YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Lausunto tuulivoimarakentamisen ohjeistuksesta

LAUSUNTO TUULIVOIMARAKENTAMISEN OHJEISTUKSESTA 21.6.2011 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Lausunto tuulivoimarakentamisen ohjeistuksesta

1 Viite: Dnro YM047:00/2010 Ympäristöministeriö PL 35 000023 VALTIONEUVOSTO kirjaamo.ym@ymparisto.fi Yhteystiedot Pöyry Finland Oy PL 50 (Jaakonkatu 3) FI-01621 Vantaa Finland Kotipaikka Vantaa Y-tunnus 0625905-6 Puh. +358 10 3311 Faksi +358 10 33 26600 www.poyry.fi Pöyry Oyj Lausuntoa ovat valmistelleet seuraavat henkilöt: Thomas Bonn, FM (luonto) Elina Kataja, maisema-arkkitehti (kaavoitus, maisemavaikutukset) Paula Kohvakka, DI (melu, välke) Pasi Rajala, DI (kaavoitus)

Sisältö 1 1 TAUSTA 2 2 LAUSUNTO 2 2.1 Yleistä 2 2.2 Tuulivoimarakentamisen kaavoitus 2 2.3 Tuulivoimarakentamisen kaavoituksen ja YVA-menettelyjen yhteensovittaminen 5 2.4 YVA-menettely 5 2.5 Kaavakarttaesimerkit 8

2 1 TAUSTA Ympäristöministeriö asetti 30.9.2010 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Ehdotuksen pohjalta valmistellaan ympäristöministeriön tuulivoimarakentamista koskeva lopullinen ohjeistus. Ministeriö on 9.5.2011 päivätyllä kirjeellään pyytänyt sidosryhmiltä ja muilta tahoilta lausuntoa työryhmän ehdotuksesta tuulivoimarakentamista koskevaksi ohjeistukseksi. Pöyry on toiminut tuulivoimarakentamiseen liittyviin esiselvityksiin, tekniseen suunnitteluun, kaavoitukseen ja vaikutusten arviointiin liittyvissä tehtävissä vuosien ajan. Konsernin laaja osaaminen kattaa koko tuulivoimarakentamisen suunnitteluketjun alustavista selvityksistä rakentamisen valvontaan. Olemme koonneet tähän lausuntoon näkemyksiämme ko. ohjeluonnoksesta. 2 LAUSUNTO 2.1 Yleistä Tuulivoimarakentaminen on vahvasti kasvava ala Suomessa, taustalla on Suomen sitoutuminen EU:n ilmasto- ja energiapoliittisiin tavoitteisiin. Sekä hankkeiden että voimaloiden koko on myös kasvanut viime vuosina merkittävästi ja kasvaa edelleen. Yhtenäiset käytännöt alan kaavoitus-, arviointi- ja lupamenettelyihin ovat muotoutumassa. Selvitysten riittävyys on arvioitavana useissa käynnissä olevissa hankkeissa. Siten ympäristöministeriön ohjeistuksella on erittäin suuri merkitys hankkeiden etenemisen, tasapuolisen arvioinnin ja käytäntöjen muodostumisen kannalta. On erittäin hyvä asia, että ohjeistusta ollaan laatimassa, ja ohjeistuksen luonnoksen esittelyjen yhteydessä käyty vuoropuhelu on ollut varmasti hyödyllistä. Tuulivoimarakentamisen suotuisan etenemisen ja haittavaikutusten lieventämisen kannalta on olennaista, että rakentaminen suunnitellaan ja selvitykset sekä tarvittavat kaavat ja luvat laaditaan huolellisesti ja riittävällä tarkkuudella. Hankkeet ja alueet ovat kuitenkin keskenään erilaisia, ja aina ei tarvita mahdollisimman laajoja ja kattavia selvityksiä, joihin tulee osoittaa sekä aikaa että rahoitusta. Hankkeissa tulisi aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tarkastella kyseisen alueen edellytyksiä ja hankkeen kokoa suhteessa teollisen rakentamisen tai muun merkittävän yhdyskuntarakentamisen laajuuteen. Selvitykset tulisi keskittää niihin osa-alueisiin, joilla voidaan olettaa syntyvän merkittäviä vaikutuksia. Muita osa-alueita voitaisiin arvioida pääasiassa hyvien käytäntöjen, kokemusten ja vakiintuneiden ohjeistusten perusteella. 2.2 Tuulivoimarakentamisen kaavoitus Alueiden soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi tulisi lähtökohtaisesti ratkaista kaavalla. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet määrittelevät lähtökohdat tuulivoiman sijoittamiselle: tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen myötä maakuntien liitot ovat laatineet tuulivoimaa koskevia maakunnallisia selvityksiä ja niiden pohjalta alkaneet laatia

3 maakuntakaavoja tuulivoimarakentamista koskien. Ohjeistuksesta puuttuu kuitenkin varsinainen valtakunnallisen tason ohjaus tuulivoimarakentamisen sijoittumisesta. Eri maakunnilla on erilaiset lähtökohdat, ja selvityksissä käytetyt kriteerit sekä menetelmät vaihtelevat. Kuitenkin maakunnilla on omista lähtökohdistaan tavoitteita edistää tuulivoimarakentamista. Suomessa on maakuntia, joiden alueella ei erityisen hyviä tuulivoima-alueita valtakunnan mittakaavassa kenties löydy lainkaan, kuitenkin selvityksissä on tunnistettu lukuisia alueita ja valittu niistä parhaat. Ohjaako tämä tuulivoimarakentamista järkevään suuntaan, onko valtakunnallinen ohjaus riittävää? Työryhmän keskeisissä ehdotuksissa todetaan, että tuulivoimarakentamisen kehitystä tulee seurata ja tarvittaessa ryhtyä toimiin tuulivoimaloiden keskittämisen edistämiseksi. Juuri tähän tarvittaisiin valtakunnallista ohjeistusta ja alueiden tarkastelua ylimaakunnallisesti. Ohjeistuksen kommentointivaiheessa tuotiin useassa puheenvuorossa esiin seudullisen kynnyksen ylittyminen, ja työryhmän esityksessä on päädytty esittämään vähintään 3-5 voimalan kokonaisuudet otettavaksi maakuntakaavalliseen tarkasteluun. Tästä ei suoraan käy ilmi, suosittaako työryhmä vain tarkastelua (vrt. maakunnalliset tuulivoimaselvitykset), vai tulisiko vähintään 3-5- yksikön kokonaisuudet osoittaa maakuntakaavoissa. Vaikka tuulivoimarakentamisen haltuunotto maakuntakaavan keinoin on mielestämme erinomainen tavoite, on näin alhaisessa kokorajassa myös ongelmia. Tekniset lähtökohdat, esimerkiksi Tuuliatlas, eivät välttämättä anna riittävän tarkkaa tietoa, jotta näin pienet alueet voitaisiin luotettavasti tunnistaa. Käytännössä ohjeistus määrittelee tässä maakunnallisesti merkittävän tuulipuiston koon hyvin pieneksi. Pienet tuulivoima-alueet saattavat kuitenkin olla kohtuullisen helposti toteutettavissa esimerkiksi satama- ja teollisuusalueilla, joihin ympäristöministeriö on aiemmin suositellut tuulivoimarakentamisen sijoittamista. Ei liene tarkoituksenmukaista edellyttää maakuntakaavan muuttamista tai laatimista tällaisia hankkeita varten. Ylipäätään taajamien läheisyydessä sijaitsevat alueet edellyttävät erityistä tarkastelua - vaikka tuulivoimarakentaminen ei olisi maakunnallisen mittakaavan hanke, sen vaikutukset esimerkiksi asutukseen ja maisemaan/kaupunkikuvaan korostuvat taajamien lähialueilla. Pääosin maakuntakaavoissa ei ole vielä osoitettu tuulivoimarakentamiseen soveltuvia alueita (joitakin rannikko- ja merialueita lukuun ottamatta). Ohjeistuksen mukaan voidaan tällöin toistaiseksi edetä kuntakaavoituksen keinoin, ja lukuisia hankkeita onkin käynnistynyt (YVA-menettelyt ja yleis- sekä asemakaavat). Joidenkin kuntien alueilla tällaisia hankkeita on useita toisiaan lähekkäin, jolloin eteen tulee kysymys toisaalta tasavertaisuudesta eri hankkeiden kesken ja toisaalta jälleen seudullisen merkittävyyden kynnyksen ylittymisestä, kun erilliset hankkeet alkavat muodostaa laajoja kokonaisuuksia. Hankelähtöisessä kaavoituksessa voi olla vaikeaa hallita yksittäisten hankkeiden muodostamaa kokonaisuutta, etenkin jos kaavat etenevät eri tahtiin ja keskenään kilpailevat toimijat eivät tee yhteistyötä. Tämä on kuitenkin todellisuutta, eikä alueellisella ELY:llä liene mahdollisuutta pakottaa toimijoita todelliseen yhteisvaikutusten tms. arviointiin. Nähdäksemme tässä olisi ohjeistuksella mahdollisuus suositella kunta- tai aluekohtaisia vaiheyleiskaavoja (tuulivoimayleiskaavoja), joissa maakuntakaavojen tapaan tutkittaisiin koko kuntaa tai sen tuulivoimalle soveltuvia osaalueita kokonaisuuksina. Tietyillä alueilla kaavoja voisi laatia myös kuntien yhteisenä yleiskaavana tai yleiskaavayhteistyönä.

