UPM Kymmene Metsä Oyj

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy UPM Kymmene Metsä Oyj JUUAN RANTA-ASEMAKAAVAT Luonto- ja maisemaselvitys

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Maankäyttösuositusmerkinnät OSA-ALUE Maisema Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet Arvokkaat geologiset muodostumat Maisemansuojelullisesti arvokkaat alueet OSA-ALUE Maisema Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Alueellisesti uhanalaiset lajit Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet...26

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys II Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet Maisemansuojelullisesti arvokkaat alueet SUOSITUKSET...34 LÄHTEET...35 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Osa-alue 1: Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Osa-alue 2: Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (36) UPM KYMMENE METSÄ OYJ JUUAN RANTA-ASEMAKAAVAT 1 JOHDANTO Kaava-alueeseen kuuluu UPM Kymmene Oyj:n omistamia ranta-alueita Juuan kunnan länsiosista, Viitaniementien (tie 508) molemmin puolin. Osa-alue 1 sijaitsee tiestä pohjoiseeen. Siihen kuuluvat Ala-Ruokonen ja Ylä-Ruokonen järvet sekä seitsemän yli 10 hehtaarin suuruista järveä. Osa-alue 2 sijaitsee tiestä etelään. Siihen kuuluu Juuanjärven, Kalliojärven ja Polvijärven rantaalueita sekä neljä muuta yli 10 hehtaarin suuruista järveä. Järville osoitetaan lomarakennuspaikkoja. Tämän työn tavoitteena on laatia kaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvityksen teki FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta biologi, FM Minna Eskelinen. Kuva 1. Selvitysalueet sijaitsevat Juuan kirkonkylästä länteen tien 508 molemmin puolin: osa-alue 1 (harmaa rasteri) ja osa-alue 2 (sininen rasteri).

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (36) 2 MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen Luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäyntien, karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella. Maastotyöt tehtiin ja Alueelta selvitettiin kasvillisuuden, linnuston ja maiseman yleiskuva, arvokkaat kasvillisuus- ja eläimistökohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Maastossa tarkemmin tutkittavien kohteiden, mahdollisten arvokohteiden, esivalinta tehtiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Eri luontotyypeiltä ja arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin kohteiden luonnontilaisuutta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon 1 laatiman luokituksen mukaan. Ranta-asemakaava-alueella inventointi kohdistettiin rantavyöhykkeeseen. Ala-Ruokosella, Ylä-Ruokosella ja Ruokosenlammella maastossa liikuttiin veneellä rannan tuntumassa ja välillä rantautuen. Pienemmät järvet ja lammet tutkittiin kävellen. Linnustoselvityksen tarkoituksena on kartoittaa kaava-alueen linnustollisesti tärkeimmät alueet (vesilinnusto), uhanalaiset ja harvinaiset pesimälinnut sekä muodostaa yleiskuva alueen pesimälinnustosta. Ala-Ruokosen ja Ylä- Ruokosen järvillä kartoitusmenetelmänä oli kiertolaskentamenetelmä, joka toteutettiin kiertämällä järvet veneellä. Muut järvet ja lammet kartoitettiin pistelaskentamenetelmällä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista havainnoitiin liito-oravan esiintymistä alueella. Maastossa tarkastettiin lajille soveliaat puronvarsimetsät, jyrkänteenalusmetsät ja yleensäkin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Maastossa merkittiin muistiin myös liito-oravalle soveliaat alueet. Selvitysalueiden sijainnit ilmenevät kuvasta 1 sekä liitekartoista, joissa on esitetty luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta sekä maisemallisesti arvokkaat kohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit. 2.2 Lähtöaineisto Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmä (2011) Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Loppuraportti Pielisen-Karjalan seudulta (Antikainen, Breilin & Lyytikäinen 2001). 1 Toivonen & Leivo 1997

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (36) Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu Pohjois- Karjalan Ely-keskuksen kotisivuilta 2 sekä ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmästä. 2.3 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleisja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2 Hertta-ympäristötietojärjestelmä

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (36) 2.4 Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Tiedot alueen uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista on saatu ympäristöhallinnon uhanalaiset eliölajit tietojärjestelmästä 3. Kalasääskeä koskevat tiedot on saatu Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistosta 4. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen 5, joka on laadittu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 6. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 2.5 Maankäyttösuositusmerkinnät Tässä työssä on käytetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä: MY = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja SL = Luonnonsuojelualue nat = Natura kohde 3 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo. Rengastustoimisto Rassi ym Raunio ym. 2008a, 2008b

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (36) s-1 = Kalasääsken pesäpaikka. Suuren linnun pesäpuu on luonnonsuojelulain 39 :n nojalla rauhoitettu. luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ma = Merkittävä maisema-alue 3 OSA-ALUE Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa Vaara-Karjalan maisemamaakuntaan 7. Maisemille antavat leimansa luode-kaakkosuuntaiset vaarat, joiden väliset laaksot ovat järvien peitossa tai soisia metsämaita. Metsät ja suot ovat tavallisimmin karuhkoja mäntyvaltaisia sekametsiä. Vaarojen hajanaisten kalkkiesiintymien kohdalla kasvillisuudessa on reheviä laikkuja. Selvitysalueen maisemaa hallitsevat harjuympäristöt, jotka ovat pinnanmuodoiltaan suhteellisen loivasti kumpuilevaa tai pienipiirteisesti vaihtelevaa maastoa. Maisemassa vuorottelevat metsämaat, karut suot, järvimaisemat sekä pienten lampien ja ympäryssoiden muodostamat maisemat. Harjumetsät ovat pääosin puustoltaan nuoria mäntykankaita. Alueella on runsaasti taimikoita ja hakkuuaukkoja, joten metsäautotieverkosto on tiheä. Kuva 2. Selvitysalueen metsät ovat mäntyvaltaiset (Ala-Ruokonen). Rantaan on säästetty hakkuissa varttunutta mäntymetsää Suurimmat järvet ovat selvitysalueen länsiosassa sijaitsevat Ala-Ruokonen ja Ylä-Ruokonen. Rannat ovat lähes rakentamattomat. Järvien maisemallisesti arvokkaimpia kohteita ovat saaret ja saariryhmät, niemet ja salmet. Ylä- Ruokosen pohjoisrannalla, Ruokosen tilan rantasaunan vieressä oleva järeä mänty näkyy kauas vesimaisemaan. Myös Ala-Ruokosen rannoilla on hakkuissa säästetty järeitä, osin kelottuneita mäntyjä. Järvillä on virkistysarvoa. Ala- Ruokosen itärannalla Välijoen suulla sekä eteläpäässä Keihäsjoen suulla on venevalkamat ja nuotiopaikat. Ylä-Ruokosella venevalkama sijaitsee luoteisrannalla. Nuotiopaikkoja on Talvilahden niemissä. 7 Ympäristöministeriö 1993; Ahonen 2004

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (36) Kuva 3. Rannan järeillä männyillä on maisemallista arvoa (Ylä-Ruokonen). 3.2 Vesiluonto Pohjavedet Selvitysalueelle sijoittuu yksi vedenhankintaa varten tärkeä (luokka 1) ja yksi vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (luokka 2). Kartalla kuvattuun pohjavesialueeseen sisältyvät pohjaveden varsinainen muodostumisalue sekä sitä ympäröivä suojavyöhyke. Kuva 4. Selvitysalueella sijaitsevat Juuanharjut (lännessä) ja Surmansärkkä pohjavesialueet (sininen viiva).

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (36) Taulukko 1. Selvitysalueen pohjavesialueet. Luokka 1 Pohjavesialue Surmansärkkä ( ) Pohjavesi-luokka Kokonaispinta-ala (km 2 ) 2,39 Muodostumisalueen pintaala (km 2 ) 1,29 Antoisuus (m 3 /d) 850 Luokka 2 Juuanharjut ( ) 1,49 0, Pintavedet Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueen (04), Pielisen reitin vesistöalueeseen (04.4.). Järvet sijaitsevat kolmella valuma-alueella. Ala-Ruokonen, Ylä- Ruokonen ja Ruokosenlampi kuuluvat Luostanjoen valuma-alueen (04.68) Petäisjoen valuma-alueeseen (04.685) ja Suuri Lumilampi Kaitoon-Palojoen valuma-alueeseen (04.684). Selvitysalueen itäosassa Kiteenjärvi, Liimonlampi ja Suuri-Kasuri kuuluvat Juuanjoen valuma-alueen (04.45) Vepsänjoen valumaalueeseen (04.454). Taulukko 2. Luontoselvitykseen sisältyneet vähntään 10 ha suuruiset järvet 8. Järvi Ala-Ruokonen Pintaala (ha) 311,0 Keskisyvyys (m) 7,08 suurin syvyys (m) 21,6 Luonnehdinta Karu, ruskeavetinen, humuspitoinen, laatu hyvä Kiteenjärvi 25,2 - - Karu, ruskeavetinen, humuspitoinen Liimonlampi 9,8 - - Karu, ruskeavetinen, humuspitoinen Ruokosenlampi 28,1 - - Lievästi rehevä, ruskeavetinen, humuspitoinen Suuri-Kasuri 9, Suuri Lumilampi 16,6 - - Lievästi rehevä, erittäin ruskeavetinen ja hapan Valkealampi 9,0 - - Karu Ylä-Ruokonen 208,0 Lievästi rehevä, erittäin ruskeavetinen, laatu hyvä 3.3 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Pohjois- Karjala Kainuu kasvimaantieteellisellä alueella (3 b). Alue kuuluu Pohjois- Karjalan eliömaakuntaan. Osa-alueella 1 vallitsevat kuivat mäntykankaat. Alueella on harjuympäristöä. Tyypillisiä ovat pienet kirkasvetiset lammet sekä notkelmien ja rantojen karut suot, jotka ovat pääosin isovarpurämeitä ja saranevoja. Metsät ovat pääosin puustoltaan nuoria, tasaikäisiä ja rakenteisia, puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita. Kenttäkerroksen muodostavat puolukka, mustikka, kanerva, metsälauha, kultapiisku ja metsätähti. Kuivemmilla kohdin, kuten kumpareiden laella, kapeilla niemillä, jyrkillä rantarinteillä, kalliorannoilla ja pienissä saarissa on kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta. Kasvillisuudessa vallitsevat kanerva, puolukka, mustikka ja variksenmarja. Pohjakerroksessa tyypillisiä ovat poronjäkäläkasvustot. Pienialaisesti on myös jäkälätyypin (ClT) karukkokankaita. 8 Hertta-ympäristötietojärjestelmä

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (36) Kuusimetsiä on niukasti. Tyypillisimmin niitä on perattujen purojen varsilla, lähdeympäristöissä ja korpisoistumien reunoilla. Puustoltaan varttunutta kuusikangasta on Ylä-Ruokosen luoteisosan pohjoisrannalla. Kasvillisuus on mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasta. Reheviä metsätyyppejä, lehtomaisia kankaita ja lehtoja, ei selvitysalueella havaittu. Kuva 5. Puustoltaan nuoret, kuivahkot mäntykankaat vallitsevat selvitysalueella (Ylä-Ruokonen). Kuva 6. Nuoret mäntykankaat vallitsevat selvitysalueella. Ala-Ruokosen länsirannalla on paikoin hiekkarantaa. Suot ovat pääosin suopursuvaltaisia isovarpurämeitä. Muuta lajistoa mm. juolukka, vaivero, vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja, suokukka, tupasvilla, lakka ja isokarpalo. Paikoin esiintyy pienellä alalla sara-, tupasvilla- ja lyhytkorsirämeitä. Sararämeet ovat pullosaravaltaisia. Etenkin pienempien järvien ja lampien rannoilla tyypillisiä ovat saranevareunukset, joilla kasvaa pullosaraa, jouhisaraa, vaiveroa, isokarpaloa, suokukkaa, raatetta sekä harvakseltaan järviruokoa.

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (36) Korpia on lähinnä kapeina juotteina ja kangasmetsien suopainanteissa. Rehevämpiä korpityyppejä edustavat ruoho- ja heinäkorvet (RhK), joiden lajistoon kuuluvat mm. mustikka, puolukka, raate, metsäkorte, metsäimarre, soreahiirenporras, kastikat, tähtisara, lillukka, huopaohdake, suokeltto, kultapiisku, karhunputki, oravanmarja, kurjenjalka, suo-orvokki ja maariankämmekkä. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kuva 7. Rantasuot ovat tyypillisimmin isovarpurämeitä. Rannat ovat karuja kivikkorantoja ja suorantoja. Rantapuuston ja penasaston muodostavat koivu, mänty ja harmaaleppä. Rantakasvillisuutta on niukasti. Tyypillisiä lajeja ovat järvikorte, jouhisara, kurjenjalka, terttualpi, suoputki sekä rämevarvuista suopursu, juolukka ja vaivero. Järviruoko muodostaa yhtenäisiä, joskin harvahkoja kasvustoja etenkin Ala- ja Ylä- Ruokosella. Myös saravyöhykkeet ovat yleisiä. Ala-Ruokosella on paikoin hiekkarantoja, joilla esiintyy pohjaruusukekasvillisuutta, kuten tummalahnanruohoa. 3.4 Eläimistö Nisäkkäät Juuan nisäkäslajisto on Pohjois-Karjalalle tyypillinen. Hirvikanta on alueella runsas. Majavan lisääntymisaluetta on Vepsänjoen alue. Saukko kuuluu Ala- Ruokosen Keihäsjoen eläimistöön. Suurpedoista alueella elävät ilves ja ahma. Muuta lajistoa metsäjänis ja orava Linnusto Linnustotiedot pohjautuvat maastotöiden yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Selvitys keskittyi vesi- ja rantalinnustoon. Selvitysalueen järviä luonnehtivat ruskeat, karut tai lievästi rehevät vedet. Rannat ovat kivikkoiset tai suorantaa. Linnustohavainnot on jaettu kahteen ryhmään: vesi- ja rantalinnusto sekä muut lajit. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja huomionarvoisten lajien pesimäpaikat /reviirit /esiintymispaikat on esitetty liitekartassa.

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (36) Vesi- ja rantalinnusto Muut lajit Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji kuuluu Kuokkalampien sekä mahdollisesti myös Ylä-Ruokosen läheisyydessä sijaitsvien Ökinlampien pesimälinnustoon. Ruokaileva kaakkuriyksilö havaittiin Kiteenjärvellä. Laulujoutsen pesii rauhallisissa lahdissa ja pienissä saarissa. Pesimättömiä nuoria lintuja havaittiin Ylä-Ruokosella. Selvitysalueen yleisimpiä sorsalintuja ovat telkkä, sinisorsa ja tavi. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä (mm. Ala-Ruokonen, Suuri-Kasuri). Tavi on maamme yleisin vesilintu, joka pesii myös vaatimattomissa kosteikoissa. Sinisorsan runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Laji pesii mm. Ala-Ruokosella ja Ylä- Ruokosella. Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, naurulokki, selkälokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Eniten pesintöjä havaittiin Ala-Ruokosella (6 p). Ruokailevia naurulokkeja (5 y) havaitiin Ala-Ruokosen länsiosassa sekä itärannalla Välijoen suulla. Pesintöjä ei havaittu. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Havaitut parit olivat yksittäisiä. Karujen vesistöjen selkälokki kuuluu Ylä-Ruokosen ja Ruokosenlammin linnustoon. Havaitut neljä yksilöä olivat ruokailevia yksilöitä. Kahlaajista Ylä-Ruokosen Ökinsuolla pesii isokuovi, Suuri-Kasurin rantasuolla valkoviklo. Rantasipi on karujen järvenrantojen kahlaaja. Laji on yleinen etenkin Ylä-Ruokosen ja Ruokosenlammen kivikkorannoilla. Lisäksi tyypillinen kahlaaja alueella on metsäviklo. Tyypillisiä lajeja ovat lisäksi västäräkki sekä vesistöjen yläpuolella hyönteisiä saalistelevat räystäspääskyt. Metsälinnusto on karuille kangasmetsille tavanomaista lajistoa. Lajistoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, talitiainen, räkättirastas, punatulkku. Muuta havaittua lajistoa mm. närhi, käpytikka ja käki. Lintujen lajimäärä on suurin lehtipuuvaltaisissa rantametsissä, ojanvarsilla ja rantapensaikoissa. Huomionarvoisia lajeja ovat palokärki sekä kanalinnuista metso. Petolinnuista Ala- Ruokosen alueella pesii kalasääski. 3.5 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Alueella tavattavista suurpedoista ilves (Lynx lynx) on luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Saukko (Lutra lutra) Saukko on vesielämään sopeutunut näätäeläin, jota tavataan harvalukuisena koko Suomessa. Runsaimpana se esiintyy sisämaan kirkasvetisten pienten järvi- ja jokireittien varrella. Lajilla on laaja pyyntialue, jonka eri osiin se saapuu säännöllisin väliajoin. Pesä sijaitsee rantapalteen tai juurakon alla rantatörmässä. Kulkuaukko on veden alla. Saukon harvinaistumiseen ovat vaikuttaneet pienvesien perkaus, rantarakentaminen ja vesien likaantuminen. Laji kuuluu Juuan vanhat metsät Natura-alueen Keihäsjoen, eläimistöön. Myös Ala-Ruokonen on lajin elinaluetta.

