Nokian kaupunki Tekninen keskus Harjukatu 21 37100 NOKIA Nokian kaupungin HARJUNIITYN LIITO-ORAVASELVITYS 2010 Täydennys luontoselvitykseen 2008/Tmi Mira Ranta HARJUNIITTY MML/90/52/2007 Tmi Mira Ranta Rokantie 29 38140 Sastamala p. 050-5651584 mira.ranta@kopteri.net
SISÄLLYS TYÖN TAUSTAA 2 TYÖMENETELMÄT 2 ALUEEN YLEISKUVAUS 2 ALUEEN METSIEN RAKENNE LIITO-ORAVAN KANNALTA 3 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 5 KÄYTETTY KIRJALLISUUS 6 LIITE Tutkittu alue ja liito-oravalle soveltuvat metsäalueet 1:16 000
2 TYÖN TAUSTAA Työn tarkoituksena oli selvittää Nokian Harjuniityssä sijaitsevalla alueella mahdollisesti olevat liito-oravan lisääntymis- ja levähtämisalueet. Alueelle laaditaan parhaillaan osayleiskaavaa. Nokian kaupungin Pirkanmaan ELY -keskukselta saamaa karttatietoa Liito-oravan elinpiirihabitaatin esiintymistodennäköisyys on käytetty työtä ohjaamassa. Lisäksi laatimastani alueen luontoselvityksen materiaalista ja muistiinpanoista, sekä Juha Lehmusnotkon aikaisemmin laatimista selvityksistä olen poiminut mahdollisia kohteita, joskin alueella on mainittujen selvitysten teon jälkeen rakennettu ja tehty metsänhoitotoimenpiteitä. Maastotyöt tehtiin 4.5. ja 5.5.2010. Tekijänä toimi Tmi Mira Ranta/Mira Ranta ja työn tilaajana Nokian kaupungin Tekninen keskus. TYÖMENETELMÄT Maastokäynneillä alue kuljettiin systemaattisesti läpi ja erityisesti etsittiin ja tarkastettiin läpi liito-oravalle soveltuvat metsäalueet, eli varttuneet kuusikot, varttuneet kuusivaltaiset sekametsät ja haavikot. Suurempien kuusien ja kaikkien löytyneiden haapojen juurelta etsittiin merkkejä liitooravasta, eli oravan jätöksiä/papanoita. Papanat ovat parhaiten havaittavissa varhain kevättalvella ja alkukeväällä ennen kuin kasvillisuus peittää ne näkyvistä tai ne hajoavat sateiden ja maatumisen johdosta. Puhtaat mäntymetsät, puhtaat hakkuualueet ja nuoret taimikot jätettiin tarkemman tarkastelun ulkopuolelle liito-oravalle soveltumattomana elinympäristönä. ALUEEN YLEISKUVAUS Lainaus luontoselvityksestä 2008/Tmi Mira Ranta: Selvityksen kohteena oleva alue on kooltaan hieman yli 300 hehtaaria ja se sijaitsee Nokian keskustasta länteen, Harjuniityn kaupunginosassa. Idässä aluetta rajaa Porin yhdystie, etelässä Siuron valtatie sekä asuinalueet, ja lännessä raja myötäilee enimmäkseen voimalinjan linjausta pitkin. Alue on lähes rakentamatonta ja koostuu suurimmaksi osaksi metsämaasta lukuun ottamatta pientä peltoa ja lampea, sekä alueella kulkevaa hiekkatietä ja metsäautotietä. Alueelle on tyypillistä korkeiden kallioalueiden ja kangasmetsän mosaiikkimainen vaihtelu, sekä aivan pohjoisimman osan ja eteläreunan tasaisemmat ja ravinteikkaammat metsämaat.
3 Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (punainen viivoitus), 1:80 000 MML/90/52/2007 Kallioiden kainaloista löytyy lukuisia pienialaisia soistumia ja viisi hieman laajempaa suokokonaisuutta. Tyypillistä on myös polkuverkoston laajuus, eli alueella on runsaasti virkistyskäytössä olevia latupohjia ja polkuja viitoituksineen, sekä näiden välille syntyneitä oikopolkuja. Leveät sähkölinja-alueet ovat kohteelle ominainen maisemapiirre kulkien sekä etelästä pohjoiseen, että lännestä idän suuntaan, ja tuoden kasvillisuuteen oman vaikutuksensa mataline katajapensaikkoineen ja niittykasveineen. Alueella ei ole voimassaolevia rauhoituspäätöksiä, luonnonsuojelualueita tai Naturakohteita. ALUEEN METSIEN RAKENNE LIITO-ORAVAN KANNALTA Selvitysalueella on liito-oravan elinympäristövaatimuksia ajatellen vain vähän soveliaita kohteita. Alueen metsät ovat suureksi osaksi talousmetsäkäytössä olevia kuivasta kangasmetsästä tuoreen kankaan mäntymetsiin. Laajat mäntyä kasvavat kallioalueet ovat Harjuniitylle tyypillisiä.
4 Tuoreen kankaan kuusikotkin ovat suureksi osaksi tasaikäisiä ja liito-oravan vaatimat ravintolehtipuut puuttuvat. Alueella on myös laajoja nuoria taimikoita joita liito-orava ei pysty hyödyntämään. Kuva 2 ja 3. Alueelle tyypillistä, kallioista mäntymetsää. Alueen pohjoisosa on kokonaisuudessaan liito-oravan kannalta huonoa elinympäristöä. Edellä kuvattujen kangasmetsätyyppien lisänä pohjoispuolella on useita suoalueita joista suurin, 6,5 hehtaarin suuruinen Muurainsuo on isovarpurämettä. Valtaosa muista soista on tupasvillarämettä ja liitooravalle nekin ovat käyttökelvotonta asuinaluetta. Kuva 4. Heposuon tupasvillarämettä alueen keskiosasta.
5 Ainoastaan alueen eteläosassa on kolme erillistä aluetta jotka puuston ikärakenteen ja puulajisuhteiden puolesta sopisivat liito-oravan elinympäristöksi. Kaikki alueet ovat lehtomaista kangasmetsää sekä pieneltä osalta myös lehtokasvillisuutta kasvavaa vanhaa peltoa (Alhonojan läheisyydessä). Alueilla kasvaa varttunutta kuusikkoa, sekapuuna paikoin järeitäkin haapoja sekä sopivasti myös muita lehtipuita. Erityisen komeita haapoja ja kuusia on aivan selvitysalueen länsilaidalla. Kuva 5 ja 6. Alhonojan rehevää sekametsää sekä alueen länsilaidan kookkaita haapoja. Alueen läheisyydestä tiedossa ollut aiempi papanahavainto (mainittu J.Lehmusnotkon raportissa 2003) Kettusuon itäpuolelta tarkistettiin myös vaikka se alkuperäisessä kaavarajauksessa oli alueen ulkopuolella. Kohteessa oli tehty hakkuita, ja varsinainen löydöspaikka oli säästöpuuhaavoista huolimatta hylätty. Myöskään viereisessä rinnekuusikossa ei näkynyt jälkiä oravan oleskelusta vaikka se puuston puolesta olisi sopiva. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Maastotöiden pohjalta todetaan, että vaikka alueella on muutama liito-oravalle soveltuva metsäkohde, mitään lisääntymis- tai levähtämispaikkaan viittaavaa ei löytynyt. Alueen käyttöä suunniteltaessa liitekarttaan merkityt metsäalueet kannattaisi silti edes osittain säilyttää paikallisen luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvinä kohteina.
6 KÄYTETTY KIRJALLISUUS Ilpo K. Hanski, Heikki Henttonen, Ulla-Maija Liukko, Markku Meriluoto & Antero Mäkelä. Ympäristöministeriö, Oy Edita Ab, Helsinki 2001: Liito-Oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Juha Lehmusnotko, 2003: Porin yhdystien (tie nro 3001) länsipuolisen alueen luontoselvitys. Juha Lehmusnotko, 2003: Kettusuonkalllion ja sen eteläpuoleisen alueen luontoselvitys. YM/1/501/2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa.