LOHILAHTI-LOHIKOSKI OSAYLEISKAAVA

FCG Finnish Consulting Group Oy Sulkavan Palvelut Oy LOHILAHTI-LOHIKOSKI OSAYLEISKAAVA Luonto- ja maisemaselvitys 26.9.2011

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I 26.9.2011 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI... 1 3 MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET... 2 3.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen... 2 3.1.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen... 2 3.1.2 Liito-oravaselvitys... 2 3.2 Lähtöaineisto... 3 3.3 Kohteiden arvottaminen... 3 3.4 Uhanalaisuusluokitus... 4 3.4.1 Lajien uhanalaisuus... 4 3.4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus... 4 3.5 Rantaluokitus... 5 3.6 Maankäyttösuositusmerkinnät... 5 4 SELVITYSALUEEN NYKYTILA... 6 4.1 Kallio- ja maaperä... 6 4.2 Maisema... 6 4.3 Vesiluonto... 9 4.3.1 Pohjavedet... 9 4.3.2 Pintavedet... 9 4.4 Kasvillisuus...10 4.4.1 Metsät...10 4.4.2 Suot...13 4.4.3 Ranta- ja vesikasvillisuus...13 4.5 Eläimistö...14 4.5.1 Nisäkkäät...14 4.5.2 Linnusto...14 5 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT...15 5.1.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit...15 5.1.2 Lintudirektiivilajit...15 5.1.3 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit (NT)...15 5.1.4 Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT)...16 5.1.5 Muut huomionarvoiset lajit...16 6 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET...16 6.1.1 Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet...16 6.1.2 Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet...16 7 MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET...22 7.1 Kulttuurimaisemakohteet...22 7.2 Luonnonmaisemakohteet...23 8 SUOSITUKSET...23 8.1 Yleistä...23 8.2 Maankäyttösuositukset ja ranta-alueiden maisemaekologinen kapasiteetti...23 LÄHTEET...25

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys II 26.9.2011 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet sekä harvinaiset lajit Rantaluokitus ja rakentamissuositus

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (26) SULKAVAN PALVELUT OY LOHILAHTI-LOHIKOSKI OSAYLEISKAAVA 1 JOHDANTO Tämä työ on Sulkavan kunnan Lohilahti-Lohikoski alueen yleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ sisältää ranta- ja kyläyleiskaavoitusta varten tehtävän luonto- ja maisema-arvojen kartoituksen. Kyläyleiskaavan osalta päivitetään alueelta aiemmin tehty ympäristöselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 39 ). Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet, kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet sekä alueen maisemalliset erityispiirteet. Selvitys palvelee alueen maankäytön suunnittelua ja sitä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Luonto- ja maisemaselvityksen teki biologi FM Minna Eskelinen FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta. 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI Sulkavan kunnan kaakkoisosassa, Saimaan rannalla, sijaitsevaan selvitysalueeseen kuuluu Lohilahti-Lohikoski kyläalue sekä rantayleiskaavan osalta ranta-alueita Suuri Siikajärven, Lohijärven, Kaislasen, Valkeisen ja Saimaan Lohilahden rannoilta (kuva 1). Selvitysalueen kokonaispinta-ala vesialueet mukaan lukien on noin 9 km 2. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (sininen viiva).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (26) 3 MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 3.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen Luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin, kirjallisuuden ja maastokäynnin perusteella. Luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynneillä 28.6.-29.6.2011. Työssä selvitettiin kasvillisuuden ja maiseman yleiskuvaa, vesi- ja rantalinnustoa, liito-oravan esiintymistä alueella sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Tämän jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1) sekä liitekartoista. Luonnonja maisemansuojelullisesti sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty liitekartassa 1. Liitekartasta 2 ilmenevät rantayleiskaava-alueen rantaluokitus ja rantojen rakennettavuus. 3.1.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen 3.1.2 Liito-oravaselvitys Työ perustuu yleispiirteiseen arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Maastossa tarkemmin tutkittavien kohteiden, mahdollisten arvokohteiden, esivalinta tehtiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Arvokkailta luontokohteilta ja eri luontotyypeiltä kerättiin tietoa mm. puustosta ja lajistosta. Lisäksi arvioitiin arvokohteiden luonnontilaisuutta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon ja vesilinnustoon. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon 1 laatiman luokituksen mukaan. Lisäksi huomiota kiinnitettiin selvitysalueen maisema- ja kulttuuriympäristöarvoihin. Rantayleiskaava-alueella inventointi kohdistettiin rantavyöhykkeeseen. Maastossa liikuttiin kävellen ja tarkempi inventointi kohdistettiin mahdollisille arvokohteille. Ensisijaisesti tarkastettiin kohteet, joilla karttatarkastelun perusteella oletettiin olevan luontoarvoja tai jotka maastossa näyttivät tutkimisen arvoisilta. Kyläyleiskaavan osalta päivitettiin alueelta aiemmin tehty ympäristöselvitys 2. Linnuston osalta päähuomio kohdistettiin rantayleiskaava-alueen vesi- ja rantalinnustoon. Tarkoituksena oli kartoittaa linnustollisesti tärkeimmät alueet, uhanalaiset ja harvinaiset pesimälinnut sekä muodostaa yleiskuva alueen pesimälinnustosta. Kartoitusmenetelmänä oli pistelaskentamenetelmä. Muut linnusto- ja eläimistötiedot pohjautuvat olemassa olevaan tietoon ja maastossa tehtyihin havaintoihin. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista selvitettiin liito-oravan esiintymistä alueella. Liito-oravaselvityksessä tarkastettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun 3 perusteella valitut lajille soveliaat kohteet. Kohteiksi valittiin mm. puronvarsimetsät, jyrkänteenalusmetsät sekä yleensäkin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Lisäksi muut maastossa havaitut varttuneet kuusimetsät tarkistettiin. 1 Toivonen & Leivo 1997 2 Kaavasuunnittelu Oy 3 www.karttapaikka.fi