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (36) Lintudirektiivilajit Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurit pesivät syrjäisillä lammilla ja pikkujärvillä, joiden koko jää yleensä alle 30 ha. Pesimälampi voi olla hyvinkin pieni. Metsärantaisen lammen on oltava vähintään 1-2 ha kokoinen. Kaakkurit käyvät ruokailemassa lähialueen suuremmissa vesissä. Kaakkuri on arka lintu, joten pesät voivat helposti tuhoutua häirinnän takia. Viimeaikaisen vähenemisen tärkeimmät syyt lienevät pesäpaikkojen tuhoutuminen metsä- ja suo-ojituksissa sekä haudontaaikainen häirintä. Kaakkurista tehtiin havainto Kiteenjärven kaakkoisrannalta. Rannan tuntumassa oli yksi yksilö. Todennäköisesti kyseessä oli ruokaileva yksilö, joka pesii lähialueen pienellä lammella. Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalasääski pesii harvalukuisena koko Suomessa rauhallisilla metsä- ja suoalueilla, usein kilometrien päässä saalistusvesiltä. Vain pieni osa pareista pesii rannoilla ja pikkusaarissa. Pesäpaikan valinnan ratkaisevat paikan rauhallisuus, sopivan pesäpuun löytyminen ja vesistöjen läheisyys. Pesät sijaitsevat vanhan, tasalatvaisen männyn latvassa. Monilla sääksipareilla on 2-3 pesää (vaihtopesät). Kalasääski pesii Juuan vanhat metsät Natura-alueella Ala- Ruokosen eteläosassa. Lähin pesä on noin 90 metriä rantaviivasta. Pesä ei näy järvelle. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii ja ruokailee harvakseltaan selvitysalueen vesistöissä (mm. Ylä-Ruokosen luodot). Kuikka (Gavia arctica) Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttama lisääntynyt häirintä. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimäympäristöinä rauhallisia ja karuja järviä. Kuikka pesii ainakin Kuokkalammilla. Lisäksi lajista tehtiin havainto Ökinlammelta, jossa yksi vartioiva yksilö. Laji todennäköisesti pesii lammella. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Laulujoutsen on nykyisin koko Suomen pesimälintu, joka kelpuuttaa syrjäisten suojärvien lisäksi elinpaikoikseen myös viljelyseutujen runsaskasviset lintujärvet ja suorantaiset metsäjärvet. Parhaiten laji viihtyy matalilla kortteikkorannoilla. Joutsen on pitkäikäinen lintu, joka alkaa pesiä vasta 4-6 vuotiaana. Noin 1/3 joutsenkannasta pesii vuosittain. Valtaosa pesimättömistä pareista on nuoria. Nuori pesimätön pari havaittiin Ylä-Ruokosella. Metso (Tetrao urogallus) Metso viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Selvitysalueella tavataan muutamia pareja (mm. Suuri-Kasurin rantametsät). Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki on vanhojen metsien tunnuslintu, joka viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä ja lehdoissa. Pesäkolonsa se hakkaa tavallisesti suureen haapaan tai mäntyyn. Laji elää tasaisen vähälukuisena koko Suomessa. Lajista tehtiin havaintoja mm. Suuri Lumilammen rantametsissä.

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (36) Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Selkälokki (Larus fuscus) Vaarantunut (VU) selkälokki on tyypillinen karujen järvien selkävesilintu. Laji pesii luodoilla ja kareilla, sisävesillä myös pienten puustoisten saarten rantavyöhykkeellä ja kallioisissa niemissä. Laji voi pesiä sekayhdyskunnissa mm. harmaalokin, naurulokin, kalalokin sekä kalatiiran kanssa. Pesimättömät tai pesinnässään epäonnistuneet kiertelijät ovat yleisiä. Myöhään pesivän selkälokin kanta on viime vuosina taantunut, johtuen erityisesti veneilyn ja leiriintymisen aiheuttaman häirinnän lisääntymisestä. Ruokailevia yksilöitä havaittiin Ylä-Ruokosen Talvilahden alueella sekä Ruokosenlammella Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit Ilves (Lynx lynx) Ks Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Kaakkuri (Gavia stellata) Ks Lintudirektiivilajit Kalasääski (Pandion haliaetus) Ks Lintudirektiivilajit Metsäjänis (Lepus timidus) Metsäjäniksen Suomen kanta on taantunut. Pääsyynä tähän pidetään lumisen kauden lyhentymistä. Valkoiset metsäjänikset ovat sulan maan aikana alttiita petojen saalistukselle. Lumen puute voi myös vaikeuttaa jänisten yöpymistä lumisuojassa. Metsäjänikselle on haittaa myös rusakosta sekä lajien välisen kilpailun että risteytymisen takia. Laji kuuluu alueen eläimistöön. Metso (Tetrao urogallus) Ks Lintudirektiivilajit Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki on yhdyskuntapesijä, jonka elinympäristönä ovat yleensä rehevät kosteikot. Se pesii myös puuttomilla kareilla. Ruokailevia yksilöitä havaittiin Ala-Ruokosen länsirannalla. Rantasipi (Actitis hypoleucos) Laji pesii koko maassa kaikenlaisten vesistöjen rannoilla, välttäen vain kaikkein rehevimpiä ja karuimpia ympäristöjä vesistöissä. Pesänsä rantasipi rakentaa maahan kasvillisuuden joukkoon metsän siimekseen usein melko kauaskin vedestä. Laji kuuluu Ylä-Ruokosen pesimälinnustoon (3 p). 3.6 Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet Selvitysalue rajoittuu Ala-Ruokonen järven länsirannalla Juuan vanhat metsät Natura-alueeseen (FI ). Valtakunnalliset suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet sisältyvät Natura-alueisiin. NAT 1. Juuan vanhat metsät (FI ) Pinta-ala: 527,4 ha Arvoluokka: kansainvälisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: saukko (DIR IV, NT), kalasääski (DIR, NT) Maankäyttösuositus: SL/nat

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (36) Juuan vanhat metsät Natura-alue ( ) on sisällytetty Natura suojelualueverkostoon luontodirektiivin perusteella (SCI-alue). Natura-alue koostuu kolmesta erillisestä vanhan metsän alueesta. Ala-Ruokoseen rajottuva Keihäsjoki (pinta-ala 492 ha) on asetuksella rauhoitettu vanhojen metsien suojelualue. Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista vanhaa metsää, jossa kasvaa sekapuuna paikoin haapaa. Alueella virtaa Petäisjoki. Maaperä on harjumaista kumpuineen ja soisine suppineen. Alue on hyvin luonnontilainen, mutta lähialueilla on tehty laaja-alaisia avohakkuita. Merkittävimmin luonnontilaa on muutettu alueen pohjoisosassa, jossa osa rajaukseen kuuluvista soista on ojitettu. Ojitusalueen läheisyydessä on myös pienialaisia taimikoita. Soidinniemi (pinta-ala 19 ha) on edellisen tavoin vanhojen metsien suojelualue. Puusto on kuusivaltaista vanhaa metsää, jossa sekapuuna iäkkäitä mäntyjä (vanhimmat noin 200-vuotiaita) ja kookkaita haapoja. Alueella on tasaisesti kilpikaarnaisia mäntyjä ja niissä usean palon tekemiä koroja. Keloja ja kaatuneita haapoja on kohtalaisesti. Naavaa ja kääpiä on paljon. Soidinniemeä ympäröivät laajat hakkuualueet. Vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva Louhipanja (pinta-ala 16 ha) on luonnontilainen kuusivaltainen sekametsä, jossa on runsaasti kilpikaarnaisia mäntyjä sekä ryhmittäin esiintyviä palokoroisia mäntykeloja. Alueella on eriikäistä maapuustoa vaihtelevasti. Haavat ovat pääosin kaulaamattomia. Louhipanjan aluetta ympäröivät ojitetut suot ja hakkuualueet. Luontodirektiivin luontotyypeistä Natura-alueella tavataan - Vaihettumissuot ja rantasuot - Kasvipeitteiset silikaattikalliot - Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium kasvillisuutta - Humuspitoiset lammet ja järvet - Puustoiset suot - Boreaaliset luonnonmetsät Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueen eläimistöön kuuluu saukko. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella elävät kalatiira, kapustarinta, kuikka, laulujoutsen, liro, metso, palokärki, pikkulepinkäinen, pohjantikka, pyy ja kaksi uhanalaista lajia. Muut lajit mm. hömötiainen, kirjosieppo, kuukkeli, leppälintu, pikkukäpylintuk puukiipijä, pyrstötiainen, teeri ja töyhtötiainen. Natura-alue on valtionmaiden suojelualuetta (Keihäsjoen suojelualue VMA070049), ja se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan (Keihäsjoki AMO070057). Suojelun toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 9 ) selvitysalueella ovat lähteiden, purojen ja norojen lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt. Selvitysalueelta ei löydetty eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä (LSL ). Vesilain 9 Metsälaki 1093/1996; Metsäasetus 1200/ Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojeluasetus 160/1997

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (36) suojelluista luontotyypeistä (VL 1 luku 15a ja 17a 11 ) selvitysalueella on luonnontilaisia puroja ja noroja, lähteitä sekä alle hehtaarin kokoisia lampia. Purot on pääosin perattu. 1. Ruoho-heinäkorpi, Suuri Lumilampi Pinta-ala: 0,3 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: palokärki (DIR) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: ruoho- ja heinäkorvet (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Lammen länsiosan rannalla oleva suojuotti on ruoho- ja heinäkorpea (RhK). Puusto on varttunutta ja harvahkoa, pääpuulajina kuusi, seassa kasvaa koivua. Pensaskerroksen muodostavat harmaaleppä, kataja ja pajut. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. mustikka, puolukka, raate, metsäkorte, metsäimarre, soreahiirenporras, kastikat, tähtisara, lillukka, huopaohdake, kultapiisku, karhunputki, oravanmarja, kurjenjalka, nuokkutalvikki ja maariankämmekkä. Pohjakerroksessa on rahkasammal- ja lehväsammalkasvustoja. Rehevät korvet ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). Kuva 8. Ruoho-heinäkorpea Suuri Lumilammen rannalla. 2. Ökinsuo ja Ökinlammen, Ylä-Ruokonen Pinta-ala: 30,1 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kuikka (DIR) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: lyhytkorsirämeet (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo 11 Vesilaki 1961/264

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (36) Vesistö-, kasvillisuus- ja maisemakohde. Luonnon monimutoisuuden kannalta arvokas suokokonaisuus käsittää luonnontilaisia rämeitä ja nevoja sekä pieniä suolampia, joista kolme on alle hehtaarin kokoisia. Kohteella vallitsevat rämeet. Suotyypeistä esiintyy ainakin isovarpurämettä, sararämettä, tupasvillarämettä, lyhytkorsirämettä ja saranevaa. Suolampia ympäröi nekasvillisuus. Isovarpurämeet ovat vaiverovaltaisia. Muuta lajistoa mm. tupasvilla, vaivaiskoivu, kanerva, juolukka, suopursu, variksenmarja, isokarpalo, suokukka, lakka ja pullosara. Sararämeet ovat pullosaravaltaisia. Kohteen luonnontilaa heikentää sen itäreunaan rakennettu metsäautotie. Keskimmäisellä Ökinlammella havaittiin vartioiva kuikka. Pesintä on mahdollinen, vaikka pienet suolammet eivät olekaan lajin suosimia pesimäympäristöjä. Suon Ylä-Ruokosen Ökinlahteen rajoittuvalla osalla pesii isokuovi. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilain suojeltuja luontotyyppejä (VL 1 luku 15a ). Pienten lampien välittömät lähiympäristöt ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). Kuva 9. Ökinsuo ja Ökinlammit muodostavat luonnon monimuotoisuuden kannalta ja maisemallisesti arvokkaan aluekokonaisuuden. 3. Ruokosenlamminniemi, Ylä-Ruokonen ja Ruokosenlampi Pinta-ala: 7,1 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: rantasipi (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus- ja maisemakohde. Ruokosenlamminniemi erottaa Ylä-Ruokosen ja Ruokosenlammen, joiden väliin jää maisemallisesti edustavat kapea salmi. Luonnontilaiset rantarämeet ovat isovarpurämettä, jossa kasvaa vaivaiskoivua, vaiveroa, juolukkaa, suopursua, puolukkaa ja tupasvillaa. Rantaviivassa on pullosarakasvustoja, ja länsipuolen lahdenpohjukassa järviruokokasvustoja. Niemen kärjen mäntykangassaarekkeet ovat kanervatyypin (CT) kuivaa sekä jäkälätyypin karukkokangasta. Puusto on varttunutta. Rantakivikoilla pesii rantasipi. 4. Lähde ja ruoho-heinäkorpi, Suuri-Kasuri Pinta-ala: 0,2 ha

