ESPOONVÄYLÄN LUGNETIN ALUEEN LUONTOSELVITYS

ESPOONVÄYLÄN LUGNETIN ALUEEN LUONTOSELVITYS Esa Lammi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy..

ESPOONVÄYLÄN LUGNETIN ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys. Johdanto.... Selvitysalue ja tietolähteet... 3. Menetelmät... 3 3. Liito-oravaselvitys... 4 3. Yleispiirteinen linnustoselvitys... 4 3.3 Lepaoselvitys... 4 3.4 Kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi... 5 4. Selvitysalueen yleisuvaus... 6 4. Sanilaaso Malminmäi (osa-alueet A ja B)... 6 4.. Biotooppiuviot... 6 4.. Linnusto... 4..3 Liito-orava... 3 4..4 Lepaot... 4 4..5 Muut eläinlajit... 4.. Lugnet (osa-alue C)... 4.. Biotooppiuviot... 4.. Linnusto... 8 4..3 Liito-orava... Virhe. Kirjanmeriä ei ole määritetty. 4..4 Lepaot... 4..5 Muut eläinlajit... 5. Huomionvoiset luontoohteet ja lajit... 5.. Malminmäen purolaaso... 5.. Malminmäen liito-oravan elinalue... 5.3. Lepaoille täreät alueet... 3 5.4. Paiallisesti täreät ohteet... 3 6. Eologiset yhteydet... 4 7. Lähdeviitteet... 6 Kansi: Södersogin peltojen pohjoispäätä eväällä. Valouvat irjoittajan.

. JOHDANTO Espoonväylä on Länsiväylältä Espoon esuseen ja Kehä III:lle johtava atuyhteys, joa ei ole toteutunut oo matan osalta. Finnoonniityn ja Sanilaason välinen osuus on suunniteltu ulemaan Finnoontien itäpuolisella alueella. Espoonväylän alueelle on vuonna 06 tehty luontoselvitys (Ympäristösuunnittelu Enviro 06), joa attoi suunnitellun atuyhteyden lähiympäristöineen. Selvitys oli tuudeltaan yleisaavoituseen soveltuva. Espoon aupunisuunnitteluesus tilasi eväällä Espoonväylän luontoselvitysen tennusen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työhön uului Espoonväylän pohjoisosan luonnonolojen tistaminen ysityisohtaiseen atusuunnitteluun riittävällä tuudella. Tulosia äytetään alueen asemaaavoitusen ja myöhemmin tehtävän Espoonväylän ympäristövaiutusselvitysen lähtöaineistona. Vuoden 06 selvitysaluetta laajettiin lisäsi länteen Finnoontien länsipuoliselle Lugnetin alueelle. Alueelle tutitaan uutta maanäyttöä yleisaavan linjausten (pientalovaltainen asuinalue) muaisesti. Tässä raportissa esitellään selvitysalueen luonnonpiirteet, voaat luontoohteet seä huomionvoiset eläin- ja asvilajit. Lisäsi annetaan suositusia Espoonväylän ja muun maanäytön suunnittelua vten. Selvitysen on laatinut FM Esa Lammi. Lintulasentoihin osallistui myös Pea Routasuo. Lepaoita äsittelevästä osuudesta on vastannut FM Silva Sallamaa (tmi BatHouse).. SELVITYSALUE JA TIETOLÄHTEET Sanilaason ja Malminmäen väliin sijoittuvan selvitysalueen pinta-ala on 63 hehtaia, josta 58 hehtaia on nyyistä tai viljelyäytöstä poistunutta peltoa ja loput metsää (uva ). Alueella on Södersogin tilaesusen lisäsi ysi asuinraennus ja Finnoontien vressa Malminmäessä uusi liieraennus. Muita raennusia ei ole. Osa selvitysalueen metsistä rajautuu Kesuspuistoon. Luontoselvitystä vten alue jaettiin olmeen lähtöaineistoiltaan erilaiseen osa-alueeseen. Södersogin pellot ja niiden eteläpuolella sijaitseva allioinen metsäselänne (osa-alue A, uva ) uuluivat v. 06 tehtyyn Espoonväylän vaiutusalueen luontoselvitysen alueeseen. Selvitys painottui lintuihin, liito-oravaan, lepaoihin, asvillisuuteen ja voaisiin luontotyyppeihin. Kallioselänteen itäosan metsäaluetta (osa-alue B) ei vuonna 06 inventoitu. Tämä 3,5 hehtain laajuinen alue on ollut muana oo Kesuspuiston biotooppitoitusessa (Ympäristötutimus Metsätähti 6) seä vuonna 06 tehdyssä Södersogin ympäristön metsien luontovojen toitusessa (Korhonen 06). Viime mainittu työ attoi myös Lugnetin alueen (osa-alue C, ha), josta ei ole tehty ysityisohtaisempaa, asemaaavoituseen riittävää luontoselvitystä. Nyt tehty selvitys riittää asemaaavoitusen tpeisiin myös Lugnetissa. Selvitystä tehtäessä tistettiin myös Espoon luontoohteista ja hvinaisista eläin- ja asvilajeista laadituista yhteenvedoista (mm. Heiinen

0, Hirvonen 03, Lehtosalo 04, Raatiainen & Vaittinen 03, Siivonen 0) selvitysaluetta ja sen lähiympäristöä osevat tiedot. Lisäsi tistettiin Espoon aupungin luontotietojärjestelmän aineistot. Selvitysalueelta on tiedossa liito-oravan elinympäristö, mutta tietoja luonnonsuojelulain muaisista suojeltavista luontotyypeistä tai erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaioista ei ole. Kuva. Espoonväylän selvitysalueen (osa-alueet A ja B) ja Lugnetin alueen (osa-alue C) sijainti. Finnoontie ulee länsiosan läpi osa-alueiden A ja C rajalla. Selvitysalue rajoittuu idässä Kesuspuiston läpi johtavaan uloilutiehen. Suunnitteilla olevan Espoonväylän liimääräinen sijainti on meritty uvaan eltaisella atoviivalla (lähde: Espoon aupuni ja Pöyry 08). 3. MENETELMÄT Toimesiannon tavoitteena oli saada Espoonväylän suunnittelua ja vaiutusviointia seä Lugnetin asemaaavoitusta vten riittävä uva luontovoista, erityisesti niistä eliölajeista ja ympäristötyypeistä, joiden huomioon ottamiseen maanäytön suunnittelussa on lainsäädännön tuomat velvoitteet tai joiden huomioon ottaminen on maanäyttö- ja raennuslain suositusten muaista. Selvityseen uului neljä erillistä inventointia: liito-oravaselvitys, yleispiirteinen linnustoselvitys, lepaoselvitys seä asvillisuuden ja luontotyyppien inventointi. Työssä vioitiin myös suunnittelualueen meritystä eläinten uluyhteysien (eologisten yhteysien) annalta. 3

3. LIITO-ORAVASELVITYS Liito-oravan esiintyminen tistettiin oo selvitysalueelta..4., jolloin liito-oravalle soveliaat alueet inventoitiin Sierlan ym. (04) ohjeiden muaisesti. Liito-oravan jätösiä etsittiin vttuneista metsäuvioista olopuiden, haapojen, suurten leppien ja raitojen seä järeiden uusten tyviltä. Lisäsi tistettiin nuoremman puuston ympäröimiä haapyhmiä ja peltojen reunoilla asvavia haavioita. Joitain tistusia (lähinnä olopuita) tehtiin myöhemmin eväällä lintulasentojen yhteydessä. Liitooravaselvitysestä vastasi Esa Lammi. 3. YLEISPIIRTEINEN LINNUSTOSELVITYS Yleispiirteisen linnustoselvitysen tavoitteena oli vioida pesimälinnuston annalta voaimpia ohteita ja antaa tvittaessa suositusia maanäytön suunnittelua vten. Pesimälinnusto selvitettiin olmeen lasentaierroseen perustuvalla toituslasennalla. Selvitysalue jaettiin ahteen lasentaalueeseen, sillä ysi lasija ei ehdi yhden aamun aiana lasea oo alueen lintuja. Eteläosan (Södersogin peltojen esiosasta etelään) inventoinnista vastasi Esa Lammi ja Lugnetin ja Södersogin pohjoisosan inventoinnista Pea Routasuo. Lasentapäivät olivat.4., 6. 7.5. ja 7.6.. Lasennat tehtiin vhain aamulla Helsingin yliopiston eläinmuseon toituslasentaohjeiden (Kosimies & Väisänen 88) maastotyömenetelmiä noudattaen. Lasentojen aiana merittiin muistiin vain ns. huomionvoiset lajit (uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, lintudiretiivin liitteen I lajit, petolinnut, analinnut, tiat seä lehtoja ja vanhoja metsiä suosivat lajit). Huomionvoisten lintulajien havaintopaiat ja havainnon tyyppi (laulava oiras, pi jne.) merittiin ttapohjalle. 3.3 LEPAKKOSELVITYS Lepaoselvitysen toitusena oli paiallistaa täreät lepaoiden ruoailualueet ja mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaiat. Selvitys tehtiin reittitoitusmenetelmällä. Ktoitusreitti (uva ) suunniteltiin ttatastelujen ja päiväaiaan tehdyn maastoäynnin avulla. Lepaoita havainnoitiin esä elouussa olmeen eri otteeseen suunnilleen uuauden välein. Lepaoiden esiintymistä tutittiin ultraäänidetetorin avulla ävellen toitusreittiä mahdollisimman attavasti eri puolilla aluetta. Reitti seurasi pääosin poluja ja uloiluteitä. Peltoalueita ei inventoitu, sillä niillä ei ole lepaoiden annalta meritystä. Selvitysessä äytettiin myös yön yli maastoon jätettyjä automaattisesti lepaoiden ääniä tallentavia detetoreja. Ktoitusäynnit olivat 7.6., 8.7. ja 8.8.. Ktoitusessa äytetty ultraäänidetetori (Pettersson 40) muuttaa lepaoiden aiuluotausäänet ihmisorvin uultavisi. Lepaolajia ei silti aina pysty määrittämään ääni- tai näöhavaintojen perusteella. Lajipi viisisiippa/isoviisisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten raenteiden perusteella, joten nämä lajit äsitellään tässä työssä lajipina nimellä viisisiipat. Lepaoita ei pyydystetty toitustyön yhteydessä. Lepaotoitusen tei luonnont. and. Silva Sallamaa. Ktoitusesta on valmistunut 4