4 Ohjeistus ei ota kantaa siihen, miten tulee suhtautua lukuisiin hankkeisiin, joissa on YVA-menettely käynnissä, mutta joita ei ole maakunnallisissa tuulivoimaselvityksissä tunnistettu soveltuvuudeltaan edullisiksi (vaikka ristiriitaa voimassaolevan maakuntakaavan kanssa ei olisikaan). Myös kysymys maakuntakaavan hyväksyttävästä eroavuudesta saattaa jäädä käytännössä epäselväksi. Mikäli teknistaloudellisesti ja ympäristöllisesti toteuttamiskelpoisia laajoja alueita tunnistetaan jatkossa maakuntakaavoituksen aluevarausten ulkopuolelta, kun kyseisessä voimassaolevassa maakuntakaavassa on ratkaistu tuulivoimarakentamisen sijoittuminen, edellytetäänkö tällöin maakuntakaavan muutosta tai vaihemaakuntakaavaa, vaikka suoraa ristiriitaa ei olisikaan? Ohjeistuksessa (sivu 9, työryhmän keskeiset ehdotukset) on määritelty myös alueita, joille tuulivoimarakentamista ei tulisi sijoittaa, sekä ohjeistettu osoittamaan näitä alueita maakuntakaavoituksessa. Tämä on vaikutusten ehkäisemisen kannalta myönteistä. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) sekä arvokkaat linnustoalueet ja luonnonsuojelualueet eivät lähtökohtaisesti sovellu tuulivoimarakentamiseen. Myös maakunnallisesti arvokkaiksi osoitetuilla maisema-alueilla tuulivoimarakentamista olisi mielestämme vältettävä. Nähdäksemme maakunnallisten arvokohteiden kohdalla tulee kuitenkin käyttää tapauskohtaista harkintaa mikäli tuulivoimarakentaminen ei merkittävästi heikentäisi kyseisen kohteen arvoja, voitaisiin rakentaminen sallia. Tässä olennaisia ovat riittävät selvitykset ja vuorovaikutusmenettelyt. Myös suojaetäisyyksien asettaminen arvokkaille alueille perustuu selvityksiin ja kohteiden luonteen arviointiin suhteessa tuulivoimarakentamisen laajuuteen on hyvä, että tähän ei ole ohjeistuksessa määritelty ehdottomia raja-arvoja. Ohjeistuksessa olisi syytä mainita UNESCO:n maailmanperintökohteet, joiden alueelle tuulivoimarakentamista ei tulisi nähdäksemme sijoittaa. Vaikka tuulivoimarakentaminen ei sinänsä suoraan heikentäisikään kyseisten kohteiden arvoa UNESCO-kohteilla voi olla hyvin erilaiset kriteerit on tämä maailmanlaajuinen arvokkaiden kohteiden verkosto syytä mahdollisuuksien mukaan rauhoittaa teolliselta rakentamiselta ja keskittää tuulivoimarakentaminen parhaille, vähemmän herkille alueille. Lisäksi näkemyksemme mukaan Natura-verkostoon osoitetuille alueille (ja mahdollisesti FINIBA-alueille) ei tulisi osoittaa tuulivoimarakentamista. Vaikka luontodirektiivin (SCI) perusteella Natura-verkostoon osoitetuilla alueilla ei syntyisi merkittävää haittaa tuulivoimarakentamisesta, on teollisen mittakaavan tuulivoimarakentamisella väistämättä paikallisia haittavaikutuksia perustusten ja huoltoteiden sekä kaapelien kaivun myötä. Lisäksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät tuulivoimalle parhaiten soveltuvien alueiden osoittamista (maakuntakaavoituksessa), ja onkin tärkeää keskittää voimavarat juuri niihin hankkeisiin, joilla on sekä teknis-taloudellisesti että ympäristön kannalta parhaat toteuttamisen edellytykset. Natura-alueet eivät luonnollisesti kuulu näihin. Parhaiden alueiden tarkastelu on järkevää myös hankkeiden sujuvan etenemisen kannalta. Ohjeistuksessa on kuvattu erikseen yleispiirteinen kaavoitus (maakuntakaava, yleiskaava), jossa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvia alueita, sekä yksityiskohtainen suunnittelu (tuulivoimayleiskaava, asemakaava, luparatkaisut), joiden perusteella tuulivoimala tai -puisto toteutetaan. Ohjeistuksessa todetaan (s. 10), että suunnittelutarveratkaisu riittää usein tuulivoimarakentamiseen hyvin soveltuvilla alueilla sekä erityisesti sellaisilla alueilla, jotka on jo yleispiirteisessä kaavassa osoitettu tuulivoimarakentamiseen soveltuviksi alueiksi. Tätä suoraan tulkiten maakuntakaavan tuulivoima-alueelle olisi mahdollista toteuttaa tuulipuisto suunnittelutarveratkaisun

