Juha Jantunen, Kimmo Saarinen Rauhan Tiuruniemen alueen metsien luonto- ja virkistysarvot Pikkusieppo Tiuruniemen Tetrinotkossa 2009 1
Taustaa Joutsenon Tiuruniemi ja Rauha sekä Imatran puolella Ukonniemi ovat yhdessä voimakkaasti muuttuvia alueita, joissa panostetaan erityisesti urheilu- ja matkailupalvelujen kehittämiseen. Imatran puolella on merkittävä urheilukenttien ja -hallien keskittymä, jonka kuntoilu- ja latuverkosto ulottuu Tiuruniemeen saakka. Rauhaan on rakennettu golfkenttä ja lisäksi alueen halki kulkee retkeilyreitti E10. Ympäristö, urheilu ja hotellipalvelut tukevat toisiaan, mutta ympäristön viihtyisyys on tärkeää myös muille matkailijoille ja paikallisille asukkaille. Saimaa rantanäkymineen ja jääkauden muovaamat monimuotoiset metsät ovat alueen tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. Taajamametsät ovat korvaamattoman arvokkaita ympäristöjä asukkaiden hyvinvoinnille. Oleskelu lähiluonnossa alentaa stressihormonitasoa, laskee verenpainetta, kohentaa mielialaa ja alentaa riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Luonnon monimuotoisuuden säilymistä pitää tärkeänä 80 % kansalaisista (Valkeapää ym. 2009). Heidän mielestä metsä on tärkein paikka rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja virkistäytymiseen metsät ovat ihmisten mielissä mieluisampia virkistäytymisen paikkoja kuin rakennetut puistot ja hoidetut viheralueet. Luontoliikunnan ympärille on jo alkanut kehittyä uusia tapoja liikkua: on voimametsiä, terveysluontopolkuja ja paljasjalkapolkuja. Paljasjaloin kävelyllä on monia tieteellisesti osoitettuja hyviä vaikutuksia terveyteen! Heikentynyt yhteys maaperän kierrättäjäbakteereihin puolestaan on mahdollisesti keskeisin syy allergioiden, astman ja muiden kroonisten immuunisairauksien yleistymiseen kehittyneissä yhteiskunnissa: mitä heikommaksi ihmisten luontoyhteys on käynyt, sitä enemmän fyysisiä ja psyykkisiä oireita on. Elävät ja monimuotoiset lähimetsät sananmukaisesti voimaannuttavat ja tervehdyttävät! Rakentamisen ja kaavamuutosten pohjaksi Rauhan ja Tiuruniemen alueella on tehty useita luontoselvityksiä ja niissä löydetty monia arvokkaita luontokohteita. Luontoselvityksessä (Pöyry 2006a) luetellaan seitsemän metsälaissa määriteltyä tärkeää elinympäristöä, 36 metsäluonnon muuta arvokasta elinympäristöä sekä 12 muuta ympäristökohdetta. Lisäksi läheisessä Masteensaaressa on mahdollisesti luonnonsuojelulain suojelema hiekkaranta. Toisessa selvityksessä (Pöyry 2010a) nostetaan esiin lähellä Tiurun entistä sairaalaa sijaitsevan Tetrinotkon supan arvokas lehtokasvillisuus ja linnusto. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin lausunnon (2012) mukaan Rauhan-Tiurun alueen ja Joutsenon saarten metsistä 50 % on jo nyt luonnonarvoiltaan arvokkaita ja monimuotoisuutta ylläpitäviä ja 27 % metsistä on hyvässä kehitysvaiheessa (kartta 1). Luontoarvoiltaan arvokkaimmat metsät ovat iäkkäimpiä yli 80- vuotiaita, erirakenteisia ja monimuotoisia metsiä. Näitä nuoremmat metsät ovat hyvässä kehitysvaiheessa ja kytkevät arvokkaimpia metsäalueita toisiinsa parantaen näin metsälajien mahdollisuuksia siirtyä alueelta toiselle, mikä on tärkeää monimuotoisuuden ylläpitämiselle. Nuorimpien alle 45-vuotiaiden metsien muuttaminen luonnontilaisen kaltaisiksi vaatisi luonnonhoitotoimenpiteitä, joilla muokataan puulajisuhteita ja ikärakennetta monimuotoisemmaksi. Luontoselvityksissä nousevat usein korostetusti esiin vain harvinaiset ja uhanalaiset lajit ja luontotyypit. Tässä raportissa halutaan kiinnittää laajemmin huomiota Lappeenrannan kaupungin omistamien metsien virkistysarvoihin ja -käyttöön Rauhan-Tiuruniemen alueella ja lähisaarissa. Lisäksi arvioidaan luonnonarvoja tuoreen maastokartoituksen ja aiempien luontoselvitysten pohjalta. Kartoituksen tekivät Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen 6.-10.9.2013 Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. 2
Kartta 1. Lappeenrannan kaupungin metsät Rauhan Tiuruniemen alueella ja lähisaarissa (Masteensaari, Ruissaari). Tummanvihreällä ovat Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin lausunnossa (2012) luonnonarvoiltaan arvokkaiksi arvioidut metsät (puuston ikä pääosin yli 79 vuotta), vaaleanvihreällä kehittyvät metsät (puuston ikä 45 79 vuotta) ja ruskealla luonnonhoitotoimenpidealueet (puuston ikä alle 45 vuotta). Luokittelun pohjana on käytetty Metsäkeskuksen kuviotietoja puuston kuutiomäärästä, iästä ja kasvupaikkatyyppistä. 3
Menetelmät Selvitysalue jaettiin neljään maisemallisesti ja toiminnallisesti erilaiseen osaan (kartta 2). 1. Tiuruniemi ulottuen niemen kärjestä entisen Tiurun sairaalan eteläpuolelle Tetrinotkoon ja Vipeleensuolle. 2. Repokangas on yhtenäinen metsäalue Tiurun sairaalan eteläpuolelta Repokiven asuinalueeseen, Valkamarantaan ja Rauhan asemalle. 3. Kohonkangas Repokivi on kapea metsikkövyö, jossa kaupungin metsä ovat pienialaisia ja metsäkuviot rikkonaisia. 4. Saaret kartoitettiin Tiuruniemen pohjoispuolelta (Masteensaari ja Ruissaari). Virkistyskäyttöä arvioitiin metsien helppokulkuisuuden, marjastus- ja sienestyksen mahdollisuuksien sekä maanmuotojen ja luontotyyppien monimuotoisuuden kannalta. Virkistyskäytön määrää ja maisemallisia arvoja arvioitiin polkuverkoston, ulkoilureittien, tiestön ja asutuksen läheisyyden perusteella. Luonnonarvoja arvioitiin puuston iän, rakenteen ja lajiston monimuotoisuuden sekä lahopuiden määrän avulla. Samalla havainnoitiin harvinaisten sekä luonnon- ja virkistysarvoja indikoivien lajien, kuten mustikan ja puolukan esiintymistä. Tärkeimmät luontokohteet ja merkittävimmät lajihavainnot on kerrottu tarkemmin aikaisemmin tehdyissä luontoselvityksissä (Pöyry 2006a, 2006b, 2008, 2010a, 2010b). Valokuvat (kartta 3) on otettu kartoituksen yhteydessä syyskuussa 2013, jos aikaa ei ole kuvatekstissä erikseen mainittu. Raporttiin valituilla kuvilla pyritään esittämään alueiden luontokohteita ja erityyppisiä metsiä. Kartta 2. Rauhan-Tiuruniemen (alakuva) ja lähisaarten (yläkuva) kartoitusalueet. Kuljettu reitti on merkitty sinisellä (ei näy Tiuruniemen pohjoiskärjessä). Harmaalla on värjätty pohjakartasta puuttuvat golfkenttä (alueen 3 eteläpuolella) ja asuntoalueen pohjaksi raivattu alue Repokankaan itäreunassa. 4
Kartta 3. Lappeenrannan kaupungin metsät (valkoisella) ja kaikki raportissa esitetyt valokuvauskohteet (1-51). 5
1. Tiuruniemi Yleiskuvaus ja luontoarvot Tiuruniemen metsät ovat pääosin vanhoja mänty- tai sekametsiä, jossa on runsaasti varttuneita koivuja ja paikoin suuria haapoja. Lahopuuta on melko runsaasti. Maanmuotoja hallitsevat Salpausselän rinteet, monet supat ja Saimaan muinaisrantojen tasanteet. Jäätikkövirtojen huuhtelemia kivikkorinteitä on entisen Tiurun sairaalan itäpuolen harjumuodostumissa. Vaihtelevien maanmuotojen seurauksena kasvillisuus on myös monimuotoista. Ääripäinä ovat alueen lounaisosan pienialaiset suopainanteet ja luoteisosan aurinkoiset hiekkaiset harjurinteet, joissa kasvaa kangasvuokkoja (Pöyry 2010a). Lähteikköjä on ainakin niemen länsirinteellä Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin kohdalla. Valtaosa alueesta on tuoretta tai lehtomaista kangasmetsää. Kuva 1. Kivikkoinen harjurinne, jossa kasvaa mm. harvinaista mäkilehtolustetta. Alue on linnustollisesti tärkeä. Varttuneessa sekametsissä on runsaasti tikkoja ja muita kolopesijöitä. Talvella 2012 2013 Instituutin pihan ruokintapisteellä kävi säännöllisesti vähintään viisi käpytikkaa, kaksi puukiipijää ja kaksi pähkinänakkelia. Epäsäännöllisemmin havaittiin harmaapäätikkoja. Niemi on tärkeä pikkulintujen muutto- ja vaellusreitti. Lintujen muuttoa seurataan säännöllisesti niemen kärjessä. Luontoselvityksissä (Pöyry 2006a ja b, 2010 a ja b) arvokkaimpina kohteina mainitaan niemenkärjen itärannan vanha männikkö, Tiurun entisen sairaalan itäpuolen lehtomaiset harjurinteet, Vipeleensuo ja sen itäpuolella sijaitseva suppalampi sekä Tetrinotkon suppa. Virkistysarvot Kuva 2. Harmaapäätikka ja käpytikka Instituutin pihalla 2010. Metsäalueet ovat melko pienialaisia, sillä asutusta, teitä, kevyenliikenteen väyliä ja polkuja on runsaasti. Rantametsät ja harjujen lakimetsät näkyvät kauas Saimaalle. Näkyvyyden ja ihmisten runsaan liikkumisen takia metsät ovat erittäin merkittävä tekijä ympäristön viihtyvyyttä arvioitaessa. Suurin osa metsistä on hyviä mustikkakankaita, ja alueella liikkuukin vuosittain suuri määrä marjastajia. Vaihtelevasta maastosta löytyy myös runsaasti kantarelleja ja muita sieniä. Metsätalouden jälkiä ei juuri näy, ja maasto on helppokulkuista vaikka poluilta poikkeaisikin. Tiuruniemen metsiä voisi käyttää esimerkkinä erinomaisesta asutuksen lähimetsäluonnosta. 6
Kuva 3. Tiuruniemen kärjessä asutuksen ja rannan väliseltä harjurinteeltä pensaskerros on poistettu lähes tyystin. Puusto on varttunutta männikköä, jossa sekapuuna on koivua, haapaa ja rannalla tervaleppää. Niemen ympäri kulkee polku, jota tällä kohtaa oli käytetty vähän. Kuva 4. Suurin osa Tiuruniemen kärjestä on puulajistoltaan ja ikärakenteeltaan monimuotoista sekametsää. Lahopuustoa on sekä pysty- että maapuina. Polut ovat käytetympiä kuin niemen länsirannalla. 7
Kuva 5. Niemen kärjen itäpuoliskolla on vanhaa mustikkatyypin mäntymetsää, josta löytyy myös jykeviä kilpikaarnaisia mäntyjä. Alue on ahkerassa virkistyskäytössä, josta tien ohella kertovat metsäpolut ja rannalla olevat veneet. Metsässä on runsaasti mustikkaa ja rannan hiekkaisia osia käytetään uimarantana. Kuva 6. Lääkäritien ja Caprintien risteyksessä varttunut sekametsä nousee kohti entistä Tiurun sairaalaa. Lääkäritie jatkuu kohti Instituuttia suurten koivujen ja mäntyjen kehystämänä. Oikealle puolelle jää pellolle syntynyt harmaaleppien ja raitojen muodostama lehtipuumetsikkö. 8
Kuva 7. Nuori lehtipuusto on maisemoinut Tiurun sairaalan vanhan ruumiskellarin. Kuva 8. Tie ruumiskellarille Tiurun sairaalan edustalla sukeltaa nuoren lehtipuumetsikön läpi. Tien reunalla lähellä pysäköintialuetta on viljelyjäänteenä japaninruttojuuren kasvusto: keltaisia kevätkukkia seuraavat isot lehdet loppukesästä. 9
Kuva 9. Lähes luonnontilaisena säilynyt Vipeleensuo keskellä Tiuruniemeä on uskomattoman hieno sirpale suoluontoa aivan asutuksen tuntumassa. Kuvaushetkellä suolta sai poimittua karpaloita. Reunametsiköt ovat niin ikään monimuotoisia ja lähellä luonnontilaa. Kuva 10. Vipeleensuon kaakkoiskulmauksessa on erillinen hieskoivujen ympäröimä suppalampi, joka on kasvanut umpeen. Kivikkoisia suppia ja hienoja jyrkkiä rinteitä löytyy varsinkin Vipeleensuon ja Tiurun sairaalan välimaastosta. Metsistä löytyy mm. jykeviä haapoja ja isoja mäntykeloja. Mustikka on kenttäkerroksen valtavarpuja, ja marjasato on runsas. 10
Kuva 11. Pesimälinnustoltaan arvokkaan Tetrinotkon reunamilla on lehtipuuvaltaista varttunutta lehtomaista kangasta, jossa kasvaa mm. sinivuokkoja, näsiää ja mustikkaa. Notkon pohjalla on tiheää kuusikkoa. 2. Repokangas Yleiskuvaus ja luontoarvot Repokangas on laaja metsäalue, jossa ei ole asutusta ja metsäautotie- ja polkuverkostokin on harva. Itäreunalla alue rajoittuu Rauhan aseman tiehen, jonka varteen on raivattu uusi asuntoalue, mutta rakentamista ei ole vielä aloitettu. Maanmuodot ovat vaihtelevia, sillä alueella on paljon suppia ja lisäksi Salpausselkä laskee jyrkästi noin 50 metriä leveäksi rantatasanteeksi. Esimerkiksi Varastotien pohjoispuolella on mukava kostea painanne, jossa kasvaa useita saroja sekä siniheinää. Metsät ovat olleet tehokkaassa talouskäytössä varsinkin alueen keski- ja itäosissa. Merkittävä osa metsistä on nuorehkoja, mutta alueella on sekä taimikoita että varttuneita metsäkuvioita. Mänty ja kuusi ovat valtapuuna useimmilla metsäkuvioilla, mutta rantatasanteella on myös varttunutta koivumetsikköä. Osa metsäkuvioista on harvennettua yksipuolista mäntytai kuusimetsää, osa on sekapuustoisia. Kuva 12. Sitruunaperhonen 11
Kenttäkerroksien kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa. Pääosa alueesta on lehtomaista kangasta, mutta lähellä Saimaan rantaa ja aurinkoisilla länsirinteillä on paikoin kuivaa puolukkatyypin kasvillisuutta. Tuoretta mustikkatyypin kangasta on varsinkin alueen eteläosissa. Varjoisimmissa tiheissä kuusikoissa kasvaa lähes pelkästään sammalia nämä peikkometsiköt ilahduttavat tasaikäisten talousmetsien joukossa. Maastokäynneillä havaittiin pyy, palokärki ja kuultiin kolmen muun tikan nakuttelua. Luontoselvityksissä (Pöyry 2006a, 2010a) on huomioitu alueen monet supat, jotka alueen länsiosassa muodostavat laajempia geomorfologisia kokonaisuuksia. Alueen pohjoisosassa huomionarvoisista lintulajeista on havaittu pikkusiepon, idänuunilinnun ja pyyn reviirit (Pöyry 2010a). Virkistysarvot Alueen virkistysarvoa heikentää metsien käsittelystä seurannut ympäristön rikkonaisuus: kuviot vaihettuvat toisiinsa hyvin selvärajaisesti. Paikoin metsissä on myös hakkuutähteitä ja osa nuorista metsistä on vaikeakulkuisia, lähes läpitunkemattomia ryteikköjä, jossa kasvillisuus on paikoin yksipuolisesti sananjalkojen ja korkean heinikon peitossa. Toisaalta jotkin metsäkuviot ovat parhaimmillaan näyttäviä ja maanmuodot kiinnostavia. Varsinkin lähellä kivikkoista Saimaan rantaa on erämaan tuntua, sillä sinne ei kuulu autojen ääniä. Rantaa pitkin kulkee retkeilyreitti E10 (kartta 4). Metsien nuoren iän takia hyviä marjametsiä on tällä alueella vähän. Parhaimmat ovat alueen eteläosissa ja rantatasanteella. Sen sijaan metsien vaihtelevuuden ansiosta alueella on monenlaisia sienestysmahdollisuuksia. Kuivina kesinä sieniä voi löytää suppien varjoisilta kuusikkorinteiltä. Kartta 4. Retkeilyreitti E10 http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_map&id=188 Kuva nuolen kohdalta. 12
Kuva 13. Repokankaan pohjoisosissa on kuusikkoisia suppia, joissa osassa puusto on varttunutta, osassa nuorta ja tiheää. Vaihtelevan varjostuksen ja maanmuotojen vuoksi kasvillisuus on niin ikään vaihtelevaa. Lehtomaisia piirteitä tuovat sinivuokot ja paikoin herukkapensaat. Sammalikossa suikertaa usein myös yövilkka, mustikkakankaiden tyypillisin orkidea. Kuva 14. Rauhan asemalle johtavan tien varressa on eri-ikäisiä taimikoita. Tiheät pensoittuneet taimikot ovat vaikeakulkuisia, mutta alueella on myös polkuja. Vastaavaa taimikon ja säästöpuiden muodostamaa metsämaata on myös alueen lounaisosissa. 13
Kuva 15. Varjoisassa kuusikossa on sammalien lisäksi vähän kasveja. Käenkaali ja lillukka sinnittelevät parhaiten. Sammaleinen peikkometsä ja supat luovat varsinkin lapsia kiinnostavia jännittäviä maisemia! Kuva 16. Rannan suuntaisesti kulkevaa metsäautotietä ei ole piirretty alueen karttoihin. Varttunut männikkö on pienialainen ja vaihtuu rannan puolella lehtisekametsäksi (oik.) ja itäpuolella kuusikoksi. 14
Kuva 17. Saimaan rannan tuntumassa metsä vaihtui yllättäen varttuneeksi koivikoksi, jossa kasvoi myös haapoja. Metsikössä oli ravintoa etsimässä palokärki ja käpytikka. Kuva 18. Retkeilyreitti kulkee rannan tuntumassa. Paikka on hyvä retkikohde, sillä Salpausselän rinteiden ja metsien eristämälle rannalle ei kuulu autojen ääniä eikä rannoillakaan näy juuri asutusta. 15
Kuva 19. Muinaiselle Saimaan rantatasanteelle laskeva Salpausselän rinne on hyvää mustikkamaastoa. Kuva 20. Repokankaan eteläosista löytyy vielä monimuotoista sekametsää. Valitettavasti alueen metsät ovat suurelta osin olleet tehokkaassa talouskäytössä, mistä kertovat selvärajaiset metsäkuviot. Tiheitä ja vaikeakulkuisia taimikoita löytyy monin paikoin. 16
Kuva 21. Rauhan aseman tien varteen on raivattu tulevan asutusalueen pohjia, jossa ei toistaiseksi ole yhtään rakennusta. Ympäröivät metsät ovat vaihtelevan ikäisiä, mutta käsittelyjen pirstomia. Hyviä metsäkohteita löytyy vähän. Kuva 22. Repokankaan eteläosan tuoreelta kankaalta löytyvät yhtenäisimmät mustikkametsät. Lahopuita on vähän, mutta metsät ovat suhteellisen helppokulkuisia. 17
3. Kohonkangas ja Repokivi Yleiskuvaus ja luontoarvot Kohonkankaan alue on yleiskuvaltaan rikkonainen, metsät ovat pienialaisia golfkentän, peltojen ja kulkuväylien rajaamia. Puusto on metsäkuvioittain vaihtelevaa ja eri-ikäistä. Maanmuodot vaihtelevat Salpausselän lakiosan tasaisesta maastosta suppien ja harjujen jyrkkiin rinteisiin. Metsät ovat pääosin tuoretta tai lehtomaista kangasta, mutta alueella on myös pieni suo. Tiuruniemen tien länsipuolella Repokivessä metsät ja maanmuodot jatkuvat vaihtelevina. Luonnon kannalta arvokkaimpia ovat alueen koilliskulmauksen haapametsä sekä keskiosien suo ja sitä ympäröivä varttunut metsä, joka jatkuu Repokiven puolelle. Metsä on paikoin lehtipuuvaltaista ja lahopuuta on runsaasti. Suo on luontoselvityksessä arvioitu mahdollisesti metsälain mukaiseksi arvokkaaksi kohteeksi (Pöyry 2006a). Lisäksi selvityksessä on huomioitu alueen monet supat ja harjurinteet. Virkistysarvot Kohonkankaan ja Repokiven metsät ovat suosittua ulkoilumaastoa, jossa latu- ja liikuntareittejä on tiheässä. Kartoituksen aikana metsässä liikkui maastopyöräilijöitä ja viereisellä kentällä pelattiin golfia. Metsänkäsittelyn ja maanmuotojen vaihtelevuus luo hyvät puitteet ulkoilureiteille, vaikka metsien harvennuksen hakkuutähteet ja uusien ulkoilureittien varteen jätetyt maakasat heikentävät paikoin ympäristön viihtyvyyttä. Runsaan virkistyskäytön takia metsät ovat erittäin merkittävä tekijä ympäristön viihtyvyyttä arvioitaessa. Mustikkaa kasvoi runsaasti alueen koillisosissa ja keskiosan varttuneissa metsissä, josta löytynee parhaiten myös sieniä. Latukartta (http://www.latukartta.fi/imatra/) Kuva 23. Keltavahvero eli kantarelli. 18
Kuva 24. Kohonkankaan koillisosissa metsät ovat pienialaisia metsäkuvioiden, liikuntareittien ja taustalla näkyvän golfkentän takia. Notkelmissa ja supissa on kuusivaltaista metsää. Kuva 25. Koillisosassa on pieni haapametsikkö. Kenttäkerroksessa on lehtokasveja, kuten käenkaalia, sinivuokkoa ja mustakonnanmarjaa. 19
Kuva 26. Salpausselän tasamaalla on mustikkatyypin tuoretta kangasta, mutta suppien varjoisilla rinteillä ja pohjissa kasvillisuus muuttuu selvästi. Kuva 27. Välillä kulkureitit halkovat nuorta sekametsää. Vaihteleva ympäristö ja mäet luovat mielenkiintoisen ympäristön ja hyvän harjoitusmaaston kuntoilijoille. 20
Kuva 28. Kohonkankaan keskiosissa on paikoin luonnon kannalta arvokasta lehtipuuvaltaista varttunutta metsää, jossa on myös runsaasti lahopuuta. Kuva 29. Kohonkankaan suo rajautuu jyrkästi metsiin. Suolla kasvaa runsaasti vaiveroa ja karpaloa. 21
Kuva 30. Lähellä Tiuruniementietä on varttunutta sekametsää, jossa kasvaa paikoin runsaasti mustikkaa, paikoin on lehtomaisempia kohtia. Kuva 31. Tiuruniementien länsipuolella mäntyvaltaiseen metsään ja puihin on rakennettu seikkailuratoja. Virikkeellinen ja monimuotoinen ympäristö on seikkailupuistolle erinomainen. Kun joukossa on myös jykeviä haapoja, lahopuustoa ja pienialaisia lehtipuupensaikkoja, metsikkö voisi tarjota jopa liito-oravalle soveliaan elinympäristön. 22
Kuva 32. Runsaasti käytettyjä liikuntareittejä on myös Repokivessä. Valaistu latu kiertää lähes koko tutkitun metsäalueen, ja sen varrelta löytyy mm. näyttävä kuusivaltainen iso suppa. Metsät ovat pääosin nuorta mänty- tai lehtipuuvaltaista kuivaa kangasmetsää, mutta varsinkin varjoisammissa painaumissa on kosteamman ympäristön kasveja. 4. Masteensaari ja Ruissaari Yleiskuvaus ja luontoarvot Masteensaari on Tiuruniemen kärkeä lähin saari. Kaakkoiskulman mökkejä lukuun ottamatta saari ja sen pohjoispuolella sijaitsevat Ruissaari ja Tetrisaari ovat asumattomia. Rannat ovat pääosin kalliota tai kivikkoa. Hiekkarantaa on Masteensaaren kaakkoisosassa ja vähän myös Ruissaaren etelärannalla. Suuri osa Masteensaaresta on nuorta tai nuorehkoa metsää. Varttuneempaa metsää on vain laikuittain. Rannan läheisyydessä kallioisessa tai hiekkaisessa maassa puusto on pääosin mäntyvaltaista, mutta suojaisissa lahdelmissa on paikoin selvästi rehevämpiä metsikköjä. Kuivimmilla kohdilla on puolukkatyypin kangasta, mutta suuri osa on tuoretta mustikkatyypin metsää. Saaren keskiosassa on monin paikoin kuusikkoja, jotka ovat osin hyvin tiheitä peikkometsiä. Lehtomaisuutta ilmentävät mm. mustakonnanmarja, isoalvejuuri, sinivuokko, syyläjuuri ja punaherukka. Terttuseljaa kasvaa yleisesti kuusikoiden aukkopaikoilla ja paikoin se muodostaa jopa pensaikkoa. Kartoituksen aikana Masteensaaresta löydettiin mäyrän, ketun tai supikoiran kaivama luola ja nähtiin vajaan kymmenen teeren parvi. 23
Tehokkaan metsänhoidon seurauksena Masteensaari on melkein läpeensä, lähinnä rantavyöhykettä lukuun ottamatta, eri-ikäisten ja hiukan eri tavoin hoidettujen metsäkuvioiden mosaiikkia. Saaren eristyneisyyden takia isohkoja, polttopuuksi kelpaavia leppiä on kaadettu ja jätetty maahan lahoamaan. Varttuneilla metsälaikuilla varsinkin saaren pohjoisosissa on runsaasti myös luontaisesti syntynyttä lahopuuta. Ruissaari on pääosin varttunutta sekametsää. Rantojen tuntumassa puusto on mäntyvaltaista. Keskiosissa sekapuuna on enemmän kuusta ja paikoin kasvaa koivua ja haapaa. Keskiosassa on myös pieni laikku nuorta mäntymetsää. Kasvillisuus on pääosin tyypillistä tuoreen mustikkatyypin lajistoa. Eteläisillä kuivilla rinteillä on myös puolukkatyypin kangasta. Arvokkaimmiksi luontokohteiksi arvioitiin Masteensaaren hiekkaranta, joka voi olla tärkeä elinympäristö pistiäisten ohella muiden paahdeympäristöjen hyönteisille. Lisäksi metsissä oli paikoin runsaasti lahopuuta ja lehtomaisia varttuneita sekapuustoisia laikkuja. Luontoselvityksen mukaan Masteensaaren kaakkoisosan melko luonnontilainen hiekkaranta on mahdollisesti luonnonsuojelulain mukaan suojeltua luontotyyppiä (Pöyry 2006a). Myös saaren etelärannan suojainen ruovikkoranta ja lounaisosan kallio- ja louhikkorantaa on merkitty luonnon ja maiseman kannalta arvokkaiksi. Virkistysarvot Kuva 33. Mustakonnanmarjaa Masteensaaressa. Saarten virkistyskäyttö on vähäisempää kuin Tiurun ja Rauhan alueen metsien. Ruissaaren rannassa oli kuitenkin veneilijöiden nuotiopaikka ja metsässä erottui polkuja. Myös Masteensaaren rannoilla on merkkejä virkistyskäytöstä, mutta sisäosissa on näkyvissä lähinnä vanhoja metsäkoneiden jälkiä. Suuri osa saarista on hyvää mustikkametsää, paikoin mustikkaa on jopa hyvin runsaasti, ja puolukkaakin kasvaa kuivemmilla etelärinteillä. Kuva 34. Masteensaaren tiheässä kuusikossa oli mäyrän, ketun tai supikoiran kaivama kolo. 24
Kuva 35. Rantahietikkoa Masteensaaren kaakkoiskulmauksessa. Puusto muodostuu vankoista mutta lyhyistä männyistä. Rantavyöhykkeen hyönteislajistoa kannattaisi tutkia tarkemmin! Kuva 36. Rantavyöhyke vaihettuu nopeasti nuoreksi kasvatusmetsäksi. Suurin osa saaren itäpuolen metsistä vaihettuu toisiinsa jyrkkärajaisesti: tiheästä kuusikosta sukelletaan harmaalepän hallitsemalle aukolle, siitä nuoreen mäntytaimikkoon ja kohta ollaan taas yksipuolisessa kuusikossa. Metsätalouden jäljet puuttuvat oikeastaan vain saaren ranta-alueilta. 25
Kuva 37. Varsinkin Masteensaaren itäreunan harjanteella on laajalti tasaikäistä puupeltoa, helppokulkuista mutta yksipuolista mäntymetsää. Laho- ja lehtipuuta ei juuri ole. Kenttäkerroksesta löytyy sentään keltalieko ja vanamo. Kuva 38. Masteensaaren koilliskulmauksessa on männyn, kuusen ja koivun kirjomaa varttunutta sekametsää, josta löytyy myös lahopuustoa. Tervaleppää ja muita lehtipuita on runsaammin varsinkin rannan tuntumassa. Mustikka on kenttäkerroksen valtalajeja. 26
Kuva 39. Masteensaaren eteläkärjessä on muutama iso suppa, joissa kasvaa lähinnä vanhoja kuusia. Reunustavilta rinteiltä löytyy myös lehtipuita ja mäntyjä sekä näillä kiipeileviä metsänätkelmiä. Lahopuuta on varsinkin maassa. Kuva 40. Saaren keskiosia hallitsevat nuoret kasvatusmetsät. Paikoin mäntytaimikko on niin tiheää, ettei läpi pääse. Siemenpuuasentoon hakatuilla kuvioilla mäntytaimet olivat monin paikoin myös kellastuneet. 27
Kuva 41. Masteensaaren keskiosissa on muutamassa kohdassa avoimempia kalliopaljastumia. Kuva 42. Saaren luoteisosissa on harvaa sekametsää, jossa on runsaasti varttuneita koivuja ja lahopuutakin jonkin verran. 28
Kuva 43. Saaren keskiosissa ja pohjoisreunalla on paikoin tiheitä kuusikkoja, joissa aluskasvillisuus on niukkaa. Lahopuuta on kuitenkin jopa runsaasti. Lähellä rannan lehtipuuvaltaisempaa vyötä nähtiin puukiipijä. Kuva 44. Tiheimmissä kuusikoissa puiden alaoksilla ei ole havuja. Sammalten joukossa kasvaa vain laikuittain käenkaalia ja metsäalvejuurta. 29
Kuva 45. Kuusikon isommissa aukkopaikoissa kasvaa usein terttuseljaa läpi Masteensaaren. Lehtomaisuutta ilmentäviä kasveja olivat myös isoalvejuuri, kalliokielo ja punaherukka. Kuva 46. Masteensaaren etelä- ja lounaisrantoja reunustaa tasaikäinen mäntymetsä. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti mustikkaa, rannan tuntumassa on kallio- ja hiekkarinteillä myös puolukkaa. 30
Kuva 47. Länsipuolella Masteensaari päättyy kalliorantaan. Saaren rannat näyttävät joka suunnasta luonnontilaisilta. Kuva 48. Nuotiopaikka Ruissaaren rannassa kertoo Saimaan saarien virkistyskäytöstä. Edessä näkyvä Tetrisaari on kapea hiekkaharju Ruissaaren ja taustalla näkyvän Masteensaaren välissä. Myös Ruissaari on niin pieni, että jo vähäiset metsänhakkuut näkyvät kauas järvelle. 31
Kuva 49. Suuri osa Ruissaaresta on varttunutta tuoretta kangasmetsää, jossa mänty on valtapuuna, kuusi, koivu ja paikoin haapa sekapuuna. Rannoilla kasvaa pajuja ja tervaleppiä. Mustikkaa on runsaasti ja sieniäkin löytyy. Kuva 50. Ruissaaren keskiosassa on pienialainen nuori mäntymetsä ja kuvassa näkyvä harmaalepikko. Kasvillisuus on muuta saarta lehtomaisempaa. 32
Kuva 51. Ruissaaren eteläpuolella on kuivempaa männikköä. Lähellä rantakallioita kasvaa puolukkaa, kauempana kasvillisuus on mustikan vallitsemaa. Karulla rannoilla on vähän rantakasvillisuutta, paikoin kasvaa suomyrttiä ja joitakin rantakukkia. 33
Yhteenveto Tehtyjen kartoitusten ja aiempien tietojen perusteella kaikilla alueilla on merkitystä asukkaiden ja matkailijoiden virkistyskäytön näkökulmasta (taulukko 1). Varsinkin Tiuruniemi lähes luonnontilaisine metsineen (vaihtelevan ikäistä sekapuustoa ja lahopuita) tarjoaa erinomaiset puitteet niin marjastajille, sienestäjille kuin muuten luonnossa liikkuville. Kohonkangas ja Repokiven alue sekä lähialueen saaret edustavat jo selvästi pirstaleisempaa ja käsiteltyä metsäluontoa, jota on eniten Repokankaan alueella. Taulukko 1. Yhteenveto Tiuruniemen, Rauhan ja lähisaarten metsien luonto- ja virkistysarvoista sekä maisemallisesta merkityksestä. 1 = suurin/paras 4 = pienin/huonoin. Arvot luonto- näkyvyys virkistyskäyttö arvo ympäristöön määrä maisema marjat/sienet merkitys Tiuruniemi 1 1 2 1 1 Repokangas 3 4 3 4 2 Kohonkangas ja Repokivi 4 3 1 2 2 Masteensaari ja Ruissaari 2 2 4 3 2 Kartoitetuilta alueilta on löydetty monia arvokkaita metsäkohteita, joita voisi polkujen kirjomien helppokulkuisten lähimetsien osana hyödyntää luontomatkailussa huomattavasti nykyistä enemmän. Joidenkin kohteiden ympärille voisi perustaa jopa suojelualueita, joille voidaan järjestää opastettuja retkiä. Lisäksi Rauhan kylpylältä on vain 10-15 minuutin kävelymatkan sisällä mahdollisuus retkeillä niin suolle, suppien kirjomalle harjurinteelle, lammelle, peikkometsään kuin marjaan tai sienestämään. Aikaisemmin Tiuruniemen kärjessä ollut luontopolku on uudisrakentamisen takia suljettu, mutta vastaava olisi vähin kustannuksin perustettavissa muualle Rauhan-Tiurun alueelle. Tiuruniemen kärkeen on ollut toivomuslistalla lintulava tai -torni, mikä helpottaisi varsinkin muuton tarkkailua. Kartoitusalueilla ei tulisi tehdä lainkaan talousmetsiin kuuluvia päätehakkuita: ei aukkoja, ei siemenpuumetsiköitä, ei kulkemista vaikeuttavia hakkuutähteitä. Sen sijaan varsinkin Repokankaan tiheimmissä kasvatusmetsissä (näitä on pienialaisempina muuallakin) harvennuksilla voidaan merkittävästi lisätä metsien luonnontilaisuutta ja virkistyskäyttöarvoja. Käytetyimpien virkistysalueiden ja arvokkaimpien luontokohteiden ulkopuolella puuta voidaan korjata jatkuvan kasvatuksen periaatteita noudattaen. Suuria puita poistamalla, sekä nuorta puustoa varovasti harventamalla, voidaan puustoa kasvattaa niin, että nuoresta puustosta ja taimikosta tulee jatkuvasti uutta puustoa vanhan tilalle. Tällöin metsä säilyy hakkuiden jälkeenkin koko ajan metsänä eli metsä jää ns. peitteiseksi erikokoisine puineen. Maanpinnan muokkausta, heinikon torjuntaa tai uusien puuntaimien istutusta ei tarvita, sillä metsä siementää itse itseään ja hakkuiden jäljiltä jääneet pienet puut kurkottavat ylemmäksi saadessaan lisää valoa ja kasvutilaa. Havaintojen mukaan puun laatu pysyy hyvänä eikä yksipuolisille istutusmetsille tyypillisiä myyrä- ja hirvituhoja juuri ole. 34
Kaiken kaikkiaan metsänhoidon tavoitteena tulisi olla mahdollisimman monilajinen ja -ikäinen puusto, aivan kuten jo nyt on lähes koko Tiuruniemen alueella. Hyvä pohja Tiuruniemen, Rauhan ja lähisaarten metsänhoidolle löytyy Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin (2007) metsätoimintaohjelmasta: Tarvitaan lisää virkistysmetsiä, taajamametsiä ja retkeilyreittejä, joita hoidetaan monimuotoisuutta lisäten. Lähimetsissä rakentuu lasten ja nuorten omakohtainen metsäsuhde Asuinalueiden lähistöllä olevilla metsillä on erityinen merkitys ihmisten viihtyvyydelle, virkistykselle sekä lasten ja nuorten luontosuhteen kasvulle. Taajamametsien hoidon tulisi rakentua kokonaan toisille periaatteille kuin talousmetsien hoidon. Sen tulisi taata monimuotoiset, elämää täynnä olevat ja maisemallisesti arvokkaat metsät. Kunnilla on velvollisuus huolehtia paitsi asukkaidensa myös alueensa luonnon hyvinvoinnista, minkä velvoitteen myös luonnonsuojelulaki kunnille asettaa. Kuntametsien hoidon tärkeä periaate on tavoitteista ja toimenpiteistä tiedottaminen, vuorovaikutteinen valmistelu sekä asukkaiden mielipiteiden kuuleminen eli osallistuva suunnittelu. Nämä periaatteet on kirjattu lainsäädäntöön. On selvä tarve lisätä virkistys-, retki- ja metsien monikäytön alueiden määrää sekä laatia niille luonnonhoito- ja käyttösuunnitelmat, toisenlaiset kuin mitä talousmetsissä toteutetaan. Sitä varten työntekijät on perehdytettävä paremmin metsien luonnonhoitoon. Nykyisin taajamametsiä ja virkistysmetsiä hoidetaan varsin puhtaasti talousmetsäoppien mukaan. Voimakkaasta hoidosta johtuen ne, kuten talousmetsät, ovat virkistyskäyttäjille kelvottomia tai miltei arvottomia lähes puolet kehitysajastaan. Kuntametsistä osa on tärkeä suojella ja ennallistaa. Laajemmat virkistysalueet tulee olla merkittynä kaavaan luonnon monimuotoisuudelle tärkeinä virkistysalueina. Varsinkin päiväkotien ja koulujen lähiympäristössä monimuotoisella metsällä on suuri merkitys. Oman lähimetsän läheisyys on tärkeää lasten ja nuorten omakohtaisen metsäsuhteen luomiseksi sekä ympäristökasvatustyöhön. Metsien merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle on kertynyt viime vuosina paljon uutta tietoa. Rauhan ja Tiuruniemen alueella metsäluonnon hyödyntäminen osana matkailupalveluita kasvaa varmasti lähivuosina. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uusia toimintatapoja lähimetsien hoitoon. Kirjallisuus Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri 2007. Metsätoimintaohjelma 2007. 28 s. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri 2012. Lausunto Lappeenrannan kaupungin metsäsuunnitelmasta 2012 2021 Rauha-Tiuru alueelle ja Joutsenon saarille. Pöyry 2006a. Tiurun ja Rauhan osayleiskaavan muutoksen luontoselvitys. 67060109. BRL Pöyry 2006b. Rauhan ydinalueen ja Vipeleen luontoselvitys. 67060109. BRL Pöyry 2008. Kohonkankaan asemakaava. Luontoselvitys 67080058.BBR Pöyry 2010a. Tiuruniemen eteläosan luontoselvitys. Raportti 16WWE0629 Pöyry 2010b. Vipelen pohjoisrannan asemakaavan muutos. Luontoselvitys 16WWE0666 Valkeapää, A., Paloniemi, R., Vainio, A., Vehkalahti, K., Helkama, K., Karppinen, H., Kuuluvainen, J., Ojala, A., Rantala, T. & Rekola, M. 2009. Suomen metsät ja metsäpolitiikka kansalaisten näkemyksiä. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, metsäekonomian laitos. 35