IMATRAN KAUPUNKI Pässiniemen ja Varpasaaren asemakaava

LUONTOSELVITYS 16X219560 23.10.2014 IMATRAN KAUPUNKI Pässiniemen ja Varpasaaren asemakaava Luontoselvitys

Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 MENETELMÄT 1 3.1 Lähtötiedot 1 3.2 Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 2 4.1 Maa ja kallioperä ja vesistöt 2 4.2 Kasvillisuus 3 4.3 Eläimistö 6 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 6 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE 7 7 LÄHTEET 7 Valokuvat: Soile Turkulainen 2014. Kannen kuva: Näkymä selvitysalueen keskiosan puistometsäalueelle. Raportin pohjakartat ja ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri ja ortoilmakuva 05/2014, lisenssi: http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, 20100 Turku puh: 010 33 3155 e mail: etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Imatran kaupungin Pässiniemen ja Varpasaaren alueelle asemakaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet sekä antaa ohjeita ja suosituksia niiden huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Imatran kaupungin Mansikkalan keskustan alueella Vuoksen länsirannalla. Siihen kuuluvat Pässiniemi ja sen pohjoispuolella oleva Varpasaari (kuva 1). Selvitysalueen pinta ala on noin 11 hehtaaria. Yleispiirteiltään selvitysalue on rakennettua ympäristöä ja puistomaista metsää. Pässiniemen pohjoisosassa sijaitsevat urheilutalo ja uimahalli parkkipaikkoineen. Niemen eteläosassa on Karjalaisen kotitalon alue, jossa on Imatralta ja lähialueelta siirrettyjä hirsirakennuksia. Alueella toimi vuodesta 1959 vuoteen 2009 ulkomuseo, joka esitteli talonpoikaista elämää Etelä Karjalassa 1800 luvun lopulla. Nykyisin alueella ei ole museotoimintaa. Pässiniemen keskiosan puistometsäalueella on 9 väyläinen frisbeegolfrata. Pässiniemeen pengertiellä yhdistyvässä Varpasaaressa toimii Vuoksen kalastuspuisto, leirintäalue, sauna ja ravintola (http://www.vuoksenkalastuspuisto.com/). Selvitysalue rajoittuu länsireunalla Tainionkoskentiehen ja Kotipolku kiertää lenkkimäisenä niemen ympäri. Tainionkoskentien vieressä kulkee kevyenliikenteenväylä. Museon pohjoispuolella rannassa on matonpesupaikka ja vedenottopiste. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti. 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö ja paikkatietopalvelun (2014) mukaan selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura 2000 alueita, valtakunnallisten luonnonsuo

2 jeluohjelmien kohteita tai muita valtakunnallisesti arvokkaita luontokohteita. Lähin luonnonsuojelualue on Niskakosken jalopuumetsikkö Vuoksen suulla yli kolmen kilometrin päässä. Imatran luonnonsuojeluselvityksessä mainituista kohteista lähimmät sijaitsevat Vuoksen vastarannalla Itä Siitolassa, Vuoksen alajuoksulla Kruunupuiston ja voimalaitoksen niemen alueella ja Mansikkalan länsiosassa (Imatran kaupunki 2000). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä uhanalaisten lajien Eliölajit rekisterissä ei ole havaintoja uhanalaisista lajeista selvitysalueella. 3.2 Maastokartoitukset Selvitysalueelle tehtiin maastokartoituskäynnit 17.4. ja 11.6.2014. Maastokäynneillä kartoitettiin alueen lajisto ja luontotyypit pääpiirteissään sekä selvitettiin, onko alueella seuraavia maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia luontokohteita: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4, Rassi ym. 2010) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Huhtikuun maastokäynnillä alueelta etsittiin luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito oravan elinpiirin osoittavia ulostepapanoita Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa julkaisun menetelmien mukaisesti (Sierla ym. 2004). 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Maa ja kallioperä ja vesistöt Selvitysalue sijoittuu ensimmäisen Salpausselän eteläpuoliseen maastoon, jolle ovat tyypillisiä moreenimaat ja niiden väliset savi ja silttikerrostumat (Geologian tutkimuskeskus 2014). Selvitysalueella maaperä on savipitoista ja osittain täyttö ja läjitysmaata. Maaston muodoiltaan selvitysalue on loivapiirteistä ja kohoaa vain muutamia metrejä Vuoksen vedenpinnan tasoa korkeammalle. Pässiniemen keskiosa on hieman ranta alueita korkeampi ja sen rantatörmä Vuokseen päin jyrkkä. Rakentaminen ja Vuoksen ruoppaaminen ovat saattaneet muuttaa jonkin verran alueen alkuperäistä topografiaa. Selvitysalue kuuluu Vuoksen vesistöalueen Suur Saimaan Ala Saimaan alueen Vuoksen alueeseen (4.111) (OIVA palvelu 2014). Sen pintavedet virtaavat suoraan Vuokseen. Vuoksi virtaa Saimaalta Laatokalle noin 150 kilometrin matkan, josta Suomen puolella on noin 15 kilometriä. Vuokseen 1920 luvulla rakennetuista voimalaitoksista Imatrankosken voimalaitos sijaitsee noin 1,5 kilometriä selvitysalueelta alavirtaan ja Tainionkosken voimalaitos noin 2,5 kilometriä ylävirtaan. Voimalaitosten rakentaminen on muuttanut Vuoksen ranta aluetta ja vedenkorkeutta selvitysalueen kohdalla. Varpasaari sijaitsi alun perin keskemmällä Vuoksea, mutta sen maamassat siirrettiin lähemmäksi rantaa, kun uomaa ruopattiin voimalaitosten tehojen parantamiseksi 1950 luvun

3 alussa (http://www3.lut.fi/eki/vuoksivirtaa/virtuaalimatka_vuoksella.html). Varpasaaren kahta puolta virtasi Räihänkoski, jonka kapeni sen alapuolella Linnankoskeksi. Linnankoskessa on sijainnut 1900 luvun alussa voimalaitos, jonka vanhoista rakenteista osa on edelleen olemassa 2 3 metriä vedenpinnan alapuolella. Voimalaitosten patojen avulla voidaan säädellä Vuoksen ja Saimaan vedenkorkeutta. Vuonna 1991 voimaan astuneen valtiosopimuksen mukaan vedenjuoksutusta Saimaasta tulee hoitaa niin, että Saimaan vedenkorkeus ja Vuoksen virtaamaa pidetään normaaleina. Mikäli vedenkorkeus uhkaa nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle, voidaan juoksutusta muuttaa luonnonmukaisesta poikkeavaksi. Selvitysalue ei ole luokiteltua pohjavesialuetta (OIVA palvelu 2014). 4.2 Kasvillisuus Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle ja kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa Järvi Suomeen (OIVA palvelu 2014). Eliömaakuntana on Etelä Savo (ES). Imatran luonnonsuojeluselvityksen mukaan Vuoksen savikkoisilla rantamailla esiintyy paikoin rehevää lehtokasvillisuutta niin sanotun Vuoksen lehtokeskuksen alueella, josta suuri osa on Venäjän puolella (Imatran kaupunki 2000). Selvitysalue on ihmistoiminnan vaikutuspiirissä olevaa aluetta, jossa alkuperäistä kasvillisuutta ja eläimistöä on jäljellä melko vähän. Alueen maankäyttö oli nykyisenkaltaista jo 1970 luvulla (kuva 2). Kuvat 2 ja 3. Selvitysalue vuoden 1971 kartalla ja tuoreessa ilmakuvassa. Vuoden 1971 kartta: Maanmittauslaitoksen vanhat kartat http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistotpalvelut/verkkopalvelut/vanhat-painetut-kartat.

4 Pässiniemen keski ja eteläosan noin 3 hehtaarin laajuisella puistometsäalueella ovat valtapuina järeähköt koivut ja männyt. Niiden alla kasvaa harvakseltaan pihlajan vesoja, nuoria vaahteroita ja harmaaleppää sekä muutamia nuoria kuusia, tuomia ja puistolehmuksia. Pensaskerros on tihein eteläosassa rannan lähellä ja lähes puuttuu keskiosasta (kuva 4). Frisbeegolf radan väylät kattavat suuren osan keskiosan metsiköstä ja ulottuvat eteläosaankin museon länsipuolelle (kuva 10). Niiden kohdalta kasvillisuus on kulunut pääosin pois. Väylien välialueilla tavataan lehtomaisten kangasmetsien ja kulttuurivaikutteisten kasvupaikkojen ruohoja kuten metsäkurjenpolvea, käenkaalia, oravanmarjaa, mansikkaa, voikukkaa, vadelmaa, nokkosta, koiran ja vuohenputkea, nurmitädykettä, kevät ja niittyleinikkiä, ahosuolaheinää, paimenmataraa, piharatamoa, poimulehteä, siankärsämöä, valkoapilaa, ojakellukkaa, huopaohdaketta ja särmäkuismaa (kuva 5). Mustikkaa on vain vähän ja kosteimmissa kohdissa hiirenporrasta. Heinistä esiintyy ainakin koiranheinää, nurmipuntarpäätä, metsälauhaa ja nurminataa, mutta todennäköisesti muitakin lajeja. Kotipolun rajaaman keskiosan metsikön pohjoisosa on heinävaltainen ja eteläosa ruohovaltaisempi ja osin hieman kostea. Itäreunalla kasvaa vähän vanhojen kulttuuriympäristöjen lajia valkopiippoa, joka on levinnyt Suomeen 1800 luvun lopulla heinänsiemenen mukana. Kuva 4. Pässiniemen keskiosan metsikkö huhtikuussa. Kuva 5. Pässiniemen keskiosan metsikkö kesäkuussa.

5 Karjalaisen kotitalon ympäristössä on ollut pienialaisia eläinten laidunaitauksia (kuvat 6 ja 7). Museon eteläpuolella olevan metsälaitumen kasvillisuus on samantyyppistä kuin keskiosanmetsäalueella, Entisessä lammasaitauksessa kasvavat nyt runsaina muun muassa metsä ja peltokorte, nokkonen ja niittyleinikki. Kuvat 6 ja 7. Karjalaisen kotitalon ympäristöä kesäkuussa. Selvitysalueen eteläosassa on suojainen lahdenpohjukka, jonka kapean rantaluhdan lajistoon kuuluvat muun muassa leveäosmankäämi, korpikaisla, mesiangervo, myrkkykeiso, kastikat, vehka, rentukka ja keltakurjenmiekka (kuva 8). Luhtaan rajoittuva rantametsä on hieman kostea ja sen kasvillisuus on vähemmän kulunutta kuin muualla selvitysalueella. Kenttäkerroksen lajistossa on muun muassa ojakellukkaa, metsäkurjenpolvea, lillukkaa, rönsyleinikkiä, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta. Lahopuuna on muutama kaatunut lehtipuu ja pökkelö. Luhtaa rajaavan museon eteläpuolisessa niemessä kasvaa mäntyjen alla nuoria koivuja, harmaaleppää, puolukkaa ja peltokortetta. Muualla selvitysalueella ranta ja vesikasvillisuus on vähäistä. Kuva 8. Rantakasvillisuutta Pässiniemen eteläosan lahdenpohjukassa. Urheilutalon ja uimahallin ympäristö ovat hoidettua piha aluetta, jossa kasvaa muutamia kookkaita mäntyjä ja istutettuja koristepuita ja pensaita. Kotipolun ja Vuoksen välisellä itäreunan rantatörmäkaistaleella kasvaa mäntyjen lisäksi muutamia kookkaita

6 hopeapajuja, nuorehkoja haapoja sekä jonkunen koivu, raita ja pihlaja. Aluskasvillisuudessa on samanlaista kulttuurivaikutteista lajistoa kuin niemen keskiosan metsikössä. Varpasaari on rakennettua aluetta, jonka rantapuustossa on nuorehkoja mäntyjä ja koivuja. Tien varteen on levinnyt lupiinia. rantaluhta puistometsä Selvitysalueella ei todettu varsinaisia luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Eteläosan pieni rantaluhta on muuta aluetta rehevämpi ja reunapuustoineen jossain määrin huomionarvoinen kohde (kuva 9). Sitä ei voida pitää metsälain (10 ) erityisen tärkei Kuvat 9 ja 10. Huomionarvoisten luontokohteiden sijainti ja frisbeegolf-radan kartta. Ratakartta: http://frisbeegolfradat.fi/radat/imatra/. 4.3 Eläimistö Selvitysalueen eläimistö on melko vähäistä, sillä se sijoittuu rakennetulle alueelle ja tarjoaa vain vähän elinympäristöjä. Eläinten pito ulkomuseon alueella on voinut ylläpitää sopivia olosuhteita joillekin linnuille ja hyönteisille, mutta toiminta on loppunut. Lintulajeista havaittiin kesäkuun alussa muutamia tavanomaisia metsä ja kulttuuriympäristölajeja kuten peippo, pajulintu, lehtokerttu, räkättirastas ja västäräkki. Eteläosan ranta alueella havaittiin silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi arvioitu rantasipi. Vesialueella niemen eteläpuolella ruokaili sinisorsia ja kalalokkeja. Alue ei ole liito oravalle tyypillistä elinympäristöä eikä huhtikuussa tehdyllä kartoituskäynnillä havaittu merkkejä lajista. Lähialueelta ei ole tiedossa liito oravahavaintoja eikä rakennetulla ranta alueella todennäköisesti ole merkitystä liito oravan liikkumisyhteyksille. Selvitysalueella ei arvioida olevan erityistä merkitystä muillekaan luontodirektiiviin liitteen IV(a) lajeille. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET

7 siin elinympäristöihin kuuluvana rantaluhtana, koska luhtavyöhyke on hyvin kapea. Selvitysalueen keskiosan puistometsäalueella on maisemallista arvoa ja merkitystä virkistyskäytölle (kuva 9). Sen kasvillisuus on kulunut virkistyskäytön takia ja pensaskerros ja lahopuusto puuttuvat lähes kokonaan, joten luontoarvot ovat melko vähäiset. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE 7 LÄHTEET Luontoselvityksen perusteella selvitysalue on ihmistoiminnan muuttamaa aluetta, jonka luontoarvot ovat melko vähäiset. Siellä ei havaittu luonnonsuojelulain (29 ) suojeltuja luontotyyppejä, vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä tai puroja eikä metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Eteläosan pieni rantaluhta on jossain määrin huomionarvoinen kohde ja keskiosan puistometsäalueella on maisemallista arvoa ja merkitystä virkistyskäytölle. Alueella ei esiinny uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Raunio ym. 2008) tai muita luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä alueita. Alue ei tarjoa liito oravalle tai muille luontodirektiiviin liitteen IV(a) lajeille erityisen hyvin soveltuvaa elinympäristöä. Linnustoltaan alue on maastohavaintojen perusteella tavanomainen. Alueen kautta ei muodostu selkeitä ekologia yhteyksiä. Luontoselvityksen perusteella alueen maankäytölle ei ole erityisiä rajoituksia. Geologian tutkimuskeskus 2014: Geokartta palvelu. http://geokartta.gtk.fi/. Imatran kaupunki 2000: Luonnonsuojeluselvitys. Kaakkois Suomen ELY keskus 2013: Saimaan juoksutukset. http://www.ymparisto.fi/fi FI/Vesi/Vesien_kaytto/Saannostely/Juoksutukset_erityistilanteissa/Saimaan_juoksutuk set(12000). Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskuksen rekisteri uhanalaisista lajeista ja Kaakkois Suomen ELYkeskuksen lajistotiedot. 4.4.2014. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA ympäristö ja paikkatietopalvelu. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. Virtuaali Vuoksi. Virtuaalimatka Saimaalta Laatokalle. http://www3.lut.fi/eki/vuoksivirtaa/index.html.