5 perusteella. Tämä ei kuitenkaan käytännössä liene tarkoituksenmukaista. Maakuntakaavassa esitetyt tuulivoima-alueet on tutkittu maakuntakaavan tarkkuudella, joten niitä on varmasti tarpeen tarkentaa yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Maakuntakaavan rajausten täsmentyminen tapahtuu tarkemman tason kaavoituksessa niin tuulivoimarakentamisen kuin muiden maankäyttömuotojen osalta. Työryhmän esityksen sivulla 11 olevassa taulukossa on esitetty suuntaa-antava luokittelu suunnittelutarveratkaisun ja yksityiskohtaisen kaavan käyttömahdollisuuksista. Nähdäksemme tuulivoimarakentamiselle herkällä alueella, jota ei ole osoitettu tuulivoimaloiden alueeksi yleispiirteisessä kaavassa, mutta joka ei ole yleispiirteisen kaavan vastainen, tulisi lähtökohtaisesti edellyttää kaavallista tarkastelua / yksityiskohtaista kaavaa (taulukossa on nyt merkitty 2 voimalaa / edellyttää yksityiskohtaista kaavaa). 2.3 Tuulivoimarakentamisen kaavoituksen ja YVA-menettelyjen yhteensovittaminen Ohjeistus suosittelee yhdistämään MRL:n ja YVA-lain mukaisia menettelyjä ja vuorovaikutusta mahdollisuuksien mukaan. YVA-menettelyjen yhteydessä laaditut selvitykset toimivat myös kaavan vaikutusten arvioinnin pohjana. YVA-menettely tuottaa arvokasta ja syvällistä tietoa hankkeesta myös kaavoitusta varten. Selvitystarpeita harkittaessa onkin kokonaisaikataulun kannalta edullista ottaa huomioon YVA-menettelyn yhteydessä myös kaavoituksen tarpeet. Arvioinnin tulosten on syytä olla käytettävissä kaavaa valmisteltaessa. Kaavan ehdotus- ja hyväksymisvaiheen aikataulu tulisi suunnitella siten, että yhteysviranomaisen lausunto on käytettävissä päätöksiä tehtäessä. Käytännön hankkeissa kuitenkin saatetaan edellyttää lisäselvityksiä sekä korostaa MRL:n mukaisen kaavan ja YVA-menettelyn asiakirjojen itsenäisyyttä. Kun kaavoitus ja YVA-menettely ovat käynnissä samanaikaisesti, ovat edellytykset sisällölliseen ja ajalliseen yhteensovittamiseen olemassa. Yhteensovittamisen mahdollisuuksiin vaikuttaa mm. se, onko kyseessä erityisesti kyseistä hanketta varten laadittava kaava (esimerkiksi vain tuulivoimarakentamista ja siihen liittyviä teknisiä rakenteita sekä yhteyksiä koskeva kaava), vai ratkaistaanko kaavalla maankäytön kysymyksiä laajemmin. YVA-menettelyssä ja kaavan laadinnassa tulee tarkasteltavaksi alueiden rajautuminen ja suhde muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Kaavoituksessa tulee ratkaista toiminnallinen kokonaisuus riittävän laajalla alueella. 2.4 YVA-menettely Tuulipuistohankkeen suunnittelu Tuulipuistosuunnittelu hankealueella on iteratiivinen prosessi, johon vaikuttavat mm. tuulisuusolosuhteet, maanpinnanmuodot, perustamisolosuhteet, sovellettava tuulivoimalakoko, maanvuokrasopimukset ja mahdolliset rajoitteet sijoittelulle. Tuulivoimaloiden ja tuulipuiston edellyttämien muiden rakenteiden liian aikainen paikalleen kiinnittäminen heikentää hankekehittäjän mahdollisuuksia toteuttaa hanke kannattavasti. Hankkeen hahmottamiseksi ja sen vaikutusten arvioimiseksi riittävällä tarkkuudella tulisi hankekehittäjän esittää tuulipuistosuunnitelma jo varhaisessa vaiheessa, mutta siihen tulisi olla mahdollista tehdä kohtuullisia muutoksia ilman, että on tarpeellista tehdä kaikkia selvityksiä uudestaan. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että erillisselvitykset, kuten meluselvitys ja varjon vilkunta-analyysi sisältävät joka