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (26) Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Puut, joiden alta löydettiin liitooravan papanoita, on luokiteltu joko papanapuiksi tai reviiripuiksi. Papanapuiden alta on löydetty liito-oravan papanoita alle 50 kappaletta, reviiripuiden alta yli 50 kappaletta. Puun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Liito-oravan elinpiirit/elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan lisääntymispaikka /-alue on alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Lisääntymisalueiksi on tulkittu alueet, joilta on löydetty reviiripuita. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu, jossa on risupesä. Jokaisella liito-oravalla on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymisalueet on rajattu pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Elinalueiden ja ruokailualueiden rajaukset ovat tulkintaa. 3.2 Lähtöaineisto Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmä (2011) Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 18.5.2011. Lohilahti-Lohikoski yleiskaavoitus. Ympäristöselvitys (Kaavasuunnittelu Oy) Etelä-Savon perinnemaisemat (Hänninen-Valjakka 1998). Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu Etelä- Savon Ely-keskuksen kotisivuilta 4 sekä ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmästä. 3.3 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). 4 www.ymparisto.fi; Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2011

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (26) Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleisja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.4 Uhanalaisuusluokitus 3.4.1 Lajien uhanalaisuus 3.4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus Tiedot alueen uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista on saatu ympäristöhallinnon uhanalaiset eliölajit tietojärjestelmästä 5. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen 6, joka on laadittu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 7. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vas- 5 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 18.5.2011 6 Rassi ym. 2010 7 Raunio ym. 2008a, 2008b

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (26) 3.5 Rantaluokitus taa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Ranta-alueet luokitettiin kolmeen maisemaekologiseen rantaluokkaan, jotka perustuvat ranta-alueiden maisemaekologiseen kapasiteettiin. Tähän vaikuttavat mm. rannan kallioisuus, rantavyöhykkeen jyrkkyys, rannan soistuneisuus, ranta-puuston harvuus ja kalliokasvillisuuden heikko kulutuskestävyys. Edellä mainitut tekijät alentavat maiseman kapasiteettia. Myös edustava ranta-, metsä-, suo- ja vesikasvillisuus sekä uhanalaisten lajien esiintyminen vaikuttavat maisema-kapasiteettia alentavasti. Rantaluokituksen perusteella laaditaan suositus mitoitusvyöhykkeistä ja mitoituksesta. Rantaluokitus on seuraava: 3.6 Maankäyttösuositusmerkinnät 1) Rakentamista ei suositeta (liitekartassa rakentamiseen huonosti soveltuvat alueet). Näillä rannoilla on huomattavia ekologisia tai maisemallisia arvoja. Maisemakapasiteetti on erittäin heikko tai heikko. Rakentamisen seurauksena alueiden luonne muuttuisi merkittävästi. Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ryhmään kuuluvat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät kohteet, kuten rantaluhdat, puronotkelmat, laajat avokalliot, kalliojyrkänteet ja lehdot. 2) Alueet, joilla rakentamis- ja muut toimenpiteet ovat mahdollisia tietyin rajoituksin (liitekartassa kestää lievää rakentamista). Tähän kuuluvat rannat, joilla on ympäristöllisiä tai maisemallisia erityispiirteitä. Erityispiirteitä ovat esimerkiksi soinen ranta, kallioisuus ja harva mäntypuusto. Ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä. Maisemakapasiteetti on jokseenkin heikko tai kohtalainen. 3) Erilaiseen maankäyttöön luonnon kannalta hyvin soveltuvat alueet (liitekartassa soveltuu hyvin rantarakentamiseen). Ympäristöltään nämä rannat ovat tavanomaista rantaa. Ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Maisemakapasiteetti on hyvä tai kohtalainen. Soveltuvat parhaiten rantarakentamiseen ja muuhun maankäyttöön. Tässä työssä on käytetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä: MY = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja s-1 = Rauhoitettu luonnonmuistomerkki

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (26) luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ge = Arvokas geologinen muodostuma km = Arvokas kulttuurimaisema pm = Perinnemaisemakohde 4 SELVITYSALUEEN NYKYTILA 4.1 Kallio- ja maaperä Selvitysalueen kallioperä on pääosin graniittia. Eteläosassa on kiilleliusketta, kiillegneissiä ja fylliittiä. Lohikosken ympäristön ja Ämmäkoukunniemen alueen maaperä on pääosin moreenia. Selvitysalueen länsiosassa on myös kalliomaata, joka on joko avokalliota tai maapeite on alle metrin paksuinen. Harjumuodostumien hiekka- ja soraesiintymiä on etenkin selvitysalueen itäosassa (mm. Siikajärvenniemen alue). Suot ovat turvemaata. 4.2 Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen maisemamaakunnan Suur-Saimaan seutuun 8. Seutua hallitsevat vedet. Saimaan laajoilta selkävesiltä järviluonto vaihettuu sokkeloisiin reittivesiin. Alue on karujen moreenimaiden, kalliokkojen, Salpausselkien ja koko alueen halki luikertelevien harjujaksojen muovaamaa maata. Seutu on karua. Kuivat mäntykankaat ovat tavallisimpia. Maaseutuasutus on harvaa. Saimaan Lohilahden pohjukan ja Lohikosken välisellä alueella on rakennettua kulttuuriympäristöä ja kulttuurimaisemaa. Maisemassa vuorottelevat kylämaisemat, tien varteen sijoittuva asutus sekä pelto- ja laidunmaat. Lohilahden- Lohikosken kyläalueella on liikerakennuksia, koulu, kirkko, venesatama, metsästysseuran talo sekä Lohikosken sahan ja myllyn alue. Lohilahden pohjukkaa sivuaa Lohilahdentie (tie 438), joka näkyy vesimaisemaan. Tien varrella on venesatama ja venepaikkoja. Lohikoski sijaitsee pääosin loivahkorinteisessä laaksossa. Koski on padottu ja siinä on edelleen käytössä oleva pienvoimala ja mylly. Padon yläpuolella on lampi ja alapuolella perattua kivikkoa ja sementtikouru (kuva 8). Myllyn alue on aktiivisesti käytössä, mm. karavaanarit käyttävät alueen palveluita. 8 Ympäristöministeriö 1993; Ahonen 2004

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (26) Kuva 2. Lohilahden pohjukassa on liikerakennus ja venesatama. Lohilahdentie sivuaa lahtea. Luonnonmaisemassa vuorottelevat järvi-, lampi- ja jokimaisemat sekä metsämaat, joista maisemallisesti merkittäviä ovat selvitysalueen itäosan harjumetsät. Harjumaasto on pinnanmuodoiltaan pienipiirteisesti vaihtelevaa. Siikakankaan alue selvitysalueen pohjoisosassa on tasaista harjumaastoa. Maaainestenottoalueita on Siikakankaalla. Selvitysalueella vallitsevat mäntymetsät. Nuoria, mäntyvaltaisia metsiä ja taimikoita on runsaasti. Laajoja hakkuuaukeita on selvitysalueen itäosassa Siikakangas-Siikajärvenniemi-Lohijärvi välisellä alueella, jossa sijaitsevat kesän 2010 myrskystä aiheutuneet merkittävimmät tuhoalueet. Kuusimetsiä on lähinnä selvitysalueen lounaisosassa. Koivikot ja lehtipuusekametsät sijoittuvat lähinnä peltojen ympäristöön ja jokivarsille. Kuva 3. Selvitysalueella vallitsevat mäntymetsät. Kuvassa Kaislasen pohjoisrantaa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (26) Myrskytuhoja Suuri Siikajärven ja Lohijärven välisellä harjukannak- Kuva 4. sella. Suurimmista järvistä selvitysalueeseen kuuluu idässä Suuri Siikajärven ja Lohijärven ranta-alueita, jotka ovat harjuympäristöä, sekä Saimaan Lohilahden rantoja lännessä. Rannat ovat selvärajaiset. Maisemallista merkitystä on Suuri Siikajärven kapeilla niemillä, lahdilla ja saarilla. Lohijärven ja Lohilahden välisen vesiyhteyden muodostavat Kaislanen, Lohikoski sekä Lohilahden pohjukan Sahanlahti ja Koululahti. Kaislasen etelärannan kalliomänniköt erottuvat vesimaisemaan. Maisemallista arvoa on myös Lohikoskella sekä Sahanlahden rantalaitumilla. Muut selvitysalueen lammet ovat rannoiltaan selvärajaisia, nuorten metsien ympäröimiä vesistöjä. Kuva 5. Suuri Siikajärven saarilla on maisemallista arvoa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (26) 4.3 Vesiluonto 4.3.1 Pohjavedet Selvitysalueelle sijoittuu kaksi vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (luokka 1) sekä yksi vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (luokka 2). Kartalla kuvattuun pohjavesialueeseen sisältyvät pohjaveden varsinainen muodostumisalue sekä sitä ympäröivä suojavyöhyke. Selvitysalueella on useita lähteitä, jotka on otettu vedenottoon. Taulukko 1. Selvitysalueen pohjavesialueet Luokka 1 Pohjavesialue Lohikoski (0676803) Pohjavesiluokka Kokonaispinta-ala (km 2 ) 0,48 Muodostumisalueen pinta-ala (km 2 ) 0,23 Antoisuus (m 3 /d) 200 Siikajärvenniemi (0676813) 1,24 0,57 400 Luokka 2 Siikalahdenkangas (0674055) 3,58 2,06 2 000 Kuva 6. Selvitysalueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat pohjavesialueet (sininen viiva). 4.3.2 Pintavedet Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen (04), Suur-Saimaan alueen (04.1) Pihlajaveden-Kokonselän alueeseen (04.12). Länsi- ja pohjoisosa kuuluvat Pihlajaveden alueeseen (04.121) ja itäosan vesistöt (mm. Suuri Siikajärvi) Lohijärven valuma-alueeseen (04.126).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (26) Taulukko 2. Selvitysalueen järvet ja lammet 9. Järvi Haukilampi Kaislanen Lohijärvi Lohilahti, Saimaa Siikavesi Suuri Siikajärvi Valkeinen Vitlampi Vehkalampi Pintaala (ha) 1,02-659,9 - - 158,8 6,3 0,2 1,1 Luonnehdinta Tummavetinen suolampi Suhteellisen kirkasvetinen Laatu erinomainen Laatu erinomainen Karu, kirkasvetinen, niukkahumuksinen, happitilanne hyvä, laatu erinomainen Karu, kirkasvetinen Alle hehtaarin kokoinen 4.4 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (2 b). Alue kuuluu Etelä-Savon eliömaakuntaan. 4.4.1 Metsät Kasvillisuus vaihtelee pienipiirteisesti harjumetsistä ja kallioiden lakialueiden karuista mäntykankaista rinnekuusikoihin, notkelmien ja puronvarsien reheviin lehtipuuvaltaisiin metsiin sekä kulttuurivaikutteisiin, lehtipuuvaltaisiin pellonreunus- ja joenvarsimetsiin. Selvitysalueen metsät ovat valtaosin puustoltaan nuoria tai varttuneita mäntykankaita, jotka ovat vallitsevia etenkin selvitysalueen itä- ja pohjoisosissa. Harjuympäristöissä kasvillisuus on pääosin puolukkatyypin (VT) kuivahkoa mäntykangasta. Karummilla ja kuivemmilla alueilla sekä kallioisilla kohdin (mm. Kaislasen Valkeisenlahti) esiintyy lisäksi kanervatyypin (CT) kuivia kankaita ja jäkälätyypin (ClT) karukkokangasta. Varttuneita kuusikankaita on lähinnä selvitysalueen länsiosissa Ämmänkoukunniemen-Sahanlahden välisellä alueella. Metsätyypistä mustikkatyypin (MT) tuoreet kankaat vallitsevat, paikoin on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita. Ämmänkoukunniemen alueella vallitsevat tuoreet ja kuivahkot mäntykankaat. Lehtipuuvaltaisia sekametsiä ja koivikoita on tyypillisesti pellonreunusmetsissä, asutuksen läheisyydessä sekä Lohikosken rantametsissä. Kasvillisuus on kulttuurivaikutteista. Metsitetyt pellot ovat nuoria koivikoita, joiden kenttäkerros on heinäinen. 9 Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2011

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (26) Ämmänkoukunniemen rantametsät ovat varttunutta mäntykangas- Kuva 7. ta. Kuva 8. metsät. Lohikosken kivikkouomaa reunustavat rehevät lehtipuuvaltaiset Varavedenottamon alue selvitysalueen itäosassa on pinnamuodoiltaan pienipiirteisesti vaihtelevaa, kumpuilevaa harjumaastoa. Alueella vallitsevat puustoltaan nuoret, tasaikäiset ja -rakenteiset mäntykankaat, jotka ovat kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta ja puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta. Alikasvos on niukkaa, siellä täällä kasvaa harmaaleppää, haapaa ja koivua. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat kanerva ja puolukka. Muuta lajistoa mm. variksenmarja, mustikka, metsäkastikka, metsälauha, oravanmarja, kultapiisku, kangasmaitikka, kielo, keltalieko ja häränsilmä. Suot ovat suopursuvaltaisia isovarpurämeitä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (26) Kuva 9. Varavedenottamon alueen metsät ovat tasaikäistä ja rakenteista mäntykangasta. Lehdot sijaitsevat pääosin purojen ja ojien varsilla sekä kosteissa painanteissa. Myös pienialaiset, rehevät lehtolaikut ovat tyypillisiä. Puustolaan lehdot ovat vaihtelevasti kuusi- ja lehtipuuvaltaisia. Selvitysalueen lehdot ovat tyypillisimmin kosteita saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja. Saniaislehtojen vallitsevia kasvilajeja ovat soreahiirenporras, metsäalvejuuri, metsäimarre ja korpi-imarre. Rehevimmissä ympäristöissä kasvaa myös kotkansiipeä. Muuta lajista mm. käenkaali, ojakellukka, mesiangervo, huopaohdake, vadelma, rönsyleinikki, nokkonen, puna-ailakki ja metsämansikka. Paikoin on myös käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreita lehtoja, jotka ovat tyypillisimmin varttuneita kuusimetsiä. Vaateliaampaa lehtolajistoa selvitysalueella edustavat mm. lehto-orvokki, sudenmarja ja punaherukka. Kuva 10. Saniaistyypin kosteaa lehtoa puron varrella.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (26) 4.4.2 Suot Suot ovat valtaosin ojitettuja rämeitä. Tyypillisimmin suot ovat rantasoita sekä mäkikumpareiden alaviin painanteisiin muodostuneita suojuotteja. Suotyypeistä alueella vallitsevat suopursuvaltaiset isovarpurämeet, joilla kasvaa lisäksi juolukkaa, vaiveroa, puolukkaa, mustikkaa, kanervaa ja tupasvillaa. Rantanevat ovat tyypillisimmin jouhisaravaltaisia saranevoja. Muuta lajistoa pullosara, luhtavilla, suokukka, raate, vaivero, isokarpalo ja suomyrtti. Rantaluhtia on etenkin Koululahti-Sahanlahti alueella, jossa on alavia lahdenpohjukoita. Ruoho-saraluhtien tyypillisiä lajeja ovat kastikat, pullosara, jouhisara, luhtasara, siniheinä, kurjenjalka, rätvänä, ranta-alpi, luhtakuusio, suoputki ja järvikorte. Avoluhdat vaihettuvat paju- ja koivuluhdiksi. Kuva 11. Pienten lampien ympäryssuot ovat isovarpurämeitä (Haukilampi). 4.4.3 Ranta- ja vesikasvillisuus Selvitysalueen järvet ja lammet ovat pääsoin karuja, rannat ovat vaihtelevasti kivikkoa, turvetta, moreenisoraa tai hietikkoa. Hiekkapohjaiset rannat ovat tyypillisiä harjualueilla. Rannat ovat karut. Rantapuuston ja penasaston muodostavat koivu, harmaaleppä, tervaleppä, korpipaatsama ja pajut. Tyypillistä rantakasvillisuutta ovat suomyrtti, siniheinä, pullosara, luhtasara, kurjenjalka, terttualpi, suoputki, luhtavuohennokka, rantaleinikki ja järvikorte. Rämevarvuista rannoilla kasvaa erityisesti vaiveroa, juolukkaa ja suopursua. Siikaveden Siikalahdessa on hiekkarantaa, joka on venevalkamana. Kasvillisuuteen kuuluvat mm. kastikat, viiltosara, järviruoko, ranta-alpi, terttualpi, peltokorte, luhtavuohennokka, rönsyleinikki, luhtamatara, ahosuolaheinä, leskenlehti ja voikukka. Järviruokoa kasvaa rantavyöhykkeessä harvakseltaan. Karuilla ja kirkasvetisillä järvillä tyypillisiä ovat nuottaruohokasvustot. Matalissa lahdissa ja suolammissa kasvaa ulpukkaa ja isolummetta. Selvitysalueen länsiosan Alatuvanlahti on matala, rehevöitynyt ja vesikasvillisuuden valtaama. Rantoja reunustavat tiheät ruovikot ja lahti on ulpukan valtaama.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (26) 4.5 Eläimistö 4.5.1 Nisäkkäät 4.5.2 Linnusto 4.5.2.1 Vesi- ja rantalinnusto 4.5.2.2 Muut lajit Nisäkäslajisto on Etelä-Savolle tyypillinen. Tyypillisiä lajej ovat hirvi, metsäjänis, rusakko ja orava sekä pienpedoista kettu, kärppä ja lumikko. Linnustotiedot pohjautuvat maastotöiden yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Selvitys keskittyi vesi- ja rantalinnustoon. Järvet ovat pääosin karuja ja kirkasvetisiä. Linnustohavainnot on jaettu kahteen ryhmään: vesi- ja rantalinnusto sekä muut lajit. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja huomionarvoisten lajien pesimäpaikat /reviirit /esiintymispaikat on esitetty liitekartassa. Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji kuuluu Lohijärven pesimälinnustoon. Selvitysalueen yleisimpiä sorsalintuja ovat telkkä, sinisorsa ja tavi. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä. Tavi on maamme yleisin vesilintu, joka pesii myös vaatimattomissa kosteikoissa. Lajista tehtiin yksittäisiä havaintoja. Sinisorsan runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Sorsalintujen suosimia suojaisia pesimä- ja ruokailulahtia on Lohikosken Sahanlahdessa sekä selvitysalueen länsiosassa Alatuvanlahti-Pölkkyniemi alueella. Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, naurulokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Ruokailevia naurulokkeja havaitiin selvitysalueen länsiosassa Pölkkyniemen ympäristössä. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Havaitut parit olivat yksittäisiä. Rantasipi on karujen järvenrantojen tavallinen kahlaaja. Laji havaittiin mm. Saimaan, Siikajärven, Lohikosken Sahanlahden sekä Kaislasen kivikkorannoilla. Rantakivikoilla tyypillinen laji on västäräkki. Kahlaajista selvitysalueen linnustoon kuuluvat rantasipi ja metsäviklo (mm. Haukilampi). Kuovi ja töyhtöhyyppä pesivät pääosin pelloilla. Vesialueiden tyypillisiä lajeja ovat lisäksi vesistöjen yläpuolella hyönteisiä saalistelevat räystäspääskyt. Metsälinnusto on karuille kangasmetsille tavanomaista lajistoa. Lajistoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, talitiainen, räkättirastas, mustarastas, kirjosieppo, harmaasieppo, metsäkirvinen ja lehtokurppa. Muuta havaittua lajistoa mm. sepelkyyhky, närhi, varis, käpytikka ja käki. Lintujen lajimäärä on suurin lehtipuuvaltaisissa rantametsissä, ojanvarsilla ja rantapensaikoissa. Huomionarvoisia lajeja ovat leppälintu sekä kanalinnuista teeri.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (26) 5 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVI- NAISET LAJIT 5.1.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit 5.1.2 Lintudirektiivilajit Selvitysalueelta ei todettu liito-oravan elinalueita. Lähin tiedossa oleva elinalue sijaitsee noin 1,7 km selvitysalueesta etelään Pieni Ahmalammen alueella 10. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii ja ruokailee harvakseltaan selvitysalueen vesistöissä. Kuikka (Gavia arctica) Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttama lisääntynyt häirintä. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimäympäristöinä rauhallisia ja karuja järviä. Kuikka kuuluu Lohijärven pesimälinnustoon, mutta ei pesi selvitysalueeseen kuuluvilla rannoilla. Teeri (Tetrao tetrix) Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Viimeisen 30 vuoden aikana teerikanta on vähentynyt noin 70%. Teeri on varsin yleinen selvitysalueella. Lajista tehtiin havaintoja mm. Suuri Siikajärven rantasoilta sekä Siikajärvenniemen alueelta. 5.1.3 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit (NT) Kesämaitiainen (Leontodon hispidus) Harvinaistunut kesämaitiainen kasvaa niityillä, laidunrinteillä, pientareilla ja vanhoilla kaskiahoilla. Laji kuuluu Koskelan laidunalueen lajistoon (5. Koskelan laidunalue) 11. Ketoneilikka (Dianthus deltoides) Ketoneilikan kasvupaikkoja ovat kedot, kiviset mäenrinteet, rinneniityt, pientareet ja tienvarret. Laji on harvinaistunut nopeasti sopivien kasvupaikkojen umpeenkasvun seurauksena. Laji hyötyy laidunnuksesta. Ketoneilikka kuuluu Koskelan laidunalueen lajistoon (5. Koskelan laidunalue) 11. Lisäksi lajista on havaintotieto tien 438 pientareelta K-kaupan ja sillan väliseltä alueelta 12. Metsäjänis (Lepus timidus) Metsäjäniksen Suomen kanta on taantunut. Pääsyynä tähän pidetään lumisen kauden lyhentymistä. Valkoiset metsäjänikset ovat sulan maan aikana alttiita petojen saalistukselle. Lumen puute voi myös vaikeuttaa jänisten yöpymistä lumisuojassa. Metsäjänikselle on haittaa myös rusakosta sekä lajien välisen kilpailun että risteytymisen takia. Laji kuuluu alueen eläimistöön. 10 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 18.5.2011 11 Hänninen-Valjakka 1998 12 www.hatikka.fi

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (26) Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki on yhdyskuntapesijä, jonka elinympäristönä ovat yleensä rehevät kosteikot. Se pesii myös puuttomilla kareilla. Ruokailevia yksilöitä havaittiin selvitysalueen länsiosassa Pölkkyniemen edustalla. Rantasipi (Actitis hypoleucos) Rantasipi on karujen vesistöjen kallioisten tai kivikkoisten järvien, lampien ja jokien laji. Suomessa se pesii koko maassa ulkosaaristoa lukuun ottamatta. Laji kuuluu Saimaan rantojen (mm. Ämmänkoukunniemi) sekä Siikaveden Siikalahden (1 p), Lohijärven Kivitokeen ja Sahanlahden pesimälinnustoon (1 p). Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Sirittäjä suosii elinympäristöinä tuoreen tai lehtomaisen kankaan lehtimetsiä tai sekametsiä. Pesä on maassa. Pesimäkanta vaihtelee huomattavasti eri vuosina. Lajia tavataan Etelä-Lapissa asti. Sirittäjä kuuluu selvitysalueen lounaisosan linnustoon. Ämmänkoukunniemen metsistä todettiin kaksi reviiriä. Teeri (Tetrao tetrix) Ks. 5.1.2. Lintudirektiivilajit 5.1.4 Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) 5.1.5 Muut huomionarvoiset lajit Isokuovi (Numenius arquata) Alueellisesti uhanalainen laji (RT) Isokuovi suosii laajoja avomaita. Peltoaukeat, suot ja rantaniityt tarjoavat lajille sopivia elinympäristöjä. Laji kuuluu selvitysalueen peltolinnustoon. Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) Lakkakääpää tavataan rehevillä mailla. Sisämaassa laji on harvinaisempi kuin rannikkoseuduilla. Laji suosii kasvupaikkoina tervalepän kantoja, mutta sitä tavataan myös muilla puilla mm. kuusella. Tiedossa oleva havainto on Lohikoskella etelärannan metsissä (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 18.5.2011). 6 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET 6.1.1 Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse Natura-alueita, valtakunnallisia suojeluohjelmakohteita eikä luonnonsuojelualueita. 6.1.2 Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 13 ) selvitysalueella ovat rehevät lehtolaikut, rantaluhdat sekä pienten lampien, purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt. Selvitysalueelta ei löydetty eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä (LSL 29 14 ). Vesilain suojelluista 13 Metsälaki 1093/1996; Metsäasetus 1200/1996 14 Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojeluasetus 160/1997

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (26) luontotyypeistä (VL 1 luku 15 a ja 17a 15 ) selvitysalueella on puroja ja noroja sekä alle hehtaarin kokoisia lampia. Purot on pääosin perattu. 1. Umpilammit Pinta-ala: 5,6 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Umpilammit on alle hehtaarin kokoisten suolampien ja niitä ympäröivien luonnontilaisten soiden muodostama luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kokonaisuus. Lampia ympäröivät lyhytkorsi- ja saranevat sekä isovarpurämeet. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilain (VL 1 luku 15 a ) suojeltuja luontotyyppejä. Pienten lampien välittömät lähiympäristöt ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). 2. Rusinlahden luhta, Suuri Siikajärvi Pinta-ala: 0,1 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: koivuluhdat (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Rusinlahden pohjukassa ojan suulla on pienialainen, kapea tervaleppä-koivuluhta. Luhdan puuston ja pensaston muodostavat koivu, tervaleppä, korpipaatsama ja kataja. Kenttäkerroksen valtalaji on korpikastikka. Muuta lajistoa mm. kurjenjalka, rätvänä, luhtamatara, suo-orvokki, metsätähti, nuokkutalvikki, maariankämmekkä ja peltokorte. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). Kuva 12. Luhtaista rantaa Rusinlahden pohjukassa. 3. Vitlampi Pinta-ala: 0,4 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo/W 15 Vesilaki 1961/264