erillinen raportti (Sallamaa & Hagner-Wahlsten ), jona eseiset tuloset on sisällytetty tähän luontoselvitysraporttiin. Lepaoille täreiden alueiden vo määriteltiin seuraavia periaatteita noudattaen: Luoa I: Lisääntymis- tai levähdyspaia. Hävittäminen tai heientäminen luonnonsuojelulaissa ielletty. Luoa II: Täreä ruoailualue tai siirtymäreitti. Maanäytössä huomioitava alueen vo lepaoille (EUROBATS-sopimus). Luoa III: Muu lepaoiden äyttämä alue. Maanäytössä mahdollisuusien muaan huomioitava alueen vo lepaoille. Kuva. Lepaoselvitysessä ierretty toitusreitti ja yön yli maastoon jätettyjen detetorien sijoituspaiat. 3.4 KASVILLISUUDEN JA LUONTOTYYPPIEN INVENTOINTI Selvitysalueen asvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin 8.7., 5.8. ja.8.. Koo alue äytiin maastotöiden aiaan attavasti läpi luuun ottamatta piha-alueita ja viljelyäytössä olevia peltoja. Työssä esityttiin luonnon monimuotoisuuden annalta merittäviltä vaiuttaville ohteille, jollaisia selvitysalueella ovat lähinnä avoalliot, vttuneet metsät ja puronvret, joissa saattaa olla luonnonsuojelulain tai metsälain suojaamia luontotyyppejä tai hvinaisten eliöiden esiintymispaioja. Alueelta A tistettiin v. 06 todettujen luontoohteiden nyytila ja rajauset. Muilla alueilla tehtiin normaali asvillisuus- ja luontotyyppiselvitys, johon uului erityis- 5

ohteiden inventoinnin lisäsi biotooppiuvioiden muainen osa-aluejao ja niiden luonnonolojen luonnehdinta. Kasvillisuus- ja luontotyyppiinventoinnista vastasi Esa Lammi. 4. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS 4. SAARNILAAKSO MALMINMÄKI (OSA-ALUEET A JA B) Alueeseen uuluu suurin osa Södersogin pelloista seä niiden eteläpuolella sijaitseva olmesta allioalueesta muodostuva selänne. Peltojen esiosa on edelleen viljelyäytössä, mutta pohjoisosan pellot ovat pensoittumassa. Itäosassa on monivuotista esantoa. Peltoalueen eteläpuolen alliot ovat metsäisiä ja melo loivinteisiä. Niiden laialueet ohoavat enimmillään metriä peltoja oreammalle. Laialueilla on männiöistä siloalliota, mutta rinteet ovat rehevämpää uusivaltaista seametsää. Lehtipuustoa on lähinnä alinteillä ja pellon reunoissa. Metsäalueella on asi alliomurrosta, joihin on syntynyt laasomainen painanne. Itäisessä laasossa on peltojen lasuojana toimiva Finnåbäcenin puro, joa päätyy mereen Suomenojalla. 4.. Biotooppiuviot Osa-alueilta A ja B erotettiin maastossa luonnonolojen puolesta seleästi toisistaan erottuvaa biotooppiuviota (uva 3), joiden asvillisuutta ja luontotyyppejä uvataan seuraavassa. Kuvion muodostaa Södersogin viljelyäytössä oleva, loivasti etelään viettävä peltoauea, joa jatuu Finnoontien länsipuolelle. Peltoauean eteläosassa on olme seapuustoa asvavaa allioista metsäumpetta. Niillä asvaa uivan lehdon lajistoa, mm. ieloa, nuouhelmiää ja niuana evätlinnunhernettä. Finnåbäcen ja sen itään ja länteen johtavat sivu-uomat ovat peltoalueella suorasi aivettuja ojia, joiden pienteella on tavanomaista ojanpienteiden asvillisuutta. Peltoalueen itäisin pää on ollut äyttämättömänä useita vuosia. Södersogin tilaesusen ja Finnoontien välinen pelto (uvion länsiosa) on metsitetty 80-luvulla ja se asvaa nyyisin nuorta, riviin istutettua mänty- ja uusimetsää. Metsitetyn alueen pohjoispäässä on pieni allioumpe, jona asvillisuus on tavanomaista allioalueiden lajistoa. Kuvion itäosa on nuorta, tiheää puustoa asvavaa seametsää. Tilaesusen pohjoispuolinen pelto (uvio 3) on jäänyt pois äytöstä (uva raportin annessa). Alueen länsiosa ja pohjoisosa ovat pensoittumassa, aaoisosa on pidetty niittämällä avoimena. Entisten peltojen asvillisuus on tyypillistä hylättyjen peltojen heinä- ja suurruohoniittyä. Lajistoon uuluvat mm. nurmilauha, oiranheinä, nurmipuntpää, hunputi, oiranputi, pelto-ohdae ja hiirenvirna. Tavanomaisten asvilajien lisäsi länsiosan saojan vrelta löydettiin hvinaisiin tuloasasveihin uuluvaa rusohorsmaa. 6

Kuva 3. Södersogin peltojen ja peltoja ympäröivän alueen biotooppiuviot. A = asuinraennusen ja L = liieraennusen pihamaa, joita ei inventoitu. Entisen pellon ja Sanilaason oulun välissä on osteapohjaista, hvennettua oivioa (vanhaa niittyä tai peltoa) ja vttuvaa uusioa asvava umpe, jona pohjoispuolella on puistomainen, puuttomana pidetty alue, oirapuisto ja uloilutie (uvio 4). Metsäumpeella asvaa uusten lisäsi oivua ja alinteillä haapaa. Kenttäerrosessa on mm. ieloa, mustiaa, evätlinnunhernettä, punaheruaa ja metsäastiaa. Kasvillisuus on runsaan uloiluäytön uluttamaa. Kumpeen itäpuolisen notelman puustoa on hvennettu. Ylispuina on oivua ja haapaa ja alispuustona hmaaleppää. Pensaserros on puuston hvennusen jäleen ryöhähtänyt tuomea, terttuseljaa, vattua ja hmaaleppää on tiheänä pöheiönä. Notelman läpi ulee jätevesiviemäri. Södersogin peltojen ja itäpuolella sijaitsevan Riimuallion asuinalueen välissä on metsittyvää niittyä, leveä oja, uloilureitti ja seapuustoa asvava rinne (uvio 5). Ojan vressa asvaa nuorta lehtipuustoa ja joitain uusia ja mäntyjä. Pihamailta annut jättipalsami on vallannut ojan vren usean sadan metrin matalla. Lisäsi ojanpienteella asvaa vadelmaa, maitohorsmaa, nurmilauhaa ja muita rehevien pienteiden asveja. Rinteen puusto on hvennettua. Hvennusessa on poistettu lähinnä uusta ja jäljellä on 7

lähinnä oivua, haapaa ja jounen mänty. Alispuustona on nuorta uusta, oivua, pihlajaa, tuomea ja vaahteraa. Kenttäerrosessa on lehtomaisen anaan lajistoa, uten mustiaa, äenaalia, valovuooa ja jänönsalaattia. Riimuallion eteläisempi metsäuvio (uvio 6) on vttuvaa tuoreen anaan uusiseametsää, jossa on tiheä pihlaja-aliasvos. Ylärinteellä on paioin hieman vaateliaampaa asvillisuutta, uten ieloa, nuouhelmiää ja evätlinnunhernettä. Rinteen yläosa on männiöistä alliomaastoa. Kalliolla asvaa tavanomaista ujen allioiden asvillisuutta, lähinnä metsälauhaa, anervaa ja ahosuolaheinää. Peltoalueen itäpään ja Sunaan johtavan uloilutien välissä (uvio 7) on vttuvaa, paioin osteapohjaista uusioa, jossa asvaa seapuina oivuja. Kenttäerrosessa asvaa mm. tesmaa, metsäortetta ja metsäalvejuurta. Alueen läpi ulee Mössensärriltä laseva puro, joa on esän sateettomina jasoina usein uivillaan. Selvitysalueen itäpuolelle jäävä Mössensärr on entinen suo, joa on padottu lammesi. Lammen reunaosat ovat pajuoista luhtaa. Mössensärr on linnustollisesti merittävä ohde. Sen pesimälinnustoon uului esällä 06 mm. liejuana. Kesällä lammella pesi asi pia mustauruuiuja. Liejuana ja mustauru-uiu ovat vaantuneisi vioituja, uhanalaisia lajeja (Rassi ym. ). Peltojen eteläpuolinen alue on Kesuspuistoon uuluvaa alliomaastoa, jossa vuorottelevat nuoret, hoitamattomat istutusmetsät ja vttuneemmat allioiset metsäuviot. Selvitysalueen länsireunassa on vuosituhannen vaihteessa hvennettu metsä, johon on jätetty oivuja ja joitain mäntyjä siemenpuisi (uvio 8). Hauulle on sittemmin noussut tiheäsi pensaioisi oivua, pihlajaa ja haapaa. Laen alliopainanteessa sijainnut orpialue on ojitettu ja siitä pohjoiseen lasevan pienen puron vsi haattu. Puronvressa on ympäristöä rehevämpää lehtoasvillisuutta, mm. nuoria tervaleppiä, vaahteroita, hiirenporrasta ja jänönsalaattia. Kuvion muissa osissa vallitsee tuoreen anaan asvillisuus. Södersogin pelloille viettävä rinne (uvio ) on paioin melo vanhaa, uusivaltaista, tuoreen anaan seametsää (uva 4). Lahopuuta ja maapuita on melo paljon. Pellon reunassa asvaa myös järeitä haapoja. Kuvion eteläpäässä on orpimaisia, ojitettuja painanteita. Kuvion muodostaa pohjois-eteläsuuntainen alliohjanne ja sen länsipuolinen alliometsä, jona eteläosassa on uusi uloilureitti. Alue on suurimmasi osasi uivahon anaan alliomänniöä, seapuuna asvaa lähinnä oivua. Kalliohjanteen puusto on paioin vttunutta, mutta matalaa männiöä. Kasvillisuudessa on tavanomaisia niuavinteisten allioiden lajeja. Kalliohjanteen itäpuolella on osteapohjainen notelma, jona eteläosassa on uusi liieraennus ja pysäöintialue. Sen länsipuolella on tiheää, nuorehoa, tuoreen anaan uusioa ja pohjoispuolella uuden uloilureitin molemmilla puolilla nuorta oivu- ja haapavaltaista lehtipuustoa (uvio ). Uloilureitin vrella on vanha oja, joa on uivattanut notelmaa. Ojan vrella asvaa mm. valovuooa, suo-orvoia, rönsyleiniiä ja metsäalvejuurta, mutta vaateliaammat asvilajit puuttuvat. Notelman pohjoispuolella on hylättyä peltoa, joa on alanut pensoittua (uvio ). Uloilureitti sijoittuu pellon itäreunaan. 8

Kuva 4. Kuvion rinnemetsää tououun aamuna. Kuvio 3 on laajaho, loivapiirteinen allioalue, jona puusto on enimmäseen vttuvaa, hvaa männiöä. Etenin allion laialueet ovat hvapuustoisia, mutta laajoja puuttomia avoallioita ei ole. Kasvillisuus on uille allioalueille tyypillistä, mm. puoluaa, anervaa, metsälauhaa ja ahosuolaheinää. Siellä täällä asvaa myös atajia ja vanhoja, josin matalia mäntyjä. Kallioalueella on muutama piu jyränne ja alueen esellä on ojitettu soistuma. Rinteillä asvaa myös uusta ja länsirinteellä tiheää istutusmänniöä. Kallioalueen pohjoispuolella on lehtipuuvaltainen alue (uvio 4), jona esellä on soistunut, ojitettu painanne. Kuvio on paioin oivu-, paioin haapa- tai uusivaltaista. Puusto on enimmäseen melo nuorta ja tiheää. Kenttäerrosessa on tuoreen anaan lajistoa, ja pellon laiteella asvaa myös mm. valovuooa. Myös allion aaoispuolella (uvio ) on nuorta lehtipuuvaltaista metsää ja lisäsi vttuneempaa uusivaltaista metsää. Puusto on tiheää ja seä lahopuuta että maapuita on melo runsaasti. Kenttäerrosessa on tuoreen ja lehtomaisen anaan lajistoa. Kallioalueen itärajalla on luode-aaosuuntainen murroslaaso (uvio 6), joa jaaa Södersogin peltojen eteläpuolisen allioselänteen ahteen osaan. Laason länsireunassa virtaa Södersogin pelloilta tuleva Finnåbäcenin puro. Puron uoma on metsäannasen ohdalla melo luonnontilainen (aioinaan oiottu eteläpäästä) ja sitä reunustaa vaihtelevan levyinen osteapohjainen reunatasanne. Puron itäpuolelle on aivettu jätevesiviemäri, jona ohdalle on noussut nuorta hmaa- ja tervalepioa ja oivioa. Aliasvustona on mm. mesiangervoa, noosta ja vuohenputea. Maasto on paioin märää itäpuolen allioalueelta tulevien valuvesien vuosi. Finnåbäcenin puron luonnontilainen metsäjaso on paiallisesti merittävän luontoohde (Malminmäen purolaaso, s. sivu ).

Puron itäpuolella (uvio 7) on jyrähö uusivaltainen rinne. Sen laella on uja, männiöä asvavia alliopaljastumia, joita uusimetsä ympäröi. Rinteen puusto on vaihtelevaa, ylispuina on vttuneita uusia, oivuja ja joitain järeitä haapoja. Pohjoisosassa on runsaasti nuorempaa haapaa. Lahopuuta on monin paioin. Rinteen enttäerrosessa on lehtomaisen anaan lajistoa, mm. äenaalia ja sinivuooa. Ylärinteillä enttäerros muuttuu tuoreen anaan asvillisuudesi. Rinteellä on asi esän sateettomina jasoina uivillaan olevaa puroa, jota lasevat Finnåbäceniin. Purojen latvat on ojitettu, eiä puronvsien asvillisuus mainittavasti poiea ympäristön metsäasvillisuudesta. Kuvio jatuu osa-alueen B puolelle (Malminmäen liito-oravan elinympäristö, s. s. ). Rinteen eteläosasta alaa oilliseen suuntautuva alliohjanne, joa jatuu osa-alueen B puolelle (uvio 8). Kalliomaasto on loivapiirteistä ja pääosin metsäistä (uva 5). Puusto on matalaa, alle ymmenmetristä alliomänniöä. Vanhoja järeitä puita on siellä täällä. Kallioilla on lähinnä puolua- ja anervatyypin asvillisuutta. Hjanteiden välissä asvaa vttuvaa uusiseametsää ja uvion itärinteellä nuorta vttuvaa istutusmänniöä. Laajin avoallio on osa-alueen B puolella. Sitä voidaan pitää paiallisesti voaana allioohteena (Puosmalmin allio, s. s. ). Kuva 5. Kalliohjannetta osa-alueiden A ja B rajalta (uvio 8). Hjanteen aaoispuolella on vanha soranottoalue (uvio ), johon on tuotu täyttömaata ja istutettu mäntyjä. Puusto on muutaman metrin oruista ja auoista. Vanhoilla maa-ainesasoilla on joutomaille tyypillisiä asvilajeja ja niillä on säilynyt myös joitain pihamailta maa-ainesen muana uleutuneita oristeasveja. Maa-ainesenottoalueen ja Puosmalmin asuinraennusten välissä on apea metsäalue (uvio ), jona länsiosa on vttunutta mäntyseametsää

ja Kesuspuiston uloilureittiin rajautuva itäosa tiheäpuustoista uusioa. Kenttäerrosessa on tavanomaista tuoreen anaan asvilajistoa. Osa-alueen B esi- ja pohjoisosa on haattu lähes paljaasi ilmeisesti 70-luvulla. Pellon reunaan on jätetty apea, haaamaton suojapuusto. Osa-alueen esiosassa on ojitettu orpipainanne (uvio ), jossa asvaa noin -vuotiasta uusi-oivuseametsää. Kallioiden reunaosissa on samaniäistä männiöä. Puusto on hventamatonta ja tiheää. Kenttäerrosessa on lähinnä tuoreen anaan lajistoa, eiä aluperäistä orpiasvillisuutta juuri ole jäljellä. Painanteen pohjoispuolella on vttuvaa tuoreen anaan seametsää ja loivapiirteistä alliometsää (uvio ). Vaateliaita asvilajeja ei tavattu. Loivasti pohjoiseen viettävä rinne (uvio 3) on haattu n. 40 vuotta sitten, mutta uvion itäosassa on jäljellä hieman vttuneempaain puustoa. Kuvio on tiheäpuustoista seametsää, jossa vuorottelevat mänty- ja oivuvaltaiset alat. Myös nuorta haavioa on paioin. Alispuustona on uusta ja enttäerrosessa tuoreen anaan lajistoa, mm. mustiaa, metsätähteä, metsäastiaa ja osteimmilla paioilla metsäalvejuurta. Osa-alueen pohjoisimmassa ulmassa on pieni alue vttuvaa tuoreen anaan uusioa (uvio 4). Itäisin pää on (uvio ) on uivahon ja tuoreen anaan männiöä. Kuvion pohjoispäässä on runsaasti uusta seapuuna, mutta eteläpää on valoisaa, vttunutta männiöä (uva 6). Kenttäerrosessa on mäntyanaiden tyyppilajeja, uten puoluaa, mustiaa, anervaa, metsälauhaa ja seinäsammalta. Kuva 6. Vttunutta männiöä osa-alueen B itäreunasta (uvio ).

4.. Linnusto Osa-alueen A linnusto on melo monipuolinen, sillä alueella on viljelyäytössä olevaa peltoa, entistä peltoa ja vaihtelevaa metsämaastoa. Pesintään viittaavia havaintoja tehtiin lintulasennoissa aiiaan 44 lintulajista, joista yhdesän tavattiin pelästään pelloilta (tauluo ). Ainoa viljelyäytössä olevien peltojen lintulaji oli iuru (enimmillään olme laulavaa oirasta samaan aiaan). Muut peltoalueen linnut tavattiin hylätyiltä pelloilta, ojien vsilta ja peltojen reunoista. Pelloilla ei havaittu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lintulajeja. Kottainen oli ainoa huomionvoinen peltolintu: ysi pi pesi peltoalueen eteläpään metsäsaeeessa. Tauluo. Osa-alueiden A ja B lintulasennoissa vuonna havaitut lintulajit, jota vmasti tai mahdollisesti pesivät selvitysalueella. Dir = lintudiretiivin liitteessä I mainittu laji, NT = silmälläpidettävä laji. Laji Alue A Alue B Pellot Metsät sinisorsa fasaani pyy (dir) sepelyyhy äi äpytia hmaapäätia (dir) västäräi iuru metsäirvinen rautiainen puninta mustastas laulurastas räättirastas punaylirastas herneerttu lehtoerttu pensaserttu mustapääerttu tiltaltti pajulintu Laji Alue A Alue B Pellot Metsät idänuunilintu ultinta sirittäjä (NT) irjosieppo hmaasieppo puuiipijä sinitiainen talitiainen uusitiainen töyhtötiainen hömötiainen pyrstötiainen hippiäinen ottainen pensastasu vis haa närhi peippo vihervpunen viherpeippo eltasiru Metsäalueiden runsaimmat lintulajit olivat pajulintu, peippo, puninta ja mustastas, jota uuluvat runsaimpiin lintuihin muuallain Etelä- Suomen seametsissä. Metsälinnuista pyy ja hmaapäätia ovat lintudiretiivin lajeja. Ainoa pyyn reviiri sijaitsi Finnåbäcenin itäpuolella (uva 7). Hmaapäätia havaittiin Saniraivion haapaa asvavassa metsäsaeeessa ja Lugnetin alueen lounaispuolen haaviossa. Kyseessä oli ilmeisesti sama ysilö, jona pesäpaia jäi epäselväsi. Todennäöisesti laji ei pesinyt suunnittelualueella. Silmälläpidettäviin lintuihin uuluvia sirittäjiä tavattiin viisi oirasta lehtipuustoa asvavilta alueilta Södersogin peltojen eteläpuolelta (uva 7). Muita vähäluuisia metsälintuja olivat ultinta ( reviiriä), mustapääerttu ( reviiri) ja pyrstötiainen (pi yhdessä lasennassa), jota tavattiin peltoalueen laiteiden rehevistä lehtimetsistä. Vttuneita ja vanhoja havumetsiä suosivista linnuista lajistoon uuluivat pyyn lisäsi

puuiipijä ( reviiriä Finnåbäcenin ojaa reunustavissa uusioissa), töyhtötiainen (muutama ysilö alliomänniöissä), hömötiainen (ainain asi pia) ja idänuunilintu (laulava oiras Finnåbäcenin vrella yhdessä lasennassa, ehä muuttomatalainen). Mainitsemisen voisia lajeja ovat lisäsi äi (uuva oiras esäuussa alueen A länsirajalla) ja paloäri (vieraili osa-alueella B, mutta todennäöisesti pesi sen aaoispuolella). 4..3 Liito-orava Kuva 7. Lintudiretiivin liitteen I lajien ja silmälläpidettävien lintulajien havaintopaiat esän lintulasennoissa. Hmaapäätia ei todennäöisesti pesinyt alueella. Petolintuja lintulasennoissa ei havaittu ollenaan. Kesällä 06 lajistoon uuluivat vpushaua (hiljattain pesänsä jättänyt poiue osa-alueen 3 länsireunassa) ja nuolihaua, joa pesi Södersogin peltojen eteläreunassa. Vpushaua todennäöisesti pesi allioiden välisessä notelmassa, johon on sittemmin raennettu uloilureitti. Nuolihauan pesäpaia oli esällä entisellään lähelle perustettua uloilureittiä luuun ottamatta. Lintudiretiivin lajeihin uuluvan pyyn reviirejä oli esällä 06 olme, un niitä nyt todettiin vain ysi. Finnåbäcenin metsäjason itäpuolella mäen ylärinteessä on lehtomaisen ja tuoreen anaan uusiseametsää, jossa asvaa hvaseltaan haapoja. Alueella (Malminmäen liito-orava, s. ) on myös joitain olopuita. Paialta on löydetty liito-oravan jätösiä eväällä 06. Mahdollista pesäpaiaa ei 3

4..4 Lepaot ole vmistettu. Alue on tistettu uudelleen eväällä (Lammi ) ja (tämä selvitys). Liito-oravan jätösiä ei uitenaan löydetty, vaia ohteen luonnontila on säilynyt ennallaan. Alue on saattanut autioitua liitooravista. Täyttä vmuutta asiasta ei ole, sillä liito-oravan esiintyminen ja jätösten määrä voivat vaihdella vuodesta toiseen. Liito-oravalle hyvin sopivaa puustoa on myös Finnåbäcenin länsipuolella etenin uviolla 4 ja lännempänä pellonlaidemetsissä. Selvitysalueella havaittiin asi lepaolajia, pohjanlepao seä viisi- tai isoviisisiippa (viisisiippoja ei voi äänen perusteella voi erottaa toisistaan). Pohjanlepaosta tehtiin 7 havaintoa, jota painottuivat peltojen itäosaan ja selvitysalueen eteläosan metsiin (uva 8). Viisisiippalajista tehtiin viisi havaintoa, joista neljä eteläosan metsästä. Lepaoita tavattiin eniten heinäuisella inventointiierrosella ( havaintoa) ja vähiten elouussa, jolloin havaintoja ertyi olmesta viisisiipasta, mutta vain yhdestä pohjanlepaosta. Kuva 8. Selvitysalueen lepaohavainnot. Ktoitusessa tavatut lajit ovat Espoossa yleisiä, ja vastaavat hyvin muuallain Espoossa havaittua lepaolajistoa. Samat lajit havaittiin Espoonväylän alueella myös esällä 06 (Hagner-Wahlsten 06), mutta ysilömäärät jäivät nyt tuntemattomasta syystä tuolloista pienemmisi. Havaittujen lepaoiden määrä on pieni selvitysalueen pinta-alaan nähden. Tuloset eivät viittaa siihen, että alueella olisi lepaoiden lisääntymisyhdysunta. Lepaot äyttävät aluetta ruoailupaianaan ja saalistavat pääosin metsänlaidoilla ja allioalueiden reunoilla. Täreimpinä ruoailualueina ovat Finnåbäcenin metsäosuus ja purolaason itäpuolinen metsäalue. 4

4..5 Muut eläinlajit Aamuisten lintulasentojen aiana tehtiin havaintoja useasta Espoossa vähäluuisesta nisääslajista. Kettu havaittiin erran Södersogin pelloilla. Mäyrästä tehtiin asi havaintoa: Södersogin tilaesusen pihalla oleseli asi mäyrää samaan aiaan ja ysinäinen mäyrä nähtiin polulla osa-alueen B länsiosassa. Metsäauris havaittiin peltoalueen itäpäässä ja olmen valohäntäauriin lauma osa-alueen B itäosassa. Kesuspuiston itäosan metsäaurisanta on ilmeisesti melo vahva, sillä metsäauriiden jäliä näyi eri puolilla selvitysaluetta. Hirviä, hirvenjäliä tai -jätösiä ei havaittu. Lisäsi nähtiin Kesuspuiston uloilureitin ylittävä yy selvitysalueen aaoisulmassa. 4.. LUGNET (OSA-ALUE C) Lugnet on hehtain laajuinen alue, joa sijoittuu Finnoontien ja Kalliorinteen tien asuinraennusten väliin. Lugnetin eteläpää rajautuu Kesuspuisto II:n metsäalueeseen ja Södersogin peltoihin. Peltoa on selvitysalueesta noin asi hehtaia, muu alue on angasmetsää ja metsäistä allioaluetta. Lugnetin eteläosassa on asi loivapiirteistä alliomäeä, joiden väliin jää osteapohjainen metsänotelma. Selvitysalueen esiosa ja pohjoisosat ovat laajemman allioalueen rinnettä. Rinteen puusto on haattu paljaasi ilmeisesti 70-luvulla. Puusto on nyyisin nuorta männiöä. Lugnetin eteläpään läpi on raennettu sähölinja. Pellon reunassa on lato, jonne johtaa Finnoontieltä alava vanha tiepohja. Muita raennusia alueella ei ole. Lugnetin alueelta erotettiin luonnonolojen perusteella yhdesän biotooppiuviota. 4.. Biotooppiuviot Selvitysalueen eteläpää (uvio, uva ) on vttuvaa, pääosin 8 metrin oruista haavioa (uva ). Kuviolla asvaa myös joitain melo ooaita haapoja. Alispuustona on hvennushauiden jäleen noussutta uusta ja pensaserrosessa tiheää pihlajavesaoa ja jounen oiranheisi. Kenttäerrosessa on tuoreen ja lehtomaisen anaan asvillisuutta, mm. sanajalaa, mustiaa, valovuooa ja nuouhelmiää. Eteläpään uvio on alliomänniöä ja alliorinteen valoisaa seametsää, jossa valtapuuna on oivu (uusia on ilmeisesti poistettu hauissa). Rinnemetsien enttäerrosessa asvaa yleisimmin sanajalaa, mustiaa ja ieloa. Kallioalueen laet ovat niuaasvisia. Niissä on auoista, alle ymmenmetristä männiöä. Laialueen asvillisuus on paioin jääliöistä, paioin heinittynyttä. Tavanomaisten allioasvien lisäsi lajistoon uuluvat mm. tuosusimae, eto-orvoi ja alliohatia. Erityisen vaateliaita asvilajeja ei tavattu. Kallion länsipuolella (uvio 3) on vttunutta, mutta voimaaasti hvennettua oivuvaltaista metsää, joa muuttuu ylärinteellä uusivaltaisesi. Kenttäerrosessa on lähinnä tuoreen anaan asvillisuutta.

Kuva. Lugnetin biotooppiuviot. Kuva. Lugnetin alueen eteläpään vttuvaa haavioa. 6

Eteläpään allioalueen pohjoispuolella on osteapohjainen notelma, joa on aianaan ojitettu (uvio 4). Länsiosassa on mäntyvaltaista, tuoreen anaan seametsää, mutta pääosa alueesta on vttunutta uusioa. Seapuuna asvaa oivuja ja joitain ooaita haapoja. Ojitettu alue on orpimuuttumaa, jossa asvaa metsäortetta ja lehtoorpien lajistoa, mm. suoorvoia, rönsyleiniiä, äenaalia, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta. Pensaserros on melo tiheä ja oostuu lähinnä pihlajista. Notelman itäpuolella on jyrärinteinen, josin matala allioumpe (uvio 5). Kalliolla on 6 8 metrin mittaista männiöä. Puuttomissa ohdissa asvaa anervaa, puoluaa, metsälauhaa, jäyärölliä ja muita ujen allioiden tyyppiasveja. Kallion ja pellon väliin jäävä rinnemetsä (uvio 6) on vttunutta lehtomaisen anaan uusioa. Kuviolla asvaa myös järeitä uusia. Seapuuna on lähinnä oivua, esiosassa asvaa myös muutama lehtiuusi. Kenttäerrosessa on mm. äenaalia, mustiaa, oravanmjaa, ieloa, sanajalaa ja metsäorvoia. Selvitysalueen esiosassa ja pohjoisosassa (uviot 7 ) asvaa pelästään nuorta puustoa (uva ). Vanhempaa puustoa on jäljellä ainoastaan ylärinteen allioalueilla seä ysittäisinä runoina Finnoontien vressa. Kuvio 7 on tiheäpuustoista, noin 40-vuotiasta männiöä. Seapuuna on runsaasti oivua. Kenttäerrosessa on tyypillistä tuoreen anaan asvilajistoa, mm. metsälauhaa, mustiaa, metsätähteä ja sanajalaa. Kuvion länsiosassa on pieni allioalue, jossa on jääläpeitteistä avoalliota ja matalaa, vttunutta alliomänniöä. Kallioasvillisuus on samantyyppistä uin uviolla 5. Kuva. Alueen esi- ja pohjoisosalle tyypillistä nuorta männiöä. Puusto on haattu ilmeisesti 70-luvulla. 7

4.. Linnusto Alueen esiosassa on loivapiirteinen, itään viettävä osteapohjainen notelma (uvio 8), jona puusto on muuta rinnettä oivuvaltaisempaa ja hieman vanhempaa. Ylärinteellä asvaa myös uusta ja nuoria vaahteroita. Notelma on ojitettu. Kenttäerrosessa on osteapohjaisten metsien lajeja, uten äenaalia, metsäalvejuurta ja orpi-imretta. Selvitysalueen pohjoispää (uvio ) on noin -vuotiasta tiheäpuustoista männiöä, jona alla asvaa oivua ja pihlajaa ja ylärinteellä myös pihoilta levinneitä vaahteroita. Kenttäerrosen valtaasveja ovat ielo, sanajala ja mustia. Mäen laella asuintalojen vieressä on pieni avoallioalue, jossa asvaa mm. isomasuohoa, mäitervaoa, anervaa ja metsälauhaa. Kallion puusto on matalaa männiöä. Lugnetin pesimälinnusto oli esällä tavanomaista nuorten ja vttuvien metsäalueiden lajistoa. Pesintään viittaavia havaintoja tehtiin aiiaan 3 lintulajista. Lisäsi havaittiin asi muuta lajia, jota todennäöisesti eivät pesineet alueella (tauluo ). Uhanalaisia lintulajeja ei tavattu. Silmälläpidettäviin lintuihin uuluvan sirittäjän reviirejä oli olme alueen eteläosassa (uva ). Muita huomionvoisia lajeja olivat hmaapäätia ja äenpiia. Molemmat lajit tavattiin erran, eivätä ne ilmeisesti pesineet alueella. Hmaapäätia oli sama ysilö, joa oleseli myös Södersogin puolella osa-alueen A pohjoisosassa. Alueella havaituista linnuista uusitiainen ja töyhtötiainen suosivat vttuneita ja vanhoja havumetsiä. Niiden reviirit (ysi umpaain) sijaitsivat eteläosan alliomaastossa. Tauluo. Lugnetin lintulasennoissa havaitut lintulajit. Dir = lintudiretiivin liitteessä I mainittu laji, NT = silmälläpidettävä laji. Laji.4. 7.5. 7.6. sepelyyhy äpytia hmaapäätia (dir) äenpiia (NT) metsäirvinen iuru rautiainen puninta leppälintu mustastas laulurastas herneerttu lehtoerttu Laji.4. 7.5. 7.6. pajulintu sirittäjä (NT) irjosieppo hmaasieppo talitiainen uusitiainen töyhtötiainen vis närhi peippo eltasiru 4..3 Liito-orava Merejä liito-oravan esiintymistä ei todettu evään inventointiäynnillä. Liito-oravalle sopivaa ympäristöä on eteläpään haaviossa ja uviolla 4. Haavion eteläpuolella on metsittyvää peltoa. Lähin tunnettu liitooravaesiintymä on entisen pellon eteläpuolella ja ulottuu lähelle Lugnetin aluetta (uva ). On mahdollista, että liito-oravat äyttävät ainain Lugnetin eteläpään haavioa ruoailupaianaan. Kuuset puuttuvat Lugnetin haaviosta miltei oonaan, joten liito-oravan pesimäympäristösi se ei sovellu erityisen hyvin. 8

Kuva. Huomionvoisten lintulajien reviirit ja lähimmän liito-orava-alueen sijainti (rajaus aupungin luontotietojärjestelmän muaan). 4..4 Lepaot Kesän olmella toituserralla tavattiin ainoastaan olme saalistelevaa pohjanlepaoa (uva 8, s. 4). Pohjanlepaon saalistuspaioisi soveliaita metsänreunoja ja piu aueita myös alueen ulopuolella (esimerisi pihamaat elpaavat). Vähien lepaohavaintojen perusteella Lugnetin selvitysalueella ei ole lepaoiden lisääntymis- tai levähdyspaioja, täreitä ruoailualueita tai lepaoiden äyttämiä siirtymäreittejä. 4..5 Muut eläinlajit Muista huomionvoisista eläinlajeista alueelta tavattiin ettu. Lähes peloton ettu oli jäljistä päätelleen olesellut pitään alueen pohjoispäässä. 5. HUOMIONARVOISET LUONTOKOHTEET JA LAJIT Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelualueita. Luontoselvitysessä ei todettu luonnonsuojelulain muaan suojeltavia luontotyyppejä tai muiden erityisesti suojeltavien lajien uin liito-oravan esiintymispaioja. Selvitysalueen merittävimmät luontovot sijoittuvat Södersogin peltojen eteläpuoliselle metsäannaselle. Kohteiden luonnontila on säilynyt hyvänä aiemman, vuonna 06 tehdyn selvitysen jäleen. Lugnetin alueella ei ole erityisen merittäviä luontoohteita, mutta eteläpään haavioa ja allioiden uimpia laialueita voidaan pitää paiallisesti täreinä ohteina. Seuraavassa esitetään tiiviit uvauset alueen luontoohteista ja annetaan suositusia luontovojen säilyttämisesi.

.5 6:8 3. :3 :6 3 t. 8 006 6.00.6 3 46P6 6 8 6 3 3 6.0 8.6 7 6.37 4 at 5 6: 36 8:.0 4.5.3 :6 3 6 4.4 6.3 00 Kau lahti Kö la 7 3.6 63 46K 7 8.6 33.8 46P8 5 r.00 7.0 3 3 Allas.4 6.8 8.3 Pappilan y lä 6: 7 7..6 vs 8 46P 7 4 6 8:0 Kau lahti Kö la Ras. 6 6: vs 8 33 4 t.0 8 8.6.4 077.. 7 at :6 4.8 :3 6.4.4.3.3 7. 7 r6.00 r8.00 8.8.4 46K 7 4 8:0 7 3 t 8 7 4 8:3.5 6 6 6 5..7. :6 6..3 076 46P8 6 8.548 00 88.8 6.6 4.5 3.7 :6 8 3. 33..3 4.33 34.6 7 40 33. 47 at 3.. 34.8.8 :3. 34. 8.5 7 4 :6 075. 33.6 34. 3.3 34. 33.5 :6 8.5 70.7.6 :8.8 6 7 8 6.6.6 7. 84.57.3.5 6.07 8 7.6 8..7 7.7.5.3 4.00 8.5 :8 Lii era ennus 6 08 073 :8.8.74 6 5 6 7 7.6 4. 8.4 4 074 4 :8 8.3 46K 5. 3.05 :5 7 8 64 8 8. 33.806 4.3 :8..4 8 3 37 8.4 4 4. 7.5 08 3 :8.0 3 8.4. 3.4 33. 3.8 60.8.7 :6 8.6 8 4. 457 44 36 4.55.7 8.5 7.6 38 07 7.5 4 :8. :7 3 7.7 34.4 34 8.0 6:0 3 8.8 Ras. 6 080 :3 Ras 8.. 7.3.5 6 3 6.6. 33 34.8 : 3 8.4 8 r 3.0 3 at.8 65 7 7. 4 r : 4 8. 7.3 00 :8.8 Suv im ets ä Söders og 7.8 :8 7.8 : 8 5 8.7 4 8.0 7.. 7 :8 3.6 3.5.6 3.8 4 7 6.5 46K 3.8 at 6.4 :7.6 at 7.6.6 4 r8.00 64 78 4:3.6 3..7 77.3 4. 3 M alm inlaa s o.8 7.5..77 3 4. t. 0 0 5 46P7. 6.5 6. 3.7 4.8 3 063 7. 63 7.7 8.7 4 46K..6 6. 3.8 4 3. 6. 6.5 4 3:3.3 6. :8.3 8.8.6.3.6 4:3 6 6 7 : 8. 007 4 40. at 3.6 4.4 3.60 3.6 t.8 II 6.8.4 46P7 II 68 076 7. 8 3. 06 3:4 6 5 II II : 8.5 0 68 4.6 6:0 46P 6.344.53 7 5 6 53 53..6 4 8.8 6:0 8 7.6 5. 075 6.5 4:3 8.7 3:4 3 3.5.. 008 8.6 8.3. 54 3:68.0 6. 8. 06 6. 4.7.4 3:6 6.5 6:0 7.7.3 8.6 6 at..5 0 3 6:0 6.7.3 57 4:3. 6 70 M almbac av ägen r 8. 047 7. 6.37.4.7 4:3 7.3.3.. 3.4 074.8 3.6 6.4 3:.4 8.. 3 64.74 58 6. 6. 060 33.4.4 36.3. 87.3 00.5..04 878: 33..8 48 7.7 8 4:3.3 :4 38.6 43.5 33. 878: 80.76 :48 40 4.50.5 3.4 43. 073 44.3.8 43.4 06 07 3.8 40 3.7 05 4.0 5 6.7 3 4. 3:8 4:3.6 056 6. 08 4.7 40.7.0 4.8 5 40 7 058.6. 4 40 3:8 3: 0 46 3.7 0 8.8 4.7 45 055 :4 6:0 :66 3:8 4:3 44 3:47 3:5 67.8 0 uurala M orby 3.4 5 4:3 057 03 3 :48 3:53 8 75 :66 60 3:55 M60 7.4 8 43 4 3:60 054. 3:54 0 3:55 3:6 : 4 4 3:57 0 7.8 47.45. 0 4. 4 3:56 at 053 5 6 3.0 04.86 4:3... 3:58 4:3 3 :47 5 Pum ppaam o V 87. t.6 7 3 :66 8 8 05 07 8.4 006 8. 06 Espoonväylä Lugnet, luontoselvitys. 5.. MALMINMÄEN PUROLAAKSO Södersogin pelloilta virtaava Finnåbäcenin puro on metsäannasen ohdalla melo luonnontilainen. Puron luonnontilaa on heientänyt uoman itäpuolelle useita vuosiymmeniä sitten aivetun jätevesiviemärin läjityset, joa tulevat eteläpäässä lähelle puroa. Mahdollisesti samassa yhteydessä uoman eteläpäätä on myös oiottu. Purouoma lähiympäristöineen (uva 3) muodostaa paiallisesti merittävän luontoohteen, josta Espoon virtavesiselvitysessä (Janatuinen 08) on äytetty nimeä Malminmäen purolaaso. Useita metrejä leveä puronoto on syöpynyt syvälle alliohjanteiden väliseen savioon. Mutitteleva purouoma on noin ahden metrin levyinen. Uoma tulvii eväisin, jolloin sen vesi on sameaa. Kesäisin uomassa virtaa ajoittain vain vähän irasta pohjavesistä peräisin olevaa vettä. Puron ympäristö on rehevimmillään osteapohjaista saniaislehtoa ja lehtoorpea, jota evättulvat ruoivat. Puronvren puusto on nuorta, äsittelemätöntä lehtipuustoa, mm. oivuja, leppiä ja tuomia. Länsireunassa on myös uusta. Puronvren vaatelaista asvilajeista mainittaoon otansiipi, lehtopalsami, tesma ja näsiä. Puron itäpuolen viemärilinjalla on nuorta, tiheää lehtipuustoa ja metsittyvää niittyä. Purolaaso on täreä lepaoiden ruoailualue ja siirtymäreitti (vrt. uva 8, s. 4). Finnåbäcenin purossa elää taimenia. Lajistoon uuluu myös puroata. Puron vrella on pienialaisina laiuina osteaa runsasravinteista lehtoa, joa on Etelä-Suomessa vaantunut luontotyyppi (Raunio ym. 08). Malminmäen purolaaso on vioitu paiallisesti merittäväsi virtavesiohteesi (Janatuinen 08). 46 Käyttöoieuden rajoitus.4 5 (4.0) (.0) Käyttöoieuden rajoitus 40 ESPOON KESKUS ESBO CENTRUM.6 Suvimetsä Södersog.50 40 ESPOON KESKUS ESBO CENTRUM 44.7 KUURINNIITTY Käyttöoieuden rajoitus KURÄNGEN.76 70. 8.6 33. 80.68 53. 86.3 Muurala Morby Suvela Södri HENTTAA HEMTANS 344.7 Kuntorata Kuntorata Käyttöoieuden rajoitus Suvela Södri 37.00. 3.00 8.00 Uloilutie 370.87 Käyttöoieuden rajoitus 80.73 LATOKASKI LADUSVED V Suvimetsä Södersog 4.45 Muurala Morby 7.004.03 Suvimetsä Södersog 8. 58.3.8 7..00 58.7 Kas ipuuntie 3.70.08 44.73 37.70 3. 7.86 Fin noväg en 8.3 7.07.6 7. 7..8 46073.3 4.43 44.05 50.4 7.00.00 7.00 8. 7.00.00 Sv edjeträds v 4.84 4.84 7. 37.70.00.0 r0.00 5.06 46070 5.04.86 8.03.50 40.00.0 37.73.8 r0.00 55.6. 6.7.87 8.00 33. 3. 38.7 Kas ipuunm ä i 3.64 56.07 3.58 6.5 67.83 4607 Sv edjeträds b.64 43.87 r50.00 8.4 r.00 4.60 46070 36.4 3.8 0.00 Sv edjeträds sv ängen (.00) 70.73 6.48 r40.00 6.40 46.05 74.8 r.00 6.76 Kas ipuun ai r40.00 4607 43.45 75.44 4607 46075 8.00 6.7 (3.05).46 3.05 45.4 40.00 0.00 V 54.00 47..00 7.3 3. 4.57 5.07.45 r400.00 7. 40.66 4. 46 Suvimetsä Södersog 46 LATOKASKI LADUSVED.50 M alminorpi M alm ärret 7.7 3.7 46 70.4 7. r6.00 8.33.08 8.7 3.43 r.00 Suvimetsä Södersog 44.70 r.00.00 6.74 Kuva 3. Malminmäen purolaaso (vihreä vinoviivoitus). r.00 4.7 48.87 4.50 8.87 6 Ras..64 57.3 5.7.48 3.0 45.0 46. 3.58 8.07 58.08 46.5 M alminlaas o. 7.00 4.5 57.86 6.67 6.85 4633.67 54.58 4.85 4. M almdalen 4634.0 60.3 r45.00 r5.00 50.87 6.7.4 48.6 40.3.4.83 Suvimetsä Södersog 3.3.5 48.0 40.07 34.3 57.65.6 58.73.7 4634 57.83. r8.00 5.4.56 4.3 4634.63.43 46.45 58.6.00 8.66 64.00 64.00 46 LATOKASKI LADUSVED.6 8.3.84 5.5 33.6 40.5 6. 56.58 53. M alminmäentie.8 64. 46 3.88 8.05 50.5 6.70 4.6 6.3 34.48 57.63 34.85 6.4 3. 46.55.7 3.74 LATOKASKI LADUSVED 8. Muurala 3.88 (7.55) 46 Morby.7.3 3. 0. (6.65) (.) M alminmäen ai 66.8+.00 3.0 50. 53.63.00-5.3 3.+73.87 Muurala Morby 86.4.0 68.03 (5.) 54.40 (66.00) Puolmetsä Bolsog 84.83 (.50) (6.00)8.48 34.07 (4.50) 33.04 34.74 5.87 7.40 7.0.48. 6. (3.6) 37.37 7.8 Hirvim äentie.75 5.7.3 3.38 M alminmäentie 3.4.3 7.48 8..0 Älgbac a 4.08 3.78. Muurala Morby 34. 47.75 M almbac av ägen v ägen 45.53 33.3 (54.3).5 85.06 6.78 33. 40.03 4.86 57.80 6.0 (47.8) Hirvim äenpolu (36.) 4.40 Älgbac a-. 57.66 6.48 38.7 s tigen 34.78 34.54 58.45 5.8.40 5.0 8.4 Käyttöoieuden rajoitus 5.44.46 46 LATOKASKI LADUSVED 7.5. 6.70 75. (337.) Puolmetsä Bolsog Puolmetsä Bolsog Suosituset. Purouoma lähiympäristöineen säilytetään luonnontilaisena. Uomaa voidaan tvittaessa siistiä tueumia aiheuttavista rytöpuista, mutta

siellä ei tulisi tehdä aivutöitä. Uoman itäpuolelle suunniteltu uloilutie voidaan raentaa jätevesiviemärin ohdalle ilman, että puron luonnontila heienee. Uloilutien ympäristö jätetään metsäisesi. Finnåbäcenin säilyminen alastolle täreänä edellyttää, että yläjuosun puolella ei tehdä sellaisia aivu- tai maansiirtotöitä, jota aiheuttavat veden pitäaiaista samentumista tai iintoainesen uleutumista puroon. 5.. MALMINMÄEN LIITO-ORAVAN ELINALUE Malminmäen purolaason itärinteeltä löydettiin eväällä 06 liito-oravan papanoita ahden haavan tyveltä. Rinteessä ja sen yläpuolella on melo laaja alue liito-oravalle hyvin sopivaa, vttunutta uusiseametsää, jossa asvaa paioin haapoja. Alueella (uva 4) on myös liito-oravalle sopivia olopuita. Liito-oravan jätösiä on etsitty alueelta uudelleen eväällä, mutta merejä liito-oravasta ei enää ole löydetty. Alueen luonnontilassa ei ole tapahtunut muutosia, joten se on edelleen liito-oravalle sopiva. Lähimmät tunnetut liito-oravan elinalueet ovat Puolmetsässä ja Södersogin peltojen länsipuolella. Molemmille paioille on metsäinen yhteys Malminmäestä. Kuva 4. Malminmäen liito-orava-alue, lepaoille täreät alueet seä Puosmalmin paiallisesti voas allioalue. Liito-oravan elinalueen rajaus on aupungin luontotietoannasta. Suosituset. Liito-oravan elinalue sijaitsee eologisesti täreällä metsäannasella. Liito-oravan elinalue tulisi säilyttää mahdollisimman laajalti met-

säisenä ja uluyhteydet muihin metsäalueisiin turvata. Liito-orava ei häiriinny uloilureiteistä tai tieliienteen aiheuttamasta melusta (jätösiä ja liito-oravan äyttämiä olopuita on löydetty vilaasti liiennöityjen teiden vsistain). Alue pysyy liito-oravalle sopivana Espoonväylän raentamisesta huolimatta. 5.3. LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Lepaoselvitys osoitti asi lepaoille täreää aluetta. Malminlaason puronvressa tavattiin useita saalistavia lepaoita. Puronvsi muodostaa myös lepaoiden siirtymäreitin, jota ne äyttävät uliessaan ruoailualueilla. Puronvsi vioitiin II-täreysluoan lepaoohteesi (uva 4). Malminmäen itäpuolisella metsäalueella (osa-alue B) tehtiin useita lepaohavaintoja. Metsäalue on lepaoille hyvää saalistusaluetta ja se vioitiin IIItäreysluoan lepaoohteesi. Suosituset. Malminmäen puronvsi tulisi säilyttää lepaoille soveliaana. Puron vteen mahdollisesti raennettavaa uloilureittiä ei voi valaista heientämättä ohteen meritystä lepaoille. 5.4. PAIKALLISESTI TÄRKEÄT KOHTEET Puosmalmin allioalueen lai (osa-alue B) on metsälain muainen erityisen täreä elinympäristö, jona puustoa ei tulisi äsitellä (uoanaita puuntuotannollisesti vähätuottoisempi allio). Loivapiirteisellä allioalueella on avoalliopintaa 40 %. Puusto on vttunutta, matalaa männiöä, eloja ja eloutuneita puita on niuasti. Alispuustossa on hvaseltaan uusta ja raudusoivua. Siloalliot ovat osittain paljaita, osittain asvipeitteisiä. Kasvillisuudessa vallitsevat anerva, puolua, metsälauha ja ahosuolaheinä. Hieman vaateliaampaa lajistoa ovat allioielo, alliohatia ja jäyärölli. Kalliolla on oleseltu melo paljon, miä näyy asvipeitteen ulumisena. Södersogin peltojen eteläpuolella on useita muitain puoliaueita allioalueita, joita voisi pitää metsälain muaisina erityisohteina. Pienen pinta-alan, tavanomaisen asvillisuuden ja vanhan puuston puuttumisen vuosi niitä ei uitenaan rajattu paiallisesti voaisi ohteisi. Lugnetin eteläiset allioalueet. Lugnetin selvitysalueella on asi allioohdetta, jota täyttävät metsälain täreän elinympäristön tunnuspiirteet (uva ). Kohteiden asvillisuus on uille allioalueille tyypillistä ja hyvin säilynyttä, sillä allioilla on liiuttu vähän. Puusto on vttunutta männiöä, mutta vanhaa puustoa ei ole. Lugnetin haavio. Selvitysalueen eteläpäässä sijaitseva lähes ysilajinen lehtomaisen anaan haavio (uva ). Puustoa on pidetty ysipuolisena poistamalla uusia ja aatamalla alispuustoa. Alueella asvaa myös useita vttuneita haapoja. Haaviolla ei ole merittäviä luonnonsuojelullisia voja, mutta se saattaa olla lähistöllä elävien liito-oravien ruoailupuustoa. Haaviosta ehittyy voas ympäristö muutamassa ymmenessä vuodessa, 3

jos se saa asvaa rauhassa. Haavion pohjoispää sijaitsee Kesuspuistoon johtavan uloilureitin vieressä. Suosituset. Paiallisesti voailla ohteilla ei niin merittäviä luontovoja, että olisi erityisiä perusteita rajata ne raennettavien alueiden ulopuolelle. Kohteiden huomioon ottaminen maanäytössä on uitenin suotavaa jättämälle ne esimerisi luonnontilaisen altaisisi viheralueisi. Kuva. Paiallisesti voaat luontoohteet Lugnetin alueella. 6. EKOLOGISET YHTEYDET Selvitysalueen sijaitsee Kesuspuiston läntisen (Kesuspuisto II) ja itäisen (Kesuspuisto I) osan välissä. Södersogin peltojen eteläpuolinen metsäannas on viimeinen ehyt metsäalue Kesuspuiston itäosaan, joa on aiilta muilta suunnilta asutusen ja leveiden teiden ympäröimä. Aiemmin metsäyhteys on ollut myös Södersogin pohjoispuolitse, mutta se on nyyisin hyvin atonainen uusien asuinalueiden vuosi. Lugnetin mahdollinen raentaminen aventaa yhteyttä entisestään. Metsäalue on Södersogin eteläpuolella 0 500 metriä leveä. Metsä on apeimmillaan Finnoontien ohdalla, jossa sen leveys on noin 0 metriä. Finnoontien maastoäytävä on apea, eiä tie ole este metsäeläinten 4

liiumisella. Södersogin eteläpuolinen metsäalue toimii täreänä eologisena äytävänä Kesuspuiston itäosan ja länsiosan välillä. Metsäyhteys jatuu Kesuspuiston länsiosasta Näinmetsän ja Blominmäen autta Nuusion suuntaan. Kuva 6. Suunniteltu Espoonväylä halaisee Södersogin eteläpuolisen eologisen yhteyden (nuoli), joa liittää Kesuspuisto I:n ja itäisemmän Kesuspuisto II:n toisiinsa. Tietä vten tehtävä allioleiaus on noin m leveä. Kuvan liiennejärjestelyt ovat Espoonväylän yleissuunnitelmasta (Espoon aupuni ja Pöyry 08). Yhtenäisten, laajojen metsäalueiden säilyminen on eseinen tavoite metsäluonnon suojelussa. Pienten metsäalueiden suojeluvo on yleensä pienempi uin suurten metsien. Suojeluvo heienee metsän pienentyessä ja eristyessä laajemmista metsäalueista. Södersogin eteläpuolinen eologinen yhteys ylläpitää Kesuspuiston I:n biologista monimuotoisuutta. Ilman toimivaa eologista yhteyttä Kesuspuisto I:n eläimistö muuttuu tavanomaisesi taajamametsien lajistosi. Eristyneisyys ja ympäröivä asutus näyvät jo nyt Kesuspuistossa. Paialinnuista metso ja teeri puuttuvat alueelta oonaan, liito-oravan elinympäristöjä on huomattavasti hvemmassa uin Espoon pohjoisosissa, ja näätiä Kesuspuistossa vierailee ilmeisesti vain satunnaisesti. Liito-oravan lisäsi mm. pyyn, metsäauriin, valohäntäauriin ja mäyrän säilyminen esuspuiston itäosassa on riippuvainen läntiseltä metsäalueelta tulevasta annan täydennysestä. Kesuspuiston metsäaurisanta on vahva, mutta laajemmalla alueella liiuvan valohäntäauriin

anta on vähäinen. Pysyvää hirviantaa Kesuspuistossa ei ole, vaia hirviä vierailee alueella edelleen, sillä metsäalue on hirville liian pieni (H. Vilpas / Espoo-Kauniaisten riistanhoitoyhdistys). Kesuspuistossa ei ole tehty riistalasentoja, joten tempaa tietoa hirvieläinten määrästä ei ole. Suunniteltu Espoonväylä heientäisi Södersogin eteläpuolista metsäannasen eologista meritystä: metriä leveään ja useita metrejä syvään allioleiauseen tuleva tie (uva 6) ataisisi tehoaasti nisääiden uluyhteyden metsäannasen läpi. Lännemmäsi raennettava Nöyiönatu muodostaisi meluvalleineen ja allioleiausineen toisen leveän uluesteen. Eläimille sopiva ulureitti siirtyisi nyyistä pohjoisemmasi Södersogin pelloille. Peltoalue toimisi lähinnä auriiden ja satunnaisten hirvien ulureittinä, sillä hirvieläimet liiuvat myös avoimilla paioilla, eivätä ole yhtä riippuvaisia yhtenäisistä metsäyhteysistä uin monet muut metsäeläimet. Espoonväylä on toteutettavissa eologista yhteyttä heientämättä vain raentamalla atu osittain tai oonaan tunneliin Södersogin eteläpuolisen metsäalueen ohdalla. Kallioleiausvaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi Nöyiönadun liittymän pohjoispuolelle raennettavaa leveää (vähintään 40 50 m), adun ylittävää viherantta seä Nöyiönadun pohjoispuolisen, viljelyäytöstä poistuneen peltoalueen (uvio, uva 3) metsittämistä tai metsittymään jättämistä. Rataisu turvaisi pellon laiteiden säilymisen eläinten ulureittinä. Kesuspuisto I:n eläimistön annalta se olisi uitenin huomattavasti tunnelivaihtoehtoa huonompi rataisu. 7. LÄHDEVIITTEET Espoon aupuni ja Pöyry Oy 08: Espoonväylän yleissuunnitelman tistus välillä Finnoon iertoliittymä Hösmärintien liittymä. Hagner-Wahlsten N. 06: Espoonväylän vaiutusalueen lepaoselvitys 0. Julaisematon selvitys, T:mi BatHouse. s. Sallamaa, S. & Hagner-Wahlsten N. : Espoonväylän alueen lepaotoitusen päivitys ja Lugnetin alueen lepaotoitus. Julaisematon selvitys, T:mi BatHouse. s. Heiinen, M. 0: Espoon uhanalaiset eläimet ja asvit. Espoon ympäristölautaunnan julaisu 7/0. 3 s. Hirvonen, M-L. 03: Muutoset Espoon voailla luontoohteilla 03. Espoon ympäristölautaunnan julaisu /03. 8 s. Janatuinen, A. 08: Espoon virtavesiselvitys 08. Osa : Espoon virtavesien inventointi. Espoon ympäristöesusen monistesja a/0. 6 s. Korhonen, P. 06: Espoon Kesuspuiston luontovot Södersogin peltoja ympäröivällä alueella. Julaisematon selvitys, Helsini.7.06. Kosimies, P. & Väisänen, R. A. 88: Linnustonseurannan havainnointiohjeet.. painos. Helsingin yliopisto, Eläinmuseo, Helsini. Lammi, E. : Puosmalmin aava-alueen luontoohteiden tistus. Julaisematon selvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, 6... 8 s. Lehtosalo, M. 04: Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja asvit: julaisun päivitys 04. Espoon ympäristölautaunta. s. 6