6 tapauksessa epävarmuuksia (esim. melun kulkeutuminen eri stabiilisuustilanteissa, pilvisyys tai kasvillisuus varjon vilkunnan havainnointia vähentävinä tekijöinä). Lisäksi, esimerkiksi melu- ja varjonvilkuntavaikutukset kasvavat voimaloiden määrän kasvaessa. Niinpä esimerkiksi yksityiskohtainenkaan melumallinnus, jossa on määritelty tarkasti voimaloiden sijainnit ja tarkasteltavien reseptoripisteet, ei anna reaalista kuvaa tilanteessa jossa lähistöllä tietyllä etäisyydellä on toinen tuulipuisto. Alueilla, joilla on useita tuulipuistohankkeita lähekkäin, tulisi painottaa tuulipuistojen yhteisvaikutusten arviointia tarpeettoman tarkan puiston yksityiskohtaisen suunnittelun sijaan. Melu Pidämme hyvänä asiana riittävän monipuolisten laskentaohjelmien käyttämistä meluvaikutusten arvioinnissa. Käsiteltävän hankealueen melun kokonaistilanteen arvioimiseen ja huomioimiseen ei ohjeistuksessa oteta kantaa, vaikka tätä on edellytetty joissakin yhteysviranomaisten YVA-ohjelmalausunnoissa. Tuleeko ohjearvovertailussa tarkastella ainoastaan tuulivoimahankkeesta aiheutuvaa melua, vai tulee vertailussa ottaa huomioon myös muut äänilähteet alueella? Tuulipuiston meluvaikutuksia tarkastellaan tyypillisesti karttoina ja yksittäisten reseptoripisteiden näkökulmasta. Yleispiirteisemmässä kaavoituksessa tulisi riittää ns. melukartat, jotka pohjautuisivat yleispiirteiseen voimaloiden sijoitteluun alueella ja vaikkapa kahteen vaihtoehtoiseen voimalakokoon/melutasoon. Jos karttojen pohjalta identifioidaan yksittäisiä riski-alueita, voitaisiin näitä riskialueita tarkastella tarkemmin myöhemmässä vaiheessa kun esimerkiksi puistosuunnittelu on pidemmällä ja voimalakoko/malli paremmin tiedossa. Välke Tuulivoimala aiheuttaa valon ja varjon vilkuntavaikutusta (välke) lähiympäristöönsä. Vilkunnan määrä on tyypillisesti merkittävää voimaloiden läheisyydessä mutta laskee suhteellisen nopeasti kauemmaksi siirryttäessä. Koska vilkunnan havainnointi perustuu fysiikan lakeihin, ei vilkunnan määrä voi kasvaa laskennallista maksimia suuremmaksi poikkeustilanteissa vaan ainoastaan vähentyä. Vilkunnan määrään tietyssä pisteessä vaikuttavat mm. voimalan sijainti ja dimensiot, maaston muodot ja kasvillisuus sekä pilvisyys. Mallinnusohjelmat tyypillisesti huomioivat vain kolme ensimmäistä tekijää ja esittävät näin teoreettisen maksimin vilkunnan määrälle. Suomen olosuhteissa pilvisyys voi vähentää merkittävästi vilkunnan määrää erityisesti syystalvella (pilvisyyden määrä voi olla jopa 80 % joissain tapauksissa). Kesällä vastaavasti kasvillisuus voi vaikuttaa vilkunnan näkyvyyteen. Lisäksi vilkunnan ajallinen sijoittuminen voi vaikuttaa merkitsevästi sen häiritsevyyteen. Näkisimme että: Yleispiirteisessä suunnittelussa ei vilkunnan määrää ole tarkoituksenmukaista mallintaa, jos hankealueesta kohtuullisella etäisyydellä ei ole vilkunnalle herkkiä kohteita Jos herkkiä kohteita on kohtuullisella etäisyydellä, tulisi varjon vilkunta esittää kartalla, jossa vilkunnan määrä näkyy maksimitunteina vuodessa. Kartan tulisi voida pohjautua yleispiirteiseen suunnitelmaan voimaloiden sijainnista. Kartta voidaan laatia tarvittaessa eri voimalakokovaihtoehdoille

Jos tuulipuiston läheisyydessä on asutusta, ja yksityiskohtaisempi puistosuunnittelu on tarpeen, tulisi vilkunta esittää sekä karttamuodossa että erillisten reseptoripisteiden näkökulmasta, joiden avulla huomioitaisiin vaikutuksia arvioitaessa keskimääräisen pilvisyyden (esimerkiksi kuukausittain lasketut tuntikeskiarvot pilvisyydestä) ja vilkunnan ajallinen sijoittuminen Jos alueella on useita tuulivoimahankkeita, tulisi niiden yhteisvaikutuksia tarkastella esimerkiksi karttamuodossa 7 Vedenalainen luonto Ohjeistuksessa puhutaan maastossa suoritettavasta kartoituksesta ja näytteenotosta, mutta ei mainita luontotyyppien ja lajien esiintymisen mallinnuksen mahdollisuutta, jollainen laadittiin esimerkiksi Suurhiekan merituulipuistohankkeen YVA-menettelyssä. Laajojen merituulipuistoalueiden tutkiminen pelkästään sukeltamisen, näytteenoton ja videokuvaamisen avulla on erittäin työlästä, hidasta ja kallista. Niin kutsutulla tapauskohtaisella päättelymallinnuksella voidaan mallintaa pohjan laatua ja pohjaeliöstön esiintymistä. Tällöin pitää kuitenkin tehdä myös jonkin verran sukelluksia ja näytteenottoa, jotta mallinnustuloksista saadaan riittävän luotettavia. Maisema Tuulivoimarakentamisen laaja-alaisimmat vaikutukset kohdistuvat usein maisemaan, ja erityisesti maisemakuvaan. Tuulivoimarakentamisella ei käytännössä ole vaikutuksia maisemarakenteeseen. Tämä on seikka, joka on hyvä tuoda arvioinnissa esille. Maisemavaikutusten arviointi on aina tärkeä osa teollisen mittakaavan tuulivoimarakentamishanketta. Arvioinnin menetelmät ja laajuus kuitenkin voivat vaihdella suuresti hankkeesta ja alueesta riippuen tämä käy ilmi myös ohjeistuksesta. Ohjeistuksessa esitetyt maisemaselvitysten mittakaavat lienevät suuntaa-antavia. Maakunnallisissa selvityksissä mittakaava 1:20 000 on aivan liian tarkka, erityisesti jos ajatellaan pinta-alaltaan suuria maakuntia. Toisaalta tarkemmissa selvityksissä mainittu mittakaava 1:1000 ei ole enää selvityksen vaan suunnittelun tarkkuustaso; tässä mittakaavassa ei ole luontevaa tarkastella maisemarakennetta tai edes maisemakuvaa vaan melko yksityiskohtaista tilallista hahmottumista. Vaikka varsinainen hanke sijaitsisi pienellä alueella, olisi nähdäksemme järkevää tehdä maisemallinen tarkastelu selvästi laajemmalla alueella, jotta olennaiset vaikutukset saadaan esiin. Kuitenkin selvitysten mittakaavan määrittely tarkasti ohjeistuksessa voi johtaa siihen, että YVAmenettelyssä viranomaistaho edellyttää juuri tähän mittakaavaan sidottua selvitystä, vaikka se ei jonkin kohteen kohdalla olisi lainkaan tarkoituksenmukainen. Ohjeistusta tarvitaan ja se luo hyvät lähtökohdat, mutta olennaisinta on, että maisemallisen tarkastelun laatii maisemavaikutusten arviointiin perehtynyt asiantuntija. Hankkeet ja alueet ovat eriluonteisia, ja asiantuntija pystyy määrittelemään tarkastelun kannalta olennaiset vyöhykkeet, näkymäsuunnat ja tarkastelujen mittakaavat / tarkkuustasot. Nämä on erityisen suositeltavaa määritellä jo YVA-ohjelmavaiheessa. YVA-menettelyn kannalta (mm. vaikutusten selvittäminen, kansalaisten tiedonsaanti, hankkeen eteneminen) päästään parhaisiin tuloksiin, kun arvioinnin tarkkuustaso vyöhykkeittäin on selvillä aikaisessa vaiheessa ja siten voidaan kohdistaa voimavarat

8 merkittävien vaikutuksien selvittämiseen. Vuoropuhelun ja lausuntojen kautta tullutta lisätietoa ja näkemyksiä tulee ottaa huomioon erityisesti arvioinnin painotusten suhteen. Tuulivoimaloiden nopean teknisen kehityksen myötä voimaloiden koko on kasvamassa. Voidaan kuitenkin todeta, että suurikokoistenkin voimalaitosten suhteen kriittisin tarkasteltava etäisyysvyöhyke jää yleensä enintään 10 15 km etäisyydelle voimaloista. Tällä etäisyydellä tarkasteltuna tuulivoimalat eivät enää hallitse maisemaa. Maalle rakennettavissa tuulipuistoissa kriittisin vaikutusalue voi olla vielä pienempi, sillä maiseman muut elementit katkaisevat näkymiä sitä enemmän, mitä kauemmas tarkastelupiste siirtyy. Tarkka maisemallisten vaikutusten selvittäminen tätä huomattavasti laajemmalla vyöhykkeellä (esimerkiksi koko teoreettisella näkemäalueella) on usein hyvin aikaavievää työtä, jonka tulokset eivät välttämättä tuota merkittävää tietoa hankkeen kokonaisvaikutusten arviointiin. Vaikutuksissa voi myös olla hyvin suuria eroja riippuen hankkeen sijainnista (sijoittuminen esim. luonnonympäristöön / kaupunki- tai taajamaympäristöön / teolliseen ympäristöön). 2.5 Kaavakarttaesimerkit Työryhmän ohjeistusesityksessä on mukana esimerkkejä eri tarkkuustasojen kaavakartoista ja -määräyksistä. On tärkeää, että kaavojen merkintätavat muodostuvat jatkossa riittävän yhtenäisiksi eri puolilla maata, jotta merkintöjen ja määräysten tulkinnassa ja soveltamisessa on riittävä ennustettavuus. Yleisesti ottaen esitetyt esimerkit lienee laadittu lähinnä toteuttamiseen tähtäävän luvan myöntämisen näkökulmasta. Muuta kaavan ohjausvaikutusta on käsitelty esimerkeissä melko vähän. Maakuntakaavaesimerkissä on esitetty erikseen tuulivoimaloiden alueet ja tuulivoimarakentamiseen soveltumattomat alueet samantyyppisellä osaaluemerkinnällä, soveltumattomissa alueissa tv-merkinnän päällä on rasti. Jälkimmäinen merkintätapa ei ole mielestämme tarkoituksenmukainen, merkinnästä syntyy helposti mielikuva kumotusta tai vahvistamatta jätetystä kaavamerkinnästä. Lisäksi kyseisen merkinnän käyttäminen kartalla voi olla harhaanjohtavaa miten kaava ohjaa tuulivoimarakentamista kaikilla niillä alueilla, jotka jäävät sekä tuulivoimaloiden alueiden että tuulivoimaloille soveltumattomien alueiden ulkopuolelle? Eikö lähtökohtana pitäisi olla, että maakuntakaavalla ratkaistaan vähintään maakunnallisesti merkittävien tuulivoimapuistojen sijoittuminen maakunnan alueella? Nähdäksemme selkeämpi tapa olisi kuvata / osoittaa tuulivoimarakentamiselle soveltumattomat alueet maakuntakaavamääräyksellä, tai osana esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, luonnonsuojelualueen tms. ei-soveltuvan alueen suunnittelumääräystä. Yleiskaavaesimerkissä (maa-alue) on esitetty osa-aluemerkinnällä tv tuulivoimalan alue. Lisäksi on (kohde)merkintä tv2 osoittaen, kuinka monta tuulivoimalaa alueelle saa sijoittaa, ja lukuarvo osoittaen tuulivoimalan suurimman sallitun kokonaiskorkeuden. Yleisen määräyksen mukaan kyseistä yleiskaavaa saa käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Tuulivoimalan osaaluemerkinnät ovat kartalla erikokoisia ja -muotoisia ilman erityistä logiikkaa. Onko sanamuoto tuulivoimalan, joka viittaa vain yhteen voimalaan, loppuun asti pohdittu? Lisäksi nähdäksemme tuulivoimayleiskaavan alueen koon tulisi olla riittävän laaja, jotta tuulivoimaloiden aiheuttamien haittojen laajuus vastaisi paremmin kaava-aluetta. Tämä

9 olisi kaavan selkeyden ja maanomistajien / naapureiden oikeusturvan kannalta tärkeää. (MRL 116.2 : Rakennuspaikan tulee asemakaava-alueen ulkopuolella olla tarkoitukseen sovelias, rakentamiseen kelvollinen ja riittävän suuri, kuitenkin vähintään 2 000 neliömetriä. Rakennuspaikan soveliaisuutta ja kelvollisuutta harkittaessa on muun muassa otettava huomioon, ettei rakennuspaikalla ole tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Lisäksi rakennukset on voitava sijoittaa riittävälle etäisyydelle kiinteistön rajoista, yleisistä teistä ja naapurin maasta.) Esitämme myös vielä harkittavaksi, milloin tuulivoimaloiden alueet tulisi varata kaavaan EN-1-alueiksi, sen sijaan että alueiden pääkäyttötarkoitus jää ennalleen ja tuulivoimalat tai niiden muodostamat alueet on todettu kaavassa vain päällekkäismerkintänä. Säilyykö alueiden pääkäyttötarkoitus entisellään tuulivoimapuistossa? Ainakaan kaikissa tapauksissa näin ei liene laita. Onko tämä näkökulma huomioitava ohjeistuksen jatkosuunnittelussa? Yleiskaavaesimerkissä (rannikkoalue) on esitetty osa-aluemerkinnällä tv tuulivoimalan alue. Alueet on esitetty laatikoina rannikon tuntumassa sijaitsevalla merialueella. Merkintää täydentää rakentamismääräys, jossa ilmoitetaan tuulivoimalan sallittu kokonaiskorkeus metreinä merenpinnasta. Merkintätapa on esitetyssä esimerkissä nähdäksemme liian yksityiskohtainen, jokaista tuulivoimalaa ei ole tarpeen osoittaa kaavassa erikseen sitovalla merkinnällä. Lisäksi kaavan yleisissä määräyksissä tulisi olla samat merialueilla sijaitseviin muinaisjäännöksiin, vedenalaiseen luontoon, kalastukseen jne. liittyvät näkökohdat kuin merialueen yleiskaavaesimerkissäkin. Yleiskaavaesimerkissä (merialue) on esitetty osa-aluemerkinnällä tv tuulivoimaloiden alueet ja symbolimerkinnällä tuulivoimaloiden ohjeelliset sijainnit. Nämä merkintätavat ovat luontevia ja tarkoituksenmukaisia, sillä ne ohjaavat riittävällä tavalla alueen käyttöä, mutta jättävät sopivasti liikkumavaraa hankkeen yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle lupamenettelyn yhteydessä. Asemakaavaesimerkissä tuulivoimarakentaminen tapahtuu osana satama- ja teollisuusaluetta, joka on käytännössä hyvin tyypillinen asemakaavaa edellyttävä kohde. Esimerkin perusteella kaavan rakentamista ohjaava vaikutus jää hyvin yleispiirteiseksi. Kaavakartalla tuulivoimalan alue on osoitettu samaan tapaan kuin maakunta- ja yleiskaavoissa melko laajana alueena osa-aluemerkinnällä, tosin osa-alueen ja rakennusalan graafinen merkintätapa on yhtenevä. Ohjeistuksessa mainitaan, että MRL 116.1 mukaan asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuus ratkaistaan asemakaavassa. Koska rakennusluvan myöntäminen perustuu suoraan asemakaavaan, on kaavassa osoitettava tuulivoimaloille rakennusala ja annettava tuulivoimaloiden ulottuvuutta koskevia määräyksiä. Tuulivoimalat rinnastetaan usein rakennuslupaa edellyttäviin rakennuksiin (myös ohjeistus toteaa tämän), jolloin voidaan edellyttää myös kerrosalan (ja kerrosluvun?) määrittelyä tuulivoimalalle. Tämä toki soveltuu huonosti yli 100 m korkuisten tornien rakentamisen ohjaukseen; olennaista on nähdäksemme tornin korkeuden ja kokonaiskorkeuden määrittely. Mutta mikäli tehdään tulkinta tuulivoimalasta rakennuksena ja sen kerrosalaa ei ole määritelty, kunnan voi olla vaikea myöntää rakennuslupaa. Ohjeistuksen tulisi ehdottomasti antaa selkeät pelisäännöt näille tulkinnoille.

10 Vantaalla 21.6.2011 Pöyry Finland Oy