19 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (36) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: metso (DIR, NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: ruoho- ja heinäkorvet (VU), lähteiköt (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus- ja vesistökohde. Järven pohjoisrannalla on pieni, selvärajainen lähde, joka jatkuu rantaan rehevänä, tihkupintaisena korpijuottina. Lähdeympäristössä kasvavat mm. metsäkorte, nurmilauha, korpikastikka, mustikka, kultapiisku ja kurjenjalka. Metsälehväsammal muodostaa yhtenäisiä kasvustoja. Korpijuotti on kastikkavaltaista ruoho-heinäkorpea. Muuta lajistoa mm. kurjenjalka, huopaohdake, kultapiisku, suokeltto, mustikka, puolukka, metsäkorte, suo-orvokki ja kataja. Korpea ympäröivät isovarpurämeet. Luonnontilaiset lähteet ovat vesilain suojeltuja luontotyyppejä (VL 1 luku 17 a ). Lähteiden välittömät lähiympäristöt sekä rehevät korvet ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10). 5. Suuri-Kasurin rantasuot, Suuri-Kasuri Pinta-ala: 2,0 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Lammen luoteisrannalla on leveähkö saraneva-alue. valtalajeja ovat järviruoko ja pullosara, muuta lajistoa mm. raate, isokarpalo ja suokukka. Rantasuolla pesii valkoviklo. 6. Tammipuro, Kiteenjärvi Pinta-ala: 1,7 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus- ja vesistökohde. Kiteenjärven länsiosasta etelään laskeva Tammipuro on matala ja hidasvirtauksinen. Puroa reunustavat pensastoiset pajukot, puusto on nuorta mäntyä ja koivua, harvakseltaan on kelomäntyjä. Puroa reunustavat luhtaiset sararämeet. Tyypillistä puronvarern lajistoa ovat kastikat, pullosara, kurjenjalka, terttualpi ja raate. Alle hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilain suojeltuja luontotyyppejä (VL 1 luku 15 a ) ja niiden välittömät lähiympärisötät metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kohteet ovat paikallisesti arvokkaita. - Salolampi - Likolampi - Rahkalampi - Pieni Riihilampi - Särkkälammit (2 kpl) - Ökinlammit (3 kpl) - Levälampi - Nimetön, Särkkäpuro - Vellilampi

20 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (36) - Laskulammit (2 kpl) - Repolampi - Nimetön, Suuri-Kasurin länsipuolella - Ovaskalan lampi - Pölläkkälampi - Nimetön, Likolammien itäpuolella - Likolammit - Pieni Louhilampi - Pyöreälampi - Pieni Savilampi - Pieni Sammakko Arvokkaat geologiset muodostumat 7. Särkkäsuon kumpumoreeni- ja drumliinialue Pinta-ala: 117,3 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Maankäyttösuositus: MY/ge Valtakunnallisesti arvokas moreenimuodostuma (MOR-Y08-107) 12. Moreenimuodostuma sijaitsee Ylä-Ruokosenjärven eteläpuolella. Särkkäsuon kumpumoreeni-, drumliini- ja harjualue sijoittuu Kajaanin-Outokummun kumpumoreenikentän keskiosaan. Alueella on Juuanharjujen harjuselänteen koillispuolella luode-kaakkosuuntainen kumpumoreenialue. Harjun molemmin puolin on lisäksi kolme pienta, hyvin suuntautunutta sukkulamaista drumliinia. Moreenikummut ovat melko loivapiirteisiä ja osittain yhteen sulautuneita. Juuanharjun yhteydessä on myös pieniä harjukumpuja ja suppia. Kohdealue on kokonaisuutena varsin tiivis ja edustava ryhmä vaihtelevantyyppisiä maaperämuodostumia. Kumpumoreeni-, drumliini- ja harjualueet ovat pääosin avaria tuoreen kankaan mäntymetsiä. Vaateliasta lajistoa ei ole. Juuanharjujen kuivimmilla harjanteilla on kuivaa ja kuivahkoa kangasta. Harjulla on kilpikaarnaisia mäntyjä sekä keloja. Alueella on retkeilypolkuja. Lampien reunoilla tyypillinen on kapea suolaide, jossa kasvaa paatsamaa, hieskoivua, vaiveroa, suopursua, tupasvillaa, siniheinää ja paikoin raatetta. Muodostumat näkyvät pääosin tiestöltä ja hahmottuvat maastossakin helposti. Suurta osaa muodostumista rajaavat suot. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva, joskaan korkeuserot eivät ole suuria. Juuanharjut sisältyy arvokkaisiin harjualueisiin ja harju on pohjavesialuetta. Lisäksi selvitysalueella sijaitsee useita luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita harjualueita 13. Ylä-Ruokosen eteläpuolella sijaitsevat Juuanharjut-Särkkälampi (33,1 ha) sekä Juuanharjut (41,6 ha) ovat maakunnallisesti arvokkaita harjualueita, Ruokosenlampi-Iso Karhu (48,3 ha) on paikallisesti arvokas. Selvitysalueen itäosassa sijaitseva Ylemmäisen harju (196,1 ha) on maakunnallisesti ja Surmasärkkä (80,8 ha) paikallisesti arvokas harjualue. 12 Mäkinen ym Antikainen ym. 2001

21 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 18 (36) 3.7 Maisemansuojelullisesti arvokkaat alueet Selvitysalueella ei ole huomattavia kulttuurihistoriallisia tai maisemallisia arvoja. Merkittävimmät luonnonmaisemaelementit ovat suuremmilla järvillä niemet ja saaret, jotka muodostavat maiseman kiintopisteitä. Luonnontilaiset suokokonaisuudet sekä pienet lammet ovat myös maisemallisesti merkittäviä kohteita. Ylä-Ruokosen eteläpuolella Särkkäsuon kumpumoreeni-, drumliini- ja harjualuealue on maisemaltaan ja pinnanmuodoiltaan vaihteleva maaperämuodostumien kokonaisuus. Lisäksi harjumuodostumia on selvitysalueen itäosissa Ylimmäisenjärven ja Liimonlammen alueella (Surmansärkkä). Seuraavassa on lueteltu paikallisesti arvokkaat luonnonmaisemakohteet ja alueet. Pentturinniemi ja salmi, Ala-Ruokonen (LM 1) Laivasaari ja niemi, Ala-Ruokonen (LM 2) Keihäsjoen niemi, Ala-Ruokonen (LM 3) Aidasniemi-Suolasaari, Ylä-Ruokonen (LM 4) Luodot, Ylä-Ruokonen (LM 5), kalatiirojen pesinnät Kalmosaaret (LM 6), mahdollisia hautasaaria 14 Honkaniemi, Ylä-Ruokonen (LM 7) Kinkkusaari, Ylä-Ruokonen (LM 8) Ruokosensalmi, Ylä-Ruokonen (LM 9) (kuva 10) Kuva 10. Ylä-Ruokosta ja Ruokosenlampia yhdistää kapea, suorantainen salmi. 14

22 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 19 (36) 4 OSA-ALUE Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa Vaara-Karjalan maisemamaakuntaan 15. Maisemille antavat leimansa luode-kaakkosuuntaiset vaarat, joiden väliset laaksot ovat järvien peitossa tai soisia metsämaita. Metsät ja suot ovat tavallisimmin karuhkoja mäntyvaltaisia sekametsiä. Vaarojen hajanaisten kalkkiesiintymien kohdalla kasvillisuudessa on reheviä laikkuja. Selvitysalueen maisemaa hallitsevat mäntyvaltaiset metsämaat, joskin kuusimetsiä on etenkin Polvijärven ja Juuanjärven rannoilla. Pinnanmuodoiltaan alue on vaihtelevaa ja maisemassa erottuvat kauas ympäristöään selvästi korkeammat metsäiset vaarat, Tahkovaara ja Petrovaara. Tahkovaara näkyy Juuanjärven ja Kalattoman vesimaisemaan, Petrovaara Polvijärven vesimaisemaan. Vaarat kuuluvat Natura-verkostoon. Metsä- ja vaaramaisemien lisäksi maisemassa vuorottelevat karut suot sekä järvimaisemat. Luonnontilaiset suokokonaisuudet ovat maisemallisesti paikallisesti arvokkaita. Alueella on runsaasti taimikoita ja tiheä metsäautotieverkosto. Kuva 11. Polvelan luontokokonaisuus Natura-alueeseen kuuluva Tahkovaara näkyy Juuanjärven vesimaisemaan. Suurimmat järvet ovat Polvijärvi, Kalliojärvi ja Juuanjärvi. Järvet ovat rannoiltaan mutkittelevat. Niiden maisemallisesti arvokkaimpia kohteita ovat saaret, saariryhmät, luodot sekä karut kallioniemet. Rannoiltaan lähes rakentamattomia ovat Polvijärvi ja Kalliojärvi, joka on erämaaluonteinen, karu järvi. Etenkin Kalliojärvellä on virkistysarvoa. Sen itärannalla Koppalanjoen suulla on venevalkama, ja niemissä nuotiopaikkoja. Selvitysalueen itäosassa sijaitseva Juuanjärvi poikkeaa muista alueen järvistä, sillä sen rannoilla on ympärivuotista asutusta ja loma-asutusta sekä pienialaisia peltoja. 15 Ympäristöministeriö 1993; Ahonen 2004

23 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 20 (36) 4.2 Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kuva 12. Erämaisen Kalliojärven vesimaisemassa tyypillisiä ovat karut kallioniemet ja pienet saaret. Kuvassa Palikkalahden niemet. Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen (04). Juuanjärvi ja Kalaton sijaitsevat Pielisen reitin vesistöalueen (04.4.), Juuanjoen valuma-alueen (04.45), Juuanjärven valuma-alueella (04.452). Syvälampi on Höytiäisen valuma-alueen (04.8), Rauanjoen valuma-alueen (04.83), Aisusjoen valumaluetta (04.834). Polvijärvi ja Kalliojärvi kuuluvat Juojärven reitin valuma-alueen (04.7), Kajoonjärven alueen (04.76) Polvijärven valuma-alueeseen (04.762) sekä Metsä-Vaikko ja Särkijärvi Vaikkojärven valuma-alueen (04.75) Vaikonjoen yläosan alueeseen (04.751). Taulukko 2. Luontoselvitykseen sisältyneet yli 10 ha suuruiset järvet 16. Järvi Juuanjärvi Pintaala (ha) 215,3 Keskisyvyys (m) 4,29 suurin syvyys (m) 13,9 Luonnehdinta Karu, tummavetinen Kalaton 15,6-3,1 Karu, kirkasvetinen, lievä humusleima Kalliojärvi 112,9 5,13 28,3 Karu, tummavetinen, laatu hyvä Metsä-Vaikko 82,4 2,73 9,7 Lievästi rehevä, tummavetinen Polvijärvi 184,2-34,7 Lievästi rehevä, erittäin ruskeavetinen, laatu tyydyttävä Syvälampi 21, Särkijärvi 18,5 1,0 4,7 Matala, rehevä, tummavetinen 16 Hertta-ympäristötietojärjestelmä

24 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 21 (36) 4.3 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Pohjois- Karjala Kainuu kasvimaantieteellisellä alueella (3 b). Alue kuuluu Pohjois- Karjalan eliömaakuntaan. Osa-alueella 2 vallitsevat kuivahkot mäntykankaat. Varttuneita kuusikankaita on sekä Kalliojärven, Polvijärven että Juuanjärven rantametsissä. Alueella esiintyy myös reheviä metsätyyppejä. Tyypillisiä ovat suhteellisen suuret, mutkittelevarantaiset järvet sekä mäkimaaston notkelmien ja rantojen karut suot. Metsät ovat pääosin puustoltaan nuoria, puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita, joissa kasvaa mm. puolukkaa, mustikkaa, kanervaa, variksenmarjaa ja vanamoa. Karuimmilla kohdin, kuten kalliorannoilla ja -kumpareilla, on myös kanervatyypin (CT) kuivia kankaita sekä jäkälätyypin (ClT) karukkokangasta. Mustikkatyypin (MT) tuoreet kankaat ovat yleensä varttuneita kuusikankaita. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, metsäkastikka, metsälauha, lillukka, kultapiisku, oravanmarja ja metsäalvejuuri. Polvijärven rannoilla myös tuoreita mäntykankaita. Kuva 13. Polvijärven rannoilla on myös puustoltaan varttuneita mäntykankaita. Rehevämmistä metsätyypeistä selvitysalueella esiintyy käenkaalimustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita ja kosteita lehtoja. Lehtomaisia kankaita on etenkin rinteenalusmetsissä, lehtoja puronvarsilla ja lähdeympäristöissä. Tyypillisimpiä ovat saniaistyypin (FT) kosteat kuusilehdot. Paikoin esimerkiksi purojen varsilla on myös ravinteikkaampia käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteita suurruoholehtoja. Lehtojen kasvillisuutta ovat mm. metsäimarre, metsäalvejuuri, soreahiirenporras, huopaohdake, mesiangervo, karhunputki, ojakellukka, oravanmarja ja käenkaali.

25 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 22 (36) Kuva 14. Tuoreita kuusikankaita on sekä Kalliojärven, Polvijärven että Juuanjärven rantametsissä. Selvitysalueen suot ovat valtaosin suopursuvaltaisia isovarpurämeitä. Paikoin esiintyy myös tupasvilla- sara- ja lyhytkorsirämeitä. Pieniä lampia ympäröivillä laajoilla suo-alueilla on myös rahkarämeitä, joille tyypillisiä ovat lakkaa ja kanervaa kasvavat ruskorahkasammalmättäät. Korpisoistumia on lähinnä kangasmetsien painanteissa. Metsäkortekorpea esiintyy tyypillisimmin jyrkkien rinteiden juurella. Puuston muodostavat kuusi ja koivu, pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. metsäkorte, korpikastikka, mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, korpialvejuuri, korpi-imarre, lakka, suo-orvokki ja ruohokanukka. Usein metsäkortekorpien reunaosilla esiintyy mustikkakorven kasvillisuutta. Matalia lahtia reunustavat saranevat. Särkijärven etelärannalla on laajoja saranevaalueita, joiden lajistoon kuuluvat mm. pullosara, luhtavilla, kurjenjalka, isokarpalo, suokukka ja raate. Kuva 15. Matalissa lahdissa tyypillisiä ovat pullosaravaltaiset saranevat (Särkijärven eteläosa).

26 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 23 (36) Rannat ovat karuja, vaihtelevasti kivikko-, moreeni- ja suorantoja. Rantapuuston ja pensaston muodostavat koivu, harmaaleppä, mänty, kuusi, pihlaja, kataja ja pajut. Rantakasvillisuutta on niukasti. Tyypillisiä lajeja ovat pullosara, viiltosara, siniheinä, järvikorte, terttualpi ja kurjenjalka, harvahkoja kasvustoja muodostava järviruoko sekä rämevarvuista juolukka ja suopursu. Etenkin lahdenpohjukoissa ja suorantojen reunamilla on pullosara- ja raatekasvustoja. Luhtaista pajukkoa on kapealti lähinnä matalissa lahdenpohjukoissa mm. Juuanjärven luoteisosissa. Pajuja ja koivua kasvavan luhtapensaston lajistoon kuuluvat kastikat, järviruoko, järvikorte, metsäkorte, pullosara, kurjenjalka, isokarpalo ja mesiangervo. 4.4 Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Vesi- ja rantalinnusto Muut lajit Juuan nisäkäslajisto on Pohjois-Karjalalle tyypillinen. Hirvikanta on alueella runsas. Suurpedoista alueella elävät ilves ja ahma. Nisäkäslajistoon kuuluvat lisäksi mm. jänis, orava ja liito-orava. Linnustotiedot pohjautuvat maastotöiden yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Selvitys keskittyi vesi- ja rantalinnustoon. Selvitysalueen järviä luonnehtivat ruskeat, karut tai lievästi rehevät vedet. Rannat ovat kivikkoiset. Linnustohavainnot on jaettu kahteen ryhmään: vesi- ja rantalinnusto sekä muut lajit. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien pesimäpaikat /reviirit /esiintymispaikat on esitetty liitekartassa. Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji kuuluu Juuanjärven, Kalattoman, Polvijärven ja Kalliojärven pesimälinnustoon. Kaikilla näillä järvillä tehtiin havainto yhdestä parista tai pesää vartioivasta, varoittelevasta yksilöstä. Selvitysalueen yleisimpiä sorsalintuja ovat telkkä, sinisorsa ja tavi. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä. Tavi on maamme yleisin vesilintu, joka pesii myös vaatimattomissa kosteikoissa. Sinisorsan runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Laji pesii mm. Polvijärvellä. Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, selkälokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Eniten pesintöjä havaittiin Kalliojärvellä (12 p). Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Havaitut parit olivat yksittäisiä. Karujen vesistöjen selkälokki kuuluu Polvijärven linnustoon. Järvellä havaittiin saalisteleva yksilö, mutta pesintää ei pystytty varmistamaan. Rantasipi on karujen järvenrantojen tavallinen kahlaaja. Laji kuuluu ainakin Kalliojärven ja Koppalanjoen linnustoon. Yleisiä lajeja ovat lisäksi västäräkki sekä vesistöjen yläpuolella hyönteisiä saalistelevat räystäspääskyt. Rantapensastoissa tyypillinen on pajusirkku.