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 18 (26) Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilain (VL 1 luku 15 a ) suojeltuja luontotyyppejä. Pienten lampien välittömät lähiympäristöt ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). 4. Haukilampi ja Kaislasen rantasuot Pinta-ala: 2,9 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo/W Kasvillisuuskohde. Kaislasen pohjoisrannan rantaneva, isovarpurämeet ja Haukilampi muodostavat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän kokonaisuuden. Haukilampi on pieni, isovarpurämeiden ympäröimä suolampi. Rämeen valtalaji on suopursu, muuta lajistoa mm. vaivero, juolukka, kanerva, mustikka ja tupasvilla. Kaislasen rantaan päin suo muuttuu jouhisaravaltaiseksi saranevaksi. Muuta lajistoa pullosara, tähtisara, siniheinä, luhtavilla, isokarpalo rannan tuntumassa suomyrtti. Kohteen linnustoon kuuluu metsäviklo. Kuva 13. Kaislasen rantasuo on saranevaa. 5. Koskelan laidunalue Pinta-ala: 8,6 ha Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kesämaitiainen (NT), ketoneilikka (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: hakamaat (CR) Maankäyttösuositus: pm Perinnemaisemakohde. Laidunalue on Myllytien molemmin puolin sijaitseva monipuolinen ja kaunis niittyjen sekä vaihtelevien hakamaiden laaja kokonaisuus. Niityllä on ollut aikoinaan mm. sahatyöläisten asumuksia. Alue on seudun parhaita perinnebiotooppeja. Tien pohjoispuolisella rinteellä on kivikkoinen ja avoin, osin rehevöitynyt tuore heinäniitty, jota lehmät ovat laiduntaneet pitkään. Niitty on nurmilauha- ja nurmiröllivaltainen. Koillisosaan on levinnnyt sananjalkakasvusto. Asuinpaikan tuntumassa kasvaa mm. huomionarvoista pölkkyruohoa ja kenttäryräkkiä. Kivien ympärillä on edustavampaa matalahkoa ketokasvillisuutta, kuten ketoneilikkaa, huopakeltanoa, ahomansikkaa ja kesämaitiaista.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 19 (26) Niityn ympärillä on varjoisa harmaaleppätiheikkö, joka erottaa rinneniityn sen pohjoispuolista kuivasta ja vaatimattomasta mäntyhaasta. Mäntyhaan aluskasvillisuus on melko yksipuolista, osin ketomaista. Valtalajeina ovat nurmirölli, metsälauha ja huopakeltano. Paikoin on metsäkasvillisuutta ja saniaiskasvustoja. Tien eteläpuolella Sahalahden rantaan rajautuu laaja, pääosin pieniä kivikkoisia niittylaikkuja käsittävä nuorkarjan laiduntama edustava mäntysekapuuhaka. Rannassa kasvaa korkeita harmaaleppiä. Tien läheisyydessä puustoa on ryhmittäin. Länteen päin puuston peittävyys kasvaa ja laidunvaikutus vähenee. Kenttäkerroksessa on heinävaltaista, vähäruohoista tuoretta heinäniittyä, jossa vallitsevat metsälauha, nurmilauha ja nurmirölli. Tienvarren niittykuviolla kivien tuntumassa kasvaa ketoneilikkaa. Melko vaatimattomalla rantaniityllä viihtyvät mm. ranta-alpi, vesitatar, ulpukka ja rantakukka. Kuva 14. Mutkitteleva hiekkatie menee Koskelan laidunalueen halki. Kuva 15. Sahanlahden rannalla on rantaniittyä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 20 (26) 6. Erämajan mänty Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Maankäyttösuositus: s-1 Rauhoitettu luonnonmuistomerkki. Erämajasta länteen sijaitseva suurikokoinen mänty on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä (LSL 26 ). 7. Sahanlahden rantaluhdat Pinta-ala: 3,2 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: rantasipi (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: pajuluhdat (NT), koivuluhdat (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Sahanlahden pohjukkaan on kehittynyt rehevä rantaluhtaalue, jonka edustalla ranta on matala ja ilmaversoisten lajien valtaama. Kohteella on saraluhtaa sekä paju- ja koivuluhtia 16. Ojanvarressa on ruokoluhtaa, joka vaihettuu sararämeeksi. Luhta-alueen kasvillisuuteen kuuluvat mm. järvikorte, pullosara, jouhisara, jokapaikansara, piukkasara, kastikat, kurjenjalka, ranta-alpi, terttualpi, luhtavilla, tupasvilla, suoputki, vehka ja suomyrtti. Suojaiset lahdenpohjukat ovat vesilintujen (mm. sinisorsa, tavi, telkkä) suosimia pesimä- ja ruokailualueita. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 16. Sahanlahden pohjukka on alavarantaista saraluhtaa. 8. Koululahden luhta Pinta-ala: 0,7 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: koivuluhdat (NT), pajuluhdat (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Lahden pohjukan rantaluhta on pääosin ruoho- ja saraluhtaa. Valtalajeja ovat pullosara ja jouhisara. Muuta lajistoa mm. korpikastikka, viiltosara, luhtasara, piukkasara, siniheinä, kurjenjalka, rätvänä, luhtakuusio, 16 Kaavasuunnittelu Oy

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 21 (26) ranta-alpi, suoputki ja isokarpalo. Lähempänä vesirajaa kasvaa lisäksi järviruokoa ja suomyrttiä. Kohteen pohjoisreunalla on paju- ja koivuluhtaa. Lisäksi alueen pohjukassa on ruohoista sararämettä, jolla kasvaa mm. siniheinää, luhtavillaa, rätvänää, tähtisaraa ja suomyrttiä. Rantaluhdat ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). Kuva 17. Koululahden luhtarantaa. 9. Sahanlahden puronvarsilehto Pinta-ala: 0,9 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: metsäjänis (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Perattua puroa reunustaa saniaistyypin (FT) kostean lehdon kasvillisuus. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, koivu ja harmaaleppä, alikasvoksen kuusi ja tuomi. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. soreahiirenporras, kotkansiipi, metsäimarre, korpiimarre, metsäalvejuuri, metsäkorte, käenkaali, ojakellukka, rönsyleinikki, nokkonen, vadelma, rohtovirmajuuri, niittyhumala ja metsämansikka. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluvat sudenmarja ja lehto-orvokki. Rantametsä on puustoltaan tasaikäistä, käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta kuusilehtoa, jonka kasvillisuus on kulttuurivaikutteista. Rehevät lehtolaikut ja purojen välittömät lähiympäristöt ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). 10. Lehtolan saniaislehto Pinta-ala: 0,6 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Edustava kuusivaltainen lehtokohde on Lohilahdentien ja Jokilahdentie rajaama. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muo-

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 22 (26) dostavat kuusi, koivu ja mänty, alikasvoksen harmaaleppä, tuomi, pihlaja ja kuusi. Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa ja tuomea. Saniaistyypin (FT) kostean lehdon valtalaji on soreahiirenporras. Muuta lajistoa mm. metsäalvejuuri, metsäimarre, korpi-imarre, mesiangervo, ojakellukka, vadelma, huopaohdake, puna-ailakki, käenkaali, metsämansikka, nuokkuhelmikkä ja nurmilauha. Rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 18. Hiirenporrasvaltaist saniaistyypin kosteaa lehtoa. 11. Siikalahden ja Suuren Siikajärven ympäristö Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Maankäyttösuositus: ge Arvokas geologinen muodostuma (ge 16.499) 17. 7 MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET 7.1 Kulttuurimaisemakohteet Lohikoski (ma 560) on maakuntakaavassa arvokkaaksi luokiteltu rakennettu kulttuuriympäristö ja kulttuurimaisema. Alueella sijaitsevat seuraavat maakunnallisesti arvokkaat kohteet: Lohikosken sahan ja myllyn alue, Lohikosken metsästysseuran talo, Lohikosken kirkko sekä Koskelan laidunalue. Paikallisesti arvokkaita kulttuurimaisemakokonaisuuksia muodostavat maisemallisesti edustavat ja yhtenäiset peltomaisemat, joihin liittyy asuinrakennuksia ja tilakeskuksia pihapiireineen, metsäsaarekkeita sekä mutkittelevia kyläteitä. Viljelymaisemat erottuvat heikosti vesimaisemaan. Peltomaisemien lisäksi selvitysalueella on maakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde, Koskelan laidunalue (kohde 5). - Kiuravinmäen kulttuurimaisema (KM 1) - Tupa-ahon kulttuurimaisema (KM 2) - Laurinaution kulttuurimaisema, Lohikoski (KM 3) 17 Etelä-Savon maakuntakaava 2009

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 23 (26) 7.2 Luonnonmaisemakohteet Selvitysalueen merkittävimmät luonnonmaisemaelementit ovat joki- ja harjumaisemat. Jokimaiseen maisemaan kuuluu Koululahden ja Sahanlahden muodostama kapeiden lahtien jatkumo, jonka Lohikoski yhdistää kapeaan Kaislanen järveen. Kaislanen on yhteydessä Lohijärveen Kivitokeen salmen kautta. Lohikoski on pääosan kesästä vähävetinen. Kosken yläpuolella on suvantojaksoja. Selvitysalueen itäosassa luonnonmaisemaltaan arvokkaan aluekokonaisuuden muodostaa Siikalahden ja Suuren Siikajärven harjualue, johon kuuluu järvien rajaamaa kumpuilevaa harjumaastoa sekä tasaisia harjukankaita. Seuraavassa on lueteltu paikallisesti arvokkaat luonnonmaisemakohteet ja alueet. Holopaisenlahden niemi ja saari, Suuri Siikajärvi (LM 1) Rusinlahti (LM 2) Kivitokeen salmi, Kaislanen ja Lohijärvi (LM 3) Valkeisenlahden kalliot, Kaislanen (LM 4) (kuva 19) Lohikoski (LM 5) Kaislasen Valkeisenlahden kalliomänniköt erottuvat vesimaise- Kuva 19. maan. 8 SUOSITUKSET 8.1 Yleistä Arvokkaat luontokohteet on esitetty liitekartassa 1 ja ranta-alueiden maisemaekologinen kapasiteetti liitekartassa 2. Maankäyttösuositusmerkinnät on esitetty kohteittain. 8.2 Maankäyttösuositukset ja ranta-alueiden maisemaekologinen kapasiteetti. Selvitysalueella vaihtelevat metsäiset maat, suot, ranta-alueet, peltomaat, haja-asutusalueet ja kylätaajamat. Selvitysalue soveltuu pääosin hyvin tai kohtalaisesti rakentamiseen. Kyläalueen maankäytön suunnittelussa tärkeää on huomioida maisemalliset tekijät. Mikäli uutta rakentamista osoitetaan

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 24 (26) avoimeen peltomaisemaan, tulisi se ensisijaisesti sijoittaa pellon reuna-alueille tai metsäsaarekkeiden yhteyteen. Myös järvien ja lampien ranta-alueet ovat pääosin tavanomaisia, rakentamiseen hyvin tai kohtalaisesti soveltuvia moreeni- tai harjurantoja. Rakentamisen ja muun maankäytön ulkopuolelle suositellaan jätettäväksi luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiksi luokitellut kohteet ja aluekokonaisuudet. Tällaisia kohteita suunnittelualueella ovat lehdot, luhtaiset rannat, luonnontilaiset suokokonaisuudet sekä arvokkaat perinnemaisemat. Myös maisemallisesti merkittävät kohteet, kuten kapeat niemet, pienet saaret, koskijaksot ja salmet sekä kulutuskestävyydeltään heikot harjurinteet, suositetaan säilyttämään luonnontilassa. Arvokkaat luontokohteet huomioidaan maankäytössä siten, että kohde ja kohteen lähiympäristö jätetään rakentamisen ulkopuolelle. Lehdot, rantaluhdat ja luonnontilaiset suokokonaisuudet suositetaan merkittäväksi riittävän laajoina MY-alueina, jolloin niiden ominaispiirteet säilyvät. Metsälain suojellut luontotyypit ja muut merkittävät luontoalueet voidaan osoittaa myös luo-merkinnällä. Merkittävimmät maisema-alueet erotetaan mamerkinnällä. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen DI, aluetoimiston päällikkö Laatinut: Minna Eskelinen FM, biologi

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 25 (26) LÄHTEET Alalammi, P. (toim.) 1990: Suomen kartasto, vihko 123-126. Geologia. Maanmittaushallitus & Suomen maantieteellinen seura. Helsinki. Geologian tutkimuskeskus: Suomen geologinen yleiskartta (maalajikartta). Savonlinna (Lehti D2). Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. 130 s. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö, Helsinki. Hentinen, T. & Hyytinen, L. 2008: Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 85 (2/2008). Maa- ja metsätalousministeriö. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luonto- ja maisemaselvitykset yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 24. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Hänninen-Valjakka, K. 1998: Etelä-Savon perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 87. Etelä-Savon ympäristökeskus. Kaavasuunnittelu Oy.: Sulkava Lohilahti-Lohikoski yleiskaavoitus. Ympäristöselvitys. Kettunen, T. 2009: Etelä-Savon uhanalaiset kasvit. Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri r.y. Savonlinna. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus Tapio, Helsinki. Mikkola, T., Partanen, J. & Hyvärinen, J. 2003: Sulkavan tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 49. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997: Uhanalaiset kasvimme. 335 s. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA - menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu. Ympäristöministeriö. 1993: Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto.