Raspio-Iloniemen luontoselvitys Taru Heikkinen 16.7.2010 Kaavoitus Jyväskylän kaupunki
SISÄLLYS 1. Johdanto...3 2. Tutkimusmenetelmät...3 2.1. Tausta- ja maastotyöt...3 2.2. Kohteiden arvoluokitus...4 2.3. Uhanalaiset lajit...5 3. Tulokset...5 3.1. Kasvillisuus ja luontotyypit...5 3.2. Eläimet...6 4. Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset lajit...6 5. Arvokkaat luontokohteet...6 6. Johtopäätökset ja suositukset...10 Kirjallisuus...10 Kuvat Taru Heikkinen Kannen kuva: Selvitysalue Päijänteeltä kuvattuna v.2007. Kuvaajana Timo Rusanen. 2
1. JOHDANTO Työn tavoitteena oli selvittää Raspio-Iloniemen osayleiskaava-alueen eteläisen reunavyöhykkeen (kuva 1) luontoarvot alueen maankäytön suunnittelun pohjatiedoksi. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki (1999/132) edellyttää kaavoitusalueen luonnonolojen selvittämisen eli luontoselvityksen laatimisen, jonka tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Tässä työssä keskityttiin kasvillisuuden ja luontotyyppien havainnointiin, mutta kohdalle sattuneet eläinhavainnot kirjattiin myös ylös. Alueelle on tehty erillinen liito-oravaselvitys vuosien 2008-2010 aikana. Alueella ei ole tehty erillistä linnustoselvitystä. Kuva 1. Tutkimusalue kuvassa punaisella viivarasterilla. Alue sijaitsee Korpilahden keskustasta noin 1,5 km koilliseen. Tutkimusalue on kooltaan 66,4 hehtaaria. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1. Tausta- ja maastotyöt Tutkimusalueen luonnontila selvitettiin karttamateriaalin, ilmakuvien, olemassa olevan tiedon sekä maastokäyntien perusteella. Ilmakuvan (v. 2007) pohjalta laadittiin metsäalueiden ennakkokuviointi, jota tarkennettiin maastokäynnin yhteydessä. Maastossa kerättiin tietoja kuvioiden kasvillisuudesta kuten puustosta ja putkilokasvilajistosta sekä määritettiin kuvion luontotyyppi ja luonnontilaisuus. Alueelta kartoitettiin liito-oravan esiintyminen vuosina 20082010. Varsinaiset maastotyöt liito-oravan osalta tehtiin alueella 22.5. ja 9.6.2009 sekä huhtitoukokuussa 2010 (Heikki Sihvosen toimesta) ja muiden luontoarvojen osalta elo-syyskuussa 2009. Muutamien kohteiden osalta tehtiin tarkistusinventointi vielä kesällä 2010 (Timo Kypärän toimesta). Maastohavainnot paikannettiin GPS laitteella (Trimble GeoXT), josta koordinaatit siirrettiin MapInfo paikkatieto-ohjelmaan karttaesitysten laatimista varten. Tehdyt havainnot on esitetty karttaliitteissä v. 2007 ilmakuvan päällä. Luontotyyppilistaus on esitetty liitteessä 1, itse kuviorajat liitteissä 2-3, säilytettäväksi suositeltavat luontokohteet liitteessä 4 sekä tarkempaa lähikuvaa liitooravan asuttamasta metsäalueesta on esitetty liitteessä 5. Kuvioinnin ulkopuolelle on jätetty hakkuuaukot, pihapiirit ja muut voimakkaasti muuntuneet alueet. 3
2.2. Kohteiden arvoluokitus Luontoselvityksen tavoitteena on arvokkaiden luontokohteiden rajaaminen raporttiin maankäytön suunnittelun pohjatiedoksi. Kohteen arvo määritetään sen edustavuuden, luonnontilaisuuden, harvinaisuuden ja uhanalaisuuden sekä lajitasolla havaittavan monimuotoisuuden pohjalta. Metsien luonnontilaisuutta arvioidaan metsänhoidollisen tilan, lahopuun määrän ja laadun sekä elävän puuston ikärakenteen ja lajisuhteiden pohjalta. Esiteltävä arvoluokitus pohjautuu Södermanin (2003) luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa -oppaaseen. 2.2.1. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet -Natura-alueet (SAC ja SPA, myös ehdotetut SCI) -Kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet, ns. IBA-alueet -Ramsar-alueet 2.2.2. Kansallisesti arvokkaat kohteet - Kansallispuistot ja luonnonpuistot - Soiden- ja lehtojen suojelualueet sekä muut valtakunnallisesti arvokkaat suojelualueet - Erämaa-alueet - Koskiensuojelulainmukaiset vesistöt -Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet sekä ohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, jotka eivät kuulu ohjelmiin - Kansallisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet, ns. FINIBA-alueet - Luonnonsuojelulain luontotyypit - Äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat - Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat - Kohteet, joilla on vesilain luontotyyppejä 2.2.3. Maakunnallisesti arvokkaat kohteet -Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet -Maakuntakaavojen suojelualuevaraukset -Maakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat -Maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet 2.2.4. Paikallisesti arvokkaat kohteet -Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt -Yleis- ja asemakaavojen suojelualuevaraukset -Paikallisesti uhanalaisten tai harvinaisten lajien esiintymispaikat -Muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat kohteet 2.2.5. Muut arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole yllä mainituissa luokissa, mutta jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä. Esimerkiksi suuret ja yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. 4
2.3. Uhanalaiset lajit Selvityksessä käytetty uhanalaisuusluokitus perustuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintöön (Rassi ym. 2001). Mietintö on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien pohjalta. Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät lajit (NT) eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia. Ne ovat kuitenkin lajeja, joiden tarkkailu on aiheellista kannan kehityksen ja koon perusteella. Monet niistä ovat alueellisesti uhanalaisia. Alueellisesti uhanalaisten lajien aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti uhanalaiset (RT) ja alueellisesti hävinneet (RE). 3. TULOKSET 3.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Raspio-Iloniemen selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella havumetsävyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella ja kuuluu Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Selvitysalueen metsät ovat laajojen peltoalueiden ja läheisen ihmisasutuksen takia voimakkaasti kulttuurivaikutteisia ja käsiteltyjä. Etenkin alueen pohjoisosassa esiintyy hakkuuaukkoja ja taimikoita; jäljellä olevia metsiä on myös harvennettu paikoin voimakkaasti. Selvitysalueen eteläosassa on laaja puhdistettu maa-alue (vanha saha-alue). Kasvillisuustyypiltään metsät ovat pääasiassa tuoreita ja lehtomaisia varttuneen kankaan kuusi- ja sekametsiä, joissa esiintyy paikoin sekapuuna mäntyä ja koivua. Alla olevassa kuvassa alueelle tyypillistä mustikkatyypin rinnekuusikkoa alueen länsireunalla. Tyypillistä putkilokasvilajistoa edustavat mustikka, oravanmarja, käenkaali, metsälauha, metsäkastikka sekä paikoin lillukka, mesiangervo, vuohenputki ja metsäkurjenpolvi. Alueella esiintyy myös pienialaisia lehtolaikkuja, joiden lajistoa ovat muun muassa ahomansikka, rätvänä, kurjenkello, koiranheisi, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. 5
3.2. Eläimet Selvitysalueelta on havaittu liito-oravan (Pteromys volans) elinalue keväällä 2008-2009 (Heikkinen) ja 2010 (Sihvonen). Liito-orava on uhanalaisuusluokituksessa määritetty vaarantuneeksi lajiksi (VU). Alueelta (kuvio 22) on tavattu valtakunnallisesti elinvoimaisten (LC) metsäkauriin (Capreolus capreolus) jätöksiä ja polkuja sekä ilmeisesti ketun (Vulpes vulpes) pesäluolasto (kuvio 22). 4. LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET LAJIT Raspio-Iloniemen selvitysalueelta on löydetty liito-oravan elinalue keväällä 2008-2009 (Heikkinen) sekä 2010 (Sihvonen). Liito-orava on uhanalaisuusluokituksessa määritetty vaarantuneeksi lajiksi (VU) ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulain 49. pykälä ja luontodirektiivin liite IVa). Alueelta ei havaittu, eikä ole aiempaa tietoa muista uhanalaisista lajeista (ympäristökeskuksen tiedot v.2008). 5. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset on esitetty liitteessä 4 ja liito-oravan ydinalueen osalta tarkemmin liitteessä 5. 1. Liito-oravan elinalue (sekä lehtolaikku) ja kulkureitit Arvoluokka: kansallisesti arvokas Pinta-ala:2,3 ha Selvitysalueen eteläosasta louhikkoisesta ja lehtipuuvaltaisesta lehtonotkelmasta löytyi liitooravan jätöksiä jo loppukesällä 2008. Alue inventoitiin tarkemmin keväällä 2009 ja osittain uudelleen vielä keväällä 2010. Notkelmasta ja sen lähialueelta löytyi kaikkiaan 9 kolopuuta (haapoja ja koivuja), joista neljä vaikutti olevan liitooravan käytössä. Jätöshavaintojen pohjalta selkeimmin käytössä olevat kolme kolohaapaa sijaitsevat juuri lehtonotkelmassa (viereinen kuva, ydinaluerajauksen kaakkoisosa). Keväällä 2009 havainnot keskittyivät ydinalueen eteläosaan, mutta keväällä 2010 jätöksiä löytyi runsaammin myös pohjoisempaa Alvarintien läheisyydestä (kts. Sihvonen 2010). Tien läheisyydessä metsää on harvennettu voimakkaammin. Pesä- ja jätöslöydösten sekä metsän rakennepiirteiden perusteella tehtiin ydinaluerajaus, joka osoittaa liito-oravan aktiivisesti käyttämän ja siten säästettävän metsäalueen. Ydinalue on kooltaan 2,3 hehtaaria. Liito-oravan puustoisten kulkuyhteyksien säilymisestä länteen ja itään kohti muita kevään 2010 selvityksessä havaittuja esiintymisalueita tulee myös huolehtia. 6
2. Noro Arvoluokka: kansallisesti arvokas Selvitysalueen eteläosassa virtaavan noron alaosa on pienvesiselvityksen 2008 mukaan (Eloranta) melko kivinen ja kulkee osittain maan alla, kun taas yläosa on turvepohjaista, luonnontilaisen kaltaista uomaa. Noroa ympäröi ekologisesti ja maisemallisesti melko merkityksetön kasvatuskuusikko jota on etenkin alaosaltaan harvennettu ja noron länsipuolella kasvaa myös tiheä koivutaimikko. Noro saa alkunsa suo-/ korpipainanteelta, joka on muuntunut sähkölinjojen rakentamisen ja metsäkoneiden yliajamisen seurauksena. Noro on vesieliöstön kannalta melko merkityksetön, sillä se on todennäköisesti osan vuotta kuiva. Uomaltaan luonnontilaisen kaltainen noro on kuitenkin tulkittavissa vesilain kohteeksi ja siten nykytilassaan säilytettäväksi. 3. Autionjoki Arvoluokka: paikallisesti arvokas Autiojoki on tyypillinen hyvin hidasvirtainen ja rehevöitynyt peltojoki (vier. pictometry-kuva Päijänteeltä päin kuvattuna). Uomaltaan joki on lähes täysin kivetöntä, pehmeäpohjaista uomaa, jota käytetään Maatianjärven ja Päijänteen välisenä vesireittinä. Joen kalasto: mm. hauki, ahven, särki ja salakka, ja muu vesieliöstö ja vesikasvillisuus (mm. koivu, paju, leppä, järviruoko ja lumme) vastaavat tyypillisen rehevän ja sameavetisen vesistön lajistoa. Rehevyytensä takia Autionjoki ei ole arvokaloille sovelias elinympäristö. Joki elävöittää Raspion peltomaisemaa ja lisää alueen ekologista monimuotoisuutta. Raspio-Iloniemen alueella kesällä 2008 tehdyssä pienvesiselvityksessä (Eloranta) Autiojoki on arvioitu uomaltaan melko luonnontilaiseksi, sillä selviä viitteitä ruoppauksista tai muista uoman muokkauksista ei ole ollut havaittavissa. Vesilain 17a velvoittaa säilyttämään luonnontilaiset ojat ja norot siten ettei niiden luonnontilaa vaaranneta. Autionjoki on luokiteltavissa pienvesistöä suuremmaksi uomaksi: joeksi ja siten tiukasti lakia tulkiten säilyttämisvelvoite ei koske Autionjokea. On kuitenkin hyvin suositeltavaa, että jokiuoman ja sen lähiympäristön luonnontilaa ei nykyisestään heikennetä. 4. Silmälläpidettävä (NT) ketoneilikka (Dianthus deltoides) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Selvitysalueen eteläosassa pienialaisella kallioniemellä kasvaa valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) ketoneilikka (kuvassa keskellä myös maisemallisesti edustava mänty, ketoneilikkaesiintymä männyn ja kallion välisellä alueella). Pienialaisen niemenkärjen säilyttäminen kokonaisuudessaan nykytilassaan on suositeltavaa. 7
5. Silmälläpidettävä (NT) musta-apila (Trifolium spadiceum) Arvoluokka: paikallisesti arvokas Selvitysalueen eteläosassa puhdistettuun maa-alueeseen rajautuvalla kasvipeitteisellä rantavyöhykkeellä kasvaa noin viiden neliömetrin alueella valtakunnallisesti silmälläpidettävää musta-apilaa. Seuralaislajistoon lukeutuvat muun muassa peltosaunio, nurmilauha, leskenlehti, rantanenätti ja järviruoko. Havainnon teki Timo Kypärä. 6. Lehtolaikku Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pinta-ala: 0,26 ha Selvitysalueen pohjoispäädyssä pellon reunalla sijaitsee melko edustava käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) lehtolaikku. Lehto on puustoltaan luonnontilaisenkaltainen kasvaen eri-ikäistä kuusta, mäntyä ja koivua. Kohteessa esiintyy myös hieman lahopuuta. Tyyppilajien käenkaalin ja oravanmarjan lisäksi lehdon putkilokasvilajistoon kuuluvat muun muassa lehtohorsma, koiranheisi, kurjenkello, lehto-orvokki, metsäalvejuuri ja lillukka. Eläinlajistossa esiintyvät valtakunnallisesti elinvoimaiset (LC) metsäpeura (jätöskasoja, polkuja ja kaivuukuoppia) ja luultavimmin kettu (pesäluolastoja). Alueelta on myös löytynyt yksittäisiä liito-oravan jätöksiä yhden kookkaan kuusen tyveltä keväällä syksyllä 2008, mutta keväällä tehdyissä inventoinneissa merkkejä liito-oravan esiintymisestä ei ole havaittu, joten alueella on todennäköisesti liikkunut satunnaisesti laajoilla alueilla liikkuva uros. Lehto on luonnontilaisen kaltainen ja siten luettavissa metsälain erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi (10 ), jonka ominaispiirteiden säilyttäminen on suositeltavaa. 7. Lehtolaikku Arvoluokka: paikallisesti arvokas Pinta-ala: 0,6 ha Selvitysalueen keskiosissa Päijänteen, Sammalniementien ja asutuksen rajaama metsäalue on kulttuurivaikutteista ja suurruohovaltaista lehtoa. Puustoltaan lehto on lehtipuuvaltaista ja osin iäkästä kasvaen koivua, haapaa (ainakin yhdessä haavassa myös koloja, mutta ei merkkejä liito-oravasta) ja mäntyä. Putkilokasvilajistossa esiintyvät särmäkuisma, sudenmarja, ahomansikka, rätvänä, vuohenputki, hupaohdake, metsäkastikka, lillukka, metsäkurjenpolvi ja metsäalvejuuri. Kohteesta ei havaittu vaateliasta lehtokasvillisuutta. Lehto on tulkittavissa luonnontilaisen kaltaiseksi ja siten metsälain erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi (10 ), jonka ominaispiirteiden säilyttäminen on suositeltavaa. 8
8. Maisemallisesti arvokkaat männyt Arvoluokka: muut arvokkaat kohteet Selvitysalueen eteläosan harvennetulla rantametsäalueella esiintyy lukuisia vanhoja ja näyttäviä mäntyjä jotka olisi hyvä ottaa huomioon ja säilyttää maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa. 9. Rantakallio Arvoluokka: muut arvokkaat luontokohteet Pinta-ala: 0,14 hehtaaria Selvitysalueen eteläosassa on etenkin Päijänteeltä katsottuna näyttävä rantakallio. Karulla avokalliolla esiintyy tyypillistä paahteisen kallion sammal-, jäkälä- ja putkilokasvilajistoa kuten isokoralli- ja kivikynsisammal sekä ahosuolaheinä, jänönsara ja rannan tuntumassa ruokohelpi ja ranta-alpi. Kalliolla ei siis ole erityistä kasvistollista lajistoarvoa, mutta se kuitenkin omana poikkeavana luontotyyppinään lisää selvitysalueen luonnon monimuotoisuutta ja siten sen säilyttäminen nykytilassa on suositeltavaa. 9
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Arvokkaat luontokohteet on esitetty liitteessä 4. Liito-oravan ydinalue on esitetty tarkemmin liitteessä 5. Yleisesti ottaen selvitysalueen luonto on melko voimakkaasti käsiteltyä ja kulttuurivaikutteista, ja näin ollen voidaan selvityksessä havaittujen muutamien lehtolaikkujen ja muiden luonnontilaisen kaltaisten kohteiden olevan erityisen merkityksellisiä selvitysalueen luonnon monimuotoisuuden kannalta ja siten kohteiden säilyttäminen on hyvin suositeltavaa. Alueen arvokkain ja luonnonsuojelulain mukaan säilytettävä kohde on liito-oravan ydinalue, joka sisältää myös metsälain mukaisen rinnelehtolaikun. Alueella on myös kaksi muuta metsälakikohteeksi tulkittavaa ja säilytettäväksi suositeltavaa lehtolaikkua, joista pohjoisempi on erityisen edustava iäkkään ja monipuolisen puustorakenteensa, osin vaateliaan putkilokasvilajiston sekä ketun pesäluolaston johdosta. Selvitysalueen eteläosan vesilakikohteeksi tulkittava noro lisää osaltaan Iloniemen alueen ekologista monimuotoisuutta. Vesilain mukaan luonnontilaisen tai luonnontilaisenkaltaisen noron luonnontilan muuttaminen on kiellettyä. Alueen keskiosissa Maatiajärvestä Päijänteeseen laskeva Autionjoki on arvokas alueen luonnon sekä maiseman monimuotoisuudelle, mutta luokiteltavissa pienvesistöä suuremmaksi uomaksi eli tässä tapauksessa joeksi ja siten jää vesilain säilyttämisvelvoitteen ulkopuolelle. On kuitenkin hyvin suositeltavaa, että jokiuoman ja sen lähiympäristön luonnontilaa ei nykyisestään heikennetä. Silmälläpidettävää ketoneilikkaa kasvavan kallioniemekkeen säilyttäminen nykytilassaan on suositeltavaa. Myös puhdistetun maa-alueen kasvipeitteisellä rantavyöhykkeellä esiintyvän musta-apilan (NT) esiintymän säilyttäminen on suositeltavaa. Alueella esiintyy myös muiksi arvokkaiksi luontokohteiksi arvioituja maisemallisesti arvokkaita iäkkäitä mäntyjä sekä etenkin Päijänteeltä päin katsottuna komea rantakallio, jonka kasvillisuusarvot kartoitetaan vielä kesällä 2010. Jyväskylässä 16.7.2010 Taru Heikkinen KIRJALLISUUS Eloranta, A. 2008: Pienvesiselvitys Jyväskylän-Korpilahden alueella. Kaupunkisuunnitteluosasto ja ympäristöötoimi, Jyväskylän kaupunki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Karisto Oy, Hämeenlinna. 191 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. Sihvonen, H. 2010: Raspion liito-oravaselvitys. Ympäristötoimi, Jyväskylän kaupunki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. 10
Liite 1: Raspio-Iloniemi kuviotiedot MT=mustikkatyypin tuore kangas OMT= käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas OMaT= käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto Kuvio 1 sekametsä (mä-ko-ku), OMT, 70v Kuvio 2 koivikko, suurrruohovaltainen, 30v Kuvio 3 sekametsä (mä-ku), MT, 55v Kuvio 4 sekametsä, OMT, 55v Kuvio 5 kuusikangas, OMT, 70v, harvennusjälkiä Kuvio 6 kuusikangas, OMT, 60v, voimakkaasti harvennettu Kuvio 7 kuusikangas, OMT, 45v Kuvio 8 kuusikangas, OMT, 70v Kuvio 9 sekametsä (ku-mä), OMT, 70v Kuvio 10 lehtipuutaimikko Kuvio 11 lehtipuutaimikko Kuvio 12 sekametsä, OMT, 40v Kuvio 13 kuusikangas, OMT, 45v Kuvio 14 lehtimetsä, suurruohovaltainen, 20v Kuvio 15
sekametsä (ku-mä-ko), OMaT, 45v Kuvio 16 sekametsä (ko-ku-mä), 70v, kulttuurivaikutteinen Kuvio 17 koivikko, suurruohovaltainen, 40v, vanhaa peltoa Kuvio 18 sekametsä (ko-mä-ku), OMT, 35v Kuvio 19 lehtipuutaimikko, OMT, 10v Kuvio 20 harmaalepikko, suurruohovaltainen, 35v Kuvio 21 kuusikangas, OMaT, 35v, ylitiheä Kuvio 22 sekametsä, OMaT, 70v, eri-ikäinen puusto Kuvio 23 sekametsä, OMT, 70v Kuvio 24 kuusikangas, OMT, 70v Kuvio 25 kuusikangas, MT, 70v Kuvio 26 havupuuvaltainen sekametsä, MT; 70v, eri-ikäistä puustoa, vanhoja mäntyjä Kuvio 27 harmaalepikko, OMaT, 25v? Kuvio 28 harmaalepikko, suurrruohovaltainen, lehtolaikkuja (OMaT), 30v Kuvio 29 suurruohoniitty Kuvio 30 ojanvarsipajukko Kuvio 31 harmaalepikko, suurruohovaltainen, 35v
Kuvio 32 suurruohoniitty Kuvio 33 pajukko, suurruohovaltainen, itäosassa yksittäisiä varttuneita kuusia ja koivuja Kuvio 34 kuusikangas, OMT, 60v Kuvio 35 sekametsikkö, 20v Kuvio 36 sekametsä (ku-mä-ko), MT, 60v, harvennettu, pieniä kalliopaljastumia Kuvio 37 lehtimetsä, suurruohovaltainen, 25v Kuvio 38 taimikko/nuori lehtimetsä Kuvio 39 sekametsä, OMT, 40v, yksittäisiä varttuneempia havupuita Kuvio 40 puuton kallioniemi Kuvio 41 sekametsä: rantapuusto (ko-mä-ku), MT, 35 v Kuvio 42 sekametsä, puoliavoin, suurruohovaltainen ja kulttuurivaikutteinen, 40v Kuvio 43 taimikko Kuvio 44 sekametsä (ku-mä-ko-ha), MT, 45v Kuvio 45 taimikko Kuvio 46 sekametsä (ku-mä-ko), MT, 50v, harvennettu Kuvio 47 mäntyvaltainen sekametsä, MT, 60v, kivikkoinen Kuvio 48 mäntykangas, MT, 50v, harvennettu, osittain soistunut
Kuvio 49 mäntyvaltainen sekametsä,, MT, 50v, voimakkaasti harvennettu Kuvio 50 sekametsä (ha-mä-ku), OMaT, 60v Kuvio 51 sekametsä, OMT, aukkoinen, eri-ikäinen Kuvio 52 koivikko, suurruohovaltainen (luult. vanhaa peltoa), n.40 Kuvio 53 lehtimetsä, suurruohovaltainen (luult. vanhaa peltoa), n.50v Kuvio 54 kuusivaltainen sekametsä, OMaT, voimakkaasti kulttuurivaukutteinen; luult. vanhaa peltoa, 50v Kuvio 55 karu ja paahteinen avokallio, ei puustoa
Liite 2: luontotyyppikuviointi 32 30 31 29 17 33 20 21 22 23 28 27 18 24 19. 34 30 25 26 11 8 10 9 6 5 7 13 14 3 12 4 Raspio-Iloniemen luontoselvitys Kesä/syksy 2009 2 1. kuvionumero (kts. liite 1) kuvioraja selvitysalue 1: 7000 1: 3500 1 Taru Heikkinen Kaavoitus Jyväskylän kaupunki
15 Liite 3: luontotyyppikuviointi 16 52 43 45 45 43 53 42 54 44 49 46 51 50 41 39 38 37 48 40 36 47 Raspio-Iloniemen luontoselvitys Kesä/syksy 2009 55 1. kuvionumero (kts. selite liite 1) kuvioraja selvitysalue 1: 4000 35 Taru Heikkinen Kaavoitus Jyväskylän kaupunki
Liite 4: arvokkaat luontokohteet Raspio-Iloniemen luontoselvitys Kesä/syksy 2009 (liito-oravat myös 2010) ketoneilikka, silmälläpidettävä (NT) musta-apila, silmälläpidettävä (NT) maisemallisesti arvokas mänty liito-oravan ydinalue liito-oravan kulkureitti luonnontilainen pienvesiuoma (VL 17 a ) ja Autionjoki arvokas luontokohde: 2 lehtolaikkua (ML 10 ) ja rantakallio selvitysalue 1: 8 000 Taru Heikkinen Kaavoitus Jyväskylän kaupunki
Liite 5: liito-oravan ydinalue KP KP KP KP KP KP KP KP Raspio-Iloniemen luontoselvitys: liito-oravan ydinalue Kevät 2008-2010 KP ketoneilikka, silmälläpidettävä (NT) maisemallisesti arvokas mänty KP kolopesä satoja liito-oravan jätöksiä kymmeniä liito-oravan jätöksiä yksittäisiä liito-oravan jätöksiä ei liito-oravan jätöksiä liito-oravan ydinalue liito-oravan kulkureitti selvitysalue 1: 2 000 Taru Heikkinen Kaavoitus Jyväskylän kaupunki