18. Ahopellonsuo 23 22 - - - 13,6-22,7 18,2 - - 31,8-22,7 27,3 18, 2 19. Itäsuo 24 17 - - - - - 11,8 23,5-35,3 23,5-47,1 17,6 11, 8 20. Suurisuo 55 37 10,8 - - 43,3-24,3 2,7-2,7 56,8-27,0 16,2-21. Lehmieuo 16 12 - - - 33,3 8,3 25,0-16,7 58,3-25,0 16,7-22. Kunttisuo 41 25 - - 12,0 28,0-20,0 12,0-12,0 40,0-44,0 8,0 8, 0 23. Niemelänsuo 17 13 - - - 15,4-15,4 7,7 7,7-23,1 7,7 15,4 7,7 46, 1 24. Korkeanmäensuo 23 13 - - - 7,7 - - 30,8-7,7 38,5-7,7 53,8-25. Nevasuo 30 22 - - - 13,6-40,9 4,6-4,5 18,2-45,4 4,6 31, 8 26. Petäisen Suurisuo 18 12 - - - - 8,3-8,3 16,7-8,3 25,0-41,7 25, 0 27. Nustanlammisuo 45 23 4,4-4,3 - - 39,1 4,3-17,4 8,7-60,8 21,8 8, 7 28. Kuikkalamminsuo 32 25 4,0 - -, 4,0-28,0 - - 4,0 8,0-32,0 60,0-29. Suurieuo 146 73 1,4-8,2 8,2 1,4 38,4 - - 1,4 9,6 1,4 47,9 41,1-30. Vehkapuronsuo 20 15 - - - 13,3-33,4 13,3-20,0 26,6-53,4 20,0 - Yhteensä/Keskiarvo % 1215 749 0,8-1,3 17,0 0,7 18,9 14,7 1,0 9,9 32,5 1,7 30,1 20,7 15,0 lu= luonnontilainen, oj= ojikko, mu= muuttuma tk= turvakankaat pe= pelto, kytöheitto

Yhteenveto tutkittujen soiden keskisyvyyksistä, -maatuneisuuksista ja turvemääristä. JUANKOSKI (174) 1982 Suon nimi kl. p-al a (ha) koko suo li 1 m syvyinen alue yli 1,5 m syvyinen alue keskisyvyy s keskimaatu - turvemäär ä (m) neisuus (milj. m3 ) p -al a keskisyvyys turvemä rä p -al a keskisyvyys turvemäär3ä (ha) ( ) (mill. m~) (ha) (m ) (milj. m ) N 1-4 N5-10 N 1-10 N1-4 N5-10 N 1-10 n t -4 N5-10 N 1-10 N 1-4 N 5-10 N M 1-10 ~ N 1-4 5-10 N 1-10 N 1-4 5-10 M 1-10 N1-4 M 5-10 ~1-1 0 tutkimus pisteitä (kpl) tutkimus linjastoa (m ) 1. Laitasuo 333307 22 0,13 1,55 1,68 3,7 6,3 6,0 0,03 0,34 0,37 16 0,19 1,87 2,06 0,03 0,30 0,33 11 0,27 2,27 2,54 0,03 0,25 0,28 18/11 1540 2. Soidinsuo 333307 47 0,25 1,15 1,40 3,7 6,3 5,8 0,12 0,54 0,66 27 0,37 1,67 2,04 0,10 0,45 0,55 19 0,47 1,95 2,42 0,09 0,37 0,46 35/24 311 0 3. Lamminahonsuo 333307 16 0,19 0,56 0,75 3,8 7,6 6,7 0,03 0,09 0,12 3 0,33 1,00 1,33 0,01 0,03 0,04 1 1,00 1,00 2,00 0,01 0,01 0,02 12/8 1050 4. Suurisuo 333307 20 0,05 0,95 1,00 3,4 6,1 6,0 0,01 0,19 0,20 6 0,17 1,66 1,83 0,01 0,10 0,11 5 0,20 1,80 2,00 0,01 0,09 0,10 9/7-5. Suurisuo 333307 112 0,76 0,66 1,42 3,4 5,8 4,5 0,85 0,74 1,59 80 0,95 0,84 1,79 0,76 0,67 1,43 50 1,16 1,02 2,18 0,58 0,51 1,09 55/45 4760 6. Pyöräkänpäänsuo 333307 26 0,12 1,23 1,35 3,8 6,3 6,1 0,03 0,32 0,35 15 0,13 1,60 1,73 0,02 0,24 0,26 8 0,25 2,13 2,38 0,02 0,17 0,19 13/9 950 7. Konttilamminsuo 333307 18 0,16 1,17 1,33 3,8 6,7 6,4 0,03 0,21 0,24,9 0,22 1,78 2,00 0,02 0,16 0,18 6 0,33 2,17 2,50 0,02 0,13 0,15 16/9 1440 8. Likiraivionsuo 333410 12 0,34 1,16 1,50 3,3 7,6 6,6 0,04 0,14 0,18 8 0,38 1,62 2,00 0,03 0,13 0,16 3 0,67 2,67 3,34 0,02 0,08 0,10 11/10 840 9. Teyrisuo 431103 59 0,44 1,25 1,69 3,2 6,0 5,3 0,26 0,74 1,00 38 0,61 1,68 2,29 0,23 0,64 0,87 25 0,76 2,12 2,88 0,19 0,53 0,72 42/34 3755 ~ 10. Suurisuo 431103 122 0,64 0,58 1,62 3,2 6,1 4,9 0,78 1,20. 1,98 80 0,85 1,30 2,15 0,68 1,04 1,72 60 0,98 1,50 2,48 0,59 0,90 1,49 68/62 6160 11. Karjasahinsuo 431103 63 0,29 0,71 1,00 2,8 5,8 4,9 0,18 0,45 0,63 26 0,46 1,07 1,53 0,12 0,28 0,40 16 0,50 1,31 1,81 0,08 0,21 0,29 25/20 2530 12. Lintukankaansuo 431103 37 0,27 0,81 1,08 3,5 6,0 5,4 0,10 0,30 0,40 12 0,50 1,50 2,00 0,06 0,18 0,24 10 0,60 1,60 2,20 0,06 0,16 0,22 31/20 2590 13. Suurisuo 431103 31 0,06 0,74 0,80 2,9 6,7 6,3 0,02 0,23 0,25 10 0,10 1,40 1,50 0,01 0,14 0,15 6 0,17 1,50 1,67 0,01 0,09 0,10 17/20 1320 14. Suurisuo 333410 38 0,71 0,87 1,58 3,6 5,4 4,6 0,27 0,33 0,60 25 0,96 1,16 2,12 0,24 0,29 0,53 20 1,05 1,25 2,30 0,21 0,25 0,46 24/19 1920 15. Raatesuo 333410 '52 0,48 1,50 1,98 3,5 5,9 5,3 0,25 0,78 1,03 38 0,63 1,92 2,55 0,24 0,73 0,97 30 0,70 2,20 2,90 0,21 0,66 0,87 27/22 242 0 16. PitkäsUO 431201 32 0,22 1,00 1,22 2,4 7,2 6,3 0,07 0,32 0,39 20 0,30 1,45 1,75 0,06 0,29 0,35 13 0,38 1,62 2,00 0,05 0,21 0,26 19/17 165 5 17. Rokkasuo 431201 18 0,17 0,72 0,89 3,2 6,7 6,0 0,03 0,13.0,16 8 0,25 1,12 1,37 0,02 0,09 0,11 3 0,33 1,33 1,66 0,01 0,04 0,05 14/13 110 5 18. Ahopellonsuo 431201 23 0,34 0,96 1,30 3,5 6,5 5,7 0,08 0,22 0,30 14 0,50 1,28 1,78 0,07 0,18 0,25 9 0,56 1,55 2,11 0,05 0,104 0,19 22/17 181 5 19. Itäsuo 431201 24 0,08 0,50 0,58 2,2 7,2 6,5 0,02 0,12 0,14 2-1,00 1,00-0,02 0,02 - - - - - - - 17/13 1480 20. Suurisuo 431201 55 0,32 0,82 1,14 2,7 6,8 5,6 0,18 0,45 0,63 29 0,45 1,10 1,55 0,13 0,32 0,45 16 0,56 1,31 1,87 0,09 0,21 0,30 37/31 335 0 21. Lehmisuo 333310 16 0,13 0,56 0,69 3,8 5,7 5,3 0,02 0,09 0,11 4 0,25 1,00 1,25 0,01 0,04 0,05 - - - - - - - 12/10 97 0 22. Kunttisuo 333310 41 0,64 1,68 2,32 3,2 6,2 5,4 0,26 0,69 0,95 35 0,71 1,89 2,60 0,25 0,66 0,91 31 0,77 2,03 2,80 0,24 0,63 0,87 25/20 223 0 23. Niemelänsuo 333310 17 0,24 1,23 1,47 2,9 6,5 5,8 0,04 0,21 0,25 10 0,40 1,90 2,30 0,04 0,19 0,23 7 0,43 2,28 2,71 0,03 0,16 0,19 13/10 100 0 24. Korkeanmäensuo 333310 23 0,52 1,57 2,09 3,6 6,1 5,5 0,12 0,36 0,48 16 0,63 2,00 2,63 0,10 0,32 0,42 12 0,75 2,33 3,08 0,09 0,28 0,37 13/12 105 0 25. Nevasuo 431106 30 0,14 1,13 1,27 3,9 6,7 6,4 0,04 0,34 0,38 17 0,18 1,53 1,71 0,03 0,26 0,29 9 0,22 1,89 2,11 0,02 0,17 0,19 22/18 191 5 26. Petäisen Suurisuo 333305 18 0,11 1,17 1,28 3,3 7,4 7,0 0,02 0,21 0,23 9 0,22 1,78 2,00 0,02 0,16 0,18 7 0,28 2,00 2,28 0,02 0,14 0,16 12/7 90 0 27. Mustanlamminsuo 431106 45 0,38 1,04 1,42 2,9 6,3 5,3 0,17 0,47 0,64 29 0,52 1,38 1,90 0,15 0,40 0,55 16 ; 0,69 1,81 2,50 0,11 0,29 0,40 23/20 198 0 28. Kuikkalamminsuo 431201 32 0,28 1,00 1,28 2,7 6,5 5,6 0,09 0,32 0,41 22 0,36 1,23 1,59 0,08 0,27 0,35 14 0,43 1,43 1,86 0,06 0,20 0,26 25/23 210 0 29. Suurisuo 431204 146 0,42 1,23 1,65 3,4 6,0 5,3 0,61 1,80 2,41 100 0,54 1,61 2,15 0,54 1,61 2,15 66 i0,67 1,98 2,65 0,44 1,31 1,75 73/59 641 5 30. Vehkapuronsuo 431201 20 0,15 0,80 0,95 2,9 6,4 6,0 0,03 0,16 0,19 10 0,20 1,20 1,40 0,02 0,12 0,14 3 0,33 1,67 2,00 0,01 0,05 0,06 15/14 124 0 ------------- ------ ' ' ' ' " Yhteens$ /keskiarvo 1 215 0,39 1,03 1,42 3,3 6,4 5,7 4,78 12,49 17,27 7W 0,41 1,45 1,86 4,08 10,31 14,39 476 0,52 1,65 2,17 3,35 8,24 11,59 745/604 63 590

Turvelajien prosentuaalinen jakautuma. -t) Saravaltaiset (C-t) Ruskosammal - valtaiset (C) (B-t) Sararahka (CS) f5 + Rahka (S) Sara Ra h kasara (SC) EC * Suon nrmx S ErS ShS NSr L5[ ES CS ErCS BqCS NCSr LCSr *CS BS 05 r CS *B5 C ShC EqC PrC NnC NCr LCr EC SC B[SC MnSC EgSC NSCr LSCr ESC BC r SCtBC Br SBr CB r EL N - 1 4 6 4 6 2 2. 3 17-2 25 2. Soidinsuo 4 1 1-6 1 1 2 1-5 - - 11 3. Lamminahonsuo 3 - - ' ' 3 5 - - - - 5-3 11 4. Suurisuo - - - - ' - 4 - - 1 6 11 - - 11 5. Suu[isuo 4 2 2 8 3 5-1 2 11-2 21 1-3 - 6 2 1 13 14-3 6 10 8 41 21 ]5 - - - 16 1 5 4 _ 17-6 7 1 35 31 3 3 5 ] 4 53 1 89 - - - 5 1 6 16-1 - - - - 17 67 - - - - 5 72-89 - ' ' - 5 2-10 - 3 2 2 19 2-16 18 1] 14 6] 1 87 2 - - 22 2 0 _ B - 17 6 2 3] 5 6 4 2 5 2 24 15 ]6-1 2 8 1 4 4 Pyöräkänpäänsuo - - - - - - 1 - - - - 1 - - 1 16-5 - 14 19 4 58 19-1 - 3 8 31 10 99 - - - 12 2 2 ]. Konttilamminsuo 2 - - 3 1 6 1-20 - 11 1 5 3 1 41 26 1 1-1 2 31 9 Si - 2 3 6 1-6 13 7 9 8 Likiraivionsuo 2 - - 12 2 16 ] 28-5 - 10 1-1 1 4 20 57 6 70 ' - - 23 13 1-30 5-2 1 7 9. Teyrisuo 1 4 2 4 1 12 1 - - - 5 7 1 14 9 9 13 ] 3-13 3 37 8 59 25-1 38 2 ] 2 7 10. Suuxisuo 2 5-2 - 4-2 - 2 5 2 15 10 5 9 13 11 1 4 ) 10-6 2 33 6 54-32 1 1 43 1 2 7 1 7 11. Ka[jasahinsuo - 1-2 - 3 3 ] - 6-16 - 2 21 12. Lintukankaansuo - - - 2 1 3 11 - - 6 2 19-3 25 13. 5uuxisuo 1 - - 2-3 11 1 22 14 25 73 - l ]9 19. 5uurisuo 1 3-2 - 6 6 6 - - 1 13 - - 19 15. Raatesuo - - 1 1-2 4 1 1 3 1 10-1 12 2 _ 3-5 15 24 10 4 1-26 10 51 2 ]] - 2-25 3 9 1 - - - 15 16 5 37 17 - - - 10 7 34 4 75 - - - 15 34. 1 - - - 1 4-4 - 7 2 17 1 19-2 _ 27 2 3 ~! 9-14 - 18 13 1 50 10 2 5-6 1 24 5 ]9 - - 2 3 2 1 1-12 13 4 32 8 1 18-13 13 53 2 87-1 - 18 3 0-21 - 4 2 27 14 12-8 4 38-1 66 1 8-1 - 11 6 26 6 33 - - 1 12 2 4 17. Rokkasuo 2 - - 4 27 33 2 - - 6 6 17 30 49-9 57 2 7 91 18. Ahopellonsuo - - - 1-1 6 1-45 7 5 4 2 4 3 25 10 80-5 1 13 - l 1 2 4 3 2 1] 8 1 12 22 3 3 4 7-7 - - - 35 2 1 9 19 54-6 93 19. Ltäsuo 12 - - 9 12 33 26 - - 5 1 24 2 35-1 - 4 1 ] 1 5 1 36 1-64 20. Suurisuo 5 16-5 1 27 16 13 3 2 1 9 14 1 3 - - 20-28 - - 35 7 21. Lehmisuo - - ' 7-7 8-10 37 6 - - 8-51 4 65 - - - 3 3 5 24 16 6 8-16 6 52 2 78 1 - - 11 2 7 ] 5 - - 15 - - 21 22. Kunttisuo - 5-1 - 6 3 8 10 5 J - - - 2 9 16 34 18 3 5-19 8 53 1 88 ' ' - 25 2 8 2 - - 2 4 1 12 23. Niemelänsuo 5 1 1 - - ] - 20 - - - 5 2 4 31 12 1 - - 6 3 22 8 61 ' - 1 13 9 10 7 - - 5 22 3 1 38 21. Korkeanmäensuo 2 ] 1 1 1 12 _ 6 5 1-14 13-32 10 6 3 4 _ 1 8 4 32 4 68 - ' 25 Nevasuo - 2-1 - 3 18 5-3 2 28 1-32 2 Suu[isuo - 8-3 - 11 26 22-2 - 50 3 15 - - 9 11 1 36-39 - - - 1 1 6 27. Mua[anlmmminauo 8 1 - - 20-9 18-7 - 16 2 7 5 37-57 5 5 3 31 1 1-12 1 5-1 41 1 3-9 3 4 1 - - - 1-2 5 4 6 2 3 1 21 1 24 " - 1 30 1 6 7 6 26 54-5 ]5 28. Kuikkalamminsuo 1 6-6 3 16 5 10-2 - 1-14 6 1 24 8 9 12-9 4 42 3 69 1 1 3 7 1 9 4 6 2 2 2 16 1 1 26 29. Suuriauo ' 6-2 - 8 11 3 14 8 3 18 J B 9 49-63 3 1 21 2 6 _ 1 2 1 1-5 ] 3 1 6 9 26-2 33 Keskiarvo 2 3-3 2 10 9 4 2 4 5 24-2 36 4 _ 3-6 6 3 22 14 2 5 2 8 5 36 5 63 ' ' 1 15 21